Kuolan niemimaan ilmansaasteiden laskeuman vaikutukset vesistöihin Suomen Lapissa1990–2006
Miettinen, Juha O. (2008-06-02)
Lapin ympäristökeskus
02.06.2008
Julkaisusarja:
LAPra 5/2008This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Tutkimus selvitti vedenlaadun muutoksia Lapin pienissä järvissä. Tulosten esittely keskittyy Kaakkois-Lappiin (Sallan, Posion, Ranuan, Sodankylän ja Savukosken kunnat), ja tuloksia verrataan pohjoisempaan Inarin itäosien alueeseen.
Sulfaattipäästöt Kuolan metallisulattamoista, ja myös sulfaatin laskeuma Itä-Lappiin, pienenivät 1990-luvun aikana. Laskeuman vähenemistä on seurannut myönteinen kehitys järvien happamoitumistilanteessa: järvien, joiden alkaliniteetti on ollut alle kriittisen rajan (20 μeq/l), määrä on vähentynyt lähelle happamoitumista edeltänyttä tasoa.
Sulfaattipitoisuudet pienissä järvissä vähenivät laskeuman pienenemisen myötä 1990-luvulla. 2000-luvulla sulfaattipitoisuudet eivät ole enää pienentyneet.
Järvien metallipitoisuuksissa ei ole nähtävissä selkeitä trendejä, paitsi hieman kohonneet nikkelipitoisuudet Inarin
ja Sallan alueilla. Keskimääräiset kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat kuitenkin lähelle happamoitumista edellyttänyttä tasoa.
Tulosten perusteella sulfaatti- ja metallipitoisuuksien seurantaa tulisi jatkaa erityisesti itäisimmillä Sallan ja Inarin
alueilla. Biologisten menetelmien (piilevät, pohjaeläimet) käyttö seurannoissa parantaisi mahdollisten pintavesien happamoitumisongelmien nopeaa havaitsemista tulevaisuudessa.
Sulfaattipäästöt Kuolan metallisulattamoista, ja myös sulfaatin laskeuma Itä-Lappiin, pienenivät 1990-luvun aikana. Laskeuman vähenemistä on seurannut myönteinen kehitys järvien happamoitumistilanteessa: järvien, joiden alkaliniteetti on ollut alle kriittisen rajan (20 μeq/l), määrä on vähentynyt lähelle happamoitumista edeltänyttä tasoa.
Sulfaattipitoisuudet pienissä järvissä vähenivät laskeuman pienenemisen myötä 1990-luvulla. 2000-luvulla sulfaattipitoisuudet eivät ole enää pienentyneet.
Järvien metallipitoisuuksissa ei ole nähtävissä selkeitä trendejä, paitsi hieman kohonneet nikkelipitoisuudet Inarin
ja Sallan alueilla. Keskimääräiset kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat kuitenkin lähelle happamoitumista edellyttänyttä tasoa.
Tulosten perusteella sulfaatti- ja metallipitoisuuksien seurantaa tulisi jatkaa erityisesti itäisimmillä Sallan ja Inarin
alueilla. Biologisten menetelmien (piilevät, pohjaeläimet) käyttö seurannoissa parantaisi mahdollisten pintavesien happamoitumisongelmien nopeaa havaitsemista tulevaisuudessa.