Opetusministeriö

Undervisningsministeriet

Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä.

Undervisningsministeriets arbetsgruppspromemorior och utredningar.

  

Koulutus

maksuista, aikuisopiskelun aikaisesta
Selvitystoimeksianto aikuisopiskelun

toimeentulosta ja koulutuksen verotuksesta

Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:17                                        Selvitysmies Pentti Arajärvi

Väliraportti



 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 Selvitystoimeksianto aikuisopiskelun          
maksuista, aikuisopiskelun aikaisesta             
toimeentulosta ja koulutuksen verotuksesta 
Väliraportti 
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:17   
 
Selvitysmies Pentti Arajärvi 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Opetusministeriö • Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto • 2003 

Undervisningsministeriet • Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen • 2003 



 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
Opetusministeriö  
Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto 
Meritullinkatu 10, Helsinki 
PL 29, 00023 Valtioneuvosto 
 
http://www.minedu.fi/julkaisut/index.html 
 
(Väliraporttia ei ole julkaistu painetussa muodossa) 
ISBN 952-442-196-8 (pdf) 
ISSN 1458-8102 
 
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:17 



 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Opetusministeriölle 
 
 
 
 
 

Opetusministeriö asetti minut 15.1.2003 selvitysmieheksi laatimaan lisäselvityksiä ja eh-
dotuksia aikuisopiskelun maksujen kohtuullisena pitämisestä, kansalaisten tasavertaisista 
mahdollisuuksista hakeutua koulutukseen ja opintosetelikokeilun kokemusten huomioon 
ottamisesta mainituissa suhteissa, aikuisopiskelun aikaisten toimeentulojärjestelyjen kehit-
tämiseksi riittävän tasoisiksi ja kannustaviksi sekä työnantajan kustantaman koulutuksen 
verokohtelun selvittämiseksi. 

Ministeriö edellytti asiasta jätettäväksi väliraportin 15.4.2003 mennessä valtion vuoden 
2004 talousarvioesityksen valmistelua silmällä pitäen. 

Väliraportti seuraa oheisena. En ole siinä rajoittunut pelkästään toimeksiannon välira-
porttia koskevaan rajoitukseen käsitellä valtion seuraavan talousarvioesitykseen liittyviä 
asioita, vaan myös loppuraporttia silmällä pitäen halunnut kiinnittää huomiota eräisiin 
kysymyksiin, joista keskusteleminen on mielestäni tarkoituksenmukaista. Eräät ehdotukset 
menevät myös yli varsinaisen toimeksiannon ja niillä on liittymäkohtia myös nuorisoas-
teen koulutukseen. 

Opetusministeriö asetti työni tueksi 13.2.2003 asiantuntijatyöryhmän. Asiantuntijatyö-
ryhmä on pitänyt kaksi kokousta ja lisäksi sen jäsenet ovat kommentoineet kirjallisesti 
väliraporttiin sisältyviä ehdotuksia. Ehdotuksista vastaan kuitenkin kokonaisuudessaan 
itse.  

Jätän kunnioittavasti väliraportin opetusministeriölle ja jatkan työskentelyä viimeistään 
15.10.2003 jätettävää loppuraporttia silmällä pitäen. 

 
Helsingissä 15 päivänä huhtikuuta 2003 

 
 

Pentti Arajärvi  
Selvitysmies 



 

Sisältö 
 
 
 
1 Toimeksianto  5 
 1.1 Väliraportin rakenne  6 
 1.2  Näkökohtia väliraportin toimenpide-ehdotuksista  7 
 
2 Opiskelumaksuihin vaikuttaminen  8 
 2.1  Toimeksiannon sisällöstä ja taustasta  8 
 2.2  Nykytilan ongelmia  11 
 2.3  Opiskelumaksujen kohtuullistaminen  12 
 
3 Opiskelun aikainen toimeentuloturva  17 
 3.1  Toimeksiannon sisällöstä ja taustasta  17 
 3.2  Perusoikeudet  18 
 3.3  Toimeentuloetuudet  19 
   3.3.1 Yleisiä näkökohtia  19 
   3.3.2 Yleiset opiskelunaikaisen toimeentulon järjestelmät  20 
   3.3.3 Työttömien opiskelunaikaisen toimeentulon järjestelmät  22 
 3.4 Opiskelusta aiheutuviin kustannuksiin vaikuttaminen  23 
   3.4.1 Opiskelukustannusten korvaaminen  24 
   3.4.2 Opiskelijan opiskelukustannusten alentaminen  25 
 3.5 Toimenpide-ehdotukset  26 
 
4 Verotusjärjestelyt  36 
 4.1 Toimeksiannon sisältö ja nykyisen verotuskäytännön perusta  36 
 4.2 Toimenpide-ehdotukset  37 
 
  
 
 
 



5 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

1 Toimeksianto 
 
 
 
 
 

Opetusministeriö asetti minut 15.1.2003 selvitysmieheksi laatimaan lisäselvityksiä ja eh-
dotuksia toimenpiteistä,  

1) joita tarvitaan aikuisopiskelusta perittävien maksujen pitämiseksi kohtuullisina niin, että 
kansalaisilla on mahdollisimman tasaveroiset mahdollisuudet hakeutua osaamistaan ja op-
pimisvalmiuksiaan parantavaan koulutukseen ja opintoihin vapaan sivistystyön oppilaitok-
siin, lukioihin, ammatillisiin oppilaitoksiin ja aikuiskoulutuskeskuksiin, ammattikorkeakoului-
hin ja yliopistoihin; ehdotusten laadinnassa tulee ottaa huomioon myös meneillään olevan 
aikuisten opintosetelikokeilun kokemuksia; 

2) joita tarvitaan pyrittäessä kehittämään aikuisopiskelun aikaiset toimeentulojärjestelyt ja so-
siaaliturva riittävän tasoisiksi ja kattaviksi niin, että niiden puutteet eivät olisi esteenä koulu-
tukseen hakeutumiselle ja että järjestelyt erityisesti kannustaisivat nyt aikuisopiskelussa ali-
edustettuja ryhmiä hankkimaan tarvitsemaansa koulutusta;  

3) joita tarvitaan erityisesti työnantajan kustantaman pitkäkestoisen koulutuksen verotuksen 
selkiinnyttämiseksi niin, että kohtelu on yhtenäistä ja että työelämässä edellytettävien päte-
vyyksien ja osaamisen hankkimiseksi tarvittava pitkäkestoinen koulutus voitaisiin katsoa 
ammattitaitoa ja työllisyyttä turvaavana toimenpiteenä työntekijälle verottomaksi.  

 
Loppuraportin ajankohdaksi opetusministeriö määräsi 15.10.2003. Vuoden 2004 valtion 
talousarvioesityksen valmistelua silmälläpitäen työstä tulee kuitenkin jättää väliraportti 
opetusministeriölle 15.4.2003 mennessä.  

Työn tueksi opetusministeriö asetti 13.2.2003 asiantuntijaryhmän. Työryhmän puheen-
johtajaksi ministeriö kutsui ylijohtaja Arvo Jäppisen ja jäseniksi budjettineuvos Arto Me-
rimaan (valtiovarainministeriö), johtaja Vuokko Korpisen (työministeriö), hallitusneuvos 
Arja Kairisalon (sosiaali- ja terveysministeriö), toimitusjohtaja Jarmo Tammenmaan (Kou-
lutusrahasto), suunnittelupäällikkö Olli Valpolan (Kansaneläkelaitos), työvoima- ja koulu-
tuspoliittinen sihteeri Jari-Pekka Jyrkänteen (Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö 
SAK ry), johtaja Leila Kurjen (Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry), koulutus- ja työ-
voimapoliittinen sihteeri Heikki Lieteen (AKAVA ry), koulutuspoliittinen asiamies Heikki 
Suomalaisen (Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT ry), koulutuspoliittinen asia-
mies Tarja Tuomisen (Palvelutyönantajat ry), johtaja Kaarina Knuutin (Maa- ja metsätalo-



6 

ustuottajain Keskusliitto MTK ry.), johtaja Martti Pallarin (Suomen Yrittäjät ry), puheen-
johtaja Ville Marjomäen (Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö ry), toiminnanjohtaja Eeva-
Inkeri Sireliuksen (Kansalais- ja työväenopistojen liitto), toiminnanjohtaja Heikki Sederlö-
fin (Ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten liitto ry.), johtaja Ilkka Pirskasen (Koulutuk-
sen järjestäjät ry), rehtori Keijo Virtasen (Yliopistojen rehtorien neuvosto), johtaja Juhani 
Rautiaisen (Yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten johtajien neuvosto), rehtori Timo 
Luopajärven (ARENE ry) ja pääsihteeri Matti Ropposen aikuiskoulutusneuvostosta. Ope-
tusministeriön asiantuntijavirkamiehiksi ministeriö nimitti neuvotteleva virkamies Leena 
Koskisen ja johtaja Marita Savolan. Tukiryhmän hallinnollisena sihteerinä toimii hallitus-
sihteeri Merja Leinonen opetusministeriöstä. 
 

1.1 Väliraportin rakenne 
 
Toimeksiannon taustalla on parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö (opetus-
ministeriön työryhmien muistioita 3:2002). Työryhmän ehdotukset 24–26 liittyvät erityi-
sesti tähän selvitystehtävään. Toimeksianto jakautuu kolmeen kokonaisuuteen, jotka suu-
rin piirtein vastaavat parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän muistiossa mainittuja 
ehdotuksia. Kutakin näistä on käsitelty erikseen. Toimeksiantoa on eritelty enemmän kun-
kin toimeksiannon alakohdan yhteydessä. 

Koulutuksesta aiheutuu sellaisia kustannuksia, joita voidaan käsitellä joko aikuisopis-
kelusta perittävien maksujen tai opiskelun aikaisen toimeentulon yhteydessä. Molemmissa 
tapauksissa näiden muiden kustannusten käsittelyn pontimena on alentaa kustannuksia 
siten, että mahdollisuudet osallistua opiskeluun paranevat. Johdonmukaista on käsitellä 
näitä kustannuksia siten, että opiskelijan maksettavaksi tulevat kustannukset käsitellään 
toimeentulon turvaamisen yhteydessä. Opiskelumaksujen yhteydessä käsitellään ne kus-
tannukset, jotka aiheuttavat koulutuksen järjestäjälle painetta nostaa opiskelusta perittäviä 
maksuja. Samoin koulutuksen järjestäjän kustannusten aleneminen alentaa opiskelijalta 
perittävään maksuun kohdistuvaa painetta. 

Opiskelumaksuihin vaikuttamisessa ja opiskelun aikaiseen toimeentuloturvaan vaikut-
tamisessa on molemmissa kaksi näkökulmaa. Rahoitusta oppilaitoksille voidaan lisätä 
opiskelumaksujen alentamiseksi ja rahoitusta toimeentuloturvaan voidaan lisätä paremman 
tai kattavamman toimeentuloturvan luomiseksi ja opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia 
voidaan korvata. Oppilaitosten kustannuksia voidaan pyrkiä alentamaan opiskelumaksujen 
alentamiseksi ja opiskelijalle opiskelusta aiheutuvia kustannuksia voidaan pyrkiä alenta-
maan. Sekä opiskelumaksuja että opiskelijan toimeentuloa on käsitelty erikseen nämä mo-
lemmat näkökohdat huomioon ottaen. Asetelma selviää oheisesta kuviosta.  
 
   

opiskelumaksut opiskelijan toimeentulo 

rahoitus oppilaitokselle valtion osuutena ja 
muina julkisina tai yksityisinä suoritteina 

a) opintotuki ja muut toimeentuloetuudet  
b) opiskelijalle opiskelusta aiheutuvien 
kustannusten korvaaminen 

oppilaitosten kustannusten alentaminen opiskelijalle aiheutuvien kustannusten 
alentaminen 

 
    



7 

Väliraportti noudattaa toimeksiantoa siten, että jokainen toimeksiannon osa on käsitelty 
erikseen. Luvussa 2 eritellään niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelumaksujen suuruu-
teen. Luvussa 2.3. tehdään ehdotuksia, joilla voidaan vaikuttaa opiskelumaksujen suuruu-
teen.  

Luvussa 3 tarkastellaan ensin toimeentuloetuuksia perusoikeuksien näkökulmasta ja 
nykyisiä eri etuuksia. Nykyjärjestelmien tarkastelu on tarkoituksenmukaista tehdä erikseen 
yleisten järjestelmien ja työttömille suunnattujen järjestelmien kannalta. Tämän jälkeen 
tarkastellaan niitä tukijärjestelmiä, joita on olemassa opiskelusta opiskelijalle aiheutuvien 
kustannusten korvaamiseksi tai alentamiseksi sekä mahdollisuuksia muutoin alentaa opis-
kelukustannuksia. Luvussa 3.5. tehdään toimenpide-ehdotuksia sekä toimeentulojärjestel-
mien kehittämiseksi että opiskelukustannusten korvaamiseksi ja alentamiseksi.  

Luvun 4 keskeinen sisältö on eritellä työnantajan ja työntekijän verotusta opiske-
lukustannusten osalta. Luvun lopussa tehdään ehdotuksia verotusta koskeviksi toimenpi-
teiksi.  
 

1.2 Näkökohtia väliraportin toimenpide-ehdotuksista 
 
Toimeksianto edellyttää väliraportissa tehtäväksi ehdotuksia vuoden 2004 valtion talous-
arviota silmällä pitäen. Väliraportin laatiminen ja ajankohta perustuukin tähän näkökoh-
taan. Ehdotuksissa ei kuitenkaan ole rajoituttu valtion vuoden 2004 talousarvioehdotuk-
seen tarkoitettuihin toimenpide-ehdotuksiin, vaan on esitetty huomattavan laajasti ehdo-
tuksia, joilla voi olla vaikutuksia toimeksiannon mukaisiin näkökohtiin.  

Syynä siihen, että raporttiin on otettu heti toteutettavissa olevia ehdotuksia, jo toteutet-
tavaksi sovittuja ehdotuksia, valtion vuoden 2004 talousarviossa toteutettavaksi soveltuvia 
ehdotuksia, pidemmän aikavälin ehdotuksia, lähes idea-asteella olevia ehdotuksia sekä 
ehdotuksia, joita ei edes pidetä välttämättä toteuttamiskelpoisina, on, että olen halunnut 
saada aikaan keskustelua ehdotuksista loppuraportin laatimista silmälläpitäen. Mukana on 
myös ehdotuksia, joilla ei ole välitöntä yhteyttä aikuiskoulutukseen. Ehdotukset lapsilisää 
koskevaa ehdotusta lukuun ottamatta ovat kuitenkin sellaisia, että niiden toteuttaminen on 
tarkoituksenmukaista sekä nuoriso- että aikuiskoulutusta silmälläpitäen samanaikaisesti. 
Ehdotukset, jotka vaikuttavat nuorison kouluttautumiseen ovat myös ehkäiseviä luonteel-
taan siten, että ne vähentävät tulevaa aikuiskoulutustarvetta tai luovat tulevaa aikuiskoulu-
tusta silmälläpitäen koulutettaville mahdollisuuksia sellaiseen parempaan pohjakoulutuk-
seen, joka antaa edellytyksiä myös menestykselliselle aikuiskoulutukselle. Ehkäisevä toi-
minta on aina halvempaa ja tehokkaampaa kuin jälkeenpäin tapahtuva ongelmien korjaa-
minen. 

Ehdotusten yhteyteen on lisätty eräitä näkökohtia, jotka liittyvät toteuttamisaikatau-
luun. Tästä yhteydestä myös selviävät ne ehdotukset, jotka on tarkoitettu väliraporttia kos-
kevan toimeksiannon mukaisesti toteutettavaksi valtion vuoden 2004 talousarvion yhtey-
dessä. 

Ehdotuksista aiheutuvien kustannusten laskenta on useassa tapauksessa hankalaa. Mitä 
nopeammin toteutettavaksi toimenpide-ehdotus on tarkoitettu, sitä tarkemmaksi on kuiten-
kin pyritty laatimaan alustava kustannusarvio, jonka lähtöolettamuksia voidaan korjata 
budjetin laadinnan yhteydessä. Samassa yhteydessä ehdotuksia voidaan myös tarkemmin 
muokata valtion talousarvion kehykset antamien mahdollisuuksien mukaisiksi. Pitkän ai-
kavälin lisäselvityksiä vaativien toimenpiteiden kustannusten laskenta ei tässä vaiheessa 
ole ollut tarkoituksenmukaistakaan.  



8 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

2 Opiskelumaksuihin  
vaikuttaminen 

 
 
 

2.1 Toimeksiannon sisällöstä ja taustasta 
 

Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotuksella 24 tähdättiin erityisesti siihen, 
että kaikilla väestöryhmillä on taloudellinen mahdollisuus osallistua koulutukseen. Koh-
tuullisin opintomaksuin ja opintosetelikokeilua laajentamalla tuetaan tätä tavoitetta niiden 
henkilöiden osalta, joilla ei ole mahdollisuutta suoriutua opintomaksuista. Parlamentaari-
sen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotus tältä osin on seuraava:  

 ”Työryhmä katsoo, että koulutuksesta perittävien maksujen tulee olla kohtuullisia myös käy-
tännössä. Erityishuomiota tulee kiinnittää pitkäkestoisen koulutuksen rahoitusperusteiden 
kehittämiseen ja niistä perittävien opiskelijamaksujen tasoon. Samoin tulee huolehtia tarkoi-
tuksenmukaisin järjestelyin siitä, että esimerkiksi tietoyhteiskunta-, kansalais- ja oppimistai-
toja vahvistavista opinnoista perittävät maksut eivät ole esteenä niitä eniten tarvitsevien 
kansalaisten hakeutumiseen po. koulutukseen.  

 Työryhmä ehdottaa, että opetusministeriö asettaa työryhmän tai selvitysmiehen tekemään 
analyysin ja laatimaan ehdotuksen koulutuksesta perittävien maksujen kohtuullisuudesta. 
Tehtävään tulee sisältyä myös selvitys siitä, millaisin yleisperiaattein kustannusvastuu yksi-
lön, työnantajan ja yhteiskunnan välillä tulisi eri aloilla hoitaa ja miten alakohtaisten säädös-
ten, sopimusten ja suositusten avulla voitaisiin lisätä eri henkilöstöryhmille suunnatun kou-
lutuksen rahoitusta.  

 Lyhytkestoisen ammatillista osaamista ja tietoyhteiskuntataitoja kehittävän koulutuksen kus-
tannuksien kattamista varten opintosetelikokeilua laajennetaan opetusministeriön ja työmi-
nisteriön yhteishankkeena. Opintoseteleillä kustannettavan koulutuksen ensisijaisia kohde-
ryhmiä ovat ryhmät, joilla opintojen esteenä ovat liian korkeat kustannukset.”  

 
Selvitystoimeksianto edellyttää yleisesti selvityksiä ja toimenpide-ehdotuksia aikuisopis-
kelusta perittävien maksujen pitämiseksi kohtuullisina. Toimeksianto korostaa myös tasa-
vertaisia mahdollisuuksia hakeutua osaamista ja oppimisvalmiuksia parantavaan koulutuk-
seen ja opintoihin. Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotuksessa korostuu sa-
moin kaikkien väestöryhmien taloudellinen mahdollisuus osallistua koulutukseen. Siinä 



9 

lisäksi korostetaan erityisesti niitä väestöryhmiä, joille opintomaksut muodostavat esteen 
koulutukseen pääsylle. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä kiinnittää huomiota 
myös koulutuksen rahoitusperustaan ja yleisperiaatteisiin kustannusvastuun jakamiseksi 
yksilön, työnantajan ja yhteiskunnan välillä. Huomiota kiinnitetään myös alakohtaisiin 
ratkaisuihin, kun edellytetään lisättäväksi eri henkilöstöryhmille suunnatun koulutuksen 
rahoittamista.  

Toimeksianto edellyttää erityisesti aikuisten opintosetelikokeilun kokemusten huomi-
oon ottamista. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä kiinnittää huomiota samaan asi-
aan ja korostaa opintosetelien käyttämistä ensisijaisesti niihin ryhmiin, joilla opintojen 
esteenä ovat liian korkeat kustannukset.  

Selvitystoimeksianto mainitsee nimenomaisesti seuraavat eri oppilaitosmuodot: vapaan 
sivistystyön oppilaitokset, lukiot, ammatilliset oppilaitokset ja aikuiskoulutuskeskukset, 
ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä ei vastaavas-
ti oppilaitoksia mainitse, vaan mainitsee esimerkinomaisesti niitä aloja, joilla koulutusta ja 
opetusta on erityisesti järjestettävä. Tällaisina mainitaan mm. tietoyhteiskuntataitoja sekä 
kansalais- ja oppimistaitoja vahvistavat opinnot sekä erityisesti opintoseteleihin liittyen 
lyhytkestoinen ammatillista osaamista kehittävä koulutus sekä tietoyhteiskuntataitoja ke-
hittävä koulutus.  

Maksun tason tarkoituksenmukaisuus määräytyy merkittävältä osin toisaalta maksajan 
(itse/työnantaja) ja toisaalta koulutukseen liittyvien odotusten ja koulutusmotivaation kan-
nalta. Näillä kaikilla on keskinäinen yhteys.  

Työnantajan halukkuus opiskelumaksun maksamiseen liittyy näkemykseen koulutuk-
sen sille tuomasta hyödystä. Tämän mukaisesti työnantajan halukkuuden voidaan olettaa 
olevan korkeimmillaan sellaisessa ammatillisessa lisä- ja täydennyskoulutuksessa, joka 
nostaa työntekijän osaamistasoa suhteellisen suorassa suhteessa työntekijän tuottavuuden 
kasvuun. Tällöin koulutus on myös yleensä ammatillista. Usein voidaan myös arvioida, 
että kyseessä ovat suhteellisen lyhyen aikavälin tuotto-odotukset.  

Työntekijän koulutuksen yleissivistävän pohjan vahvistamiseen liittyy työnantajan 
kannalta varsin pitkän aikavälin odotus, joten tällainen koulutus realisoitunee harvoin. 
Harrastustavoitteisen koulutuksen tukeminen voi liittyä työnantajan kannalta lähinnä eri-
laiseen työkykyä ylläpitävän tai palkitsemistyyppisen koulutuksen maksamiseen. 

Työntekijän tai muun henkilön halukkuus koulutuksen maksamiseen itse liittyy niihin 
odotuksiin, joita hänellä on koulutuksesta joko kohonneen tulotason tai koulutuksesta saa-
tavan aineettoman hyvinvoinnin kannalta. Muuttuva työelämä edellyttää myös sinällään 
täydennyskoulutusta. Myös motivaatio koulutukseen liittynee suoraan näihin odotuksiin. 
Ammatillisen ja osittain yleissivistävän koulutuksen odotukset liittyvät todennäköisesti 
useimmiten parantuneen työllistymisen ja sen kautta paranevan toimeentulon hankkimi-
seen. Näin ollen vaikutukset saattavat olla suhteellisen suoria, jos työntekijä pitää toden-
näköisenä koulutuksen jälkeistä työllistymistä uudella korkeammalla tulotasolla. Yleissi-
vistävään ja harrastuspohjaiseen koulutukseen osallistuminen puolestaan liittyy useimmi-
ten muuhun kuin toimeentulon hankkimiseen. Siitä voidaan tilanteen mukaan olla valmiita 
maksamaan korkeakin maksu, mutta koulutukseen osallistumista ei välttämättä koeta niin 
tarpeelliseksi, että maksu kaikissa tapauksissa maksettaisiin.  

Opiskelijoilta perittävistä maksuista on säädetty useissa asetuksissa. Tässä yhteydessä 
käsitellään vain opetuksesta perittäviä maksuja. Oppilaitosten järjestämien palvelujen 
maksuja käsitellään opiskelun aikaisen toimeentulon yhteydessä. 

Perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuis-
koulutuksen maksuista säädetään eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen 



10 

perusteista annetussa opetusministeriön asetuksessa (1323/2001). Jo lain nojalla ovat mai-
nitun opetuksen muodot pääosin maksuttomia. Lisäksi maksun määrää koskee rajoitus, 
jonka mukaan maksu ei saa ylittää koulutuksen järjestäjälle keskimäärin aiheutuvia kus-
tannuksia vastaavaa euromäärää. Koulutus ei myöskään saa tuottaa voittoa.  

Perusopetus on maksutonta lukuun ottamatta ulkomailla järjestettävää opetusta, vieras-
kielistä opetusta sekä eräissä tapauksissa oppilaille järjestettyä majoitusta ja täysihoitoa. 
Perusopetuksen opiskelijalta, joka opiskelee vain yhtä ainetta ja joka ei ole oppivelvolli-
nen, voidaan periä enintään 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista keskimääräi-
sistä oppilasta kohden lasketuista vuosikustannuksista.  

Lukion opetus on pääosin maksutonta. Yksityisen opetuksen järjestäjän järjestämästä 
vieraskielisestä opetuksesta voidaan kuitenkin periä maksu. Yhden aineen opiskelijalta 
voidaan periä maksu, jonka suuruus määräytyy samoin kuin vastaavan perusopetuksen 
aineopiskelijalta perittävä maksu, ja erillisestä kokeesta, jossa osoitetaan lukion oppimäärä 
tai osaan siitä kuuluvien tietojen ja taitojen hallitseminen, maksu on 50,5 euroa. Ylioppi-
lastutkinnosta peritään sen kustannuksia keskimäärin vastaava maksu.  

Ammatillisen koulutuksen yksityisoppilaan maksu vastaa lukio-opiskelijan maksua. 
Samansuuruinen maksu peritään myös näyttötutkintona suoritettaviin ammatillisiin perus-
tutkintoihin, ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin osallistuvalta henkilöltä. 
Ammatillisen aikuiskoulutuksen ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmista-
vassa koulutuksessa opiskelijalta voidaan periä maksu, joka on enintään 50 prosenttia 
opiskelijakohtaisesta kustannuksesta, joka on laskettu ammatillisen lisäkoulutuksen yksik-
köhinnan perusteella. Muusta ammatillisesta lisäkoulutuksesta voidaan periä maksu, joka 
on enintään 75 prosenttia mainitusta opiskelijaa kohden lasketusta kustannuksesta.  

Yliopistojen eräistä suoritteista perittävistä maksuista annetun opetusministeriön ase-
tuksen (1317/2001) 3 §:n mukaan liiketaloudellisin perustein hinnoitellaan mm. täyden-
nyskoulutus ja muut palvelutehtävät, joita yliopisto suorittaa valtion ja kunnan viranomai-
sille sekä muille yhteisöille ja yksityisille näiden pyynnöstä, sekä sellaisen tehtävän yhtey-
dessä tuotettu tavara. Tämän säännöksen perusteella yliopistojen täydennyskoulutus ja 
muu tilattu koulutus hinnoitellaan täysimääräisesti.  

Ammattikorkeakoulujen opetuksesta perittävien maksujen perusteista annetun opetus-
ministeriön asetuksen (653/2001) 2 §:n mukaan aikuiskoulutuksena suoritettavista erikois-
tumisopinnoista opiskelijalta voidaan periä enintään tuhannen markan suuruinen maksu 
lukuvuodessa. Maksu voidaan kuitenkin erityisistä syistä jättää osittain tai kokonaan peri-
mättä. 

Avoimesta korkeakouluopetuksesta korkeakouluissa perittävistä maksuista annetun 
opetusministeriön päätöksen (83/1993) mukaan avoimesta korkeakouluopetuksesta ei peri-
tä maksua. Muun kuin korkeakoulun järjestämästä avoimesta korkeakouluopetuksesta pe-
ritään opetuksen vastaavuuden hyväksymisestä sekä opintosuoritusten rekisteröinnistä ja 
vahvistamisesta omakustannusarvon mukainen maksu. Ammattikorkeakouluissa suorite-
tusta avoimesta ammattikorkeakouluopetuksesta voidaan ammattikorkeakoulujen opetuk-
sesta perittävien maksujen perusteista annetun opetusministeriön asetuksen (653/2001) 
mukaan periä maksu enintään koulutuksen järjestämisestä aiheutuneiden todellisten kus-
tannusten mukaan. Maksu voidaan periä kuulustelulta, päivältä, opintoviikolta tai luku-
vuodelta. Maksu voidaan erityisistä syistä periä todellisia kustannuksia pienempänä tai 
jättää perimättä. Yliopistojen tilannetta vastaavasti muun kuin ammattikorkeakoulun jär-
jestämästä avoimesta ammattikorkeakouluopetuksesta periään opetuksen vastaavuuden 
hyväksymisestä ja opintosuoritusten rekisteröinnistä maksu todellisten kustannusten mu-
kaan. 



11 

Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus on opiskelijalle maksutonta riippumatta siitä, mis-
sä oppilaitosmuodossa koulutus järjestetään. Julkisista työvoimapalveluista annetun lain 2 
luvun 5 §:n nojalla julkiset työvoimapalvelut ovat maksuttomia ja 1 luvun 2 §:n nojalla 
mm. työvoimapoliittinen aikuiskoulutus on julkista työvoimapalvelua.  

Vapaan sivistystyön oppilaitosten maksuista ei ole säädetty. Näin ollen maksut mää-
räytyvät periaatteessa todellisista kustannuksista, joista vähennetään oppilaitoksen saamat 
valtionosuudet ja muu rahoitus. Oppilaitoksilla on mahdollisuuksia jossain määrin säädellä 
eri oppisisältöjen hinnoittelua, mutta kokonaisuutena tulojen tulee kattaa vuotuiset kustan-
nukset.  

Opiskelijoilta perittävien maksujen kokonaisuus on varsin monimutkainen ja eräiltä 
osin sisäisesti ristiriitainen. Eräissä koulutusmuodoissa, lähinnä nuorisoon kohdistuvassa 
tutkintotavoitteisessa peruskoulutuksessa koulutus on maksutonta. Samoin maksuttomia 
ovat korkeakoulutasoiset perus- ja jatkotutkinnot. Yleensä muut maksut on määritelty op-
pilaitosmuoto tai koulutusalakohtaisesti siten, että maksu määräytyy kustannusten ja saa-
dun rahoituksen erotuksena. Poikkeuksen yleislinjaan tekee työvoimapoliittinen aikuiskou-
lutus, jossa koulutuksen maksuttomuus määritellään opiskelijakohtaisesti riippumatta kou-
lutusmuodosta.  

 

2.2 Nykytilan ongelmia 
 

Opiskelijan kannalta halvinta aikuiskoulutusta on työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, jos-
sa opiskelu ja opiskeluvälineet ja -tarvikkeet ovat maksuttomia. Myös lukiokoulutus ja 
ammatillisen peruskoulutus ovat maksuttomia, mutta oppikirjat ja opiskelutarvikkeet on 
opiskelijan kustannettava itse. Ammatillisessa lisäkoulutuksessa voidaan lainsäädännön 
nojalla periä kohtuullinen maksu (lukiolain 28 §, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 
37 § ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 17 §). Maksujen kohtuullisuus on 
määritelty edellä mainitussa opetusministeriön asetuksessa määräprosentiksi laskennalli-
sista oppilaskohtaisista kustannuksista.  

Erikoistumisopintojen ja lisäkoulutuksen maksuja pidetään osin niin korkeana, että 
työnantajatkaan eivät halua niitä maksaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen täyden-
nyskoulutuksen rahoituksessa vaarana on, että vain maksukykyiset työnantajat, todella 
varakkaat yksilöt ja julkishallinto subventoituna käyttävät täydennyskoulutusta. Maksujen 
kehittämisessä olisi tärkeää kohdella eri opiskelijaryhmiä ja koulutuksen järjestäjiä tasa-
vertaisesti siten, ettei jokin koulutus ole perusteetta halvempaa tai kalliimpaa jollekin 
opiskelijaryhmälle tai oppilaitosmuodossa. 

Opintosetelikokeilu, jossa on määritelty seteliin oikeutetuksi yli 60-vuotiaat, maahan-
muuttajat ja työttömät ja koulutuksen sisällöksi tietoyhteiskuntavalmiudet, on kurssimak-
sun kattaessaan kannustanut aikuisopiskelijoita opiskelumahdollisuuden käyttämiseen. 

Valtionapuratkaisut ja hintasubventiot vaikuttavat voimakkaasti eräisiin koulutusmuo-
toihin, joita käytetään myös henkilöstökoulutuksena. Samoin vapaan sivistystyön alalla 
korostuu erityisesti valtionrahoituksesta johtuva maksujen nousupaine, joka aiheutuu riit-
tämättömästä käyttökustannusten valtionosuudesta ja riittämättömästä perustamiskustan-
nusten valtionosuudesta. Eräissä koulutusmuodoissa on käytössä koulutuksen täysi mark-
kinaehtoisuus. Kussakin tapauksessa ongelma ja varsinkin sen keskeinen ratkaisumuoto 
poikkeaa vahvasti toisistaan. 

Riittämättömien käyttökustannusten valtionosuuden ratkaisun pitäisi ainakin periaat-
teessa vaikuttaa kaikissa alan oppilaitoksissa. Ratkaisuna voi olla joko yksikköhinnan tai 



12 

valtionosuusprosentin korottaminen. Ensisijainen ratkaisu tässä suhteessa on yksikköhin-
nan tai muun vastaavan valtionosuuden laskentaperusteen korjaaminen lähemmäksi todel-
lisia kustannuksia. Jos halutaan erityisesti suosia jotain koulutussisältöä tai koulutettavien 
ryhmää, voidaan rahoitusta suunnata erityisesti kyseiselle alalle tai henkilöryhmälle. 

Investointien valtionosuuksien riittämättömyyden ongelma on kahtalainen. Riittämät-
tömät perustamiskustannusten valtionosuudet johtavat maksujen nousupaineeseen, kun 
välttämättömät kiinteistökulut joudutaan joka tapauksessa maksamaan, mutta ne eivät tule 
mukaan valtionosuuden laskentaperustaan. Sinä vuonna, jona oppilaitos joutuu investoi-
maan, syntyy käyttökustannusten kannalta rahoitusvajetta, joka vaikuttaa kyseisenä vuote-
na. Ongelma on oppilaitoskohtainen eikä koske koko oppilaitosryhmää. Nämä investoin-
teihin käytetyt käyttökustannukset vaikuttavat kuitenkin valtionosuusperusteeseen. Tällöin 
ne eivät kuitenkaan vaikuta välttämättä yksittäiseen oppilaitokseen, vaan koko oppilaitos-
ryhmään ja hajoavat siinä mielessä laajaan joukkoon, joka kollektiivisesti joutuu vastaa-
maan alenevasta valtionosuusperusteesta.  

Markkinaehtoisen koulutuksen opiskelukustannusten ongelma opiskelumaksujen osalta 
on itse markkinaehtoisuus. Jos koulutukseen ei periaatteellisista syistä suunnata muuta 
rahoitusta kuin opiskelumaksut, nousevat kustannukset väistämättä ja tietoisestikin varsin 
korkeiksi. Varsinkin näissä tapauksissa kustannusten alentaminen on ainoa mahdollisuus 
alentaa opiskelumaksuja. Eräissä koulutusmuodoissa, varsinkin ylimmän johdon tyypilli-
sesti käyttämässä koulutuksessa, on itse koulutukseen luotu sellainen status, ettei hinnalla 
ole merkitystä.  

 

2.3 Opiskelumaksujen kohtuullistaminen 

1) Rahoituksen suuntaaminen  
vapaan sivistystyön koulutuksessa 

Ehdotukset, jotka perustuvat opetusministeriön 11.4.2002 asettamaan valmisteluryhmän 
ehdotuksiin vapaan sivistystyön tavoitteita, ohjausta ja rahoitusta koskevien ehdotusten 
konkretisoimiseksi ja toimeenpanosuunnitelman laatimiseksi (PAT 3) lähtevät rahoituspe-
rustan uusimisessa siitä, että vapaalle sivistystyölle luodaan ns. suuntaviivat. Vapaan sivis-
tystyön suuntaviivaopinnot määritellään erikseen rahoitettaviksi ja niitä varten kehitetään 
järjestelmä, jonka mukaan opintoja voidaan suunnata koulutuspolitiikassa korostettavien 
kohderyhmien ja sisältöjen mukaan. Suuntaviivaopinnot määriteltäisiin viranomaisten ja 
koulutuksen järjestäjien yhteistyönä. Näiden opintojen rahoitukseen käytetään pääosin 
valtionosuusjärjestelmän suoritemäärien määrittelyn kautta saatavia vaikutuksia tai koro-
tettua yksikköhintaa. Suuntaviivaopintojen alkuvaiheessa voitaisiin käyttää myös erityisiä 
kehittämisavustuksia ja myöhemmin myös opintoseteleitä. Tämä järjestely antaa työryh-
män arvion mukaan mahdollisuuden ratkaista ne ongelmat, jotka liittyvät mm. vähävarais-
ten kohderyhmien opiskelun mahdolliseksi tekemiseen tai keskimääräistä kalliimpien 
opintojen kustannusten kattamiseen. Valtionosuusjärjestelmän kautta saatava rahoitus olisi 
määriteltävä oppilaitosmuodoittain erikseen. Erityiset avustukset voisivat perustua oppilai-
tosten tekemiin hakemuksiin ja opintosetelit niiden kokeiluissa saatuihin kokemuksiin.  

Ehdotetuilla keinoilla ja määrittämällä suuntaviivaopinnot jo vuonna 2004 voidaan 
saavuttaa myös tämän selvitystoimeksiannon mukaisia tavoitteita. Varsinkin yksikköhin-
toihin tai suoritteisiin kohdistetulla sijoituksella voidaan parantaa käyttökustannusten val-
tionosuuden pienuudesta johtuvia ongelmia suuntaviivatavoitteeksi määritellyissä koulu-
tuksen muodoissa. Näiksi koulutuksen muodoiksi tulee määritellä erityisesti ne hankkeet, 



13 

jotka lisäävät tasaveroisia mahdollisuuksia hakeutua osaamista ja oppimisvalmiuksia pa-
rantavaan koulutukseen ja opintoihin. Suuntaviivatavoitteiksi on asetettava erityisesti nii-
den väestöryhmien kouluttaminen, joiden tietoyhteiskuntataitoja sekä kansalais- ja oppi-
mistaitoja on tarpeen vahvistaa. Kyseeseen tulevat erityisesti vähäisen koulutuksen saaneet 
työttömät ja työttömyysuhan alaiset henkilöt. Näiden henkilöiden etsimiseksi on käytettä-
vät erityisesti työvoimaviranomaisten asiantuntemusta ja työvoimahallinnon antamia mah-
dollisuuksia, joten erityisesti vapaan sivistystyön oppilaitosten ja työvoimaviranomaisten 
yhteistyö korostuu.  

Työryhmä ei työssään ollut yksimielinen. Itse asiassa pääosa sen järjestöjä edustavista 
jäsenistä jätti eriävän mielipiteen, joka korosti kunkin edustaman oppilaitosmuodon eri-
tyispiirteiden huomioon ottamista. Jos kuitenkin tavoitteena on opiskelumaksujen alenta-
minen ja opintojen tarjoaminen tietylle väestöryhmälle, on taloudellisesti realistisinta pyr-
kiä suuntaamaan rahoitusta siten, että se tukee nimenomaan haluttua opetusta ja väestö-
ryhmää. Kyseisen työryhmän ehdotuksilla saavutetaan vapaan sivistystyön osalta tämä 
tavoite. Selvitystoimeksiannossa mainitaan myös lukiot, ammatilliset oppilaitokset ja ai-
kuiskoulutuskeskukset, ammattikorkeakoulut ja yliopistot tässä suhteessa. Näissä oppilai-
toksissa järjestettävä tietoyhteiskunta-, sekä kansalais- ja oppimistaitoja vahvistavat opin-
not eivät ole vastaavalla tavalla järjestettävissä suuntaviivoja korostamalla ja erityisval-
tionosuutta suuntaamalla.  

Ehdotuksen toteuttaminen on aloitettu vuonna 2003. Se etenee asiaa käsitelleen työ-
ryhmän ehdotusten pohjalta opetusministeriön virkatyönä. Kustannusten ja rahoituksen 
selvittäminen ovat osa tätä jatkotyötä. 

 

2) Koulutuksen suunnattu rahoitus 

Perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisen aikuiskoulutuksen eräissä koulu-
tusmuodoissa käytetään menettelyä, jossa kohtuulliseksi maksuksi on määritelty määrä-
prosentti opiskelijakohtaisesta keskimääräisestä oppilasta kohden lasketusta vuosikustan-
nuksesta. Vastaavaa menettelyä voitaisiin käyttää missä hyvänsä koulutuksessa, jota halu-
taan erityisesti edistää tai muusta syystä säädellä koulutusmaksuja. Tällöin on käytettävis-
sä periaatteessa kaksi järjestelmää, joko kyseiseen koulutuksen muotoon suunnataan eri-
tyistä resurssia kustannusten paremmaksi kattamiseksi tai oppilaitoksen on kyseistä koulu-
tusta järjestääkseen osoitettava varat tarvittaessa muusta koulutuksesta. Järjestelmä on 
saman tapainen suuntaviivatavoitteita toteuttavan menettelyn kanssa. Lähtökohtana on 
kuitenkin oppilaan kustannusten säätely. 

a) Jos kyseisen alan koulutusta pidetään erityisen tärkeänä, voidaan määritellä kyseisen kou-
lutuksen kohtuulliseksi kustannukseksi xx prosenttia kyseisen koulutuksen järjestämisen 
keskimääräisistä oppilaskohtaisista kustannuksista. Jäljellä olevaan koulutuskustannuk-
seen käytetään esimerkiksi oppilaitoksen normaalia yksikköhintapohjaista valtionosuutta 
sekä erityisesti suunnattua lisärahoitusta. Tällöin on soveliaalle viranomaiselle (lääninhalli-
tus, työvoima- ja elinkeinokeskus, työnantajana toimiva julkisyhteisö) osoitettava erityistä 
rahoitusta loppukustannusten kattamiseksi.  

b) Heikommin ohjaava ja mahdollisesti sellaiseen tilanteeseen johtava menettely, ettei kysei-
nen koulutus lainkaan toteudu on se, että oppilaitos oikeutetaan perimään enintään sääde-
tyn suuruinen oppilasmaksu halutun koulutuksen keskimääräisistä oppilaskohtaisista kus-
tannuksista. Tällöin koulutuksen järjestäjän on hankittava rahoitus esimerkiksi suuntaamal-
la kyseiseen tarkoitukseen muuta käytettävissään olevaa rahoitusta. Muun koulutuksen to-



14 

teuttamiseen jää näin ollen vähemmän rahoitusta eikä koulutuksen toteuttaminen ole koulu-
tuksen järjestäjän kannalta välttämättä kovin houkuttelevaa. 

 
Kyseiset järjestelyt soveltuvat mihin hyvänsä nykyisin vapaasti hinnoiteltuun koulutuk-
seen. Näin ollen menettely on käytettävissä vapaan sivistystyön järjestämässä koulutukses-
sa sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen järjestämässä täydennys- ja lisäkoulutuk-
sessa, jos viimeksi mainittujen osalta katsotaan voitavan luopua täydellisestä koulutus-
maksuilla tapahtuvasta rahoitusjärjestelystä erityisesti valittujen opintokokonaisuuksien 
osalta.  

Järjestelmän käyttökelpoisuutta pyritään tarkentamaan tämän selvitystyön loppurapor-
tissa. Varsinaisia päätöksiä voidaan tehdä vuoden 2004 aikana. Asia kuuluu opetusministe-
riön toimialaan.  

 

3) Korkeakouluopetuksen lisäkoulutus 

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lisäkoulutuksen täysi markkinaehtoisuus perustuu 
aikanaan tehtyyn linjaratkaisuun, jolla pyrittiin tutkintotavoitteisen koulutuksen maksut-
tomuuteen ja muun koulutuksen omakustanteisuuteen. Järjestely näyttää kuitenkin epäon-
nistuneen, koska nämä koulutusmuodot eivät kykene järjestämään sellaisilla kustannuksil-
la koulutusta, jonka rahoittamiseen työnantajat olisivat valmiita. Lisäksi eräiltä osin yli-
opistojen ja ammattikorkeakoulujen järjestämä koulutus on kilpailutilanteessa tuetun kou-
lutuksen kanssa. Tältä osin on pohdittava uudelleen täyden markkinaehtoisuuden tarkoi-
tuksenmukaisuus ja ainakin koulutuskokonaisuuskohtaisesti kohdassa 2 esitetyn mukaises-
ti voitava luopua täydestä markkinaehtoisuudesta ja käyttää muuta rahoitusta. Erityisesti 
olisi selvitettävä pitkien ja lyhyiden kurssien tarkoituksenmukainen käsittely. Avoimen 
yliopiston tilanne sikäli epäselvä, että muodollisesti avoimen yliopiston opetuksesta ei 
peritä maksuja, mutta tosiasiallisesti maksuja peritään rekisteröitäessä suoritusta osaksi 
tutkintoa.  

Muun rahoituksen käyttäminen on tarkoituksenmukaista erityisesti myös niissä tilan-
teissa, joissa julkisella vallalla on täydennyskoulutusvelvoitteita. Esimerkiksi kansallisen 
terveysprojektin jatkovalmistelusta on valtioneuvosto tehnyt 11.4. 2002 täydennyskoulu-
tusta koskevan periaatepäätöksen, joka edellyttää 3–10 päivän täydennyskoulutusta vuosit-
tain terveydenhuollon henkilöstölle. Julkisyhteisöjen täydennyskoulutus voidaan rahoittaa 
työnantajan varoilla tai koulutuksen järjestäjän varoilla. 

Järjestelmän käyttökelpoisuutta pyritään tarkentamaan tämän selvitystyön loppurapor-
tissa. Varsinaisia päätöksiä voidaan tehdä vuoden 2004 aikaa. Asia kuuluu opetusministe-
riön toimialaan.  

 

4) Opintosetelit 

Opintosetelikokeilut on suunnattu erityisesti puuttuvaan tietotekniikkaan ja kohderyhminä 
ovat olleet erityisesti eläkeläiset, maahanmuuttajat ja työttömät. Painopistettä on pyritty 
laajentamaan koskemaan myös maahanmuuttajien kielenopetusta sekä eräitä pitempikes-
toisia koulutuksen muotoja.  

Yhteiskuntapoliittisesti on tällä hetkellä painopistettä pidettävä vähäisen koulutuksen 
saaneissa työttömissä ja työttömyysuhanalaisissa henkilöissä. Samoin maahanmuuttajien 
työllistymisen edistäminen edellyttää heidän kotouttamisensa vahvistamista nimenomaan 
kieliopinnoilla ja suomalaiseen kulttuuriin sopeuttamisella. Opintoseteleitä voidaan edel-



15 

leen käyttää erityisesti vapaan sivistystyön suuntaviivojen mukaisten opintojen rahoittami-
seen. 

Opintosetelien käytännön vaikutusten kannalta on syytä eritellä niiden kysyntä- ja tar-
jontafunktio. Jos halutaan korostaa erityisesti opintosetelien käyttäjän omaa valinnanvapa-
utta ja arviointia siitä, mikä koulutus häntä kiinnostaa ja mikä on hyödyllistä, tulee opin-
tosetelin liikkua koulutettavan mukana. Tällöin korostuu erityisesti sen määrittely, minkä 
opintojen rahoittamiseen opintoseteliä voi käyttää, jotta opintosetelillä on tavoitellut kou-
lutuspoliittiset vaikutukset. Jos taas opintoseteli toteutetaan myöntämällä tavoiteltua kou-
lutusta antavalle oppilaitokselle lisärahoitus sen johdosta, että oppilaitoksessa on tavoitel-
tuun kohderyhmään kuuluva opiskelija, korostuu opiskelijakohtainen määrittely. Tässä 
järjestelmässä ei opiskelija välttämättä edes itse tiedä tuoneensa oppilaitokselle erityisra-
hoitusta. Järjestelmän avoimuuden kannalta olisi kuitenkin tärkeää korostaa molempia 
näkökohtia. Opiskelijalla voi ja tulee olla tieto siitä, että hän voi valita opiskelualansa ja 
oppilaitoksensa tietystä ryhmästä, mutta vastaavasti oppilaitoksella tulee olla mahdollisuus 
aktiivisesti tarjota opintoja myös niille ryhmille, jotka käyttävät opintoseteliä. 

Opintoseteleillä voi olla erityistä merkitystä yrittäjien kouluttautumisessa. Pienyrittä-
jällä ei yleensä ole merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia eikä työnantajaan rinnastuvaa 
rahoittajaa opinnoilleen. Yrittäjän koulutuskustannukset ovat kuitenkin yritykselle itsel-
leen verovähenteisiä. Pienyrittäjän kannalta opintosetelillä voi kuitenkin olla erityinen 
merkitys siinä suhteessa, että kun koulutuksen rahoitusta ei ole tarpeen järjestää yrityksen 
varoista, voi yritystoimintaa mahdollisesti ylläpitää muulla palkatulla työvoimalla. Näin 
ollen opintosetelien käytön laajentaminen pienyrittäjiin voisi olla tarkoituksenmukaista. 
Ensivaiheessa opintosetelit tulisi erityisesti suunnata niille yrittäjille, joille oman alan täy-
dennys- ja lisäkoulutus olisi erityisen tarpeellista yritystoiminnan menestykselliseksi jat-
kamiseksi.  

Opintosetelien käytön toinen ulottuvuus on se, mihin koulutukseen sitä voidaan käyt-
tää. Nykyinen käyttö on painottunut erityisesti tietoyhteiskuntakoulutukseen ja maahan-
muuttajien kannalta merkitykselliseen koulutukseen. Koulutuksen laajentaminen esimer-
kiksi vapaan sivistystyön suuntaviivojen mukaisten opintojen rahoittamiseen ja pitempi-
kestoiseen koulutukseen edellyttää näin rahoitettavan koulutuksen määrittelyä. Kyse on 
ensisijaisesti koulutus- ja yhteiskuntapoliittisesta valinnasta. Tällaisen koulutuksen tulee 
tukea erityisesti vähäisen koulutuksen saaneiden työttömien ja työttömyysuhan alaisten 
henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä. Jos opintosetelit laajennetaan koskemaan yrittäjiä, 
voisivat tarkoituksenmukaisia opintoseteleillä rahoitettavia koulutuskokonaisuuksia olla 
yritystoiminnan perustamiseen ja varsinkin ylläpitämiseen liittyvien teknisten ja hallinnol-
listen sekä verotukseen liittyvien tietojen ja taitojen parantaminen. Maatalousyrittäjien 
koulutuksessa voisi olla tarkoituksenmukaista vahvistaa maaseudun sivuelinkeinojen ja 
niiden markkinoinnin osaamista. Samoin itse maatalousyrittämisen laadun kohotus tai 
tuotantosuunnan vahvistamiseen liittyvä koulutus voisi olla tarkoituksenmukaista. Maata-
lousyrittäjien koulutuksen suuntaus on myös maatalouspoliittinen linjavalinta ja koulutuk-
sen tukimuodot on sovitettava yhteen maatalousyrittäjien muun koulutuksen tukemisen, 
kuten maatalousyrittäjien opintorahan kanssa.  

Opintosetelikokeilua jatketaan vuonna 2003 osittain sitä uudistaen kokeilun yhteydessä 
laadittujen toimintalinjojen mukaisesti. Varsinaiset päätökset opintosetelijärjestelmästä 
tehdään vuoden 2004 aikana. Järjestelmän käyttökelpoisuutta pyritään tarkentamaan tämän 
selvitystyön loppuraportissa. Tässä yhteydessä on tarkoitus tarkastella opintosetelijärjes-
telmää laajemmin ja periaatteellisemmin osana aikuiskoulutuksen koulutuspolitiikan ohja-
usmenettelyjä ja rahoitusta. Kuluvan vuoden rahoitukseen käytetään valtion talousarviossa 



16 

tarkoitukseen varattua rahoitusta ja varaudutaan kokeilun jatkamiseen vuonna 2004. Asia 
kuuluu pääasiassa opetusministeriölle. 

 

5) Yritysten henkilöstökoulutuslainat 

Pienten yritysten henkilöstökoulutuksen ongelmana saattavat olla koulutuskustannukset ja 
sijaisten hankkimisesta aiheutuvat kustannukset. Kuitenkin koulutuksella saattaa olla yri-
tyksen menestymisen, kilpailukyvyn ja kehittymisen kannalta suuri merkitys. Koulutusra-
haston tehtävänä on edistää työssä tarvittavia valmiuksia myöntämällä tukea ammatilliseen 
koulutukseen ja kehittymiseen.  

Koulutusrahastosta voitaisiin ajatella myönnettävän lainoja henkilöstökoulutuksen to-
teuttamiseen. Ns. Sailaksen työllisyysraportti korostaa yhteishankintakoulutuksen merki-
tystä. Lainoituksella voitaisiin tukea työnantajan osuutta koulutuksen järjestämisessä. 
Merkitystä voisi olla myös irtisanomistilanteissa ja henkilöstön uudelleenjärjestelyn yh-
teydessä annettavalla lainoituksella. 

Rahaston toimialaa pitäisi laajentaa siten, että se voisi myöntää soveliaalla tavalla hen-
kilöstökoulutuksen tarpeisiin lainoja. Koulutusrahaston tehtävän tällaisesta laajentamises-
ta, lainoitukseen käytettävästä pääomasta, lainojen ehdoista ja niistä yrityksistä, joille lai-
noja voidaan myöntää ja niistä koulutuksen muodoista, joita voidaan lainoittaa, on sovitta-
va työmarkkinaosapuolten kesken. Lainojen rahoitus voisi tapahtua Työttömyysvakuutus-
rahastosta samoin kuin Koulutusrahaston muukin rahoitus. Erikseen olisi myös harkittava 
se, lainaako Työttömyysvakuutusrahasto lainoitukseen tarvittavat pääomat Koulutusrahas-
tolle vai myönnetäänkö varat Koulutusrahastolle, jolloin ajan myötä sille kertyy lainoituk-
seen tarvittava pääoma, kun yritykset lyhentävät lainojaan. Myös palkkasummaan perustu-
va vuotuinen rahoitus on periaatteessa mahdollinen. 

Koulutusrahasto on työmarkkinaosapuolten hallitsema rahasto. Sen käytön laajentami-
sesta uusille aloille on päätettävä kolmikantaisesti. Asia voi edetä työmarkkinaosapuolten 
sopimassa aikataulussa. Hallinnollisesti asia kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. 



17 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

3 Opiskelun aikainen  
toimeentuloturva 
 
 
 
 
 

Koulutuksen aikaisen toimeentulon tarkastelu tulee tehdä kahdesta näkökulmasta: varsi-
naisesti toimeentulon takaamiseksi myönnettyjen etuuksien huomioon ottamisella sekä 
koulutuksesta aiheutuvien sellaisten välillisten kustannusten selvittämisellä, joilla on vai-
kutusta koulutuksen aikaiseen toimeentuloon. 
 

3.1 Toimeksiannon sisällöstä ja taustasta 
 
Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotus 25 käsitteli erityisesti opintojen aikais-
ta toimeentuloa. Työryhmä katsoi, että  

 ”aikuisväestölle tulee luoda riittävän tasoiset ja monipuoliset opintojen aikaiset toimeentulo-
järjestelyt, jotka luovat edellytyksiä myös omavalintaisiin opintoihin, kattavat myös yleissi-
vistävän ja vapaan sivistystyön tarjonnan sekä kannustavat ammatillisen osaamisen jatku-
vaan kehittämiseen elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti.  

 Aikuisten opintojen aikaisen toimeentulon järjestelyjä kehitetään siten, että yleissivistävät 
opinnot niiltä osin kuin ne ovat osa ammatillisiin näyttötutkintoihin valmentavia henkilökoh-
taisia opiskelusuunnitelmia luetaan aikuiskoulutustukeen oikeuttaviksi opinnoiksi. Pitkäkes-
toiset, päätoimiset ja todistuksin osoitetut vapaan sivistystyön opinnot saatetaan opin-
tososiaalisesti tasaveroisiksi (aikuiskoulutustuki) ammattiopintojen kanssa. Selvitetään 
myös mahdollisuudet poikkeusjärjestelyin turvata toimenpide-ehdotusten kohdassa 4 tarkoi-
tetulle kohdejoukolle nykyistä motivoivammat ja paremmat taloudelliset edellytykset turvaa-
vat opintojen aikaiset edut. Osaamisen nosto-ohjelman tueksi lyhennetään aikuiskoulutus-
tuen työhistorian vaatimusta ja nostetaan tuen tasoa.  

 Työttömien koulutusmahdollisuuksia parannetaan sekä osaamisen nosto-ohjelman tavoit-
teita tukemaan laajennetaan kiireellisesti työttömien koulutuspäivärahan potentiaalista käyt-
täjäkuntaa ehdotuksessa 8 esitetyllä tavalla.” 

 



18 

Ehdotuksessa 25 viitattu kohdan 4 kohdejoukko ovat vähäisen pohjakoulutuksen omaava 
aikuisväestö. Tämän osalta ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan toisen asteen ammatillisen 
tutkinnon suorittaminen. Ehdotuksessa viitattu kohdan 8 esitys koskee työttömien koulu-
tuspäivärahan potentiaalisen käyttäjäkunnan laajentamista lyhentämällä työhistorian vaa-
timusta ja hyväksymällä yleissivistävät oppimis- ja kansalaisvalmiuksia edistävät opinnot 
tuen piiriin. Myös mm. kotona hoitotyötä tekevien mahdollisuuksia päästä tuen piiriin olisi 
selvitettävä.  

Selvitystoimeksiannon ja aikuiskoulutustyöryhmän ehdotuksen 25 voidaan katsoa ole-
van sangen samansuuntaiset. Aikuiskoulutuksen aikaisen toimeentulon tulee olla riittävän 
tasoista ja kattavaa siten, että sen puute ei ole esteenä koulutukseen hakeutumiselle. Selvi-
tystoimeksianto korostaa enemmän aikuisopiskelussa aliedustettujen ryhmien kannusta-
mista hakemaan tarvitsemaansa koulutusta. Tämä ryhmä on suurin piirtein sama kuin par-
lamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotuksessa 4 tarkoitettu ryhmä vähäisen pohja-
koulutuksen omaavasta aikuisväestöstä. Näin ollen tämän ryhmän positiivinen suosiminen 
näyttäisi olevan niin selvitystoimeksiannon kuin parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryh-
män ehdotusten taustalla. Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän kohdan 4 ehdotusten 
toteuttamiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin. Valtioneuvoston asetuksella aikuisten koulu-
tustason kohottamiseen myönnettävästä valtion avustuksesta (41/2003) on luotu järjestel-
mä, jolla oppilaitoksille myönnetään tähän tarkoitukseen 12 miljoonaa euroa. Avustusta 
voidaan myöntää ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkin-
non sekä tietokoneen ajokortin suorittamiseen tähtäävään koulutukseen ja tutkintotilai-
suuksiin. Määrärahaa voidaan käyttää myös tukitoimiin, opiskeluvalmiuksia parantaviin 
sekä opintoihin hakeutumista edistäviin toimiin.  

Selvitystoimeksianto liittyy näin ollen ensisijaisesti opiskelun aikaisen toimeentulon 
edistämiseen, kun koulutuksen järjestelyt on ainakin alustavasti hoidettu ja kun selvitys-
toimeksiantokin keskittyy nimenomaan toimeentulon ja sosiaaliturvan tason ja kattavuu-
den määrittelyyn. 
 

3.2 Perusoikeudet 
 
Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen 
mahdollisuus saada myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden 
sitä estämättä. Säännös mahdollisuudesta saada opetusta ja kehittää itseään varattomuuden 
sitä estämättä muodostaa julkiselle vallalle lailla tarkemmin säädettävän velvoitteen mm. 
toimeentulon järjestämiseen esimerkiksi aikuiskoulutuksen ja myös muun itsensä kehittä-
misen aikana. Etuuksien on oltava kattavia siten, että varattomuus ei saa estää ketään osal-
listumasta koulutukseen. Perustuslain 18 §:n 2 momentti edellyttää lailla säädettäväksi 
oikeudesta työllistävään koulutukseen. Säännös ei sinänsä sisällä toimeentulon elementtiä. 
Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan on lailla taattava työttömyyden aikana perustoi-
meentulon turva jokaiselle. Työllistävään koulutukseen kuuluvat toimeentuloetuudet tulee 
työttömien osalta arvioida perustuslain 19.2 §:n perusteella. Kyseinen säännös edellyttää, 
että jokaiselle taataan työttömyyden aikana perustoimeentulo, ja tämä sama seikka on työt-
tömille taattava myös heille annettavan työllistävän koulutuksen aikana. Työllistävän kou-
lutuksen aikainen turva muiden kuin työttömien osalta määräytyy puolestaan perustuslain 
16.2 §:n varattomuusperiaatteen perusteella. 

Työttömälle annettavan koulutuksen aikana syntyy perustuslain 18.2 ja 19.2 §:n perus-
teella vaatimus taata perustoimeentulon turva. Säännöksen perusteella ei turvan taso ole 



19 

yksioikoisesti määriteltävissä, vaan kyse on viime kädessä poliittisesta arviosta, jota voi-
daan tukea sosiaalipoliittisin ja sosiologisin selvityksin. Perustoimeentulon turvaamisen 
voidaan kuitenkin katsoa edellyttävän sellaista rahamääräistä etuutta, että se kattaa tavan-
omaiseen elämään kuuluvat kustannukset ja ottaa lisäksi huomioon yhteiskunnan vaurau-
den ja yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset riittävästä elämisen tasosta. Perustuslain 16.2 § 
edellyttää toimeentulon tasosta, ettei varattomuus ole opiskelun esteenä. Opiskelun mah-
dolliseksi tekemiseksi varattomuuden sitä estämättä edellyttää etuudelta sellaista tasoa, 
että opiskelu on tosiasiallisesti mahdollista. Henkilölle taattava taso lähenee perustoimeen-
tulon turvan tasoa, mutta siinä voidaan enemmän ottaa huomioon henkilön muut tulot ja 
käyttää tarveharkintaa. Arvioinnissa voidaan myös vapaammin tarkastella etuuden muita 
ulottuvuuksia ja muita kuin toimeentulovaikutuksia. Tällaisia ovat etuuden investointi-
luonteesta seuraavat odotukset vastaisesta toimeentulosta tai olemassa olevan toimeentu-
lon paranemisesta. 

Toimeentulonturvan tasoa määriteltäessä on tärkeää huomata, että turvan ei ole tarpeen 
koostua yhdestä tai edes yhteen lainsäädäntöön perustuvasta rahamääräisestä tuesta. Huo-
mioon voidaan ottaa paitsi varsinaiseen toimeentuloon tarkoitetut etuudet myös esimerkik-
si asumiskustannuksiin yleisesti myönnettävät tuet, kustannusten alentamiseen pyrkivät 
palvelut sekä erilaisiin koulutuksen aikaisiin kustannuksiin suunnatut tuet.  

Koulutuksen aikaisten toimeentuloetuuksien ajallinen kesto vastaa luontevasti opiske-
lun kestoa. Työttömyysturvassa edellytetään jo perustuslain nojalla, että perustoimeentu-
lon turva myönnetään työttömyyden aikana, toisin sanoen työttömyyden alkamisesta sen 
päättymiseen. Etuuteen voi sisältyä omavastuuaikoja ja muita vastaavia korvauksettomia 
jaksoja, kunhan ne eivät muodostu sellaisiksi, että perustoimeentulon turva vaarantuu. 
Tämä sama näkökohta koskee myös työllistävän koulutuksen kestoa. Opiskelun aikaisesta 
muusta tuesta ei perustuslaissa ole suoranaista säännöstä, mutta kun varattomuus ei saa 
estää mahdollisuutta opiskella, koskee tämä vaatimus ainakin koko sitä aikaa, jonka opis-
kelu ja varattomuuden aiheuttama este kestävät. 
 

3.3 Toimeentuloetuudet 

3.3.1 Yleisiä näkökohtia 
 
Opiskelun aikaisen toimeentulon järjestämiseen tulee soveltaa eräitä periaatteita. Yleensä 
on syytä suosia aktiivisia etuuksia, joissa henkilö pyrkii parantamaan mahdollisuuksiaan 
työmarkkinoilla ja joissa kysymys on toimeentulon takaamisesta pitkällä aikavälillä. Tästä 
syystä koulutusetuuksien tulee yleensä olla korkeampia kuin vastaava passiivietuus. Va-
kuutuspohjaisten, työnantajan ja työntekijöiden maksuilla rahoitettujen etuuksien tulee 
heijastaa aiempaa ansiotasoa. Toisaalta vain tällaisten etuuksien tulee heijastaa aiempaa 
ansiotasoa. Etuuksien on jo perustuslainkin nojalla eräissä tapauksissa taattava perustoi-
meentulon turva, jollaisena voidaan pitää kohtuullista elämisen tasoa. Aikuisten osalta 
kyseessä on usein perheen elatukseen riittävä tuen taso. Vähimmäistasonkin tulee vastata 
tätä tasoa ja ansiotason ylittää tämä taso. Pienituloisimmilla ansiotulojen korvaaminen voi 
lähetä 100 prosentin tasoa veroratkaisut huomioon ottaen. 

Koulutuksen aikaista toimeentuloa tulee tarkastella myös annettavan koulutuksen ja 
siihen liittyvien tavoitteiden kannalta. Työttömille annettavassa koulutuksessa pyritään 
parantamaan heidän työmarkkina-asemaansa. Myös muita koulutusetuuksia tulee tarkastel-
la siltä kannalta, onko koulutus sellaista, johon on tarvetta kannustaa myös toimeentu-



20 

loetuuden suhteellisen edullisuuden kautta. Tällainen ryhmä on vähän koulutusta saanut 
väestö, jonka koulutukseen osallistumista on syytä pyrkiä rohkaisemaan. Näissä ryhmissä 
on myös eniten todennäköisesti tarvetta opiskeluvalmiuksia edistävään ja puutteellista 
yleissivistävää koulutusta paikkaavaan koulutukseen. Yksi ryhmä on tutkintoa opiskelevat 
aikuisopiskelijat, joilla usein on joko kesken jäänyt ammatillinen tutkinto tai korkeakoulu-
tutkinto tai jotka pyrkivät jatkotutkintoon. Nämä opiskelijat ovat tyypillisesti jo työelämäs-
sä toimineita henkilöitä, joiden motivaatio on todennäköisesti työmarkkina-aseman paran-
tamisessa. Henkilöt ovat myös todennäköisesti motivoituneita koulutukseen ja koulutuksen 
investointiluonne rinnastuu jossain määrin nuorisoasteella annettavaan koulutukseen. 
Työnantajan intressissä ja työnantajan aloitteesta tapahtuvassa koulutuksessa kyse on mo-
lempia osapuolia hyödyttävästä koulutuksesta. Silloin kun tähän koulutukseen liittyy työn-
tekijän kvalifikaation nousu, muodostuu yleensä myös ongelmia verotuksessa. Edelleen 
omaksi ryhmäkseen voidaan erottaa harrastusluonteinen vapaa-ajalla tapahtuva kouluttau-
tuminen, johon ei liity varsinaisia koulutuksen kannalta työelämään tähtääviä tavoitteita. 
Opintojen aikaisen tuen tarve korostuu päätoimisilla opiskelijoilla verrattuna sivutoimisiin 
tai työn ohella tapahtuvaan opiskeluun. Niissä on useammin kyse opiskelusta aiheutuvien 
kustannusten alentamisesta. 

Toimeentulojärjestelmät ovat suhteellisen moninaiset. Huomioon otettavia etuuksia on 
kuusi. Yleisiä koulutuksen aikaista toimeentuloa takaavia järjestelmiä ovat opintotukilain 
(65/1994) mukainen opintotuki ja aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/2000) mukainen 
aikuiskoulutustuki. Erityinen maatalousyrittäjiä koskeva järjestelmä on maatalousyrittäjien 
opintoraha, joka perustuu maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annettuun lakiin 
(1559/2001) ja sen nojalla annettuun asetukseen. Työttömille myönnettäviä koulutuksen 
aikaisen toimeentulojärjestelmiä ovat julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 
(1295/2002) mukainen koulutustuki sekä työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiset työ-
markkinatuki ja koulutuspäiväraha.  

Tukien rahoitus on järjestetty asianmukaisella tavalla siten, että etuuksien ansioon suh-
teutetut osat rahoitetaan palkkasidonnaisilla työnantajan ja työntekijän maksuilla ja muut 
etuudet verovaroin. Peruspäivärahaa vastaavan koulutustuen rahoituksessa on mukana 
palkansaajan rahoitusta, joka ohjataan Kansaneläkelaitokselle tuen rahoitukseen. Tukien 
tasot vastaavat vähintään työttömyyden johdosta maksettavan etuuden tasoa ja ovat siinä 
mielessä riittäviä. Suurin osa niistä vastaa kestoltaan koulutuksen kestoa tai ainakin työt-
tömyysturvan kestoa. 
 

3.3.2 Yleiset opiskelunaikaisen 
toimeentulon järjestelmät 

 
Koulutuksen aikaisista yleisistä toimeentuloa takaavista järjestelmistä opintotuki on peri-
aatteessa käytettävissä kaikkiin opintoihin. Aikuiskoulutustuki puolestaan on vastaavasti 
yleinen järjestelmä, joka on tarkoitettu työssä jo olleille henkilöille. 

Opintotuen ja aikuiskoulutustuen on oltava siten kattavia, että tuen saamisedellytykset 
täyttäville syntyy yhtäläinen mahdollisuus koulutuksen hankkimiseen. Käytännössä etuuk-
sien kattavuus määräytyy samaksi kuin niiden saamisedellytykset. Etuuksilla ei ole sellais-
ta luonnetta, että vaadittava kattavuus voitaisiin määritellä saamisedellytyksien täyttämistä 
laajemmaksi eikä väliinputoajaongelma esiinny samassa mielessä kuin monissa muissa 
jokaiselle taatuissa etuuksissa. Opintotuki paikkaa lisäksi aikuiskoulutustuen kattavuutta.  



21 

 
Opintotuki on yleinen vähintään kahden kuukauden opintoihin myönnettävä tuki toisen 
asteen ja korkea-asteen opintoihin sekä eräisiin muihin opintotukilaissa mainittuihin opin-
toihin. Opintotuen myöntämisen perusteina ovat opintomenestys ja taloudellisen tuen tar-
ve. Opintojen on oltava päätoimisia. Korkeakouluopintoihin myönnettävien opintoraha-
kuukausien kokonaismäärä on rajoitettu. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä 
ja opintolainan valtiontakauksesta. Järjestelmään ei sisälly varsinaisia koulutukseen akti-
voivia elementtejä, vaan se vain tukee vähävaraisten opiskelua. Koulutuksen investointi-
luonnetta (ja opiskelijan kvalifikaatiotason nostoa) heijastaa se, että suhteellisen alhaista 
opintorahaa täydennetään mahdollisuudella opintolainan valtiontakaukseen. 

Opintotuen opintorahan taso vaihtelee muutamasta kymmenestä eurosta noin 250 eu-
roon kuukaudessa. Opintorahan suuruuteen vaikuttavat vanhempien luona asuminen, 
koulutusaste ja oppilaitos, opiskelijan ikä sekä nuorimmilla opiskelijoilla vanhempien 
tulot. Opintotuen asumislisää voi saada vuokra-, asumisoikeus- tai osaomistusasunnossa 
asuva opiskelija. Asumislisässä on prosentuaalinen katto ja huomioon otettavassa 
vuokrassa euromääräinen katto. Vanhemmilta vuokratussa tai vanhempien omistamassa 
asunnossa asumislisällä on erillinen katto. Vanhempien tulot vaikuttavat alle 18-vuotiaan 
asumislisään. Siihen vaikuttavat myös puolison mukaan lukien avopuolison tulot. 
Opiskelijalle voidaan myöntää myös valtiontakaus opintolainaa varten. Eräiltä osin 
opintolainan saaminen on riippumatonta opintorahan saamisesta, mikä yleensä on 
edellytyksenä opintolainan valtiontakaukselle.  

Opintotuen erilaista tasoa voidaan perustella opiskelijoiden alaikäisyydellä, jolloin 
vanhemmilla on huoltovelvollisuus, sekä sillä, että vanhemmilla on elatusvelvollisuus 
opiskelevaan täysi-ikäiseenkin nähden. Toisen asteen oppilaitoksissa opiskelijoilla on sel-
laisia sosiaalipoliittisia etuja, kuten maksuton ruokailu ja koulumatkatuki, joka perustelee 
opintorahan alempaa tasoa. Opintotuen tason tulee olla sellainen, että se ei johda laajamit-
taisesti ainakaan tasonsa takia opintojen suorittamatta jättämiseen nuorisokoulutuksessa 
eikä aikuiskoulutuksessa.  

Aikuiskoulutustuki on vähintään kymmenen vuoden työhistorian omaaville, palkatto-
malla opintovapaalla tai virkavapaalla oleville vähintään kahden kuukauden opiskelua 
varten myönnettävä tuki. Hakijan päätoimisen työsuhteen on ollut kestettävä samaan työn-
antajaan vähintään vuoden. Yrittäjille aikuiskoulutustukea voidaan myöntää taannehtivasti. 
Aikuiskoulutustukeen oikeuttavan koulutuksen on yleisesti ottaen oltava ammatilliseen 
tutkintoon johtavaa koulutusta ja eräissä tapauksissa tutkintojen osien tai ammatillisen 
lisäkoulutuksen suorittamista. Peruskoulu- tai lukio-opintoihin aikuiskoulutustukea voi-
daan myöntää, jos koulutuksen puute on ammatillisen kehityksen esteenä. 

Aikuiskoulutustuki ansaitaan olemalla työelämässä. Yksi täysi työkuukausi kerryttää 
tukiaikaa 0,8:lla päivällä. Lisäksi henkilö voi etukäteen käyttää laskennallista tukiaikaa 60 
vuoden ikään saakka. Jos laskennallinen työura ei toteudu, tuki peritään osittain takaisin 
vanhuuseläkkeestä. Aikuiskoulutustuen perusosan suuruus on 440 euroa. Palkan perusteel-
la maksettava ansio-osa kertyy 2700 euron kuukausiansioon saakka 20 prosentin ja sen 
jälkeen 15 prosentin mukaan palkasta. Aikuiskoulutustuen saaja voi saada hakemuksesta 
opintolainan valtiontakauksen. Perusosa on päätetty korottaa 500:ksi euroksi 1.1.2004. 
Perusosan taso ylittää työmarkkinatuen tason ja myös kansaneläkkeen tason, jos verotusta 
ei oteta huomioon. Jos aikuiskoulutustuki ei ole riittävä opintojen loppuun saattamiseen, 
voi jatko-osalle saada opintotukea. Yrittäjän aikuiskoulutustukea voidaan maksaa henki-
löille, joilla on päätointaan varten velvollisuus ottaa yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittä-



22 

jien eläkelain mukainen vakuutus. Yrittäjän aikuiskoulutustuki on aina perusosan suurui-
nen. 

Aikuiskoulutustuen erikoisuus on mahdollisuus käyttää tukea ikään kuin etukäteen. 
Aikuiskoulutustuki on tästä syystä myös ainutkertainen eikä tukikuukausia voida käyttää 
uudestaan. Tuella on selvää investointiluonnetta. Selvää investointiluonnetta on myös 
opintotuella. Näiden etuuksien osana onkin mahdollisuus saada opintolainan valtiontakaus.  

Maatalousyrittäjien opintorahaa voidaan myöntää MYEL-vakuutetulle maatalousyrittä-
jälle, joka on 18–60 -vuotias ja joka suorittaa vähintään viisi kuuden tunnin koulutuspäivää 
sisältävän opintokokonaisuuden vuoden aikana. Opintoraha on vakiosuuruinen, 26 euroa 
päivässä, ja sitä voi vuoden aikana saada enintään 1682 euroa. Tukikelpoista koulutusta on 
ammatillinen koulutus, joka tähtää hakijan ammattitaidon kehittämiseen tai tuotannon mo-
nipuolistamiseen. Myös maatalouteen liittyvään muun yritystoiminnan koulutukseen voi 
saada tukea. Tuen lainsäädännöllinen rakenne ei näytä täyttävän perustuslain 80 §:n 1 
momentin vaatimusta yksilön oikeuksien perusteiden säätämisestä lailla. 
 

3.3.3 Työttömien opiskelunaikaisen  
toimeentulon järjestelmät 

 
Työttömille myönnettäviä tai työttömyyteen liittyviä koulutuksen aikaisen toimeentulon 
tukijärjestelmistä koulutustuen saamisehdot vastaavat työttömyyspäivärahan saamisehtoja. 
Tuki maksetaan koulutuksen ajalta, ei kuitenkaan koulutusjaksojen väliseltä ajalta. Työ-
markkinatuen saamisehdot ovat samat koulutuksessa ja työttömänä. Omaehtoisen opiske-
lun tukea varten myönnettävä koulutuspäiväraha edellyttää paitsi työttömyyttä tai työttö-
myysuhkaa myös aiempaa työssäoloa. 

Työllistävän koulutuksen tuille ei ole asetettu perusoikeudellista kattavuusvaatimusta. 
Näin ollen saamisedellytykset ja etuuden kattavuus ovat yhtenevät. Erityisesti tämä arvio 
koskee työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen työttömyysuhan alaisia, joilla työttömyys ei 
vielä ole toteutunut. Tuki yhtyy koulutukseen hyväksymiseen, ja jos henkilöä ei hyväksytä 
koulutukseen, hänellä on tai hän siirtyy työttömyysturvan piiriin. Omaehtoisen opiskelun 
koulutuspäivärahan vaihtoehtona on opintotuki silloin, kun henkilö ei ole vielä työtön. 
Työmarkkinatuessa saattaa aukko syntyä alle 25-vuotiaille, jotka eivät ole hakeneet koulu-
tukseen. Heillä on opiskellessa ensisijaisena tukena opintotuki.  

Koulutustukea maksetaan työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvalle opis-
kelijalle. Koulutustuki vastaa suuruudeltaan joko työttömyysturvan peruspäivärahaa tai 
ansiopäivärahaa. Saamisedellytykset ovat samat kuin työttömyysturvassa. Koulutustuen 
kestoa ei ole rajoitettu, mutta sen täytyy alkaa ennen kuin työttömyyspäivärahan enim-
mäisaika on kulunut. Koulutustukeen voidaan myös maksaa työttömyysturvan ansiopäivä-
rahan korotettu ansio-osa eikä siihen sovelleta korotetun ansio-osan enimmäiskestoa, 
150:tä päivää. Koulutustuki on näin ollen työttömälle koulutuksessa olevalle jonkin verran 
edullisempi kuin työttömyyspäiväraha, koska sitä voi saada koko koulutuksen keston ajan. 
Myös korotetun ansio-osan rajoittamaton kesto merkitsee työttömän koulutuksessa olevan 
henkilön kannalta lisäetuutta. 

Koulutustukena voidaan maksaa myös työttömyysturvalain mukaista työmarkkinatu-
kea. Työmarkkinatukea voivat saada henkilöt, jotka eivät täytä työttömyysturvan työssä-
oloehtoa tai joiden oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt enimmäisajan täyttymisen 
vuoksi. Työttömän työmarkkinatuessa sovelletaan lisäksi tarveharkintaa, jossa työmarkki-



23 

natuen määrä sovitetaan yhteen työttömän muiden tulojen ja hänen puolisonsa tulojen 
kanssa. Työmarkkinatukeen ei kuitenkaan sovelleta tarveharkintaa silloin, kun henkilö 
osallistuu julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain tarkoittamaan koulutukseen. Näin 
ollen työmarkkinatuki on koulutuksen ajalta työttömälle edullisempi kuin passiivisen työt-
tömyyden aikana niissä tapauksissa, joissa etuutta on alennettu tarveharkinnan johdosta. 

Koulutuspäivärahaa maksetaan työttömälle, joka hakeutuu omaehtoiseen ammatillisia 
valmiuksia edistävään koulutukseen. Tuen saamiseksi edellytetään, että henkilö on ollut 
vähintään 86 päivää oikeutettu työttömyysturvalain mukaiseen tukeen ja että henkilö on 
ollut työelämässä vähintään 10 vuotta. Koulutusta koskevia edellytyksiä ovat, että henkilö 
aloittaa tai jatkaa keskeytynyttä koulutustaan päätoimisesti, että kyseessä on vähintään 20 
opintoviikon laajuinen koulutus julkisen valvonnan alaisessa oppilaitoksessa ja että koulu-
tus on ammatillisiin tutkintoihin johtavaa koulutusta. Myös eräät valmentavat ja kuntout-
tavat opinnot sekä erikoistumisopinnot antavat mahdollisuuden koulutuspäivärahan saami-
seen.  

Koulutuspäivärahan enimmäiskesto on 500 päivää. Koulutuspäivärahana saadut päivät 
luetaan työttömyyspäivärahan enimmäisaikaan. Koulutuspäivärahan ja työttömyyspäivä-
rahan yhteenlaskettu määrä voi olla enintään 586 päivää. Tämän lisäksi koulutusajalta 
maksetaan työmarkkinatuen suuruista etuutta enintään siihen saakka, kun henkilö on saa-
nut koulutuspäivärahaa 500 päivää. Koulutuspäivärahan suuruus vastaa sitä työttömyys-
etuutta, jota henkilö voisi saada työttömänä. Koulutuspäivärahana saadun työmarkkinatuen 
voi saada ilman tarveharkintaa, jos koulutus on julkisesta työvoimapalvelusta annetussa 
laissa tarkoitettua koulutusta. Koulutuspäivärahan voi saada ansio-osaltaan korotettuna 
eikä korotettuun osuuteen sovelleta 150 päivän enimmäissääntöä. Koulutuspäivärahan tuki 
kouluttautumiselle on vähäisempää kuin koulutustuen tuki. Etuuden kesto on rajoitettu ja 
työmarkkinatukea saavalle maksettavaan koulutuspäivärahaan saatetaan soveltaa tarvehar-
kintaa. Työttömyysturvaan nähden etuutta tuova elementti on korotetun ansio-osan mak-
saminen 150 päivän enimmäiskestosta riippumatta. 

Kun työttömyyden ja sen myötä myös työttömyyden aikaisen koulutuksen tuen tason 
on oltava perustoimeentulon turvan suuruinen, tulee tämä näkökohta arvioitavaksi lähinnä 
työmarkkinatuen tason kautta. Muut koulutuksen aikaiset tuet ovat tasoltaan vähintään 
tämän suuruisia, joten perustuslain kannalta tämä on riittävä arviointikriteeri. Työmarkki-
natuki vastaa tasoltaan yleisesti vähimmäisetuuksia tai on niitä korkeampi. Kansaneläke on 
tasoltaan suurin piirtein vastaava ja sairauspäivärahan sekä vanhemmuuteen liittyvien päi-
värahojen vähimmäispäivärahat ovat selvästi työmarkkinatukea alempia. Täyden kansan-
eläkkeen saaja ei maksa eläkkeestään veroa, koska verotuksen eläketulovähennys tekee 
siitä käytännössä verottoman. Työmarkkinatuki sen sijaan on verotettavaa tuloa, mikä ai-
heuttaa sen, että nettomääräisenä se on jonkin verran täyden kansaneläkkeen tason alapuo-
lella. Työmarkkinatuen ongelma on niin saajan omiin tuloihin kuin puolison tuloihin pe-
rustuva tarveharkinta. Koulutustuessa tätä näkökohtaa ei kuitenkaan ole tarpeen ottaa 
huomioon, koska työmarkkinatuki maksetaan silloin aina täysimääräisenä.  
 

3.4 Opiskelusta aiheutuviin 
kustannuksiin vaikuttaminen  

 
Opiskelun aikaista toimentuloa voidaan tukea myös muilla etuuksilla, kustannusten korva-
uksilla ja palveluilla sekä veroratkaisuilla. Yleisiä etuuksia, kuten asumistukea tai lapsi-



24 

lisää, joita voi saada samanaikaisesti minkä muun hyvänsä sosiaalietuuden tai palkankin 
kanssa, ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä tässä yhteydessä.  

Opiskeluaikaisten kustannuksiin vaikuttaminen on tehokas ja tasa-arvoinen tapa tukea 
opiskelijan toimeentuloa koulutuksen aikana. Lähes kaikissa koulutusmuodoissa onkin 
tällainen elementti, jossa korvataan opiskelusta opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia. Toi-
nen vaikuttamisen tapa on luontaissuoritusten tarjoaminen useimmiten palveluna. 
 

3.4.1 Opiskelukustannusten korvaaminen 
 
Varsinaisia opiskelun aikaisia kustannusten korvauksia ovat Kansaneläkelaitoksen lukio-
koulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoille myöntämä koulumatkatuki 
sekä työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen sisältyvä ylläpitokorvaus. Oppisopimuskou-
lutuksessa on oma tukijärjestelmänsä. Maatalousyrittäjien opintorahaa voidaan eräissä 
tapauksissa korottaa. Myös opintotuen asumislisä on kustannustenkorvausjärjestelmä. Sitä 
on edellä käsitelty toimeentulon yhteydessä. 

Koulumatkatukea voi saada lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija, jonka 
koulumatka on vähintään kymmenen kilometriä ja jolla on säädetyt vähimmäiskustannuk-
set. Tuki maksetaan yleensä joukkoliikenteen harjoittajalle. Opiskelijalla on omavastuu. 
Jos tuki maksetaan hänelle itselleen, on sen taso alempi. Maatalousyrittäjien opintoraha 
maksetaan yhdeksän euroa korkeampana, jos henkilön matka yhteen suuntaan ylittää 51 
kilometriä tai jos henkilö joutuu yöpymään vieraalla paikkakunnalla.  

Työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvat henkilöt voivat saada koulutuk-
sen aikaisia matka- ja majoituskustannuksia varten ylläpitokorvausta. Ylläpitokorvauksen 
saamisen ehtona on, että henkilö saa koulutustukea tai työmarkkinatukea. Ylläpitokorvaus 
on yleensä seitsemän euroa päivältä, mutta työssäkäyntialueen ulkopuolella järjestettäväs-
sä koulutuksessa se korotetaan 14 euroon päivältä viitenä päivänä viikossa. Korotuksen 
voi saada myös eräissä muissa tapauksissa, erityisesti majoituskustannuksiin.  

Oppisopimuskoulutuksen opintososiaalisista eduista on erilliset määräykset. Oppiso-
pimusajalta opiskelija saa yleensä palkkaa, joten opintososiaaliset edut koskevat vain tie-
topuoleisia opintoja. Asiasta annetun opetusministeriön päätöksen (1130/2001) mukaan 
opiskelijalle maksetaan ansionmenetyksen korvausta, perheavustusta, jos opiskelijalla on 
huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi, sekä matkakustannusten korvausta opetuksen järjes-
tämispaikkaan tai tietopuoleisen opintojakson alkaessa ja päättyessä ja majoituskorvausta, 
jos tietopuoleinen opetus järjestetään koti- tai oppisopimuspaikkakunnan ulkopuolella. 
Ansionmenetyskorvauksen ja perheavustuksen edellytyksenä on kuitenkin, ettei opiskelija 
saa tietopuolisten opintojen ajalta palkkaa tai muuta lakisääteistä etuutta. 

Sisäoppilaitoksessa järjestettävässä perusopetuksessa oppilaalta voidaan periä majoi-
tuksesta ja täysihoidosta maksua enintään palvelujen järjestämisestä aiheutuvien keski-
määräistä oppilasta kohden laskettujen vuosikustannusten mukaisesti. Summasta vähenne-
tään koulutuksen järjestäjälle maksettava erityinen oppilasta kohti maksettava euromäärä. 
Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen sisäoppilaitosmuotoisessa koulutuksessa 
valtionosuusjärjestelmällä tuetaan ruokailun ja asumisen järjestävää koulutuksen järjestä-
jää samalla tavalla kuin perusopetuksessa. 
 
 



25 

3.4.2 Opiskelijan opiskelukustannusten alentaminen 
 
Opiskelua tuetaan koulutuksen maksuttomuudella, kouluruokailulla ja terveydenhuollolla. 
Näitä menettelyjä sovelletaan etupäässä nuorisoasteen ammatillisessa perustutkinnossa ja 
lukiokoulutuksessa. Periaatteellista estettä niiden laajentamiseen muuhunkin koulutukseen 
ei ole. Periaatteessa käytettävissä on myös opiskeluvälineiden, kuten oppikirjojen, maksut-
tomuus. Kaikki mainitut seikat ovat käyttökelpoisia keinoja alentaa opiskelijalle koituvia 
koulutuksen kustannuksia ja tukea näin opiskelua. Käytettävissä ne ovat varsinkin niissä 
tapauksissa, joissa ne eivät edellytä erityisiä investointeja. Opiskelumaksujen poistaminen 
liittyy kuitenkin lähinnä luvussa 2 käsiteltyihin opiskelumaksuihin. 

Koulutuksen tukemisen muut muodot ovat erilaisia sosiaalipoliittisia palveluja tai tu-
kia. Sosiaalipoliittiset palvelut edellyttävät yleensä joko oppilaitoksessa tai muussa yhteis-
kunnan ylläpitämässä toiminnassa tehtävää tai jo tehtyä investointia, jonka käyttöä laajen-
netaan. Varsinkin niissä tapauksissa, joissa tällainen investointi on jo olemassa tämä on 
käyttökelpoinen ja mahdollisesti myös investoinnin tuottavuutta lisäävä tapa tukea opiske-
lijoita. Rahalliset tuet on syytä sitoa todelliseen kustannukseen ainakin niin kauan kuin 
kustannusten selvittämisellä saatu hyöty verrattuna summaarisempaan menettelyyn on 
taloudellisesti perusteltua.  

Oppikirjat ja opiskelutarvikkeet ovat työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa yleensä 
maksuttomia. Täysi tai osittainen maksuttomuus ja kirjastopalvelujen parantaminen saatta-
vat olla käyttökelpoisia keinoja vaikuttaa myös koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. 

Eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista annetun opetusmi-
nisteriön asetuksen 6 §:n mukaan lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen tai 
näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen 
oppimateriaaleista ja tarvikkeista voidaan periä maksu. Koulutuksen järjestäjä voi periä 
maksun, jos se antaa opiskelun edellyttämiä oppikirjoja tai muita henkilökohtaiseen käyt-
töön tarkoitettuja oppimateriaaleja tai työvälineitä tai muita tarvikkeita opiskelijalle ja 
nämä jäävät koulutuksen päätyttyä opiskelijalle. Maksu voi olla enintään todellisen han-
kintahinnan tai tuotantokustannusten mukainen. Opiskelijalla on mahdollisuus hankkia 
myös materiaalit ja tarvikkeet muutoin. Mainittuina materiaaleina ja tarvikkeina ei pidetä 
maksuttomaan opetukseen kuuluvia opetuksen järjestämisen edellyttämiä työvälineitä ja 
muita laitteita ja varusteita. Ammattikorkeakoulujen opetuksesta voidaan oppimateriaalista 
ja tarvikkeista periä maksu samojen periaatteiden mukaan kuin ammatillisesta aikuiskoulu-
tuksesta. Korkeakouluissa järjestetystä avoimessa korkeakouluopetuksessa voidaan maksu 
periä monimuoto-opetusjärjestelyistä, oppimateriaaleista ja opetuksen liitännäispalveluista 
omakustannusarvon mukaan. 

Toisen asteen oppilaitoksissa tutkintoa suorittavien tärkeä tukimuoto on päivittäinen 
maksuton ateria. Sisäoppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa ja lukiokoulu-
tuksessa opiskelijalla on oikeus riittävään päivittäiseen ruokailuun. Eräissä luonnonvara-
alan oppilaitoksissa ja viikonloppuna läsnäoloa vaativassa opiskelussa oikeus ruokailuun 
käsittää päivittäisen ravinnon. Ammatillisessa peruskoulutuksessa ja lukiokoulutuksessa 
on koulutuksen järjestäjän osoittamassa asuntolassa majoitus maksuton. Korkeakouluopis-
kelijoita tuetaan alentamalla opiskelijoilta perittävän aterian hintaa. 

Jälkikäteistä palkitsemista ja luultavasti myös opiskeluaikaisen motivaation syntyä 
edistää Koulutusrahastosta annetun lain (1306/2002) mukainen Koulutusrahaston maksa-
ma ammattitutkintostipendi. Stipendi voidaan myöntää 30–61 -vuotiaalle henkilölle, joka 



26 

on ollut työsuhteessa vähintään 5 vuotta, kun hän suorittaa ammatillisesta aikuiskoulutuk-
sesta annetussa laissa tarkoitetun näyttötutkinnon. 

Varsinaiset maksuttomat palvelut, kuten maksuton ruokailu ja terveydenhuolto, ovat 
käytössä oikeastaan vain perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa. 
Opiskeluvälineiden maksuttomuus puolestaan on käytössä vain perusopetuksessa ja työ-
voimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa. Näiden tukimuotojen käytön laajentamista ja tason 
nostamista kannattaa pohtia vaihtoehtona toimeentuloetuuksien tason ja saamisedellytys-
ten muuttamiselle.  
 

3.5 Toimenpide-ehdotukset 

1) Koulutuspäivärahan tarveharkinnan poistaminen 

Työmarkkinatukena maksettuun koulutuspäivärahaan sovelletaan voimassa olevan lain-
säädännön mukaan tarveharkintaa lukuun ottamatta niitä tilanteita, joissa koulutus on työ-
voimapoliittista aikuiskoulutusta. Vuoden 2002 loppuun voimassa olleen lainsäädännössä 
työttömien omaehtoisen opiskelun tuessa ei koulutuspäivärahaan tarveharkintaa sovellettu. 
Kyse on ilmeisesti lainsäädännön antamisen yhteydessä tapahtuneesta lapsuksesta, joka 
olisi kiireellisesti korjattava. Ainakaan asiaa koskevan hallituksen esityksen perusteluista 
tai muista asiakirjoista ei ilmene, että olisi tavoiteltu tarveharkinnan tuomista koulutuspäi-
värahaan. Kyseessä on vähäinen muutos työttömyysturvalakiin.  

Työttömyysturvalain muutos tulee toteuttaa vuoden 2003 keväällä taannehtivasti vuo-
den alusta. Toteutus ei vaadi sellaisia kustannuksia, joihin ei olisi varauduttu. Asia kuuluu 
sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan. 
 

2) Aikuiskoulutustuen kehittäminen 

Työmarkkinaosapuolten kesken on sovittu ja valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen, 
että aikuiskoulutustuen perusosaa korotetaan 500 euroon kuukaudessa säilyttäen ansio-
osan laskentajärjestelmän. Lisäksi aikuiskoulutustukea koskevaan lakiin tulisi tehdä eräitä 
teknisiä korjauksia, jotka voidaan toteuttaa samassa yhteydessä.  

Asiasta on valtioneuvoston periaatepäätös, jonka yhteydessä myös rahoitus on päätetty. 
Toimenpide voidaan toteuttaa kolmikantaisesti sovitulla tavalla vuoden 2004 alusta. Asia 
kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. 
 

3) Opintotuen lainankäytön edistäminen 

Opiskelijat eivät käytä opintolainaa. Opintorahan alhainen taso johtaa puolestaan siihen, 
että opiskelijat ovat laajasti työssä ja tämä venyttää opintoja. Kansantaloudellisesti opiske-
lijat täyttävät niitä työpaikkoja, jotka paremmin soveltuisivat vähemmän koulutetuille ja 
toisaalta jättävät käyttämättä tai käyttävät huomattavasti myöhemmin ne tiedot ja taidot, 
joita koulutus tuottaa. Yhteiskunnan kannalta koulutusinvestoinnit ovat pitkään tuottamat-
tomia. Opintolainojen käyttämättömyyden yhtenä syynä pidetään niiden korkojen sitomis-
ta markkinakorkoon. Vaikka markkinakorot ovat historiallisesti poikkeuksellisen alhaalla 
ja näyttää siltä, ettei korkotaso ennustettavissa olevana aikana voimakkaasti nousekaan, on 
lainojen käyttö siitä huolimatta vähäistä. Ratkaisuna opintojen aikaisen toimeentulon pa-
rantamiseen, opiskeluaikaisen työssäolon vähentämiseen ja valmistumisen nopeuttamiseen 
olisi rohkaista opintolainan käyttöön työssäolon vaihtoehtona.  



27 

Opintorahan enimmäiskesto on nykyisin rajattu ammatillisessa koulutuksessa ja lukio-
koulutuksessa opintojen enimmäisaikaan. Ylemmissä korkeakoulututkinnoissa, joissa 
työssäkäynnistä johtuva opiskelujen viivästymisen ongelma on suurin, tukikuukausien 
enimmäismäärä on arvioitu opiskeluaika lisättynä joillakin tukikuukausilla. Aiemmin on 
tehty esityksiä, että opintonsa nopeammin loppuunsaattavat voisivat käyttää tukikuukausia 
kaksinkertaisesti tai opiskelun nopeasti loppuunsaattamisesta myönnettäisiin stipendiluon-
teinen palkkio.  

Tämän esityksen tavoitteena on lisätä opintolainan käyttöä siten, että työssäolokuukau-
det vähenevät. Tavoite pyritään saavuttamaan mahdollisuuksien mukaan siten, ettei se 
anna mahdollisuuksia spekulaatioille, että se palkitsee suunnitellussa opiskeluajassa tai 
tätä nopeammin opiskelevat ja ettei järjestelmä kuitenkaan estä opiskelua opintotuella sil-
loin, jos tavoitellussa opiskeluajassa ei tutkintoa saavuta.  

Ehdotuksen perusrakenne on se, että suurin piirtein tavoitellussa opiskeluajassa opin-
tonsa suorittavien opintolainoista valtio maksaa ikään kuin korvauksena säästyneistä opin-
torahoista ainakin osan opintolainasta. Järjestelmää voidaan soveltaa ainakin ylempiin 
korkeakoulututkintoihin. Sen sijaan järjestelmää ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmu-
kaista käyttää lukiokoulutukseen eikä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Näissä 
koulutusmuodoissa tuki on rajattu opiskelun enimmäiskeston mukaiseksi, lainaa käytetään 
nykyisinkin vähän eikä opiskelua varsinkaan ammatillisen perustutkinnon suorittamisessa 
voi juurikaan nopeuttaa. Menettelyä ei myöskään ole tarkoituksenmukaista käyttää muussa 
kuin perustutkintotavoitteisessa koulutuksessa, joten ne muut koulutuksen muodot, joihin 
opintolainaa voidaan käyttää, jäävät myös ehdotuksen ulkopuolelle.  

Ehdotuksen perusratkaisu on, että henkilö voi saada käytettäväkseen opintolainan ly-
hennykseen sellaisen laskennallisen opintorahan määrän, joka määräytyy opintorahan 
enimmäismäärän ja tosiasiallisesti opiskeluun käytettyjen kuukausien määrän erotuksen 
perusteella. Tarkemmin tulisi kuitenkin selvittää se, onko tarkoituksenmukaista käyttää 
opintorahakuukausien enimmäismäärää (55) vai jotain tätä alempaa opintorahakuukausien 
määrää vähennettävänä. Joka tapauksessa tarkoituksenmukainen vähentäjä on todelliset 
opiskelukuukaudet, eivät tosiasiassa käytetyt tukikuukaudet. Jos vähentäjänä olisivat tosi-
asialliset tukikuukaudet, ei tavoite opiskeluajan lyhentämisestä toteutuisi vastaavassa mää-
rin. Erotuksena oleva kuukausimäärä kerrottuna kuukausittaisella opintorahan määrällä on 
se summa, jolla tutkinnon suorittamisen jälkeen voitaisiin lyhentää asianomaisen henkilön 
opintolainaa, kuitenkin enintään lainan määrä. Henkilöllä edellytettäisiin myös olevan 
vähintään kuuden kuukauden lainamäärää vastaava kokonaislainamäärä, jottei opintojen 
loppuvaiheessa voisi spekulatiivisesti ottaa lainaa, kun on nähtävissä, että syntyy tätä kaut-
ta korvattavaa opiskelulainaa. Valtion takaaman opintolainan määrä on 220 tai 160 euroa 
kuukaudessa. Täysi-ikäisten itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintoraha vastaa suurin 
piirtein tätä, joten laina voisi lyhentyä tuntuvastikin.  

Järjestelmä aiheuttaa jossain määrin uutta selvitystarvetta, koska henkilön tosiasialliset 
opiskelukuukaudet tulivat selvitettäviksi. Järjestelmä edellyttää Kansaneläkelaitokselle 
tehtävää hakemusta, jossa luotettavalla tavalla selvitetään tosiasialliset opiskelukuukaudet 
ja valtion takaamien opintolainojen määrä. Tosiasiallisten opiskelukuukausien laskennassa 
tulisi ottaa huomioon ne tilanteet, joissa opiskelija on perustellusta syystä keskeyttänyt 
opintonsa. Tärkeimmät näistä ovat todennäköisesti sairaus, äitiys ja asevelvollisuuden 
suorittaminen. 

Järjestelmän kustannusten laskenta on suhteellisen vaikeaa. Jo nyt huomattava määrä 
opiskelijoista suorittaa tutkintonsa tavoitellussa ajassa tai ainakin käyttää opintotukikuu-
kausia enintään korkeakoulututkintojen tavoitellun enimmäisajan. Tästä syystä lainatuen 



28 

laskennassa tulisi yleensä tavoitella sellaista opintojen kestoaikaa, joka jonkin verran alit-
taa tavoitellun opintojen keston. Kun laskentaperusteena kuitenkin on todellinen opiskelu-
aika, ei opiskelija voi spekulatiivisesti käyttää hyväkseen sitä tilannetta, jossa hän voi 
käyttää muuta rahoitusta kuin opintorahaa ja -lainaa opintojen aikaisen toimeentulon jär-
jestämiseen. Jonkin verran kustannuksia aiheutuisi niistä opiskelijoista, jotka joka tapauk-
sessa valmistuisivat nopeasti. Toisaalta jos järjestelmä rohkaisee lainan käyttöön ja sitä 
kautta nopeuttaa opiskelua, säästö vastaa käyttämättä jääviä opintorahoja. Tuki suuntautuu 
tavoitteen saavuttaville opiskelijoille, mutta pitkittyvät opiskeluajat ja sen seurauksena 
kasvavat opintolainat eivät pääse tuen piiriin. Tätä voi pitää epäkohtana, mutta tavoite on 
nimenomaan tukeakin nopeasti opiskelevia ja rohkaista nopeaan opiskeluun.  

Yhdeksi ongelmaksi nousee todennäköisesti tutkintojen erilaisuus. Tutkinnot voi käy-
tännössä suorittaa kovin erilaisella vauhdilla ja joissakin tapauksissa tutkintojen rakenne ei 
anna mahdollisuutta nopeampaan opiskelutahtiin. Toisaalta näissä tapauksissa on myös 
selvitettävä, mitä merkitsee tutkintovauhdista putoaminen. Jos opiskelu on kovin koulu-
maista, ei nopeuttaminen ehkä ole mahdollista mutta silloin opiskelutahdin hidastaminen 
merkinnee esim. putoamista seuraavalle vuosikurssille ja on erityisen ongelmallista myös 
koulutuksen järjestäjän, yhteiskunnan kannalta. Tällaista menettelyä ei myöskään tule suo-
sia. Opintojen erilaisuuden mittaaminen ei voi olla kovin tarkkaa, vaan samalla tavalla 
kuin tukikuukausien enimmäismäärä on suhteellisen summittaisesti asetettu, tulee asettaa 
myös tutkintojen tavoitellut kestot. Perustellut erot voidaan ottaa huomioon samaan tapaan 
kuin ne otetaan huomioon tukikuukausien enimmäismäärissä. 

Järjestelmän soveltaminen alempiin korkeakoulututkintoihin ja ammattikorkeakoulu-
tutkintoihin saattaa olla hankalaa ja joissain tapauksissa epätarkoituksenmukaista. Menet-
telyn soveltuvuus näihin tutkintoihin tulee selvittää erikseen. Mikäli opiskeluaikojen ve-
nyminen on luonteeltaan samantapainen kuin ylemmissä korkeakoulututkinnoissa, tulee 
järjestelmää soveltaa laajemmin korkeakoulututkinnoissa ainakin siinä tapauksessa, että 
kokemukset ylemmistä korkeakoulututkinnoista ovat hyviä ja kysymys on vain säännösten 
rakentamisesta ammattikorkeakouluihin tai joillekin ammattikorkeakoulujen linjoille.  

Ehdotus on periaatteessa toteutettavissa varsin nopeastikin. Yksityiskohtien hiominen 
saattaa kuitenkin edellyttää valmisteluaikaa. Kustannusten laskenta ei ole ollut mahdollista 
käytettävissä olleessa aikataulussa. Ehdotusta on tarkoitus tarkentaa selvitystyön loppura-
portissa. Tällöin tarvittavat jatkoselvitykset ja päätökset voidaan tehdä vuoden 2004 aika-
na. Asia kuuluu opetusministeriön ja Kansaneläkelaitoksen toimialaan.  

Aikuiskoulutustuen järjestelmään sisältyy opintotukea vastaava mahdollisuus saada 
valtion takaamaa opintotukea samoin menettelyin kuin opintotukijärjestelmässä. Tässä 
järjestelmässä ei ole vastaavaa tarvetta rohkaista opintolainan käyttämiseen opiskelujen 
nopeuttamiseksi. Aikuiskoulutustuki on työmarkkinaosapuolten luoma ja rahoittama jär-
jestelmä, jonka uudistamisen seuranta on meneillään. Opiskelijat ovat yleensä perheellisiä 
ja heillä on hyvä motivaatio valmistua nopeasti. Asia ei edellyttäne toimenpiteitä. 
 

4) Opintolainojen korkokatto 

Opintolainojen korot ovat historiallisesti erittäin alhaalla eikä korkojen nousemiseen näytä 
olevan merkittävää painetta. Valtio maksaa opintolainojen korot eräissä sosiaalipoliittisesti 
perustelluissa tilanteissa, kuten äitiyden, työttömyyden ja asevelvollisuuden johdosta. Psy-
kologisista syistä voisi olla tarkoituksenmukaista luoda korkojen voimakasta nousua sil-
mällä pitäen tukijärjestelmä, joka rohkaisisi opintolainojen ottamiseen. Järjestelmä voisi 
olla sen kaltainen, että opiskeluaikana tietyn katon ylittävät korot korvataan valtion varois-



29 

ta. Korkokatto tulisi asettaa ainakin pari prosenttia nykyisen korkotason yläpuolelle. Kor-
kotaso voidaan sitoa myös johonkin pitkän aikavälin markkinakorkoon, jolloin leikkautu-
vat toisaalta yksilötason sopimusten vaikutukset ja toisaalta spekulatiiviset korkotasoon 
vaikuttamisen mahdollisuudet. Korkokaton asettaminen olisi tarkoituksenmukaista nyt, 
kun korot ovat alhaalla eikä näköpiirissä ole lähiaikoina painetta koron nousuun.  

Ehdotusta voidaan tarkentaa selvitystyön loppuraportissa. Tällöin tarvittavat jatkoselvi-
tykset ja päätökset voidaan tehdä vuoden 2004 aikana. Asia kuuluu opetusministeriön ja 
Kansaneläkelaitoksen toimialaan. 
 

5) Työttömyysvakuutusrahaston käyttö  

toimeentulon lainoitukseen  

Työttömyysvakuutusrahasto on vuoden 2002 tilinpäätöksensä mukaan kerännyt noin 500 
miljoonan euron pääoman puskurirahastoonsa. Varat on pyritty sijoittamaan turvaavasti ja 
tuottavasti. Varojen nykyinen käyttö on sijoitustoimintaa. Varojen käyttämistä kotimaisen 
hyvinvoinnin edistämiseen voisi olla, että Työttömyysvakuutusrahasto myöntäisi opinto-
lainoja, vaikka nykyisin ei olekaan pulaa opintolainoihin käytettävästä pääomasta. Käyttö-
tarkoitus olisi sidoksissa rahaston toimenkuvaan myös siten, että koulutus periaatteessa 
vähentää työttömyysturvan rahoitustarvetta. Käytännössä voitaisiin opintolainoihin sijoit-
taminen rajoittaa johonkin osaan pääomasta. Puskurirahaston mahdollisen käyttötarpeen 
yhteydessä olisi opintolainoihin sijoitettu pääoma diskontattavissa. Käytännön lainanhoi-
don voisi rahasto siirtää joko Kansaneläkelaitokselle tai jollekin rahoituslaitokselle. Kan-
saneläkelaitosta puoltaa se, että käsittelee nykyisin opintolainojen valtiontakaukset, jolloin 
lainan myöntäminen saattaisi tapahtua samassa yhteydessä ja samoin maksatus opintora-
han yhteydessä. Muun rahoituslaitoksen käyttämistä puoltaisi niiden asiantuntemus tällai-
sessa toiminnassa. Opintolainojen käytännön järjestely muuttaisi rahaston toimenkuvaa 
melkoisesti, jos rahasto hoitaisi itse lainanannon, eikä rahastolla ole tarvittavaa toimipiste-
verkkoakaan. Asia vaatii paitsi rahaston toimenkuvan selvittelyä myös hyvää pitkäjänteistä 
valmistelua. 

Työttömyysvakuutusrahasto on työmarkkinaosapuolten hallitsema rahasto. Sen käytön 
laajentamisesta uusille aloille on päätettävä kolmikantaisesti. Asia voi edetä työmarkkina-
osapuolten sopimassa aikataulussa. Hallinnollisesti asia kuuluu sosiaali- ja terveysministe-
riölle. 
 

6) Maatalousyrittäjien opintorahan käytön lisääminen 

Maatalousyrittäjien opintorahan käyttö on vähäistä. Itse koulutustarjonta saattaa olla on-
gelmallista, mutta siltä osin kuin kyse on siitä, etteivät maatalousyrittäjät voi irrottautua 
koulutukseen, voisi sijaisavun tehostamisella olla tässä suhteessa merkitystä. Ongelma on 
yhteinen yleisten sijaisavun organisoinnin ongelmien kanssa. Sijaisapukysymykset kuulu-
vat sosiaali- ja terveysministeriölle ja kunnille (Kuntaliitolle). 
 

7) Koulutuspäivärahan perustaksi  

hyväksytyn koulutuksen laajentaminen 

Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä esitti tutkittavaksi koulutuspäivärahan käyttöä 
yleissivistäviin ja oppimisvalmiutta kohottaviin opintoihin. Yleisesti voidaan todeta, että 



30 

yleissivistävät ja oppimisvalmiutta edistävät opinnot soveltuvat koulutuspäivärahalla ra-
hoitetun toimeentulon aikaiseksi koulutukseksi samassa mielessä ja laajuudessa kuin näitä 
opintoja voidaan kattaa koulutustuella. Koulutuspäivärahassa koulutukseen ohjaaminen on 
kuitenkin rajoitetumpaa ja ilmeisesti merkittäviltä osin tästä syystä näitä opintoja ei ole 
hyväksytty koulutuspäivärahan pohjaksi. Jos järjestelmään kyetään luomaan selkeä menet-
tely, jolla voidaan taata koulutuspäivärahan käytön tarkoituksenmukaisuus työllistymista-
voitteen sekä työttömyysturvan ja koulutuspäivärahan rahoituksen kannalta, menettely on 
perusteltu ja tavoiteltava. Asiaa tulee selvittää. Mahdollisesti asia on ratkaistavissa koh-
dassa 9 käsitellyn koulutuspäivärahan ja koulutustuen käytön yhtenäistämisen yhteydessä. 
Ehdotusta on tarkoitus käsitellä vielä selvitystyön loppuraportin yhteydessä. Asia kuuluu 
sosiaali- ja terveysministeriölle ja edellyttää kolmikantaista valmistelua. 
 

8) Koulutuspäivärahan myöntäminen  

kotona hoitotyötä tehneille 

Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä esitti selvitettäväksi mahdollisuudet myöntää 
koulutuspäivärahaa kotona hoitotyötä tekeville henkilöille. Ilmeisesti ehdotus tarkoittaa 
niitä henkilöitä, jotka siirtyvät hoitotyöstä työelämään, koska hoitotyö katsotaan työttö-
myysturvan ja näin ollen myös työttömyyteen liittyvän koulutuksenaikaisen tuen esteeksi. 
Kyseiset henkilöt voivat saada opintotukea ja, jos ovat työttömiä, koulutustukea ja koulu-
tuspäivärahaa. Tärkein ero kotona hoitotyötä tekevän kannalta on, että koulutustukea voi 
saada vain työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen aikana, kun koulutuspäivärahassa mah-
dollisuudet erilaatuiseen koulutukseen ovat laajemmat. 

Kotona hoitotyötä tekevien koulutuspäivärahan ongelmana on koulutuspäivärahaan ra-
kennetut esteet, joilla pyritään estämään työttömyysturvaan vertautuvan etuuden käyttö 
opintotuen kaltaisesti. Järjestelmä edellyttää aiempaa työhistoriaa. Kyseiset henkilöt saisi-
vat yleensä koulutuspäivärahan työmarkkinatuen suuruisena. Tällöin heitä koskee myös 
usein ensikertaa tai tauon jälkeen työmarkkinoille tuleviin sovellettava alkukarenssi, koska 
koulutuspäivärahan käyttö edellyttää vähintään 86 päivän työttömyyttä. Tämä pudottaa 
heidät pitkäksi aikaa järjestelmän ulkopuolelle. Toisaalta kotona tapahtuva hoitotyö usein 
lykkää sitä aikaa, jonka perusteella karenssi asetetaan. Järjestelmä edellyttäisi laajahkoja 
selvityksiä siitä, millaisin edellytyksin tätä koulutusta voitaisiin järjestää ja mikä on järjes-
telmän suhde opintotukeen. Ensisijaista on kuitenkin se, että kotona hoitotyötä tekevät 
koulutukseen siirtyessään käyttäisivät yleistä opintotukea. Ehdotusta on tarkoitus käsitellä 
selvitystyön loppuraportin yhteydessä, mutta se ei edellyttäne jatkotoimia. Asia kuuluu 
sosiaali- ja terveysministeriön toimialalle. 
 

9) Koulutuksen toimeentulojärjestelmien  

käytön tehostaminen 

Koulutustuen ja koulutuspäivärahan tavoitteet ovat periaatteessa yhdensuuntaiset, mutta 
menettelyt ovat erilaiset. Tukien tasot ja saamisedellytykset ovat varsin yhtenevät lukuun 
ottamatta sitä, minkä koulutuksen aikana tukea voidaan myöntää. Merkittävä menettelyi-
hin liittyvä tekninen ero on, että koulutustukea käsitellään työvoimapalvelujen yhteydessä 
kun taas koulutuspäivärahaa on työttömyysturvan ja siinä suhteessa passiivisemmalta näyt-
tävän järjestelmän osa. Ongelma saattaa olla, että työvoimatoimistot eivät tarjoa yhtä ak-
tiivisesti työttömyysturvajärjestelmään liittyvää koulutuspäivärahaa kuin koulutustukea. 



31 

Kuitenkin työttömän kannalta molemmat järjestelmät antavat mahdollisuuksia työllistymi-
seen. 

a) Välittömänä toimenpiteenä tulee olla, että koulutuspäivärahan aktiivisempi käyttö otetaan 
huomioon työttömille laadittavissa työnhakusuunnitelmissa. Kun työnhakusuunnitelma on 
laadittava viimeistään työttömyyden kestettyä yhdenjaksoisesti viisi kuukautta, täyttyy täl-
löin yleensä myös koulutuspäivärahan saamisen edellytyksenä oleva 86 päivän työttö-
myysturvan saamisen vaatimus. 

b) Koulutustuen ja koulutuspäivärahan yhtenäistäminen samaan lainsäädäntöön saattaisi ai-
nakin jossain määrin luoda synergiaa niiden välille ja johtaa ennen kaikkea koulutuspäivä-
rahan aktiivisempaan käyttöön. Lainsäädännön uudistamista tätä näkökohtaa silmälläpitä-
en tulisi harkita. 

c) Koulutuspäivärahajärjestelmään on liitetty vaatimus neljän kuukauden työttömyydestä en-
nen etuuden saamista, jottei työttömyysturvaa vastaavaa etuutta saaden voisi opiskella. 
Samanaikaisesti kuitenkin edellytetään varsin pitkää työhistoriaa. Työttömyystilanteen 
muuttuessa tulee tarkastella työttömyysehdon pituuden tarkoituksenmukaisuutta. Työvoi-
mapulan tilanteessa määräajan kestäneen työttömyyden vaatimus saattaa muodostua ra-
kenteellista työttömyyttä sitkistäväksi tekijäksi. Työvoiman rakenteen uudistumisen kannal-
ta työhistorian vaatimus saattaa olla riittävä näkökohta estämään opiskelun työttömyystur-
valla. Ainakin vaadittu työttömyyspäivien määrä on lyhennettävissä. 

d) Koulutuspäivärahaa myönnetään periaatteessa samantapaiseen koulutukseen kuin aikuis-
koulutustukea. Myös edellytykset mm. työhistorian osalta ovat samansuuntaiset. Järjestel-
mien tärkein ero on se, että aikuiskoulutustukea myönnetään riippumatta työttömyydestä ja 
edellyttäen voimassa olevaa työsuhdetta. Vaikka näiden kahden järjestelmän yhdenmu-
kaistaminen ja samaan lainsäädäntöön siirtäminen saattaa olla tarkoituksenmukaista, on 
olennaisempaa yhtenäistäminen koulutustuen ja koulutuspäivärahan kesken, koska niitä 
myönnetään samassa elämäntilanteessa. Koulutuspäiväraha myös kuluttaa työttömyyspäi-
värahojen enimmäismäärää, mikä sekin sitoo sitä työttömyysetuuksiin. Koulutuspäivärahan 
ja aikuiskoulutustuen yhtenäistämistä haittaisi myös se, että ne myöntävä viranomainen on 
eri, aikuiskoulutustuessa ei ole vastaavaa vähimmäistasoista etuutta kuin koulutuspäivära-
hassa ja järjestelmien rahoitusperustakin eroaa ratkaisevasti toisistaan. Kaikkien kolmen 
koulutuksen aikaisen toimeentulojärjestelmän samanaikainen tarkastelu on kuitenkin tar-
peellinen aina kutakin järjestelmää muutettaessa ja järjestelmien perusteettomat eroavuu-
det on poistettava.  

e) Yksi aikuiskoulutustuen käyttöä tarpeettomasti rajoittava ehto on, että henkilöllä on oltava 
voimassaoleva työsuhde. Tämä käytännössä rajaa järjestelmän ulkopuolelle määräaikai-
sen työsuhteen päättyessä opiskelemaan haluavat henkilöt, joilla muutoin olisi oikeus ai-
kuiskoulutustukeen. Kuitenkin tarkoituksenmukaista olisi aikuiskoulutustukijärjestelmää 
käyttäen antaa sen piiriin päässeille henkilöille mahdollisuus kouluttautua. Jos vaatimukse-
na ei ole voimassa oleva työsuhde, voi henkilö määräaikaisen työsuhteen päättyessä siir-
tyä välittömästi opiskelemaan. Jos hän haluaa nykysäännösten voimassa ollen opiskella, 
tulee hänen käyttää joko opintotukea tai neljän kuukauden työttömyyden kautta siirtyä kou-
lutuspäivärahan käyttäjäksi. Tämä ei yleinen kouluttamispyrkimys huomioon ottaen ole tar-
koituksenmukaista. 

 
Ehdotus koulutuspäivärahan aktiivisemmasta huomioon ottamisesta työnhakusuunnitelmi-
en yhteydessä (a) on toteutettavissa välittömästi eikä siitä aiheudu välittömiä kustannuksia. 



32 

Jos tämän seurauksena koulutuspäivärahojen käyttö lisääntyy, on se vaihtoehtoista kustan-
nusta työttömyysturvalle. Lisäksi kouluttautuminen on tavoiteltavaa toimintaa. Lainsää-
dännön mahdollista yhtenäistämistä koulutustuen, koulutuspäivärahan ja mahdollisesti 
aikuiskoulutustuen kesken on (b ja d) tarkoitus käsitellä selvitystyön loppuraportissa. Kou-
lutuspäivärahan työttömyysaikaa koskevan vaatimuksen (c) tarkastelua on tarkoitus jatkaa 
selvitystyön loppuraportissa. Aikuiskoulutustuen voimassa olevaa työsuhdetta koskevan 
vaatimuksen poistaminen (e) saattaisi olla ratkaistavissa aikuiskoulutustuen vuoden 2004 
alusta tapahtuvan teknisen korjaamisen yhteydessä. Joka tapauksessa asia tullee esille me-
neillään olevan seurannan yhteydessä. Kaikki mainitut asiat kuuluvat sosiaali- ja terveys-
ministeriölle, työministeriölle ja työmarkkinaosapuolille. 
 

10) Aikuisopintorahan käyttöönotto 

Aikuiskoulutuksen yhtenä ongelmana pidetään joissain tapauksissa, että henkilöllä, joka ei 
pääse työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen ja jolla ei ole aiempaa työhistoriaa ja sitä 
kautta oikeutta koulutuspäivärahaan tai aikuiskoulutustukeen, ei ole mahdollisuutta opis-
kella sellaisella toimeentuloturvalla, jonka taso olisi vähintään sama kuin työttömyystur-
van. Tällaisen henkilön opiskelun rahoitusmuotona on lähinnä opintotuki, joka kylläkin 
opintorahan ja -lainan yhteismäärä huomioon ottaen ylittää työmarkkinatuen määrän 
useimmissa tapauksissa.  

Uuden järjestelmän luominen ei ole tarkoituksenmukaista näitä tilanteita silmällä pitä-
en, kun henkilöllä kuitenkin on oikeus opintotukeen. Ensisijaista on työvoimapoliittisen 
aikuiskoulutuksen määrän sellainen lisääminen, että henkilö voi päästä tätä kautta koulu-
tukseen. Opintotukijärjestelmän käyttäminen merkitsee sitä, että henkilö ei enää tule mää-
ritellyksi työttömäksi, mutta toisaalta häneen ei tutkinnon suorittamisen jälkeen sovelleta 
työmarkkinatuen alkukarenssia, joten todennäköiset menetykset siitä, ettei henkilö enää 
ole lainsäädännön tarkoittamassa mielessä työtön, jäävät suhteellisen vähäisiksi tai erikois-
tapauksia koskeviksi. Ehdotus ei edellyttäne jatkotoimenpiteitä. Asia kuuluu opetusminis-
teriölle ja Kansaeläkelaitokselle. 
 

11) Oppisopimuskoulutuksen lisääminen 

Oppisopimuskoulutus tarjoaa merkittävän ja toimeentulon hyvin turvaavan väylän ammat-
titaidon hankkimiselle. Sen laajentaminen ja saamisehtojen helpottaminen voisi merkitä 
käyttökelpoista väylää lisätä mahdollisuuksia opintojen suorittamiseen. Kun tässä toimin-
nassa kyse on ensisijaisesti koulutuspaikkojen määrän säätelystä, asettuu kysymys toi