Ympäristömelun vaikutuksista sekä vaikutusten arvioinnista ja hallinnasta
Pesonen, Kari (2014-09-24)
Ympäristöministeriö
24.09.2014
Julkaisusarja:
Ympäristöministeriön raportteja 4 | 2014This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Selvityksessä on tarkasteltu melun mitattavissa olevia tärkeimpiä vaikutuksia ja niiden vaikutus- ja väestövasteita. Tarkasteltavat vaikutukset on jaettu kahteen ryhmään: 1) ”kovat” ja 2) ”pehmeät”. Edelliseen ryhmään kuuluvat ne terveysvaikutukset, jotka aiheuttavat objektiivisesti mitattavissa olevia elintoimintojen muutoksia. Jälkimmäiseen ryhmään on sisällytetty kyselytutkimuksin mitattavissa olevat elämykselliset vaikutukset, joista yleisin on melun koetun kielteisyyden mittana käytetty kiusallisuus.
Ympäristömelu näyttäisi aiheuttavan pienen sydän- ja verisuonitautien riskin väestötasolla. Taudista ja asuinalueen ulkomelusta riippuen suhteellinen riski, RR, on ollut 1,0 – 1,3. 95 %:n luotettavuusväli on useimmissa tutkimuksissa jäänyt välille 0,8 – 3,0. Eri tutkimuksissa vertailu- eli kohorttiasuinalueen LDEN-taso on yleensä ollut välillä 45 – 55 dB(A). Suhteellinen riski on osoittautunut yhtä suuremmaksi alueilla, joilla melutaso on vä¬hintään 60…65 dB(A).
Melun aiheuttaman sydän- ja verisuonitautien riskiä välittävän päämekanismin uskotaan liittyvän ulkoa sisään kuuluvan yöaikaisen melun aiheuttamaan krooniseen stressiin. Jos tämä pitää paikkansa, niin riski riippuu asuinrakennusten ulkokuoren (lähinnä ikkunoiden ja korvausilmaventtiileiden) tuottamasta äänen vaimentumisesta.
Yleisimmin käytetty asuinympäristön melun kielteisyyden vaikutusvaste on melun aiheuttama kiusallisuus. Kiusallisuus on esimerkiksi ympäristömeludirektiivissä mainittu melun päävaikutus. Tie-, raide- ja lentoliikenteen kiusallisuuden vasteet on esitetty, mil¬loin mahdollista, verrattuna ympäristömeludirektiivin valmistelun yhteydessä julkaistuihin EU/WG2-vasteisiin.
Ympäristömelu näyttäisi aiheuttavan pienen sydän- ja verisuonitautien riskin väestötasolla. Taudista ja asuinalueen ulkomelusta riippuen suhteellinen riski, RR, on ollut 1,0 – 1,3. 95 %:n luotettavuusväli on useimmissa tutkimuksissa jäänyt välille 0,8 – 3,0. Eri tutkimuksissa vertailu- eli kohorttiasuinalueen LDEN-taso on yleensä ollut välillä 45 – 55 dB(A). Suhteellinen riski on osoittautunut yhtä suuremmaksi alueilla, joilla melutaso on vä¬hintään 60…65 dB(A).
Melun aiheuttaman sydän- ja verisuonitautien riskiä välittävän päämekanismin uskotaan liittyvän ulkoa sisään kuuluvan yöaikaisen melun aiheuttamaan krooniseen stressiin. Jos tämä pitää paikkansa, niin riski riippuu asuinrakennusten ulkokuoren (lähinnä ikkunoiden ja korvausilmaventtiileiden) tuottamasta äänen vaimentumisesta.
Yleisimmin käytetty asuinympäristön melun kielteisyyden vaikutusvaste on melun aiheuttama kiusallisuus. Kiusallisuus on esimerkiksi ympäristömeludirektiivissä mainittu melun päävaikutus. Tie-, raide- ja lentoliikenteen kiusallisuuden vasteet on esitetty, mil¬loin mahdollista, verrattuna ympäristömeludirektiivin valmistelun yhteydessä julkaistuihin EU/WG2-vasteisiin.