Hangon Furuvikin luonnonsuojelualueen seuranta ja hoito

Abstract

Furuvikin luonnonsuojelualue sijaitsee Hankoniemen etelärannalla. Se perustettiin Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä vuonna 2008 harvinaisten ja uhanalaisten luontotyyppien ja lajien suojelemiseksi. Furuvikissä tavataan muun muassa luonnontilaisia Itämeren hiekkarantoja ja kasvipeitteisiä dyynejä, joita uhkaa virkistyskäytöstä johtuva kuluminen ja yleisestä rehevöitymiskehityksestä johtuva puuston tihentyminen. Myös dyyniluonnossa tehokkaasti leviävä vieraslaji, kurtturuusu (Rosa rugosa), uhkaa Furuvikin luontoa.

Furuvik on lajistoltaan arvokas ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Luonnonsuojelualueen rannoilla kasvavat muun muassa erittäin uhanalainen meriotakilokki (Salsola kali ssp. kali) ja harvinainen merikaali (Crambe maritima). Dyyneillä tavataan muun muassa kangasajuruohoa (Thymys serpyllum ssp. serpyllum), ketomarunaa (Artemisia campestris) ja hietikkonataa (Festuca polesica), joista lukuisat alueella elävät uhanalaiset hyönteiset ovat täysin riippuvaisia.

Vuosikymmeniä Furuvikillä esteettä levinnyt kurtturuusu on muodostanut rannan yläosiin tiheän ja laajan vyöhykkeen, jossa alkuperäisille dyynienlajeille ei riitä elintilaa. Männyn taimet ova itäneet ruusupensaiden suojissa ja muodostaneet rannan yläosiin paikoin läpikulkemattomia tiheikköjä. Tihentynyt puusto ja laajat ruusupensaat ovat myös muuttaneet dyynien luontaista liikedynamiikkaa sitomalla hiekkaa paikoilleen.

Furuvikillä on raivattu kurtturuusua koneellisesti ja talkoovoimin vuosina 2008-2009, ja paikoitellen kasvillisuudessa voidaan havaita elpymisen merkkejä. Sitkeä ja sopeutumiskykyinen kurtturuusu palautuu kuitenkin nopeasti vesomalla maahan jääneistä juuren paloista. Nuoret kasvit levittäytyvät tehokkaasti raivauksen jäljiltä paljaalla hiekalla ja muodostavat jälleen laajoja kasvustoja, jollei torjuntaa jatketa.

Ainutlaatuisen ja arvokkaan ranta- ja dyyniluonnon sekä uhanalaisen lajiston suojelemiseksi kurtturuusun torjuntaa tulee jatkaa Furuvikillä säännöllisesti. Koneellinen poisto on tarpeen jälleen lähitulevaisuudessa. Myös ruusukasvustojen suojissa tihentynyttä puustoa tulee harventaa monin paikoin, jotta maisema dyynin yli avautuisi, dyynien luontainen liikedynamiikka elpyisi ja arvokas lajisto saisi jälleen lisää elintilaa.