Vuollejokisimpukan esiintyminen voimakkaasti rakennetussa Taasianjoessa
Ljungberg, Reetta; Saari, Sanna (2008-12-27)
Ljungberg, Reetta
Saari, Sanna
Uudenmaan ympäristökeskus
27.12.2008
Julkaisusarja:
UUDra 19/2008This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Etelä-Suomen vesistöjen tila on muuttunut vesistöihin kohdistuvan ihmistoiminnan vuoksi. Lähes
kaikkia jokia ja puroja on perattu. Taasianjoki on yksi eteläisen Suomen voimakkaimmin muutettuja
jokia, ja on aikaisemmin ollut erittäin tulvaherkkä. Alueella on toteutettu vuosina 1990–1996 mittava
tulvasuojelullinen järjestelyhanke.
Tämä on selvitys uhanalaisen vuollejokisimpukan (Unio crassus) ja muiden suursimpukoiden
(Unionidae) esiintymisestä ja runsaussuhteista viidessä Taasianjoen kohteessa: Kimonkylässä,
Pukaronkoskella, Pekinkylässä, Santakoskella ja Holmankoskella. Työ liittyy vuollejokisimpukan
esiintymisen laajempaan selvittämiseen Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialueella. Tieto lajin
selviytymisestä Taasianjoen kaltaisissa ympäristöissä on uutta ja tärkeää lajin suojelun kannalta.
Tutkimus tehtiin kohteen syvyydestä riippuen joko pinta- tai laitesukeltamalla. Jokaisella kohteella
tutkittiin 200 metrin matkalla 8 erillistä linjaa, jotka olivat arviolta 25 metrin etäisyydellä toisistaan.
Jokaiselta linjalta sukeltaja keräsi vähintään kymmenen elävää suursimpukkaa. Menetelmällä pyrittiin
saamaan simpukkalajistoa kuvaava otos ja otokseen mukaan myös mahdollisesti harvalukuinen
vuollejokisimpukka. Menetelmällä ei saada tietoa simpukkatiheyksistä.
Selvityskohteista löydettiin kaikkia kuutta suursimpukkalajia, mutta yksilömäärältään simpukoita on
Taasianjoessa vähän. Soukkojokisimpukka (Unio pictorum) oli yleisin tavattu laji ja runsain kaikissa
muissa kohteissa paitsi Pukaronkoskella. Seuraavaksi yleisimmät lajit olivat pikku- ja litteäjärvisimpukka
(Anodonta anatina ja Pseudanodonta complanata). Vuollejokisimpukkaa oli kaikissa tutkituissa
kohteista, mutta tiheitä esiintymiä ei yhdestäkään. Sysijokisimpukaa (Unio tumidus) ja isojärvisimpukkaa
(Anodonta cygnea) löydettiin vähäisessä määrin.
Taasianjoelta ei ole muuta aikaisempaa, kirjattua tietoa vuollejokisimpukan esiintymisestä kuin
maininta Holmankosken alapuoliselta osuudelta. Tiedon puutteen vuoksi päätelmiä järjestelyhankkeen
vaikutuksesta simpukkakantojen kehitykseen ei voida tehdä. Selvää kuitenkin on, että vuollejokisimpukka
on selvinnyt Taasianjoessa mittavista perkauksista huolimatta. Nuorehkoja, n. 5–10
vuotiaita yksilöitä, on otoksessa huomattava osuus, joten laji on kiistatta lisääntynyt joessa tulvasuojelutoimenpiteiden
jälkeenkin. Merkittävää vuollejokisimpukan ja muiden pohjaeläinten kannalta
on mahdollisesti ollut perkaamattomat alueet, joissa selvinneet yksilöt ovat voineet myöhemmin
levittäytyä toimenpiteiden muokkaamille uusille elinalueille. Etenkin Pukaronkosken alapuolelta
perkaamatta jäänyt yhtenäinen 4 km pitkä alue on saattanut olla tärkeä lajien selviytymiselle.
kaikkia jokia ja puroja on perattu. Taasianjoki on yksi eteläisen Suomen voimakkaimmin muutettuja
jokia, ja on aikaisemmin ollut erittäin tulvaherkkä. Alueella on toteutettu vuosina 1990–1996 mittava
tulvasuojelullinen järjestelyhanke.
Tämä on selvitys uhanalaisen vuollejokisimpukan (Unio crassus) ja muiden suursimpukoiden
(Unionidae) esiintymisestä ja runsaussuhteista viidessä Taasianjoen kohteessa: Kimonkylässä,
Pukaronkoskella, Pekinkylässä, Santakoskella ja Holmankoskella. Työ liittyy vuollejokisimpukan
esiintymisen laajempaan selvittämiseen Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialueella. Tieto lajin
selviytymisestä Taasianjoen kaltaisissa ympäristöissä on uutta ja tärkeää lajin suojelun kannalta.
Tutkimus tehtiin kohteen syvyydestä riippuen joko pinta- tai laitesukeltamalla. Jokaisella kohteella
tutkittiin 200 metrin matkalla 8 erillistä linjaa, jotka olivat arviolta 25 metrin etäisyydellä toisistaan.
Jokaiselta linjalta sukeltaja keräsi vähintään kymmenen elävää suursimpukkaa. Menetelmällä pyrittiin
saamaan simpukkalajistoa kuvaava otos ja otokseen mukaan myös mahdollisesti harvalukuinen
vuollejokisimpukka. Menetelmällä ei saada tietoa simpukkatiheyksistä.
Selvityskohteista löydettiin kaikkia kuutta suursimpukkalajia, mutta yksilömäärältään simpukoita on
Taasianjoessa vähän. Soukkojokisimpukka (Unio pictorum) oli yleisin tavattu laji ja runsain kaikissa
muissa kohteissa paitsi Pukaronkoskella. Seuraavaksi yleisimmät lajit olivat pikku- ja litteäjärvisimpukka
(Anodonta anatina ja Pseudanodonta complanata). Vuollejokisimpukkaa oli kaikissa tutkituissa
kohteista, mutta tiheitä esiintymiä ei yhdestäkään. Sysijokisimpukaa (Unio tumidus) ja isojärvisimpukkaa
(Anodonta cygnea) löydettiin vähäisessä määrin.
Taasianjoelta ei ole muuta aikaisempaa, kirjattua tietoa vuollejokisimpukan esiintymisestä kuin
maininta Holmankosken alapuoliselta osuudelta. Tiedon puutteen vuoksi päätelmiä järjestelyhankkeen
vaikutuksesta simpukkakantojen kehitykseen ei voida tehdä. Selvää kuitenkin on, että vuollejokisimpukka
on selvinnyt Taasianjoessa mittavista perkauksista huolimatta. Nuorehkoja, n. 5–10
vuotiaita yksilöitä, on otoksessa huomattava osuus, joten laji on kiistatta lisääntynyt joessa tulvasuojelutoimenpiteiden
jälkeenkin. Merkittävää vuollejokisimpukan ja muiden pohjaeläinten kannalta
on mahdollisesti ollut perkaamattomat alueet, joissa selvinneet yksilöt ovat voineet myöhemmin
levittäytyä toimenpiteiden muokkaamille uusille elinalueille. Etenkin Pukaronkosken alapuolelta
perkaamatta jäänyt yhtenäinen 4 km pitkä alue on saattanut olla tärkeä lajien selviytymiselle.