Kaupunkiseutujen strateginen suunnittelu

Abstract

Selvityksen tarkoituksena on ollut tuoda taustatietoa ja kehittämisideoita kaupunkiseutujen suunnittelun kehittämiseen muutamista Euroopan maista. Tarkasteluun valittiin Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti ja Englanti. Selvitys luo osaltaan pohjaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän kehittämiseen ja tuo ideoita myös muuhun kaupunkiseutuja koskevaan strategiseen suunnitteluun. Selvityksessä on käyty läpi kaupunkiseututasoisen suunnittelun virallisia ja epävirallisia rakenteita, toimijoita ja suunnittelun välineitä. Selvityksen mukaan kaupunkiseuduilla tulisi kokeilla erilaisia ratkaisuja harkiten, mutta rohkeasti. Valtion ja kuntien välisiä suhteita, mukaan lukien suunnittelujärjestelmän ohjausmuodot, tulisi yksinkertaistaa. Kaupunkiseuduille tulisi jättää liikkumavaraa omien, paikallisista ominaispiirteistä nousevien kysymysten käsittelyyn, sekä omien perusteltujen käytäntöjensä sisällyttämiseen myös virallisen suunnittelun puitteissa. Selvitys korostaa, että strategisen suunnittelun lähtökohtana ei saisi olla resurssien tuottaminen kaupunkiseudulle, vaan kaupunkiseudun spatiaalisen kehittämisen kysymysten käsittely. Kuntien välisen yhteistyön kehittämisessä on pyrittävä pitkäjänteisesti mahdollistamaan erilaisten yhteistyömuotojen jatkuvuutta ja toisiaan täydentävyyttä. Toimiviksi havaittujen yhteistyömuotojen keskeiset tekijät tulisi sisällyttää uusiin yhteistyömuotoihin. Selvityksen mukaan tekemiseen, aktiivisuuteen ja luottamukseen perustuvaa yhteistyötä tulisi tukea. Strategisen spatiaalisen suunnittelun järjestelmän tulisi olla joustava, jotta se voisi huomioida tällaiset rakenteet ja kiinnittää ne demokraattiseen kontrolliin mielekkäällä tavalla. Myös yhteistyörakenteita tulisi kehittää joustaviksi ja eri tilanteisiin adaptoituviksi.