Yrityslähestymiskieltoa koskeva esiselvitys Oikeusministeriön julkaisuja Justi ti eministeriets publikati oner 2025:18Selvityksiä ja ohjeita Utredningar och anvisningar Yrityslähestymiskieltoa koskeva esiselvitys Melinda Ahlfors ja Sini Nieminen Oikeusministeriö Helsinki 2025 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Oikeusministeriö CC BY-SA 4.0 ISBN pdf: 978-952-400-521-0 ISSN pdf: 2490-0990 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2025 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Kuvailulehti 11.4.2025 Yrityslähestymiskieltoa koskeva esiselvitys Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Teema Selvityksiä ja ohjeita Julkaisija Oikeusministeriö Tekijä/t Melinda Ahlfors ja Sini Nieminen Kieli suomi Sivumäärä 53 Tiivistelmä Esiselvitys perustuu Petteri Orpon hallituksen Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelman kahteen yrityslähestymiskieltoa koskevaan kirjaukseen: "Otetaan käyttöön yrityslähestymiskielto yritys- ja työturvallisuuden parantamiseksi" sekä "Hallitus mahdollistaa lähestymiskiellon hakemisen yrityksille toistuvaa uhkaa tai häiriötä aiheuttavaa henkilöä kohtaan (ns. yrityslähestymiskielto)". Kansallisesta lainsäädännöstä ei tällä hetkellä löydy nimenomaista yrityslähestymiskieltoa koskevaa sääntelyä. Yrityslähestymiskiellossa voidaan asiallisesti katsoa olevan kyse häiriköivän henkilön määräaikaisesta pääsyn estämisestä eli pääsykiellon antamisesta yrityksen tiloihin. Esiselvityksessä tarkastellaan keinoja hallitusohjelmakirjausten mukaiselle yrityslähestymiskiellon toteuttamiselle. Pääasiallisesti esiselvityksessä arvioidaan kahta keinoa: rikoslakiin perustuvan yrityslähestymiskiellon säätämistä sekä viranomaisen määräämän yrityslähestymiskiellon säätämistä. Esiselvityksessä arvioidaan myös muuhun sääntelyyn tarvittaessa tehtäviä muutoksia. Muistiossa on tarkasteltu lyhyesti myös muita kuin lainsäädännöllisiä keinoja. Asiasanat yrityslähestymiskielto, kriminaalipolitiikka, rikosoikeus, rikosprosessi, yritysturvallisuus ISBN PDF 978-952-400-521-0 ISSN PDF 2490-0990 Asianumero - Hankenumero OM159:00/2023 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-521-0 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-521-0 Presentationsblad 11.4.2025 Förstudie om kontaktförbud för företag Justitieministeriets publikationer, Utredningar och anvisningar 2025:18 Tema Utredningar och anvisningar Utgivare Justitieministeriet Författare Melinda Ahlfors och Sini Nieminen Språk finska Sidantal 53 Referat Förstudien bygger på två skrivningar om kontaktförbud för företag i regeringsprogrammet Ett starkt och engagerat Finland för statsminister Petteri Orpos regering: ”Ett tillträdesförbud i fråga om företag ska införas för att förbättra företagssäkerheten och arbetarskyddet” samt ”Regeringen gör det möjligt för företag att ansöka om kontaktförbud mot personer som upprepade gånger hotar eller stör företagets verksamhet (så kallat kontaktförbud för företag).” I den nationella lagstiftningen finns inte för närvarande reglering som uttryckligen gäller kontaktförbudet för företag. Kontaktförbudet för företag kan objektivt anses handla om att en person som stör företagets verksamhet nekas tillträde till, det vill säga att man utfärdar ett tillträdesförbud till företagets lokaler. I förstudien granskas metoder för att utfärda ett kontaktförbud för företag i enlighet med inskrivningarna i regeringsprogrammet. I förstudien utvärderas i huvudsak två metoder: att föreskriva ett kontaktförbud för företag som baserar sig på strafflagen och att föreskriva ett kontaktförbud för företag utfärdat av myndigheten. I förstudien utvärderas även ändringar som vid behov görs i den övriga regleringen. I promemorian har kortfattat granskats även andra än legislativa metoder. Nyckelord kontaktförbud för företag, kriminalpolitik, straffrätt, straffprocess, företagssäkerhet ISBN PDF 978-952-400-521-0 ISSN PDF 2490-0990 Ärendenummer - Projektnummer OM159:00/2023 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-521-0 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-521-0 Description sheet 11 April 2025 Preliminary Study on Corporate Restraining Orders Publications of the Ministry of Justice, Reports and guidelines 2025:18 Subject Reports and guidelines Publisher Ministry of Justice, Finland Author(s) Melinda Ahlfors and Sini Nieminen Language Finnish Pages 53 Abstract This preliminary study is based on two entries concerning corporate restraining orders included in the Programme of Petteri Orpo’s Government, ‘A strong and committed Finland’: 1) ‘A corporate restraining order will be introduced to improve business and occupational safety’ and 2) ‘The Government will enable applying for a restraining order against a person who repeatedly makes threats or causes disturbance to a company (a so-called corporate restraining order)’. At the moment, Finland’s national legislation does not contain any provisions on a specific corporate restraining order. A corporate restraining order means a temporary prohibition to access the premises of a company issued to a disturbing person. The preliminary study explores different ways to implement a corporate restraining order in accordance with the Government Programme. The study focuses on examining two different solutions: enacting provisions on a corporate restraining order in the Criminal Code and enacting provisions on a corporate restraining order imposed by an authority. The preliminary study also examines the amendments that would be made to other legislation, if necessary. The report also briefly discusses other than legislative means to implement the objectives laid down in the Government Programme. Keywords corporate restraining order, criminal policy, criminal law, criminal procedure, business safety ISBN PDF 978-952-400-521-0 ISSN PDF 2490-0990 Reference number - Project number OM159:00/2023 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-521-0 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-521-0 Sisältö 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 2 Nykytila.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 2.1 Julkisrauhan rikkominen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 2.2 Muu keskeinen sääntely. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3 Rikoslakiperusteisen yrityslähestymiskiellon säätäminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 3.1 Julkisrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 3.1.1 Pääsykiellon toimittaminen poliisille.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 4 Muun sääntelyn täsmentäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 4.1 Työturvallisuussääntely. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 4.2 Lähestymiskieltosääntely. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 4.3 Poliisin, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien laajentaminen. . . . . . . . 29 5 Viranomaisen määräämä yrityslähestymiskielto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 5.1 Viranomaisen määräämän yrityslähestymiskiellon säätäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 5.2 Vaikutukset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 6 Ruotsin asiaa koskevasta sääntelystä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 7 Johtopäätökset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 7 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 1 Johdanto Esiselvitysmuistion laatiminen liittyy Petteri Orpon hallituksen Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelman kahteen yrityslähestymiskieltoa koskevaan kirjaukseen: ”Otetaan käyttöön yrityslähestymiskielto yritys- ja työturvallisuuden paranta miseksi” (s. 100) sekä ”Hallitus mahdollistaa lähestymiskiellon hakemisen yrityksille toistuvaa uhkaa tai häiriötä aiheuttavaa henkilöä kohtaan (ns. yrityslähestymis- kielto)” (s. 196). Muistiossa tarkastellaan keinoja hallitusohjelmakirjausten mukaiselle yritys lähestymiskiellon toteuttamiselle. Kansallisesta lainsäädännöstä ei tällä hetkellä löydy nimenomaista yrityslähestymiskieltoa koskevaa sääntelyä. Yrityslähestymis- kiellossa voidaan asiallisesti katsoa olevan kyse häiriköivän henkilön määräaikai- sesta pääsyn estämisestä eli pääsykiellon antamisesta yrityksen tiloihin. Kaupan liitto pyysi professori Sakari Melanderilta sekä professori Kimmo Nuotiolta oikeudellista asiantuntijaselvitystä siitä, olisiko Suomeen mahdollista säätää Ruot- sin lainsäädäntöä vastaavasti sellaisesta lähestymiskiellosta tai vastaavasta turvaa- vasta toimenpiteestä, jolla pyritään estämään toistuvaa kauppaliikkeisiin ja niiden henkilökuntaan kohdistuvaa häiriökäyttäytymistä. Melander ja Nuotio totesivat vuonna 2023 julkaistussa selvityksessään, että Kaupan liiton yleisenä tavoitteena selvityksen laatimista koskevassa toimeksiannossa oli turvata kaupan alan yritysten työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuus. Kysymys ei ollut tarpeesta puuttua tois- tuviin näpistysrikoksiin. Kaupan liiton näkemyksen mukaan voimassa olevassa lain- säädännössä ei ole riittäviä keinoja, jotka mahdollistaisivat kaupan alan yrityksiin kohdistuvaan toistuvaan häiriökäyttäytymiseen puuttumisen. Kaupan liiton tavoit- teena on puuttua vakaviin ja toistuviin saman henkilön toimesta aiheutuneisiin häiriökäyttäytymisiin.1 Yrityslähestymiskieltoa vastaavia toimia ja selvittämistarpeita on ollut jo aikaisem- min esillä. Rikoksentorjuntaneuvoston vuonna 2005 julkaisemassa ehdotuksessa kansalliseksi väkivallan vähentämisohjelmaksi esitettiin suositus yhteisölähestymis- kiellon selvittämiseksi työväkivallan vähentämiseksi. Tarkoituksena ehdotuksessa 1 Melander & Nuotio, Liikelähestymiskielto. 2023. 8 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 oli, että selvitettäisiin yhteisölähestymiskieltoa, jolloin poliisi voisi antaa tilapäisen kiellon lähestyä työpaikkaa, jossa henkilö on aikaisemmin käyttäytynyt väkivaltai- sesti. Lisäksi todettiin, että poikkeuksena olisivat ”luonnollisesti asiakkaat, joiden perusoikeuksista kyseisissä käynneissä on kysymys”.2 Ehdotusta ei kuitenkaan otettu mukaan valtioneuvoston 14.12.2006 antamaan periaatepäätökseen kansalliseksi väkivallan vähentämisohjelmaksi.3 Lisäksi työpaikan henkilöstön suojaamista toistuvilta saman tekijän aiheuttamilta rikoksilta ja häiriöiltä on selvitetty oikeusministeriössä vuonna 20144, kun silloisen valtioneuvoston 14.6.2012 hyväksymän sisäisen turvallisuuden ohjelmassa oli kir- jaus siitä, että ”selvitetään keinot koko työpaikan henkilöstön suojaamiseksi toistu- vilta saman tekijän aiheuttamilta rikoksilta ja häiriöiltä esimerkiksi lähestymiskiellon tyyppisellä menettelyllä”.5 Selvityksessä ehdotettiin, että työpaikan henkilöstön suojaamiseksi toistuvilta saman tekijän lieviltä rikoksilta ja häiriöiltä käytettäisiin ja kehitettäisiin ensisijaisesti muita keinoja kuin lähestymiskieltolakia tai sitä läheisesti muistuttavaa järjestelyä. Selvityksessä mahdollisena pidettiin muun muassa pääsy- kiellon tai porttikiellon antamista, jotka perustuvat omistajan ja haltijan oikeuksiin, joilla kiellettäisiin toistuvasti rikoksia ja häiriöitä tuottavilta henkilöiltä pääsy muun muassa liikehuoneistoon.6 Esiselvitysmuistiossa arvioidaan keinoja yrityslähestymiskieltoa koskevien hallitus- ohjelmakirjausten mukaisten tavoitteiden toteuttamiselle. Pääasiallisesti muistiossa arvioidaan kahta keinoa: rikoslakiin perustuvan yrityslähestymiskiellon säätämistä sekä viranomaisen määräämän yrityslähestymiskiellon säätämistä. Muistiossa arvioidaan myös muuhun sääntelyyn tarvittaessa tehtäviä muutoksia. Muistiossa on arvioitu lyhyesti myös muita kuin lainsäädännöllisiä keinoja. Jatkovalmistelussa tulisi muun ohella arvioida, onko hallitusohjelmakirjausten tavoitteiden täyttymisen kannalta olennaista tarkastella tilannetta ainoastaan työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuuden näkökulmasta, vai olisiko tarkoituk- senmukaista ulottaa sääntely koskemaan myös omaisuusintressejä. Toinen jatko valmistelussa arvioitava seikka koskee toimialakentän laajuutta koskevaa rajausta. 2 Oikeusministeriö – Kansallinen ohjelma väkivallan vähentämiseksi, julkaisu 2005:2, s. 74–75. 3 Oikeusministeriö – Väkivallan vähentäminen Suomessa, oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2009:3, liite 2. 4 Oikeusministeriössä laadittu muistioluonnos – Työpaikan henkilöstön suojaaminen toistuvilta saman tekijän aiheuttamilta rikoksilta ja häiriöilta 14.10.2014. 5 Sisäasiainministeriö – Sisäisen turvallisuuden ohjelma, Helsinki 2012, 26/2012, s. 35. 6 Muistioluonnos, työpaikan henkilöstön suojaaminen toistuvilta saman tekijän aiheutta- milta rikoksilta ja häiriöiltä 14.10.2014. 9 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 2 Nykytila Johdannossa todetaan, että nykytilassa kansallinen lainsäädäntö ei sisällä nimen- omaista yrityslähestymiskieltoa koskevaa sääntelyä. Sanotusta huolimatta kansallinen sääntely tarjoaa useita keinoja, joilla on mahdollista vastata yritys lähestymiskieltoa koskeviin hallitusohjelmakirjausten tavoitteisiin. Näitä ovat esi- merkiksi ainakin rikoslain julkisrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös, siviilioikeudellisen kieltokanteen hyödyntäminen, työnantajan työturvallisuuslain mukaiset velvoitteet sekä lähestymiskiellon hakeminen. Edellä mainittujen lisäksi myös muut kuin lainsäädännölliset keinot voivat osaltaan soveltua vastaamaan yrityslähestymiskieltoa koskevien hallitusohjelmakirjausten tavoitteisiin, kuten tie- dottaminen ja kouluttaminen voimassa olevan lainsäädännön tarjoamista keinoista. 2.1 Julkisrauhan rikkominen Julkisrauhan rikkomista koskeva sääntely Julkisrauhan rikkomisesta säädetään rikoslain (39/1889) 24 luvun 3 §:ssä. Sen mukaan, joka oikeudettomasti 1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhaut- taen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai raja- vartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viran- omaisen päätöksellä kielletty, taikka 2) kätkeytyy tai jää 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan, on tuomittava julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enin- tään kuudeksi kuukaudeksi. Pykälän 2 momentin mukaan julkisrauhan rikkomisena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta. Julkisrauhan rikkomisen törkeästä tekomuodosta säädetään rikoslain 24 luvun 4 §:ssä, jonka mukaan, jos julkisrauhan rikkomisessa 1) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten aseella tai muulla henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla välineellä taikka tekijän tai osallisen ilmeisenä tarkoituk- sena on käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta 10 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 taikka 2) rikoksen kohteena on eduskunnan, tasavallan presidentin tai valtioneuvos- ton taikka vieraan valtion tai hallitusten välisen järjestön valtuuskunnan tai edus- tuston käytössä oleva rakennus tai huoneisto ja julkisrauhan rikkominen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä julkis rauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Lain esitöiden mukaan julkisrauhan rikkomista koskevalla säännöksellä suojataan eräitä sellaisia paikkoja, jotka luvun 11 §:n määritelmäsäännöksen mukaan jäisivät kotirauhan ja siten 1 §:n soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisista paikoista pykälässä luetellaan nimenomaisesti tietyn tyyppiset rakennukset ja huoneistot eli virastot, liikehuoneistot, tuotantolaitokset, toimistot, ja kokoustilat. Lisäksi lainkohta sovel- tuu muihin vastaaviin huoneistoihin ja rakennuksiin aidattuine piha-alueineen sekä kasarmialueeseen ja muihin puolustusvoimien käytössä oleviin alueisiin. Edelleen lain esitöiden mukaan lainkohdassa tarkoitetun teon kohteille on yhteistä ennen kaikkea se, että niissä yleensä työskentelee tai oleskelee ihmisiä, joiden rau- haa ja yksityisyyttä on tarkoitus suojella. Siten esimerkiksi lato tai varasto ei yleensä voi olla pykälässä tarkoitettu muu vastaava rakennus tai huoneisto. Sellainen voi sen sijaan olla esimerkiksi koulu, kasarmirakennus, sairaala, museo, vankila taikka kulttuuri- tai liikuntalaitos. Säännös kattaisi myös työtilat, käytettiinpä niitä sitten ammatinharjoittamiseen tai vaikkapa vain harrastustoimintaan.7 Luvattoman tunkeutumisen kohteena voi esitöiden mukaan olla sekä sellaiset tilat, joihin yleisöllä on pääsy, että sellaiset paikat, jotka ovat yleisöltä suljettuja. Niinpä tyypillisiä pykälässä tarkoitettuja yleisöä palvelevia liikehuoneistoja ovat ravintolat, kahvilat, pankit, postit ja kaupat.8 Lain esitöiden mukaan julkisrauhan rikkomisessa tekotavat ovat samat kuin koti- rauhan rikkomista koskevan pykälän 1 momentin 1 kohdassa ja niitä käytetään samassa merkityksessä kuin kotirauhan rikkomista koskevassa pykälässä. Esimer- kiksi tunkeutuminen voi siis tässäkin tarkoittaa sekä fyysisten esteiden että muulla tavoin selkeästi ilmoitetun tahdon sivuuttamista.9 Kotirauhaa koskevassa koh- dassa lain esitöissä mainitaan, että tunkeutumisen käsitteeseen sisältyy jonkinlai- sen esteen ohittaminen tai murtaminen. Esteestä voidaan objektiivisesti päätellä, että sen tarkoituksena on viestiä torjuvasta suhtautumisesta kotirauhan alueelle tulemiseen. Este voi olla myös vain sanallinen kielto. Lainkohdassa tarkoitettua 7 HE 184/1999 vp, s. 23/I. 8 HE 184/1999 vp, s. 23. 9 HE 184/1999 vp, s. 23/II. 11 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 tunkeutumista voi siten olla esimerkiksi aidan yli kiipeäminen, oven työntäminen auki tai pihamaalle tuleminen kiellosta huolimatta.10 Julkisrauhaa koskevassa koh- dassa todetaan, että tunkeutuminen viittaa sanana tilanteisiin, joissa sisään mene- miseen ei ole oikeutta. Poikkeustapauksissa tunkeutumiseen voisi kuitenkin olla jokin hyväksyttävä syy, joka poistaisi teon rangaistavuuden. Tunkeutuminen ei olisi oikeudetonta muun muassa silloin, kun sisäänpääsy yritetään aiheettomasti estää esimerkiksi erehdyksen vuoksi. Tunkeutumista taikka menemistä salaa tai toista har- hauttaen ei olisi myöskään sisäänpääsyn hankkiminen taidenäyttelyyn tai muuhun tilaisuuteen, johon kuka tahansa voi päästä tietyin yleisin ehdoin tai maksua vas- taan, vaikkei sisäänmenijä täyttäisikään ehtoja. Mainittu teko saattaa tulla rangaista- vaksi lievänä petoksena, mutta rauhaa suojaava 3 § ei tekoon soveltuisi.11 Julkisrauhan rikkomista koskevan pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut kät- keytyminen ja jääminen liittyvät lain esitöiden mukaan yleensä tilanteisiin, joissa tekijä on päässyt paikkaan hyväksytyllä tavalla, mutta ei noudata poistumiskeho- tusta tai tiedossa olevaa poistumisaikaa. Oikeudetonta jäämistä olisi esimerkiksi ravintolanpitäjän antaman poistumiskehotuksen noudattamatta jättäminen, mil- loin kehotusta on pidettävä alalla yleisesti noudatettavien periaatteiden mukaisesti hyväksyttävänä. Oikeudeton kätkeytyminen tai jääminen voi tulla kyseeseen myös, kun luvalliselle oleskelulle varattu aika umpeutuu. Luvaton tunkeutuminen olisi siten kysymyksessä, jos asiakas liikkeen aukioloajan jälkeen kätkeytyy sinne.12 Jos julkisrauhan rikkomisen kohteena olevassa paikassa työskentelevät ja muut pai- kan hallintaan osallistuvat henkilöt ovat eri mieltä teon oikeudettomuudesta, ratkai- sevana on yleensä pidettävä sen käsitystä, joka juridisesti hallitsee paikkaa.13 Vähäisen haitan osalta lain esitöissä todetaan, että tarkoitus on sulkea tunnusmer- kistön ulkopuolelle vähäisimmät luvattomat tunkeutumiset. Näin niitä ei tarvitsisi tutkia enempää kuin rikoksen vähäisyyden selvittäminen vaatii, eikä niistä tarvitsisi myöskään nostaa syytettä tai käsitellä niitä tuomioistuimissa. Haitan vähäisyyden arvioimisessa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi se, onko oikeudenloukkauk- sen lopettaminen vaatinut loukatulta erityistoimia. Huomioon voitaisiin ottaa myös oikeudenloukkauksen kesto, ajankohta, rikoksentekijöiden lukumäärä ja muut mer- kitykselliset seikat.14 Vaikka julkisrauhan rikkomisessa olisi kyse vain vähäisestä 10 HE 184/1999 vp, s. 19/I. 11 HE 184/1999 vp, s. 24/I. 12 HE 184/1999 vp, s. 23/II ja 24/I. Ks. myös HE 69/2001, s. 74. 13 HE 184/1999 vp, s. 24/II. 14 HE 184/1999 vp, s. 24/II. 12 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 teosta eikä tunnusmerkistö siten täyttyisi, siinä on kuitenkin kysymys oikeudenlouk- kauksesta ja tilan omistajalla tai haltijalla on oikeus ryhtyä toimiin luvattomasti tun- keutuneen poistamiseksi alueelta.15 Perusmuotoinen julkisrauhan rikkominen on asianomistajarikos. Syyttäjä ei saa nos- taa syytettä julkisrauhan rikkomisesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syyttee- seen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Julkisrauhan rikkomisen törkeä tekomuoto sen sijaan on virallisen syytteen alainen (RL 24:12). Oikeuskäytännössä on arvioitu annetun porttikiellon rikkomisen täyttävän julkis- rauhan rikkomista koskevan tunnusmerkistön. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vastaajan julkisrauhan rikkomisesta, kun tämä on rikkonut ravintolan antamaa porttikieltoa, josta hän oli ollut tietoinen, menemällä ravintolaan ja näin aiheut- tamalla ravintolalle vähäistä suurempaa haittaa.16 Käräjäoikeus katsoi, että kysei- nen ravintola oli rikoslain 24 luvun 3 §:n 1 momentin tarkoittama liikehuoneisto, jonne ravintolanpitäjällä oli oikeus säännöksen tarkoittamassa merkityksessä estää pääsy. Tuomio on lainvoimainen. Tapauksessa ravintolanpitäjä oli antanut asiak- kaalle porttikiellon sen jälkeen, kun tämä oli yrittänyt heittää myyjää maksupäät- teellä.17 Kyseinen asiakas oli jo aiemmin asianomistajan mukaan häirinnyt ravintolan asiakkaita. Vastaaja oli käynyt ravintolassa muutaman kerran porttikiellosta huoli- matta. Asianomistajan mukaan tämä oli johtunut siitä, etteivät kaikki myyjät tunnis- taneet häntä. Ravintolan henkilökunta oli myös joissain tapauksissa asianomistajan mukaan soittanut poliisin paikalla vastaajan käyttäytymisen johdosta, mutta vas- taaja oli poistunut ravintolasta ennen poliisin tuloa. Tuomioistuinvirastosta saatujen tietojen mukaan julkisrauhan rikkomista ja törkeää julkisrauhan rikkomista koskevia asioita on tullut vireille käräjäoikeuksissa vuosien 2013–2023 välillä yhteensä 41 kpl.18 Lisäksi syyskuun loppuun mennessä vuonna 2024 julkisrauhan rikkomista tai törkeää julkisrauhan rikkomista oli tullut käräjä oikeuksissa vireille 3 asiaa. Tätä selvitystä varten pyydettiin Tuomioistuinvirastolta 15 Kerttula, Timo: Vartijat ja järjestyksenvalvojat julkisen vallan käyttäjinä. Helsingin yli- opiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut, Helsinki 2010, s. 247. 16 Helsingin käräjäoikeus 10.10.2019, Dnro 19/143874, asianro R 18/7130. 17 Tapahtumat jäivät heiton osalta epäselviksi. Vastaajaa ei tuomittu tämän osalta vahingonteosta. 18 Vuonna 2013 vireille tuli 4 asiaa, 2014 vireille tuli 5 asiaa, 2015 vireille tuli 1 asia, 2016 vireille tuli 0 asiaa, 2017 vireille tuli 5 asiaa, 2018 vireille tuli 4 asiaa, 2019 vireille tuli 1 asia, 2020 vireille tuli 7 asiaa, 2021 vireille tuli 1 asia, 2022 vireille tuli 8 asiaa, 2023 vireille tuli 5 asiaa. 13 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 tiedot käräjäoikeuksissa aikavälillä 1.1.2013–30.9.2024 käsitellyistä julkisrauhan rik- komista ja törkeää julkisrauhan rikkomista koskevista rikosasioista ja näiden tieto- jen osalta tehtiin tietopyynnöt yksittäisiin tuomioistuimiin. Vain edellä mainitussa Helsingin käräjäoikeuden ratkaisemassa tapauksessa oli kyse annetun pääsykiel- lon rikkomista koskevasta menettelystä. Lisäksi yhdessä tapauksessa on syytteen mukaan ollut kyse liikehuoneistoon tunkeutumisesta huolimatta siitä, että henki- löä on kyseisessä tilanteessa kielletty tulemasta ja esitetty poistumiskäsky, mutta syyte on hylätty käräjäoikeudessa. Muissa käräjäoikeuksissa käsitellyissä asioissa on ollut kyse muun tyyppisestä menettelystä, ja ne ovat koskeneet muun muassa lukittuihin tiloihin menemistä ikkunan rikkomalla tai luvatta haltuun otetuilla avaimilla, menemällä aidan yli toisen alueelle, puolustusvoimien käytössä ole- valla alueella liikkumista, tunkeutumista vieraan valtion edustustoon, poistumis- käskyn noudattamatta jättämistä päiväkodin, ensikodin ja viraston tiloista sekä kanalarakennukseen tunkeutumista. Julkisrauhan suojaaminen Julkisrauhaa suojataan poliisin, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimesta. Raja- tusti toimivaltuuksia voi olla myös tavallisella kansalaisella yleisen kiinniotto-oikeu den muodossa.19 Poliisin toimivallan merkitys julkisrauhan suojaamisen osalta on siinä, että poliisin on tarkoitus ylläpitää vallitsevia omistus- ja hallintasuhteita turvaamalla julkisrauhan piiriin kuuluvan paikan haltijan oikeus häiriöttömään hallintaan.20 Poliisilain (872/2011) 2 luvun 5 §:ssä säädetään kotirauhan ja julkisrauhan suojaa- misesta. Pykälän 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus rikoslain (39/1889) 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetun kotirauhan tai saman luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkis- rauhan suojaaman tilan tai muun paikan haltijan tai tämän edustajan pyynnöstä poistaa henkilö, joka ilman laillista oikeutta tunkeutuu, menee salaa tai toista har- hauttamalla taikka kätkeytyy sinne tai jättää noudattamatta käskyn poistua sieltä. Poliisilla on siten toimivaltaa suojata julkisrauhaa 1) pyynnöstä, 2) pyynnön esittä- jän tulee olla julkisrauhan suojaaman tilan tai muun paikan haltija tai tämän edus- taja, 3) poistamalla henkilö julkisrauhan suojaamasta tilasta, 4) joka ilman laillista 19 Korkka-Knuts, Heli, Frände, Dan ja Wahlberg, Markus: Julkisrauhan rikkominen. Teok- sessa Frände, Dan – Hyttinen, Tatu – Kallio, Heikki – Korkka-Knuts, Heli – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus: Keskeiset rikok- set. 5., uudistettu painos. E-kirja. Edita Publishing 2023, s. 410. 20 HE 57/1994 vp, s. 42. Ruuska, Kirsti: Oma tupa, oma lupa. Kotirauha ja poliisin toimivalta. Edita 2007, s. 160. 14 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 oikeutta tunkeutuu julkisrauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan. Edellytyk- senä 1 momentin soveltamiselle ei ole häiriön aiheuttaminen, vaan tunkeutuminen ilman laillista oikeutta. Lisäksi poliisimiehellä on poliisilain 2 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan oikeus pois- taa 1 momentissa tarkoitetusta tilasta tai muusta paikasta siellä luvallisesti oles- keleva henkilö, jos tämä häiritsee muiden henkilöiden kotirauhaa tai julkisrauhaa taikka aiheuttaa siellä muulla tavoin huomattavaa häiriötä ja on perusteltua syytä epäillä, että häirintä toistuu. Poliisimiehen oikeus poistaa häiritsevä henkilö on säännöksen 2 momentin mukaan riippuvainen siitä, että häirintää tai muuta vastaa- vaa häiriötä on jo aiheutettu ja on perusteltua syytä epäillä häirinnän toistumista. Huomioitavaa on, että 2 momentin tapauksessa kyse on henkilöstä, joka oleskelee luvallisesti julkisrauhan suojaamassa paikassa. Edelleen saman pykälän 3 momentin mukaan, jos poistamisella ei todennäköisesti voitaisi estää häiriön toistumista, poliisimiehellä on oikeus ottaa häiritsijä kiinni ja pitää tämä säilössä. Kiinni otettua saa pitää säilössä vain niin kauan kuin häiriön toistuminen on todennäköistä, kuitenkin enintään 12 tuntia kiinniottamisesta. Huomioitavaa on, että poliisin oikeus koskee vain henkilön poistamista, ei pää- syn epäämistä. Luvattomasti oleskelevan henkilön poistaminen edellyttää siten jo tapahtunutta julkisrauhan rikkomista eli että henkilö on tunkeutunut julkis- rauhan suojaamaan tilaan tai että hän ei noudata annettua poistumiskäskyä. Lisäksi se edellyttää asianomistajan pyyntöä. Ennakollista julkisrauhan suojaa poliisi ei voi tarjota.21 Poliisin lisäksi yksityisillä turvallisuuspalveluiden tarjoajilla eli vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla on julkisrauhan suojaamiin paikkoihin liittyviä toimivaltuuksia. Yksityisten turvallisuuspalveluiden käyttö onkin yksi keino, jolla yritykset voivat nykytilan mukaisesti estää käytännön tasolla häiriköivien ja ei-toivottujen henki- löiden pääsyn tietylle alueelle ja huolehtia työturvallisuuslain mukaisista velvoit- teista. Vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla on toisiinsa nähden eritasoisia oikeuksia liittyen henkilön pääsyn estämiseen ja poistamiseen tilasta. Molempien oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015). 21 Melander, Sakari: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisrikokset. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka: Rikosoikeus. 5., uudistettu painos. E-kirja. Alma Insights 2022, kohdasta 13. RL 24: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisrikokset > Kotirauharikokset (RL 24:1-7 ja 24:11) > Julkisrauhan rikkominen (RL 24:3) > Tekotavat ja oikeudettomuus. 15 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Järjestyksenvalvoja ja vartija saavat erityissuojaa rikoslain 17 luvun 6 §:n nojalla. Henkilö, joka käyttämällä tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa estää tai yrittää estää järjestyksenvalvojalle tai vartijalle kuuluvan tehtävän suorittamista tai muuten vai- keuttaa sanotun tehtävän suorittamista, voidaan tuomita järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 15 §:n mukaan vartijalla on oikeus estää henkilön pääsy vartioimisalueelle tai poistaa hänet sieltä, jos: 1) henkilön voi- daan hänen lausumiensa uhkausten tai muun käyttäytymisensä perusteella toden- näköisin perustein epäillä syyllistyvän vartioimisalueella olevaan omaisuuteen tai toimeksiantajan tai tämän palveluksessa olevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen; tai 2) on ilmeistä, ettei henkilöllä toimeksianta- jan asettamien ehtojen perusteella ole oikeutta oleskella vartioimisalueella. Lain yksityisistä turvallisuuspalveluista 41 §:n mukaan järjestyksenvalvojalla on oikeus estää pääsy toimialueelleen henkilöltä: 1) jonka päihtymyksen, käyttäytymi- sen, aikaisemman käyttäytymisen tai varustautumisen perusteella on syytä epäillä vaarantavan siellä järjestystä tai turvallisuutta; 2) joka ei täytä pääsyn edellytykseksi asetettua ikärajavaatimusta tai muita ehtoja, jotka laissa tai sen nojalla annetuissa määräyksissä on asetettu järjestyksenvalvojan toimialueelle pääsemiseksi tai jotka tilaisuuden järjestäjä tai alueen haltija on asettanut sinne pääsemiselle; tai 3) jonka on syytä epäillä pitävän hallussaan esineitä tai aineita, joiden hallussapito siellä on lain taikka tilaisuuden järjestäjän tai poliisin asettamien ehtojen mukaan kielletty. Edellä 26 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuun paikkaan asetetulla tai 28 §:ssä tarkoitetulla järjestyksenvalvojalla ei ole oikeutta pääsyn estämiseen. Annetun pääsykiellon tiedoksianto Kuten jaksossa edellä mainitaan, julkisrauhan rikkomista koskevan tunnusmerkis- tön täyttyminen edellyttää, että kielto tulla tilaan (tahdon ilmaisu) on annettu sel- keällä tavalla. Käytännön keinot kiellon antamiseksi on lähtökohtaisesti jätetty kiellon antajan harkintaan. Mikäli liikkeenharjoittaja tai tämän edustaja ei halua antaa kieltoa itse, on liikkeenharjoittajalla mahdollisuus halutessaan hyödyntää kiel- lon tiedoksiannossa yhtenä vaihtoehtona esimerkiksi haastemiestä. Haastemieslain (505/1986) 3 §:n mukaan haastemiehen tehtävänä on antaa viran- omaisen tai yksityisen pyynnöstä toimialueellaan tiedoksi tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksiä sekä haasteita, kutsuja, ilmoituksia ja muita asiakirjoja. Haastemieslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan yksityisten henkilöiden pyynnöstä haastemiehen tulee suorittaa myös niin sanottuja yksityistiedoksi antoja, esimerkiksi testamenttien, lunastusvaatimusten ja irtisanomisilmoitusten 16 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 tiedoksiantoja. Tällöin voidaan kuitenkin edellyttää, että kysymyksessä on asiakirja, jonka tiedoksiantoon asianomaisella voi olla oikeudellista tarvetta. Näin on esimer- kiksi silloin, kun tiedoksianto lain mukaan edellytetään suoritettavaksi todisteelli- sesti tai kun tietyn oikeusvaikutuksen syntyminen on sidoksissa tiedoksiantoon.22 Haastemiehen suorittama tiedoksianto ja siitä annettava todistus maksaa 85 euroa, myös tiedoksiantoyritys. 2.2 Muu keskeinen sääntely Kieltokanne Tilanteessa, jossa liikkeenharjoittaja kokee omistus- ja/tai hallintaoikeuttansa liike tilaan loukatun sellaisen henkilön toimesta, jolla ei ole vastaavaa oikeutta, on liikkeenharjoittajalla mahdollisuus nostaa tätä henkilöä kohtaan myös siviilioikeu- dellinen kieltokanne. Kyseessä voisi täten olla tilanne, jossa liikkeenharjoittaja on antanut toiselle henkilölle pääsykiellon liiketilaan. Omistajan kieltokanne ja hallintakanne ovat luonteeltaan suorituskanteita.23 Kielto kanteilla pyritään joko jo alkaneen tai tulevaisuudessa uhkaavan oikeudenlouk- kauksen estämiseen (tuomion preventiivinen vaikutus). Kieltokanteisiin sisältyy edellytys siitä, että kantaja väittää oikeuttaan loukatun tai että oikeudenloukkauk- sen uhka on olemassa.24 Suorituskanteiden seurauksena annetut kanteen hyväksyvät suoritustuomiot voi- daan panna täytäntöön ulosottoteitse niissä tilanteissa, joissa vastaaja ei vapaa ehtoisesti noudata hänelle asetettua velvollisuutta.25 Ulosottokaaren (UK) 1 luvun 1 §:n 1 kohdan 5 alakohdan mukaan tämän lain mukaisesti pannaan täytäntöön riita- tai rikosasiassa asetettu yksityisoikeudellinen, tuomioon tai muuhun tässä laissa tarkoitettuun ulosottoperusteeseen sisältyvä kielto tehdä jotakin. 22 HE 4/1986 vp, s. 8. 23 Kaisto, Janne: Tuomioistuin ja aineellinen varallisuusoikeus. Business Law Forum 1/2005, s. 313. 24 Kuuliala, Matti, Linna, Tuula ja Saranpää, Timo: Siviiliprosessi II. Alma Insights 2024, s. 421. 25 Kuuliala, Matti, Linna, Tuula ja Saranpää, Timo: Siviiliprosessi II. Alma Insights 2024, s. 420. 17 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Kieltovelvoitteen täytäntöönpanosta säädetään UK 7 luvun 16 §:ssä. Sen mukaan ulosottoperuste, jossa sakon uhalla kielletään tekemästä jotakin tai velvoite- taan sallimaan, että toinen tekee jotakin, pannaan täytäntöön siten, että ulosotto- mies hakee uhkasakon tuomitsemista, jos kieltoa on rikottu, ja asettaa tarvittaessa uuden uhkasakon. Jollei ulosottoperusteessa ole sakon uhkaa, ulosottomiehen on se ensin asetettava. Säännöksen 2 momentin mukaan kieltovelvoitetta koskevassa noudattamiskehotuksessa vastaajaa on kehotettava välittömästi noudattamaan ulosottoperusteessa asetettua velvoitetta. Työturvallisuus Työturvallisuuslain (738/2002) mukaiset säännökset suojaavat työntekijää työpai- kalla. Lain esitöiden mukaan työnantajalla on velvollisuus tunnistaa ja arvioida työhön liittyvät ja työstä aiheutuvat vaarat.26 Työturvallisuuslain mukaisten velvoit- teiden täyttämistä voidaan näin ollen pitää työnantajaa velvoittavana lähtökohtana, jota muistiossa esitetyt muut keinot tarvittaessa täydentävät. Lain 8 §:ssä säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvoitteesta. Sen 1 momentin mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huoleh- timaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työym- päristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Työnantajan on erityisesti otettava huomioon, että työntekijän henkilökohtaiset edellytykset voivat edellyttää yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä työntekijän turval- lisuuden ja terveyden varmistamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan huolehtimis velvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poikkeuk selliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimista. Työturvallisuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä on ilmaistu, että työturvallisuuden kannalta lähtökohta on se, että työnantajan tulee olla tietoinen työpaikan ja harjoittamansa toiminnan haitta- ja vaaratekijöistä.27 Työturvallisuuslain 10 §:ssä säädetään työn vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista. Pykälän 1 momentin mukaan työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, 26 HE 59/2002, s. 1. 27 HE 59/2002 vp, s. 17. 18 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaara tekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden tur- vallisuudelle ja terveydelle. Työturvallisuuslain 27 § koskee väkivallan uhkaa. Sen 1 momentin mukaan työssä, johon liittyy ilmeinen väkivallan uhka, työ ja työolosuhteet on järjestettävä siten, että väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta. Tällöin työpaikalla on oltava väkivallan torjumiseen tai rajoittamiseen tarvittavat asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt tai -laitteet sekä mahdollisuus avun hälyttämiseen. Edellä 1 momentissa tarkoitettua työtä ja työpaikkaa varten työn- antajan on laadittava menettelytapaohjeet, joissa ennakolta kiinnitetään huomiota uhkaavien tilanteiden hallintaan ja toimintatapoihin, joilla väkivaltatilanteen vaiku- tukset työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa. Tarvittaessa on tarkis- tettava turvallisuusjärjestelyjen ja -laitteiden toimivuus. Säännöksen 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä työnteki- jän turvallisuuteen ja terveyteen liittyvistä järjestelyistä eri toimialoilla ja tehtävissä, joissa esiintyy ilmeistä väkivallan uhkaa. Työturvallisuuslain 27 § velvoittaa työn antajaa ennaltaehkäisevästi. Työturvallisuuslain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos työssä esiintyy työntekijään koh- distuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään ole- vin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi. Huomionarvoista on, että mikäli säädettäisiin jäljempänä jaksossa 4 esitetty viranomaisen määräämä yritys lähestymiskieltoa koskeva laki, tulisi arvioida, katsottaisiinko yrityslähestymiskiellon hakeminen työnantajan käytettävissä olevaksi keinoksi epäkohdan poistamiseksi. Työnantaja voi syyllistyä toiminnassaan työturvallisuuslain 63 §:n mukaiseen työ turvallisuusrikkomukseen tai rikoslain 47 luvun 1 §:n mukaiseen työturvallisuus- rikokseen. Työturvallisuuslain 65 §:n mukaan työturvallisuuslain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Lähestymiskielto Työntekijä voi hakea suojakseen myös lähestymiskiellosta annetun lain (898/1998) mukaista lähestymiskieltoa. Lähestymiskieltosääntelyn suojan kohteena voivat olla ainoastaan luonnolliset henkilöt. Julkisrauhan suojaamia tiloja tai omaisuus intressejä ei täten ole sellaisenaan mahdollista suojata lähestymiskiellolla. Itsensä uhatuksi tunteva henkilö voi kuitenkin hakea laajennettua lähestymiskieltoa, jos hänellä on perusteltu aihe olettaa joutuvansa työpaikalla vakavan häirinnän 19 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 kohteeksi sen henkilön taholta, jota vastaan lähestymiskieltoa pyydetään.28 Lähestymiskieltolain 3 §:n 3 momentin mukaan laajennettuna määrätty lähestymis- kielto voi koskea myös oleskelua suojattavan henkilön työpaikan läheisyydessä. Voi- massa oleva lähestymiskieltolaki mahdollistaa täten työntekijöiden suojaamisen toiselta henkilöltä. Eräässä Itä-Suomen hovioikeuden tapauksessa koko S-marketin henkilökunta haki laajennettua lähestymiskieltoa häiriköivää henkilöä vastaan, ja kielto myönnettiin. Lähestymiskieltolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan lähestymiskiellon tär- kein merkitys on siinä, että se luo ennakollista turvaa itsensä uhatuksi tuntevalle henkilölle, koska voimassa oleva kielto parantaa poliisin mahdollisuuksia nykyistä nopeammin puuttua häirintätilanteisiin, jotka saattavat johtaa väkivallan käyttöön. Kiellon määräämisen mahdollisuus ja erityisesti jo määrätyn kiellon arvioitiin halli- tuksen esityksessä vaikuttavan myös ennakolta siten, että häirinnästä pidättäydyt- täisiin. Tehokkaasti toimivan ja valvotun lähestymiskiellon arvioitiin olevan omiaan jossain määrin ehkäisemään väkivaltarikoksia ja rikoksia rauhaa vastaan sekä vähen- tämään vaaravyöhykkeessä olevien henkilöiden turvattomuuden tunnetta. Siten esityksen katsottiin osaltaan torjuvan rikoksen uhriksi joutumistilanteita.29 Lähestymiskieltolain 4 §:n mukaan lähestymiskieltoa koskevan asian ratkaisee käräjäoikeus. Lain 5 §:n mukaan lähestymiskiellon määräämistä voi pyytää itsensä uhatuksi tai häirityksi tunteva henkilö taikka syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomai- nen. Työnantaja ei voi hakea lähestymiskieltoa työntekijän puolesta. Lähestymis- kieltolain 6 §:n mukaan lähestymiskieltoa koskeva asia on käsiteltävä kiireellisenä. Lähestymiskieltolain 11 §:n mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä myös väliaikaisena. Lähestymiskiellon rikkomisesta säädetään rikoslain 16 luvussa, jossa säädetään rikoksista viranomaisia vastaan. RL 16 luvun 9 a §:n 1 momentin mukaan, jos lähestymiskieltoon tai väliaikaiseen lähestymiskieltoon määrätty rikkoo lähestymis- kiellosta annetun lain (898/1998) 8 §:ssä tarkoitetussa lähestymiskieltoa koskevassa ratkaisussa yksilöityä kieltoa, hänet on tuomittava lähestymiskiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. 28 Korkka-Knuts, Heli, Frände, Dan ja Wahlberg, Markus: Julkisrauhan rikkominen. Teok- sessa Frände, Dan – Hyttinen, Tatu – Kallio, Heikki – Korkka-Knuts, Heli – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus: Keskeiset rikok- set. 5., uudistettu painos. E-kirja. Edita Publishing 2023, s. 411. 29 HE 41/1998 vp, s. 8–9. 20 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto Asiaa arvioitaessa tulee huomioida myös muusta sääntelystä aiheutuvat rajoitteet. Liikkeenharjoittajalla on lähtökohtaisesti mahdollisuus valita asiakkaansa ja estää pääsy liiketilaan omistajan tai haltijan oikeuden perusteella. Oikeutta rajoittaa kui- tenkin syrjinnän kielto, josta säädetään perustuslaissa (731/1999), yhdenvertaisuus- laissa (1325/2014) ja rikoslaissa. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, ja ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kie- len, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kyse on perus- ja ihmisoikeutena turvatusta oikeudesta liikkua yhdenvertaisesti ilman syrjintää. Sääntelyä on siten tarvittaessa arvioitava perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen lisäksi ihmisoikeusvelvoit- teisiin sisältyvien syrjinnän kieltojen kannalta. YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimuksen 26 artiklaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen kah- denteentoista pöytäkirjaan ja vammaisyleissopimuksen 5 artiklaan sisältyy sään- nöksiä yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta. Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto sisältyvät myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklaan. Yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa koskevan 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuk- sen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuh- teiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perus- tuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletuk- seen. 8 §:n 2 momentin mukaan välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi tässä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä. Syrjintä on säädetty rangaistavaksi rikoslain 11 luvun 11 §:ssä. Säännöksen mukaan, joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virka- toiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä 1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla, 2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokouk- seen tai poistaa hänet sieltä taikka 3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihon- värin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan 21 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Eräitä aihetta koskevia rangaistus-, menettely- ja toimivaltuussäännöksiä Asiakas voi liiketiloissa syyllistyä moniin eri rikoksiin ja useat rangaistussäännökset voivat soveltua liiketiloissa toistuvaa uhkaa tai häiriötä aiheuttavaa henkilöä koh- taan jo esille tuodun julkisrauhan rikkomisen lisäksi. Asiakas voi syyllistyä muun muassa järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamiseen (RL 17:6, rangaistusasteikko sakkoa tai vankeutta enintään 6 kuukautta), ilkivaltaan (RL 17:13, sakkoa), seksuaa liseen ahdisteluun (RL 20:6, sakkoa tai vankeutta enintään 6 kuukautta), lievään pahoinpitelyyn (RL 21:7, sakkoa) tai pahoinpitelyyn (RL 21:5, sakkoa tai vankeutta enintään 2 vuotta), kunnianloukkaukseen (RL 24:9, sakkoa), laittomaan uhkaukseen (RL 25:7, sakkoa tai vankeutta enintään 2 vuotta), näpistykseen (RL 28:3, sakkoa), varkauteen (RL 28:1, sakkoa tai vankeutta enintään 1 vuosi 6 kuukautta), lievään vahingontekoon (RL 35:3, sakkoa) tai vahingontekoon (RL 35:1, sakkoa tai vankeutta enintään 1 vuosi), lievään petokseen (RL 36:3, sakkoa) tai petokseen (RL 36:1, sakkoa tai vankeutta enintään 2 vuotta) taikka sellaisen rikoksen yritykseen, jos myös yritys on säädetty rangaistavaksi. Rikosta koskevasta syyteoikeudesta säädetään asianomaista rikosta koskevassa rikoslain luvussa. Rikokset ovat joko asianomistajarikoksia, jolloin syyttäjä ei saa siitä syyttää ilman asianomistajan syyttämispyyntöä (rangaistusvaatimusta) tai yleisen syytteen alaisia, jolloin syyttäjä saa syyttää rikoksesta ilman asianomistajan pyyn- töä. Monissa rikoksissa on omaksuttu eräänlainen välimalli siten, että rikostyyppi on lähtökohtaisesti asianomistajarikos, mutta tietyin edellytyksin, esimerkiksi tärkeän yleisen edun niin vaatiessa, syyttäjällä on kuitenkin syyteoikeus. Viime vuosina syyttäjän syyteoikeutta on laajennettu tilanteissa, joissa rikos on kohdistunut työntekijään hänen ollessaan suorittamassa työtehtäviään. Esimer- kiksi lievä pahoinpitely ja laiton uhkaus ovat nykyisin yleisen syytteen alaisia muun muassa silloin, kun teko on kohdistunut henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön (RL 21:16) ja jos teko on kohdistu- nut henkilöön hänen työtehtävänsä vuoksi eikä rikoksentekijä ole saman työnanta- jan palveluksessa (RL 25:9). Mikäli asiakas syyllistyy tai hänen epäillään syyllistyneen liikkeenharjoittajan tiloissa rikokseen, voidaan rikoksesta epäilty tietyin edellytyksin ottaa kiinni tai käyttää hätävarjelua oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi. 22 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun yleistä kiinniotto-oikeutta koskevan 2 §:n 1 momentin mukaan jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tava- tun rikoksesta epäillyn, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulku- neuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Pykälän kolmannen momentin mukaan kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisimiehelle. Var- tijan kiinniotto-oikeudesta ja oikeudesta turvallisuustarkastukseen säädetään yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 16 §:ssä. Lisäksi esimerkiksi majoi- tus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain (308/2006) 5 §:ssä säädetään asiakas valintaoikeudesta ja järjestyksen turvaamisesta. Rikoslain 4 luvussa säädetään vastuuvapausperusteista. Mainitun luvun 4 §:ssä sää- detään hätävarjelusta, jonka mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeu- dettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puo- lustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet. Lisäksi 5 §:ssä säädetään pakkotilasta, jonka mukaan muun kuin edellä 4 §:ssä tarkoitetun, oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustet- tava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet. Esitutkinnan toimittamista koskevista yleisperiaatteista säädetään esitutkinta- lain (805/2011) 3 luvussa. Luvun 9 §:ssä säädetään esitutkinnan toimittamatta jättämisestä ja lopettamisesta ja luvun 10 §:ssä esitutkinnan rajoittamisesta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvussa säädetään syyteoikeudesta ja syyteharkinnasta ja luvun 7 ja 8 §:ssä syyttämättä jättämisestä. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (754/2010) mukaisessa menette- lyssä (nk. sakkomenettelyssä) voidaan yksinkertaisessa ja selvässä asiassa määrätä seuraamukseksi mm. sakkorangaistus rikkomuksesta, josta ei ole säädetty anka- rampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Poliisimies voi sakkomääräyksessä määrätä seuraamukseksi enintään 20 päiväsakon suurui- sen sakkorangaistuksen ja menettämisseuraamuksen sille, joka on syyllistynyt mm. näpistykseen. Sakkorangaistukseen johtavaa rikkomusta ei kuitenkaan saa käsitellä sakkomenettelyssä, jos rikkomuksen tehneelle on sakkomenettelylain mukaisesti annettu rikkomusta edeltävän vuoden aikana tehtyjen rikkomusten perusteella yhteensä vähintään kuusi sakkomääräystä tai rangaistusmääräystä ja tekojen samankaltaisuus osoittaa kokonaisuutena arvioiden piittaamattomuutta lain 23 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 kielloista ja käskyistä. Sellaisessa tapauksessa sakkorangaistus määrätään tuomio istuimessa. Tuomioistuimessa määrätyt sakkorangaistukset ovat eräin rajoituksin muuntokelpoisia. Järjestyslaki Työntekijöiden turvallisuutta liikehuoneistossa turvataan myös järjestyslain (612/2003) nojalla. Järjestyslain 3 §:n mukaan yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla on kielletty: 1) metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla; 2) toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä, suullisesti esitetyillä uhkailuilla ja muulla vastaavalla, pelkoa herättävällä uhkaa- valla käyttäytymisellä; 3) ampumalla, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla. Yleisellä paikalla tarkoitetaan järjestyslain 2 §:n mukaan muun muassa kauppakeskusta, liikehuoneistoa tai ravintolaa, joka on yleisön käytettävissä joko jonkin tilaisuuden aikana tai muutoin. Järjestyslain tahallisesta rikkomisesta voi- daan järjestyslain 16 §:n ja rikesakkorikkomuksista annetun lain (986/2016) 14 §:n mukaan määrätä rikesakko. 24 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 3 Rikoslakiperusteisen yrityslähestymiskiellon säätäminen Kuten edellä on mainittu, liikehuoneiston tai vastaavan huoneiston haltija voi jo nykyään kieltää henkilöä tulemasta huoneistoon ja kiellon rikkominen on julkisrau- han rikkomisena rangaistavaa. Rangaistussäännöksen noudattamisen valvonta on poliisin tehtävä. Mahdollisuus kiellon asettamiseen ei kuitenkaan ilmene suoraan lakitekstistä, vaan menettely kuvataan ainoastaan julkisrauhan rikkomista koskevan säännöksen perusteluissa. Ennen kuin arvioidaan mahdollisuuksia säätää vastaava toimivalta viranomaiselle, on arvioitava tarvetta täsmentää laissa liikkeenharjoittajan omia toimintamahdollisuuksia. 3.1 Julkisrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös Julkisrauhan rikkomista koskevan säännöksen voidaan katsoa toteuttavan yritys lähestymiskieltoa koskevien hallitusohjelmakirjausten tavoitteet. Tarvittaessa annetun kiellon rikkomisen sisältymistä tunkeutumisen tekotapatunnusmerkkiin voitaisiin mahdollisesti selventää kyseiseen säännökseen. Säännöstä tulisi kuitenkin tarkastella vielä tarkemmin, ja selvittää onko sääntely tällä hetkellä riittämätöntä tai sillä tavoin epäselvää, että muutosten tekemistä voitaisiin pitää perusteltuna. Julkisrauhan rikkomisen tunnusmerkistöä voitaisiin täsmentää esimerkiksi lisää- mällä RL 24 luvun 3 §:n 1 momenttiin uusi 3 kohta, jossa säädettäisiin kiellon anta- misesta ja sen vastaisesti toimimisesta. 25 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Joka oikeudettomasti 1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty, taikka 2) kätkeytyy tai jää 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan, taikka 3) menee 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan paikan haltijan [tai hänen edustajansa] [esittämän/asettaman/antaman] kiellon vastaisesti. Toinen vaihtoehto asian lakitekniselle toteuttamiselle olisi lisätä uusi tekotapa- tunnusmerkki 1 momentin 1 kohtaan. Tämä voisi olla vastaava kuin edellä havain- nollistettu esimerkiksi ”menee paikan haltijan [tai hänen edustajansa] [esittämän/ asettaman/antaman] kiellon vastaisesti”. Harkittavaksi tulisi myös, pitäisikö kohtaan edellä mainitun lisäksi selventää, ettei kieltoa tulla tilaan voida antaa syrjivin perustein. Jatkoarvioinnissa tulisi huomioida muun muassa kiellon oikeusperustan selventämistarpeet sekä täsmennetyn sään- nöksen suhde muuhun lainsäädäntöön. Näiden osalta tulisi tarkastella esitetyn täs- mennyksen suhdetta erityisesti RL 24 luvun 1 §:n kotirauhan rikkomista koskevaan rangaistussäännökseen, jonka tunnusmerkistö vastaa olennaisella tavalla voimassa olevan RL 24 luvun 3 §:n mukaisen julkisrauhan rikkomista koskevan säännöksen muotoilua. Kotirauharikossääntely, johon julkisrauhan rikkominen perustuu, kuuluu rikosoikeuden ydinalueelle, ja sitä koskevat muutokset ovat merkittäviä ja horison- taalisia. Säännöksen muuttamiseen ei tulisi ryhtyä kuin perustellusta syystä. 3.1.1 Pääsykiellon toimittaminen poliisille Laissa ei ole sääntelyä siitä, miten julkisrauhaa suojaava kielto on annettava tie- doksi. Pääsykielto voidaan antaa tiedoksi kiellon kohteelle esimerkiksi asiaa koske- valla lomakkeella tai asiakirjalla. Käytännössä tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että liikkeenharjoittaja antaa häiriötä aiheuttaneelle henkilölle pääsykieltoa koske- van lomakkeen tai asiakirjan, josta liikkeenharjoittaja toimittaisi kopion tai toisen kappaleen myöhemmin poliisille. 26 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Tulisi kuitenkin arvioida, olisiko säädettävä mahdollisuudesta toimittaa kielto tie- doksi poliisille, minkä jälkeen poliisi rekisteröisi kiellon. Valmistelussa voitaisiin tar- kastella myös mahdollisuuksia parantaa viranomaisten mahdollisuuksia antaa kielto tiedoksi esimerkiksi rikosprosessin yhteydessä. On huomioitava, että käsiteltävänä olevan keinon tarkoituksena ei ole muuttaa rikoslain julkisrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen sisältöä koskevaa tulkintaa. Yhä esimerkiksi sanallinen kielto katsottaisiin riittäväksi pääsykiellon anta- misessa. Kiellon kohteelle annettavan lomakkeen merkitystä voitaisiin täten pitää informatiivisena. Kiellon rekisteröinti poliisin järjestelmään ei edellyttäisi, että häiriötä aiheutta- nut henkilö olisi tehnyt rikoksen. Kuvatun kaltaisten asioiden rekisteröinti poliisin järjestelmään lienee poikkeuksellista. Kiellon rekisteröimisen tarkempi toteu- tus ja siitä seuraava mahdollinen lainsäädäntömuutosten tarve tulisi arvioida jatkovalmistelussa. Poliisille toimitetun pääsykieltoa koskevan asiakirjan tai lomakkeen etuna liikkeen- harjoittajan kannalta olisi ensinnäkin se, että viranomaistahon sisällyttäminen pääsykieltoprosessiin voisi vahvistaa kiellon vaikutusta suhteessa kiellon koh- teen tulevaan käyttäytymiseen. Lisäksi etuna voitaisiin pitää sitä, että esimerkiksi liikkeenharjoittajan ilmoittaessa pääsykiellon rikkomisesta ja pyytäessä poliisia pai- kalle, poliisilla olisi jo tiedossa annettu pääsykielto ja siten epäily julkisrauhan rikko- misesta annetun kiellon noudattamatta jättämisen vuoksi. Merkitys voisi korostua, jos poliisin toimivaltuuksia julkisrauhan suojaamisen osalta laajennettaisiin enna- kolliseen suojan antamiseen (ks. jaksot 2.1 ja 3.4). Ongelmana edellä kuvatussa menettelyssä olisi, että pääsykieltoa koskevan lomak- keen tai asiakirjan rekisteröiminen poliisin järjestelmään ei edellyttäisi minkään- laista viranomaisarviointia. Tämä eroaa esimerkiksi lähestymiskieltolain mukaisesta lähestymiskiellon rekisteröinnistä, jossa lähestymiskiellon rekisteröintiä poliisin jär- jestelmään edeltää käräjäoikeuden ratkaisu. Pääsykiellon rekisteröinti esitetyssä menettelyssä tapahtuisi sen sijaan ainoastaan liikkeenharjoittajan pääsykieltoa kos- kevan lomakkeen tai asiakirjan perusteella, eikä sen perusteita tutkittaisi. Poliisi ei myöskään olisi juuri koskaan liikkeenharjoittajan liiketilassa paikan päällä silloin, kun liikkeenharjoittaja antaa häiriötä aiheuttavalle henkilölle pääsykiellon, eikä poliisilla sen vuoksi aina olisi liikkeenharjoittajan kertomuksen ohella muuta tietoa käsillä olevasta tilanteesta. 27 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Viranomaisen tulee ottaa tilanteessa huomioon myös perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden toteutuminen sekä rikoslain 11 luvun 11 §:n mukainen syrjin- nän kielto. Jatkoarvioinnissa tulisi myös tarkastella, millä tavoin kiellon rekisteröinti tulisi kiel- lon kohteen tietoon. Lähtökohta eroaa lähestymiskieltolain mukaisesta rekiste- röinnistä, jossa lähestymiskiellon rekisteröintiä edeltää lähestymiskieltolain 4 §:n mukainen käräjäoikeuden ratkaisu, josta tiedottaminen lähestymiskiellon kohteelle tapahtuu prosessisäännösten mukaisesti. Arvioinnissa on huomioitava myös liikkeenharjoittajan antaman kiellon ja sen rekis- teröinnin välille muodostuva aika. Kiellon rekisteröiminen poliisin järjestelmään aiheuttaisi kustannuksia. Esitetty menettely edellyttäisi muutosten tekemistä poliisin järjestelmään, mistä aiheutuisi kertaluonteisia tietojärjestelmäkustannuksia, joiden määrää tulee arvioida tarkem- min jatkovalmistelussa. Lisäksi pääsykiellon rekisteröintiin liittyvät toimenpiteet edellyttäisivät poliisilta lisäresursseja. Kiellon rekisteröimistä poliisin järjestelmään tulisi arvioida myös tietosuojasäänte- lyn kannalta. Kiellon rekisteröiminen edellyttäisi todennäköisesti tietosuojasäänte- lyn osalta lainsäädäntömuutoksia. 28 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 4 Muun sääntelyn täsmentäminen Yrityslähestymiskieltoa koskevien hallitusohjelmakirjausten mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi voidaan arvioida rikoslakiperusteisen yrityslähestymiskiellon säätä- misen lisäksi myös muuhun sääntelyyn tehtäviä muutoksia. 4.1 Työturvallisuussääntely Edellä jaksossa 2 on selostettu voimassa olevaa työnantajaa velvoittavaa työturval- lisuussääntelyä. Työturvallisuuslakia voitaisiin täsmentää siten, että se turvaisi työn- tekijää työpaikalla nykyistäkin laajemmin. Vuoden 2018 yritysuhritutkimuksen mukaan työntekijöihin kohdistunut väkivalta tai uhkailu ilmoitettiin poliisille noin joka neljännen teon yhteydessä. Omaisuuteen kohdistuvat rikokset ilmoitettiin pääsääntöisesti useammin kuin työntekijöihin koh- distuvat. Murrot tai niiden yritykset ilmoitettiin lähes aina poliisille, sekä noin puolet asiakkaiden tekemistä varkauksista, vahingonteoista ja petoksista.30 Yritysuhritut- kimuksen mukaan poliisille ilmoittamatta jättämisen syyksi työntekijään kohdistu- neen väkivallan tai sen uhkan sekä toistuvan häirinnän ja vainon osalta mainittiin tapauksen vähäpätöisyyden lisäksi se, että uhri ei halunnut ilmoittaa tapauksesta poliisille. Toisaalta todetaan, että osassa toimipaikoissa kerrottiin teon olevan niin yleinen tai arkipäiväinen, ettei ilmoituksia poliisille viitsitä aina tehdä.31 Yritysuhri tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että työnantaja ei aina ilmoita poliisille työntekijään kohdistuvista rikoksista. Sanotun voidaan katsoa olevan jonkin ver- ran epäyhdenmukainen esimerkiksi RL 21 luvun 16 §:n 1 momentin 3 kohdan kanssa, jonka mukaan syyttäjä saa nostaa syytteen lievästä pahoinpitelystä vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi taikka teko on kohdis- tunut henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan 30 Saarikkomäki – Lehti – Kivivuori: Vähittäiskauppaan ja majoitus- ja ravintola-alaan koh- distuvat rikokset. Toinen kansallinen yritysuhritutkimus 2018. Katsauksia 33/2019. s. 33–34. 31 Saarikkomäki – Lehti – Kivivuori: Vähittäiskauppaan ja majoitus- ja ravintola-alaan koh- distuvat rikokset. Toinen kansallinen yritysuhritutkimus 2018. Katsauksia 33/2019. s. 35–36. 29 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 henkilöstöön sekä rikoslain 25 luvun 9 §:n 2 momentin kanssa, jonka mukaan syyt- täjä saa nostaa syytteen laittomasta uhkauksesta, jos teko on kohdistunut hen- kilöön hänen työtehtävänsä vuoksi eikä rikoksentekijä ole saman työnantajan palveluksessa. Jatkoarvioinnissa voitaisiin arvioida mahdollisuuksia työturvallisuuslain täsmentä- miseen esimerkiksi siten, että työnantajalla olisi velvollisuus tehdä rikosilmoitus tie- toonsa tulleen työntekijään työpaikalla kohdistuneen rikoksen johdosta. 4.2 Lähestymiskieltosääntely Lähestymiskieltolain mukaista sääntelyä voidaan soveltaa työntekijän tai työn- tekijöiden suojaamiseksi työpaikalla. Lähestymiskieltolakia voitaisiin täsmentää siten, että se tarjoaisi entistä parempaa suojaa nimenomaan työpaikalla ilmeneviin tilanteisiin. Lähestymiskieltolain 5 § koskee lähestymiskieltopyynnön vireilletuloa ja valmis- telua käräjäoikeudessa ja sen 1 momentin mukaan lähestymiskiellon määrää- mistä voi pyytää itsensä uhatuksi tai häirityksi tunteva henkilö taikka syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen. Nykytilan mukaisesti liikkeenharjoittaja ei täten voi hakea lähestymiskieltoa työntekijän puolesta. Tältä osin jatkovalmistelussa voitaisiinkin arvioida mahdollisuuksia laajentaa lähestymiskieltolain 5 §:ää siten, että myös työnantajalla olisi mahdollisuus hakea lähestymiskieltoa työntekijän tai työntekijöiden puolesta. Edellä kuvattu muutos tulisi aiheuttamaan kustannuksia, mikäli lähestymiskielto hakemusten määrät kasvaisivat tilanteessa, jossa myös työnantajalle avattaisiin väylä lähestymiskiellon hakemiselle työntekijän suojaksi. 4.3 Poliisin, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien laajentaminen Kuten edellä on käynyt ilmi, poliisin toimivaltuudet julkisrauhan suojaamisen osalta koskevat vain henkilön poistamista, eivät pääsyn epäämistä. Luvattomasti oleske- levan henkilön poistaminen edellyttää siten jo tapahtunutta, epäiltyä julkisrauhan 30 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 rikkomista sekä asianomistajan pyyntöä. Ennakollista julkisrauhan suojaa poliisi ei voi tarjota. Jatkovalmistelussa voitaisiin harkita poliisin toimivaltuuksien laajenta- mista. Toisaalta pohdittavaksi tulisi tällaisen toimivallan laajentamisen hyöty. Lisäksi voitaisiin arvioida tarkemmin vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimival- tuuksia pääsyn estämisen ja henkilön poistamisen osalta mahdollisten toimivaltaa koskevien aukkojen ja tarpeellisten täsmennysten osalta. 31 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 5 Viranomaisen määräämä yrityslähestymiskielto 5.1 Viranomaisen määräämän yrityslähestymiskiellon säätäminen Jos liikkeenharjoittajan itse määräämää kieltoa ja siihen liittyvän sääntelyn täsmen- tämistä ei katsota riittäväksi toimenpiteeksi, voidaan arvioida myös mahdollisuuksia säätää viranomaiselle mahdollisuus kiellon määräämiseen. Tällaisen kiellon säätämi- sessä olisi mahdollista huomioida soveltuvin osin ainakin professori Sakari Melan- derin ja professori Kimmo Nuotion Kaupan liitolle muotoilema malli32 sekä Ruotsin asiaa koskeva laki33. Koska huoneiston haltija voi määrätä huoneiston käytöstä, viranomainen ei käytän- nössä voisi määrätä mitään sellaista, jota huoneiston haltija ei jo itse nykyään voisi määrätä. Kyse olisi siten lähinnä siitä, että pääsykiellon asettaisi huoneiston haltijan sijaan viranomainen. Viranomaiselle ei kuitenkaan voitaisi säätää yhtä laajoja val- tuuksia kiellon asettamiseen kuin huoneiston haltijalle. Huoneiston haltijaa sitoo kieltojen asettamisessa lähinnä syrjinnän kielto, viranomaisharkinnassa on otettava huomioon lukuisia muitakin perusteita. Huoneiston haltijan asettamassa kiellossa on kyse omaisuuden käytöstä ja omaisuudensuojasta, viranomaisen asettamassa kiellossa puolestaan kiellon kohteen perusoikeuksien rajoittamisesta. Ilmiönä viranomaisen määräämässä yrityslähestymiskieltoa koskevassa määräämis- menettelyssä olisi kyse omasta erityisestä prosessilajistaan. Tuomioistuimen mää- räämä yrityslähestymiskielto ei olisi rikosoikeudellinen seuraamus, sillä se voitaisiin määrätä muullakin perusteella kuin rikoksen johdosta. Yrityslähestymiskieltoasiat olisivat täten omalajisia (sui generis) asioita, jotka käsiteltäisiin omassa erityisessä prosessilajissaan. Viranomaisen määräämä yrityslähestymiskielto poikkeaisi perusteiltaan mer- kittävästi lähestymiskieltoa koskevasta sääntelystä. Lähestymiskieltolaki kos- kee kahden luonnollisen henkilön välistä suhdetta. Viranomaisen määräämässä 32 Melander & Nuotio, Liikelähestymiskielto. 2023. 33 Lag (2021) om tillträdesförbud till butiker, badanläggningar och bibliotek. 32 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 yrityslähestymiskiellossa keskeisessä asemassa olisi tilallinen ulottuvuus. Melan- der ja Nuotio ovat todenneet Kaupan liitolle tekemässä selvityksessään, että mikäli sääntely koskisi ainoastaan luonnollisten henkilöiden suojaamista, ei menettely eroaisi juurikaan lähestymiskieltolain mukaisesta menettelystä, jota on mahdollista hyödyntää jo nyt.34 Keskeinen näkökulma yrityslähestymiskieltoa koskevaa sääntelyä arvioitaessa on sen suhde perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien toteutumiseen. Arvioin- nissa on otettava huomioon ne perusoikeudet, joita yrityslähestymiskieltosäänte- lyllä pyrittäisiin suojaamaan sekä toisaalta yrityslähestymiskiellon kohteena olevan henkilön perusoikeuksien toteutuminen. Yrityslähestymiskiellolla voitaisiin suo- jata erityisesti seuraavien perusoikeuksien toteutumista: PL 7 §:n oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, 15 §:n omaisuuden suoja sekä 18 §:n oikeus työhön ja elinkeinovapaus. Yrityslähestymiskieltosään- telyllä tultaisiin toisaalta rajoittamaan ainakin kiellon kohteen PL 9 §:ssä turvat- tua liikkumisvapautta sekä 10 §:n yksityiselämän suojaa. Edellä todetun mukaisesti yrityslähestymiskielto olisi merkityksellinen useiden perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien näkökulmasta. Sääntely sekä rajoittaisi perusoikeuksien toteutu- mista, mutta toisaalta sääntelyä olisi mahdollista perustella perusoikeuksien toteu- tumisen turvaamisella. Yrityslähestymiskieltosääntely rajoittaisi edellä todetulla tavalla perusoikeuk- sia. Mahdollista lainsäädäntöä tulisi täten arvioida perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien rajoittamisen näkökulmasta. Perusoikeudet eivät yleensä ole ehdottomia, jolloin kysymys tietyn perusoikeuden rajoittamisesta ratkaistaan perus- oikeuksien rajoittamista koskevien yleisten oppien mukaisesti.35 Tarkastelussa tulee ottaa tarpeellisin osin huomioon myös perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytäntö. Suomessa ei ole suoraan yrityslähestymiskieltoa koskevaa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä, sillä kyseessä on oikeudellinen kysymys, jota perustuslakivalio- kunta ei ole aikaisemmin arvioinut. Yrityslähestymiskieltoa koskevan sääntelyn kannalta olennaisina perusoikeuksien rajoittamisen yleisinä vaatimuksina voidaan pitää ainakin rajoitusten tarkkarajai- suus- ja täsmällisyysvaatimusta, hyväksyttävyyden vaatimusta sekä oikeasuhtaisuu- den vaatimusta. 34 Melander & Nuotio, Liikelähestymiskielto. 2023, s. 12. 35 PeVM 25/1994 vp, s. 4. 33 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Tarkkarajaisuus- ja täsmällisyysvaatimuksella tarkoitetaan sitä, että rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määritettyjä. Rajoitusten olennai- sen sisällön tulee ilmetä laista.36 Edellä mainitun perusteella onkin tärkeää, että mikäli perustuslailla turvattua oikeutta tultaisiin rajoittamaan yrityslähestymiskiel- toa koskevalla lailla, säädettäisiin asiasta tarkkarajaisesti ja riittävän täsmällisesti. Rikoslakiin tultaisiin oletettavasti myös sisällyttämään rangaistussäännös yritys lähestymiskiellon rikkomisesta. Lähtökohtaisesti voidaankin arvioida, että laki vai- kuttaisi merkittävästi yksilön oikeuksiin. Toinen tarkasteltavan kysymyksen kannalta olennainen seikka koskee perusoikeus- rajoituksen hyväksyttävyyden vaatimusta. Sen mukaan rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä ja rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima.37 Yrityslähestymiskieltoa koskevassa mahdollisessa sääntelyssä voidaan katsoa olevan sinänsä hyväksyttävä tarkoitus. Sitä koskevassa perusoikeusrajoituk- sessa on erityisen olennaista arvioida, täyttyykö painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimus. Tätä tulisi arvioida esimerkiksi suhteessa ratkaistavan ongelman laajuu- teen. Oikeusministeriön 3.10.2024 järjestämässä sidosryhmäkuulemisessa sidos- ryhmä toi esiin, että häiriötä aiheutti kuulemisen hetkellä lokakuussa 2024 noin sata henkilöä. Toinen arvioitava seikka hyväksyttävyysvaatimuksen osalta on se, voidaanko sääntelylle katsoa olevan olemassa painavaa yhteiskunnallista tarvetta nykytilanteessa, jossa oikeustila sisältää jo ilmiötä koskevaa sääntelyä, jolla häiriö- käyttäytymiseen olisi mahdollista tehokkaasti puuttua. Keskeisessä asemassa aiheen kannalta on oikeasuhtaisuuden vaatimus. Sen mukaan rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Jokin perus oikeuden rajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perus oikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intres- sin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään.38 Perustuslakivaliokunta on käytännössään edellyttänyt, että kunkin rajoitustoimenpiteen välttämättömyyttä tulee arvioida erikseen ja yksityiskohtaisesti ja siten perustella juuri ehdotettujen toimenpiteiden välttämättömyys. Samalla on tarkasteltava myös perusoikeuksien kannalta vähemmän rajoittavia muita sääntelyvaihtoehtoja.39 Tulee arvioida, voitai- siinko kyseessä oleva tavoite saavuttaa keinolla, joka puuttuisi lievemmin yksilön 36 PeVM 25/1994 vp, s. 5. 37 PeVM 25/1994 vp, s. 5. 38 PeVM 25/1994 vp, s. 5. 39 PeVL 14/2020 vp, s. 5. 34 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 perusoikeuksiin. Voidaan todeta, että voimassa olevan sääntelyn täysimääräinen hyödyntäminen tarkasteltavana olevassa tilanteessa olisi lievemmin yksilön perus- oikeuksiin puuttuva keino. Perusoikeuksiin puuttumisen tulisi olla välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi. Tällä hetkellä liikkeenharjoittajilla on mahdollisuus hyö- dyntää edellä jaksossa 2 selostettuja keinoja, joita ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin juuri hyödynnetä. Huomionarvoista suhteellisuusvaatimuksen osalta on se, että Melander ja Nuotio totesivat Kaupan liitolle tekemässään selvityksessä, että omaisuusintressien osalta omaisuuteen kohdistuvan rikoksen olisi oltava vähäistä vakavampi, sillä rikoslain 28 luvun 3 §:ssä tarkoitetun näpistyksen katsominen yrityslähestymiskiellon mää- räämiseen oikeuttavaksi teoksi olisi sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta ongelmallista.40 Perusoikeuksien rajoittamisen ohella mahdollisessa yrityslähestymiskieltosään- telyssä tulisi huomioida myös muita seikkoja. Yksi asiaan liittyvä konkreettinen kysymys koskee sitä, miten voidaan turvata yksilön mahdollisuus välttämättö- mien elintarvikkeiden hankkimiseen tilanteessa, jossa tätä kohtaan on voimassa useita yrityslähestymiskieltoja useampaan eri elintarvikkeita myyvään liikkeeseen. Tämän osalta tulisi arvioida, miten tuomioistuinmenettelyssä useamman saman- aikaisen yrityslähestymiskieltohakemuksen tilanteessa voitaisiin turvata henkilön mahdollisuus ostaa välttämättömiä peruselintarvikkeita. Pienemmillä paikka- kunnilla voi olla myös mahdollista, että lähialueella on käytettävissä vain yksi elintarvikkeita myyvä liike. Laki tulisi todennäköisesti sisältämään yrityslähestymiskiellon rikkomista koskevan rikoslain rangaistussäännöksen. Perustuslaista seuraa rangaistussäännöksille rajoi- tuksia, jotka liittyvät ennen kaikkea perusoikeuksiin. Perusoikeudet asettavat valtio sääntöiset rajat paitsi sille, mitä tekoja voidaan säätää rangaistavaksi, myös sille, millaisia rangaistuksia rikoksiin voidaan liittää. Lakiteknisen toteutuksen osalta jatkovalmistelussa voitaisiin arvioida, olisiko viran- omaisen määräämä yrityslähestymiskielto tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa esimerkiksi yrityslähestymiskieltoa koskevalla erillislailla vai lisäämällä lähestymis- kieltolakiin itsenäinen yrityslähestymiskieltoa koskeva lukunsa. 40 Melander & Nuotio, Liikelähestymiskielto. 2023, s. 22. 35 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 5.2 Vaikutukset Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös seikkoja, joilla on merkitystä sääntelyn vai- kuttavuuden kannalta. Näitä on muun ohessa menettelystä aiheutuvat kustannuk- set sekä menettelyyn liittyvät käsittelyajat. Kyse on täten kokonaisharkinnasta. Kustannukset Yhteiskunnalle kustannuksia muodostuisi ensinnäkin yrityslähestymiskielto hakemusten käsittelystä. Yrityslähestymiskieltohakemusten määrää on haastavaa arvioida ennakolta. Suuntaa voidaan saada Ruotsista, jossa yrityslähestymiskiel- toja on haettu lain voimassa olon ensimmäisenä vuotena 510 kappaletta ja toi- sena voimassaolovuotena 423 kappaletta. Jos asiaa arvioidaan Ruotsin vastaavien lukujen perusteella, voisi yrityslähestymiskieltojen määrä olla esimerkiksi noin 300 yrityslähestymiskieltohakemusta vuosittain.41 Lähestymiskieltolain mukaiset lähestymiskieltohakemukset ratkaistaan lähtökohtai- sesti pääkäsittelyssä. Lähtökohdan voidaan ajatella soveltuvan myös yrityslähesty- miskieltosääntelyn mukaisiin yrityslähestymiskiellon hakemisiin. Täten kustannuksia yrityslähestymiskieltohakemusten käsittelystä tulisi pääkäsittelyn mukaisesti. Yhden tuomarin kokoonpanossa käräjäoikeudessa käsiteltävän asian yksikkökustannus on 926 euroa. Mikäli kokoonpanossa on useampi tuomari, kustannus vastaavasti on edellä mainittua korkeampi. Edellä mainittujen määrien ja kustannusten perusteella yrityslähestymiskiel- toa koskevien hakemusten käsittely maksaisi yhteiskunnalle alustavasti arvioiden 277 800 euroa.42 Yrityslähestymiskiellon hakeminen olisi perusteltua säätää maksulliseksi. Lähestymiskieltolain mukaisen lähestymiskiellon hakeminen on nykyään mak- sutonta, mutta yrityslähestymiskiellossa on siitä olennaisesti poikkeavat perus- teet, mistä johtuen maksullisuutta on syytä arvioida. Tällöin yrityslähestymiskiellon hakemisesta muodostuisi valtiolle myös tuloja. Perusmuotoisen lähestymiskiellon 41 Toisaalta 3.10.2024 toteutetussa kaupan alan sidosryhmätapaamisessa tuli ilmi, että n. 100 henkilöä aiheuttaa n. 80 prosenttia kaikesta häiriöstä Helsingissä. Noin 50 pro- senttia häiriöistä tapahtuu pääkaupunkiseudulla, n. 50 prosenttia pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tämän perusteella yrityslähestymiskieltoja haettaisiin Suomessa mahdolli- sesti selvästi vähemmän kuin Ruotsissa. 42 Yrityslähestymiskieltohakemuksia 300 kappaletta, käräjäoikeuden tuomioistuinkäsitte- lyn kustannus 926 euroa. 36 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 hakeminen maksoi aiemmin 270 euroa, mitä voidaan pitää tässä vertailukohtana. Mikäli yrityslähestymiskieltoja haettaisiin vuosittain 300 kpl, niin hakemusmaksuista kertyvät tulot olisivat 81 000 euroa.43 Mikäli yrityslähestymiskieltohakemusten käsittelystä aiheutuvista kustannuksista vähennetään mahdolliset hakemuksista saatavat tulot, olisivat hakemisvaiheen kus- tannukset valtiolle 196 800 euroa.44 Yhteiskunnalle kustannuksia aiheutuisi myös määrättyjen yrityslähestymiskieltojen rikkomisista ja niiden käsittelystä tuomioistuimessa. Ruotsin Svensk Handelin sel- vityksen mukaan yrityslähestymiskieltoja on Ruotsissa haettu lain ensimmäisenä voimassaolovuotena 510 kappaletta ja toisena voimassaolovuotena 423 kappaletta. Ensimmäisenä vuonna 35 %:ssa tapauksissa yrityslähestymiskielto määrättiin ja toi- sena vuonna 198 hakemusta (47 %) johti yrityslähestymiskiellon määräämiseen. Ensimmäisenä vuonna 75 prosentissa määrättyjä yrityslähestymiskieltoja noudatet- tiin ja toisena vuonna 56 prosentissa tapauksista. Kolmantena vuonna määrättyjä yrityslähestymiskieltoja rikottiin jo 74 prosentissa tapauksista. Jos arvioidaan, että Suomessa yrityslähestymiskieltohakemuksia tehtäisiin vuo- sittain 300, niin näistä voidaan Ruotsin kaavan mukaan arvioida karkeasti, että noin 40 prosentissa tapauksissa määrättäisiin kielto, eli 120 yrityslähestymiskiel- toa määrättäisiin vuosittain. Karkea arvio yrityslähestymiskiellon rikkomisten osalta voisi olla, että 35 prosenttia kiellon saaneista rikkoo annettua kieltoa. Täl- löin noudattamisprosentti olisi noin 65 prosenttia (tämä arvioitu Ruotsin ensimmäi- sen ja toisen vuoden noudattamisprosenttien mukaan). On myös huomioitava, että se, ettei henkilöä tuomita yrityslähestymiskiellon rikkomisesta, ei tosiasiassa välttä- mättä tarkoita sitä, että henkilö olisi hänelle määrättyä yrityslähestymiskieltoa nou- dattanut. Karkeasti arvioiden voidaan kuitenkin todeta, että noin 42 tapauksessa määrättyjä yrityslähestymiskieltoja rikottaisiin vuosittain. Edellä mainittujen Ruot- sin Svensk Handelin esittämien lukujen valossa Ruotsissa voimassa olevaa yritys lähestymiskieltoa koskevaa lakia ei voida pitää erityisen tehokkaana keinona. Yrityslähestymiskieltojen rikkomisen osalta kustannuksia muodostuisi rikospro- sessin eri vaiheista. Poliisin tietoon tulleen rikoksen esitutkinta maksaa keski- määrin 367 euroa. Syyteharkinta ja syytteen tuomioistuinkäsittelyn kustannukset Syyttäjälaitokselle ovat noin 526 euroa/syyte (kirjallisessa menettelyssä 131 euroa). 43 Yrityslähestymiskieltohakemuksia 300 kappaletta, hakemusmaksu 270 euroa. 44 Yrityslähestymiskieltohakemusten käsittely käräjäoikeudessa 277 800 euroa, vähenne- tään hakemusmaksuista saatavat tulot 81 000 euroa. 37 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Käräjäoikeuden ratkaisu yhden tuomarin kokoonpanossa on noin 926 euroa (kirjal- lisessa menettelyssä 426 euroa), hovioikeuden ratkaisu 2 900 euroa ja korkeimman oikeuden ratkaisu 2 317 euroa. Edellä todetun perusteella kustannukset jakautui- sivat seuraavasti: esitutkinta 15 414 euroa, syyttäjä 22 092 euroa, käräjäoikeuden käsittely 38 892 euroa. Näin ollen yrityslähestymiskiellon rikkominen kustantaisi val- tiolle vuosittain 76 398 euroa. Osa rikkomisista tulisi käsiteltäväksi myös ylemmissä oikeusasteissa, mikä lisäisi kustannuksia. Yrityslähestymiskiellon rikkomiseen liitty- vien kustannusten arvioinnissa tulee huomioida myös mahdollinen sakon ja rikesa- kon määräämisestä annetun lain mukainen sakkomenettelyn soveltuminen. Kustannuksia voisi tulla myös rikoksesta epäillylle määrättävästä avustajasta. Tilan- teessa, jossa määrättyjen yrityslähestymiskieltojen rikkomisia tulisi tuomioistui meen käsiteltäväksi vuodessa esimerkiksi 42 tapausta, ja näissä tapauksissa vastaajalle määrättäisiin avustaja, voitaisiin avustajalle laskea korvaus esimerkiksi kahden tunnin mukaan. Edellä sanotun perusteella tästä muodostuisi 27.1.2025 alkaen avustajan 120 euron tuntipalkkion perusteella valtiolle kustannuksia vielä noin 10 080 euroa. Yrityslähestymiskieltosääntely aiheuttaisi kustannuksia valtion ohella myös yrityk- sille. Mikäli yrityslähestymiskiellon hakeminen maksaisi sen hakijalle esimerkiksi 270 euroa, tulisivat nämä kustannukset liikkeenharjoittajan vastuulle. Voimassa olevan lähestymiskieltolain 14 §:n mukaan milloin siihen on painavia syitä, voidaan asiaan osallinen tuomioistuimessa velvoittaa suorittamaan vastapuo- len kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan. Mikäli samanlainen sään- tely sisällytettäisiin myös yrityslähestymiskieltolakiin, voisi tällöin asiaan osallinen eli mahdollisesti yrityslähestymiskiellon hakijayritys velvoittaa suorittamaan vasta- puolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan. Liikkeenharjoittajalle muodostuisi kustannuksia myös oikeudenkäyntiin valmistau- tumisesta sekä mahdollisen avustajan käytöstä. Mikäli liikkeenharjoittaja tai tämän edustaja osallistuu pääkäsittelyyn, aiheutuisi tästä yritykselle myös mahdollisesti palkkakustannuksia. Käsittelyajat Mahdollisen yrityslähestymiskieltosääntelyn mukaisen menettelyn vaikutusten osalta tulee arvioida myös käsittelyn kestoa. Ensiksi tulee arvioida, kauanko aikaa yrityslähestymiskieltoasian käsittelemisessä menisi. Vertailukohtana voidaan todeta, että lähestymiskieltolain 6 §:n mukaan lähestymiskieltoa koskeva asia on käsiteltävä kiireellisenä. Lähestymiskieltoasia pyritäänkin aina käsittelemään mahdollisimman 38 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 ripeästi, mutta parhaimmillaankin käsittely tiedoksiantoineen kestää viikkoja. Ei vai- kuta olevan perusteita säätää yrityslähestymiskieltolain mukaista yrityslähestymis kieltoasiaa kiireellisesti käsiteltäväksi. Yrityslähestymiskieltohakemukset käsiteltäisiin siten normaaliprosessin mukaisesti. Tuomioistuinviraston tilastojen mukaan vuonna 2023 keskimääräinen käsittelyaika käräjäoikeuksissa rikosasioille oli 6,3 kuukautta. Tilanne eroaa merkittävästi Ruotsin sääntelyn mukaisesta melko nopeasta prosessista, jossa pääsykieltoa koskevat hakemukset käsittelee syyttäjä. Huomionarvoista yrityslähestymiskieltoa koskevan menettelyn keston osalta on myös se, ettei menettelyssä olisi lähtökohtaisesti mahdollista hyödyntää lähesty- miskieltolain 3 luvun mukaista väliaikaisen lähestymiskiellon määräämistä. Jatkoval- mistelussa onkin arvioitava, mikä vaikutus yrityslähestymiskiellolla olisi tilanteessa, jossa sen käsittelemiseen voisi kulua huomattavan pitkä aika. Tuomioistuinten työtilastojen mukaan vuonna 2019 käräjäoikeuksissa käsiteltyjen lähestymiskiellon rikkomista koskevien rikosasioiden keskimääräinen käsittelyaika rikosilmoituksen päivästä käräjäoikeuden lopulliseen ratkaisuun oli puolestaan noin 14 kuukautta, vuonna 2020 noin 15 kuukautta ja vuonna 2021 noin 16 kuukautta.45 Tarkastelussa tulee näin ollen kokonaisarvioinnin pohjalta arvioida, olisiko esitet- tävällä yrityslähestymiskieltosääntelyllä saavutettavissa yrityslähestymiskieltoa koskevissa hallitusohjelmakirjauksissa esitettyjä tavoitteita. Koska yrityslähestymis kieltohakemuksen käsittelyä ei todennäköisesti olisi perusteltua määrätä kiireel- liseksi, kestäisi asian käsittely lähestymiskieltosääntelyä pidempään. Myöskään väliaikaisen kiellon hakemista ei lähtökohtaisesti katsota mahdolliseksi. Tämä tar- koittaisi sitä, ettei viranomaisen määräämää yrityslähestymiskieltoa voitaisi pitää kovinkaan nopeana keinona hallitusohjelmakirjauksissa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseen. On todennäköistä, että häiriötilanteen ja yrityslähestymiskiellon määräämistä koskevan käsittelyn väliin jäisi suhteellisen pitkä aika. On myös huo- mioitava, että tilanteessa, jossa uusia menettelyjä käsiteltäisiin tuomioistuimessa, pidentäisi se myös osaltaan muiden asioiden käsittelyaikoja. Yrityslähestymiskiellon rikkomisen käsitteleminen tuomioistuimessa ei myöskään olisi edellä kuvattujen arvioiden perusteella nopea keino. 45 HE 143/2022 vp s. 10. 39 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 6 Ruotsin asiaa koskevasta sääntelystä Taustaa Ruotsin yrityslähestymiskieltoa koskevalle sääntelylle Ruotsissa on säädetty vuonna 2021 laki pääsyn kieltämisestä kauppoihin, uimahal- leihin ja kirjastoon (Lag (2021) om tillträdesförbud till butiker, badanläggningar och bibliotek). Suomessa tätä lakia kutsutaan usein Ruotsin yrityslähestymiskieltolaiksi. Tarvetta uudelle lainsäädännölle koskien henkilön pääsyn estämistä kauppaan näh- tiin ennen muuta sen vuoksi, ettei Ruotsissa ollut ennen mainittua lakia keinoa suo- jata rikosoikeudellisesti pääsykiellon rikkomista sen jälkeen, kun Ruotsin korkein oikeus oli antanut ratkaisunsa NJA 1995, s. 84. Ruotsin rikoskaari (Brottsbalk) sisältää säännöksen luvattomasta tunkeutumisesta, joka on asiallisesti Suomen rikoslain julkisrauhan rikkomista vastaava säännös. Rikoskaaren 4 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan henkilö, joka muissa kuin ensimmäi- sessä momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa, luvattomasti tunkeutuu tai jää luvatta rakennukseen, alukseen, sisäpihalle (gårdsplan) tai muuhun vastaavaan paik- kaan, tuomitaan luvattomasta tunkeutumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.46 Porttikieltoja käytettiin Ruotsissa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa keinona puuttua toistuviin myymälävarkauksiin ja häiriökäyttäytymiseen kaupoissa. Kielto annettiin tavallisesti kirjallisessa muodossa ja kiellon kohteena oleva henkilö allekir- joitti sen. Tätä kieltoa rikkonut henkilö voitiin oikeuskäytännön mukaisesti tuomita luvattomasta tunkeutumisesta rangaistukseen.47 Ruotsin korkein oikeus katsoi kui- tenkin ratkaisussaan (NJA 1995, s. 84), että liiketiloja, joihin yleisöllä on vapaa pääsy aukioloaikana, ei voida pitää luvatonta tunkeutumista koskevassa säännöksessä tar- koitettuina tiloina ja että henkilöä, joka liikkeenpitäjän kiellosta huolimatta menee tällaisiin tiloihin, ei näin ollen voida tuomita luvattomasta tunkeutumisesta. Korkein oikeus viittasi Ruotsin rikoskaarta koskeviin esitöihin, joiden perusteella ja rikos- oikeuden laillisuusperiaate huomioon ottaen, luvatonta tunkeutumista koskevaa 46 ”Den som i annat fall än som avses i första stycket obehörigen tränger in eller stannar kvar i en byggnad eller ett fartyg, på en gårdsplan eller på en annan liknande plats döms för olaga intrång till böter eller fängelse i högst ett år.” 47 Prop. 2020/21:52, s. 19. 40 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 säännöstä ei voitu tulkita muulla tavoin kuin siten, että sen tarkoituksena on suo- jella tiloja ja tiettyjä muita alueita, joihin yleisöllä ei ole pääsyä. Tämän perusteella liiketilaa, johon yleisöllä on vapaa pääsy sen aukioloaikoina, ei voitu pitää rikoskaa- ren 4 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna tilana. Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen porttikieltojen käyttö lopetettiin.48 Ennen yrityslähestymiskieltoa koskevaa lainsäädäntöä Ruotsin oikeusvaliokunta (Justitieutskottet) laati asiaa koskevan mietinnön sen aikaisesta oikeustilasta. Ruot- sin oikeusvaliokunnan mietinnössä koskien yrityslähestymiskieltoa koskevaa lain- säädäntöä todetaan, että henkilö, jolla on jotain tilaa koskeva omistusoikeus tai muita oikeuksia, kuten käyttöoikeus, voi yleensä päättää, kuka saa olla siellä. Tämä pätee, vaikka paikka olisi yleisön käytettävissä. Niin kauan kuin julkisen paikan omistaja ei syyllisty syrjintään, hän voi evätä pääsyn tietyiltä henkilöiltä esimerkiksi siksi, että he ovat aiemmin syyllistyneet varkauksiin tai muihin rikoksiin. Edelleen mietinnössä todetaan, että poliisimies voi, jos se on tarpeen järjestyksen ylläpitä- miseksi, estää henkilön pääsyn tietylle alueelle tai tilaan tai poistaa hänet sieltä, jos hänen käyttäytymisensä häiritsee yleistä järjestystä, tai aiheuttaa välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle (Polislagen 1984:387, 13 §). Sama pätee, jos tällainen toimen pide on tarpeen rikoksen estämiseksi. Ruotsin oikeusvaliokunta katsoi, että sen sijaan tapauksissa, joissa henkilö ei häiritse tai aiheuta välitöntä vaaraa yleiselle jär- jestykselle tai joissa ei ole kysymys rikoksen estämisestä, poliisi ei yleensä voi estää pääsyä tai poistaa henkilöä. Näin oli myös silloin, kun henkilö on mennyt esimerkiksi kauppaan, vaikka paikasta vastaava henkilö olisi kieltänyt häntä menemästä sinne. Säännökset, joiden nojalla voitiin rikosoikeudellisesti kieltää henkilön pääsy tiettyyn paikkaan ja oleskelu tietyssä paikassa, sisältyivät vain lähestymiskiellosta annettuun lakiin (1988:688) ja lakiin (2005:321) pääsyn kieltämisestä urheilutapahtumiin. Ruot- sin oikeusvaliokunta katsoi, että elinkeinonharjoittajan oikeus sulkea tietyt henkilöt pois liikkeestä ei ollut kovin tehokas, kun ei kuitenkaan ole mahdollisuutta poistaa tai rangaista henkilöä, joka on rikkonut tällaista kieltoa.49 Ruotsin luvatonta tunkeutumista koskevan säännöksen soveltamisala eroaa Suo- men julkisrauhan rikkomista koskevan säännöksen soveltamisalasta siten, että Suo- men julkisrauhan rikkomista koskeva säännös suojaa myös tiloja, jotka ovat yleisölle avoimia. Tämä todetaan nimenomaisesti lain esitöissä.50 Tällöin yleisölle avoimeen paikkaan, kuten kauppaan tai ravintolaan, liikkeenharjoittajalta pääsykiellon saa- nut voi syyllistyä julkisrauhan rikkomiseen, mikäli tämä ei noudata saamaansa 48 Prop. 2020/21:52, s. 19. 49 Justitieutskottets betänkande 2020/21:JuU13, s. 7–9. 50 HE 184/1999 vp, s. 23. 41 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 pääsykieltoa. Lisäksi poliisilla on poliisilain 2 luvun 5 §:n nojalla oikeus paikan hal- tijan tai tämän edustajan pyynnöstä poistaa henkilö, joka ilman laillista oikeutta muun muassa tunkeutuu julkisrauhan suojaamaan tilaan tai jättää noudattamatta käskyn poistua sieltä. Suomessa siten pääsykiellon rikkojaa on tietyin edellytyk- sin mahdollista rangaista kiellon rikkomisesta, ja lisäksi kiellon rikkoja voidaan poistaa tilasta. Yrityslähestymiskieltoa koskeva lainsäädäntö Ruotsin yrityslähestymiskieltoa säännellään laissa pääsyn kieltämisestä kauppoi- hin, uimahalleihin ja kirjastoon (Lag (2021) om tillträdesförbud till butiker, badan­ läggningar och bibliotek). Lain 1 §:n mukaan henkilölle voidaan antaa pääsykielto kauppaan, uimahalliin ja kirjastoon, jossa harjoitetaan yleisölle suunnattua toimintaa. Toisen momentin mukaan pääsykielto ei voi koskea alle 15-vuotiasta henkilöä. Kolmannen momentin mukaan laki ei vaikuta paikan haltijan oikeuteen rajoittaa sinne pääsyä. Lain esitöissä todetaan 1 §:n 3 momentin osalta, että lailla ei rajoiteta omistus oikeuteen tai muihin oikeuksiin liittyviä yleisiä mahdollisuuksia päättää siitä, kuka saa käydä myymälässä. Esitöissä tuodaan esille, että liikkeenomistaja voi kieltää pääsyn syrjintäkiellon rajoissa. Omistaja voi kieltää pääsyn rikoksen vuoksi, tai ihan vain siitä syystä, että ei katso tiettyä henkilöä toivottavaksi asiakkaaksi. Esitöissä mainitaan, että liikkeenharjoittaja voi käytännön järjestelyillä, kuten esimerkiksi jär- jestämällä sisääntulon valvonnan, varmistua siitä, että vain tervetulleet asiakkaat pääsevät tiloihin. Näin ollen liikkeenharjoittajalla on edelleen mahdollisuus myös itse kieltää ei-toivottujen henkilöiden pääsy, edellyttäen kuitenkin, ettei kielto ole syrjintälainsäädännön vastaista. Esitöissä todetaan lisäksi, että monopoliasema voi kuitenkin rajoittaa omistajan mahdollisuutta valita asiakkaansa. Mikäli liikkeenhar- joittaja on itse antanut pääsykiellon, tämän kiellon rikkomisesta ei voi edelleenkään seurata rikosoikeudellista seuraamusta, sillä vain pääsyn kieltämisestä kauppaan, uimahalleihin ja kirjastoon annetun lain mukaisesti annetun pääsykiellon rikkomi- nen voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos kieltoa rikotaan.51 Lain 2 §:ssä säädetään kiellon määräämisen edellytyksistä. Säännöksen mukaan henkilölle voidaan antaa pääsykielto mm. kauppaan, jos erityisten olosuhteiden vuoksi on olemassa vaara, että hän syyllistyy rikokseen siellä tai häiritsee vaka- vasti jotakuta siellä olevaa henkilöä. Tällaisen vaaran olemassaoloa arvioitaessa on 51 Prop. 2020/21:52, s. 99–100 ja 16–17. 42 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 erityisesti otettava huomioon, onko henkilö aiemmin tehnyt rikoksia kyseisessä pai- kassa tai sen yhteydessä. Ennen viidentoista vuoden ikää tehtyjä rikoksia ei voida ottaa huomioon. Jos pääsykiellon tarkoitus voidaan saavuttaa vähemmän rajoit- tavalla toimenpiteellä, kieltoa ei saa antaa. Pääsykielto voidaan määrätä vain, jos toimenpiteen perusteet ovat painavammat kuin toimenpiteestä henkilölle aiheu- tuva häiriö tai haitta. Esitöiden mukaan kiellon suhteellisuutta tulee arvioida tapauskohtaisesti. Esimer- kiksi henkilölle aiheutuva häiriö voisi olla suurempi kuin toimenpiteen perusteet tilanteessa, jossa kyse olisi alueen ainoasta ruokakaupasta, eikä henkilöllä olisi mah- dollisuutta vaikeuksitta tehdä ostoksia muutoin. Sama koskee postitoimistoja ja apteekkeja. Mitään tiettyjä rikoksia ei suljeta kiellon määräämisen ulkopuolelle, mutta mitä vakavampi rikos suhteessa siihen, mitä sillä suojataan, sitä suurempi syy olisi määrätä kielto.52 Lain 3 §:n mukaan pääsykielto voidaan antaa määräajaksi, enintään yhdeksi vuo- deksi. Pääsykielto on voimassa välittömästi, ellei muuta päätetä. Pääsykieltoa voi- daan jatkaa enintään vuodella kerrallaan, jos 2 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Huomionarvoista on, että Ruotsissa pääsykieltoa koskevat hakemukset käsitte- lee syyttäjä (lain 6–12 §). Hakemuksen voi tehdä kaupan edustaja tai poliisi kaupan edustajan suostumuksella. Vasta syyttäjän tekemä päätös voi tulla tuomioistuimen arvioitavaksi. Lain 13–21 §:t koskevat menettelyä tuomioistuimessa. 13 §:n mukaan käräjäoikeu- den on asianosaisen pyynnöstä tarkasteltava syyttäjän tekemää päätöstä pääsykiel- losta. Pyyntö tehdään kirjallisesti syyttäjälle, joka toimittaa asian käräjäoikeudelle. Rangaistussäännös on lain 22 §:ssä. Sen mukaan pääsykiellon rikkomisesta voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Vähäisissä tapauksissa rangaistusvastuuta ei ole. 52 Prop. 2020/21:52, s. 101. 43 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18 Yrityslähestymiskiellon lukumääriä ja vaikutuksia koskevat selvitykset Ruotsin Svensk Handel on analysoinut yrityslähestymiskieltolainsäädäntöä ja sen toimivuutta säännöllisesti sen jälkeen, kun yrityslähestymiskieltolaki on tullut voi- maan 1.3.2021. Svensk Handel on tehnyt selvityksiä vuosittain, ja on tähän men- nessä julkaissut kolme selvitystä (Tillträdesförbud till butik – efter et år, två år senare ja efter tre år). Ensimmäisenä vuonna hakemuksia jätettiin 510. Toisen vuoden selvityksen mukaan, joka on laadittu ajanjaksolta 1.3.2022–28.2.2023, Ruotsin Syyttäjälaitoksiin jätet- tiin 423 yrityslähestymiskieltohakemusta.53 Uusimman Svensk Handelin selvityksen mukaan, joka koskee koko vuotta 2023, yrityslähestymiskieltohakemuksia tehtiin yhteensä 483 kpl. Uusimman selvityksen mukaan muun muassa Norrköpingissa (7 hakemusta, joista kaikki hyväksyttiin) ja Karlstadissa (20 hakemusta, joista 19 hyväksyttiin) kieltoja määrättiin 100 prosentissa ja 95 prosentissa hakemuksista. Malmössä (9 hakemusta) ja Eskilstunassa (5 hakemusta) yrityslähestymiskieltoja ei määrätty lainkaan vuonna 2023.54 Tukholman keskustassa hakemuksia tehtiin 9 kpl, joista 5 johti yrityslähestymiskiellon määräämiseen. Yhteensä Tukholman alueella hakemuksia tehtiin 68 kpl (Stockholm City 9, Stockholm Norrort 29, Stockholm Södra 19, Stockholm Västerort 11). Uusimman selvityksen mukaan eniten hake- muksia tehtiin Tukholman Norrortissa (29), Halmstadissa (28) sekä Luleåssa (26) ja Uddevallassa (26).55 Kahden vuoden lain voimaantulon jälkeen tehdyn selvityk- sen mukaan hakemuksia tehtiin eniten Luleåssa (34), Tukholman Norrortissa (33) ja Halmstadissa (33).56 Svensk Handelin mukaan ensimmäisenä vuonna vain 35 prosentissa hakemuk- sista määrättiin yrityslähestymiskielto. Toisena vuonna kaikkiaan 423 hakemuksesta 198 johti yrityslähestymiskiellon määräämiseen. Tämä vastaa noin 47 prosenttia tapauksista.57 Kolmannen vuoden selvityksen mukaan hakemuksista 48 prosenttia hyväksyttiin.58 Ruotsissa yrityslähestymiskieltohakemusten käsittely kesti ensimmäisenä vuonna noin 13 päivää ja toisena vuonna keskimäärin hieman alle 29 päivää. Nopeimmil- laan päätös tehtiin päivässä ja hitaimmillaan sen käsittely kesti 175 päivää. Svensk 53 Svensk Handel Säkerhetscenter – Tillträdesförbud till butik – två år senare 2023, s. 3–4. 54 Svensk Handel Säkerhetscenter – Tillträdesförbud till butik – efter tre år 2024, s. 3–5. 55 Svensk Handel Säkerhetscenter – Tillträdesförbud till butik – efter tre år 2024, s. 4. 56 Svensk Handel Säkerhe