Selvityshenkilöraportti Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 Yläotsikkorivi Alaotsikkorivi xxxx SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDSMINISTERIETS RAPPORTER OCH PROMEMORIOR 2019:xx Yläotsikkorivi Alaotsikkorivi xxxx REPORTS AND MEMORANDUMS OF THE MINISTRY OF SOCIAL AFFAIRS AND HEALTH 2019:xx Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:40 Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä Selvityshenkilöraportti Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2019 Sosiaali- ja terveysministeriö ISBN PDF: 978-952-00-4075-8 Kuvat: Tuula Holopainen, Irmeli Huhtala, Kuvatoimisto Rodeo, Shutterstock Helsinki 2019 Kuvailulehti Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö 3.5.2019 Tekijät Anu Muuri Julkaisun nimi Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Selvityshenkilöraportti Julkaisusarjan nimi ja numero Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:40 ISBN PDF 978-952-00-4075-8 ISSN PDF 2242-0037 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4075-8 Sivumäärä 31 Kieli Suomi Asiasanat sosiaalihuolto, osaamiskeskukset, kehittäminen, sosiaali- ja terveysalueet Tiivistelmä Sosiaali- ja terveysministeriö asetti hankkeen ”sosiaalihuollon kehittämisen organisoituminen uudistuvissa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteissa” ja selvitys tuli toteuttaa aikavälillä 11/2018 – 3/2019. Selvityksen lähtökohtana on ollut sosiaalihuollon vaikuttavuuden parantaminen ja tutkimuksellisen kehittämisen vahvistaminen ja sitä parhaiten tukevan ratkaisumallin esittäminen sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation huomioon ottaen. Selvityksessä tuli myös esittää miten tässä yhteydessä parhaiten turvataan sosiaalialan osaamiskeskusten kehittämistyön jatkuvuus. Lisäksi selvityksessä tuli huomioida nykyisten sosiaalialan osaamiskeskuksilla olevien erityistehtävien sekä myös mahdollisten uusien erityistehtävien toteuttamistavat. Selvityksessä tuli esittää suositukset siitä, millä keinoilla sosiaalihuollon tutkimus ja kehittäminen parhaiten turvataan integroituvassa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenteessa. Näiden lisäksi piti selvittää ja esittää suosituksia myös siitä, miten sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisuuden näkökulmasta pitäisi ottaa huomioon ns. osaamis- ja tukikeskushankkeet (LAPE-OT, kehitysvammahuollon OT). Selvitystehtävän aineiston muodostavat haastattelut ja tapaamiset sekä osaamiskeskuksille suunnattu kysely. Selvitysraportti muodostuu kolmesta suosituksesta, jotka jakautuvat kahteentoista toimenpiteeseen. Kustantaja Sosiaali- ja terveysministeriö Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4075-8 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu Presentationsblad Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet 3.5.2019 Författare Anu Muuri Publikationens titel Strukturerna för forskning och utveckling inom socialvården i det nya servicesystemet för social- och hälsovården. Rapport av utredare Publikationsseriens namn och nummer Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 2019:40 ISBN PDF 978-952-00-4075-8 ISSN PDF 2242-0037 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4075-8 Sidantal 31 Språk finska Nyckelord socialvård, kompetenscentrum, utveckling, social- och hälsovård Referat Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte projektet ”organiseringen av utvecklingen av socialvården i de nya strukturerna för social- och hälsovården” och utredningen genomfördes under tiden 11/2018–3/2019. Utgångspunkten med utredningen har varit att förbättra socialvårdens genomslag och att stärka den forskningsbaserade utvecklingen samt att presentera den lösningsmodell som bäst stöder detta med beaktande av integreringen av social- och hälsovårdstjänsterna. Utredningen hade också till uppgift att visa hur man i samband med detta bäst tryggar kontinuiteten i utvecklingsarbetet vid kompetenscentrumen inom det sociala området. Dessutom skulle utredningen beakta de nuvarande specialuppgifter som kompetenscentrumen inom det sociala området har samt hur eventuella nya specialuppgifter kunde genomföras. Utredningen skulle lägga fram rekommendationer om på vilket sätt forskningen och utvecklingen inom socialvården bäst tryggas i den integrerade utvecklingsstrukturen för social- och hälsovården. Utöver detta skulle man utreda och lägga fram rekommendationer om hur s.k. kompetens- och stödcenterprojekt (barn- och familjetjänster, vård av personer med utvecklingsstörning) bör beaktas med tanke på hela forsknings- och utvecklingsverksamhet inom socialvården. Det material som utredningen baserar sig på består av intervjuer och diskussioner samt en enkät riktad till kompetenscentrumen. Utredningsrapporten består av tre rekommendationer som indelas i tolv åtgärder. Förläggare Social- och hälsovårdsministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4075-8 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu Description sheet Published by Ministry of Social Affairs and Health 3 May 2019 Authors Anu Muuri Title of publication Structures of social welfare research and development in the reform of the service system for healthcare and social welfare. Rapporteur's report Series and publication number Reports and Memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health 2019:40 ISBN PDF 978-952-00-4075-8 ISSN PDF 2242-0037 Website address URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4075-8 Pages 31 Language Finnish Keywords social welfare, centres of expertise, development, healthcare and social welfare regions Abstract The Ministry of Social Affairs and Health set up a project on organising social welfare development in the reform of healthcare and social welfare structures. The project was to be carried out between November 2018 and March 2019. The aim of the reporting project was to improve the effectiveness of social welfare activities and to strengthen the development of the field through research. The report was expected to present the best model to support these objectives, taking into account the integration of health and social services. The report should also suggest the best ways to secure a continuous development of the centres of expertise on social welfare. The project was to take account of the models to implement the special tasks currently assigned to the centres of expertise on social welfare and any potential new special tasks. The report was expected to present recommendations on the best means to secure research and development in the field of social welfare at the same time as healthcare and social welfare are undergoing an integration development. In addition, a recommendation was required on how the current projects regarding centres of expertise should be taken into account from the viewpoint of research and development as a whole (projects such as competence and support centres for child and family services or for persons with intellectual disabilities). The material for the reporting project was obtained by interviews, meetings and a questionnaire sent to the centres of expertise. The report gives three recommendations that contain twelve measures. Publisher Ministry of Social Affairs and Health Publication sales/ Distributed by Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi http://stm.fi/ http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4075-8 http://stm.fi/ http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu 6 Sisältö 1 Lukijalle ........................................................................................................ 7 2 Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnan taustaa ................................ 9 3 Suositukset ja toimenpiteet ..................................................................... 11 3.1 Suositus 1: Sosiaalihuollon vaikuttavuuden parantaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja toimenpiteitä ............................................................................. 11 3.2 Suositus 2: Sosiaali- ja terveydenhuollon TKI-rakenne kaipaa selkeyttämistä, sopimista ja sääntelyä kaikilla tasoilla ................................................ 14 3.3 Suositus 3: Sosiaalialan osaamiskeskusten osaaminen esiin – organisoinnin tavasta riippumatta ................................................................................ 17 4 Sosiaalialan osaamiskeskuksille suunnatun kyselyn tuloksia ............ 20 4.1 Sosiaalialan osaamiskeskusten kokemuksia ja näkemyksiä sote- valmistelusta ............................................................................................................... 20 4.2 Miten osaamiskeskukset näkevät TKI rakenteen kehittämisen? ................................. 21 Liitteet .................................................................................................................. 25 Lähteet ................................................................................................................. 30 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 7 1 Lukijalle Sosiaali- ja terveysministeriö asetti minut selvityshenkilökseen hankkeeseen ”sosiaali- huollon kehittämisen organisoituminen uudistuvissa sosiaali- ja terveydenhuollon ra- kenteissa” ja selvitys tuli toteuttaa 11/2018 – 3/2019 välisenä aikana kahden kuukau- den työpanoksena. Hankkeen loppuselvitys tuli olla valmis 31.3.2019 mennessä. Selvityshankkeen toimeksiannossa oli alun perin kuvaus siitä, että ”hallituksen järjes- tämislakiesityksen (HE15/2017) mukaan vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon kehittä- misestä siirtyy maakunnille ja niiden tekemien sopimusten mukaisesti joiltain osin yh- teistyöalueille”. Tarkoituksena oli alun perin selvittää ”miten sosiaalialan osaamiskes- kusten luomat, valtakunnallisesti kattavat asiantuntijatyön verkostot turvataan luota- essa uutta, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä, lakisääteistä kehittämisrakennetta. Sosiaalihuollon kehittämistä tuli jatkossa vahvistaa paremmalla integraatiolla tervey- denhuollon ja maakunnan toimialojen kanssa. Jotta kunnat voisivat yhdessä maakun- nan kanssa muodostaa asukaslähtöisen ja elinvoimaisen kokonaisuuden, oli tuettava myös kuntia niille jäävässä sosiaali- ja terveyspoliittisessa tehtävässä ja hyvinvointipo- liittisessa vaikuttamisessa”. Toimeksiannossa todetaan edelleen, että ”sosiaalihuollon kehittäminen tuleekin jakau- tumaan niin maakuntiin kuin YTA-alueille ja sen tulee huomioida myös kuntien rooli. Lisäksi sosiaalihuollon kehittäminen tulee tarkasteltavaksi suhteessa maakuntien muuhun TKI-toimintaan ja toisaalta suhteessa uuden lainsäädännön määrittelemiin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjien ja tuottajien erilaisiin tarpeisiin”. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kaatui kuitenkin kesken selvitystehtäväni 8.3.2019. Toimitin tammikuussa 2019 sosiaalialan osaamiskeskusten johtajille kyse- lyn, jossa kartoitin osaamiskeskusten nykytilannetta ja tulevaisuuden suunnitelmia, ja osa kysymyksistä liittyi silloin vielä meneillään olleeseen sote-uudistukseen. Raportoin tässä raportissa näitä sote-uudistukseen liittyviä kysymyksiä vain siltä osin, kun ne antavat viitteitä mahdolliselle seuraavalle uudistukselle eli voisimmeko ottaa oppia ja tehdä jotain asioita entistä paremmin. Toimeksiannon keskiössä ovat olleet sosiaalihuollon tutkimus ja kehittäminen, niiden rakenteet sekä sosiaalialan osaamiskeskukset ja alueiden suhde toisiinsa. Sosiaa- lialan osaamiskeskusten keskeinen rooli on ollut tukea alueellista sosiaalihuollon kou- lutus-, tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Sosiaalialan osaamiskeskustoimin- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 8 nasta säädetään siitä annetussa laissa (1230/2001) ja asetuksessa (1411/2001). Toi- minnan tarkoituksena on luoda ja ylläpitää koko maan kattava alueellinen yhteistyöra- kenne sosiaalialan perus- ja erityisosaamisen edistämiseksi sekä sosiaalialan alueel- lista yhteistyötä edellyttävien erityisosaamista vaativien erityispalvelujen ja asiantunti- japalvelujen turvaamiseksi. Toiminnasta vastaavat alueelliset sosiaalialan osaamis- keskukset, joiden toimialueet kattavat kaikki kunnat. Osaamiskeskuksia muodostettaessa haluttiin antaa alueille liikkumavaraa toiminnan organisoitumismuodossa, sillä osaamiskeskuksen voivat osaamiskeskustoimintaa koskevan lainsäädännön mukaan muodostaa kunkin toimialueen kunnat ja kuntayhty- mät yhdessä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten, maakunnan liittojen, aluehallintovirastojen, järjestöjen ja yritysten sekä muiden sosiaali- ja terveysalalla toimivien eri tahojen kanssa. Osaamiskeskustoiminta ja osaamiskeskuksen hallinto on voitu järjestää osaamiskeskuksen muodostavien edellä mainittujen tahojen keskinäisen sopimuksen mukaisesti. Tästä johtuen osaa- miskeskusten hallinnolliset ratkaisut vaihtelevat alueittain. Selvityksen lähtökohtana on ollut sosiaalihuollon vaikuttavuuden parantaminen ja tut- kimuksellisen kehittämisen vahvistaminen ja sitä parhaiten tukevan ratkaisumallin esittäminen sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation huomioon ottaen. Selvityksessä tulee myös esittää miten tässä yhteydessä parhaiten turvataan sosiaalialan osaamis- keskusten kehittämistyön jatkuvuus. Lisäksi selvityksessä tulee huomioida nykyisten sosiaalialan osaamiskeskuksilla olevien erityistehtävien sekä myös mahdollisten uu- sien erityistehtävien toteuttamistavat. Selvityksessä tulee esittää suositukset siitä, millä keinoilla sosiaalihuollon tutkimus ja kehittäminen parhaiten turvataan integroitu- vassa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenteessa. Selvitystehtäväni alussa sain vielä lisätehtävän. Minua pyydettiin selvittämään ja esit- tämään suosituksia myös siitä, miten sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisuuden näkökulmasta pitäisi ottaa huomioon ns. osaamis- ja tukikeskushank- keet (LAPE-OT, kehitysvammahuollon OT). Olen tavannut ja haastatellut selvitystehtäväni aikana sosiaalialan osaamiskeskusten henkilöstöä, osaamiskeskusten hallitusten jäseniä, osaamiskeskusten neuvottelukun- tien jäseniä, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajia sekä lukuisia muita si- dosryhmien edustajia. Kiitän heitä kaikkia lämpimästi minulle suodusta ajasta! Anu Muuri selvityshenkilö Helsingissä 31.3.2019 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 9 2 Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnan taustaa Nykyisten sosiaalialan osaamiskeskusten historia juontaa 1980-luvulle, jolloin käyn- nistettiin opetussosiaalikeskustoiminta. Kyseessä oli yritys vahvistaa sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja erityisesti tutkimus-käytäntösuhdetta. Sosiaalihuol- toasetukseen sisällytetyn säännöksen mukaisesti kunta ja yliopisto sopivat ammatilli- sen opetuksen järjestämiseen osallistuvan sosiaalikeskuksen nimeämisestä opetus- sosiaalikeskukseksi. (Kaakinen ym. 2007, 13.) Opetussosiaalikeskustoiminnassa olivat mukana sosiaalityön yliopisto-opetusta anta- vat yksiköt, niiden sijaintipaikkakunnat ja lähimmät naapurikunnat. Toiminnan keskei- nen sisältö oli käytännön opetuksen/harjoittelun järjestäminen. Uutena resurssina opetussosiaalikeskustoimintaan perustettiin kaikkiaan kahdeksan uutta lehtorin virkaa. Toiminnalla ei ollut selkeää valtakunnallista tukirakennetta eikä myöskään merkittävää erillisrahoitusta. Vähitellen valtaosa viroista sulautui enemmän tai vähemmän osaksi yliopistojen normaalitoimintaa. (mt., 13.) Vuonna 1999 asetettiin toimikunta valmistelemaan opetussosiaalikeskustoiminnan ke- hittämistä, joka jätti ehdotuksensa joulukuussa 2000. Lopputuloksena hallintomallia koskevassa pohdinnassa oli se, ettei toimintaa kytkettäisi kaikkialla yhteen ja samaan muottiin, vaan tulevat alueelliset osaamiskeskukset ratkaisisivat itse sen, missä muo- dossa toiminta järjestettäisiin (Narikka 2010, 20). Toimikunta hyödynsi työssään myös Verkostoituvat erityispalvelut – hankkeessa (VEP) kertyneitä kokemuksia kuntien väli- sen yhteistyön edistämisestä erityispalvelujen järjestämisessä ja tarvittavan erityis- osaamisen turvaamisessa (ks. Heino 2004). Toimikunnan työn tuloksena alueellisten yhteistyökumppaneiden ja keskushallinnon yhteistyönä kiteytyi ajatus hallinnollisesti kevyestä, verkostoyhteistyöhön perustuvasta kahdeksan alueellisen ja yhden valtakunnallisen ruotsinkielisen osaamiskeskuksen verkostosta, jonka tehtävässä yhdistyi ”perinteinen opetussosiaalikeskustoiminta” eli tutkimuksen ja käytännön yhteistyörakenteena toimiminen sekä toisaalta ”VEP teh- tävä” eli kuntien ja muiden alueellisten yhteistyökumppaneiden alueellisen yhteistyön turvaaminen. (Kaakinen ym. 2007, 14.) SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 10 Sosiaalialan osaamiskeskustoiminta alkoi pysyvänä toimintana vuoden 2002 alusta, jolloin niitä koskeva lainsäädäntö tuli voimaan ja osaamiskeskuksille suunnattiin pysy- vää valtion rahoitusta. Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta (1230/2001) mää- rittelee osaamiskeskusten tehtäväksi omalla alueellaan turvata: • sosiaalialalla tarvittavan asiantuntemuksen kehittyminen ja välittyminen • peruspalvelujen kehittyminen sekä erityisosaamista vaativien erityispalvelujen ja asiantuntijapalvelujen kehittyminen ja välittyminen • sosiaalialan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen ja käytännön työn monipuolinen yhteys • sosiaalialan tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnan toteutuminen. Osaamiskeskukset ovat nykyisin kuntien, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja sosi- aalialan järjestöjen yhdessä muodostamia osakeyhtiöitä, yhdistyksiä tai vapaamuotoi- sia, sopimuksiin perustuvia yhteenliittymiä. Osaamiskeskusalueet määräytyvät maa- kuntajaon pohjalta siten, että kukin osaamiskeskus kattaa yhdestä neljään maakun- taa. Valtionavustus osaamiskeskustoimintaan määräytyy osaamiskeskuksen pinta- alan ja väestömäärän mukaan. Vuonna 2003 käynnistettiin valtakunnallinen Sosiaalialan kehittämishanke, joka on laajin sosiaalialalla tähän mennessä toteutettu ohjelmakokonaisuus. Hanketta koske- vassa periaatepäätöksessä kullekin osaamiskeskukselle annettiin tehtäväksi koota yhdessä alueensa kuntien ja muiden toimijoiden kanssa vuosittain alueellinen toi- meenpanosuunnitelma hallituskauden aikana (2004 – 2007). Toimenpanosuunnitel- man laatiminen sekä hankkeen alueellisten johtoryhmien työn käytännön hoitaminen vahvistivat osaamiskeskusten asemaa sosiaalihuollon kehittämistoiminnan alueelli- sina toimijoina. (Kaakinen ym. 2007, 14.) Osaamiskeskusten toiminta painottuu tälläkin hetkellä kehittämistoimintaan, sisältäen isoja kansallisia ja monta osaamiskeskusta yhdistävää hanketta (esim. Kansa-koulu II –hanke, PRO SOS –hanke) tai pienempiä yksittäisiä osaamiskeskuksia koskevia hankkeita. Tutkimustoimintaan kohdistui osaamiskeskuksien työpanoksesta keski- määrin noin 20 prosenttia. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 11 3 Suositukset ja toimenpiteet Esitys jakautuu kolmeen suositukseen, joita ovat: 1) sosiaalihuollon vaikuttavuuden parantaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja toimenpiteitä, 2) sosiaali- ja terveydenhuol- lon tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorakenne (TKI-rakenne) kaipaa selkeyttämistä, sopimista ja sääntelyä kaikilla tasoilla sekä 3) sosiaalialan osaamiskeskusten osaami- nen esiin – organisoinnin tavasta huolimatta. Suositukset jakautuvat toimenpiteisiin, joita on kaikkiaan 12. 3.1 Suositus 1: Sosiaalihuollon vaikuttavuuden parantaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja toimenpiteitä ”Tarvittava kehityssuunta on tutkimustoiminnan henkilöstön vahvistaminen. Kysyntä tutkimukseen on niin suurta, että osaamiskeskus laatinee erikseen tutkimuspohjaisen kehittämisen strategian” (osaamiskeskusjohtaja) Suomi tarvitsee tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaamiseksi lisää osaajia ja kor- kealaatuista ja monimuotoista korkeakoulutusta, tutkimusta ja innovaatiotoimintaa sekä vahvaa kansainvälistymistä ja kytkeytymistä muualla tuotettuun uuteen tietoon. Korkeakoulutukseen ja tutkimukseen tehtävät panostukset ovat välttämättömiä inves- tointeja tulevaisuuteen. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta valmistui lokakuussa 2017 laajassa yhteis- työssä valmisteltu korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio Ehdotus Suomelle: Suomi100+ asettaa tavoitteiston korkeakoulujen kehittämiselle vuoteen 2030. Visi- ossa tavoitteeksi on asetettu Suomen osaamis- ja koulutustason nostaminen. Tavoit- teena on, että vuonna 2030 vähintään 50 % nuorista aikuisista suorittaisi korkeakoulu- tutkinnon, jatkuva oppiminen olisi mahdollista elämän eri tilanteissa ja korkeakoulujen koulutustarjonta olisi joustavasti eri käyttäjäryhmien hyödynnettävissä. Suomen TKI- intensiivisyys vahvistuisi ja 4 % bruttokansantuotteesta käytettäisiin TKI-toimintaan. Korkeakoulujen kansainvälistyminen, eri toimijoiden muodostamat osaamiskeskitty- mät ja kytkeytyminen globaaleihin verkostoihin vahvistaisivat korkeakoulujen laatua sekä Suomen vetovoimaa ja kilpailukykyä. (Tieteen Tila 2018, 56.) SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 12 OECD:n tietojen mukaan Suomen tutkimus- ja kehittämisintensiteetti (t&k) oli kansain- välisessä vertailussa pitkään korkea ja saavutti huippunsa vuonna 2009, mutta on sen jälkeen laskenut. Samaan aikaan t&k-intensiteetti on kasvanut esimerkiksi Sveit- sissä, Saksassa, Itävallassa ja Belgiassa. Erityisen voimakasta kasvu on ollut Etelä- Koreassa, Taiwanissa ja Kiinassa. Lähellä neljää prosenttia on oltu myös Ruotsissa 2000-luvun alussa ja Suomessa vuosina 2009–2010. Vuonna 2017 Suomen t&k-in- tensiteetti oli 2,76 prosenttia. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista yrityssektorin rahoittama osuus oli 56 prosenttia, julkisen sektorin rahoittama osuus 32 prosenttia, ulkomaisten rahoituslähteiden rahoittama osuus 11 prosenttia ja korkeakoulusektorin rahoittama osuus yhden prosentin. (mt., 56.) Vuosikymmenten aikana valtion terveyden tutkimuksen rahoituksella on saatu merkit- täviä tuloksia aikaan. Rahoitusjärjestelmä luotiin 1950-luvulla, ja sillä on korvattu lää- ketieteellisestä tutkimuksesta syntyviä kustannuksia yliopistollisille sairaaloille. Myö- hemmin rahoituksen saajien piiriä on laajennettu siten, että saajina on myös muita kunnallisia terveydenhuollon yksiköitä ja eräitä erikseen säädettyjä yksityisiä yksiköitä. Tutkimusrahoitus on edelleen merkittävä lääketieteellisen kliinisen tutkimuksen rahoi- tuslähde. Kansallinen tutkimusrahoitus on myös merkittävää EU-tutkimusohjelmiin ha- keutumisen ja osallistumisen kannalta, koska niissä edellytetään kansallista omara- hoitusosuutta. Rahoitus on laajentunut käsittämään myös muun yliopistotasoisen ter- veyden tutkimuksen. Valtion rahoitus yliopistotasoiseen terveyden tutkimukselle myönnetään erityisvastuualueiden tutkimustoimikunnille, jotka päättävät tutkimusra- hoituksen osoittamisesta tutkimushankkeille. Tutkimus on tuottanut uusia hoitomenetelmiä, joiden vaikuttavuudesta terveyteen on kiistaton tutkimuksellinen näyttö. Suomella on myös kansainvälisesti merkittävää tutki- musta mm. syöpäsairauksien hoidossa sekä bio- ja geenitutkimuksessa. Suomalaiset terveydenhuollon väestötasoiset tutkimusaineistot ja terveydenhuollon valtakunnalliset rekisterit muodostavat kansainvälisesti merkittävän toimintaedellytyksen tutkijoille ja lisäävät huippuosaamisen ohella tutkimuksen kansainvälistä houkuttelevuutta. Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä on tärkeä edistysaskel. Sen myötä niin terveyteen kuin myös sosiaalihuoltoon liittyviä henkilötietoja voidaan käyttää ny- kyistä laajemmin tutkimuksessa, opetuksessa, tietojohtamisessa ja uusien innovaati- oiden rakentamisessa. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkimukseen ei ole ollut terveyden tutkimuksen kaltaista valtionkorvaukseen perustuvaa rahoitusjärjestelmää. Sosiaalihuollosta puut- tuvat myös yliopistollisia keskussairaaloita vastaavat toimintayksiköt, joissa yhdistyvät tieteellinen tutkimus, tieteellis-ammatillinen koulutus ja käytännön työ. Yliopistot ovat pyrkineet omalta osaltaan vahvistamaan tilannetta perustamalla yliopistojen yhteyteen opetus- ja tutkimuskeskuksia, joiden kautta on pystytty vastaamaan yliopistotasoisten SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 13 sosiaalityöntekijöiden koulutuksen ohella työelämän tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- toiminnan tarpeisiin mutta rahoituksen puuttuessa mittakaava on jäänyt vaatimatto- maksi. Eduskunnassa 8.3.2019 kaatunut järjestämislakiesitys olisi uudistanut yliopistotasoi- sen sosiaali- ja terveystieteellisen tutkimuksen rahoitusta. Uudistus olisi sosiaalityön tutkimuksen osalta ollut tervetullut. Esitys toteutettiin siten, että terveydenhuoltolain säännökset siirrettiin järjestämislakiesitykseen ja lisättiin sana ”sosiaalitieteellinen” ter- veydenhuollon sanan eteen. Sosiaalityön tutkimuksen erityispiirteet ja erilainen asema jätettiin huomioimatta. Kun sosiaalihuollolla ei ole yliopistosairaaloiden kaltaisia tutkimusorganisaatioita, on sosi- aalityön tutkimuksen asema jatkossakin heikko. Sosiaalityön tutkimus ei pysty nope- alla aikataululla vastaamaan lääketieteellisen tutkimusrahoituksen kriteereihin ilman sosiaalityön tutkimukseen kohdistuvaa erillistä valtionrahoitukseen perustuvaa järjes- telmää. Toimenpide 1: Valtion kohdennetun rahoituksen (terveydenhuollon VTR) ulkopuolelle jääneen sosiaalityön tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta sekä sote- integraation mo- nitieteellisen tutkimuksen edellytyksiä tulee vahvistaa. Tästä syystä ehdotan erillisen sosiaalityön VTR-rahoituksen perustamista (SOS-VTR). Pidemmällä aikavälillä erilli- nen sosiaalityön tutkimuksen valtion tutkimusrahoitusjärjestelmä voidaan liittää sa- maan kokonaisuuteen terveydenhuollon valtion tutkimusrahoituksen kanssa. Esitän, että luodaan erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva VTR-tyyppinen rahoitusmekanismi (SOS-VTR) vuosille 2020 3 milj.€, 2021 6 milj.€ ja 2022 10 milj€. Toimenpide 2: Sosiaalityön tutkimusperinne on erilainen kuin terveydenhuollossa, jo- ten yhteistyö vaatii molemmilta uuden oppimista. Sosiaalityön tutkimustyö on painottu- nut pitkään laadulliseen tutkimukseen, josta syystä sosiaalityön tutkimuksessa tarvi- taan menetelmällistä monipuolistumista (esim. vaikuttavuustutkimuksen lisääminen). Esitetty tutkimusohjelma määrittelisi painopisteen muutoksia, linjauksia ja rahoitus- strategian. Tärkeätä on painottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän tutkimusta. Esitän, että sosiaalityön tutkimukselle laaditaan kansallinen kuuden vuoden tutkimusohjelma SOS-VTR-rahoituksella. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 14 Toimenpide 3: Sosiaalityön tutkimukseen ei ole valtion tutkimusrahoituksen kaltaista välinettä ja muutkin rahoituskanavat ovat vähäisemmät kuin terveydenhuollon tutki- muksen. Esitän, että valtion terveydenhuollon tutkimusrahoituksen (VTR) painoalueista, jotka STM määrittelee, kohdennetaan puolet sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiotutkimukseen. Toimenpide 4: Olemassa oleva sosiaalityön tutkimus on sijoittunut kuuteen yliopis- toon ja sosiaalityön yksiköt ovat pieniä. Jotta sosiaalihuollon ja sosiaalipalveluiden vaikuttavuuteen ja uusiin haasteisiin on ylipäätään mahdollista vastata, tarvitaan uu- denlaista tutkimusorientaatiota mutta myös lisää resursseja. Lisäksi tarvitaan hyvä yh- teys THL:n uuden tutkimusohjelman mukaisiin ohjelmajohtajiin. Esitän, että selvitetään mahdollisuuksia perustaa kuuteen sosiaalityön opetusta antavaan yliopistoon ja myös alan tutkimuslaitokseen lahjoitus/työelämäprofessuurit, jotka kohdentuvat sosiaalipalvelujärjestelmän tutkimukseen. 3.2 Suositus 2: Sosiaali- ja terveydenhuollon TKI-rakenne kaipaa selkeyttämistä, sopimista ja sääntelyä kaikilla tasoilla ”On asioita, jotka tulee tehdä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti ja siitä on hyvä sopia” (osaamiskeskusjohtaja) Kunnilla on päävastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja siihen liittyvästä TKI-toiminnasta. Tämän lisäksi kunnilla on vastuu järjestää erikoissairaanhoito. Kun- tien on kuitenkin kuuluttava valitsemaansa sairaanhoitopiiriin, jolle vastuu erikoissai- raanhoidosta on delegoitu. Tietyille sairaanhoitopiireille, joissa on yliopistosairaala, on delegoitu vielä erityistehtäviä. Terveydenhuoltolain mukaan sairaanhoitopiirit on vel- voitettuja perustamaan perusterveydenhuollon yksikön tukemaan alueen terveyden- huollon, TKI-toiminnan ja alueellisen täydennyskoulutuksen suunnittelua. Peruster- veydenhuollon yksikön vastuulla on koordinoida alueensa terveydenhoidon ja sosiaa- litoimen palveluja sekä yhteen sovittaa TKI-toiminta, täydennyskoulutus ja työvoima- tarpeen ennakointia. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 15 Yksitoista sosiaalialan osaamiskeskusta perustettiin aikanaan sosiaalihuollon tietope- rustan ja osaamisen kehittämiseksi, vastinpareiksi terveydenhuollon sairaanhoitopii- reille. Tutkimukseen osoitettua erillisrahoitusta osaamiskeskukset eivät ole kuitenkaan saaneet. Osaamiskeskukset ovat toimineet viime aikoina mm. maakuntauudistuksen valmistelutyön ja hallituksen kärkihankkeiden toimeenpanon tukena. Osaamiskeskus- ten toiminnasta pääosa kohdistuu tällä hetkellä kehittämistyöhön. Tutkijoita henkilös- töstä on noin joka viides. Viidelle erityisvastuualueelle tulisi sisällyttää alueiden sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja innovaatiotoiminnan osaamiskeskuksen perustami- nen. Alueellisten osaamiskeskusten rooliin kuuluisi osaltaan varmistaa alueen tasa- puolinen ja monitieteellinen tutkimustoiminta, rahoituksen koordinaatio sekä vahvat yhteydet kansalliseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. On myös perusteltua harkita osaamiskeskuksen kansallista erikoistumista ja yhteistyötä niin resurssien tehokkaan käytön kuin tutkimuksen kansainvälistymisenkin kannalta. Suomalainen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän integraatio tarvitsee tutkimus- näyttöön perustuvia toimintamalleja. Näitä ovat esimerkiksi palvelujen järjestäminen, tuottaminen, palvelujen saatavuus, kustannukset, palvelu- ja hoitopolut sekä asiak- kaiden palvelutarpeiden selvittäminen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhtenä pääperi- aatteena on, että asiakkaalla on oikeus parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon perustuvaan palveluun ja hoitoon. Tutkittuun tietoon perustuvat käytännöt luovat pe- rustan kustannustehokkaille palveluille. Sosiaalityön tutkimus on sote-integraation toteutumiselle sekä sote-osaamisen kehit- tymiselle välttämätöntä. Sosiaalityössä tarvitaan erityisesti käytäntöjen kehittämistutki- musta työelämän kanssa – tutkimuksen on ulotuttava työkäytäntöihin. Tähän voitaisiin kehittää lahjoitus/työelämäprofessuureja. Näitä professuureja voitaisiin perustaa sekä yliopistoihin että tutkimuslaitoksiin (kuten THL). Sosiaalityöstä puuttuvat myös käytän- töjen kehittämistutkimusta tukevat sivuvirkakäytänteet. Esimerkiksi tutkimusnäyttöön perustuvat toimintasuositukset (”käypä sosiaalityö”) ja niiden kehittymisestä vastaava rakenne puuttuvat. Rahoitusta tarvitaan myös tutkimusperustaisen toimintakulttuurin, tutkimusinfran kuntoon saamiseen, tutkimusnäyttöön perustuvien työmenetelmien ke- hittämiseen ja tutkijanurien tukemiseen. Yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen rahoitus jaetaan terveydenhuoltolain pohjalta (1326/2010). Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee yhteistyössä erityisvastuualuei- den tutkimustoimikuntien kanssa yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen painoalueet ja tavoitteet nelivuotiskausittain. Sosiaali- ja terveysministeriö tekee vuosittain erillisen päätöksen VTR:n prosenttiosuuksien jakautumisesta erva-alueille ja tutkimusraha myönnetään neljäksi vuodeksi kerrallaan viiden erityisvastuualueen tutkimustoimikun- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 16 nille. Ministeriön päätös perustuu tutkimustoiminnan painoalueiden ja tavoitteiden to- teutumiseen sekä tutkimuksen laatuun, määrään ja tuloksellisuuteen edellisellä neli- vuotiskaudella. Alueelliset terveystieteelliset tutkimustoimikunnat viime kädessä päät- tävät rahoituksen myöntämisestä hankkeille. Tutkimustoimikunnat voivat olla sosiaali- työlle ja terveystieteille yhteisiä mutta toimikunta voi jakautua jaoksiin. Toimenpiteet Toimenpide 5: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämis-, tutkimus, koulutus- ja inno- vaatiotoiminnan rakenne tulisi säännellä lainsäädännössä, jotta toiminta olisi yhden- mukaista kaikkialla maassa ja että kaikki alueet myös kohdentaisivat resursseja TKI- toimintaan. Yhdenmukaiseen sosiaali- ja terveydenhuollon TKI-rakenteeseen tulisi pyrkiä, kuitenkin niin, että sosiaalihuollon yhteys arjen kehittämistyöhön säilyy. Esitän, että tulevassa sote TKI- rakenteessa määritellään selkeästi alueellisten ja kansallisten TKI- toimijoiden roolit, vastuut ja suhde toisiinsa (lainsäädännön tasolla). Esitän myös harkittavaksi, että alueelliseen TKI-toimintaan korvamerkitään valtion rahoitusta. Toimenpide 6: Viime hallituskauden kärkihankkeessa ehdotettiin lasten ja perheiden palveluiden osaamis- ja tukikeskuksia (LAPE OT-keskus), jotka sijoitettaisiin viidelle Erva-alueelle. Myös kehitysvammahuollon selvityshenkilöt esittivät viiden OT-keskuk- sen muodostamista. On tärkeätä, että OT-keskusasiaa tarkasteltaisiin niin, että osaa- miskeskittymät sisältäisivät sosiaalihuollon tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoi- minnan kokonaisuuden riippumatta palvelujärjestelmän osasta. Alueellinen erikoistu- minen ja palvelutuotanto ovat myös mahdollista. Tässä yhteydessä olisi harkittava myös sosiaalihuollon ja erityisesti perusterveyden- huollon TKI-toiminnan yhdistämistä, koska sote-uudistuksen alkuperäinen tavoite oli peruspalveluiden vahvistaminen. Rakenteiden kokoaminen laajemmalle toimijalle ei tarkoita ettei alueilla voisi olla nykyisenlaisia toimipisteitä tai erikoistumista sosiaali- huollon tai terveydenhuollon kysymyksiin. Erva- aluetasoiselle toimijalle olisi järkevää sijoittaa myös osaamiskeskusten erityis- tehtävät (saamenkieliset, yhteispohjoismainen verkosto) ja mahdolliset uudet (romani- asiat, maahanmuuttajat) erityistehtävät. Myös ruotsinkielisten palveluiden kehittämi- sen turvaaminen on tärkeätä laajemmalla pohjalla. Esitän, että kullekin erityisvastuualueelle perustetaan sosiaali- ja terveydenhuollon osaamiskeskus. Osaamiskeskustoiminta tulee SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 17 käynnistää vaiheittain. Alueet ja STM tekevät sopimuksen kunkin alueen etenemisestä, toiminnan sisällöstä ja resursoinnista. 3.3 Suositus 3: Sosiaalialan osaamiskeskusten osaaminen esiin – organisoinnin tavasta riippumatta ”Se ajatus, että kehitetään vain ns. ulkopuolisilla hankeavustuksilla tai silloin, jos sattuu rahaa tai kiusallisen osuvia mediakohuja kohdalle, on unohdettava – siten ei sitouteta parhaita kehittämisosaajia jatkuvaan edistystyöhön eikä saada pitkällä tähtäimellä parannettua palveluja/kustannusvaikuttavuutta/vaikuttavuutta” (osaamiskeskusjohtaja) Valtionavustus sosiaalialan osaamiskeskuksille on vuodelle 2019 2,95 milj.€ (3 milj.€ vuonna 2002). Perusavustus on pysynyt siten samansuuruisena koko osaamiskeskusten toiminta-ajan eli kaikkiaan 17 vuotta. Osaamiskeskuksille suunnatun kyselyn perusteella perusavustus kattaa osaamiskeskusten menoista vaihdellen 10 – 50 %, muu osa katetaan kuntien rahoituksella, erilaisilla hankerahoituksilla ja asiantuntijapalvelujen myynnillä. THL:n kansa-koulu-hanke I ja II on kattanut kaikki osaamiskeskukset ja osaamiskeskuksilla on ollut hankkeessa tärkeä rooli. Hanke loppuu vuoden 2019 lopussa. Tammikuussa 2019 osaamiskeskuksissa työskenteli 121,5 työntekijää, joista vajaa puolet vakituisessa (48 %) ja runsas puolet määräaikaisessa työsuhteessa (52 %). Tutkijakoulutuksen osaamiskeskushenkilöstöstä oli saanut noin vajaa joka viides. (ks. Taulu 1). Toimenpide 7: Osaamiskeskukset ovat alueensa luottamuksen rakentajia, verkostoi- tujia, hankkeiden tehokkaita koordinoijia ja kehittämisen ammattilaisia. Osaamiskes- kukset ovat syntyneet aikanaan erilaiselle omistajapohjalla ja toiminta on monimuo- toista – samanlaisella profiililla olevia osaamiskeskuksia ei ole. Tätä moninaisuutta voidaan pitää rikkautena, jota kannattaa hyödyntää enemmän. Esitän, että osaamiskeskukset otetaan mukaan sekä kansalliseen (esim. STM, THL) että alueelliseen kehittämistyöhön ja että eri toimijat hyödyntävät osaamiskeskusten tuoman lisäarvon erityisesti sosiaalipalveluiden ja yhteisten sote- palveluiden kehittämisessä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 18 Toimenpide 8: Osaamiskeskustoiminnan seurantaa ja arviointia varten on perustettu sosiaali- ja terveysministeriön vetämä sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan neuvotte- lukunta. Siinä on edustettuina osaamiskeskuksia laajasti sidosryhmineen. Neuvottelu- kunnan tehtävät on määritelty laissa ja asetuksessa. Tehtäviä on lukuisia, joiden kun- nollinen tekeminen on mahdotonta muiden tehtävien ohella. Esitän, että osaamiskeskustoiminnan neuvottelukunnan toimintaa kehitetään siten, että käydään systemaattisesti vuosittain läpi yhteisiä kansallisia strategisia tavoitteita ja arvioidaan osaamiskeskusten edellisen vuoden toimintaa. Esitän myös harkittavaksi osa-aikaisen pääsihteerin palkkausta koordinoimaan neuvottelukunnan lukuisia lakisääteisiä tehtäviä. Toimenpide 9: Osaamiskeskusten haasteena on tutkimuksellisen kehittämistyön vah- vistaminen. Tähän tarvitaan yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja kansallisten tutki- muslaitosten tukea. Esitän, että osaamiskeskukset lisäävät yhteistyötä sosiaalityön yliopistoverkoston Sosnetin kanssa. Osaamiskeskukset ja Sosnet valmistelevat toimenpidesuunnitelman, jolla osaamiskeskusten tutkimuksellista kehittämistä tuetaan ja vahvistetaan. Toimenpide 10: Osaamiskeskukset ja terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiivistävät yh- teistyötä kansallisten sosiaali- ja terveydenhuollon strategisten tavoitteiden läpimenon turvaamiseksi. Esitän, että THL ja sosiaalialan osaamiskeskukset aloittavat säännöllisen yhteistyön. Yhteistyötapaamisissa tavataan johtoa ja teemoittaisissa tapaamisissa tutkijoita ja kehittäjiä sekä hahmotellaan tai käydään läpi mahdollisia yhteisiä hankkeita. Toimenpide 11: Osaamiskeskusten ja alueellisten toimijoiden kehittämistyön tulok- sena syntyneet hyvät toimintamallit ja hyvät käytännöt tulee saattaa systemaattisesti yhteiseen tietoisuuteen ja käyttöön. Esitän, että osaamiskeskukset ottavat käyttöön Innokylä-fi – kehittämistyön alustan. Osaamiskeskukset huolehtivat, että alueella kehitettyjä hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja kuvataan Innokylään ja siten levittävät oman kehittämistyönsä tulokset toisille osaamiskeskuksille ja laajemmin kansalliseen käyttöön. THL tukee osaamiskeskuksia tehtävässä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 19 Toimenpide 12: Osaamiskeskusten valtionavustus on pysynyt samalla tasolla 17 vuotta. Tarve sosiaalialan kehittämiselle on kasvava ja panostaminen osaamiskeskus- ten kehittämistyöhön on keskeistä, jotta palvelujärjestelmän tuottavuutta ja laatua voi- daan parantaa. Edellisessä sote- uudistuksessa sosiaalipalvelut eivät olleet riittävästi mukana. Esitän, että osaamiskeskusten resursseja vahvistetaan niin toimijoiden omilla kuin val- tion panoksilla. Esitän, että lisätään valtionavustusta seuraavaksi 4 vuodeksi tai siihen asti, kunnes seuraava sote-ratkaisu tehdään. Valtionavustuksen lisäämisen peruste- luna olisi se, että osaamiskeskukset tekisivät suunnitelman alueensa TKI-toiminnasta ja koordinoisivat sitä. Esitän, että osaamiskeskusten resursseja vahvistetaan niin toimijoiden omilla kuin valtion panoksilla. Esitän, että lisätään valtionavustusta seuraavaksi 4 vuodeksi tai siihen asti, kunnes seuraava sote-ratkaisu tehdään. Rahoitusehdotukseni on nykyisestä vajaasta 3 milj.eurosta vuodelle 2020 5 milj.€, vuodelle 2021 6 milj.€ ja vuodesta 2022 eteenpäin 7 milj.€. Osaamiskeskuksille annetaan uudeksi tehtäväksi suunnitella ja koordinoida alueensa TKI-toimintaa. Samassa yhteydessä turvataan osaamiskeskuksille määriteltyjen erityistehtävien hoitaminen niin, että tehtävän hoitamiseksi on käytössä vähintään 1 henkilötyövuoden resurssi. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 20 4 Sosiaalialan osaamiskeskuksille suunnatun kyselyn tuloksia 4.1 Sosiaalialan osaamiskeskusten kokemuksia ja näkemyksiä sote-valmistelusta ”Sosiaalityön edustajat kertovat valmistelussa väsyvänsä jatkuvaan alan avaamiseen, sanoittamiseen ja selittämiseen mitä sosiaalityö ja sosiaalipalvelut ovat. Toisaalta näiden keskustelujen kautta lisääntyy yhteinen ymmärrys ja ne ovat erittäin tärkeä osa uuden palvelujärjestelmän luomisessa” (Osaamiskeskusjohtaja) Sosiaalialan osaamiskeskukset osallistuivat sote-uudistuksen valmisteluun vaihtele- van monipuolisesti. Yllä oleva sitaatti kuvaa sosiaalityön edustajien ajatuksia sote-uu- distuksen lukuissa valmisteluryhmissä toimimisesta, jossa sosiaalityön edustaja tunsi usein olonsa yksinäiseksi. Osaamiskeskukset osallistuivat sote-uudistuksen asioiden tiedottamiseen aktiivisesti viestimällä: blogit, uutiskirjeet, ajankohtaiset, Fb-sivu sekä sähköpostiviestintänä avaintoimijoiden kanssa; antamalla asiantuntijalausuntoja (lakiluonnokset, eduskun- nan asiantuntijakuulemiset); uudistuksen tilaisuuksiin ja tapahtumiin osallistumalla (valtakunnalliset ja alueelliset); erilaisiin foorumeihin ja kehittämisverkostoihin osallis- tumalla sekä maakuntien valmistelutyöryhmiin osallistumalla. Osaamiskeskukset olivat erityisen aktiivisia kansallisten kärkihankkeiden tukijoita ja toimeenpanijoita alueillaan. Lasten ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) ja koti- ja omaishoidon uudistus I&O-hankkeessa olivat viime vuosina eniten esillä ja osaa- miskeskukset tekivät asiantuntijatyön sopimuksia maakuntien kanssa, osallistuivat oh- jausryhmissä toimeenpanoon ja valmisteluun. Samoin kaikki osaamiskeskukset osal- listuvat valtakunnallisissa Kansa-koulu I ja II-hankkeissa sosiaalihuollon kirjaamis- osaamisen vahvistamiseen. Lisäksi yksittäisillä osaamiskeskuksilla on voinut olla isompikin rooli esimerkiksi valtakunnallinen rooli OT-keskusvalmistelussa. Myös PRO SOS- valtakunnallisessa kehittämishankkeessa aikuissosiaalityön vahvistaminen uu- siin maakunta- ja sote-rakenteisiin työllisti osaamiskeskuksia. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 21 Riskinä sote-uudistuksessa koettiin se, että maakunnissa sosiaalihuollon kehittämisen organisointi ja resursointi olisi todennäköisesti vaihdellut. Jakautuminen 18 maakun- taan olisi pirstaloinut sosiaalihuollon tutkimuspohjaisen ja systemaattiseen tiedontuo- tantoon pohjautuvan kehittämisen ja sen resurssointi olisi jäänyt ohueksi. Resursointi olisi jäänyt paitsi vähäiseksi, myös ”hukkunut” helposti muiden toimintasektoreiden jal- koihin. Koska ymmärrys sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan merkityksestä vaihte- lee, pelkona oli, että olisi menetetty pitkän kehityksen tuloksena syntynyttä alueen pal- velutoiminnan ja verkostojen tuntemusta, tietoa, osaamista, toimivia rakenteita, ver- kostoja ja asiantuntijoita. Näkemyksenä oli, että toiminnan laatu, pitkäjänteinen kehit- täminen ja jatkuvuus olisivat kärsineet. Isona riskinä uudistuksessa koettiin myös, että sosiaalialan osaamiskeskusten valtion- avustus olisi siirtynyt osaksi yleiskatteellista toimintaa, jolloin sosiaalihuollon kehittä- misen epäiltiin jäävän vähäiseksi. Nähtiin, että olisi tärkeää säilyttää korvamerkittynä sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan valtionavustus ainakin siihen asti kunnes uudet TKI-rakenteet luodaan ja ovat täysipainoisesti toiminnassa. Sosiaalialan osaamiskeskusten kehittämistoiminta on pitkään palvellut myös kuntien ja niiden sosiaalihuollon kehittämistoiminnan, palvelujen ja asiakastyön kehittämisen tarpeita sekä nostanut kuntien ja asiakastyön tarpeita esiin valtakunnallisilla tutkimuk- sen, kehittämisen ja koulutuksen foorumeilla. Lisäksi se on tuottanut tietoa kunnista valtakunnallisille foorumeille ja välittänyt valtakunnallista tietoa ja osaamista vastavuo- roisesti myös kuntiin. Sosiaalialan osaamiskeskusten kyky kehittämisorganisaationa on perustunut parhaim- millaan siihen, että niillä on aito kontakti todellisiin asiakkaisiin ja palvelutoimintaan sekä asiakasrajapinnan työntekijöihin. Samanaikaisesti osaamiskeskuksilla on kyky välittää tietoa alueen tarpeista kansallisille toimijoille (esim. STM, THL, yliopistot). 4.2 Miten osaamiskeskukset näkevät TKI rakenteen kehittämisen? Osaamiskeskusten vastauksissa pohdittiin sitä, miten sote-uudistuksen maakunnalli- sessa kehittämisyksikössä olisi ollut kehittäjiä koko maakunnan toimintaan liittyen ja sote-kehittäjät siellä osana joukkuetta. Epäiltiin, ettei montaa sote-kehittäjää kokonai- suudessa olisi ollut. Todettiin, että maakuntien yhteisiin tehtäviin olisi ollut vielä pie- nemmät resurssit kuin nyt tai ei olisi kiinnitetty resursseja lainkaan. Erva-tasoisen TKI- rakenteen lakisääteistä organisointia pidettiin tärkeänä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 22 Keskeisenä riskinä olisi edellisessä sote-uudistuksessa ollut se, ettei sosiaalialan ke- hittämistä olisi resursoitu eikä pidetty maakunnassa tärkeänä asiana lainkaan. Vas- tauksissa pohdittiin, että mikäli maakuntien TKI -resurssit jaettaisiin ns. samasta po- tista, miten sosiaalialan kehittäminen siinä jaossa nähtäisiin ja miten siihen satsattai- siin? Toisaalta vaihtoehtoisesti mahdollisuutena pidettiin myös sitä, että sosiaalihuol- lon ja sosiaalialan TKI -toimintaan saataisiin enemmän resurssia ja sitä nostettaisiin terveydenhuollon TKI-toiminnan rinnalle. Sisällöllisesti sosiaalialan kehittämisosaaminen pitäisi systemaattisesti ja tutkimus- pohjaisesti vahvistaa jatkossa viidellä erva-alueella, eikä jättää vain löyhästi sopimuk- siin perustuvaksi. Muutoin tutkimuspohjainen kehittämistoiminta jää liian heikoksi eikä rakenteellinen, toiminnallinen, monialaisuutta ja integraatiota tutkimuspohjaisesti vah- vistava kokonaisuus toteudu. Viiden alueen pohjalta on vahvempi mahdollisuus koota osaamista maakuntia palvelevaan tutkimukseen, tutkimuspohjaiseen kehittämiseen ja vaikuttavuuden arviointiin. Osaamiskeskukset on koottavissa tiiviimpään yhteistyöhön viiden erva-alueen poh- jalta operoimaan lakisääteisissä tehtävissä laajemmilla alueilla. Koettiin, että uudistuk- sen yhteistyöalueet olisivat tuoneet mukanaan selkeämmän rakenteen, joka olisi yhte- näistänyt tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Toisaalta nähtiin myös, että alueellisia toimijoita tarvitaan jatkossakin eikä kaikkien toimipisteiden ja toimijoiden tarvitse keskittyä laajalla erva-alueella yhteen paikkaa vaan alueilla voi toimia useita toimipisteitä. Monet TKI-asiat vaatisivat maakuntaa laajemmat hartiat ja olisi kaikkien etu, että asi- oita tehtäisiin yhdessä ja vahvemmalla pohjalla. Organisoitumisesta riippuen, osa ny- kyisestä henkilöstöstä voisi toimia erva-alueen kehittämistehtävissä ja osa tulevien mahdollisten sote-toimijoiden kehittämistehtävissä. Yliopiston ja muiden oppilaitosten rooli saisi vahvistua yhteisissä TKI -asioissa ja erva-alueen rakenteissa tulisi tavoitella esimerkiksi yliopiston ulottumista kattavammin koko erva-alueen maakuntiin. Myös kansallinen yhteys tutkimuslaitoksiin nähtiin tärkeänä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 23 Taulu 1: Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta pähkinänkuoressa Osaamiskeskuksen nimi/Omis- tuspohja Henkilöstö/vakituiset, määräaikaiset, yhteensä, tutkijakoulu- tuksen saaneet Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Rahoitus FSKC – Ab det finlandssvenska kompetentscentret inom det sociala området/Osakeyhtiö: kuntia, yliopistoja, järjestöjä. vakituiset 3 määräaikaiset 1 Yhteensä 4 joista tutkijakoulutuksen saaneita 1 100 % kehittämistyötä STM/valtionavustus, kärkihankkeet ISO – Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus/Kannatusyhdistys; kaikki alueen kunnat/kuntayhtymät ovat jäseniä. vakituiset 3 määräaikaiset 2 Yhteensä 5 joista tutkijakoulutuksen saaneita 2 80 % kehittämistyötä 20 % tutkimustyötä STM/valtionavustus ISO SOS-ESR-rahoitus THL/OPER Kansakoulu II –hanke ISO-yhdistys ry jäsenmaksut yhteisöjäseniltä Asiantuntijapalveluiden ja julkaisujen myynti KOSKE- Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus/Kannatusyhdistys; lähes kaikkia alueen kunnat, oppilaitoksia, järjestöjä vakituiset 4 määräaikaiset 7 Yhteensä 11 joista tutkijakoulukoulutuksen saaneita 1 62 % kehittämistyötä 32 % asiantuntijapalvelujen myynti 5 % tutkimustyötä STM/valtionavustus ESR-hankerahoitus STEA, hankerahoitus STM/ selvitys- ja tutkimusrahoitus kunnat/ palveluiden osto/ hankerahoitus Pikassos/Osakeyhtiö: Hämeenlinna, Tampere, Pori. vakituiset 7 määräaikaiset 2 Yhteensä 9 joista tutkijakoulutuksen saaneita 2 90 % kehittämistyötä 10 % tutkimustyötä STM/valtionavustus sosiaaliasiamiestoiminta kuntarahoituksella hankerahoitus asiantuntijapalveluiden myynti POSKE – Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus/Sopimuksellinen organisaatio: Lapin yliopisto, Saamelaiskäräjät, Kolpenen palvelukeskuskuntayhtymä, Oulu seudun ammattikorkeakoulu. vakituiset 7,5 määräaikaiset 6 Yhteensä 13,5, joista tutkijakoulutuksen saaneita 3 Saamenkielisten erityistehtävä: valtionavustus riittää noin 3 kk palkkarahaan Lapin toimintayksikkö: kehittäminen 80 %, tutkimus 20%. Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikkö: Tutkimus 100 % Saameyksikkö: kehittäminen 50 % ja tutkimus 50 %. STM/valtionavustus Hankerahoitus Kuntien kuntaosuus toimintaan SOCCA – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus/ Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. vakituiset 5 määräaikaiset 14 Yhteensä 19 joista tutkijakoulutuksen saaneita 4 Kehittäminen 70 % Tutkimus 30 % STM/valtionavustus THL/Kansa II hankerahoitus THL/valtionavustus peliklinikka, Kuntarahoitus: Praksis- toiminta, OT- tutkimuskoordinaattori, GeroMetroverkosto ESR-rahoitukset SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 24 Osaamiskeskuksen nimi/Omis- tuspohja Henkilöstö/vakituiset, määräaikaiset, yhteensä, tutkijakoulu- tuksen saaneet Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Rahoitus Socom – Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus/ Osakeyhtiö: omistajina alueen kuntia, kuntayhtymiä, ammattikorkeakoulu, säätiöitä. vakituiset 9 määräaikaiset 16 Yhteensä 25 joista tutkijakoulutuksen saaneita 2 Kehittäminen 50 % Tutkimus 5 % Asiantuntijapalveluiden myynti 45 % STM/valtionavustus THL/Kansakoulu II – hanke Asiantuntijapalveluiden myynti ESR ja maaseutuohjelman hankerahoitus SoNetBOTNIA/Sopimuspohjainen verkosto-organisaatio: Seinäjoki, Vaasa, SOITE, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. vakituiset 4 määräaikaiset 4 Yhteensä 8 joista tutkijakoulutuksen saaneita 2 Pohjoismaisen yhteistyön erityistehtävä: valtionavustus riittää n.3 kk palkkarahaan Kehittäminen 100 % STM/valtionavustus Pro Sos- ESR-rahoitus Perustajien rahoitus Kunnat Sosiaalitaito/Osakeyhtiö: alueen 14 kuntaa. vakituiset 5 määräaikaiset 3 Yhteensä 8 joista tutkijakoulutuksen saaneita 3 Kehittäminen 70 % Tutkimus 30 % STM/valtionavustus kunnat asiantuntijapalveluiden myynti hankerahoitus VASSO – Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus/ Osakeyhtiö: alueen kuntia, yliopisto, säätiö, kuntayhtymä, järjestöjä. vakituiset 4 määräaikaiset 2 Yhteensä 6 joista tutkijakoulutuksen saaneita 1 Kehittäminen 100 % STM/valtionavustus Pro Sos- ESR-rahoitus THL/OPER Kansakoulu II -hanke Asiantuntijapalveluiden myynti kunnille (sosiaali- ja potilasasiamies, lastensuojelun juridinen asiantuntija, hyvinvointitieto) Kärkihankkeet Verso/Verso-liikelaitos toimii osana Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymää. vakituiset 6,5 määräaikaiset 6,5 Yhteensä 13 joista tutkijakoulutuksen saaneita 1 Osaamiskeskusten henkilöstö kaikkiaan: vakituisia 58 (48 %) määräaikaisia 63,5 (52 %) Yhteensä 121,5 joista tutkijakoulutuksen saaneita 21 (17 %) Kehittäminen 100 % STM/valtionavustus kunnat hankerahoitus SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 25 Liitteet Liite 1. Haastatellut henkilöt ja tahot Myllärinen, Tarja, johtaja, Suomen Kuntaliitto Leppinen Saara, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö Marjamäki, Pirjo, hankejohtaja, konserni, Uusimaa 2019 -hanke, Uudenmaan liitto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Erhola, Marina, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta vastaava ylijohtaja Päivi Nurmi-Koikkalainen, johtava asiantuntija, vammaispalvelut, hyvinvointi-osasto Tarja Heino, tutkimusprofessori, LAPE OT-keskus asiantuntijana, hyvinvointi-osasto Päivi Petrelius, kehittämispäällikkö, Lapset, nuoret ja perheet, LAPE OT-keskus asi- antuntijana, hyvinvointi-osasto Sosnet, sosiaalityön yliopistokoulutuksen yksiköiden muodostama yhteistyö- verkosto Timo Harrikari, puheenjohtaja, sosiaalityön professori, Tampereen yliopisto Merja Laitinen, sosiaalityön professori, Lapin yliopisto Sanna Lähteinen, suunnittelija, Lapin yliopisto, Sosnet Johanna Kiili, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto Timo Toikko, sosiaalityön professori, Itä-Suomen yliopisto Marjaana Seppänen, sosiaalityön professori, Helsingin yliopisto Sosiaalialan osaamiskeskukset: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA Arto Rautajoki, vs. johtaja, Socca, pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Laura Yliruka, kehittämispäällikkö, OT-tutkimuskoordinaattori, Socca pääkaupunkiseu- dun sosiaalialan osaamiskeskus; erityisesti LAPE OT-keskuksen toiminnan osalta Ab Det finlandssvenska kompetenscentret inom det sociala området – FSKC Torbjörn Stoor, Verkställande direktör, Ab Det finlandssvenska kompetenscentret inom det sociala området – FSKC Veronica Salovaara, Utvecklingsschef, Ab Det finlandssvenska kompetenscentret inom det sociala området – FSKC Christian Kroll, Universitetslektor Svenska social- och kommunalhögskolan vid HU Maria Andersson, Servicedirektör för Barn- och familjetjänster, Borgå Susanne Jungerstam, Överlärare inom det sociala området, Yrkeshögskolan Novia, Vasa Ulrika Krook, specialsakkunnig, Finlands Svenska Socialförbund, Helsingfors SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 26 Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE Marja Heikkilä, johtaja, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Matleena Ullner, kiertävä lastensuojelun erityissosiaalityöntekijä Sini Talvensola, suunnittelija Sirpa Pekkarinen, projektipäällikkö, Yhdessä ei olla yksin -hanke Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus POSKE, neuvottelukunta Neuvottelukunnan jäsenet: Merja Laitinen, Lapin yliopisto, puheenjohtaja Kaisa Kostamo-Pääkkö, kehitysjohtaja, POSKE Pia Ruotsala-Kangasniemi, Saamelaiskäräjät Anita Lammassaari, Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä Heidi Pyyny, Lapin ammattikorkeakoulu Markus Hemmilä, Rovaniemen kaupunki Sirkka-Liisa Olli, Oulun kaupunki Hannu Pietiläinen , Oulun ammattikorkeakoulu Oy ESO-alueen osaamiskeskuksien johtajat Merja Salmi, toimitusjohtaja, Sosiaalitaito Kirsi Kuusinen-James, johtaja, Verso-liikelaitos Arto Rautajoki, vs. johtaja, Socca, pääkapunkiseudun osaamiskeskus Itä-Suomen osaamiskeskus (ISO) – ISO:n hallitus Tuomo Meriläinen, puheenjohtaja, hallintojohtaja, Itä-Suomen yliopisto Saara Pesonen, varapuheenjohtaja, hallintojohtaja, Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sisko Piippo, sihteeri, ma. yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto Juha Hämäläinen, laitoksen johtaja, sosiaalityön professori, Itä-Suomen yliopisto Minna Kaija-Kortelainen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu Mari Antikainen, perusturvajohtaja, Kuopion kaupunki Tero Oinonen, hallintopäällikkö, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry Antti Tervasmäki, sosiaalineuvos, Etelä-Savon sosiaali- ja terveysturva ry Tarja Kauppila, johtaja, Itä-Suomen osaamiskeskus ISO Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socom Leena Kaljunen, toimitusjohtaja Mirja Piispa, potilasasiamies Marjo Orava, hankejohtaja Maina Seppälä, projektipäällikkö Hanna Jokimies, opiskelija Pirkko Haikara, projektikoordinaattori SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 27 SoNetBOTNIA Anne Saarijärvi, vs. kehitysjohtaja Noora Aarnio, vs. kehittämissuunnittelija Iiris Jurvansuu, kehittämissuunnittelija Marjo Hannu-Jama, pohjoismainen erityistehtävä, kehittämissuunnittelija Tuula Mulju, kehittämissuunnittelija Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Tuula Tuominen toimitusjohtaja Anni Kuhalainen, suunnittelija Heli Toroska, suunnittelija Seija Junno, kehittämispäällikkö Minna Niemi, kehittämispäällikkö Pääkaupunkiseudun osaamiskeskuksen Soccan neuvottelukunta Maarit Sulavuori, Helsingin perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja, puheenjohtaja Mari Ahlström, perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja, Espoo Anna Cantell-Forsbom, perhepalvelujen johtaja, Vantaa, Tapani Hämäläinen, ylilääkäri, Perusterveydenhuollon yksikkö HUS-kuntayhtymä Arto Rautajoki, Soccan vs. johtaja Selvityshenkilöt Anneli Pohjola, professori emerita, Lapin yliopisto, selvityshenkilö Aulikki Kananoja, ylisosiaalineuvos, selvityshenkilö THL:ssä jarjestettiin 8.3. maakuntien sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja eri- koissairaanhoidon kehittäjille päivän tapaaminen, joille selvitystehtävää esiteltiin ja saatiin kommentteja, tapaamisessa oli noin 40 henkilöä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 28 Liite 2: Sosiaalialan osaamiskeskuksille lähetetty kysely Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa Sotessa – selvityshenkilö Anu Muurin kysymyksiä sosiaalialan osaamiskeskuksille 1. Sosiaalialan osaamiskeskuksen nykyinen (omistus)muoto − mahdollisen osakeyhtiön omistuspohja ja -osuudet 2. Osaamiskeskuksenne henkilöstö tammikuussa 2019? − vakituisten määrä − määräaikaisten määrä − heistä tutkijakoulutuksen saaneet (lisensiaatti- ja/tai tohtorikoulutus) − odotettavissa oleva muutos vuoden 2019 aikana 3. Mikä on sosiaalialan osaamiskeskusten rooli sote-uudistuksessa? − miten olette voineet osallistua uudistuksen valmisteluun, onko se mielestänne ollut riittävää? − onko siinä ollut ongelmia ja parannettavaa? − miten sosiaalihuolto ja sosiaalityö on ollut esillä valmistelussa ja ratkaisuissa? − miten sosiaalihuolto on nähty suhteessa muihin toimialoihin (terveys, työvoima, kuntiin jäävät palvelut) ja miten sen yhteistyötarpeita on hahmotettu? 4. Miten sote-uudistus muuttaa osaamiskeskuksenne roolia ja millaista suunnitelmaa osaamiskeskustoimintanne osalta on laadittu sote- uudistuksessa? − kuvaile keskeisiä riskejä ja mahdollisuuksia 5. Miten näette osaamiskeskuksenne toiminnan tulevaisuuden Sotessa osana − maakunnan tutkimus- ja kehittämistoimintaa? − yhteistyöalueen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa? − mitä muita mahdollisia ratkaisuja TKI-toiminnassa tai mahdollisia uusia kumppanuuksia näette? − ja miten kuntien kanssa tehtävä yhteistyö jatkuu tai miten sitä tulisi kehittää? − miten näette osaamiskeskusten rollin kansallisessa kehittämisessä ja yhteistyössä, mm. kansallisten tki-organisaatioiden kanssa (esim. THL)? − miten näette yhteistyön järjestöjen kanssa? − millaisena näette yhteistyömahdollisuudet yritysten kanssa tehtävälle yhteistoiminnalle, esim. test bed, yhteiskehittäminen, ekosysteemit? ja kuinka pitkällä valmistelussa olette tällä hetkellä? SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 29 6. Selvitystehtäväni kohdistuu sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen organisoitumiseen uudistuvassa sote-rakenteessa. − Miten osaamiskeskuksenne henkilöstöresurssit jakaantuvat tänä vuonna tutkimuksen ja kehittämishankkeiden suhteessa (prosenttiarvio riittää) ja mikä olisi mielestänne toivottava/tarvittava kehityssuunta? − Rahoitusrakenteenne tänä vuonna, miten jakautuu tutkimuksen ja kehittämisen välillä (prosenttiarvio riittää) − Merkittävimmät rahoituslähteenne? 7. Valtioneuvoston asetuksen mukaan valtionavustusta maksetaan erityistehtävän hoitamiseen SONetBOTNIAlle pohjoismaisten yhteistyöverkostojen luomiseksi sekä Poskelle saamenkielisen väestön palvelutarpeiden huomion ottamiseksi. Miten resurssit ovat riittäneet erikoistehtävien hoitamiseen? Onko uusia erityistehtäviä suunnitteilla ja jos on, niin miten ne on ajateltu resurssoida? Onko osaamiskeskusten tulevaisuudessa mahdollista/järkevää erikoistua? 8. Jos sote-uudistus siirtyisi eteenpäin, miten se vaikuttaa osaamiskeskuksenne toimintaan ja mitä kehittämistarpeita näette siitä huolimatta? 9. Muita terveisiä selvityshenkilölle eli sana on vapaa… KIITOS! SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 30 Lähteet Erhola, Marina & Anttila, Marja & Leppämäki, Sanna & Lindeman, Jukka & Keskimäki, Ilmo & Kilpi, Terhi & Moisio, Pasi & Perola, Markus (2017) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimustoiminnan nykytila –selvitys 2016-2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017. Hakoma, Riitta & Niemelä, Markku (2018) Erityishuoltopiirit poistuvat, työ ja palvelut jatkuvat. Selvityshenkilöraportti erityishuoltopiirien asemasta sosiaali- ja terveyden- huollon uudistuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Heino, Tarja (2004) VEPpi on tehnyt tehtävänsä, VEPpi saa mennä. Verkostoituvat erityispalvelut (VEP) – hankkeen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön julkai- suja 2004:15, Helsinki 2004. Kaakinen, Juha & Nieminen, Jarmo & Ohtonen, Jukka (2007) Sosiaalihuollon kehittä- mistoiminnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007/12. Hel- sinki 2007. Kalle A. Piirainen (toim.) (2018) Maakuntien järjestämismallit sosiaali- ja terveydalan TKI-toiminnassa. 4Front, työpaperi hankkeen ohjausryhmälle 19.9.2018. Kananoja, Aulikki & Ruuskanen, Kristiina (2019) Selvityshenkilön ehdotukset lasten- suojelun toimintaedellystysten ja laadun parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministe- riön raportteja ja muistioita 2019:4. Helsinki 2019. Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 1230/2001 Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia, ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojenrahoitusmalleiksi vuodesta 2021 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:35 https://minedu.fi/documents/1410845/4177242/181024_OKM_rahoitusra- portti_web.pdf/44cd4514-8627-1ba7-029f-4ab712f40763/181024_OKM_rahoitusra- portti_web.pdf.pdf Pohjola, Anneli (2019) Sosiaalihuollon ammattihenkilölain (817/2015) muutostarpeita koskeva selvitys. Tulossa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:40 31 Martin, Maria & Kemppainen, Tarja & Niskala, Asta & Pohjola, Anneli (2018) Sosiaali- työntekijöiden ja sosionomien osaaminen Lapissa. Osaamiskartoituksen tuloksia. Pohjois-Suomen osaamiskeskuksen julkaisuja 42. Rovaniemi 2018. Narikka, Jouko (2010) Lakia vai oikeutta – osaamiskeskusverkoston synty lakimiehen silmin. Teoksessa Pihlajamäki, Eini & Kinnunen, Petri & Laiho, Kristiina (toim.) Tah- dolla tulosia sosiaalialalla. Ystäväkirja Martti Lähtiselle sosiaalialan osaamiskeskuk- silta. Sosiaali- ja terveyturvan keskusliitto ry. Helsinki 2010, 18-24. Terveydenhuoltolaki 1326/2010. Tieteen tila 2018. Suomen Akatemia, https://www.aka.fi/globalassets/42julkai- sut/aka_tieteen_tila_2018_web.pdf Valtioneuvoston asetus sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 1411/2001 sekä Sosiaalialan osaamiskeskusten ja maakuntien julkaisematonta valmistelumateriaalia. JULKAISUJEN LATAAMINEN: julkaisut.valtioneuvosto.� ISSN 2242-0037 (PDF) ISBN 978-952-00-4075-8 (PDF) ISSN 2242-0037 (PDF) ISBN 978-952-00-XX-XX (PDF) PUBLIKATIONERNA KAN LADDAS NED PÅ: julkaisut.valtioneuvosto.� ISSN 2242-0037 (PDF) ISBN 978-952-00-XX-XX (PDF) PUBLICATIONS CAN BE DOWNLOADED AT: julkaisut.valtioneuvosto.� http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Selvityshenkilöraportti Kuvailulehti Presentationsblad Description sheet Sisältö 1 Lukijalle 2 Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnan taustaa 3 Suositukset ja toimenpiteet 3.1 Suositus 1: Sosiaalihuollon vaikuttavuuden parantaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja toimenpiteitä 3.2 Suositus 2: Sosiaali- ja terveydenhuollon TKI-rakenne kaipaa selkeyttämistä, sopimista ja sääntelyä kaikilla tasoilla 3.3 Suositus 3: Sosiaalialan osaamiskeskusten osaaminen esiin – organisoinnin tavasta riippumatta 4 Sosiaalialan osaamiskeskuksille suunnatun kyselyn tuloksia 4.1 Sosiaalialan osaamiskeskusten kokemuksia ja näkemyksiä sote-valmistelusta 4.2 Miten osaamiskeskukset näkevät TKI rakenteen kehittämisen? Liitteet Lähteet