Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia Opetusministeriön julkaisuja 2010:1 Hanna-Liisa Liikanen Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toim intaohjelm aksi 2010–2014 - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014 Opetusministeriö Undervisningsministeriet Opetusministeriö • Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto • 2010 Undervisningsministeriet • Kultur-, idrotts- och ungdomspolitiska avdelningen • 2010 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014 Opetusministeriön julkaisuja 2010:1 Hanna-Liisa Liikanen Opetusministeriö / Undervisningsministeriet Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto / Kultur-, idrotts- och ungdomspolitiska avdelningen PL / PB 29, 00023 Valtioneuvosto / Statsrådet http://www.minedu.fi http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut Taitto / Ombrytning: Erja Kankala Kuvat / bilderna: Kari Nuutinen ISBN 978-952-485-825-0 (nid./hft.) ISBN 978-952-485-826-7 PDF) ISSN 1458-8110 (painettu/print) ISSN 1797-9501 (PDF/Online) Opetusministeriön julkaisuja / Undervisningsministeriets publikationer 2010:1 3 Valtioneuvosto antoi 5. joulukuuta 2007 periaatepäätöksen hallituksen strategia-asiakirjasta, jonka yhteydessä hyväksyttiin Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Osana politiikkaohjelmaa käynnistettiin poikkihallin- nollisen kulttuurin hyvinvointivaikutusten toimintaohjelman valmistelu vuosille 2010–2014. Nimi muutettiin myöhemmin Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia –ohjelmaksi. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin kutsui 29.9.2008 toimintaohjelman valmistelua varten selvittäjäksi VTT Hanna-Liisa Liikasen ja hänen tuek- seen laajapohjaisen asiantuntijaryhmän. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmaehdotuksen tavoitteena on hyvinvoinnin ja tervey- den edistäminen kulttuurin ja taiteen keinoin sekä osallisuuden lisääminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Ohjelman kolme painopistealuetta ovat: 1) kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä, 2) taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja 3) työhyvinvoinnin tuke- minen taiteen ja kulttuurin keinoin. Selvittäjä esittää kaikkiaan 18 toimenpide-ehdotusta, joiden avulla voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia taiteen ja kulttuurin keinoin. Toimenpide-ehdotukset on jaoteltu 1) lainsäädäntöä, hallintoa ja rahoitusta, 2) julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä, 3) tutkimuksen ja tietopohjan lisäämistä, 4) kou- lutusta ja 5) tiedon levittämistä koskeviin ehdotuksiin. Toimintaohjelmaehdotukseen sisältyy taustamuistio, jossa kuvataan ohjelmatyön lähtökohtia ja aihepiiriin liittyviä hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja sekä luodaan katsaus kulttuurin ja hyvinvoinnin hallinnointiin ja rahoitukseen Suomessa ja eräissä muissa maissa. Taustamuistiossa esitellään myös aihepiiriin liittyvää tutkimusta. Avainsanat kulttuuri, taide, hyvinvointi, terveys, työhyvinvointi, soveltava taide, taidelähtöiset menetelmät, hyvinvointipal- velut, arjen kulttuurisuus, osallisuus kulttuuriin. Tiivistelmä Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 4 Den 5 december 2007 utfärdade statsrådet ett principbeslut om regeringens strategidokument. I anslutning till detta godkändes även Politikprogrammet för hälsofrämjande. Som en del av politikprogrammet inleddes bered- ningen av ett tväradministrativt åtgärdsprogram för välfärdseffekterna av kultur för åren 2010–2014. Namnet ändrades senare till Programmet kultur ger hälsa och välfärd. Den 29 september 2008 tillsatte kultur- och idrottsminister Stefan Wallin PD Hanna-Liisa Liikanen som utredare för beredningen av åtgärdsprogrammet. Liikanen assisteras av en bredbasig expertgrupp. Syftet med förslaget till åtgärdsprogrammet Kultur ger hälsa och välfärd är att främja välfärden och hälsan med hjälp av kultur och konst samt att öka delaktigheten på individ-, samfunds- och samhällsnivå. De tre fokusområdena för programmet är: 1) kulturell delaktighet och social gemenskap i vardagliga funktioner och miljöer, 2) konst och kultur i social- och hälsovården och 3) bättre hälsa i arbetslivet med hjälp av konst och kultur. Utredaren lägger fram totalt 18 åtgärdsförslag, med hjälp av vilka hälsa och välfärd kan främjas genom konst och kultur. Åtgärdsförslagen har delats in i förslag som gäller 1) lagstiftning, förvaltning och finansiering, 2) samarbete mellan den offentliga, privata och tredje sektorn, 3) ökning av forskningen och kunskapsunderlaget, 4) utbildning och 5) informationsspridning. I förslaget till åtgärdsprogrammet ingår en bakgrundspromemoria som skildrar utgångspunkterna för progra- marbetet samt den goda praxis och de åtgärdsmodeller som anknyter till ämnesområdet och skapar en översikt över förvaltningen och finansieringen av kultur och välfärd i Finland och en del övriga länder. I bakgrundspro- memorian presenteras även den forskning som anknyter till ämnesområdet. Nyckelord kultur, konst, välfärd, hälsa, arbetshälsa, tillämpad konst, konstcentrerade metoder, välfärdstjänster, kultur i vardagen Sammandrag Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 5 Abstract On 5 December 2007 the Finnish Government issued a resolution on a Government Strategy Document and in this connection adopted a Policy Programme for Health Promotion. In this context, preparations were launched for a programme to enhance the contribution of art and culture to health and well-being 2010–2014. This was later named Art and culture for well-being. On 29 September 2008 the Minister of Culture and Sport, Mr Stefan Wallin invited Ms Hanna-Liisa Liikanen, Dr Pol Sc, to conduct an expert review as preparation for the programme and set up a broad-based expert group to assist her. The aim of the Art and culture for well-being programme is to promote well-being and health by means of art and culture and to enhance inclusion at the individual, community and societal levels. The three priority areas in it are: 1) culture in promoting social inclusion, capacity building, networking and participation in daily life and living environments, 2) art and culture as part of social welfare and health promotion, and 3) art and culture in support of well-being and health at work. Dr Liikanen put forward proposals for altogether 18 actions geared to promote health and well-being through art and culture. They are grouped into actions relating to 1) legislation, administration and funding, 2) cooperation between the public, private and third sectors, 3) research and the knowledge base, 4) education and training, and 5) information. The proposals are accompanied by a background report which describes the premise for the work and good practices relating to the theme and reviews the situation in administration and financing in Finland and some other countries. The report also includes an overview of research relating to the theme. Key words culture, art, well-being, health promotion at work, applied art, art-based methods, wellness services, cultural participation, inclusion in culture 6 Sisältö Tiivistelmä 3 Sammandrag 4 Abstract 5 Johdanto 8 Visio – manifesti vuoteen 2015 10 I Toimenpide-ehdotukset 12 1 Lainsäädäntö, hallinto ja rahoitus 12 2 Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö 15 3 Tutkimuksen ja tietopohjan lisääminen 18 4 Koulutus 20 5 Tiedon levittäminen 21 6 Toimintaohjelman toteuttaminen ja seuranta vuosina 2010–2014 21 II Taustamuistio 23 1 Ohjelmatyön lähtökohdat 24 1.1 Toimeksianto ja ohjelman valmistelu 24 1.2 Toimintaohjelman strategiset painopistealueet 25 1.3 Kulttuuri terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa 26 1.4 Kulttuurin ja taiteen mahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä 27 2 Taustaa kulttuurin ja hyvinvoinnin lähentymiselle 30 2.1 Kulttuurin ja taiteen nousu marginaaleista keskiöön 30 2.2 Terveyttä kulttuurista -työn laaja kirjo 33 2.3 Sosiokulttuurinen innostaminen 33 2.4 ITE-taiteen nousu 34 3 Käsitteet ja toiminta 36 3.1 Käsitteiden määrittelyä 36 3.2 Taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät 38 3.3 Taiteilijana toisilla kentillä 40 3.4 Kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalojen yhteinen koulutus 42 3.5 Kulttuuriharrastukset, omaehtoinen tekeminen ja osallistuminen 43 7 4 Kulttuurin ja hyvinvoinnin hallinnointi ja rahoitus 46 4.1 Valtakunnallinen taso 46 4.1.1 Opetusministeriön hallinnonala 46 4.1.2 Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala 48 4.1.3 Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala 49 4.1.4 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala 50 4.1.5 Ympäristöministeriön hallinnonala 50 4.2 Alueellinen ja maakunnallinen taso 50 4.3 Kuntien kulttuuritoiminta ja hyvinvoinnin edistäminen 52 4.4 Yksityinen ja kolmas sektori 53 4.5 Käytäntöjä muissa maissa 55 5 Kulttuuri, hyvinvointi ja terveys – tutkimustiedon nykytilan kuvaus 58 5.1 Kulttuuriin osallistuminen edistää hyvinvointia 58 5.2 Kulttuuri, yhteisöllisyys ja ympäristö 62 5.3 Mitä tiedämme kulttuurin hyvinvointivaikutuksista ja vaikuttavuudesta? 64 6 Hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja 68 6.1 Kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä 68 6.2 Taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa 69 6.3 Taide ja kulttuuri työhyvinvoinnin tukena 71 7 Yhteenvetoa ja toimintaohjelman vaikutusten arviointia 73 Lähteet 78 Liite 1: Alatyöryhmien kokoonpano 82 Liite 2: Asiantuntijoiden kuuleminen 83 8 Johdanto Valtioneuvosto antoi 5. joulukuuta 2007 periaatepäätöksen hallituksen strategia-asiakirjasta, jonka yhteydes- sä hyväksyttiin Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Osana ohjelmaa käynnistettiin opetusministeriös- sä poikkihallinnollisen Kulttuurin hyvinvointivaikutusten toimintaohjelman (2010–2014) valmistelu. Nimi muutettiin myöhemmin Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmaksi. Kulttuuri- ja urheiluminis- teri Stefan Wallin kutsui toimintaohjelman valmistelua varten selvittäjäksi VTT Hanna-Liisa Liikasen ja hänen tuekseen laajapohjaisen asiantuntijaryhmän. Toimintaohjelman valmistelun määräajaksi asetettiin 31.12.2009. Asiantuntijaryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: • tutkimusprofessori Marjatta Bardy, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes (1.1.2009 - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) • toiminnanjohtaja Viveca Hagmark, Folkhälsans förbund rf • tanssitaiteilija Kirsi Heimonen, Helsingin Diakonissalaitos • kehittämispäällikkö Pirjo Koskinen-Ollonqvist, Terveyden edistämisen keskus • tiimipäällikkö Anneli Leppänen, Työterveyslaitos • ylitarkastaja Mika Lindgren, työ- ja elinkeinoministeriö • opetusneuvos Marja-Liisa Niemi, opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto • pääsihteeri Risto Matti Niemi, Suomen Kylätoimikunta ry – Byarverksamhet i Finland rf • lehtori Kari Nuutinen, Taideteollinen korkeakoulu • ylitarkastaja Ritva Partinen, sosiaali- ja terveysministeriö • kulttuuriasiainneuvos Esa Pirnes, opetusministeriö, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto • johtaja Merja Saarela, Hämeen ammattikorkeakoulu, Hyvinvoinnin koulutus- ja tutkimuskeskus • yliarkkitehti Timo Saarinen, ympäristöministeriö • toimialapäällikkö Arto Tiihonen, Ikäinstituutti • erityisasiantuntija Ditte Winqvist, Suomen Kuntaliitto. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 9 Asiantuntijaryhmän sihteereiksi kutsuttiin suunnittelija Viivi Seirala opetusministeriöstä ja ohjelma-avustaja Elinor Bradshaw sosiaali- ja terveysministeriöstä (ohjelma-avustaja Emmi Suomilammi 20.8.2009 alkaen). Ryh- män työskentelyyn osallistui asiantuntijana terveyden edistämisen politiikkaohjelman ohjelmajohtaja Maija Perho sosiaali- ja terveysministeriöstä. Ohjelmatyön ja selvityshenkilön tukena toimi tiimi, johon kuuluivat opetusministeriöstä kulttuuriasiainneu- vos Mervi Tiensuu-Nylund, kehittämispäällikkö Pirkko-Liisi Kuhmonen (30.6.2009 saakka), kulttuuriasiain- neuvos Esa Pirnes, projektisihteeri Heli Rintahaka sekä asiantuntijatyöryhmän sihteerit. Ohjelman valmistelun aikana kuultiin laajalti asiantuntijoita. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman päämääränä on hyvinvoinnin ja terveyden edistä- minen kulttuurin ja taiteen keinoin. Ohjelmalle valittiin kolme painopistealuetta: 1) kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä, 2) taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveyden- huoltoa ja 3) työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Selvittäjä esittää kaikkiaan 18 toimenpide-ehdotusta, joiden avulla voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia kulttuurisin keinoin. Toimenpide-ehdotukset ja niihin liittyvä taustamuistio olivat kommentointia varten näh- tävillä opetusministeriön verkkosivuilla 7.10.–31.10.2009. Opetusministeriössä järjestettiin 14.10.2009 yleinen ja avoin kuulemistilaisuus. Saatuaan työnsä valmiiksi selvityshenkilö luovuttaa työnsä opetusministeriölle, sosiaali- ja terveysministeri- ölle, työ- ja elinkeinoministeriölle sekä ympäristöministeriölle. Helsingissä 28. tammikuuta 2010 Hanna-Liisa Liikanen 10 Toimintaohjelman tavoitteena on terveyden ja hyvin- voinnin edistäminen kulttuurisin keinoin sekä osalli- suuden lisääminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Yksilötasolla: tekijä – näkijä – kokija Jokaisella on oikeus ja tasa-arvoinen mahdollisuus itse tehdä taidetta ja osallistua kulttuuritoimintaan • riippumatta asuinpaikasta, elin- tai työympäristöstä, • halunsa, toimintakykynsä ja luovien voimavarojensa mukaisesti, • koko elämänsä aikana, myös vaihtuvissa elämäntilanteissa ja yhteisöissä. Tämä yksilötason tavoite toteuttaa samalla YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 27 artiklan mukaista oi- keutta nauttia ja päästä osalliseksi yhteiskunnan sivis- tyselämästä. Unescon kulttuurista moninaisuutta kos- kevan yleismaailmallisen julistuksen (1982) mukaan ”kaikkien yksilöiden tulee voida osallistua haluamaan- sa kulttuurielämään ja harjoittaa omaan kulttuuriinsa kuuluvia tapoja, kunnioittaen samalla ihmisoikeuk- sia ja perusvapauksia”. Suomen kulttuuripolitiikkaa ohjaavat taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin Visio – manifesti vuoteen 2015 perusoikeuksiin kuuluvat kulttuuriset oikeudet. Kult- tuuri vahvistaa sekä yksilön että yhteisöjen elämää. Jotta terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kult- tuurin ja taiteen keinoin voi toteutua yksilön tasolla se tarvitsee vahvistamista ja tukea myös yhteiskunnal- ta. Kulttuurin painoarvon lisääntyminen näkyy mm. elämäntavoissa ja kulttuurin kulutuksen kasvussa. Suomalainen yhteiskunta on vaurastunut, mutta hy- vinvointi lisääntyy vain rajallisesti aineellisen vaurau- den myötä. Elämän laatua ja hyvinvointia etsitään ja löydetään itsensä toteuttamisesta, kokemuksista, tai- de-elämyksistä ja henkisestä rikkaudesta. Kulttuurin kansantaloudellinen merkitys on entisestään vahvistu- nut ja kulttuurin tuotannon, jakelun, markkinoinnin ja myynnin edellytykset ovat monipuolistuneet. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliset politiik- kaohjelmat sekä kehittämistavoitteet tähtäävät siihen, että osallisuus lisääntyy, syrjäytyminen vähenee, hy- vinvointi ja terveys kohenevat sekä terveyserot kaven- tuvat. Keinot painottavat ennakoivaa ja ehkäisevää toimintaa sekä varhaista puuttumista. Terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoinen edistäminen on suomalai- sen hyvinvointiyhteiskunnan tärkeä tavoite ja arvova- linta. Yhteiskunnan rakentamisessa myös koulutus ja kulttuuri ovat keskeisessä asemassa. Tässä toimintaoh- jelmassa kaikki nämä ulottuvuudet voidaan yhdistää yhteisen päämäärän saavuttamiseksi – terveyden ja hy- Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 11 vinvoinnin edistämiseksi kulttuurin keinoin. Hyvin- vointiyhteiskunnassa yksilön ja yhteisön hyvinvointi tukevat toisiaan. Yhteisön/yhteiskunnan tasolla: Kulttuurin vaikutukset hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi on tunnustettu poliittisella, hallinnolli- sella ja rakenteiden tasoilla. • Kulttuurilla on paikkansa osana kansallista, maakunnallista ja kunnallista hyvinvointipolitiikkaa, • kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia on edistetty saumattomassa yhteistyössä kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden sekä elinkeinoelämän kanssa osana hyvinvointivastuuta, • kulttuuriin liittyvää yhteistä opetusta on lisätty kulttuuri- ja opetusalan sekä sosiaali- ja terveysalan ammatteihin johtavassa koulutuksessa, • alan tutkimustoiminta on aktiivista ja pitkäjänteistä, • hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kulttuurin ja taiteen keinoin on käytettävissä riittävästi resursseja. 12 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjel- ma (2010–2014) sisältää kolme painopiste-aluetta: kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimin- tojen ja ympäristöjen edistäjinä, taide ja kulttuuri osa- na sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Toimeksiannon mukaisesti selvittäjän tuli: 1. kartoittaa olemassa olevaa tutkimusta ja tieto- pohjaa kulttuurin ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä ja tehdä esityksiä tutkimuksen kehittämiseksi; 2. ehdottaa keinoja levittää aiheeseen liittyvää tie- toa kulttuuri-, hyvinvointi- ja kolmannen sektorin toimijoille; 3. kartoittaa kulttuurin hyvinvointivaikutuksia vah- vistavia toimintamuotoja ja ehdottaa uusia toiminta- malleja; 4. tehdä ehdotuksia siitä, miten kulttuuri-, hyvin- vointi- ja kolmannen sektorin toimijoiden välistä vuo- ropuhelua ja yhteistyötä voitaisiin edistää; 5. tarkastella koulutukseen liittyviä kysymyksiä kulttuuri- ja hyvinvointiteeman kannalta; 6. tehdä muita mahdollisia aihepiiriin liittyviä eh- dotuksia. Toimintaohjelman toivottiin sisältävän myös ehdo- tuksia siitä, miten kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämistoimet tulisi organisoida julkishallinnossa ja I Toimenpide-ehdotukset sen toivottiin sisältävän kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettavia toimenpiteitä. Toimenpide-ehdotukset on jaoteltu lainsäädäntöä, hallintoa ja rahoitusta koskeviin ehdotuksiin sekä julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin väliseen yhteistyöhön liittyviin ehdotuksiin. Näiden jälkeen on lueteltu ehdotuksia, jotka liittyvät tutkimukseen ja tietopohjan kartuttamiseen, koulutukseen sekä tiedon levittämiseen. 1 Lainsäädäntö, hallinto ja rahoitus Toimenpide-ehdotus 1: Kulttuurin terveys- ja hyvinvointivaikutukset huo- mioidaan eri ministeriöiden strategioissa ja eri toi- mialojen tulevissa lainsäädännön uudistuksissa, eri- tyisesti sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistamisessa. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaoh- jelman taustalla on valtioneuvoston Terveyden edistä- misen politiikkaohjelma. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen on jo otettu kantaa valmisteilla olevassa terveydenhuoltolakia koskevassa uudistuksessa sekä Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 13 sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämis- tä ja valvontaa koskevassa laissa, joita koskevat hal- lituksen esitykset annetaan keväällä 2010. Terveyden edistämiseen liittyvän poikkihallinnollisen yhteistyön järjestämisessä tulee huomioida myös terveyden ja hy- vinvoinnin edistäminen kulttuurin keinoin. Tämä tu- lee turvata uudistettavissa terveydenhuoltolaissa (ter- veydenhuoltolakiehdotusta valmistelleen työryhmän ehdotus 17. pykäläksi, Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestä- mistä, kehittämistä ja valvontaa koskevassa lainsää- dännössä sekä valmistelussa olevassa sosiaalihuollon lainsäädännöissä. Kulttuuripolitiikan strategia 2020:ssa nostetaan esiin taiteen ja kulttuurin myönteinen vaikutus yksi- löiden elämänhallintaan ja terveyteen sekä yhteisöjen hyvinvointiin. Opetusministeriö arvioi kulttuuripo- litiikan strategian mukaan mahdollisuudet selkiyttää ja kehittää kulttuurin toimialan lainsäädäntöä. Näin myös mahdollisesti uudistuvassa kulttuurilainsäädän- nössä on syytä ottaa huomioon kulttuurin hyvinvoin- tivaikutusten turvaaminen. Vastuutahot: STM (sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö) ja muut ministeriöt Aikataulu: Terveydenhuoltolain uudistusta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämis- tä ja valvontaa koskevat hallituksen esitykset annetaan Eduskunnalle keväällä 2010 ja sosiaalihuoltoa koskeva esitys vuonna 2012. Toimenpide-ehdotus 2: Perustetaan vastuuministeriöiden johdolla yhteistyö- elin, jonka tehtäviin kuuluvat Taiteesta ja kulttuuris- ta hyvinvointia -toimintaohjelman toteuttaminen, koordinointi, tunnetuksi tekeminen ja ehdotusten laatiminen tarvittavista uusista järjestelyistä sekä toi- minnan seuraaminen eri hallinnonaloilla. Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä kulttuu- rin ja taiteen keinoin on ollut vaikeutena eri hallin- nonalojen ja toimijoiden vähäinen yhteistyö ja koor- dinaatio, jolloin myös toimintavastuut ovat jääneet epäselviksi. Yhteistyötä varten on tarpeen perustaa yhteistyöelin. Erityisvastuussa ovat sosiaali- ja terveys- ministeriö (STM), opetusministeriö (OPM), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) sekä ympäristöministeriö (YM), mutta yhteistyöelimeen voidaan kutsua myös muita ministeriöitä, niiden alaisia virastoja, järjestöjä ja toiminnan kannalta keskeisiä tahoja. Yhteistyöeli- men tehtäviin kuuluvat kulttuurin hyvinvointivaiku- tuksia edistävän toiminnan seuraaminen, koordinointi ja tunnetuksi tekeminen sekä ehdotusten tekeminen tarvittavista uusista järjestelyistä. Yhteistyöelimen tehtävänä on seurata ja varmistaa, että kulttuurin hyvinvointivaikutukset huomioidaan eri hallinnonalojen uusissa valtakunnallisissa strategi- oissa sekä ohjauksessa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveys- ministeriön strategiauudistuksessa sekä hyvinvointia ja kansanterveyttä koskevassa valtakunnallisessa ohjauk- sessa ja ohjeistuksessa tulee ottaa huomioon kulttuu- rin hyvinvointi- ja terveysvaikutukset. Keväällä 2010 eduskunnalle annettavassa Kulttuurin tulevaisuus -selon- teossa tulee ottaa huomioon hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Vastuutahot: STM, OPM TEM, YM, Suomen Kuntaliitto, kansalaisjärjestöt Aikataulu: Vuosina 2010–2014. Toimenpide-ehdotus 3: Kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutusten tutki- muksen, kehittämisen ja koordinoinnin ”kotipesä” perustetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yh- teyteen. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteyteen esitetään perustettavaksi ”Kulttuurin ja hyvinvoinnin yksik- kö”, jonka tehtävänä on edistää kulttuurin hyvin- vointivaikutuksiin liittyvää kehittämistä, tutkimusta, taidelähtöisiä menetelmiä sekä niiden juurruttamista koko Suomeen. Yksikkö voidaan koota myös siten, että THL koordinoi työtä, jota tehdään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi kulttuurin ja taiteen keinoin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja ope- tusministeriön alaisen Taiteen keskustoimikunnan (TKT) tulisi toimia poikkihallinnollisessa yhteistyössä hyvinvoinnin- ja terveyden edistämiseksi kulttuurin sekä soveltavan taiteen keinoin. 14 Tehtävien organisoinnin yhteydessä selvitetään val- takunnallisen Terveyttä kulttuurista -verkoston asema, rahoitus ja toimintaedellytykset sekä mahdollisuudet toimia yhteistyössä uuden yksikön kanssa joko itse- näisenä toimijana tai yhdistettynä esimerkiksi THL:n toimintaan. Tätä tarkoitusta varten tulee varata resurssit ja ra- hoitus sekä sosiaali- ja terveysministeriön että opetus- ministeriön toimesta. Vastuutahot: STM, OPM, THL, Taiteen keskus- toimikunta, taidekorkeakoulut Aikataulu: Vuosina 2010–2012. Toimenpide-ehdotus 4: Kehitetään alueellisia yhteistyömalleja ja strategioita kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämiseksi. Taiteen keskustoimikunta ja alueelliset taidetoimi- kunnat vahvistavat yhteistyötä kuntien sekä muiden alueen toimijoiden kanssa kulttuurin hyvinvointivai- kutusten edistämiseksi. Alueellisille taidetoimikun- nille tehdyn kyselyn (2009) mukaan yhteistyö on jo käynnistynyt lähes kaikilla alueilla, mutta vaatii selkiyttämistä.1 Alueellisen yhteistyön kehittäminen kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämiseksi tulisi kirjata vastaisuudessa alueellisten taidetoimikuntien tulostavoitteisiin2. Aluehallintouudistuksen yhteydessä tulee elinkei- no-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY)3 ja aluehal- lintoviranomaisten (AVI)4 toimia tiiviissä yhteistyössä keskenään, alueellisten taidetoimikuntien ja muiden toimijoiden kanssa hyvinvoinnin edistämiseksi kult- tuurin keinoin. Alueilla on useita kulttuurin, kulttuuriperinnön ja hyvinvoinnin toimijoita, kuten maakunnan liitot. Ta- voitteena on luoda alueellisia yhteistyömalleja niiden kesken. Alueellisen yhteistyön kehittämisessä huomi- oidaan kieli- ja kulttuurivähemmistöt. Työn käyn- nistämiseksi järjestetään alueelliset verkostoseminaa- rit, joissa pohditaan ja työstetään yhteistä alueellista strategiaa, toimintaohjelmaa sekä organisoitumista. Alueelliset taidetoimikunnat tekevät aloitteen ja var- mistavat verkoston työn koordinoinnin. Vastuutahot: OPM/taiteen keskustoimikunta/alu- eelliset taidetoimikunnat, TEM/elinkeino- liikenne ja ympäristökeskukset, aluehallintovirastot, maakunnan liitot, Suomen Kuntaliitto, sosiaalialan osaamiskes- kukset, sairaanhoitopiirit, järjestöjen ja virastojen alu- eelliset yhteistyöorganisaatiot. Aikataulu: Vuosina 2010–2014. Toimenpide-ehdotus 5: Kunnissa asetetaan strategisia tavoitteita terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi myös kulttuurin ja taiteen keinoin ja tavoitteet kirjataan osaksi kuntien strategioita. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on tärkeä osa kunnan toimintaa, jota valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö tulee vahvistamaan. Hyvinvoinnin lisääminen kulttuurin ja taiteen keinoin on oleellinen elementti terveyden edistämisessä. On tärkeää, että kulttuurin hyvinvointia ja terve- yttä edistävät tavoitteet sisältyvät kuntastrategiaan, jolloin ne ovat osa budjetin valmistelua ja puretaan toiminnallisiksi tavoitteiksi kunnan vuotuiseen toi- minta- ja taloussuunnitelmaan. Tavoitteet konkreti- soidaan jokaisen hallintokunnan toiminnan suunnit- telussa tarkentaen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonais- vastuu kuuluu kunnassa ylimmälle johdolle osana kunnan johtamisjärjestelmää. Suunnittelua, valmis- 1 Kansallinen AKO- Hyvinvointi- ja Kulttuuriverkosto sekä maaseutupolitiikan kulttuuriteemaryhmä ovat käynnistäneet jo monilla seuduilla yhteistyön. 2 20.10.2009 julkistetussa valtion taidetoimikuntajärjestelmää koskeva kehittämisesityksessä ehdotettiin taiteen keskustoimikun- nan ja alueellisten taidetoimikuntien muuttamista Taiteen edistämiskeskukseksi. 3 Entiset lääninhallituksen sivistysosaston ja TE-keskusten kulttuurin, osaamisen, työmarkkinoiden ja luovan talouden asiat. 4 Lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston asiat. 15 telua, toimeenpanoa ja koordinointia sekä seurantaa ja arviointia varten tarvitaan poikkihallinnollinen hy- vinvoinnin ja terveyden edistämisen työryhmä, jossa myös järjestöt ovat edustettuina. Kuntien toivotaan varaavan osan terveyden edistä- miseen ja ennaltaehkäisevään toimintaan tarkoitetuis- ta määrärahoista kulttuurisin keinoin toteutettaviin toimiin sekä kulttuurisen hyvinvoinnin erityisosaa- misen edistämiseen. Toiminnan olisi hyvä tapahtua sosiaali- ja terveys-, kulttuuri-, opetus-, nuoriso- ja liikunta- ja teknisten lautakuntien, taide- ja kulttuu- rilaitosten sekä järjestöjen yhteistyönä. Kunta- ja palvelurakenteen uudistumisen myötä yhteistoiminta-alueet voivat järjestää terveydenhuol- lon ja myös sosiaalihuollon palveluja joko kuntayh- tymä- tai isäntäkuntaperiaatteella. Tällöin yhteistoi- minta-alueelle olisi hyödyllistä perustaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyöelin. Vastuutahot: Kunnat ja Suomen kuntaliitto Aikataulu: Vuosina 2010–2014. Toimenpide-ehdotus 6: Opetusministeriö lisää tukeaan kulttuurin hyvin- vointivaikutuksia edistävään toimintaan. Myös muut ministeriöt ja Raha-automaattiyhdistys ohjaavat tu- keaan kulttuurin ja taiteen terveyttä ja hyvinvointia edistäviin hankkeisiin. Rahoitusvastuu jakautuu eri hallinnonalojen kes- ken. Alla olevat tahot neuvottelevat yhteistyöstä ja työnjaosta rahoituksesta päätettäessä: a) Opetusministeriö kasvattaa asteittain kulttuurin hyvinvointivaikutuksia edistävään toimintaan osoitet- tua määrärahaa (vuoden 2009 tasossa 150 000 euroa). Taiteen keskustoimikunnan aseman selkiytyessä taide- toimikuntalaitoksen organisaatiouudistuksen myötä harkitaan määrärahan delegointia keskustoimikun- nalle ja alueellisille taidetoimikunnille. b) Sosiaali- ja terveysministeriö varaa terveyden edistämisen ja TUKE-määrärahasta osan kohdennet- tavaksi kulttuurin terveys- ja hyvinvointivaikutusten edistämistyöhön. c) Raha-automaattiyhdistys RAY ottaa huomioon kulttuurin merkityksen hyvinvoinnin edistäjänä päi- vittäessään avustusstrategiaansa. Strategian valmistelu alkaa vuonna 2010 ja se tulee voimaan vuodesta 2012 alkaen. d) Työ- ja elinkeinoministeriö ottaa huomioon kulttuurin merkityksen hyvinvoinnille hyvinvoin- tialan työ- ja elinkeinopoliittisen strategian toteutuk- sessa sekä luovan talouden strategisen hankkeen toi- meenpanossa. e) Ympäristöministeriö ottaa huomioon kulttuurin hyvinvointivaikutukset päättäessään tutkimus- ja ke- hittämismäärärahojensa käytöstä. Terveyden edistämisen keskus (Tekry) toimii eri järjestöjä yhdistävänä tahona ja edistää kulttuurin hy- vinvointihankkeiden kokoamista yhteistyössä rahoit- tajatahojen kanssa. Vastuutahot: OPM, STM, TEM, YM, RAY, Tekry, järjestöt Aikataulu: Vuosina 2011–2014. 2 Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö Toimenpide-ehdotus 7: Tuetaan kulttuurin, luovien alojen ja hyvinvointia- lojen yhteisen yritystoiminnan ja palvelukonseptien kehittämistä. Luovien alojen sekä hyvinvointi- ja terveysalojen yritysten yhteistyö ja verkottuminen monipuolisiksi palvelukonsepteiksi, tuotteiksi ja asiakkuuksiksi on uusi ja kasvava alue. Yhteiset yrityshautomot, yritys- neuvonta, täydennys- ja yhteistyökoulutus tukevat tavoitteita kehittää uusia palvelukonsepteja terveyden edistämiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palve- luihin soveltuvia kulttuurituotteita. Liiketaloudellista, kaupallista ja tuotteistamisen osaamista tulisi edistää sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten, eri alojen taitei- lijoiden kuin myös ns. välittäjäammattilaistenkin (oh- jaajat, artenomit, kulttuurituottajat ym.) keskuudessa. Luovan talouden, kulttuuri- ja hoiva-alan yrittäjyys voi hyötyä ja hyödyttää kulttuurin hyvinvointi- ja ter- veysvaikutusten edistämistä alueellisissa verkostoissa (ks. toimenpide-ehdotus 4). 16 Uudenlaisten taide- ja kulttuuripalveluiden kehit- tämistä tulee vahvistaa palveluinnovaatioiden osalta. Tämä tukee samalla sosiaali- ja terveysalan houkuttele- vuutta ja työllisyyttä. Opetusministeriö jatkaa ja vah- vistaa yhteistyötä työ- ja elinkeinoministeriön HYVÄ -hankkeen ja Luovan talouden strategisen hankkeen sekä muiden alaa tukevien tahojen ja hankkeiden kanssa. Kulttuurialoilla toimii lukuisia mikroyrityksiä, joille verkottuminen ja välittäjäorganisaatiot toisivat tukea ja etuja mm. rahoitukseen ja markkinointiin. Ehdotuksen vaikutukset tekijänoikeuslainsäädän- nön sekä verotuksen kannalta tulisi selvittää ohjelman jatkotyössä. Kulttuuritoiminta tulee alan palvelujen kilpailutuksessa nähdä palveluinnovaation ja laadun parantamisena. Vastuutahot: OPM, TEM, STM, elinkeino-, lii- kenne- ja ympäristökeskukset, aluehallintovirastot, Tekes, maakunnan liitot, THL, maaseudun toimin- taryhmät, järjestöt. Aikataulu: Vuosina 2010–2014. Toimenpide-ehdotus 8: Kuntalaisten käyttöön etsitään aktiivisesti lisää yh- teisiä toiminta- ja kohtaamispaikkoja. Kaupunki- ja kuntasuunnittelun lähtökohtina ovat kulttuurinen monimuotoisuus sekä suvaitsevaisuutta ja terveyttä edistävät ympäristöt. Tavoitteena on luo- va rakennettu ympäristö, jossa toimintoja ei eritellä, vaan ne sekoittuvat joustavasti. Tämä vaatii tilojen in- ventointia, poikkihallinnollista arkkitehtuuri-, tila- ja aikasuunnittelua ja ns. sosiodesignin edistämistä, jolla rohkaistaan aktiiviseen osallisuuteen sekä kulttuurin ja yhteisötaiteen pariin. Kunnat kiinnittävät kaavoituksessaan huomiota mahdollisuuksiin osoittaa ulko- ja sisätiloja taiteelle, liikunnalle ja kulttuuritoiminnalle. Julkisten raken- nusten käyttömahdollisuuksia myös virka-ajan jälkeen parannetaan ja tilat suunnitellaan monikäyttöisiksi, avoimiksi kohtaamispaikoiksi eri-ikäisille käyttäjille. Vanhojen kiinteistöjen kunnostuksessa kehitetään rat- kaisuja erilaisia käyttötarkoituksia ja toimintoja varten siten, että myös kohtuuhintaisia ja vähäisin toimenpi- tein korjattuja tiloja voidaan ottaa niihin soveltuvien toimintojen käyttöön. Paikallisia toimijoita kannuste- taan laatimaan alueelleen kulttuuriympäristön inven- tointeja ja kulttuuriympäristöohjelmia, joiden avulla voidaan edistää toiminta- ja kohtaamispaikkojen to- teuttamista. Kirjasto on usein kunnan kulttuurikeskus, ja sen toimintamuotoja kehitetään edelleen. Kirjastoja, kansalais- ja työväenopistoja sekä museoita tuetaan ihmisten, perheiden ja ryhmien kohtaamis- ja oppi- mispaikkoina. Kulttuuripalveluita tulisi olla saatavilla myös kaupunkien keskustojen ulkopuolella. Kylätoi- minta, kylien maakunnalliset yhteenliittymät, maaseu- dun toimintaryhmät ja kyläkoulut ovat erinomaisia areenoita paikallisyhteisöjen säilyttäjinä, kehittäjinä ja kulttuuriperinnön siirtäjinä. Vastuutahot toteuttavat eri toimijoiden kanssa yh- teishankkeen, jossa toiminnallisin ja tilallisin esimer- kein edistetään mahdollisuuksia saada ulko- ja sisäti- loja taiteen ja kulttuurin käyttöön. Vastuutahot: YM, OPM, Suomen Kuntaliitto, Suomen Kotiseutuliitto, kunnat, järjestöt, kylä- ja kaupunginosayhdistykset Aikataulu: Vuosina 2010–2014. Toimenpide-ehdotus 9: Kehitetään ja tuetaan arjen kulttuurisuutta vahvis- tavia toimintamuotoja yhteiskunnallisen toiminnan eri alueilla. Arjen kulttuurisuus tarkoittaa sitä, että ihmiset voi- vat arkielämässään kokea ja tehdä elämänsä merkityk- selliseksi ja mielekkääksi. Se on edellytys henkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Arjen kulttuu- risuus avaa näkökulman sekä ihmisen omaan että yh- teiskunnallisten toimijoiden mahdollisuuksiin käyttää taidetta ja kulttuuria osallistumisen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden tuottamisessa. Omat merkitykselliset kokemukset, elämykset, luovuus, vuorovaikutus ja yh- dessä toimiminen toisten ihmisten kanssa vahvistavat identiteettiä ja lähiyhteisöjä. Arjen kulttuurisuuden näkökulma haastaa yhteisöt ja instituutiot yhteiskunnallisen toiminnan eri alueil- la arvioimaan omaa toimintaansa siitä näkökulmasta, miten ne voisivat parantaa vuorovaikutusta ja suju- 17 voittaa arjen käytäntöjä sekä lisätä ihmisten osallis- tumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Yhteisöjen ja ins- tituutioiden tulee kehittää omia toimintojaan ja eri tavoin tukea ihmisten aloitteellisuutta arjen kulttuu- risuuden vahvistamiseksi. Eri alojen järjestöt, seurakunnat, vapaan sivistys- työn toimijat, taiteilijat sekä vapaaehtoiset tekevät arvokasta työtä yhteisöllisyyden, osallisuuden ja hy- vinvoinnin edistämiseksi. Edellä mainitut toimijat ovat useissa kunnissa avainasemassa tuottamassa ja tukemassa kulttuuripalveluja, vanhuspalveluja sekä liikunta- ja muuta vapaa-ajantoimintaa. Tulevaisuu- dessa kolmannen sektorin toimijoiden merkitys tulee edelleen kasvamaan, joten yleishyödyllisten yhdis- tysten, vapaaehtoisten ja harrastajapiirien toimintaa tulee tukea nykyistä enemmän. Kuntien tulee solmia tiiviimpiä kumppanuussuhteita tällaista toimintaa ja palveluja tuottaviin järjestöihin sekä yrityksiin. Vastuutahot: Järjestöt, muut kansalaisyhteiskun- nan vapaaehtoisorganisaatiot ja yhteisöt, taide- ja kulttuurilaitokset, taiteilijajärjestöt, viestimet, kunnat. Aikataulu: Vuosina 2010–2014. Toimenpide-ehdotus 10: Taide- ja kulttuurilaitoksia sekä muita kulttuurialan toimijoita kannustetaan pitkäjänteiseen ja järjestel- mälliseen yleisöyhteistyöhön sosiaali- ja terveyden- huollon hoito- ja palveluyksiköiden, muiden laitos- ten, koulujen sekä työpaikkojen kanssa. Huomattavaa julkista rahoitusta nauttivia tahoja, kuten valtionosuuden piirissä olevia taide- ja kulttuu- rilaitoksia kannustetaan monipuoliseen yhteistoimin- taan sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palvelu- yksiköiden sekä koulujen ja muiden laitosten kuten vankiloiden tai maahanmuuttajien yhteisöjen ja vas- taanottokeskusten kanssa. Yleisöyhteistyö tulisi ulot- taa myös yleisemmin työelämään ja työpaikoille. Kan- salliset taide- ja kulttuurilaitokset voisivat valtakunnan tasolla ottaa kummihoitoyksiköitä ja kummikouluja. Vastaavasti museot, kirjastot, kansalais- ja työväen- opistot, orkesterit ja teatterit toteuttaisivat toimintaa paikallis- ja aluetasolla. Kummitahojen kanssa laadit- taisiin yhteistyönä vuosittainen kulttuurisuunnitelma. Koululaisille tulisi järjestää kulttuuritapahtumia, ku- ten koulukonsertteja, taidenäyttelyitä, teatteri-, tans- si-, ooppera- tai elokuvaesityksiä. Pitkäjänteinen työ tarvitsee vastuuhenkilön, jonka tehtäviin kuuluu luoda yhteyksiä, koordinoida toi- mintaa, opastaa ja perehdyttää toimijoita sekä auttaa sopimusten laadinnassa, kulttuuriohjelmien suunnit- telussa, toteutuksen seurannassa ja toiminnan rapor- toinnissa. Sekä työnantajia että taide- ja kulttuurilaitoksia kannustetaan ottamaan verovapaa kulttuuriseteli käyt- töön nykyistä laajemmin. Vastuutahot: OPM, STM, Museovirasto, Valtion taidemuseo, kunnat, Suomen Kuntaliitto, Suomen Museoliitto, taide- ja kulttuurilaitokset, työnantajat, järjestöt Aikataulu: Vuosina 2010–2014. Toimenpide-ehdotus 11: Sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä olevan asiak- kaan kulttuuritarpeet, yksilölliset toiveet ja toteutus kirjataan asiakkaan/potilaan hoito- ja palvelusuunni- telmaan. Asiakkaalle tehdään hoito- ja palvelusuunnitel- ma, kun hänet otetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin, riippumatta siitä ovatko kyseessä avohoidon, palveluasumisen tai laitoshoidon palvelut. Hoito- ja palvelutarpeet sekä elämäkertatiedot kirjataan, jolloin myös asiakkaan harrastukset ja tottumukset tulevat henkilökunnan tietoon. Useimmissa hoitoyksiköissä on käytössä ns. omahoitajajärjestelmä, jossa jokaiselle asiakkaalle/potilaalle on määrätty vastuuhoitaja. Oma- hoitaja on avainasemassa huolehtimaan asiakkaan kulttuurisista ja taiteellisista, kuten myös fyysisistä ja henkisistä tarpeista. Hoitolaitoksen arkeen kuuluvat taiteilijavierailut, kirjastopalvelut sekä yhteiset käynnit kulttuuri- ja tai- detapahtumissa asiakkaiden ja henkilökunnan toivei- den ja yksikön mahdollisuuksien mukaan. Hoitoyk- siköissä voisi olla lisäksi kulttuuritoimintaan erikois- tuneita ammattilaisia, joiden tehtävänä on järjestää taidelähtöistä toimintaa, juhlia ja muuta yllätyksellis- tä toimintaa yhteistyössä asiakkaiden, omaisten ja va- 18 paaehtoisten kanssa. Omahoitaja ja toiminnanohjaaja (mm. ohjaustoiminnan artenomi, toimintaterapeutti, fysioterapeutti) sekä mahdollisesti taiteen ammatti- lainen yhdessä voivat tuottaa asiakkaille kulttuurisia hetkiä, elämälle sisältöä sekä rakentaa luovaa ilma- piiriä hoitoyksiköihin. Tämä tukee myös hoito- tai hoivayksiköiden ja laitosten asukasaktiivisuutta, työ- hyvinvointia, työvoiman rekrytointia ja pysyvyyttä. Vastuutahot: STM, THL, kunnat ja hoito- ja pal- veluyksiköt, järjestöt Aikataulu: Vuosina 2010–2014. Toimenpide-ehdotus 12: Kunnat ja muut rakennuttajatahot varaavat hoito- ja laitosympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi pro- sentin rakentamis- tai peruskorjauskustannuksista taidehankintoihin. Hoitoyksiköiden käyttökustan- nuksiin varataan vuotuinen määräraha, jolla voidaan edistää kulttuuritoimintaa, yhteisöllisyyttä ja luoda kodinomaisuutta hoitoympäristöön asiakkaiden ja henkilökunnan yhteisten toiveiden pohjalta. Terveyden edistämisen laatusuositus sisältää ter- veyttä edistävät elinympäristöt. Hyvällä sairaala- ja palveluyksiköiden suunnittelulla voidaan rakentaa terveyttä tukevia hoitoympäristöjä. Terveyskeskuksen vuodeosastojen ja hoitoyksiköiden peruskorjauksien yhteydessä voidaan toteuttaa uusimpia sairaala-ark- kitehtuurin oppeja ja malleja, joilla tavoitellaan ko- dinomaisuutta, toimivuutta, kulttuuri- ja virkistys- toiminnan edellyttämiä tiloja sekä viihtyvyyttä myös asiakkaan tai potilaan näkökulmasta. Viihtyisyyden lisäämiseksi tulee prosentti rakenta- mis- ja peruskorjauskustannuksista varata taidehan- kintoihin, taidetekstiileihin, viheralueisiin jne. Tämä tavoite on jo kirjattu ja hyväksytty taide- ja taiteilija- poliittisessa ohjelmassa sekä sen pohjalta tehdyssä val- tioneuvoston periaatepäätöksessä (2003). Prosenttiperi- aatetta noudatetaan nykyisin vaihtelevasti eri kunnissa. Hoitoyksiköiden vuotuisiin talousarvioihin tulisi varata määräraha sekä kulttuuritoiminnalle että elin- ympäristön viihtyisyyden kohentamiseksi. Vastuutahot: STM, YM, kunnat, kuntayhtymät, rakennuttajat Aikataulu: Vuosina 2010–2014. 3 Tutkimuksen ja tietopohjan lisääminen Toimenpide-ehdotus 13: Käynnistetään Hyvinvointipolitiikkaa toisin keinoin -tutkimusohjelma. Osana toimintaohjelman valmistelua toiminut tutkijatiimi on ehdottanut kulttuurin hyvinvointivai- kutuksia koskevien yksittäisten tutkimusten ja tutki- musaihioiden kokoamista laajemmaksi tutkimusohjel- maksi. Käynnistetään tutkijatiimin esityksen mukai- sesti poikkitieteellinen Hyvinvointipolitiikkaa toisin keinoin -tutkimusohjelma, joka voisi sisältää seuraavia osa-alueita: 1. Kulttuuri- ja taideharrastusten vaikutukset sosi- aalisten verkostojen ja sosiaalisen pääoman edistäjänä. 2. Taiteen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön vaiku- tukset elämän merkityksellisyyteen, terveyteen, hyvin- vointiin, yhdyskuntakehitykseen ja talouteen. Tavoit- teena on arviointimenetelmien luominen pitemmällä aikavälillä. 3. Kulttuuritoiminnan interventiotutkimuksia eri- laisissa sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palvelu- yksiköissä (lapset ja nuoret, vanhukset, muistisairaat, mielenterveyskuntoutujat, vammaiset, maahanmuut- tajat). 4. Vertailevia interventiotutkimuksia työhyvinvoin- nin ja tuottavuuden kehittämiseksi ja työhyvinvoinnin ongelmien estämiseksi tai poistamiseksi kulttuurin ja taiteellisten toimintatapojen avulla. Interventioiden pitkäaikaisvaikutusten arviointia. 5. Tutkimusta kulttuurin vaikutuksista työttömien työkyvyn ylläpitämisessä. 6. Taiteen ja taidekasvatuksen koulutuksen tutkimi- nen ja kehittäminen liittyen taiteen terveys- ja hyvin- vointivaikutuksiin. 7. Taiteen muuttuminen erilaisissa ympäristöissä. Taide sekä muuttaa että muuttuu. 19 Tutkimusteemojen kautta tutkimusohjelma tuottaa uusia näkökulmia ja osallistuu keskusteluun terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi kulttuurin keinoin sekä hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi ja kehittämi- seksi. Aihepiiriin liittyvät käsitteet tulee selkiyttää. Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimus ja muut tilas- tot tukevat tätä tutkimusohjelmaa. Tutkimusohjelman avulla saatavan tiedon levittäminen voisi tapahtua säh- köisen, nopean ja edullisen julkaisusarjan avulla. Tämän toimintaohjelman ensimmäisen vuoden aikana käynnistetään tutkimusohjelman valmistelu ja selvitetään sen rahoituksen mahdollisuuksia. Mahdol- lisia rahoittajia ja toimijoita ovat Suomen kulttuuri- rahasto, Svenska Kulturfonden, Suomen Akatemia, Tekes, THL, Työterveyslaitos, Tilastokeskus, Sitra, Työsuojelurahasto, TEM, OPM, STM ja RAY. Vastuutahot: THL, Työterveyslaitos, Tilastokeskus, rahoittajatahot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset Aikataulu: Tutkimusohjelman valmistelu vuonna 2010 ja tutkimus vuosille 2011–2014. Toimenpide-ehdotus 14: Perustetaan kulttuurin ja hyvinvoinnin professuuri ja valtakunnallinen tutkijakoulu. Terveyttä ja hyvinvointia ja toisaalta taidetta ja kulttuuria koskevaa tutkimusta tehdään eri yliopis- toissa ja tutkimusyksiköissä. Eri näkökulmia yhdistä- vä tutkimus ei ole saanut vielä rakenteellisia muotoja. Kulttuurin ja hyvinvoinnin tutkimuksen ja aseman vahvistamiseksi ja tutkimusrakenteiden luomiseksi esitetään perustettavaksi johonkin yliopistoon profes- suuri ja valtakunnallinen tutkijakoulu. Kulttuurin ja hyvinvoinnin tutkimustoiminta soveltuu hyvin myös ammattikorkeakoulujen toimintaan. Turun kaupunkitutkimusohjelmaan (2009–2012) liittyen Turun yliopisto on esittänyt kulttuurisen ter- veys- ja hyvinvointitutkimuksen lahjoitusprofessuuria. Lahjoitusprofessuuri liittyy Turun yliopiston useiden tiedekuntien yhteiseen esitykseen osaksi Turun kult- tuuripääkaupunkivuotta 2011. Professuurissa ovat mukana lääketieteellinen, humanistinen, kasvatustie- teellinen ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Vastuutahot: Yliopistot, tutkimusyhteisöt ja am- mattikorkeakoulut Aikataulu: Toimintaohjelman aikana. Toimenpide-ehdotus 15: Kulttuuritoimintaa ja taidelähtöisiä menetelmiä integroidaan osaksi lastensuojelua, nuoriso- ja so- siaalityötä, vanhuspalveluja, terveydenhuoltoa, kuntoutuspalveluja, koulujen opetusta sekä maa- hanmuuttajien kotouttamista. Menetelmiä hyödyn- netään ja kehitetään syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä osallisuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Kulttuuritoiminnan ja taidelähtöisten menetelmien tarve lisääntyy yhteiskunnan muutoksessa sekä erilais- ten hoito- ja ongelmatilanteiden monimutkaistuessa. Työterveyshuollon, oppilashuollon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden joukossa on ihmisiä, joiden auttaminen psykososiaalisten ongelmien kier- teestä ei onnistu kaikilta osin perinteisin keinoin. Kulttuurisia menetelmiä, yhteisötaidetta ja kädentöitä sekä lähiyhteisöjä voidaan hyödyntää ja kehittää mm. syrjäytymisen ehkäisemiseksi lasten ja nuorten, työ- ikäisten ja ikäihmisten parissa sekä lomautettujen ja työttömiksi joutuneiden toimintakyvyn ja työkunnon vahvistamiseksi. Kulttuuri- ja kielierot sekä maahanmuuttajien al- kutaival suomalaisessa yhteiskunnassa voivat tuoda haasteita kouluihin, työpaikoille ja yhteisöihin. Taide- lähtöiset menetelmät ovat uusi tapa tavoittaa ihmisiä ja löytää piileviä voimavaroja, joilla päästään uuden ja itsenäisen elämän alkuun. Kontaktin saaminen kulttuuritoiminnan välityksellä ja samalla tukeminen sekä neuvonta auttavat eteenpäin. Kulttuuri- ja taide- toiminnan avulla rakentuu luottamusta ja osallisuutta yhteisöön, joka auttaa ja tukee yksilöä. Kulttuuritoiminta ja taidelähtöiset menetelmät sekä niiden vaikutusten arviointi olisi saatava myös osaksi fyysistä, henkistä ja sosiaalista kuntoutusta. Taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien asiantun- tijoita tulisi palkata erityistyöntekijöiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon. 20 Vastuutahot: STM, THL, yliopistot, taidekorkea- koulut, ammattikorkeakoulut, Työterveyslaitos, kun- toutuslaitokset, osaamiskeskukset, kunnat, alan yksi- tyiset palveluntuottajat Aikataulu: Vuosina 2010–2014. 4 Koulutus Toimenpide-ehdotus 16: Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten näkö- kulmaa vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Taide- ja taitoaineita lisätään kaikille koulutuksen asteille. Taide ja kulttuuri ovat osa ihmiseksi kasvamista ja ne tulee ottaa huomioon kaikilla koulutuksen asteilla. a) Kulttuurikasvatus ja kulttuuriperintöön pereh- dyttäminen otetaan nykyistä laajemmin osaksi var- haiskasvatusta sekä koulujen taito- ja taideaineita ja terveystietoa. b) Kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutusten edistäminen sisällytetään osaksi terveystiedon oppiai- netta. c) Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kulttuu- rin ja taiteen keinoin otetaan huomioon ammatillisten perustutkintojen sekä ammatti- ja erikoisammattitut- kinnon perusteiden toimeenpanossa. d) Kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalojen yhteistä ope- tusta sekä taidelähtöisiä opintoja lisätään ammattikor- keakoulujen ja yliopistojen opetustarjontaan. e) Selvitetään sosiaali-, terveys-, kulttuuri- ja nuori- soalan yhteistutkintojen mahdollisuus ja tarve amma- tillisiin tehtäviin kelpoisuuden tuottavana terveys- ja hyvinvointialueen uudenlaisena koulutuksena. f ) Täydennyskoulutusta järjestetään taiteilijoille sekä musiikki- ja taidepedagogeille, jotka toimivat hoito- ja palveluyksiköissä. Vastaavasti sosiaali- ja terveydenhuol- lon henkilökunnalle järjestetään kulttuurialan koulu- tusta. Työvoimakoulutusta suunnataan tälle alueelle. Taide- ja taitoaineiden (musiikki, kuvataide, käsi- työ, liikunta) määrä on vähäinen peruskoulussa, lu- kiossa, ammattikouluissa sekä korkeakouluissa. Tai- de- ja taitoaineet ruokkivat luovuutta sekä vahvistavat identiteettiä ja siksi niitä tarvitaan lisää. Opetussuun- nitelman valtakunnallisilla perusteilla, tutkinnon pe- rusteilla, opettajakoulutuksella, tuntijaoilla, koulun tai oppilaitosten omalla kulttuurilla ja hengellä sekä van- hempien aktiivisuudella on suuri merkitys myös op- pilaiden ja opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä. Vuoteen 2010 mennessä uudistetaan ammatillisen peruskoulutuksen tutkintojen valtakunnalliset perus- teet. Uudet tutkinnon perusteet antavat hyvät mah- dollisuudet ottaa monipuolisesti huomioon terveyden, liikunnan ja työhyvinvoinnin edistämisen kulttuurisin keinoin. Rakenteeltaan entistä joustavammat tutkin- non perusteet tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuksia sisällyttää opintoihinsa lisää taide- ja kulttuuriaineita yksilöllisten valintojen mukaan. Ammatillisen koulu- tuksen järjestäjiä tulee kannustaa tarjoamaan taide- ja kulttuuriaineita terveyden ja hyvinvoinnin edistämi- seksi. Ammattikorkeakouluille ja toisen asteen amma- tillisille oppilaitoksille tulisi antaa suositus sosiaali-, terveys- ja kulttuurialojen yhteisten opintokokonai- suuksien luomiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksiköissä työskenteleville taiteilijoille tarjotaan koulutusta eri- laisten asiakasryhmien kohtaamiseen ja toimimiseen hoitoyhteisöissä. Vastaavasti hoito- ja sosiaalialan hen- kilöstö tarvitsee täydennys-, ja yhteistyökoulutusta kulttuuri- ja luovien alojen kanssa, jotta kulttuuritoi- minta juurtuisi osaksi työhyvinvointia sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Opettajakoulutukseen ja kasvatustieteiden opintoi- hin sekä tutkintoihin tulisi lisätä taideaineita ja kulttuu- risten menetelmien opintoja. Työvoimapoliittisia kei- noja ja koulutusta voidaan ohjata alan kehittämiseksi. Vastuutahot: OPM, TEM, Opetushallitus, yliopis- tot, taidekorkeakoulut, ammattikorkeakoulut, amma- tilliset oppilaitokset, opistot. Aikataulu: Valtioneuvoston perusopetuksen tavoit- teisiin ja tuntijakoa koskeviin päätöksiin sekä perus- opetuksen opetussuunnitelmien uudistuksen sisältöön vaikuttaminen vuosina 2010–2011. Taideaineiden lisääminen eri koulutusasteille ja kulttuuritoiminnan merkityksen korostaminen osana terveystietoa vuosien 2010–2013 aikana. 21 5 Tiedon levittäminen Toimenpide-ehdotus 17: Käynnistetään hanke, jonka tarkoituksena on koota, arvioida ja levittää Terveyttä kulttuurista -verkoston aineistoa. Terveyttä kulttuurista -verkosto on toiminut Suo- messa vuodesta 1992 lukien. Valtakunnallinen verkos- to on tehnyt vuosien varrella kehittämis-, koulutus- ja tiedotustyötä kulttuurin ja taiteen terveys- ja hyvin- vointivaikutuksista. Verkostolle on kerääntynyt laaja alan tietotaito sekä arkistoaineisto, jota verkoston jä- senet ovat lähes vapaaehtoisvoimin koonneet. Terveyttä kulttuurista -verkosto toteuttaa hankkeen opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön tu- ella. Vastuutahot: Terveyttä kulttuurista -verkosto, OPM, STM, THL. Aikataulu: Vuosina 2010–2011. Toimenpide-ehdotus 18: Otetaan käyttöön yhteinen vuorovaikutteinen säh- köinen tietopankki, johon kootaan alan tutkimus- ja kehittämistietoa sekä käytäntöjä, malleja ja toimijoita. OPM/ESR-rahoitteisen Innovaatio- ja osaamisjär- jestelmien kehittäminen -ohjelman osana oleva Taika- hanke (Taide kohtaamisalustana sektorirajat ylittäville kulttuurisille innovaatioille 2008–2011) tuottaa yhtei- söllisen verkkopalvelun ja taidelähtöisten menetelmi- en tietopankin. Siihen kerätään kulttuurin ja taiteen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvää tutkimustietoa ja hyviä käytäntöjä. Tässä huomioidaan jo olemassa ole- vat tietopankit/portaalit ja niihin linkittyminen (esim. hyvatkaytannot.fi, tervesuomi.fi, sosiaaliportti.fi, toi- mintasuomi.fi, Kultus.fi). Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia toimii Taika-hankkeen koordinoijana sekä tietopankin kehittäjänä vuosina 2008–2011, jonka jälkeen tietopankin ylläpidon ja päivittämisen täytyy siirtyä jatkuvaan toimintaan pohjaavan organisaation vastuulle. Vastuutahon tehtävänä on huolehtia siitä, että tieto leviää ja kohtaa mahdollisimman monet ihmiset, niin vapaaehtoistoimijat, ammattilaiset kuin päättäjätkin. Vastuutahot: Helsingin yliopiston koulutus- ja ke- hittämiskeskus Palmenia, THL, Tekry Aikataulu: Tietopankin kehittäminen vuosina 2008–2011. Selvitettävä jatko vuoden 2012 jälkeen (ks. toimenpide-ehdotus 3). 6 Toimintaohjelman toteuttaminen ja seuranta vuosina 2010–2014 Vuosi 2010 1. Sosiaali- ja terveysministeriö asettaa vuoden 2010 aikana poikkihallinnollisen yhteistyöelimen, joka koostuu eri ministeriöiden nimeämistä edustajis- ta ja keskeisistä alan toimijoista. 2. Toimintaohjelman toteuttamisen tarkempi suun- nitelma laaditaan yhteistyöelimessä. Suunnitelma si- sältää toimenpiteiden, arvioinnin, vastuutahojen, vas- tuuhenkilöiden sekä aikataulujen tarkennuksen. 3. Toimeenpanosuunnitelma, johon sisältyvät vies- tintä- ja arviointisuunnitelma vahvistetaan terveyden edistämisen politiikkaohjelman ministeriryhmässä. 4. Budjettivaikutukset tarkennetaan sekä tehdään ehdotukset vuosien 2011–2014 tulo- ja menoarvioi- hin. 5. Esitetään terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kulttuurin keinoin kirjattavaksi seuraavaan hallitusoh- jelmaan. Vuodet 2011–2014 Toimintaohjelma toteutuu toimenpide-ehdotuk- sissa mainittujen aikataulujen puitteissa. Ohjelman toteutumisen väliseuranta tehdään vuoden 2012 lop- puun mennessä ja lopullinen seurantaraportti vuoden 2015 loppuun mennessä. 22 23 II Taustamuistio 24 Valtioneuvosto antoi 5. joulukuuta 2007 periaate- päätöksen hallituksen strategia-asiakirjasta, jonka yhteydessä hyväksyttiin Terveyden edistämisen po- litiikkaohjelma. Osana ohjelmaa käynnistettiin ope- tusministeriössä poikkihallinnollisen Kulttuurin hy- vinvointivaikutusten toimintaohjelman (2010–2014) valmistelu. Nimi muutettiin myöhemmin Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmaksi. Ohjelmatyön lähtölaukauksena toimi Säätytalolla 18.4.2008 järjestetty pyöreän pöydän keskustelutilai- suus, joka kokosi yhteen asiantuntijoita eri hallinnon- ja toimialoilta. 1.1 Toimeksianto ja ohjelman valmistelu Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin (29.9.2008) toimeksiannon mukaisesti toimintaoh- jelman tuli sisältää kansallisella, alueellisella ja paikal- lisella tasolla toteutettavia toimenpiteitä seuraavilta kolmelta painopistealueelta; kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä, taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja tervey- denhuoltoa ja työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. 1 Ohjelmatyön lähtökohdat Painopistealueita esitellään luvussa 1.2. Selvittäjän tukena toimintaohjelman valmistelus- sa oli asiantuntijaryhmä. Asiantuntijaryhmän järjes- täytymiskokous pidettiin 3.12.2008 ja vuoden 2009 aikana asiantuntijaryhmä kokoontui kaikkiaan kah- deksan kertaa. Keväällä 2009 työskenteli lisäksi viisi alatyöryhmää, joiden kokoonpanot ovat liitteessä 1. Työryhmät työstivät toimintaohjelman strategisiin painopistealueisiin sekä tutkimukseen ja koulutukseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia. Toimintaohjelman valmistelun aikana kuultiin ulkopuolisina asiantuntijoina seuraavia henkilöitä; Terveyden edistämisen politiikkaohjelman ohjelma- johtaja Maija Perho (sosiaali- ja terveysministeriö), ylitarkastaja Ismo Suksi (sosiaali- ja terveysministe- riö), tutkija Cecilia von Brandenburg, sisustusarkki- tehti Ilona Silenti, kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho (työ- ja elinkeinoministeriö), hankepäällikkö Petra Tarjanne (työ- ja elinkeinoministeriö), yliarkkitehti Timo Hintsanen (Turun kaupunki), kehittämissuun- nittelija Hanna-Mari Kokkonen (Kuopion kaupunki), tutkimuspäällikkö Mirja Liikkanen (Tilastokeskus), lehtori Eeva Mäkinen (Kuopion konservatorio), kult- tuuriasianneuvos Kirsi Kaunisharju (opetusministeriö) ja opetusneuvos Matti Kimari (opetushallitus). Lisäk- Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 25 si selvittäjä kuuli erikseen laajalti alan asiantuntijoita, jotka on lueteltu liitteessä 2. Toimintaohjelmaluonnoksesta järjestettiin avoin kuulemistilaisuus opetusministeriössä 14.10.2009. Tilaisuuteen osallistui 90 henkilöä eri aloilta. Ohjel- maluonnos on ollut myös kommentoitavana opetus- ministeriön verkkosivuilla ajalla 7.10. – 31.10.2009. Määräaikaan mennessä saatiin kaikkiaan 28 kirjallista kommenttia. 1.2 Toimintaohjelman strategiset painopistealueet Toimintaohjelmalle valittiin kolme strategista paino- pistealuetta, joilla terveyttä ja hyvinvointia edistetään kulttuurin ja taiteen keinoin. Ohjelman tavoitteena on tukea ja kehittää näiden painopistealueiden toteu- tumista yksityisten ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskun- nan hyväksi: 1. Kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toi- mintojen ja ympäristöjen edistäjänä. Ihminen haluaa arkielämässään kokea ja tehdä elämän- sä mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Se on edellytys henkiselle, fyysiselle sekä sosiaaliselle hyvinvoinnille. Taide ja kulttuuritoiminta ovat keskeisiä elementtejä hyvän elämän ja arjen kokemiselle, jossa korostuu ai- neettoman hyvinvoinnin merkitys. Omat elämykset, luovat voimavarat, osallisuus ja vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa mahdollistavat voimaantumisen, it- sensä kehittämisen ja toimintakyvyn ylläpidon. Tavoitteena on kulttuurisen sensitiivisyyden lisää- minen jo varhaislapsuudesta alkaen. Taide ja kulttuu- ri ovat mahdollisuuksia, joilla päästään koskettamaan ihmisiä ja yhteisöjä. Korkeatasoinen ja monipuolinen taide-elämä on edellytyksenä taiteesta ja kulttuurista nauttimiselle. Se on myös mahdollisuus taiteen mo- nipuoliselle soveltavalle käytölle. Arjen kulttuurisuus kattaa taiteen yleisönä olemisen lisäksi omakohtaisen taide- ja kulttuuriharrastamisen yksin tai yhdessä tois- ten kanssa. Arjen kulttuurisuuden näkökulma haastaa yhteisöt, instituutiot ja järjestöt verkottumaan yli pe- rinteisten toimintojen rajojen ja tilojen. Kulttuuri- ja rakennettu ympäristö muuttuvat ajan myötä, eikä ihminen tunnista oman lähiympäristön- sä piirteitä aina arvokkaiksi. Tieto lisää arvostusta ja auttaa tekemään oikeita ratkaisuja ympäristössä. Jotta ympäristö säilyy arvokkaana, aitona, elinvoimaisena, arkea tukevana ja mielenkiintoisena, se vaatii pitkä- jänteistä ja tavoitteellista suunnittelua, toimintaa ja hoitoa. Tavoitteena on sopusuhtainen, kauniin kokonai- suuden muodostava ja historiallista syvyyttä sisältävä sekä elävä kaupunki-, taajama- tai maaseutuympäristö, jota ihmiset arvostavat, jossa he viihtyvät sekä tuntevat elävänsä turvallisesti osana lähiyhteisöä ja jossa heillä on osallistumisen ja toimimisen mahdollisuuksia. 2. Taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa Kiinnostus taide- ja kulttuuritoimintaan säilyy osana ihmisen identiteettiä ja elämää, vaikka elin- ja asuin- ympäristö muuttuisi kodista palvelutaloksi tai laitok- seksi. Tämä koskettaa lastensuojelun lapsia ja nuoria, mielenterveyden ongelmista kärsiviä, fyysisistä vam- moista kuntoutujia ja pysyvämmin vammautuneita, kehitysvammaisia sekä kasvavaa ikääntyvää väestön- osaa. Monet joutuvat viettämään pitkäaikaissairaina vuosia ja usein viimeisen elinaikansa hoitolaitoksessa. Tavoitteena on, että kulttuuri- ja taideharrastukset sekä toimet kulttuuritarpeiden yksilölliseksi tyydyttämi- seksi olisivat osa hoito- ja palvelusuunnitelmaa. Hoito- laitosten usein jäykät päiväohjelmat tarvitsevat uuden- laista sosiokulttuurista toimintaa, joka tuo asiakkaille mielekästä sisältöä elämään. Hoitoympäristön viihtyi- syys ja kodinomaisuus tukevat hoidon tuloksia ja hen- kilökunnan työhyvinvointia. Kotona syrjäytymisvaaras- sa olevat ihmiset tarvitsevat yhteisön tukea, jota syntyy yhteisen kulttuuritoiminnan parissa. Kulttuuritoiminta ja hoito- tai sosiaalityö parhaimmillaan toimivat tasa- arvoisessa yhteistyössä rinnakkain, mikä vaatii asentei- den, toimintatapojen ja toimintakulttuurin muutoksia sekä johtajuuden ja koulutuksen kehittämistä. Kulttuuripalveluja voidaan käyttää myös enna- koivasti osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja syrjäy- tymisen ehkäisemistä. 26 3. Työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen koskettavat jo- kaista työikäistä. Osaamismahdollisuudet tai -vaati- mukset nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa ovat lä- hes rajattomat. Työlle on ominaista jatkuva muutos, kompleksisuus, epävarmuus, globalisoituminen ja verkostoituminen. Työntekijä tarvitsee tietojen ja tai- tojen lisäksi joustavuutta, suvaitsevaisuutta, itsenäistä toimijuutta, yhteistyökykyä, monialaisuutta, innova- tiivisuutta ja rajanylitystaitoa. Nykypäivän työelämässä on yhä enemmän työ- hyvinvointiin liittyviä henkisiä ja psykososiaalisia ongelmia. Tarvitaan aktiivisia tai passiivisia selviyty- miskeinoja, joilla voidaan lievittää ahdistusta, stres- saantumista tai työssäuupumista. Työssä jaksamisen merkitys korostuu työvoiman ikääntyessä. Tarvitaan lisää selviytymistarinoita, joissa työelämän, yksilön ja perheen sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen koko työelämän aikana onnistuu. Vastuu kokonais- valtaisen hyvinvoinnin edistämisestä jakaantuu yhteis- kunnan, työnantajan ja työntekijän kesken. Työhyvinvointi tarkoittaa, että työ on mielekästä ja sujuvaa sekä työuraa tukevaa. Työtä tehdään terveel- lisessä ja viihtyisässä työympäristössä yksin tai osana hyvää työyhteisöä. Taide- ja kulttuuritoiminnan keinoin on voitu vai- kuttaa mm. psyykkiseen ja sosiaaliseen työkykyyn, työpaikan ilmapiiriin sekä viihtyisämmän työympä- ristön luomiseen. Taiteellinen kokemuksellinen oppi- minen voi lisätä merkittävästi työhön liittyviä taitoja, kuten kommunikaatio- ja tiimityötaitoja. Sosiaalisesti vietetty vapaa-aika ja kulttuuriharrastukset tukevat henkistä ja fyysistä terveyttä, joka heijastuu myös työ- elämään. Tavoitteena on pitempi työura hyvinvoivana ja terveenä. 1.3 Kulttuuri terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa Terveyden edistämisen politiikkaohjelman tavoitteena on väestön terveydentilan parantaminen ja terveysero- jen kaventaminen. Ohjelmalla vaikutetaan keskeisten kansansairauksien syihin, jolloin voidaan hillitä ter- veydenhuollon kasvavia kustannuspaineita, ennalta- ehkäistä sairastumista ja ennenaikaista eläköitymistä sekä nostaa työllisyysastetta. Tavoitteena on myöhen- tää siirtymistä raskaaseen pitkäaikaishoitoon. Terveyden edistämisen politiikkaohjelman keskeise- nä tehtävänä on edesauttaa ja vahvistaa terveysnäkö- kohtien huomioimista yhteiskunnallisessa päätöksen- teossa ja palvelujärjestelmien eri tasoilla. Tämä tulee ulottaa myös elinkeinoelämään, työpaikoille, järjes- töihin ja yksilötasolle asti. Terveyden edistäminen ei ole vain terveydenhuollon tehtävä, vaan se on poikki- hallinnollista toimintaa. Terveyttä voidaan edistää esi- merkiksi hyvällä ympäristö- ja liikennesuunnittelulla, rakentamalla turvallisia kevyen liikenteen väyliä, lähi- liikuntapaikkoja ja lenkkipolkuja, terveellisellä ravitse- muksella, panostamalla työhyvinvointiin sekä vahvis- tamalla yhteisöllisyyttä sosiaali- ja kulttuuripalveluilla sekä yhteistyöllä kansalaisjärjestöjen kanssa. Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan on so- siaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämistä koskevaan lukuun kirjattu osio kulttuuritoiminnasta. Politiikkaohjelmassa luvataan käynnistää eri hallin- nonalojen yhteistyönä kulttuurin terveydellisten ja hyvinvointivaikutusten edistämishanke. Hankkeen valmisteluvastuu annettiin opetusministeriölle ja so- siaali- ja terveysministeriölle, yhteistyössä muiden mi- nisteriöiden sekä toimijoiden kanssa. Terveyden edistämisen politiikkaohjelman johtaja Maija Perho totesi 18.4.2008 pidetyssä pyöreän pöy- dän keskustelutilaisuudessa, että ”kulttuurin hyvin- vointivaikutusten edistämistyössä kysymys on kult- tuuripalvelujen, kulttuurin kokemisen ja sen tuotta- miseen osallistumisen merkityksen julkituomisesta ja ymmärtämisestä eri tahoilla ja toiminnoissa. Tilausta ja tarvetta on niin päivähoidossa, kouluissa, työttö- mien aktivoinnissa ja osallistamisessa, vanhustenhuol- lossa ja syrjäytymiskehityksen torjunnassa. Kulttuuri yksinkertaisesti kuuluu hyvän elämän eväisiin. Se rikastuttaa, voimaannuttaa ja hoitaa sekä mieltä että kehoa”. 27 1.4 Kulttuurin ja taiteen mahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä Kulttuuritoiminnan yhdistämistä hyvinvointiin ja terveyteen voidaan tarkastella ennalta ehkäisevän työn näkökulmasta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämi- sen peruslähtökohtia ovat yksilöllisten voimavarojen tunnistaminen ja tukeminen. Terveyden edistäminen on perinteisesti jaettu kahtia; promotiiviseen työhön eli voimavarojen tunnistamiseen ja vahvistamiseen sekä preventiiviseen työhön eli riskitekijöiden tunnis- tamiseen ja ehkäisemiseen. Näitä molempia voidaan tarkastella sekä yksilö- että yhteisötasolta käsin. Ehkäisevän sosiaalipolitiikan tavoitteena on edis- tää yksilöllistä vapautta, omatoimisuutta, osallisuutta ja elämän ehtojen määrittelyä omista lähtökohdista. Ehkäisevällä sosiaalityöllä on ollut marginaalinen paikka kuntien sosiaalitoimessa. Selvää muutosta on kuitenkin tapahtumassa ja esimerkiksi ehkäisevät ko- tikäynnit, etsivä toiminta ja varhainen puuttuminen ovat kehittymässä osaksi sosiaalipalveluja. Taide- ja kulttuuritoiminnan, toiminnallisten päiväryhmien ja sosiokulttuuristen työmenetelmien liittäminen näihin työmuotoihin sopii erinomaisesti. Taidesektori voi toi- mia sosiaalipoliittisena tekijänä syrjäytymistä estäen ja erilaisuutta tulkiten (Cantell 2002; Marin ym. 2003; Del Masso 2004; Lundahl ym. 2007). Ennaltaehkäisevällä terveydenhuollolla on pitem- mälle juurtuneet menetelmänsä ja institutionaaliset sekä lakiin perustuvat muotonsa, kuten neuvola- toiminta tai terveysvalistus. Taiteen ja kulttuuritoi- minnan edellytykset terveydenhuollon kentällä ovat lisääntyneet sekä terveyskäsityksen laajentumisen että hoitotieteen kehittymisen myötä. Terveellisten elämäntapojen ja itsehoidon keinojen edistämisessä voidaan hyödyntää median lisäksi muita kulttuurisia keinoja, kuten visuaalisia taiteita, draamaa, musiikkia tai tanssia. Kulttuuritoiminta sopii hyvin myös hoito- työn ja kuntoutuksen tueksi (esim. Pitkälä ym. 2004). Taiteen ja kulttuuritoiminnan tuominen ihmisten ar- keen ennaltaehkäisevässä mielessä ja osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa voidaan jaotella seuraavalla tavalla: Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kulttuurin keinoin Taiteen soveltaminen Ehkäisevä ja ennakoiva työ, osallisuuden edistäminen Taide- ja kulttuuritoiminta Taide- ja kulttuuriperintökasvatus kouluissa Harrastus- ja kulttuurikäynnit Toiminnalliset ryhmät Sosiokulttuurinen innostaminen Soveltava-, voimauttava tai yhteisötaide Taide osana työhyvinvointia ITE-taide Taiteilija, virikeohjaaja, taideaineiden opettaja, artenomi, artesaani, taide- ja museopedagogi jne. Hoito- ja hoivatyö sekä kuntoutuminen Luovat terapiat ja kulttuuritoiminta osana hoito- ja palvelusuunnitelmaa Sosiokulttuurinen työ integroituna hoitoon ja kuntoutukseen Yksilö- ja ryhmäterapian menetelmänä Kuvataide-, musiikki-, kirjallisuus-, draama-, tanssi- ym. terapiat Työterveyshuollon, opiskelijoiden ja koululaisten terveydenhuollon menetelmänä Terapeutti, muu sosiaali-, terveys-, nuoriso-, kulttuuri-, taidealan koulutuksen saanut henkilö Lääketiede ja psykiatria Taide psykoterapian apumenetelmänä Lyhyt ja pitkäaikainen terapia Psykiatri Taulukko 1. Taiteen ja kulttuurin soveltaminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä 28 Taulukossa 1 on taiteen soveltamisen kenttä hyvin- voinnin ja terveyden edistämisessä jaoteltu kolmeen osaan. Ensinnäkin on taide- ja kulttuuritoiminta ehkäisevän työn lähteenä. Tällä tarkoitetaan yleistä taiteen aktiivista itsenäisesti tapahtuvaa tai ohjattua harrastamista, käyntejä kulttuurikohteissa ja vierailuja taideinstituutioissa. Se sisältää myös päivätoiminnan toiminnalliset kulttuuriryhmät, kädentaitojen ryhmät, taidekasvatuksen ja taiteen osana työelämää ja työhy- vinvointia. Taidetta voidaan soveltaa monin tavoin mm. voimauttavan taiteen tai yhteisötaiteen proses- sien keinoin. Taide- ja kulttuuritoimintaa voi ohjata esimerkiksi taiteilija, koulutettu ohjaaja, museopeda- gogi, artesaani, ohjaustoiminnan artenomi tai taide- ja ilmaisuaineiden opettaja. Se voi olla ammatillista tai vapaaehtoistyötä. Toisena on taide- ja kulttuuritoiminnan soveltami- nen hoito- ja hoivatyön sekä kuntoutuksen tai työter- veydenhuollon osana ja tukena. Tällöin taideterapia tai sosiokulttuurinen taidetoiminta on osa hoitotyö- tä tai kuntoutusta siten, että se on myös kirjattuna osaksi hoito- ja palvelusuunnitelmaa ja päiväjärjestys- tä. Taidelähtöiset menetemät voivat tukea fyysisen ja henkisen työkyvyn palautumista sekä tasapainottaa voimavarojen ja työn välisiä jännitteitä. Luovien terapioiden käyttö osana hoito- ja kun- toutustyötä vaatii koulutetun terapeutin työpanoksen. Kulttuuri- ja taidetoimintaa osana hoito- tai hoiva- työtä voi ohjata taiteilija, joka on saanut täydennys- koulutusta ihmisen kohtaamiseen. Vaihtoehtona on myös taideaineiden opintoja suorittanut hoitotyön tai sosiaalialan ammattilainen. Kolmantena on taide psykiatrian apumenetelmänä, joko lyhyt- tai pitkäaikaisena psykoterapiana, joka jää tämän toimintaohjelma ulkopuolelle. Yllä esitetty kolmijako mukailee edesmenneen psy- kiatrian ylilääkäri Antti Alangon jaottelua kolmeen kulttuurin toimintamuotoon lääketieteen ja hoitotyön osana; toiminnalliseen harrastustoimintaan, hoitotyö- tä ja terapeuttisia tavoitteita tukevaan sekä analyytti- sen psykoterapian menetelmiä kehittävään taidetera- piaan (Alanko 2003). Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaoh- jelman ulkopuolelle rajautuvat esimerkiksi luovat ja taideterapiat sekä liikunta, vaikka ne nähdään erittäin tärkeinä terveyden edistämisen osa-alueina. Tässä oh- jelmassa pyritään keskittymään toimeksiannon mukai- sesti kulttuurin terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin ja niiden edistämiseen edellä mainituilla kolmella pai- nopistealueella. 29 30 Terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoinen edistämi- nen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tär- keä tavoite ja arvovalinta. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa ja kehittämisessä myös koulutus ja kulttuuri ovat keskeisissä asemissa. Tässä ohjelmassa kaikki nämä ulottuvuudet voidaan yhdistää yhteisen päämäärän saavuttamiseksi – hyvinvoinnin edistämi- seksi kulttuurin keinoin. Hyvinvointiyhteiskunnassa yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi tukevat toisiaan. Siksi myös tässä ohjelmatyössä pyritään tarkastele- maan kulttuurin vaikutuksia laajasti. 2.1 Kulttuurin ja taiteen nousu marginaaleista keskiöön Kansainvälinen kulttuuripolitiikka Kulttuurin nostaminen marginaalista keskiöön, tärkeäksi osaksi kehittyvää demokratiaa, tapahtui Unescon jäsenmaiden yhteisenä ponnistuksena. Kun kulttuuri nähtiin kehityksen perustana, samalla kult- tuurin käsite laajeni. Taiteen ja kirjallisuuden ohella kulttuurin käsitteeseen sisällytettiin arvojärjestelmät, perinteet, yksilön perusoikeudet ja elintavat. Unescon Maailman kulttuuripolitiikan konferenssi Meksikossa vuonna 1982 johti kulttuurikehityksen vuosikymme- 2 Taustaa kulttuurin ja hyvinvoinnin lähentymiselle nen (1988 – 1997) viettämiseen. Tämän vuosikym- menen saavutukset kirjattiin Kulttuurin ja kehityksen maailmankomission Moninaisuus luovuutemme lähtee- nä -raporttiin (Pérez de Cuéllar 1998). Taustalla oli pyrkimys taata jokaiselle YK:n ihmisoikeuksien julis- tuksen (1948) 27 artiklan mukainen oikeus nauttia ja päästä osalliseksi yhteiskunnan sivistyselämästä. Unescon kulttuurista moninaisuutta koskevan yleis- maailmallisen julistuksen (2001) mukaan ”kaikkien yksilöiden tulee voida osallistua haluamaansa kulttuu- rielämään ja harjoittaa omaan kulttuuriinsa kuuluvia tapoja, kunnioittaen samalla ihmisoikeuksia ja perus- vapauksia”. Euroopan neuvosto tuotti omana kontribuutionaan Kulttuurin ja kehityksen maailmankomission työhön vuonna 1996 raportin In from the Margins (Syrjästä esiin, 1998). Raportti toi vahvasti esille kulttuurin merkityksen kehityksen moottorina. Suomalainen kulttuuripolitiikka Suomessa Kupoli- kulttuuripolitiikan linjat -komi- teamietintö (Opetusministeriö 1992:36) laajensi kulttuuripoliittista näkemystä ja samalla kulttuurin käsitettä. Taide- ja taitelijapoliittinen ohjelmatyö nos- ti 2000-luvun alussa esiin taiteen soveltavan käytön monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Taiteella nähtiin rooli taloudellisena, alueellisena ja paikallisena vah- Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 31 vistajana, osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä koulumaailmaa. Taide määriteltiin yksilön ja yhteisön voimavaraksi. Ehdotus taide- ja taiteilijapoliittiseksi ohjelmaksi (Opetusministeriö 2002) tehtiin laajalla yhteistyöllä, johon osallistui taiteilijoita, taiteen tutkijoita, kulttuu- rin ammattilaisia ja kulttuuripolitiikasta vastaavia po- liitikkoja ja virkamiehiä. Valtioneuvosto teki vuonna 2003 ehdotuksen pohjalta periaatepäätöksen taide- ja taiteilijapolitiikasta. Periaatepäätöksessä kannuste- taan julkista valtaa ja työyhteisöjä taiteen soveltavaan käyttöön työhyvinvoinnin lisäämiseksi ja laadukkaan työ- ja elinympäristön aikaansaamiseksi. Periaatepää- töksessä korostetaan myös taiteen soveltavan käytön merkitystä taiteilijoiden työllistymiselle. (Opetusmi- nisteriö 2003:20) Valtioneuvoston taide- ja taitelijapoliittinen pe- riaatepäätös johti osaltaan siihen, että Matti Vanha- sen I hallituksen ohjelmaan sisällytettiin koko maata koskevan luovuusstrategian laatiminen (2005 - 2006). Ohjelmatyön tavoitteena oli löytää tasapainoa luovuu- teen liittyvien yhteiskunnan kehittämismahdollisuuk- sien ja kasvavien kilpailu- ja tehokkuusvaatimusten välille. Luovuusstrategian visiona oli itseään luovasti toteuttavien yksilöiden, innostavien, kannustavien ja tukevien yhteisöjen sekä luovuudesta menestystä ammentavien yritysten Suomi. Luovuus määriteltiin yhteisöjä, yhteiskuntaa ja kulttuuria uudistavaksi voi- mavaraksi, joka ilmenee uusina ideoina, merkityksinä, tulkintoina, käytäntöinä tai tuotteina (Opetusministe- riö 2004:4). Ohjelmatyö toteutettiin luovana prosessina, jos- sa luovuutta tarkasteltiin kolmen eri ulottuvuuden kautta: luova ihminen, luovat ympäristöt ja luova ta- lous. Osatyöryhmien raporteissa (Opetusministeriö 2005:35) kiinnitettiin huomiota luovuuteen kaikkien ihmisten ja yhteisöjen voimavarana ja todettiin mm. taiteen soveltavan käytön olevan sosiaalisten inno- vaatioiden lähde. Raporteissa tehtiin ehdotuksia ar- jen kulttuurisuuteen ja taiteen soveltavaan käyttöön liittyvän tutkimus-, selvitys- ja kehittämistoiminnan edistämiseksi, eri hallinnonalojen välisen yhteistyön li- säämiseksi sekä toiminta- ja rahoitusmekanismien luo- miseksi. Lisäksi nostettiin esiin myös mm. sosiodesign uudentyyppisenä kulttuurisen ja sosiaalisen toiminnan muotona sekä monitieteinen, -taiteinen ja ammatil- linen toiminta ja niihin liittyvä koulutus hyvinvoin- tialan ammatteihin liittyvän osaamisen kehittämisen mahdollisuutena. Luovuusstrategiatyön loppuraporttiin (Opetusmi- nisteriö 2006:43) kirjattiin yksitoista askelta, jotka ottamalla suomalainen yhteiskunta kehittyy luovem- maksi. Askeleisiin kuului mm. lasten luovuuden vaa- liminen ja koulun kehittäminen luovuutta tukevaksi, työelämäkäytäntöjen kehittäminen luovuudelle suo- siollisiksi, huomion kiinnittäminen rakennettuun ym- päristöön luovuuden virittäjänä sekä eri taiteenalojen aseman kehittäminen luovan toiminnan perustan ja säteilyvaikutusten vahvistamiseksi. Loppuraportissa ehdotettiin myös, että seuraavaan hallitusohjelmaan sisältyisi luovuuden ja innovatiivisuuden politiikkaoh- jelma. Opetusministeriön tässä tarkoituksessa valmis- telema ehdotus ei kuitenkaan sisältynyt Matti Vanha- sen II hallituksen ohjelmaan. Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman kulttuuri- poliittisiin tavoitteisiin kuuluvat taiteen ja kulttuu- riperinnön monimuotoisuuden, kulttuurilaitosten, luovuuden ja kansalaistoiminnan edistäminen. Oh- jelmassa luvataan edistää taiteen soveltavaa käyttöä poikkihallinnollisesti ja ottaa käyttöön verovapaa kulttuurisetelijärjestelmä. Erityistä huomiota kiinni- tetään kansalaisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen ja eri väestöryhmät ja alueet kattavien palvelujen toteuttamiseen. Valtioneuvoston periaatepäätös taide- ja taitelija- politiikasta nosti myös esiin monikulttuurisuuden ja erityisesti lasten, vammaisten ja vähemmistöryhmien kulttuuriset oikeudet. Kulttuurisen tasa-arvon kan- nalta nähtiin tärkeäksi, että vähemmistötaustaisilla ja vammaisilla ihmisillä olisi mahdollisuus harjoit- taa omaehtoista kulttuuritoimintaa, toimia taide- ja kulttuurialan ammateissa ja päästä osalliseksi yleisestä kulttuuritarjonnasta. Opetusministeriön asettaman Vammaiset ja kult- tuuri -toimikunnan (2003–2005) työn pohjalta valmisteltiin opetusministeriön taiteen ja kulttuurin saavutettavuusohjelma 2006 -2010 (Opetusministe- riö 2004:29). Ohjelmassa luvataan lisätä tukea mm. Kulttuuria kaikille -neuvontapalvelulle, vammaisyhtei- söjen kulttuuritoimintaan, selkokielisen kirjallisuuden edistämiseen sekä monikulttuurisuuden tukemiseen ja rasismin vastaiseen työhön. Vuonna 2006 ilmestynees- 32 sä julkaisussa Reilu kulttuuri? käsiteltiin kulttuuripo- litiikan eettistä ulottuvuutta ja kulttuurisia oikeuksia (Opetusministeriö 2006:50). Opetusministeriö asetti vuonna 2008 taiteen ja kulttuurin saavutettavuus -työryhmän (2008–2010), jonka tavoitteena on lisätä sektorirajat ylittävää yh- teistyötä ja löytää keinoja vammaisten ja kulttuurivä- hemmistötaustaisten ihmisten työllistymiseksi taiteen aloilla. Opetusministeriön alainen taiteen keskustoi- mikunta on vuonna 2009 perustanut monikulttuuri- suusjaoston, jonka tehtävänä on tukea vähemmistö- ja maahanmuuttajataustaisia taiteilijoita sekä monikult- tuurisia hankkeita. Museo 2000 -museopoliittinen ohjelma (Opetus- ministeriö 1999:31) nosti esiin kulttuuriperinnön ja kulttuuriperintökasvatuksen merkityksen identitee- tin rakentumisessa ja yhteisöön liittymisessä. Ohjel- ma korostaa museoiden roolia oppimisympäristöinä sekä tradition ja jatkuvuuden kantajina. Museoiden toiminta edistää myös monikulttuurisuutta ja suvait- sevaisuutta. Kulttuuriympäristöön liittyvät kulttuuripoliittiset tavoitteet sisältyvät valtioneuvoston arkkitehtuuripoliit- tiseen ohjelmaan (taiteen keskustoimikunta ja opetus- ministeriö 1998) ja rakennusperintöstrategiaan (ympä- ristöministeriö 2001, ks. myös luku 4.1.5). Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015. Yleiset kirjastot -ohjelmassa yhtenä painopistealueena on kir- jastojen kehittäminen asukkaiden osallisuuden, yhtei- söllisyyden ja alueen identiteetin vahvistajina. Yleiset kirjastot ovat kaikenikäisten kohtaamispaikkoja ja mahdollistavat kaikille tiedon ja kulttuurin saatavuu- den (Opetusministeriö 2009:32). Yksi kulttuuripolitiikan keskeisistä painopisteis- tä on lastenkulttuurin edistäminen. Vuosina 2003– 2007 toimeenpannun lastenkulttuuripoliittisen ohjel- man (Opetusministeriö 2003:29) päätavoitteita olivat kulttuuriperinnön siirtäminen sukupolvelta toiselle, elokuvataiteen edistäminen, lasten kulttuurikeskusten Taikalamppu-verkoston vakiinnuttaminen, liikkumis- ja toimintaesteisten lasten taide- ja kulttuuripalvelujen kehittäminen sekä lapsille ja nuorille tarkoitetun sisäl- tötuotannon edistäminen. Opetusministeriön laatiman, vuoteen 2020 tähtää- vän kulttuuripolitiikan strategian lähtökohtana on, että kulttuurin ja siten myös kulttuuripolitiikan merkitys yhteiskunnassa kasvaa edelleen. Tämä merkitsee sitä, että kulttuuripolitiikan toimintatavat ja toiminta-alue monipuolistuvat nykyisestä. Uusiksi painopistealueiksi on nostettu mm. kulttuurin sosiaaliset vaikutukset ta- loudellisten vaikutusten rinnalla, kestävän kehityksen vaatimukset ja monikulttuurisuus. Kulttuuripolitiikan tietoperustaa ja vaikuttavuutta vahvistetaan osallistu- malla yhteiskuntaa läpäisevien politiikkojen, kuten terveys- ja hyvinvointipolitiikan, lapsi- ja nuorisopo- litiikan tai luovuus- ja innovaatiopolitiikan määritte- lyyn, muotoilemiseen, toimeenpanoon ja seurantaan. Opetusministeriö arvioi kulttuuripolitiikan strategian mukaan mahdollisuudet selkiyttää ja kehittää kult- tuurin toimialan lainsäädäntöä (Opetusministeriö 2009:12). Suomen Kuntaliiton sivistyspoliittinen ohjelma ”Sivis- tyksen suunta” (2007) on strateginen asiakirja, jolla lin- jataan kuntaliiton ja kuntien opetus- ja kulttuuripal- veluja vuoteen 2015 asti. Siinä kulttuuri määritellään peruspalveluksi, joka tukee yksilön positiivisia proses- seja, tuo alueelle elinvoimaisuutta ja ehkäisee ennalta terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Kulttuuripalvelut nähdään osana moniammatillisia verkostoja, jolla tu- etaan myös monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta. Asiakirjassa on myös visioita yhtä kuntaa laajem- mista alueellisista kulttuuritoiminnoista. Alueella toi- mivat museot, teatterit ja orkesterit saavat haasteeksi ns. kolmannen tehtävän, jolla tarkoitetaan yhteiskun- nallista vastuuta ja valtakunnallista vaikuttavuutta. Strategiassa korostetaan kulttuuria yhteiskunnan ak- tiivisena voimana sekä yhteisön että yksilön tasoilla. Kulttuuri ja liikunta on yhdistetty kunnan hyvinvoin- tipolitiikan ja terveydenhuollon osaksi. Taiteen ja kulttuuritoiminnan nouseminen margi- naaleista lähemmäksi arkea ja elämää on tapahtunut monen kulttuuripoliittisen kehitysvaiheen ja koko yh- teiskunnan muutoksen seurauksena. Edellä on esitetty muutamia etappeja, joiden myötä käsitys kulttuurista ja sen merkityksestä on laajentunut. Kulttuurin terve- ys- ja hyvinvointivaikutusten tutkiminen ja kehittämi- nen on Suomessa kulkenut Unescon kulttuurikehityk- sen vuosikymmenen avittamana kohti ajattelua, jossa taide- ja kulttuuritoimintaa voidaan integroida monel- le inhimillisen elämän alalle ja osaksi elinpiiriämme. 33 2.2 Terveyttä kulttuurista -työn laaja kirjo Suomi on osallistunut Unescon ja YK:n kulttuurike- hityksen vuosikymmen (1988–1997) puitteissa synty- neeseen kansainväliseen Arts in Hospital eli Terveyttä kulttuurista -hankkeeseen jo vuodesta 1992 alkaen. Hanke tuli maahamme Suomen Unesco-toimikun- nan kautta ja siihen osallistuivat alusta alkaen Taiteen keskustoimikunta, Suomen Kuntaliitto, Sosiaali- ja ter- veysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes, Suomen Mielenterveysseura, Jorvin sairaala sekä myöhemmin useita teemasta kiinnostuneita tahoja ja henkilöitä. Arts in Hospital -hanke on ollut sytykkeenä kehityksessä, joka on johtanut inhimillisen, kulttuurisen ja sosi- aalisen pääoman karttumiseen kohti kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä. Terveyttä kulttuurista -verkosto toimii edelleen Suomen Mielenterveysseu- ran suojissa ja verkosto on kasvanut vuosien mittaan laajaksi asiantuntijaverkostoksi. Terveyttä kulttuurista -hanke jatkoi toimintaan- sa, vaikka YK:n kulttuurikehityksen vuosikymmen päättyi. Hanke, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli tuoda taidetta sairaaloihin, on moneen kertaan muuttanut muotoaan ja laajentunut. Hanke on lisän- nyt taiteen ja kulttuuritoiminnan soveltavan käytön mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon avohoi- don kentällä sekä hoito- ja hoivatyön osana. Viime vuosina toiminnan muodot ja tavat ovat kehittyneet virkistys- ja taitelijavierailuista myös omakohtaiseksi taiteen tekemiseksi joko ohjatuissa ryhmissä tai yksin, useimmiten määräaikaisten projektien voimin. Terveyttä kulttuurista -hanke on vuosikymmenien ajan innostanut aloittamaan monenlaisia kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia ja projekteja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoyksiköihin liittyen. Terveyttä kulttuurista -toiminta on kiistatta tuonut esille seuraavaa: 1. taiteella ja kulttuuritoiminnalla on esteettisiä ta- voitteita, joilla lisätään ihmisten elämys- ja kokemus- maailmaa sekä ympäristön viihtyisyyttä tasa-arvoisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piirissä oleville, 2. taiteella ja kulttuuritoiminnalla on soveltavia so- siaalisia tavoitteita, joilla lisätään ihmisten sosiaalista ja yhteisöllistä hyvinvointia, 3. taide- ja kulttuuritoiminnalla on parempaan koettuun terveyteen liittyviä tavoitteita, joita voidaan integroida osaksi hoitotyötä ja kuntoutusta (Liikanen 2003). Unescon Arts in Hospital -hankkeen kansainväli- nen kirjo on kuvattuna teoksessa The Seed is Sown – 10 years of Arts in Hospital (Tautz 1998). Terveyttä kulttuurista -verkosto on julkaissut mm. oppikirjan Parantava taide (Ukkola 2001). Nykytaiteen museo Kiasman aloitteesta vuonna 2005 käynnistyneen Tai- de hyvinvointiyhteiskunnan uudistumisessa -hankkeen tuotoksena ilmestyi laaja artikkelikokoelma taiteen soveltamisen mahdollisuuksista uusilla hyvinvoinnin kentillä Taide keskellä elämää (Bardy ym. 2007). 2.3 Sosiokulttuurinen innostaminen Yksi kulttuuritoiminnan soveltavista muodoista on sosiokulttuurinen innostaminen, jolla on Länsi-Eu- roopassa ja Latinalaisessa Amerikassa pitkät perinteet. Se on eri maissa saanut erilaisia painotuksia. Leena Kurjen (2000) mukaan liikkeellepanevana voimana ovat olleet sosiaalipedagogiset tavoitteet, kulttuurinen demokratia sekä syrjäytyneiden ja köyhien parissa teh- tävä sosiaalinen luova muutostyö. Brasilialaisen Paulo Freiren vapautuksen pedago- giikka ja sosiaalisen toiminnan metodologia kantau- tuivat myös Eurooppaan, jossa ne juurtuivat ensin Ranskaan, sotien jälkeiseen sivilisaation murrokseen. Anglosaksisissa maissa sosiokulttuurinen innostami- nen johti yhteisöjen kehittämiseen ja edelleen yhteisö- taiteeseen (community art) ja saksalaisella kielialueella sosiopedagogisten menetelmien kehittämiseen myös kouluissa. Sosiokulttuurisen innostamisen tavoitteena on, että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan taiteesta ja osallisuudesta kulttuuriin. Kulttuurinen demokratia johtaa taiteen jokaisen omaan arkeen ja elämisen pii- riin. Sosiokulttuurinen innostaja (esimerkiksi taiteilija, taideaineiden opettaja, ohjaustoiminnan artenomi, ar- tesaani, käsityöläinen, museo- ja taidepedagogi) toimii katalysaattorina omaehtoiseen kulttuuritoimintaan. Antti Karisto (1998) kutsuu taiteen ja kulttuuri- toiminnan sosiaalisia vaikutuksia ”näkymättömäksi sosiaalipolitiikaksi”. Ne voivat lisätä ihmisten kapasi- 34 teettia löytämällä uusia resursseja ja uudenlaisia kei- noja hyvinvoinnin kartuttamiseksi. ”Empowerment” (voimaantuminen, oman voiman kasvu) voi tapahtua osallistumalla kulttuuritoimintaan, jolle asetetaan hy- vinvointiin liittyviä tavoitteita. Voimaantuminen, so- siokulttuurinen innostaminen ja sosiaalipedagogiikka tähtäävät samaan tavoitteeseen, jossa hyvinvointia py- ritään kasvattamaan taiteen keinoin olemassa olevista resursseista omassa kulttuuriympäristössä. Vaikka sosiokulttuurinen innostaminen on käsittee- nä Suomessa suhteellisen uusi, vapaa kulttuuri- ja si- vistystoiminta on kuulunut olennaisena osana suoma- laiseen yhteiskuntaan jo pitkään. Vapaan sivistystyön tarkoituksesta, tehtävistä ja oppilaitoksista säädetään laissa vapaasta sivistystyöstä (632/1998). Vapaan si- vistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen pe- riaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moni- naisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Yli 200 kansalais- ja työväenopistoa ja niiden yli 10 000 opetuspaikkaa ympäri Suomea jatkavat kan- sanperinnettä ja luovat monipuolisen harrastamisen mahdollisuuksia yli 650 000 opiskelijalle vuosittain. Kansalaisopistoissa annetaan muun muassa taiteen perusopetusta ja järjestetään terveyden edistämiseen tähtääviä kursseja (painon hallinta, tupakasta vieroit- taminen, terveellinen ravinto) sekä laajaa kulttuuri- toimintaa. Kulttuuriala (kädentaidot, teatteri, tanssi, musiikki, kuvataide) kattaa 58 prosenttia kansalais- opistojen antamasta opetuksesta, liikunta ja terveys noin 12,5 prosenttia (Tilastokeskus 2007). Kansalais- ja kylätoiminta, kotiseututyö, kirjastot, musiikkiopistojen ja lasten kuvataidekoulujen verkos- tot, harrastajateatterit, urheiluseurat, eläkeläispiirit tai Martat voidaan myös lukea osaksi suomalaista sosio- kulttuurista innostamista. Nämä ovat demokraattisen ja tasa-arvon periaatteen mukaisesti jokaisen käytettä- vissä kohtuullisin korvauksin. 2.4 ITE-taiteen nousu Nykykansantaide on Suomessa vielä suhteellisen nuori ilmiö. ITE-taide (itse tehty elämä) keksittiin Maaseu- dun Sivistysliiton ja Kaustisen kansantaiteen keskuksen järjestämän keräilyprojektin (1998–2000) tuloksena, jolloin löydettiin yli kolmesataa nykykansantaiteilijaa eri puolilta Suomea. Nykykansantaide on arjen luo- vuutta ja kätten taitoja. ITE-taiteilijalla on harvoin koulutusta perinteisen taiteen tekemiseen. ITE-taide antaa tekijälleen henkistä tyydytystä, onnistumisen tunteita ja merkitystä elämään (Granö ym. 2000). Kansainvälisesti nykykansantaiteella on perinteet ranskalaisessa Art Brut -taiteessa, josta suurin osa to- teutui psykiatrisissa sairaaloissa. Taidesuunta syntyi ja levisi 1950-luvulla. Englannissa keksittiin samasta ilmiöstä käsite Outsider Art 1970-luvulla. Nämä taide- eliitin ulkopuoliset taiteilijat näyttivät nauttivan tai- teensa tekemisestä intohimoisesti, omakohtaisena ko- kemuksena ja tietämättöminä taiteen trendeistä (Raw Vision 2002). Monet sairaalat Suomessa ovat keränneet ammat- titaiteilijoiden taidekokoelmia, jota on vauhdittanut Arts in Hospital -hanke. Myös ITE-taidetta on syn- tynyt hoitolaitosten sisällä, esimerkiksi nyt suljetussa Nikkilän sairaalassa oli potilaiden töitä kerätty koko- elmaksi jo vuodesta 1919 alkaen. ITE-taide ja kehitysvammaisten taide ovat hyviä esimerkkejä taiteen laajentumisesta perinteisen institu- tionaalisen taidekentän ulkopuolelle. Mm. Kirsikodin taiteilijayhteisö Lieksassa (www.kirsikoti.fi) ja Erstan Kaarisilta Nastolassa (www.kaarisilta.fi) ovat nostaneet kehitysvammaisten taiteen marginaalista ”oikeaksi tai- teeksi”. Vaalijalan kuntoutuskeskus ja Maaseudun Si- vistysliitto toteuttivat Voimataide-hankkeen yhdessä Tanskan Gaia-toimintakeskuksen, Ruotsin INUTI- osuuskunnan, Belgian Creahm-keskuksen ja Hollan- nin Herenplaatsin gallerian kanssa (Kauppinen 2007). Kehitysvammaisilla taiteilijoilla on tavoitteena tulla hy- väksytyiksi ja tasa-arvoisiksi toimijoiksi taiteen kentällä. 35 36 Kulttuuri, terveys ja hyvinvointi ovat laajoja ja kiistel- tyjäkin käsitteitä. Käsitteet ovat kulttuurisidonnaisia, ne ovat muotoutuneet ja laajentuneet yhteiskunnan arvostusten ja muutosten mukana. 3.1 Käsitteiden määrittelyä Kulttuuri, taide ja luovuus Kulttuurin käsitettä pidetään yleisesti vaikeasti hah- mottuvana ja monitahoisena. Onkin tullut tavaksi, että se määritellään erikseen kussakin käyttöyhteydes- sään. Laajimmillaan kulttuurin käsite viittaa kaikkeen siihen, mitä ihminen maailmassa tekee ja on tehnyt ihmiskunnan historian aikana. Myös Unescon käyt- tämä määritelmä (Meksikon julistus 1982) on laaja: kulttuuri on ”koko se moninaisuus, joka muodostuu yhteiskunnille tai yhteiskuntaryhmille tyypillisistä henkisistä, aineellisista, älyllisistä ja emotionaalisista piirteistä”. Melkein yhtä laaja kulttuurin käsite on sil- loin, kun sillä ymmärretään ihmisten toiminnoissaan tuottamia, ymmärtämiä ja välittämiä merkityksiä, mutta käsite täsmentyy, kun merkityksenantoja arvi- oidaan luovuuden ja sääntelyn välisen vuorovaikutuk- sen kautta (Pirnes 2008). Luovuutensa avulla ihminen sekä lajina, ryhminä että yksilöinä antaa kohtaamilleen asioille mielen ja 3 Käsitteet ja toiminta merkityksen ja etsii oman tapansa elää ja vaikuttaa toimintaympäristössään. Vaikka kaikki inhimillinen toiminta on pohjimmiltaan kulttuuria, on luovuudella siinä erityinen rooli. Taide, joka usein samaistetaan kulttuuriin, on eri- tyinen tapa ilmaista itseään ja toteuttaa luovuuttaan. Taiteellisessa ilmaisussa luovuus on toiminnan keskei- sin motiivi ja lähtökohta. Sitä voi myös tällöin kehit- tää ammatillisesti, vaikka kaikkien taiteen tekijöiden ei tarvitsekaan olla ammatiltaan taiteilijoita. Taiteel- liselle ilmaisulle on luonteenomaista, että siinä tieto, taito, tunne ja tahto vaikuttavat yhdessä. Tähän pe- rustuu osaltaan taiteen kyky puhutella sen vastaanot- tajia voimakkaasti. Taide käsittelee ihmisenä olemisen kysymyksiä kokonaisvaltaisesti. Taiteen ohella yksilöiden ja ryhmien muuntuvat elämäntavat ovat luovuuden ja kulttuurin aluetta. Niissäkin ihmiset toteuttavat itseään ja vaikuttavat oman toimintaympäristönsä tai koko yhteiskunnan arvoihin ja käytäntöihin. Tällöin koko kansalaisyh- teiskunnan toiminta tulee kulttuurin käsitteen piiriin. Vireä, aktiivinen ja luova kansalaisyhteiskunta toi- mii parhaimmillaan taiteen tavoin. Siinä ovat käytössä ihmisten luovat voimavarat ja taidot. Taiteen soveltava käyttö on toisaalta taiteen teosten ja esitysten käyttä- mistä muissa toiminnoissa tiettyjen tavoitteiden hyväk- si, esimerkiksi hyvinvoinnin lisäämiseksi. Toisaalta tai- teen soveltavana käyttönä voidaan pitää elämäntapojen, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 37 kansalaisyhteiskunnan ja sitä kautta koko yhteiskunnan kehittämistä taiteenomaisesti, siis siten, että siinä käyte- tään mahdollisimman paljon hyväksi luovuutta ja ote- taan huomioon ihmisen kokonaisvaltaisuus eli tiedon, taidon, tunteen ja tahdon liittyminen toisiinsa. Kulttuuriperintö ja kulttuuriympäristö Kulttuuriympäristö on yleiskäsite, joka ilmentää kult- tuurin eri vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovai- kutusta. Kulttuuriympäristöön liittyy ihmisen suhde ympäristöönsä ennen ja nyt, sille annetut merkitykset, tulkinnat ja erilaiset nimeämiset. Sitä voidaan kuvata käsitteillä kulttuurimaisema ja rakennettu kulttuuri- ympäristö, johon voivat kuulua myös muinaisjään- nökset. (Lahdenvesi-Korhonen 2009). Kulttuuriperintö on ihmisen toiminnan vaikutuk- sesta syntynyttä henkistä ja aineellista perintöä. Kult- tuuriperinnön tuntemus osana kasvatustyötä edistää eheän identiteetin rakentumista ja hyvän elämän to- teutumista. Aineellinen kulttuuriperintö voi olla joko irtainta, kuten esimerkiksi kirjat ja esineet tai kiinteää, kuten rakennusperintö (Venäläinen 2008). Hyvinvointi Hyvinvointi on ihmisen fyysistä, psyykkistä, sosiaa- lista ja emotionaalista hyvää oloa. Hyvinvointi syntyy ihmisen itsensä, hänen läheistensä, lähiympäristön ja palvelujärjestelmän toiminnan sekä yhteiskuntapoli- tiikan tuloksena. Hyvinvoinnin keskeisimpiä osia ovat terveyden, toimintakyvyn ja toimijuuden lisäksi asumi- nen ja muu elinympäristö, toimeentulo, ihmissuhteet, yhteisöllisyys, mielekäs tekeminen, osallisuus ja perus- kulttuurin turvallisuus. Hyvinvointi on tasapainoinen kokonaisuus, joka muokkaa ja ympäröi yksilöä. Hyvin- vointiin kuuluu sekä objektiivisesti mitattavia asioita että subjektiivisia arvostuksia ja kokemuksia. Hyvinvointi merkitsee erilaisia asioita eri ihmisille elämänkaaren eri aikoina. Hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä tehdään kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, julkisen ja yksityisen sekä kansalaisyhteiskunnan toi- mesta. Hyvinvointi 2015 -ohjelmassa esitetään sosiaa- lialan kannalta keskeiset hyvinvointipolitiikan tavoit- teet. Tässä terveyden ja toimintakyvyn edistäminen on yksi neljästä päästrategiasta. Tavoitteena on saada koko yhteiskuntapolitiikka tukemaan terveyttä ja hy- vinvointia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007:3). Terveys WHO määritteli vuonna 1948 terveyden täydelliseksi fyysisen, sosiaalisen ja mielenterveyden hyvinvoinnin tilaksi, eikä yksinomaan sairauden poissaoloksi. Ot- tawan asiakirjassa (WHO1986) terveys määriteltiin jokapäiväisen elämän voimavaraksi, ei vain päämää- räksi. 2000-luvulle tultaessa on vähitellen hyväksytty holistinen ja kulttuurinen terveyskäsitys ja terveyteen liitetään kokemus hyvinvoinnista ja elämän laadusta. Terveys nähdään toiminnallisuutena, voimavarana, osallisuutena ja dynaamisena tilana, jossa henkilön oma kokemus on tasapainossa hänen hyvälle elämälle asettamiensa tavoitteiden kanssa. Terveyttä määrittävät tekijät ovat yksilöllisiä, yh- teisöllisiä ja yhteiskunnallisia. Yksilötasolla terveyden ehtoja määrittävät ikä, sukupuoli, koulutus, tulotaso ja asuinpaikka. Yhteisöllisinä tekijöinä mainitaan kyky tulla toimeen toisten kanssa, sosiaalinen tuki, kyky työskennellä yhdessä, työolot ja sosiaalinen asema. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Terveyden edistäminen on kehittynyt terveyskas- vatuksen ideologiasta, terveystiedon välittämisestä, elintapoja, käyttäytymistä ja lääketieteellisiä ongelmia korostavasta toiminnasta koskemaan laajemmin myös yhteiskuntapolitiikkaa, rakenteellisia ja yhteisöllisiä kysymyksiä. Väestön terveyteen nähdään vaikuttavan myös kulttuuristen, sosiaalisten ja fyysisten ympäris- tötekijöiden (WHO 1998). Terveyden edistäminen ymmärretään WHO:n Ot- tawan julkilausuman mukaan monitieteisenä ja mo- niammatillisena yhteistyönä. Sillä tähdätään terveyttä edistävään yhteiskuntapolitiikkaan, terveyttä tukevan ympäristön luomiseen, yhteisöllisen toiminnan vah- vistamiseen, yksilöllisten taitojen kehittämiseen ja ter- veyspalveluiden uudelleen suuntaamiseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Suomessa kansallinen terveyden edistämistyö pohjaa WHO:n Health for All -ideologiaan, Terveyttä kaikille vuoteen 2000-ohjelmaan (1986), Valtioneuvoston hy- väksymän Terveys 2015- kansanterveysohjelman (Sosiaa- 38 li- ja terveysministeriö 2001:4) mukaisiin tavoitteisiin sekä Terveyden edistämisen laatusuositukseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006:19) ja Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan (2007). Terveyden ja hyvinvoin- nin edistämisen käsitteitä käytetään usein rinnakkain kuvaamaan ilmiön laaja-alaisuutta. Terveyden edistämi- nen voidaan myös sisällyttää osaksi hyvinvoinnin edis- tämistä. Hyvinvoinnin edistäminen voidaan määritellä toiminnaksi, jonka seurauksena yhteiskunnan tai yhtei- sön hyvinvointi paranee, minkä seurauksena ihmisen kokemus omasta hyvinvoinnista kasvaa. Työhyvinvointi Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen koskettavat jo- kaista työikäistä työssäkävijää. Työhyvinvointi tar- koittaa, että työ on mielekästä ja sujuvaa turvallisessa, terveyttä edistävässä ja työuraa tukevassa työympäris- tössä. Ihmisen hyvinvointi muodostuu työn ja vapaa- ajan tasapainosta. Terveellinen ja turvallinen työ, joka vastaa yksilön edellytyksiä ja johon liittyy aikaansaa- misen tunne sekä oppimiskokemuksia, edistää hyvin- vointia niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Henkinen hyvinvointi työssä koostuu monista työn piirteistä,