Räätäkankaan Natura 2000 -alueen paisterinteiden hoitosuunnitelma
Seväkivi, Marja-Liisa (2007-06-06)
Kainuun ympäristökeskus
06.06.2007
Julkaisusarja:
Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 1:2007This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-2741-0Tiivistelmä
Sotkamon Tipasojalla sijaitseva Räätäkankaan Natura-alue luokiteltiin hoitosuunnittelun kannalta kiireiseksi kohteeksi Kainuun Natura 2000 -alueiden hoidon ja käytön yleissuunnitelmassa. Perusteena suunnittelun kiireellisyydelle olivat erityisesti alueelle sijoittuvat yli 20 uhanalaisen hietaneilikan esiintymää sekä hietaneilikalla elävä erittäin uhanalainen pikkuperhonen, hietaneilikkavyökoi.
Räätäkankaan uhanalaisten lajien elinympäristöt ovat seurantojen ja maastohavaintojen perusteella kasvamassa umpeen mm. reunapuuston varjostuksen ja alueiden jäkälöitymisen myötä. Alueella on vielä jäljellä joitakin laajoja ja edustavia paisterinnekohteita, mutta ulkoisten, luontaisten häiriöiden puuttuessa nämäkin ovat ennen pitkää vaarassa muuttua olosuhteiltaan ja lajistoltaan. Kesän 2006 maastoinventoinneissa löydettiin 4 aiemmin tuntematonta hietaneilikkaesiintymää ja etenkin Natura-alueen eteläosasta useita edustavia paisterinnekohteita, joilta hietaneilikkaa ei kuitenkaan tavattu.
Lajien elinympäristöjen tilan parantamiseksi suunnitelmassa on ehdotettu alueen paisterinteille hoitotoimiksi mm. varjostavan reunapuuston poistoa ja avartamista kohteiden ympäristöstä, jäkäläkasvustojen poistamista mekaanisesti ja lievää maanpinnan rikkomista, jotta hiekkamaan luontainen eroosio saataisiin alueilla käyntiin. Koska merkittävimpiä paisterinteitä luontaisesti avoimina pitävistä tekijöistä ovat metsäpalot ja kulot, palon vaikutusta jäljitellään osalla kohteista polttamalla puuston poiston ja jäkälikön raivaustähteitä paisterinnealueilla keväällä lumien sulamisen aikaan tai myöhään syksyllä. Muualta saatujen kokemusten mukaan hietaneilikka hyötyy alueen palamisesta. Heikkojen esiintymien laajentamiseksi on tarkoitus kokeilla erillisten, lähekkäisten paisterinnekohteiden yhdistämistä ja mahdollisia siementen kylvökokeita hietaneilikkaesiintymien laajentamiseksi.
Hoitokohteiden tilaa ja lajistoa seurataan toimenpiteiden jälkeen. Lähtötilanne ja alueilla tehtävät toimenpiteet dokumentoidaan. Hoitojen toteutus alkaa todennäköisesti UPM-Kymmene Oyj:n omistuksessa olevilta alueilta. Yksityismaille sijoittuvien kohteiden hoitotoimista neuvotellaan tapauskohtaisesti sekä maanomistajien että Metsäkeskuksen ja paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kanssa.
Yksityiskohtaisten hoitotoimien lisäksi suunnitelmassa tuodaan esille alueen metsätalous- ja muuta käyttöä koskevia suosituksia, joiden myötä harjualueen erityispiirteet ja arvokkaat luontotyypit tulisivat nykyistä paremmin huomioiduiksi alueen käytössä. Tavoitteena on ohjata toimia siten, että luontotyyppien tila Natura-alueella säilyisi entisellään tai paranisi. Metsätalouskäytön yhteydessä on myös huomioitava mahdollinen luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen hankkeiden vaikutusten arviointi, joka tulee suorittaa, mikäli suunnitellut toimenpiteet merkittävästi heikentävät harjumetsätluontotyypin tilaa Natura-alueella.
Räätäkankaan uhanalaisten lajien elinympäristöt ovat seurantojen ja maastohavaintojen perusteella kasvamassa umpeen mm. reunapuuston varjostuksen ja alueiden jäkälöitymisen myötä. Alueella on vielä jäljellä joitakin laajoja ja edustavia paisterinnekohteita, mutta ulkoisten, luontaisten häiriöiden puuttuessa nämäkin ovat ennen pitkää vaarassa muuttua olosuhteiltaan ja lajistoltaan. Kesän 2006 maastoinventoinneissa löydettiin 4 aiemmin tuntematonta hietaneilikkaesiintymää ja etenkin Natura-alueen eteläosasta useita edustavia paisterinnekohteita, joilta hietaneilikkaa ei kuitenkaan tavattu.
Lajien elinympäristöjen tilan parantamiseksi suunnitelmassa on ehdotettu alueen paisterinteille hoitotoimiksi mm. varjostavan reunapuuston poistoa ja avartamista kohteiden ympäristöstä, jäkäläkasvustojen poistamista mekaanisesti ja lievää maanpinnan rikkomista, jotta hiekkamaan luontainen eroosio saataisiin alueilla käyntiin. Koska merkittävimpiä paisterinteitä luontaisesti avoimina pitävistä tekijöistä ovat metsäpalot ja kulot, palon vaikutusta jäljitellään osalla kohteista polttamalla puuston poiston ja jäkälikön raivaustähteitä paisterinnealueilla keväällä lumien sulamisen aikaan tai myöhään syksyllä. Muualta saatujen kokemusten mukaan hietaneilikka hyötyy alueen palamisesta. Heikkojen esiintymien laajentamiseksi on tarkoitus kokeilla erillisten, lähekkäisten paisterinnekohteiden yhdistämistä ja mahdollisia siementen kylvökokeita hietaneilikkaesiintymien laajentamiseksi.
Hoitokohteiden tilaa ja lajistoa seurataan toimenpiteiden jälkeen. Lähtötilanne ja alueilla tehtävät toimenpiteet dokumentoidaan. Hoitojen toteutus alkaa todennäköisesti UPM-Kymmene Oyj:n omistuksessa olevilta alueilta. Yksityismaille sijoittuvien kohteiden hoitotoimista neuvotellaan tapauskohtaisesti sekä maanomistajien että Metsäkeskuksen ja paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kanssa.
Yksityiskohtaisten hoitotoimien lisäksi suunnitelmassa tuodaan esille alueen metsätalous- ja muuta käyttöä koskevia suosituksia, joiden myötä harjualueen erityispiirteet ja arvokkaat luontotyypit tulisivat nykyistä paremmin huomioiduiksi alueen käytössä. Tavoitteena on ohjata toimia siten, että luontotyyppien tila Natura-alueella säilyisi entisellään tai paranisi. Metsätalouskäytön yhteydessä on myös huomioitava mahdollinen luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen hankkeiden vaikutusten arviointi, joka tulee suorittaa, mikäli suunnitellut toimenpiteet merkittävästi heikentävät harjumetsätluontotyypin tilaa Natura-alueella.