Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma; Saija, Salla

Abstract

Saijan kylällä on voimakas halu vaalia alueen historiaa ja perinteisiä maankäyttömuotoja − kulttuuriympäristöllisesti arvokasta kylämiljöötään. Perinteisen maatalouden kukoistaessa jokivarret ovat kylän seudulla olleet lähes yhtenäistä niitettyä ja laidunnettua perinnemaisemaa, josta tuottoisimmat alueet on raivattu sittemmin pelloiksi. Kylän keskiosassa viljelyyn ja laidunnukseen sopivat alueet ovat pääosin edelleen käytössä ja näkymät varsin avarat. Sen sijaan vähätuottoisemmat pellot ja jokivarren pehmeäpohjaiset niityt ja laitumet ovat alkaneet pensoittua laidun- ja niittokulttuurin hiivuttua.

Pitkän maanviljelyshistorian vuoksi Saijasta löytyy edelleen runsaasti erilaisia perinteisen maatalouden muovaamia maisemia ja luontoarvoja. Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat jokivarsien rehevistä tulvaniityistä vanhoihin hakamaihin ja metsälaitumiin. Avoimen kylämaiseman ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat Kuola- ja Tenniöjoki pientareineen. Lisäksi kyläkeskuksen vanhat pellot, joista osa on kunnostettu lammaslaitumiksi, ovat kyläkuvan kannalta keskeisiä alueita. Jokien yhtymäkohdan alavat peltolohkot ja Kuolajoen kosteikot ovat linnustollisesti merkittäviä kohteita.

Kartoituksessa löytyi kaikkiaan 45 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 82 ha. Pinta-ala vaihtelee runsaan aarin tienvarsipientareista 7 hehtaarin jokivarsiniittyjen ja metsälaitumien muodostamiin kokonaisuuksiin. Perinnebiotooppeja löytyi yhteensä 15, joiden yhteispinta-ala on 44 ha. Näistä valtaosa sijoittuu Kuola- ja Tenniöjokivarteen, missä kevättulvat ovat ylläpitäneet niittykasvillisuutta perinteisen maankäytön loppumisen jälkeenkin.

Pensoittuneiden jokivarsien ja kylän viljelysmaisemien avaamiseksi tarvitaan aktiivisia hoitotoimia. Asukasmäärään nähden Saijassa on harvinaisen elinvoimainen maatalouskulttuuri ja erinomaisia maisemanhoitajia laajenevassa lammastuotannossa ja nautakarjatiloilla. Tässä yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille voidaan hakea perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettuja maatalouden ympäristötuen erityistukimuotoja. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön rajautuville peltoalueille voi hakea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea. Jokivarsien maiseman avartaminen raivaamalla, niittämällä ja laiduntamalla tukee niin paikallista kulttuuri-identiteettiä, virkistyskäyttöä kuin matkailuakin.