Erityisryhmien investointiavustusjärjestelmän toimivuus
Oosi, Olli; Toivanen, Mia; Eskola, Saila (2014-05-28)
Ympäristöministeriö
28.05.2014
Julkaisusarja:
Ympäristöministeriön raportteja 14/2014This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Selvityksen tavoitteena on ollut tutkia Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) myöntämien erityisryhmien investointiavustusten kohdentumista, tehokkuutta ja vaikuttavuutta vuosina 2008-2013 myönnettyjen avustusten pohjalta. Arviointi pohjautuu olemassa olevien aineistojen analysointiin sekä laajalla otannalla tehtyihin haastatteluihin.
Investointiavustusjärjestelmän vaikuttavuus on merkittävä: 90 prosenttia kuulluista sidosryhmien edustajista katsoo, että ilman avustusta vastaavanlaiset kohtuuhintaiset erityisryhmien asuntokohteet eivät tulisi toteutetuiksi tai jos tulisivat, asumiskustannukset olisivat vastaavilla laadullisilla ratkaisuilla huomattavasti kalliimmat. Avustusten hakuja myöntämiskäytäntö ARAssa on pääsääntöisesti toimiva. Keskeisimmät kriittiset arviot liittyvät hakukäytäntöjen vaihteluun ARAn eri käsittelijöiden välillä, ARAn päätösten yhdenmukaiseen perusteluun sekä tarpeeseen aikaistaa avustusten hakuaikataulua.
Kuntien rooli avustusprosessissa on keskeinen. Kokonaisvaltainen erityisryhmien asumisen suunnittelu on kunnissa viime vuosina tarkentunut, mutta suunnittelussa on edelleen kehitettävää asumisen, tonttipolitiikan ja palvelutuotannon yhdistämisen osalta.
Investointiavustusta saaneet kohteet ovat pääsääntöisesti kohderyhmilleen sopivia ja laadukkaita. Ne täyttävät valtakunnallisissa laatusuosituksissa, investointiavustusta koskevassa laissa sekä ympäristöministeriön ohjauskirjeissä asetetut vaatimukset. Kohteet ovat melko hyvin tarkoitustaan vastaavassa eli avustuspäätöksessä mainitun erityisryhmän käytössä. Tätä edesauttavat onnistunut kohderyhmän tarpeiden arviointi sekä pitkäjänteinen yhteistyö kuntien ja ARAn välillä.
Avustetut kohteet ovat kustannuksiltaan varsin kohtuullisia suhteessa erityisryhmien vuokranmaksukykyyn, ja tämä on nimenomaan avustuksen ansiota. Kohteiden taloudellinen toimivuus pitkällä aikavälillä on haastavaa johtuen avustusjärjestelmään liittyvän korkotukilainainstrumentin lainanlyhennysten takapainotteisuudesta. Avustusprosentit ja -määrät eivät aina ole olleet oikeassa suhteessa kohteiden laajuuteen ja kustannuksiin sekä vuokran kohtuullisuuteen ja erityisryhmään kuuluvien vuokranmaksukykyyn nähden: joissakin tapauksissa kohteita on avustettu liikaa ja joissakin liian vähän.
Selvityksessä ehdotetaan, että investointiavustusta koskevan lain 3 §:ssä voitaisiin luopua sen 4 ja 5 kohdissa säädetystä kohderyhmäkohtaisesta enimmäisavustusprosentista ja sitoa avustusprosentti vain kohteen tila- ja tarveluokitteluun sekä asumiskustannusten kohtuullisuuteen. Lisäksi selvityksen tekijät suosittelevat sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisen vahvistamista ARAssa, ARAn hankekäsittelyprosessin aikaistamista sekä ARAn aktiivisen roolin jatkamista suhteessa kuntiin ja avustuksenhakijoihin. Kuntien ja hakijoiden tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota erityisryhmien yksilölliseen tarpeiden arviointiin. Lisäksi ympäristöministeriön tulisi yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton kanssa edistää erityisryhmien asumista tukevan palvelutuotannon uudenlaisen suunnittelun ja toteutuksen kehittämishankkeita sekä vahvistaa sitä koskevaa informaatio-ohjausta.
Investointiavustusjärjestelmän vaikuttavuus on merkittävä: 90 prosenttia kuulluista sidosryhmien edustajista katsoo, että ilman avustusta vastaavanlaiset kohtuuhintaiset erityisryhmien asuntokohteet eivät tulisi toteutetuiksi tai jos tulisivat, asumiskustannukset olisivat vastaavilla laadullisilla ratkaisuilla huomattavasti kalliimmat. Avustusten hakuja myöntämiskäytäntö ARAssa on pääsääntöisesti toimiva. Keskeisimmät kriittiset arviot liittyvät hakukäytäntöjen vaihteluun ARAn eri käsittelijöiden välillä, ARAn päätösten yhdenmukaiseen perusteluun sekä tarpeeseen aikaistaa avustusten hakuaikataulua.
Kuntien rooli avustusprosessissa on keskeinen. Kokonaisvaltainen erityisryhmien asumisen suunnittelu on kunnissa viime vuosina tarkentunut, mutta suunnittelussa on edelleen kehitettävää asumisen, tonttipolitiikan ja palvelutuotannon yhdistämisen osalta.
Investointiavustusta saaneet kohteet ovat pääsääntöisesti kohderyhmilleen sopivia ja laadukkaita. Ne täyttävät valtakunnallisissa laatusuosituksissa, investointiavustusta koskevassa laissa sekä ympäristöministeriön ohjauskirjeissä asetetut vaatimukset. Kohteet ovat melko hyvin tarkoitustaan vastaavassa eli avustuspäätöksessä mainitun erityisryhmän käytössä. Tätä edesauttavat onnistunut kohderyhmän tarpeiden arviointi sekä pitkäjänteinen yhteistyö kuntien ja ARAn välillä.
Avustetut kohteet ovat kustannuksiltaan varsin kohtuullisia suhteessa erityisryhmien vuokranmaksukykyyn, ja tämä on nimenomaan avustuksen ansiota. Kohteiden taloudellinen toimivuus pitkällä aikavälillä on haastavaa johtuen avustusjärjestelmään liittyvän korkotukilainainstrumentin lainanlyhennysten takapainotteisuudesta. Avustusprosentit ja -määrät eivät aina ole olleet oikeassa suhteessa kohteiden laajuuteen ja kustannuksiin sekä vuokran kohtuullisuuteen ja erityisryhmään kuuluvien vuokranmaksukykyyn nähden: joissakin tapauksissa kohteita on avustettu liikaa ja joissakin liian vähän.
Selvityksessä ehdotetaan, että investointiavustusta koskevan lain 3 §:ssä voitaisiin luopua sen 4 ja 5 kohdissa säädetystä kohderyhmäkohtaisesta enimmäisavustusprosentista ja sitoa avustusprosentti vain kohteen tila- ja tarveluokitteluun sekä asumiskustannusten kohtuullisuuteen. Lisäksi selvityksen tekijät suosittelevat sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisen vahvistamista ARAssa, ARAn hankekäsittelyprosessin aikaistamista sekä ARAn aktiivisen roolin jatkamista suhteessa kuntiin ja avustuksenhakijoihin. Kuntien ja hakijoiden tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota erityisryhmien yksilölliseen tarpeiden arviointiin. Lisäksi ympäristöministeriön tulisi yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton kanssa edistää erityisryhmien asumista tukevan palvelutuotannon uudenlaisen suunnittelun ja toteutuksen kehittämishankkeita sekä vahvistaa sitä koskevaa informaatio-ohjausta.