Muutoksenhaku maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa asioissa: Tarkastelussa kaavat, suunnittelutarveratkaisut ja poikkeamispäätökset sekä valituslupa-asiat

Abstract

Selvityksen kohteena ovat hallintotuomioistuinten ratkaisut yleis- ja asemakaava-asioissa, suunnittelutarveratkaisuissa ja poikkeamispäätöksissä sekä maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan kuuluvat valituslupa-asioissa. Selvitys liittyy ympäristöministeriön maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointityöhön ja on osa maankäyttö- ja rakennuslain soveltamista koskevaa seurantaa. Selvitysaineisto on käsittänyt hallintotuomioistuinten päätökset 1033 kuntakaavasta , 1121 poikkeamispäätöksestä ja 560 suunnittelutarveratkaisusta. Päätöksiä on tarkasteltu päätöslajeittain mm. valitusten määrä valittajaryhmittäin, valitusperusteita, valitusten menestymistä ja päätösten kumoutumisperusteita. Tässä yhteydessä on ensimmäistä kertaa selvitetty myös vuonna 2007 voimaan tulleen ja vuonna 2009 poikkeamispäätöksiä koskemaan laajennetun valituslupajärjestelmän käyttöön liittyvää tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä. Valituslupa-asioita koskevia päätöksiä on ollut selvityksessä mukana 210. Valitusluvissa käsiteltiin asemakaavoja, poikkeamisia, rakennuslupia, suunnittelutarveratkaisuja, toimenpidelupia sekä katuja ja yleisiä alueita. Hallintotuomioistuinten ratkaisuvat ajoittuvat vuosiin 2007–2011. Selvitys osoitti, että muutoksenhakijoina yksityishenkilöt ovat ylivoimaisesti suurin valittajaryhmä kaavoissa sekä poikkeamispäätöksissä ja suunnittelutarveratkaisuissa. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten tekemien valitusten osuus on pysynyt maltillisena (4 % valituksista) koko lain voimassaoloajan ja ELY-keskusten valitukset menestyvät tuomioistuimissa erittäin hyvin. Yksityishenkilöiden valituksista päätöslajista riippuen vain 15–18 % tulee hyväksytyksi hallinto-oikeudessa. Kaavoihin kohdistuvista valituksista hyväksytään joka viides. Aiempiin selvityksiin verrattuna eri kaavalajeja koskevien valitusten menestymisessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Selvitystulosten mukaan asema- ja yleiskaavapäätöksiin kohdistuvissa valituksissa maankäytttö- ja rakennuslain 9 §:n selvitysten riittävyys -vaatimusta käytetään usein valitusperusteena. Riittämättömät selvitykset on selvästi eniten käytetty argumentti myös kaavan menettelyllisistä kumoamisperusteista. Luontoselvitysten riittämättömyys oli ongelmana noin neljäsosassa niistä tapauksista, joissa valitus hyväksyttiin selvitysten riittämättömyyden perusteella hallinto-oikeudessa. Muutoksenhaunkohteeksi joutuneista asemakaava-valituksista noin joka kolmas päätyy jatkovalitusten johdosta korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Jatkovalitus johtaa kuitenkin melko harvoin päätöksen kumoamiseen kaava-asioissa, sillä selvityksen mukaan korkein hallinto-oikeudessa hylkäsi 84 % tehdyistä valituksista. Selvitystulosten mukaan muutoksenhaunkohteeksi joutuvat kuntien tekemät myönteiset poikkeamispäätökset ja suunnittelutarveratkaisut kestävät muutoksenhakua heikosti. Myönteisistä muutoksenhaunkohteeksi joutuneista kuntien poikkeamispäätöksistä 65 % kumottiin hallinto-oikeudessa, suunnittelutarveratkaisujen osalta vastaava osuus oli 72 %. Asemakaava-asioissa valitusluparatkaisukäytäntöä on ehtinyt kertyä vasta vähän. Kuitenkin on nähtävissä, että valitusluparatkaisujen keskimääräiset käsittelyajat korkeimmassa hallinto-oikeudessa ovat muodostuneet ajallisesti tarkasteltuna varsin pitkiksi, etenkin tapauksissa, joille ei ole myönnetty valituslupaa.