Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma; Ounasjoki, Rovaniemi
Kokko, Marjut; Savolainen, Sari (2008-03-02)
Kokko, Marjut
Savolainen, Sari
Lapin ympäristökeskus
02.03.2008
Julkaisusarja:
LAPra 3/2008This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Jokivarsikylissä on halu vaalia alueen historiaa ja perinteisiä maankäyttömuotoja − kulttuuriympäristöllisesti arvokkaita kylämiljöitä. Perinteisen maatalouden kukoistaessa jokivarret ovat olleet lähes yhtenäistä niitettyä ja laidunnettua perinnemaisemaa, josta tuottoisimmat alueet on raivattu sittemmin pelloiksi. Kyläkeskuksissa viljelyyn ja laidunnukseen sopivat alueet ovat pääosin edelleen käytössä ja näkymät paikoin avarat. Sen sijaan vähätuottoisemmat pellot ja jokivarren pehmeäpohjaiset niityt ja laitumet ovat alkaneet pensoittua laidun- ja
niittokulttuurin hiivuttua.
Pitkän maanviljelyshistorian vuoksi Ounasjokivarresta löytyy edelleen runsaasti erilaisia perinteisen maatalouden
muovaamia maisemia ja luontoarvoja. Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat jokivarsien rehevistä tulvaniityistä vanhoihin hakamaihin ja metsälaitumiin. Kylämaisemien säilymisen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat Ounasjokivarren tulvaniityt ja rantapeltojen reunavyöhykkeet. Ounasjokisuisto lietteiköineen, tulvaniittyjen lomperot ja pienet sivujoet ovat linnustollisesti merkittäviä kohteita.
Kartoituksessa löytyi kaikkiaan 61 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 340 ha. Pinta-alat vaihtelevat runsaan aarin tienvarsipientareista 150 hehtaarin tulvivaan jokisuistoon. Perinnebiotooppeja löytyi yhteensä 13, joiden yhteispinta-ala on 245 ha. Näistä valtaosa sijoittuu Ounasjoen tulvavyöhykkeelle, missä kevättulvat ovat
ylläpitäneet niittykasvillisuutta perinteisen maankäytön loppumisen jälkeenkin.
Pensoittuneiden jokivarsien ja kylien viljelysmaisemien avaamiseksi tarvitaan aktiivisia hoitotoimia. Rovaniemellä
on erinomaisia maisemanhoitajia nauta-, hevos- ja lammastiloilla. Tässä yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille voidaan hakea perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettuja maatalouden ympäristötuen erityistukimuotoja. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön rajautuville peltoalueille voi hakea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea. Jokivarsien maiseman avartaminen raivaamalla, niittämällä ja laiduntamalla tukee niin paikallista kulttuuri-identiteettiä, virkistyskäyttöä
kuin matkailuakin.
niittokulttuurin hiivuttua.
Pitkän maanviljelyshistorian vuoksi Ounasjokivarresta löytyy edelleen runsaasti erilaisia perinteisen maatalouden
muovaamia maisemia ja luontoarvoja. Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat jokivarsien rehevistä tulvaniityistä vanhoihin hakamaihin ja metsälaitumiin. Kylämaisemien säilymisen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat Ounasjokivarren tulvaniityt ja rantapeltojen reunavyöhykkeet. Ounasjokisuisto lietteiköineen, tulvaniittyjen lomperot ja pienet sivujoet ovat linnustollisesti merkittäviä kohteita.
Kartoituksessa löytyi kaikkiaan 61 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 340 ha. Pinta-alat vaihtelevat runsaan aarin tienvarsipientareista 150 hehtaarin tulvivaan jokisuistoon. Perinnebiotooppeja löytyi yhteensä 13, joiden yhteispinta-ala on 245 ha. Näistä valtaosa sijoittuu Ounasjoen tulvavyöhykkeelle, missä kevättulvat ovat
ylläpitäneet niittykasvillisuutta perinteisen maankäytön loppumisen jälkeenkin.
Pensoittuneiden jokivarsien ja kylien viljelysmaisemien avaamiseksi tarvitaan aktiivisia hoitotoimia. Rovaniemellä
on erinomaisia maisemanhoitajia nauta-, hevos- ja lammastiloilla. Tässä yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille voidaan hakea perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettuja maatalouden ympäristötuen erityistukimuotoja. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön rajautuville peltoalueille voi hakea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea. Jokivarsien maiseman avartaminen raivaamalla, niittämällä ja laiduntamalla tukee niin paikallista kulttuuri-identiteettiä, virkistyskäyttöä
kuin matkailuakin.