Lounais-Suomen ympäristökeskus Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 ISBN 978-952-11-3269-8 (nid.) ISBN 978-952-11-3270-4 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) L o u n a is -S u o m e n y m p ä r is t ö k e s k u S Kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) ja pienisiemenkotilon (Vertigo pygmaea) esiintymisestä ja ekologiasta Suomessa Irene Routio k a p e a s ie m e n k o t il o n (v e r t ig o a n g u s t io r ) ja p ie n is ie m e n k o t il o n (v e r t ig o p y g m a e a ) e s iin t y m is e s t ä ja e k o l o g ia s t a s u o m e s s a LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 20 | 2008 Kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) ja pienisiemenkotilon (Vertigo pygmaea) esiintymisestä ja ekologiasta Suomessa Irene Routio Turku 2008 Lounais-Suomen ympäristökeskus LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 20 | 2008 Lounais-Suomen ympäristökeskus Luonnonsuojeluosasto Taitto: Päivi Niemelä Valokuvat: Matti Valta Kansikuva: Kapeasiemenkotiloita Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi /los/julkaisut Edita Prima Oy, Helsinki 2008 ISBN 978-952-11-3269-8 (nid.) ISBN 978-952-11-3270-4 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) 3Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 SISÄLLYS 1 Johdanto .......................................................................................................................5 2 Kapeasiemenkotilo Vertigo angustior (Jeffreys) Suomessa ..........................6 Aikaisemmat tiedot .....................................................................................................6 Menetelmät ....................................................................................................................6 Nykytilanne ..................................................................................................................7 Ekologiasta ...................................................................................................................9 Seuralaislajeista lyhyesti ..........................................................................................10 3 Pienisiemenkotilo Vertigo pygmaea (Draparnaud) Lounais- Suomessa. ..................................................................................................................13 Aiemmat tiedot ...........................................................................................................13 Menetelmät ..................................................................................................................13 Nykytilanne, esiintymisympäristöt .......................................................................13 Kulttuurivaikutuksesta hyötyvä laji .....................................................................17 Muualla Euroopassa ..................................................................................................17 English summary ...........................................................................................................18 Kuvailulehdet .........................................................................................................................................................................21 4 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 5Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Maakotiloiden tutkiminen on työlästä. Tutkijoita ja harrastajia on Suomessa valitettavan vähän , vaik- ka varsinkin isokokoisimpia kotiloita on helppo havaita, kerätä ja tallentaa. Maakotiloista kirjoi- tettuja julkaisuja on niukalti ja julkaisukanaviakin Suomessa vain muutamia. Erityisesti FT Pekka T. Lehtinen on etsinyt tämän julkaisun maakotilolajeja Lounais-Suomesta 1950- ja 1960-luvuilla ja FM Irene Routio edelleen 1980 –luvulta alkaen. Kirjoittaja yhdistää tutkijoiden etsintätulokset ja tarkastelee näiden huonosti tun- nettujen lajien ekologiaa ja populaatioita Suomes- sa. Myös kirjallisuustiedot on huomioitu. Kaikki valokuvat ovat Matti Valtan. Kapeasiemenkotilo on EU:n luontodirektiivin II liitteen laji. Se kuuluu yhteisön tärkeinä pitämiin eläin- ja kasvilajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Kapeasiemenkotilo on Euroopassa laajalti levin- nyt ja sen runsaimmat esiintymisalueet ovat mante- reen keski- ja itäosissa. Lännessä ja pohjoisessa laji on harvinaisempi ja levinneisyys on hajanaisem- paa. Pohjoismaissa sitä tavataan Tanskassa sekä Norjan, Ruotsin ja Suomen eteläisillä rannikko- ja saaristoalueilla (Luontodirektiivin kasvit ja selkä- rangattomat eläimet Suomen Natura 2000 -ehdo- tuksen luonnontieteellinen arviointi Jari Ilmonen, Terhi Ryttäri ja Aulikki Alanen, 2001). Ruotsissa se on harvinainen, joskin yleinen Öö- lannissa ja Gotlannissa sekä melko yleinen Bohusin läänin rannikolla. Virossa laji on harvinainen. Pienisiemenkotilo on osoittautunut vähälukui- seksi, mutta tyypilliseksi kotiloksi Lounais-Suomen kedoilla ja niityillä. Laji on aiemmin Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö, II Suomen uhanalaiset eläimet, Komiteamietintö 1985:43) tulkittu uhanalaiseksi metsälajiksi (Sh) Suomessa. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmän mietin- nössä, Suomen lajien uhanalaisuus 2000, kapeasie- menkotiloa ei enää ollut uhanlaisten lajien luette- lossa. Laji katsottiin kuitenkin silmälläpidettäväksi 1 Johdanto lajiksi (NT), eli lajiksi joka lähes täyttää vaarantu- neiden (VU) uhanalaiskriteerit. Kapeasiemenkotilo ei ole uhanalainen Virossa. 6 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Aikaisemmat tiedot Kapeasiemenkotilo löydettiin Suomesta ensim- mäisen kerran Kökarin saarelta (A) 1955 (Petäjä A.,Vesanto, H. 1955). Tämän jälkeen P.T. Lehtinen tutki Helsingin Yliopiston ja Merentutkimuslaitoksen kokoelma- näytteitä ja määritti lajin Sipoosta (U) vuonna 1886 C.A.J. Gadolinin keräyksenä (Lehtinen 1957). Hangon Tvärminnestä (U) lajin oli puolestaan kerännyt K.M. Levander (1909), joka oli olettanut lajin vasenkierresiemenkotiloksi (Vertigo pusilla). 2 Kapeasiemenkotilo Vertigo angustior (Jeffreys) Suomessa Menetelmät Käytetyt menetelmät ovat olleet karikkeen seulon- ta, kuorien erottaminen seulotusta materiaalista ja lajien tunnistus preparointimikroskoopilla. Maa- kotilot on erotettu vakiosuuruisista maaperänäyt- teistä. Kaikki tiedot perustuvat kuorinäytteisiin, mikäli ei muuta mainita. Kapeasiemenkotilon tunnistamista helpottaa se, että Suomessa esiintyy vain kaksi vasenkier- teistä kotiloa, kapea- ja vasenkierresiemenkotilo. Näiden lajien kuoren kierre kiertyy kuoren suu- aukolta katsottuna vastapäivään. Nuorten yksi- löiden tunnistamisessa on kuitenkin syytä olla hyvin varovainen. Tunnistusongelmia voi tuottaa myös loisen aiheuttama kuoren liikakasvu. Kuo- reen muodostuu ylimääräisiä kierteitä, eikä kotilo kasvata huulta kuoren suuaukolle ja hampaiden kehityskin jää vaillinaiseksi (A. Norris, kirje 2007). Kapeasiemenkotilo löydettiin ensi kerran Kökarista Idön lehtosaarelta. 7Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Kartta 1. Kapeasiemenkotilon esiintyminen Suomessa. Map 1. V. angustior in Finland. Tällainen siemenkotilon kuori on löydetty Nauvon Boskäristä 1994. Nykytilanne Kapeasiemenkotilo on löydetty yhteensä 22 kertaa. Pääosa löydöistä, 20 kpl, on vuosilta 1955 - 1995. Esiintymiä on yhteensä 19 (Taulukko 1, Kartta 1). Yksilöitä on löytynyt yhteensä 198, joiden lisäksi Kökarin Idöstä kirjallisuustiedon mukaan ”run- saasti” (Petäjä ja Vesanto 1955). Näytekoosteiden hajonta on 1- 81 yks. Kaikista 22:stä näytekoostees- sa peräti 16:ssa yksilöitä oli vain 1- 3 yksilöä. Ainakin Boskärissä, Jungfruskärissä ja Sal- misholmenissa lajia on laajalla alueella. Populaa- tioiden koosta tai niiden muutoksista ei kuitenkaan voi tehdä tarkkoja päätelmiä. Boskärissä ja varsin- kin Ådön Hundskärissä hoitotoimet ja laidunnus on ollut ehkä liiankin intensiivistä. Laji lienee ai- nakin Hundskärissä vähentynyt. Kartasta 1 voi päätellä hajanaisten esiintymis- keskittymien sijaitsevan Houtskärin pääsaaren luoteispuolella ja Nauvon eteläpuolella Bergham- nin-Boskärin alueella. 2000-luvulla etsinnät on ulotettu uusille alueille, idässä Dragsfjärdin ja Hiittisten saaristoon, lännes- sä Ahvenanmaan pääsaaren rantalehtoihin sekä pohjoisessa Uudenkaupungin – Pyhämaan ranni- kolle. Nämä etsinnät eivät toistaiseksi ole tuotta- neet tulosta. Laajoille järjestelmällisille etsinnöille ei ole kuitenkaan löytynyt rahoitusta. Kökar Pori Föglö Korppoo Nauvo Brändö Dragsfjärd Saltvik Inkoo Tammisaari Luvia Uusikaupunki Orivesi Vihti Sipoo Rauma Geta Hanko Loppi Lemland Eckerö Kustavi Eura Vårdö Jomala Vammala Laitila IniöKumlinge Pälkäne Lammi Somero Helsinki Urjala Espoo Kuhmoinen Eurajoki Tammela Tampere Kirkkonummi Hollola Ulvila Padasjoki Ylöjärvi Hauho Lavia Loimaa Mäntsälä Perniö Hattula Kemiö Lohja Yläne Hammarland KangasalaNokia Houtskari Pöytyä Janakkala Kokemäki Turku Parainen Mynämäki Halikko Kisko Sauvo Pohja Kalvola Huittinen Renko Vesilahti Köyliö Äetsä Lieto Säkylä Hämeenkyrö Siuntio Lappi Hausjärvi Sottunga Kiikala Forssa Hyvinkää Nurmijärvi Paimio Vantaa Sund Nummi-Pusula Kärkölä Rymättyläand Karjaa Salo Ypäjä Alastaro Karkkila Valkeakoski Lempäälä Punkalaidun Tuusula Pyhäranta Noormarkku Marttila Mouhijärvi Tuulos Nakkila Vehmaa Koski Tl Akaa Pertteli Taivassalo Aura Kuhmalahti Finström Jokioinen Velkua Nousiainen Kylmäkoski Mellilä Piikkiö Vampula Särkisalo Karjalohja Oripää Kiikoinen Humppila Kiukainen Pornainen Kuusjoki Suomusjärvi Masku Hämeenlinna Vahto Riihimäki Pirkkala Västanfjärd Harjavalta Muurla Askainen Tarvasjoki Kaarina Raisio Hämeenkoski Naantali Lemu Sammatti Merimasku Rusko Lumparland Kerava Järvenpää Maarianhamina Kauniainen 0 4020 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/08 © Lounais-Suomen ympäristökeskus Suomi Ruotsi Venäjä Viro ennen v.1990 jälkeen v.1990 sekä ennen että jälkeen v.1990 8 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Tällä hetkellä laji tunnetaan Suomen eliömaa- kunnista Ahvenanmaalta (A) ja Varsinais-Suomes- ta (V). Kaksi vanhinta löytöä ovat Uudeltamaalta (U). On kuitenkin todennäköistä, että lajin esiinty- mispaikkoja löytyy Suomesta lisää, erityisesti Ah- venanmaan saaristosta ja Ahvenanmaan pääsaaren rantaniityiltä. Lajin löytyminen sisäsaaristostakin on mahdollista esimerkiksi Rymättylän reheviltä lehtosaarilta sekä Särkisalo – Tammisaari - suun- nalta. Etsintä ei kuitenkaan ole aivan vaivatonta, sillä saaristoalue on hyvin monimuotoista; koko Saaristomeri koostuu noin 5890:stä yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Paikka Koordinaatit Vuosi Havaitsija Löydetyt yksilöt AHVENANMAA Eckerö, Skag 3090:6709 1963 Pekka T. Lehtinen 2 Kökar, Idö 3161:6661 1955 A. Petäjä, H. Vesanto näytteessä runsaasti, 3:1 verrattuna V. pusillaan, angus- tiorin eduksi (kirjallisuustieto) Brändö, Illisholm 31705:67160 1959 Pekka T. Lehtinen 8 Brändö, Torsholma 31728:67097 1959 Pekka T. Lehtinen 1 VARSINAIS-SUOMI Houtskari, Rosmanskär 31813:66964 1957 Pekka T. Lehtinen 81 Houtskari, Sordö 31846:67000 1958 Pekka T. Lehtinen 2 Houtskari, Jungfruskär, Storlandet 317144:668459 1994 Irene Routio 1 Jungfruskär, Storlandet, Dömanskilarna 317130:668516 1994 Irene Routio 1 Houtskari, Söderholmen 31780:67014 1959 Pekka T. Lehtinen 1 Nauvo, Boskär, S-osa 32091:66688 1961 Pekka T. Lehtinen 19 320914:666889 1994 Irene Routio 2 Nauvo, Boskär, Långholmen 320847:667034 1994 Irene Routio 3 Nauvo, Ådö, Hundskär 32133:66663 1958 Pekka T. Lehtinen 48 32133:66663 1995 Irene Routio 3 Nauvo, Berghamn, Varpskär 66708:32114 1967 Pekka T. Lehtinen 3 Dragsfjärd, Kolaskär 323990:667012 1995 Irene Routio 2 Korppoo, Hevonkack 320157:670356 1995 Irene Routio 3 Iniö Salmisholm 318572:670376 1992 Irene Routio 3 318560:670391 1992 Irene Routio 1 Turku, Ruissalo 323610:671245 1993 Irene Routio 1 UUSIMAA Hanko, Tvärminne 3287:6642 1909 Gadolin/det Pekka T. Lehtinen 1 Sipoo 340:668 1886 Levander/det Pekka T. Lehtinen 12 Taulukko 1. Suomen kapeasiemenkotilon esiintymispaikat. List 1. The sites where V. angustior has been found in Finland. The sites with as exact coordinates as possible, year of discovery, the discoverer and the number of individuals found are given. 9Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Ekologiasta Kapeasiemenkotilo on osoittautunut Suomessa ainoastaan lounaissaaristossa, Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomen rannikolla esiintyväksi maakotilola- jiksi. Se suosii Suomessa kahdenlaisia biotooppeja, toisaalta lehtometsiä ja toisaalta kosteita rantaniit- tyjä. Ruotsissa tilanne on samankaltainen (Prosch- witz 2003). Virossa kapeasiemenkotilo mainitaan samaan tapaan kosteista lehti- ja sekametsistä sekä märiltä rannikon rantaniityiltä Viron länsi- ja poh- joisrannikolta (Lilleleht 2001- 02, A. Ehlvest 2006, kirje). Suomessa kapeasiemenkotilo suosii reheviä leh- tipuuvaltaisia Dentaria-Lathyrus – tyypin ja LT- tyypin lehtoja, jotka sijaitsevat usein lähellä rantaa, rantaan ajautuneen ja kerääntyneen simpukkakuo- rikalkin vaikutuspiirissä. Kapeasiemenkotilo tavataan myös kauempaa ja ylempää rannasta kuohkeassa lehtomultakarik- keessa. Nämä kotilopopulaatiot ovat usein kalk- kikiven vaikutuspiirissä kuten Houtskärin alueen saarilla ja Kolaskärin saarella. Jungfruskärin esiin- tymispaikan maaperän pH:ksi mitattiin 6,39. Tällaisten esiintymispaikkojen puustoa luon- nehtivat laskentainventointieni mukaan useim- miten pähkinäpensas, saarni, tervaleppä ja vaah- tera. Näiden kesken lajisuhteet voivat vaihdella. Muutama kapeasiemenkotilopopulaatio sijaitsee tervalepikossa ja muutama pähkinäpensaikossa, joissa muuta puustoa ei juurikaan ole. Esiintymispaikkojen putkilokasvisto on korkea- kasvuista, peittävää ja monipuolista, koostuen suo- malaisittain vaateliaista harvinaisistakin lajeista. Putkilokasveista tavataan inventoinnin mukaan useimmiten sinivuokkoa, lehtonurmikkaa, kieloa, haisukurjenpolvea, käärmeenpistonyrttiä ja tai- kinamarjaa. Suomessa harvinaiset tuoksumatara, keltalehdokki ja mäkimeirami kasvavat toisinaan kapeasiemenkotilon esiintymispaikoilla. Kahden esiintymispaikan, Eckerön ja Turun, esiintymät ovat varsin toisenlaisia kosteita puutto- mia rantaniittyjä. Avoimen elinympäristön kasvil- lisuutta luonnehtivat mm. pajulajit, mesiangervo ja rönsyleinikki. Nauvon Boskärissä on vakiintunut kapeasiemenkotilopo- pulaatio. Löytöjä on laajalta alueelta vuosilta 1961 ja 1994. 10 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Nauvon Hundskärissä kapeasiemenkotilo on vähentynyt liiallisen laiduntamisen ja katajan runsastumisen vuoksi. Seuralaislajeista lyhyesti Suomessa ja koko Euroopassakin harvinaisella, uhanalaiseksi arvioidulla kapeasiemenkotilolla on suomalaisittain laaja seuralaislajisto. Kirjallisuus- tiedot ja Turun yliopiston eläinmuseon kokoelma- näytteet mukaan lukien kapeasiemenkotilolla on Suomessa 25 seuralaislajia (Taulukko 2.) Runsain seuralaislaji on kääpiökotilo (Punctum pygmaeum) 24,2 % osuudella, sitten ruskeakiiltoko- tilo (Nesovitrea hammonis) 13,2 % ja lasikotilo (Vit- rina pellucida) 12,1 % . Ainoastaan kirjallisuudessa ja museonäytteen yhteydessä mainitaan uurteis- kotilo (Balea perversa) ja ainoastaan kirjallisuudessa pikkuahmattikotilo (Ena obscura). Yhdellätoista näytealalla, joilla kapeasie- menkotilo esiintyi, maakotiloiden lajimäärä oli kapeasiemenkotilo mukaan lukien seuraava: 7,8,9,9,10,10,11,11,11,15 ja 17. Keskiarvo on 10,7. Näiden näytepisteitten yksilömäärien keskiar- vo on 154,6/ näyteala ja koko yksilömäärä 1701. Edellä mainittujen näytealojen lisäksi laajalti koko Turun saariston alueelta otostamieni 130 lehtomet- sänäytealan yksilömäärien keskiarvo on vain 49,0. Näiden näytealojen lajimäärän keskiarvo on 6,7/ näyteala. Yksilöitä tässä vertailevassa tarkastelus- sa on 6372. Kapeasiemenkotilo esiintyy metsissä pienbiotoopeissa, joissa on selkeä maakotiloiden yksilökeskittymä ja lajistotihentymä. Kapeasiemenkotilon seuralaislajisto suomalai- silla rantaniittybiotoopeilla on varmaankin toisen- lainen, joten lisätutkimuksia tarvitaan. 11Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Salmisholmin pähkinäpensaikossa kapeasiemenkotilo ja pienisiemenkotilo esiintyvät yhdessä. Siemenkotilot muistuttavat eräiden putkilokasvien siemeniä. Siemenkotiloiden kuoret ovat vain noin 2 - 2,5 mm korkeita ja noin 1 - 1,5 mm leveitä. Kuvasta näkyy hyvin iän ja kulumisen aiheuttama kuorien värivaihtelu. 12 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Taulukko 2. Kapeasiemenkotilon seuralaislajit 11 näytealalla. Mukana ovat myös kirjallisuudessa mainitut tiedot sekä Turun yliopiston eläinmuseon näytetietojen varmat seuralaislaji- tiedot. Table 2. Species occurring with V. angustior on 11 sample sites. The information is based on the material collected by author IR. Information from literature and co-occuring species from the collection at the Zoological Museum, University of Turku, are also included. Laji Species Yksilömäärä Individuals % 11/11 yksilöitä keskimää- rin/näyte inds./samp- le (average) mainitaan kirjallisuu- dessa 4/4 mentioned in literature museonäyt- teet (TUR), yksilömäärä inds. in museum samples Vertigo angustior 20 1,2 11 1,8 4 P.pygmaeum 412 24,2 10 41,2 N.hammonis 225 13,2 10 22,5 3 V.pellucida 206 12,1 10 20,6 3 V.costata 190 11,1 5 38,0 1 8 C.bidentata 184 10,8 9 20,4 1 9 E.fulvus 113 6,6 10 11,3 16 C.lubricella 58 3,4 1 58,0 1 V.substriata 48 2,8 7 6,9 1 C.lubrica 44 2,6 7 6,3 7 V.pusilla 39 2,3 6 6,5 3 C.aspera 29 1,7 4 7,3 C.laminata 29 1,7 3 9,7 1 N.petronella 28 1,6 5 5,6 D.ruderatus 27 1,6 5 5,4 1 A.acanthinula 15 0,9 1 15,0 E.strigella 13 0,8 3 4,3 F.fruticicola 7 0,4 2 3,5 C.edentula 3 0,2 2 1,5 V.antivertigo 3 0,2 2 1,5 V.excentrica 3 0,2 2 1,5 1 V.alpestris 3 0,2 1 3,0 1 V.pygmaea 1 1 T.hispidus 1 1 B.perversa - - - - 1 1 E.obscura - - - - 1 Yhteensä 1701 yks. 100% 11/11 154,6 yks. 4/4 47 13Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Aiemmat tiedot A. Luther mainitsee suomalaisen maakotilotutki- muksen ”perusteoksessa” vuonna 1901 pienisie- menkotilon seuraavista paikoista Lounais-Suo- mesta: • Turku, Katariinanlaakso ”vid björk- och hasselrötter” 1yksilö (leg. K.A.Tigerstedt) • Parainen (leg. Erland Nordenskiöld) ja Nystad (leg. H.Söderman). Luther ei mainit- se keräysten tarkkoja vuosilukuja. Jo Lutheria aiemmin Nordenskiöld & Nylander mainitsevat lajin Raaseporin linnalta 1856. Tämä on ensimmäinen havainto Suomesta. Menetelmät Lajia on etsitty lähinnä haavimalla ja maaperä- näyttein. Maaperä- ja karikenäytteiden ottoa te- hokkaammaksi menetelmäksi on osoittautunut haavinta. Haavinta tulee suorittaa aamukasteen aikana, sateessa tai välittömästi sateen jälkeen. Täl- löin kotilot kiipeilevät kasvillisuudessa ja niiden pyydystäminen onnistuu parhaiten. Enimmäkseen laji lymyilee kuivuudelta suojassa sammaleen tai karikkeen joukossa. Haavimalla kerättyjen pie- nisiemenkotiloiden yksilömäärät eivät kuitenkaan nouse kovin suuriksi. Yleensä vain meripihkako- tiloita (Succinea putris) ja nuoria pensaskotiloita (Fruticicola fruticum) voi kerätä suuria määriä tällä menetelmällä. Etsinnän intensiteettiin suhteutettuna kartoi- tuksissa on löytynyt huomattavasti enemmän uusia pienisiemenkotilo- kuin kapeasiemenkoti- loesiintymiä. Uusien pienisiemenkotiloesiintymien löytyminen on varsin todennäköistä. 3 Pienisiemenkotilo Vertigo pygmaea (Draparnaud) Lounais-Suomessa Nykytilanne, esiintymis- ympäristöt Pienisiemenkotilolla on Lounais-Suomessa, Ah- venanmaan läntinen saaristo mukaan lukien, 30 esiintymää (Taulukko 3.), joista yksi 1850-luvulta ja kolme 1800-1900-lukujen vaihteesta. Lounais- Suomessa laji on harvoja ketojen ja niittyjen maa- kotilolajeja. Lajia tavataan laajalti sisämaan joen- varsiniityiltä ulkosaariston ”kataja-alvarikedoille” saakka. Turun - Kaarinan alueella pienisiemenko- tilo on melko yleinen. Monet esiintymispaikat ovat kasvillisuudeltaan matalakasvuisia niittyjä, jopa kalliopaljastumien luonnehtimia ketoja. Kedot ovat lähes poikkeuk- setta vähäpuustoisia, usein katajaa kasvavia, au- rinkoisia ja etelään viettäviä. Pienisiemenkotilon elinympäristönä voi olla jopa linnanraunioita ym- päröivät niityt. Esiintymien putkilokasvillisuutta luonnehtivat mm. ahdekaunokki, päivänkakkara, sikoangervo, kissankello, kalliokielo, metsäapila sekä poimuleh- ti-, matara- ja hanhikkilajit. Esiintymispaikat ovat kasvillisuudeltaan monipuolisia ja runsaslajisia. Pienisiemenkotiloa on löytynyt havainnoimalla mm. kesämaksaruohon tyveltä ja niittysuolahei- nän lehdeltä. Puustoisin lounaissuomalainen biotooppi, jossa pienisiemenkotilo esiintyy, on Iniön Salmisholme- nissa. Täällä sitä tavataan entisellä laidunniittyalu- eella, joka nyttemmin on umpeutunut reheväksi pähkinäpensaslehdoksi. Alue on ainoa, jossa se esiintyy samalla näytealalla kapeasiemenkotilon kanssa. R. Saarinen (Saarinen 1956) kirjoittaa löytäneen- sä lajin Naantalin Luonnonmaalta kedoilta ja kor- keakasvuisilta metsäapilavaltaisilta niityiltä, jopa peltojen reunoilta rehevästä kasvillisuudesta. 14 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Pienisiemenkotilo esiintyy avoimilla kedoilla ja niityillä. Elinympäristöä Kuusiston Lyhdyssä (ylempi kuva) ja Kuusiston linnan raunioilla (alempi kuva). Pienisiemenkotilon seuralaislajeina kedoilla esiintyvät mm. soikeasirokotilo (Vallonia excent- rica), silokotilo (Cochlicopa lubrica), lasikotilo (Vit- rina pellucida), takkukotilo (Trochulus hispidus) ja ruskeakiiltokotilo (Nesovitrea hammonis). 15Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Paikka Koordinaatit Vuosi Havaitsija Löydetyt yksilöt AHVENANMAA Kökar, Karlbylandet, saaren keskiosa 3158:6661 1955 A. Petäjä, H. Vesanto 1 (kirjallisuustieto) Kökar, Bergskär, 31631:66577 1955 A. Petäjä, H. Vesanto “runsaammin” kuin Karlbyssä (kirj. tieto) Sottunga, Mosshaga 3144:6689 1957 Pekka T. Lehtinen 2 Vårdö, Fålungskär 3134:6700 1960 Pekka T. Lehtinen 5 Brändö, Norra Härholmen 31764:67296 1959 Pekka T. Lehtinen 2 VARSINAIS-SUOMI Naantali, Luonnonmaa, “Kukola” 1955 R. Saarinen 13 (kirjallisuustieto) Naantali, Luonnonmaa, “Kukolan tila” 1955 R. Saarinen 3 (kirj. tieto) Naantali, Luonnonmaa, “Jaakkola” 1955 R. Saarinen 1 (kirj. tieto) Iniö, Salmisholm 318572:670378 1992 Irene Routio 3 Parainen, Lapplahti 3229:6697 1954 Pekka T. Lehtinen 12 Parainen, Hyvilemp 3235:6696 1957 Pekka T. Lehtinen 1 Parainen, Tara, Skogsö 32359:66982 1957 Pekka T. Lehtinen 12 Korpoo, Åvensor 3199:6699 1956 Pekka T. Lehtinen 10 Korppoo, Lövskär, Hummelskär 31893:66838 1956 Pekka T. Lehtinen 2 Korppoo, Jungklupp-Finnö 3194:6687 ? Pekka T. Lehtinen 2 Korppoo, Jurmo, Norrby 3197:6647 1957 Pekka T. Lehtinen 3 Korppoo, Jurmo, Eteläriutta 319675:664676 1994 Irene Routio 3 Kaarina, Kuusisto, Lyhty 324927:670602 1993 Irene Routio 5 Kaarina, Kuusisto, Lyhty 324927:670602 2005 Irene Routio 1 Kaarina, Kuusistonlinna 325094:670816 2006 Irene Routio 4 Kaarina, Lemunniemi 324190:670742 2006 Irene Routio 3 Lieto, Nautelankoski 325112:672491 1992 Irene Routio 2 Lieto, Nautelankoski 325112:672491 1996 Irene Routio 2 Turku, Kakskerta, Brinkhall 32376:67045 2007 Irene Routio 3 Turku, Ruissalo, Kartano 323511:671204 2007 Irene Routio 5 Turku, Ruissalo, Kansanpuisto 323467:671201 2007 Irene Routio 4 Turku, Halinen, Virnamäki 32424:67151 2007 Irene Routio 1 Turku, Hirvensalo, Friskala 323795:670842 2008 Irene Routio 1 Taulukko 3. Pienisiemenkotilon nykyesiintymät Lounais-Suomessa. List 3. V. pygmaea in SW-Finland. In the list is mentioned the fi nding site with as exact coordinates as possible, the fi nding year, the observer and the number of individuals found 16 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Kökar Föglö Korppoo Nauvo Brändö Dragsfjärd Saltvik Tammisaari Uusikaupunki Hanko Kustavi Eura Vårdö Laitila IniöKumlinge Somero Urjala Tam Loimaa Perniö Kemiö Yläne Houtskari Pöytyä Turku Parainen Mynämäki Halikko Kisko Sauvo Pohja Lieto Säkylä Sottunga Kiikala Forssa Paimio Sund Num Rymättylä Karjaa Salo Ypäjä Alastaro y Marttila Vehmaa Koski Tl Pertteli Taivassalo Aura m Jokioinen Velkua Nousiainen Mellilä Piikkiö Vampula Särkisalo Karjalohja Oripää Humppila Kuusjoki Suomusjärvi Masku Vahto Västanfjärd Muurla Askainen Tarvasjoki Kaarina Raisio Naantali Lemu Samm Merimasku Rusko Lumparland amina © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/08 © Lounais-Suomen ympäristökeskus Suomi Ruotsi Venäjä Viro 0 2010 km ennen v.1990 jälkeen v.1990 Kartta 2. Pienisiemenkotilon esiintymispaikat Lounais-Suomessa. Map 2. Sites where Vertigo pygmaea has been found in the archipelago of SW-Finland. 17Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Kulttuurivaikutuksesta hyötyvä laji Perinnemaisemien perustaminen ja hoito näyttäi- sivät hyödyttävän pienisiemenkotiloa Suomessa (Routio 1992 b, 1993 b, 1996 b, 2006, 2008). Pieni- siemenkotilo onkin Vertigo-suvun lajeista parhai- ten kulttuuribiotoopeissa menestyvä laji (Prosch- witz 2003). On mahdollista, että umpeenkasvun estäminen ja niittyjen hoito auttaa ainakin tämän lajin menestymistä. Toisaalta ylilaiduntaminen, tallaantuminen ja muunlainen kasvillisuuden lii- allinen kulutus heikentävät lopulta niityn kaikkien maakotilopopulaatioiden elinolosuhteita. Valitettavasti pH-mittauksiin ei ole saatu tutki- musrahoitusta. Pienisiemenkotilon esiintymiskoh- dasta on Kökarin Bengtskäriltä mitattu kalkkikivi- juonteen kohdalta pH 7,5 (Petäjä & Vesanto 1959). Suomessa laji on kokonaisuutena kuitenkin vain lievästi kalkinsuosija, muiden ympäristötekijöiden vaikuttaessa enemmän sen elinolosuhteisiin. Viimeisimmät etsinnät ovat Turun ympäristössä olleet tuloksellisia, mutta mm. Laitilan Untamalas- sa, Naantalin Kuparivuorella ja Dragsfjärdin Hiitti- sissä tuloksettomia. Valitettavasti luontoiventoin- neissa, mm. perinnemaisemainventoinneissa, tätä lajia ei ole huomioitu lainkaan. Pienisiemenkotiloa lienee löydettävissä idästä esim. Paimion, Salon, Perttelin sekä Perniön seu- dulta sekä toisaalta lännestä Askaisten - Mynämäen seudulta. Näiden kuntien alueella on potentiaalisia esiintymispaikkoja runsaasti. Muualla Euroopassa Suomessa pienisiemenkotilo on levinneisyytensä pohjoisella rajalla. Ruotsissa laji viihtyy avoimil- la alueilla ja on runsaimmillaan ruohostoniityillä, mutta sitä tavataan myös kuivissa alvarimaisissa ja kosteammissakin biotoopeissa. Laji ei ole Ruotsissa voimakkaasti kalkinsuosija, mutta on tavallises- ti runsaampi kalkkialueilla ja korkeamman pH:n ympäristöissä (Proschwitz 2003). Suomessa tilanne on samankaltainen. Virossa pienisiemenkotilo ei ole uhanalainen. Etelämpänä Euroopassa laji on varsin yleinen niit- tylaji, paikoitellen jopa yleisin siemenkotilosuvun edustaja. 18 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Especially Dr. Pekka T. Lehtinen has searched for Vertigo angustior and V. pygmaea especially in SW Finland since the 1950´s. Irene Routio has searched the same area since the 1980´s. The aim is to com- bine the results of the two searches and proviede information on the ecology and populations of the- se relatively poorly known species in Finland. Any available literature is also included. V. angustior is included in the EU Natural di- rective appendix II. It is considered an endange- red species throughout Europe. V. pygmaea has been found to be low in numbers yet, typical of the meadows and fi elds of SW Finland. The species has previously been considered as an endangered forest species in Finland. Vertigo angustior (Jeffreys) is not mentioned in the earliest broad scale study of Finnish land snails (Nordenskiöld & Nylander 1856, Luther 1901). The species was found for the fi rst time in Finland in 1955 on Kökar Island (Petäjä & Vesanto 1955). After this, P.T. Lehtinen studied the collections of the University of Helsinki and the Finnish Institute of Marine Research and found that it had been collected by C.A.J.Gadolin in 1886 in Sipoo. K.M. Levander had found samples of V. angustior in Tvärminne of Hanko,in 1909. He had assumed it to be Vertigo pusilla (Lehtinen 1957). P.T.Lehtinen continued to look for the species in Finland from the 1950s-1960´s and the author from the late 1980s (Routio 1992 a, 1993 a, 1996 a). This article combines two searches for V. angustior that have been carried out independently of each other. The islands of the Finnish archipelago are very scattered and it is hard to fi nd new sites or to samp- le enough detritus. The whole SW archipelago in- cludes about 5890 islands over 1 hectare in size. English summary Methods and discussion The detritus was screened qualitatively and the land snails’ shells were picked from the screened material under a magnifying glass. We have iden- tifi d the species under a light microscope. V. angustior has been found 22 times, of which 20 were recorded between 1955 and1995. A total of 19 sites of occurrence have been found (Map 1., List 1.). 198 V. angustior specimens have been recorded and the literature mentions an additional “bountiful” occurrence of V. angustior on Kökar island, Idö (Petäjä and Vesanto 1955). Our samples contained 1-81 specimens. However, the majority of our samples (16 out of the total 22) contained only 1-3 individuals. The species occurs sparsely, only a few specimens per sample. The populations seem to be very scattered and sparse. V. angustior is most likely to be found on islands of deciduous woodland close to Houtskari and Nauvo. No new sites of occurrence have been found re- cently. At present, this species is known in Finland only from the most south-western zoogeographical zones A and V, albeit the two oldest sites are more eastern, being situated in zone U. It can, however, be expected to occur in various other sites in Fin- land too, particularly in the coastal meadows of Åland. Habitats As discussed above, V. angustior has been found in Finland only in the SW archipelago, in Åland and on the coast of southern Finland. It prefers two dif- ferent kinds of habitats: semi-open, rich deciduous forests, usually near the shoreline, and calcareous wet coastal meadows. Along calcareous coasts, V. angustior may occur in shore habitats. In Sweden, V. angustior has the same two ecological optima but is also found on calcareous fens (Proschwitz 2003). 19Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 In Estonia, V. angustior is reported analagously as a species of wet deciduous and mixed forests and of coastal, wet meadows on western and nort- hern coasts (Lilleleht 2001-02, A.Ehlvest 2006, pers. comm.). In Finland, V. angustior prefers rich deciduous forests usually near the sea shore, where mussel shell debris has collected on the shore. Limesto- ne infl uences the habitat on Houtskari island and there the species can also be found further from shore in light, deciduous litter. At the wooded sites, the vegetation is rich and quite dense by Finnish standards and includes demanding vascular plant species that are rare in Finland. In order of commonness, the dominating species present in the habitats of V. angustior are: Cory- lus avellana, Fraxinus excelsior, Alnus glutinosa and Acer platanoides . The vegetation was studied in an area with a radius of three metres. In order of commonness: Hepatica nobilis, Poa nemoralis, Convallaria majalis, Geranium robertianum, Vin- cetoxicum hirundinaria and Ribes alpinum were also present. Furthermore, vascular plants that are rare in Finland, such as Galium odoratum, Platant- hera chlorantha and Origanum vulgare have been found in V. angustior habitats. Many of the habitats are old, out of use grazing areas. However, some areas have recently begun to be grazed again and sometimes it has been too intensive resulting in a decline in the population at at least one site. At two sites, Eckerö and Turku, the habitats are quite different from the others, being treeless co- astal meadows. These open habitats are characte- rized by Salix –species, Filipendula ulmaria and Ranunculus repens. Species occuring with Vertigo angustior The species occurring with V. angustior, have been listed in Table 2. The most abundant species with V. angustior are Punctum pygmaeum, Nesovitrea hammonis and Vitrina pellucida. Altogether, a to- tal of 25 land snail species have been found at the same sites with V. angustior. This means that V. angustior occurs in exceptionally rich ecosystems with high diversity. 130 sites where V.angustior is not found were sampled. These sites give extensive coverage of the archipelago of Turku. The average number of land snail individuals found in these sites was 49,0. On sites where V. angustior is found, the average can be as high as 154,6. The average number of species are 6,7 and 10,7 respectively for sites where V. angustior is not found and where it is found. It can be concluded that, in Finland, V. angustior occurs in areas where the biodiversity is exceptio- nally high. I used a standardized method of taking the sample from an area with a radius of 3 metres. Vertigo pygmaea Vertigo pygmaea (Draparnaud) has fi rst been re- corded in Finland in 1856 by A.E. Nordenskiöld and A.E. Nylander. V. pygmaea is considered as a quite rare but ty- pical land snail species in southern and southwes- tern Finland. It has been documented mostly in less open forested areas from inland riversides to the meadows of outer islands (Map 2.). V. pygmaea is among the few Finnish land snails that thrives in meadows and in open, dry fens. It is possible that it benefi ts from human activity that prevents meadows being grown over. A total of 30 sites of occurence are known (List 3.). It is quite common around the Turku-Kaarina district. V. pygmaea is easiest to collect, using a net, in rainy weather or early in the morning when the air moisture is highest and the species is climbing on the vegetation. It is far easier to observe than V. angustior. 20 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 Kirjal l isuus - References Lehtinen, P. T. 1957: Lisätietoja Vertigo angustiorin esiintymisestä Suomessa. Luonnon Tutkija 61 (2): 60-61. Lilleleht, V. (toinkonna esimees) 2001-02: Eesti Punane Raamat. - Eesti Teaduste Akadeemia Looduskaitse Komisjoni. Luther, A. 1901: Bidrag till kännedomen land- och sötvattengastropodernas utbredning I Finland. Acta Societis pro Fauna et Flora Fennica, XX, N:o 3. Nordenskiöld, A. E. & Nylander, A. E. 1856: Finlans Mollusker. Petäjä, A & Vesanto, H. 1955: Kotilohavaintoja Kökarista (A). Luonnon Tutkija, 59 (5):153-154. Petäjä, A. & Vesanto, H. 1959: Maanilviäishavaintoja Köökarista(A). Luonnon Tutkija 63(1): 21-22. Proschwitz, T. von 2003: A review of the distribution, habitat selection and conservation status of the species of the genus Verti- go in Scandinavia (Denmark, Norway and Sweden). Heldia Band 5, Sonderheft 7:27-50. Routio, I. 1992 a: Kiskon Korkianiemenkallion, Halikon Vuorelanmäen, Iniön Salmisholmin, Korppoon Åvensorin ja Paraisten Pexorholmin lehtojen sekä Paraisten Parsbyn kalkkilouhosten maakotilokartoitus. Turun ja Porin lääninhallitus. Routio, I. 1992 b: Nautelankosken ketorinteen maakotilokartoitus. – Härkätien ympäristönsuojeluyhdistys. Routio, I. 1993 a: Maakotilokartoitus. Turku Ruissalo, Kisko Korkianiemenkallio, Kisko Malmberg, Kisko Sorronniemi, Lemu Luodonmaa ja Eura Harola. Turun ja Porin lääninhallitus. Routio, I. 1993 b: Maakotilokartoitus: Kuusiston Paltta, Lyhty, kartano ja linnanrauniot. – Kaarinan kaupunki.Ympäristönsuoje- lutoimisto. Routio, I. 1996 a: Maanilviäiskartoitus Metsähallituksen lounaisilla luonnonsuojelualueilla 1994-1995. Metsähallitus. Routio, I. 1996 b: Liedon Nautelankosken ketorinteen maakotiloiden seurantakartoitus. – Härkätien ympäristönsuojeluyhdistys. Routio, I. 2006: Kaarinan Kuusistonlinnan maakotiloista – vertailuaineisto. – Tmi Luontosäde/ Kaarinan kaupunki / LIFE Routio, I. 2008: Changes in land snail populations at Kuusisto castle, SW-Finland. Memoranda Soc.Fauna Flora Fennica 84:52-55 Saarinen, R. 1956: Kuorellisten ja kuorettomien etanoiden esiintyminen Luonnonmaalla eri biotoopeissa. Luk-työ,Turun Yliopis- ton biologian laitos. Kirjoittajan osoite/Adress of author: Eläinmuseo, 20014 Turun yliopisto/ Zoological Museum, University of Turku, FI-20014 Turku, Finland Kiitokset Erityisesti Pekka T. Lehtiselle tietojen käyttöoikeudesta ja kommenteista. Seppo Koponen, Adrian Norris, Anna Ehlvest, Metsähallitus/Leif Lindgren, Kaarinan kaupunki/Jouni Saario, Turun yliopiston maantieteenlaitos/Leena Laurila ja Jani Helin. Jenny ja Antti Wihurin Säätiö, Turun kaupunki, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Härkätien ympäris- tönsuojeluyhdistys, LIFE02Nat/Fin/8468-projekti. 21Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 KUVAILULEHTI Julkaisija Lounais-Suomen ympäristökeskus Julkaisuaika Joulukuu 2008 Tekijä(t) Irene Routio Julkaisun nimi Kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) ja pienisiemenkotilon (Vertigo pygmaea) esiintymisestä ja ekologiasta Suomessa (Förekomsten av smal grynsnäcka (Vertigo angustior) och ängsgrynsnäcka (Vertigo pygmaea) och deras ekologi i Finland) Julkaisusarjan nimi ja numero Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2008 Julkaisun teema Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Asiasanat Nilviäiset, uhanalaiset lajit, elinympäristö Rahoittaja/ toimeksiantaja ISBN (nid.) 978-952-11-3269-8 ISBN (PDF) 978-952-11-3270-4 ISSN (pain.) 1796-1750 ISSN (verkkoj.) 1796-1769 Sivuja 22 Kieli suomi Luottamuksellisuus julkinen Hinta (sis.alv 8 %) - Julkaisun myynti/ jakaja Lounais-Suomen ympäristökeskus, PL 47, 20801 Turku, puh. (vaihde) 020 610 102 Julkaisun kustantaja Lounais-Suomen ympäristökeskus Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2008 Julkaisun tavoitteena on lisätä tietämystä harvinaisten pienkotilolajien esiintymisestä Suomessa. Kapeasiemenkotilo Euroopassa laajalti levinnyt. Pohjoismaissa laji on harvinaisempi ja levinneisyys haja- naisempaa. Pienisiemenkotilo puolestaan on osoittautunut vähälukuiseksi, mutta tyypilliseksi kotiloksi Lounais-Suomen kedoilla ja niityillä. Julkaisuun on koottu kaikki Suomessa tehdyt tunnetut kapeansiemenkotilon ja pienisiemenkotilon löytötiedot eliömaakunnittain jaoteltuna. Havaintopaikat, yksityiskohtainen sijainti, löytövuosi, havain- noitsija sekä yksityiskohtaisemmat havaintotiedot on esitetty taulukkomuodossa. Kummankin kotilolajin havaintotiedot keskittyvät Lounais-Suomen saaristoon. Lajin tyypilliset elinympäristöt Lounais-Suomessa kuvataan. Kapeasiemenkotilo suosii Suomessa reheviä lehtipuuvaltaisia Dentaria-Lathyrus –tyypin ja LT-tyypin leh- toja, jotka sijaitsevat usein rannan läheisyydessä, sinne ajautuneen ja kerääntyneen simpukkakalkin vaiku- tuspiirissä. Pienisiemenkotilo puolestaan on tavattu lähinnä matalakasvuisilta niityiltä ja kalliopaljastumien luonnehtimilta kedoilta. Kedot ovat yleensä vähäpuustoisia, katajaa kasvavia etelään viettäviä lämpimiä ketorinteitä. 22 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Sydvästra Finlands miljöcentral Datum December 2008 Författare Irene Routio Publikationens titel Kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) ja pienisiemenkotilon (Vertigo pygmaea) esiintymisestä ja ekologiasta Suomessa (Förekomsten av smal grynsnäcka (Vertigo angustior) och ängsgrynsnäcka (Vertigo pygmaea) och deras ekologi i Finland) Publikationsserie och nummer Sydvästra Finlands miljöcentrals rapporter 20/2008 Publikationens tema Publikationens delar/ andra publikationer Sammandrag Målet för publikationen är att öka kunskapen om förekomsten av sällsynta smala grynsnäckor i Finland. Den smala grynsnäckan har vida brett ut sig i Europa. I de nordiska länderna är arten mera sällsynt och utbredningen mera splittrad. Ängsgrynsnäckan har för sin del visat sig vara mera fåtalig, men en typisk snäcka på fälten och ängarna i sydvästra Finland. I publikationen har samlats de kända uppgifterna om var man funnit den smala grynsnäckan och ängsgryns- näckan, indelade enligt biosamhällenas landskap. Observationsställena, deras detaljerade läge, fyndåret, observa- tören samt mer detaljerade uppgifter om observationen fi nns angivna i form av tabeller. Uppgifterna om observationerna för vardera arten av snäckorna koncentrerar sig till Sydvästra Finlands skär- gård. De för arten typiska livsmiljöerna i Sydvästra Finland beskrivs. Den smala grynsnäckan gynnar i Finland frodiga, lövträdsdominerade lundar av LT (Silene Alnus) -typ och typen Dentaria-Lathyrus, vilka ofta är belägna i närheten av stranden, inom infl uensområdet för snäckkalk som drivit dit och samlats där. Ängsgrynsnäckan har för sin del påträffats främst på ängar med låg växtlighet och fält som karakteriseras av blottat berg. Fälten har i allmänhet varma ängssluttningar med litet trädbestånd, som sluttar mot söder, där det växer enar. Nyckelord mollusker, utrotningshotade arter, livsmiljö Finansiär/ uppdragsgivare ISBN (hft.) 978-952-11-3269-8 ISBN (PDF) 978-952-11-3270-4 ISSN (print) 1796-1750 ISSN (online) 1796-1769 Sidantal 22 Språk fi nska Offentlighet offentlig Pris (inneh. moms 8 %) - Beställningar/ distribution Sydvästra Finlands miljöcentral, PB 47, 20801 ÅB0, tel. (växel) 020 610 102 Förläggare Sydvästra Finlands miljöcentral Tryckeri/tryckningsort och -år Edita Prima Oy, Helsingfors 2008 Lounais-Suomen ympäristökeskus Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20 | 2008 ISBN 978-952-11-3269-8 (nid.) ISBN 978-952-11-3270-4 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) L o u n a is -S u o m e n y m p ä r is t ö k e s k u S Kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) ja pienisiemenkotilon (Vertigo pygmaea) esiintymisestä ja ekologiasta Suomessa Irene Routio k a p e a s ie m e n k o t il o n (v e r t ig o a n g u s t io r ) ja p ie n is ie m e n k o t il o n (v e r t ig o p y g m a e a ) e s iin t y m is e s t ä ja e k o l o g ia s t a s u o m e s s a SISÄLLYS 1 Johdanto 2 Kapeasiemenkotilo Vertigo angustior(Jeffreys) Suomessa Aikaisemmat tiedot Menetelmät Nykytilanne Ekologiasta Seuralaislajeista lyhyesti 3 Pienisiemenkotilo Vertigo pygmaea(Draparnaud) Lounais-Suomessa Aiemmat tiedot Menetelmät Nykytilanne, esiintymisympäristöt Kulttuurivaikutuksestahyötyvä laji Muualla Euroopassa English summary Kirjallisuus - References KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD