Nitraattidirektiivin täytäntöönpano Suomessa Raportointijakso 2020–2023 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Nitraattidirektiivin täytäntöönpano Suomessa Raportointijakso 2020–2023 Sari Mitikka, Juha Grönroos, Laura Hoikkala, Janne Juvonen, Katri Rankinen, Anna-Kaisa Ronkanen, Pasi Valkama, Kati Martinmäki-Aulaskari, Lasse Järvenpää Suomen ympäristökeskus Syke Ympäristöministeriö Helsinki 2025 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Ympäristöministeriö CC BY 4.0 ISBN pdf: 978-952-361-384-3 ISSN pdf: 2490-1024 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2025 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Kuvailulehti 25.2.2025 Nitraattidirektiivin täytäntöönpano Suomessa Raportointijakso 2020–2023 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Teema Ympäristönsuojelu Julkaisija Ympäristöministeriö Tekijä/t Sari Mitikka, Juha Grönroos, Laura Hoikkala, Janne Juvonen, Katri Rankinen, Anna-Kaisa Ronkanen, Pasi Valkama, Kati Martinmäki-Aulaskari, Lasse Järvenpää Yhteisötekijä Suomen ympäristökeskus Syke Kieli suomi Sivumäärä 146 Tiivistelmä Raportti on direktiivin vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 10 artiklan mukainen ja käsittelee direktiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa vuosina 2020–2023. Tämä seitsemäs raportti käsittelee jaksoa 2020–2023 sekä havaittuja muutoksia verrattuna edellisiin raportointijaksoihin. Johtopäätöksenä Suomen pintavesien nitraattipitoisuuksista ja rehevyystilasta voidaan sanoa, että raportointikaudella 2020–2023 nitraatin keskipitoisuudet eivät ylittäneet direktiivin asettamaa raja-arvoa (25 mg/) missään pintavesikohteissa, mutta nitraatin maksimiarvojen ylityksiä havaittiin paikoitellen eteläisillä ja lounaisilla jokihavaintopaikoilla. Ekologisen tilan luokituksessa käytettyjen ja rehevöitymistä indikoivien laatutekijöiden perusteella raportointijaksolla raportoidut jokien ja järvien havaintopaikoista noin kolmasosa ja rannikkovesistä lähes kaikki havaintopaikat luokiteltiin rehevöityneiksi. Avomerellä käytettiin HELCOMin rehevöitymistilanarviota, jonka mukaan kaikki raportoidut havaintopaikat todettiin rehevöityneiksi. Edelliseen raportointijaksoon 2016–2019 verrattuna rehevöitymistilanne ei ole oleellisesti muuttunut. Nitraattipitoisuudet Suomen pohjavesissä ovat seurantatulosten perusteella edelleen pääosin alhaisia verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Vertailtaessa edellisiin raportointijaksoihin, nitraattipitoisuuksien muutokset ovat olleet pääasiassa lieviä tai vakaita. Asiasanat vesien tila, toimintaohjelma, raportointi, komissio, asetukset (säädökset) ISBN PDF 978-952-361-384-3 ISSN PDF 2490-1024 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-384-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-384-3 Presentationsblad 25.2.2025 Genomförandet av nitratdirektivet i Finland Rapporteringsperioden 2020–2023 Miljöministeriets publikationer 2025:7 Tema Miljövård Utgivare Miljöministeriet Författare Sari Mitikka, Juha Grönroos, Laura Hoikkala, Janne Juvonen, Katri Rankinen, Anna-Kaisa Ronkanen, Pasi Valkama, Kati Martinmäki-Aulaskari, Lasse Järvenpää Utarbetad av Finlands miljöcentral Syke Språk finska Sidantal 146 Referat Rapporten är förenlig med artikel 10 i direktivet om skydd mot att vatten förorenas av nitrater från jordbruket och behandlar genomförandet av direktivet på fastlandet åren 2020–2023. Denna sjunde rapport behandlar perioden 2020–2023 samt observerade förändringar jämfört med tidigare rapporteringsperioder. Som slutsats om nitrathalterna i och övergödningen av ytvattnen i Finland kan det konstateras att de genomsnittliga nitrathalterna under rapporteringsperioden 2020– 2023 inte överskred direktivets gränsvärde (25 mg/l) vid någon ytvattensmätning. Överskridningar av de maximala nitrathalterna observerades dock ställvis på vissa observationsplatser i de södra och sydvästra åarna. Utgående från de kvalitetsfaktorer som använts vid klassificeringen av ekologisk status och som indikerar övergödning, klassificerades cirka en tredjedel av observationsplatserna i floder och sjöar som rapporterats under rapporteringsperioden, samt nästan alla observationsplatser i kustvatten, som eutrofierade. På öppet vatten användes HELCOM:s eutrofieringsberäkningar, enligt vilka alla rapporterade observationsplatser befanns vara eutrofierade. Jämfört med föregående rapporteringsperiod 2016–2019 har övergödningssituationen inte förändrats väsentligt. Nitrathalterna i grundvattnet i Finland är enligt uppföljningsresultaten fortfarande i huvudsak låga jämfört med många andra europeiska länder. Vid jämförelse med tidigare rapporteringsperioder har förändringarna i nitrathalterna i huvudsak varit små eller stabila. Nyckelord vattenstatus, åtgärdsprogram, rapportering, kommissionen, förordningar (författningar) ISBN PDF 978-952-361-384-3 ISSN PDF 2490-1024 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-384-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-384-3 Description sheet 25 February 2025 Implementation of the Nitrates Directive in Finland Reporting period 2020–2023 Publications of the Ministry of the Environment 2025:7 Subject Environmental protection Publisher Ministry of the Environment Author(s) Sari Mitikka, Juha Grönroos, Laura Hoikkala, Janne Juvonen, Katri Rankinen, Anna-Kaisa Ronkanen, Pasi Valkama, Kati Martinmäki-Aulaskari, Lasse Järvenpää Group author Finnish Environment Institute Syke Language Finnish Pages 146 Abstract The report is in accordance with Article 10 of Council Directive concerning the protection of waters against pollution caused by nitrates from agricultural sources, and it concerns the implementation of the Directive in Mainland Finland in 2020–2023. Besides the period 2020–2023, this seventh report analyses the observed changes compared to the previous reporting periods. As a conclusion concerning the nitrate content of Finland’s surface waters we can say that, during the reporting period 2020–2023, the average nitrate concentrations did not exceed the limit set in the Directive 25 mg/l in any of the surface water sites but excesses over the maximum levels for nitrates were detected in certain locations in the southern and south-western river observation sites. Based on the quality factors used for the classification of the ecological state that are indicative of eutrophication, approximately one third of the observation sites in rivers and lakes reported during the period, and almost all observation sites in coastal waters, were classified as eutrophic. For the open sea areas the eutrophication assessment of HELCOM was used and, according to this, all the reported observation sites were eutrophic. Compared to the previous reporting period 2016–2019 the status for eutrophication had not changed remarkably. Based on the monitoring results, nitrate concentrations in Finnish groundwater are still as a rule low compared to many other European countries. When compared to the previous reporting periods, the changes in the nitrate concentrations have for the most part been moderate or stable. Keywords state of waters, action plan, reporting, Commission, decrees (statutes) ISBN PDF 978-952-361-384-3 ISSN PDF 2490-1024 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-384-3 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-384-3 Sisältö 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 2 Vedenlaadun arviointi – Pintavedet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2.1 Havaintopaikkojen valinta pintavesillä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2.2 Nitraattipitoisuudet – arviointi ja tulokset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 2.3 Rehevöitymisen arviointi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 2.4 Johtopäätökset Suomen pintavesien nitraattipitoisuuksista ja rehevyystilasta.. . . . . 42 3 Vedenlaadun arviointi – Pohjavedet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 3.1 Seurantapaikkojen valinta pohjavesillä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 3.2 Nitraattipitoisuudet – arviointi ja tulokset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 3.3 Johtopäätökset nitraattipitoisuuksista Suomen pohjavesissä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 4 Nitraattiherkät alueet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 5 Toimintaohjelma ja hyvän maatalouskäytännön ohjeet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 5.1 Nitraattiasetuksen määräysten ja nitraattidirektiivin vaatimusten kohtaaminen.. . . 61 5.2 Muutoksia lainsäädännössä ja muussa sääntely-ympäristössä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 5.3 Muita vesiensuojeluohjelmia ja -toimenpiteitä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 6 Toimintaohjelmien tehokkuus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 6.1 Havaitut puutteet nitraattiasetuksen täytäntöönpanossa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 6.2 Muutokset lannan aumavarastoinnissa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 6.3 Muutokset typpitaseissa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 6.4 Toimenpiteiden vaikuttavuuden kuvaus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93 7 Arvio pinta- ja pohjavesien laadun kehityksestä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 7.1 Pintavedet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 7.2 Pohjavedet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109 8 Liitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Liite 1. NO3 pitoisuudet pintavesikategorioittain eri raportointijaksoilla... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 Liite 2. Kartat trendeistä jaksojen 1996–1999 ja 2020–2023 välillä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 Liite 3. Aluekohtaiset esimerkit talviaikaisten keskipitoisuuksien trendeistä jaksojen 1996–1999 ja 2020–2023 sekä jaksojen 2016–2019 ja 2020–2023 välillä.. . . . . . . . . . . . . . 118 Liite 4. Rehevöitymisarviossa käytetyt muuttujat ja laatutekijät... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124 Liite 5. Poistetut pohjavesiseurantapaikat, jossa pitoisuus ylitti 25 mg/l.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135 Liite 6. Kaikki poistetut pohjavesiseurantapaikat.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138 9 Yhteenveto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140 Lähteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143 8 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 1 Johdanto Tämä raportti on direktiivin vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (91/676/ETY, nitraattidirektiivi) 10 artik- lan mukainen ja käsittelee direktiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa vuosina 2020–2023. Ahvenanmaan maakuntahallitus on tehnyt vastaavan raportin nitraatti- direktiivin täytäntöönpanosta Ahvenanmaalla. Nitraattidirektiivin 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava komissi- olle direktiivin liitteessä V tarkoitetut tiedot sisältävä kertomus nelivuotisjaksoit- tain kuuden kuukauden kuluessa kunkin raportointijakson päättymisestä. Suomi on toimittanut komissiolle 10 artiklan mukaisen selvityksen aikaisemmin kuudelta nelivuotisjaksolta (1996–1999, 2000–2003, 2004–2007, 2008–2011, 2012–2015 ja 2016–2019) (Mitikka ym. 2005, 2017, 2020). Tämä seitsemäs raportti käsittelee jak- soa 2020–2023 sekä havaittuja muutoksia verrattuna edellisiin raportointijaksoihin. Raportoinnissa on noudatettu Euroopan komission ohjetta, joka päivitettiin tammi- kuussa 2024 (EC 2024). Suomessa nitraattidirektiivi pantiin täytäntöön vuonna 2000 ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella (931/2000) maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta. Sekä ympäristönsuojelu laki (527/2014) että valtioneuvoston asetus 713/2014 ympäristönsuojelusta on uudistettu vuonna 2014. Valtioneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta astui voimaan 1.4.2015 alkaen. Asetus sisältää nit- raattidirektiivin 5 artiklan tarkoittaman toimintaohjelman, jota sovelletaan koko Manner-Suomen alueella. Nitraattidirektiivin 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsen- valtiot voivat soveltaa koko alueen kattavaa lähestymistapaa pinta- ja pohjavesien nitraattipitoisuuksien raportoimiseen. Jäsenvaltioiden ei tarvitse määritellä erityi- siä pilaantumisalttiita vyöhykkeitä, jos ne laativat 5 artiklassa tarkoitetut toiminta ohjelmat ja soveltavat niitä koko alueellaan. Asetusta sovelletaan maa- ja puutarhatalouden harjoittamiseen ja se koskee lan- nan sekä lannoitevalmisteiden, mukaan lukien orgaaniset lannoitevalmisteet, käyt- töä, varastointia ja levittämistä. Lisäksi asetusta sovelletaan maatilalla syntyviin 9 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 lannoitteena sellaisenaan tai käsiteltynä käytettäviin orgaanisiin sivujakeisiin, kuten säilörehun puristenesteisiin ja jaloittelualueilta kerättäviin valumavesiin. Asetus sisältää direktiivin 4 artiklan edellyttämät hyvän maatalouskäytännön ohjeet, joi- hin kuuluu toimia seuraavista peltoviljelyyn ja kotieläintuotantoon liittyvistä kokonaisuuksista: y lannan varastointiin käytettävän tilan koko ja rakenteelliset vaatimukset; y lannoitteiden levityksen tapa, ajankohta ja typpilannoituksen määrät; y kotieläinsuojien ja jaloittelualueiden sijoittaminen; y säilörehun valmistuksessa syntyvän puristenesteen talteenotto, varastointi ja maahan levittäminen; y kirjanpito typpilannoitemääristä ja satotasoista; sekä y lannan typpianalyysin tekeminen ja sen kirjaaminen. Suomen valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2021 alueelliset vesienhoitosuunni- telmat ja merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman (Vesien- ja merenhoidon suunnitelmat (ymparisto.fi)). Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma sisältää ravinnekuormituksen vähentämistarpeet, jotka noudattavat HELCOM:ssa sovittuja kuormituksen vähentämistavoitteita hyvän ympäristön tilan saavuttami- seksi. Merkittäviä ohjauskeinoja maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi Suomessa ovat Suomen CAP-suunnitelmaan (ks. 5.2) sisältyvät ehdollisuuden vaati- mukset, ekojärjestelmät sekä ympäristökorvaukset. https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/vedet-ja-vesistot/vesien-ja-merensuojelu/vesien-ja-merenhoidon-suunnitelmat#vesienhoitosuunnitelmat-2022%E2%80%932027 https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/vedet-ja-vesistot/vesien-ja-merensuojelu/vesien-ja-merenhoidon-suunnitelmat#vesienhoitosuunnitelmat-2022%E2%80%932027 10 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 2 Vedenlaadun arviointi – Pintavedet 2.1 Havaintopaikkojen valinta pintavesillä Vuosien 2020–2023 raportointiin havaintopaikkojen1 joukkoa laajennettiin mer- kittävästi edellisiin jaksoihin verrattuna (Taulukot 1 ja 2). Mukaan otettiin ne pinta vesien havaintopaikat, joista oli saatavilla nitraattituloksia kattavasti, mukaan lukien avomeren havaintopaikat. Näin aineisto kattaa koko Suomen ja myös vesimuodos- tumia, joilla maatalous ei ole selvästi merkittävin kuormittaja. Kuormitustaustan sel- vittämisessä käytettiin vesimuodostumista tehtyä kuormitusarviota. Aiempina vuosina raportointiin valittiin vain selvästi maatalouden aiheuttaman kuormituksen vaikutuksen alaisia kohteita. Havaintopaikkojen määrää nostet- tiin, koska direktiivi edellyttää rehevöitymisarvion kattavan koko maan pintavedet. Havaintopaikkojen määrä rajautui seuraavien ehtojen mukaan y Havaintopaikoista on mitattu nitraattia (ainoa muuttuja, joka raportoidaan). y Havaintopaikalta on talviaikaisia tuloksia raportointijaksolta sekä edelliseltä jaksolta, jotta saadaan laskettua trendi jaksojen välille. Avomereltä otettiin alueellisen kattavuuden parantamiseksi lisäksi mukaan muutama Perämeren havaintopaikka, joilta ei ollut talvipitoisuuksia edelliseltä luokittelukaudelta. y Jos havaintopaikalta on vain yksittäisiä tuloksia, sitä ei oteta mukaan tarkasteluun. y Havaintopaikka sijaitsee vesimuodostumassa, jotta sille voidaan käyttää rehevöitymisarviossa vesimuodostumien ekologisen tilan luokitusta ja kuormitustarkasteluja. Valikoituneen havaintopaikkajoukon nitraattitulokset käsiteltiin myös kolmelta aiemmalta raportointijaksolta 1996–1999, 2012–2015 ja 2016–2019. Näiden jakso- jen ja jakson 2020–2023 väliset trenditarkastelut esitetään seuraavissa luvuissa. 1 Havaintopaikka termiä käytetään pintavesien osalta näytteenottopaikasta. Vesipuite direktiivin raportoinnissa on raportoitu seurantapaikat, joihin vesimuodostuman havaintopaikat on linkitetty. Nitraattidirektiivin raportoinnissa Reportnet 3 -järjestel- mään annetaan havaintopaikan tietoissa myös ko. seurantapaikan tunnus. 11 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Tarkat tiedot havaintopaikoista ja niiden nitraattipitoisuuksista, trendeistä ja rehevöitymisluokituksesta on toimitettu EU-komission raportointijärjestelmään Reportnet 3. Taulukko 1.  Maatalouden vaikutusalueilla olevien nitraatin havaintopaikkojen lukumäärä pintavesissä eri raportointijaksoilla vuoden 2020 raportoinnissa. Havainto- paikkojen määrä Raportointijakso Jaksoilla 1996–1999 ja 2016–2019 käytetyt paikat Jaksoilla 2012–2015 ja 2016–2019 käytetyt paikat Kaikilla jaksoilla käytetyt paikat 1996– 1999 2000– 2003 2004– 2007 2008– 2011 2012– 2015 2016– 2019 Joet 41 52 80 81 79 68 37 59 37 Järvet 43 48 59 60 60 49 33 45 31 Rannikko­ vedet 36 37 46 46 41 42 33 40 32 Yhteensä 120 137 185 187 180 159 103 144 100 Taulukko 2.  Maatalouden vaikutusalueilla olevien nitraatin havaintopaikkojen lukumäärä pintavesissä eri raportointijaksoilla vuoden 2024 raportoinnissa. Havainto paikkojen määrä ND Tyyppi 2012– 2015 2016– 2019 2020– 2023 Yhteisten havainto paikkojen määrä Joet 4 565 628 628 492 Järvet 5 704 918 918 645 Rannikkovedet 7 290 311 311 287 Avomeri 8 34 35 41 28 Yhteensä - 1 593 1 892 1 898 1 452 12 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 2.2 Nitraattipitoisuudet – arviointi ja tulokset Raportointiin käytetty vedenlaadun data on poimittu Suomen ympäristökeskuk- sen ylläpitämästä kansallisesta ympäristötiedon hallintajärjestelmästä Avoimet ympäristötietojärjestelmät - syke.fi. Aineisto perustuu sekä velvoitetarkkailu tuloksiin että kansallisiin vedenlaadun seurantatuloksiin, minkä vuoksi veden laatumuuttujat, analyysimenetelmät ja mittaussyvyydet voivat jonkin verran vaihdella seurantaohjelman mukaan. Näytesyvyyden suhteen komission antamat uudet ohjeet eivät anna täsmällistä ohjeistusta, joten raportoinnissa käytetiin kansallista ohjeistusta muuttujien näyte syvyyksistä, jotka ovat samat, joita on käytetty myös aiemmilla raportointijaksoilla sekä sisävesien osalta ekologisen tilan luokituksessa. Jokien havaintopaikat ovat matalia ja kaikki käytetyt näytesyvyydet otettiin mukaan aineistoon. Järvillä käytet- tiin näytteitä syvyysväliltä 0–2 metriä ja rannikkovesillä ja avomerellä syvyysväliltä 0–5 metriä, mukaan lukien sekä kokoomanäytteet että erillisnäytteet. Nitraattidirektiivissä on asetettu pintavesien nitraatin enimmäispitoisuudeksi 25 mg/l. Jos tuo taso ylittyy, tulee havaintopaikkaa seurata niin kauan, että pitoi- suus laskee rajan alle toimenpiteiden seurauksena. Pitoisuuksista on laskettu jakson suurin pitoisuus sekä vuosikeskiarvojen ja talvikeskiarvojen (1.10.–31.3.) näytemää- rällä painotetut jaksokeskiarvot. Pitoisuudet esitetään tässä luokiteltuna raportointi ohjeen mukaisiin luokkiin kolmelta viimeiseltä raportointijaksolta (Taulukko 3). Nitraatti on yleensä ilmoitettu nitriitti- ja nitraattitypen summana NO2-N+ NO3-N (µg/l), jota on käytetty raportoinnissa nitraattityppenä NO3-N. Joissain tapauksissa sisävesillä NO2-N ja NO3-N on ilmoitettu erikseen. Nitriitin osuus on pääosin hyvin pieni pintavesissä. Nitraattia on määritetty sekä suodattamattomista että suodate- tuista näytteistä, joiden tuloksissa ei ole havaittu merkittävää eroa. Pintavesien nit- raatti (NO3 mg/l) laskettiin nitraattitypen (NO3-N µg/l) tuloksista seuraavalla kaavalla Kaavassa Näytesyvyyden suhteen komission antamat uudet ohjeet eivät anna täsmällistä ohjeistusta, joten raportoinnissa käytetiin kansallista ohjeistusta muuttujien näytesyvyyksistä, jotka ovat samat, joita on käytetty myös aiemmilla raportointijaksoilla sekä sisävesien osalta ekologisen tilan luokituksessa. Jokien havaintopaikat ovat matalia ja kaikki käytetyt näytesyvyydet otettiin mukaan aineistoon. Järvillä käytettiin näytteitä syvyysväliltä 0–2 metriä ja rannikkovesillä ja avomerellä syvyysväliltä 0–5 metriä, mukaan lukien sekä kokoomanäytteet että erillisnäytteet. Nitraattidirektiivissä on asetettu pintavesien nitraatin enimmäispitoisuudeksi 25 mg/l. Jos tuo taso ylittyy, tulee havaintopaikkaa seurata niin kauan, että pitoisuus laskee rajan alle toimenpiteiden seurauksena. Pitoisuuksista on laskettu jakson suurin pitoisuus sekä vuosikeskiarvojen ja talvikeskiarvojen (1.10.–31.3.) näytemäärällä painotetut jaksokeskiarvot. Pitoisuudet esitetään tässä luokiteltuna raportointiohjeen mukaisiin luokkiin kolmelta viimeiseltä raportointijaksolta (Taulukko 3). Nitraatti on yleensä ilmoitettu nitriitti- ja nitraattitypen summana NO2-N+ NO3-N (µg/l), jota on käytetty raportoinnissa nitraattityppenä NO3-N. Joissain tapauksissa sisävesillä NO2-N ja NO3-N on ilmoitettu erikseen. Nitriitin osuus on pääosin hyvin pieni pintavesissä. Nitraattia on määritetty sekä suodattamattomista että suodatetuista näytteistä, joiden tuloksissa ei ole havaittu merkittävää eroa. Pintavesien nitraatti (NO3 mg/l) laskettiin nitraattitypen (NO3-N µg/l) tuloksista seuraavalla kaavalla 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 = 4,427𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 1000 Kaavassa 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 on nitraattipitoisuus yksikössä mg/l ja 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 nitraattitypen pitoisuus yksikössä µg/l. Kerroin 4,427 tulee aineiden atomipainojen suhteesta seuraavasti: 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 + 3𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 = 14,0072 14,0072 + 3 ∙ 16 = 4,427 Kaavassa 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 on typen atomipaino ja 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 on hapen atomipaino. on nitraattipitoisuus yksikössä mg/l ja Näytesyvyyden suhteen komission antamat uudet ohjeet eivät anna täsmällistä ohjeistusta, joten raportoinnissa käytetiin kansallista ohjeistusta muuttujien näytesyvyyksistä, jotka ovat samat, joita on käytetty myös aiemmilla raportointijaksoilla sekä sisävesien osalta ekologisen tilan luokituksessa. Jokien havaintopaikat ovat matalia ja kaikki käytetyt näytesyvyydet otettiin mukaan aineistoon. Järvillä käytettiin näytteitä syvyysväliltä 0–2 metriä ja rannikkovesillä ja avomerellä syvyysväliltä 0–5 metriä, mukaan lukien sekä kokoomanäytteet että erillisnäytteet. Nitraattidirektiivissä on asetettu pintavesien nitraatin enimmäispitoisuudeksi 25 mg/l. Jos tuo taso ylittyy, tulee havaintopaikkaa seurata niin kauan, että pitoisuus laskee rajan alle toimenpiteiden seurauksena. Pitoisuuksista on laskettu jakson suurin pitoisuus sekä vuosikeskiarvojen ja talvikeskiarvojen (1.10.–31.3.) näytemäärällä painotetut jaksokeskiarvot. Pitoisuudet esitetään tässä luokiteltuna raportointiohjeen mukaisiin luokkiin kolmelta viimeiseltä raportointijaksolta (Taulukko 3). Nitraatti on yleensä ilmoitettu nitriitti- ja nitraattitypen summana NO2-N+ NO3-N (µg/l), jota on käytetty raportoinnissa nitraattityppenä NO3-N. Joissain tapauksissa sisävesillä NO2-N ja NO3-N on ilmoitettu erikseen. Nitriitin osuus on pääosin hyvin pieni pintavesissä. Nitraattia on määritetty sekä suodattamattomista että suodatetuista näytteistä, joiden tuloksissa ei ole havaittu merkittävää eroa. Pintavesien nitraatti (NO3 mg/l) laskettiin nitraattitypen (NO3-N µg/l) tuloksista seuraavalla kaavalla 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 = 4,427𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 1000 Kaavassa 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 on nitraattipitoisuus yksikössä mg/l ja 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 nitraattitypen pitoisuus yksikössä µg/l. Kerroin 4,427 tulee aineiden atomipainojen suhteesta seuraavasti: 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 + 3𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 = 14,0072 14,0072 + 3 ∙ 16 = 4,427 Kaavassa 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 on typen atomipaino ja 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 on hapen atomipaino. nitraattitypen pitoi- suus yksikössä µg/l. Kerroin 4,427 tulee aineiden atomipainojen suhteesta seuraavasti: Kaavassa Näytesyvyyden suhteen komission antamat uudet ohjeet eivät anna täsmällistä ohjeistusta, joten raportoinnissa käytetiin kansallista ohjeistusta muuttujien näytesyvyyksistä, jotka ovat samat, joita on käytetty myös aiemmilla raportointijaksoilla sekä sisävesien osalta ekologisen tilan luokituksessa. Jokien havaintopaikat ovat matalia ja kaikki käytetyt näytesyvyydet otettiin mukaan aineistoon. Järvillä käytettiin näytteitä syvyysväliltä 0–2 metriä ja rannikkovesillä ja avomerellä syvyysväliltä 0–5 metriä, mukaan lukien sekä kokoomanäytteet että erillisnäytteet. Nitraattidirektiivissä on asetettu pintavesien nitraatin enimmäispitoisuudeksi 25 mg/l. Jos tuo taso ylittyy, tulee havaintopaikkaa seurata niin kauan, että pitoisuus laskee rajan alle toimenpiteiden seurauksena. Pitoisuuksista on laskettu jakson suurin pitoisuus sekä vuosikeskiarvojen ja talvikeskiarvojen (1.10.–31.3.) näytemäärällä painotetut jaksokeskiarvot. Pitoisuudet esitetään tässä luokiteltuna raportointiohjeen mukaisiin luokkiin kolmelta viimeiseltä raportointijaksolta (Taulukko 3). Nitraatti on yleensä ilmoitettu nitriitti- ja nitraattitypen summana NO2-N+ NO3-N (µg/l), jota on käytetty raportoinnissa nitraattityppenä NO3-N. Joissain tapauksissa sisävesillä NO2-N ja NO3-N on ilmoitettu erikseen. Nitriitin osuus on pääosin hyvin pieni pintavesissä. Nitraattia on määritetty sekä suodattamattomista että suodatetuista näytteistä, joiden tuloksissa ei ole havaittu merkittävää eroa. Pintavesien nitraatti (NO3 mg/l) laskettiin nitraattitypen (NO3-N µg/l) tuloksista seuraavalla kaavalla 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 = 4,427𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 1000 Kaavassa 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 on nitraattipitoisuus yksikössä mg/l ja 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 nitraattitypen pitoisuus yksikössä µg/l. Kerroin 4,427 tulee aineiden atomipainojen suhteesta seuraavasti: 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 + 3𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 = 14,0072 14,0072 + 3 ∙ 16 = 4,427 Kaavassa 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 on typen atomipaino ja 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 on hapen atomipaino. on typen atomipaino ja Näytesyvyyden suhteen komission antamat uudet ohjeet eivät anna täsmällistä ohjeistusta, joten raportoinnissa käytetiin kansallista ohjeistusta muuttujien näytesyvyyksistä, jotka ovat samat, joita on käytetty myös aiemmilla raportointijaksoilla sekä sisävesien osalta ekologisen tilan luokituksessa. Jokien havaintopaikat ovat matalia ja kaikki käytetyt näytesyvyydet otettiin mukaan aineistoon. Järvillä käytettiin näytteitä syvyysväliltä 0–2 metriä ja rannikkovesillä ja avomerellä syvyysväliltä 0–5 metriä, mukaan lukien sekä kokoomanäytteet että erillisnäytteet. Nitraattidirektiivissä on asetettu pintavesien nitraatin enimmäispitoisuudeksi 25 mg/l. Jos tuo taso ylittyy, tulee havaintopaikkaa seurata niin kauan, että pitoisuus laskee rajan alle toimenpiteiden seurauksena. Pitoisuuksista on laskettu jakson suurin pitoisuus sekä vuosikeskiarvojen ja talvikeskiarvojen (1.10.–31.3.) näytemäärällä painotetut jaksokeskiarvot. Pitoisuudet esitetään tässä luokiteltuna raportointiohjeen mukaisiin luokkiin kolmelta viimeiseltä raportointijaksolta (Taulukko 3). Nitraatti on yleensä ilmoitettu nitriitti- ja nitraattitypen summana NO2-N+ NO3-N (µg/l), jota on käytetty raportoinnissa nitraattityppenä NO3-N. Joissain tapauksissa sisävesillä NO2-N ja NO3-N on ilmoitettu erikseen. Nitriitin osuus on pääosin hyvin pieni pintavesissä. Nitraattia on määritetty sekä suodattamattomista että suodatetuista näytteistä, joiden tuloksissa ei ole havaittu merkittävää eroa. Pintavesien nitraatti (NO3 mg/l) laskettiin nitraattitypen (NO3-N µg/l) tuloksista seuraavalla kaavalla 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 = 4,427𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 1000 Kaavassa 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 on nitraattipitoisuus yksikössä mg/l ja 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 nitraattitypen pitoisuus yksikössä µg/l. Kerroin 4,427 tulee aineiden atomipainojen suhteesta seuraavasti: 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 + 3𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 = 14,0072 14,0072 + 3 ∙ 16 = 4,427 Kaavassa 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 on typen atomipaino ja 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 on hapen atomipaino. on hapen atomipaino. Näytesyvyyden suhteen komission antamat uudet ohjeet eivät anna täsmällistä ohjeistusta, joten raportoinnissa käytetiin kansallista ohjeistusta muuttujien näytesyvyyksistä, jotka ovat samat, joita on käytetty myös aiemmilla raportointijaksoilla sekä sisävesien osalta ekologisen tilan luokituksessa. Jokien havaintopaikat ovat matalia ja kaikki käytetyt näytesyvyydet otettiin mukaan aineistoon. Järvillä käytettiin näytteitä syvyysväliltä 0–2 metriä ja rannikkovesillä ja avomerellä syvyysväliltä 0–5 metriä, mukaan lukien sekä kokoomanäytteet että erillisnäytteet. Nitraattidirektiivissä on asetettu pintavesien nitraatin enimmäispitoisuudeksi 25 mg/l. Jos tuo taso ylittyy, tulee havaintopaikkaa seurata niin kauan, että pitoisuus laskee rajan alle toimenpiteiden seurauksena. Pitoisuuksista on laskettu jakson suurin pitoisuus sekä vuosikeskiarvojen ja talvikeskiarvojen (1.10.–31.3.) näytemäärällä painotetut jaksokeskiarvot. Pitoisuudet esitetään tässä luokiteltuna raportointiohjeen mukaisiin luokkiin kolmelta viimeiseltä raportointijaksolta (Taulukko 3). Nitraatti on yleensä ilmoitettu nitriitti- ja nitraattitypen summana NO2-N+ NO3-N (µg/l), jota on käytetty raportoinnissa nitraattityppenä NO3-N. Joissain tapauksissa sisävesillä NO2-N ja NO3-N on ilmoitettu erikseen. Nitriitin osuus on pääosin hyvin pieni pintavesissä. Nitraattia on määritetty sekä suodattamattomista että suodatetuista näytteistä, joiden tuloksissa ei ole havaittu merkittävää eroa. Pintavesien nitraatti (NO3 mg/l) laskettiin nitraattitypen (NO3-N µg/l) tuloksista seuraavalla kaavalla 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 = 4,427𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 1000 Kaavassa 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 on nitraattipitoisuus yksikössä mg/l ja 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 nitraattitypen pitoisuus yksikössä µg/l. Kerroin 4,427 tulee aineiden atomipainojen suhteesta seuraavasti: 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 + 3𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 = 14,0072 14,0072 + 3 ∙ 16 = 4,427 Kaavassa 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 on typen atomipaino ja 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 on hapen atomipaino. Näytesyvyyden suhteen komission antamat uudet ohjeet eivät anna täsmällistä ohjeistusta, joten raportoinnissa käytetiin kansallista ohjeistusta muuttujien näytesyvyyksistä, jotka ovat samat, joita on käytetty myös aiemmilla raportointijaksoilla sekä sisävesien osalta ekologisen tilan luokituksessa. Jokien havaintopaikat ovat matalia ja kaikki käytetyt näytesyvyydet otettiin mukaan aineistoon. Järvillä käytettiin näytteitä syvyysväliltä 0–2 metriä ja rannikkovesillä ja avomerellä syvyysväliltä 0–5 metriä, mukaan lukien sekä kokoomanäytteet että erillisnäytteet. Nitraattidirektiivissä on asetettu pintavesien nitraatin enimmäispitoisuudeksi 25 mg/l. Jos tuo taso ylittyy, tulee havaintopaikkaa seurata niin kauan, että pitoisuus laskee rajan alle toimenpiteiden seurauksena. Pitoisuuksista on laskettu jakson suurin pitoisuus sekä vuosikeskiarvojen ja talvikeskiarvojen (1.10.–31.3.) näytemäärällä painotetut jaksokeskiarvot. Pitoisuudet esitetään tässä luokiteltuna raportointiohjeen mukaisiin luokkiin kolmelta viimeiseltä raportointijaksolta (Taulukko 3). Nitraatti on yleensä ilmoitettu nitriitti- ja nitraattitypen summana NO2-N+ NO3-N (µg/l), jota on käytetty raportoinnissa nitraattityppenä NO3-N. Joissain tapauksissa sisävesillä NO2-N ja NO3-N on ilmoitettu erikseen. Nitriitin osuus on pääosin hyvin pieni pintavesissä. Nitraattia on määritetty sekä suodattamattomista että suodatetuista näytteistä, joiden tuloksissa ei ole havaittu merkittävää eroa. Pintavesien nitraatti (NO3 mg/l) laskettiin nitraattitypen (NO3-N µg/l) tuloksista seuraavalla kaavalla 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 = 4,427𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 1000 Kaavassa 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3 on nitraattipitoisuus yksikössä mg/l ja 𝐶𝐶𝐶𝐶𝑁𝑁𝑁𝑁𝑂𝑂𝑂𝑂3−𝑁𝑁𝑁𝑁 nitraattitypen pitoisuus yksikössä µg/l. Kerroin 4,427 tulee aineiden atomipainojen suhteesta seuraavasti: 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 + 3𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 = 14,0072 14,0072 + 3 ∙ 16 = 4,427 Kaavassa 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑁𝑁𝑁𝑁 on typen atomipaino ja 𝑀𝑀𝑀𝑀𝑂𝑂𝑂𝑂 on hapen atomipaino. https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Ymparistotietojarjestelmat https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Ymparistotietojarjestelmat 13 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Joet ja järvet Manner-Suomen jokien ja järvien nitraattipitoisuudet ovat olleet kolmella viimei- sellä raportointijaksolla pääosin kahta alinta pitoisuusluokkaa 0–2 ja 2–10 mg/l (Taulukko 3, Kuvat 1–3). Jaksojen välillä on vähäistä vaihtelua luokkien prosentti osuuksissa. Pitoisuusluokkaan 10–24,99 mg/l NO3 kuuluvia havaintopaikkoja esiin- tyy Etelä- ja Länsi-Suomessa. Nitraatin vuotuiset ja talviaikaiset keskipitoisuudet eivät ylittäneet asetettua raja- arvoa (25 mg/l) missään pintavesikohteissa, mutta nitraatin maksimiarvojen ylityk- siä havaittiin jokivesissä ja muutamassa järvessä (Taulukko 7 ja Liite 1: Taulukot L1.1 ja L1.2). Nämä kohteet sijaitsevat pääosin Etelä-Suomessa (Kuva 1). Pitoisuus 25 mg/l ylittyi kuudessa joessa ja neljässä niistä maatalous oli selvästi mer- kittävin kuormittaja. Peltoviljelystä aiheutuva typpikuormitus kattoi yli 80 % ihmis- peräisestä kuormituksesta neljällä joella ja kahdella joella yhdyskuntajätevesien kuormitus oli peltoviljelyn lisäksi merkittävää. Kaikki mainitut kuusi jokea ovat jat- kuvassa seurannassa. (Taulukko 7). Ainoa järvi, jossa pitoisuusmaksimi oli yli 25 mg/l NO3 oli Haapajärvi Kaakkois- Suomessa, jonka rehevyystaso johtuu yhdyskuntajätevesien pitkäaikaisesta kuor- mituksesta. Järvi ja sen läpi virtaava Rakkolanjoki ovat jatkuvassa seurannassa ja erityisen kiinnostuksen kohteena Suomen ja Venäjän välisen rajavesikomission vesiensuojelutyöryhmän vuosittaisessa työssä. Tähän palataan luvussa 2.3. 14 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 3.  Jokien ja järvien havaintopaikkojen NO3-pitoisuusluokkien prosenttiosuudet kolmen viimeisimmän jakson yhteisistä havaintopaikoista, joita oli 1–137. Laskelmat tehty jaksojen havaintopaikkakohtaisista pitoisuuksien maksimeista, koko vuoden keskiarvoista ja talviajan keskiarvoista. Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 2012– 2015 2016– 2019 2020– 2023 ≥ 50 mg/l NO3 laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 0,09 % 0,26 % 0 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 0 % 0 % 0 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 0 % 0 % 0 % 40–50 mg/l NO3 laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 0,35 % 0,70 % 0,18 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 0 % 0 % 0 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 0 % 0 % 0 % 25–40 mg/l NO3 laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 2,11 % 2,55 % 0,79 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 0 % 0 % 0 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 0 % 0 % 0 % 10–25 mg/l NO3 laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 6,95 % 5,45 % 7,83 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 0,70 % 1,14 % 0,53 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 2,73 % 2,37 % 1,67 % 2–10 mg/l NO3 laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 25,59 % 23,22 % 25,07 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 13,19 % 13,02 % 14,42 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 23,92 % 18,38 % 21,90 % 0–2 mg/l NO3 laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 64,91 % 67,81 % 66,14 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 86,10 % 85,84 % 85,05 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 73,35 % 79,24 % 76,43 % 15 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Kuva 1.  Pintavesien nitraatin maksimipitoisuus (NO3, mg/l) joilla, järvillä, rannikkovesissä ja avomerellä. raportointijaksolla 2020–2023. 16 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Kuva 2.  Pintavesien nitraatin keskipitoisuus (NO3, mg/l) raportointijaksolla 2020–2023. Vuosikeskiarvot joilla, järvillä, rannikkovesissä ja avomerellä. 17 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Kuva 3.  Pintavesien nitraatin talviajan (loka–maaliskuu) keskipitoisuus (NO3, mg/l) joilla, järvillä, rannikkovesissä ja avomerellä raportointijaksolla 2020–2023. 18 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Rannikkovedet ja avomeri Nitraattipitoisuudet eivät ylittäneet 25 mg/l yhdessäkään rannikkovesien ja avo- meren havaintopaikassa (Taulukko 4, Kuva 1). Rannikkovesillä vuosikeskiarvot ovat kolmella viimeisimmällä raportointijaksolla olleet suurimmassa osassa havainto- paikkoja (72–83 %) matalimmassa pitoisuusluokassa (0–0,5 mg/l) (Liite 1: Taulukko L1.3, Kuva 2). Talvikeskiarvot ovat olleet enimmäkseen kahdessa alimmassa luokassa (< 2 mg/l; Kuva 3) ja maksimipitoisuudet suurimmaksi osaksi toiseksi alimmassa pitoisuusluokassa (0,5–2 mg/l; Kuva 1). Vuosikeskiarvot olivat jaksolla 2020–2023 alle 10 mg/l kaikissa havaintopaikoissa, mutta maksimipitoisuudet ylittivät 10 mg/l 11 havaintopaikassa, joista seitsemän sijaitsee Lounaisessa sisäsaaristossa ja yksit- täisiä havaintopaikkoja Suomenlahden, Selkämeren ja Merenkurkun sisemmissä rannikkovesissä (Taulukko 5, Kuva 4). Aiemmissa raportoinneissa mukana olleilla havaintopaikoilla pitoisuus 10 mg/l oli jo ylittynyt edeltävillä jaksoilla. Maatalou- den hajakuormitus lukeutuu kaikkien näiden havaintopaikkojen vesimuodostumien paineisiin. Yli 10 mg/l pitoisuuksia esiintyi lähinnä matalilla lahtialueilla, joihin las- kevien jokien maksiminitraattipitoisuus ylitti myös 10 mg/l (Kuva 4). Enimmäkseen 10 mg/l ylityksiä havaittiin ajankohtina, jolloin suolaisuus oli hyvin alhainen verrat- tuna havaintopaikan keskimääräiseen suolaisuuteen (Taulukko 5), mikä kertoo voi- makkaasta jokiveden vaikutuksesta suhteessa paikan keskimääräisiin olosuhteisiin. Vuosikeskiarvojen ja talvikeskiarvojen osalta pitoisuusluokkien osuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia kolmen edellisen kauden aikana. Maksimipitoisuudet laskivat kaudelta 2012–2015 kaudelle 2016–2019. Raportointikaudella 2020–2023 maksimipitoisuudet olivat hieman nousseet edelliseltä kaudelta, mutta olivat edel- leen kautta 2012–2015 matalampia. Avomerellä NO3-pitoisuuden vuosikeskiarvot olivat kaikissa havaintopisteissä alimmassa pitoisuusluokassa (0–0,5 mg/l) kaikilla kolmella kaudella (Liite 1: Tau- lukko L1.4). Myös talvikeskiarvot ja maksimipitoisuudet olivat suurimmaksi osaksi alimmassa pitoisuusluokassa, eivätkä ylittäneet toiseksi alinta pitoisuusluokkaa (0,5–2 mg/l) yhdessäkään havaintopaikassa. Talvipitoisuudet laskivat kaudelta 2012–2015 kaudelle 2016–2019, mutta olivat nykyisellä raportointikaudella (2020– 2023) korkeampia kuin kahdella edeltävällä kaudella. 19 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 4.  Rannikkovesien ja avomeren havaintopaikkojen NO3-pitoisuusluokkien prosenttiosuudet kolmen viimeisimmän jakson yhteisistä havaintopaikoista, joita oli yhteensä 315. Osuudet laskettiin jaksojen havaintopaikkakohtaisista pitoisuuksien maksimeista, koko vuoden keskiarvoista ja talviajan keskiarvoista. Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 2012– 2015 2016– 2019 2020– 2023 ≥ 50 mg/l laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 0 % 0 % 0 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 0 % 0 % 0 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 0 % 0 % 0 % 40–50 mg/l laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 0 % 0 % 0 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 0 % 0 % 0 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 0 % 0 % 0 % 25–40 mg/l laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 0 % 0 % 0 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 0 % 0 % 0 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 0 % 0 % 0 % 10–25 mg/l laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 2,86 % 3,17 % 3,49 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 0 % 0 % 0 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 0,32 % 0,00 % 0,32 % 2–10 mg/l laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 27,94 % 19,37 % 20,32 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 4,13 % 3,17 % 3,49 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 10,48 % 9,21 % 9,52 % 0.5–2 mg/l laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 57,78 % 54,92 % 61,27 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 21,59 % 12,06 % 15,24 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 55,56 % 42,86 % 49,52 % 0–0.5 mg/l laskettuna jakson maksimiarvoista (Max) 11,43 % 22,54 % 14,92 % laskettuna koko vuoden jaksokeskiarvoista (AA) 74,29 % 84,76 % 81,27 % laskettuna talviajan jaksokeskiarvoista (WA) 33,65 % 47,94 % 40,63 % 20 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 5.  Rannikon havaintopaikat, joissa nitraatin maksimiarvot ovat ylittäneet 10 mg/l raportointijaksolla 2020–2023. Taulukossa esitetään vesimuodostuman tyyppi ja nimi, havaintopaikka, kokonaissyvyys sekä pintaveden sähkönjohtavuus tai saliniteetti vuosien 2012–2023 keskiarvona ja talvinäytteiden keskiarvona sekä jakson 2020– 2023 maksimipitoisuuden havaintoajankohtana. Veden sähkönjohtavuus kasvaa saliniteetin kasvaessa. Koodit: Ls= Lounainen sisäsaaristo, Ms= Merenkurkun sisäsaaristo, Ses= Selkämeren sisemmät rannikkovedet ja Ss= Suomenlahden sisemmät rannikkovedet. Vesimuodostuma Havaintopaikka nimi Ensimmäinen raportointikerta Paikan syvyys (m) Sähkönjohtavuus mS/m Tyyppi Nimi KA * talven KA * NO3- maksimin aikaan Ls Halikonlahden sisäosat Hala 105 Vuohensaari et x 3 271 146 58 Ls Halikonlahden sisäosat Hala 110 Fulkkila 3,7 337 211 33 Ls Mynälahden sisäosa Myla 320 Puttanjoki suu x 10 866 743 49 Ls Paimionlahti ja Paimionselän sisäosa Piik 105 Pirttikari 7,2 662 323 21 Ls Paimionlahti ja Paimionselän sisäosa Piik 110 Aaviikins kaakk 15,3 958 871 93 Ls Pitkäsalmi Turm 175 Papins it x 7,5 850 666 120 Ls Satama ja Ruissalon salmet Turm 200 Pikisaari x 9,9 893 819 320 Ms Eteläinen kaupunginlahti-Varisselkä Et kaup selkä 1 x 2,4 514 536 29 Ses Ruotsinvesi - Velhovesi Uki allas Leppäkari x 5,4 26 27 19, 28 Ses Ruotsinvesi - Velhovesi Uki allas Ruotsinluoto x 22,2 27 28 26 Ss Kruunuvuorenselkä Vanhankaupunginselkä 4 4 1,8 * 1,3 * 0,03 * *) Havaintopaikalle Vanhankaupunginselkä 4 on annettu johtavuuden sijaan saliniteetti, koska asemalta oli kattavammin saliniteetin havaintoja. 21 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Kuva 4.  Pintavesien nitraatin maksimipitoisuus (NO3, mg/l) lounaisrannikolla ja sisäsaaristossa Turun, Paimion ja Salon ympäristössä raportointijaksolla 2020–2023. 22 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Joet ja järvet Valtaosa jokien ja järvien NO3-pitoisuuksien muutoksista eli trendeistä raportointi jakson ja edellisen jakson välillä oli vakaita sekä talven (83 %) että koko vuoden (84 %) aineistosta laskettuna (Taulukko 6). Joilla havaittiin talvella heikkoja nouse- via trendejä hieman vähemmän kuin heikkoja laskevia trendejä, alle 10 % kumpia- kin. Järvillä trendejä havaittiin vähäisessä määrin. Trendit sijoittuvat pääosin Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomeen (kuvat 5–6), missä asuu myös pääosa väestöstä ja minne maatalous on keskittynyt. Voimakkaita trendejä ja/tai yli 25 mg/ NO3 pitoisuuksia havaittiin yhteensä 21 joki- havaintopaikalla eli hyvin pienessä osassa koko jokien havaintopaikkajoukkoa (Taulukko 7). Voimakas nouseva trendi havaittiin talviajan aineistossa vain neljällä havaintopaikalla ja vastaavasti voimakas laskeva trendi 13 paikalla. Koko vuoden aineistosta laskettuja voimakkaita laskevia trendejä löytyi viideltä havaintopaikalta, nousevia trendejä ei lainkaan. Taulukosta 7 käy ilmi, että maatalous oli pääasiallinen kuormittaja 13 havainto paikalla ja näistä kolmella oli voimakas nouseva trendi, kahdeksalla laskeva trendi ja kahdella vakaa trendi. Kuudella havaintopaikalla näistä ylittyi maksimipitoisuus 25 mg/l. Lisäksi löytyi kuusi jokihavaintopaikkaa, joilla yhdyskuntajätevedet oli mer- kittävä kuormittaja sekä yksi kaivoksen jätevesien ja yksi metsätalouden kuormituk- sen vaikutuksen alainen paikka. Järvillä laskevia ja nousevia trendejä havaittiin ylipäätään vähemmän kuin joilla ja muutos raportointijaksojen välillä oli vakaa yli 93 prosentissa havaintopaikoista (Taulukko 6). Järvistä neljällä havaintopaikalla todettiin voimakas laskeva trendi. Kaksi havainto paikoista sijaitsee Kaakkois-Suomen Haapajärvessä, joka on pääosin yhdys- kuntajätevesien kuormittama (Taulukko 7). Haapajärvelle ja sen läpi virtaavalle Rakkolanjoelle on asetettu VPDn (ks. 2.3) mukainen alennettu tilatavoite. Ne ovat jatkuvassa vedenlaadun seurannassa ja erityisen kiinnostuksen kohteena Suomen ja Venäjän välisen rajavesikomission vesiensuojelutyöryhmän vuosittaisessa työssä. Suomen puolella vesiensuojelutöihin on sisältynyt jätevesipuhdistamon puhdistus tehon parantaminen, laimeamman järviveden johtaminen Rakkolanjokeen, ja Haapajärven kunnostus kuivattamalla, jolloin sedimentti tiivistyi. Tämän seurauk- sena esim. kokonaistyppi ja fosforipitoisuudet ovat laskeneet ja maksimiarvot pie- nentyneet. NO3-trendi on voimakkaasti laskeva. 23 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Voimakkaasti laskeva trendi havaittiin myös Itä-Suomen Polvijärvellä, jota kuormit- taa pääosin kaivostoiminnan jätevedet. Maatalouden osuus on vähäinen (Taulukko 7). Selvästi maatalouden kuormittamalla Kirkkojärvellä, joka sijaitsee Paimionjoen ylä- juoksulla Länsi-Suomessa, havaittiin voimakas laskeva NO3-trendi (Taulukko 7). Taulukko 6.  NO3-pitoisuuden (mg/l) muutos (%) raportointijaksojen 2020–2023 ja 2016– 2019 välillä laskettuna jaksojen enimmäisarvoista, vuosittaisista keskiarvoista ja talvikauden näytteiden keskiarvoista sekä havaintopaikkojen määrät eri pintavesikategorioissa. Koko vuoden keskiarvo voitiin laskea, jos havaintopaikalta oli sekä talvikauden että kasvukauden tuloksia. Muutossuunta 2016–2019, 2020–2023. Joet Koko vuoden keskiarvo (AA) Talvikauden keskiarvo (WA) Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 570 yhteistä havaintopaikkaa 628 yhteistä havaintopaikkaa kasvava voimakkaasti > +5 mg/l 0 % 0,60 % lievästi +1 – +5 mg/l 4,40 % 8,80 % vakaa -1 – +1 mg/l 85,80 % 79,10 % laskeva voimakkaasti < -5 mg/l 0,90 % 2,10 % lievästi > -1 ja ≤ -5 mg/l 8,90 % 9,40 % Järvet Koko vuoden keskiarvo (AA) Talvikauden keskiarvo (WA) Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 883 yhteistä havaintopaikkaa 918 yhteistä havaintopaikkaa kasvava voimakkaasti > +5 mg/l 0 % 0 % lievästi +1 – +5 mg/l 1,00 % 4,40 % vakaa -1 – +1 mg/l 98,00 % 93,40 % laskeva voimakkaasti < -5 mg/l 0 % 0,40 % lievästi > -1 ja ≤ -5 mg/l 1,00 % 1,90 % 24 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Kuva 5.  Pintavesien nitraatin vuotuisten keskipitoisuuksien (NO3, mg/l) ero raportointijaksojen 2016–2019 ja 2020–2023 välillä. 25 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Kuva 6.  Pintavesien nitraatin talviajan keskipitoisuuksien (NO3, mg/l) ero raportointijaksojen 2016–2019 ja 2020–2023 välillä. 26 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 7.  Havaintopaikat, joilla oli nähtävissä NO3:n voimakas kasvava (>5 mg/l) tai laskeva (< -5 mg/l) muutossuunta kausien 2016–2019 ja 2020–2023 välillä. Taulukossa on myös ne havaintopaikat, joilla NO3 pitoisuus ylitti 25 mg/l. AA-trendi on koko vuoden tuloksien keskiarvoista laskettu muutossuunta, WA-trendi on talviaikaisten tulosten keskiarvoista laskettu muutossuunta. * Vain talviajan näytteitä. Pintavesi kategoria Vesimuodostuman tunnus Vesimuodostuman nimi Havaintopaikan nimi Havainto paikan koodi Voimakas trendi tai suuri NO3 pitoisuus Peltoviljelyn osuus vuotuisesta kuormituksesta % Muu merkittävä kuormitus lähde Typpi N Fosfori P RW FI18_081_Y01 Palojoki-Köylinjoki Köylinjoki 0,2 FI_495 voimakas laskeva (< -5) AA- ja WA-trendi 67 % 75 % yhdyskunta RW FI19_003_A01 Saarenjoki Saarenjoki 1,0 FI_549 voimakas laskeva (< -5) AA- ja WA-trendi, max > 25 mg/l 91 % 89 % - Saarenjoki 0,4 FI_550 voimakas laskeva (< -5) AA- ja WA-trendi, max > 25 mg/l RW FI19_004_Y01 Hirvihaaranjoki Mustijoki 76,3 FI_555 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 91 % 85 % - RW FI21_021_Y01 Vantaan keskiosa Vantaa 77,0 FI_634 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 51 % 69 % yhdyskunta RW FI21_023_001 Vantaan yläosa Vantaa 82,0 FI_636 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 33 % 62 % yhdyskunta Vantaa 87,2 FI_644 voimakas laskeva (< -5) AA- ja WA-trendi, max > 25 mg/l RW FI21_043_001 Lepsämänjoen yläosa Lepsämänjoki 27,0 FI_65708 max > 25 mg/l 87 % 87 % - RW FI21_061_Y01 Keihäsjoki Keihäsjoki 3,2 FI_41684 voimakas kasvava (> 5) WA-trendi 83 % 82 % - RW FI24_011_001 Kiskonjoen alaosa Kisko 16 Kestrikki FI_6048 max > 25 mg/l 87 % 92 % - RW FI28_003_001 Aurajoen yläosa Aura Koskelankoski FI_68342 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 84 % 89 % - RW FI28_008_001 Kaulajoki Kaulajoki suu FI_66999 voimakas kasvava (> 5) WA-trendi 84 % 92 % - RW FI35_222_Y01 Nahkialanjoki Nahkialanjo Rättö mts FI_7904 max > 25 mg/l 49 % 22 % yhdyskunta RW FI35_823_A01 Luhdanjoki Luhdanjoki 0,3 FI_68081 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 87 % 86 % - RW FI35_824_001 Heinäjoki Heinäjoki 1,3 FI_68083 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 90 % 87 % - 27 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Pintavesi kategoria Vesimuodostuman tunnus Vesimuodostuman nimi Havaintopaikan nimi Havainto paikan koodi Voimakas trendi tai suuri NO3 pitoisuus Peltoviljelyn osuus vuotuisesta kuormituksesta % Muu merkittävä kuormitus lähde Typpi N Fosfori P RW FI35_911_Y01 Loimijoki Loimijoki Rutavan pato FI_68493 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 84 % 89 % - RW FI35_951_001 Kourajoki Palojoki suu FI_59052 voimakas kasvava (> 5) WA-trendi, max > 25 mg/l 92 % 91 % - RW FI42_071_Y01 Seinäjoki Jouttikoski FI_4530 voimakas kasvava (> 5) WA-trendi 64 % 60 % metsätalous RW FI6_021_001 Rakkolanjoki alaosa Rakkolanjoki rajav 001 FI_10959 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 14 % 29 % yhdyskunta RW FI82_056_A01 Puttanjoki Putt 12B rautatiesilta FI_67655 max > 25 mg/l 80 % 88 % - RW FI83_125_001 Sulvanjoki Sulvanjoki 4A FI_5930 voimakas laskeva (< -5) AA- ja WA- trendi 93 % 81 % - LW FI04_356_1_001_001 Polvijärvi Polvijärvi 73 Saari FI_22751 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 3 % 18 % kaivos LW FI06_022_1_001_001 Haapajärvi Haapajärvi 006 FI_10987 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi, max > 25 mg/l 10 % 24 % yhdyskunta Haapajärvi 015 FI_11001 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi, max >25 mg/l LW FI27_032_1_005_001 Kirkkojärvi Kirkkojärvi, keskiosa 1 FI_1627 voimakas laskeva (< -5) WA-trendi 81 % 93 % - 28 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Tuoreimpien jaksojen välisen trenditarkastelun lisäksi laskettiin talvikauden ja koko vuo- den nitraatin keskiarvot vuosille 1996–1999 ja muutossuunta raportointijaksojen 2020– 2023 ja 1996–1999 välille (Taulukko 8). Yhteisiä havaintopaikkoja, joilta oli saatavissa tuloksia näille jaksoille, löytyi joille 234 ja järville 286. Nämä edustivat jokipaikoista noin 40 % uusimpien jaksojen havaintopaikoista (vrt. Taulukko 6). Järvihavaintopaikoista vas- taava osuus oli noin 30 % (vrt. Taulukko 6). Muutossuunnat tällä pidemmällä aikavälillä (1996–1999 vs. 2020–2023) olivat hyvin samaa suuruusluokka kuin lyhyellä aika- välillä (2016–2019 vs. 2020–2023) (vrt. Taulukot 6 ja 8). Kartat trendeistä jaksojen 1996–1999 ja 2020–2023 välillä ovat liitteessä 2 (Liite 2: Kuvat L2.1 ja L2.2). Taulukko 8.  NO3-pitoisuuden (mg/l) muutos (%) raportointijaksojen 2020– 2023 ja 1996–1999 välillä laskettuna jaksojen enimmäisarvoista, vuosittaisista keskiarvoista ja talvikauden näytteiden keskiarvoista sekä havaintopaikkojen määrät eri pintavesikategorioissa. Koko vuoden keskiarvo voitiin laskea, jos havaintopaikalta oli sekä talvikauden että kasvukauden tuloksia. Muutossuunta 1996–1999 vs. 2020–2023. Joet Koko vuoden keskiarvo (AA) Talvikauden keskiarvo (WA) Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 234 yhteistä havaintopaikkaa 234 yhteistä havaintopaikkaa kasvava voimakkaasti > +5 mg/l 0,40 % 0,00 % lievästi +1 – +5 mg/l 4,30 % 5,60 % vakaa -1 – +1 mg/l 84,2 % 82,5 % laskeva voimakkaasti < -5 mg/l 0,9 % 3,0 % lievästi > -1 ja ≤ -5 mg/l 10,3 % 9,0 % Järvet Koko vuoden keskiarvo (AA) Talvikauden keskiarvo (WA) Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 286 yhteistä havaintopaikkaa 286 yhteistä havaintopaikkaa kasvava voimakkaasti > +5 mg/l 0,0 % 0,0 % lievästi +1 – +5 mg/l 2,8 % 5,6 % vakaa -1 – +1 mg/l 94,8 % 90,6 % laskeva voimakkaasti < -5 mg/l 0,3 % 0,3 % lievästi > -1 ja ≤ -5 mg/l 2,1 % 3,5 % 29 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Lounais-Suomen jokien vedenlaatua ja kuormitusta voi tarkastella lähes reaaliajassa VESIMITTARI Vedenlaatu Nyt -palvelusta. Tiedot perustuvat jatkuvatoimisiin veden- laatumittareihin ja kuvat päivittyvät vähintään kerran vuorokaudessa. Kuvassa 7 esitetään esimerkkinä Paimionjoen nitraattitypen pitoisuuden aikasarja ja kokonais- typen kuormitus 2016–2024. NO3-N pitoisuudet ovat laskeneet, mutta virtaamien kasvaessa kokonaistyppikuormitus nousee. Alkuvuonna 2022 typpikuorma ei nous- sut kovin suureksi suuren virtaaman aikana. Kuva 7.  Paimionjoen NO3-N pitoisuuden (mg/l) trendi (yllä) ja kokonaistyppikuormitus (1 000 kg/vrk) sekä virtaama (m3/s) vuosina 2016–2024. Alkuperäiset kuvat VESIMITTARI Vedenlaatu Nyt -palvelusta. Aineiston on tuottanut Varsinais-Suomen ELY-keskus/Syke. Vuorokausikeskiarvo N itr aa tt ity pp i m g/ l Paimionjoki typpikuormitus 2016–2024 Paimionjoki nitraattityppipitoisuus 2016–2024 Ko ko na is ty pp ik uo rm itu s 1 00 0 kg /v rk Virtaam a m 3/s Vuorokausisumma Virtaama https://wwwi2.ymparisto.fi/i2/vesimittari/index.html https://wwwi2.ymparisto.fi/i2/vesimittari/index.html https://wwwi2.ymparisto.fi/i2/vesimittari/index.html 30 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Rannikkovedet ja avomeri Rannikkovesien ja avomeren nitraattipitoisuuden trendien tarkastelussa käytet- tiin Euroopan komission päivitetyn ohjeen mukaisia rajoja, joiden mukaan 0,2 mg/l muutos laskettiin lieväksi ja 1 mg/l muutos voimakkaaksi muutokseksi pitoisuu- dessa. Rannikkovesien NO3-pitoisuuden vuosikeskiarvot ovat enimmäkseen pysy- neet vakaina edelliseltä kaudelta 2016–2019 nykyiselle kaudelle 2020–2023 (Kuva 4, Taulukko 9). Kasvavia trendejä oli kaksi kertaa enemmän kuin laskevia trendejä ja voimakkaasti nousevia trendejä havaittiin 5 paikassa. Avomerellä NO3-pitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat pysyneet kauttaaltaan vakaina. Talvikauden keskiarvoissa oli enemmän muutoksia. Runsaassa puolessa rannikkovesien havaintopaikkoja trendi oli vakaa, ja lievästi nousevia trendejä oli myös talvella kaksi kertaa enemmän kuin lievästi laskevia (Kuva 5, Taulukko 9). Voimakkaasti nousevia ja laskevia trendejä oli suunnilleen saman verran. Avomerellä myös talvikauden NO3-pitoisuus oli pysynyt vakaana lukuun ottamatta yhtä havaintopaikkaa, jossa se oli noussut lievästi. Myös pitkäaikaistarkastelussa NO3-pitoisuudet olivat enimmäkseen vakaita. Rannik- kovesissä vuosikeskiarvojen trendit ensimmäiseltä luokittelukaudelta (1996–1999) nykyiselle luokittelukaudelle (2020–2023) olivat vakaita noin 2/3:ssa havainto paikkoja (Kuva L2.1, Taulukko 10). Tällä aikavälillä vuosikeskiarvoissa oli laskevia trendejä noin puolet enemmän kuin nousevia trendejä. Talvikauden pitoisuudet oli- vat vakaita vajaassa puolessa rannikkovesien havaintopaikoista ja nousevia ja laske- via trendejä oli suunnilleen yhtä paljon (Kuva L2.2, Taulukko 10). Avomerellä suurin osa trendeistä oli vakaita. Vuosikeskiarvo oli laskenut lievästi yhdessä havainto paikassa ja talvikeskiarvo noussut lievästi viidessä havaintopaikassa. Voimakkaasti kasvavia (> +1 mg/l) ja laskevia (< -1 mg/l) NO3-pitoisuuden vuosi- ja talvikeskiarvojen trendejä esiintyi ainoastaan sisemmissä rannikkovesi- tyypeissä (Taulukot 11 ja 12). Enimmäkseen voimakkaita trendejä havaittiin talvi pitoisuuksissa. Vuosikeskiarvoihin vaikuttaa pintaveden voimakas vuodenaikainen NO3-pitoisuuden vaihtelu, ja ne ovat siten herkkiä näytteenottojen jakautumiselle eri vuodenajoille. Ensimmäiseltä kaudelta (1996–1999) nykyiselle kaudelle (2020–2023) talvikeski arvot kasvoivat voimakkaasti kolmen Merenkurkun sisäsaariston ja neljän Selkä meren sisempien rannikkovesien vesimuodostuman havaintopaikoissa sekä yksittäisissä vesimuodostumissa Lounaisessa sisäsaaristossa sekä Suomenlahden ja Perämeren sisemmissä rannikkovesissä. Edelliseen kauteen (2016–2019) verrattuna voimakkaasti kasvavia trendejä oli erityisesti Lounaisessa sisäsaaristossa sekä Selkä- meren sisemmissä rannikkovesissä. 31 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Nitraattipitoisuuden talvikeskiarvot laskivat (Taulukko 12) ensimmäiseltä kau- delta (1996–1999) nykyiselle kaudelle (2020–2023) voimakkaasti (< -1 mg/l) seit- semän Lounaiseen sisäsaaristoon kuuluvan vesimuodostuman havaintopaikoissa. Edelliseen kauteen (2016–2019) verrattuna voimakkaasti laskevia trendejä havait- tiin kymmenessä Lounaisen sisäsaariston vesimuodostumassa. Muissa vesi- tyypeissä voimakasta nitraattipitoisuuksien laskua havaittiin vain yksittäisissä vesimuodostumissa. Muutokset rannikkovesiin laskevien jokien nitraattipitoisuuksissa eivät syste- maattisesti näkyneet vastaavina muutoksina edes sisimmissä rannikkovesissä (Kuvat L3). Jokien ravinnepitoisuuksien lisäksi virtaaman muutokset vaikutta- vat jokien tuomaan rannikkovesiin kohdistuvaan ravinteiden kokonaiskuormaan (Kuva 6). Rannikkovesien ravinnepitoisuuksiin vaikuttavat voimakkaasti myös ympäröivien merialueiden tila (Kuva 30) sekä monimutkaiset biogeokemialli- set prosessit (Carstensen ym. 2020). Suurin osa havaintopaikoista, joissa havaittiin voimakas lasku talven nitraattipitoisuudessa, kuitenkin sijaitsee lähellä jokisuita, joihin laskevien jokien nitraattipitoisuus on myös laskenut samalla aikavälillä. Esi- merkiksi, talvikauden nitraattipitoisuuksien lasku kaudelta 1996–1999 kaudelle 2020–2023 Paimionlahdella ja osassa Aurajoen suun havaintopaikkoja oli toden- näköisesti yhteydessä Paimionjoen ja Aurajoen laskeneisiin nitraattipitoisuuksiin (Kuva L3.2). Samoin lasku Eurajoen nitraattipitoisuudessa kaudelta 2016–2019 kau- delle 2020–2023 näkyi voimakkaana laskuna Eurajoen suulla (Kuva L3.3) ja lasku Vaasan edustalle laskevissa joissa 2016–2019 kaudelle 2020–2023 näkyi lähimmässä rannikkovesihavaintopaikassa (L3.5). Nousu jokiveden nitraattipitoisuudessa kau- delta 2016–2019 kaudelle 2020–2023 näkyi voimakkaana nousuna lähimpien ran- nikkovesien havaintopaikkojen nitraattipitoisuudessa Kokemäenjoen suulla ja Uudenkaupungin edustalla (Kuva L3.3). Joen nitraattipitoisuuden laskeminen ei kui- tenkaan aina näkynyt laskuna jokisuun läheisissä rannikkovesien havaintopaikoissa. Esimerkiksi talvikauden nitraattipitoisuus laski Paimionjoessa myös edelliseltä kau- delta (2016–2019) nykyiselle kaudelle, mutta Paimionlahdessa pitoisuudet nousivat samalla aikavälillä voimakkaasti (Kuva L3.1). 32 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 9.  NO3-pitoisuuden (mg/l) muutos (%) raportointijaksojen 2020–2023 ja 2016–2019 välillä laskettuna jaksojen enimmäisarvoista, vuosittaisista keskiarvoista ja talvikauden näytteiden keskiarvoista, sekä havaintopaikkojen määrät. Koko vuoden keskiarvot laskettiin havaintopaikoille, joilta oli samalta vuodelta sekä talvi- että kesäkauden arvoja. Rannikkovedet Koko vuoden keskiarvo (AA) Talvikauden keskiarvo (WA) Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 305 yhteistä havaintopaikkaa 311 yhteistä havaintopaikkaa kasvava voimakkaasti > +1 mg/l 1,6 % 5,5 % lievästi > +0,2 ja ≤ +1 mg/l 12,0 % 23,5 % vakaa 83,0 % 57,6 % laskeva voimakkaasti < -1 mg/l 0 % 4,5 % lievästi < -0,2 ja ≥ -1 mg/l 5,0 % 9,0 % Avomeri Koko vuoden keskiarvo (AA) Talvikauden keskiarvo (WA) Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 35 yhteistä havaintopaikkaa 35 yhteistä havaintopaikkaa kasvava voimakkaasti > +1 mg/l 0 % 0 % lievästi >+0,2 ja ≤+1 mg/l 0 % 2,9 % vakaa 100,0 % 97,1 % laskeva voimakkaasti < -1 mg/l 0 % 0 % lievästi < -0,2 ja ≥ -1 mg/l 0 % 0 % 33 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 10.  NO3-pitoisuuden (mg/l) muutos (%) raportointijaksojen 2020–2023 ja 1996–1999 välillä laskettuna jaksojen enimmäisarvoista, vuosittaisista keskiarvoista ja talvikauden näytteiden keskiarvoista, sekä havaintopaikkojen määrät. Koko vuoden keskiarvot laskettiin havaintopaikoille, joilta oli samalta vuodelta sekä talvi- että kesäkauden arvoja. Rannikkovedet Koko vuoden keskiarvo (AA) Talvikauden keskiarvo (WA) Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 116 yhteistä havaintopaikkaa 133 yhteistä havaintopaikkaa kasvava voimakkaasti > +1 mg/l 1,70 % 9,80 % lievästi > +0,2 ja ≤ +1 mg/l 10,30 % 18,00 % vakaa 66,40 % 42,90 % laskeva Laskeva, voimakkaasti < -1 mg/l 0,90 % 6,00 % Laskeva, lievästi < -0,2 ja ≥ -1 mg/l 20,70 % 23,30 % Avomeri Koko vuoden keskiarvo (AA) Talvikauden keskiarvo (WA) Prosenttiosuudet jaksojen yhteisistä havaintopaikoista 17 yhteistä havaintopaikkaa 29 yhteistä havaintopaikkaa kasvava voimakkaasti > +1 mg/l % % lievästi > +0,2 ja ≤ +1 mg/l % 17,20 % vakaa 94,10 % 82,80 % laskeva Laskeva, voimakkaasti < -1 mg/l 0 % 0 % Laskeva, lievästi < -0,2 ja ≥ -1 mg/l 5,9 % 0 % 34 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 11.  Rannikkovesien havaintopaikat, joissa NO3-pitoisuuden vuosikeskiarvot ja/ tai talvikeskiarvot kasvoivat voimakkaasti (> +1 mg/l) kaudelta 1996–1999 kaudelle 2020–2023 ja/ tai kaudelta 2016–2019 kaudelle 2020–2023, sekä havaintopaikkojen vesimuodostumat ja pintavesityypit. Tyyppi Vesimuodostuma Havaintopaikat, joilla voimakas kasvava trendi NO3-pitoisuudessa vuosi-keskiarvo 1996–2023 talvi-keskiarvo 1996–2023 vuosi-keskiarvo 2016–2023 talvi-keskiarvo 2016–2023 Ss Emäsalo - Orrenkylänselkä 8 - - Ls Paraisten makeavesiallas - Hyvilempfjärden, Kojkullafjärden - Hyvilempfjärden, Kojkullafjärden Ls Mynälahden sisäosa - - Myla 320 Puttanjoki suu Myla 320 Puttanjoki suu, Myla 315 Sikaluoto it, Myla 317 Saarninen loun Ls Paimionlahti ja Paimionselän sisäosa - - Piik 105 Pirttikari Piik 105 Pirttikari, Piik 110 Aaviikins kaakk Ls Satama ja Ruissalon salmet - - - Turm 235 Jalostajan tehd, Turm Linnanaukko Ses Pihlavanlahti - Kolpanlahti - Pome 51 Sådö et - Pome 51 Sådö et, Pome 56 Kolppa Ses Ruotsinvesi - Velhovesi Uki allas Leppäkari Uki allas Leppäkari Uki allas Leppäkari, Uki allas Ruotsinluoto Uki allas Leppäkari, Uki allas Ruotsinluoto Ses Uudenkaupungin edusta - - - Uki 246 Janhua, Uki 248 Mustaluoto et Ses Baablinginlahti - Pome 64 Lynaskeri ko, Pome 72 Iso-Väkk lä - - Ses Närpesfjärden - Granskär - - Ms Gerby-Västervik-Iskmo Tuomarinkari 9 Tuomarinkari 9 - Tuomarinkari 9 Ms Korshamnsfjärden-Storfjärden - - - Korshamnsfjärd 16 Ms Eteläinen kaupunginlahti-Varisselkä - Pohj kaup selkä 3 - - Ms Skinnarfjärden-Köklotfjärden - Skinnarfjärd - - Ps Rahja - Kalajoki - Yppäri - - Kalajoen edusta H 14 Kalajoen edusta H 14 35 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 12.  Rannikkovesien havaintopaikat, joissa NO3-pitoisuuden vuosikeskiarvot ja/ tai talvikeskiarvot laskivat voimakkaasti (> +1 mg/l) kaudelta 1996–1999 kaudelle 2020–2023 ja/ tai kaudelta 2016–2019 kaudelle 2020–2023, sekä havaintopaikkojen vesimuodostumat ja pintavesityypit. Tyyppi Vesimuodostuma Havaintopaikat, joilla voimakas laskeva trendi NO3-pitoisuudessa vuosi-keskiarvo 1996–2023 talvi-keskiarvo 1996–2023 vuosi-keskiarvo 2016–2023 talvi-keskiarvo 2016–2023 Ss Emäsalo - - - Kuggsund 25, Sillvik 116 Ss Pikku Pernajanlahti UUS-21 Stenkläppholmen UUS-21 Stenkläppholmen - - Ls Satama ja Ruissalon salmet - Turm 235 Jalostajan tehd - - Ls Bromarv - UUS-24 Orvlaxfjärden 22 - - Ls Halikonlahden eteläinen haara - - - Hala 115 Kaisaari pohj Ls Halikonlahden sisäosat - - - Hala 100 Viurilanlahti, Hala 105 Vuohensaari et Ls Hirvensalo - Kakskerta - Turm 165 Kirkkoh saari - Turm 201 Haarlan salmi Ls Inkoo Fagervik - - - Kyrkfjärden 144 Ls Mynälahden ulko-osa - Myla 376 Kaukosten letto - - Ls Norrlångviken - - - Kem 201 Norrlångv perä Ls Paimionselän ulko-osa - Pala 120 Paimionlaht X/5 - - Ls Pitkäsalmi - Turm 175 Papins it - Turm 180W Uittamo Ls Raisionlahti - - - TURM 261 Hahdenniemi et Ls Satama ja Ruissalon salmet - Turm 190 satama - TURM 183 Majakkaranta, Turm 240SW Pansion satama Ls Vappari - - - Turm 137E Lessor Ls Vardskadsudden - Strömma - - - Hala 140 Lemuns koill Lvs Paimionselän keskiosa - Pala 115 Tryholm it - - Ses Eurajoensalmi - - - Ejoki 490 Marskink pohj Ms Eteläinen kaupunginlahti-Varisselkä - Et kaup selkä 1 - Et kaup selkä 1 36 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 2.3 Rehevöitymisen arviointi Pintavesien rehevyystilaa arvioitiin raportointijaksolla 2020–2023 komission anta- mien uusien ohjeiden mukaan soveltamalla vesipuitedirektiivin (VPD) ekologisen luokituksen tilatavoitteita (EC 2020). Raportointiohjeessa havaintopaikoille ehdotet- tiin rehevyystason luokittelua, jossa y ”ei rehevöitynyt” vastaa vesipuitedirektiivin ekologisen lukituksen erinomaista ja hyvää luokkaa, y “rehevöitynyt” ja ”voi rehevöityä lähitulevaisuudessa” vastaavat olosuhteita, jossa ekologinen tila on ”alle hyvän” kattaen tilaluokat tyydyttävä, välttävä ja huono, perustuen rehevöitymiseen reagoiviin biologisiin laatutekijöihin ja ravinneolosuhteisiin. Pintavesien rehevöitymistila on arvioitu käyttäen tuoreimpia ekologisen tilan luokitustuloksia, joiden muuttujakohtaiset luokituskriteerit löytyvät raportista ”Pintavesien tilan luokittelu ja arviointiperusteet vesienhoidon kolmannella kau- della” (Aroviita ym. 2019). Ekologisen tilan luokitustuloksia kolmannelta kaudelta ei oltu vielä syyskuussa 2024 raportoitu EU:lle raportointiin liittyvien ongel- mien vuoksi. Tämä ei estänyt raportoimasta havaintopaikkakohtaisia tietoja NiD- raportoinnissa. Tulokset on sisällytetty 3. kauden vesienhoitosuunnitelmiin, jotka hyväksyttiin Suomen valtioneuvostossa joulukuussa 2021. Ekologisen tilan luokitus perustuu biologisiin laatutekijöihin, jota fysikaalis-kemi- alliset luokitustekijät sekä hydro-morfologista (HYMO) muuttuneisuutta kuvaavat luokitustekijät tukevat. Tarkasteluun valittiin ne vesimuodostumat, jotka kattoivat nitraattidirektiivin raportoinnissa mukana olevat havaintopaikat. HYMO-muuttunei- suudella ei todettu olevan vaikutusta näiden ekologiseen tilaluokkaan, eikä varsin- kaan rehevöitymisluokkaan. Tulokset kuvattiin käyttämällä termejä ”rehevöitynyt”, ”riskissä rehevöityä” ja ”ei-rehevöitynyt”. Rehevöitymisarviossa käytetyt muuttujat ja laatutekijät on kuvattu taulukossa L4 pintavesikategorioittain (Liite 4). Jokihavaintopaikkojen rehevöitymisarviossa käy- tettiin ko. vesimuodostuman tyyppikohtaisia ekologisen tilan indikaattoreita: kokonaistypen ja -fosforin pitoisuudet, sekä biologisista laatutekijöistä päällyslevien ekologinen laatusuhde. Kalat ja pohjaeläimet jätettiin huomiotta, koska ne ovat enemmän yleisindikaattoreita eivätkä erota rehevöitymisvaikutusta erikseen. Biologisten indikaattorien osoittamien luokkien ollessa ristiriitaisia keskenään, arvio tehtiin huonomman luokan mukaan. Jos biologisen indikaattorit osoittivat erin- omaista tai hyvää luokkaa, mutta kokonaisravinteista vähintään toinen tyydyttävää niin vesimuodostuma merkittiin luokkaan ”voi rehevöityä lähitulevaisuudessa”. 37 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Kuva 8.  Rehevöitymisarvio joille, järville ja merialueille. Arvio tehty havaintopaikoille niiden sijaintivesimuodostuman ekologisen tilan arvion perusteella käyttäen rehevöitymistä indikoivia laatutekijöitä. Luokat ovat ei rehevöitynyt, riskissä rehevöityä ja rehevöitynyt. Havaintopaikkojen määrät näissä luokissa ks. Taulukko 13. 38 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Rehevöityneitä jokia esiintyy varsinkin Itämereen laskevissa joissa pitkin rannik- koa (Kuva 8). Tällä alueella maatalous on merkittävä kuormittaja (ks. kappale 4, kuvat 14–15). Järvien rehevöitymisarviossa käytettiin seuraavia laatutekijöitä: kokonaistyppi- ja fosfori, kasviplankton, kalat sekä järvisyvänteen pohjaeläimet. Litoraalivyöhykkeen päällyslevät, pohjaeläimet ja vesikasvit ilmentävät myös HYMO-muutoksia, joten ne jätettiin järvien rehevöitymistarkastelussa huomiotta. Arvioinnissa käytettiin samaa menettelyä kuin joilla, jos laatutekijöiden antamat tilaluokat olivat ristiriidassa kes- kenään. Rehevöityneitä järviä esiintyy rannikon peltovaltaisilla aluilla (Kuva 8). Maa- perä on pääosin savimaata, joka sisältää paljon fosforia. Asutus ja viljelykulttuuri on keskittynyt näille alueille. Keskemmällä Suomea Pohjois-Savossa Iisalmen reitillä (Kuva 9) on myös maaperä luonnostaan ravinteikasta ja järvet tyypiltään matalia, humuspitoisia ja luontaisesti reheviä. Suotuisten olosuhteiden seurauksena alueen maatalous on voimaperäistä (Vallinkoski ym. 2022: Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022–2027). Myös turvetuotanto on paikoin runsasta. Rannikkovesissä rehevöityminen on merkittävä paine kaikille ekologisen tilan biologisille ja fysikaaliskemiallisille muuttujille ja siten ne kaikki huomioitiin rehevöitymisarviossa. Rannikkovesillä ekologisen tilan luokitus perustui biologis- ten laatutekijöiden osalta kasviplanktoniin, makroleviin ja pohjaeläimistöön ja fysi- kaalis-kemiallisten olosuhteiden osalta kokonaistypen ja -fosforin pitoisuuksiin sekä näkösyvyyteen. Fysikaaliskemiallisista olosuhteista painotettiin erityisesti ravinne pitoisuuksia, sillä näkösyvyyteen vaikuttavat voimakkaasti myös mm. värilliset liuenneet orgaaniset yhdisteet. Ekologisen tilan luokittelun biologisten ja fysikaalis kemiallisten olosuhteiden muuttujia käytetään myös merenhoidossa rannikko vesien rehevöitymistilan arviossa. Rannikkovesien havaintopaikat, joiden ekologinen tila oli hyvä, määritettiin luok- kaan ”ei rehevöitynyt” lukuun ottamatta kahta havaintopaikkaa, joiden ekologinen tila oli hyvä, mutta ravinteet olivat alle hyvässä tilassa ja jotka määritettiin luok- kaan ”voi rehevöityä lähitulevaisuudessa”. Suurin osa havaintopaikoista, joiden ekologinen tila oli ”alle hyvän” määritettiin rehevöityneiksi, koska niiden biologi- nen tila oli alle hyvän tai ainakin toinen ravinteista ja näkösyvyys olivat alle hyvän tilan. Ainoastaan Reposaaren kolme havaintopaikkaa, joissa ravinteet ja lasken- nallinen biologinen tila olivat hyvässä tilassa, määritettiin luokkaan ”voi rehevöi- tyä lähitulevaisuudessa”. Lähes kaikki rannikkovesien havaintopaikat (95 %) olivat määrittelyn mukaan rehevöityneitä. Ainoastaan yhteensä 12 havaintopaikkaa vii- destä vesimuodostumasta Selkämereltä, Merenkurkusta ja Perämereltä kuului- vat luokkaan ”ei rehevöitynyt”. ”Ei-rehevöityneet” vesimuodostumat olivat Rauman ja Eurajoen saaristo, Luvian - Rauman avomeri, Luvian sisäsaaristo, Mickelsörarna- Rödgrynnorna ja Uusikaarlepyy ulko. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/184045/Pohjois-Savon_vesienhoidon_toimenpideohjelma_2022-2027_WEB%20%286%29.pdf?sequence=6&isAllowed=y https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/184045/Pohjois-Savon_vesienhoidon_toimenpideohjelma_2022-2027_WEB%20%286%29.pdf?sequence=6&isAllowed=y 39 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Kuva 9.  Iisalmen reitin ja sen lähiseudun pintavesien rehevöitymisen arvio. 40 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Avomerihavaintopaikkojen rehevöitymistila määritettiin merialuekohtaisesti HELCOMin HOLAS3 -rehevöitymistilanarvion mukaan (HELCOM 2023), jota käy- tettiin myös meristrategiapuitedirektiivin (MSPD) mukaisessa meriympäristön tila-arviossa (Piepponen ym. 2024). HELCOMin rehevöitymisluokitustulokset avo merialueille perustuvat liuenneiden epäorgaanisten ravinteiden, kokonaisravin- teiden, kesän klorofylli-a:n, sinileväkukintojen, happipitoisuuden, happivajeen ja pohjaeläinten indikaattorituloksiin ja kattavat aineiston vuosilta 2016–2021. Suomea ympäröivät avomerialueet olivat HOLAS3:ssa rehevöitymisen suhteen alle hyvän tilan, ja avomeren havaintopaikat määritettiin siten kaikki rehevöityneiksi. Taulukko 13.  Havaintopaikkojen (määrät ja prosenttiosuudet) jakautuminen kolmeen rehevöitymistilannetta kuvaavaan luokkaa arvioituna Vesipuitedirektiivin 3. kauden ekologisen tilan luokituksen avulla. Avomeren havaintopaikoille rehevöitymistilanne määritettiin merialuekohtaisesti HELCOMin HOLAS3 -rehevöitymistilanarvion mukaan (HELCOM 2023). Havainto paikkojen määrät eri pintavesi kategorioissa Koodi Ei rehevöitynyt Voi rehevöityä lähi tulevaisuudessa Rehevöitynyt Havainto paikat yhteensä Joki 4 264 172 192 628 Järvi 5 576 84 258 918 Rannikko 7 12 5 294 311 Avomeri 8 - - 41 41 Yhteensä - 852 261 785 1 898 Prosentti osuudet riveittäin Koodi Ei rehevöitynyt Voi rehevöityä lähi tulevaisuudessa Rehevöitynyt Yhteensä Joki 4 42,04 % 27,39 % 30,57 % 100,00 % Järvi 5 62,75 % 9,15 % 28,10 % 100,00 % Rannikko 7 3,86 % 1,61 % 94,53 % 100,00 % Avomeri 8 0,00 % 0,00 % 100,00 % 100,00 % Yhteensä - 44,89 % 13,75 % 41,36 % 100,00 % 41 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Avomeren rehevöitymistilan arviossa hyödynnettiin myös satelliittihavaintoja kah- dessa indikaattorissa: a-klorofylli ja sinileväkukintaindeksi (Kuva 10). Satelliitti havaintoja on hyödynnetty myös rannikkovesien ja järvien ekologisen tilan arviossa tukevana muuttujana, jota on voitu hyödyntää biologisten olosuhteiden arvioidun tilan määrityksessä. Sinileväkukinnat ovat voimistuneet 1990-luvun alusta 2020- luvun alkuun kaikilla Suomea ympäröivillä avomerialueilla, joille indeksi on mää- ritetty, paitsi itäisellä Suomenlahdella (HELCOM 2023 b). Ravinnekuormituksen lisäksi ilmastonmuutos on vaikuttanut sinileväkukintojen voimistumiseen (HELCOM 2023 b). Kuva 10.  Sinilevätilanne 25.6.2024 satelliittikuva: Levälauttoja on avomerellä Pohjoisella Itämerellä ja koko Suomenlahden alueella ja monin paikoin myös rannikkoalueilla. Lähde: ESA Copernicus Data, prosessointi SYKE. Tarkka Syke 2024. 42 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 2.4 Johtopäätökset Suomen pintavesien nitraattipitoisuuksista ja rehevyystilasta Raportointikaudella 2020–2023 nitraatin keskipitoisuudet (koko vuosi ja talvikausi) eivät ylittäneet direktiivin asettamaa raja-arvoa (25 mg/) missään pintavesikoh- teissa, mutta nitraatin maksimiarvojen ylityksiä havaittiin paikoitellen eteläisillä ja lounaisilla jokihavaintopaikoilla. Edelliseen raportointijaksoon 2016–2019 verrattuna sekä nitraatin vuotuiset että talviaikaiset keskipitoisuudet ovat pysyneet enimmäkseen vakaina, mutta myös joitakin lievästi tai voimakkaasti nousevia ja laskevia trendejä voitiin havaita. Ran- nikkovesissä havaittiin uusilla tiukentuneilla kriteereillä sekä lievästi laskevia, että nousevia trendejä, ja sisemmissä rannikkovesissä myös joitain voimakkaasti nou- sevia ja laskevia trendejä. Voimakkaasti nousevia trendejä havaittiin Lounaisessa sisäsaaristossa, Selkämeren sisemmissä rannikkovesissä, Merenkurkun sisäsaaris- tossa ja neljässä joessa, joista kolme oli maatalouden kuormittamaa. Voimakkaasti laskevia trendejä havaittiin Lounaisessa sisäsaaristossa sekä 13 joessa tai järvessä, joista 8 oli pääosin maatalouden kuormittamaa. Avomerellä pitoisuudet olivat lähes kauttaaltaan vakaita. Ensimmäiseen raportointijaksoon 1996–1999 verrattuna tilanne on samankaltainen: valtaosassa pintavesistä muutosta ei havaittu. Joki ja järvipaikoilla muutossuunnat tällä pidemmällä aikavälillä (1996–1999 vs. 2020–2023) olivat hyvin samaa suuruus luokka kuin lyhyellä aikavälillä (2016–2019 vs. 2020–2023). Merkille pantavaa on kuitenkin se, että rannikkovesien ja avomeren vuosikeskiarvojen osalta pitkällä aika- välillä laskevia trendejä oli enemmän kuin nousevia. Rannikkovesissä kuitenkin talvikeskiarvoissa havaittiin suunnilleen saman verran nousevia ja laskevia trendejä ja avomerellä talvikeskiarvoissa havaittiin lievästi nousevia, muttei lainakaan laske- via trendejä. Lisäksi maksimipitoisuuksissa havaittiin muutama voimakkaasti nou- seva trendi. Ekologisen tilan luokituksessa käytettyjen ja rehevöitymistä indikoivien laatu- tekijöiden perusteella raportointijaksolla 2020–2023 raportoidut pintavesien havaintopaikat luokiteltiin pääosin rehevöityneiksi. Ei-rehevöityneitä kohteita löy- tyi suhteessa raportoitujen havaintopaikkojen määrään selvästi enemmän järvissä ja joissa kuin rannikkovesissä. Avomerellä käytettiin HELCOMin rehevöitymistilan arviota, jonka mukaan kaikki 2020–2023 raportoidut havaintopaikat todettiin rehevöityneiksi. Edelliseen raportointijaksoon 2016–2019 verrattuna rehevöitymis tilanne ei ole oleellisesti muuttunut. 43 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 3 Vedenlaadun arviointi – Pohjavedet 3.1 Seurantapaikkojen valinta pohjavesillä Maatalouden vaikutusten seurantapaikkojen lukumäärää kasvatettiin merkittävästi raportointikaudelle 2020–2023. Raportointiin otettiin mukaan yhteensä 631 seu- rantapaikkaa. Edellisellä raportointikaudella (2016–2019) maatalouden vaikutuksia pohjavesien nitraattipitoisuuksiin tarkasteltiin 143 seurantapaikan avulla (Taulukko 14). Kuitenkin näistä vain 120 paikkaa oli samoja edellisen kauden raportoinnin kanssa. Raportointijaksojen 2012–2015, 2016–2019 ja 2020–2023 välillä yhteisten seurantapaikkojen lukumäärä on 72 kpl (Taulukko 14). Maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seurannan (MaaMet) yksi osahanke on pohjavesien seuranta. Pohjavesien MaaMet-seurannan peri- aatteiden mukaan kohteissa, joissa aiempiin seurantatuloksiin perustuen on tunnistettavissa maa- tai metsätaloudesta tai turkistuotannosta aiheutuvia pohja- vesivaikutuksia, suositellaan ravinteiden analysointia jatkettavan vuosittain tai joka toinen vuosi tapahtuvilla näytteenotoilla. ELY-keskuksen harkinnan mukaan voi- daan käyttää myös pidempää väliä näytteenotoissa. Niillä pohjavesialueilla, jotka on nimetty riskialueiksi korkeiden ravinnepitoisuuksien vuoksi (esim. ympäristön- laatunormi 15 mg/l ylittyy ravinteiden osalta tai nitraattipitoisuus ylittää riskin arvioinnissa käytetyn pitoisuusrajan 15 mg/l) ja jotka kuuluvat vesienhoitoalueen seurantaohjelman toiminnalliseen seurantaan MaaMet-seurannan kohteina, tulee seurantaa kuitenkin tehdä vähintään kerran vuodessa. MaaMet-seurantaa rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Syke koordinoi seurantaa ja sen toteuttajana ovat ELY-keskukset. MaaMet-seurantaan valitaan mukaan vain sellaisia pohjavesialueita ja seuranta paikkoja, joiden ravinne- ja kasvinsuojeluainepitoisuuksia ei seurata säännöllisesti minkään muun seurantaohjelman tai tahon toimesta. Tästä syystä kauden 2020– 2023 raportointiin on MaaMet-seurannan paikkojen lisäksi otettu mukaan kaikki sel- laiset pohjavesialueet, joilla maatalous on vesienhoidon riskinarvioinnissa todettu aiheuttavan vähintään kohtalaista riskiä ja joista on olemassa nitraattipitoisuuden seurantaa. Näillä paikoilla on MaaMet-seurantaohjelman ulkopuolista seurantaa, kuten vesilaitosten toteuttamaa raakaveden omavalvontaa tai lupiin liittyvä velvoi- tetarkkailua. Vuosien 2020–2023 raportointijaksossa on pyritty huomioimaan eri seurantaohjelmat ja hyödyntämään havaintoaineistoa mahdollisimman kattavasti. Tämän vuoksi seurantapaikkojen määrä verrattuna edelliseen raportointijaksoon 44 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 on lisääntynyt huomattavasti. Uusille seurantapaikoille ei ole laskettu vertailu tuloksia aiemmilta raportointijaksoilta, mutta niitä tullaan hyödyntämään tulevissa raportointijaksoissa. Maatalouden vaikutusta kuvaavien seurantapaikkojen lisäksi raportoinnissa on käytetty luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia seurantapaikkoja (66 kpl) nit- raatin taustapitoisuuksien osoittamiseksi. Luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten paikkojen seurantaa toteutetaan kansallisessa pohjavesien tausta seurantaohjelmassa, jota koordinoi Syke ja sen toteuttajana ovat ELY-keskukset. Seurantaverkoston yhtenä keskeisenä tavoitteena on tuottaa pohjavesitietoa eri- laista pohjavesimuodostumista eripuolilta Suomea. Seurantapaikkojen tunnuksina on 2020–2023 raportointikaudella siirrytty sel- keyden vuoksi käyttämään paikkojen yksilöllisiä id-tunnuksia, jonka avulla niiden käsittely on jatkossa helpompaa. Vaihtuneet tunnukset on ilmoitettu sähköisessä raportoinnissa. Suurin osa tässä raportoinnissa mukana olevista seurantapakoista on myös vesipuitedirektiivin mukaisia seurantapaikkoja, mutta niiden EU-tunnuksia ei voida raportoida vesipuitedirektiivin raportoinnin viivästymisen takia. Taulukko 14.  Maatalouden vaikutusalueella olevien pohjaveden seurantapaikkojen lukumäärä. Seuranta paikkojen lukumäärä Raportointijakso 2012–2015, 2016–2019 ja 2020–2023 raportointi jaksojen yhteiset paikat 2000– 2003 2004– 2007 2008– 2011 2012– 2015 2016– 2019 2020– 2023 Pohjavedet 12 15 21 146 143 631 72 Raportointijaksojen 2012–2015, 2016–2019 ja 2020–2023 välillä yhteisten seuranta- paikkojen lukumäärä on 72 kpl. Raportointijaksojen 2016–2019 ja 2020–2023 välillä yhteisten seurantapaikkojen lukumäärä on 120 kpl. Edelliseen raportointijaksoon verrattuna 23 maatalouden vaikutusalueella sijait- sevasta seurantapaikasta ei ole saatavilla havaintotuloksia. Näistä kolmella pohja vesien nitraattipitoisuus on ylittänyt kynnysarvon 25 mg/l raportointikaudella 2016–2019: Saunakangas (VHSP_1000453), VHSP_Jokikylä (VHSP_0754102k) ja Harviala (VHSP_0416554B). Saunakankaan seurantapaikalta ei ole huonon 45 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 pohjaveden antoisuuden takia saatu näytettä otettua. Ongelma on ollut toistuva ja havaintopaikalle on pyritty löytämään korvaava paikka. Tämän korvaavalta pai- kalta (78433, Saunakangas, geolog.rakenneselv. 2018–2019) on yksi näyte vuodelta 2023, jossa pitoisuus on alle määritysrajan. Saunakankaalle on todettu edelleen tarve etsiä uusi havaintopaikka, joka edustaisi paremmin vanhaa havaintopaik- kaa. Lisäksi VHSP_Jokikylän seurantapaikalta ei ole teknisten ongelmien takia saatu näytettä. Uutta korvaavaa paikka ei ole perustettu, sillä aiemminkin raportoin- nissa mukana olleen viereisen seurantapaikan (49852 MaaMet Jokikylä, edellinen tunnus VHSP_0754102l) on katsottu edustavan kyseisen alueen nitraattipitoisuu- den kehitystä riittävästi. Muilla poistetuilla 20 seurantapaikalla nitraattipitoisuus on ollut alle 25 mg/l. Poistettujen pohjaveden seurantapaikkojen luettelo (23 maa talousvaikutteista ja 20 luonnontilaista seurantapaikkaa) löytyy liitteestä 6. Edel- lisellä raportointikaudella nitraattipitoisuuden 25 mg/l ylittäneistä poistetuista seurantapaikoista on täytetty raportointiohjeistuksen mukaiset poistotaulukot (Liite 5). Tarkat tiedot havaintopaikoista ja niiden nitraattipitoisuuksista on toimi- tettu EU-komission raportointijärjestelmään Reportnet 3. 3.2 Nitraattipitoisuudet – arviointi ja tulokset Raportointiin käytetyt pohjavesien nitraattipitoisuudet on koostettu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä kansallisesta ympäristötietojärjestelmästä, kuten myös pintavesien raportoinnissa käytetty aineisto. Koska pohjavesiä koskevat tiedot on tuotettu eri seurantaohjelmien sekä velvoitetarkkailussa tuotettujen aineisto- jen pohjalta, vedenlaatumuuttujissa ja analyysimenetelmissä on ollut jonkin ver- ran vaihtelua. Lisäksi vesinäytteenotto on vaihdellut riippuen siitä, onko vesinäyte otettu lähteestä tai pohjavesien seurantaan perustetusta havaintoputkesta. Varsi- naisista vesinäytteistä tehdyistä analyyseistä on vastannut akreditoidut laboratoriot noudattaen yleisiä standardeja aina näytteiden käsittelystä tulosten ilmoittamiseen. Vesinäytteen otossa pohjavesien havaintoputkesta noudatetaan yleistä ohjetta pumpata havaintoputkesta vettä, kunnes vesi selkenee ja muuttuu kirkkaaksi. Pumppausaika tyypillisesti vaihtelee riippuen pohjavesimuodostuman ominaisuuk- sista. Yleensä se on kuitenkin vähintään 15 minuuttia. Tällä pumppauksella varmis- tetaan, että pohjaveden laatu analysoidaan tuoreesta ja virtaavasta pohjavedestä eikä pohjavesihavaintoputkessa paikoillaan seisovasta vedestä. Syvyys, jota vesi- näyte edustaa vaihtelee riippuen havaintoputken asennussyvyydestä sekä niin kut- sutun pohjavesisiivilän eli rei’itetyn putken korkeudesta. Yleisesti havaintoputket on asennettu siten, että niiden katsotaan edustavan keskimääräistä pohjavesien laatua 46 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 kyseisellä alueella. Silloin kun kyseessä on ollut lähde, vesinäyte on ohjeistettu otet- tavaksi metrin syvyydeltä. Lähteiden valinta näytteenottopaikaksi on perustunut sii- hen, että niiden antoisuus on hyvä eli lähde purkaa hyvin vettä ympäristöönsä. Havaintoja on tehty myös kaivoista ja vedenottamon hanoista. Kaivojen osalta näyte otetaan havaintoputkien tapaan kirkkaasta ja tuoreesta vedestä, ei kaivossa seisseestä vedestä. Kaivosta pumpataan vettä ennen näytteenottoa vähintään 2/3 kaivon vesitilavuudesta, jolloin näyte edustaa todennäköisesti pohjavesimuodos- tuman pohjavettä. Vähimmäispumppausaika on kuitenkin 20 minuuttia. Ottamon hanasta näytettä otettaessa, varmistetaan niin ikään juoksutuksella, että vesi ei ole putkessa seissyttä vettä. Ottamon hanan tulee sijaita verkostossa ennen veden käsittelylaitteita. Sekä kaivot että ottamon hanat ovat sijaintinsa puolesta salassa pidettävää tietoa, joten niiden todellista sijaintia ei raportoida Reportnet 3:een, vaan niiden sijainniksi on määritelty pohjavesimuodostuman keskipiste. Pohjavesistä tehdyt nitraattitypen analyysitulokset ovat pääasiassa määritetty nitraattityppenä (NO3-N, µg/l), jolloin pitoisuudet on muutettu nitraatiksi (NO3 mg/l) kuten pintavesien osalta (ks. 2.2). Aineistossa on mukana jonkin verran nitriitti-nitraattitypen tuloksia eli nitraatti pitoisuus on ilmoitettu nitriitti- ja nitraattitypen yhteispitoisuutena. Nämä tulokset on käsitelty nitraattityppenä, sillä nitriitin osuuden pohjavedessä tiedetään olevan lähes olematon. Lisäksi osa pitoisuuksista oli suoraan ilmoitettu nitraattipitoisuuk- sina, jolloin muunnoslaskelmaa ei ole tehty. Näitä oli kuitenkin selvästi vähemmän tässä aineistossa kuin nitraattitypen tai nitriitti-nitraattitypen pitoisuuksia. Tulosten vertailussa seurantapaikkojen (yhteensä 697 kpl) havaintoaineisto jaettiin seuraaviin osajoukkoihin: A. maatalouden vaikutusalueen seurantapaikat 2020–2023 (631 kpl) B. luonnontilaiset tai mahdollisimman luonnontilaiset, taustapitoisuuksien seurantapaikat (66 kpl) Karttakuvissa (Kuva 11 ja 12) on kuvattuna raportointikauden 2020–2023 maa talouden vaikutusalueiden seurantapaikkojen sekä taustapitoisuuksien referenssi- paikkojen analyysitulosten maksimipitoisuudet sekä keskiarvopitoisuudet. Kuvassa 13 on esitetty nitraatin keskipitoisuuksien trendimuutos (NO3, mg/l) raportointi jaksojen 2016–2019 ja 2020–2023 välillä. 47 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 A Maatalouden vaikutusalueen seurantapaikat Maatalouden vaikutusalueen kaikkien 631 seurantapaikkojen nitraattipitoisuuden keskiarvo oli 5,33 mg/l, tulosten keskihajonta oli 13,27 mg/l ja mediaani oli 1,20 mg/l. Nitraattipitoisuuden jaksokeskiarvojen prosentuaalinen jakauma on esi- tetty taulukossa15. Nitraattipitoisuuden keskiarvo ylitti 50 mg/l kuudella seuranta- paikalla (kuudella eri pohjavesialueella): y 47 612 (Karkaus, ympäristöluvan valvonta) 204,2 mg/l y 8 421 (Kirkniemi) 115,1 mg/l y 59 446 (TTV, Ympäristöluvan tarkkailu) 100,01 mg/l y 62 166 (Saarenkangas, ympäristöluvan tarkk.) 98,72 mg/l y 32 913 (Pasalan kaivo K7) 78,58 mg/l y 42 391 (Hanhikemppi 329) 59,77 mg/l Taulukko 15.  Maatalouden vaikutusalueella olevien pohjaveden seurantapaikkojen (n=631) nitraattipitoisuuksien keskiarvot (NO3 mg/l) esitettynä havaintopisteiden prosentuaalisena osuutena raportointikaudella 2020–2023. Seurantapaikkojen lukumäärä % seurantapaikkoja, joissa NO3 mg/l < 25 25–39,99 40–49,99 ≥50 Pohjavedet, keskiarvot 95,4 % (n=602) 3,0 % (n=19) 0,6 % (n=4) 1,0 % (n=6) Enimmäisarvojen prosentuaalinen jakauma on esitetty Taulukossa 16. Raportointi- kauden kaikkien maatalouden vaikutusalueen seurantapaikkojen enimmäisarvojen yhteenlaskettu vertailukeskiarvo oli 7,38 mg/l, keskihajonta 22,71 mg/l ja mediaani 1,64. Yli 50 mg/l ylityksiä oli 15 seurantapaikalla (yhdeksällä eri pohjavesialueella): y 47612 (Karkaus, ympäristöluvan valvonta) 432,52 mg/l y 59446 (TTV, Ympäristöluvan tarkkailu) 161,14 mg/l y 8421 (Kirkniemi) 146,09 mg/l y 42391 (Hanhikemppi 329) 132,81 mg/l y 62166 (Saarenkangas, ympäristöluvan tarkk.) 98,72 mg/l y 32913 (Pasalan kaivo K7) 88,54 mg/l y 57281 (TTV, Ympäristöluvan tarkkailu) 81,46 mg/l y 36718 (Hirtolahden vo) 70,83 mg/l y 62131 (Rahkosenharju, MTY Kl, ympäristöluvan valvonta) 70,83 mg/l y 59563 (TTV, Ympäristöluvan tarkkailu, entinen PVP1) 68,62 mg/l y 62165 (Saarenkangas, ympäristöluvan tarkk. pohjoinen) 67,29 mg/l 48 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 y 40608 (Vanhalanmäki) 61,98 mg/l y 8420 (Kirkniemi) 57,55 mg/l y 57260 (Rahkosenharju, MTY Kl, ympäristöluvan valvonta) 57,55 mg/l y 16285 (Hautala / Ylikylän vesihuoltoyhtymä) 50,29 mg/l Taulukko 16.  Maatalouden vaikutusalueella olevien pohjaveden seurantapaikkojen nitraattipitoisuuksien maksimiarvot (NO3 mg/l) esitettynä havaintopisteiden prosentuaalisena osuutena raportointikaudella 2020–2023. Seurantapaikkojen lukumäärä % seurantapaikkoja, joissa NO3 mg/l < 25 25–39,99 40–49,99 ≥50 Pohjavedet, maksimiarvot 93,6 % (n=591) 3,2 % (n=20) 0,8 % (n=5) 2,4 % (n=15) Edellisellä raportointikaudella 2016–2019 yhteensä 13 seurantapaikassa nitraatti pitoisuuden keskiarvo ylitti 25 mg/l. Aiemmin mainitut kolme seurantapaikkaa pois lukien (Saunakangas, Harviala ja VHSP_Jokikylä), kaikista muista kohteista oli saa- tavilla analyysituloksia myös kaudelle 2020–2023. Raportointijaksolla 2020–2023 yhteensä 29 seurantapaikassa nitraattipitoisuuden keskiarvo ja 40 seurantapaikassa nitraattipitoisuuden maksimiarvo ylitti 25 mg/l. Keskiarvojen osalta viisi seuranta paikkaa ja maksimiarvojen osalta kymmenen seurantapaikkaa olivat yhteisiä molemmilla raportointikausilla. Vertailtaessa edellisen ja nykyisen raportointikauden yhteisten paikkojen väli- siä nitraattipitoisuuksien trendimuutoksia (Taulukko 17), maatalousvaikuttei- silla pohjaveden seurantapaikoilla oli keskiarvojen osalta vakaassa tilassa puolet seurantapaikoista ja maksimiarvojen osalta hieman yli puolet seurantapaikoista. Vuosikeskiarvojen osalta lievästi laskevaa trendiä esiintyi 15 prosentissa ja lie- västi nousevaa trendiä noin 13 prosentissa seurantapaikkoja. Voimakkaasti laske- via trendejä esiintyi noin 12 prosentissa ja voimakkaasti nousevia noin 3 prosentissa seurantapaikkoja. Maksimipitoisuuksissa trendit noudattelivat melko hyvin sekä las- kevissa että kasvavissa pitoisuuksissa vuosikeskiarvojen vastaavia. 49 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 17.  Maatalouden vaikutusalueella olevien seurantapaikkojen nitraattipitoisuuksien trendimuutokset edellisen (2016–2019) ja nykyisen (2020–2023) raportointijakson välillä. Yhteisten seurantapaikkojen osuus, joilla pitoisuus on: Maksimisarvot Vuosittaiset keskiarvot Kasvava voimakkaasti (> +5 mg/l) 4,2 % 3,3 % lievästi (> +1 ja < +5 mg/l) 13,5 % 13,3 % Vakaa (≥ – 1 ja ≤ + 1 mg/l) 50,4 % 56,7 % Laskeva voimakkaasti (< -5 mg/l) 14,3 % 11,7 % lievästi (< -1 ja ≥ -5 mg/l) 17,6 % 15,0 % Taulukko 18.  Maatalouden vaikutusalueella olevien seurantapaikkojen nitraattipitoisuuksien trendimuutokset raportointijaksojen 1996–1999 ja 2020–2023 välillä (kolme yhteistä paikkaa). Yhteisten seurantapaikkojen osuus, joilla pitoisuus on: Maksimisarvot Vuosittaiset keskiarvot Kasvava voimakkaasti (> +5 mg/l) 0 % 0 % lievästi (> +1 ja < +5 mg/l) 0 % 0 % Vakaa (≥ – 1 ja ≤ + 1 mg/l) 33,3 % 66,6 % Laskeva voimakkaasti (< -5 mg/l) 33,3 % 0 % lievästi (< -1 ja ≥ -5 mg/l) 33,3 % 33,3 % 50 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Maatalouden vaikutusta pohjaveden seurantapaikoilla ei pitkällä aikavälillä voi täy- sin vertailla, koska seurantapaikat ovat vaihtuneet. Kolmen viimeisen raportointi- jakson yhteisiä paikkoja on 72 kappaletta ja näiden osalta on vertailtu pitoisuuden keskiarvojen ja maksimien muutosta (Taulukko 19). Prosenttiosuudet eri pitoisuus- kategorioissa eivät ole merkittävästi muuttuneet kausien välillä. Raportointijaksojen 1996–1999 ja 2020–2023 välillä yhteisiä paikkoja on 3, joiden maksimi- ja keskiarvopitoisuuksien muutokset näkyvät taulukossa 18. Nämä seu- rantapaikat ovat nimeltään Heteranta (aiemmin VHSP_Matinmäki-Mustikkamäki), Kirkniemi (aiemmin Kirkniemi_Kirkniemi) ja PVC/Yhteistarkkailu (aiemmin VHSP_02_Lintharju). Pitoisuudet ovat joko vakaita tai laskevia. Voimakasta laskua on tapahtunut Lintharjun pohjavesialueen seurantapaikalla PVC/Yhteistarkkailu, jossa maksimiarvot ovat laskeneet pitoisuudesta 43,63 mg/l pitoisuuteen 13,72 mg/l. Taulukko 19.  Maatalouden vaikutusalueella olevien seurantapaikkojen nitraattipitoisuuksien jakauma kolmella raportointijaksolla. Yhteisten seuranta paikkojen prosenttiosuus 2012–2015 2016–2019 2020–2023 ≥ 50 mg/l maksimiarvot 1,4 % 1,4 % 0 % keskiarvot 1,4 % 1,4 % 0 % 40–50 mg/l maksimiarvot 1,4 % 1,4 % 2,8 % keskiarvot 0 % 1,4 % 0 % 25–40 mg/l maksimiarvot 6,9 % 6,9 % 8,3 % keskiarvot 4,2 % 4,2 % 6,9 % 0–25 mg/l maksimiarvot 90,3 % 90,3 % 88,9 % keskiarvot 94,4 % 94,4 % 93,1 % 51 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 Taulukko 20.  Nitraattipitoisuuden (NO3) muutos raportointijaksoon 2016–2019 verrattuna niillä seurantapaikoilla, joilla pitoisuus on ollut välillä 37,5–50 mg/l. Yhteisten seurantapaikkojen prosenttiosuus Maksimiarvot Vuosikeskiarvo Kasvava voimakkaasti (> +5 mg/l) 0 % 0 % lievästi (> +1 ja < +5 mg/l) 0 % 0 % Vakaa (≥ – 1 ja ≤ + 1 mg/l) 0 % 0 % Laskeva voimakkaasti (< -5 mg/l) 75 % 100 % lievästi (< -1 ja ≥ -5 mg/l) 25 % 0 % Taulukko 21.  Nitraattipitoisuuden (NO3) muutos raportointijaksoon 2016–2019 verrattuna niillä seurantapaikoilla, joilla pitoisuus on ollut yli 50 mg/l. Yhteisten seurantapaikkojen prosenttiosuus Maksimiarvot Vuosikeskiarvo Kasvava voimakkaasti (> +5 mg/l) 0 % 0 % lievästi (> +1 ja < +5 mg/l) 0 % 0 % Vakaa (≥ – 1 ja ≤ + 1 mg/l) 0 % 0 % Laskeva voimakkaasti (< -5 mg/l) 100 % 100 % lievästi (< -1 ja ≥ -5 mg/l) 0 % 0 % Raportointikaudella 2016–2019 kolmella seurantapaikalla vuosikeskiarvo ylitti 50 mg/l (Taulukko 21) Näistä kahdelta on seurantadataa raportointikaudelta 2020– 2023 ja molemmissa keskiarvot laskivat voimakkaasti. Maksimiarvo ylitti 50 mg/l neljällä seurantapaikalla, joista kolmelta on seurantadataa raportointikaudelta 2020–2023 ja näillä vastaavasti maksimipitoisuudet laskivat voimakkaasti. 52 Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:7 B Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset seurantapaikat Luonnontilaisten tai luonnontilaisten kaltaisten seurantapaikkojen (66 kpl, jaksolla 2020–2023) nitraatin keskiarvopitoisuus oli 0,51 mg/l, keskihajonta 1,72 mg/l ja mediaani 0,11. Maksimipitoisuuksien yhteenlaskettu keskiarvo oli 0,86 mg/l, keski- hajonta 3,21 mg/l ja mediaani 0,20 mg/l. Edellisen kauden raportoinnissa nostettiin esiin yksi poikkeama luonnontilaisista seurantapaikoista, jolla tulosten perusteella vaikuttaa olevan ihmistoiminnan vai- kutusta. Viinikkalan seurantapaikalla nitraatin maksimipitoisuus seurantajaksolla 2016–2019 oli 32,32 mg/l ja keskiarvo 20,36 mg/l. Seurantajaksolla 2020–2023 pitoisuudet ovat olleet yhä korkeat (maksimi 26,12 mg/l, keskiarvo 13,83 mg/l) ja alueella on todettu olevan jatkuvaa metsätaloustoimintaa. Viinikkalalle on todettu tarve etsiä korvaava luonnontilainen seurantapaikka. Edellisen raportointijakson kanssa yhteisiä luonnontilaisia seurantapaikkoja on yhteensä 30 kpl, poistettuja luonnontilaisia seurantapaikkoja on 20 kpl. Näistä yhdessä (Viinikkala) pitoisuus laski voimakkaasti ja kahdessa lievästi (Pudasjärvi ja Raikuu). Muiden osalta nitraattipitoisuus on pysynyt vakaana. Niiden luonnon tilaisten seurantapaikkojen osalta, jotka eivät olleet mukana edellisessä raportoin- nissa, korkein maksimipitoisuus oli 2,08 mg/l ja korkein keskiarvo 1,63 mg/l. 3.3 Johtopäätökset nitraattipitoisuuksista Suomen pohjavesissä Nitraattipitoisuudet Suomen pohjavesissä ovat seurantatulosten perusteella edel- leen pääosin alhaisia verrattuna moniin muihin Euroopan maihin (EEA 2016c; Serra ym. 2024). Korkeimmat mitatut pohjavesien nitraattipitoisuudet ylittävät vain har- voin ympäristölaatunormin 50 mg/l, mikä viittaa siihen, että maatalouden vaiku- tukset ovat hallinnassa suurimmassa osassa maata. Maatalouden ravinnepäästöt näkyvät pääosin pohjavedessä ammoniumina ja ammoniumtyppenä, ja vasta vii- veellä ravinteet muuntuvat maaperässä hapettuessaan nitraatiksi. Raportointikaudella 2020–2023 nitraattipitoisuudet olivat pääosin stabiileja useim- milla seurantapaikoilla. Maatalouden vaikutusalueilla suurin osa seurantapaikoista (95,4 %) raportoitiin alle 25 mg/l keskiarvoi