Kyrönjoen vaellussiikakannan vahvistaminen - vuosien 2001 - 2005 seuranta

Abstract

Merenkurkkuun laskevan Kyrönjoen vaellussiikakanta on uhanalainen. Sen suurimmat uhat kohdistuvat Kyrönjoessa tapahtuviin elinkierron vaiheisiin eli kutuun sekä mädin ja poikasten kehittymiseen. Kyrönjoen heikko veden laatu, nousuesteet sekä kutualueiden niukkuus ja heikko tila vaikeuttavat huomattavasti poikastuotantoa. Vuosina 1996-2000 toteutettua Kyrönjoen vaellussiikakannan vahvistaminen –projektia jatkettiin pääosin vuoteen 2005 ulottuneella seurantahankkeella. Myös vaellussiikakannan poikastuotannon vahvistamista mädinhankinnalla ja istutuksilla jatkettiin. Molemmissa hankkeissa rahoittajina olivat Pohjanmaan TE-keskus ja Länsi-Suomen ympäristökeskus, joiden lisäksi Mustasaaren kalastusalue tuki poikastuotannon vahvistamista. Vuosina 2002-2006 Kyrönjokeen istutettiin noin 3,6 milj. vastakuoriutunutta vaellussiian poikasta.

Kyrönjoen vaellussiikakannan heikkeneminen vaikuttaa pysähtyneen, ja kanta on mahdollisesti alkanut voimistua viime vuosina. Poikastuotannon vahvistamiseksi tehdyt istutukset ovat edesauttaneet kannan pysymistä vähintään aiempien vuosien tasolla. Vaellussiikakannan rakenteessa ei havaittu tapahtuneen merkittäviä muutoksia.

Seurantahankkeella saatiin runsaasti tietoa vaellussiian ekologiasta. Tulokset vahvistavat aiemmin Kyrönjoessa ja muissa joissa saatuja tuloksia, mutta myös puutteellisemmin tunnettuihin kysymyksiin saatiin vastauksia. Vaellussiika saattaa esim. nousta kutemaan elämänsä aikana useampaan kuin yhteen jokeen ja sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen vaellussiiat kasvavat hyvin hitaasti. Vaellussiian mädin selviytymiseen Kyrönjoessa näyttävät vaikuttavan enemmän vuosien väliset erot kuin se, millä jokiosuudella mäti kehittyy. Mädin selviytymiseen vaikuttaa olennaisesti veden laatu marraskuulta toukokuulle, minkä puolestaan määräävät suurelta osin sääolot ja valumaalueen maankäyttö. Asiasanat