Pienituloisen omistusasujan energiaköyhyys : Energiaköyhyyden jatkoselvitys liittyen asuntojen lämmitysremontteihin ja energiakuluihin
Runsten, Suvi; Berninger, Kati; Heljo, Juhani; Sorvali, Jaana; Kasanen, Pirkko; Vihola, Jaakko; Uotila, Ulrika (2015-03)
Ympäristöministeriö
03 / 2015
Julkaisusarja:
Ympäristöministeriön raportteja 6/2015This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4385-4Tiivistelmä
Energiaköyhyydellä tarkoitetaan vaikeutta ylläpitää tai tyydyttää perustarpeita energian kustannusten takia. Suomessa on yhteensä 60 000 – 100 000 energiaköyhyyden riskiryhmiin kuuluvaa omistusasunnossa asuvaa kotitaloutta. Alueellisesti suurin energiaköyhyyden riski on väestöään menettävillä alueilla ja absoluuttisesti Uudellamaalla.
Energiaköyhyyttä esiintyy Suomessa paikoitellen erityisesti vanhusten keskuudessa. Energiaköyhyys ilmenee siten, ettei vanhuksilla ole välttämättä varaa lämmittää taloaan riittävästi. Suomessa energiaköyhyys on kuitenkin vielä harvinaista, sillä sosiaaliturva lieventää sen vaikutuksia. Maltillinenkin energian reaalihintojen kasvu johtaa energiakustannusten merkittävään kasvuun pitkällä aikavälillä.
Lämmitystapamuutoksilla on suurin vaikutus energiakustannuksiin. Ilmaisilla säästötoimenpiteillä voi erityisesti omakotitaloissa vaikuttaa energiankulutukseen ja -kustannuksiin. Lämmitystapamuutosten esteenä ovat suuret investointikustannukset ja lämmitysjärjestelmä uusitaan usein vasta sitten, kun se on täysin välttämätöntä.
Energiaköyhyyden riskiä voidaan pienentää ja energiaköyhyyttä ennaltaehkäistä parhaiten uudenlaisia rahoitusmuotoja kehittämällä. Lisäksi olisi tarpeen luoda uusia toimintamalleja, joiden avulla energianeuvonta ja rahoitus olisivat paremmin energiaköyhyyden riskiryhmien saavutettavissa.
Energiaköyhyyttä esiintyy Suomessa paikoitellen erityisesti vanhusten keskuudessa. Energiaköyhyys ilmenee siten, ettei vanhuksilla ole välttämättä varaa lämmittää taloaan riittävästi. Suomessa energiaköyhyys on kuitenkin vielä harvinaista, sillä sosiaaliturva lieventää sen vaikutuksia. Maltillinenkin energian reaalihintojen kasvu johtaa energiakustannusten merkittävään kasvuun pitkällä aikavälillä.
Lämmitystapamuutoksilla on suurin vaikutus energiakustannuksiin. Ilmaisilla säästötoimenpiteillä voi erityisesti omakotitaloissa vaikuttaa energiankulutukseen ja -kustannuksiin. Lämmitystapamuutosten esteenä ovat suuret investointikustannukset ja lämmitysjärjestelmä uusitaan usein vasta sitten, kun se on täysin välttämätöntä.
Energiaköyhyyden riskiä voidaan pienentää ja energiaköyhyyttä ennaltaehkäistä parhaiten uudenlaisia rahoitusmuotoja kehittämällä. Lisäksi olisi tarpeen luoda uusia toimintamalleja, joiden avulla energianeuvonta ja rahoitus olisivat paremmin energiaköyhyyden riskiryhmien saavutettavissa.