Valokuvaaminen terveydenhuollon ja sairaanhoidon odotustiloissa sekä sosiaalihuollon asiakaspalvelupisteissä Oikeudelliset reunaehdot ja sääntelyn tarpeen arviointi Oikeusministeriön julkaisuja Jus� � eministeriets publika� oner 2022:6Selvityksiä ja ohjeita Utredningar och anvisningar Valokuvaaminen terveydenhuollon ja sairaanhoidon odotustiloissa sekä sosiaalihuollon asiakaspalvelupisteissä Oikeudelliset reunaehdot ja sääntelyn tarpeen arviointi Päivi Korpisaari Oikeusministeriö Helsinki 2022 Oikeusministeriön julkaisuja 2022:6 Oikeusministeriö CC BY-SA 4.0 ISBN pdf: 978-952-259-929-2 ISSN pdf: 2490-0990 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2022 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/ Kuvailulehti 31.3.2022 Valokuvaaminen terveydenhuollon ja sairaanhoidon odotustiloissa sekä sosiaalihuollon asiakaspalvelupisteissä Oikeudelliset reunaehdot ja sääntelyn tarpeen arviointi Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2022:6 Teema Selvityksiä ja ohjeita Julkaisija Oikeusministeriö Tekijä/t Päivi Korpisaari Kieli suomi Sivumäärä 107 Tiivistelmä Terveyden- ja sairaanhoidon potilaiden ja sosiaalihuollon asiakkaiden yksityisyydensuoja on puutteellinen, koska rikoslain salakatselusäännökset tai muukaan lainsäädäntö ei suojaa ihmistä sairaaloiden odotustiloissa tai sosiaalihuollon asiakaspalvelupisteissä tapahtuvalta kuvaamiselta. Julkisen terveydenhuollon palveluntarjoajilla ja sosiaalipalveluja tarjoavilla viranomaisilla ei myöskään ole oikeutta kieltää näissä paikoissa tapahtuvaa kuvaamista, vaikka asioinnissa on usein kysymys potilaan tai asiakkaan yksityiselämän ydinalueelle kuuluvasta toiminnasta. Yksityisyydensuojaa voitaisiin tehostaa lisäämällä potilas- ja asiakaslakeihin potilaiden ja asiakkaiden oikeudetonta kuvaamista hoito- ja asiointipaikassa koskeva kielto. Oikeudettomuuskriteeri turvaisi esimerkiksi sananvapauden käytön kannalta tärkeää journalistista toimintaa. Olisi syytä selvittää tarkemmin, minkälaisiin tiloihin kuvauskielto olisi perusteltua ulottaa ottaen huomioon yksityisyyden suoja sekä sananvapauden asema ja merkitys demokraattisessa yhteiskunnassa sekä yksilön itseilmaisun toteuttamisessa. Salakatselusäännöksen rangaistavuuden alan laajentamista ei ehdoteta. Kotisairaanhoidon työntekijöiden yksityisyydensuoja on puutteellinen ja se tulisi järjestää työntekijän, potilaan ja työnantajan oikeutetut intressit tasapainottavalla lainsäädännöllä. Asiasanat potilaat, salakatselu, sananvapaus, valokuvat, yksityiselämän suoja ISBN PDF 978-952-259-929-2 ISSN PDF 2490-0990 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-929-2 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-929-2 Presentationsblad 31.3.2022 Fotografering i väntrummen inom hälso- och sjukvården samt vid serviceställena inom socialvården Rättsliga ramvillkor och bedömning av regleringsbehovet Justitieministeriets publikationer, Utredningar och anvisningar 2022:6 Tema Utredningar och anvisningar Utgivare Justitieministeriet Författare Päivi Korpisaari Språk finska Sidantal 107 Referat Integritetsskyddet för patienter inom hälso- och sjukvården och klienter inom socialvården är bristfälligt, eftersom strafflagens bestämmelser om olovlig observation eller annan lagstiftning inte skyddar människor mot fotografering i sjukhusens väntrum eller vid serviceställen inom socialvården. Tillhandahållare av offentliga hälso- och sjukvårdstjänster och myndigheter som tillhandahåller socialservice har heller inte rätt att förbjuda fotografering på dessa platser, även om uträttandet av ärenden ofta handlar om verksamhet som hör till kärnområdet i patientens eller klientens privatliv. Integritetsskyddet kan effektiviseras genom att det till patient- och klientlagarna fogas ett förbud mot obehörig fotografering av patienter och klienter på vård- och serviceställen. Obehörighetskriteriet tryggar till exempel journalistisk verksamhet som är viktig med tanke på utövandet av yttrandefriheten. Det finns skäl att närmare utreda till vilka utrymmen det är motiverat att utsträcka fotograferingsförbudet med beaktande av integritetsskyddet samt yttrandefrihetens ställning och betydelse i ett demokratiskt samhälle och för individens möjligheter att uttrycka sig själv. Det föreslås ingen utvidgning av området för straffbarhet i fråga om bestämmelsen om olovlig observation. Integritetsskyddet för anställda inom hemsjukvården är bristfälligt och bör ordnas genom lagstiftning som balanserar arbetstagarnas, patienternas och arbetsgivarnas berättigade intressen. Nyckelord skydd för privatlivet, patienter, olovlig observation, yttrandefrihet, fotografier ISBN PDF 978-952-259-929-2 ISSN PDF 2490-0990 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-929-2 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-929-2 Description sheet 31 March 2022 Photography in healthcare waiting spaces and social welfare client service points Legal considerations and assessing the need for regulation Publications of the Ministry of Justice, Reports and guidelines 2022:6 Subject Reports and guidelines Publisher Ministry of Justice, Finland Author(s) Päivi Korpisaari Language Finnish Pages 107 Abstract Privacy protection of healthcare patients and social welfare clients is inadequate because photographing of individuals in hospital waiting spaces and in social welfare client service points is not illegal under the provisions on illicit observation contained in the Criminal Code of Finland or under other laws. Moreover, public healthcare service providers and the authorities providing social services do not have the right to prohibit photography in these places even though the use of the services often involves matters that are at the core of the patients’ or clients’ private life. The protection of privacy could be strengthened by adding provisions prohibiting illegal photography of patients and clients in places of treatment and service locations to the laws on patients and clients. The punishability criterion would for example safeguard journalistic activities that are important for exercising the freedom of speech. It should be examined in more detail to which premises the prohibition of photography should be applied, taking into account the protection of privacy and the status and significance of the freedom of speech in a democratic society and in matters concerning individual self-expression. No extension of the scope of punishability of illicit observation is proposed. The privacy protection of home nursing workers is inadequate and should be based on legislation balancing the legitimate interests of the employee, the patient and the employer. Keywords privacy protection, patients, illicit observation, freedom of speech, photographs ISBN PDF 978-952-259-929-2 ISSN PDF 2490-0990 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-929-2 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-929-2 Sisältö 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 1.1 Lähtökohdat: kuvaaminen ja kuvien lähettäminen osana sananvapautta ja itsensä ilmaisua.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 1.2 Selvityksen kohde, tarkoitus, aineisto ja toteutustapa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 2 Perus- ja ihmisoikeudet ja niiden merkitys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.1 Valtion velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 2.2 Oikeus henkilökohtaiseen vapauteen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 2.3 Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.3.1 Yksityiselämän suoja.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.3.1.1 Arvioinnin lähtökohdat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.3.1.2 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 2.3.2 Henkilötietojen suoja.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 2.4 Sananvapaus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 2.5 Perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisen edellytykset.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 2.6 Oikeuksien väärinkäytön kielto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 3 Kuvaaminen sananvapauden ja sitä rajoittavan säännöstön nojalla.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 3.1 Kuvaaminen lähtökohtaisesti sallittua.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 3.2 Journalismista ja journalistisen toiminnan mahdollisesta erityisasemasta.. . . . . . . . . . . . 42 3.2.1 Voidaanko journalismia määritellä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 3.2.2 Journalistisen toiminnan erityissääntelystä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 3.3 Salakuuntelu ja salakatselu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 3.3.1 Salakuuntelu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 3.3.2 Salakatselu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 3.3.3 Kuvaaminen terveyskeskusten, sairaaloiden ja muiden vastaavien laitosten yleisissä tiloissa sekä viranomaisten asiointipisteissä ei ole salakatselua.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 3.3.4 Hoitohenkilökunnan kuvaaminen kotisairaalassa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 3.4 Tilanteet, joissa kuvaus- ja julkaisurajoituksista voidaan sopia tai ne voidaan asettaa palvelun ehdoksi.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 4 Lainsäädäntötarpeen arviointi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 4.1 Johdanto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 4.2 Ei-rikosoikeudelliset keinot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 4.2.1 Tietosuojalainsäädäntö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 4.2.2 Kotisairaanhoito ja terveydenhuoltolaki.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77 4.2.3 Vahingonkorvausvastuu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78 4.2.4 Kuvauskielto tai toimivaltasäännös potilaslaissa ja asiakaslaissa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 4.3 Salakuuntelu- ja/tai salakatselusäännöksen rangaistavuuden alan laajentaminen. 82 4.3.1 Kriminalisoinnista perus- ja ihmisoikeuksien suojakeinona.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 4.3.2 Kriminalisointiperiaatteiden soveltaminen kuvaamiseen terveyden- ja sairaanhoidon sekä sosiaalihuollon odotustiloissa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87 5 Yhteenveto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96 Lähteet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 8 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 1 Johdanto 1.1 Lähtökohdat: kuvaaminen ja kuvien lähettäminen osana sananvapautta ja itsensä ilmaisua Valokuvaamisesta ja kuvien jakamisesta erilaisissa sosiaalisen median palveluissa – joko ystävien kesken tai laajemmallekin joukolle – on tullut olennainen osa monien ihmisten jokapäiväistä elämää. Ilmiö on yleistynyt, kun kännykkäkamerat ja jokaisen ulottuvilla ole- vat verkkoyhteydet ovat mahdollistaneet kuvien ottamisen ja jakamisen nopeasti ja hel- posti.1 Tarve oman elämän ja etenkin sen huippukohtien dokumentoimiseen kuvaamalla on toki jo vanhempaa perua.2 Kuvien jakaminen voi toimia visuaalisen kommunikoinnin ja itseilmaisun välineenä tai puheenaiheena itsessään.3 Kuvalla voidaan kertoa meneillään olevasta treenistä, nähdystä onnettomuudesta, herkku- tai arkiruoasta tai vaikkapa käynnistä lääkärissä tai laborato- riossa. Kommunikointia helpottaa se, että viestinnän ei tarvitse olla samanaikaista vies- tinnän osapuolten kesken.4 Kuvaaja ei toisen kuvaviestiin vastatessaan välttämättä kiin- nitä huomiota siihen, ottaako hän kuvan etu- vai takakameralla, vaan kuva otetaan siihen suuntaan, johon kamera osoittaa, kun kaverin lähettämä kuvaviesti avataan.5 Tärkeäm- pää kuin kuvan sisältö on joskus se, että ylipäätään reagoidaan toiselta vastaanotettuun viestiin. Informaation välittämisen lisäksi kuvia jaetaan myös ihmisten välisten yhteyksien luomi- seksi ja vahvistamiseksi. Tällöin ei välttämättä kuvan tai sanoman sisältö ole keskiössä, vaan viestintää itsessään pidetään tärkeänä.6 Kyse on eräänlaisesta visuaalisesta ”small tal- kista” tai ”rituaaliviestinnästä”.7 Viestillä voidaan myös osoittaa, että vastaanottaja on lähet- täjän ajatuksissa.8 Eräs tutkija on kirjallisen viestinnän osalta kuvannut vastaavaa ilmiötä 1 Niemelä-Nyrhinen – Seppänen 2020, s. 1043–1044; Rapport 2019:7, s. 13. 2 Ks. Niemelä-Nyrhinen – Seppänen 2021, s. 2–3. 3 Lobinger 2016, s. 475 ja 479–481. 4 Niemelä-Nyrhinen – Seppänen 2021, s. 11. 5 Ibid. 6 Lobinger 2016, s. 481–482. 7 Villi 2012, s. 42–50; Ks. myös Villi 2010. 8 Villi 2010, s. 115. 9 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 toteamalla, että ”content is not king, but ’keeping in touch’ is”.9 Viestinnällä ei välttämättä ole informaatioarvoa eikä sillä pyritä dialogiin, vaan sosiaaliseen kanssakäymiseen.10 Nykypäivänä kuva ei kerro vain sitä, mitä on tapahtunut, vaan jopa sen, mitä on tapahtu- massa.11 Kuvien lisäksi jaetaan myös videoita. Esimerkiksi Facebookin ja YouTuben kautta on helppo jakaa tapahtumia ns. ”suorana lähetyksenä”. TikTok puolestaan on nimenomaan videonjakoon erikoistunut sovellus, johon voi yhdistää musiikkia ja erilaisia muita ele- menttejä. Liikkuvan kuvan lisäksi näihin liitetään monesti ääni, jolloin kyse on audiovisuaa- lisesta kerronnasta. Näitä kaikkia kuvaus- ja kuvanjakotapoja voi käyttää kännykällä, eli esi- neellä, joka monilla ihmisillä on lähes aina mukana. Kuvia tai pieniä videopätkiä jakamalla osoitetaan myös läsnäoloa.12 Kuvia ei aina ole edes tarkoitus tallentaa, vaan niitä voidaan käyttää puheen kaltaisina kommunikaation väli- neinä esimerkiksi Snapchatin kaltaisissa sovelluksissa, joissa kuva katoaa vastaanottajan päätelaitteesta sen jälkeen, kun se on katsottu.13 Monien sovellusten ominaisuudet, kuten mahdollisuus erilaisten filttereiden käyttöön ja tekstin tai tarrojen lisäämiseen tuovat kuvanjakoon hauskoja tai jopa leikillisiä ominaisuuk- sia.14 Leikillisyyden15 lisäksi myös viestinnän ajankohtaisuus ja viestin katoavaisuus ovat vaikuttaneet siihen, että Snapchat on monien nuorten ystäväpiirissä jopa suosituin kom- munikaatiotapa.16 Kuvan ja tekstin katoavaisuus madaltaa kynnystä kuvien lähettämiseen ja tekee niiden avulla tapahtuvasta kommunikaatiosta hyvin ajankohtaista ja arkipäiväistä. Lähettäjän ei tarvitse huolehtia esimerkiksi ulkonäöstään, kun kuvaa ei ole tarkoitus tallen- taa myöhempää katselua varten.17 Saman kuvan voi helposti lähettää monelle ystävälle ja yhtäjaksoista viestintäketjua laskeva ”streak”-ominaisuus sitouttaa käyttäjiä kommunikoi- maan vähintään kerran vuorokaudessa. 9 Miller 2008, s. 395. 10 Miller 2008, s. 387 ja 395; Villi 2015, s. 15–16. 11 Niemelä-Nyrhinen – Seppänen 2021, s. 3. 12 Villi 2015. 13 Soffer 2016, s. 2–3; Ks. myös Niemelä-Nyrhinen – Seppänen 2020. 14 Niemelä-Nyrhinen – Seppänen 2021, s. 4. 15 Niemelä-Nyrhinen – Seppänen 2021, s. 10. 16 Bayer ym. 2016. Kirjotuksen (mts. 971) mukaan vuorovaikutusta Snapchatissa pidettiin nautinnollisempana ja siihen liittyi enemmän positiivisia tunnelmia kuin muiden yleisten viestintäalustojen (Facebook, tekstiviestit, sähköposti, soittaminen) kautta viestimiseen. 17 Bayer ym. 2016, s. 972. 10 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 Lähettäjä ei kuitenkaan koskaan voi olla täysin varma siitä, että hänen lähettämänsä kuvat tai muut viestit eivät leviäisi eteenpäin. Vastaanottaja voi tehdä ruutukaapppauksen (screenshot) – josta toki esimerkiksi Snapchatissa tulee ilmoitus lähettäjälle – tai ottaa saa- mastaan kuvasta, viestistä tai videosta kuvan tai kopion toisella laitteella, jolloin lähettäjä ei tästä tiedä. Kännykkä tai muu päätelaite saattaa myös kadota tai se voidaan varastaa, ja jos sitä ei ole suojattu tarpeeksi vahvoilla pääsykoodeilla, on mahdollista, että ulkopuoliset pääsevät sen kautta hyvin monenlaisiin sisältöihin käsiksi. Kuva- ja muuta aineistoa jaet- taessa onkin syytä harkita, mitä mahdollista vahinkoa aiheutuisi, jos kuva päätyisi jonkun muun kuin vastaanottajan nähtäväksi tai jopa verkkoon.18 Ihminen voi joutua kuvatuksi vastoin tahtoaan tai jopa tietämättään, koska nykyteknolo- gia mahdollistaa kuvaamisen pienillä laitteilla, jotka eivät välttämättä edes näytä kame- roilta. Avoimesti tai salaa otettuja kuvia voidaan levittää suljetuissa ryhmissä tai avoimesti verkossa kiusaamisen, uhkailun tai loukkaamisen tarkoituksessa. Tällaiseen toimintaan voi- daan puuttua jälkikäteen rikosoikeudellisin keinoin, jos teko täyttää rikostunnusmerkistön ja siitä sekä sen tekijästä saadaan riittävä näyttö ja tekijä on iältään rikosoikeudellisesti vas- tuunalainen, eli vähintään 15-vuotias. Anonyymin ilmaisun vuoksi kuvien levittäjää ei kuitenkaan ole aina mahdollista selvittää. Tuomioistuin voi määrätä verkkosivuston ylläpitäjän luovuttamaan verkkoviestin lähettä- jän selvittämisessä tarpeelliset tunnistamistiedot, jos on todennäköisiä syitä epäillä vies- tin olevan sisällöltään sellainen, että sen toimittaminen yleisön saataville on säädetty ran- gaistavaksi.19 Esimerkiksi IP-osoitteen avulla ei kuitenkaan välttämättä pystytä selvittä- mään viestin lähettäjää, jos useilla henkilöillä on ollut mahdollisuus käyttää samaa verkko- yhteyttä tai jos IP-osoite johtaa vaikkapa kirjaston tai kahvilan verkkoon. Yksittäistä kun- nianloukkausta tai yksityiselämää loukkaavaa tiedonlevittämistä pidetään usein myös niin vähäisenä rikoksena, että rikosilmoituksesta huolimatta esitutkintaa ei edes aloiteta tai 18 Ks. esimerkiksi Helsingin hovioikeuden ratkaisu 16.7.2021 (21/130856), jossa henkilö tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä tietomurrosta ja yksityiselämää loukkaavasta tie- don levittämisestä, kun tämä oli julkaissut entisen seurustelukumppaninsa A:n alastonku- van A:n Instagram-tilillä, jonka salasanan hän oli seurustelun aikana saanut. Tekijä oli kuvan julkaisemisen jälkeen vaikeuttanut sen poistamista muuttamalla sekä tilin salasanan että sen palauttamisasetukset, jolloin tilin haltijalla ei ollut pääsyä tililleen. Hovioikeus totesi, että ”teolla on saatettu A:ta koskeva alastonkuva välittömästi laajan ihmisjoukon eli arvi- olta 300 hengen ulottuville. Tällainen kuva on helposti tallennettavissa ja välillinen piiri, jonka saataville kuva voidaan alkuperäisen julkaisun perusteella saattaa, on periaatteessa rajoittamaton.” 19 Tästä tarkemmin ks. laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003, sananvapauslaki) 17 §. Korkein oikeus (KKO) on myöntänyt aihepiiriin liittyen valitusluvan VL:2021–40, jossa on kysymys takavarikon lainmukaisuudesta, kun keskusrikospoliisi oli takavarikoinut lokitietoja sellaisen yrityksen hallusta, joka tarjosi käyttäjän IP-osoitteen ja verkkoliikenteen salauspalvelua VPN-yhteyden kautta. 11 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 sitä ei toimiteta loppuun ja siirretä syyteharkintaan.20 Syyttäjä saattaa myös tehdä syyttä- mättäjättämispäätöksen esimerkiksi rikoksen vähäisyyden, rikoksentekijän nuoruuden tai käsittelyn jatkamisesta aiheutuvien kustannusten perusteella.21 Uhrin kannalta kyseessä voi kuitenkin olla hänen itsetuntoaan ja henkistä hyvinvointiaan vakavasti haittaava teko, jossa kohde häpäistään suuren yleisön edessä.22 Internetissä väärä tieto ja loukkaukset voivat olla huomattavasti haitallisempia kuin suusa- nalliset tai painetut ilmaisut, koska ne leviävät laajemmalle ja ovat saatavilla helpommin ja pidemmän aikaa. Loukkausten poistaminen voi olla mahdotonta, sillä vaikka alkuperäinen viesti määrättäisiin poistettavaksi, loukkaajalla tai jollakin viestin verkossa nähneellä voi olla kopio julkaistusta kuvasta tai tiedosta ja viesti voidaan julkaista uudelleen monilla eri foorumeilla. Anonyymin ilmaisun oikeus vaikeuttaa tekijöiden selvittämistä ja alentaa kiin- nijäämisriskiä. Väärien tietojen oikaiseminen voi olla mahdotonta, eikä edes kommentointi ole aina mahdollista. Kuvaamista voidaan itseilmaisun lisäksi käyttää myös dokumentoimaan tapahtumia tai olosuhteita. Näin sen avulla voidaan esittää tai todentaa vaikkapa yhteiskunnalli- sia epäkohtia ja väärinkäytöksiä. Esimerkiksi mielenosoituksissa on yleistynyt käytäntö, jossa mielenosoittajat kuvaavat läsnä olevien poliisien toimintaa dokumentoidakseen 20 Tutkijatohtori Kristiina Koivukari ja projektisuunnittelija Sara Lehtilä ovat tutkineet alle- kirjoittaneen ja professori Atte Oksasen (Tampereen yliopisto) johtamassa Viha ja julkisuus -projektissa kunnianloukkausrikosten esitutkintojen rajoittamista. Tutkimuksen perusteella esitutkinnan toimittamista ja rajoittamista koskeva päätöskäytäntö vaikuttaa sattuman- varaiselta: vakavimpia loukkauksia ei välttämättä aina tutkita ja toisaalta vähäiset tapauk- set saattavat edetä syyteharkintaan. Kunnianloukkausrikosten (rikoslaki 24:9) osalta viran- omaisten tietoon tuli vuonna 2019 koko maassa 4576 perusmuotoista kunnianloukkausta, joista syyteharkintaan eteni 1012 tapausta (eli n. 22 %). Syyksi luettuja rikoksia oikeudessa oli 415 vuonna 2019. Vain osa tapauksista eteni syyteharkinnasta oikeuteen saakka. Eri polii- silaitosten prosenttiosuudet syyttäjälle edenneistä tapauksista vaihtelivat pääasiassa 20 %:n ja 30 %:n välillä. Poikkeuksina tähän olivat Itä-Uusimaa n. 6 %:n ja Ahvenanmaa n. 34,5 %:n osuuksilla. Meidän tutkimuksessamme ovat mukana Itä-Uusimaa (6,11 %), Itä-Suomi (20,69 %) ja Sisä-Suomi (26,74 %). Ruotsissa todetaan salakatselun osalta samaa: näyttöä on vaikea saada ja kyse on myös siitä, ettei poliisin resursseja jaettaessa tämän tyyppisten louk- kausten tutkiminen ole ykkösprioriteetti. Ks. Rapport 2019:7, s. 8–10. 21 Syytekynnyksestä ja syyttämättäjättämisperusteista ks. oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, ROL) 1 luvun 6–8 pykälät. 22 Sisäministeriön julkaisuja 2019:23, s. 13–14. 12 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 tilanteen kulun ja mahdollisen voimankäytön.23 Poliisi puolestaan on ottanut käyttöönsä haalarikameroita.24 Kuvaaminen sekä kuvaviestien lähettäminen ja vastaanottaminen on perus- ja ihmisoikeu- tena turvatun sananvapauden käyttämistä. Sananvapauteen näet kuuluu Suomen perus- tuslain (731/1999, PL) 12 §:n mukaan ”oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mie- lipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”. Sananvapautta voidaan kuiten- kin rajoittaa lailla muiden oikeuksien – kuten esimerkiksi perus- ja ihmisoikeutena tunnus- tetun yksityiselämän suojan – turvaamiseksi. Joissakin tilanteissa yksityiselämän suojan tai muun oikeuden suojaaminen jopa edellyttää sananvapauden rajoittamista.25 Suuren jaos- ton ratkaisemassa Delfi v. Viro (16.6.2015) -tapauksessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) totesi, että herjaavia ja muita selvästi lainvastaisia puheita, vihapuhe ja väkivaltake- hotukset mukaan lukien, voidaan teknologian kehityksen myötä levittää aivan ennennä- kemättömällä tavalla – maailmanlaajuisesti, sekunneissa ja joissakin tapauksissa pysyvästi. Internetissä julkaistun yksityiselämää tai kunniaa loukkaavan tiedon aiheuttama kärsi- mys ja vahinko ei välttämättä ole ohimenevää, vaan se voi olla jatkuvaa, jos viestiä ei saada poistettua tai poistamisen myötä uusia viestejä lähetetään.26 Samalla, kun EIT totesi inter- netin olevan tärkeä sananvapauden käyttämisen keino, se katsoi, että yksityiselämää ja persoonallisuutta koskevat oikeudet on suojattava lainvastaista puhetta vastaan. Tässä tul- laan sananvapauden ja yksityiselämän suojan väliseen punnintaan. Lähtökohtana kuitenkin on se, että kuvaaminen ja kuvien jakaminen on sallittua, jollei sitä ole nimenomaan lailla tai lainmukaisella perusteella kielletty. Sananvapauden ase- maa perus- ja ihmisoikeutena sekä sananvapauden ja yksityiselämän suojan punnintaa perus- ja ihmisoikeusjärjestelmien muodostamassa kehikossa käsitellään jäljempänä tässä selvityksessä. 23 Ks. myös Pentikäinen v. Suomi (suuri jaosto, 20.10.2015), jossa EIT katsoi, että Suomi ei ollut rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklaa, kun poliisi oli pidättä- nyt valokuvaajan, joka ei mielenosoitustilannetta kuvatessaan ollut suostunut menemään kuvaamiseen osoitetulle alueelle. Kysymys oli tilanteesta, jossa poliisi pyrki hajottamaan mielenosoituksen, joka oli yltynyt hieman väkivaltaiseksi. 24 Poliisin tiedote 10.3.2021. 25 Esim. von Hannover v. Saksa (24.6.2004) ja K.U. v. Suomi (2.12.2008) sekä jäljempänä esi- teltävät perusoikeuksien rajoitusperusteet ja PL 22 §:ssä säädetty perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus. 26 Ks. Johnson ym. 2019, s. 10. 13 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 1.2 Selvityksen kohde, tarkoitus, aineisto ja toteutustapa Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) on ratkaisukäytännössään ottanut kantaa sananvapauden ja yksityisyydensuojan turvaamiseen terveydenhuollon toimintayksi- köissä. Apulaisoikeusasiamiehen käsittelemissä tapauksissa on ollut kyse yhtäältä kanteli- jan perusoikeutena turvatun sananvapauden ja toisaalta muiden asiakkaiden perusoikeuk- siin kuuluvan yksityisyyden suojan välisestä punninnasta, kun joku on kuvannut tiloissa, jotka eivät ole yleisöltä suljettuja ja jotka eivät siten kuulu rikoslain (39/1889, RL) salakatse- lusäännöksen piiriin, mutta joissa oleskelevilla henkilöillä kuitenkin on ollut ilmeinen yksi- tyisyyden suojan tarve. Esillä olleissa tilanteissa ei välttämättä ole kuvattu muita potilaita, mutta jo kuvaaminen itsessään muodostaa riskin potilaan yksityisyydensuojalle. Kuvaami- nen sinällään voi tapahtua joko toisen potilaan tieten tai salaa. Kuvaamisen havainneella potilaalla ei ole oikeutta tarkastaa kuvaajan kuvausvälineen sisältöä sen varmistamiseksi, onko häntä kuvattu. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kehottanut harkitsemaan oikeustilan mahdollisesti edellyttämiä lainsäädäntötoimenpiteitä. Oikeusministeriö sekä sosiaali- ja terveysminis- teriö ovat tämän vuoksi päättäneet selvittää kuvaamiseen liittyvän oikeustilan sekä siihen mahdollisesti liittyvät lainsäädäntötarpeet. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 3 §:n 2 momentissa potilaan oikeuksista ja hoidon järjestämisestä todetaan seuraavaa: ”Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.” Potilaslaki velvoittaa siten järjestämään hoidon niin, että potilaan yksityisyyttä kunnioitetaan. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytän- nön mukaan terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden tuottajat eivät kuitenkaan saa kieltää kuvaamista kaikille avoimissa vastaanottotiloissa, koska sananvapauden käyttämiseen ei hänen mukaansa voi edes tällaisessa tapauksessa vaatia ennakkolupaa. Toisaalta AOA on katsonut, että terveyskeskuksessa asioivien potilaiden yksityisyyden suoja ja sitä takaa- vat potilaan oikeuksia koskevat säännökset edellyttävät terveydenhoitohenkilökunnalta aktiivisia toimia yksityisyyden suojaamiseksi.27 Kun terveydenhuollon toimintayksiköiden kuvaamista koskeva ohjeistus ei ole oikeudellisesti sitovaa, ei sen perusteella kuitenkaan voida estää ketään kuvaamasta toisia henkilöitä. Salakatselua koskevaa rikoslain 24 luvun 6 §:n säännöstä ei puolestaan voida soveltaa tilanteissa, joissa kuvattava henkilö sijaitsee julkisena tilana pidettävässä terveyden- tai sairaudenhoitoyksikön odotusaulassa. 27 Ratkaisu 10.3.2008 (Dnro 3447/4/05). Ks. myös AOA:n 14.6.2005 antama ratkaisu koskien valokuvaamista liikenneasemilla (Dnro 405/4/03) sekä valokuvaamista sairaalan päivystys- poliklinikalla koskeva AOA:n ratkaisu 12.12.2019 (EOAK/016/2018). 14 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 Lakisääteisenä palveluna tarjottava sairaanhoito eroaa kuvauskieltojen asettamisen suh- teen yksityisistä palveluntarjoajista. Yksityisen liiketilan, kuten vaikkapa ravintolan, kau- pan, teatterin tai konserttisalin haltija voi laillisesti asettaa sisään tulemisen tai tapahtu- maan osallistumisen ehdoksi sen, että tilassa ei valokuvata tai videoida. Näin voi toimia myös yksityinen lääkäriasema. Asiakkaan päätettäväksi jää tällöin, haluaako hän hankkia palveluita kyseisestä paikasta sen tarjoamin ehdoin, vai kääntyykö hän ehkä toisen palve- luntarjoajan puoleen. Sen sijaan lain takaaman julkisen sairaanhoidon28 edellytykseksi ei ilman laissa annettua säännöstä tai kuvausoikeuden rajoittamiseen täsmällisesti valtuut- tavaa toimivaltasäännöstä ja sen nojalla annettua kuvauskieltoa voida asettaa sitä, että hoitoyksikön julkisissa tiloissa ei kuvata. Näin on siitä huolimatta, että potilaalla, ja jois- sakin tapauksissa myös sairaalassa muusta syystä (esimerkiksi saattajana) asioivalla hen- kilöllä, on tällaisissa tiloissa usein odotus ja myös toive yksityisyytensä suojasta. Toivotun yksityisyydensuojan tarve voi lisäksi riippua myös palveluita tarjoavan yksikön luonteesta: oleskelusta terveysaseman aulassa tai laboratorion odotushuoneessa ei välttämättä voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä potilaan terveydentilaa koskevia päätelmiä aina- kaan ilman täydentäviä lisätietoja, kun taas asiointi syöpäpoliklinikalla, kardiologian osas- tolla tai äitiysneuvolassa kertoo jo itsessään enemmän – vaikkakin voi joskus johtaa myös virhepäätelmiin. Lainsäädäntö velvoittaa myös sosiaalihuollon toimijoita turvaamaan asiakasta kunnioitta- van palvelun. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000, asiakaslaki) 4 §:n 1 momentin mukaan ”[a]siakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmis- arvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan”.29 Kuiten- kaan sosiaalihuollon toimijoillakaan ei ole mahdollisuutta tehokkaasti kieltää sosiaalihuol- lon asiakkaiden kuvaamista, eikä rikoslain salakatselusäännös sovellu myöskään esimer- kiksi KELAn tai työvoimatoimiston julkisissa odotustiloissa kuvaamiseen.30 28 Potilaslain 3 §:n 1 momentin mukaan ”Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henki- löllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sai- raanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytet- tävissä. Suomessa tilapäisesti oleskelevien henkilöiden oikeudesta hoitoon on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai valtioiden välillä vastavuoroisesti sovitaan. Kunnan ja val- tion velvollisuudesta järjestää terveydenhuollon palveluja on lisäksi voimassa, mitä kan- santerveyslaissa, erikoissairaanhoitolaissa, terveydenhuoltolaissa (1326/2010), tartunta- tautilaissa (1227/2016), mielenterveyslaissa (1116/1990), Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa sekä terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa säädetään. (21.12.2016/1230)” 29 Aihepiiristä enemmälti Posio 2008. 30 Kelan toimistossa kuvaamisesta ks. apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 20.9.2012 (Dnro 1140/11) ja 7.6.2017 (EOAK/1577/2016). 15 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 Myös työ- tai virkatehtäviä hoitavilla henkilöillä on tietyssä määrin perusteltu odotus oikeudesta hoitaa työtehtävänsä ilman yksityisyyteensä puuttuvaa kuvaamista ja tarkkai- lua. Apulaisoikeusasiamies (AOA) on kuitenkin ratkaisussaan Dnro 2276/4/13 (17.12.2014) katsonut, että viranomainen ei voi ilman lakiin perustuvaa oikeutta kieltää asiakasta tal- lentamasta viranomaisessa käymäänsä neuvottelua videolle. Ottaen huomioon, että yksi- tyiselämän piiriin kuuluvien tietojen osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut kuvan ja videokuvan suojalle aivan erityistä suojaa tekstimuotoiseen yksityiselämää kos- kevaan tietoon verrattuna, näkemys, jonka mukaan asiakkaalla on oikeus kuvata ja vide- oida työtään hoitavaa sosiaalityöntekijää, voidaan myös kyseenalaistaa – etenkin kun asiassa käydyn keskustelun dokumentoimiseksi kuva ei tavanomaisesti tuo mitään lisäar- voa. Kuvasta näkyvä virkailijan olemus, vaatetus, ilmeet ja eleet kertovat paljon tämän per- soonasta eivätkä nämä tekijät yleensä ole relevantteja itse asiointitapahtuman asianmu- kaisuuden varmistamisen kannalta. Apulaisoikeuskansleri onkin ratkaisussaan 15.10.2020 (OKV/603/1/2008) katsonut, että poliisikuulustelun tallentamisen kieltäneen kuulusteli- jan menettely ei antanut aihetta toimenpiteisiin. Apulaisoikeuskanslerin mukaan ”valoku- van ottaminen yleisöltä suljetussa tilassa pelkästään kuulustelijasta kohdistui kuulustelijan henkilöön, hänen yksityisyytensä, jota suojattiin perustuslain 10 §:ssä sekä ihmisoikeusso- pimuksen 8 artiklassa”. ”Se, että henkilön kuvaaminen ei ollut rikoslain mukaan rangaista- vaa, ei välttämättä tarkoittanut sitä, että kuvaaminen olisi sallittua ottaen erityisesti huo- mioon ihmisoikeussopimuksessa taattu yksityiselämän suoja. Kuvaamisen sallittavuutta arvioitaessa tulikin huomioida paitsi sananvapaus myös yksityiselämän suoja.” Apulaisoi- keuskansleri totesi vielä, että kantelija oli tarkoittanut kuvata pelkästään kuulustelijaa, joka sitä paitsi ei ollut julkisuuden henkilö. Kuulustelijan kuvaamiseen ”ei ollut ilmennyt liitty- neen mitään yleisesti mielenkiintoa ja keskustelua herättävää aihetta. Kuulustelijan kuvaa- minen ei siten kuulunut sananvapauden ydinalueeseen. Sen sijaan henkilön kuvan suoja kuului olennaisena osana yksityiselämän suojaan. Punnittaessa sananvapautta yksityis- elämän suojaa vastaan olivat yksityiselämän suojan puolesta puhuvat seikat tässä tapauk- sessa sananvapautta painavampia. Sananvapauden oli väistyttävä yksityiselämän suojan tieltä. Näin ollen kantelijalla ei ollut sananvapauteen perustuvaa oikeutta kuvata kuuluste- lijaa. Sen vuoksi apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei hänellä laillisuusvalvojana ollut aihetta puuttua tältäkään osin kuulustelijan menettelyyn.” Tämän selvityksen tarkoituksena on kartoittaa terveydenhuollon ja sairaanhoidon sekä sosiaalihuollon asiointipisteissä tapahtuvaa kuvaamista koskeva nykytila sekä arvioida mahdollisia lainsäädäntötarpeita potilaiden ja asiakkaiden yksityisyyden tehokkaammaksi suojaamiseksi – sananvapauden merkitys huomioon ottaen. AOA:n ratkaisemissa tapauk- sissa kuvaajana on toiminut yksityinen henkilö eikä esimerkiksi työtään tekevä journalisti. Selvityksessä otetaan huomioon myös journalistiseen ja muuhun sitä vastaavaan tiedon- hankintaan liittyvät sananvapausnäkökohdat. 16 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 Osittain kuvaamisesta erillisenä kysymyksenä on RL 24 luvun 8 §:ssä tarkoitettu yksityiselä- mää loukkaava tiedon levittäminen, mikä voi tulla kysymykseen myös levitettäessä sellai- sia kuvia, joiden ottamistilanne ei välttämättä täytä salakatselun tunnusmerkistöä. Kuvaa- minen sekä kuvien levittäminen voi olla myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (TSA) ja tietosuojalain (1050/2018, TiSL) vastaista, koska valokuva- ja videomateriaalin katsotaan sisältävän henkilötietoja, jos ihminen on niistä tunnistettavissa. Kysymykseen voi tulla myös TSA 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu terveystieto, joka kuuluu erityisiä henkilötieto- ryhmiä koskevan käsittelyn piiriin. Selvityksessä tutkitaan ja arvioidaan toimeksiannon mukaisesti: 1. Kuvaamisen sääntelyn nykytilaa erityisesti PL 10 §:ssä turvatun yksityisyyden suojan sekä PL 12 §:ssä turvatun sananvapauden kannalta. 2. Nykytilaan mahdollisesti liittyviä ongelmia ja kehittämiskohteita. 3. Mahdollisia lainsäädäntötarpeita: miten yksityiselämän ja sananvapauden suoja voitaisiin turvata ja tasapainottaa etenkin tilanteissa, joissa tietyssä tilassa kuvaaminen ei täytä RL 24:6:ssä säädettyä salakatselun tunnusmerkis- töä, mutta tilassa olijalla kuitenkin on jossain määrin perusteltu odotus yksi- tyisyyden suojasta? Huomiota kiinnitetään rikoslain salakatselusäännöksen sisältöön ja ulottuvuuteen, valo- kuvaan henkilötietona sekä tietosuojalainsäädännön mahdollisesti asettamiin reunaeh- toihin. Lisäksi tarkastellaan kuvien levittämiseen liittyvää lainsäädäntöä (tietosuoja-asetus, tietosuojalaki ja rikoslaki) ja oikeuskäytäntöä sekä erilaisia kysymyksiä liittyen siihen, toi- miiko kuvaajana yksityinen henkilö vai esimerkiksi toimittaja. Sääntelyn ja ratkaisukäytännön nykytilaa selvitettäessä ja systematisoitaessa on oikeus- lähteinä käytetty Euroopan ihmisoikeussopimusta (EIS) ja sitä tulkitsevaa Euroopan ihmis- oikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, Euroopan unionin tietosuoja-asetusta ja Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisukäytän- töä, suomalaista lainsäädäntöä esitöineen sekä sitä tulkitsevaa oikeuskäytäntöä ja oikeus- kirjallisuutta. Huomioon on otettu myös eduskunnan oikeusasiamiehen ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen, oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin sekä tietosuojaval- tuutetun ja apulaistietosuojavaltuutettujen ratkaisukäytäntö. Myös hyvää lehtimiestapaa tulkitsevaa Julkisen sanan neuvoston käytäntöä sekä journalistin ohjeita on tarkasteltu lyhyesti. 17 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 2 Perus- ja ihmisoikeudet ja niiden merkitys 2.1 Valtion velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Perusoikeusuudistuksella (1995) pyrittiin laajentamaan ja vahvistamaan yksilön oikeuk- sien perustuslaintasoista suojaa ja lisäämään perusoikeuksien välitöntä sovellettavuutta.31 PL 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteu- tuminen. Tämä tarkoittaa yhtäältä sitä, että Suomen valtio ei saa loukata kansalaistensa perus- tai ihmisoikeuksia, mutta toisaalta myös sitä, että sen on joissakin tilanteissa myös positiivisin toimin edistettävä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Jotta perus- ja ihmisoikeudet voisivat toteutua täysimääräisesti, turvaamisvelvollisuus ulottuu myös yksityisten välisiin suhteisiin.32 Ne järjestetään ensisijaisesti lainsäädän- nöllä ja toissijaisesti perus- ja ihmisoikeudet huomioon ottavalla laintulkinnalla. Kysymyk- seen voivat tulla esimerkiksi kriminalisoinnit tai vahingonkorvausvastuuta koskevat sään- nökset.33 Esimerkiksi hallituksen esityksessä 184/1999 vp todettiin yksityiselämän suo- jan osalta seuraavaa: ”Perusoikeusuudistuksessa edellytetään lainsäätäjän antavan teho- kasta suojaa HM 8 §:n turvaamille oikeushyville. Perinteistä rikos- lainsäädäntä pidetään tällaisena keinona (HE 309/1993 vp, s. 53).”34 Perustuslakivaliokunta lausuikin alkoholila- kia ja siihen liittyviä lakeja koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa 31 Hallberg 2011, s. 34. Uudistetut hallitusmuodon perusoikeussäännökset tulivat voimaan 1.8.1995. Ne on 1.3.2000 voimaan tulleella perustuslainmuutoksella siirretty hallitusmuo- dosta perustuslain II lukuun. Perusoikeussääntelyyn ei tässä yhteydessä tehty sisällöllisiä muutoksia. 32 Viimeksi mainitusta Viljanen 1988, s. 273 ja Hidén 1996, s. 766–767. 33 HE 309/1993 vp, s. 29; Ks. myös esimerkiksi EIT:n ratkaisu Reklos ja Davourlis v. Kreikka (15.1.2009), kohta 35: ”The Court reiterates that, although the object of Article 8 is essen- tially that of protecting the individual against arbitrary interference by the public authori- ties, it does not merely compel the State to abstain from such interference: in addition to this primarily negative undertaking, there may be positive obligations inherent in an effec- tive respect for private or family life. These obligations may involve the adoption of measu- res designed to secure respect for private life even in the sphere of the relations of indivi- duals between themselves. That also applies to the protection of a person’s picture against abuse by others (see Von Hannover v. Germany, no. 59320/00, § 57, ECHR 2004VI).” 34 HE 184/1999 vp, s. 5. 18 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 seuraavasti: ”Perusoikeuksien kannalta rikossäännökset rangaistusseuraamuksineen ovat nähtävissä paitsi perusoikeuksien rajoituksina myös keinoina, joiden avulla oikeusjärjes- tys antaa turvaa perusoikeuksille. Perusoikeuksista voidaan siten johtaa rikoslain säätäjään kohdistuva velvoite säätää ja ylläpitää kriminalisointeja, jotka ovat välttämättömiä perus- oikeuden turvaamiseksi ulkopuolisten loukkauksilta. Yksittäisten kriminalisointien valtio- sääntöoikeudellisessa arvioinnissa on otettava huomioon perusoikeussäännösten kum- mankintyyppiset vaikutukset.”35 Jokaista kriminalisointia on kuitenkin harkittava tarkoin kriminalisointiperiaatteet ja rikosoikeuden vahvasti yksilön oikeuksiin puuttuva luonne huomioon ottaen. Tätä tematiikkaa käsitellään tarkemmin tämän selvityksen kohdassa 4.3.1. Oikeuksia voidaan turvata myös hallinto-oikeudellisella sääntelyllä. Esimerkiksi EU:n yleisellä tietosuoja-asetuksella ja sitä täydentävällä tietosuojalailla turvataan ihmisten oikeutta yksityiselämän sekä henkilötietojen suojaan.36 Tietosuoja-asetuksen vastaisesta toiminnasta voi seurata vahingonkorvausta TSA 82 artiklan mukaisesti tai TSA 83 artiklassa tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu.37 RL 38 luvun 9 §:ssä säädetään vielä erikseen tietosuojarikoksesta. Henkilötietojen suojaa turvataan siten sekä rangaistus- ja korvaus- sääntelyllä että hallinnollista seuraamusmaksua koskevalla sääntelyllä. Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, PL 106 §:n mukaan tuomioistuimen on annet- tava etusija perustuslain säännökselle. Silloin, kun ristiriita ei ole ”ilmeinen”, on säännöksiä tulkittava perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti ja valittava kysymyksessä olevat oikeudet par- haiten turvaava tulkintavaihtoehto.38 Perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta onkin sananvapauden ja yksityiselämän suojan välisissä tulkintatapauksissa nykyään itsestään- selvyys. Aina ei kuitenkaan ole helppoa arvioida, miten nuo sinänsä hyvät oikeudet tulisi keskenään tasapainottaa.39 Kansallisilla tuomioistuimilla ei myöskään ole aina ollut kovin hyviä valmiuksia sananvapauden rajoittamisen edellyttämän EIS 10(2) artiklan mukaisen rajoittamisen välttämättömyyden arviointiin, minkä vuoksi yksityiselämää loukkaavaa tie- don levittämistä ja kunnianloukkausta koskevia rangaistussäännöksiä uudistettiin siten, että niihin lisättiin rangaistavuuden alaa rajoittavat momentit, joissa on kuvattu Euroopan 35 PeVl 48/2017 vp, s. 7. 36 Yksityiselämän suojan ja tietosuojan suhteesta enemmän jäljempänä kohdassa 2.3. 37 Lisäksi myös RL 38 luvun 9 §:ssä tarkoitettu tietosuojarikos voi tulla kysymykseen. 38 Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä perustuslakien perusoi- keussäännösten muuttamisesta 25/1994 vp, s. 4; Viljanen 2011, s. 127. Viljanen käyttää tästä ilmaisua optimointivaatimus. 39 Häyhä onkin todennut osuvasti, että ”[h]yvät arvot kohtaavat usein pahimman kilpaili- jansa toisissa hyvissä arvoissa”. Häyhä 2000, s. 54. 19 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 ihmisoikeustuomioistuimen välttämättömyysharkinnassaan tyypillisesti huomioon otta- mia kriteereitä.40 Myös kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista seuraa lainsäädännöllisiä velvoitteita.41 Nii- den sitovuudesta seuraa, että niiden määräyksistä ei voida poiketa edes perustuslain sää- tämisjärjestystä käyttämällä.42 Suomen on aina tarjottava vähintään kansainvälisten ihmis- oikeussopimusten edellyttämä suojan taso (ihmisoikeusvelvoitteiden vähimmäistaso- asema). Perustuslakivaliokunta onkin pitänyt yhtenä perusoikeuksien rajoitusedellytyk- sistä sitä, että rajoitukset eivät ole ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoit- teiden kanssa.43 Vaikka perusoikeusuudistus lähensi Suomen perusoikeusjärjestelmää sisällöllisesti kan- sainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin nähden,44 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamilta ihmisoikeusloukkauksilta ei ole vältytty.45 Perusoikeuksien ja niitä täsmentävän kansallisen lainsäädännön harmonisointi ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa on siten edel- leen tärkeää. Kansallista lainsäädäntöä tulkittaessa on myös kiinnitettävä huomiota aineel- lisesti samankaltaisiin ihmisoikeusmääräyksiin ja niiden tulkintakäytäntöön46. Mahdolli- sessa kansallisen lain ja EU-oikeuden ristiriitatilanteessa EU-oikeudella puolestaan on tul- kinnallinen etusija kansalliseen oikeuteen verrattuna.47 Kun sananvapaus ja yksityiselämän suoja ovat vastakkain, ratkaisu edellyttää punnintaa, jossa on turvattava kummankin oikeuden olennainen ydin. EIT:n mukaan sananvapaus ja 40 RL 24 luvun 8 §:n 3 mom.: ”Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei myös- kään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.” Ks. myös vastaavasti RL 24 luvun 9 §:n 4 mom. ja HE 19/2013 vp. 41 Ks. esim. K.U. v. Suomi (2.12.2008) ja Söderman v. Ruotsi (suuri jaosto, 12.11.2013). 42 HE 309/1993 vp, s. 27; Perustuslakivaliokunnan lausunto ulkoasiainvaliokunnalle 2/1990 vp, s. 2; Perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaalivaliokunnalle 12/1982 vp, s. 4. 43 PeVM 25/1994 vp, s. 5. 44 Ibid. 45 Vuoden 2020 loppuun mennessä 142 tuomiossa oli katsottu Suomen loukanneen vähin- tään yhtä ihmisoikeutta. Suomea koskevien tuomioiden kokonaismäärä oli 191. Ks. Euro- pean Court of Human Rights, Violations by Article and State. [Viitattu 13.10.2021]. Saatavilla: . Ks. myös hei- näkuussa 2021 päivitetty Suomen maaraportti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen verk- kosivuilta [viitattu 13.10.2021] . 46 KM 1992:3, s. 155–156. 47 Ks. myös apulaistietosuojavaltuutetun ratkaisu 14.5.2020 (Dnro 8040/163/2019). https://www.echr.coe.int/Documents/Stats_violation_1959_2020_ENG.pdf https://www.echr.coe.int/Documents/CP_Finland_ENG.pdf https://www.echr.coe.int/Documents/CP_Finland_ENG.pdf 20 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 yksityiselämän suoja nauttivat saman tasoista suojaa, eikä sillä, onko sille valitettu EIS 10 artiklan nojalla sananvapausloukkauksesta vai EIS 8 artiklan nojalla yksityiselämän loukka- uksesta, ole merkitystä ratkaisun lopputuloksen kannalta.48 2.2 Oikeus henkilökohtaiseen vapauteen PL 7 §:n 1 momentin mukaan ”[j]okaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen”. Henkilökohtainen vapaus on yleispe- rusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan.49 Se liittyy myös yksityiselämän suojaan, ihmisarvon loukkaa- mattomuuteen, liikkumisvapauteen, uskonnon ja omantunnon vapauteen, sananvapau- teen sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Itsemääräämisoikeus ilmenee konkreettisessa lainsäädännössä esimerkiksi asiakaslain 8 §:n 1 momentissa, jonka mukaan ”[s]osiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otet- tava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan”. Potilaslain 6 §:ssä säädetään potilaan itsemääräämisoikeu- desta. Pahlman on jopa pitänyt potilaan itsemääräämisoikeutta potilaslain tärkeimpänä oikeutena.50 Rikosvahinkolain (1204/2005) 9 §:ssä puolestaan säädetään korvausta seksu- aalista itsemääräämisoikeutta tai vapautta loukkaavista rikoksista. Itsemääräämisoikeu- den toteuttamiseen kuuluu myös tiedonsaantioikeus, joka mahdollistaa yksilölle itsel- leen informoidun päätöksenteon ja toisaalta mahdollisuuden valvoa häntä itseään koske- vien tietojen käyttöä.51 Tätä toteuttavat myös esimerkiksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 13–15 artikloiden mukaiset rekisteröidyn tiedonsaantioikeudet sekä 5(1) artiklan a alakoh- dassa mainittu läpinäkyvyyden periaate. 48 Axel Springer AG v. Saksa (suuri jaosto, 7.2.2012) ja von Hannover v. Saksa No. 2 (suuri jaosto, 7.2.2012). Samoin esim. Hachette Filipacchi Associés (”Ici Paris”) v. Ranska (23.7.2009), Timciuc v. Romania (päätös, 12.10.2010) ja Mosley v. Yhdistynyt Kuningaskunta (10.5.2011). Ajatustavan muutosta osoittaa viimeksi mainitussa tuomiossa esitetty huomautus “compare and contrast Sunday Times v. the United Kingdom (no. 1), 26 April 1979, § 65, Series A no. 30”. 49 HE 309/1993 vp, s. 46. Esimerkiksi henkilön pukeutumista voidaan arvioida PL 7 §:n 1 momentissa turvatun henkilökohtaisen vapauden kannalta; Ks. perustuslakivaliokun- nan lausunto hallituksen esityksestä laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyk- senvalvojista annetun lain 8 §:n muuttamisesta 26/2004 vp, s. 3. Lausunto koski laitonta naamioitumista. 50 Pahlman 2003 s. 182; Potilaan itsemääräämisoikeudesta myös mts. 182–213. 51 HE 137/1999 vp, s. 16. 21 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 EIT:n mukaan henkilölle kuuluva oikeus tämän omaan kuvaan edellyttää oikeutta määrätä kuvan käytöstä. Useimmissa tapauksissa tähän kuuluu mahdollisuus kieltää kuvan julkai- seminen, mutta siihen kuuluu myös yksilön oikeus vastustaa kuvansa tallentamista, säilyt- tämistä ja jäljentämistä.52 Tätä yksityisyydensuojamuotoa voidaan pitää myös yhtenä itse- määräämisoikeuden ilmentymänä. Vaikka esimerkiksi pukeutuminen kuuluu lähtökohtaisesti henkilökohtaisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden piiriin, EIT on suuren jaoston ratkaisemassa tapauksessa S.A.S. v. Ranska (1.7.20014, ään. 15–2) katsonut uskonnollisen vakaumuksen toteuttamista rajoitta- neen huivinkäyttämiskiellon mahtuvan Ranskan valtion harkintamarginaalin piiriin. 2.3 Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja 2.3.1 Yksityiselämän suoja 2.3.1.1 Arvioinnin lähtökohdat PL 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. PL 22 §:stä seuraavan perusoikeuksien turvaamisvelvollisuuden vuoksi valtion on turvattava nämä oikeudet myös yksityisiltä tahoilta tulevia loukkauksia vastaan. EIT on tulkinnut yksi- tyiselämän suojaa koskevaa EIS 8 artiklaa vastaavalla tavalla.53 Valtiolla on siten velvollisuus ryhtyä tarvittaessa aktiivisiin toimiin varmistaakseen yksityiselämän suojan toteutumisen. Tämä voi tarkoittaa yksityiselämää suojaavan lainsäädännön luomista ja ylläpitämistä, mai- nitun oikeuden asianmukaista huomioon ottamista kansallisten tuomioistuinten ratkai- sukäytännössä taikka konkreettisia toimenpiteitä yksityiselämän suojaamiseksi.54 Esimer- kiksi Suomea koskevassa tapauksessa K.U. v. Suomi (2.12.2008) EIT totesi yksityiselämän suojan loukkauksen tapahtuneen, kun lainsäädäntö ei mahdollistanut tekijän selvittämistä tapauksessa, jossa joku oli laittanut 12-vuotiaan valittajan nimellä seksuaalisluonteisen seuranhakuilmoituksen internetiin.55 Lapsi oli altistunut pedofiilien lähentelyille, eikä mah- dollisuus vaatia palveluntarjoajalta vahingonkorvausta ollut riittävä suojakeino. EIT totesi nimenomaisesti, että teon rangaistavuus ei juurikaan ehkäissyt tällaisia vakavia lapseen kohdistuvia rikoksia, kun rikoksentekijää ei ollut mahdollista selvittää. Yksityiselämän suo- jan loukkaus todettiin myös tapauksessa I v. Suomi (17.7.2008), kun sairaalan potilastietoja 52 López Ribalda ja muut v. Espanja (suuri jaosto, 17.10.2019) ja Hájovský v. Slovakia (1.7.2021). 53 Esim. Schüssel v. Itävalta (päätös, 21.2.2002), Novák v. Tsekki (päätös, 13.11.2003), Pfeifer v. Itävalta (15.11.2007), K.U. v. Suomi (2.12.2008) ja von Hannover v. Saksa No. 2 (suuri jaosto, 7.2.2012). 54 Ks. Hirvelä – Heikkilä 2013, s. 360–361. 55 Vrt. Standard Verlagsgesellschaft mbH v. Itävalta No. 3 (7.12.2021, ei vielä lopullinen). 22 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 ei ollut suojattu (esimerkiksi lokitietojärjestelmällä) siten, että olisi voitu selvittää, kuka oli katsonut HIV-positiivisen sairaalan työntekijän luottamuksellisia potilastietoja.56 Yksityiselämän piiriin kuuluu fyysinen, psyykkinen ja moraalinen yksityisyys sekä oikeus luoda ja ylläpitää ihmissuhteita muihin ihmisiin.57 Yksityiselämän käsitettä on EIT:n ja Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) käytännössä tulkittu laajasti.58 Se käsittää henki- lökohtaiseen identiteettiin kuuluvia seikkoja, kuten henkilön nimen ja kuvan sekä henki- sen ja ruumiillisen koskemattomuuden.59 Myös ammattiin liittyvät asiat voivat kuulua yksi- tyiselämän piiriin.60 Yksityiselämän suoja ei rajoitukaan pelkästään ihmisen ”sisäpiiriin”, jonka puitteissa hän voi nauttia henkilökohtaisesta elämästään ilman ulkopuolista puuttu- mista, vaan yksityiselämän suoja ulottuu myös sosiaaliseen elämään sekä mahdollisuuteen luoda ja kehittää suhteita muihin myös kotipiirin ulkopuolella.61 Yksityiselämän suoja tur- vaa myös ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta62 sekä mainetta 63 ja kunniaa64. EIT on kat- sonut, että henkilön kuva kuuluu tämän yksityiselämän piiriin ja että yksityisyyteen kuu- luu oikeus elää yksityisesti, ilman epätoivottua huomiota. EIT on myös katsonut kuvan paljastavan ihmisen persoonallisuuden tärkeimmät ominaisuudet, sillä ulkonäkö erottaa hänet muista. EIT:n mukaan oikeus kuvan suojaan edellyttää oikeutta määrätä kuvan käy- töstä. Useimmissa tapauksissa se sisältää mahdollisuuden kieltää kuvan julkaisemisen, mutta siihen kuuluu myös yksilön oikeus vastustaa kuvansa tallentamista, säilyttämistä ja jäljentämistä.65 56 Ks. myös Z v. Suomi (25.2.1997), jossa Suomi loukkasi tapon yrityksestä syytetyn henki- lön puolison yksityiselämän suojaa, kun tuomioistuin oli paljastanut rikosasiaa koskevassa tuomiossa hänen nimensä sekä HIV-positiivisuutensa. Myös tuomion salassapidolle mää- rätty 10 vuoden aika liian lyhyenä määräaikana loukkasi yksityiselämän suojaa. 57 Suomen perustuslain osalta HE 309/1993 vp, s. 52–53 ja KM 1992:3, s. 292; EIT:n ratkaisu- käytännön osalta esim. Niemietz v. Saksa (16.12.1992) ja von Hannover v. Saksa No. 2 (suuri jaosto, 7.2.2012). 58 Esim. Amann v. Sveitsi (suuri jaosto, 16.2.2000) ja Volker und Markus Schecke ja Eifert (C-92/09 ja C-93/09). 59 Couderc ja Hachette Filipacchi Associés v. Ranska (suuri jaosto, 10.11.2015). 60 Von Hannover v. Saksa No. 2 (suuri jaosto, 7.2.2012); Niemietz v. Saksa (16.12.1992); Tar- kemmin ks. Korpisaari 2017, s. 39–50. 61 López Ribalda ja muut v. Espanja (suuri jaosto, 17.10.2019) ja kohdassa 88 mainitut tapaukset. 62 Korpisaari 2017, s. 39. 63 Chauvy ja muut v. Ranska (29.6.2004); White v. Ruotsi (19.9.2006); Fürst-Pfeifer v. Itävalta (17.3.2016). 64 Radio France ja muut v. Ranska (30.3.2004); A v. Norja (9.4.2009). 65 López Ribalda ja muut v. Espanja (suuri jaosto, 17.10.2019) ja Hájovský v. Slovakia (1.7.2021). Ks. myös Peck v. Yhdistynyt Kuningaskunta (28.1.2003), kohta 59. 23 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 Aivan vähäiset puuttumiset yksityiselämän suojaan eivät merkitse ihmisoikeuden louk- kaamista. Henkilön yksityiselämää tai mainetta koskevan loukkauksen tulee täyttää tietty vakavuuden taso ja vaikeuttaa henkilön mahdollisuuksia nauttia oikeuttaan yksityiselä- mänsä kunnioitukseen, jotta kysymys voisi olla EIS 8 artiklan loukkauksesta. Artikla ei myöskään suojaa sellaista maineen menetystä vastaan, joka on henkilön oman teon, kuten esimerkiksi rikoksen tekemisen, ennakoitava seuraus.66 EIT on 7.2.2012 suuren jaoston ratkaisemissa tapauksissa von Hannover v. Saksa No. 2 ja Axel Springer AG v. Saksa määritellyt kriteerit, joita se soveltaa sananvapauden ja yksityis- elämän suojan väliseen punnintaan. Ne ovat 1) koskeeko asia yleisesti merkittävää keskus- telunaihetta, 2) uutisoinnin kohteena olevan henkilön asema, 3) uutisoinnin kohteen aikai- sempi mediatoiminta ja tiedon aikaisempi mediajulkisuus, 4) onko tieto totta ja miten se on hankittu (esimerkiksi laillisin/laittomin keinoin), 5) valokuva nauttii erityistä suojaa ver- rattuna tekstiin67 ja 6) ovatko seuraamukset olleet oikeasuhtaisia. Vaikka kriteerit pysyvät samoina, niiden soveltaminen eri tapauksissa on toisinaan epäjohdonmukaista ja vaikeasti ennustettavaa, mikä näkyy myös eri mieltä olleiden tuomareiden lausunnoissa.68 Asiain- tilan ymmärtäminen edellyttää laajaan tapausjoukkoon perehtymistä ja ns. tulkintaka- saumien hahmottamista. Siltikin ratkaisukäytäntö on joissakin tapauksissa hyvin vaikeasti ennustettavissa. 2.3.1.2 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä Tähän on koottu eräitä selvityksen teeman kannalta keskeisiä EIT:n kuvaamista ja kuvan käyttämistä koskevia ratkaisuja. 66 Esimerkiksi suuren jaoston ratkaisemat Axel Springer AG v. Saksa (7.2.2012) ja Medžlis Islamske Zajednice Brčko ja muut v. Bosnia ja Hertsegovina (27.6.2017). Ensimmäistä kertaa periaate lienee lausuttu ratkaisussa Sidabras ja Džiautas v. Liettua (27.7.2004). 67 Videotallenne luonnollisesti nauttii vielä suurempaa suojaa kuin kuva. 68 Kritiikistä ja kriteerien soveltamisesta tarkemmin Korpisaari 2017, s. 39–49; Ks. eri mieltä olevien tuomarien lausunnot suuren jaoston ratkaisemissa tapauksissa Lindon ja muut v. Ranska (suuri jaosto, 22.10.2007), Stoll v. Sveitsi (suuri jaosto, 10.12.2007) sekä tapauk- sessa Barata Monteiro da Costa Nogueira ja Patrício Pereira v. Portugali (11.1.2011). Tapauk- sessa Flux v. Moldova No. 6 (29.7.2008) eri mieltä ollut tuomari lausui, että “this judgment of the Court has thrown the protection of freedom of expression as far back as it possibly could, making it ‘a sad day for freedom of expression’”. Tapauksessa Fürst-Pfeifer v. Itävalta (17.3.2016) eri mieltä olevat jäsenet puolestaan katsoivat, että sananvapauden ja yksityiselä- män suojan lähtökohtainen samanarvoisuus oli “kuollut kirjain”, ja että enemmistö oli yksi- puolisesti jättänyt huomioimatta yksityisyyden suojan puolesta puhuvat seikat. Vähemmis- tön mielestä tuomion lopputulos oli valitettava – yksipuolinen, epätasapainoinen ja väärä. Sanotut kannanotot osoittavat, ettei ratkaisukäytäntö aina ole yhdenmukainen. 24 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 EIT katsoi tuoreessa ratkaisussaan Dupate v. Latvia (19.11.2020) Latvian valtion loukan- neen hakijan yksityiselämää, kun hänen kannettaan yksityiselämän loukkauksesta ei ollut hyväksytty. Hakijan puoliso oli poliittisen puolueen johtaja ja kansallisen julkisuuden hen- kilöihin keskittyneen lehden mainoskasvo. Hakija itse oli juristi ja häntä oli kuvattu salaa hänen poistuessaan synnytyslaitokselta toisen lapsensa syntymän jälkeen. Kuvat oli jul- kaistu saman lehden kannessa, jota hänen puolisonsa oli mainostanut. EIT painotti jäl- leen sananvapauden merkitystä, mutta korosti myös tarvetta tasapainottaa sananva- pauden ja yksityiselämän suoja. Vaikka lapsen syntymällä sinänsä ei ollut kovin suurta poliittista merkitystä, se saattoi kuulua yleisesti merkittävän keskustelun alaan, ja tunne- tun poliitikon puoliso saattoi varautua siihen, että hänet mainitaan heidän yhteisen lap- sensa äitinä. Julkaistu artikkeli kuitenkin ylitti sen, mitä kohtuudella voitiin odottaa. Kan- salliset tuomioistuimet eivät olleet tehneet riittävää eroa sen suhteen, kerrottiinko haki- jan ja hänen puolisonsa lapsen syntymästä vai julkaistiinko salaa otettuja valokuvia, joissa hakija kuvattiin yksityisellä hetkellä – poistumassa sairaalasta lapsen synnytyksen jälkeen. Valittajan ja hänen kumppaninsa aikaisemmat tai myöhemmät esiintymiset tiedotusvä- lineissä, joihin oli saattanut liittyä vähemmän puuttumista heidän yksityiselämänsä suo- jaan, eivät olleet muuttaneet synnytystä julkiseksi tapahtumaksi eivätkä ne oikeuttaneet hakijan yksityisyyden loukkaamista. Lisäksi, vaikka kuvat eivät olleet olleet nöyryyttäviä, artikkeli oli ollut ”valokuvajuttu” (photo story), jossa tekstillä oli ollut toissijainen merki- tys. Kuvat oli otettu salaa tilanteessa, jota hakija ei ollut voinut välttää, ja häntä oli seurattu kotiin saakka. Kansalliset tuomioistuimet eivät olleet ottaneet huomioon näiden seikkojen merkitystä, ja vaikka ne olivat tehneet jonkinlaista punnintaa sananvapauden ja yksityis- elämän suojan välillä, ne eivät sitä tehdessään olleet riittävästi ottaneet huomioon EIT:n ratkaisukäytäntöä.69 Tapaus on selvityksen aiheen kannalta sikäli merkittävä, että myöskään sairastunut tai sosiaalihuollon tuen tai toimenpiteiden tarpeessa oleva ihminen ei voi välttyä asioimasta terveyskeskuksessa, sairaalassa tai sosiaalihuollon asiointipisteessä. Erona selvityksen koh- teeseen on se, että kuvat oli julkaistu näyttävästi eikä ratkaisussa otettu kantaa pelkkään kuvaamiseen ilman julkaisemista. Joissakin tilanteissa jutun aiheen merkityksellisyys on oikeuttanut myös viihdetarkoitusta palvelevien lisäyksityiskohtien julkaisemisen. EIT on tässä suhteessa katsonut, että riittävää 69 Latvian tuli maksaa korvaukseksi loukkauksesta 7 000 euroa; Katso tapauksesta myös Vouvonikosin blogikirjoitus (2021). 25 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 on, että artikkelilla osallistutaan yleisesti merkittävään keskusteluun, vaikka kaikki artikke- lissa julkaistut tiedot ja kuvat eivät tätä itsessään olisi.70 Myöhemmässä ratkaisussaan Hájovský v. Slovakia (1.7.2021) EIT puolestaan piti hakijasta salaa otettujen valokuvien julkaisemista lehdessä yksityiselämää loukkaavana, vaikka leh- tiartikkeli koski sinällään merkittävää keskustelunaihetta, kohdunvuokrausta. Miespuoli- nen hakija oli etsinyt anonyymilla lehti-ilmoituksella henkilöä, joka synnyttäisi hänelle lap- sen. Journalisti oli vastannut lehti-ilmoitukseen esiintyen mahdollisena kohdun vuokraa- jana ja salaa nauhoittanut ja kuvannut keskustelun. Hakijan henkilöllisyys oli ilman suos- tumusta paljastettu juuri ennen artikkelin julkaisemista myös aihetta koskevassa televisio- dokumentissa. Valituksen kohteena oleva lehtiartikkeli oli paljastanut kansallisessa lainsää- dännössä olevan epäkohdan. Se oli myös esittänyt hakijan negatiivisessa sävyssä ja ilmais- sut joitakin hänen yksityiselämänsä yksityiskohtia. Tapauksen olosuhteissa tämä ei kui- tenkaan vielä perustanut yksityiselämän suojan loukkausta, vaan syynä loukkaukseen oli se, että kuvat oli otettu salaa ja julkaistu näyttävästi, eikä hakijalla – joka oli niin sanotusti tavallinen ihminen eikä julkisuuden henkilö – ollut ollut syytä olettaa kuviensa päätyvän julkisuuteen. Kansalliset tuomioistuimet eivät olleet riittävästi punninneet hakijan aiem- man toiminnan merkitystä, kuvien ja tietojen hankkimistapaa tai sitä, mitä lisäarvoa ylei- sesti merkittävään keskusteluun toi se, että hakijan kuvat julkaistiin sumentamattomina, jolloin hän oli niistä tunnistettavissa. EIT siis päätyi yksityiselämän suojan osalta erilaisiin lopputuloksiin tekstin ja kuvan osalta: artikkelin julkaiseminen oli perusteltua sen yleisen merkityksen vuoksi, mutta kuvien julkaiseminen loukkasi hakijan yksityiselämää. Ratkaisu olisi voinut olla toinen, jos hakijan kasvot olisi peitetty tai sumennettu – vaikkakin ihminen voidaan toki ainakin joidenkin toimesta tunnistaa myös vaatetuksen, vartalon muotojen, tapahtumapaikan ja muiden seikkojen perusteella Vanhemmassa – ja tämän selvityksen aihepiirin kannalta tärkeässä – tapauksessa Reklos ja Davourlis v. Kreikka (15.1.2009) pidettiin yksityiselämän loukkauksena yksityisen syn- nytysklinikan steriilillä osastolla (jonne vain lääkäreillä ja hoitajilla oli pääsy) ilman van- hempien suostumusta tapahtunutta vastasyntyneen lapsen valokuvaamista ja negatiivien säästämistä. Loukkauksen katsottiin tapahtuneen huolimatta siitä, että kuvia ei sinällään ollut julkaistu missään, eikä niitä ollut ollut tarkoituskaan julkaista. Kuvat oli ottanut sai- raalassa toimiva ammattivalokuvaaja, ja niissä näkyivät päivän ikäisen vauvan kasvot. Sai- raala oli informoinut asiakkaita siitä, että valokuvauspalveluita oli tarjolla. Synnytyssairaala 70 Couderc ja Hachette Filipacchi Associés v. Ranska (suuri jaosto, 10.11.2015). Tiedot liit- tyivät Monacon tulevan hallitsijan eli julkisuuden henkilön ja vallankäyttäjän aviottoman lapsen paljastumiseen ja perimysjärjestystä koskevaan yleisesti merkittävään keskuste- luun. Artikkelin yhteydessä oli julkaistu myös tulevan hallitsijan yksityiselämän piiriin kuu- luvia yksityiskohtia ja häntä koskeva valokuva. Artikkelin tietoja tai kuvaa ei ollut hankittu laittomasti. 26 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 ei ollut reagoinut vanhempien väitteeseen yksityisyyden loukkauksesta, eikä valokuvaaja ollut antanut heille valokuvien negatiiveja. Kansallinen oikeus oli hylännyt yksityisyyden ja persoonallisuusoikeuden loukkausta koskeneen vaatimuksen, koska päivän ikäinen vauva ei kyennyt havaitsemaan persoonallisuusoikeuksiensa loukkausta. EIT totesi (kohta 35), että valtion oli turvattava kansalaisia myös toisten yksityisyyden taholta tulevilta yksityisyyden suojan loukkauksilta, ja että tämä velvoite soveltui myös henkilön valokuvien väärinkäyttöön. Tässä tapauksessa kuvattu vauva ei tietoisesti tai vahingossakaan asettanut itseään tilanteeseen, jossa häntä todennäköisesti valokuvat- taisiin, vaan päinvastoin, kuvat oli otettu paikassa, johon pääsivät vain lääkärit ja hoitajat. Mitään muuta kuin lapsen kasvoja ei ollut valokuvattu – toisin sanoen lapsi oli valokuvien ainoa kohde. EIT totesi (kohta 40), että henkilön kuva oli yksi hänen persoonallisuutensa tärkeimmistä ominaisuuksista, koska se paljasti henkilön ainutlaatuiset ominaisuudet ja erotti hänet muista. Oikeus oman kuvan suojaan oli siis yksi henkilökohtaisen kehityksen olennaisista tekijöistä ja edellytti oikeutta valvoa oman kuvansa käyttämistä. Vaikka useim- missa tapauksissa tähän sisältyi mahdollisuus kieltäytyä kuvansa julkaisemisesta, oikeus kattoi myös yksilön oikeuden vastustaa toisen henkilön toimesta tapahtuvaa kuvansa tal- lentamista, säilyttämistä ja jäljentämistä. Koska henkilön kuva oli yksi hänen persoonalli- suutensa piirteistä, sen tehokas suojaaminen edellytti sekä periaatteessa että tapauksen olosuhteissa kuvattavan suostumusta silloin, kun kuva otettiin eikä vain silloin, jos kuva julkaistaan. Muussa tapauksessa persoonallisuuden olennainen ominaisuus säilyisi kol- mannen osapuolen käsissä, eikä asianomainen henkilö voisi valvoa kuvan myöhempää käyttöä. Tapauksessa ei myöskään ollut pääasiana se, millaisia kuvat olivat – ne eivät olleet alentavia tai yleisesti persoonallisuusoikeutta loukkaavia – vaan se, että valokuvaaja piti ne ilman kuvattavan tai hänen vanhempiensa suostumusta. Vauvan kuva oli jäänyt valoku- vaajalle tunnistettavassa muodossa ja siten mahdollistanut myöhemmän käytön kuvatun tai hänen vanhempiensa tahdon vastaisesti.71 71 Tuomion kohta 42: ”In addition, the Court finds that it is not insignificant that the pho- tographer was able to keep the negatives of the offending photographs, in spite of the express request of the applicants, who exercised parental authority, that the negatives be delivered up to them. Admittedly, the photographs simply showed a face-on portrait of the baby and did not show the applicants’ son in a state that could be regarded as degrading, or in general as capable of infringing his personality rights. However, the key issue in the pre- sent case is not the nature, harmless or otherwise, of the applicants’ son’s representation on the offending photographs, but the fact that the photographer kept them without the app- licants’ consent. The baby’s image was thus retained in the hands of the photographer in an identifiable form with the possibility of subsequent use against the wishes of the person concerned and/or his parents (see, mutatis mutandis, P.G. and J.H. v. the United Kingdom, no. 44787/98, § 57, ECHR 2001IX).” EIT tuomitsi perheelle korvaukseksi yksityiselämän louk- kaamisesta aiheutuneesta aineettomasta vahingosta 8 000 euroa. 27 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 Selvityksen kontekstissa tapauksesta voitaneen vetää se johtopäätös, että jo sairaalassa potilaana olevan ihmisen kuvaaminen ja kuvan tallentaminen muodostaa tietyn asteisen puuttumisen ihmisen yksityiselämän suojaan. Lopuksi on syytä mainita vielä huippumalli Naomi Campbellin valokuvan julkaisemista koskeva EIT:n tuomio MGN Limited v. Yhdistynyt Kuningaskunta, (18.1.2011, ään. 6–1). Tapauksessa sanomalehti oli kertonut, että maailmanluokan supermalli Campbell kävi päihdeongelmaisille tarkoitetuissa anonyymeissa kokouksissa päästäkseen irti alko- holi- ja huumeriippuvuudestaan ja että hänet oli viety sairaalaan vatsan tyhjennystä var- ten. Campbellin mukaan hänellä ei ollut huumeongelmia ja vatsan tyhjennys oli joh- tunut vain allergisesta reaktiosta. Artikkelin yhteydessä julkaistiin kadulta otettu valo- kuva, jossa Campbell oli saapumassa päihdeongelmaisille suunnattuun anonyymiin ryhmäkokoukseen. Lehden julkaisijayhtiö valitti EIT:een sananvapauden loukkauksesta, kun se oli tuomittu maksamaan Campbellille kuvan julkaisemisesta vahingonkorvausta sekä korvaamaan vas- tapuolen huomattavat oikeudenkäyntikulut. EIT totesi, että valokuvien julkaiseminen juo- rulehdissä tapahtui yleensä jatkuvan ahdistelun ilmapiirissä, mikä saattoi herättää yksityi- syyden törkeän loukkauksen tai jopa vainoamisen tunteita. Harkintamarginaali huomioon ottaen EIT katsoi, ettei se voinut ilman painavia syitä tulla toiseen tulokseen kuin Yhdis- tyneen kuningaskunnan ylähuoneen (House of Lords) enemmistö, joka oli katsonut, että kuvien julkaiseminen oli vaarantanut Campbellin vieroitushoidon ja aiheuttanut hänelle huomattavaa henkistä kärsimystä. Lisätietojen julkaiseminen ei ollut ollut tarpeen jutun uskottavuuden varmistamiseksi, eikä yleisöllä ollut ollut mitään pakottavaa tarvetta saada tietoa näistä seikoista. Julkinen intressi oli tyydytetty jo sillä, että huumeriippuvuudesta ja hoidosta oli julkaistu perustiedot. Näissä oloissa EIT katsoi, ettei EIS 10 artiklaa ollut rikottu kuvien julkaisemisesta tuomitun vahingonkorvauksen perusteella. Tulospalkkioon perus- tuvat 500 000 punnaksi sovitut (alkuperäinen tuomittu määrä 850 000 puntaa) oikeuskulut sen sijaan loukkasivat julkaisijan sananvapautta suhteettoman suuruutensa vuoksi. Vähemmistöön jäänyt tuomariston jäsen lausui, että Campbell oli tunnettu huippumalli ja erittäin kuuluisa julkisuuden henkilö, joka oli valheellisesti kiistänyt käyttäneensä huu- meita ja pyrkinyt hankkimaan itselleen taloudellista hyötyä väärää imagoa ylläpitämällä. EIT:n enemmistö oli pannut paljon painoa kansallisen tuomioistuimen suorittamalle har- kinnalle. Vähemmistön mielestä tämä lähestymistapa oli kuitenkin vastoin sitä ankaraa tar- kastelua, jota EIT yleensä oli sananvapausjutuissa harjoittanut punnitessaan yksityiselä- män suojaa ja sananvapautta. 28 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 Tapauksessa Rothe v. Itävalta (4.12.2012)72 EIT katsoi, että yksityiselämän suoja ei estänyt julkaisemasta katolisen papin kotona salaa otettuja kuvia, joiden julkaisemisen yhteydessä kerrottiin hänen homoseksuaalisesta suhteestaan samaan uskontokuntaan kuuluvan hen- kilön kanssa. Kuvat oli otettu papin kotona joulua juhlittaessa, eikä niitä ollut ollut tar- koitus julkaista eikä suostumusta niiden julkaisemiseen ollut annettu. Kuvat olivat löyty- neet lapsipornoa koskevan esitutkinnan yhteydessä, eikä asiassa ollut saatu selville, miten ne olivat päätyneet lehteen julkaistaviksi. Toisessa kuvassa pappi aikoi syleillä erästä hen- kilöä, ja toisessa kuvassa samat henkilöt olivat antamassa toisilleen ranskalaista suudel- maa. Pappi ei ollut ollut julkisuuden henkilö eikä hänen ulkonäkönsä ollut tunnettu ennen kuvan julkaisemista. Kyseisenä aikana tiedotusvälineissä oli käsitelty tuon seurakunnan toimintaan liittyviä tapahtumia – esimerkiksi sitä, kuinka kirkollisen leirin johtajat olivat olleet seksisuhteessa leirille osallistuneiden henkilöiden kanssa samalla, kun kirkko viral- lisesti kielsi tällaiset suhteet. Kuvan pappi oli johtanut erästä tällaista leiriä. EIT:n mukaan yksityiselämää ei ollut loukattu asiasta uutisoitaessa, koska asia oli yhteiskunnallisesti mer- kittävä. Katolinen kirkko oli näet tuominnut homoseksuaaliset suhteet, ja sittemmin oli paljastunut, että tällaisia suhteita oli esimerkiksi pappisseminaareissa niiden ohjaajien ja alaisten välillä. Kuvan käyttämisen osalta EIT viittasi siihen, että valittaja olisi voinut vaatia korvauksia kuvansa käyttämisestä tekijänoikeuslain perusteella, mutta ei ollut sitä tehnyt, vaan oli vaatinut korvausta vain medialainsäädännön ja kunnian suojan perusteella. Tapauksessa Sciacca v. Italia (11.1.2005) EIT katsoi, että kiristyksistä, petoksesta ja väären- nöksistä epäillyn (ja sittemmin 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen ja oheis- sakkoon tuomitun) henkilön yksityiselämää oli loukattu, kun hänen esitutkintapöytäkir- jaan liitetty valokuvansa oli annettu lehdistölle syyttäjä- ja poliisiviranomaisten järjestä- mässä lehdistötilaisuudessa eikä tällaisesta puuttumisesta ollut säädetty laissa. Rikosten selvittämiseen sinänsä liittyi julkista intressiä, koska kysymyksessä oli yksityiskoulun toi- minnassa tapahtuneiksi epäillyt väärinkäytökset. Tapauksessa Gourguénidzé v. Georgia (17.10.2006) EIT katsoi tunnetun kirjailijan käsikirjoi- tuksen kaupittelijan yksityiselämää loukatun, kun tämän valokuva oli julkaistu lehtiartikke- lissa, jossa häntä syytettiin käsikirjoituksen varastajaksi, kun hänen valokuvansa julkaise- minen ei ollut antanut mitään lisäinformaatiota sinänsä merkittävän asian käsittelemiseen, vaan sen tarkoituksena oli ainoastaan ollut luonnehtia valittajan persoonaa. EIT on ottanut kantaa myös videokuvaamiseen. Tapauksessa Vukota-Bojić v. Sveitsi (18.10.2016) EIT katsoi julkisoikeudellisena toimijana pidetyn vakuutusyhtiön loukanneen hakijan yksityiselämää, kun se oli hakijan työkyvyttömyyseläkettä koskevassa riita-asiassa 72 Samaan tapahtumavyyhteen liittyivät myös Küchl v. Itävalta (4.12.2012) ja Verlags- gruppe News GmbH ja Bobi v. Itävalta (4.12.2012). 29 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 palkannut yksityisetsivän kuvaamaan hakijan toimintaa hänen toimintakykynsä arvioi- miseksi. Hakija oli aiemmin kieltäytynyt perusteellisesta lääketieteellisestä arvioinnista. Vaikka tarkkailu ja kuvaaminen oli tapahtunut julkisilla paikoilla, se oli puuttunut hakijan yksityiselämään, koska etsivät olivat keränneet ja säilyttäneet hakijaa koskevia tietoja sys- temaattisesti ja käyttäneet sitä tiettyyn tarkoitukseen. Lisäksi tällaisesta julkisen tahon toi- mesta tapahtuvasta valvonnasta ei ollut säädetty EIS 8 artiklan edellyttämin tavoin lailla, koska laki oli tältä osin niin puutteellinen. Laissa ei säädetty muun muassa siitä, milloin ja miten pitkään valvontaa voitiin harjoittaa, tai miten näin saatuja tietoja tuli säilyttää ja ketkä saattoivat tarkastella niitä. EIT on ottanut kantaa myös työpaikalla tapahtuvaan videovalvontaan. Tuoreessa suuren jaoston ratkaisemassa tapauksessa López Ribalda ja muut v. Espanja (17.10.2019) se katsoi, että kaupan kassatyöntekijöiden videovalvonta oli tapahtuneiden väärinkäytösten ja var- kauksien selvittämiseksi oikeutettua. Sen avulla oli selvinnyt, että työntekijät olivat varas- taneet ja auttaneet asiakkaita varastamaan työnantajan omaisuutta. Kansalliset tuomio- istuimet olivat huolellisesti punninneet varkaudesta epäiltyjen kassatyöntekijöiden sekä työnantajan oikeuksia, ja valvonnalle oli perusteet tapahtuneiden vakavien väärinkäytös- ten selvittämiseksi. Sen sijaan työpaikan videovalvonta ei ollut sallittua tapauksessa Anto- vic ja Mircovic v. Montenegro (28.11.2017), jossa yliopiston opetustilanteita ja tiloja oli ryh- dytty videovalvomaan dekaanin ohjeiden mukaisesti. Tallenteiden säilytysajaksi oli ilmoi- tettu 12 kuukautta ja videovalvonnan syyksi ihmisten ja omaisuuden turvaaminen sekä opetuksen valvominen. Opetustilojen valvonnasta ei ollut säädetty laissa, eikä asiassa ollut esitetty näyttöä turvallisuuden tai omaisuuden vaarantumisesta. Työntekijöiden yksityis- elämän suojaa oli näin ollen loukattu.73 Selvityksen kohteen kannalta oikeus yksityiselämän suojan kunnioittamiseen on vielä nimenomaisesti mainittu asiakaslain 4 §:n 1 momentissa, jonka 2. virkkeen mukaan ”[a]sia- kasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumus- taan ja yksityisyyttään kunnioitetaan”. Lisäksi saman pykälän 2 momentin mukaan ”[s]osi- aalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa”. Asiakas saattaa esi- merkiksi yksityiselämänsä suojaan vedoten toivoa, että häntä ei valokuvata hänen asioi- dessaan sosiaalihuoltoa tarjoavassa paikassa. Vastaavasti potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaan potilaan hoito on ”järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisar- voaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan”. 73 Työntekijöille tuomittiin 1000 euron korvaus aineettomasta vahingosta. 30 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 PL 10 §:ssä turvattuun yksityiselämään kuuluu myös kotirauhan suoja. Kotirauha merkitsee sekä fyysistä turvallisuutta että suojaa ulkopuoliselta häiriöltä ja tarkkailulta.74 Yksityiselä- män suojan perusteella suojaa oikeudettomalta tarkkailulta voidaan antaa myös muutoin kuin kotirauhan piirissä. 2.3.2 Henkilötietojen suoja Yksityiselämän suojaan kuuluu lisäksi osittain myös henkilötietojen suoja. Euroopan uni- onin perusoikeuskirjassa (2000/C 364/01, POK) tosin on omat artiklansa yksityis- ja per- he-elämän suojalle (7 artikla) ja henkilötietojen suojalle (8 artikla). Henkilötietojen suoja ei kuulukaan kokonaisuudessaan yksityiselämän suojan piiriin, koska henkilötietoina suoja- taan myös muita kuin henkilön yksityiselämän piiriin lukeutuvia tietoja.75 Henkilötietoja suojataan EU:n yleisellä tietosuoja-asetuksella, joka tuli sovellettavaksi 25.5.2018. Sitä täydentävä tietosuojalaki tuli voimaan 1.1.2019. Tietosuoja-asetuksen tar- koituksena on vahvistaa tietosuojaa ja parantaa henkilötietoihin liittyvää itsemääräämis- oikeutta. Samalla pyritään luomaan yhtenäinen eurooppalainen tietosuojakehys, joka hel- pottaa digitaalisten palveluiden rajat ylittävää tarjontaa.76 Yhtenäisen digitaalisen markki- nan luomista auttaa se, että kyseessä on asetus, joka on jäsenmaissa suoraan sovellettavaa oikeutta.77 Harmonisointitavoitteesta huolimatta tietosuoja-asetus antaa kuitenkin jonkin verran kansallista liikkumavaraa.78 Henkilötietoja ovat TSA 4 artiklan 1 kohdan mukaan kaikki tunnistettuun tai tunnistetta- vissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyvät tiedot.79 Tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tun- nistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, 74 HE 19/2013 vp, s. 26. 75 Tarkemmin Korpisaari – Pitkänen – Warma-Lehtinen 2018, s. 13–15. 76 TSA:n johdanto-osan 7 kohta. 77 Ks. De Hert – Papakonstantinou 2016, s. 182. 78 Oikeusministeriön Mietintöjä ja lausuntoja 35/2017: EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanotyöryhmän (TATTI) mietintö. Ns. liikkumavarataulukko löytyy mietinnön sivuilta 48–67. 79 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huh- tikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näi- den tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). 31 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella.80 TSA:n johdan- non 26 kappaleen mukaan tunnistettavuutta arvioitaessa ”olisi otettava huomioon kaikki keinot, joita joko rekisterinpitäjä tai muu henkilö voi kohtuullisen todennäköisesti käyttää mainitun luonnollisen henkilön tunnistamiseen suoraan tai välillisesti, kuten kyseisen hen- kilön erottaminen muista. Jotta voidaan varmistaa, voidaanko keinoja kohtuullisen toden- näköisesti käyttää luonnollisen henkilön tunnistamiseen, olisi otettava huomioon kaikki objektiiviset tekijät, kuten tunnistamisesta aiheutuvat kulut ja tunnistamiseen tarvittava aika sekä käsittelyajankohtana käytettävissä oleva teknologia ja tekninen kehitys”. Henki- lötiedon käsitteen laajuutta osoittaa, että esimerkiksi Breyer-tapauksessa EUT katsoi, että dynaaminen IP-osoite, jonka verkkomediapalvelujen tarjoaja tallensi henkilön käydessä tämän palveluntarjoajan internetsivustolla, oli tähän palveluntarjoajaan nähden henkilö- tieto, jos palveluntarjoajalla oli käytettävissään oikeudelliset keinot, joiden avulla se saattoi tunnistaa kyseisen henkilön sellaisten lisätietojen avulla, jotka olivat tämän henkilön inter- netyhteyden tarjoajan käytettävissä.81 Henkilötietojen ei myöskään tarvitse olla todenpe- räisiä tai varmennettuja, vaan kyse voi olla myös virheellisestä tiedosta. Tämä ilmenee esi- merkiksi rekisteröidyn tarkastusoikeutta ja virheellisten, puutteellisten tai vanhentuneiden tietojen oikaisemista ja täydentämistä koskevista säännöksistä (TSA 15 ja 16 artiklat). Valokuva on henkilötieto, kun henkilö on kuvasta tunnistettavissa joko yksinomaan kuvan tai mahdollisten lisätietojen perusteella. Edellytyksenä ei ole se, että tunnistamiseen riittä- vät lisätiedot olisivat jo sellaisinaan käsillä, vaan kyse on henkilötiedosta myös silloin, kun tunnistamiseen tarvittavia lisätietoja pystytään hankkimaan. Koska ihminen on yleensä valokuvasta tunnistettavissa, valokuvattaessa ihmisiä on syytä lähteä siitä, että kysymyk- sessä on henkilötieto.82 Valokuvien säilyttäminen esimerkiksi matkapuhelimessa, pilvipalvelussa tai tietoko- neella on puolestaan TSA 2(1) artiklassa tarkoitettua henkilötietojen automaattista käsit- telyä, johon lähtökohtaisesti sovelletaan tietosuoja-asetusta ja -lakia. TSA 2(2) artiklan c 80 Henkilötiedon käsitteestä tarkemmin Korpisaari – Pitkänen – Warma-Lehtinen 2018, s. 49–61. 81 Breyer (C-582/14), kappale kohta 49; Tapauksesta Korpisaari – Pitkänen – Warma-Lehti- nen 2018, s. 58–59; Henkilötiedon käsitteestä ks. tietosuojatyöryhmän lausunnot WP 136 ja WP 216; Henkilötiedon käsitettä tulkittaessa voidaan hyödyntää myös tietosuojadirektiivin aikaista oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta, koska henkilötiedon käsite ei tietosuojauudistuk- sessa juurikaan muuttunut. Tästä Esim. EU:n julkisasiamies Kokottin 20.7.2017 päivätty rat- kaisuehdotus tapaukseen Nowak (C-434/16), kohta 3. 82 Tunnistettavuuden syntymistä osoittaa hyvin myös tietosuojalautakunnan 1.2.2010 antama päätös 1/2010, jossa lautakunta katsoi, että ajoneuvojen rekisterinumeroita tuli pitää henkilötietolain tarkoittamina henkilötietoina sillä perusteella, että tieto ajoneuvon omistajasta oli sen rekisterinumeron perusteella hankittavissa yhdellä puhelinsoitolla Fonec- tan, Eniron tai Elisan palvelunumerosta sekä Trafin internetsivuilta. 32 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 alakohdan mukaan asetusta ei kuitenkaan sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koske- vassa toiminnassa. Näin ollen yksityisen henkilön toimesta tapahtuva toisen henkilön valo- kuvaaminen ja valokuvien säilyttäminen ei kuulu tietosuojalainsäädännön piiriin, jos tämä tapahtuu vain yksityistä käyttöä varten.83 TSA:n johdannon 18 kohdan mukaan henkilö- kohtainen käyttö ”ei ole sidoksissa mihinkään ammatilliseen tai kaupalliseen toimintaan”. Henkilökohtaisia tarkoituksia eivät siten ole elinkeinon tai ammatin harjoittamista varten tapahtuvat tietojen käsittelytoimet. EUT:n ratkaisemassa Ryneš-tapauksessa84 yksinomaan henkilökohtaisesta tai kotitaloutta koskevasta toiminnasta ei ollut kysymys silloin, kun henkilö oli kohtaamansa ilkivallan teki- jöiden kiinni saamiseksi asentanut kotitalonsa räystään alle valvontakameran ja tallenta- nut kuvaa kotitalonsa sisäänkäynnistä, yleisestä tiestä ja vastapäisen talon sisäänkäynnistä. EUT katsoi, että kun videovalvonta ulottui osittain julkiseen tilaan ja kohdistui siten tie- toja käsittelevän tahon yksityisen piirin ulkopuolelle, sitä ei voitu pitää kotitalouspoikke- uksen piirissä olevana yksinomaan ”henkilökohtaisena tai kotitaloutta koskevana” toimin- tana. Henkilötietodirektiivin (95/46/EY) 7 artiklan f alakohdan, 11 artiklan 2 kohdan sekä 13 artiklan 1 kohdan d ja g alakohdan nojalla voidaan kuitenkin ottaa huomioon rekis- terinpitäjän oikeutetut intressit, joita ovat muun muassa rekisterinpitäjän ja hänen per- heensä omaisuuden, terveyden ja hengen suojelu. Näin ollen siitä, että kysymyksessä ei ollut yksityinen käyttö, ei voinut päätellä suoraan sitä, että henkilötietojen käsittely olisi ollut laitonta.85 Euroopan tietosuojaneuvosto on henkilötietojen käsittelyä videolaitteilla koskevassa ohjeessaan (3/2019) todennut, että yksityishenkilön tiloissa käytettävät videolaitteet voi- vat kuulua kotitalouksia koskevan poikkeuksen piiriin. ”Tämä riippuu useista tekijöistä, jotka on kaikki otettava huomioon johtopäätöksen tekemiseksi. Edellä mainittujen unio- nin tuomioistuimen päätöksissä [Lindqvist ja Ryneš] määritettyjen seikkojen lisäksi kotona videovalvontaa käyttävän on mietittävä: onko hänellä jonkinlaista henkilökohtaista 83 Yksityiseen käyttöön esimerkiksi tallennustilaa tarjoavan yrityksen toimintaan toki sovel- letaan tietosuoja-asetusta ja -lakia. 84 Ryneš (C-212/13). 85 Videokuva tallennettiin jatkuvasti tallentavalle laitteelle, jonka täytyttyä olemassa olleen tallenteen päälle tehtiin uusi tallenne. Tallennuslaitteessa ei ollut monitoria, joten kuvaa ei voinut tarkastella reaaliajassa. Vain kameran asentaneella talon asukkaalla oli välitön pääsy järjestelmään ja sen tietoihin. Perusteena kameran käyttämiselle oli hänen ja hänen per- heensä omaisuuden, terveyden ja hengen suojelu. Kameran asentaja ja hänen perheensä olivat olleet useiden vuosien ajan tuntemattomaksi jääneen henkilön hyökkäysten koh- teena. Kamerajärjestelmän ansiosta kaksi henkilöä saatiin kiinni ilkivallan teosta epäiltynä. Tapaus eteni tuomioistuimen harkittavaksi, kun toinen ilkivallasta epäillyistä henkilöistä pyysi valvontajärjestelmän laillisuuden tarkistamista. 33 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 suhdetta rekisteröityyn, viittaako videovalvonnan laajuus tai tiheys jonkinlaiseen ammat- timaiseen toimintaan hänen puoleltaan ja vaikuttaako valvonta mahdollisesti haitallisesti rekisteröityihin. Minkään yksittäisen edellä mainitun tekijän käsillä olo ei välttämättä tar- koita, että käsittely ei kuulu kotitalouksia koskevan poikkeuksen soveltamisalaan, vaan sen määrittämiseksi on tehtävä kokonaisarvio.”86 Alun perin tietosuoja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä yksityinen henkilötie- tojen käsittely voi tulla tietosuoja-asetuksen soveltamisalan piiriin myös silloin, kun tie- dot julkaistaan tai luovutetaan laajempaan käyttöön. EYT on katsonut vuonna 2003 Götan hovioikeuden ennakkoratkaisupyyntöön antamassaan Lindqvist-tuomiossa87, että yksi- tyisen henkilön kotisivuilla tapahtunut viittaaminen tiettyihin henkilöihin joko nimen tai puhelinnumeron avulla taikka tietojen antaminen heidän työsuhteestaan ja harrastuksis- taan oli silloin voimassa olleen henkilötietodirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kokonaan tai osittain automatisoitua henkilötietojen käsittelyä, johon silloista henkilötie- todirektiiviä tuli soveltaa.88 Lindqvist-tapauksen perusteella valokuvien julkaiseminen kai- kille avoimesti internetissä ei kuulu kotitalouspoikkeuksen piiriin. Tapauksen jälkeen sää- detyn TSA:n johdannon 18 kohdassa kuitenkin mainitaan, että henkilökohtaista tai kotita- loutta koskevaa toimintaa voi olla kirjeenvaihdon ja osoitteiston ylläpitämisen lisäksi myös ”sosiaalinen verkostoituminen ja verkkotoiminta, joita harjoitetaan tällaisen henkilökohtai- sen tai kotitaloutta koskevan toiminnan yhteydessä”. Näin ollen saattaisi olla niin, että jon- kinlaiselle rajatulle joukolle sosiaalisessa mediassa jaettu kuva voi vielä kuulua yksityiseksi katsottavan toiminnan piiriin. Toisaalta tällaista kuvaa jaettaessa tulee aina muistaa, että joku voi kopioida kuvan ja levittää sitä edelleen, joten tätä poikkeusta tuskin voi sen tar- koitus huomioon ottaen tulkita kovin laajasti. Toisaalta, vaikkei asetusta sovellettaisikaan kaikkiin sosiaalisessa mediassa jaettuihin tie- toihin, kuvan kohde saa suojaa esimerkiksi yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevan rikoslain säännöksen (RL 24:8) avulla. Se voi tulla sovellettavaksi, jos yksityis- elämän piiriin kuuluvia asioita paljastavan kuvan levittäminen on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa kuvan kohteelle. Samoin voidaan mahdollisesti soveltaa kunnianloukkaussäännöksiä (RL 24:9–10), jos esitetään vahingollinen ja valheelli- nen tieto tai vihjaus. 86 Euroopan tietosuojaneuvosto, Ohjeet 3/2019 henkilötietojen käsittelystä videolaitteilla, s. 8. 87 Lindqvist (C-101/01); Tapauksesta enemmälti Korpisaari – Pitkänen – Warma-Lehtinen 2018, s. 41–44. 88 Ks. myös WP 163. 34 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 2.4 Sananvapaus Sananvapautta turvaava PL 12 § kuuluu seuraavasti: Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vas- taanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tar- kempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan sää- tää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Sananvapaus on turvattu myös Yhdistyneiden kansakuntien 1966 valmistuneessa ja Suo- men 1976 ratifioimassa (SopS 8/1976) kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia kos- kevan kansainvälisen yleissopimuksen eli KP-sopimuksen 19 artiklassa sekä 1953 voi- maan tulleessa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen (SopS 18-19/1990) 10 artik- lassa, johon Suomi tuli sopimusosapuoleksi 10.5.1990.89 Molempien sananvapautta kos- kevien artikloiden loppuosissa on annettu mahdollisuus sopimuksissa mainituin perus- tein rajoittaa sananvapautta kansallisella lainsäädännöllä muiden tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sananvapaus perus- tai ihmisoikeutena ei ole sidottu tietynlaiseen viestinnän menetel- mään, vaan sananvapaussäännöksen soveltamisala on välineneutraali.90 Sen piiriin kuu- luvat sekä sanalliset, kirjalliset että kuvalliset (kuvatut tai vaikkapa piirretyt tai maalatut) ilmaisut kuten myös esimerkiksi musiikki tai audiovisuaalinen ilmaisu. Sananvapauteen kuuluu tiedon ilmaisemisen ja julkistamisen lisäksi yhtä lailla myös oikeus vastaanottaa tietoa. Samalla se pitää sisällään myös oikeuden hankkia tietoja niitä vastaan- ottamalla tai vaikkapa tallentamalla. Sananvapauden ydintehtävänä on ”taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteen muodostaminen, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuk- sen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiik- kiin”.91 Sananvapaus onkin yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä ja edellytys niin 89 Sananvapaus turvataan myös YK:n 10.12.1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaail- mallisen julistuksen 19 artiklassa. 90 HE 309/1993 vp, s. 5–6. 91 HE 309/1993 vp, s. 56; KM 1992:3, s. 82–83. 35 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 yhteiskuntakehitykselle kuin jokaisen yksilön itsensä toteuttamiselle.92. Sen olemassaolo edistää totuutta, osallistumista ja hyvinvointia. Kuitenkin myös viihteelliset, tieteelliset, tai- teelliset ja kaupallisetkin ilmaisut kuuluvat sananvapauden piiriin.93 Sananvapaus myös edesauttaa muiden oikeuksien, kuten esimerkiksi kouluttautumisen ja kokoontumisva- pauden toteutumista. Sananvapaudella on demokratiaulottuvuuden lisäksi tärkeä rooli itseilmaisun ja persoo- nallisen kehityksen mahdollistajana sekä ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja kanssakäy- misen toteuttamisessa.94 Lisäksi sananvapaus edistää yhteiskunnallista ja tieteellistä kehi- tystä.95 Sananvapauteen kuuluva mahdollisuus hankkia ja käyttää tietoa auttaa ihmisiä muodostamaan mielipiteensä ja toimimaan tosiasiallisen tilanteen edellyttämällä tavalla. Sananvapaudella on myös viihteellinen merkitys, ja mainonta ja muu kaupallinen viestintä kuuluvat niin ikään sananvapauden piiriin. Positiivisten ja merkityksettömien ilmaisujen lisäksi sananvapaus turvaa myös ilmaisuja, jotka loukkaavat, shokeeraavat tai järkyttävät.96 Sananvapauteen kuuluu lisäksi ainakin jos- sain määrin oikeus anonyymiin ilmaisuun.97 Internetin ja älypuhelinten käytön lisääntyminen on tuonut sananvapauden hyödyntämi- seen uusia ulottuvuuksia. Vuonna 2020 peräti 82 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalai- sista käytti internetiä monta kertaa päivässä. Yhteisöpalveluita oli edeltäneen 3 kuukauden 92 Esim. EIT:n ratkaisut Handyside v. Yhdistynyt Kuningaskunta (7.12.1976), Barthold v. Saksa (25.3.1985), Lingens v. Itävalta (8.7.1986), Thoma v. Luxembourg (29.3.2001), Wirt- schafts-Trend Zeitschriften-Verlags GmbH v. Itävalta (14.11.2002), Zana v. Turkki (suuri jaosto, 25.11.1997), von Hannover v. Saksa No. 2 (suuri jaosto, 7.2.2012), Axel Springer AG v. Saksa (suuri jaosto, 7.2.2012) ja Gillberg v. Ruotsi (suuri jaosto, 3.4.2012); Tästä myös Oster 2015, s. 13–20. 93 HE 309/1993 vp, s. 56 ja perustuslakivaliokunnan runsas käytäntö, josta esimerkkinä muun muassa perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä laiksi tietoyhteis- kuntakaaren muuttamisesta 40/2017 vp, s. 4: ”Mainontaan ja markkinointiin voidaan kohdis- taa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin muuten olisi mahdollista. Toisaalta myös mainon- taa ja markkinointia koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaa- dittavat yleiset edellytykset.” 94 Ks. esim. Lingens v. Itävalta (8.7.1986), Wirtschafts-Trend Zeitschriften-Verlagsge- sellschaft GmbH v. Itävalta (14.11.2002) ja Thoma v. Luxembourg (29.3.2001). 95 Rytter 2003, s. 186; Ks. myös Janis ym. 2000, s. 139. 96 Esimerkiksi Hertel v. Sveitsi (25.8.1998), Stoll v. Sveitsi (suuri jaosto, 10.12.2007), Steel ja Morris v. Yhdistynyt Kuningaskunta (15.12.2005) ja Mouvement raëlien suisse v. Sveitsi (suuri jaosto, 13.7.2012). 97 Anonyymin ilmaisun oikeus on turvattu sananvapauslain 16 §:ssä. 36 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2022:6 aikana seurannut 69 prosenttia tästä ikäryhmästä.98 Sosiaalisen median uutis- ja videopal- veluiden lisäksi internetissä pidetään yhteyttä ystäviin, sukulaisiin ja harrastusryhmiin sekä toisaalta hoidetaan myös liike- ja ammattitoimintaa. Verkkosivuista suosituin on Google ja toiseksi suosituin on YouTube.99 EIT on ratkaisukäytännössään tunnistanut internetin merkityksen ja katsonut, että siitä on tullut ihmisten pääasiallinen keino hyödyntää sananvapautta. Internetin merkitystä lisää helppo pääsy ja sen kyky tallentaa ja välittää valtava määrä tietoja.100 EIT:n käytäntö tun- tee kuitenkin myös internetviestinnän haittapuolet. Tapauksessa Editorial Board of Pra- voye Delo ja Shtekel v.