Parhaat ympäristökäytännöt (BEP) luonnonkivituotannossa
Ympäristöministeriö
09.01.2015
Julkaisusarja:
Suomen ympäristö 5/2014
Tiivistelmä
Luonnonkiviteollisuuden parhaat ympäristökäytännöt (BEP) -selvitys vastaa sekä toiminnanharjoittajien että viranomaisten tarpeeseen yhtenäisestä luonnonkiven louhinnan tietopohjasta. Selvitystyön tarkoituksena on luoda hyvät lähtökohdat toimintatapojen yhtenäistämiselle, alan ympäristötietoisuuden lisäämiselle ja parhaiden käytäntöjen saamiselle laajempaan käyttöön.
Selvityksessä kuvataan luonnonkiven louhinnan prosessit (graniitti, vuolukivi, liuske ja marmori) sekä niihin liittyvät ympäristökäytännöt louhimon toiminnan, maisemoinnin ja jälkikäytön osalta. Lisäksi tarkastellaan säteilyä, louhintapaikan luonnonarvoja sekä luonnonkivituotteiden elinkaarta.
Louhimoiden ympäristövaikutuksia ovat melu, pöly, tärinä sekä mahdolliset vaikutukset pinta- ja pohjavesiin. Selvityksessä esitetään parhaat käytännöt melu-, pöly- ja tärinävaikutusten arviointiin sekä uutta tutkimustietoa melun, pölyn ja tärinän leviämisestä.
Graniitinlouhinnan päävaiheet ovat kamin irrotus kalliosta ja kamin paloittelu räjäytys-poraus –menetelmällä sekä määrämittaisten kiviblokkien valmistus hydraulisilla kiilauslaitteilla. Vuolukiven louhinnassa käytetään ketjusahoja ja kivihaarukalla varustettua pyöräkuormaajaa. Liuskeiden louhinnassa käytetään kaivinkonetta, joka voi olla varustettu hydraulisella iskuvasaralla. Marmoria louhitaan pääasiassa timanttivaijerisahalla irrottamalla.
Luonnonkiven louhinnan ympäristövaikutuksia voidaan vähentää paitsi asianmukaisella suunnittelulla, myös käyttämällä laadukasta ja päästöjä vähentävää tekniikkaa. Oleellista on myös huolehtia louhimon siisteydestä ja kivenlouhinnan työvälineiden, kuten ajoneuvojen, porauslaitteiden ja ketjusahojen, kunnosta. Melun ja pölyn leviämistä louhimolta ympäristöön voidaan vähentää toimintojen sijoittelulla, rakentamalla tarvittaessa meluvalleja ja kastelemalla pölyäviä alueita vedellä. Selkeytysaltaiden käytöllä louhimovesistä saadaan poistettua veteen sekoittunut kiintoaines ja veteen liuenneita ravinteita. Poltto- ja voiteluaineiden sekä räjähdysaineiden määräysten mukainen, vastuullinen käyttö ja varastointi vähentävät niiden luontoon joutumisen riskiä.
Selvitys laajentaa luonnonkivituotannon ympäristökäytäntöjen tietopohjaa, mutta sen tarkoitus ei ole toimia sitovana ohjeena.
Selvityksessä kuvataan luonnonkiven louhinnan prosessit (graniitti, vuolukivi, liuske ja marmori) sekä niihin liittyvät ympäristökäytännöt louhimon toiminnan, maisemoinnin ja jälkikäytön osalta. Lisäksi tarkastellaan säteilyä, louhintapaikan luonnonarvoja sekä luonnonkivituotteiden elinkaarta.
Louhimoiden ympäristövaikutuksia ovat melu, pöly, tärinä sekä mahdolliset vaikutukset pinta- ja pohjavesiin. Selvityksessä esitetään parhaat käytännöt melu-, pöly- ja tärinävaikutusten arviointiin sekä uutta tutkimustietoa melun, pölyn ja tärinän leviämisestä.
Graniitinlouhinnan päävaiheet ovat kamin irrotus kalliosta ja kamin paloittelu räjäytys-poraus –menetelmällä sekä määrämittaisten kiviblokkien valmistus hydraulisilla kiilauslaitteilla. Vuolukiven louhinnassa käytetään ketjusahoja ja kivihaarukalla varustettua pyöräkuormaajaa. Liuskeiden louhinnassa käytetään kaivinkonetta, joka voi olla varustettu hydraulisella iskuvasaralla. Marmoria louhitaan pääasiassa timanttivaijerisahalla irrottamalla.
Luonnonkiven louhinnan ympäristövaikutuksia voidaan vähentää paitsi asianmukaisella suunnittelulla, myös käyttämällä laadukasta ja päästöjä vähentävää tekniikkaa. Oleellista on myös huolehtia louhimon siisteydestä ja kivenlouhinnan työvälineiden, kuten ajoneuvojen, porauslaitteiden ja ketjusahojen, kunnosta. Melun ja pölyn leviämistä louhimolta ympäristöön voidaan vähentää toimintojen sijoittelulla, rakentamalla tarvittaessa meluvalleja ja kastelemalla pölyäviä alueita vedellä. Selkeytysaltaiden käytöllä louhimovesistä saadaan poistettua veteen sekoittunut kiintoaines ja veteen liuenneita ravinteita. Poltto- ja voiteluaineiden sekä räjähdysaineiden määräysten mukainen, vastuullinen käyttö ja varastointi vähentävät niiden luontoon joutumisen riskiä.
Selvitys laajentaa luonnonkivituotannon ympäristökäytäntöjen tietopohjaa, mutta sen tarkoitus ei ole toimia sitovana ohjeena.