Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Tohmajärven Värtsilän laakso ja lähiympäristöt
Mikkonen, Krista; Mutanen, Sara; Ohtonen, Arvo (2007-03-01)
Mikkonen, Krista
Mutanen, Sara
Ohtonen, Arvo
Pohjois-Karjalan ympäristökeskus
01.03.2007
Julkaisusarja:
PKAra 1/2007This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Perinteiseen suomalaiseen maalaismaisemaan kuuluvat niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet ovat vähentyneet
romahdusmaisesti maatalouden tehostumisen ja tuotannon muuttumisen seurauksena. Niittyjen pensoittuminen
ja metsittyminen sekä metsälaidunten ja hakamaiden hoito talousmetsinä ovat muuttaneet maatalousmaisemaa.
Tämän seurauksena perinneympäristöihin sopeutuneiden kasvi- ja eläinlajien vähentyminen on ollut nopeampaa
kuin muissa elinympäristöissä. Suomen uhanalaisista eliölajeista 28 % on nykyään ensisijaisesti perinneympäristöjen
lajeja.
Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmien tavoitteena on edistää ja tehostaa maatalousalueiden luonnon
monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua. Suunnitelmien avulla viljelijöitä kannustetaan hakemaan maatalouden
ympäristötuen erityistukia ja ohjataan hakemukset luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisille kohteille.
Viljelijä voi hakea erityistukikohteen hoidosta rahallista korvausta, joka määräytyy kohteen koon ja hoitotoimenpiteiden
mukaisesti.
Tohmajärven Värtsilän laakson ja lähialueiden maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun
tilakäynneillä löydettiin 77 luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää kohdetta. Niistä yli puolet oli
perinnebiotooppeja. Loput kohteista olivat luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta merkittäviä alueita
tai suojavyöhykkeitä, joiden hoidolla edistetään vesiensuojelua. Kohteet rajattiin kartalle ja niille laadittiin luonnon
monimuotoisuuden sekä maiseman säilyttämisen ja kehittämisen kannalta tarpeelliset hoito-ohjeet. Rajauksia ja
hoito-ohjeita voi käyttää apuna haettaessa tilakohtaisia erityistukia. Suunnitelmassa on esitetty myös ohjeita alueen
arvokkaiden lintuvesien Sääperinjärven ja Uudenkylänlammen ranta-alueiden hoitoon.
romahdusmaisesti maatalouden tehostumisen ja tuotannon muuttumisen seurauksena. Niittyjen pensoittuminen
ja metsittyminen sekä metsälaidunten ja hakamaiden hoito talousmetsinä ovat muuttaneet maatalousmaisemaa.
Tämän seurauksena perinneympäristöihin sopeutuneiden kasvi- ja eläinlajien vähentyminen on ollut nopeampaa
kuin muissa elinympäristöissä. Suomen uhanalaisista eliölajeista 28 % on nykyään ensisijaisesti perinneympäristöjen
lajeja.
Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmien tavoitteena on edistää ja tehostaa maatalousalueiden luonnon
monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua. Suunnitelmien avulla viljelijöitä kannustetaan hakemaan maatalouden
ympäristötuen erityistukia ja ohjataan hakemukset luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisille kohteille.
Viljelijä voi hakea erityistukikohteen hoidosta rahallista korvausta, joka määräytyy kohteen koon ja hoitotoimenpiteiden
mukaisesti.
Tohmajärven Värtsilän laakson ja lähialueiden maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun
tilakäynneillä löydettiin 77 luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää kohdetta. Niistä yli puolet oli
perinnebiotooppeja. Loput kohteista olivat luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta merkittäviä alueita
tai suojavyöhykkeitä, joiden hoidolla edistetään vesiensuojelua. Kohteet rajattiin kartalle ja niille laadittiin luonnon
monimuotoisuuden sekä maiseman säilyttämisen ja kehittämisen kannalta tarpeelliset hoito-ohjeet. Rajauksia ja
hoito-ohjeita voi käyttää apuna haettaessa tilakohtaisia erityistukia. Suunnitelmassa on esitetty myös ohjeita alueen
arvokkaiden lintuvesien Sääperinjärven ja Uudenkylänlammen ranta-alueiden hoitoon.