Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Veteli

Abstract

Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteinen maatalous on rikastuttanut maisemakuvaa ja luonut viljelyalueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalousympäristön maisema on kuitenkin viime vuosikymmenien aikana muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Tällä hetkellä maatalousalueiden ympäristönhoitoa edistetään lähinnä maatalouden ympäristötukijärjestelmän avulla. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelman tarkoituksena on kartoittaa maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet sekä ohjata ja tehostaa kohteiden hoitoa. Tavoitteena on, että maanomistajat hoitaisivat kohteita maatalouden ympäristötuen erityistuen turvin.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmia alettiin toteuttaa maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella valtakunnallisesti vuonna 2003. Veteliin vuonna 2006 valmistunut yleissuunnitelma on viides Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella toteutettu hanke. Yleissuunnitelma laadittiin yhteistyössä alueella toimivien viranomaisten ja viljelijöiden kanssa.

Vetelin noin 5500 hehtaarin suuruiselta yleissuunnittelualueelta inventoitiin kesän 2006 maastotöiden aikana yhteensä 69 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeää kohdetta. Kohteisiin lukeutuivat Perhonjoki (Vetelinjoki) ja Halsuanjoki pientareineen. Tyypillisiä kohteita Vetelissä olivat lisäksi pienialaiset perinnebiotoopit, kuten hakamaat ja metsälaitumet, sekä lukuisat kiviaidat. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa erityistukimuotoa. Vetelissä erityistä huomiota kiinnitettiin jokivarren avoimien viljelyaukeiden maisemalliseen merkitykseen. Perinteisen maatalousympäristön maiseman säilyttämiseksi annettiin toimenpideohjeita.