Työperäistä hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn muuttaminen Työryhmämietintö Oikeusministeriön julkaisuja Justi ti eministeriets publikati oner 2025:35Mieti ntöjä ja lausuntoja Betänkanden och utlåtanden Työperäistä hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn muuttaminen Työryhmämietintö Oikeusministeriö Helsinki 2025 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Oikeusministeriö CC BY-SA 4.0 ISBN pdf: 978-952-400-373-5 ISSN pdf: 2490-1172 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2025 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Kuvailulehti 25.6.2025 Työperäistä hyväksikäyttöä koskevan sääntelyn muuttaminen Työryhmämietintö Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Teema Mietintöjä ja lausuntoja Julkaisija Oikeusministeriö Yhteisötekijä Työryhmä Kieli suomi Sivumäärä 142 Tiivistelmä Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti arvioinut työperäisen hyväksikäytön rikosoikeudellista sääntelyä ja valmistellut väärinkäytöksistä määrättävien rangaistusten kiristämiseksi tarvittavat säännösehdotukset hallitusohjelmakirjauksen perusteella. Työryhmä on valmistellut myös rikoslakiin ehdotettavista muutoksista aiheutuvat muut lainsäädäntömuutokset. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva rikossäännös korvattaisiin uudella säännöksellä nimeltään kiskonta työelämässä. Uutena rikoksena säädettäisiin rangaistavaksi myös törkeä kiskonta työelämässä, josta tuomittaisiin vähintään neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotettaisiin kiskontaan työelämässä ja törkeään kiskontaan työelämässä. Liiketoimintakiellosta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että liiketoimintakieltoon voitaisiin määrätä, jos liiketoiminnassa on syyllistytty kiskontaan työelämässä tai törkeään kiskontaan työelämässä. Pakkokeinolakia muutettaisiin siten, että telekuuntelun mahdollistavien rikosten listaan lisättäisiin törkeä kiskonta työelämässä. Lisäksi ehdotetaan rikoslain muuttamisen johdosta tarvittavien muutosten tekemistä muuhun lainsäädäntöön. Asiasanat rikosoikeus, rikoslaki, työrikokset, työvoiman hyväksikäyttö, työperäinen hyväksikäyttö ISBN PDF 978-952-400-373-5 ISSN PDF 2490-1172 Asianumero VN/24196/2023 Hankenumero OM093:00/2023 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-373-5 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-373-5 Presentationsblad 25.6.2025 Ändring av bestämmelserna om exploatering av arbetskraft Arbetsgruppsbetänkande Justitieministeriets publikationer, Betänkanden och utlåtanden 2025:35 Tema Betänkanden och utlåtanden Utgivare Justitieministeriet Utarbetad av Arbetsgruppen Språk finska Sidantal 142 Referat Arbetsgruppen har i enlighet med sitt uppdrag bedömt den straffrättsliga regleringen när det gäller exploatering av arbetskraft och utifrån regeringsprogrammet berett de förslag till bestämmelser som behövs för att skärpa straffen för missbruk. Arbetsgruppen har även berett sådana andra ändringar i lagstiftningen som föranleds av ändringarna i strafflagen. Arbetsgruppen föreslår i sitt betänkande att den straffbestämmelse som gäller ockerliknande diskriminering i arbetslivet ska ersättas med en ny bestämmelse om ocker i arbetslivet. Ett annat nytt brott som föreslås bli straffbart är grovt ocker i arbetslivet, för vilket straffet ska vara fängelse i minst fyra månader och högst fyra år. Juridiska personers straffansvar ska utvidgas till att också omfatta ocker i arbetslivet och grovt ocker i arbetslivet. Enligt förslaget ska lagen om näringsförbud ändras så att näringsförbud kan meddelas en person som vid drivandet av rörelse har gjort sig skyldig till ocker i arbetslivet eller grovt ocker i arbetslivet. I tvångsmedelslagen föreslås det en sådan ändring att grovt ocker i arbetslivet fogas till förteckningen över brott som möjliggör teleavlyssning. Därtill föreslås de ändringar som behövs till följd av ändringarna i strafflagen bli gjorda i den övriga lagstiftningen. Nyckelord straffrätt, strafflagen, arbetsbrott, exploatering av arbetskraft, arbetsrelaterat utnyttjande ISBN PDF 978-952-400-373-5 ISSN PDF 2490-1172 Ärendenummer VN/24196/2023 Projektnummer OM093:00/2023 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-373-5 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-373-5 Description sheet 25 June 2025 Amending Legislation on Labour Exploitation Working Group Report Publications of the Ministry of Justice, Memorandums and statements 2025:35 Subject Memorandums and statements Publisher Ministry of Justice, Finland Group author Working Group Language Finnish Pages 142 Abstract Based on an entry in the Government Programme and in accordance with its mandate, a working group has assessed the current provisions concerning labour exploitation laid down in the Criminal Code and drafted proposals for provisions necessary to introduce more severe punishments for these abuses. The working group has also drafted the other legislative amendments required by the proposed amendments to the Criminal Code. The working group proposes in this report that the criminal provision on extortionate work discrimination be replaced by a new provision on usury in employment. A provision on a new offence, aggravated usury in employment, would also be enacted. The punishment for this offence would be imprisonment for at least four months and at most four years. Corporate criminal liability would be extended to usury and aggravated usury in employment. It is also proposed that the Act on Prohibitions on Pursuing a Business be amended so that a prohibition on pursuing a business could be imposed if a business operator has committed usury in employment or aggravated usury in employment. The Coercive Measures Act would be amended so that aggravated usury in employment would be added to the list of offences allowing telecommunications interception. The report also presents amendments to other legislation as required by the proposed amendments to the Criminal Code. Keywords criminal law, Criminal Code, employment offences, labour exploitation ISBN PDF 978-952-400-373-5 ISSN PDF 2490-1172 Reference number VN/24196/2023 Project number OM093:00/2023 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-373-5 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-373-5 Sisältö Oikeusministeriölle.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Esityksen pääasiallinen sisältö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 1 Asian tausta ja valmistelu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 1.1 Tausta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 1.2 Valmistelu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 2 Nykytila ja sen arviointi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 2.1 Työperäinen hyväksikäyttö ilmiönä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 2.2 Lainsäädäntö ja käytäntö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 2.2.1 Työperäinen hyväksikäyttö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 2.2.2 Oikeushenkilön rangaistusvastuu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 2.2.3 Liiketoimintakielto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 2.3 Kansainväliset velvoitteet ja EU-oikeus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 2.4 Nykytilan arviointi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 3 Tavoitteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 4 Ehdotukset ja niiden vaikutukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 4.1 Keskeiset ehdotukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 4.1.1 Kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 4.1.2 Oikeushenkilön rangaistusvastuu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 4.1.3 Liiketoimintakielto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 4.1.4 Pakkokeinolaki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 4.1.5 Muu lainsäädäntö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 4.2 Pääasialliset vaikutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 5 Muut toteuttamisvaihtoehdot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 6 Lausuntopalaute.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 7 Säännöskohtaiset perustelut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81 7.1 Rikoslaki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81 7.2 Laki liiketoimintakiellosta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 7.3 Pakkokeinolaki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 7.4 Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 7.5 Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 7.6 Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 7.7 Rikosrekisterilaki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 7.8 Palkkaturvalaki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 7.9 Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 7.10 Yhdenvertaisuuslaki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 8 Voimaantulo.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 9 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99 Lakiehdotukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109 1. Laki rikoslain 11 luvun 11 §:n ja 47 luvun muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109 2. Laki liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111 3. Laki pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 4. Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 80 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113 5. Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 84 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114 6. Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 47 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115 7. Laki rikosrekisterilain 6 b §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 8. Laki palkkaturvalain 5 a §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117 9. Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 58 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . 118 10. Laki yhdenvertaisuuslain 3 §:n muuttamisesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119 Rinnakkaistekstit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120 1. Laki rikoslain 11 luvun 11 §:n ja 47 luvun muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120 2. Laki liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123 3. Laki pakkokeinolain 10 luvun 3 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124 4. Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 80 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125 5. Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 84 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126 6. Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 47 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127 7. Laki rikosrekisterilain 6 b §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128 8. Laki palkkaturvalain 5 a §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129 9. Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 58 §:n muuttamisesta.. . . . . . . . . . 130 10. Laki yhdenvertaisuuslain 3 §:n muuttamisesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131 Lagförslag.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132 1. Lag om ändring av 11 kap. 11 § och 47 kap. i strafflagen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132 2. Lag om ändring av 3 § i lagen om näringsförbud. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134 3. Lag om ändring av 10 kap. 3 § i tvångsmedelslagen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135 4. Lag om ändring av 80 § i lagen om offentlig upphandling och koncession.. . . . . . . . . . . . . . . 136 5. Lag om ändring av 84 § i lagen om upphandling och koncession inom sektorerna vatten, energi, transporter och posttjänster.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137 6. Lag om ändring av 47 § i lagen om offentlig försvars- och säkerhetsupphandling. . . . . 138 7. Lag om ändring av 6 b § i straffregisterlagen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139 8. Lag om ändring av 5 a § i lönegarantilagen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140 9. Lag om ändring av 58 § i lagen om ordnande av arbetskraftsservice.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141 10. Lag om ändring av 3 § i diskrimineringslagen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142 9 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 O I K E U S M I N I S T E R I Ö L L E Oikeusministeriö asetti 23.9.2024 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida työpe- räisen hyväksikäytön rikosoikeudellista sääntelyä ja valmistella väärinkäytöksistä määrättävien rangaistusten kiristämiseksi tarvittavat säännösehdotukset hallitus- ohjelmakirjauksen perusteella. Työryhmän tuli valmistella myös rikoslakiin ehdo- tettavista muutoksista aiheutuvat muut lainsäädäntömuutokset. Ehdotus tuli laatia hallituksen esityksen muotoon. Työryhmän toimikaudeksi asetettiin 23.9.2024–30.6.2025. Työryhmällä oli kahdek- san kokousta. Työryhmän puheenjohtajaksi nimitettiin erityisasiantuntija Jalo Vatjus-Anttila oikeusministeriöstä ja jäseniksi erityisasiantuntija Tiina Turunen oikeusministe riöstä, erityisasiantuntija Ariann Grandell työ- ja elinkeinoministeriöstä, poliisitar- kastaja Juha Tuovinen sisäministeriöstä, hallitussihteeri Anni Pietarinen sosiaali- ja terveysministeriöstä, hovioikeudenneuvos Anniina Teronen Helsingin hovioikeu- desta, valtionsyyttäjä Tuire Tamminiemi valtakunnansyyttäjän toimistosta, poliisi tarkastaja Mikko Kiiski Poliisihallituksesta, asianajaja Tuomas Sunnari Suomen Asianajajista sekä väitöskirjatutkija Anna-Sofia Selkämaa Helsingin yliopistosta. Tamminiemen sijasta valtakunnansyyttäjän toimiston edustajana toimi valtionsyyt- täjä Heidi Nummela 31.3.2025 lähtien. Turunen myös toimi työryhmän sihteerinä. Työryhmän edustajat ovat kuulleet työnsä aikana seuraavia asiantuntija- ja sidos- ryhmätahoja tai niiden edustajia: Reilu työ -verkosto, johon kuuluvat seuraavat tahot (osa tahoista oli edustettuina HEUNIn tiloissa järjestetyssä kuulemistilaisuu- dessa): Rikosuhripäivystys, SAK, Palvelualojen ammattiliitto, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, Maahanmuuttovirasto, Teollisuusliitto, Rakennusliitto, Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue, Helsingin ja Itä-Uudenmaan poliisi- laitokset, Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, Monika-Naiset liitto ry, Euroo- pan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI, Pakolaisneuvonta ry, Kotimajoituksen tuki ry, Vailla vakinaista asuntoa ry, Suomen Pakolaisapu ry, Helsingin kaupunki sekä Diakonissalaitos. Lisäksi työryhmän edustajat ovat kuulleet työnsä aikana seuraavia asiantun- tija- ja sidosryhmätahoja tai niiden edustajia Syyttäjälaitoksen järjestämien työ- rikos- ja ihmiskauppakoulutuksien yhteydessä: Valtakunnansyyttäjän toimisto, 10 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Etelä-Suomen syyttäjäalue, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Pohjois-Suomen syyttäjä- alue, Itä-Suomen syyttäjäalue, Helsingin poliisilaitos, Etelä-Suomen aluehallinto virasto (työsuojelun vastuualue), Lounais-Suomen aluehallintovirasto (työsuojelun vastuualue), Helsingin yliopisto, Helsingin käräjäoikeus sekä Lounais-Suomen poliisilaitos. Lisäksi työryhmän edustajat ovat kuulleet myös SAK:ta, EK:ta ennen työryhmän toimikauden alkamista, sekä kirjallisesti kootusti kaikkia aluehallinto virastojen työsuojelun vastuualueita, Keskusrikospoliisia ja Helsingin poliisilaitosta. Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti arvioinut työperäisen hyväksikäytön rikosoikeudellista sääntelyä ja valmistellut väärinkäytöksistä määrättävien ran- gaistusten kiristämiseksi tarvittavat säännösehdotukset hallitusohjelmakirjauksen perusteella. Työryhmä on valmistellut myös rikoslakiin ehdotettavista muutoksista aiheutuvat muut lainsäädäntömuutokset. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva rikossäännös korvattaisiin uudella säännöksellä nimeltään kiskonta työelämässä. Uutena rikoksena säädettäisiin rangaistavaksi myös törkeä kiskonta työelämässä, josta tuomittaisiin vähintään neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeus- rangaistus. Oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotettaisiin kiskontaan työelämässä ja törkeään kiskontaan työelämässä. Liiketoimintakiellosta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että liiketoimintakieltoon voitaisiin määrätä, jos liiketoiminnassa on syyllistytty kiskon- taan työelämässä tai törkeään kiskontaan työelämässä. Pakkokeinolakia muutet- taisiin siten, että telekuuntelun mahdollistavien rikosten listaan lisättäisiin törkeä kiskonta työelämässä. Lisäksi ehdotetaan rikoslain muuttamisen johdosta tarvitta- vien muutosten tekemistä muuhun lainsäädäntöön. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä luovuttaa mietintönsä kunnioittavasti oikeusministeriölle. Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2025 Jalo Vatjus-Anttila Tiina Turunen Ariann Grandell Mikko Kiiski Heidi Nummela Anni Pietarinen Sofia Selkämaa Tuomas Sunnari Anniina Teronen Juha Tuovinen 11 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 E S I T Y K S E N PÄ Ä A S I A L L I N E N S I S Ä LTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia, liiketoimintakiellosta annettua lakia, pakkokeinolakia, julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annet- tua lakia, julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annettua lakia, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankin- noista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia, rikosrekisterilakia, työvoimapal- veluiden järjestämisestä annettua lakia, palkkaturvalakia sekä yhdenvertaisuuslakia. Kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva rikoslain säännös korvattaisiin uudella säännöksellä nimeltään kiskonta työelämässä. Uutena rikoksena säädettäisiin ran- gaistavaksi myös törkeä kiskonta työelämässä, josta tuomittaisiin vähintään nel- jän kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotettaisiin kiskontaan työelämässä ja törkeään kiskontaan työelämässä. Liiketoimintakiellosta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että liiketoi- mintakieltoon voitaisiin määrätä, jos liiketoiminnassa on syyllistytty kiskontaan työ- elämässä tai törkeään kiskontaan työelämässä. Pakkokeinolakia muutettaisiin siten, että telekuuntelun mahdollistavien rikosten listaan lisättäisiin törkeä kiskonta työ- elämässä. Lisäksi ehdotetaan rikoslain muuttamisen johdosta tarvittavien muutos- ten tekemistä muuhun lainsäädäntöön. Ehdotetuilla muutoksilla toteutetaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitus ohjelman kirjaus työntekijöiden hyväksikäytön estämiseksi toteutettavasta ran- gaistuksien kiristämisestä. Lainmuutoksilla pantaisiin samalla myös täytäntöön työperäisen hyväksikäytön vastaiseen toimenpideohjelmaan kuuluva rikoslainsää- däntöä koskeva toimenpide. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2026. 12 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 1 Asian tausta ja valmistelu 1.1 Tausta Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on työ- markkinoiden vahvistaminen. Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan ”Työntekijöiden hyväksikäytön estä- miseksi kiristetään merkittävästi väärinkäytöksistä määrättäviä rangaistuksia ja tehostetaan valvontaa. Toteutetaan ainakin seuraavat uudistukset: Korotetaan työ- elämässä tapahtuvan hyväksikäytön rangaistavuutta korvaamalla nykyinen kis- konnantapaista työsyrjintää koskeva pykälä kiskonnalla työelämässä ja törkeällä kiskonnalla työelämässä. Säädetään törkeän tekomuodon rangaistusminimiksi van- keusrangaistus. Muutetaan lainsäädäntöä niin, että edellä mainituista rikoksista voidaan rangaistuksen lisäksi määrätä tekijä liiketoimintakieltoon. Ulotetaan oikeus- henkilön rangaistusvastuu kiskontaan ja törkeään kiskontaan työelämässä” (Halli- tusohjelma, s. 204). Työ- ja elinkeinoministeriö asetti syyskuussa 2023 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia työperäisen hyväksikäytön vastainen toimenpideohjelma (VN/24556/2023, TEM107:00/2023). Toimenpideohjelman (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2024:3) toimeenpanoa seuraamaan asetettiin poikkihallinnollinen ohjausryhmä. Toimenpideohjelma pohjautuu valtioneuvoston periaatepäätökseen työperäisen hyväksikäytön ehkäisemisen ja torjumisen strategiasta, joka hyväksyttiin 9.3.2023 (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:28). Työperäisen hyväksikäytön vastainen toimenpideohjelma sisältää 33 toimenpi- dettä, jotka muodostavat viisi eri kokonaisuutta. Toimenpideohjelman mukaan hyväksikäytön torjuntaa tulee tehdä laajalla rintamalla, ja se vaatii useita erilaisia toimenpiteitä. Tällä esityksellä toteutetaan työelämässä tapahtuvan hyväksikäytön rangaistavuutta koskeva toimenpide 26, joka vastaa sisällöltään hallitusohjelmakir- jausta. Muut toimenpiteet toteutetaan eri hankkeiden yhteydessä. Oikeusministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö teettivät vakavaan alipalkkaukseen perustuvasta työntekijöiden hyväksikäytöstä ja siihen reagoinnista selvityksen, joka julkaistiin 4.4.2023 (Lauri Luoto – Tiina Turunen – Jalo Vatjus-Anttila – Jas- min Hannonen – Tatu Hyttinen – Natalia Ollus, Vakavaan alipalkkaukseen perus- tuva työntekijöiden hyväksikäyttö ja siihen reagointi. Rikosoikeudellinen selvitys. 13 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19).1 Selvityksessä tar- kasteltiin erityisesti sitä, kuinka vakavaan alipalkkaukseen on mahdollista rea- goida voimassa olevin rikoslain säännöksin ja pitäisikö rikoslakia kehittää, jotta alipalkkaukseen pystyttäisiin puuttumaan nykyistä tehokkaammin. Selvityksen johtopäätöksissä todettiin muun muassa, ettei alipalkkaustapauksiin soveltuva rikosoikeudellinen sääntelykokonaisuus muodosta erityisen systemaattista koko- naisuutta. Jatkoselvitystä myös oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentamisesta rikoslain 36 luvun (769/1990) kiskontarikoksiin pidettiin perusteltuna. 1.2 Valmistelu Oikeusministeriö asetti 23.9.2024 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen työ peräistä hyväksikäyttöä koskevista rikoslain muutoksista (VN/24196/2023-OM-11). Työryhmän jäseniksi nimettiin edustajat oikeusministeriöstä, työ- ja elinkeino ministeriöstä, sisäministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Helsingin hovioikeudesta, valtakunnansyyttäjän toimistosta, Poliisihallituksesta, Suomen Asianajajista sekä Helsingin yliopistosta. Työryhmän tehtävänä oli arvioida työperäisen hyväksikäytön rikosoikeudellista sääntelyä ja valmistella väärinkäytöksistä määrättävien rangaistusten kiristämiseksi tarvittavat säännösehdotukset hallitusohjelmakirjauksen perusteella. Työryhmän tehtävänä oli valmistella myös rikoslakiin ehdotettavista muutoksista aiheutuvat muut lainsäädäntömuutokset. Työryhmän tuli laatia mietintönsä hallituksen esityk- sen muotoon. Työryhmän toimikausi oli 23.9.2024–30.6.2025. Työryhmä luovutti yksimielisen mie- tintönsä 6.6.2025. Työryhmän edustajat kuulivat työnsä aikana seuraavia asiantuntija- ja sidosryh- mätahoja tai niiden edustajia: Reilu työ -verkosto, johon kuuluvat seuraavat tahot (osa tahoista oli edustettuina HEUNIn tiloissa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa): Rikosuhripäivystys, SAK, Palvelualojen ammattiliitto, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, Maahanmuuttovirasto, Teollisuusliitto, Rakennusliitto, Etelä-Suomen alue- hallintoviraston työsuojelun vastuualue, Helsingin ja Itä-Uudenmaan poliisilaitok- set, Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, Monika-Naiset liitto ry, Euroopan 1 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-606-4 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-606-4 14 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI, Pakolaisneuvonta ry, Kotimajoituksen tuki ry, Vailla vakinaista asuntoa ry, Suomen Pakolaisapu ry, Helsingin kaupunki sekä Diakonissalaitos. Lisäksi työryhmän edustajat kuulivat työnsä aikana seuraavia asiantuntija- ja sidos- ryhmätahoja tai niiden edustajia Syyttäjälaitoksen järjestämien työrikos- ja ihmis- kauppakoulutuksien yhteydessä: Valtakunnansyyttäjän toimisto, Etelä-Suomen syyttäjäalue, Länsi-Suomen syyttäjäalue, Pohjois-Suomen syyttäjäalue, Itä-Suomen syyttäjäalue, Helsingin poliisilaitos, Etelä-Suomen aluehallintovirasto (työsuoje- lun vastuualue), Lounais-Suomen aluehallintovirasto (työsuojelun vastuualue), Hel- singin yliopisto, Helsingin käräjäoikeus sekä Lounais-Suomen poliisilaitos. Lisäksi työryhmän edustajat kuulivat myös SAK:ta, EK:ta ennen työryhmän toimikau- den alkamista, sekä kirjallisesti kootusti kaikkia aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueita, Keskusrikospoliisia ja Helsingin poliisilaitosta. 15 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 2 Nykytila ja sen arviointi 2.1 Työperäinen hyväksikäyttö ilmiönä Muun muassa työsuojeluviranomaisten käyttämän määritelmän mukaan työpe- räinen tai työvoiman hyväksikäyttö on toimintaa, jossa haavoittuvassa asemassa olevia ja oikeuksistaan tietämättömiä työntekijöitä riistetään taloudellisen edun saavuttamiseksi. Työperäinen tai työvoiman hyväksikäyttö viittaa esimerkiksi sel- laisiin tapauksiin, joissa työntekijän työehdot ovat huonot, hänellä teetetään liikaa työtä, hän on alipalkattu tai työskentelee huonoissa taikka turvattomissa työoloissa niin, että hänellä on hyvin rajalliset mahdollisuudet muuttaa tilannetta. Hyväksikäy- tössä voi olla kyse lievemmästä työehtojen polkemisesta tai vakavammasta teosta, jolloin työntekijää on voitu harhauttaa, uhkailla tai pitää ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa (Anniina Jokinen – Natalia Ollus – Anna-Greta Pekkarinen, Katsaus työ- peräisen ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehitykseen Suomessa. Poliisiammatti- korkeakoulun katsauksia 24 2022; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 10–11). Ulkomaisessa kirjallisuudessa viitataan toisinaan työperäisen hyväksikäytön ”jatku- moon”, millä tarkoitetaan sitä, että hyväksikäytön muodot voivat olla hyvinkin erilai- sia ja vaihdella vakavasta hyväksikäytöstä lievempiin hyväksikäytön muotoihin, joita voi ilmetä myös säällisessä työssä (engl. decent work, ks. esim. Klara Skrivankova, Between decent work and forced labour: examining the continuum of exploitation. Joseph Rowntree Foundation 2010). Työperäinen hyväksikäyttö on siten yksit- täistä toimintatapaa laajempi käsite, joka voi sisältää eriasteisia tekoja. Työperäisen hyväksikäytön vakavimmat muodot liittyvät rikoslain 25 luvun 3 §:ssä kriminali- soituun ihmiskauppaan ja sen törkeään tekomuotoon. Tämä esitys koskee ihmis- kauppaa lievempää työperäistä hyväksikäyttöä, joka on tähän saakka voinut olla rangaistavaa esimerkiksi kiskonnantapaisena työsyrjintänä, kiskontana tai törkeänä kiskontana. Työperäiseen hyväksikäyttöön on liitetty myös sitä kuvaavia lähikäsitteitä, kuten alipalkkaus. Vaikka työperäisen hyväksikäytön muodot ovat moninaisia, niissä on yleensä katsottu esiintyvän alipalkkausta muodossa tai toisessa. Vakavissa tapauk- sissa palkka saatetaan pidättää kokonaan, ja lievemmissä tapauksissa työnantaja on saattanut esimerkiksi jättää maksamatta erilaisia lisiä tai korvauksia (Oikeusministe- riön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 18). 16 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Tutkimuskirjallisuudessa myös alipalkkaukselle on annettu vaihtelevia merkitys sisältöjä, jotka yleensä liittyvät sitovan työehtosopimuksen mukaisen palkan alitta- miseen (esim. Matti Hautala, Ulkomaalaisten alipalkkaus harmaan talouden ilmiönä Suomessa – oikeustapausanalyysi. Selvitys 5/2020. Verohallinto, Harmaan talou- den selvitysyksikkö 2020). Vaikka alipalkkauksen käsitettä ei ole oikeuslähteissä tai tutkimuskirjallisuudessa vakiintuneesti määritelty, kirjallisuudessa sille on kitey- tetty seuraavat tyypilliset tunnusmerkit: 1) Teko kohdistuu yleensä ulkomaalaisiin tai ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin. 2) Siinä käytetään hyväksi uhrien tietämät- tömyyttä heille lainsäädännön ja muiden normien mukaan kuuluvista oikeuksista. 3) Uhrin taloudellinen tai muu riippuvuussuhde tekijään mahdollistaa hyväksikäy- tön. 4) Tekijä on usein suomalainen tai uhrin kanssa saman kansallisen tai kielellisen taustan omaava henkilö. 5) Tyypillisesti työsuhteen olemassaolo pyritään häivyttä- mään (Lauri Luoto – Tiina Turunen – Jalo Vatjus-Anttila – Jasmin Hannonen – Tatu Hyttinen – Natalia Ollus, Alipalkkaukseen perustuva työperäinen hyväksikäyttö ja rikosoikeus – kiskonnantapaista työsyrjintää, kiskontaa työelämässä vai vain kiskon- taa? Lakimies 3–4/2024, s. 411–436, 413–415). Toinen työperäiseen hyväksikäyttöön yleisesti liitetty lähikäsite on pakkotyö. Pakko- työllä on viitattu mihin tahansa työhön tai palveluun, jossa ihmisiä pakotetaan ran- gaistuksen uhalla tekemään työtä. Vuonna 1930 hyväksytyn ILO:n pakollista työtä koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen mukaan kyseistä sopimusta sovel- lettaessa on nimityksellä ”pakollinen työ” ymmärrettävä kaikenlaista työtä tai pal- velusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Artiklan 2 kappaleessa todetaan se, mitä ”pakollisella työllä” ei tarkoiteta. Ulkopuolelle rajautuvat esimerkiksi sota- palvelukseen, eräisiin tuomioistuinratkaisuihin ja force majeure -tapauksiin liittyvät työt ja palvelukset (ks. kattavammin HE 103/2014 vp, s. 33–38). Pakkotyön määritelmä on keskeinen, kun arvioidaan erontekoa ihmiskaupan ja mui- den työperäisen hyväksikäytön muotojen välillä. ILO on kehittänyt työssään pakko- työn indikaattoreita, joiden avulla voidaan päätellä, onko tutkittavassa tapauksessa kyse mahdollisesti ihmiskaupasta. Indikaattoreita ovat haavoittuvan aseman hyväksikäyttö, harhaanjohtavien lupausten antaminen, liikkumisen rajoittaminen, eristäminen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, pelottelu ja uhkailu, henkilöasiakir- jojen takavarikointi, palkkojen pidättäminen, velkaorjuus, kohtuuttomat työ- ja eli- nolot sekä liiallinen ylityö (ILO Indicators of Forced Labour, esite 2012, suomennos TEM 2020; ks. myös HE 103/2014 vp, s. 34). Jos tapauksessa on läsnä jokin näistä tekijöistä, tulee arvioitavaksi, onko kyseessä ihmiskauppa. On kuitenkin huomat- tava, että työperäisestä ihmiskaupasta voi olla kyse myös, kun asianomistaja on saa- tettu muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin kuin pakkotyöhön. 17 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa rajanvetotekijänä pakkotyön ja mui- den työperäisen hyväksikäytön muotojen välillä on pidetty sitä, onko hyväksikäy- tön kohteeksi joutuneella työntekijällä ollut työsuhteeseen tavanomaisesti liittyvä oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä tai lopettaa niiden suorittaminen (KKO 2022:2, kohta 14–16; Turun hovioikeuden päätös 19.7.2023 nro 478; Minna Kimpimäki, Ulkomaisten työntekijöiden hyväksikäyttö: ihmiskauppaa, kiskonnan tapaista työsyrjintää vai alipalkkausta? Lakimies 5/2021, s. 800; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 24). Ilmiönä työvoiman hyväksikäyttö liittyy läheisesti muun muassa työnteon ja työeh- tojen rakenteelliseen murrokseen, talousjärjestelmien muutokseen sekä Euroopan unionin laajentumiseen viime vuosikymmenten aikana. Perinteisten työsuhtei- den rinnalle on viime vuosina syntynyt uusia työnteon muotoja, kuten työnvuok- rausta, kevytyrittäjyyttä ja nollatuntisopimuksia. Tiedossa on tapauksia esimerkiksi rakennusalalta, joissa ulkomaalaistaustaiset työntekijät toimivat tietämättään yrittä- jän statuksella, vaikka työnteko näyttäisi täyttävän työsuhteisen työn tunnusmerkit. Taustalla on usein työnantajan taloudellisen hyödyn tavoittelu, sillä yrittäjä on vel- vollinen hoitamaan omat lakisääteiset maksunsa sen sijaan, että työnantaja hoitaisi ne. Lisäksi yrittäjät ovat työntekijän suojaksi tarkoitetun työoikeudellisen sääntelyn ulkopuolella (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 10–11). Työperäinen hyväksikäyttö liittyy myös ulkomaisen työvoiman lisääntyneeseen käyttöön. Ulkomailta Suomeen tulleiden maahanmuuttajataustaisten työntekijöi- den määrä on Suomessa kasvanut koko 2000-luvun ajan. Samalla ovat lisääntyneet myös tietoon tulleet ulkomaalaistaustaisiin työntekijöihin kohdistuneet palkkauk- seen ja työnteon ehtoihin liittyvät epäselvyydet ja väärinkäytökset. Työperäistä hyväksikäyttöä esiintyy etenkin siivous-, ravintola-, palvelu-, maatalous-, raken- nus-, marjanpoiminta- ja puutarha-aloilla, ja alipalkkaus on sen muodoista ylei- sin. Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden tietämättömyys omista oikeuksistaan on nähty keskeisimmäksi riskitekijäksi hyväksikäytölle. Hyväksikäyttöä mahdol- listavat myös esimerkiksi epävarmat työsuhteet, työntekijän vaikea taloudellinen tilanne, riippuvuus työnantajasta erityisesti oleskeluluvan saamisen osalta, matala koulutustaso sekä se, ettei työntekijä hallitse mitään työntekomaassa puhuttua kieltä (Anniina Jokinen – Natalia Ollus, ”Tuulikaapissa on tulijoita”: Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö ravintola- ja siivous- palvelualoilla. HEUNI Publication Series No. 76 2014, s. 114–127; ks. tutkimuksista ja selvityksistä laajemmin Luoto ym. 2024, s. 413–415; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 10–14). 18 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Tässä esityksessä työryhmän tehtävänä oli arvioida työperäisen hyväksikäytön rikos- oikeudellista sääntelyä ja valmistella väärinkäytöksistä määrättävien rangaistusten kiristämiseksi tarvittavat säännösehdotukset hallitusohjelmakirjauksen perusteella. Työperäisellä hyväksikäytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä ihmiskauppaa lievem- pää työntekijöiden hyödyntämistä, joka ei täytä pakkotyön määritelmää. Kyse on toisin sanoen ennen muuta palkkaukseen, lisien tai korvauksien maksamiseen, työ- aikojen noudattamiseen ja työnteon ehtoihin liittyvistä väärinkäytöksistä, joissa hyödynnetään taloudellisen edun hankkimiseksi esimerkiksi työntekijän tietämättö- myyttä omista oikeuksistaan. Kyse on näin ollen lähtökohtaisesti menettelystä, joka voi tulla nykyisin arvioiduksi esimerkiksi rikoslain 36 luvun mukaisina kiskontarikok- sina tai 47 luvun 3 a §:ssä tarkoitettuna kiskonnantapaisena työsyrjintänä. Tilastotiedot ja ilmiökuva Tilastotietojen perusteella työperäisen hyväksikäytön yhteydessä mahdollisesti sovellettavien tunnusmerkistöjen käsittelymäärät ovat olleet vuosittain melko vähäisiä. Viranomaisten tietoon tulleiden rikosten, erityisesti kiskonnantapais- ten työsyrjintöjen, määrä on kuitenkin kasvanut viime vuosien aikana selvästi. Liiketoimintakiellon tai yhteisösakon määrääminen työperäisestä hyväksikäytöstä on erittäin harvinaista. Kiskontarikoksia, työsyrjintää ja ihmiskauppaa koskevista tilastoista ei pysty päättelemään, miten suuri osa rikoksista vuosittain on liittynyt työperäiseen hyväksikäyttöön. Saatavissa olevan tilastotiedon perusteella voidaan havaita, että valtaosa viran- omaisten tietoon tulleista rikoksista ei päädy tuomioistuinkäsittelyyn. Asiassa ei toimiteta esitutkintaa, jos syytä epäillä -kynnys ei ylity. Sille, että asiaa ei lähetetä esitutkinnan jälkeen syyttäjälle, voi olla erilaisia syitä. Asiaa ei siirretä syytehar- kintaan, jos tutkinnan perusteella rikosta ei ole tehty. Toisaalta syynä voi olla esi- merkiksi se, että ketään ei voi panna teosta syytteeseen esimerkiksi sen takia, että syyteoikeus on vanhentunut. Tarkasteltavana olevasta poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta vain pieni osuus etenee tuomioistuimen käsittelyyn. 19 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Taulukko 1.  Kiskonnantapainen työsyrjintä Vuosi Esitutkinta­ viranomaisten tietoon tulleet2 Syyttäjälle ilmoitetut Syyksi luettuja rikoksia Hylättyjä syytteitä Liike­ toiminta­ kiellot Yhteisö­ sakot 2014 36 29 7 12 0 0 2015 16 17 4 7 0 0 2016 62 6 2 2 0 0 2017 33 20 8 0 1 0 2018 36 8 3 1 0 0 2019 46 22 7 0 0 0 2020 58 8 6 3 0 1 2021 79 24 3 1 0 0 2022 108 68 5 3 0 0 2023 131 69 10 2 0 0 Taulukko 2.  Kiskonta Vuosi Esitutkinta­ viranomaisten tietoon tulleet Syyttäjälle ilmoitetut Syyksi luettuja rikoksia Hylättyjä syytteitä 2014 13 10 2 4 2015 10 7 5 6 2016 8 7 6 3 2017 55 46 5 4 2018 7 4 40 1 2019 11 2 3 1 2020 4 6 0 2 2 Poliisiasiain tietojärjestelmään rikoksena talletettu asia. Rikos on voinut tulla poliisin, tullin tai rajavartiolaitoksen tietoon joko ilmoituksena tai muun tutkinnan yhteydessä. (Tilastokeskus). 20 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Vuosi Esitutkinta­ viranomaisten tietoon tulleet Syyttäjälle ilmoitetut Syyksi luettuja rikoksia Hylättyjä syytteitä 2021 7 4 3 2 2022 8 6 4 2 2023 19 4 1 0 Taulukko 3.  Törkeä kiskonta Vuosi Esitutkinta­ viranomaisten tietoon tulleet Syyttäjälle ilmoitetut Syyksi luettuja rikoksia Hylättyjä syytteitä 2014 15 13 9 25 2015 9 18 4 3 2016 8 10 5 6 2017 4 10 1 4 2018 9 5 2 2 2019 8 10 1 4 2020 10 6 5 5 2021 14 7 2 2 2022 17 4 2 0 2023 10 15 18 3 21 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Taulukko 4.  Työsyrjintä Vuosi Esitutkinta­ viranomaisten tietoon tulleet Syyttäjälle ilmoitetut Syyksi luettuja rikoksia Hylättyjä syytteitä 2014 64 39 13 15 2015 70 27 30 3 2016 59 31 8 7 2017 56 40 13 9 2018 53 40 18 5 2019 52 29 8 21 2020 43 35 7 6 2021 57 15 12 4 2022 70 27 9 9 2023 66 18 7 4 Taulukko 5.  Ihmiskauppa Vuosi Esitutkinta­ viranomaisten tietoon tulleet Syyttäjälle ilmoitetut Syyksi luettuja rikoksia Hylättyjä syytteitä Liike­ toiminta­ kiellot Yhteisö­ sakot 2014 16 2 0 0 0 0 2015 23 7 5 0 0 0 2016 63 4 5 2 4 0 2017 71 5 0 3 0 0 2018 76 13 31 4 1 1 2019 69 10 5 0 0 0 2020 97 19 7 1 0 0 2021 106 1 1 3 0 0 2022 107 47 8 0 2 2 2023 139 48 9 2 0 0 22 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Taulukko 6.  Törkeä ihmiskauppa Vuosi Esitutkinta­ viranomaisten tietoon tulleet Syyttäjälle ilmoitetut Syyksi luettuja rikoksia Hylättyjä syytteitä Yhteisö­ sakot 2014 4 0 0 4 0 2015 6 4 2 0 0 2016 5 3 1 0 0 2017 3 7 1 0 0 2018 3 2 1 0 0 2019 10 3 1 0 0 2020 12 18 0 2 0 2021 23 11 1 5 0 2022 45 15 3 16 0 2023 9 162 6 95 0 (Tilastokeskus: Rikos- ja pakkokeinotilasto; Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset.) Työsuojeluviranomaiset tekivät vuonna 2023 yli 2 200 tarkastusta ulkomaalaista työvoimaa käyttäviin yrityksiin (Työsuojeluhallinnon vuosikertomus, Työsuojeluhal- linto 2024). Työsuhteen vähimmäisehdoissa, kuten palkkauksessa ja työaikojen nou- dattamisessa havaittiin vuosikertomuksen mukaan paljon puutteita. Palkkauksessa oli puutteita lähes puolella niistä tarkastuksista, joissa tätä asiaa arvioitiin. Usein kyse oli siitä, että peruspalkka oli liian pieni tai erilaisia lisiä ei maksettu tai ne olivat liian pienet. Myös työaika-asiakirjoissa oli paljon puutteita. Valvonnassa tuli vuosikertomuksen mukaan yhä useammin vastaan tilanteita, joissa työsuhde oli naamioitu yrittäjätyöksi, esimerkiksi niin sanotuksi kevytyrittäjyydeksi. Ilmiö näkyi aiemmin erityisesti rakennus- ja palvelualoilla, mutta se on laajentunut myös teollisuuteen ja metsäalalle. Ilmiö on yhteydessä myös niin kutsuttuun pakko yrittäjyyteen, jolla tarkoitetaan muun muassa sitä, että edellä mainittu statuksen vaihtaminen tehdään työntekijän tietämättä. Viranomaisille, ministeriöille ja organisaatioille helmikuussa 2025 toteutettu Vero- hallinnon harmaan talouden ja talousrikollisuuden tilannekuvan toimituskunnan kysely selvitti viranomaisten ja organisaatioiden havaintoja toimintaympäristön muutoksista koskien harmaata taloutta ja talousrikollisuutta. Erityisesti vale- ja pakkoyrittäjyyttä oli havaittu aiempaa enemmän. Riski vale- ja pakkoyrittäjyyteen 23 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 on kyselyn perusteella korkeampi ulkomaalaisilla työntekijöillä, joiden kielitaito on heikompi ja ymmärrys omista oikeuksista ja yritystoiminnan velvoitteista usein puutteellista. Kyselyn perusteella osa alihankkijoista esittää kevytyrittäjinä toimi- via henkilöitä omina työntekijöinään. Myös kynnysrahan maksaminen työpaikasta on kyselyn mukaan yleistynyt. Ulkomaista työvoimaa on paljon työvoimavaltai- silla aloilla, kuten ravintola-, rakennus-, -siivous-, kauneudenhoito- ja kuljetusalalla sekä maataloudessa ja muussa kausityössä. Vale- ja pakkoyrittäjyyden lisäksi havait- tiin muun muassa alipalkkausta ja pimeää palkanmaksua (Verohallinnon harmaan talouden ja talousrikollisuuden tilannekuvan toimituskunta 19.5.2025, Tilannekuva.3 Oikeusministeriössä on pyritty esityksen valmistelun aikana täydentämään tilasto- tietoja pyytämällä työperäisen hyväksikäytön ilmiökuvaa koskevaa tietoa aluehal- lintovirastoilta, Keskusrikospoliisilta ja Helsingin poliisilaitokselta. Viranomaisten mukaan työperäinen hyväksikäyttö on ilmiönä viime vuosina lisääntynyt ja muuttu- nut aiempaa ammattimaisemmaksi. Viime vuosien aikana on havaittu myös työpe- räisen hyväksikäytön suhteellisen osuuden kasvua viranomaisten tietoon tulevassa ihmiskaupassa. Viranomaisilta saatujen tietojen mukaan työperäisessä hyväksikäytössä käytetään tällä hetkellä samankaltaisia keinoja kuin aiemminkin, mutta myös uusia keinoja on ilmaantunut erityisesti työnteon viimeaikaisen murroskehityksen myötä, kun esi- merkiksi perinteisen työsuhdetyön rinnalle on muodostunut uusia työskentelyn tapoja. Aloista työperäistä hyväksikäyttöä esiintyy Suomessa tällä hetkellä etenkin siivous-, rakennus-, puutarha- ja hoiva-alalla. Toisaalta kausityössä on ollut useita tapauksia. Perinteisinä keinoina tunnistetaan henkilön erehdyttäminen sekä hänen ymmärtämättömyytensä, vaikean tilanteensa tai esimerkiksi velkasuhteensa hyväksi käyttäminen. Yleistä on, että yli- tai sunnuntaityötä ei korvata rahalla tai vapaalla, mihin usein liittyy se, että työnantaja laiminlyö työaikakirjanpidon. Myös perus- palkka saattaa olla pienempi kuin työnantajaa sitova työehtosopimus edellyttäisi. Työperäiseen hyväksikäyttöön liittyy viranomaisten mukaan erilaisten laittomien maksujen perimistä eri vaiheissa hyväksikäyttöprosessia. Yleisesti tunnistettu ilmiö on niin sanotun kynnysrahan maksaminen, jotta hyväksikäytetty henkilö ylipää- tään pääsee Suomeen työskentelyä varten. Kynnysrahalla tarkoitetaan vastikkee- tonta tai vastikkeeseen nähden merkittävän epäsuhtaista maksua, jolla pyritään saamaan työpaikka ja oleskelulupa. Kynnysraha voi osoittautua tosiasiassa vastik- keettomaksi, jos kynnysrahan perinyt henkilö ei ole alun perinkään aikonut sitoutua 3 https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/ilmi%C3%B6t/ tilannekuva/#toimintaymparistonmuutos2025 https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/ilmi%C3%B6t/tilannekuva/#toimintaymparistonmuutos2025 https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/ilmi%C3%B6t/tilannekuva/#toimintaymparistonmuutos2025 24 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 työsopimukseen. Toisaalta lupaprosesseissa saatetaan käyttää välikätenä yrityksiä, joilla ei tosiasiassa olekaan liiketoimintaa tai johon Suomeen saapunutta työnteki- jää ei ole aikomustakaan sijoittaa. Työnteon murros on luonut uusia työskentelyn muotoja ja niiden myötä työperäi- nen hyväksikäyttö ilmenee myös uudenlaisilla tavoilla. Viranomaiset ovat tunnis- taneet erityisesti vale- tai näennäisyrittäjyysilmiön, jossa henkilön ja työnantajan välinen oikeussuhde tosiasiassa täyttää työsuhteen tunnusmerkistön, mutta hänen kanssaan on joko tietäen tai hänen tietämättään solmittu toimeksiantosopimus. Työnantaja voi tällä tavoin kiertää sekä työnantajalle kuuluvaa kuluriskiä että yleisiä työnantajavelvoitteita ja saavuttaa näin liiketaloudellista voittoa. Työperäinen hyväksikäyttö ei aina tule viranomaisten tai muiden tahojen tietoon, koska sitä kokeneet työntekijät eivät eri syistä halua, uskalla tai osaa hakea apua. Työntekijät saattavat pelätä viranomaisia ja maasta karkottamista sekä työsuh- teen loppumista, jos he valittavat työoloistaan. He eivät myöskään aina tiedä, mistä he voisivat saada apua, tai välttämättä tunnista olevansa hyväksikäytön uhreja. Ilmiön esiin tuloa estää myös se, että valvontaviranomaisten mahdollisuudet tun- nistaa hyväksikäyttötapauksia voivat olla rajallisia. Työperäisestä hyväksikäytöstä osa onkin niin sanottua piilorikollisuutta eli rikoksia tai väärinkäytöksiä, jotka jäävät ainakin osin virallisten tilastojen ulkopuolelle (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvi- tyksiä ja ohjeita 2023:19, s. 10). Tilastojen ja viranomaisilta saatujen tietojen perus- teella voidaan kuitenkin päätellä, että työperäinen hyväksikäyttö on viime aikoina sekä yleistynyt että muuttunut aiempaa monimuotoisemmaksi ilmiöksi. Kyse lie- nee ainakin osittain myös siitä, että työperäistä hyväksikäyttöä tulee aiempaa enemmän ilmi. 2.2 Lainsäädäntö ja käytäntö 2.2.1 Työperäinen hyväksikäyttö Työperäiselle hyväksikäytölle ei ole vakiintunutta ja tarkkarajaista oikeudellista määritelmää. Kuitenkin esimerkiksi palkkaturvalain (866/1998) 5 a §:n otsikkona on vakava työperäinen hyväksikäyttö. Pykälässä mainitaan erikseen rikoslain 25 luvun 3 ja 3 a §:ssä, 36 luvun 6 ja 7 §:ssä sekä 47 luvun 3 ja 3 a §:ssä tarkoitetut rikokset. Työperäinen hyväksikäyttö voi tulla huomioiduksi useiden eri rikosnimikkeiden kautta riippuen esimerkiksi hyväksikäytön tekotavasta sekä teon kontekstista, seu- rauksista ja vakavuudesta. Hyväksikäyttö voi myös loukata useampia oikeushyviä eli rikosoikeudella suojeltavia intressejä. 25 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Kiskonta Oikeushyvien kautta tarkasteltuna työperäinen hyväksikäyttö voi loukata esimer- kiksi perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvattua omaisuuden suojaa. Hyväksikäyttö voi siten tulla arvioitavaksi muun muassa rikoslain 36 luvun 6 §:n mukaisena kiskon- tana. Rikoslain 36 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan kiskonnasta tuomitaan se, joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeus- toimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, on tuomittava kiskonnasta sakkoon tai van- keuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Momentti sisältää niin sanotun esinekiskon- nan perustunnusmerkistön. Kiskontasäännökset suojaavat ennen kaikkea alisteisessa asemassa ole- van varallisuutta. Kiskontarikoksilla pyritään ehkäisemään hädänalaisessa tai muutoin sopimuskumppaniaan heikommassa asemassa olevan henkilön talou- dellinen hyväksikäyttäminen sopimussuhteessa (HE 66/1988 vp, s. 127–128; HE 64/2009 vp, s. 7). Systematiikaltaan rikoslain 36 luvun 6 §:n 1 momentti rakentuu viidestä tunnusmer- kistötekijästä: toisen taloudellisen tai henkisen riippuvuussuhteen hyväksi käyttämi- sestä, hyväksikäytön ajoittumisesta sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteyteen, taloudellisen edun hankkimisesta tai edustamisesta itselle tai toiselle, taloudellisen edun selvästä epäsuhtaisuudesta vastikkeeseen nähden ja tahallisuudesta. Jotta vastuu kiskonnasta tulisi kyseeseen, täytyy kaikkien edellytyksistä täyttyä. Kiskonnan luonne rikoksena kiteytyy hyväksikäyttövaatimukseen. Tekijä käyttää hyväksi olosuhteita, joiden vuoksi asianomistaja ei kykene tasapuolisesti neuvotte- lemaan oikeustoimen ehdoista. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää siis sitä, että tekijä on käyttänyt hyväksi asianomistajan taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta. Taloudellinen tai muu ahdinko Sitä, milloin kyse on kiskonnan tunnusmerkistössä tarkoitetusta taloudellisesta ahdingosta, arvioidaan tapauskohtaisesti. Olennaista on, että taloudellinen asema on heikentynyt siinä määrin, ettei hyväksikäytettävä pysty tasapuoliseen kaupan- käyntiin tai muuhun oikeustoimeen. Taloudellinen ahdinko voi myös olla tilapäistä, kunhan se on olemassa tekohetkellä. Muu kuin taloudellinen ahdinko tarkoittaa kis- konnan tunnusmerkistössä tilannetta, jossa henkilö joutuu esimerkiksi hengen tai terveyden vaaraan, jota toinen henkilö käyttää taloudellisesti hyödyksi (Oikeusmi- nisteriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 36–37.) 26 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Riippuvainen asema Kiskonnan tunnusmerkistö voi täyttyä, jos tekijä käyttää hyväksi asianomistajan riippuvaista asemaa. Tekijä voi käyttää hyväksi asianomistajan niin tekijästä kuin kolmannestakin riippuvaista asemaa. Riippuvuussuhteen perusta voi olla nor- matiivinen, kuten työsopimuksen perusteella syntyvä työnantajan ja työntekijän välinen suhde, tai tosiasiallinen, kuten kahden henkilön tuttavuuteen perustava suhde. Riippuvuussuhde voi perustua yksinomaan myös taloudellisiin seikkoihin. Riippuvuussuhde voi myös syntyä normatiivisten, toiminnallisten ja taloudellis- ten elementtien sekoituksena. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei taloudelli- sen ahdingon ja riippuvaisen aseman erottaminen toisistaan ole aina yksiselitteistä (KKO 2020:15, kohta 10; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 18, 35–37. Ymmärtämättömyys Ymmärtämättömyydellä tarkoitetaan kiskonnan tunnusmerkistössä sitä, että hen- kilöltä puuttuu kyky arvioida oikeustoimeen liittyvien seikkojen merkitys. Kyse voi olla yleisestä arviointikyvyn heikkenemisestä, kuten dementiasta, tai tiettyyn erityis alueeseen liittyvästä ymmärtämättömyydestä. Ensimmäisessä tapausryhmässä on ennen kaikkea kyse henkilön psyykkiseen toimintakykyyn liittyvästä puutteesta, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla luonteeltaan pysyvä. Jälkimmäisessä tapausryh- mässä on usein samanaikaisesti kyse myös kokemattomuuden synnyttämästä ymmärtämättömyydestä (Kaarlo Hakamies, RL 36: Petos ja muu epärehellisyys, s. 1195–1259 teoksessa Tapio Lappi-Seppälä – Kaarlo Hakamies – Dan Helenius – Sakari Melander – Kimmo Nuotio – Timo Ojala – Ilkka Rautio, Rikosoikeus. 5., uudis- tettu painos. Alma Talent 2022, s. 1246). Ajattelemattomuus Kiskonnan tunnusmerkistö voi täyttyä, jos tekijä on käyttänyt hyväksi asianomista- jan ajattelemattomuutta. Ajattelemattomuudessa kiskonnan tunnusmerkistöteki- jänä on kiteytetysti kyse siitä, että asianomistaja suhtautuu välinpitämättömästi tai huolettomasti tekemäänsä sitoumukseen, vaikka on sinänsä tietoinen kaikista olen- naisista seikoista, jotka vaikuttavat sitoumuksen sisältöön ja sen seurauksiin. Ajatte- lemattomuuden hyväksi käyttäminen voi kuitenkin johtaa kiskonnan soveltumiseen ainoastaan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa (Oikeusministeriön julkaisuja, Sel- vityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 40–42). 27 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Ajattelemattomuus liitetään esimerkiksi humalatilaan, muuhun päihtymystilaan tai pelihimoon, jotka mahdollistavat taloudellisen hyväksi käyttämisen (KKO 2015:62, kohdat 7 ja 17). Usein ajattelemattomuus näyttäisikin liittyvän juuri tilapäiseen tajunnanhäiriöön, shokki- tai pakkotilaan tai vastaavaan, joita tekijä käyttää hyväksi. Ajattelemattomuus voi olla kuitenkin luonteeltaan myös pysyvämpää, ja esimerkiksi asianomistajan nuoruuden hyväksikäytön on tulkittu kuuluvan tunnusmerkistön piiriin (Hakamies 2022, s. 1246–1247). Hyväksikäytön liityntä sopimukseen tai muuhun oikeustoimeen Kiskonnan rangaistavuus edellyttää, että vastikkeeseen nähden epäsuhteessa oleva taloudellinen etu hankitaan tai edustetaan sopimuksen tai muun oikeustoi- men yhteydessä. Se voi sisältyä itse sopimusehtoihin, mutta se voidaan saada myös sopimusneuvotteluissa tai muutoin sopimuksen tekemisen yhteydessä (HE 66/1988 vp, s. 139). Jos hyväksikäytöltä puuttuu tällainen liityntä sopimukseen tai muuhun oikeustoimeen, kiskonnan tunnusmerkistö ei täyty. Taloudellisen edun hankkiminen tai edustaminen itselle tai toiselle Kiskontarikokselle on tunnusomaista, että tekijä hankkii tai edustaa taloudellista etua itselleen. Kiskonta tulee kyseeseen kuitenkin myös silloin, kun taloudellinen etu hankitaan tai edustetaan toiselle, kuten esimerkiksi tekijän lähiomaiselle. On myös mahdollista, että asianomistaja tekee sopimuksen tekijän edustaman oikeus- henkilön kanssa, jolloin oikeushenkilö saa tunnusmerkistössä tarkoitetun taloudelli- sen edun (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 45). Lain esitöiden mukaan edun hankkiminen merkitsee edun lopullista haltuun otta- mista. Edustamisella taas tarkoitetaan jostakin edusta sopimista, vaikkei etu välit- tömästi erääntyisikään suoritettavaksi. Lain esitöissä todetaan, että se voitaisiin sisällyttää sopimuksen ehtoihin, mutta se voitaisiin saada myös sopimusneuvotte- luissa tai muutoin sopimuksen tekemisen yhteydessä. Kiskonta ei siten edellytä, että taloudellinen etu erääntyisi välittömästi maksettavaksi (HE 66/1988 vp, s. 139). Hankittua tai edustettua taloudellista etua on pystyttävä vertaamaan suoritettuun vastikkeeseen eli vastasuoritukseen (KKO 2015:62, kohdat 7 ja 15). Taloudellisen edun tunnusmerkkiin sisältyy käsitteellisesti se, että osapuolten suorituksille pitää pystyä osoittamaan ainakin jonkinlainen taloudellinen arvo. Muussa tapauksessa suorituksia ei ole mahdollista verrata toisiinsa (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvi- tyksiä ja ohjeita 2023:19, s. 45). 28 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Taloudellisen edun selvä epäsuhtaisuus vastikkeeseen nähden Kiskonta voi tulla kysymykseen vain, mikäli tekijän itselleen tai toiselle hankki- man taloudellisen edun ja vastasuorituksen välillä on selvä epäsuhta (KKO 2015:62, kohta 7). Mikäli taloudellisen edun ja siitä annetun vastikkeen välillä ei vallitse sel- vää epäsuhtaa, asiaa arvioidaan lähtökohtaisesti siviilioikeudellisena riita-asiana. Vaatimus taloudellisen edun selvästä epäsuhtaisuudesta vastikkeeseen nähden liittyy siihen, että kiskonnan kriminalisonnilla on tarkoitus puuttua vain karkei- siin väärinkäytöksiin vaihdantatilanteissa (HE 66/1988 vp, s. 131). Epäsuhtaisuuden arviointia ei kuitenkaan voida tehdä erillään kiskonnan muiden tunnusmerkistö tekijöiden täyttymisen arvioinnista. Mitä vakavampaa hyväksikäyttö on ollut ja mitä useampia pykälässä mainituista olosuhteista on käytetty hyväksi, sitä pienempi taloudellinen etu voi olla selvässä epäsuhteessa vastikkeeseen nähden. Oikeus tieteessä on katsottu, että kymmenissä euroissa mitattava taloudellinen etu voi olla selvässä epäsuhteessa suoritukseen nähden esimerkiksi silloin, kun käytetään hyväksi toisen hädänalaista tilaa (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 46–47). Törkeä kiskonta Törkeästä kiskonnasta säädetään rikoslain 36 luvun 7 §:ssä. Jos kiskonnassa 1) tavoi- tellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, 3) rikoksentekijä käyttää häikäilemättömästi hyväksi toisen erityistä heik- koutta tai muuta turvatonta tilaa tai 4) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja kiskonta on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomit- tava törkeästä kiskonnasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Kiskonta kvalifioituu törkeäksi, jos siihen soveltuu vähintään yksi 7 §:ssä mainituista ankaroittamisperusteista (kvalifiointiperusteista) ja tekoa pide- tään kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Törkeän kiskonnan ensimmäinen kvalifiointiperuste on, että kiskontateolla tavoi- tellaan huomattavaa hyötyä. Hyödyn huomattavuutta arvioidaan kiskonnassa objektiivisesta näkökulmasta (HE 66/1988 vp, s. 135, 140). Ratkaisussa KKO 2015:52 (kohta 10) on lisäksi katsottu, että lakia säädettäessä tarkoituksena on ollut, että huomattavan hyödyn tunnusmerkin tulkinnan tulisi olla pitkälle samanlainen eri rikosten kohdalla. Ratkaisussa KKO 2015:52 (kohta 15) 10 079,83 euron määräistä hyötyä ei pidetty vielä törkeän petoksen tunnusmerkistössä edellytetyllä tavalla huomattavana. Rat- kaisussa KKO 2010:62 puolestaan 14 000 euroa pidettiin huomattavana taloudel- lisena hyötynä. Törkeää kavallusta koskevassa ratkaisussa KKO 2019:33 (kohdat 29 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 15–17) 17 333 euron rahavarojen kavaltamisen katsottiin koskevan suurta mää- rää varoja sekä aiheuttaneen asianomistajalle tämän olot huomioon ottaen eri- tyisen tuntuvaa vahinkoa. Huomioiden tarkoitus yhdenmukaistaa huomattavan hyödyn tunnusmerkin tulkintaa eri rikoksissa, myös kiskonta- ja petosrikoksissa 17 000 euron määrää on pidettävä huomattavana taloudellisena hyötynä (Oikeus- ministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 53–54; Kimpimäki 2021, s. 802; Luoto ym. 2024, s. 431–432). Törkeän kiskonnan toisen kvalifiointiperusteen mukaan kiskontateon kvalifioi, jos teolla aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa. Vahingon huomattava tuntuvuus arvioidaan objektiivisesti samalla tavoin kuin ensimmäi- sen kvalifiointiperusteen hyödyn huomattavuus. Samoin kuin huomattavasta taloudellisesta hyödystä on edellä todettu, huomattavasta taloudellisesta vahin- gosta voi oikeuskirjallisuuden mukaan olla kyse, mikäli aiheutettu vahinko on 15 000–17 000 euron luokkaa (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 55–56.) Vahingon erityinen tuntuvuus arvioidaan sen sijaan kuitenkin suhteessa uhrin omiin varallisuusoloihin (HE 66/1988 vp, s. 135, 140). Erityisen tuntuvuuden arviointi saa siten subjektiivisia piirteitä, sillä asianomistajan henkilökohtainen taloudelli- nen tilanne vaikuttaa siihen, voidaanko vahinkoa pitää erityisen tuntuvana. Petok- sen yhteydessä 7 500–9 000 euron suuruista vahinkoa pidetään usein sellaisena vahinkona, jota yksityishenkilön ollessa asianomistajana voi pitää kvalifiointiperus- teen täyttävänä erityisen tuntuvana vahinkona. Pienituloisten kohdalla määrä voisi olla tätä pienempikin (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 55–56). Kolmas ankaroittamisperuste liittyy kiskontarikoksen tekotavan erityiseen pahek- suttavuuteen. Häikäilemättömyys ilmenee toisen taloudellisen tai muun ahdin- gon, riippuvaisen aseman, ymmärtämättömyyden tai ajattelemattomuuden hyväksi käyttämisen poikkeuksellisen räikeinä tapauksina. Rikoksentekijä voi käyttää hyväk- seen paitsi oikeustoimen vastapuolen myös tälle läheisen henkilön erityisiä olosuh- teita (HE 66/1988 vp, s. 140). Neljäs ankaroittamisperuste eli erityinen suunnitelmallisuus kattaa muun muassa ammattimaisen tai tavanomaisen kiskonnan harjoittamisen tapaukset. Suunni- telmallisuus on kuitenkin edellä mainittua laajempi peruste, koska sellaista voi ilmetä myös ainutkertaisen kiskonnan yhteydessä. Erityinen suunnitelmallisuus voi ilmetä esimerkiksi rikoksen huolellisena valmisteluna ja sen ilmitulon välttämi- seen tähtäävänä järjestelynä (HE 66/1988 vp, s. 140). Myös esimerkiksi menettelyn kesto kertoo suunnitelmallisuudesta, ja oikeuskäytännössä yli vuoden jatkunutta 30 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 tekoa on jo pidetty suunnitelmallisena (Kristiina Koivukari – Heli Korkka-Knuts – Venus Mahmood – Sakari Melander, Ihmiskauppa ja sen lähirikokset. Säännösten soveltamiskäytäntö. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:18, s. 217). Kokonaistörkeysarvioinnin sisältö määräytyy ensisijaisesti kyseisen rikoksen ja rikos- tyypin ominaispiirteiden perusteella. Teon pitämistä kokonaisuutena arvostel- len törkeänä puoltaa se, jos siihen soveltuu useampi kuin yksi kvalifiointiperuste. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2020:15 (kohta 15) kiskonnan kokonaistörkeysvaati- mus täyttyi sillä perusteella, että taloudellista hyötyä (24 800 euroa) oli pidettävä huomattavana ja rikos oli myös tehty erityisen suunnitelmallisesti. Oikeuskäy- tännössä törkeää kiskontaa on sovellettu myös silloin, kun tavoiteltu taloudelli- nen hyöty on ollut huomattava (objektiivisesta näkökulmasta arvioituna) ja teko samalla oli aiheuttanut erityisen tuntuvaa vahinkoa (subjektiivisesta näkökul- masta) asianomistajalle (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 58–59; ks. yleisesti kokonaistörkeysarvioinnista myös KKO 2013:57, kohdat 6–7; HE 66/1988 vp, s. 19). Työsyrjintä Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan 1) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin, kielen, suku- puolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuu- den tai terveydentilan taikka 2) uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Työsyrjintäsäännös suojaa ensi sijassa yhdenvertaisuutta (HE 28/2003 vp, s. 16). Lainsäädännössä olevien syrjintäkieltojen tarkoituksena on toteuttaa ihmisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun eri elämänalueilla. Syrjintäkieltojen valtiosään- töinen perusta on perustuslain 6 §:ssä, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä (HE 94/1993 vp, s. 25). Työsyrjinnässä on kyse erityiskriminalisonnista rikoslain 11 luvun 11 §:n mukaiseen syrjintään nähden. Työsyrjintäsäännös syrjäyttää erityissäännöksenä yleisen syrjintä säännöksen. Yleisellä tasolla syrjinnässä on kyse yhdenvertaisuutta loukkaavasta kohtelusta, jossa ihminen asetetaan muihin nähden erilaiseen tai epäedulliseen ase- maan ilman hyväksyttävää syytä. 31 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukainen työsyrjintäsäännös sisältää kuvauksen niistä tilanteista, joissa kiellettyä syrjintää voi esiintyä. Nämä tilanteet ulottuvat työ- paikkailmoittelusta palvelussuhteen päättymiseen asti. Lain esitöiden mukaan syrjintätilanteet liittyisivät useimmiten työntekijöiden kohteluun työnantajan käyt- täessä valtaansa tulkita palvelussuhteen ehtoja ja järjestellä töitä ja työmenetelmiä (HE 94/1993 vp, s. 170). Syrjintäsäännöksen soveltamiseen liittyy aina tietty vertailuasetelma, koska rangais- tavuuden edellytyksenä on työnhakijan tai -tekijän asettaminen epäedulliseen ase- maan. Lain esitöiden mukaan tavallisesti voidaan käyttää vertailukohtana muita työnhakijoita taikka työnantajan palveluksessa olevia toisia työntekijöitä, jotka työs- kentelevät samoissa tehtävissä tai muuten samanlaisissa oloissa kuin syrjitty. Toi- saalta rangaistavuus ei aina edellytä, että yksilöity vertailukohta olisi osoitettavissa saman työnantajan muiden työntekijöiden joukosta. Tällaista vertailukohtaa ei ole esimerkiksi silloin, kun työnantaja kohdistaa kurinpitotoimia koko henkilökuntaansa lailliseen työtaisteluun osallistumisen vuoksi. Säännöksen sanontaa ”epäedulliseen asemaan” voidaan myös soveltaa pitäen vertailun mittapuuna niitä työnhakijoita ja työntekijöitä, joita muut työnantajat kohtelevat lainmukaisesti ja tasapuolisesti. Kaikissa tapauksissa edellytetään kuitenkin, että työnhakija tai työntekijä joutuu objektiivisesti arvostellen epäedullisempaan asemaan kuin muut. Pelkkä erilainen kohtelu ei siten perusta rangaistavuutta (HE 94/1993 vp, s. 171). Pykälässä tarkoitettu epäedulliseen asemaan saattaminen ei ole rangaistavaa, jos siihen on painava, hyväksyttävä syy. Yleensä tällaisen syyn olisi oltava tavalla tai toi- sella työhön liittyvä. Joissakin tapauksissa hyväksyttävä syy voisi sisältyä menette- lyyn, jolla työnantaja tietoisesti pyrkii parantamaan erityistä suojelua tarvitsevien työntekijöiden asemaa muiden kustannuksella. Oikeuskirjallisuudessa ja esitöissä on katsottu, että esimerkiksi sukupuolten välistä tasa-arvoa edistämään pyrkivä niin kutsuttu positiivinen erityiskohtelu voi tietyissä tapauksissa ja lainmukaisesti toteutettuna poistaa erilaiseen asemaan asettamisen rangaistavuuden (Oikeusmi- nisteriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 24–25). Eriarvoisen kohtelun perusteen olisi kaikissa tapauksissa oltava painava. Tässä suhteessa työsyrjinnän kri- minalisointi eroaa rikoslain yleisestä syrjintäkriminalisoinnista ja ilmentää tehoste- tun syrjintäsuojan tarvetta tällä elämänalueella (HE 94/1993 vp, s. 171). Epäedulliseen asemaan asettamisen on lisäksi täytynyt toteutua syrjintäperusteella. Esimerkiksi pelkkä taloudellisen hyödyn tavoittelu ei välttämättä viittaa syrjintä- perusteeseen, jos työehtosopimuksen alittavaa palkkaa on maksettu koko henki- löstölle (HE 94/1993 vp, s. 171; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 24–25). Pykälän 1 kohdassa mainitaan sellaiset syrjintäperusteet, jotka korostetusti työntekijän henkilöön liittyvinä ovat tavalla tai toisella työntekijän 32 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 itsensä vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Pykälän 2 kohdan mukaan kiellet- tyjä syrjintäperusteita ovat erilaiset kansalaisvapauksien käyttöön liittyvät seikat. Yhteistä pykälän 1 ja 2 kohdassa mainittujen syrjintäperusteiden tulkinnalle olisi se, ettei rangaistavalta syrjinnältä edellytetä nimenomaista, kyseisistä perusteista johtuvaa syrjintätarkoitusta. Työnantajan tai tämän edustajan menettelyn motii- vina voi olla esimerkiksi taloudellinen etu tai työn sujuvuuden turvaaminen, mutta siitä huolimatta esimerkiksi työntekijän irtisanominen raskauden takia olisi pykä- län mukaan rangaistavaa. Tahallista ja 3 §:n mukaan rangaistavaa työsyrjintä voi olla kuitenkin vain silloin, kun tekijä on ollut tietoinen syrjintäperusteesta (HE 94/1993 vp, s. 171–172). Kiskonnantapainen työsyrjintä Rikoslain 47 luvun 3 a §:ssä tarkoitettu rikossäännös kiskonnantapaisesta työsyrjin- nästä suojaa työsyrjintäsäännöksen tapaan ensi sijassa yhdenvertaisuutta, mutta toisaalta se on laadittu nimenomaisesti heikomman osapuolen suojaksi ja heikom- massa asemassa olevan hyväksikäyttämisen ehkäisemiseksi (HE 151/2003 vp, s. 10). Rikoslain 47 luvun 3 a §:n mukaan, jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työn- tekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättö- myyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjin- nästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän soveltaminen siis edellyttää, että työsyrjintää koskevan rikoslain 47 luvun 3 §:n tunnusmerkistö täyttyy. Kiskonnatapaisen työ- syrjinnän soveltuminen edellyttää toisin sanoen aina syrjintäperusteen olemassa oloa. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän nimike voi tulla soveltuvaksi työsyrjinnän tavoin työsuhteen aikana, työpaikkailmoittelun aikana ja työntekijän valinnassa (HE 151/2003 vp, s. 16–17). Kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön täyttymiselle on vielä kaksi lisäedellytystä: huomattavan epäedulliseen asemaan asettaminen sekä työnhakijan tai työntekijän taloudellisen tai muun ahdingon, riippuvaisen aseman, ymmärtä- mättömyyden, ajattelemattomuuden tai tietämättömyyden hyväksi käyttäminen. Säännöksen soveltuminen edellyttää ensinnäkin, että työnhakija tai työntekijä ase- tetaan huomattavan epäedulliseen asemaan, kun taas työsyrjintää koskevassa luvun 3 §:ssä edellytetään epäedulliseen asemaan asettamista. Kiskonnantapaisen 33 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 työsyrjinnän soveltamiskynnys on siis tältä osin korkeammalla (HE 151/2003 vp, s. 17). Epäedullinen asema voi ilmetä esimerkiksi muihin työntekijöihin verrattuna huomattavasti alhaisemman palkan maksamisena tai epäasiallisina työaikoina. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän erottaa ihmiskaupasta se, että kiskonnantapaista työsyrjintäsäännöstä on esitöiden perusteella tarkoitettu sovellettavaksi lähinnä palkanmaksua ja työaikojen noudattamista koskevissa tilanteissa, kun taas ihmis- kaupassa on kyse pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattamisesta (HE 103/2014 vp, s. 35). Huomattavan epäedullisen aseman voidaan- kin arvioida viittaavan ennen kaikkea alipalkan maksamiseen. Säännöksessä on lueteltu tyhjentävästi, millaisten työntekijää koskevien olosuh- teiden hyväksikäyttäminen riittää tunnusmerkistön täyttymiseen. Lain esitöiden mukaan taloudellisesta ahdingosta ja sen hyväksikäyttämisestä on kysymys esimer- kiksi silloin, kun työntekijällä ei ole mahdollisuutta toimeentuloon ilman vaadittua työtä. Muun ahdingon hyväksikäyttämistä voi olla työntekijän sairaudesta johtu- van lääkkeiden tarpeen tai asunnottomuuden hyödyntäminen. Rikoslain 47 luvun 3 a §:ssä tarkoitetulla taloudellisella tai muulla ahdingolla on yhteys ihmiskauppa- säännöksessä mainittuun turvattomaan tilaan, jonka edellyttämä ahdinko vaikut- taa kuitenkin vakavammalta kuin kiskonnantapaisessa työsyrjinnässä tarkoitettu (HE 103/2014 vp, s. 13.) Riippuvainen asema voi olla seurausta esimerkiksi sukulaisuus- tai perhesuhteesta, velkasuhteesta tai oleskelusta jossakin laitoksessa. Se voi myös olla huumausai- neen käyttäjän riippuvuutta huumausaineen toimittajasta. Riippuvainen asema voi olla seurausta uhkauksesta paljastaa työnhakija tai työntekijä viranomaiselle esi- merkiksi tehdyn rikoksen tai luvattoman maassa oleskelun vuoksi. Lisäksi riippu- vainen asema voi syntyä esimerkiksi matkustusasiakirjojen luovuttamisella toiselle henkilölle. Rikoslain 47 luvun 3 a § ei edellytä sitä, että työnhakija tai työntekijä on riippuvuussuhteessa työnantajaan, vaan riippuvuussuhde voi olla olemassa myös toiseen henkilöön nähden (HE 103/2014 vp, s. 13.) Ymmärtämättömyys liittyy ennen muuta ulkomaalaisen työntekijän työsuhteen ehtoihin ja työoloihin sekä Suomen työlainsäädäntöä koskevaan tietämättömyy- teen ja kokemattomuuteen. Ymmärtämättömyys voi johtua myös siitä, että henkilö esimerkiksi vajavaisen kielitaidon vuoksi on kykenemätön arvioimaan tekemänsä työsopimuksen sisältöä ja merkitystä. Ajattelemattomuus rikoslain 47 luvun 3 a §:n yhteydessä tarkoittaa lähinnä sitä, että työnhakija tai työntekijä ei tule edes aja- telleeksi työsuhteen tarkempia ehtoja tai työoloja, koska on hyvillään saamastaan 34 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 työstä ja sen mahdollisesti tuomista toimeentulon kohentumismahdollisuuksista. Tietämättömyys viittaa suoraan työoloja tai työehtoja koskevaan tietämättömyy- teen (HE 103/2014 vp, s. 13.) Säännöksen sanamuoto vastaa soveltuvin osin myös kiskontaa koskevan rikoslain 36 luvun 6 §:n sanamuotoa. Kiskonnantapaista työsyrjintää koskeva säännös on kui- tenkin erityissäännös suhteessa kiskontaa koskevaan rikossäännökseen ja tulee näin ollen ensisijaisesti sovellettavaksi (HE 151/2003 vp, s. 16–17). Kiskonnantapaisen työsyrjinnän säännökseen sisältyy toissijaisuuslauseke, jonka mukaan säännöstä ei sovelleta, jos teosta muualla laissa säädetään ankarampi rangaistus. Kiskonnanta- paista työsyrjintää koskeva säännös syrjäytyy toissijaisuuslausekkeen perusteella, jos tekoa olisi arvioitava esimerkiksi 36 luvun 7 §:ssä tarkoitettuna törkeänä kiskon- tana, 25 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna ihmiskauppana tai sen törkeänä tekomuotona. Petos Petossäännökset suojaavat ennen kaikkea varallisuutta. Petosrikosten on tulkittu suojaavan myös taloudellisen vaihdannan edellyttämää luottamusta. Lain esitöi- den mukaan rikoslain 36 luvun rikossäännösten tarkoituksena on luoda edellytyksiä tällaiselle luottamukselle oikeuselämässä ja siten turvata tavaroiden ja palvelusten vaihdantaa sekä taloudellisten ja oikeudellisten asioiden hoitamista myös toisen puolesta (HE 66/1988 vp, s. 128). Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, ereh- dyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sak- koon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Petoksen rangaistavuuden edellytyksenä on se, että tavoiteltava taloudellinen hyöty on luonteeltaan oikeudetonta. Pykälän soveltaminen ei edellytä hyödyn saa- mista, vaan jo hyötymis- tai hyödyttämistarkoitus on riittävä. Petos on rangaistava myös vahingoittamistarkoituksessa tehtynä (HE 66/1988 vp, s. 131). Petos tehdään erehdyttämällä vastapuolena oleva henkilö sopimuksen tekoon taikka johonkin suoritukseen joko sopimussuhteessa tai sen ulkopuolella. Petok- sen edellytyksenä olevat perustunnusmerkit ovat tällöin erehdyttäminen, ereh- dys, erehdyksen vallassa suoritettu määräämistoimi ja siitä aiheutunut vahinko (HE 66/1988 vp, s. 128). 35 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksen tekotapoja ovat ensinnä- kin joko toisen erehdyttäminen tai toisen erehdyksen hyväksikäyttäminen. Lain esi- töiden mukaan erehdyttäminen voi olla paitsi valheellisen asianlaidan esittämistä myös muuta sellaista suhtautumista, joka asianomaisessa tilanteessa on omiaan johtamaan toista harhaan. Erehdyksen hyväksikäyttäminen rinnastetaan erehdyttä- miseen. Petoksesta voidaan näin ollen tuomita esimerkiksi se, joka havaittuaan saa- vansa nostaa liikaa rahaa on jättänyt huomauttamatta tuosta maksuerehdyksestä (HE 66/1988 vp, s. 131). Petoksen rangaistavuuden edellytyksenä on myös se, että erehtynyt erehdyksen seurauksena ryhtyy johonkin toimeen taikka jättää tekemättä jotakin, johon hän muuten olisi ryhtynyt. Tästä tekemisestä tai tekemättä jättämisestä olisi seurattava taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai jollekin toiselle. Tekemättä jättäminen voisi ilmetä esimerkiksi siten, että velkoja erehdyksen vallassa luopuu laillisen saatavansa perimisestä (HE 66/1988 vp, s. 132). Petoksessa edellytetään taloudellisen vahingon syntymistä. Taloudellinen vahinko on esitöiden mukaan ymmärrettävä rahan tai tavaran tappiota laajempana käsit- teenä. Vahinko voi ilmetä joko varallisuuden suoranaisena vähentymisenä tai talou- dellisen edun saamatta jäämisenä. Jo rahan tai tavaran tappion syntymisen välitön vaarakin saattaa usein merkitä sellaista taloudellisen aseman todellista heiken- tymistä, että sitä voidaan pitää tunnusmerkistössä tarkoitettuna taloudellisena vahinkona, vaikka lopullinen tappio ei vielä olisikaan syntynyt (ks. HE 66/1988 vp, s. 132–133). Rikoslain 36 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan petoksen yritys on rangaistava. Petok- sen yrityksestä on kysymys siitä alkaen, kun jonkun henkilön erehdyttämiseen on ryhdytty. Törkeä petos Rikoslain 36 luvun 2 §:n mukaan törkeästä petoksesta on kyse silloin, jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tun- tuvaa vahinkoa, 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perus- tuvaa erityistä luottamusta tai 4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava. 36 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Törkeä petos rakentuu neljästä kvalifiointiperusteesta. Niistä vähintään yhden on täytyttävä, jotta tekijä voitaisiin tuomita törkeästä petoksesta. Lisäksi petok- sen on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, jotta kyse olisi törkeästä petoksesta. Esitöiden mukaan ensimmäisen kohdan mukaan riittää, että huomattavaa hyötyä on tavoiteltu. Tosiasiallista hyödyn saamista ei petoksen tunnusmerkistössä edelly- tetä (HE 66/1988 vp, s. 135). Ensimmäisen kvalifiointiperusteen tarkoittamana huo- mattavana taloudellisena hyötynä on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa pidetty myös törkeän petoksen yhteydessä vähintään 17 000 euroa tai sen ylittä- vää hyötyä. Myös törkeän petoksen yhteydessä hyödyn huomattavuutta arvioidaan objektiivisesta näkökulmasta (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 71). Toisessa kohdassa taas vaaditaan, että petoksella tosiasiallisesti aiheutettu vahinko on ollut huomattavan suuri tai erityisen tuntuva. Hyödyn tai vahingon huomattavaa suuruutta arvioitaessa olisi sovellettava yleistä mittapuuta eli kysymys olisi objektii- visesta arviosta. Myös törkeässä petoksessa huomattavan vahingon määrä on ase- tettava samalle tasolle huomattavan taloudellisen hyödyn kanssa. Huomattavana taloudellisena vahinkona voidaan siten pitää ainakin 17 000 euron suuruista ja sitä suurempaa vahinkoa. Erityisen tuntuvaa vahinko voisi sitä vastoin olla petoksen uhrin näkökulmasta, vaikka se edellä mainitun perusteen mukaan ei olisikaan huo- mattavan suurta. Vahingon erityinen tuntuvuus arvioidaan toisin sanoen suhteessa uhrin omiin varallisuusoloihin. Oikeustieteessä on katsottu, että 7 500–9 000 euron suuruista vahinkoa voitaisiin pitää sellaisena vahinkona, joka yksityishenkilön ollessa asianomistajana täyttää kvalifiointiperusteen (HE 66/1988 vp, s. 135, 140; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 72). Törkeän petoksen kolmas kvalifiointiperuste edellyttää vastuulliseen asemaan perustuvan erityisen luottamuksen hyväksikäyttöä. Vastuulliseen asemaan perus- tuvan erityisen luottamuksen hyväksikäyttöä voi lain esitöiden mukaan esiintyä esimerkiksi silloin, kun kysymys on tavalla tai toisella julkisen valvonnan alaisesta toiminnasta (HE 66/1988 vp, s. 135). Toisen henkilön erityisen heikkouden tai muun turvattoman tilan hyväksikäyttö olisi puolestaan mahdollista esimerkiksi silloin, kun petoksen uhreiksi valitaan sairaita ja vanhuksia (HE 66/1988 vp, s. 135). 37 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Korkein oikeus on katsonut arvioidessaan yleisesti kvalifiointiperusteita ja kokonais- törkeysarvostelua, että joskus kvalifiointiperusteen ilmenemistapa saattaa olla niin vahingollinen tai vaarallinen, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikoksen myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Lievä petos Rikoslain 36 luvun 3 §:n mukaan, jos petos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonai- suutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä petoksesta sakkoon. Lain esitöiden mukaan lievän petoksen tyyppitapauksena pidetään vähäisiä ravin- tola- ja taksipetoksia sekä vastaavan tyyppisiä petoksia (HE 66/1988 vp, s. 136). Käy- tännössä lievää petosta sovelletaan lähtökohtaisesti silloin, kun tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä jää alle 500 euron. Tavoitellun hyödyn ja aiheute- tun vahingon määrä eivät kuitenkaan yksistään muuta rikosnimikettä lieväksi, vaan petoksen täytyy ollakseen lievä olla myös kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lähtökohtaisesti tapauksia, joissa aiheutettu vahinko jää selvästi alle 500 euron, tuomitaan petoksina, jos esimerkiksi tekoon liittyy suunnitelmallisuutta (Oikeusmi- nisteriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:19, s. 73). Ihmiskauppa Rikoslain 25 luvun 3 §:ssä säädetään ihmiskaupasta. Kyseisen pykälän 1 momen- tin mukaan se, joka 1) käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turva- tonta tilaa taikka toista painostamalla, 2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä, 3) maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai 4) ottamalla vastaan sellaisen korvauksen ottaa toisen määräysval- taansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen 20 luvun 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai sii- hen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön, pakko avioliittoon tai siihen rinnastettavaan liittoon tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi, on tuomittava ihmiskau- pasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Ihmiskaupan kriminalisoinnille on esitettävissä ennen muuta perustuslain 7 §:n 1 momenttiin palautuvia henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen palautuvia perusteita. Säännöksen keskeisenä tarkoituksena on 38 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 suojella ihmisen vapautta, joka on erottamattomasti henkilöön liittyvä oikeushyvä. Olennaisena suojattavana oikeushyvänä on myös asianomistajan itsemääräämis oikeus (KKO 2022:2, kohdat 14–16). Ihmiskaupan määritelmä sisältää kolme osa-aluetta: teossa käytetyt keinot, eri teko- tavat ja teon tarkoituksen. Jotta kysymys olisi 3 §:n 1 momentissa tarkoitusta ihmis- kaupasta, tunnusmerkistön kaikkien kolmen osatekijän — keinojen, tekotavan ja tarkoituksen — on täytyttävä. Lisäksi vaaditaan, että osatekijöiden välillä on oltava yhteys. Juuri momentissa tarkoitettujen keinojen on täytynyt johtaa momentin mukaisten tekotapojen käyttämiseen, jotta kysymys olisi ihmiskaupasta. Lisäksi tahallisuuden on ulotuttava kaikkiin osatekijöihin. Teon tarkoituksen kohdalla tahallisuusvaatimus on korkea: tekijän on täytynyt toimia nimenomaan toisen saat- tamiseksi momentin mukaisiin olosuhteisiin (HE 34/2004 vp, s. 92–93). Teossa käytetyt keinot Rangaistavana teossa käytettynä keinona mainitaan ensinnäkin toisen riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttäminen. Ihmiskaupan kohteen riippuvai- nen asema voi johtua esimerkiksi perhe-, sukulaisuus-, työ-, vuokra- tai velkasuh- teesta taikka oleskelusta jossain laitoksessa. Riippuvaiseen asemaan henkilö voi joutua myös esimerkiksi silloin, jos uhataan paljastaa viranomaiselle hänen teke- mänsä rikokset tai se, että hän oleskelee maassa luvattomasti. Samoin riippuvuus toisesta henkilöstä syntyy, jos ihmiskaupan kohde on joutunut luovuttamaan tälle passinsa tai muun tärkeän asiakirjan. Riippuvuussuhteen hyväksikäyttämisestä on kysymys myös silloin, kun henkilö saatetaan ihmiskaupan kohteeksi hyödyntä- mällä hänen lähiomaisensa riippuvaista asemaa. Turvattomassa tilassa henkilö voi olla esimerkiksi vaikean taloudellisen tilanteen, asunnottomuuden, vakavan sai- rauden, päihteiden käytön, nuoren iän tai pakolaisuuden vuoksi. Yleisesti sekä haa- voittuvalla asemalla että turvattomalla tilalla viitataan tekijän ja uhrin väliseen epätasapainoiseen valta-asemaan ja siihen pohjautuvaan uhrin haavoittuvuuden hyväksikäyttöön (HE 34/2004 vp, s. 93; HE 103/2014 vp, s. 6). Myös kohdassa 1 mainittu painostaminen yleensä liittyy tilanteeseen, jossa rikoksentekijä on painostettua vahvemmassa asemassa ja siihen perustuen voi- makkaasti taivuttaa tätä. Painostamisen on oltava voimakkuudeltaan sellaista, että teko-olosuhteet ja rikoksen asianomistajan henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen painostamisen voidaan katsoa vaikuttavan hänen tahdonmuodostukseensa. Painostaminen saattaa lähestyä 1 momentissa mainittua toisen riippuvaisen ase- man tai turvattoman tilan hyväksikäyttöä. Painostamisen kohteet usein ovat sellai- sessa asemassa tai tilassa, ja painostamisen voidaan arvioida olevan tuloksekasta nimenomaan sellaisessa asemassa tai tilassa oleviin kohdistettuna. Painostamista, 39 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 kuten muitakaan momentin numeroiduissa kohdissa mainittuja keinoja, ei tarvitse käyttää alusta pitäen, vaan teko voi myöhemmin muodostua ihmiskaupaksi esi- merkiksi toimintaan alun perin vapaaehtoisesti suostuneen halutessa lopettaa sen (HE 103/2014 vp, s. 50). Toisena käytettynä keinona mainitaan toisen erehdyttäminen. Erehdyttämisellä tar- koitetaan myös erehdyksen hyväksikäyttämistä, joka esimerkiksi petosta koskevassa rikoslain 36 luvun 1 §:ssä on rinnastettu erehdyttämiseen. Erehdyttämisen on lii- tyttävä kokonaisuuden kannalta olennaisiin seikkoihin. Esimerkiksi vähäinen poik- keama työstä luvatusta palkasta ei vielä merkitse sitä, että henkilöä olisi erehdytetty ja ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyisi (HE 34/2004 vp, s. 94). Kolmantena käytettynä keinona mainitaan korvauksen maksaminen toista määräys vallassaan pitävälle henkilölle. Vaikka rikoksen nimike kansainvälisten asiakirjo- jen mukaisesti onkin ihmiskauppa, tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että henkilön hallinnan siirtämisestä maksettaisiin mitään korvausta. Toista määräys- vallassaan pitävä luovuttaisi henkilön saamansa korvauksen vuoksi korvauksen maksajalle tai jollekin tämän käyttämälle välikädelle. Tässä tarkoitetusta korvauk- sesta olisi kysymys silloinkin, kun se luovutetaan jollekin muulle henkilölle kuin ihmiskaupan kohdetta vallassaan pitävälle, kunhan korvaus vaikuttaa niin, että tämä henkilö antaa suostumuksensa. Rangaistavuuden edellytyksenä on, että kor- vauksen antaminen on johtanut henkilön luovuttamiseen (HE 34/2004 vp, s. 94). Neljäntenä mahdollisena tilanteena mainitaan se, että toista määräysvallassaan pitävä henkilö ottaa vastaan korvauksen ja antaa sen vuoksi suostumuksen henki- lön hallinnan siirtämisestä, ja tämä johtaa henkilön luovuttamiseen. Tekotavat Tekotapoina mainitaan toisen ottaminen määräysvaltaan, värvääminen sekä luo- vuttaminen, kuljettaminen, vastaanottaminen ja majoittaminen. Teon vakavuu- den ja paheksuttavuuden kannalta ei niinkään ole ratkaisevaa merkitystä sillä, onko asianomistaja menettänyt vapautensa, vaan sillä, että hän on menettänyt mahdol- lisuuden toimia haluamallaan tavalla. Ihmiskaupan keinoilla luotu määräysvalta on asianomistajan psyykkistä kontrolloimista. Ulkonaisista seikoista ei aina voida pää- tellä asianomistajan joutuneen rikoksentekijän määräysvaltaan. Psyykkisen kont- rollin keinot eivät välttämättä näy ulospäin tai ilmene asianomistajan muuhun elämään liittyvinä rajoituksina. Alistaminen voi olla monitahoisempaa ja vaikeam- min havaittavaa psyykkistä painostamista tai pakottamista, mistä syntyneen pelko- tilan vuoksi uhri ei kykene toimimaan oman tahtonsa mukaisesti (HE 34/2004 vp, s. 95; HE 103/2014 vp, s. 51; LaVM 15/2014 vp, s. 3). 40 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 Värvääminen tarkoittaa henkilön houkuttelemista tai pyytämistä ihmiskaupan koh- teeksi. Värvääminen toteutuu vasta, kun henkilö suostuu tähän. Henkilön voidaan katsoa suostuneen ihmiskaupan kohteeksi vasta kun hän ryhtyy joihinkin tätä tar- koittaviin toimiin, esimerkiksi lähtee matkalle, jonka tarkoituksena on siirtyminen ulkomaille seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Sitä aikaisemmin kyseessä voi olla rangaistava yritys (HE 34/2004 vp, s. 95). Henkilön voi luovuttaa ihmiskauppaa varten häntä vallassaan pitävä tai joku kol- mas henkilö. Luovuttaminen voi tapahtua korvausta vastaan tai ilman sitä. Kuljetta- minen tarkoittaa kaikenlaista henkilön siirtämistä paikasta toiseen kaikissa matkan vaiheissa, siis myös esimerkiksi saattamista lähtöpaikasta johonkin välietappiin. Henkilön vastaanottaminen koskee yhtä lailla matkan välivaiheessa kuin lopulli- sessa kohteessa tapahtuvaa vastaanottamista. Henkilön majoittaminen tulisi kysy- mykseen matkalla tai perille saavuttua (HE 34/2004 vp, s. 95). Teon tarkoitus Kolmantena osana momentin mukaisessa tunnusmerkistössä mainitaan teon tar- koitus. Sellaisia ovat henkilön saattaminen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakko työhön, pakkoavioliittoon tai siihen rinnastettavaan liittoon tai muihin ihmisar- voa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseen liittyvä tarkoitus. Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että henkilö olisi vielä joutunut esimer- kiksi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi tai pakkotyöhön. Riittävää on, että teki- jällä on ollut tarkoitus saattaa hänet tällaisiin oloihin (HE 34/2004 vp). Toisena teon tarkoituksena mainitaan tarkoitus saattaa henkilö pakkotyön koh- teeksi. Kyse on tällöin työperäisestä ihmiskaupasta. Säännöksessä tarkoitettu pakko työn käsite kattaa kaikenlaisen työn tai palvelun, joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltain henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjou- tunut (HE 34/2004 vp, s. 97). Neljäntenä teon tarkoituksena mainitaan henkilön saattaminen ihmisarvoa louk- kaaviin olosuhteisiin. Ihmisarvoa loukkaavien olosuhteiden käsitteen voidaan kat- soa riippuvan ajankohdasta ja kulttuurista. Tällaisina olosuhteina voidaan pitää ainakin niitä orjuuteen verrattavia järjestelmiä ja käytäntöjä, jotka on mainittu Yhdistyneissä kansakunnissa vuonna 1956 hyväksytyssä lisäsopimuksessa orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamisesta (SopS 17/1959). Ihmisarvoa loukkaavat olosuhteet voivat liittyä myös työperäiseen 41 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2025:35 ihmiskauppaan ja kysymys voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa henkilö joutuu teke- mään huomattavia ylityötunteja vähäisellä palkalla tai ilman palkkaa huonoissa työ- olosuhteissa, mutta jossa pakkotyön tunnusmerkit eivät täyty (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:18, s. 39). Ihmiskauppasäännöksen soveltuminen työperäiseen hyväksikäyttöön ei siis välttämättä edellytä, että asian omistaja on saatettu nimenomaisesti pakkotyöhön. Pykälän 3 momentin mukaan ihmiskaupan yritys on rangaistava. Ihmiskaupan tunnusmerkistö toteutuu melko aikaisessa vaiheessa, sillä täytetyn teon rangais- tavuus ei edellytä, että henkilö on tosiasiassa jo joutunut esimerkiksi prostituoi- duksi tai pakkotyöhön. Yrityksen rangaistavuus ulottuu tätä kauemmaksi, mistä esimerkkinä voidaan mainita tuloksettomaksi jäänyt henkilön ostamisen yritys (HE 34/2004 vp, s. 99). Törkeä ihmiskauppa Rikoslain 25 luvun 3 a §:ssä säädetään törkeän ihmiskaupan kvalifiointiperusteista. Säännöksen 1 momentin 1 kohdan mukaan ihmiskaupan kvalifioi törkeäksi ensin- näkin se, jos ihmiskaupassa käytetään 3 §:ssä tarkoitettujen keinojen sijasta tai lisäksi väkivaltaa, uhkausta tai kavaluutta. Ei siis edellytetä, että 3 §:n mukaisten kei- nojen, kuten toisen riippuvaisen aseman hyväksikäyttämisen, lisäksi olisi käytetty vakavampia keinoja, vaan riittää, että vakavampia keinoja on yksinäänkin sovellettu (HE 34/2004 vp, s. 101). Toisena mahdollisena kvalifiointiperusteena mainitaan 2 kohdassa se, että ihmis- kaupparikoksella aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toi- selle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä. Perusteen soveltaminen edellyttää tällaisen seurauksen syntymistä. Aiheutettu erityisen tuntuva henkinen tai ruu- miillinen kärsimys voi johtua esimerkiksi siitä, että ihmiskaupan uhri on joutunut poikkeuksellisen laajan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, erityisen näännyttä- vään pakkotyöhön tai poikkeuksellisen huonoihin asumisoloihin (HE 34/2004 vp, s. 102–103.) Kolmantena kvalifiointiperusteena mainitaan 3 kohdassa se, että rikos kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen tai henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt. Kuten 3 §:stä ilmenee, alle 18-vuotiaan ollessa kysymyksessä ihmiskaupan tunnusmerkistö ei edellytä, että olisi käytetty mitään epäasiallisia keinoja. Pelkkä alle 18 vuoden ikä ei riitä teon a