Pohjois-Suomen pakkausjätteiden hyödyntäminen: Elinkaaren aikaiset ympäristö- ja kustannusvaikutukset
Moliis, Katja; Dahlbo, Helena; Retkin, Risto; Myllymaa, Tuuli (2012-12-31)
Moliis, Katja
Dahlbo, Helena
Retkin, Risto
Myllymaa, Tuuli
Ympäristöministeriö
31.12.2012
Julkaisusarja:
Ympäristöministeriön raportteja 26/2012This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Osana Suomen jätelainsäädännön kokonaisuudistusta muutettiin pakkausjätteen tuottajavastuun sääntelyä. Jatkossa pakkausten tuottajien on huolehdittava myös kotitalouksien jätteiden hyödyntämisestä. Tekeillä olevassa pakkausalan asetuksessa asetettaneen vastaanotto-pisteverkoston tiheysvaatimus pakkausten tuottajille. Velvoite edistää yhdyskuntajätteelle vuoteen 2016 asetetun 50 prosentin kierrätys-tavoitteen saavuttamista. Asutus jakautuu Suomessa maantieteellisesti vaihtelevasti, joten pakkausjätteiden aluekohtainen kertymä ja keräysja kuljetusetäisyydet vaihtelevat. Pakkausalan asetuslaadinnan tueksi on tarvittu tietoa harvaanasuttujen alueiden keräyslogistiikan ympäristö- ja kustannusvaikutuksista sekä haluttu verrata keräysvaiheen vaikutuksia kerätyn jätteen kierrättämisestä saataviin hyötyihin. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) toteuttamassa selvityksessä on arvioitu elinkaariperusteisesti Suomen harvimmin asutun alueen, Pohjois-Suomen, pakkausjätteiden keräyksen ilmastonmuutosvaikutusta, luonnonvarojen ehtymisvaikutusta ja yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Selvityksen tarpeita varten laadittiin kuljetusetäisyysperusteinen mallinnus keräyksen vaikutuksista Pohjois-Suomessa.Keräyksen mallintamista varten arvioitiin mahdollista verkostotiheyttä ja erilliskeräyksellä kertyvää jätesaantoa. Elinkaaren muiden vaiheiden, jätteen käsittelyn ja hyödyntämisen vaikutuksia sekä jäteperäisellä raaka-aineella ja energialla korvattavien luonnonvarojen käytön vältettyjä vaikutuksia kartoitettiin jo toteutetuista elinkaaritutkimuksista ja elinkaari-inventaariotietokannasta. Vaikka tarkastelussa pakkausjätteet kerätään pitkien kuljetusetäisyyksien päästä, keräyksen ja kuljetusten synnyttämät päästöt ja kuluttamat luonnonvarat ovat pienet verrattuna hyötyihin, joita saadaan, kun kierrätetään pakkausjätteet. Muovi- ja kuitupakkaukset voidaan palavina jakeina myös vaihtoehtoisesti hyödyntää energiaksi sekajätteen seassa. Kierrätyksen ja energiahyödyntämisen elinkaaritulosten vertailussa oleellisessa asemassa ovat tarkasteltavan alueen energiantuotannossa käytettävät polttoaineet ja niissä oletettavat tulevat muutokset. Pakkausjätteen erilliskeräyksen ympäristöhyödyt ovat ilmeiset. Kustannustarkastelu sen sijaan osoittaa, että jätteiden hyödyntäminen ei tuota kustannusmielessä niin merkittäviä säästöjä, että keräys- ja kuljetusvaiheen kustannukset kumoutuisivat. Erilliskeräyksellä vastataan kuitenkin jätehuollon tarpeisiin ja jätteen keräys on aina kallista. Oleellista on, että keräys järjestetään logistisesti tehokkaasti ja sellaisiin paikkoihin, joissa ihmiset muutenkin asioivat. Selvityksen tarjoaman ympäristö- ja kustannusnäkökulman lisäksi päättäjät voivat ottaa huomioon jätehuollon palvelutasoon vaikuttavia muita tekijöitä.