Pyhäjärven Junttiselän tila ja kunnostusmahdollisuudet
Toimittaja:
Heikkinen, Marja-Leena
Väisänen, Tero
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
01.10.2007
Julkaisusarja:
PPOra 7/2007This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Pyhäjärven Junttiselkää ovat vaivanneet keväiset, kalakuolemia aiheuttaneet happamuuspiikit. Keväällä 2004
Junttiselän vesimassa happamoitui äkillisesti ja samantyyppinen happamuuspiikki esiintyi myös keväällä 2006. Happamuuspiikkien
taustalla on todettu olevan järven pohjan hapettomuudesta johtuva raudan ja rikkiyhdisteiden
kertyminen alusveteen ja sitä seuraava kevään täyskierron yhteydessä tapahtuva hapettumisreaktio. Hapettuminen
tuottaa happoa, joka laskee nopeasti koko Junttiselän pH:n alhaisiin lukemiin. Rikkiyhdisteiden lähteenä on
järven pohjan noin 14–20 cm:n paksuinen, lähinnä kaivoksen jätevesipäästöstä lähtöisin oleva rikkipitoinen kerros,
jossa osa rikistä on sulfi deina. Raudan lähteenä on lähinnä järven pohjasedimentti ja vedessä oleva rautapitoinen
kiintoaines. Runsaasti rautaa sisältäviä vesiä laskee Junttiselkään valuma-alueelta.
Vuosikymmenien kuormituksen aiheuttamasta monimutkaisesta kokonaisuudesta yksinkertaista ja nopeaa ratkaisua
Junttiselän tilan parantamiseksi on vaikeaa löytää. Ulkoisen sulfaatti- ja metallikuormituksen vähentäminen on
ensisijainen toimenpide järven kunnostusta suunniteltaessa. Vasta tämän jälkeen toimenpiteitä voidaan kohdentaa
tarvittaessa järvialtaaseen. Junttiselän rehevyystilan vähentämisellä parannetaan järven pohjan talviaikaista happitilannetta
sekä järven virkistyskäyttöarvoa. Ilman kunnostustoimenpiteitä Junttiselällä esiintyy todennäköisesti
tulevaisuudessakin ajoittaisia happamuuspiikkejä.
Junttiselän happamoitumista on tutkittu vuosina 2006–2007 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen, GTK:n Itä-
Suomen yksikön sekä Kuopion ja Oulun yliopistojen yhteistyönä. Tässä selvityksessä on koottu yhteen Junttiselän
happamuutta koskevien tutkimusten keskeiset tulokset. Tämän pohjalta on esitetty Junttiselän kunnostussuositukset
ensisijaisesti happamuuspiikkien poistamiseksi sekä rehevyyden vähentämiseksi.
Junttiselän vesimassa happamoitui äkillisesti ja samantyyppinen happamuuspiikki esiintyi myös keväällä 2006. Happamuuspiikkien
taustalla on todettu olevan järven pohjan hapettomuudesta johtuva raudan ja rikkiyhdisteiden
kertyminen alusveteen ja sitä seuraava kevään täyskierron yhteydessä tapahtuva hapettumisreaktio. Hapettuminen
tuottaa happoa, joka laskee nopeasti koko Junttiselän pH:n alhaisiin lukemiin. Rikkiyhdisteiden lähteenä on
järven pohjan noin 14–20 cm:n paksuinen, lähinnä kaivoksen jätevesipäästöstä lähtöisin oleva rikkipitoinen kerros,
jossa osa rikistä on sulfi deina. Raudan lähteenä on lähinnä järven pohjasedimentti ja vedessä oleva rautapitoinen
kiintoaines. Runsaasti rautaa sisältäviä vesiä laskee Junttiselkään valuma-alueelta.
Vuosikymmenien kuormituksen aiheuttamasta monimutkaisesta kokonaisuudesta yksinkertaista ja nopeaa ratkaisua
Junttiselän tilan parantamiseksi on vaikeaa löytää. Ulkoisen sulfaatti- ja metallikuormituksen vähentäminen on
ensisijainen toimenpide järven kunnostusta suunniteltaessa. Vasta tämän jälkeen toimenpiteitä voidaan kohdentaa
tarvittaessa järvialtaaseen. Junttiselän rehevyystilan vähentämisellä parannetaan järven pohjan talviaikaista happitilannetta
sekä järven virkistyskäyttöarvoa. Ilman kunnostustoimenpiteitä Junttiselällä esiintyy todennäköisesti
tulevaisuudessakin ajoittaisia happamuuspiikkejä.
Junttiselän happamoitumista on tutkittu vuosina 2006–2007 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen, GTK:n Itä-
Suomen yksikön sekä Kuopion ja Oulun yliopistojen yhteistyönä. Tässä selvityksessä on koottu yhteen Junttiselän
happamuutta koskevien tutkimusten keskeiset tulokset. Tämän pohjalta on esitetty Junttiselän kunnostussuositukset
ensisijaisesti happamuuspiikkien poistamiseksi sekä rehevyyden vähentämiseksi.