Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:14 Tulo- ja alueperusteinen tukijärjestelmä kotitalouksille Työryhmän loppuraportti Talouspolitiikka Tulo- ja alueperusteinen tukijärjestelmä kotitalouksille Työryhmän loppuraportti Valtiovarainministeriö Helsinki 2023 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriö This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. ISBN pdf: 978-952-367-281-9 ISSN pdf: 1797-9714 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2023 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/ Kuvailulehti 1.3.2023 Tulo- ja alueperusteinen tukijärjestelmä kotitalouksille Työryhmän loppuraportti Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Teema Talouspolitiikka Julkaisija Valtiovarainministeriö Yhteisötekijä Tulo- ja alueperusteinen tukijärjestelmä kotitalouksille -työryhmä Kieli suomi Sivumäärä 57 Tiivistelmä Tulo- ja alueperusteinen tukijärjestelmä kotitalouksille –työryhmän tarkoitus oli valmistella kevään 2023 hallitusneuvotteluihin mennessä tukimalli, jonka tavoitteena on yhtäältä lisätä energiaverojärjestelmän ilmasto-oikeudenmukaisuutta sekä toisaalta vastata polttoaineiden markkinahintojen nousupiikkien kohtuuttomiin sosiaalisiin seurauksiin. Lisäksi tuli selvittää, voidaanko malliin luoda myös elementti, jossa markkinahintojen äkillinen nousu mahdollistaisi automaattisen tulotuen maksamisen kotitalouksille. Työryhmä selvitti laajasti kysymykseen liittyviä juridisia, taloudellisia, sekä tietoinfrastruktuuria koskevia kysymyksiä. Työryhmän selvityksissä kävi ilmi, että energiahyödykkeiden kulutuksen epätasaisesta jakautumisesta kotitalouksien kesken jopa eri väestöryhmien sisällä seuraa, ettei yleisemmillä tulo- ja alueperusteisella etuudella kyetä merkittävissä määrin kompensoimaan energian hintojen nousua niille, jotka energiatuotteita paljon käyttävät. Toisaalta esimerkiksi suoraan kulutuksen määrään perustuvilla kompensaatioilla heikennettäisiin ympäristöohjausta. Työryhmän näkemysten mukaan tavoitteiden mukaisen mallin luominen olisi periaatteessa mahdollista, mutta työryhmä katsoo, että tukimalli ei toisi merkittävää lisäarvoa nykymuotoisten sosiaaliturvaetuuksien hyödyntämisen sijasta. Nykymuotoisilla etuuksilla voidaan kohdentaa tukea tulo- ja alueperusteisesti merkittävissä määrin vastaavalle kohderyhmälle, kuin hahmotellulla uudella tukimallilla. Asiasanat talouspolitiikka, tulonjako, energia, sosiaaliturva ISBN PDF 978-952-367-281-9 ISSN PDF 1797-9714 Asianumero Hankenumero VN/15949/2022 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-281-9 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-281-9 Presentationsblad 1.3.2023 Ett inkomst- och regionbaserat stödsystem för hushåll Arbetsgruppens slutrapport Finansministeriets publikationer 2023:14 Tema Finanspolitiken Utgivare Finansministeriet Utarbetad av Arbetsgruppen för ett inkomst- och regionbaserat stödsystem för hushåll Språk finska Sidantal 57 Referat Arbetsgruppen för en inkomst- och regionbaserad stödmodell hade för avsikt att före regeringsförhandlingarna våren 2023 bereda en stödmodell som dels skulle öka energiskattesystemets klimaträttvisa, dels svara på de oskäliga sociala konsekvenser som följer av topparna i marknadspriserna på el och bränslen. Dessutom skulle man utreda om det också går att skapa ett element där en plötslig höjning av marknadspriserna möjliggör utbetalning av automatiskt inkomststöd till hushållen. Arbetsgruppen utredde ett stort antal juridik-, ekonomi- och informationsinfrastruktur relaterade frågor. Arbetsgruppens utredningar visade att den ojämna fördelningen av konsumtionen av energinyttigheter mellan hushåll och till och med mellan olika befolkningsgrupper leder till att man genom allmänna inkomst- och regionbaserade förmåner aldrig i betydande mån kan kompensera höjningen av energipriserna för dem som använder stora mängder energiprodukter. Å andra sidan skulle till exempel kompensationer som direkt baserar sig på konsumtionsmängden försvaga miljöstyrningen. Det vore enligt arbetsgruppen i princip möjligt att skapa en modell som är förenlig med målen, men stödmodellen skulle enligt arbetsgruppens uppfattning inte medföra något större mervärde jämfört med befintliga sociala förmåner. Det är redan med nuvarande förmåner möjligt att rikta inkomst- och regionbaserat stöd i betydande mån till samma målgrupper som i den skisserade nya stödmodellen. Nyckelord finanspolitiken, inkomstfördelning, energi, social trygghet ISBN PDF 978-952-367-281-9 ISSN PDF 1797-9714 Ärendenummer Projektnummer VN/15949/2022 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-281-9 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-281-9 Description sheet 1 March 2023 Financial support system based on income and region Final report of the working group Publications of the Ministry of Finance 2023:14 Subject Economic Policy Publisher Ministry of Finance Group author Working group on a financial support system for households based on incomes and regions Language English Pages 57 Abstract The objective of the working group on a financial support system for households based on incomes and regions was to prepare a financial support model for government coalition talks in spring 2023. The aim of the model is, on the one hand, to make the energy tax system more fair from the perspective of climate and, on the other hand, to respond to the unreasonable social consequences of spikes in fuel market prices. The objective was also to determine whether the model could incorporate an element that would enable income support to be paid to households automatically in the event of a sudden spike in market prices. The working group examined a wide range of legal, economic and information infrastructure issues related to the matter. The working group found that the unequal distribution of the consumption of energy commodities between households and even within population groups means that a general benefit based on incomes and regions would not significantly compensate increased energy prices to high-volume users of energy products. On the other hand, compensation based directly on consumption would undermine environmental guidance. In the working group’s view, it would in principle be possible to design a model that meets the objectives, but the working group is of the opinion that such a financial support model would not provide significant added value in place of using existing social security benefits. Existing benefits can be used to allocate a significant amount of financial support to a corresponding target group based on incomes and regions compared to the outlined new model. Keywords economic policy, income distribution, energy, social security ISBN PDF 978-952-367-281-9 ISSN PDF 1797-9714 Reference number Project number VN/15949/2022 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-281-9 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-281-9 Sisältö 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 2 Energian ja polttoaineiden hinnat ja kotitalouksien kulutus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2.1 Hintojen merkitys taloudessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2.1.1 Hinnat mikrotaloudellisena ohjausmekanismina.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2.1.2 Yleinen hintatason nousu eli inflaatio.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 2.2 Hintojen muutosten kompensaatio. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 2.2.1 Yleisen hintatason nousun kompensaatio. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 2.2.2 Suhteellinen hintojen muutos.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 2.2.3 Hintojen muutosten kompensointi ja ohjausvaikutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 2.2.4 Säästämisen merkitys kompensaatioiden näkökulmasta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 2.2.5 Sähkö ja polttoaine erityistapauksina.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.3 Kotitalouksien sähkön ja polttoaineiden kulutus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 2.3.1 Aiempi analyysi kotitalouksien ajoneuvojen polttoaineiden kulutuksesta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 2.3.2 Ajoneuvojen polttoaineen kulutus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 2.3.3 Sähkön kulutus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 2.4 Energiatuotteiden hinnat ja hintataso.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 3 Nykyisen järjestelmän toiminta sekä käytännön näkökulmia.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 3.1 Sosiaaliturvajärjestelmä ja indeksitarkistukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 3.2 Tuloverotuksen mahdollisuudet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 3.3 Tukimallin toteuttamiseen liittyvät käytännön kysymykset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 3.3.1 Kotitalous käsitteenä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 3.3.2 Kotitalouskäsite lainsäädännössä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 3.3.3 Henkilötason ratkaisut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 3.3.4 Kansallinen tulorekisteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 3.3.5 Väestötietojärjestelmä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 3.3.6 Kansaneläkelaitoksen nykyjärjestelmät.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 4 Ratkaisuvaihtoehtoja tulo- ja alueperusteiseksi tukimalliksi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 4.1 Työryhmän arvioimat vaihtoehdot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 4.1.1 Tulo- ja alueperusteinen kotitalouskohtainen järjestelmä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 4.1.2 Automaattinen tulotuki kotitalouksille. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 4.1.3 Energiaraha. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40 4.1.4 Hiilidioksidiveron palautusjärjestelmä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40 4.1.5 Yleisen asumistuen sekä eläkkeensaajan asumistuen enimmäismenot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 4.1.6 Yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen saajien lisäkorvaus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 4.1.7 Perusturvaetuuksien korottaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 4.1.8 Sosiaaliturvan indeksitarkistusten aikaistaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 4.2 Karkea versio uudesta tukimallista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 4.2.1 Uuden tulo- ja alueperusteisen tukimallin ominaisuudet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 4.2.2 Uuden tukimallin ja asumisen tukien vertailu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 4.3 Automaattisen tulotuen toiminta tilastojen valossa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 4.4 Uusien tukimallien ja asumisen tukien rooli hallinnollisesta ja juridisesta näkökulmaasta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 5 Työryhmän ehdotukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 5.1 Nykyjärjestelmän puitteissa toimiminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 5.2 Uuden tulo- ja alueperusteisen tukimallin luominen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 5.3 Automaattisen tulotuen luominen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 Lähdeluettelo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 8 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 1 Johdanto Osana hallituksen linjaamista energian hintojen nousun täsmäkompensaatiotoimista valtiovarainministeriö asetti 7.6.2022 työryhmän selvittämään tulo- ja alueperusteisen kohdennetun tukijärjestelmän luomista kotitalouksille. Taustalla oli energiatuotteisiinkin kokonaiskysynnän kohoamisen myötä kasvanut kysyntä, sekä energian tuotantokapasi teetin haasteet. Alkuvuodesta 2022 muuttunut geopoliittinen tilanne johti osaltaan energiatuotteiden hintojen kasvupaineiden voimistumiseen. Työryhmän tehtäväksi tuli hallituksen linjausten mukaisesti luoda kevään 2023 hallitus- neuvotteluihin mennessä tukimalli, jonka tavoitteena on yhtäältä lisätä energiaverojärjes telmän ilmasto-oikeudenmukaisuutta sekä toisaalta vastata polttoaineiden markkina hintojen nousupiikkien kohtuuttomiin sosiaalisiin seurauksiin. Osana tämän tukimallin selvittämistä työryhmä perehtyi toimeksiantonsa kannalta keskeisiin kysymyksiin, kuten energiatuotteiden rooliin kotitalouksien kulutuksessa. Hallituksen linjauksessa tukimallin tavoitteeksi esitettiin energiaverojärjestelmän ilmasto- oikeudenmukaisuuden lisääminen sekä polttoaineiden markkinahintojen nousupiikkien kohtuuttomiin sosiaalisiin seurauksiin vastaaminen. Tukimallin tulisi voida myöntää tukea kotitalouksille tulo- ja alueperusteisesti, ja olisi selvitettävä, voisiko malliin luoda elementin, jossa markkinahintojen äkillinen nousu mahdollistaisi automaattisen tulotuen maksamisen kotitalouksille. Vuoden 2022 kesään mennessä inflaatio oli yltynyt laaja-alaiseksi, eikä enää koskettanut ainoastaan energiatuotteita. Toukokuussa inflaatio oli 7,0 %:a, ja esimerkiksi elintarvik- keiden ja alkoholittomien juomien hinnan nousu vuosimuutoksella mitattuna oli 9,04 %. Kuukaudessa erän hinnat olivat nousseet 2,59 prosenttia1. Ilmiö ei sinänsä ole yllättävä: on selvää, että koska energiatuotteet muodostavat monessa taloudellisessa toiminnassa ja tuotannossa merkittävän panostuotteen, eli esimerkiksi elintarvikkeiden tuotannossa käytettävän tuotteen, heijastuvat ne ennen pitkää myös muihin hintoihin. Tätä taustaa ja työryhmän tehtävää vasten työryhmä päätyi selvittämään laaja-alaisesti näiden ilmiöiden merkitystä kotitalouksien sekä kansantalouden kokonaisuuden 1 https://www.stat.fi/julkaisu/cktvfqmts23ye0b55jgptr0uv, viitattu 22.6.2022. https://www.stat.fi/julkaisu/cktvfqmts23ye0b55jgptr0uv 9 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 näkökulmasta, jotta tukimalli voisi mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla vastata esitettyihin haasteisiin. Kansantaloudellisten ja tulonjaollisten ilmiöiden, jotka ovat lähei- sessä kytköksessä energiaverojärjestelmän ilmasto-oikeudenmukaisuuteen sekä polttoai- neiden markkinahintoihin, lisäksi työryhmän työssä on selvitetty myös vero- ja tulonsiirto järjestelmään sekä tulorekisteriin liittyviä seikkoja. Näiden kysymysten selvittäminen oli tarpeellista tukimallin teknisen toteutuksen harkitsemisen näkökulmasta. Tässä kohtekstissa työryhmä arvioi erilaisia vaihtoehtoja soveltuvaksi tukimalliksi. Eri vaihtoehtojen osalta arvioitiin kokonaan uuden tukielementin perustamista sekä ratkaisun rakentamista osana nykyistä järjestelmää. Työryhmä rajasi toimeksiantonsa ulkopuolelle toimeentulotuen arvioimisen sekä erilaiset yritys- ja hankintatuet. Työryhmän puheenjohtajana toimi finanssineuvos Jukka Mattila (VM). Työryhmän jäseniä olivat johtaja Liisa Siika-aho (STM), veroasiantuntija Jussi Kiviluoto (VM), budjettineuvos Outi Luoma-aho (VM), erityisasiantuntija Valtteri Härmälä (LVM) sekä juristi Rita Lääkkölä (Kansaneläkelaitos). Varajäseninä toimivat erityisasiantuntija neuvotteleva virkamies Mikko Horko (STM), hallitusneuvos Merja Sandell (VM), erityisasiantuntija Atro Andersson (VM), suunnittelija Johanna Hiltunen (LVM), johtava asiantuntija Petri Lemettinen (Kansan- eläkelaitos). Työryhmän asiantuntijasihteerinä toimi erityisasiantuntija Tuomas Laiho (VM). Pysyvänä asiantuntijana työryhmän työtä tuki johtava asiantuntija Juha-Pekka Konttinen (Traficom). Työryhmä kuuli työnsä yhteydessä professori Niku Määttästä (Helsinki GSE), professori Matti Liskiä (Aalto yliopisto), hankepäällikkö Arto Leinosta (VM), erikoistutkija Anna Saharia (VATT), tutkija Kimmo Palannetta (VATT), sekä neuvotteleva virkamies Timo Annalaa (VM). 10 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 2 Energian ja polttoaineiden hinnat ja kotitalouksien kulutus Työryhmä aloitti työnsä kartoittamalla laajasti kotitalouksien kulutukseen sekä hinnan- muutosten kompensaatioon liittyviä kysymyksiä paitsi talousteoreettisesta myös tilastol- lisesta näkökulmasta. Tarkastelun tarkoitus on luoda taustatieto työryhmän analyysille, sekä tutkia keskeisiä tilastollisia näkökulmia. Analyysit on laadittu taustoittavassa tarkoi- tuksessa, ja analyyseissa on hyödynnetty karkeita mutta luonnehtimistarkoitukseen riittä- viä tarkkuustasoja. Täsmällisempiä arvioita tulisi mahdollisessa tukimallin valmistelutyössä tehdä ajantasaisemmilla aineistoilla ja seikkaperäisemmillä laskelmilla. 2.1 Hintojen merkitys taloudessa 2.1.1 Hinnat mikrotaloudellisena ohjausmekanismina Suomen talousjärjestelmässä hinnat määräytyvät pääasiassa markkinoilla. Tämä tarkoittaa, että kunkin hyödykkeen hinta muodostuu sen kysynnän ja tarjonnan perusteella. Mitä suurempi tuotteen kysyntä on, eli mitä suurempi määrä ostajia on halukkaita maksamaan hyödykkeestä merkittäviä määriä rahaa, suhteessa tarjontaan eli tuottajien määrään ja kykyyn tuottaa hyödykettä, sitä korkeammaksi hinta muodostuu. Jos hyödykkeelle ei ole kysyntää, joka tekisi sen tuottamisesta kannattavaa, ei sitä myöskään markkinoilla tuoteta. Hinnoilla on siis markkinataloudessa keskeinen merkitys, sillä ne sisältävät informaatiota tuotteen kysynnästä, ja näin ohjaavat talouden resurssien allokaatiota. Korkean hinnan ovat valmiita maksamaan ne, jotka erityisen arvostavat tällaista hyödykettä eli kokevat sen kuluttamisesta suurinta hyötyä. Talouden tuotantoresurssien allokoinnin lisäksi hinnat siis ohjaavat kulutusta niille kuluttajille, jotka eniten hyötyvät hyödykkeistä. Tuotteiden hinnat voivat laskea pääasiassa, jos niiden tarjonta kasvaa suhteessa kysyntään, tai niiden kysyntä laskee (tai päinvastoin). Korkea kysyntä suhteessa tarjontaan johtaa korkeaan hintaan, mikä kannustaa siirtämään talouden tuotantoresursseja näiden korkean kysynnän hyödyk keiden tuotantoon, ja päinvastoin. Hintamekanismin vuoksi haluttuja hyödykkeitä pysty- tään tuottamaan enemmän, ja vähemmän haluttujen hyödykkeiden tuotanto vähenee. Markkinahintojen ongelmana on kuitenkin, että ne huomioivat vain kuluttajan itsensä sekä tuottajan saaman hyödyn. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden kulutus aiheuttaa kuitenkin ympäristötuhoa, eli haitallista ulkoisvaikutusta. Tätä haittaa ei lueta 11 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 markkinoiden hinnoitteluun ilman valtion väliintuloa. Hinnan tulisi olla korkeampi, mikäli siinä huomioitaisiin tämä ulkoisvaikutus. Koska hinta vaikuttaa kulutuksen määrään, kulu- tetaan sellaisia hyödykkeitä, joihin liittyy negatiivisia ulkoisvaikutuksia markkinataloudessa lähtökohtaisesti liikaa suhteessa siihen (tai päinvastoin positiivisten ulkoisvaikutusten osalta), mikä olisi yhteiskunnan kokonaishyödyn näkökulmasta toivottavaa. Haitallisia ulkoisvaikutuksia aiheuttavaa kulutusta voidaan säädellä julkisen vallan toimilla, esimerkiksi veroilla. Veron kohtaanto, eli se, kumpi osapuoli päätyy verotaakan kantamaan, myyjä vai ostaja, riippuu jälleen ostajien ja myyjien suhteellisista asemista. Jos ostajat ovat valmiita maksamaan huomattavan määrän hyödykkeestä, eli kysyntä on hyvin jäykkää (kysynnän hintajousto on pieni), joutuvat ostajat kantamaan suuren osan veron taakasta, sillä vero voidaan tällöin merkittävissä määrin siirtää hintoihin. Jäykkä kysyntä voi olla seurausta esimerkiksi vähäisestä määrästä vaihtoehtoja tai hyödykkeen välttämättömyys- luonteesta. Jos taas kysyntä on hyvin joustavaa, vähentää veron määrääminen kysyntää paljon, jolloin tuottaja kantaa suuremman osan veron kohtaannosta. Vastaavasti joustava tarjonta, eli tuottajien kyky helposti muuttaa tuotantonsa määrää, vähentää tuottajille koituvaa verotaakkaa. Veron kohtaanto voi kuitenkin olla pitkällä aikavälillä toisenlainen, kuin lyhyellä aikavälillä. Pitkän ja lyhyen aikavälin eroa on hyödyllisintä hahmottaa ajattelemalla, että pitkällä aika- välillä talouden toimijat kykenevät sopeuttamaan toimintaansa laajasti. Esimerkiksi inves- tointeja voidaan tehdä, tuotantoa voidaan lakkauttaa, tai tuotantomuotoja muuttaa. Tästä seuraa, että vaikka esimerkiksi polttoaineen kysynnän hintajousto on pieni, se voi pidem- mällä aikavälillä olla suurempi. Pitkällä aikavälillä esimerkiksi polttoainetta käyttävä auto voidaan vaihtaa sähköautoon. Tällöin kohtaanto voi olla enemmän tuottajalla – kysynnän hintajousto on pitkällä aikavälillä korkeampi, koska vaihtoehtoja on enemmän. Pidem- mällä aikavälillä tuottajat voivat tehdäinvestointeja, lakkauttaa tuotantoaan, tai muuttaa tuotantomuotoja. Ulkoisvaikutuksiin liittyviä ongelmia voidaan pyrkiä ratkaisemaan myös esimerkiksi rajoit- tamalla tuotantoa tai kulutusta tavalla tai toisella. Haitallisia tuotantotapoja voidaan esi- merkiksi suoranaisesti kieltää, tai kotitalouksille voidaan asettaa kulutusrajoituksia. Ulkois- vaikutusten ratkaiseminen hinnoittelemalla on suoraa kulutetun määrän rajoittamista tehokkaampaa, sillä tällöin esimerkiksi hintamekanismin kulutuksen allokaatiota ohjaava vaikutus säilyy. Jos laittaisimme ”bensan kortille”, eli rajoittaisimme kuluttajien kykyä ostaa sitä, vaikeuttaisimme hyödykkeiden allokoitumista niitä niistä eniten hyötyville. Siksi täl- laisissa ratkaisuissa syntyykin usein vaikeita ilmiöitä, kuten mustaa pörssiä: ne kuluttajat, jotka hyötyvät bensasta vähemmän, ostavat sitä myydäkseen sen sellaisille, jotka haluavat sitä enemmän, ja ovat valmiita maksamaan siitä korkeamman hinnan (Radford, 1945). 12 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 2.1.2 Yleinen hintatason nousu eli inflaatio Edellä kuvatussa yksinkertaisessa analyysissä käsiteltiin hintoja resurssien allokaation näkökulmasta. Taloustieteessä hinnoista keskustellaan usein myös makrotaloudellisisesta näkökulmasta. Tällaisissa keskusteluissa keskiöön nousevat yleisen hintatason nousu eli inflaatio (rahan arvon heikkeneminen) sekä tuotannon ja kysynnän määrä koko talouden tasolla. Inflaation näkökulmasta keskeistä on kysynnän määrä suhteessa talouden käytössä oleviin tuotantoresursseihin/tuotantokapasiteettiin. Taloudessa on käyttämättömiä resursseja yleensä silloin, kun kysyntä on talouden tuotantokykyä alhaisempaa. Vapaan tuotanto kapasiteetin määrä taloudessa vähenee kysynnän ja tuotannon kasvaessa. Mikäli kysyntä ja tuotanto ovat korkealla tasolla ja talouden tuotantoresurssit ovat täyskäytössä, puhu- taan korkeasuhdanteesta. Työvoimareservejä on vähän, ja esimerkiksi työntekijöistä on kilpailtava voimakkaasti muiden talouden toimijoiden kanssa. Tästä kilpailusta seuraa tarve houkutella työvoimaa korkeammilla palkoilla: tämä palkkakilpailu voi taas johtaa kasvavan tulotason kautta kasvavaan kysyntään; ja toisaalta palkkakilpailu pakottaa tuot- tajia nostamaan hintoja, jotta toiminta pysyisi kannattavana. Koska tuottajat eivät voi kas- vattaa tarjontaansa rajoitteiden vuoksi lyhyellä aikavälillä, seuraa kysynnän kasvusta taas hintojen nousua kysynnän kasvaessa suhteessa tarjontaan. Talouden tarjontarajoitteista johtuva inflaatio voi johtaa inflatoriseen kierteeseen palkka odotusten noustessa hintojen nousun myötä, ja inflaation tätä kautta asettuessa korkeaksi taloudellisten toimijoiden odotuksissa. Kun talouden toimijat odottavat inflaation jatku- van korkeana tulevaisuudessa, he toimivat näiden odotusten mukaisesti ja vaikuttavat osaltaan itsensä toteuttavan ennusteen syntyyn. Inflatorisia kierteitä on syntynyt esimer- kiksi tilanteissa, joissa rahapolitiikan keinoin kasvattamalla kysyntää on pyritty saavut- tamaan talouden rakenteellista suoritustasoa vahvempi talouskehitys (Barro & Gordon, 1983). Näissä tilanteissa keskuspankin voidaan ehkäpä katsoa epäonnistuneen inflaation hallinnassa. Inflatioriseen kierteeseen ajautumisen estämiseksi rahapolitiikkaa harjoittavia keskus- pankkeja on nykyään pyritty suojaamaan finanssipoliittisilta päättäjiltä tulevilta paineilta tekemällä niistä mahdollisimman itsenäisiä. Tämä tukee inflaation hillitsemisen uskot- tavuutta ja rajoittaa näin itseään toteuttavien ennusteiden syntymistä. Yhteisvaluutta- alueen tasolla vastuu inflaation hallinnasta onkin keskuspankilla, joka määrittelee valuutan, EKP:n tapauksessa, euron, kysyntää ja tarjontaa. Tämä palaa alkuperäiseen yleisen hintatason nousun lähteeseen, kysynnän määrään taloudessa. Mikäli rahan kysyntä uhkaa nousta liialti, on tyypillisesti keskuspankin vastuulla hidastaa rahan kysyntää korot- tamalla korkoja. 13 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 2.2 Hintojen muutosten kompensaatio Hintojen muutosten osalta keskeistä onkin tunnistaa, mitä itse asiassa ollaan kompen soimassa ja miksi. Edellä kuvatun perusteella keskustelu on tarkoituksenmukaista jakaa kahteen eri näkökulmaan: toisaalta yleisen hintatason nousun vaikutuksiin, ja toisaalta suhteellisten hintojen muutosten vaikutuksiin. 2.2.1 Yleisen hintatason nousun kompensaatio Yleisen hintatason nousun kompensaatiota voidaan lähestyä pohtimalla, mitä seuraa, mikäli valtio kompensoi yleisen hintatason nousun antamalla kotitalouksille hinnan nousun verran lisää tulonsiirtoja. Näin kotitalouksien budjettirajoite, eli se, mihin koti talouksien tulot riittävät, ei muutu, vaikka hinnat nousisivatkin. Jos suhteellisissa hinnoissa ei ole tapahtunut muutosta, kotitalouksien kuluttamien hyödykkeiden määrä ei myöskään siis muutu. Koska yleisessä hintojen nousussa on pohjimmiltaan kysymys korkeasta kysyn- nästä, seuraa hintojen nousun yleisestä kompensaatiosta lisää hintojen nousua. Mikäli tarjonta ei voi kasvaa, kompensaatiosta seuraava kysynnän kasvu siirtyy suoraan hintoihin kilpailun olemassa olevasta tarjonnasta kiihtyessä. Kompensaatio saattaa johtaa pahimmillaan tarjonnan laskuun, sillä kompensaatiota tässä esimerkissä toteutetaan palkkojen nousun sijaan tulonsiirroilla: tulonsiirtojen osuuden kasvaessa on kasvaa työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien suhteellinen kulutus suhteessa työssä käyviin. Työn tarjoaminen muuttuu vähemmän kannattavaksi (Jäntti; Pirttilä;& Selin, 2015). Dynaamisemmissa tarkasteluissa (Cochrane, 2022) nykyhetken tulonsiirtojen kasvattamisesta seuraa myös tarve vähentää tulonsiirtoja tulevaisuudessa tai kiristää verotusta tulevaisuudessa. Yleisen hintatason nousun täysimääräisellä kompensaatiolla kaikille talouden toimijoille ei oikein ole positiivisia seurauksia. Rajoitetummilla kompensaatioilla voi kuitenkin olla toisenlaisia seurauksia. Ne eivät johda yhtä voimakkaaseen hintojen nousun kierteeseen, mutta niihin liittyy selkeitä tulonjaollisia elementtejä. Mikäli hintojen nousua kompen soidaan pienituloisille esimerkiksi nostamalla sosiaaliturvaa suhteessa palkansaajiin, heikentää tämä työn tarjonnan kannustimia (Jäntti;Pirttilä;& Selin, 2015). Jos hintojen nousua kompensoidaan tämän lisäksi esimerkiksi tuloverotuksen kautta pienituloisille palkansaajille, nousee marginaaliveroaste eli lisätyötulosta perittävä veroaste tulotasoilla, joissa kompensaatio päättyy. Tällä on taas osaltaan talouden toimintaa heikentäviä seu- raamuksia. Yleisen hintatason nousun laajamittaista kompensaatiota rajoitetummilla kompensaatiotoimilla voidaan suojata tiettyjä väestönryhmiä hintatason nousulta, mutta tällä on talouden toiminnan kannalta paitsi kannustimiin liittyviä, myös inflaation jatkumi- seen liittyviä seuraamuksia kokonaiskysynnän kasvun kautta. 14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 2.2.2 Suhteellinen hintojen muutos Muun kuin yleisen hintatason nousuun liittyvät kysymykset ovat luonteeltaan hieman erilaisia. Tällöin puhutaan suhteellisesta hintojen muutoksesta: jos yleinen hintataso ei nouse eli rahan arvo ei laske, mutta suhteelliset hinnat muuttuvat, ei hintataso sinänsä ole noussut. Suhteellisella hintojen muutoksella on kuitenkin vaikutuksia talouden resurssien allokaatioon. Jos esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden hinnat nousevat, heikentää tämä fossiilisia polttoaineita paljon käyttävien toimijoiden tilannetta. Se, miten suhteellisten hintojen muutos vaikuttaa kotitalouksien kulutukseen riippuu substituuteista eli korvaavista kulutusvaihtoehdoista. Kun hyödykkeelle on olemassa hyviä korvaavia vaihtoehtoja, hyödykkeen kulutus ragoi todennäköisesti herkemmin hinnan nousuun. Jos esimerkiksi polttoaineen kulutukselle on hyviä substituutteja, sen kysynnän hintajousto on todennäköisesti korkea. Tällöin käy niin, että kotitaloudet vähentävät polttoaineen kulutusta ja korvaavat tätä muulla kulutuksella, esimerkiksi sähköpolkupyö- rillä. Jos taas kysyntä on jäykkää, säilyy polttoaineen kulutus suunnilleen sellaisenaan. Molemmissa tapauksissa fossiilista polttoainetta kuluttavien kotitalouksien hyvinvointi heikkenee. Se, miten suhteellisten hintojen muutos kompensoidaan, vaikuttaa sen seuraamuksiin. Jos muutos kompensoidaan esimerkiksi suoraan korvaamalla noussutta polttoaineen hintaa kuittia vastaan, ei seurauksena kotitalouksien kulutusrakenne juuri muutu. Polttoaine mak- saa täsmälleen saman verran, kun se maksoi ennen hinnanmuutosta. Polttoaineen tarjonta on kuitenkin edelleen liian matalaa suhteessa kysyntään, koska hinnanmuutoksen aiheut- tama vaikutus resurssien allokaatioon ei pääse tapahtumaan. Tällä voi olla polttoaineen hintaa korottavia vaikutuksia, jos hyödykkeen tarjonta on niukkaa. Nämä negatiiviset vaikutukset ovat pienempiä, jos kompensaatio suoritetaan ilman suoraan kytköstä polttoaineiden kulutukseen. Tällöin tavoitteena on pikemminkin korvata heikentynyttä taloudellista tilannetta eikä tukea polttoaineen kulutusta sinänsä. Se, miten polttoaineen kulutus muuttuu, riippuu sen kysynnän hintajoustosta. Tässä ratkaisussa säilyy kuitenkin periaatteessa osa ohjausvaikutuksesta: polttoaine säilyy kalliina, ja rahaa voi ohjautua muihin substituutteihin, kuten sähköpyöriin. Kotitalous saa tässä tilanteessa itse päättää, millainen kulutus on paras tapa sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta julkinen valta rajoittaa hinnan nouususta johtuvaa budjettirajoitteen kiristymistä. Kuten yleisenkin hintatason muutosten osalta, suhteellisten hinnanmuutosten kompen- saatio edellyttää valtiolta menojen lisäämistä. Julkisen talouden pitkän aikavälin tasa painon johdosta menojen lisääntyminen on katettava verotuksen kiristämisenä nyt, tai kasvavan velan kautta verotuksen kiristämisenä myöhemmin. Kysynnän kasvattaminen nyt on siis katettava joko kysynnän vähentämisenä toisaalla nyt, tai kysynnän vähentämi- senä myöhemmin. 15 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 2.2.3 Hintojen muutosten kompensointi ja ohjausvaikutukset Esimerkiksi energiatuotteiden hinnoitteluun liittyy olennaisesti kysymys verotuksesta. Tämä johtuu siitä, että energiatuotteiden kulutukseen liittyy haitallisia ulkoisvaikutuksia. Selkeä esimerkki näistä on polttoaineverotus: polttoaineen hintaan on lisätty valmistevero, koska nämä aiheuttavat haitallisia päästöjä joista seuraa ympäristöongelmia, kuten ilmas- ton lämpenemistä. Fossiilisten polttoaineiden korkea hinta on siis seurausta toisesta poli- tiikkatavoitteesta, ekologisen kestävyyden vahvistamisesta. Mikäli fossiilisten polttoaineiden kulutusta halutaan merkittävästi vähentää, on tehokkain mekanismi näistä luopumiseksi kyseisten tuotteiden hintojen korottaminen joko verojen kautta tai muutoin. Hintojen nousu vähentää tuotteiden kysyntää ja vahvistaa korvaavien tuotteiden, kuten sähköpyörien, kysyntää. Kompensaatiokysymyksten osalta tullaan siis problematiikkaan, jossa kaksi tavoitetta, tulonjaollinen ja ekologisen kestävyyden tavoite, ovat ristiriidassa keskenään. Jos esimerkiksi polttoaineiden hinnan nousu kompensoitaisiin kuittien mukaisesti pieni- tuloisille, ei pienituloisilla olisi kannustinta vähentää polttoaineiden kulutusta2. Ekologisen kestävyyden tavoite jäisi tältä osin saavuttamatta. Jos taas kompensaatio ratkaistaisiin ylei- sesti esimerkiksi tulonsiirtojen kautta, heikentäisi tämä ainakin lyhyellä aikavälillä ekologi- sen kestävyyden tavoitteiden saavuttamista. Tämän negatiivisen vaikutuksen seuraus olisi riippuvainen kotitalouksien reagointiherkkyyksistä: jos esimerkiksi sähköpyörän käyttöön siirtyminen ei olisi kotitaloudelle mahdollista tai tarkoituksenmukaista, mutta kulkuneu- volla liikkuminen olisi välttämätöntä, jatkuisi todennäköisesti polttoaineen kulutus lähes nykyisellä tasollaan ainakin lyhyellä aikavälillä. Kompensaation problematiikkaan kytkeytyy myös tarjonnan joustokysymykset, toisin sanottuna kysymys siitä, miten hyödykkeen tarjonta joustaa hinnan muutosten mukana. Jos hyödykkeen tarjonta ei juuri jousta hinnan muutosten myötä lyhyellä aikavälillä, esimerkiksi tarjonnan kasvattamisen edellyttämien investointien toteutuksen hitaudesta, johtaa kompensaatio todennäköisesti lähinnä hyödykkeen hinnan kasvuun. Tällöin pyrki- mykset tukea kotitalouksien kulutusta kompensoimalla hyödykkeen hinnan tukahduttavat nousevasta hinnasta seuraavaa kysynnän heikentymistä. Kun kysyntää tuetaan raskaasti ja tarjonta ei jousta, seurauksena on todennäköisesti lähinnä merkittäviä voittoja kyseistä hyödykettä tuottaville yrityksille. Sillä, kompensoidaanko muutoksia määräaikaisesti vai pysyvästi, on myös vaiku- tusta kotitalouksien käyttäytymiseen. Kertaluontoisia tapahtumia on todennäköisesti 2 Lisätulojen hankkimisen kannustin myös heikentyisi, sillä jossain kohtaa kompensaation menettäisi. 16 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 mahdollista kompensoida kotitalouksille jopa esimerkiksi menneeseen toteutuneeseen kulutukseen perustuen ilman, että niistä aiheutuu ongelmallisia käyttäytymisvaikutuksia. Tällaisen mekanismin säätäminen lakiin tai toteuttaminen muutoin toistuvasti kuitenkin todennäköisesti muuttaa tilannetta. Tieto siitä, että esimerkiksi korkea sähkönkulutus tarvittaessa kompensoidaan kotitalouksille tarkoittaa, että kannustimia tehdä esimerkiksi asiaan vaikuttavia investointeja on vähemmän. Kompensoitaessa esimerkiksi ekologisen kestävyyden tavoitteista seuraavaa ympäristön kannalta haitallisten hyödykkeiden hintojen nousua on siis hyväksyttävä se tosiasia, että tällä kompensaatiolla tullaan osin vesittäneeksi mainittua muuta tavoitetta3. Lisäksi on hyvä huomioida, että julkisista varoista tapahtuva kompensaatio on rahoitettava tavalla tai toisella; kaikkia vaikutuksia ei voida kompensoida kaikille kotitalouksille. 2.2.4 Säästämisen merkitys kompensaatioiden näkökulmasta Suurin osa kotitalouksista on nykyään itse asiassa säästämisasteeltaan positiivisia4. Säästä misellä kotitaloudet tavoittelevat monenlaisia seikkoja: toisaalta saatetaan esimerkiksi säästää eläkepäiviä tai lomamatkoja varten, tai toisaalta saatetaan säästää rahaa pahan päivän varalle. Tämä pahan päivän varalle säästäminen, eli esimerkiksi yllättävään hintojen- tai korkojen nousuun tai vaikkapa työttömäksi joutumisen varalta säästäminen on luonteva osa koti- talouksien normaalia toimintaa. Pohdittaessa kompensaatiotoimia olisi syytä huomioida, että suurin osa kotitalouksista kykenee reagoimaan väliaikaisiin hintatason nousuihin säästöillään5 ja tällaisessa tilanteessa julkisen sektorin intervention tulisi olla erityisen harkittua. Mikäli kustannustason nousu jää pysyväksi, eivät tietenkään kotitalouksien säästöt ikuisesti voi lieventää tilannetta. Pysyvien hintatason muutosten vaikutuksia ei julkinen 3 Ellei kompensaatiota tehdä muiden hyödykkeiden tukemisen kautta (kuten sähkö polkupyörän hankitatuella). Hankintatuki kohdentaisi tuen suoraan tiettyyn substituuttiin, jota haluttaisiin hankkia. Tällaisiin hankintatukiin liittyy kuitenkin oma problematiikkansa. 4 Esimerkiksi (Riihelä;Sullström;& Tuomala, 2017) raportoivat vuonna 2012 kaikkien paitsi alimman tulokymmenyksen olleen keskimäärin positiivisia säästäjiä. 5 Merkittävllä osalla kotitalouksista on rahoitusvarallisuutta. Esimerkiksi 75 prosentilla kolmannen tulokymmenyksen kotitalouksista on yli 1 000 euroa rahoitusvarallisuutta, ja pienituloisimmankin kymmenyksen rahoitusvarallisuuden keskiarvo on 16 000 euroa ja mediaani 2 500 euroa. https://statfin.stat.fi:443/PxWeb/sq/eaad3821-0e8a-4877-9a17- 6aca0b71e941, viitattu 20.10.2022 https://statfin.stat.fi:443/PxWeb/sq/eaad3821-0e8a-4877-9a17-6aca0b71e941 https://statfin.stat.fi:443/PxWeb/sq/eaad3821-0e8a-4877-9a17-6aca0b71e941 17 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 valta kuitenkaan kykene suoraan torjumaan laajamittaisten kompensaatiotoimienkaan avulla. Pysyvän hintatason muutoksiin kyetään reagoimaan lähinnä pyrkimällä kasvatta- maan talouden tarjontaa erilaisilla toimenpiteillä ja sitä kautta pehmentämällä hintatason muutosta, tai kasvattamalla toisten kotitalouksien elintasoa suhteessa toisten kotitalouk- sien elintasoon tulonjakopolitiikan työkaluilla. 2.2.5 Sähkö ja polttoaine erityistapauksina Edellä kuvatun yleisen ajattelun osalta sähköä ja polttoainetta on syytä käsitellä myös yksittäisinä erityistapauksina. Erityisesti sähkö on varsin erityinen hyödyke, johon liittyy kysymyksiä jotka vaikuttavat suoraan kompensaatioratkaisujen tarkoituksenmukaisuu- teen. Sähkö on hyödyke, jota ei käytännössä rajattua akkuteknologiaa lukuun ottamatta kyetä varastoimaan. Näinpä sähköä on tuotettava käytännössä silloin, kun sitä eniten käytetään. Tämän lisäksi sähkömarkkinat ovat kansainväliset: Suomessa tuotettua sähköä voidaan myydä esimerkiksi Norjaan ja päinvastoin. Tästä seuraa, että sähkön hintojen osalta relevanttia on kulutuskysyntä sekä tarjonta kotimaata laajemmalla alueella. Koska sähkömarkkinoilla, kuten muillakin hyvin toimivilla markkinoilla, hinta muodostuu (sähkön tapauksessa sähköporssissä) marginaalihintojen kautta, seuraa tästä että kysynnän kasvu suhteessa tarjontaan aiheuttaa nopeasti muutoksia hinnoissa. Kysynnän noustessa suhteessa tarjontaan käynnistetään kalliimpia voimaloita sähkön tarpeen tyydyttämiseksi, ja marginaalihinnoittelusta johtuen merkittävimpiä voittajia tässä ovat luonnollisesti yhtiöt, jotka tuottavat sähköä hieman halvemmalla. Sähkömarkkinoilla ei myöskään kyetä kovin nopeasti reagoimaan kysynnän rajuihin muu- toksiin suhteessa olemassa olevaan tarjontaan. Uuden tarjonnan tuottaminen edellyttää käytännössä usein investointeja tuotantoinfrastruktuuriin, eikä näitä voida toteuttaa kovin nopeasti. Näistä syistä sähkön hinnan muutosten kompensaatio kotitalouksille muodostaa herkästi tilanteita, joissa kulutuksen määrä ei sinänsä merkittävästi muutu koska tuotan- non määrä ei kasva, mutta hinta nousee, kun kotitalouksien sähkön kulutusta tuetaan. Polttoaineiden osalta tilanne on vähemmän altis eskaloitumisille, sillä polttoaine on varas- toitavissa oleva hyödyke. Näin sitä voidaan säilyttää esimerkiksi säiliöihin, joista poltto- ainetta voidaan ottaa tarpeen mukaan. Polttoaineen tarjontakin kykenee siis varastojen avulla reagoimaan shokkeihin esimerkiksi kasvattamalla varastojensa kokoja etukäteen. Ideaalitilanteessa kilpailuilla markkinoilla kaikilla tuottajilla olisi kannustin harkita varas- tojen koon kasvattamista jos näköpiirissä olisi hinnan nousuja, jolloin tuottajien välinen kilpailu luonnollisesti tältä osin hyödyttäisi kuluttajaa. 18 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 2.3 Kotitalouksien sähkön ja polttoaineiden kulutus Kotitalouksien energiatuotteiden kulutus muodostuu pääasiassa polttoaineista sekä sähköstä. Vuoden 2021 kansantalouden tilinpidon6 mukaan kotitalouksien kulutuksesta sähköä kulutettiin noin 3 miljardin euron arvosta, nestemäisiä työkone- ja lämmityspoltto- aineita noin 0,3 miljardin arvosta, kiinteitä polttoaineita noin 0,4 miljardin euron arvosta, sekä lämpöenergiaa noin 1,5 miljardin euron arvosta. Lisäksi yksityisajoneuvojen poltto aineita sekä voiteluöljyjä kulutettiin yhteensä n. 3,9 miljardin euron arvosta. Näin ollen noin 47 % kotitalouksien energiankäytöstä kohdistui sähköön ja 34 % ajoneuvojen poltto- aineisiin. Lisäksi lämpöenergian eli kaukolämmön merkitys oli 14 %, mutta tämä vaikutus realisoituu merkittävissä määrin epäsuoraan mm. vastikkeiden kautta7. Tässä osiossa käsitellään kahden suurimman erän, sähkön ja ajoneuvojen polttoaineiden, kulutusta yksikkötason aineistoja sekä aiempia analyysejä hyödyntäen. Keskeiset aineisto- lähteet ovat Tilastokeskuksen kulutustutkimus vuodelta 2016 sekä SISU-mikrosimulointi mallin rekisteriaineiston ajoneuvomoduuli vuodelta 2016. Aineistot eivät ole erityisen tuoreita, mutta antavat kuitenkin tietosisällöltään hyödyllisen tarkastelunäkökulman aiheeseen. Aiheeseen liittyvää analyysiä ovat viime aikoina tehneet myös Sahari ja Palanne (Palanne & Sahari, 2021) sekä AEI (Liski;Nokso-Koivisto;Nurmi;& Vehviläinen, 2019). 2.3.1 Aiempi analyysi kotitalouksien ajoneuvojen polttoaineiden kulutuksesta Kotitalouksien ajamiskäyttäytymistä ja polttoaineen kulutusta alueittain ja tuloluokittain on tarkasteltu empiirisesti Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmän raportissa (Liski; Nokso-Koivisto;Nurmi;& Vehviläinen, 2019). Raportti liittyy liikenteen hiilettömyyttä tavoit- televien toimien tulonjakovaikutuksiin, ja niiden mahdolliseen kompensoimiseen. Vaikka näkökulma onkin päästöissä, polttoaineen kulutus ja päästöt kulkevat käsikädessä, joten raportti tarjoaa käyttökelpoista tietoa polttoaineen kulutuksen jakautumisesta. Päästöt muodostuvat ajettujen kilometrien ja käytettyjen ajoneuvojen teknologian perusteella. 6 Ks. https://statfin.stat.fi:443/PxWeb/sq/78b881bf-9257-4c15-972d-b350be64e6db, viitattu 1.9.2022 7 2016 kulutustutkimuksen mukaan kaukolämmön osuus kotitalouksien kulutuksesta oli 220 miljoonaa euroa, ks. https://statfin.stat.fi:443/PxWeb/sq/ef56dbc7-f73d-4925-b787- b9d2512acca5, viitattu 1.9.2022. Kansantalouden tilinpidon käsitteissä hoitovastikkeissa oleva kaukolämpö kirjautuu kotitalouksien kulutukseen, kulutustutkimuksessa se kirjautuu omistusasunnon vastikkeisiin. https://statfin.stat.fi:443/PxWeb/sq/78b881bf-9257-4c15-972d-b350be64e6db ks. https://statfin.stat.fi:443/PxWeb/sq/ef56dbc7-f73d-4925-b787-b9d2512acca5 ks. https://statfin.stat.fi:443/PxWeb/sq/ef56dbc7-f73d-4925-b787-b9d2512acca5 19 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Raportissa keskitytään autoja omistaviin kotitalouksiin. Kotitaloudet on jaettu 11 tuloluok- kaan kotitalouden vuotuisten nettotulojen mukaan 10 000 euron välein siten, että ensim- mäisen tuloluokan muodostavat kotitaloudet, joilla on 0–10 000 euron nettotulot ja vii- meisen luokan kotitaloudet joiden vuotuiset nettotulot ovat yli 100 000 euroa. Poltto aineen kulutus kasvaa voimakkaasti tulotason noustessa. Ajetut kilometrit nousevat ensimmäisen ja kahdeksannen tuloluokan välillä kolminkertaisiksi, noin 10 000:sta kilo- metristä 30 000 kilometriin vuodessa. Samaan aikaan tuloluokkien sisäinen hajonta ajoki- lometreissä kasvaa merkittävästi tulojen kasvaessa kahdeksanteen tuloluokkaan saakka. Tutkimuksessa havaittiin, että kahdeksannen tuloluokan eli 70 000–79 999 euron vuositu- lojen jälkeen tulot enää juurikaan kasvata kilometrejä, eikä luokkien sisäinen hajonta enää kasva juurikaan. Kaikissa tuloryhmissä sisäinen vaihtelu on kuitenkin merkittävää. Kotitalouksien ajamien kilometrien määrään ja polttoaineen kulutukseen vaikuttavat koti- talouden asuinaluetyyppi ja kotitalouksien mahdollisuudet liikkua vaihtoehtoisilla tavoilla, kuten kävellen, pyöräillen tai käyttäen joukkoliikennettä. Kotitalouden asuinalueen vai- kutusta yksityisautoiluun on tarkasteltu jakamalla kotitaloudet seitsemään kuntarajoista riippumattomaan asuinaluetyyppiin. Tutkimuksessa havaitaan, että kotitalouksien osuus autoilun kokonaispäästöistä on väestön määrään suhteutettuna suurempi harvaan asu- tuilla alueilla, ja vastaavasti pienempi kaupunkialueilla. Tosin alimmissa tuloluokissa päästöt ovat melko lähellä toisiaan kaikilla alueilla, ja erot alueiden välillä kasvavat selvästi vasta vuositulojen noustessa 30 000 euron yläpuolelle. Harvemmin asutuilla alueilla tulo- luokkien sisäinen hajonta päästöissä kasvaa enemmän kuin tiheämmin asutuilla alueilla. Päästöt ovat tulotasosta riippumatta kaikkein matalimmat sisemmällä ja ulommalla kaupunkialueella, joissa päästöt ovat pienemmät kuin niillä asuvien kotitalouksien suhteellinen osuus kaikista kotitalouksista. Kaupungin kehysalueella päästöt kasvavat kaikissa tuloluokissa, mutta suurinta nousu on suurimpien tuloluokkien kohdalla. Havaittu päästöjen kasvu selittyy suurempituloisten ylipäätään pienempituloisia suuremmilla ajo- suoritteilla. Vaihtelu ryhmien sisällä on kuitenkin asuinpaikkakin huomioiden merkittävää ja kasvaa tulojen kasvaessa. VATT:n selvityksessä (Palanne & Sahari, 2021) aluetasoa tarkasteltaessa autojen kilometri kohtaiset päästöt virallisilla luvuilla arvioitaessa laskevat maaseutumaisimmilta alueilta kaupunkimaisimmille alueille mentäessä. Arvioituja todellisia lukuja vertailemalla erot kui- tenkin pienenevät merkittävästi. Tämä selittyy sillä, että kaupunkimaisilla alueilla on enem- män uudempia autoja, joilla virallisten päästölukemien aliarviointi on suurinta. Alueiden erot kokonaispäästöissä johtuvat siis suurilta osin ajetuista kilometreistä. Autollisten koti- talouksien keskimääräiset päästöt ovat korkeimmat kaikilla maaseutualueilla lukuun otta- matta maaseudun paikalliskeskuksia. Tämän lisäksi kaupunkien kehysalueilla havaitaan keskimäärin samanlaisia päästöjen suuruusluokka kuin maaseutualueilla. Tulokset ovat yhtenevät Aalto-yliopiston tekemän tutkimuksen kanssa. 20 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Yksi puute tutkimuksessa on keskittyminen autoja omistaviin kotitalouksiin. Kotitalous vaikutuksia tulisi arvioida myös autottomien kotitalouksien kohdalla. Vuoden 2016 kulutustutkimuksen mukaan vuonna 2016 kotitalouksista 28 % oli autottomia. Sisemmällä kaupunkialueella autoja omisti 54 % kotitalouksista. Muualla autollisten osuus vaihteli 80–90 % välillä. 2.3.2 Ajoneuvojen polttoaineen kulutus Ajoneuvojen polttoaineen kulutus on yhdessä sähkön kanssa merkittävin kotitalouksien suoraan kuluttama energiatuote. Työryhmän toimeksiannon näkökulmasta on keskeistä tarkastella sitä, miten näiden polttoaineiden kulutus jakautuu eri väestön ryhmissä. Jotta tarkastelu olisi mielekästä ja oikeasuhtaista, polttoaineen kulutusta on arvioitu kotitalous- tasolla8 ja suhteutettuna käytettävissä oleviin tuloihin. Polttoaineen kulutus on saatu rekis- teriaineiston ajoneuvotiedoista, joissa ajettujen kilometrien tieto perustuu katsastuksessa tehtyihin havaintoihin. Kilometritieto on muunnettu polttoainelitroiksi keskihinnalla, ja siitä on vähennetty verotuksen muihin kuin julkisilla välineillä tehtyihin työmatkoihin liittyvät matkakuluvähennykset9. Tuloksena on prosenttiosuustieto, joka kertoo polttoai- nekulujen merkityksestä suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Tarkastelun on tarkoitus olla karkea ja yksinkertainen, jotta ilmiön keskeinen luonne tulisi ilmi. 8 Mikrosimuloinin rekisteriaineiston kotitalouskäsite on tulonjakotutkimuksen kotitalous- käsitteen sekä rekisteriperusteisen asuntokuntakäsitteen välimuoto. 9 Joukkoliikenne kuluttaa myös polttoainetta sekä sähköä. Tässä työryhmän työssä ei kuitenkaan ole täsmällisesti lähdetty erittelemään tätä vaikutusta, vaikka se epäsuorassa mielessä relevantti onkin. 21 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Kuvio 1.  Polttoaineen kulutuksen arvioitu osuus suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin tulokymmenyksit- täin. Työryhmän laskelmat SISU-mikrosimulointimallin vuoden 2016 rekisteriaineistoon perustuen. Kuviossa 1 on kuvattu tämä tieto tulokymmenyksissä. Tulokymmenykset on muodostettu jakamalla aineiston väestö kymmeneen tasasuuruiseen kategoriaan. Jokaisessa tulokymmenyksessä on siis yhtä monta yksilöä (mutta mahdollisesti vaihteleva määrä kotitalouksia; kotitalouden koko korreloi positiivisesti tulojen kanssa). Kuvasta havait- semme, että suhteutettuna käytettävissä oleviin tuloihin polttoaineiden rasitus on suu- rinta keskituloisissa ja pienituloisimmissa. Toisessa ja kolmannessa tulokymmenyksessä oleva pudotus selittyy mahdollisesti tulokymmenysten kompositiolla: näissä tulokym- menyksissä on tavanomaisesti merkittävä määrä eläkeläisiä. Palaamme tähän havaintoon myöhemmin. Korkeimpituloisilla rasitus on vähäisintä: tämä ei selity kulutuksen vähene- misellä, vaan tulojen kasvulla. Kuviossa 2 näemme polttoaineiden absoluuttisen keskimääräisen kulutuksen (pylväät, oikea akseli) euroina per kotitalous. Havaitsemme, että kulutus kasvaa systemaattisesti tulojen kasvaessa. Prosenttiosuus (viiva, vasen akseli) kertoo tulokymmenyksen osuu- desta polttoaineiden kokonaiskulutuksesta. Havaitsemme tästä, että esimerkiksi ylin tulo- kymmenys kuluttaa 15 % kaikesta polttoaineesta alimman kuluttaessa 5 %. Suurin abso- luuttinen taloudellinen rasitus polttoaineista koituu siis ylimmille tulokymmenyksille. Tällä on merkitystä mm. tulonjakomittareiden soveltamisen osalta; mikäli tarkastelemme eri erien suhteellisia muutoksia tulojakaumassa, tulemme saaneeksi ”oikeistolaisen” näkemyk- sen tulonjaon kehityksestä; ”vasemmistolainen” näkemys taas edellyttäisi absoluuttisten muutosten tarkastelua (Riihelä & Tuomala, 2019). Tämä havainto on merkittävä sikäli, että 0,00% 1,00 % 2,00 % 3,00 % 4,00 % 5,00 % 6,00 % 7,00 % 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 22 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 polttoaineiden hintojen esimerkiksi noustessa kohdistuu suurin absoluuttinen vaikutus suurituloisiin kotitalouksiin, ja suurin suhteellinen vaikutus keskituloisiin kotitalouksiin. Kuvio 2.  Polttoaineiden kulutuksen absoluuttinen merkitys (oikea akseli, euroa vuodessa) sekä suhteelli- nen osuus kokonaiskulutuksesta (vasen akseli, prosenttia) tulokymmenyksittäin. Työryhmän laskelmat SISU-mikrosimulointimallin vuoden 2016 rekisteriaineistoon perustuen. Näiden karkeiden yleisluontoisten seikkojen lisäksi on mahdollista tarkastella polttoaineen kulutuksen hajontaa tulokymmenyksissä. Tämä auttaa meitä ymmärtämään mahdollisten tukitoimien kohdentamisen problematiikkaa karkeaa yleistarkastelua täsmällisemmin. 5 % 6 % 7 % 8 % 10 % 11 % 11 % 13 % 14 % 15 % 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 4 000 4 500 5 000 0 % 2 % 4 % 6 % 8 % 10 % 12 % 14 % 16 % 18 % 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 keskim % 23 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Taulukko 1.  Polttoaineiden kulutus suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin tulokymmenyksittäin, jaet- tuna kymmeneen tulokymmenyksen sisäiseen kulutuskymmenykseen. Työryhmän laskelmat SISU-mikrosi- mulointimallin vuoden 2016 rekisteriaineistoon perustuen. p10 p20 p30 p40 p50 p60 p70 p80 p90 1 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 3,2 % 10,4 % 20,2 % 2 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 1,9 % 5,8 % 9,5 % 15,1 % 3 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 2,0 % 4,8 % 7,2 % 10,1 % 14,7 % 4 0,0 % 0,0 % 0,0 % 2,2 % 4,2 % 6,0 % 8,0 % 10,4 % 14,7 % 5 0,0 % 0,0 % 1,2 % 3,3 % 4,9 % 6,4 % 8,2 % 10,5 % 14,4 % 6 0,0 % 0,0 % 2,0 % 3,7 % 5,1 % 6,5 % 8,1 % 10,3 % 14,1 % 7 0,0 % 0,1 % 2,4 % 3,8 % 5,0 % 6,3 % 7,8 % 9,9 % 13,3 % 8 0,0 % 1,0 % 2,6 % 3,9 % 5,0 % 6,2 % 7,6 % 9,4 % 12,6 % 9 0,0 % 1,1 % 2,6 % 3,6 % 4,7 % 5,8 % 7,1 % 8,8 % 11,8 % 10 0,0 % 0,8 % 1,8 % 2,6 % 3,4 % 4,3 % 5,4 % 6,9 % 9,3 % Tämä on havainnollistettu taulukossa 110. Taulukossa polttoaineen suhteellinen merkitys on jaettu kymmeneen persentiiliin kussakin tulokymmenyksessä. Esimerkiksi ensimmäisen tulokymmenyksen 10 % eniten polttoainetta kuluttavaa käyttävät siihen yli 20,2 % käytet- tävissä olevista tuloistaan. Havaitsemme, että polttoaineiden kulutuksessa tulokymmenys- ten sisällä on merkittävää vaihtelua. Itse asiassa, suurin osa pienituloisimmista kotitalouk- sista ei käytä polttoainetta ollenkaan. Osa taas käyttää siihen merkittävän osan tuloistaan. Korkeammissa tulokymmenyksissä käyttö on tasaisempaa. Tulokymmenysten sisäisen hajonnan lisäksi eräs kiinnostava näkökulma liittyy alueelli- siin eroihin. Näitä eroja voidaan hahmottaa esimerkiksi hyödyntämällä yleisen asumistuen kuntaryhmiä (laki yleisestä asumistuesta 2014/938, 10 §), kuten taulukossa 2 on esitetty. 10 Kaikkein korkeimpien kulutusmäärien haasteena on, että aineistorajoitteista johtuen erillisiä kilometrikorvauksia saavat eivät välttämättä tule huomioitua korrektisti aineistossa, ja saattavat tuottaa liian korkeita suhdelukuja työmatkojen johdosta. 24 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Taulukko 2.  Polttoaineiden kulutus suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin asumistuen kuntaryhmittäin (rivit) ja tulokymmenyksittäin kuntaryhmien sisällä (sarakkeet). Työryhmän laskelmat SISU-mikro simulointimallin vuoden 2016 rekisteriaineistoon perustuen. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 3,0 % 2,8 % 2,2 % 2,2 % 2,9 % 3,0 % 3,2 % 3,4 % 3,6 % 3,7 % 3,1 % 2 4,6 % 4,6 % 3,1 % 3,6 % 4,1 % 4,8 % 5,3 % 5,4 % 5,3 % 5,3 % 4,0 % 3 5,5 % 5,3 % 4,3 % 4,9 % 5,6 % 6,1 % 6,3 % 6,2 % 6,1 % 5,8 % 4,6 % 4 6,8 % 7,6 % 6,1 % 6,8 % 7,3 % 7,3 % 7,3 % 6,8 % 6,6 % 6,1 % 4,7 % Yleisen asumistuen kuntaryhmät ovat sikäli hyödyllinen ryhmittely, että näistä ryhmä 1 sisältää vain Helsingin, ryhmä 2 muita pääkaupunkiseudun kuntia (Espoo, Kauniainen, Vantaa), ryhmä 3 käytännössä loput suurimmat kunnat, ja ryhmä 4 pienemmät kunnat. Taulukosta 2 havaitsemme, että Helsingissä kaikissa tulokymmenyksissä polttoaineiden rasitus on matalampaa kuin muualla Suomessa. Ero esimerkiksi 4-ryhmään on merkittävä, erityisesti pienituloisten osalta. Ryhmien 3 ja 4 välillä esiintyy myös yhä eroja, joka antaa ymmärtää, että keskeinen merkitys ei ole niinkään maantieteellisellä sijainnilla (kuten maakunnalla) vaan asuinkunnan kaupunkimaisuudella. Tässä tarkastelussa tarkastelimme kaikkia kotitalouksia. Vastaava tarkastelu on mahdollista suorittaa vain niille kotitalouksille, jotka omistavat auton. Tällöin vaihtelu tulokymmenysten sisällä on todennäköisesti pienempää. Tämä lähestymistapa kuitenkin tarkoittaa, että mahdollinen tuki ohjattaisiin vain niille kotitalouksille, joilla on auto. Pidemmän päälle tällainen ratkaisu vaikuttaisi kotitalouksien käyttäytymiseen, ja muo- dostaisi autoilun tuen, joka taas olisi ympäristötavoitteiden näkökulmasta epämiellyttävä seuraamus. Tarkastelu on tehty taulukossa 3. 25 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Taulukko 3.  Polttoaineiden kulutus tulokymmenyksittäin (rivit) ja tulokymmenyksen sisäisen kulutus kymmenyksen mukaan (sarakkeet) suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin, vain auton omistaviin rajattu. Työryhmän laskelmat SISU-mikrosimulointimallin vuoden 2016 rekisteriaineistoon perustuen. p10 p20 p30 p40 p50 p60 p70 p80 p90 1 2,8 % 5,4 % 7,7 % 10,2 % 12,9 % 16,0 % 19,9 % 25,8 % 37,6 % 2 2,6 % 4,3 % 5,8 % 7,3 % 8,9 % 10,8 % 13,1 % 16,3 % 22,2 % 3 2,4 % 3,9 % 5,2 % 6,5 % 7,9 % 9,5 % 11,4 % 14,1 % 18,9 % 4 2,3 % 3,7 % 4,9 % 6,1 % 7,3 % 8,7 % 10,5 % 13,0 % 17,3 % 5 2,2 % 3,6 % 4,7 % 5,8 % 7,0 % 8,3 % 9,9 % 12,2 % 16,1 % 6 2,1 % 3,4 % 4,5 % 5,6 % 6,7 % 8,0 % 9,5 % 11,7 % 15,6 % 7 2,1 % 3,3 % 4,3 % 5,3 % 6,3 % 7,5 % 9,0 % 11,0 % 14,4 % 8 1,9 % 3,0 % 4,0 % 5,0 % 6,0 % 7,1 % 8,4 % 10,3 % 13,5 % 9 1,7 % 2,8 % 3,7 % 4,6 % 5,5 % 6,5 % 7,8 % 9,5 % 12,6 % 10 1,1 % 1,9 % 2,6 % 3,3 % 4,1 % 5,0 % 6,0 % 7,4 % 9,9 % Havaitsemme, että rajaamalla tarkastelun autollisiin kotitalouksiin tilanne muuttuu jakaumassa etenkin pienituloisten osalta. Tämä ei kuitenkaan ratkaise varsinaista pohjim- maista ongelmaa: tuloluokan sisällä vähän autoa käyttävien kotitalouksien auton käyttö on kuitenkin moninkertaisesti pienempää, kuin paljon sitä käyttävien. Vaikka tuen kohden tuminen rajattaisiin siis autojen omistajiin, olisi tasasuuruinen tuki osalle liian korkea, ja osalle liian matala suhteessa kulutukseen. 2.3.3 Sähkön kulutus Sähkön kulutusta tarkastellaan tässä yhteydessä suhteuttamalla sähköön käytettyä raha- määrää kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin. Mikrosimuloinnin rekisteriaineiston tietopuutteiden11 johdosta tässä yhteydessä hyödynnetään Tilastokeskuksen vuoden 2016 kulutustutkimusta. Aineisto on otoskooltaan melko vaatimaton, jonka seurauksena kaikkia polttoaineiden osalta tehtyjä tarkasteluja ei sähkön osalta ole mahdollista toteuttaa. 11 Aineisto sisältää imputoidut sähkölaskutiedot, mutta imputoinnissa on käytetty varsin karkeaa alueluokitusta, joka voi olla ongelmallista. Imputoinnin voisi periaatteessa tehdä uudelleen, mutta mallin rekisteriaineistossa ei ole suoraa tietoa asunnon lämmitys muodosta, joten tämä ei käytännössä ole suoraviivaista. 26 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Kuvio 3.  Sähkön osuus suhteessa käytettäviin tuloihin (vasen akseli) ja osuus kaikesta sähkön kulutuksesta (oikea akseli) tulokymmenyksittäin. Työryhmän laskelmat Tilastokeskuksen vuoden 2016 kulutustutkimuksesta. Kuviossa 3 on kuvattu sähkön kulutus suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin (vasen akseli, pylväät) sekä tulokymmenyksen osuutena sähkön kokonaiskäytöstä (oikea akseli, viiva). Kuten polttoaineidenkin osalta, suurituloiset kotitaloudet kuluttavat monin kertaisen määrän sähköä pienituloisiin verrattuna, vaikka suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin rasitus on suurempaa pienituloisilla kotitalouksilla. 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 0,0 % 0,5 % 1,0 % 1,5 % 2,0 % 2,5 % 3,0 % 3,5 % 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Osuus käytettävissä olevista tuloista Osuus kaikesta sähkön kulutuksesta 27 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Taulukko 4.  Sähkön kulutus tulokymmenyksittäin (rivit) ja tulokymmenyksen sisäisen kulutus kymmenyksen mukaan (sarakkeet) suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Työryhmän laskelmat Tilastokeskuksen vuoden 2016 kulutustutkimuksesta deskkk p10 p20 p30 p40 p50 p60 p70 p80 p90 1 0,7 % 1,1 % 1,6 % 1,8 % 2,1 % 2,5 % 2,9 % 3,7 % 5,6 % 2 0,8 % 1,1 % 1,3 % 1,5 % 1,8 % 2,1 % 2,8 % 4,2 % 6,6 % 3 0,7 % 0,9 % 1,1 % 1,4 % 1,6 % 2,1 % 2,4 % 3,4 % 5,8 % 4 0,5 % 0,8 % 0,9 % 1,1 % 1,3 % 1,9 % 2,3 % 3,1 % 4,9 % 5 0,6 % 0,7 % 0,9 % 1,1 % 1,4 % 1,7 % 2,5 % 3,3 % 4,6 % 6 0,5 % 0,8 % 0,9 % 1,2 % 1,5 % 2,1 % 2,9 % 3,6 % 4,8 % 7 0,6 % 0,9 % 1,2 % 1,5 % 1,9 % 2,4 % 2,9 % 3,5 % 4,3 % 8 0,5 % 0,8 % 1,1 % 1,4 % 1,9 % 2,3 % 2,8 % 3,3 % 4,0 % 9 0,5 % 0,7 % 1,1 % 1,5 % 1,8 % 2,2 % 2,6 % 3,1 % 3,7 % 10 0,5 % 0,6 % 0,9 % 1,2 % 1,6 % 1,8 % 2,2 % 2,5 % 3,1 % Sähkön kulutuksen hajontaa tulokymmenysten sisällä on kuvattu taulukossa 4 (yllä). Toisin kuin polttoaineiden tapauksissa, käytännössä kaikki kotitaloudet kuluttavat jonkin verran sähköä. Vaihtelu tulokymmenysten sisällä on myös varsin maltillista, eikä sähkönkulutus jakaumien laidoissakaan ole yhtä merkittävää, kuin polttoaineiden osalta. Esimerkiksi ensimmäisen tulokymmenyksen 10% eniten sähköä kuluttavista kotitalouksista käyttää yli 5,6 % käytettävissä olevista tuloistaan sähköön. Taulukko 5.  Kotitalouksien sähkön kulutuksen osuus käytettävistä olevista tuloista, taajama-asteen (rivit) ja taajama-asteen sisäisen kulutuskymmenyksen (sarakkeet) mukaan. Työryhmän laskelmat Tilastokeskuksen vuoden 2016 kulutustutkimuksesta. taajama p10 p20 p30 p40 p50 p60 p70 p80 p90 1 0,5 % 0,7 % 0,9 % 1,1 % 1,4 % 1,8 % 2,2 % 2,8 % 3,8 % 2 0,9 % 1,3 % 1,6 % 1,9 % 2,3 % 2,7 % 3,3 % 4,2 % 5,9 % 3 1,1 % 1,6 % 2,0 % 2,4 % 2,8 % 3,2 % 3,7 % 4,5 % 6,5 % 28 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Taulukossa 5 on kuvattu sähkön rasitus taajamaluokituksen mukaan. Luokituksessa 1 edustaa kaupunkimaisia kuntia, 2 taajaan asuttuja kuntia, ja 3 maaseutumaisia kuntia. Kuvasta ilmenee, että sähkön kulutus yleisesti ottaen kasvaa taajamaluokituksen myötä, mikä todennäköisesti ilmentää esimerkiksi asuntojen suurempaa kokoa ja mahdollisesti sähkölämmityksen yleisyyden muutosta. Taulukko 6.  Alimman tulokymmenyksen kotitalouksien sähkön kulutus taajama-asteittain (rivit) ja taajama-asteen sisäisen kulutuskymmenyksen mukaan (sarakkeet). Työryhmän laskelmat vuoden 2016 kulutustutkimuksesta. taajama p10 p20 p30 p40 p50 p60 p70 p80 p90 1 0,6 % 1,0 % 1,4 % 1,6 % 1,8 % 2,2 % 2,6 % 3,3 % 4,9 % 2 1,2 % 1,6 % 2,1 % 2,4 % 2,7 % 3,4 % 3,8 % 4,4 % 11,4 % 3 1,5 % 1,9 % 2,2 % 2,6 % 2,8 % 3,5 % 4,4 % 5,2 % 11,2 % Sama jakauma voidaan esittää esimerkiksi vain alimman tulokymmenyksen kotitalouksille (taulukko 6). Kuvasta havaitaan, että sähkön kulutukseen liittyy tässäkin mielessä hieman polttoaineiden kulutusta muistuttavaa, joskaan ei niin voimakasta, vaihtelua. Vaikuttaisi siltä, että tämä vaihtelu liittyy pikemminkin sähkön kulutuksen kuin tulojen vaihteluun tulokymmenyksen sisällä. 2.4 Energiatuotteiden hinnat ja hintataso Energiatuotteiden, kuten polttoaineen ja sähkön, hinnoissa ei ole kysymys yksiselitteisesti kotitalouksien näiden hyödykkeiden loppukulutuksesta. Koska energiatuotteet ovat mer- kittäviä ns. välituotteita, eli niitä käytetään muiden tuotteiden tuotannossa, on niiden hin- tojen muutoksella vaikutuksia hintatasoon myös laajemmin. Sähkön hinnan nousu vaikut- taa esimerkiksi elintarvikkeiden hintoihin siltä osin, kun niiden tuotannossa ja myynnissä hyödynnetään sähköä. Polttoaineiden hinnan nousu taas vaikuttaa esimerkiksi logistiikan kustannuksiin, kuten elintarvikkeiden kuljetukseen liittyviin kustannuksiin ja sitä kautta elintarvikkeiden hintoihin. Yksi tapa arvioida energiatuotteiden vaikutusta muiden hyödykkeiden hintoihin on käyttää panos-tuotostaulukoita. Panos-tuotostaulukot kuvaavat talouden välituotekäyttöä kuten esimerkiksi paljonko elintarviketeollisuus käyttää sähköä ja lämpöä. Tarkemmin panos-tuotostaulukko voidaan määritellä seuraavan yhtälön avulla: x=Ax+f, jossa x on 29 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 tuotevektori, A välituotekäyttöä kuvaava matriisi ja f lopputuotekäyttöä kuvaava vektori. Jos ratkaisemme tämän yhtälön saamme niin kutsutun Leontieffin matriisin (I-A)^(-1), joka kertoo paljonko yhtä lopputuotetta kohti tarvitsemme kutakin välituotetta (ottaen huo- mioon myös välituotteiden välituotekäytön). Olemme ensisijaisesti kiinnostuneita tästä Leontieffin matriisista, sillä se kertoo meille paljonko energiaa kukin lopputuote käyttää. Tilastokeskus julkaisee vuosittaisia panos-tuotostaulukoita kansantalouden tilinpitoon perustuen. Panos-tuotostaulukot käyttävät toimialaluokitusta (NACE) ja työryhmän käy- tössä ollut aineisto ei anna mahdollisuutta riittävään tarkkaan erittelyyn, jotta tiedot voi- taisiin suoraan yhdistää esimerkiksi kulutustutkimuksen käyttämän luokituksen (COICOP) kanssa. Voimme silti käyttää panos-tuotostaulukkoja arvioimaan energian välituotekäytön luomaa hintapainetta yksittäisten toimialojen tasolla. Energiaa paljon välituotteina käyttäviä ja kotitalouksien kulutusmenoiltaan merkittäviä toimialoja ovat elintarviketeollisuus ja liikennepalvelut. Vuoden 2019 panos-tuotostaulu- koissa elintarviketeollisuus käytti jalostettuja öljytuotteita 1,4 % ja sähköä ja lämpöä 3,6 % lopputuotteen hinnasta. Maa-, vesi- ja ilmaliikenne käytti puolestaan 4,6 %–8,3 % jalostet- tuja öljytuotteita lopputuotteen hinnasta ja sähköä ja lämpöä 1 %–1,5 % lopputuotteen hinnasta. Esimerkiksi sähkön hinnan kolminkertaistuminen tarkoittaisi siis 3 %–10,8 % hintapainetta välituotekäytöstä johtuen näillä toimialoilla. Vuoden 2016 kulutustutkimuksen tietojen perusteella alin tuloviidenneksen kulutusme- noista noin 13 % menee elintarvikkeisiin. Sähkön hinnan kolminkertaistuminen tarkoittaisi siis noin 1,4 % kokonaiskulutusmenojen kasvua sähkön välituotekäytön seurauksena, jos kotitaloudet eivät muuta käytöstään ja sähkön hinnat siirtyvät täysimääräisinä lopputuot- teen hintaan. Vastaavasti, koska alin tuloviidennes käyttää noin 3 % kulutusmenoistaan kuljetuspalveluihin, öljytuotteiden hinnan kolminkertaistuminen aiheuttaisi maksimissaan noin 0,7 % kulutusmenojen kasvun välituotekäytön seurauksena. Yllä mainitut luvut kulutusmenojen kasvulle ovat suhteellisen pieniä, mutta on syytä muis- taa, että yksittäisten tuotteiden osalta hinnan nousut voivat olla huomattavasti suurempia. Toisaalta yksittäisten tuotteiden osalta kotitalouksilla on suurempi mahdollisuus vaihtaa kulutustaan halvempiin tuotteisiin. Luokitusten vastaavuuden lisäksi panos-tuotostaulu- koiden suurin ongelma onkin oletus siitä, että aikaisempi käyttäytyminen pysyy samana hintojen muutoksesta huolimatta. Mitä suuremmat hinnanmuutokset ovat kyseessä niin sitä epätodennäköisempää tämä on, sillä niin yritykset kuin kotitaloudet sopeuttavat toimintaansa muuttuneisiin hintoihin. Tämän lisäksi tutkimuskirjallisuudessa on esitetty vaihtelevia arvioita siitä siirtyvätkö välituotteiden kustannukset täysimääräisesti loppu- tuotteiden hintoihin. Amerikkalaisella aineistolla tehdyssä tutkimuksessa energian hinto- jen arvioitiin siirtyvän teollisuuden loppuhintoihin noin 70%:sti (Ganapati;Shapiro;& Wal- ker, 2020). 30 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 3 Nykyisen järjestelmän toiminta sekä käytännön näkökulmia Nykyisessä valtion taloudellisessa ohjausjärjestelmässä sekä lainsäädännössä menotasoja hintakorjataan automaattisesti tietyssä määrin (Valtiovarainministeriö, 2020). Kotitalouk- sien näkökulmasta merkittävimpiä tekijöitä ovat etuuksien ja verotuksen indeksitarkistuk- set. Nykyisessä järjestelmässä siis inflaatioon reagoidaan laajasti ja sosiaaliturvan osalta lakisääteisesti. Tästä seuraa, että merkittävissä määrin kotitalouksien kohtaama hintatason kehitys tulee ratkaistuksi nykyisen järjestelmän puitteissa. Laajoja, tulo- ja alueperusteisen automaattisen tukimallin edellyttämiä tietomassoja ei nykyisellään Suomessa ole olemassa. Automatiikan kannalta haastavimman osan muo- dostavat kotitalouskäsite sekä maksatustiedot. Yhtenäistä, koko väestön käytännön toteu- tuksen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla kattavaa kotitalouskäsitettä ei nykyisellään muodosteta missään viranomaisrekisterissä, eikä myöskään maksuyhteystietoja kerätä väestön kattavalla tasolla. 3.1 Sosiaaliturvajärjestelmä ja indeksitarkistukset Kotitalouksien näkökulmasta merkittävimpiä ovat kansaneläkeindeksiin sidotut tarkis- tukset, joista seuraa, että käytännössä lähes kaikkia sosiaalietuuksia korotetaan vuosit- tain vastaamaan yleisen hintatason nousua. Esimerkiksi kansaneläkelain (2007/568) 109§ sitoo kaikki lain rahamäärät hintatason muutoksiin siten kuin kansaneläkeindeksistä anne- tussa laissa (456/2001) säädetään. Kunkin vuoden alussa nämä rahamäärät siis tarkistetaan kansaneläkeindeksin pisteluvun suhteessa; ja tämä pisteluku saadaan jakamalla edellisen vuoden kolmannen neljänneksen kuukausien elinkustannusindeksien pistelukujen keski- arvo luvulla 1,2065. Sosiaaliturvan indeksitarkistuksia on kritisoitu siitä, että niiden vaikutukset tulevat huo- mattavalla viiveellä. Esimerkiksi alkuvuodesta toteutunut hintojen nousu tulee kompen- soiduksi järjestelmässä vasta seuraavana vuonna. Näin kotitaloudet kärsivät korkeam- masta hintatasosta pahimmillaan lähes vuoden, ennen kuin hintataso näkyy korkeam- pina etuuksina. Asumisen tukien osalta vaikutukset tulevat lisäksi tuensaajilla voimaan eri aikoihin riippuen siitä, milloin heidän tukensa tulee tarkistettavaksi. 31 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Toisaalta on tuotu esille, että hintojen nousu kohtelee erilaisia väestönryhmiä eri tavalla. Pienituloisimpien väestönosien kulutuksen rakenne painottuukin huomattavasti enem- män asumiseen ja energiaan (käytännössä merkittävissä määrin vuokriin), joiden hinnat nousevat useimmiten vain kerran vuodessa. Suurituloisemmat kotitaloudet käyttävät enemmän rahaa liikenteeseen (Perusturvan riittävyyden III arviointiryhmä, 2019), joiden hinnoissa voi tapahtua muutoksia tiheämminkin. Jokaisen kotitalouden kulutus on kuiten- kin yksilöllistä, ja näin pienituloistenkin joukossa on todennäköisesti keskiarvosta poikkea- via tapauksia. Jos haluttaisiin, että indeksitarkistus tapahtuisi kotitalouskohtaisesti kulu- tuksen mukaan, olisi kerättävä nykyistä mittavasti enemmän ja reaaliaikaisempaa tietoa kotitalouksien kulutuksesta. Tällöin toisaalta itse kompensaatio vaikuttaisi jälleen koti talouksien käyttäytymiseen: jos esimerkiksi polttoaineen kulutus kompensoitaisiin koti talouskohtaisesti, menetettäisiin olennaisia ohjausvaikutuksia. 3.2 Tuloverotuksen mahdollisuudet Suomen tuloverotuksen lähtökohtana on eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa ansio- ja pää- omatulot verotetaan erikseen. Verotuksen periaatteena on laaja tulokäsite ja nettotulon verotus, eli tuloista voi vähentää tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot eli luonnolliset vähennykset. Verotuksen normijärjestelmästä poikkeavatpoikkeavat vero- vapaudet ja vähennykset ovat verotukia. Verojärjestelmää ei ole luotu tukijärjestelmäksi, ja verotuksen kautta myönnettävien tukien yksi keskeinen ongelma on, ettei tuloverotuksen kautta voida tukea kaikista pienituloisimpia kansalaisia, koska he eivät merkittävissä mää- rin maksa veroa. Verotuksen kautta myönnettävää tukea ei myöskään pystytä kohdista- maan vain sitä tarvitseville, vaan se myönnetään samoin taloudellisin perustein kaikille. Tuloverotus suoritetaan vuositulojen perusteella. Jos verotuksen haluttaisiin reagoivan nopeasti tapahtuviin muutoksiin, täytyisi tämän käytännössä tapahtua muuttamalla enna- konpidätysprosentteja kesken verovuotta. Esimerkiksi verotuksen matkakuluvähennystä korotettiin 1.7.2022 alkaen vuoden 2022 verotukseen kompensoimaan polttoaineen hinnan nousua. Työryhmä selvitti Verohallinnolta, missä määrin tämä on vaikuttanut verokorttimuutosten määriin. Muutosten määrä vuosina 2021 ja 2022 oli hyvin saman kaltainen, ja näin ollen matkakuluvähennyksen korottaminen kesken vuoden tuskin on johtanut ainakaan merkittäviin verokorttimuutoksiin. Tästä voidaan päätellä, että kohde ryhmän näkökulmasta kompensaation välitön tarve ei ollut niin merkittävä, että kohde- ryhmä olisi laajassa määrin kokenut tarvetta tehdä muutoksia ennakonpidätykseensä kesken vuoden saadakseen lisää käytettävissä olevia tuloja, vaan tyytyi odottamaan seuraavana vuonna tilitettäviä palautuksia. Matkakuluvähennyksen lisäksi hallitus on päättänyt syksyn 2022 budjettiriihessä toteuttaa määräaikaisen sähkövähennyksen tuloverotuksessa. Vuonna 2023 kotitalousvähennykseen 32 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 oikeuttaa verovelvollisen vakituisen asunnon sähkönkäyttöpaikassa 1.1.2023–30.4.2023 välisenä aikana kulutetusta sähköenergiasta maksettu määrä siltä osin kuin se ylittää 2 000 euroa mutta on enintään 6 000 euroa. Verovelvollinen saisi vähentää kotitalous- vähennyksenä 60 prosenttia maksamistaan vähennykseen oikeuttavista kustannuksista. Pienituloisimmat kotitaloudet eivät vähennyksestä täysimääräisesti hyödy; heitä ajatellen valmisteltu on erillinen sähkötuki. 3.3 Tukimallin toteuttamiseen liittyvät käytännön kysymykset Automaattisen, alue- ja tuloperusteisen kotitalouskohtaisen tulotuen perustaminen edel- lyttäisi mittavaa tietomäärää kotitalouksista ja niiden tuloista. Jotta malli voisi toimia auto- maattisesti, pitäisi näiden tietojen käytännössä olla saatavilla hallinnollisista rekisteriaineis toista verrattain ajantasaisesti. Rekisteriaineistoista pitäisi pystyä muodostamaan käytän- nössä Suomessa asuvat kotitaloudet, yhdistämään kotitalouksien rakennetieto kotitalouk- sien jäsenten tuloihin, sekä kotitalouden asuinpaikkaan. Työryhmä ei selvittänyt täsmällisemmin sitä, missä määrin viranomaisaineistoihin muihin tarkoituksiin jo kerättyjä tietoja, kuten Verohallinnon hallussa olevia tiliyhteystietoja, voi- taisiin hyödyntää toissijaisessa käytössä. Mikäli jatkovalmistelussa päädyttäisiin hyödyntä- mään tällaisia tietoja, olisi etuutta toimeenpanevan viranomaisen toimivallasta tästä näkö- kulmasta tarkasteltuna säädettävä riittävän tarkasti. Työryhmän selvitysten perusteella vai- kuttaisi kuitenkin siltä, että tällaiset tietojoukot eivät mahdollistaisi kattavan tukimallin toimeenpanoa sellaisenaan, vaan tietoa jouduttaisiin joka tapauksessa keräämään lisää. Vaikka esimerkiksi Verohallinnolla on verotuksen yhteydessä toimeenpannusta työstä johtuen merkittävä määrä tiliyhteystietoja hallussaan, ei tämäkään kokonaisuus kuiten- kaan ole kattava. Yksinkertaisempana tulkintana kotitalouksien tulo- ja alueperusteinen tukimalli voisi olla nykyisten haettavien etuuksien mukainen uusi etuus. Tällöin keskeiset ratkaisut tietopoh- jan osalta rakennettaisiin etuushakemuksen varaan, ja automaattinen elementti kohden- tuisi vain olemassa oleville tuensaajille. Olisi myös varmistuttava, että nykyisten etuuksien puitteissa kerättävä tietopohja riittäisi kattamaan myös nämä tarpeet. 33 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 3.3.1 Kotitalous käsitteenä Kotitalous on lähtökohtaisesti käsitteenä vaikea. Tilastokeskuksen käsitteiden mukaan12 kotitalouden muodostavat kaikki ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät yhdessä tulojaan. Kotitalouden käsitettä käytetään ainoastaan haas- tattelututkimuksissa. Vastaavin rekisteripohjainen tieto on asuntokunta, joka muodos- tuu henkilöistä jotka asuvat vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa. Näin asunto- kuntaan voi kuulua useampia kotitalouksia, kuten tapahtuu esimerkiksi yhteisasuntojen osalta. Käytännössä kotitalouskäsitteen käyttäminen edellyttäisi kotitalouden rakenteen selvittämistä kotitalouksilta itseltään. 3.3.2 Kotitalouskäsite lainsäädännössä Lainsäädännössä ei nykyisellään tunneta käsitettä kotitalous. Laki yleisestä asumistuesta (2014/938) perustuu ruokakuntiin. Samassa asunnossa pysyvästi asuvat henkilöt kuuluvat samaan ruokakuntaan. Eri ruokakuntiin kuuluvat kuitenkin henkilöt, jotka hallitsevat osaa asunnosta erillisen vuokrasopimuksen tai sitä vastaavan hallintasopimuksen perusteella, tai jotka ovat hoitosopimuksella sairauden tai vamman perusteella sijoitettu ruokakunnan hoidettavaksi. Samaan ruokakuntaan kuuluvat aina samassa asunnossa asuvat aviopuo- lisot tai avopuolisot, heidän alaikäiset lapsensa, sekä keskenään suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevat sukulaiset, rinnastaen sukulaisiin ottolapset sekä sijoitetut lapset. Toinen lainsäädännössä ilmenevä käsite on laissa toimeentulotuesta (1997/1414) määri- telty perhe, jossa perheellä tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia vanhempia, vanhemman alaikäistä lasta, aviopuolisoita, sekä kahta henkilöä, jotka elävät avioliitonomaisissa olo- suhteissa. Lisäksi esimerkiksi tuloverolaissa (1992/1535) puolisot on määritelty henkilöiksi, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton tai ovat avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa jatkuvasti eläneitä, jotka ovat aiemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on yhteinen lapsi. Koska kotitalouskäsitettä ei varsinaisesti hyödynnetä lainsäädännössä, seuraa tästä että hallinnollisia rekisteriaineistoja joissa kotitaloudet ilmenisivät, ei käytännössä ole tilasto- aineistoja lukuunottamatta olemassa. Tilastolaki 280/2004 ei taas mahdollista (vrt. 13§) salassa pidettävien tietojen, kuten tilastoinnissa muodostettujen asuntokuntien, luovutta- mista hallinnollista päätöksenotekoa varten. Tämä rajoite kumpuaa viime kädessä Euroo- pan parlamentin ja neuvoston (EY) asetuksesta N:o 223/2009 eli ns. tilastoasetuksesta. 12 https://www.stat.fi/meta/kas/kotitalous.html, viitattu 10.8.2022. Huomionarvoista on myös, että laitosväestö jää kotitalouskäsitteen ulkopuolelle. https://www.stat.fi/meta/kas/kotitalous.html 34 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 3.3.3 Henkilötason ratkaisut Käytännössä kotitalouskäsitteen puuttumisesta seuraa, ettei sitä voida ilman mittavaa lisä- tiedon tuottamista soveltaa automaattisessa tukijärjestelmässä. Esimerkiksi henkilöihin perustuva ratkaisu voisi kuitenkin olla periaatteessa mahdollinen. Esimerkiksi ehdotetussa energiarahassa13 etuus jaettaisiin henkilöperusteisesti. Henkilötason haasteena kuitenkin on kohdentuminen. Kun tulotasoja tarkastellaan yksilön, ei perheen tai kotitalouden tasolla, syntyy tilanteita jossa tukea kohdentuu korkeatuloisillekin kotitalouksille. Esimerkiksi korkeatuloisen henki- lön lapsia kotona kotihoidon tuella hoitamassa oleva puoliso voi saada tällaista etuutta, tai kotona asuva täysi-ikäinen lapsi. Tämä siitä huolimatta, että näiden henkilöiden kotitalouk- sissa esimerkiksi polttoaineiden tai energian hinnan rasitus olisi vähäinen. Luonnollisesti usean täysi-ikäisen pienituloisen henkilön talous saisi tällaisessa ratkaisussa tuen useita kertoja. 3.3.4 Kansallinen tulorekisteri Lain tulotietojärjestelmästä (53/2018) tarkoittama tietojärjestelmä eli tulorekisteri sisältää tietoja yksilöiden tuloista. Käytännössä tulorekisteriin ilmoitetaan tietoja lähes reaaliaikai sesti, pääsääntöisesti 5 kalenteripäivää suorituksen maksupäivästä, mutta eräissä tilan- teissa 5 kalenteripäivää sen kuukauden päättymisestä, jonka aikana suoritus on maksettu. Tulorekisteri sisältää Suomesta saatuja ansiotuloja koskevia tietoja: palkka- ja palkkiotulot, eläketulot, sekä verovapaat että veronalaiset etuustulot. Tulorekisteristä ei kuitenkaan ole saatavissa pääomatuloja eikä ulkomailta saatuja tuloja, eli mm. osinkotuloja, vuokratuloja, elinkeinotoiminnan tuloja, sekä maa- ja metsätalouden tuloja. Pääomatulojen sekä ulkomaan tulojen puuttuminen olisi todennäköisesti merkittävä peri- aatteellinen haaste. Tämä vaikeuttaisi tuen tuloperusteista kohdentamista. Vaikeamman käytännön haasteen muodostaisivat yrittäjät. Koska tulorekisteriin ei tuoda näiden ryh- mien keskeisiä tuloja, muodostaisi tämä ryhmä todennäköisesti merkittävän periaatteelli- sen ja käytännöllisen ongelman tulorekisterin tietoperusteen hyödyntämisessä. Toinen merkittävä puute tulorekisterin sisällössä liittyy kotitalouskäsitteeseen. Tulorekis teri sisältää tietoa henkilöistä, muttei sinänsä sisällä mitään tietoja, joiden perusteella henkilöt voitaisiin ryhmitellä perhe-, kotitalous- tai asuntokuntasuhteisiin. Näin tulo- rekisterin tietojen perusteella ei kyettäisi muodostamaan kotitalouksia. Kyvyttömyys 13 Eduskunnan tietopalvelun laskelma aiheesta on julkaistu verkossa https://www.vihreat.fi/energiaraha/, viitattu 11.8.2022 https://www.vihreat.fi/energiaraha/ 35 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 muodostaa kotitalouksia tarkoittaisi, että tulorekisterin tietojen rinnalla tarvittaisiin koti taloustieto jostain toisesta lähteestä. 3.3.5 Väestötietojärjestelmä Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämä valtakunnallinen väestötietojärjestelmä sisältää laajasti henkilötietoja Suomen kansalaisista ja Suomessa vakinaisesti tai tilapäisesti asu- vista ulkomaalaisista. Väestötietojärjestelmästä on saatavissa tietoja mm. osoitteista ja rekisteröidyistä perhe- ja huoltosuhteista (puolisot, lapset, sisarussuhteet, huoltajat ja huollettavat) huoneistotasolla. Väestötietojärjestelmä ei suoraan kuitenkaan sisällä tietoa kotitalouksista tai niiden koostumuksesta. Koska tietoa kotitalouksista ei löydy suoraan järjestelmästä, kotitalouksille suunnatun mahdollisen tuen näkökulmasta keskeisin kysymys liittyy siihen, miten hyvin väestötieto järjestelmän tiedoista voidaan identifioida kotitalouksia. Osoite-, perhe- ja lähisuhdetie- toja yhdistämällä on mahdollista identifioida iso osa kotitalouksista, mutta merkittäviä aukkoja tietoihin jää näistä tiedoista huolimatta. Ongelmia tuottavat erityisesti avoliitossa olevat lapsettomat pariskunnat, joita väestötietojärjestelmän tiedoista ei havaita, kimppa- kämpät, sekä esimerkiksi palvelutaloissa asuvat vanhukset, jotka saatetaan kirjata järjestel- mään samaan osoitteeseen. On myös syytä huomata, että väestötietojärjestelmä ei sisällä tietoja maksutiedoista. Eli mahdollisten tuen saajien maksutietoja joudutaan etsimään muista, kuten verottajan tai Kansaneläkelaitoksen, tiedoista. Tämänkin jälkeen on hyvin todennäköistä, että maksu- tietoihin jää puutteita, jolloin ainoa vaihtoehto on kysyä niitä lähestymällä tuen saajia kirjeitse tai muuten. Tämän vuoksi väestötietojärjestelmän tiedot eivät sellaisenaan sovellu kovin hyvin automaattisen tuen maksamiseen. 3.3.6 Kansaneläkelaitoksen nykyjärjestelmät Kansaneläkelaitos kerää nykyisellään tietoa etuudensaajistaan etuuksien maksua varten. Tätä kautta Kansaneläkelaitokselle muodostuu käsitys etuudensaajien perheiden raken- teesta sikäli, kun tiedot käyvät ilmi väestötietojärjestelmästä tai nämä henkilöt ovat saa- neet muita kuin yksilökohtaisia etuuksia. Haasteena näissä tapauksissa tietenkin on, että tiedot kertyvät vain sellaisista tapauksista, jotka Kelan asiakkaita ovat, ja ovat ajantasaisia vain näiden henkilöiden osalta. Tietoa ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa kerry esimerkiksi perhesuhteista. Kansaneläkelaitoksen tietojen perusteella tuloperusteista etuutta ei voitaisi todennäköisesti kohdentaa kotitalouksille sinänsä, mutta esimerkiksi yleisen 36 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 asumistuen määritelmän mukaisille ruokakunnille ja eläkkeensaajan asumistuen saajille tämä onnistuisi. Tällöin kyseeseen tulisivat käytännössä ratkaisut, joissa tulo- ja alueperusteisesti kohden- nettua etuutta jaettaisiin yleisen asumistuen sekä eläkkeensaajan asumistuen käsitteiden perusteella näiden etuuksien lisäosina. Ratkaisussa lisätiedonkeruuta ei tarvittaisi, sillä nykymuotoinen etuusjärjestelmä sisältäisi kohdejoukkojen tiedot. Koska tuki olisi joka tapauksessa tarkoitus kohdentaa tuloperusteisesti, ei rajallinen kohdejoukko muodostuisi ongelmaksi, mikäli ajateltaisiin kohdentumisen olevan tarkoituksenmukaista kohdistua pienituloisimpiin henkilöihin. 37 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 4 Ratkaisuvaihtoehtoja tulo- ja alueperusteiseksi tukimalliksi Työryhmä muodosti teoreettisen, tilastollisen, ja käytännöllisen katsauksen kautta viite kehikon, jonka perusteella työryhmä arvioi eräitä keskusteluun nousseita ratkaisuehdo- tuksia. Tämän viitekehikkoon perustuvan arviointimallin lisäksi työryhmä konkretisoi eräitä ehdotuksia aineistoon perustuvilla laskelmilla. Tällä menetelmällä pyrittiin hahmottamaan erilaisten vaihtoehtojen hyviä sekä huonoja puolia ja tekemään erilaista ratkaisuvaihtoeh- doista vertailukelpoisia työryhmän johtopäätösten muodostamista varten. Työryhmän näkemyksen mukaan seuraavat seikat tulisi huomioida ratkaisuja harkittaessa: a. Kohdentumisen tehokkuus. Mitä paremmin tuki kohdentuu pienituloisille, energiatuotteiden hinnoista kärsiville kotitalouksille, sen parempi tuen kohdentuminen on. b. Automaation mahdollisuus. Mitä automaattisemmin tuki voidaan kohdentaa kotitalouksille, sitä suotuisampi se on tavoitteiden näkökulmasta. c. Käyttäytymisvaikutukset. Mitä vähemmän negatiivisia käyttäytymis vaikutuksia kompensaatiolla on esimerkiksi työn tarjonnan ja ympäristö ohjauksen kannalta, sen parempi. d. Hallinnolliset kustannukset ja käytännön toteutus. Mittavia muutoksia ja tiedonkeruita edellyttävän järjestelmän luominen nykyisten rinnalle voisi olla kallista suhteessa siitä saataviin hyötyihin. 4.1 Työryhmän arvioimat vaihtoehdot Työryhmän arvioimat vaihtoehdot selvitettiin työryhmän työssä. Työryhmän jäsenillä oli avoin mahdollisuus ehdottaa ratkaisuvaihtoehtoja arvioitavaksi, ja lisäksi huomioitiin eräitä tiedossa olevia ehdotuksia. Työryhmä arvioi seuraavat ratkaisut: i. Tulo- ja alueperusteinen tukimalli kotitalouksille. ii. Automaattisen tulotuen maksaminen kotitalouksille. 38 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 iii. Vihreiden energiarahan14 alkuperäinen versio. iv. Hiilidioksidiveron palautusjärjestelmä15. v. Yleisen asumistuen sekä eläkkeensaajan asumistuen enimmäismenojen korottaminen. vi. Yleisen asumistuen sekä eläkkeensaajan asumistuen yhteydessä maksettava, hintakehitykseen sidottu erilliskorvaus. vii. Perusturvaetuuksien, kuten työttömyysturvan, korottaminen. viii. Sosiaaliturvan indeksitarkistusten aikaistaminen. 4.1.1 Tulo- ja alueperusteinen kotitalouskohtainen järjestelmä Hallituksen linjausten yhteydessä työryhmän tehtäväksi asetettiin luoda tukimalli, jossa tukea voidaan myöntää kotitalouksille tulo- ja alueperusteisesti16. Tukimallia ei sinänsä tässä yhteydessä muotoilla tarkemmin. Kotitalouskäsitettä ei ole käytössä nykymuotoisissa etuuksissa. Näinpä uutta tukimallia varten täytyisi luoda juridisesti uusi käsite, kotitalous; käsite ei sinänsä olisi täysin uusi, vaan sillä olisi esimerkki tilastotuotannossa17. Käsitteen ei poikkea merkittävällä tavalla ruokakunnasta; ehkäpä suurin poikkeus liittyy sellaisiin yhteisasuntomuotoihin, joissa yhdessä asuvilla ei ole avosuhdetta toistensa kanssa. Käsite tulisi siis muodostaa etuus hakemuksen yhteydessä. Etuus olisi merkittävissä määrin päällekkäinen yleisen asumistuen sekä eläkkeensaajan asumistuen kanssa. Kuten yleinen asumistuki ja eläkeensaajan asumistuki, kyseessä olisi tulo- ja alueperusteisesti kohdentuva etuus. Tuloperusteisuus tarkoittaisi, että tukea maksettaisiin esimerkiksi pienituloisimmille kotitalouksille. Etuuteen tulisi tällöin mää- ritellä äkillisten suurien tulomuutosten ehkäisemiseksi myös sovittelumekanismi, jossa etuus pienenisi tulojen noustessa. Sovittelumekanismin ongelma on siinä, että etuus muodostaisi jälleen uuden erillisen sosiaalietuuden, joka vähenisi tulojen kasvaessa, lähtö- kohtaisessa tilanteessa jossa marginaaliveroasteiden eli tienatusta lisäeurosta perittävien 14 https://www.vihreat.fi/energiaraha/, viitattu 3.10.2022. Energiarahaa ollaan päivit- tämässä muotoon, jossa edunsaajat olisivat matalan tulotason ihmisiä asuinpaikasta riippumatta. Aiemmassa mallissa energiarahalla ”helpotettaisiin pienituloisten, maaseu- dulla asuvien kansalaisten tilannetta polttoaineiden ja muun energian hintojen noustua voimakkaasti”. 15 ks. https://www.nature.com/articles/s41558-021-01268-3 16 ks. https://valtioneuvosto.fi/-//10623/hallitus-linjasi-energian-hintojen-nousun-tasma- kompensaatiotoimista, viitattu 3.10.2022 17 ks. https://www.stat.fi/meta/kas/kotitalous.html, viitattu 3.10.2022 https://www.vihreat.fi/energiaraha/ https://www.nature.com/articles/s41558-021-01268-3 https://valtioneuvosto.fi/-//10623/hallitus-linjasi-energian-hintojen-nousun-tasmakompensaatiotoimista https://valtioneuvosto.fi/-//10623/hallitus-linjasi-energian-hintojen-nousun-tasmakompensaatiotoimista https://www.stat.fi/meta/kas/kotitalous.html 39 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 verojen sekä menetettyjen etuuksien tilanne on jo huolestuttava (Valtiovarainministeriö, Kannustinloukut ja alueellinen liikkuminen. Työryhmän selvityksiä., 2017). Ongelman eskaloimisen välttämiseksi etuuden sovittelu olisi sidottava joko huomattavasti nykyistä työttömyysturvan ja yleisen asumistuen sovittelutasoa18 korkeammalle tai mata- lammalle tasolle, niin että tulosovittelu ei tapahtuisi samanaikaisesti näiden etuuksien kanssa. Etuuden suhde muihin etuuksiin, kuten työttömyysturvaan sekä yleiseen asumis- tukeen, olisi myös määriteltävä. Tällainen etuus vastaisi kohdentumiseltaan laajalti yleistä asumistukea sekä eläkkeen saajan asumistukea, pienillä poikkeuksilla. Mikäli tuki kohdentuisi tarkasti pienelle joukolle kotitalouksia, olisivat sen negatiiviset ohjausvaikutukset todennäköisesti rajalliset. Koko- naisuudessaan etuus muodostaisi vastaavankaltaisen negatiivisen vaikutuksen työn teon kannustimelle, kuin esimerkiksi yleinen asumistuki muodostaa; lisävaikeuksia syntyisi uuden etuuden asettelemisesta nykyiseen sovittelujen määrään. Merkittävä osa etuuden saajista olisi todennäköisesti kotitalouksia, jotka saisivat myös yleistä asumistukea, eläkkeensaajan asumistukea, ja/tai työttömyysetuuksia. 4.1.2 Automaattinen tulotuki kotitalouksille Kohdassa 4.1.1. mainitussa hallituksen linjauksessa linjataan lisäksi selvitettäväksi, voidaanko kohdan 4.1.1. malliin luoda elementti, jossa markkinahintojen äkillinen nousu mahdollistaisi automaattisen tulotuen maksamisen kotitalouksille. Tätä on mahdollista tulkita joko uuden, kokonaan automaattisen järjestelmän luomiseksi, tai edellisen kohdan jatkeeksi. Uuden, kokonaan automaattisen, kotitalouksille kohdentuvan tukijärjestelmän luominen olisi hallinnollisesti erittäin raskasta. Automatiikka edellyttäisi, että tiedot kotitalouksien tuloista, rakenteista ja maksuyhteystiedoista kerättäisiin valmiiksi etukäteen rekisteriin toimeenpanevaa viranomaista varten, ja toimeenpaneva viranomainen myöntäisi auto- maattisesti etuuden eräiden ehtojen täyttyessä. Tällainen ratkaisu olisi todennäköisesti hallinnollisesti kohtuuttoman raskas, sillä se edellyttäisi lähes reaaliaikaisten tietojen yllä- pitoa tarvittavista seikoista. Lisäksi automaattiseen tukeen liittyisi myös eräitiä takaisin perintään liittyviä hallinnollista kuormaa lisääviä seikkoja. 18 Sekä yleinen asumistuki että työttömyysturva sisältävät sovittelun; kun tulot ylittävät (yksinasuvan osalta) työttömyysturvan perusmäärän lisättynä suojaosalla 300 euroa, ylei- nen asumistuki vähenee 42 sentillä jokaista lisäeuroa kohti, ja työttömyysturva 50 sentillä jokaista lisäeuroa kohti. 40 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Tiettyjen selkeiden ehtojen täyttyessä, kuten esimerkiksi eräiden kuluttajahintaindeksin alaerien muuttuessa, olisi periaatteessa täysin mahdollista maksaa kohdan 4.1.1 mukaista etuutta saaville kotitalouksille kertaluonteinen lisäerä. Selkeitä olisi, että tällainen erä sää- dettäisiin etuuksissa etuoikeutetuksi tuloksi, vaikka tämä korkeita efektiivisiä marginaali- veroasteita ratkaisuna aiheuttaisikin. Keskeistä ratkaisussa olisi sitoa hintojen nousujen määritelmä selkeään esimerkiksi Tilasto keskuksen säännöllisesti tuottamaan käsitteeseen, jotta ratkaisu olisi läpinäkyvä ja tuen myöntämisen ehdot ymmärrettävät. Tällaisen lisäosan käyttäytymisvaikutukset olisivat vähäisemmät, kuin laajamittaisella tuella sikäli, että se toteutusi vain poikkeusolosuhteissa. 4.1.3 Energiaraha Vihreiden ehdottama energiaraha oli henkilötason ratkaisu, jossa täysi-ikäisille pieni tuloisille, jotka asuvat maaseudulla ja harvaan asutulla alueella maksettaisiin uutta etuutta. Etuus olisi 44 euroa verottomana alle 1 700 euroa tienaaville, ja poistuisi asteit- tain niin, että 1 840 euroa ansaitseville energiarahaa ei enää maksettaisi, ja alle 10 euron summia eimaksettaisi. Käytännössä tämä kaiketi tarkoittaisi, että jokainen 1 700 euron päälle ansaittu euroa alentaisi tukea 24 sentillä19. Energiarahaan liittyy kotitaloustasoiseen tukeen verrattuna kohdentumista koskevia ongelmia. Nämä ongelmat syntyvät tilanteissa, joissa esimerkiksi korkeatuloisen henkilön pienituloinen puoliso tai täysi-ikäinen kotona asuva lapsi nauttii etuutta. Eduskunnan tietopalvelun laskelmissa20 tämä näkyy siinä, että vielä keskituloisissakin kotitalouksissa tuen saajia on runsaasti, useita kymmeniä tuhansia. Kohdentumisen näkökulmasta tulo- ja alueperusteinen kotitalouskohtainen tukijärjes- telmä olisi energiarahaa perustellumpi ratkaisu. 4.1.4 Hiilidioksidiveron palautusjärjestelmä Kanadan Brittiläisessä Kolumbian provinsissa on käytössä hiilidioksidiodiveron palautus järjestelmä. Provissin jokainen täysi-ikäinen provinssin asukas saa veronpalautuksen 19 1 700 ja 1 840 euron välillä on 140 euroa, ja alle 10 euron tukia ei makseta, niinpä 44 – 10 = 34, ja 34/140 = 0,24. 20 https://www.vihreat.fi/wp-content/uploads/2022/08/TAH20220267c_energia- raha_20220510.pdf, viitattu 3.10.2022 https://www.vihreat.fi/wp-content/uploads/2022/08/TAH20220267c_energiaraha_20220510.pdf https://www.vihreat.fi/wp-content/uploads/2022/08/TAH20220267c_energiaraha_20220510.pdf 41 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 hiilidioksidiveron kertymästä neljä kertaa vuodessa. Tietyn tulorajan alle oleville kotitalouksille maksetaan maksimipalautus, ja jos kotitalouden tulot ylittävät tämän tulorajan, vähentävät ylimenevät tulot palautusta prosentilla jokaista ylimenevää dollaria kohden. Palautuksen suuruuteen vaikuttaa myös kotitalouden aikuisten ja lasten määrä. Vuosien 2021–2022 enimmäispalautusmäärä on 174 dollaria aikuiselta ja 51 dollaria per lapsi. Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapseen perheessä maksimipalautuksen saa 42 165 dollarin kotitalouden nettovuosituloilla, ja mikäli nettotulot ylittävät 64 665 dollaria, palautusta ei makseta ollenkaan. Tällainen hiilidioksidiveron palautusjärjestelmä on lopputulemaltaan hyvin lähellä vihrei- den ehdottamaa energiarahaa. Kotitalouden kokoon liittyvien parametrien lisäksi merkit- tävä ero on ainoastaan se, että tuki maksetaan veronpalautuksena eikä suorana tukena. Tällaisen tuen toteuttaminen Suomen kontekstissa olisi kuitenkin ongelmallista siksi, että pienituloiset saattavat verojärjestelmässämme maksaa siinä määrin vähän veroja, etteivät he tällaisesta tuesta hyötyisi. 4.1.5 Yleisen asumistuen sekä eläkkeensaajan asumistuen enimmäismenot Yleisen asumistuen sekä eläkkeensaajan asumistuen enimmäisasumismenojen nostaminen vaikuttaisi kotitalouksien tuloihin todennäköisesti pitkälti samankaltaisella tavalla, kuin uusi kotitalouksille kohdennettu tulo- ja alueperusteinen tukijärjestelmä. Esimerkiksi yleisen asumistuen enimmäisasumismenojen nostaminen tarkoittaisi, että tukea saisi yhä korkeampiin menoihin, ja lisäksi sovittelun johdosta tämä korkeampi tuki olisi luonnollisesti aiempaa suurempi myös suuremmilla tulotasoilla. Olemassa olevien kuntaryhmitysten kautta korotukset olisi käytännössä myös mahdollista kohdistaa suurempina kaupunkialueiden ulkopuolelle. Verrattuna uuteen etuuteen etuuden kytkeminen nykyiseen järjestelmään muodostaisi tilanteen, jossa uutta hallinnollista työtä ei merkittävissä määrin tarvittaisi. Samoin etuuden sovittelu tapahtuisi nykymuotoisten sovittelujen perusteella, eikä tähän tarvit- taisi uutta ratkaisua. Sovittelu tapahtuisi pääasiallisesti merkittävästi matalammalta tulo tasolta, kuin energiarahan osalta, tulojen laadusta riippuen noin 700–1 000 euroa ylittä- vien tulojen osalta. 42 Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:14 4.1.6 Yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen saajien lisäkorvaus Yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen saajien lisäkorvaus muistuttaisi pitkälti mainittua automaattista tulotukea, tosin olemassa olevien järjestelmien puitteissa maksettavana. Sinänsä sitä koskisivat samat periaatteet, kuin automaattista tulotukea kotitalouksille. 4.1.7 Perusturvaetuuksien korottaminen Perusturvaetuuksia korottamalla voitaisiin myös pyrkiä helpottamaan kotitalouksien tilan- netta. Suhteessa kotitalouksille kohdentuvaan alue- ja tuloperusteiseen uuteen tukimal- liin sekä yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen kautta tapahtuviin korotuksiin keskeisimpinä lienevät kohdentuminen etuudensaajille (esimerkiksi pienipalkkaiset täysipäiväisesti työssäkäyvät eivät saisi tällöin tukea) sekä korotusten kohdentuminen mm. työttömyysturvan ansio-osan logiikan kautta korkeampituloisillekin kotitalouksille. Taloudellisesti heikomman kohdentumisen näkökulmasta perusturvaetuuksien korotta- minen olisi suhteessa yleisen asumistuen korottamiseen tai uuteen tulotukeen verrattuna heikkoa, ja näin ollen sitä ei tulisikaan ensisijaisesti nähdä ratkaisuna ongelmaan. 4.1.8 Sosiaaliturvan indeksitarkistusten aikaistaminen Sosiaaliturvan indeksitarkistusten aikaistaminen olisi sikäli tarkoituksenmukainen toimen pide, että se kuroisi osin umpeen nykyisellään mahdollisesti merkittävää ajallista eroa kuluttajahintojen muutoksen ja sosiaaliturvaetuuksien korotuksen välillä. Esimerkiksi asumisen tuissa korotukset tulisivat silti voimaan vasta, kuin tukea muutoin tarkastetaan. Indeksitarkistusten aikaistaminen ei sinänsä vaikuttaisi merkittä