Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian arviointi

Abstract

Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia julkaistiin vuonna 2005 (Maa- ja metsätalousministeriö, 2005). Strategia on lähtökohdiltaan kansallinen ja toimialakohtainen. Siinä on esitetty yli 200 toimenpiteitä 15 toimialalle ja sen lisäksi eri hallinnonaloille yhteisiä toimenpiteitä. Tässä raportissa arvioidaan, kuinka strategian toimeenpano on toimialoilla edennyt vuodesta 2005 sekä esitetään suosituksia strategian päivitykselle. Arviointiraportissa luodaan myös katsaus alueiden ja kuntien sopeutumiseen sekä esitetään yhteenveto Suomen sopeutumisstrategian arvioinneista, EU:n sopeutumispolitiikasta ja viimeaikaisten sopeutumistutkimuksen tuloksista. Sopeutumisstrategian toimeenpanon lähtökohtana on ollut saada sopeutuminen läpileikkaavana osaksi tavanomaista suunnittelua, toimintaa ja seurantaa. Suurimmalla osalla toimialoista ilmastonmuutoksen vaikutukset tunnetaan vähintään suuntaa-antavasti, käytännön sopeutumistoimia on tunnistettu sekä strategiassa esitettyjä toimenpiteitä käynnistetty lähes kaikilla toimialoilla. Edistystä on tapahtunut sopeutumisstrategian väliarvioon (Maa- ja metsätalousministeriö. 2009a) verrattuna. Sopeutumisen integrointi osaksi toimintaa on lähtenyt liikkeelle kuitenkin hyvin erilaisesti eri toimialoilla. Pisimmällä sopeutumisessa ollaan niillä toimialoilla, joilla toiminnan sää- ja ilmastoriippuvuus on perinteisesti tunnettu. Toimialojen haavoittuvuus on kuitenkin erilainen, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tarvittavat sopeutumistoimet ajoittuvat eri aikajaksoille ja toimialojen välillä voi olla suuria eroja sopeutumisessa. Valtaosalla toimialoja ei ole tehty järjestelmällistä tarkastelua siitä, miten ilmastonmuutos pitäisi ottaa huomioon toimialojen tavoitteissa, ohjauksessa ja toiminnassa. Strategiassa tunnistettuja tärkeitä toimia sopeutumisen edistämiseksi ovat toimialan keskeisten ohjauskeinojen kehittäminen ilmastonmuutoksen vaikutuksia ennakoivaksi sekä sopeutumisen ja muiden politiikkojen välisten synergioiden ja ristiriitojen tarkistaminen. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvien epävarmuuksien hallinta edellyttää sellaisia ohjauskeinoja ja suunnitteluratkaisuja, joita voidaan mukauttaa erilaisiin tilanteisiin. Sopeutumisstrategian toimialakohtaisuus on edistänyt sen toimeenpanoa ja seurantaa, mutta ei ole riittävästi kannustanut toimialojen yhteistyöhön. Myös alueellisella ja paikallisella tasolla tapahtuvan sopeutumistyön edistäminen tulee kytkeä paremmin mukaan kansalliseen sopeutumisstrategiaan. Strategian on edistettävä sopeutumista tarjoamalla tutkimuksen kautta käytännönläheisiä työkaluja. Erityisesti tulisi edelleen kehittää välineitä ilmastoriskien arviointiin ja hallintaan sekä kustannusten ja hyötyjen arviointiin. Tietoisuuden lisääminen viestinnällä, neuvonnalla ja koulutuksella on edellytys sopeutumistoimille, oli kyse valtionhallinnossa tapahtuvista päätöksistä tai kansalaisten omaehtoisesta sopeutumisesta. Erityisesti on panostettava siihen, että tietoa on päätöksentekoon soveltuvassa muodossa. Tutkimusta tulisi jatkossa entistä enemmän suunnata käsittelemään sopeutumista laajempana yhteiskunnallisena muutostekijänä ja ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen ohella myös muut muutosajurit. Ilmastonmuutoksen globaalien vaikutusten heijastumista Suomeen on tutkittu ja huomioitu vain vähän päätöksenteossa. Tutkimusta tarvitaan lisäksi ilmastonmuutoksen tuomista mahdollisuuksista ja sopeutumistoimien taloudellisista vaikutuksista. Erityisesti pitkäaikaisten ja yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvien vaikutusten ollessa kyseessä tulee tapauskohtaisesti harkita varautumista myös keskimääräistä rajumpaan tai nopeampaan ilmastonmuutokseen. Sopeutumisstrategiassa on tunnistettu seurannan tarve, mutta järjestelmällistä seurantaa ei ole vielä tehty eikä toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioitu systemaattisesti.