The Finnish Homelessness Strategy – An International Review
Pleace, Nicholas; Culhane, Dennis; Granfelt, Riitta; Knutagård, Marcus (2015-02-10)
Ympäristöministeriö
10.02.2015
Tiivistelmä
Arvioinnin kohteena oli vuosien 2008–2011 ja 2012–2015 aikana toteutettu pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmakokonaisuus, Paavo I ja Paavo II. Arvioinnissa keskityttiin ohjelmakokonaisuuteen ja sen eri osa-alueisiin näkökulmana asunto ensin -mallin toteuttaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Arviointiraportissa on kuvattu Iso-Britannian, Ruotsin ja USA:n asunnottomuustyötä keskittyen erityisesti toimintakäytäntöihin, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää suomalaisessa asunnottomuustyössä. Arviointi perustuu arviointiryhmää varten koottuun taustaaineistoon sekä kahteen kenttävierailuun Helsingissä (28.–30.4. ja 15.–18.9.2014). Tämän lisäksi tutkijat ovat hyödyntäneet kukin oman maansa asunnottomuuteen liittyviä aineistoja sekä kansainvälistä asunnottomuustutkimusta.
Yleisarviona todetaan, että ohjelman päätavoite, pitkäaikaisasunnottomuuden pysyvä väheneminen kansallisella tasolla, on saavutettu huolellisesti suunnitellun ja kattavan yhteistyöstrategian avulla. Asunto ensin -periaatteen mukainen ohjelmatyö on osoitus siitä, että myös kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville pitkäaikaisasunnottomille pystytään turvaamaan pysyvä asuminen riittävän ja oikein kohdennetun tuen avulla. Valtion, kuntien ja järjestöjen ohjelmaan kohdentama merkittävä taloudellinen panostus sekä valtakunnallisen ja paikallisen yhteistyön pitkäjänteisyys ja laajaalaisuus on mahdollistanut asumisen ja palvelujen kehittämisen integroinnin niin yleisellä tasolla kuin eri kohderyhmien tarpeet huomioon ottaen.
Ohjelmatoiminnan onnistuneisuudesta huolimatta on syytä muistaa, että asunnottomuuden väheneminen tai lisääntyminen on sidoksissa paitsi asunnottomuuspolitiikkaan myös muihin yhteiskuntapolitiikassa tapahtuviin muutoksiin ja kehityskulkuihin. Lisäksi asunnottomuus on alati muuttuva ilmiö, mistä ajankohtaisena haasteena voi mainita maahanmuuttajataustaisten asunnottomien määrän huomattavan kasvun. Asunnottomuustyö, niin asuntojen tarjonnan kuin asumiseen ja asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn kohdentuvan tuen osalta, on jatkuvaa kehittämistä vaativa yhteiskuntapolitiikan osa-alue. The review covered the whole of the programme to reduce long-term homelessness implemented during 2008–2011 and 2012–2015, Paavo I and Paavo II. The review focused on the programme as a whole as well as its different aspects from the point of view of implementing the Housing First model in Finnish society. The review report described work on homelessness done in the United Kingdom, Sweden and the USA, focusing particularly on operating practices that could be used in work on homelessness in Finland. The review is based on the background materials collected for the evaluation team as well as two field visits in Helsinki (28–30 April and 15–18 September
2014). In addition to this, the researchers have each utilised materials related to homelessness in their own country as well as international research on homelessness.
As an overall assessment, it can be stated that the main goal of the programme, the permanent reduction of longterm homelessness on a national level, has been reached with the help of a carefully planned, comprehensive cooperation strategy. Programme work in accordance with the Housing First principle is proof of the fact that with sufficient and correctly allocated support, permanent housing can be guaranteed even for the long-term homeless in the most difficult position. The significant financial investment allocated to the programme by municipalities, organisations and the state as well as the extensive, long-term national and local cooperation have made it possible to integrate the development of housing and services both on a general level and also by taking the needs of different target groups into account.
However, despite the success of the programme’s activities, it should not be forgotten that any increase or decrease in homelessness is tied not only to homelessness policy, but also to other changes and developments in social policy. In addition to this, homelessness is a constantly changing phenomenon; one topical challenge that could be mentioned is the significant increase in homeless people with an immigrant background. Work on homelessness is a field of social policy that requires constant development, concerning both the supply of housing as well as the support focused on preventing homelessness.
Yleisarviona todetaan, että ohjelman päätavoite, pitkäaikaisasunnottomuuden pysyvä väheneminen kansallisella tasolla, on saavutettu huolellisesti suunnitellun ja kattavan yhteistyöstrategian avulla. Asunto ensin -periaatteen mukainen ohjelmatyö on osoitus siitä, että myös kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville pitkäaikaisasunnottomille pystytään turvaamaan pysyvä asuminen riittävän ja oikein kohdennetun tuen avulla. Valtion, kuntien ja järjestöjen ohjelmaan kohdentama merkittävä taloudellinen panostus sekä valtakunnallisen ja paikallisen yhteistyön pitkäjänteisyys ja laajaalaisuus on mahdollistanut asumisen ja palvelujen kehittämisen integroinnin niin yleisellä tasolla kuin eri kohderyhmien tarpeet huomioon ottaen.
Ohjelmatoiminnan onnistuneisuudesta huolimatta on syytä muistaa, että asunnottomuuden väheneminen tai lisääntyminen on sidoksissa paitsi asunnottomuuspolitiikkaan myös muihin yhteiskuntapolitiikassa tapahtuviin muutoksiin ja kehityskulkuihin. Lisäksi asunnottomuus on alati muuttuva ilmiö, mistä ajankohtaisena haasteena voi mainita maahanmuuttajataustaisten asunnottomien määrän huomattavan kasvun. Asunnottomuustyö, niin asuntojen tarjonnan kuin asumiseen ja asunnottomuuden ennalta ehkäisyyn kohdentuvan tuen osalta, on jatkuvaa kehittämistä vaativa yhteiskuntapolitiikan osa-alue.
2014). In addition to this, the researchers have each utilised materials related to homelessness in their own country as well as international research on homelessness.
As an overall assessment, it can be stated that the main goal of the programme, the permanent reduction of longterm homelessness on a national level, has been reached with the help of a carefully planned, comprehensive cooperation strategy. Programme work in accordance with the Housing First principle is proof of the fact that with sufficient and correctly allocated support, permanent housing can be guaranteed even for the long-term homeless in the most difficult position. The significant financial investment allocated to the programme by municipalities, organisations and the state as well as the extensive, long-term national and local cooperation have made it possible to integrate the development of housing and services both on a general level and also by taking the needs of different target groups into account.
However, despite the success of the programme’s activities, it should not be forgotten that any increase or decrease in homelessness is tied not only to homelessness policy, but also to other changes and developments in social policy. In addition to this, homelessness is a constantly changing phenomenon; one topical challenge that could be mentioned is the significant increase in homeless people with an immigrant background. Work on homelessness is a field of social policy that requires constant development, concerning both the supply of housing as well as the support focused on preventing homelessness.