Rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon uudelleen organisoinnin lähtökohdat

Abstract

Kunnilla on käytössään vaihtelevat resurssit rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun järjestämiseen. Myös tarve näille toiminnoille vaihtelee eri puolilla maata. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueiden muodostaminen on parantanut sen laatua ja resursseja selvästi. Hankkeessa etsittiin ratkaisuja, jotka toisivat mittakaavaetuja viranomaistoimintaan, parantaisivat erityisesti pienimpien viranomaisyksiköiden toiminnan laatua sekä hillitsisivät kustannusten kasvua. Tässä tutkimuksessa sovelletusta tarkastelutavasta arvioidaan olevan hyötyjä riippumatta siitä, millaiseen lopputulokseen edelleen meneillään olevassa maakuntauudistuksessa päädytään. Tarpeen on myös huomioida alueiden erilaistuva kehitys sekä digitalisaation edistyminen ja arvioida viranomaistoimintojen tarvetta ja niiden järjestämistapaa myös tätä vasten eri puolilla Suomea.

Hankkeessa on kehitetty alueellisen erilaistuneisuuden huomioiva seutumalli rakennusvalvonnalle, ympäristönsuojelulle ja ympäristöterveydenhuollolle. Kehitetyssä mallissa lähestytään toiminnan järjestämisen optimaalista tasoa huomioiden sijainti hallinnon tasoilla, yksikön koko (mittakaavahyödyt) sekä tehtäväkohtaiset yhteistyösuhteet. Aineiston ja teorian pohjalta voidaan todeta, että rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja terveydensuojelun optimaalisin sijainti on paikallisella tasolla. Nykyisin kuitenkin yksiköt jäävät usein liian pieniksi. Nykyisten rakenteiden pohjalta kehitettävä malli on kunnan kehittämistoiminnan kannalta synergisin.

Tutkimuksen tulosten mukaan voidaan pääasiallisena ratkaisumallina esittää kuntien seudulliseen yhteistyöhön pohjautuvaa mallia. Se toteuttaa koko maassa riittävän suuret ja samalla tärkeimpien yhteistyötahojen kanssa synergiset viranomaisyksiköt. Seudulliselle ratkaisumallille voidaan kuitenkin esittää vaihtoehtoina muita yhteistyökeinoja, jos niillä saavutettavan riittävät tavoitellut hyödyt. Kaupungeissa resurssit ovat riittäviä jo nykyisellään ja siten ne voisivat myös jatkossa vastata itsenäisesti näistä tehtävistä. Myös maakunnalliseen ratkaisuun on mahdollista nojautua, jos yhteistyötä on jo tehty maakunnallisessa kehyksessä ja maakunta on kooltaan lähellä toiminnallista aluetta.