Rantakurvin (Xenus cinereus) esiintymisestä ja suojelumahdollisuuksista Lapin läänissä
Rauhala, Pentti (2008-11-02)
Lapin ympäristökeskus
02.11.2008
Julkaisusarja:
LAPra 6/2008This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3203-2Tiivistelmä
Julkaisun tavoitteena on Suomen harvinaisimpiin kuuluvan pesimälajin rantakurvin suojelu Lapin läänin alueella. Laji on maassamme häviämisen partaalla, sillä pesijöitä on enää muutama pari. Yli puolet kannasta pesii Lapin läänissä. Rantakurvin tilanne on arvioitu Suomen viimeisimmässä uhanalaisuusluokittelussa äärimmäisen uhanalaiseksi.
Julkaisussa esitetään pääpiirteet rantakurvin esiintymishistoriasta Suomessa. Lapin läänin esiintymispaikoilta Kemistä ja Kemijärveltä selviävät pesimisvuosien parimäärät ja elinympäristöt. Lisäksi on tietoja rantakurvin muutosta ja pesimäbiologiasta.
Selvityksessä pohditaan myös rantakurviin kohdistuvia uhkia, joista suurimpana pidetään lajin suosimien biotooppien umpeen kasvua. Erityisesti Kemijoen uiton loppuminen vuonna 1991 todetaan pahaksi iskuksi rantakurvin elinmahdollisuuksille. Vähenemiseen ovat voineet vaikuttaa myös monet pesiä ja poikasia tuhoavat eläimet. Pienen erillisen populaation lisääntymistä on saattanut heikentää myös sukusiitos.
Rantakurvin suojelun kannalta merkittävimpänä toimena pidetään pesäpaikkojen pitämistä avoimena. Keinoksi esitetään tilanteen kartoittamista vuosittain ympäristöviranomaisten, maanomistajien ja paikallisten tutkijoiden kesken. Lisäksi toivotaan yhteistyötä riistanhoitoyhdistysten kanssa pesätuholaisten torjumiseksi ja pesimäalueiden rauhoittamista asiattomilta kulkijoilta.
Julkaisussa esitetään pääpiirteet rantakurvin esiintymishistoriasta Suomessa. Lapin läänin esiintymispaikoilta Kemistä ja Kemijärveltä selviävät pesimisvuosien parimäärät ja elinympäristöt. Lisäksi on tietoja rantakurvin muutosta ja pesimäbiologiasta.
Selvityksessä pohditaan myös rantakurviin kohdistuvia uhkia, joista suurimpana pidetään lajin suosimien biotooppien umpeen kasvua. Erityisesti Kemijoen uiton loppuminen vuonna 1991 todetaan pahaksi iskuksi rantakurvin elinmahdollisuuksille. Vähenemiseen ovat voineet vaikuttaa myös monet pesiä ja poikasia tuhoavat eläimet. Pienen erillisen populaation lisääntymistä on saattanut heikentää myös sukusiitos.
Rantakurvin suojelun kannalta merkittävimpänä toimena pidetään pesäpaikkojen pitämistä avoimena. Keinoksi esitetään tilanteen kartoittamista vuosittain ympäristöviranomaisten, maanomistajien ja paikallisten tutkijoiden kesken. Lisäksi toivotaan yhteistyötä riistanhoitoyhdistysten kanssa pesätuholaisten torjumiseksi ja pesimäalueiden rauhoittamista asiattomilta kulkijoilta.