Rokuan alueen järvet ja lammet- Esiselvitys vedenkorkeuksista ja kunnostusmahdollisuuksista
Toimittaja:
Heikkinen, Marja-Leena
Väisänen, Tero
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
02.07.2007
Julkaisusarja:
PPOra 5/2007This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Tämän selvityksen ensimmäisessä osassa on koottu yhteen Rokuan alueen vedenkorkeuden muutoksista olemassa
oleva tieto. Selvityksen toisessa osassa käsitellään Rokuan rehevöityneiden järvien nykytilaa, kuormitusta ja
kunnostusmahdollisuuksia.
Rokuan alueen pinta- ja pohjavesien korkeuksissa on tapahtunut muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden
aikana. Erityisesti alueen suppajärvissä vedenkorkeudet ovat laskeneet huomattavasti, mutta myös joissakin
uomallisissa järvissä on tapahtunut vedenkorkeuden alenemista. Todennäköisesti alueen vedenpintojen lasku on
seurausta monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Tämän tutkimuksen perusteella syitä vedenpintojen laskulle ei
voida kuitenkaan varmuudella esittää, vaan asian selvittämiseksi tarvitaan jatkotutkimuksia. Syitä vedenpintojen
laskulle on lähdettävä etsimään luonnollisesta pohjavedenpintojen vaihtelusta, muuttuneesta maankäytöstä, ilmastotekijöistä
sekä alueellisista pohjavedenpinnan muutoksista.
Rokuan alueen rehevöityneen järviketjun järvet ovat pääasiassa sisäkuormitteisia, eikä niille ole löydetty merkittävää
ulkoista kuormittajaa. Rehevimpiä, lähes ylireheviä järviä ovat Leväsoppinen ja Kotalampi. Tulijärvi on rehevä
ja Iso-Syväjärvi, Lianjärvi sekä Kirvesjärvi ovat lievästi rehevöityneitä. Kaikkien rehevän järviketjun järvien kunnostamiseen
soveltuvat hapetus ja ravintoketjukunnostus. Myös vesikasvien niittoa tarvitaan useimmilla järvillä.
Pienimuotoiset ruoppaukset ovat aiheellisia rantojen siistimiseksi ja umpeenkasvaneiden vesialueiden palauttamiseksi
Tulijärvellä ja Kotalammessa. Lisäksi fosforin kemiallinen saostaminen ja pohjan kemikaalipöyhintä
voisivat soveltua järvien kunnostamiseen. Järvien kunnostus on toteutettava ketjuttamalla, lähtien järviketjun
ensimmäisestä järvestä alaspäin järjestyksessä järvi kerrallaan. Menetelmien toteutus ketjuttamalla säästää kustannuksia
ja takaa parhaan mahdollisen lopputuloksen.
oleva tieto. Selvityksen toisessa osassa käsitellään Rokuan rehevöityneiden järvien nykytilaa, kuormitusta ja
kunnostusmahdollisuuksia.
Rokuan alueen pinta- ja pohjavesien korkeuksissa on tapahtunut muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden
aikana. Erityisesti alueen suppajärvissä vedenkorkeudet ovat laskeneet huomattavasti, mutta myös joissakin
uomallisissa järvissä on tapahtunut vedenkorkeuden alenemista. Todennäköisesti alueen vedenpintojen lasku on
seurausta monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Tämän tutkimuksen perusteella syitä vedenpintojen laskulle ei
voida kuitenkaan varmuudella esittää, vaan asian selvittämiseksi tarvitaan jatkotutkimuksia. Syitä vedenpintojen
laskulle on lähdettävä etsimään luonnollisesta pohjavedenpintojen vaihtelusta, muuttuneesta maankäytöstä, ilmastotekijöistä
sekä alueellisista pohjavedenpinnan muutoksista.
Rokuan alueen rehevöityneen järviketjun järvet ovat pääasiassa sisäkuormitteisia, eikä niille ole löydetty merkittävää
ulkoista kuormittajaa. Rehevimpiä, lähes ylireheviä järviä ovat Leväsoppinen ja Kotalampi. Tulijärvi on rehevä
ja Iso-Syväjärvi, Lianjärvi sekä Kirvesjärvi ovat lievästi rehevöityneitä. Kaikkien rehevän järviketjun järvien kunnostamiseen
soveltuvat hapetus ja ravintoketjukunnostus. Myös vesikasvien niittoa tarvitaan useimmilla järvillä.
Pienimuotoiset ruoppaukset ovat aiheellisia rantojen siistimiseksi ja umpeenkasvaneiden vesialueiden palauttamiseksi
Tulijärvellä ja Kotalammessa. Lisäksi fosforin kemiallinen saostaminen ja pohjan kemikaalipöyhintä
voisivat soveltua järvien kunnostamiseen. Järvien kunnostus on toteutettava ketjuttamalla, lähtien järviketjun
ensimmäisestä järvestä alaspäin järjestyksessä järvi kerrallaan. Menetelmien toteutus ketjuttamalla säästää kustannuksia
ja takaa parhaan mahdollisen lopputuloksen.