Kunnostusten vaikutus vuollejokisimpukan elinympäristöön Koskenkylänjoella – Sukellustutkimukset 2008
Ilmarinen, Karoliina; Oulasvirta, Panu (2009-03-02)
Ilmarinen, Karoliina
Oulasvirta, Panu
Uudenmaan ympäristökeskus
02.03.2009
Julkaisusarja:
UUDra 3/2009This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja
kansallisella luonnonsuojelulailla (1996/1096). Virtavesien kunnostuksilla voi olla vaikutusta
vuollejokisimpukoiden elinoloihin pitkällä aikavälillä mahdollisten virtaaman muutosten, kiintoaineen
liikkumisen ja pohjan muutosten kautta.
ItäUudellamaalla
sijaitsevan Koskenkylänjoen kunnostuksiin liittyen vuollejokisimpukoita siirrettiin
syksyllä 2006 Käkikoskessa, Sävträsketin Kvarnforsissa ja Mickelspiltomin Kvarnforsissa olevilta
siirtoalueilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli seurata, missä määrin simpukkalajit palautuvat
siirtoalueille sekä saada käsitys sekä pinnalla elävien että pohjaan kaivautuneiden simpukoiden
lajijakaumasta ja lajien runsaussuhteista.
Tulokset vaihtelivat tutkimusalueiden välillä. Mickelspiltomin Kvarnforsin siirtoalueelle ei ollut
palautunut vuollejokisimpukoita. Simpukkamäärä siirtoalueella on laskenut huomattavasti kunnostuksen
jälkeen, mikä ei kuitenkaan välttämättä johdu pelkästään kunnostuksista. Sävträsketin
Kvarnforsin siirtoalueella ei 2006 ollut vuollejokisimpukoita, mutta nyt, kaksi vuotta kunnostuksen
jälkeen, siellä havaittiin kaksi aikuista vuollejokisimpukkaa. Simpukoiden alun perinkin pieni määrä
siirtoalueella johtunee alueen pääosin kovan kalliopohjan soveltumattomuudesta simpukoiden
elinalueeksi. Käkikosken siirtoalueelta löytyi muutamia kaivautuneita sysijokisimpukoita ja simpukoiden
kokonaismäärä oli kasvanut sitten kunnostusten. Yksilömäärissä kasvu oli selvintä 2006 2007,
mutta
toisaalta 2008 vuollejokisimpukoiden määrä oli vähentynyt vastaavaksi kuin ennen siirtoja.
Simpukoiden palautuminen alueelle hieman runsaslukuisempana kuin ennen kunnostuksia sekä
pienten kaivautuneiden simpukoiden löytyminen viittaavat siihen, että kunnostusten jälkeen pohjan
laatu simpukoiden elinalueena on saattanut parantua. Myös simpukoiden siirtäminen vain lyhyen
matkan päähän (noin 10 metriä) Käkikoskella on voinut edesauttaa simpukoiden palautumista
Käkikoskella. Tulokset olivat jokseenkin ristiriitaisia ja paikkakohtaisia, joten vuoden 2009 tulokset
tulevat olemaan tärkeitä lopullisten johtopäätösten kannalta.
Vuosina 2007 ja 2008 tutkimuksissa on löytynyt huomattavasti kuolleita simpukoita. Luotettavien
johtopäätösten tekoa kuolleiden määrän muutoksista kunnostuksen jälkeen vaikeuttaa se, että alueen
kuolleiden simpukoiden määrästä ennen kunnostuksia ei ole tietoa. Kuolleiden simpukoiden määriin on
suhtauduttava varauksella sen takia, että osa kuolleista simpukoista lienee virran muualta mukanaan
tuomia.
kansallisella luonnonsuojelulailla (1996/1096). Virtavesien kunnostuksilla voi olla vaikutusta
vuollejokisimpukoiden elinoloihin pitkällä aikavälillä mahdollisten virtaaman muutosten, kiintoaineen
liikkumisen ja pohjan muutosten kautta.
ItäUudellamaalla
sijaitsevan Koskenkylänjoen kunnostuksiin liittyen vuollejokisimpukoita siirrettiin
syksyllä 2006 Käkikoskessa, Sävträsketin Kvarnforsissa ja Mickelspiltomin Kvarnforsissa olevilta
siirtoalueilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli seurata, missä määrin simpukkalajit palautuvat
siirtoalueille sekä saada käsitys sekä pinnalla elävien että pohjaan kaivautuneiden simpukoiden
lajijakaumasta ja lajien runsaussuhteista.
Tulokset vaihtelivat tutkimusalueiden välillä. Mickelspiltomin Kvarnforsin siirtoalueelle ei ollut
palautunut vuollejokisimpukoita. Simpukkamäärä siirtoalueella on laskenut huomattavasti kunnostuksen
jälkeen, mikä ei kuitenkaan välttämättä johdu pelkästään kunnostuksista. Sävträsketin
Kvarnforsin siirtoalueella ei 2006 ollut vuollejokisimpukoita, mutta nyt, kaksi vuotta kunnostuksen
jälkeen, siellä havaittiin kaksi aikuista vuollejokisimpukkaa. Simpukoiden alun perinkin pieni määrä
siirtoalueella johtunee alueen pääosin kovan kalliopohjan soveltumattomuudesta simpukoiden
elinalueeksi. Käkikosken siirtoalueelta löytyi muutamia kaivautuneita sysijokisimpukoita ja simpukoiden
kokonaismäärä oli kasvanut sitten kunnostusten. Yksilömäärissä kasvu oli selvintä 2006 2007,
mutta
toisaalta 2008 vuollejokisimpukoiden määrä oli vähentynyt vastaavaksi kuin ennen siirtoja.
Simpukoiden palautuminen alueelle hieman runsaslukuisempana kuin ennen kunnostuksia sekä
pienten kaivautuneiden simpukoiden löytyminen viittaavat siihen, että kunnostusten jälkeen pohjan
laatu simpukoiden elinalueena on saattanut parantua. Myös simpukoiden siirtäminen vain lyhyen
matkan päähän (noin 10 metriä) Käkikoskella on voinut edesauttaa simpukoiden palautumista
Käkikoskella. Tulokset olivat jokseenkin ristiriitaisia ja paikkakohtaisia, joten vuoden 2009 tulokset
tulevat olemaan tärkeitä lopullisten johtopäätösten kannalta.
Vuosina 2007 ja 2008 tutkimuksissa on löytynyt huomattavasti kuolleita simpukoita. Luotettavien
johtopäätösten tekoa kuolleiden määrän muutoksista kunnostuksen jälkeen vaikeuttaa se, että alueen
kuolleiden simpukoiden määrästä ennen kunnostuksia ei ole tietoa. Kuolleiden simpukoiden määriin on
suhtauduttava varauksella sen takia, että osa kuolleista simpukoista lienee virran muualta mukanaan
tuomia.