Nurmijärven Valkjärven kunnostussuunnitelma
Hagman, Anne-Marie (2009-09-28)
Uudenmaan ympäristökeskus
28.09.2009
Julkaisusarja:
UUDra 10/2009This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Uudenmaan ympäristökeskus aloitti vuonna 2007 yhteistyöprojektin Nurmijärven kunnan kanssa
koskien Valkjärven kunnostusta. Projekti kuului kuntakohtaiseen järvikunnostusohjelmaan. Tässä
työssä oli tarkoituksena pohtia jo tehtyjen kunnostustoimenpiteiden merkitystä järvelle ja valita tältä
pohjalta Valkjärvelle sopivimmat kunnostustavat.
Valkjärvi on pinta-alaltaan 152 ha ja kuuluu Vantaanjoen vesistöalueeseen. Valuma-alueen pinta-ala
on 809 ha, josta 22 % on peltoa. Järven keskisyvyys on noin 7 m ja suurin syvyys 12 m. Valkjärvi voidaan luokitella kokonaisfosforipitoisuuksiensa perusteella keskireheväksi – reheväksi. Järvellä
esiintyy alusveden vähähappisuutta kesäisin hapetuksesta riippumatta. Tämä johtaa kokonaisfosforin liukenemiseen sedimentistä ja levämäärää kuvaavan klorofylli-a-pitoisuuden nousuun. Valkjärvellä on esiintynyt leväkukintoja. Kasvillisuus on monipuolista ja paikoitellen runsastakin. Kalasto on
särkikalavaltainen ja sen rakennetta on koetettu muuttaa tehokalastamalla.Sedimentin vesipitoisuus on alhainen, mikä johtuu pääasiassa sedimentin savisuudesta. Valkjärven pintavedestä mitattujen keskiarvoa korkeampien fosforipitoisuuksien ja tavanomaista alhaisempien sedimentin fosforipitoisuuksien perusteella voidaan olettaa, että sedimentti ei varastoi tehokkaasti ravinteita.
Valkjärvi sietää suuren viipymänsä vuoksi enemmän ulkoista kuormitusta kuin kuormituksen sietomallit antavat olettaa. Järveen tulevaa ulkoista kuormitusta olisi hyvä vähentää, ja vähennykseksi saattaa riittää noin kolmannes. Valkjärven valuma-alueelle kannattaa perustaa kosteikkoja.
Loppukesän heikkoa happitilannetta kannattaa koettaa parantaa tehostamalla hapetusta edelleen. Sedimentti voi alkaa vapauttaa ravinteita pohjanläheisen veden happipitoisuuden ollessa alle 2 mg/l.
Kesäaikaiset happipitoisuudet ovat olleet liian alhaisia kahdeksan metrin syvyydessä. Tämä vastaa noin puolta järven pinta-alasta. Osuus on merkittävä, jos koko tältä alueelta vapautuu fosforia uudelleen vesimassaan. Kalasto on särkikalavaltainen, minkä vuoksi tehokalastusta suositellaan
jatkettavan vuosittain. Toimenpide vähentää järven sisäistä kuormitusta ja levähaittoja.
Valkjärven vedenlaatua, erityisesti happipitoisuutta ja levämääriä tulee seurata edelleen tiiviisti. Samoin kalaston rakenteen seuranta joko saalisotoksilla tai koekalastuksilla on tärkeää. Kasvillisuuden
leviämistä voivat paikalliset asukkaat seurata itse, samoin kuin näkösyvyyttäkin. Ulkoisen kuormituksen seuranta on vaikeampaa, silmämääräisesti voidaan tarkkailla järveen johtavien ojien/purojen tilaa.
koskien Valkjärven kunnostusta. Projekti kuului kuntakohtaiseen järvikunnostusohjelmaan. Tässä
työssä oli tarkoituksena pohtia jo tehtyjen kunnostustoimenpiteiden merkitystä järvelle ja valita tältä
pohjalta Valkjärvelle sopivimmat kunnostustavat.
Valkjärvi on pinta-alaltaan 152 ha ja kuuluu Vantaanjoen vesistöalueeseen. Valuma-alueen pinta-ala
on 809 ha, josta 22 % on peltoa. Järven keskisyvyys on noin 7 m ja suurin syvyys 12 m. Valkjärvi voidaan luokitella kokonaisfosforipitoisuuksiensa perusteella keskireheväksi – reheväksi. Järvellä
esiintyy alusveden vähähappisuutta kesäisin hapetuksesta riippumatta. Tämä johtaa kokonaisfosforin liukenemiseen sedimentistä ja levämäärää kuvaavan klorofylli-a-pitoisuuden nousuun. Valkjärvellä on esiintynyt leväkukintoja. Kasvillisuus on monipuolista ja paikoitellen runsastakin. Kalasto on
särkikalavaltainen ja sen rakennetta on koetettu muuttaa tehokalastamalla.Sedimentin vesipitoisuus on alhainen, mikä johtuu pääasiassa sedimentin savisuudesta. Valkjärven pintavedestä mitattujen keskiarvoa korkeampien fosforipitoisuuksien ja tavanomaista alhaisempien sedimentin fosforipitoisuuksien perusteella voidaan olettaa, että sedimentti ei varastoi tehokkaasti ravinteita.
Valkjärvi sietää suuren viipymänsä vuoksi enemmän ulkoista kuormitusta kuin kuormituksen sietomallit antavat olettaa. Järveen tulevaa ulkoista kuormitusta olisi hyvä vähentää, ja vähennykseksi saattaa riittää noin kolmannes. Valkjärven valuma-alueelle kannattaa perustaa kosteikkoja.
Loppukesän heikkoa happitilannetta kannattaa koettaa parantaa tehostamalla hapetusta edelleen. Sedimentti voi alkaa vapauttaa ravinteita pohjanläheisen veden happipitoisuuden ollessa alle 2 mg/l.
Kesäaikaiset happipitoisuudet ovat olleet liian alhaisia kahdeksan metrin syvyydessä. Tämä vastaa noin puolta järven pinta-alasta. Osuus on merkittävä, jos koko tältä alueelta vapautuu fosforia uudelleen vesimassaan. Kalasto on särkikalavaltainen, minkä vuoksi tehokalastusta suositellaan
jatkettavan vuosittain. Toimenpide vähentää järven sisäistä kuormitusta ja levähaittoja.
Valkjärven vedenlaatua, erityisesti happipitoisuutta ja levämääriä tulee seurata edelleen tiiviisti. Samoin kalaston rakenteen seuranta joko saalisotoksilla tai koekalastuksilla on tärkeää. Kasvillisuuden
leviämistä voivat paikalliset asukkaat seurata itse, samoin kuin näkösyvyyttäkin. Ulkoisen kuormituksen seuranta on vaikeampaa, silmämääräisesti voidaan tarkkailla järveen johtavien ojien/purojen tilaa.