Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Kurikka

Abstract

Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteinen maatalous on rikastuttanut maisemakuvaa ja luonut viljelyalueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalousympäristön maisema on kuitenkin viime vuosikymmenien aikana muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Tällä hetkellä maatalousalueiden ympäristönhoitoa edistetään lähinnä maatalouden ympäristötukijärjestelmän avulla. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelman tarkoituksena on kartoittaa maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet sekä ohjata ja tehostaa kohteiden hoitoa. Tavoitteena on, että maanomistajat hoitaisivat kohteita maatalouden ympäristötuen erityistuen turvin.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmia alettiin toteuttaa maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella valtakunnallisesti vuonna 2003. Kurikkaan vuonna 2008 valmistunut yleissuunnitelma on kuudes Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella toteutettu hanke. Yleissuunnitelma laadittiin yhteistyössä alueella toimivien viranomaisten ja viljelijöiden kanssa.

Kurikan noin 4000 hehtaarin suuruiselta yleissuunnittelualueelta inventoitiin kesän 2007 maastotöiden aikana yhteensä 49 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeää kohdetta. Tyypillisiä kohteita Kurikassa olivat pienialaiset perinnebiotoopit, kuten hakamaat ja tuoreet niityt, metsien reunavyöhykkeet, oja- ja puronotkot pientareineen sekä vanhoille savenottopaikoille kehittyneet kosteikot. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa erityistukimuotoa. Huomiota kiinnitettiin myös jokivarren avoimien viljelyaukeiden maisemalliseen merkitykseen. Perinteisen maatalousympäristön maiseman säilyttämiseksi annettiin toimenpideohjeita.