Keskusta-alueet ja vähittäiskauppa kaupunkiseuduilla
Rehunen, Antti; Helminen, Ville; Kosonen, Petteri; Viinikka, Arto; Ahonen, Ossi; Käyhkö, Hanna (2014-04-28)
Ympäristöministeriö
28.04.2014
Julkaisusarja:
Ympäristöministeriön raportteja 8/2014
Tiivistelmä
Tämä raportti on laadittu osana Suomen ympäristökeskuksen toteuttamaa ’Keskustojen elinvoimaisuus ja asema yhdyskuntarakenteessa’ -tutkimushanketta. Työ perustuu myös aiempaan ’Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen monikeskuksisuus ja kauppa’ -tutkimushankkeeseen. Molempien hankkeiden tilaajana on ollut ympäristöministeriö.
Raportissa tarkastellaan keskusta-alueiden kehitystä ja vähittäiskaupan sijoittumista kaupunkiseuduilla. Tavoitteena on ollut selvittää, miten keskustojen elinvoimaisuus, toiminnallinen merkitys ja asema yhdyskuntarakenteessa ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä.
Tarkastelua pohjustetaan tiiviillä katsauksella aiempiin keskustoja ja kauppaa käsitteleviin tutkimuksiin sekä työssä käytettyihin paikkatietoaineistoihin. Raportissa esitellään keskusta-alueiden ja niiden ulkopuolisten kaupan alueiden rajausmenetelmät sekä niiden perusteella 250 metrin tilastoruuduista muodostetut aluerajaukset. Keskusta-alueisiin kuuluu monilla kaupunkiseuduilla pääkeskustan lisäksi useita alakeskuksia.
Keskusta-alueiden tunnistamisen ja rajaamisen peruskriteerinä on työpaikkojen, asutuksen ja erilaisten palveluiden sekoittuneisuus jalankulkuetäisyydellä. Kaupan alueiden rajaus perustuu myymälärakennusten välisiin etäisyyksiin, joiden perusteella tunnistetaan lähekkäisten rakennusten muodostamat kokonaisuudet.
Keskusta-alueiden ja kaupan alueiden muutoksia on analysoitu sijainnin, rakennuskannan, asutuksen, eri toimialojen työpaikkojen ja erikseen vähittäiskaupan eri toimialaryhmien henkilöstömäärän perusteella. Vertailukohtana on käytetty yhdyskuntarakenteen seurannassa määriteltyä kaupunkiseutua.
Tulokset osoittavat, että keskusta-alueet ovat tiivistyneet rakenteellisesti ja niillä on vahva asema kaupunkiseuduilla. Uudisrakentaminen on vahvistanut keskustojen merkitystä asumisen paikkoina. Keskustojen osuus kaupunkiseutujen työpaikoista ja rakennuskannasta on kuitenkin pienentynyt selvästi. Monilla toimialoilla suurin osa työpaikoista sijaitsee silti edelleen keskusta-alueilla.
Keskustojen suhteellinen asema on heikentynyt erityisen paljon vähittäiskaupan alalla. Keskustojen ulkopuoliset kaupan alueet ovat kasvaneet hyvin nopeasti, ja niistä on muodostunut kaupunkirakenteeseen uusia, toiminnallisesti yksipuolisia keskuksia, joihin liikkuminen tapahtuu pääosin autolla. Nykykehityksen jatkuessa kaupan alueet ovat kasvamassa merkittävämmäksi kaupan asiointipaikaksi kuin kaupunkiseutujen pääkeskustat.
Kaupunkiseutujen välillä tunnistettiin huomattavia eroja eri toimintojen sijoittumisessa ja siinä tapahtuneissa muutoksissa. Maankäytön suunnittelulla ja ohjauksella voidaan näin ollen vaikuttaa paljon keskustojen elinvoimaisuuteen. Alueiden tunnistaminen ja rajaaminen sekä eri toimintojen seuranta ovat keskustojen kehittämisen ja kaupan sijainnin ohjauksen tärkeä edellytys.
Raportissa tarkastellaan keskusta-alueiden kehitystä ja vähittäiskaupan sijoittumista kaupunkiseuduilla. Tavoitteena on ollut selvittää, miten keskustojen elinvoimaisuus, toiminnallinen merkitys ja asema yhdyskuntarakenteessa ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä.
Tarkastelua pohjustetaan tiiviillä katsauksella aiempiin keskustoja ja kauppaa käsitteleviin tutkimuksiin sekä työssä käytettyihin paikkatietoaineistoihin. Raportissa esitellään keskusta-alueiden ja niiden ulkopuolisten kaupan alueiden rajausmenetelmät sekä niiden perusteella 250 metrin tilastoruuduista muodostetut aluerajaukset. Keskusta-alueisiin kuuluu monilla kaupunkiseuduilla pääkeskustan lisäksi useita alakeskuksia.
Keskusta-alueiden tunnistamisen ja rajaamisen peruskriteerinä on työpaikkojen, asutuksen ja erilaisten palveluiden sekoittuneisuus jalankulkuetäisyydellä. Kaupan alueiden rajaus perustuu myymälärakennusten välisiin etäisyyksiin, joiden perusteella tunnistetaan lähekkäisten rakennusten muodostamat kokonaisuudet.
Keskusta-alueiden ja kaupan alueiden muutoksia on analysoitu sijainnin, rakennuskannan, asutuksen, eri toimialojen työpaikkojen ja erikseen vähittäiskaupan eri toimialaryhmien henkilöstömäärän perusteella. Vertailukohtana on käytetty yhdyskuntarakenteen seurannassa määriteltyä kaupunkiseutua.
Tulokset osoittavat, että keskusta-alueet ovat tiivistyneet rakenteellisesti ja niillä on vahva asema kaupunkiseuduilla. Uudisrakentaminen on vahvistanut keskustojen merkitystä asumisen paikkoina. Keskustojen osuus kaupunkiseutujen työpaikoista ja rakennuskannasta on kuitenkin pienentynyt selvästi. Monilla toimialoilla suurin osa työpaikoista sijaitsee silti edelleen keskusta-alueilla.
Keskustojen suhteellinen asema on heikentynyt erityisen paljon vähittäiskaupan alalla. Keskustojen ulkopuoliset kaupan alueet ovat kasvaneet hyvin nopeasti, ja niistä on muodostunut kaupunkirakenteeseen uusia, toiminnallisesti yksipuolisia keskuksia, joihin liikkuminen tapahtuu pääosin autolla. Nykykehityksen jatkuessa kaupan alueet ovat kasvamassa merkittävämmäksi kaupan asiointipaikaksi kuin kaupunkiseutujen pääkeskustat.
Kaupunkiseutujen välillä tunnistettiin huomattavia eroja eri toimintojen sijoittumisessa ja siinä tapahtuneissa muutoksissa. Maankäytön suunnittelulla ja ohjauksella voidaan näin ollen vaikuttaa paljon keskustojen elinvoimaisuuteen. Alueiden tunnistaminen ja rajaaminen sekä eri toimintojen seuranta ovat keskustojen kehittämisen ja kaupan sijainnin ohjauksen tärkeä edellytys.