Kansalaistoiminnan esteiden poistaminen
opetus- ja kulttuuriministeriö
06.06.2002
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmien muistioita 2002:23This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-442-148-8Tiivistelmä
Kansalaistoiminnan esteiden poistamistyöryhmän nimittäminen oli Paavo Lipposen II hallituksen hallitusohjelman mukainen toimenpide ja kulttuuriministerin asettaman selvitysmies Risto Niemisen työn jatkoa.
Kansalaistoiminta on käsitteenä laaja ja sillä ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Työryhmä päätti, että tämän työn yhteydessä kansalaistoiminnalla tarkoitetaan rekisteröityjen, yhdistysmuotoisten kansalaisjärjestöjen toimintaa, joka ei lisäksi ole yhdistysten elinkeinotoimintaa.
Työryhmä esittää 18 kohdan kehittämislistan. Esitykset ovat erimitallisia, mutta ne antavat kaikki osaltaan kansalaisjärjestöille paremmat mahdollisuudet keskittyä yhdistysten sääntömääräisen tarkoituksen toteuttamiseen eli omaan yleis-hyödylliseen työhönsä.
Esitykset jakaantuvat neljään ryhmään. Ensimmäisen ryhmän esitykset kohdistuvat säädöksiin, joiden muutoksilla kansalaistoiminnan esteitä voitaisiin välittömästi poistaa. Toisen ryhmän esitykset liittyvät laintulkinnan selkeyttämiseen ja kolmanneksi käsitellään asioita, joiden valmistelussa kansalaistoiminnan erityispiirteet tulisi erityisesti ottaa huomioon. Viimeisen ryhmän esityksissä ajatuksena on, että kansalaisjärjestöjen velvoitteita voitaisiin hoitaa yhteisesti pienellä hallinnolla ja edullisesti.
Lisäksi työryhmä haluaa painokkaasti tuoda esiin kansalaistoiminnan yleisen yhteiskuntapoliittisen painoarvon ja merkityksen. Nyt tehty työ on keskittynyt yksittäisten esteiden poistamiseen. Työryhmän käsityksen mukaan kokonaisvaltainen kansalaistoiminnan ja yhteiskunnan välisen suhteen kehittäminen edellyttäisi laajan yhteiskuntapoliittisen ohjelman käynnistämistä. Työ voisi alkaa opetusministeriön johdolla yhteistyössä muiden viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.
Kansalaistoiminta on käsitteenä laaja ja sillä ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Työryhmä päätti, että tämän työn yhteydessä kansalaistoiminnalla tarkoitetaan rekisteröityjen, yhdistysmuotoisten kansalaisjärjestöjen toimintaa, joka ei lisäksi ole yhdistysten elinkeinotoimintaa.
Työryhmä esittää 18 kohdan kehittämislistan. Esitykset ovat erimitallisia, mutta ne antavat kaikki osaltaan kansalaisjärjestöille paremmat mahdollisuudet keskittyä yhdistysten sääntömääräisen tarkoituksen toteuttamiseen eli omaan yleis-hyödylliseen työhönsä.
Esitykset jakaantuvat neljään ryhmään. Ensimmäisen ryhmän esitykset kohdistuvat säädöksiin, joiden muutoksilla kansalaistoiminnan esteitä voitaisiin välittömästi poistaa. Toisen ryhmän esitykset liittyvät laintulkinnan selkeyttämiseen ja kolmanneksi käsitellään asioita, joiden valmistelussa kansalaistoiminnan erityispiirteet tulisi erityisesti ottaa huomioon. Viimeisen ryhmän esityksissä ajatuksena on, että kansalaisjärjestöjen velvoitteita voitaisiin hoitaa yhteisesti pienellä hallinnolla ja edullisesti.
Lisäksi työryhmä haluaa painokkaasti tuoda esiin kansalaistoiminnan yleisen yhteiskuntapoliittisen painoarvon ja merkityksen. Nyt tehty työ on keskittynyt yksittäisten esteiden poistamiseen. Työryhmän käsityksen mukaan kokonaisvaltainen kansalaistoiminnan ja yhteiskunnan välisen suhteen kehittäminen edellyttäisi laajan yhteiskuntapoliittisen ohjelman käynnistämistä. Työ voisi alkaa opetusministeriön johdolla yhteistyössä muiden viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.