Kunnostusten vaikutus vuollejokisimpukan elinympäristöön Koskenkylänjoella – Sukellustutkimukset 2008

Abstract

Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja kansallisella luonnonsuojelulailla (1996/1096). Virtavesien kunnostuksilla voi olla vaikutusta vuollejokisimpukoiden elinoloihin pitkällä aikavälillä mahdollisten virtaaman muutosten, kiintoaineen liikkumisen ja pohjan muutosten kautta.

ItäUudellamaalla sijaitsevan Koskenkylänjoen kunnostuksiin liittyen vuollejokisimpukoita siirrettiin syksyllä 2006 Käkikoskessa, Sävträsketin Kvarnforsissa ja Mickelspiltomin Kvarnforsissa olevilta siirtoalueilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli seurata, missä määrin simpukkalajit palautuvat siirtoalueille sekä saada käsitys sekä pinnalla elävien että pohjaan kaivautuneiden simpukoiden lajijakaumasta ja lajien runsaussuhteista.

Tulokset vaihtelivat tutkimusalueiden välillä. Mickelspiltomin Kvarnforsin siirtoalueelle ei ollut palautunut vuollejokisimpukoita. Simpukkamäärä siirtoalueella on laskenut huomattavasti kunnostuksen jälkeen, mikä ei kuitenkaan välttämättä johdu pelkästään kunnostuksista. Sävträsketin Kvarnforsin siirtoalueella ei 2006 ollut vuollejokisimpukoita, mutta nyt, kaksi vuotta kunnostuksen jälkeen, siellä havaittiin kaksi aikuista vuollejokisimpukkaa. Simpukoiden alun perinkin pieni määrä siirtoalueella johtunee alueen pääosin kovan kalliopohjan soveltumattomuudesta simpukoiden elinalueeksi. Käkikosken siirtoalueelta löytyi muutamia kaivautuneita sysijokisimpukoita ja simpukoiden kokonaismäärä oli kasvanut sitten kunnostusten. Yksilömäärissä kasvu oli selvintä 2006 2007, mutta toisaalta 2008 vuollejokisimpukoiden määrä oli vähentynyt vastaavaksi kuin ennen siirtoja. Simpukoiden palautuminen alueelle hieman runsaslukuisempana kuin ennen kunnostuksia sekä pienten kaivautuneiden simpukoiden löytyminen viittaavat siihen, että kunnostusten jälkeen pohjan laatu simpukoiden elinalueena on saattanut parantua. Myös simpukoiden siirtäminen vain lyhyen matkan päähän (noin 10 metriä) Käkikoskella on voinut edesauttaa simpukoiden palautumista Käkikoskella. Tulokset olivat jokseenkin ristiriitaisia ja paikkakohtaisia, joten vuoden 2009 tulokset tulevat olemaan tärkeitä lopullisten johtopäätösten kannalta.

Vuosina 2007 ja 2008 tutkimuksissa on löytynyt huomattavasti kuolleita simpukoita. Luotettavien johtopäätösten tekoa kuolleiden määrän muutoksista kunnostuksen jälkeen vaikeuttaa se, että alueen kuolleiden simpukoiden määrästä ennen kunnostuksia ei ole tietoa. Kuolleiden simpukoiden määriin on suhtauduttava varauksella sen takia, että osa kuolleista simpukoista lienee virran muualta mukanaan tuomia.