Tuottajavastuulainsäädännön ongelmakohtia

Abstract

Tuottajavastuulainsäädännön ongelmakohtia -hankkeen tavoitteena on ollut tunnistaa keskeiset voimassaolevasta tuottajavastuulainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöstä aiheutuvat ongelmat ja tehdä tältä pohjalta tarpeellisia lainsäädännön muutosehdotuksia ja/tai lainsäädännön tulkinta- ja soveltamisohjeistusta. Hankkeessa tarkastelu kohdistuu kolmeen horisontaaliseen asiakokonaisuuteen: 1. Tuottajayhteisöjen välinen kustannusten- ja vastuunjako 2. Ulkomaisten toimijoiden saattaminen tuottajavastuun piiriin 3. Ammattimaisen tuottajan määritteleminen Tuottajayhteisöjen tulee nykyisin ratkaista keskinäiseen vastuunjakoonsa liittyvät kysymykset vapaaehtoiselta pohjalta, mutta aina yhteistyöhön ei kyetä. Vastuunjako saatta osoittautua ongelmalliseksi varsinkin silloin, kun jätteellä on positiivista raaka-ainearvoa tai kun kyse on jakelijakeräyksen järjestämisestä. Eräs vaihtoehto vastuunjaon järjestämiseksi voisi olla lakisääteisen clearing house -järjestelmän perustaminen. Clearing house -järjestelmä voitaisiin toteuttaa myös vapaaehtoisesti tuottajayhteisöjen keskinäisten sopimusten pohjalta. Toinen vaihtoehto voisi olla tuottajien ja tuottajayhteisöjen velvoittaminen tekemään yhteistyötä käytöstä poistettujen tuotteiden vastaanoton, kuljetuksen sekä vastaanottoa koskevan tiedotuksen järjestämiseksi. Tuottajavastuulainsäädäntö ei pääsääntöisesti koske ulkomaisia toimijoita ja etämyyntiä, mikä on johtanut ns. vapaamatkustusongelmaan. Tehokkaimmin etämyyntiin kyettäisiin puuttumaan yhdenmukaistamalla tuottajavastuudirektiivien tuottajan määritelmät ja sisällyttämällä direktiiveihin valtuutettua edustajaa koskevat säännökset. Tämä edellyttäisi unionintasoisia toimia. Toisaalta etämyyjät voisivat osallistua tuotteidensa jätehuollon järjestämiseen vapaaehtoisesti. Jätelaissa (646/2011) voitaisiin säätää etämyyjien oikeudesta nimetä valtuutettu edustaja vastaamaan etämyyjän markkinoille saattamien tuotteiden jätehuollosta. Vaihtoehtoisesti etämyyjät voisivat huolehtia tuotteidensa jätehuollosta sopimalla tästä tuottajayhteisön palveluyhtiön kanssa. Muuttamalla jätelain tulkintaa tuottajayhteisö voisi toimia sähkö- ja elektroniikkalaitteiden etämyyjien valtuutettuna edustajana. Tuottajavastuu koskee tuotteita ammattimaisesti markkinoille saattavia tuottajia, mutta ammattimaisuuden käsitettä ei ole lainsäädännössä määritelty. Tämän on pelätty johtavan keinotekoisiin järjestelyihin, joilla pyritään hyötymään tuottajan ensisijaisesta jätehuollon järjestämisoikeudesta. Ammattimaisuuden määrittelyn kannalta ongelmallisia ovat myös pientuottajat, jotka kokevat tuottajavastuuvelvoitteet kohtuuttoman raskaiksi. Tuottajan toiminnan ammattimaisuutta määriteltäessä lähtökohdaksi tulisi ottaa liike- ja ammattitoiminnan aineelliset tunnusmerkit sekä ammattimaisen jätteen käsittely- ja kuljetustoiminnan kriteerit. Kaikkein pienimuotoisin toiminta olisi perusteltua rajata tuottajavastuun soveltamisalasta määrittelemällä markkinoille saatettujen tuotteiden määrään perustuvat määrärajat, jota vähäisemmän toiminnan ei katsottaisi olevan ammattimaista. Tuottajayhteisöjen jäseniltään perimien maksujen pitäisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti perustua tuottajan tuottajayhteisölle tosiasiallisesti aiheuttamiin kustannuksiin.