Luonnon monimuotoisuudelle haitalliset tuet
(2015-07-03)
Ympäristöministeriö
03.07.2015
Julkaisusarja:
Ympäristöministeriön raportteja 19 | 2015
Tiivistelmä
Selvityksessä on käyty läpi nykyiset tukijärjestelmät ja pyritty tunnistamaan niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle. Työn lähtökohtana on kansallisen biodiversiteettistrategian tavoite pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Kansallisten tukien kartoittaminen ja uudistaminen ovat askeleita tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Tukijärjestelmien tarkastelussa painottuvat verotuet ja budjettituet. Lähdeaineistona on käytetty Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksiä, valtion talousarvioita, tutkimuskirjallisuutta sekä ministeriöiden ja asiantuntijaverkoston panosta. Julkisen tuen ja luonnon monimuotoisuuden välistä vuorovaikutusta on hahmoteltu kansainvälisen DPSIR-viitekehyksen avulla.
Selvityksen tarkastelunäkökulma on toimeksiannon mukaisesti rajattu luonnon monimuotoisuuden suojeluun, joka on osa ympäristönäkökulmaa. Tukien muita vaikutuksia, kuten taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä, alueellisia tai laajempia ympäristövaikutuksia, ei ole tässä selvityksessä huomioitu.
Selvityksen erityispiirteitä ovat sen keskittyminen luonnon monimuotoisuusvaikutuksiin sekä arviot usean vuoden tukimääristä. Suomen erityispiirteitä kansainvälisessä vertailussa ovat mm. kireä energiaverotus, joka heikentää kilpailukykyä ja johtaa verotukiin. Suomessa on myös toimiva ympäristösääntely ja ohjaus, joilla jo säännellään luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavaa elinkeinotoimintaa.
Luonnon monimuotoisuudelle haitallisia tukia arvioidaan olevan liikenteeseen, energiaan, metsätalouteen ja maatalouteen liittyvässä toiminnassa. Tukien vaikutukset ovat suoria ja epäsuoria. Suorat vaikutukset koskevat paikallisia elinympäristöjä, kuten esimerkiksi lajiston pesiytymismahdollisuuksia. Epäsuorat vaikutukset voivat esimerkiksi lisätä päästöjä ja sen myötä kiihdyttää ilmastonmuutosta, joka puolestaan on merkittävä vaaratekijä luonnon monimuotoisuudelle.
Selvityksen jatkotyönä suositellaan tehtävän tarkastelu tukien taloudellisten, sosiaalisten, terveydellisten, alueellisten ja muiden ympäristövaikutusten osalta. Nämä selvitykset antaisivat yhdessä kokonaiskuvan, jonka pohjalta myös luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat tuet voitaisiin kokonaisvaltaisesti uudistaa.
Tukijärjestelmien tarkastelussa painottuvat verotuet ja budjettituet. Lähdeaineistona on käytetty Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksiä, valtion talousarvioita, tutkimuskirjallisuutta sekä ministeriöiden ja asiantuntijaverkoston panosta. Julkisen tuen ja luonnon monimuotoisuuden välistä vuorovaikutusta on hahmoteltu kansainvälisen DPSIR-viitekehyksen avulla.
Selvityksen tarkastelunäkökulma on toimeksiannon mukaisesti rajattu luonnon monimuotoisuuden suojeluun, joka on osa ympäristönäkökulmaa. Tukien muita vaikutuksia, kuten taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä, alueellisia tai laajempia ympäristövaikutuksia, ei ole tässä selvityksessä huomioitu.
Selvityksen erityispiirteitä ovat sen keskittyminen luonnon monimuotoisuusvaikutuksiin sekä arviot usean vuoden tukimääristä. Suomen erityispiirteitä kansainvälisessä vertailussa ovat mm. kireä energiaverotus, joka heikentää kilpailukykyä ja johtaa verotukiin. Suomessa on myös toimiva ympäristösääntely ja ohjaus, joilla jo säännellään luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavaa elinkeinotoimintaa.
Luonnon monimuotoisuudelle haitallisia tukia arvioidaan olevan liikenteeseen, energiaan, metsätalouteen ja maatalouteen liittyvässä toiminnassa. Tukien vaikutukset ovat suoria ja epäsuoria. Suorat vaikutukset koskevat paikallisia elinympäristöjä, kuten esimerkiksi lajiston pesiytymismahdollisuuksia. Epäsuorat vaikutukset voivat esimerkiksi lisätä päästöjä ja sen myötä kiihdyttää ilmastonmuutosta, joka puolestaan on merkittävä vaaratekijä luonnon monimuotoisuudelle.
Selvityksen jatkotyönä suositellaan tehtävän tarkastelu tukien taloudellisten, sosiaalisten, terveydellisten, alueellisten ja muiden ympäristövaikutusten osalta. Nämä selvitykset antaisivat yhdessä kokonaiskuvan, jonka pohjalta myös luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat tuet voitaisiin kokonaisvaltaisesti uudistaa.