Selvitys ja tutkimustoiminta Utrednings- och forskningsverksamhet Pohjois-Eurooppa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Jyri Lavikainen, Katri Pynnöniemi, Sinikukka Saari, Outi Helin, Sirke Mäkinen VA LT I O N E U V O S T O N S E LV I T Y S - J A T U T K I M U S T O I M I N N A N J U L K A I S U S A R J A 2 0 2 2 : 3 8 tietokayttoon.fi Pohjois-Eurooppa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Jyri Lavikainen, Katri Pynnöniemi, Sinikukka Saari, Outi Helin, Sirke Mäkinen Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2022 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston kanslia This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. ISBN pdf: 978-952-383-072-1 ISSN pdf: 2342-6799 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2022 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/ Kuvailulehti 29.4.2022 Pohjois-Eurooppa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Julkaisija Valtioneuvoston kanslia Tekijä/t Jyri Lavikainen, Katri Pynnöniemi, Sinikukka Saari, Outi Helin, Sirke Mäkinen Kieli suomi Sivumäärä 79 Tiivistelmä Raportissa tarkastellaan muutosta Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Pohjois- Euroopassa 2010-luvulta vuoden 2021 loppuun. Analyysi kohdennetaan Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan Pohjois-Eurooppaa koskeviin käsitteisiin, Venäjän laajempaan toimintalogiikkaan ja Venäjän ulkoministeriön Pohjoismaita koskevaan strategiseen viestintään. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikka Pohjois-Euroopassa heijastelee sen yleisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita. Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun taustalla on käsitys maailmasta suurvaltojen välisenä nollasummapelin mukaisena kamppailuna. Raportissa eritellään Venäjän viestinnästä kaksi päinvastaista mallia kahdenvälisille suhteille: ’hyvä naapuri’ ja ’epäystävällinen maa’. Mallien tarkoituksena on kuvata Venäjän strategiset intressit pragmaattiseksi yhteistyöksi, vaikka kyseessä on ensisijaisesti Pohjoismaiden velvollisuus huomioida Venäjän edut toiminnassaan ja pidättäytyä puolustusyhteistyöstä läntisten toimijoiden kanssa. Samanaikaisesti Venäjä pyrkii häivyttämään omasta toiminnastaan johtuvan turvallisuusuhkan naapureilleen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on vienyt pohjan ”hyvän naapuruuden” mallin mukaisesti rakennetulta viestinnältä. Nykyisessä tilanteessa Venäjä määrittelee demokraattiset ja kansainvälistä oikeutta puolustavat Pohjoismaat epäystävällisiksi valtioiksi. Klausuuli Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Asiasanat tutkimus, tutkimustoiminta, Venäjä, Pohjois-Eurooppa, ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka ISBN PDF 978-952-383-072-1 ISSN PDF 2342-6799 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-072-1 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-072-1 Presentationsblad 29.4.2022 Nordeuropa i Rysslands utrikes- och säkerhetspolitik Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 2022:X Utgivare Statsrådets kansli Författare Jyri Lavikainen, Katri Pynnöniemi, Sinikukka Saari, Outi Helin, Sirke Mäkinen Språk finska Sidantal 79 Referat Rapporten granskar förändringen i Rysslands utrikes- och säkerhetspolitik i Nordeuropa från 2010-talet till slutet av 2021. Analysen koncentrerar sig på Rysslands utrikes-och säkerhetspolitiska begrepp i fråga om Nordeuropa, Rysslands säkerhetspolitiska tänkande och ryska utrikesministeriets strategiska kommunikation vad avser de nordiska länderna. Rysslands utrikes- och säkerhetspolitik i Nordeuropa speglar dess allmänna utrikes-och säkerhetspolitiska mål. Tankegången bakom Rysslands utrikes- och säkerhetspolitik är uppfattningen om en kamp av världen som ett nollsummespel mellan stormakterna. I rapporten specificeras två motsatta modeller gällande ryska statens kommunikation för bilaterala relationer: ”en god granne” och ”ett ovänligt land”. Meningen med modellerna är att kamouflera Rysslands strategiska intressen som ett pragmatiskt samarbete fast det huvudsakliga syftet egentligen är att de nordiska länderna beaktar Rysslands intressen i deras verksamhet och avstår från försvarssamarbete med västra aktörer. På samma gång försöker Ryssland dämpa säkerhetshoten som uppstår av dess agerande mot sina grannar. Rysslands anfallskrig mot Ukraina har tillintetgjort kommunikationsmodellen om ”goda grannar”.  I det nuvarande läget definierar Ryssland de nordiska länderna som ovänliga länder för att de försvarar demokrati och internationell rätt. Klausul Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan. (tietokayttoon.fi) De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt Nyckelord forskning, forkningsverksamhet, Ryssland, Norden, utrikespolitik, säkerhetspolitk ISBN PDF 978-952-383-072-1 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-072-1 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-072-1 Description sheet 29 April 2022 Northern Europe in Russia’s foreign and security policy Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 2022:x Publisher Prime Minister’s Office Author(s) Jyri Lavikainen, Katri Pynnöniemi, Sinikukka Saari, Outi Helin, Sirke Mäkinen Language Finnish Pages 79 Abstract This report analyses changes in Russia’s foreign and security policy in Northern Europe from the 2010s to 2021. The analysis focuses on concepts associated with Russia’s foreign and security policy in Northern Europe, the wider operational logic of Russia, and the strategic communication of Russia’s foreign ministry toward Nordic countries. Russia’s foreign and security policy in Northern Europe reflects its general foreign and security pollical goals.Russia’s foreign and security policy thinking is based on the idea of an on-going global zero-sum struggle between great powers. The report describes two diametrically opposed models for bilateral relations that Russia’s strategic communication constructs: ‘good neighbour’ and ‘unfriendly state’. The purpose of the models is to depict Russia’s strategic interests as pragmatic cooperation, although Russia primarily expects Nordic countries to take Russia’s interests into account and refrain from defense cooperation with Western actors. At the same time, Russia attempts to hide the security threat resulting from its own actions to its neighbours. Russia’s 2022 invasion to Ukraine has eroded its ability to use the model of ‘good neighbourhood’ in its strategic communication. In the current situation, Russia defines democratic Nordic states that defend international law as unfriendly states. Provision This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government. Keywords research, research activities, Russia, Northern Europe, foreign policy, security policy ISBN PDF 978-952-383-072-1 ISSN PDF 2342-6799 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-072-1 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-072-1 Sisältö 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 2 Pohjois-Euroopan asema venäläisessä ulkopolitiikan tutkimuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 2.1 Naapuruusajattelun keskeiset käsitteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 2.2 Pohjois-Euroopan tutkimuksen koulukuntia Venäjällä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 3 Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun keskeiset piirteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 3.1 Johdanto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 3.2 Geopoliittinen ajattelu ulkopolitiikan taustalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 3.3 Kansainvälisen järjestelmän ytimessä on suurvaltojen voimatasapaino. . . . . . . . . . . . . . . . 23 3.4 Valtioiden välisen valtakamppailun paluu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 4 Venäjän Pohjois-Eurooppaa koskeva ulkopolitiikan retoriikka.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 4.1 Venäjän perusviestit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 4.1.1 Ruotsi – ongelmatapaus ja russofobinen varustautuja.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 4.1.2 Norja – hyvästä naapurista Naton sillanpääasemaksi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 4.1.3 Tanska – hädin tuskin Pohjois-Eurooppaa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 4.1.4 Suomi – esimerkki hyvä naapuruus -retoriikan välineellistämisestä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 4.2 Strateginen viestintä kahdenvälisten suhteiden kehystämisenä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 4.2.1 Hyvän naapuruuden suhteet kahdenvälisen yhteistyön ihanteena. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 4.2.2 Venäjän geopoliittinen visio Pohjois-Euroopasta: pragmaattinen, ei-poliittinen yhteistyö.. . . . 51 5 Johtopäätöksiä .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 Liitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 Liite 1: Maakohtaisen aineiston jaottelu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 Liite 2: Venäjän ulkoministeriön asiakirjalähteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 Lähteet ja kirjallisuus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 7 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 1 Johdanto Venäjän ja Pohjoismaiden välinen dynamiikka on aina heijastellut laajempia Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteita. Kylmän sodan jälkeen keskinäisiä suhteita rakennet- tiin monenkeskisten alueellisten instituutioiden kautta. 1990-luvulla perustettiin monia monenvälisiä yhteistyöinstituutioita: Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS) perustettiin vuonna 1992, Barentsin euroarktinen neuvosto vuonna 1993 ja Arktinen neuvosto 1996. EU:ssa Pohjoisen ulottuvuuden aloite käynnistettiin vuonna 1999. Kovan turvallisuuden aiheet rajattiin yhteistyöagendan ulkopuolelle, mutta yhteistyötä tehdään yhä aktiivisesti pehmeämmän turvallisuuden aiheissa; esimerkiksi etsintä- ja pelastus, ympäristö- ja terve- ysaihepiirissä. Vielä 1990-luvulla yhteiset intressit ja arvot nähtiin Pohjoismaiden ja Venä- jän jatkuvasti laajenevan yhteistyön perustana. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Venäjästä tuli poliittisesti varautuneempi arvoihin ja länsi-integraatioon liittyvissä kysymyksissä. Venäjä osallistui edelleen erilaisiin alueellisiin ja Euroopan laajuisiin poliittisen yhteistyön foorumeihin, mutta toiminnan pai- nopisteen ja sen dynamiikan sanelivat mittavat energia- ja muut infrastruktuurihankkeet. Myös painopiste Pohjoismaiden ja Venäjän välillä siirtyi poliittisesta taloudelliseen yhteis- työhön. Sekä Pohjoismaissa että Venäjällä taloudellisen yhteistyön nähtiin usein tuovan voittoja Venäjälle ja Pohjoismaille. Pohjois-Eurooppa nähtiin ikään kuin "porttina" Venäjälle ja Venäjältä – satamat, kaasuputket ja arktinen öljyn etsintä olivat niitä aiheita, joissa Venä- jän ja Pohjoismaiden välinen yhteistyö sujui, vaikka Venäjän ja alueen maiden poliittiset päämäärät olisivatkin toisinaan olleet ristiriidassa.1 Vladimir Putinin palattua presidentiksi vuonna 2012 ulkopoliittinen painopiste siirtyi jäl- leen; talous nähtiin Venäjällä yhä enemmän osana laajempaa geopoliittista agendaa. Poliittinen retoriikka ei enää korostanut yhteisiä talousetuja ja -yhteistyötä ulkovaltojen kanssa. Venäjän taloudellinen ja poliittinen ”suvereniteetti” ja kilpailu lännen kanssa nousi- vat selkeämmin politiikan johtotähdiksi. 1 Pynnöniemi, Katri (2013), “Russia and the Nordic region: challenges and prospect for cooperation between the EU and Russia”, Foundation pour la reserche stratégique, https:// www.frstrategie.org/en/publications/notes/russia-and-nordic-region-challenges-and- prospects-cooperation-between-eu-and-russia-2013. https://www.frstrategie.org/en/publications/notes/russia-and-nordic-region-challenges-and-prospects-cooperation-between-eu-and-russia-2013 https://www.frstrategie.org/en/publications/notes/russia-and-nordic-region-challenges-and-prospects-cooperation-between-eu-and-russia-2013 https://www.frstrategie.org/en/publications/notes/russia-and-nordic-region-challenges-and-prospects-cooperation-between-eu-and-russia-2013 8 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan Venäjän suhdetta neljään Pohjois-Euroopan maa- han: Suomeen, Norjaan, Ruotsiin sekä Tanskaan. Pohjoismaista Islanti on jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle Venäjästä kaukaisemman maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Vaikka Pohjoismaat muodostavat selkeän maantieteellisen ja kulttuurisen alueensa, maat ovat tehneet erilaisia poliittisia ratkaisuja turvallisuuden ja poliittisen integraation suh- teen. Norja on Naton perustajajäsen, mutta ei kuulu EU:hun. Tanska sen sijaan on sekä EU:n (1973) että Naton jäsen (1949), mutta on jättäytynyt tähän asti EU:n yhteisen turval- lisuuspolitiikan ulkopuolelle. Suomi ja Ruotsi ovat molemmat EU:n jäseniä (1995), mutta sotilaallisesti liittoutumattomia maita. Pohjoismaista vain Suomi on euromaa. Vaikka Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen asema on samanlainen, niiden suhteet Venäjään ovat olleet melko erilaiset: Suomi on tyypillisesti pyrkinyt ennakoimaan Venä- jän reaktioita, kun taas Ruotsi on tunnettu periaatteellisesta ja äänekkäästä Venäjä-kri- tiikistä. Nato-jäsen Norja on puolestaan ylläpitänyt ”pelote- ja rauhoittamispolitiikkaa” (deterrence and reassurance), joka on käytännössä tarkoittanut toisaalta toimia, jotka yllä- pitävät ja lisäävät liittoutuneiden yhteistä puolustuskykyä, ja toisaalta luottamusta lisääviä toimia Venäjää kohtaan. Tanskan yhteydet Venäjään ovat muita Pohjois-Euroopan maita vähäisempiä, mutta sillä on merkittäviä intressejä arktisella alueella autonomisen alu- eensa Grönlannin kautta, ja nämä intressit vaativat koordinaatiota mm. Venäjän kanssa. Kylmän sodan aikana Tanska noudatti Norjan tapaan pelote- ja rauhoittamispolitiikkaa, mutta viime vuosina Tanska on alkanut painottaa enemmän Naton merkitystä Euroopan turvallisuudessa. Vuonna 2020 alkaneen tutkimusprosessin loppuvaiheessa maailmanpoliittinen tilanne muuttui nopeasti. Vuoden 2021 lopulla Venäjä kokosi joukkojaan ja sotakalustoaan Ukrai- nan rajalle ja esitti vaatimuksia Naton jäsenvaltioille ja Yhdysvalloille Naton laajenemisen lopettamisesta, Venäjälle osoitetuista ”turvatakuista” sekä rajoituksista Naton sotilaallisen voiman sijoitteluun. Keskusteluyrityksistä ja neuvotteluiden käynnistämisestä huolimatta Venäjä aloitti laajamittaisen sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022 (24.2.2022). Venäjän laiton hyökkäyssota tulee vaikuttamaan pitkäkestoisesti koko Euroo- pan turvallisuuteen. Länsimaat ovat kohdistaneet Venäjään ennennäkemättömän laajoja talouspakot- teita. Kaikki Pohjois-Euroopan alueelliset yhteistyöjärjestöt ovat keskeyttäneet toimin- tansa Venäjän kanssa. Venäjä on puolestaan määritellyt kaikki sanktioita asettaneet maat “epäystävällisiksi valtioiksi”, mukaan lukien kaikki Pohjois-Euroopan maat.2 Euroopan 2 Venäjän hallitus (2022), “Peretšen’ inostrannyh gosudarstv i territorii, soveršajutštih v otnošenii Rossiskoj Federatsii, rossiiskih juriditšeskih lits i fisitšeskih lits nedružestvennye deistvija”, 5.3.2022, http://government.ru/news/44745/. http://government.ru/news/44745/ 9 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 turvallisuusympäristön muuttuminen vaikuttaa väistämättä kaikkien Pohjois-Euroopan maiden Venäjä-suhteisiin ja johtaa maiden turvallisuuspolitiikan perustavanlaatuiseen uudelleenarviointiin. Myös Suomessa käynnistettiin ripeästi uuden, Suomen turvallisuus- poliittisen aseman muutokseen keskittyvän, selonteon valmistelu. Tässä tutkimusraportissa analysoidaan ennen kaikkea nykyiseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen johtaneita kehityskulkuja sekä Venäjän pitkäkestoisia tavoitteita ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintalogiikkaa Pohjois-Euroopan alueella. Pääosa loppuraporttiin sisällytetystä tutkimustyöstä on toteutettu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Raportti omalta osaltaan valottaa sitä kehitystä Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa, joka johti vuoden 2022 murroskohtaan. Tutkimuksessa analysoidaan Venäjän ja alueen maiden välisiä suhteita seuraavien pääky- symysten kautta: 1. Millaisena Venäjä näkee Pohjois-Euroopan alueen ulko- ja turvallisuuspolitii- kan näkökulmasta? 2. Miten Venäjän arvio tämän alueen merkityksestä on sille itselleen muuttunut? Pääkysymysten tueksi raportissa vastataan seuraaviin alakysymyksiin: 1. Miten Venäjän strategisen ajattelun erityispiirteet määrittävät sen arvioita Pohjois-Europan merkityksestä? 2. Miten yksittäiset Pohjois-Euroopan maat, suhteet niiden kanssa (toivottu tila ja uhkat), esitetään strategisessa viestinnässä? Miten Venäjä perustelee strate- gisessa viestinnässään Pohjois-Eurooppaan liittyviä uhkia? Tutkimustyö rajataan vuosien 2012–2021 aikana julkaistuun materiaaliin. Aikarajauksen perusteluna on presidentti Vladimir Putinin kolmannen presidenttikauden alku vuonna 2012, jonka jälkeen Venäjällä käynnistyi kiihtyvä kehityskulku kohti vastakkainasettelua länsimaiden kanssa. Rajauksen avulla voidaan myös havaita ja ottaa huomioon vuonna 2014 käynnistyneen Ukrainan sodan vaikutus Venäjän ja Pohjois-Euroopan maiden suhtei- siin. Raportissa viitataan myös ajoittain vuoden 2022 alkupuoliskona julkaistuun materiaa- liin, mutta tätä aineistoa ei ole käyty läpi systemaattisesti. Tutkimusraportti koostuu kolmesta erillisestä osasta, joista jokainen on rakennettu itse- näiseksi kokonaisuudeksi. Kuten edelläkin on todettu, tutkimustyössä keskitytään analy- soimaan Pohjois-Euroopan aluetta ja Venäjän suhdetta Pohjois-Euroopan maihin Venäjän näkökulmasta. Tästä syystä raportin jokainen osa perustuu ennen kaikkea Venäjällä julkais- tuun tai venäläiseen aineistoon. 10 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Ensimmäisessä osassa (luku 2) käsitellään Pohjois-Euroopan asemaa venäläisessä ulko- politiikan tutkimuksessa, erityisesti naapuruuteen liitettyjä käsitteitä. Analyysissä käyte- tään pääaineistona tietokantaa Venäjällä julkaistuista tieteellisistä julkaisuista, josta on haettu erikseen Pohjois-Eurooppaa ja alueen maita koskevat tutkimusartikkelit. Analyy- sin seurauksena voidaan muodostaa käsitys Venäjän tiedeyhteisöä kiinnostavista kysy- myksistä Pohjois-Euroopan alueella, ja miten alue itsessään ymmärretään venäläisessä tiedeyhteisössä. Toisessa osassa (luku 3) analysoidaan Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajattelun läh- tökohtia. Tämä osa perustuu ennen kaikkea Venäjällä julkaistujen strategisten ohjausasia- kirjojen ja niissä tapahtuneiden muutosten analyysiin. Osiossa keskitytään Pohjois-Euroo- pan sijaan Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan yleisiin tavoitteisiin, jotta voidaan muo- dostaa viitekehys, jota vasten Venäjän ja Pohjois-Euroopan maiden suhteiden erityispiir- teitä arvioidaan. Osa vastaa siten alakysymykseen 2. Kolmannessa osassa (luku 4) esitellään alkuperäisaineistoon perustuva analyysi Venäjän ulkoministeriön Pohjois-Eurooppaan suuntaamasta strategisesta viestinnästä, jossa eritel- lään Venäjän pääviestit koskien kahdenvälisiä suhteita alueen maiden kanssa sekä alueen geopoliittista merkitystä laajemmin. Tutkimusasetelma on rakennettu vastaamaan alaky- symykseen 2 siten, että aineistosta etsitään systemaattisesti Venäjän edustajien kuvauk- sia sekä positiivisista että negatiivista tapahtumista, Venäjän tarjoamista vaihtoehdoista, ja kaikille näille tapahtumille annetuista merkityksistä. Tätä analyysia suhteutetaan Venä- jän käytännön ulkopolitiikkaan alueen maiden kanssa. Osiossa ei siten keskitytä erityisesti tapahtumien kuvaukseen vaan ennen kaikkea Venäjän esittämiin tavoitteisiin ja uhkaku- viin Pohjois-Euroopan alueella. 11 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 2 Pohjois-Euroopan asema venäläisessä ulkopolitiikan tutkimuksessa Tässä luvussa tarkastelemme keskeisiä naapuruuteen liittyviä käsitteitä, joita käytetään Pohjois-Eurooppaa koskevassa tutkimuskirjallisuudessa3 sekä virallisissa ulko- ja turval- lisuuspolitiikan strategioissa. Lopuksi käsittelemme myös reaalipoliittisten suuntausten vaikutusvaltaa venäläisessä tutkimuskentässä, ja turvallisuuskysymysten korostumisessa venäläisessä Pohjois-Euroopan tutkimuksessa vuoden 2014 jälkeen. 2.1 Naapuruusajattelun keskeiset käsitteet Pohjimmillaan naapuruudessa kyse on naapurivaltioiden välisestä suhteesta, sen kehittä- mistä tukevista politiikkaohjelmista ja muista yhteistyömuodoista sekä kahdenvälisten ja monenkeskisten suhteiden konfliktipotentiaalista. Kansainvälisissä suhteissa naapuruus käsitteenä esiintyy esimerkiksi poliittisen tason ohjelmissa: esimerkiksi Euroopan unio- nin naapuruuspolitiikka on selkeästi nostanut naapuruuden käsitteen kansainvälisten suh- teiden kentälle, ja sitä on tutkittu laajasti eri näkökulmista.4 EU linjaa naapuruuspolitiikan tavoitteeksi vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen ja tukemisen unionin naapurustossa sekä mm. demokratian ja ihmisoikeuksien vaalimisen kumppanuudessa.5 3 Tämä osuus tutkimusanalyysistä perustuu Outi Helinin vuonna 2021 julkaistuun Maanpuolustuskorkeakoulun. Helin, Outi (2021), ”Pohjois-Eurooppa Venäjän naapurina. Teemoja kansainvälisestä ja venäläisestä tutkimuskirjallisuudesta”, Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos, Julkaisusarja 3: Työpapereita nro 21, https:// www.doria.fi/handle/10024/181267. 4 Bechev, Dimitar & Kalypso Nicolaidis (2010), “From Policy to Polity: Can the EU’s Special Relations with its ‘Neighbourhood’ be Decentred?”, Journal of Common Market Studies, 48(3): 475–500; Haukkala, Hiski (2008), “The European Union as Regional Normative Hegemon: The Case of European Neighbourhood Policy”, Europe–Asia Studies, 60(9): 1601– 1622; Gänzle, Stefan (2009), “EU Governance and the European Neighbourhood Policy: A Framework for Analysis”, Europe–Asia Studies, 61(10): 1715–1734; Demmelhuber, Thomas; Marchetti Andreas & Tobias Schumacher (2018), The Routledge Handbook on the European Neighbourhood policy, Milton Park, Abingdon, Oxon: Routledge. 5 Euroopan ulkosuhdehallinto (2021), European Neighbourhood Policy (ENP), 8.2.2021, https://eeas.europa.eu/diplomatic-network/european-neighbourhood-policyenp/330/ european-neighbourhood-policy-enp_en. https://www.doria.fi/handle/10024/181267 https://www.doria.fi/handle/10024/181267 https://eeas.europa.eu/diplomatic-network/european-neighbourhood-policyenp/330/european-neighbourhood-policy-enp_en https://eeas.europa.eu/diplomatic-network/european-neighbourhood-policyenp/330/european-neighbourhood-policy-enp_en 12 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Naapuruuden ja erityisesti hyvän naapuruuden käsitteillä on kuitenkin myös kansainvälis- oikeudellinen merkitys. YK:n peruskirjan esipuheessa viitataan rauhassa ja hyvänä naapu- rina elämiseen yhtenä välineenä YK:n päätavoitteiden saavuttamiseksi, joita ovat sodan välttäminen, ihmisoikeuksien toteutuminen, suurten ja pienten kansojen yhtäläisten oikeuksien toteutuminen, kansainvälisten sopimusten ja oikeuksien noudattaminen sekä sosiaalisen kehityksen edistäminen.6 Hyvän naapuruuden kansainvälisoikeudellisia peri- aatteita pyrkivät YK:n peruskirjan allekirjoittamisen jälkeen täsmentämään ja edistämään pääasiassa Afrikan ja Aasian maat, mukaan lukien Kiina ja Intia, kylmän sodan aikana. Näi- hin pyrkimyksiin on kuulunut esimerkiksi antihegemonismi, jolla viitataan etupiirijaon kiel- tämiseen, kolonialismin vastustamiseen tai muilla tavoin valtion itsemääräämisoikeuteen puuttumiseen tai voimankäyttöön sitä vastaan.7 Hyvän naapuruuden periaatteita ei ole kuitenkaan kodifioitu osaksi kansainvälistä lakia. Dmitry Kochenovin ja Elena Basheskan mukaan kansainvälinen laki kuitenkin tunnustaa valtioilla olevan hyvän naapuruuden periaatteesta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia.8 Sucharitkul on arvioinut hyvän naapuruuden periaatteilla olevan suurta merkitystä ympä- ristökysymyksissä, esimerkiksi vesihuoltoon liittyen. Myös kaukaisia valtioita voidaan pitää naapureina, jos niitä yhdistää jokin tekijä, kuten esimerkiksi mannerjalusta.9 Venäjä on solminut puitesopimuksia naapurimaidensa kanssa, joissa viitataan hyvään naa- puruuteen, esimerkiksi Kiinan ja Suomen kanssa.10 Suomi on ainoa Pohjoismaa, jolla on Venäjän kanssa sopimus maiden välisten suhteiden perustasta. Vuonna 1992 allekirjoite- tun, ja YYA-sopimuksen korvanneen, sopimuksen mukaan osapuolet edistävät hyvän naa- puruuden hengessä maiden välistä yhteistyötä ja sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana.11 6 Yhdistyneiden Kansakuntien Peruskirja, FINLEX, https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/ sopsteksti/1956/19560001/19560001_2/. 7 Sucharitkul, Sompong (1996), “The principles of good-neighborliness in international law”, Golden Gate University School of Law, Publications. 559, https://digitalcommons.law. ggu.edu/pubs/559. 8 Kochenov, Dimitry ja Basheska, Elena, “Introduction: Good Neighbourliness Inside and Outside the Union”, s. 9. Teoksessa D. Kochenov and E. Basheska (eds) Good Neighbourly Relations in the European Legal Context (Brill Nijhoff, 2015,3-23), University of Groningen Faculty of Law Research Paper 2015/14. 9 Sucharitkul 1996, s. 9. 10 Kiinan ulkoministeriö, Treaty of Good-Neighborliness and Friendly Cooperation Between the People’s Republic of China and the Russian Federation, 2001, https://www.fmprc.gov.cn/ mfa_eng/wjdt_665385/2649_665393/t15771.shtml. 11 FINLEX (1992), Asetus Venäjän federaation kanssa suhteiden perusteista tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta, https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/ sopsteksti/1992/19920063. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1956/19560001/19560001_2/ https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1956/19560001/19560001_2/ https://digitalcommons.law.ggu.edu/pubs/559 https://digitalcommons.law.ggu.edu/pubs/559 https://www.fmprc.gov.cn/mfa_eng/wjdt_665385/2649_665393/t15771.shtml https://www.fmprc.gov.cn/mfa_eng/wjdt_665385/2649_665393/t15771.shtml https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920063 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920063 13 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Huolimatta naapuruuden käsitteen kansainvälisoikeudellisesta taustasta, Venäjäkin tulkit- see käsitettä omalla tavallaan. Venäjäksi on useita eri ilmaisuja, joita käytetään naapuruu- den piiriin kuuluvista maista. Seuraavassa käymme läpi tutkimusaiheen kannalta keskei- siä käsitteitä, joita ovat: lähiulkomaat, rajavaltio, pienvaltio ja suurvalta. Käsiteanalyysissä hyödynnetään sekä Venäjällä julkaistua tutkimuskirjallisuutta että virallisia, Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa linjaavia strategioita. Tämän jälkeen tarkastelemme aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kautta erilaisia tapoja jäsentää Pohjois-Euroopan maita yhdeksi poliittiseksi kokonaisuudeksi. Edellä mainituista käsitteistä lähiulkomaat (bližneje zarubežje) on selkeästi käytetyin ja sitä kautta tunnetuin termi. Tutkimuskirjallisuudessa ja Venäjän ulkopolitiikan retoriikassa termillä viitataan entisen Neuvostoliiton alueen maihin.12 Kansainvälisessä tutkimuskir- jallisuudessa lähiulkomaat -termiä selitetään seuraavien ilmaisujen kautta: post-Soviet space, former Soviet space, former Soviet countries.13 Tarkemmin ilmaistuna se voi tarkoit- taa myös nykyisiä IVY-maita.14 Lähiulkomaat ei ole pelkästään kyseistä maantieteellistä aluetta kuvaava termi, vaan käsite, joka sisältää myös poliittisia taustaolettamuksia. Izoto- vin mukaan Venäjä pyrkii säilyttämään vaikutusvaltansa ja menneisyyden perinnön mer- kityksen lähiulkomaissa ja näkee itsensä alueen vetovoimakeskuksena, jolla hän tarkoittaa normatiivisen, taloudellisen ja poliittisen vallan keskusta. Skriba puolestaan arvioi Venäjän olevan ”ilmiselvä alueellinen johtaja” Euraasian integraation kontekstissa.15 Baltian maita ei enää Venäjän virallisissa rakenteissa ja ulkopolitiikan valtavirrassa pidetä lähiulkomaina, vaikka ne ovat entisiä neuvostotasavaltoja. Osa kirjallisuudesta kuiten- kin sisällyttää Baltian maat lähiulkomaiden käsitteeseen.16 Toisaalta Baltian maat kuuluvat 12 Esim. Chankseliani, Maia (2021), “The politics of exporting higher education: Russian university branch campuses in the “Near Abroad.”” Post-Soviet Affairs 37(1): 26–44; Nalbandov, Robert (2016), Not by Bread Alone: Russian Foreign Policy under Putin, Potomac Books. 13 Esim. Izotov, Alexander (2019), “Studying EU–Russia policies in the shared neighbourhood in Russia and in the West”, Journal of Contemporary European Studies, 27(2): 208–223, s. 210; Chankseliani 2021, s. 1; Rotaru, Vasile (2018), “Forced Attraction?: How Russia is Instrumentalizing Its Soft Power Sources in the “Near Abroad” Problems of Post- Communism, 65(1), 37–48, s. 37 14 Rywkin, Michael (2015), “Russia and the Near Abroad Under Putin”, American Foreign Policy Interests, 37(4), 229–237, s. 230. 15 Izotov 2019, s. 210; Skriba, Andrei C. (2014), “Balansirovanie malyh I srednyh gosudarstv”, Meždunarodnye protsessy 4(39): 88–100, s. 94. 16 Rywkin 2015, Lamoreaux, Jeremy W. & Michael Mabe (2019), “The Kremlin’s strategy vis-à-visthe Baltic States: a role for Orthodoxy”, International Journal for the Study of the Christian Church,19(4), 286–301, s. 288; Volhonski, Mihail A. & Muhanov, Vadim M. (2019), “Kontseptsija ‘Russkogo mira’. Množestvennost smyslov v kontekste meždunarodnyh protsessov”, Meždunarodnaja analitika 4(30): 58–65. 14 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Euroopan unioniin ja Venäjä on joitakin vuosia sitten tunnustanut EU:n institutionaalisen, taloudellisen ja poliittisen aseman Itämeren alueella.17 Esimerkiksi Venäjän ulkoministe- riön osastojaossa Baltian maat on erotettu lähiulkomaista. Organisaatiorakenteessa Venä- jän ja Baltian maiden suhteista vastaava 2. Euroopan osasto vastaa myös Pohjoismaiden, Iso-Britannian ja Irlannin suhteista.18 Vaikka Baltian maiden sisällyttäminen lähiulkomaihin ei ole yksiselitteistä, on tärkeää ymmärtää Venäjän naapuruusajattelun kannalta keskeisen käsitteen alkuperä. Toinen keskeinen termi, jolla viestitään Venäjän valta-asemasta suhteessa naapurimai- hin, on rajavaltio (sopredelnoje gosudarstvo) -käsite. Rajavaltio on lähiulkomaita laajempi käsite, ja koskee Pohjois-Euroopan maista Suomea ja Norjaa. Tämän käsitteen sisältö mää- ritellään Venäjän ulkopolitiikan konseptissa ja sotilasdoktriinissa, jossa sillä kuvataan Venä- jän kanssa rajan jakavia valtiota. Ulkopolitiikan konseptissa käsitettä käytetään ilmai- semaan Venäjän itselleen varaama oikeus konfliktien ennaltaehkäisyyn rajavaltioiden alueella. Sotilasdoktriinissa puolestaan ”rajavaltiot” muodostavat yhden erillisen katego- rian määriteltäessä Venäjään kohdistuvia sotilaallisia uhkia ja vaaroja. Vuoden 2014 sotilas- doktriinin mukaan ulkomaiden tai valtioliittojen sotilaallisten suorituskykyjen sijoittami- nen Venäjän rajavaltioon muodostaa uhkan Venäjälle.19 Venäjä on soveltanut ulkopolitii- kan retoriikassaan näitä sotilasdoktriinin määritelmiä ja siten perusteli asevoimiensa kes- kittämistä Ukrainan rajalle ennen helmikuussa 2022 aloittamaansa hyökkäystä.20 Venäjän presidentti Vladimir Putin on käyttänyt rajavaltion käsitettä myös vastatessaan toi- mittajan kysymykseen Naton ja Venäjän sotilaallisen aktiivisuuden lisääntymisestä Itäme- rellä. Putinin mukaan Venäjän tulee reagoida asianmukaisella tavalla rajavaltiosta kohdis- tuvaan uhkaan puolustuspolitiikkaansa toteuttaen.21 Venäläinen Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittista asemaa koskeva tutkimus edelleen nojautuu kylmän sodan aikaiseen tulkintakehykseen, jossa Suomea pidetään edelleen 17 Makarychev, Andrey & Alexander Sergunin (2017) “Russia’s role in regional cooperation and the EU Strategy for the Baltic Sea Region (EUSBSR)”, Journal of Baltic Studies, 48(4), 465– 479, s. 465. 18 Venäjän ulkoministeriö (2022), Tsentralnyi apparat, https://www.mid.ru/ru/about/ structure/central_office/. 19 Venäjän presidentti (2016a), Kontseptsija vnešnej politiki Rossijskoi Federatsii, http:// www.mid.ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2542248; Venäjän presidentti (2014), Voennaja doktrina Rossijskoi Federatsii, http://www.kremlin.ru/ events/president/news/47334. 20 Esim. Venäjän presidentti (2021a) “Bolšaja press-konferentsija Vladimira Putina”, 23.12.2021, http://kremlin.ru/events/president/news/67438. 21 Venäjän presidentti (2015a), Sovmestnaja press-konferentsija s Prezidentom Finljandii Sauli Niinistjo, 16.6.2015, http://www.kremlin.ru/events/president/transcripts/49714. https://www.mid.ru/ru/about/structure/central_office/ https://www.mid.ru/ru/about/structure/central_office/ http://www.mid.ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2542248 http://www.mid.ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2542248 http://www.kremlin.ru/events/president/news/47334 http://www.kremlin.ru/events/president/news/47334 http://kremlin.ru/events/president/news/67438 http://www.kremlin.ru/events/president/transcripts/49714 15 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 ”puolueettomana” maana, vaikka virallisen linjan mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulu- maton maa.22 Näkökulma ei itsessään ole yllättävä, sillä myös Putin on kutsunut Suomea vielä vuonna 2016 ”puolueettomaksi” maaksi.23 Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistussa artikkelissa Konstantin Voronov viittaa Suomeen ja Ruotsiin pohjoisen puolueettomina maina (severnye neitraly) mutta antaa käsitteelle kaksi toisistaan eroavaa merkityssisältöä. Voronovin mukaan Ruotsi edustaa klassista puolueet- tomuutta (klassitšeski neitralitet), eli valtio on jättäytynyt sotilasliittojen ulkopuolelle ja huolehtii itse puolustuksestaan. Suomi sitä vastoin edustaa Voronovin mukaan ”kartu- tettua” puolueettomuutta (”nakoplennyi” neitralitet), joka viittaa diplomaattisten keino- jen kautta saavutettuja laajempia oikeuksia ja itsenäisyyttä kansainvälisellä areenalla.24 Voronovin tulkinta muistuttaa kylmän sodan ajalta tuttua tapaa puhua suomettumisesta, vaikka hän ei käsitteeseen suoraan viittaa. Tässä, samoin kuin monissa muissakin venä- läispuheenvuoroissa, kysymys Ruotsin ja Suomen liittoutumattomuudesta on osa Natosta käytävää laajempaa keskustelua.25 Vuoden 2021 lopulla Venäjä nosti panoksia ja vaati rajanaapureitaan pidättäytymästä Nato-jäsenyydestä sekä Nato-maiden sotilasinfrastruktuurin uudelleensijoittamista kau- emmaksi Venäjästä.26 Venäjän naapurimaille esittämien uhkavaatimusten yhtenä tavoit- teena on painostaa länsimaat hyväksymään Venäjälle mieleinen ratkaisu Ukrainan konflik- tiin. Toisaalta Venäjän toiminta on osoittanut miten hauraalla pohjalla puheet hyvästä naa- puruudesta lepäävät.27 22 Valtioneuvosto (2020), Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, https:// julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162513, s. 24 23 Venäjän presidentti (2016), Zajavlenie dlja pressy i otvety na vorprosy žurnalistov, 1.7.2016, http://kremlin.ru/events/president/transcripts/52312. 24 Voronov, Konstantin V. (2018a), “Severnyi neitralizm: istoritšeski final ili transformatsija?”, Sovremennaja Jevropa 1(80): 80–89. 25 Kilin Juri M. (2017), “Neitralnyje gosudarstva na rasputje: problema vstuplenija v Nato Finljandii i Švetsii”, Sovremennaja Jevropa 2(74): 65–76; Kutšinskaja, Marina Je. (2012), ”Kuda idut byvšie ’jevroneitraly’? (Na primere Švetsii i Finljandii)”, Problemy natsionalnoi strategii 6(15): 109–127; Gromyko, Aleksei A. & Natalija S. Plevako (2016), ”O vozmožnom vstuplenii Švetsii i Finljandii v NATO”, Sovremennaja Jevropa 2(68): 13–16; Hudolei, Konstantin K. & Dmitri A. Lanko (2019), ”Finskaja dilemma bezopasnosti, NATO i faktor vostotšnoi Jevropy”, Mirovaja ekonomika i meždunarodnye otnošenija 63(3): 13–20. 26 Venäjän ulkoministeriö (2021a), Soglašenie o merah obespetšenija besopasnosti Rosijskoi Federatsii i gosudarstv-tšlenov Organisatsii Severoatlantitšeskogo dogovorova, https://mid.ru/ru/foreign_policy/rso/nato/1790803/. 27 Pynnöniemi, Katri & Sinikukka Saari (2021), ”Venäjän ’punaiset linjat’ Euroopassa: pohdintaa seurauksista”, https://rusmilsec.blog/2021/12/21/ venajan-punaiset-linjat-euroopassa-pohdintaa-seurauksista/. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162513 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162513 http://kremlin.ru/events/president/transcripts/52312 https://mid.ru/ru/foreign_policy/rso/nato/1790803/?lang=ru&clear_cache=Y https://rusmilsec.blog/2021/12/21/venajan-punaiset-linjat-euroopassa-pohdintaa-seurauksista/ https://rusmilsec.blog/2021/12/21/venajan-punaiset-linjat-euroopassa-pohdintaa-seurauksista/ 16 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Yhtenä selityksenä tälle tilanteelle voidaan pitää venäläisen strategisen ajattelun läpi kul- kevaa erottelua suurvaltojen (velikaja deržava) ja suvereniteetiltaan rajattujen pienvaltojen (malaja strana) välille. Suurvallalle on tärkeää omata etupiiri ja vaikutusmahdollisuus naa- pureidensa politiikkaan. Lisäksi pienten maiden ja suurvallan naapureiden tulee olla val- miita noudattamaan suurvallan tahtoa, kun se kokee itsensä uhatuksi.28 Pienten valtioiden osalta mainitaan esimerkiksi se, että ne suhteuttavat oman politiikkaansa alueellisten joh- tajien politiikkaan. Esimerkkinä mainitaan Viron ja Latvian mukautuminen ja integroitumi- nen Euroopan unioniin.29 Juri Zverevin ja Nikolai Meževitšin mukaan eurooppalaiselle pie- nelle maalle on luonteenomaista sen tiivis taloudellinen ja poliittinen suhde naapuri- ja kauempana sijaitseviin maihin sekä yhteistyö talousliittojen puitteissa.30 Myös Skriba kir- joittaa pienten valtioiden taloudellisesta yhteistyöstä ja alueellisten yhteistyöorganisaatioi- den luomisesta, jotka osaltaan rajoittavat valtion suvereniteettia. Skriban mukaan integraa- tiosta aiheutuvat rajoitteet voivat vaikuttaa negatiivisesti maan sisäiseen kehitykseen esi- merkiksi siirtymävaiheen maissa.31 Venäjän naapuruusajattelua määrittävät käsitteet ja niiden määritelmät on koottu seuraa- vaan taulukkoon (Taulukko 1). Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että Venäjän ulkopolitii- kan ajattelussa Pohjois-Euroopan maista jokainen on pieni maa ja Venäjän naapuri, minkä lisäksi Suomi ja Norja ovat rajavaltioita. Taulukko 1.  Naapuruuden käsitteitä venäläisessä ajattelussa Käsite Piirteitä Lähiulkomaat (bližneje zarubežje) Entisen Neuvostoliiton alueen maat, yleensä Baltian maita lukuun ottamatta. Venäjä pyrkii säilyttämään vaikutusvaltansa alueella. Rajavaltio (sopredelnoje gosudarstvo) Valtiot, jotka jakavat rajan Venäjän kanssa. Venäjä pyrkii minimoimaan kokemansa uhat rajavaltioiden alueelta. Hyvä naapuruus (dobrososedstvo) Hyvän naapuruussuhteen ylläpito pienen valtion vastuulla, ml. konfliktien ja jännitteiden ehkäisy. Suurvalta (velikaja deržava) Ylläpitää voimatasapainoa ja hallitsee etupiiriään. Pieni maa (malaja strana) Pienet maat mukautuvat suurvallan politiikkaan. Pienen maan neuvoteltava suvereenisuutensa rajat suurvallan kanssa. Lähde Helin 2021. 28 Smith, Hanna (2016), “Statecraft and Post-Imperial Attractiveness: Eurasian Integration and Russia as a Great Power”, Problems of Post-Communism, 63(3), 171–182, s. 175. 29 Skriba 2014, s. 88; 93. 30 Zverev, Juri M. & Nikolai M. Meževitš (2019), ”Podhody k tipologii malyh jevropeiskih stran na primere Estonii, Latvii i Litvy”, Polis. Polititšeskie Issledovanija (5): 181–191, s. 182–183. 31 Skriba 2014, s. 91. 17 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Edellä on käsitelty Venäjän ulkopolitiikan retoriikan keskeisiä käsitteitä, joiden käytöllä viestitään Venäjän oletetusta valta-asemasta suhteessa sen naapurimaihin. Näiden käsit- teiden lisäksi käytetään toki myös neutraalimpia ilmaisuja, kuten Pohjoismaat (severnye strany). Venäjän ja Euroopan maiden yhteistyön tiivistyessä 1990-luvun lopulla ja 2000- luvun alussa syntyi tilaus käsitteille, joilla ilmaistiin optimismia alueellisen yhteistyön kautta syntyvään ja rajat ylittävään poliittiseen yhteenkuuluvuuteen. Venäläisessä tutki- muskirjallisuudessa termi Uusi pohjoinen (Novyi sever) on alkujaan Islannin entisen presi- dentin Olafur Grimssonin aloite.32 Venäläinen tutkija Natalja Markušina määrittelee aluee- seen kuuluviksi Pohjoismaiden lisäksi Baltian maat ja Venäjän federaation luoteisen fede- raatiopiirin. Markušinan tutkimuksessa “uusi pohjoinen” toimii kehyksenä Venäjän pyr- kimykselle parantaa asemaansa Pohjoisen-Euroopan alueella.33 Sama idea nousee esiin myös venäläisessä, harvalukuisessa Pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa käsittelevässä tutkimuksessa.34 Venäjän suhde Pohjois-Euroopan alueeseen nivoutuu ennen kaikkea Venäjän ja Euroopan unionin välisten suhteiden kautta. Tutkimuskirjallisuudessa päähuomio on Euroopan uni- onin naapuruspolitiikan merkityksen arvioinnissa suhteessa Venäjän tavoitteisiin ko. alu- eilla.35 EU:n ja Venäjän suhdetta kuvastaa niiden kilpailuasetelma Euroopan alueella. Eri- tyisesti Itämeren alueella Venäjä pitää itseään johtoasemassa olevan EU:n vastatoimijana (counter-hegemonic actor).36 EU:n alueellisen aseman vastustaminen on lisääntynyt 2000-luvun aikana ja näkynyt Venä- jän toiminnassa esimerkiksi EU:n johtamiin yhteistyöprojekteihin suhtautumisessa, esi- merkiksi EU:n Itämeren alueen strategian (EU strategy for the Baltic Sea Region – EUSBSR) yhteydessä. Venäjä on vaatinut, ettei sitä pidetä vain yhtenä Itämeren alueen maista, vaan 32 Derjabin, Juri S. (2000), ”’Severnoje izmerenije’ i interesy Rossii”, Doklady Instituta Jevropy № 68; Ulin, Denis S. & Andrei A. Naryškin (2017), “Gosudarstvennye mery podderžki eksporta kak instrument sotsialnogo gosudarstva na primere stran severnoi Evropy”, Meždunarodnye protsessy 2(49): 178–184. 33 Markušina, Natalja (2011), ”Rossija i kontseptsii Severnoi Evropy”, Nautšnoanalititšeski žurnal obozrevatel – Observer 7(258): 66–73, s. 71-72; s. 66; Markušina, Natalja (2015), “Perspektivy transformatsii kontseptsii ‘Novyi sever’ na sovremennom etape”, Azimut nautšyh issledovani: ekonomika i upravlenye 4(13): 100–102. 34 Putilina, Natalja A. (2011), ”ES: raion baltijskogo morja v regionalnoi integratsii na Severe Jevropy”, Sovremennaja Jevropa 1(45): 70–81. 35 Ademmer, Esther; Delcour, Laure & Kataryna Wolczuk (2016), “Beyond geopolitics: exploring the impact of the EU and Russia in the “contested neighborhood.””, Eurasian Geography and Economics, 57(1), 1–18; Delcour, Laure (2018), “Dealing with the elephant in the room: the EU, its “Eastern neighbourhood” and Russia”, Contemporary Politics: Major Powers in Shared Neighbourhoods, 24(1), 14–29; Izotov 2019. 36 Makarychev & Sergunin 2017, s. 466–67. 18 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 että sen suurvalta-asema pitää tunnustaa. Alueen asioiden hoidossa Venäjä ei ole halun- nut neuvotella EU:n kanssa, vaan se on suosinut bilateraalisia ja alueellisia monenkeskisiä yhteistyöalustoja.37 Toisaalta Venäjä on hyötynyt erilaisista EU:n ja Venäjän rajat ylittävistä yhteistyöprojekteista, jotka ovat keskittyneet käytännön ongelmanratkaisuun rajaseu- duilla. Rajat ylittävien yhteistyöprojektien merkitys on ollut tärkeää erityisesti aluehallinto- tasolla.38 Yhtäältä Venäjä on toiminut yhteistyössä EU:n kanssa, esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen alalla, toisaalta vastustanut sen roolia alueella suosimalla kahden- ja monen- keskistä yhteistyötä jäsenmaiden kanssa.39 Tämän yhteistyön mahdollisuudet ovat kuiten- kin karisseet Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman hyökkäyksen myötä. 2.2 Pohjois-Euroopan tutkimuksen koulukuntia Venäjällä Tätä raporttia varten kerätyn tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että Poh- jois-Eurooppaa kokonaisuutena tai siihen kuuluvia yksittäisiä maita koskevaa ja turvalli- suuspolitiikan näkökulmasta relevanttia tutkimusta tehdään Venäjällä verrattain vähän, joskin vuoden 2014 jälkeen sen määrä on suhteellisesti kasvanut.40 Tähänkin tutkimushankkeeseen osallistuneen Aleksandr Serguninin mukaan liberaalit asi- antuntijat pitkälti määrittelivät 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa näkökulmat Pohjois-Eu- roopan alueellisiin kysymyksiin. Näin tutkimuksessa painottui Pohjois-Euroopan merki- tys Venäjän ja lännen välisenä yhteistyön areenana. Alueellisen politiikan prioriteeteissa liberaalit painottavat erilaisia raja- ja raja-alueyhteistyön ohjelmien, sekä kaupan, liiken- teen, ympäristön, terveydenhuollon ja ihmisten välisten yhteyksien tapaisten kysymysten merkitystä. Turvallisuuspoliittinen kehys ei vielä ollut tämän alueen tutkimuksessa hallit- sevassa asemassa. Ukrainan sodan myötä nämä äänenpainot ovat menettäneet asteittain 37 Makarychev & Sergunin 2017, s. 466. 38 Bobylev, Nikolai; Sebastien Gadal; Viktar Kireyeu & Alexander Sergunin (2020), ”EU– Russia cross-border co-operation in the twenty first century: Turning marginality into competitive advantage”, Regional science policy & practice 12(5): 841–859, s. 863. 39 Ks. Deriglazova, Larisa & Mäkinen, Sirke (2019), “Still looking for a partnership? EU-Russia cooperation in the field of higher education”, Journal of Contemporary European Studies, Vol 27(2), 184–195. 40 Voronov, Konstantin V. (2016), “Severnye strany v transatlantitšeskom partnjorstve: proverka na protšnost”, Mirovaja ekonomija i meždunarodnye otnošenija 60(3): 27–35; Voronov, Konstantin V. (2010), “Strany severnoi Jevropy: sbliženije geopolititšeskih lini”, Mirovaja ekonomija i meždunarodnye otnošenija 5: 62–71. 19 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 aikaisemman asemansa ja keskustelussa sekä tutkimuksessa painottuvat entistä selvem- min kovan turvallisuuden kysymykset sekä reaali- ja geopolitiikan näkökulmat.41 Ukrainan sodan alkamisen 2014 jälkeen muut politiikkasektorit, kuten esimerkiksi ympä- ristökysymykset, kalastus, alkuperäiskansojen oikeudet ja merireittien hallinta, liitetään usein keskustelussa osaksi Venäjän ja lännen välistä geopoliittista valtakamppailua. Tut- kijoiden puheenvuoroissa Yhdysvaltojen ja Naton toiminta Pohjois-Euroopassa tulkitaan uhaksi Venäjän kansalliselle turvallisuudelle.42 Myös arktinen alue lasketaan mukaan näi- hin uhkaskenaarioihin, joissa ennakoidaan Naton ja Yhdysvaltojen sotilaallisen toiminnan laajentuvan Venäjän arktisella. Reaalipoliittinen tulkintakehys painottaa alueellisten tur- vallisuusriskien hallintaa kansallisten etujen saavuttamiseksi, vaikka alueellinen yhteistyö sinällään nähdään positiivisena.43 Laajemmin venäläisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tutkimuksessa reaalipolitiikalla ja poliittisella realismilla on perinteisesti ollut vankka asema. Vuonna 2014 julkaistun tutki- muksen mukaan yli puolet vastaajista nimesi tärkeimmiksi ulkomaisiksi vaikutteiksi reaa- lipolitiikan piiriin kuuluvia ajattelijoita. Kotimaisista eli venäläisistä vaikutteista nimettiin lähinnä historiallisia ajattelijoita, jotka jollakin tavalla korostivat Venäjän omalaatuisuutta tai erityisyyttä omana sivilisaationaan.44 41 Sergunin, Alexander & Jyri Lavikainen (2021), “Venäjä tarkastelee Pohjois-Eurooppaa entistä enemmän turvallisuuden näkökulmasta”, https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/talous- yhteiskunta/venaja-tarkastelee-pohjois-eurooppaa-entista-enemman-turvallisuuden- nakokulmasta; Ks myös Godzimirski, Jakub & Alexander Sergunin (2020), “Russian Expert and Official Geopolitical Narratives on the Arctic: Decoding Topical and Paradigmatic DNA”, Arctic Review on Law and Politics Vol. 11, 2020, pp. 22–46; 42 Voronov 2016, s. 27; Sergunin & Lavikainen 2021. 43 Karaganov, Sergei; Boklan D; Kashin V; Likhacheva A; Makarov I. A; Stepanov, I. A; Suslov, D (2021), Arktitšheskaja politika Rossii. Meždunarodnye aspekty, Izdatelskij dom višey školi ekonomiki, Moskva. 44 Tsygankov Andrei & Pavel Tsygankov 2014, 97–98. https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/venaja-tarkastelee-pohjois-eurooppaa-entista-enemman-turvallisuuden-nakokulmasta https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/venaja-tarkastelee-pohjois-eurooppaa-entista-enemman-turvallisuuden-nakokulmasta https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/venaja-tarkastelee-pohjois-eurooppaa-entista-enemman-turvallisuuden-nakokulmasta 20 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 3 Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun keskeiset piirteet 3.1 Johdanto Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivat määritellään noin viiden vuoden välein julkaistavissa strategia-asiakirjoissa. Näistä keskeisin on Kansallisen turvallisuuden stra- tegia, joita on hyväksytty kaikkiaan viisi eri versiota, vuosina 1997, 2000, 2009, 2015 ja 2021.45 Strategian valmistelusta vastaa presidentinhallintoon kuuluva Venäjän turvallisuus- neuvosto. Venäjän perustuslain mukaisesti maan ulko- ja sotilaspolitiikan linjan määrit- tää presidentti. Presidentin vuosittainen puhe Venäjän duuman ylähuoneelle eli liittoneu- vostolle on sekin määritelty strategiseksi ohjausasiakirjaksi. Muita keskeisiä dokumentteja ovat Venäjän sotilasdoktriini ja ulkopolitiikan konsepti, jotka määrittelevät Venäjän keskei- set tavoitteet ulko- ja sotilaspolitiikan alueilla ja joukon keinoja niiden saavuttamiseksi.46 Vertailemalla näitä eri ohjausasiakirjoja keskenään sekä niiden eri versioita voidaan havaita selkeitä muutoksia Venäjän linjassa, mutta myös vuodesta toiseen toistuvia piirteitä. Ohjausasiakirjojen analyysi tuottaa tietoa Venäjän strategisen ajattelun piirteistä ja stra- tegista toimintaympäristöä koskevista oletuksista (esimerkiksi uhka-ajattelun perusteet). Lisäksi strategiset ohjausasiakirjat ovat osa Venäjän harjoittamaa strategista viestintää.47 Toisin sanoen, strategioiden tehtävänä on osaltaan tukea Venäjän ulko- ja sotilaspolitiikan tavoitteiden saavuttamista esimerkiksi kehystämällä Ukrainan sota lännen syyksi.48 45 Venäjän presidentti (1997), Kontseptsija natsionalnoi bezopasnosti Rossijskoi Federatsii, http://www.kremlin.ru/acts/bank/11782; Venäjän presidentti (2000), Kontseptsija natsionalnoi bezopasnosti Rossijskoi Federatsii, http://www.kremlin.ru/acts/bank/14927; Venäjän presidentti (2009), Strategija natsionalnoi bezopasnosti Rossijskoi Federatsii, do 2020 goda, http://www.kremlin.ru/supplement/424; Venäjän presidentti (2015b), Strategija natsionalnoi bezopasnosti Rossijskoi Federatsii, http://www.kremlin.ru/acts/bank/40391; Venäjän presidentti (2021b), Strategija natsionalnoi bezopasnosti Rossijskoi Federatsii, http://www.kremlin.ru/acts/bank/47046. 46 Pynnöniemi, Katri, (2018), “Russia’s National Security Strategy: Analysis of Conceptual Evolution”, Journal of Slavic Military Studies 31(2), 240–256; Lavikainen, Jyri; Saari, Sinikukka; Pynnöniemi, Katri (2019), ”Venäjän ulkopolitiikka“ (2019), s. 13. Teoksessa Voiman Venäjä, Puolustusministeriö. 47 Pynnöniemi 2018. 48 Venäjän presidentti 2015, artikla 17. http://www.kremlin.ru/acts/bank/11782 http://www.kremlin.ru/acts/bank/14927 http://www.kremlin.ru/supplement/424 http://www.kremlin.ru/acts/bank/40391 http://www.kremlin.ru/acts/bank/47046 21 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Venäjän strategisen ajattelun pysyvien piirteiden tunnistaminen edellyttää tiettyjen kes- keisten käsitteiden sekä niiden käyttöä koskevien olettamusten tarkastelua. Seuraavaksi nostamme esiin muutamia keskeisiä käsitteitä, kiinnittäen huomiota erityisesti käsitteiden merkityksen muutokseen sekä niiden käyttöön osana Venäjän ulko- ja sotilaspolitiikkaa. Aineistona on käytetty edellä mainittuja ohjausasiakirjoja sekä ajankohtaista venäläistä ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. 3.2 Geopoliittinen ajattelu ulkopolitiikan taustalla Perinteisen, poliittiseen realismiin perustuvan, geopoliittisen ajattelun mukaan valtion politiikka (ja valta) on kytköksissä sen maantieteelliseen sijaintiin ja voimavaroihin. Äärim- milleen vietynä tämä ajattelu tarkoittaa, ettei valtion politiikassa ole kysymys toimijoiden valinnoista, vaan geopoliittisesta determinismistä: valtion maantieteellinen sijainti ja voi- mavarat määrittävät sen arvot, intressit sekä viholliset ja liittolaiset. Venäjän geopoliittisessa ajattelussa tätä äärimuotoa edustivat 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa (nationalistiset) kommunistit ja nationalistit, jotka olivat omaksuneet ajatteluta- paansa piirteitä läntisestä klassisesta geopolitiikasta (Mackinder, Mahan, Haushofer, Kjel- len) ja venäläisiltä euraasialaisen liikkeen perustajilta.49 Jälkimmäisen suuntauksen pääajatus oli käsitys Euraasiasta yhtenä maantieteellisenä, talo- udellisena ja historiallisena kokonaisuutena. Usein tätä nyky-Venäjän nationalistista geo- poliittista koulukuntaa onkin kutsuttu (uus)euraasialaiseksi. Tämän koulukunnan näke- myksen mukaan Venäjän ja Euroopan, tai laajemmin ns. lännen, (vallassa olevien, ei vält- tämättä ns. tavallisen kansan) arvot ja intressit eivät ole yhteensovitettavissa, vaan länsi muodostaa uhkan Venäjälle, sen olemassaololle. Tämän koulukunnan näkökulmasta Venä- jän tulee selviytyäkseen rakentaa uusi imperiumi. Tämä tulee tehdä joko vapaaehtoisuu- teen perustuen tai voimaa käyttäen; ja uuden ’imperiumin’ tai vähintäänkin integraation maantieteellinen laajuus on myös vaihdellut Venäjä-Valko-Venäjä-Ukraina -liitosta koko entisen Neuvostoliiton alueelle. Joka tapauksessa Neuvostoliiton jälkeen (uudelleen) itse- näistyneiden valtioiden suvereniteetti on kyseenalaistettu, ja ne ovat esitetty lännen sät- kynukkeina, kuten yllä olevissa luvuissa on kuvattu.50 49 Mäkinen, Sirke (2008), Russian Geopolitical Visions and Argumentation. Parties of power, democratic and communist opposition on Chechnia and NATO, 1994–2003, Acta Universitatis Tamperensis 1293, Tampere University Press, Tampere, https://trepo.tuni.fi/ handle/10024/67815. 50 Mäkinen, Sirke (2016a), “Russia – a leading or fading power? Students’ geopolitical metanarratives on Russia’s role in the post-Soviet space”, Nationalities Papers 44(1): 92–113. http://dx.doi.org/10.1080/00905992.2015.1074994 https://trepo.tuni.fi/handle/10024/67815 https://trepo.tuni.fi/handle/10024/67815 http://dx.doi.org/10.1080/00905992.2015.1074994 22 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 2000-luvulla, ns. värivallankumouksista lähtien, ja varsinkin 2010-luvulla Venäjän poliitti- nen johto on omaksunut yhä enemmän nationalistien/euraasialaisten diskurssista ja pai- nottanut lännen esittämistä vihollisena. Länttä vihollisena edusti 1990-luvulla ja 2000- luvun alussa erityisesti Nato ja Yhdysvallat, mutta värivallankumouksista lähtien yhä enem- män myös EU. Venäjän nykyiselle geopoliittiselle ajattelulle on tyypillistä voimakkaan vas- takkainasettelun korostaminen lännen ja Venäjän tai lännen ja Kiinan yhdessä Venäjän kanssa muodostaman navan välillä. Muiden toimijoiden kohtaloksi jää valinta jomman- kumman osapuolen väliltä. Tähän ajatteluun sopii myös vaikutuspiiri-ajattelu, johon on katsottu kuuluneen erityisesti entisen Neuvostoliiton alue, joka on ollut Venäjän ulkopoli- tiikan maantieteellisenä prioriteettina 2000-luvulla.51 Putinin Venäjän geopoliittista ajattelua kuvaa tavoite suurvalta-aseman vahvistamisesta kaikilla eri aloilla. Suurvalta-ajattelua on kaikilla geopolitiikan koulukunnilla, mutta sen merkitys on ollut eri ns. länsisuuntautuneella liberaalilla koulukunnalla kuin mitä euraasia- laisilla nationalisteilla. Putinin hallinnolle suurvalta-ajattelu on tarkoittanut erityisesti pyr- kimystä ulkopoliittisen toimintavapauden vahvistamiseen ja sen estämistä, että ulkopuoli- set voisivat puuttua hallinnon sisäisinä asioina pitämiin kysymyksiin (ihmisoikeudet Venä- jän sisällä; Venäjän ulkopuolella erityisesti etupiiriksi katsomansa alueen maiden Nato-jä- senyyden estäminen ja venäjänkielisten oikeudet muissa maissa). Suurvalta tarkoittaa hallinnon näkökulmasta myös Venäjän sisäistä yhtenäisyyttä, jota uhkaavat kaikki hallin- toa haastavat ajatukset ja valtakeskittymät. Venäjän suurvalta-aseman katsotaan perus- tuvan erityisesti luonnonvaroihin ja asevoimiin, mutta tavoitteena on ollut myös suurval- ta-asema muilla aloilla, esim. koulutus ja muu kulttuuri, erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella. Suurvalta-asema tarkoittaa Venäjälle myös, että se voi esiintyä länsimaita vastus- tavan maaryhmän johtajana ja konservatiivisena arvojohtajana. Venäjän ulkopolitiikan retoriikan taustalla vaikuttaa myös niin kutsuttu konservatiivi- nen käänne, joka tapahtui 2010-luvulla. Politiikan tutkija Mihail Suslovin mukaan venäläi- sessä konservatismissa on pohjimmiltaan kyse eron tekemisestä liberaalina pidettyyn län- teen. Krimin laittoman liittämisen ja Ukrainan sodan alkamisen jälkeen venäläisen maail- man erityisyys hahmotetaan entistä selkeämmin osana geopoliittisen tilan hallintaa. Tässä kontekstissa venäläinen maailma on tarkkarajainen ja omalakinen erotuksena läntisen maailman universalismille.52 Tämä ajattelutapa toisintaa jo slavofiilien esittämää Venäjän 51 Mäkinen, Sirke (2016b), “Russia as an Alternative Model: Geopolitical representations and Russia’s Public Diplomacy – The Case of Rossotrudnichestvo”. Teoksessa Bassin, Mark; Suslov, Mikhail (toim.), Eurasia 2.0, Russian Geopolitics in the Age of New Media, Rowman & Littlefield. 52 Suslov; Mikhail (2019), “Russian Conservatism as an Ideology: The Logic of Isolationism”, s.93–97. Teoksessa Suslov, Mikhail & Uzlaner, Dmitry (toim.) Contemporary Russian Convervatism. Problems, Paradoxes and Perspectives, Leiden: Brill. 23 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 ainutlaatuisuutta ja eroavaisuutta ns. lännestä, jota ovat korostaneet nyky-Venäjän aikana yllä mainitut euraasialaisuuden kannattajat. Tämä ajattelutapa on valtavirtaistunut Venä- jän johdon keskuudessa, ja sillä pyritään perustemaan Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitii- kan yhä jyrkempää käännöstä länsiyhteistyöstä poispäin. Venäjän poliittinen eliitti viittaa usein venäläisen konservatismiin ja euraasialaisuuden kehittymiseen vaikuttaneisiin ajattelijoihin, joihin on kuulunut esimerkiksi äärioikeistolai- nen emigranttifilosofi Ivan Iljin, slavofiili Nikolai Danilevski ja Lev Gumiljov. Venäjän erityi- syyttä korostavat ajattelijat ovat alkaneet esiintyä Putinin puheissa tiheämmin vuodesta 2012, myös käytännön merkityksessä Venäjän politiikan selittämisessä.53 Lisäksi Putinin lähipiiriin kuuluu KGB-taustaisia toimijoita, kuten turvallisuusneuvoston sih- teeri Nikolai Patrušev. Venäjän ja lännen konflikti on Patruševin mukaan ratkaisematon: on tehtävä valinta ’läntisten arvojen’ tai oman kulttuurisen itsenäisyyden välillä. Lisäksi Venä- jän tehtävänä on puolustaa aitoa eurooppalaisuutta sekä historiallista totuutta. Patrušhev maalaa kuvan Venäjästä houkuttelevana vaihtoehtona maille, jotka Venäjän tavoin vas- tustavat lännen ylivaltaa ja pyrkimyksiä rajoittaa ko. maiden kulttuurihistoriallista itsenäi- syyttä. Patruševin kädenjälki näkyy vahvasti vuoden 2021 kansallisen turvallisuuden stra- tegiassa, joka piirtää kuvan Venäjän kulttuurishistoriallisesta erityisyydestä ja maan erityis- asemasta yhtenä maailmanpolitiikan voimakeskuksista.54 3.3 Kansainvälisen järjestelmän ytimessä on suurvaltojen voimatasapaino Monista yksittäisistä muutoksista huolimatta Venäjän turvallisuuspolitiikan lähtökoh- dat ja päämäärät ovat pysyneet samoina. Vuoden 2021 strategia asemoi Venäjän yhdeksi niistä maailmanpolitiikan globaaleista voimakeskuksista, joiden johdolla luodaan uudet säännöt, periaatteet ja koko maailmanpolitiikan arkkitehtuuri. Nyt eletään murros- kautta, jota sävyttää eri voimakeskusten välinen kamppailu vallasta. Venäjän sotilaallisten 53 Eltchaninoff, Michel (2017), Inside the Mind of Vladimir Putin, Oxford University Press, s. 93–95; Pynnöniemi, Katri (2021), “Ivan Ilyin and the Kremlin’s strategic communication of threats: evil, worthy and hidden enemies”. Teoksessa Pynnöniemi, Katri (toii.) The Nexus of Patriotism and Militarism in Russia: A Quest for Internal Cohesion, Helsinki University Press, 2021, https://doi.org/10.33134/HUP-9. 54 Patrushev, Nikolai (2020), “Nužny li Rossii universal’nie tsennosti?”, Rosiijskaja gazeta, 17.6.2020, https://rg.ru/2020/06/17/nuzhny-li-rossii-universalnye-cennosti.html; Pynnöniemi, Katri & Olli-Matti Mikkola (2021), Venäjän strategisen toimintaympäristön tulkintakehykset ja niiden merkitys Suomelle, Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos, Julkaisusarja 3: työpapereita nro 22, https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3206-3, s. 12. https://doi.org/10.33134/HUP-9 https://rg.ru/2020/06/17/nuzhny-li-rossii-universalnye-cennosti.html https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3206-3 24 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 kyvykkyyksien kehittämistä, kansallisen eheyden suojelemista ja talouden modernisoi- mista perustellaan tätä taustaa vasten. Maailmanpolitiikan muutosta kuvataan siis keskeisten suurvaltojen tai voimakeskusten välisenä kamppailuna (ks. seuraava alaluku). Tähän liittyy olennaisesti ajatus näiden voima- keskusten välisen strategisen tasapainon välttämättömyydestä. Strateginen viittaa tässä yhteydessä paitsi sotilaallisen voiman (erityisesti ydinaseet ja muut strategisen tason ase- järjestelmät) tasapainoon sekä sen ylläpitämiseksi kehitettyihin toimintamalleihin ja peri- aatteisiin.55 Yksi venäläisen sotilasstrategisen ajattelun olennainen piirre on, että strate- gista tasapainoa arvioidaan kokonaisvaltaisesti.56 Taustalla vaikuttaa neuvostoaikana lan- seerattu oppi voiman korrelaatiosta, minkä mukaan suurvaltojen voimasuhteiden tasa- paino on sotilasvoiman, taloudellisten resurssien, yhteiskunnallisten ristiriitojen, poliittis- ten liittolaisuuksien, diplomatian ja yleisen mielipiteen yhteissumma.57 Voiman korrelaation periaate on sisäänkirjoitettu eri ohjausasiakirjoihin (strategiat ja soti- lasdoktriini) ja kääntyy eräänlaiseksi voimankäytön pääperiaatteeksi. Sen mukaisesti, Venäjä hyödyntää kaikkia eri voiman elementtejä (sotilaallinen, informaatio, taloudellinen, poliittinen, teknologinen) konfliktien ja voimankäytön ennaltaehkäisemiseksi. Kuitenkin sotilaallista voimaa käytetään vasta kun muut keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi, tai mikäli Venäjä esittää olemassaolonsa olevan uhattuna.58 3.4 Valtioiden välisen valtakamppailun paluu Venäjän toteuttama Krimin alueen miehitys ja Donbasin alueiden valtaus Ukrainalta vuonna 2014 muuttivat myös tapaa, jolla Venäjä asemoi itsensä osaksi kansainvälistä yhteisöä ja globaalia järjestystä. Sotaa edeltäneessä vuoden 2009 kansallisen turvallisuu- den strategiassa arvioitiin vielä, että blokkien vastakkainasettelusta oli siirrytty monivekto- riseen diplomatiaan, ja Venäjän mahdollisuudet vahvistaa kansainvälistä vaikutusvaltaansa nähtiin hyviksi.59 Vuonna 2015 päivitetyssä strategiassa todettiin sen sijaan, että maail- massa on käynnissä valtioiden välinen kamppailu vallasta. Venäjän turvallisuus- ja sotilas- politiikkaan keskittynyt tutkija Timothy Thomas huomauttaa, että vaikka kamppailukäsite 55 Ns. strateginen pelote, ks. Forsström 2019. 56 Adamsky, Dmitry (2018), “Strategic Stability and Cross-Domain Coercion: The Russian Approach to Information (Cyber) Warfare”, s. 150. Teoksessa Rubin, Lawrence & Stulberg, Adam N (toim.),The end of strategic stability? : nuclear weapons and the challenge of regional rivalries. 57 Pynnöniemi & Mikkola 2021, s. 4. 58 Forsström 2019; Venäjän presidentti 2014, artikla 5. 59 Venäjän presidentti 2009. artikla 9. 25 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 [borba] esiintyy vuoden 2015 kansallisen turvallisuuden strategiassa vain kahdesti, kysei- set lauseet saattavat olla koko asiakirjan tärkeimmät, sillä ne kuvaavat Venäjän käsitystä sen itsensä ja lännen välisestä aktiivisesta vastakkainasettelusta eri politiikan aloilla. Ensimmäi- nen kamppailu on luonteeltaan taloudellista. Strategian mukaan käynnissä on kamppailu luonnonvaroista, markkinoillepääsystä ja kuljetusreittien hallinnasta. Lisäksi on käynnissä kamppailu vaikutusvallasta kansainvälisellä areenalla, ja tässä kamppailussa on käytössä poliittisten, taloudellisten ja informaatiovälineiden koko spektri. Myös tiedustelupalvelui- den potentiaalia hyödynnetään entistä aktiivisemmin.60 Vuoden 2021 kansallisen turvallisuuden strategian kuvaus on merkittävästi aiempaa syn- kempi. Ulkopoliittista kamppailua käydäänkin ”etupiirien” (sfera vlijanija) hallinnasta, ja viime kädessä sotilaallisen voiman avulla: ”Maailman sotilaspoliittiselle tilanteelle on tun- nusomaista uusien globaalien ja alueellisten valtakeskusten muodostuminen ja niiden väli- sen etupiireistä käytävän kamppailun kiristyminen. Sotilaallisen voiman merkitys […] geo- poliittisten tavoitteiden saavuttamisen välineenä kasvaa.”61 Vuoden 2021 strategia on ensimmäinen ohjausasiakirja, jossa Venäjä käyttää etupiirikäsitettä avoimesti. Venäjän edustajat ovat aiemmin pyrkineet välttämään etupiireistä puhumista, ja ovat viitanneet geopoliittisiin tavoitteisiinsa muilla termeillä. Esimerkiksi presidentti Dmitri Medvedev esitti vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen Venäjällä olevan ”etuoikeutettuja int- ressejä” lähialueillaan. Venäläinen politiikan tutkija Dmitri Trenin analysoi tätä lausuntoa tuo- reeltaan, ja esitti ”intressipiirien” olevan eri asioita kuin etupiirit, koska intressit voivat olla rajoitettuja kaikkien osapuolten jakamia, mutta vaikutusvalta etupiireissä on kokonaisval- taista ja aina muut ulossulkevaa.62 Medvedevin puhe ”etuoikeudesta” antoi kuitenkin ymmär- tää, että Venäjän alueelliset intressit olivat merkittävämpiä kuin muiden toimijoiden. Vuoden 2021 strategiassa Venäjä on luopunut epäselvästä termistöstä ja puhuu avoimesti etupiireistä. Lisäksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa paljasti myös, että strategian artiklassa 34 mainittu kirjaus sotilaallisen voiman merkityksestä geopo- liittisten tavoitteiden saavuttamiseksi ei tarkoittanut pelkästään voimaa itsessään, vaan myös hyökkäyssodan aloittamista tarvittaessa. Ulkopoliittista kamppailua koskeva artikla on myös siirretty pois maailmantilaa kuvaavasta osiosta kansallista puolustusta käsittele- vään osioon. Strategia kehystää näin etupiirikamppailun ulkopolitiikan sijaan osaksi Venä- jän maanpuolustusta. 60 Venäjän presidentti 2015, artikla 13; Thomas, Timothy (2017), Kremlin Kontrol. Russia’s political-military reality, Foreign Military Studies Office, s. 67. 61 Venäjän presidentti 2021b, artikla 34. 62 “Russia Claims Its Sphere of Influence in the World”, 31.8.2008, New York Times, https:// www.nytimes.com/2008/09/01/world/europe/01russia.html Trenin, Dmitry (2009), “Russia’s Spheres of Interest, not Influence”, The Washington Quarterly, Vol 32 (4), 3–22. https://www.nytimes.com/2008/09/01/world/europe/01russia.html https://www.nytimes.com/2008/09/01/world/europe/01russia.html 26 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Kamppailukäsitteellä on Venäjällä historiallinen tausta, joka elää osittain Venäjän johdon puheissa edelleen. Kamppailu määriteltiin marxismi-leninismissä prosessiksi, jossa vas- takkaiset ja toisensa poissulkevat voimat hävittävät vanhat muodot ja synnyttävät uusia. Tämän prosessin kerrottiin olevan käynnissä kaikkialla, mutta sen merkittävin muoto oli työväenluokan kamppailu omistavaa luokkaa vastaan.63 Neuvostoliiton ulkopoliittista stra- tegiaa kuvanneet länsimaiset aikalaisanalyysit arvioivat tämän marxismileninistisen ajatte- lutavan johtaneen toimintalogiikkaan, joka perustui käsitykseen pysyvästä vastakkainaset- telusta kapitalistisen maailman kanssa, hyökkäävyyteen ja haluttomuuteen tehdä vähäi- simpiäkin myönnytyksiä.64 Kamppailukäsite vaikuttaa palanneen Venäjän johdon poliittiseen ajatteluun aluksi Venä- jän taloudelliseen kilpailukykyyn ja informaatiotilan hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Vuoden 2009 turvallisuusstrategiassa on luonnonvaroista käytävän "taloudellisen kamp- pailun" ohella maininta myös kansainvälisestä informaatiovastakamppailusta (informat- sionnoje protivoborstvo, artikla 10). Kirjaukset osoittavat, että jo ennen Ukrainan sodan alkamista Venäjän johdossa esiintyi näkemyksiä syvästä vastakkainasettelusta kansainvä- listen suhteiden eri aloilla. Ukrainan sodan alkamisen jälkeisissä strategioissa kamppailun katsottiin koskevan kansainvälisiä suhteita sellaisenaan. Taloudelliseen kilpailuun on Venä- jällä liitetty epätyypillisiä välineitä koko presidentti Putinin valtakauden ajan. Esimerkiksi vuonna 2004 Putin arvioi, että globaalissa taloudellisessa kamppailussa käytetään aktiivi- sesti poliittista, taloudellista ja informaatiopainostusta, josta esimerkkinä hän antoi Venä- jän valtion vahvistumisen kehystämisen autoritarismiksi.65 Vastaava käsitys kamppailun kokonaisvaltaisuudesta välittyy myös Venäjän kansallisen tur- vallisuuden strategioiden artikloista. Aseellisen voiman käyttöä tai sillä uhkaamista ei sul- jeta pois luonnonvarojen hallinnasta käytävässä kamppailussa, ja kansainvälistä vaikutus- valtaa yritetään saavuttaa kaikilla mahdollisilla välineillä. Tätä kuvausta täydentävät Putinin läpi virkauransa antamat lausunnot, joissa korostuvat ulkopoliittisen kamppailun rajuus, tappion kärsimisen kohtalokas merkitys ja käsitys maan ulkopolitiikan ja sisäisten olojen välisestä riippuvuussuhteesta. Vuonna 2003 Putin arvioi, että Venäjän valmius kamppailla 63 Alimov, V. Sh. (2016), ”Tema bor’by v filosofskih pervnoistotšnikah”, Vestnik Tšeljabinskogo gosudarstvennogo universiteta, 2016 No 5 (387), 113–117; Marxismin-leninismin perusteet (1960), Kuusinen Otto-Wille (toim.), Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi, https:// www.marxists.org/suomi/aiheet/filosofia/ml-perus-1960/index.htm, s. 78. 64 Leites, Nathan (1951), The Operational Code of the Politburo, New York, McGraw-Hill Book Company; Leites, Nathan (1953), A Study of Bolshevism, Glencoe, Free Press; George, Alexander L. (1969) “’The ‘Operational Code’: A Neglected Approach to the Study of Political Leaders and Decision-Making”, International Studies Quarterly, 13(2),190–222. 65 Venäjän Presidentti (2004), Poslanije Federal’nomu Sobraniju Rosijskoi Federatsii, 26.4.2004, http://kremlin.ru/events/president/transcripts/22494. https://www.marxists.org/suomi/aiheet/filosofia/ml-perus-1960/index.htm https://www.marxists.org/suomi/aiheet/filosofia/ml-perus-1960/index.htm http://kremlin.ru/events/president/transcripts/22494 27 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 vaikutusvallasta ja resursseista määrittävät suoraan Venäjän sekä sisäiset olosuhteet että maan kansainvälisen painoarvon: Venäjän on oltava älykäs ja vahva ”selviytyäkseen tässä raivoisassa kamppailussa”.66 Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Putin arvioi, että kamppailu geopoliittista intresseistä johtaa joko valtion vahvistumiseen tai putoamiseen arvoastei- kossa, josta seuraisi valtion kyvyttömyys puolustaa ”kansansa intressejä”.67 Vaikka kaikuja neuvostoaikaisesta ajattelutavasta on esiintynyt Venäjän johdon puheissa aiemminkin, vahvimmillaan ne näkyvät Venäjän ajantasaisessa vuoden 2021 kansallisen turvallisuuden strategiassa. Strategiassa todetaan maailman johtavien talouksien välisen taloudellisen kamppailun kiihtyneen taloudellisen pysähtyneisyyden ja maailman johta- vien talouksien taantuman vuoksi. Tästä syystä epäreilun kilpailun työkaluja, kuten pro- tektionistisia menetelmiä ja talouspakotteita käytetään entistä laajemmin. Useiden valti- oiden kerrotaan painostavan Venäjää poliittisesti ja taloudellisesti tavoitteenaan saavut- taa etulyöntiasema. Ilmastonmuutosta ja ympäristönsuojelua kerrotaan käytettävän teko- syynä yrityksissä rajoittaa venäläisten yritysten markkinoillepääsyä, venäläisen teollisuu- den kehittämistä, ja Venäjän pyrkimystä hallita kuljetusreittejä ja kehittää arktista aluetta.68 Uusimmasta kansallisen turvallisuuden strategiasta on poistettu kaikki kuvaukset Euroo- pan unionista, Euroopan maista ja Yhdysvalloista mahdollisena kumppanina. Venäjän ker- rotaan olevan valmis molempia hyödyttävään taloudelliseen ja vakautta vahvistavaan yhteistyöhön kiinnostuneiden valtioiden kanssa.69 Ukrainan hyökkäyksen alkamisen yhteydessä 24.2.2022 pitämässään puheessa Putin perusteli toimintaansa Yhdysvaltojen “raa’an voiman” kohtaamisella ja Venäjää uhkaavalla tuholla. Tästä syystä myös Venäjän “voima ja valmius kamppailuun ovat itsenäisyyden ja suvereniteetin perusta.”70 Puheessa toistuu kolme Venäjälle tyypillistä tulkintaa kansain- välisen valtakamppailun merkityksestä: 1) Etupiirin menettäminen uhkaa nykymuotoi- sen Venäjän olemassaoloa; 2) Ulkopolitiikan tärkein voimavara on tahdonvoima, eivätkä aineelliset tai muut resurssit; 3) Väkivallan käytölle ei ole moraalisia tai muita pidäkkeitä, vaan voimaa ollaan valmiita käyttämään tehtävän suorittamiseen tarvittava määrä. 66 Venäjän presidentti (2003), Poslanije Federal’nomu Sobraniju Rosijskoi Federatsii, 16.5.2003, http://kremlin.ru/events/president/transcripts/21998. 67 ”Inter’vju Vladimira Putina informatsionnomu agentstvu TASS”, Rosiijskaja Gazeta, 23.11.2014, https://rg.ru/2014/11/23/stenogramma.html. 68 Venäjän presidentti 2021, artikla 16. 69 Venäjän presidentti 2021, artikla 101. 70 Venäjän presidentti (2022), Obraštšenije Presidenta Rosiijskoi Federatsii, 24.2.2022, http://www.kremlin.ru/events/president/news/67843. http://kremlin.ru/events/president/transcripts/21998 https://rg.ru/2014/11/23/stenogramma.html http://www.kremlin.ru/events/president/news/67843 28 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 4 Venäjän Pohjois-Eurooppaa koskeva ulkopolitiikan retoriikka Tässä osiossa analysoimme Venäjän ulkoministeriön Pohjois-Eurooppaa koskevaa retoriik- kaa strategisena viestintänä, eli harkittuna ja tavoitteellisena viestintänä, joka auttaa vies- tivää tahoa saavuttamaan tavoitteensa.71 Aineistona käytämme Venäjän ulkoministeriön vuosittain julkaisemia katsauksia diplomaattisesta toiminnastaan, ulkoministeriön verk- kosivujen kahdenvälisiä suhteita koskevaa aineistoa ja ulkoministeriön tiedottajan viikoit- taisia lehdistötilaisuuksia vuosilta 2012–2021. Aineisto ilmentää Venäjän virallista näkö- kulmaa, ja sen avulla analysoimme Venäjän ulkopoliittisia päämääriä Pohjois-Euroopan ja alueen maiden suuntaan. Venäjän ulkoministeriön vuosikatsaukset (Obzor) ovat kuvauksia Venäjän ulkopolitiikasta ja ulkoministeriön diplomaattisesta toiminnasta kyseisenä vuonna, joihin sisällytetään myös muutaman lauseen tai kappaleen kokoinen arvio kahdenvälisten suhteiden tilasta eri maiden kanssa. Näitä katsauksia on julkaistu vuodesta 2008 lähtien. Aineiston sup- peuden vuoksi poikkeamme tutkimusraportin muusta rajauksesta ja analysoimme myös vuotta 2012 edeltävät katsaukset. Tästä aineistosta analysoidaan Suomea, Ruotsia, Nor- jaa ja Tanskaa koskevat osiot. Maita käsitellään katsauksissa yleensä yhtenä pohjoismai- sena ryhmänä, johon kuuluu myös Islanti, ja maiden asioita yleensä tärkeysjärjestyksessä. Maakohtainen aineisto puolestaan koostuu Venäjän ulkoministeriön verkkosivuilla olevista lähteistä, jotka ovat ryhmitetty ”kahdenväliset suhteet” kategoriassa kutakin Pohjois-Eu- roopan maata koskevaksi.72 Aineiston analyyttinen viitekehys perustuu diskurssianalyysiin ja lähihistorian tulkinnalle. Näin voidaan eritellä sekä Venäjän strategista viestintää kunkin Pohjois-Euroopan maan suuntaan sekä Venäjän poliittisiin tavoitteisiin ja uhkakuviin laajemmin liittyviä merkitys- sisältöjä. Eri maita koskevista aineistoista pyritään nostamaan esille yleisimmät diskurssit, 71 Holtzhausen, Derina; Zerfass, Ansgar (2015), “Strategic Communication, Opportunities and Challenges of the Research Area”, s. 4–5. Teoksessa The Routledge Handbook of Strategic Communication, Holtzhausen, Derina; Zerfass, Ansgar (toim.), Routledge, New York and London. 72 Aineistoon viitataan tässä luvussa lyhennettyssä muodossa, josta käy ilmi maa (Fin; Swe; Nor; Den), päivämäärä, ja onko kyseessä maa-aineisto (FP) vai lehdistötilaisuus (BR). Saman päivämäärän julkaisut erotellaan aakkoskirjamilla (a; b; c). Kokonaiset viitteet ovat liitteessä 2. 29 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 minkä lisäksi vertaillaan, miten eri diskurssien välinen suhde on muuttunut eri aikoina. Tämän analyysin rinnalla selvitetään käännekohdat Venäjän ulkosuhteissa eri maiden kanssa, jolloin Venäjän strateginen viestintä voidaan asettaa osaksi laajempaa kontekstia ja arvioida syitä Venäjän poliittiselle toiminnalla ja tavoitteenasettelulle. Venäjän julkisuusdiplomatiaa tutkinut Sirke Mäkinen havaitsi Venäjän ulkoministeriön alai- sen Rossotrudnitšestvo-järjestön johtajan kirjoittamien ulkopoliittisten tekstien sisältävän kuvauksen kahdesta päinvastaisesta geopoliittista mallista entisen Neuvostoliiton maille, joista negatiivinen malli edusti ns. länsimaita ja positiivinen Venäjää.73 Sovellamme vas- taavaa lähestymistapaa Venäjän ulkoministeriön viestintään ja erittelemme maa-aineis- tosta Venäjän mallin ihanteellisesta Pohjois-Euroopasta ja tämän ihanteen negatiivisen vastinparin. Lisäksi analysoimme seuraavia kysymyksiä: 1) Venäjän poliittinen visio kah- denvälisistä suhteista kunkin Pohjois-Euroopan maan kanssa; 2) mitä konkreettisia poliitti- sia tavoitteita tai uhkakuvia Venäjä pitää esillä kunkin Pohjois-Euroopan maan kohdalla, ja miten nämä tavoitteet eroavat eri maiden välillä; 3) missä yhteyksissä suurvaltojen välinen kilpailu esiintyy Venäjän viestinnässä eri maiden kohdalla. Konkreettisesti tämä tapahtuu erittelemällä aineistosta 1) Venäjän kuvaukset itsestään, muista ja kaikkien osapuolten toiminnasta; 2) näille kuvauksille merkitykselliset termit ja koodit, kuten venäjävastainen, hyvä naapuri ja niihin liitetyt merkityssisällöt. Tällaiset merkitsijät muodostavat laajempia merkitysjärjestelmiä, jotka muodostuivat yhtäältä toi- siaan vahvistavien merkitsijöiden linkittymisessä ja toisaalta merkitsijöiden vastakohtien eriytymisessä.74 Tätä analyysia tuetaan lähihistorian ja ulkopoliittisen toiminnan analyysillä. Näin voidaan arvioida, miksi jotkut asiat esitetään toistensa vastinpareina, ja mitä toimijoita ja tapah- tumia Venäjä kytkee osaksi samaa jatkumoa. Samalla voidaan eritellä ne suurvaltakilpai- lun muodot, joita Venäjä pitää relevanttina Pohjois-Euroopan maiden kohdalla, ja havaita ne hetket, jolloin näistä ulkopolitiikan aloista tuli merkittäviä Venäjän ulkosuhteissa Poh- jois-Euroopassa. Seuraavaksi esitellään Venäjän ulkoministeriön esittämät perusviestit kunkin Pohjois-Euroopan maan kohdalla. 73 Mäkinen 2016b. 74 Hansen, Lene (2006), Security as a Practice. Discourse Analysis and the Bosnian War, Routledge, s. 38. 30 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 4.1 Venäjän perusviestit 4.1.1 Ruotsi – ongelmatapaus ja russofobinen varustautuja Ruotsi määrittelee itsensä liittoutumattomaksi, sotilasliitoista vapaaksi (militär alliansfri- het) maaksi. Tästä huolimatta Venäjä kritisoi Ruotsia monisyisemmin kuin Suomea, Norjaa ja Tanskaa, ja tätä kritiikkiä on harjoitettu johdonmukaisemmin tarkastelujakson (2012–2021) alusta alkaen. Ruotsi on ainoa Pohjois-Euroopan maa, jolla oli Venäjän ulkoministeriön vuosi- katsausten mukaan jo ennen Ukrainan sodan alkamista epärakentava suhtautuminen tiettyi- hin kysymyksiin tai ratkaisemattomia kysymyksiä Venäjän kanssa.75 Kuvio 1 näyttää kootusti Ruotsin ja Venäjän välisten suhteiden kiistat ja käännekohdat vuosina 2012–2021. Venäjän kritiikin ytimessä vaikuttaa olevan, ettei Ruotsi lähtökohtaisesti käyttäydy kuten sen pienenä maana ja Venäjän naapurina "kuuluisi" käyttäytyä, eli taivu Venäjän vaatimuk- siin. Tutkija Voronov viittaa tähän ”Pultavan syndroomana”, jonka oireisiin kuuluu mm. poliit- tinen russofobisuus.76 Ruotsia koskevassa aineistossa esiintyy kaksi Venäjän vastustuksen herättävää yleistä teemaa, joista ensimmäinen koskee viranomaisten avointa puhetapaa, jossa Venäjää käsitellään turvallisuusuhkana ja toinen Ruotsin aktiivista ulkopolitiikkaa ja muuten Venäjän vaatimusten huomiotta jättämistä. Venäjän ulkoministeriön edustajat alkoivat osallistua Ruotsin Nato-keskusteluun näkyvästi jo vuonna 2014 ja kertoivat alusta alkaen, että jäsenyydestä seuraisi Venäjän vastatoimia.77 Ulkoministeriö on Venäjän asevoimien jopa Itämerellä aiheuttamien sotilaallisten vaarati- lanteiden jälkeen kommentoinut tapahtumia Ruotsille pilkallisesti, ja esittänyt niiden syyksi Naton ja Yhdysvaltojen vastuuttoman toiminnan.78 Venäjän valmiiksi nuiva suhtautuminen Ruotsiin on kiristynyt vuoden 2014 jälkeen, jolloin Venäjän suurlähettiläs arvioi, että Ruotsi ei ole russofobinen, mutta Ruotsin media on. Tästä erottelusta kuitenkin luovuttiin pian, ja jo vuonna 2016 ulkoministeri vihjasi Ruotsin vierailullaan maan kärsivän russofobiasta.79 Venä- jää ärsyttää erityisesti sotilaiden ja poliitikkojen ulostulot, joissa kehutaan Nato-yhteistyötä tai käsitellään Venäjää turvallisuusuhkana, ja maa on julkaissut tällaisiin ulostuloihin piste- liäitä vastineitaan sekä viikoittaisissa tiedotustilaisuuksissaan että ulkoministeriön verkkosi- vuilla. Vuonna 2021 ulkoministeriö kertoi pitävänsä jo tavanomaisina Ruotsin puolustusmi- nisterin ”russofobisia hyökkäyksiä, joiden tarkoitus on jatkaa Venäjän patoamispolitiikkaa”.80 75 Venäjän ulkoministeriö (2014), Vnešnepoliticheskaja i diplomatitšeskaja dejatel’nost Rossijskoi Federatsii v 2013 godu, https://www.mid.ru/ru/activity/review/, s. 73. 76 Voronov, Konstantin (2018b), ”’Poltavskij sindrom’ Švetsii: Tjažkoje politistoritšeskoe nasledije”, Mirovaja ekonomika i meždunarodnije otnošenija, tom 62, No 12, 75–82. 77 Swe17062014FP, Swe22072014FP. 78 Swe07082014FP. 79 Swe28042016FP. 80 Swe08092016FP; Swe13042015FP; Swe08092016FP; Swe19112020FP; Swe15102021FP. https://www.mid.ru/ru/activity/review/ 31 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Kuvio 1.  Ruotsin ja Venäjän välisten suhteiden kiistat ja käännekohdat Venäjän ja Ruotsin kahdenvälisten suhteiden tärkeimmät kiistat ja käännekohdat 2013 2012 2017 2014 2018 2015 2019 2016 2020 2021 2022 Venäjä kritisoi Ruotsia, koska se ei luovuta Venäjän terroristeina pitämiä henkilöitä Venäjälle, eikä sulje tsetseenikapinallisten ylläpitämää Kavkaz-keskus -verkkosivua. HUHTIKUU/ Pohjoismaiden puolustusministerit julkaisevat Aftenpostissa kirjoituksen, jossa perustellaan puolustusyhteistyön tiivistämistä Venäjän uhkalla. HELMIKUU/ Venäjä karkottaa ruotsalaisia diplomaatteja näiden seurattua Aleksei Navalnyin tueksi järjestetyttyä mielenosoitusta. Ruotsin pääministeri ja Venäjän presidentti tapaavat ensi kerran vuoden 2011 jälkeen. Ukrainan sota alkaa. Ruotsi asettaa pakotteita Venäjälle. Venäjän suurlähettilään mukaan Venäjä reagoisi selvästi ja Ruotsin turvallisuus heikkenisi, jos Ruotsi liittyisi Natoon. Venäjän ilmavoimat tekevät useita provoka- tiivisia lentoja Itämeren alueella. Sukellus- venejahti Ruotsin rannikolla. Venäjän sotilastiedustelun hakkerit murtautuvat Ruotsin urheiluliiton anti-doping tietokantaan. Venäjä syyttää Ruotsia Aleksei Navalnyin myrkytyksen tutkinnan käyttämisestä Venäjän patoamiseen ja Venäjän sisäisen vakauden horjuttamiseen. MAALISKUU/ Venäläinen pommikone harjoittelee ydinaseen käyttöä Ruotsia vastaan. HELMIKUU/ Venäjän kauppalähetystön kiinteistö huutokaupataan. Venäjän mukaan päätös rikkoo kansainvälistä lakia. Ruotsi alkaa palauttaa yhteyksiä Venäjään. Venäjä ilmaisee tyytyväisyytensä. Venäjä syyttää Natoa Ruotsin ja Suomen käyttämisestä Venäjän patoamiseen. Venäjä kritisoi Ruotsia läpi tämän Etyj-puheenjohtajakauden. LOKAKUU/ Venäjä kritisoi Ruotsin uutta puolustusstrategiaa, jossa budjetin kasvattamista 40 prosentilla perustellaan Venäjän uhkalla. KESÄKUU/ Venäjä syyttää Ruotsia osallistumi- sesta Naton harjoituksiin, joissa imitoidaan ydinaseiden käyttöä Venäjää vastaan. JOULUKUU/ Venäjä esittää vaatimuksensa turvatakuista, joiden mukaan Naton pitää kieltäytyä ottamasta uusia jäsenmaita. JOULUKUU/ Venäjän mukaan Ruotsin ja Suomen tulee ymmärtää seuraukset, jos ne osallistuvat Naton harjoituksiin, joissa harjoitellaan ydinaseiden käyttöä. 32 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Nato-yhteistyön lisäksi Venäjä vastustaa Ruotsin pyrkimyksiä palauttaa puolustusky- kyään. Kun Ruotsi julkaisi uuden puolustusstrategiansa vedoksen, Venäjä ilmaisi huolensa menojen kasvusta, jonka se arvioi olevan kylmän sodan aikaan verrattavissa. Lisäksi Venä- jää ärsytti, että se oli mainittu asiakirjassa ”yli sata kertaa, pääasiassa potentiaalisena tur- vallisuusuhkana”.81 Venäjä on kuvannut Ruotsin sotilaallista varautumista Venäjän uhkan vuoksi toistuvasti hysteeriseksi, huolimatta siitä, että kansallinen keskustelu Ruotsin puo- lustuskyvyn palauttamisesta sai alkusysäyksensä vuonna 2013, kun Venäjän ilmavoimien pommikoneet tekivät harjoitushyökkäyksen Tukholmaan, jota Ruotsin ilmavoimat eivät havainneet ajoissa.82 Ruotsin ulkopolitiikkaa koskevalla Venäjän kritiikillä on kuitenkin uhkapuhetta pidemmät perinteet. Venäjä pitää Ruotsin ja Puolan aloitteesta syntynyttä EU:n Itäinen kumppanuus -politiikkaa geopoliittisena hankkeena. Venäjän näkemyksen mukaan sen tavoitteena on siirtää entisen Neuvostoliiton alueeseen kuuluneet maat EU:n intressipiiriin.83 Käsitteitä int- ressi- ja etupiiri käytetään Venäjän ulkopoliittisessa retoriikassa Treninin tulkinnasta (ks. s. 26) poiketen yhdenmukaisessa merkityksessä: puhe maiden ”siirtämisestä” intressipiiristä toiseen viittaa sen muut toimijat poissulkevaan luonteeseen. Venäjä on luonnehtinut Ruotsin ja muiden Aleksei Navalnyin murhayrityksen tutkintaan osallisten valtioiden toimia epäkunnioittavaksi, ylimieliseksi, venäjävastaiseksi, destruktii- visiksi, geopoliittisiksi, ultimaatumeiksi, revisionistisiksi; kansainvälisen oikeuden vastaisiksi sekä epävakauden luomiseksi Venäjän sisälle.84 Lisäksi kritiikkiä on kirvoittanut ruotsalais- ten diplomaattien tekemä Navalnyia tukeneiden mielenosoitusten seuraaminen Venäjällä sekä Ruotsin vuoden 2021 Etyj-puheenjohtajuuskausi. Venäjää on myös ärsyttänyt Ruotsin tapa noudattaa kansainvälistä oikeutta silloinkin, kun päätökset kohdistuvat Venäjää vastaan. Venäjä on kritisoinut esimerkiksi turvapaikkojen myöntämistä Venäjän terroristeina pitämille ihmisille. Pitkäkestoisin kiista maiden välillä käynnistyi, kun Ruotsin korkein oikeus määräsi vuonna 2011 huutokaupattavaksi Venä- jän kauppalähetystön hallussa olevan kiinteistön, kun kansainvälinen välimiesoikeus oli tuominnut Venäjän maksamaan korvauksia saksalaiselle liikemiehelle 1990-luvulla Venä- jällä menettämästään liiketoiminnasta. Venäjän mukaan päätös ”myrkytti” maiden väliset 81 Swe23102020FP. 82 ”Ryskt flyg övade anfall mot Sverige”, Svenska Dagbladet, 22.4.2013, https://www.svd. se/a/ef3fc1a2-cff8-32d8-a8c4-afe453e5d888/ryskt-flyg-ovade-anfall-mot-sverige. 83 Swe22062015FP; Swe28042016FP. 84 Swe23012020FP; Swe14092020FP; Swe17092020FP; Swe18092020FP; Swe25092020FP; Swe21122020FP; Swe22122020FP; Swe24122020FP; Swe05022021FPa; Swe05022021FPb; Swe05022021FPc; Swe08022021FP; Swe19022021FP; Swe30042021FP. https://www.svd.se/a/ef3fc1a2-cff8-32d8-a8c4-afe453e5d888/ryskt-flyg-ovade-anfall-mot-sverige https://www.svd.se/a/ef3fc1a2-cff8-32d8-a8c4-afe453e5d888/ryskt-flyg-ovade-anfall-mot-sverige 33 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 suhteet.85 Kiinteistö huutokaupattiin vuonna 2014, mutta Venäjä ei tunnusta päätöstä ja piti kysymystä ”ratkaisemattomana” vielä vuonna 2021. Huolimatta lukuisista esiin nostamistaan ongelmakohdista, on Venäjä vuosien varrella korostanut haluaan kasvattaa investointeja ja kiihdyttää kaupallista ja taloudellista yhteis- työtä Ruotsin kanssa. Venäjän ulkoministerin mukaan maiden välisten suhteiden huip- pukohta asettuu vuosille 2009–2011, jolloin Ruotsi normalisoi suhteet Venäjään nopeasti Georgian sodan jälkeen, kauppavaihto kasvoi ennätykseensä, vierailuja tehtiin ja sopimuk- sia allekirjoitettiin.86 Venäjän mukaan pysyvät erimielisyydet eivät saa toimia esteenä dia- logille.87 Tämä kuvastaa eroa Venäjän yksittäisten ja strategisten tavoitteiden välillä – Venä- jän intresseissä on ollut vahvistaa taloudellista keskinäisriippuvuutta Ruotsin kanssa huo- limatta Ruotsin ulkopolitiikasta. Vuoteen 2021 ulottuvassa aineistossa painotettiin myös Ruotsin ja Venäjän liike-elämän välisiä suoria yhteyksiä, hallitusten välisten kaupallis-talou- dellisten yhteyksien lisäksi.88 4.1.2 Norja – hyvästä naapurista Naton sillanpääasemaksi Siitä huolimatta että Norja on Naton perustajajäsen, maiden kahdenväliset suhteet ovat perinteisesti olleet tiiviit ja monintasoiset. Liittoutumisestaan huolimatta Norja on pyrki- nyt lisäämään Venäjän luottamusta pidättäytymällä pysyvien Nato-joukkojen ja ydinasei- den sijoittamisesta alueellensa. Norja on myös aktiivisesti pyrkinyt sitouttamaan Venäjää alueelliseen yhteistyöhön Barentsin euroarktisen neuvoston ja Arktisen neuvoston kautta. Vuonna 2010 Venäjä ja Norja allekirjoittivat Barentsin merirajan määrittävän sopimuksen vuosikymmeniä kestäneiden neuvotteluiden jälkeen. Venäjää ja Norjaa on myös yhdistä- nyt suurten öljy-yritysten yhteiset hankkeet esimerkiksi arktisella alueella. Lisäksi Norjan kansallisella sijoitusrahastolla on vuoteen 2022 saakka ollut merkittäviä omistuksia Venä- jän energia-alan yhtiöissä.89 Kuvio 2 näyttää kootusti Norjan ja Venäjän välisten suhteiden kiistat ja käännekohdat vuosina 2012–2021. 85 Swe23082012FP. 86 Swe28042016FP; Swe18022017FP. 87 Swe03022020FP 88 Swe16022013FP. 89 Saari, Sinikukka & Jyri Lavikainen (2021), Russia’s Shifting Foreign and Security Policy in Northern Europe. The New Geopolitical Meaning of ‘good neighbourliness’, FIIA, s. 7–9. 34 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Kuvio 2.  Norjan ja Venäjän välisten suhteiden kiistat ja käännekohdat Venäjän ja Norjan kahdenvälisten suhteiden tärkeimmät kiistat ja käännekohdat 2013 2012 2017 2014 2018 2015 2019 2016 2020 2021 TOUKOKUU/ Venäjä kritisoi Norjaa, kun se on sallinut terroristina pitämänsä henkilön osallis- tua kansalaisjärjestön kokoukseen Oslossa. HUHTIKUU/ Pohjoismaiden puolustusministerit julkaisevat Aftenpostissa kirjoituksen, jossa perustellaan puolustusyhteistyön tiivistämistä Venäjän uhkalla. Venäjän mukaan Norja yrittää haitata sen läsnäoloa Huippuvuorilla. Venäjä päästää noin 5500 turvapaikanhakijaa rajan yli Norjaan. Norjan pääministeri ja Venäjän presidentti tapaavat ensi kerran 10 vuoteen. Ukrainan sota alkaa. Norja asettaa pakotteita Venäjälle. LOKAKUU/ Venäjän ulkoministeri vierailee Nor- jassa ja osallistuu voitonpäivän juhlallisuuksiin. Venäjän ilmavoimat harjoittelevat Norjassa olevien kohteiden pommittamista. Maat pidättävät toistensa kansalaisia vakoiluista epäiltyinä. Venäjän mukaan Norja kiihdyttää Venäjä- vastaista propagandaansa ja jatkaa sotilaallisia valmisteluja Venäjän rajan lähellä. Venäjän sotilastiedustelun hakkerit murtautuvat Norjan parlamenttin sähköpostijärjestelmin. MARRASKUU/ Venäjä syyttää Norjaa Huippu- vuorten militarisoimisesta salaa. ELOKUU/ Norja ottaa venäläisen kalastusaluksen kiinni Huippuvuorten aluevesillä. MARRASKUU/ Venäjän ulkoministeri pyytää Norjan ulkoministeriä puuttumaan henkilökohtaisesti venäläislasten viemiseen vanhemmiltaan. HUHTIKUU/ Pakotelistalla oleva Dmitri Rogozin tekee provokatiivisen vierailun Huippuvuorille. Venäjä ilmaisee tyytyväisyytensä Norjan valmiuteen parantaa suhteita. Venäjän mukaan Norja lisää panostustaan Naton sotilaalliseen toimintaan Venäjän rajojen lähellä. LOKAKUU/ Norjaan päätetään sijoittaa 330 yhdysvaltalaisten sotilaan kiertävä sotilaiden osasto. Venäjän edustaja uhkaa Norjaa strategis- ten aseiden uudelleenkohdistamisella. LOKAKUU/ Naton Trident Juncture -sota- harjoitus järjestetään. Yhdysvaltalaisten joukko- jen määrää kasvatetaan 700 sotilaaseen. Venäjä syyttää Norjaa venäjävastaisesta sotilaallisesta varustautumisesta. HELMIKUU/ Venäjän ulkoministeri lähettää Norjan ulkoministerille kirjeen, jossa vaatii kon- sultaatioita Venäjän läsnäolosta Huippuvuorilla. ELOKUU/ Yhdysvaltojen sotilaiden vetämisestä pois päätetään. Venäjän mukaan päätöksellä saatetaan peitellä Yhdysvaltojen läsnäolon kasvattamista. 35 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:38 Vuoden 2015 vuosikatsauksessa Venäjä ei enää määritellyt Norjaa hyväksi naapuriksi. Venäjän ulkoministeri saapui kuitenkin vielä lokakuussa 2014 hurmausmatkalle Norjaan, jonka ydinviestinä oli Venäjän halukkuus jatkaa taloudellisen yhteistyön kehittämistä, eri- tyisesti energia-alalla, jossa yhteistyön tason kerrottiin olevan strategisen kumppanuu- den tasolla ennen Ukrainan sotaa.90 Ulkoministeriön vuosikatsauksen mukaan talous- pakotteisiin liittymisestä huolimatta positiivinen yhteistyö avainsektoreilla jatkui vielä vuonna 2014. Vuonna 2015 pakotteet ”pidättelivät” suhteiden kehittymistä, minkä lisäksi negatiiviseksi piirteeksi nostettiin Norjan määräys karkottaa sanktiolistalla olevat henkilöt Huippuvuorilta.91 Vuoden 2016 päätöstä 330 yhdysvaltalaisen merijalkaväen sotilaan kiertävän osaston sijoittamisesta Keski-Norjaan voidaan pitää eräänlaisena käännekohtana. Venäjän duu- man puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja uhkasi Venäjän kohdistavan Norjaan stra- tegiset aseensa [ydinaseensa] ja Norjan kansan “kärsivän”, jos tilanne jatkuu.92 Merijalka- väen sijoittamisen jälkeen Venäjä alkoi esittää Norjan sotilaallisena ongelmana. Muutoksen rajuutta kuvaa se, että aikaisemmin ulkoministeriön viestintä Norjaan oli koskenut lähinnä kulttuuri- ja raja-alueyhteistyötä Pohjois-Norjassa, mutta vuodesta 2016 eteenpäin Venä- jän huomio keskittyi ennen kaikkea Naton ja Norjan sotilaalliseen toimintaan. Seuraavina vuosina Venäjän ilmavoimat tekivät useita harjoitushyökkäyksiä realistisiin kohteisiin Nor- jan pohjoisosissa.93 Norjan suunnalta tulevaa sotilaallista uhkaa kuvaava puhetapa on kiih- tynyt vuodesta 2019 eteenpäin sekä ulkoministeriön viestinnässä että vuosikatsauksissa, joissa Norja esitetään jo itsenäisesti Venäjää vastaan varustautuvana toimijana.94 Suhtei- den muiden piirteiden kuvaukset ovat seuranneet tätä barometria. Pakoteet, jotka aikai- semmin eivät Venäjän mukaan estäneet yhteystyötä avainsektoreina, olivatkin vuoden 2019 katsauksessa merkittävä syy heikoille suhteille. Siinä missä maiden välinen poliittinen 90 Nor23102014FP. 91 Venäjän ulkoministeriö (2015), Vnešnepolititšeskaja i diplomatitšeskaja dejatelnost Rossijskoi Federatsii v 2014 godu, https://www.mid.ru/ru/activity/review/, s. 87–88; Venäjän ulkoministeriö (2016), Vnešnepolititšeskaja i diplomatitšeskaja dejatelnost Rossijskoi Federatsii v 2015 godu, https://www.mid.ru/ru/activity/review/, s.109. 92 ”’Norway will suffer’: Russia makes nuclear threat over US Marines”, The Local, 31.10.2016, https://www.thelocal.no/20161031/ norway-will-suffer-russia-makes-nuclear-threat-over-us-marines/. 93 “Russian bombers simulated an attack against this radar on Norway’s Barents Sea coast”, 5.3.2018, The Barents Observer, https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/ russian-bombers-simulated-attack-against-radar-norways-barents-sea-coast. 94 Nor23102019FP; Nor24102019FP. https://www.mid.ru/ru/activity/review/ https://www.mid.ru/ru/activity/review/ https://www.thelocal.no/20161031/norway-will-suffer-russia-makes-nuclear-threat-over-us-marines/ https://www.thelocal.no/20161031/norway-will-suffer-russia-makes-nuclear-threat-over-us-marines/ https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/russian-bombers-simulated-attack-against-radar-norways-barents-sea-coast https://thebarentsobserver.com/en/security/2018/03/russian-bombers-simulated-attack-against-radar-norways-barents-sea-coast 36 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julka