Kolmas ministerikonferenssi metsien suojelemiseksi Euroopassa. Lissabon 2.-4.6.1999. Päätökset
Englanninkielestä kääntäneet: Halko, Leena; Veltheim, Taina (1999-03-16)
Lataukset:
maa- ja metsätalousministeriö
16.03.1999
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/1999
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-53-1969-2
http://urn.fi/URN:ISBN:951-53-1969-2
Tiivistelmä
Kolmas Euroopan metsien suojelemista käsittelevä ministerikonferenssi järjestettiin Portugalin ja Itävallan johdolla Lissabonissa 2.-4.6.1998. Konferenssi oli jatkoa Ranskan ja Suomen aloitteesta vuonna 1990 pidetylle Strasbourgin konferenssille ja Suomen ja Portugalin vuonna 1993 järjestämälle Helsingin konferenssille. Lissabonin konferenssissa hyväksyttiin yleinen julkilausuma ja kaikki konferenssiin osallistuneet Euroopan maat Vatikaania lukuunottamatta sekä Euroopan yhteisö allekirjoittivat konferenssin päätöslauselmat:
L1 “Ihmiset, metsät ja metsätalous - Metsien kestävän hoidon ja käytön yhteiskunnallis-taloudellisten näkökohtien edistäminen” ja
L2 “Yleiseurooppalaiset metsien kestävän hoidon ja käytön kriteerit, indikaattorit ja käytännön tason periaatteet”.
Tähän julkaisuun on koottu Lissabonin metsäministerikonferenssin yleinen julkilausuma sekä päätöslauselmat L1 ja L2 liitteineen. Yleisessä julkilausumassa sitoudutaan Lissabonin päätöslauselmien L1 ja L2 toimeenpanon lisäksi yhteistyöhön ympäristöministerien prosessin ‘Environment for Europe’ kanssa, toteuttamaan hallitustenvälisen metsäpaneelin (IPF) toimenpidesuosituksia sekä arvioimaan metsäekosysteemien roolia ilmastonmuutoksen vähentämisessä.
Konferenssin päätösten toimeenpanon vauhdittamiseksi laaditaan asiantuntijatasolla yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja muiden asianosaisten kanssa työohjelma, jonka tulisi tukea hallitustenvälisen metsäfoorumin työtä. Työohjelmaan sisällytetään myös Strasbourgin ja Helsingin konferenssien päätösten toimeenpanon tukeminen. Yleisessä julkilausumassa ja päätöslauselmassa L1 korostetaan yhteiskunnan ja metsäsektorin välistä vuorovaikutusta ja kumppanuutta, kansalaisten osallistumista metsäpolitiikan suunnitteluun, metsäsektorin vaikutusta maaseudun kehitykseen ja työllisyyden parantamiseen sekä puun ja muiden metsän tuotteiden käytön järkevää lisäämistä. Päätöslauselma täydentää hyvin Helsingin konferenssin päätöslauselmia H1 “Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteet” ja H2 “Euroopan metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat yleisperiaatteet” ja yhdessä nämä kolme päätöslauselmaa luovat suuntaviivat metsien kestävän hoidon ja käytön edistämiselle Euroopassa.
Metsien kestävän hoidon ja käytön kriteerit, indikaattorit ja käytännön tason periaatteet on valmisteltu osana Helsingin konferenssin päätöslauselmien H1 ja H2 kansainvälistä toimeenpanoa (nk. Helsinki-prosessi). Päätöslauselmassa L2 hyväksytään kriteerit ja indikaattorit sekä vahvistetaan vapaaehtoiset käytännön tason periaatteet, ja sitoudutaan edistämään niiden käyttöä ja edelleen kehittämistä. Kriteereitä ja indikaattoreita voidaan käyttää metsäpolitiikan kehittämisessä, metsäohjelmien laadinnassa ja seurannassa sekä raportoitaessa metsien kestävän hoidon ja käytön edistymisestä, jota tulee arvioida sovittujen tavoitteiden perusteella. Käytännön tason periaatteet metsien hoidon ja käytön kestävyyden parantamiseksi on kehitetty tulkitsemalla kansainvälisten sitoumusten merkitys metsäsuunnittelun ja metsien hoidon ja käytön menetelmien kannalta. Käytännön tason periaatteita voidaan käyttää apuvälineenä ja lähdeaineistona esimerkiksi tiedonvälityksessä, neuvonnassa ja metsänhoitosuosituksia uudistettaessa.
L1 “Ihmiset, metsät ja metsätalous - Metsien kestävän hoidon ja käytön yhteiskunnallis-taloudellisten näkökohtien edistäminen” ja
L2 “Yleiseurooppalaiset metsien kestävän hoidon ja käytön kriteerit, indikaattorit ja käytännön tason periaatteet”.
Tähän julkaisuun on koottu Lissabonin metsäministerikonferenssin yleinen julkilausuma sekä päätöslauselmat L1 ja L2 liitteineen. Yleisessä julkilausumassa sitoudutaan Lissabonin päätöslauselmien L1 ja L2 toimeenpanon lisäksi yhteistyöhön ympäristöministerien prosessin ‘Environment for Europe’ kanssa, toteuttamaan hallitustenvälisen metsäpaneelin (IPF) toimenpidesuosituksia sekä arvioimaan metsäekosysteemien roolia ilmastonmuutoksen vähentämisessä.
Konferenssin päätösten toimeenpanon vauhdittamiseksi laaditaan asiantuntijatasolla yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja muiden asianosaisten kanssa työohjelma, jonka tulisi tukea hallitustenvälisen metsäfoorumin työtä. Työohjelmaan sisällytetään myös Strasbourgin ja Helsingin konferenssien päätösten toimeenpanon tukeminen. Yleisessä julkilausumassa ja päätöslauselmassa L1 korostetaan yhteiskunnan ja metsäsektorin välistä vuorovaikutusta ja kumppanuutta, kansalaisten osallistumista metsäpolitiikan suunnitteluun, metsäsektorin vaikutusta maaseudun kehitykseen ja työllisyyden parantamiseen sekä puun ja muiden metsän tuotteiden käytön järkevää lisäämistä. Päätöslauselma täydentää hyvin Helsingin konferenssin päätöslauselmia H1 “Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteet” ja H2 “Euroopan metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat yleisperiaatteet” ja yhdessä nämä kolme päätöslauselmaa luovat suuntaviivat metsien kestävän hoidon ja käytön edistämiselle Euroopassa.
Metsien kestävän hoidon ja käytön kriteerit, indikaattorit ja käytännön tason periaatteet on valmisteltu osana Helsingin konferenssin päätöslauselmien H1 ja H2 kansainvälistä toimeenpanoa (nk. Helsinki-prosessi). Päätöslauselmassa L2 hyväksytään kriteerit ja indikaattorit sekä vahvistetaan vapaaehtoiset käytännön tason periaatteet, ja sitoudutaan edistämään niiden käyttöä ja edelleen kehittämistä. Kriteereitä ja indikaattoreita voidaan käyttää metsäpolitiikan kehittämisessä, metsäohjelmien laadinnassa ja seurannassa sekä raportoitaessa metsien kestävän hoidon ja käytön edistymisestä, jota tulee arvioida sovittujen tavoitteiden perusteella. Käytännön tason periaatteet metsien hoidon ja käytön kestävyyden parantamiseksi on kehitetty tulkitsemalla kansainvälisten sitoumusten merkitys metsäsuunnittelun ja metsien hoidon ja käytön menetelmien kannalta. Käytännön tason periaatteita voidaan käyttää apuvälineenä ja lähdeaineistona esimerkiksi tiedonvälityksessä, neuvonnassa ja metsänhoitosuosituksia uudistettaessa.