23/2013

Uusi säätiölaki

Säätiölain uudistamistyöryhmän mietintö



 



Uusi säätiölaki

23/2013

Säätiölain uudistamistyöryhmän mietintö



Oikeusministeriö, Helsinki 2013



 

 

15.5.2013 
 
Julkaisun nimi 

 

Uusi säätiölaki 
Säätiölain uudistamistyöryhmän mietintö 

Tekijä Säätiölakityöryhmä, puheenjohtaja Timo Kaisanlahti, sihteeri Oili Kela 
  
Oikeusministeriön 
julkaisu 

23/2013 
Mietintöjä ja lausuntoja 

  

  
OSKARI numero OM 11/41/2010 HARE numero OM021:00/2010 
    
ISSN-L 1798-7091   
ISSN (nid.) 1798-7091 ISSN (PDF) 1798-7105 
ISBN (nid.) 978-952-259-294-1 ISBN (PDF) 978-952-259-295-8 
  
URN URN:ISBN:978-952-259-295-8 
Pysyvä osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-295-8 
  
Asia- ja avain- 
sanat 
 

säätiö, rekisteröity säätiö, epäitsenäinen säätiö, rahasto, säätiön tarkoitus, lähipiiri, 
sijoitustoiminta, elinkeinotoiminta, hallitus, hallintoneuvosto, tilintarkastus, tilinpää-
tös, toimintakertomus, vahingonkorvaus, säännöt, säätiörekisteri, säätiövalvonta 
 

Tiivistelmä 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Työryhmä ehdottaa uutta säätiölakia nykyisen vuodelta 1930 olevan lain tilalle. 
 
Säätiöt ovat kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kehityksen kannalta merkit-
täviä koulutuksen, tutkimuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä taiteen ja kult-
tuurin tuottajia ja tukijoita. Säätiöiden toiminnan merkitys näillä aloilla on kasvanut 
merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. 
 
Ehdotuksen tavoitteena on kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen uudistamalla 
säätiölainsäädäntöä siten, että säätiöt voivat toimia mahdollisimman tehokkaasti, 
joustavasti ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Ehdotuksen tarkoituksena on poistaa 
säätiömuodon käyttämisen tarpeettomia rajoitteita. 
 
Ehdotuksessa otetaan voimassa olevaa lakia paremmin huomioon toiminnallisten 
säätiöiden ominaispiirteet. Säätiön perustajille tarjotaan uusia keinoja säätiön hal-
linnon ja valvonnan järjestämiseen. Lisäksi säätiön perustamiseen ja toimintaan 
liittyvä hallinnollista taakkaa pyritään rajoittamaan. Samalla säätiötoiminnan avoi-
muutta lisätään, mikä parantaa säätiölaitoksen tunnettuisuutta, edistää pelinsään-
töjen noudattamista ja helpottaa säätiövalvontaa. Säätiöiden hallinnon helpottami-
seksi ja säätiöiden käyttämien hallintopalveluiden saatavuuden parantamiseksi 
lain sisältöä ja kirjoitusasua yhtenäistetään mahdollisuuksien mukaan yhteisölain-
säädännön viimeaikaisen kehityksen kanssa. 
 
Säätiöiden toimintamahdollisuuksien hallitulla lisäämisellä on säätiötoiminnan tu-
loksellisuuden ja tehokkuuden kannalta olennainen merkitys. Tämä on ehdotuk-
sessa toteutettu keventämällä tai poistamalla erilaisia muodollisia rajoituksia ja
 
 
 
 



 

 

 
selventämällä oikeustilaa. Lisäksi sääntelyn tahdonvaltaisuutta ehdotetaan jonkin 
verran laajennettavaksi siten, että säätiön perustaja voi säätiön säännöissä määri-
tellä yhtäältä säätiölakia täydentävistä valvonta- ja oikeussuojakeinoista ja toisaal-
ta joiltakin osin poiketa laissa säädetyistä rajoituksista, jotka koskevat esimerkiksi 
säätiön tarkoituksen muuttamista, sulautumista ja säätiön purkamista. 
 
Ehdotus ei heikennä säätiöiden sidosryhmien asemaa.  

 



 

 

15.5.2013 
 
Publikationens titel 

 
Revidering av lagstiftningen om stiftelser 
Arbetsgruppen för revidering av lagen om stiftelser 

Författare Arbetsgruppen för revidering av lagen om stiftelser, ordförande Timo Kaisanlahti, 
sekreterare Oili Kela 

  
Justitieministeriets 
publikation 

23/2013 
Betänkanden och utlåtanden 

  

  
OSKARI nummer OM 11/41/2010 HARE nummer OM021:00/2010 
    
ISSN-L 1798-7091   
ISSN (häft.) 1798-7091 ISSN (PDF) 1798-7105 
ISBN (häft.) 978-952-259-294-1 ISBN (PDF) 978-952-259-295-8 
  
URN URN:ISBN:978-952-259-295-8 
Permanent adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-295-8 
  
Sak- och nyckelord  
 

stiftelse, registrerad stiftelse, osjälvständig stiftelse, fond, en stiftelses ändamål, 
närstående krets, investeringsverksamhet, näringsverksamhet, styrelse, förvalt-
ningsråd, revision, bokslut, verksamhetsberättelse, skadeståndsansvar, stadgar, 
stiftelseregistret, tillsyn över stiftelser 
 

Referat 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Arbetsgruppen föreslår en ny stiftelselag som ska ersätta den gällande lagen 
från 1930. 
 
Stiftelserna har en med tanke på medborgarnas välmående och den samhälleli-
ga utvecklingen viktig roll som producenter av och mecenater för utbildning, 
forskning, social- och hälsovårdstjänster samt konst och kultur. Under de senas-
te 20 åren har betydelsen av stiftelsernas verksamhet inom dessa områden ökat 
avsevärt. 
 
Syftet med förslaget är att stärka det civila samhället genom att revidera lagstift-
ningen om stiftelser så att stiftelserna kan bedriva sin verksamhet på ett så ef-
fektivt, smidigt och förutsägbart sätt som möjligt. Förslaget syftar till att slopa 
onödiga hinder för att använda stiftelseformen. 
 
I förslaget beaktas de rörelsedrivande stiftelsernas särdrag bättre än i den gäl-
lande lagen. Stiftare erbjuds nya medel för att ordna stiftelsens förvaltning och 
tillsyn. Dessutom försöker man begränsa den administrativa bördan i samband 
med stiftandet och stiftelsens verksamhet. Samtidigt ökas öppenheten i stiftel-
sernas verksamhet, vilket gör stiftelseinstitutionen mer känd, bidrar till att spel-
reglerna iakttas och underlättar tillsynen över stiftelserna. För att underlätta för-
valtningen av stiftelserna och öka tillgången på de administrativa tjänster som 
stiftelserna använder utformas lagen så att den till innehållet och skrivningen i 
mån av möjlighet överensstämmer med den senaste tidens utveckling i associa-
tionslagstiftningen. 
 
 
 
 
 



 

 

 
Genom en behärskad ökning av stiftelsernas verksamhetsförutsättningar kan 
man inverka väsentligt på stiftelseverksamhetens resultat och effektivitet. I för-
slaget har man i detta syfte lättat upp eller slopat olika slags formella begräns-
ningar och klargjort rättsläget. Dessutom föreslås det att regleringens dispositiva 
karaktär ska utvidgas något, så att en stiftare i stiftelsens stadgar kan bestämma 
om tillsyns- och rättsmedel som kompletterar stiftelselagen och i viss mån göra 
undantag från de begränsningar i lagen som gäller t.ex. ändring av en stiftelses 
ändamål, fusion och upplösning av en stiftelse. 

 







 

 

11 
 

SISÄLLYS 

YHTEENVETO ________________________________________________________ 17 

YLEISPERUSTELUT ___________________________________________________ 19 

1 NYKYTILA _______________________________________________________ 19 

1.1 Lainsäädännön kehitys_____________________________________________ 19 

1.2 Voimassa oleva säätiölainsäädäntö __________________________________ 20 

1.2.1 Säätiötyypit ja säätiölain soveltaminen ____________________________ 20 

1.2.2 Rekisteröidyt säätiöt __________________________________________ 20 

1.2.3 Epäitsenäiset säätiöt ja muut määrätarkoitukseen käytettävät rahastot___ 21 

1.2.4 Julkisoikeudelliset säätiöt ______________________________________ 24 

1.3 Rekisteröityjen säätiöiden käytäntö __________________________________ 25 

1.3.1 Säätiöiden lukumäärän kehitys__________________________________ 25 

1.3.2 Säätiöiden toimintamuodot, varallisuus, tulot ja varojen käyttö _________ 25 

1.3.3 Säätiöiden sääntökäytäntö _____________________________________ 26 

1.3.4 Säätiöiden hallinto-, tilintarkastus ja tilinpäätöskäytäntö_______________ 31 

1.4 Epäitsenäisten säätiöiden muiden määrätarkoitukseen käytettävien 
rahastojen käytäntö________________________________________________ 35 

1.4.1 Rahastojen lukumäärä, varat ja omistajat__________________________ 35 

1.4.2 Sääntökäytäntö______________________________________________ 38 

1.5 Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisteri- ja säätiövalvontakäytäntö ___ 39 

1.5.1 Säätiörekisteri- ja säätiövalvontailmoitusten ja muiden 
viranomaistoimien määrät______________________________________ 39 

1.5.2 Säätiörekisteri- ja valvontailmoitusmaksut sekä säätiörekisterin talous ja 
toiminta ____________________________________________________ 39 

1.6 Säätiöiden verotus ________________________________________________ 44 

1.7 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö____________ 44 

1.7.1 Yleistä_____________________________________________________ 44 

1.7.2 Euroopan unioni _____________________________________________ 45 

1.7.3 Ruotsi _____________________________________________________ 45 

1.7.4 Norja ______________________________________________________ 47 

1.7.5 Tanska ____________________________________________________ 48 



 

 

12 
 

2 NYKYTILAN ARVIOINTI JA SÄÄNTELYVAIHTOEHDOT ___________________ 50 

2.1 Toimintaympäristön muutokset______________________________________ 50 

2.2 Säätiön tunnusmerkit ja peruspääoma ________________________________ 51 

2.3 Säätiön sijoitustoiminta ____________________________________________ 53 

2.4 Säätiön liiketoiminta _______________________________________________ 54 

2.5 Säätiön perustaminen______________________________________________ 56 

2.6 Säätiön hallinto ___________________________________________________ 56 

2.7 Toimintakertomus ja tilinpäätös _____________________________________ 62 

2.8 Tilintarkastus _____________________________________________________ 62 

2.9 Sääntöjen muuttaminen ____________________________________________ 65 

2.10 Sulautuminen_____________________________________________________ 65 

2.11 Säätiön purkaminen _______________________________________________ 66 

2.12 Päätöksen moite __________________________________________________ 67 

2.13 Vahingonkorvausvastuu____________________________________________ 67 

2.14 Riitojen ratkaiseminen _____________________________________________ 68 

2.15 Rangaistussäännökset _____________________________________________ 69 

2.16 Säätiörekisteri ____________________________________________________ 69 

2.17 Säätiövalvonta ____________________________________________________ 70 

2.18 Epäitsenäinen säätiö_______________________________________________ 72 

3 EHDOTUKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ______________ 73 

3.1 Ehdotuksen tavoitteet______________________________________________ 73 

3.2 Keskeiset ehdotukset ______________________________________________ 74 

4 EHDOTUKSEN VAIKUTUKSET ______________________________________ 84 

5 ASIAN VALMISTELU_______________________________________________ 88 

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT______________________________________ 90 

6 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT ___________________________________ 90 

6.1 Säätiölaki ________________________________________________________ 90 

I OSA. YLEISET PERIAATTEET JA PERUSTAMINEN _________________________ 90 

6.1.1 1 Luku. Säätiön toiminnan keskeiset periaatteet ja lain soveltaminen ____ 90 

6.1.2 2 Luku. Säätiön perustaminen _________________________________ 108 

II OSA. HALLINTO, TILINPÄÄTÖS, TOIMINTAKERTOMUS JA TILINTARKASTUS _ 127 

6.1.3 3 Luku. Säätiön hallinto ja edustaminen__________________________ 127 



 

 

13 
 

6.1.4 4 Luku. Tilintarkastus ________________________________________ 153 

6.1.5 5 Luku. Tilinpäätös ja toimintakertomus __________________________ 158 

III OSA. SÄÄNTÖJEN MUUTTAMINEN SEKÄ SÄÄTIÖN SULAUTUMINEN JA 
PURKAMINEN _______________________________________________________ 163 

6.1.6 6 Luku. Sääntöjen muuttaminen________________________________ 163 

6.1.7 7 Luku. Sulautuminen________________________________________ 168 

6.1.8 8 Luku. Säätiön purkaminen___________________________________ 179 

IV OSA. SEURAAMUKSET JA OIKEUSSUOJA _____________________________ 193 

6.1.9 9 Luku. Päätöksen moite _____________________________________ 193 

6.1.10 10 Luku. Vahingonkorvaus ____________________________________ 198 

6.1.11 11 Luku. Riitojen ratkaiseminen ________________________________ 205 

6.1.12 12 Luku. Rangaistussäännökset________________________________ 207 

V OSA. VALVONTA JA SÄÄTIÖREKISTERI ________________________________ 209 

6.1.13 13 Luku. Säätiörekisteri ______________________________________ 209 

6.1.14 14 Luku. Säätiön valvonta ____________________________________ 214 

VI OSA. VOIMAANTULO _______________________________________________ 231 

6.1.15 15 Luku. Voimaantulo________________________________________ 231 

6.2 Laki säätiölain voimaanpanosta ____________________________________ 232 

6.3 Muut lait ________________________________________________________ 238 

LAKIEHDOTUKSET ___________________________________________________ 240 

7 LAKIEHDOTUKSET ______________________________________________ 240 

7.1 Säätiölaki _______________________________________________________ 240 

I OSA. YLEISET PERIAATTEET JA PERUSTAMINEN ________________________ 240 

7.1.1 1 Luku. Säätiön toiminnan keskeiset periaatteet ja lain soveltaminen ___ 240 

7.1.2 2 Luku. Säätiön perustaminen _________________________________ 243 

II OSA. HALLINTO, TILINPÄÄTÖS, TOIMINTAKERTOMUS JA TILINTARKASTUS _ 248 

7.1.3 3 Luku. Säätiön hallinto ja edustaminen__________________________ 248 

7.1.4 4 Luku. Tilintarkastus ________________________________________ 256 

7.1.5 5 Luku. Tilinpäätös ja toimintakertomus __________________________ 258 

III OSA. SÄÄNTÖJEN MUUTTAMINEN SEKÄ SÄÄTIÖN SULAUTUMINEN JA 
PURKAMINEN _______________________________________________________ 260 

7.1.6 6 Luku. Sääntöjen muuttaminen________________________________ 260 



 

 

14 
 

7.1.7 7 Luku. Sulautuminen________________________________________ 262 

7.1.8 8 Luku. Säätiön purkaminen___________________________________ 267 

IV OSA. SEURAAMUKSET JA OIKEUSSUOJA _____________________________ 275 

7.1.9 9 Luku. Päätöksen moite _____________________________________ 275 

7.1.10 10 Luku. Vahingonkorvaus ____________________________________ 276 

7.1.11 11 Luku. Riitojen ratkaiseminen ________________________________ 278 

7.1.12 12 Luku. Rangaistussäännökset________________________________ 279 

V OSA. VALVONTA JA SÄÄTIÖREKISTERI ________________________________ 280 

7.1.13 13 Luku. Säätiörekisteri ______________________________________ 280 

7.1.14 14 Luku. Säätiön valvonta ____________________________________ 287 

VI OSA. VOIMAANTULO _______________________________________________ 294 

7.1.15 15 Luku. Voimaantulo________________________________________ 294 

7.2 Laki säätiölain voimaanpanosta ____________________________________ 294 

7.3 Säätiöasetus ____________________________________________________ 298 

LAGFÖRSLAG _______________________________________________________ 303 

8 LAGFÖSLAG ____________________________________________________ 303 

8.1 Stiftelselag ______________________________________________________ 303 

I AVDELNINGEN. ALLMÄNNA PRINCIPER OCH GRUNDANDE ________________ 303 

8.1.1 1 Kap. De centrala principerna för stiftelsers verksamhet samt 
tillämpning av lagen _________________________________________ 303 

8.1.2 2 Kap. Grundande av stiftelse _________________________________ 306 

II AVDELNINGEN.  FÖRVALTNING, BOKSLUT, VERKSAMHETSBERÄTTELSE 
OCH REVISION ______________________________________________________ 311 

8.1.3 3 Kap. Stiftelsens ledning och företrädare ________________________ 311 

8.1.4 4 Kap. Revision_____________________________________________ 320 

8.1.5 5 Kap. Bokslut och verksamhetsberättelse________________________ 321 

III AVDELNINGEN. ÄNDRING AV STADGARNA SAMT FUSION OCH 
UPPLÖSNING AV STIFTELSE __________________________________________ 324 

8.1.6 6 Kap. Ändring av stadgarna __________________________________ 324 

8.1.7 7 Kap. Fusion ______________________________________________ 325 

8.1.8 8 Kap. Upplösning av stiftelse _________________________________ 331 

IV AVDELNINGEN. PÅFÖLJDER OCH RÄTTSSKYDD________________________ 339 

8.1.9 9 Kap. Klander av beslut______________________________________ 339 



 

 

15 
 

8.1.10 10 Kap. Skadestånd _________________________________________ 340 

8.1.11 11 Kap. Avgörande av tvister __________________________________ 342 

8.1.12 12 Kap. Straffbestämmelser ___________________________________ 343 

V AVDELNINGEN. TILLSYN OCH STIFTELSEREGISTER_____________________ 344 

8.1.13 13 Kap. Stiftelseregister ______________________________________ 344 

8.1.14 14 Kap. Tillsyn över stiftelser __________________________________ 351 

VI AVLEDNINGEN. IKRAFTTRÄDANDE ___________________________________ 358 

8.1.15 15 Kap. Ikraftträdande _______________________________________ 358 

8.2 Lag om införande av stiftelselagen __________________________________ 359 

 



 

 

16 
 



 

 

17 
 

YHTEENVETO 

Nykyinen säätiölaki (109/1930) tuli voimaan vuoden 1931 alussa. Lailla vahvistettiin 
voimassa olleen oikeuden tunnustama säätiön asema itsenäisenä oikeushenkilönä. Lakia 
on muutettu useita kertoja kuluneen yli 80 vuoden aikana osittaisuudistuksilla. 
 
Säätiöt ovat kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kehityksen kannalta merkittäviä 
koulutuksen, tutkimuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä taiteen ja kulttuurin tuot-
tajia ja tukijoita. Säätiöiden toiminnan merkitys näillä aloilla on kasvanut olennaisesti 
viimeisen 20 vuoden aikana. Yhteiskunta ja säätiöiden toimintaympäristö ovat säätiö-
lain voimassaolon aikana muuttuneet merkittävästi. Suomalaisen yhteiskuntarakenteen 
ja hyvinvointiyhteiskunnan muutosten myötä julkisen vallan hoidossa olevien toiminto-
jen määrä on viime aikoina muuttunut siten, että esimerkiksi aiempia julkisen sektorin 
hoitamia velvoitteita on siirtynyt tai siirretty kolmannen sektorin hoidettavaksi ilman, 
että tehtävien hoitamiseen olisi annettu vastaavaa taloudellista tukea julkisista varoista. 
Esimerkiksi säätiöiden merkitys koulutuksen, tutkimuksen ja sosiaali- ja terveyspalve-
luiden rahoittajina ja tuottajina on merkittävä ja kasvamaan päin. Yhteiskunnallisen ke-
hityksen myötä voi myös syntyä sellaisia uusia tarpeita ja painotuksia, joihin nopea ja 
tehokas keino on löydettävissä säätiöiden ja muun kolmannen sektorin puolelta. Sää-
tiömuoto on osoittautunut toimivaksi välineeksi näillä aloilla vaikka säätiölaissa on otet-
tu puutteellisesti huomioon jatkuvarahoitteisten ja muiden toiminnallisten säätiöiden 
erityispiirteet. Samaan aikaan myös käytössä olevan yksityisvarallisuuden määrä on 
kasvanut merkittävästi ja nykyinen säätiölaki saattaa jossain määrin rajoittaa sen ohjau-
tumista perinteiseen ja kehittyvään säätiötoimintaan. Näiden muutosten myötä tarve tar-
kastella säätiölainsäädännön ajantasaisuutta on korostunut, mikä on huomattavissa myös 
viime vuosien viranomaiskannanotoista ja yhteiskunnallisesta keskustelusta. 
 
Työryhmä ehdottaa uuden säätiölain säätämistä. Ehdotuksen tavoitteena on kansalaisyh-
teiskunnan vahvistaminen uudistamalla säätiölainsäädäntöä siten, että säätiöt voivat toi-
mia mahdollisimman tehokkaasti, joustavasti ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Ehdo-
tuksen tarkoituksena on poistaa säätiömuodon käyttämisen tarpeettomia rajoitteita.   
 
Ehdotuksessa otetaan voimassa olevaa lakia paremmin huomioon jatkuvarahoitteisten 
toiminnallisten säätiöiden ominaispiirteet. Säätiön perustajille tarjotaan uusia keinoja 
säätiön hallinnon ja valvonnan järjestämiseen. Lisäksi säätiön perustamiseen ja toimin-
taan liittyvä hallinnollista taakkaa pyritään rajoittamaan. Samalla säätiötoiminnan lä-
pinäkyvyyttä lisätään, mikä parantaa säätiölaitoksen tunnettuisuutta ja edistää pelinsään-
töjen noudattamista. Säätiöiden hallinnon helpottamiseksi ja säätiöiden käyttämien hal-
lintopalveluiden saatavuuden parantamiseksi lain sisältöä ja kirjoitusasua yhtenäistetään 
mahdollisuuksien mukaan yhteisölainsäädännön viimeaikaisen kehityksen kanssa.  
 
Työryhmä arvioi, että säätiöiden toimintamahdollisuuksien hallitulla lisäämisellä on 
säätiötoiminnan tuloksellisuuden ja tehokkuuden kannalta olennainen merkitys. Tämä 
on ehdotuksessa toteutettu keventämällä tai poistamalla erilaisia muodollisia rajoituksia 
ja selventämällä oikeustilaa. Lisäksi sääntelyn tahdonvaltaisuutta ehdotetaan jonkin ver-
ran laajennettavaksi siten, että säätiön perustaja voi säätiön säännöissä määritellä yhtääl-



 

 

18 
 

tä säätiölakia täydentävistä valvonta- ja oikeussuojakeinoista ja toisaalta joiltakin osin 
poiketa laissa säädetyistä rajoituksista, jotka koskevat esimerkiksi säätiön tarkoituksen 
muuttamisen, sulautumisen ja säätiön purkamisen edellytyksiä.  
 
Muutokset helpottavat säätiömuodon käyttöä heikentämättä säätiön sidosryhmien ase-
maa. Lisäksi laissa ehdotetaan säänneltäväksi menettelyjä, joita ei nykyisin ole lainkaan 
säännelty ja joihin siksi liittyy epävarmuutta. Muutenkin ehdotetaan sellaisia materiaali-
sia muutoksia, joilla voidaan vähentää toimintaan liittyvää epävarmuutta ja näin lisätä 
tosiasiallisia toimintamahdollisuuksia. 
 
Toisaalta erityistä huomiota on kiinnitetty säätiön sidosryhmien asemaan. Säätiöiden 
toimintamahdollisuuksia lisäävät keinot on valittu siten, että niillä ei olisi olennaisia 
vaikutuksia säätiön sidosryhmien, kuten velkojien ja edunsaajien asemaan. Lisäksi eh-
dotetaan erinäisiä säännöksiä, joilla näiden ryhmien asemaa voidaan turvata. Säätiön 
toiminnan avoimuutta ehdotetaan lisättäväksi siten, että toimintakertomuksessa ja tilin-
päätöksessä on oltava säätiön tarkoituksen toteutumisen ja lähipiiritoimien osalta riittä-
vät tiedot. Avoimuuden lisääminen helpottaa säätiön valvontaa niin viranomaisten kuin 
säätiön sidosryhmien toimesta.  
 
Ehdotuksen tavoitteena on, että laki antaisi mahdollisimman hyvät puitteet rehelliselle 
säätiötoiminnalle. Ehdotuksessa on kuitenkin väärinkäytöksiä silmällä pitäen kiinnitetty 
huomiota oikeussuojajärjestelmän tosiasialliseen tehostamiseen. 
 



 

 

19 
 

YLEISPERUSTELUT 

1 Nykytila 
 
 
 
 
1.1 Lainsäädännön kehitys 
 
 
Nykyinen säätiölaki (109/1930) tuli voimaan vuoden 1931 alussa. Lailla vahvistettiin 
voimassa olleen oikeuden tunnustama säätiön asema itsenäisenä oikeushenkilönä. Muis-
sa pohjoismaissa ei säätiölain valmistelun aikaan ollut säätiölainsäädäntöä. Lain taustal-
la on kotimaisen säätiökäytännön ja muun aineiston lisäksi Ruotsissa vuonna 1903 val-
mistunut lakiehdotus ja erityisesti saksalainen oikeuskirjallisuus. Lakia valmisteltaessa 
erityistä huomiota sai säätiön perustamisvaiheen lupamenettely, säätiön tarkoituksen 
muuttaminen ja säätiövalvonnan järjestämiseen. Lain säännökset on jaettu viiteen lu-
kuun, jotka ovat säätiön perustaminen, hallinto, valvonta ja sääntöjen muuttaminen, su-
lautuminen ja lakkauttamiseen sekä erinäiset säännökset. Lain rakennetta ei ole muutet-
tu sen voimassaolon aikana. Laki on suppea verrattuna muihin yleisesti käytettyjä yksi-
tyisiä oikeushenkilöitä koskeviin lakeihin. Lakia on sen voimassaoloaikana muutettu 
useita kertoja.  
 
Vuoden 1965 alusta voimaan tulleella lailla (400/1964) tehostettiin säätiöiden valvontaa 
säätämällä säätiöiden raportoinnista valvontaviranomaiselle sekä valvontaviranomaisen 
mahdollisuudesta tarkastaa säätiön toimintaa ja vaatia säätiön hallituksen tai hallituksen 
jäsenen erottamista. Samalla tarkistettiin useita muita säätiölain säännöksiä ja tiukennet-
tiin säätiön tarkoitusta koskevia säännöksiä muun muassa siten, että liiketoiminnan har-
joittaminen ei enää voinut olla säätiön tarkoituksena.  
 
Vuonna 1987 voimaan tulleella lailla (349/1987) jatkettiin säätiöiden tiedonantovelvol-
lisuuden laajentamista ja tehostettiin valvontakeinoja. Samalla muutettiin eräitä käytän-
nössä ongelmalliseksi osoittautuneita säätiölain kohtia muun muassa säätiön tarkoituk-
sen muuttamisen ja säätiöiden sulautumisen helpottamiseksi. Vuoden 1987 säätiölain 
muutoksen yhteydessä säädettiin lisäksi ensi kerran asetuksella säätiöpääoman vähim-
mäismääräksi 150 000 markkaa (nykyisin 25 000 euroa). 
 
Säätiörekisterin pitäminen ja säätiövalvonta siirrettiin oikeusministeriöltä Patentti- ja 
rekisterihallitukselle vuoden 1995 alusta voimaan tulleella lailla (1172/1994). Vuonna 
1996 voimaan tulleella lailla (178/1996) rajoitettiin säätiön lainanantoa lähipiirille. 
Muut säätiölain muutokset ovat olleet lähinnä teknisiä ja liittyneet muun lainsäädännön 
muutoksiin.  
 



 

 

20 
 

Nykyinen säätiöasetus (1045/1989) tuli voimaan vuoden 1990 alusta. Asetuksessa sää-
detään säätiöpääoman vähimmäismäärästä sekä Patentti- ja rekisterihallituksen velvolli-
suudesta pitää säätiörekisteriä, säätiörekisteriin tehtävistä ilmoituksista, säätiörekisteris-
tä annettavista otteista ja tiedoista sekä eräistä säätiörekisterin pitoon liittyvistä seikois-
ta.   
 
 
 
1.2 Voimassa oleva säätiölainsäädäntö 
 
 
1.2.1 Säätiötyypit ja säätiölain soveltaminen 
 
Säätiön perustaminen on tapa osoittaa pysyvästi varoja tiettyyn perustajan määräämään 
tarkoitukseen. Säätiötyyppejä on Suomessa useita ja esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa 
esiintyviä säätiötyyppien jaotteluja on erilaisia. Useimmiten esiintyvät perusjaottelut 
mainitsevat jaot yhtäältä rekisteröityihin säätiöihin ja rekisteröimättömiin epäitsenäisiin 
säätiöihin ja toisaalta yksityisoikeudellisiin ja julkisoikeudellisiin säätiöihin.1  
 
 
 
1.2.2 Rekisteröidyt säätiöt  
 
Voimassa olevassa laissa ei ole nimenomaista säännöstä lain soveltamisalasta. Lain 
1 §:stä käy kuitenkin ilmi lain koskevan itsenäisiä säätiöitä. Säätiöstä tulee rekisteröimi-
sellä perustajastaan erillinen oikeushenkilö, joka voi saada nimiinsä oikeuksia ja tehdä 
sitoumuksia sekä kantaa ja vastata (SäätiöL 8 §). Säätiölakia sovelletaan vain säätiöre-
kisteriin merkittyihin säätiöihin. Voimassa olevassa säätiölaissa säädetään  
 

- rekisteröitävän itsenäisen säätiön perustamisesta ja rekisteröinnistä sekä rekiste-
ritietojen julkistamisesta ja tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen ilmoittamises-
ta rekisteröitäväksi; 

- rekisteröidyn säätiön oikeushenkilöydestä sekä säätiön, sen perustajien, johdon 
ja toimihenkilöiden varojen ja velkojen erillisyydestä ja säätiön perustajalle ja 
lähipiirille annettavista taloudellisista eduista;  

- rekisteröitävän säätiön peruspääomasta, tarkoituksesta ja rajoitetusta oikeudesta 
harjoittaa liiketoimintaa; 

- rekisteröidyn säätiön toimielimistä, niiden päätöksenteosta, edustamisesta, toi-
minnan ja varainhoidon järjestämisestä ja tilintarkastuksesta sekä säätiön toimie-
limen jäsenen ja toimihenkilön vahingonkorvausvastuusta; sekä 

- rekisteröidyn säätiön valvonnasta, sääntöjen muuttamisesta sekä säätiön sulau-
tumisesta ja lakkauttamisesta.  

 

                                                 
 
1 Esimerkiksi Aro, Säätiön tarkoituksesta ja sen toteuttamisen keinoista, 1971 (Aro 1971), s. 44–70. 



 

 

21 
 

Rekisteröityyn säätiöön sovelletaan myös muuta sen toimintaa koskevaa lainsäädäntöä 
kuten tilintarkastuslakia ja kirjanpitolainsäädäntöä. Kirjanpitolain mukaan rekisteröity 
säätiö on aina kirjanpitovelvollinen, jonka hallitus vastaa kirjanpidon, tilinpäätöksen ja 
toimintakertomuksen laatimisesta sekä tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja tilintar-
kastuskertomuksen ilmoittamisesta rekisteröitäväksi. Säätiölain mukaan säätiöllä on ai-
na oltava tilintarkastaja. 
 
Siirtymäsäännöksen mukaan ennen vuotta 1931 perustetut itsenäiset säätiöt piti ilmoit-
taa rekisteröitäväksi vuoden 1932 loppuun mennessä (28 §). On mahdollista, että kaik-
kia siirtymäsäännöksessä tarkoitettuja säätiöitä ei ole vieläkään rekisteröity (katso esi-
merkiksi säätiökomitean mietintö 1951:29 ja Aro, mts. 53). Tällaisiin itsenäisiin rekiste-
röimättömiin säätiöihin sovelletaan voimassa olevan lain sanamuodon mukaan säätiöla-
kia vaikka säätiötä ei ole rekisteröity. 
 
Lainsäädäntöön perustuvan säätiötyyppien jaottelun lisäksi säätiökenttää voidaan tar-
kastella säätiöiden tosiasiallisen toiminnan sekä säätiövarallisuuden ja toiminnan rahoi-
tusmuotojen kannalta. Toiminta- ja rahoitusmuotonsa perusteella säätiöt jaotellaan pää-
omasäätiöihin ja jatkuvarahoitteisiin laitos- eli toiminnallisiin säätiöihin. Pääomasäätiöi-
tä kutsutaan usein myös apurahasäätiöiksi, jotka tukevat muiden toimintaa tyypillisesti 
jakamalla apurahoja tai avustuksia. Laitossäätiö on tyypillisesti tiettyä tarkoitusta varten 
perustettu, esimerkiksi koulun tai terveydenhoidon ylläpitoon tarkoitettu laitos. Usein 
laitossäätiön oma pääoma on toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden pieni ja säätiö saa 
jatkuvasti avustuksia laitosomaisuuden hankkimiseen tai ylläpitoon. Säätiövarallisuuden 
näkökulmasta onkin puhuttu niin sanotuista jatkuvarahoitteisista säätiöistä. Vaikka sää-
tiöiden toiminnan on perinteisesti nähty perustuvan pääasiassa säätiötä perustettaessa 
määrättyyn tarkoitukseen käytettäväksi osoitettuun varallisuuteen, myös säätiörekiste-
riin merkityt jatkuvarahoitteiset säätiöt kuuluvat säätiölain soveltamisalaan. 
 
Rekisteröitävät säätiöt merkitään Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) pitämään säätiö-
rekisteriin (SäätiöL 2, 5 ja 6 §). PRH on myös valvontaviranomainen, jonka tehtävänä 
on valvoa sitä, että säätiön hallintoa hoidetaan lain ja säätiön sääntöjen mukaan (SäätiöL 
13 §). 
 
 
 
1.2.3 Epäitsenäiset säätiöt ja muut määrätarkoitukseen 

käytettävät rahastot 
 
Rekisteröityjen itsenäisten säätiöiden lisäksi on olemassa niin sanottuja epäitsenäisiä 
säätiöitä ja muita määrätarkoitukseen käytettäviä rahastoja, joihin ei sovelleta säätiöla-
kia. Epäitsenäisestä säätiöstä käytetään kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä myös ”omakat-
teinen rahasto” -ilmausta ja muusta määrätarkoitukseen käytettävästä rahastosta ”muu 
sidottu rahasto” -ilmausta (Kirjanpitolautakunnan, KILA, lausunto 1334/1995).  
 
Määrätarkoitukseen käytettäviä rahastoja on yksityisoikeudellisessa lainsäädännössä 
nimenomaisesti säännelty vain siltä osin kuin tällainen rahasto perustuu testamentin tar-
koitemääräykseen ja on kysymys tällaisen määräyksen täytäntöön panosta (perintökaari, 
 



 

 

22 
 

40/1965), tai on kysymys määrätarkoitukseen saatuja varojen ja niiden tuoton käsittelys-
tä kirjanpitovelvollisen kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä (kirjanpitoasetus, 1339/1997, 
KPA). Oikeuskirjallisuuden ja Kirjanpitolautakunnan lausuntojen mukaan epäitsenäi-
sestä säätiöstä on kyse silloin, kun joku luovuttaa omaisuutta toiselle ihmiselle tai oike-
ushenkilölle 1) käytettäväksi määrättyyn tarkoitukseen ja 2) hoidettavaksi erillään saa-
jan muista varoista.2 Muusta sidotusta rahastosta on kysymys silloin, kun varojen käyt-
tötarkoitus on tavalla tai toisella rajattu ja rajaus perustuu ulkopuolisen toimijan tah-
donilmaisuun, lahjoitukseen tai testamenttiin, ja tällaisia varoja ei tarvitse hoitaa erillään 
saajan muista varoista3. Kun varat vastaanottava taho ottaa lahjan tai testamentin vas-
taan, se sitoutuu samalla noudattamaan lahjoittajan tai testamentin jättäjän asettamia 
ehtoja.4  
 
Epäitsenäinen säätiö ja muu määrätarkoitukseen käytettävä rahasto ei ole oikeushenkilö, 
vaan sen varoja hoitaa niiden saaja omissa nimissään. Vastuu tällaisen rahaston veloista 
ei rajoitu määrätarkoitukseen luovutettuihin varoihin, vaan varojen saaja vastaa niistä 
koko omaisuudellaan.5 Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu ainakin joissakin 
tapauksissa myönteisesti siihen, että epäitsenäisen säätiön varoja ei voisi ulosmitata va-
rojen saajan veloista.6 Oikeuskirjallisuudessa on tulkittu, tosin ei kuitenkaan täysin rii-
dattomasti, että varojen erillään pitämistä koskevan vaatimuksen vuoksi epäitsenäisen 
säätiön varat olisivat suojassa varojen saajan sellaisilta velkojilta, joiden saaminen ei ole 
syntynyt tällaisten varojen hoidossa. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos 
esimerkiksi erillään pidettävän stipendirahaston varoja käytetään rahastoa hallinnoivan 
saajatahon omiin tarkoituksiin, varojen saaja tai tämän edustaja syyllistyy rangaistavaan 
 

                                                 
 
2 Kivimäki-Ylöstalo. Suomen siviilioikeuden oppikirja. Porvoo 1964, s. 176, ja KILA 1334/1995. 
3 KILA 1334/1995. 
4 Perälä & Perälä. Yhdistyksen ja säätiön talous, kirjanpito ja verotus. WsoyPro 2006, s. 166. 
5 Aro, 1971, s. 55, ja Säätiölaitoskomitean mietintö, Helsinki 1975, s. 42. Ks. myös Pykäläinen – Syrjä-
nen. Säätiön tehokkuus, Corporate governance – säännösten vaikutuksesta säätiön tarkoituksen tehokkaa-
seen toteuttamiseen, 2007, s. 98, Ilmanen & al, Säätiöhakemisto. Suomen Kulttuurirahasto 1977, s. 7, 
sekä Hovi. Säätiövarallisuuden suoja. 2005, s. 42.  
6 Kivimäki – Ylöstalo toteavat epäitsenäisten säätiöiden yhteydessä, että säätiövaroja, mikäli ne voidaan 
esimerkiksi pankkiin talletettuina tai velaksi annettuina erottaa saajan muusta omaisuudesta, ei voida 
ulosmitata saajan veloista, jotka eivät ole syntyneet omaisuuden hoidosta (vanha UL 4:9 § 2 mom), eikä 
säätiöomaisuus kuulu saajan konkurssipesään. Jos omaisuuden saaja käyttää säätiövaroja omiin tarkoituk-
siinsa, syyllistyy hän rangaistavaan tekoon, [”tavallisesti epärehellisyyteen (vanha RL 38:1)”, nykyisin 
luottamusaseman väärinkäyttöön RL 36:5]. Säätäjällä, hänen perillisillään ja sillä henkilöllä (esim etuoi-
keutetulla stipendinsaajalla), jonka etua sääde koskee, on valta myös kanteella vaatia oikaisun tekemistä 
(Suomen siviilioikeuden oppikirja, 1964, s. 176–177, jossa kirjoittajat viittaavat myös KKO 1933 II 14). 
Ks. myös Aro, 1971, s. 289–290. Hovi toteaa, että oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu myönteisesti 
kysymykseen omaisuuden erillisyydestä ja siitä jääkö säätiöomaisuus fidusiaarin omaisuuteen kohdistu-
van eksekuution sekä fidusiaarin konkurssipesän ulkopuolelle. Omaisuuden hoitajan disponointivallan 
hoidettavaan omaisuuteen tulee tällöin olla rajoitettu epäitsenäisen säätiön perustajan määräyksellä (Sää-
tiövarallisuuden suoja, 2005, s. 41–42). Ks myös Aro, 1971, s. 59–62. 



 

 

23 
 

tekoon. Nämä kannanotot eivät koske sellaisten muiden määrättyyn tarkoitukseen saatu-
jen rahastojen omaisuutta, joiden osalta ulkopuolinen omaisuuden luovuttaja ei ole edel-
lyttänyt, että omaisuus pidetään erillään saajan muusta omaisuudesta.7  
 
Epäitsenäinen säätiö ei edellytä oman organisaation luomista säätiövarallisuuden hoitoa 
varten.8 Yleisistä oikeusperiaatteista seuraa, että epäitsenäiset säätiöt ja muut määrätar-
koitukseen käytettävät rahastot eivät voi saada nimiinsä oikeuksia ja tehdä sitoumuksia, 
eivätkä kantaa ja vastata. Rahaston varojen vastaanottaja määrää saadusta omaisuudesta 
ja käyttää sitä koskevaa puhevaltaa omissa nimissään ja vastaa epäitsenäisen säätiön ja 
rahaston puolesta tehdystä toimesta aiheutuneesta velasta tai muusta velvoitteesta kuin 
omasta velastaan.9  
 
Määrätarkoitukseen käytettävään rahastoon sovelletaan sillä mahdollisesti olevia sään-
töjä ja muita sen perustamista koskevia määräyksiä, yleisiä jäämistö- ja sopimusoikeu-
dellisia oikeusperiaatteita sekä muuta epäitsenäisen säätiön ja rahaston varoja ja niillä 
harjoitettua toimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Esimerkiksi epäitsenäisen säätiön kirjan-
pitoon, tilinpäätökseen, toimintakertomukseen ja tilintarkastukseen sovellettaneen läh-
tökohtaisesti säätiön varat vastaanottaneeseen sovellettavia säännöksiä.10 Toisaalta 
epäitsenäisestä säätiöstä on voinut laatia tietyin ehdoin erillisen tilinpäätösinformaation, 
jos se on ollut tarpeen oikean ja riittävän kuvan antamiseksi epäitsenäisen säätiön varat 
vastaanottaneen kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta 
(kirjanpitolain 3 luvun 2 §).11  
 
Kirjanpitoasetuksen mukaan aatteellisen yhteisön ja säätiön on ilmoitettava taseessa 
erikseen sellaiset varat tai sellaisen pääoman, joiden käyttöä on rajoitettu erityismää-
räyksin (KPA 1 luvun 6 §:n 4 momentti). Taseessa omana ryhmänään on ilmoitettava 
erillään hoidettavat varat (KPA 1 luvun 6 §:n 5 momentti). Kirjanpitolautakunnan mu-
kaan jälkimmäistä momenttia sovelletaan omakatteisiin rahastoihin ja edellisenä mainit-
tua kaikkiin sidottuihin rahastoihin (KILA 188/2012). 
 
                                                 
 
7 Näin Kivimäki – Ylöstalo, m.t.s. 93, ja Aarne Rekola, Tulo ja omaisuusverolaki, 1947, s. 45. Yleisten 
esine-, insolvenssi- ja ulosotto-oikeudellisten periaatteiden mukaista olisi, että epäitsenäisen säätiön varat 
eivät olisi käytettävissä niiden saajan muiden velkojen maksun konkurssissa ja ulosotossa, jos ulkopuoli-
nen on luovuttanut varat määrätarkoitukseen, varat pidetään erillään saajan muista varoista sekä saajan 
kirjanpidossa että ulospäin havaittavalla tavalla.  
8 Kivimäki – Ylöstalo. Suomen siviilioikeuden oppikirja. Porvoo 1964, s. 176. 
9 Ks. oikeushenkilöllisyydestä sekä säätiötä hoitavan henkilön asemasta Aro, Pirkko-Liisa, Säätiön lak-
kauttamisen edellytykset, Defensor Legis -julkaisussa vuonna 1970 julkaistu artikkelisarja, Helsingin 
yliopiston yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja C 5, Hämeenlinna 1970, (Aro 1970), s. 56 ss. 
10 Oikeuskirjallisuudessa on erilaisia kantoja sen suhteen, sovelletaanko epäitsenäiseen säätiöön analogi-
sesti säätiölain säännöksiä. Esimerkiksi Aro on ollut sitä mieltä, että vaikka epäitsenäiset säätiöt jäävät 
voimassa olevan säätiölain soveltamisen ulkopuolelle, on niiltä kirjallisuudessa katsottu kuitenkin voivan 
edellyttää toimimista tiettyjen yksityisoikeudellisten yleisten periaatteiden mukaisesti. Aro on todennut, 
että mitä yksityisoikeudellisempia säätiölain säännökset ovat, sitä todennäköisemmin niitä voidaan sovel-
taa myös epäitsenäisiin säätiöihin (Aro, 1971, s.66). 
11 Esimerkiksi tilikausia 1996–2006 koskeneen päätöksen perusteella suomalainen rekisteröity yhdistys, 
jolla oli epäitsenäisiä rahastoja, sai luvan antaa rahastoista tilinpäätösinformaation erillisen tilinpäätöksen 
avulla, mikäli sen omassa tuloslaskelmassa esitetään rahastojen tuotot ja kulut tai tulos ja sen taseessa 
esitetään rahastojen varat, velat, oma pääoma ja tulos omina nimikkeinään ja mikäli rahastojen erillinen 
tilinpäätös liitetään hakijan tilinpäätökseen (KILA 1423/1996). 



 

 

24 
 

Oikeuskirjallisuudessa on erilaisia kantoja säätiölain soveltamisesta epäitsenäisiin sääti-
öihin ja rahastoihin.12 Määrätarkoitukseen käytettävää rahastoa koskevista säännöistä, 
muista määräyksistä ja yleisistä oikeusperiaatteista voi seurata, että rahastoon sovelle-
taan käytännössä sellaisia sitä hallinnoivaa tahoa, kuten rekisteröityä säätiötä, koskevia 
säännöksiä ja määräyksiä, joista rahaston säännöissä voitaisiin tehokkaasti määrätä. 
 
Määrätarkoitukseen käytettävän rahaston hallinto voidaan järjestää säätiölain säännök-
sistä riippumatta. Säätiölain säännösten rajoittamatta on määrätarkoitukseen varatun ra-
haston perustajan asiana vapaasti ratkaista, laaditaanko tuolle rahastolle säännöt, samoin 
kuin mistä asioista niissä määrätään. Käytännössä rahaston hallinto on yleensä järjestet-
ty siten, että rahaston sääntöjen, testamentin tai muiden määräysten perusteella rahastol-
la on oma hallintoelin, joka päättää rahaston asioista tai tekee ehdotuksia rahaston varat 
omistavalle taholle. Kolmas vaihtoehto on, että rahastolla ei ole omaa hallintoelintä, jol-
loin rahaston varat omistava taho päättää itsenäisesti rahaston asioista. Tällaisen rahas-
ton hallinto voidaan järjestää myös siten, että rahaston sääntöihin, testamenttiin tai 
muuhun määräykseen perustuva toimielin ainoastaan valvoo tai seuraa rahaston varain-
hoitoa ja varojen käyttöä ja rahaston varojen saaja päättää täysin itsenäisesti varojen 
hoidosta ja käyttämisestä. 
 
Käytännössä epäitsenäisiä säätiöitä ja rahastoja hallinnoivat muun muassa rekisteröidyt 
säätiöt ja yhdistykset, yhtiöt, rahoituslaitokset, yliopistot ja oppilaitokset, kunnat, seura-
kunnat ja muut julkisoikeudelliset yhteisöt. 
 
 
 
1.2.4 Julkisoikeudelliset säätiöt 
 
Säätiölaki ei koske niin sanottuja julkisoikeudellisia säätiöitä (SäätiöL 29 §). Oikeuskir-
jallisuudessa julkisoikeudellisiksi säätiöiksi on katsottu sellaiset oikeussubjektit, jotka 
ovat enemmän määrätarkoitukseen osoitettuja omaisuusmassoja kuin yhteisöjä ja jotka 
huolehtivat jonkin julkisen tehtävän hoitamisesta. Tällaisina on pidetty muun muassa 
Suomen Pankkia ja Kansaneläkelaitosta. Julkisoikeudellisen säätiötä ei ole määritelty 
julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä koskevassa lainsäädännössä, joten käytännössä 
vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa julkisoikeudellisina säätiöinä pidetyt yksiköt ovat 
vuonna 2000 voimaan tulleen uuden perustuslain mukaisia julkisoikeudellisia laitoksia. 
 
Säätiölain ulkopuolelle jäävät myös lakisääteisen työeläketurvan toimeenpanossa mer-
kittävältä osin vastaavat eläkesäätiöt, joihin sovelletaan eläkesäätiölakia (1774/1995). 
Rahoitusalan yrityksistä rakenteeltaan säätiön kaltaisia ovat säästöpankit, joihin sovelle-
taan säästöpankkilakia (1502/2001). 
 
 
                                                 
 
12 Ks. Aro 1971, s. 66: Mitä yksityisoikeudellisempia säätiölain säännökset ovat, sitä todennäköisemmin 
säätiölakia voidaan soveltaa myös epäitsenäisiin säätiöihin. Vrt. Hovi, Risto, Säätiövarallisuuden suoja, 
2005 (Hovi 2005), s. 42, joka suhtautuu Aron kantaan kriittisesti. Halila toteaa, että fidusiaarista oikeus-
tointa ja modusta koskevat opit tulevat sovellettaviksi säätiöoikeudessa, ja niillä on erityistä merkitystä 
epäitsenäisten säätiöiden juridiikassa (Säätiöoikeuden tutkimuskysymyksiä. LM 1/1998, s.25). 



 

 

25 
 

1.3 Rekisteröityjen säätiöiden käytäntö 
 
 
1.3.1 Säätiöiden lukumäärän kehitys 
 
Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisterissä oli tammikuun 2013 lopussa 2850 sää-
tiötä. Näistä 192 oli sellaisia, joiden hallitus on rekisteröity viimeksi ennen vuotta 2000, 
ja yhteensä 38 säätiötä ei ole antanut vuosiselvitystä vuosina 2010 ja 2011. Viimeksi 
sanottu osoittaa, että osassa säätiöistä hallituksen kokoonpano on hyvin pitkäikäinen ja 
täysin toimimattomia säätiöitä näyttää olevan varsin vähän. Vuoden 2012 lopussa kaup-
parekisteriin oli merkitty 31 säätiötä. Rekisteröidyt säätiöt ovat keskimäärin varsin nuo-
ria. Ennen vuotta 1987 perustettuja edelleen rekisteröityjä säätiöitä on 1533 kappaletta 
(54 %) ja sen jälkeen rekisteröityjä edelleen toimivia säätiöitä on 1308 kappaletta 
(46 %). Vuosina 2005–2011 on vuosittain rekisteröity keskimäärin noin 40 säätiötä, 
vuonna 2011 rekisteröitiin 43 säätiötä ja vuonna 2012 29 säätiötä.   
 
Kaikkiaan säätiörekisteriin on rekisteröity vuodesta 1930 lähtien 3948 säätiötä (vuoden 
2011 lopussa). Osa säätiörekisteristä poistetuista säätiöistä on lakkautettu, osa on sulau-
tunut toiseen säätiöön ja osa on saanut nimenmuutoksen johdosta uuden säätiörekisteri-
numeron. Säätiöiden perustaminen on ollut suosittua erityisesti kolmella viimeksi päät-
tyneellä vuosikymmenellä, jolloin perustettiin hieman yli puolet yhä toimivista säätiöis-
tä. 
 
 
 
1.3.2 Säätiöiden toimintamuodot, varallisuus, tulot ja varojen 

käyttö  
 
Säätiökentän varallisuus painottuu suurimpiin säätiöihin. Säätiörekisteriin tulleiden 
vuosi-ilmoitusten perusteella säätiöiden yhteenlaskettu taseiden loppusumma oli vuonna 
2010 yhteensä 11,35 miljardia euroa. Vuonna 2010 säätiörekisteriin tilinpäätöstiedot 
toimittaneista säätiöistä taseen mukaan yli 10 miljoonan omaisuus oli 188 säätiöllä, yli 
miljoonan omaisuus 895 säätiöllä ja noin puolella säätiöistä taseen loppusumma alitti 
500 000 euroa. Taseella mitaten pienimpien säätiöiden neljänneksen omaisuus oli kes-
kimäärin noin 60 000 euroa säätiötä kohden.13   
 
Säätiötoiminnan laajuus ja merkitys eri aloilla vaihtelee. Huomattava osa säätiövaralli-
suudesta on koulutus- ja tutkimustarkoitusta edistävillä säätiöillä. Samoin asumista ja 
kehittämistä, kulttuuria ja harrastusta sekä sosiaalipalveluja edistävät säätiöt ovat usein 
huomattavan suuria varallisuudeltaan. Sen sijaan muun muassa hyväntekeväisyys- ja 
vapaaehtoistoimintaa, uskonnollista toimintaa, kansainvälistä toimintaa tai ammatti- ja 

                                                 
 
13 Vuoden 2010 tilinpäätöstietojen mukaan 18 säätiössä omaisuuden tasearvo oli yli 100 miljoonaa euroa, 
16 säätiössä 50–100 miljoonaa euroa, 154 säätiössä 10–50 miljoonaa euroa, 141 säätiössä 5-10 miljoonaa 
euroa, 566 säätiössä 1–5 miljoonaa euroa, 313 säätiössä 500 000 – miljoona euroa ja 721 säätiössä 
100 000–500 000 euroa. 



 

 

26 
 

elinkeinotoimintaa harjoittavat säätiöt edustavat suhteellisen pientä osuutta säätiökentän 
varallisuudesta (OMSO 47/2012).  
 
Säätiöiden vuosittaiset tulot vaihtelevat huomattavasti. Vuonna 2010 kahdeksan säätiön 
sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuottojäämä14 ylitti 10 miljoonaa euroa ja kahdeksan-
kymmenen säätiön tuottojäämä miljoona euroa. Toisaalta noin 450 säätiön sijoitus- ja 
rahoitustoiminnan tuottojäämä oli 10 000–100 000 euroa ja noin 500 säätiön tuottojää-
mä 1–10 000 euroa. Varainhankinnan tuottojäämä15 vuonna 2010 oli yli 10 miljoonaa 
euroa vain yhdessä säätiössä ja yli miljoona euroa viidessätoista säätiössä. Varainhan-
kinnan tuottojäämä oli 10 000–100 000 euroa hieman yli sadassa ja 1–10 000 euroa va-
jaassa 200 säätiössä. Varsinaisen toiminnan tuottojäämä16 ylitti 10 miljoonaa euroa kah-
dessa säätiössä ja miljoona euroa yhdeksässätoista säätiössä vuonna 2010. Varsinaisen 
toiminnan tuottojäämä oli 10 000–100 000 noin 200 säätiössä ja 1–10 000 euroa vajaas-
sa 200 säätiössä. 
 
Säätiöiden varojen käyttöä kuvaavien menojen vaihteluväli on vastaavasti suuri. Kym-
menen suurimman apurahoja jakavan säätiön säätiökohtainen jaettujen apurahojen kes-
kiarvo vuonna 2010 oli vajaat kymmenen miljoonaa euroa. Sadan suurimman osalta 
vastaava määrä oli reilut kaksi miljoonaa euroa. Kaikkien vuonna 2010 apurahoja jaka-
neiden 1364 säätiön jakamasta määrästä laskettu säätiökohtainen keskiarvo oli vajaat 
200 000 euroa. Alle 50 000 euroa apurahoja jakoi noin tuhat säätiötä. Vastaavasti kym-
menen suurimman laitossäätiön varsinaisten toiminnan kulujen säätiökohtainen keskiar-
vo vuonna 2010 oli yli 86 miljoonaa euroa ja sadan suurimman säätiökohtainen kes-
kiarvo yli 17 miljoonaa euroa17. Kaikkien varsinaisen toiminnan kuluja vuonna 2010 
ilmoittaneiden säätiöiden osalta varsinaisen toiminnan kulujen säätiökohtainen keskiar-
vo oli noin miljoona euroa. Valtaosalla säätiöistä varsinaisen toiminnan kulut olivat kui-
tenkin alle 100 000 euroa. 
 
Yksityiskohtaisempi selvitys säätiöiden varallisuudesta, tuotoista ja varojen käytöstä on 
oikeusministeriön julkaisussa ”Säätiölainsäädännön uudistaminen. Selvitys kansallisten 
säätiöiden säännöistä ja käytännöistä” (OMSO 47/2012,  
http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1354109655883/Files/
Saatiolainsaadannon_uudistaminen.pdf ). 
 
 
 
1.3.3 Säätiöiden sääntökäytäntö 
 
Säätiölain uudistamista varten oikeusministeriö laati selvityksen Patentti- ja rekisterihal-
lituksen säätiörekisteriin merkittyjen säätiöiden sääntökäytännöistä. Sääntökäytäntöä 
koskeva selvitys perustuu rekisteriviranomaisen toimittamiin poimintatietoihin muun 
 

                                                 
 
14 Tuottojäämä on sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuottojen ja kulujen erotus. 
15 Tuottojäämä on varainhankinnan tuottojen ja kulujen erotus.  
16 Tuottojäämä on varsinaisen toiminnan tuottojen ja kulujen erotus. 
17 Käytännössä vastaavia sosiaali- ja terveyspalveluita tarjotaan merkittävämmin yhdistysmuodossa. 



 

 

27 
 

muassa säätiöiden tilinpäätöstiedoista, hallituksen jäsenmääristä ja rekisteröintiajankoh-
dista sekä yhteensä 937 säätiön säännöistä kerättyihin tietoihin. Selvitys on oikeusmi-
nisteriön internetsivuilla (OMSO 47/2012  
http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1354109655883/Files/
Saatiolainsaadannon_uudistaminen.pdf ).  
 
Selvityksen perusteella rekisteröityjen säätiöiden ensisijaisena sääntömääräisenä tarkoi-
tuksena on yleisimmin kulttuuri- ja harrastustoiminnan (24 % oikeusministeriön sääntö-
käytäntöjä koskevan selvityksen otantaan kuuluneista 937) sekä koulutus- ja tutkimus-
toiminnan (26 %) harjoittaminen. Kolmanneksi yleisimmin säätiön tarkoitus liittyy so-
siaalipalveluiden tuottamiseen (15 %). Seuraavaksi yleisimmät tarkoitukset liittyvät 
asumisen ja kehittämisen (7,5 %) sekä ammatti- ja elinkeinotoiminnan (6,7 %) edistä-
miseen. Harvalukuisempina osuuksina erottuvat myös terveydenhuoltoa (4,6 %), kansa-
laistoimintaa ja edunvalvontaa (2,8 %), hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoistoimintaa 
(3,5 %), kansainvälistä toimintaa (1,1 %) ja uskonnollista toimintaa (2,1 %) harjoittavat 
tai edistävät säätiöt.  
 
Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisteristä saadun tiedon mukaan yhteensä 2079 
säätiön hallituksesta on ilmoitettu kiinteä jäsenmäärä (75 % kaikista säätiöistä joiden 
osalta jäsenmäärätieto on saatavilla). Selvästi suosituimpia ovat viisi- ja kuusijäseniset 
hallitukset, joiden lisäksi on myös huomattava määrä kolme- ja seitsemänjäsenisiä halli-
tuksia. Hallituksen kiinteät jäsenmäärät vaihtelevat kolmesta aina 25 jäsenen hallituk-
siin. Säätiön taseen loppusumman ja hallituksen kiinteän jäsenmäärän välillä ei ole sel-
vää yhteyttä. Alle viisijäseniset hallitukset ovat kuitenkin harvinaisia taseen loppusum-
malla mitaten suurimmissa säätiöissä. Hallituksen jäsenmäärä on ilmoitettu liukumana 
698 (25 %) säätiössä. Näin ilmoitetut hallituksen jäsenmäärät vaihtelevat kolmen (3) ja 
kahdenkymmenenneljän välillä (24). Hallituksen jäsenmäärä on ilmaistu liukumana 
melko tasaisesti erilaisia tarkoituksia toteuttavien ja taseen loppusummalla mitaten eri 
kokoisten säätiöiden säännöissä. 
 
Sääntökäytännössä säätiön hallituksen nimittämisen osalta voidaan erottaa toisistaan 
kolme perusratkaisua. Yleisintä on, että säätiön hallitus täydentää itse itseään. Tätä tar-
koittava sääntömääräys on yhteensä 409 säätiön (44 % prosenttia otantaan kuuluvista 
säätiöistä) säännöissä. Toiseksi hallituksen valinta on voitu osoittaa säätiössä mahdolli-
sesti valittavalle valtuuskunnalle (yhteensä 193 säätiötä; 21 %). Kolmanneksi säätiön 
hallituksen nimeämiseen voidaan säännöissä oikeuttaa jokin säätiön ulkopuolinen taho, 
kuten erillinen yhdistys (312; 33 %), yhtiö (66; 7 %), luonnollinen henkilö (56; 6 %) 
taikka kunta tai kuntayhtymä (158; 17 %). Nimeämisoikeuden jakaminen useamman 
ulkopuolisen tahon kesken esiintyy 213 otantaan kuuluvan säätiön säännöissä ja 235 
säätiön säännöissä on mainittu vain yksi ulkopuolinen nimeäjä. Sääntökäytäntö vaihte-
lee myös sen suhteen, nimeääkö ulkopuolinen/ulkopuoliset kaikki hallituksen jäsenet 
(323) vai onko nimeämisoikeus jaettu ulkopuolisen ja säätiön oman toimielimen (halli-
tus, valtuuskunta) kesken (125). Ulkopuolisen tahon nimeämisoikeudesta on määrätty 
melko tasaisesti taseen loppusummalla mitaten kaiken kokoisten säätiöiden säännöissä. 
Sen sijaan säätiön valtuuskunnan oikeus hallituksen jäsenten nimeämiseen on yleisempi 
taseen loppusummalla mitaten suurimpien säätiöiden osalta. Oikeusministeriön säätiöil-
le osoittaman kyselyn vastaajista 43 % ilmoitti, että säätiön perustaja tai joku perustajis-
ta nimeää hallitukseen yhden tai useamman jäsenen.  



 

 

28 
 

Suurimmassa osassa otantaan kuuluvista säätiöistä (737; 79 %) hallituksen jäsenet vali-
taan kiinteiksi, ennalta määrätyiksi, toimikausiksi. Näin menetellään yleensä riippumat-
ta siitä, kuka säätiön hallituksen jäsenet nimittää. Toimikausien pituuksista vuosi (134), 
sekä kaksi (163), kolme (295) ja neljä (102) vuotta ovat selvästi yleisimmät. Pidempiä-
kin toimikausia on (mm. 5 ja 6) vuotta, joskin selvästi harvemmin. Säännöissä määrätty 
toimikausi on keskimäärin 2,7 vuotta. Hallituksen jäsenten toimikausien porrastaminen 
on sääntökäytännössä melko yleistä. Erilaisilla porrastamista koskevilla sääntömääräyk-
sillä pyritään hallituksen toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen siten, että kaikkien halli-
tuksen jäsenien sijaan vain osa jäsenistä vaihtuu kerrallaan. Esimerkiksi hallituksen 
kaikkiin jäseniin kolmen vuoden toimikautta soveltavassa säätiössä vuosittain kolman-
nes hallituksen jäsenistä on erovuorossa. Kiinteän toimikauden määrittelyn sijaan (89) 
tai ohella (88) säätiön säännöissä on voitu määrätä hallituksen jäsenen toimikausi ennal-
ta määrittelemättömäksi ajaksi. Tätä tarkoittava sääntömääräys löytyy yhteensä 177 
otantaan kuuluvan säätiön säännöistä (19 % kaikista otantaan kuuluvista säätiöistä). 
Yleisintä on määrätä elinikäisestä (109) tai jäsenen eroon päättyvästä (90) toimikaudes-
ta. Toisaalta hallituksen jäsenyyden on säännöissä voitu määrätä päättyvän tietyn eläke-
iän saavuttamisen jälkeen tai määrätyn muun tehtävän päättyessä. Tarkasteltaessa sään-
tökäytännön kehitystä voimassa olevien sääntöjen rekisteröintiajankohdan mukaisessa 
järjestyksessä voidaan selvästi huomata kiinteiden toimikausien yleistyminen nykyhet-
keä kohti. Ennalta määrätyt kiinteät toimikaudet ja muuten määritellyt toimikaudet ovat 
keskimäärin yhtä yleisiä niin taseen loppusummalla mitaten suurempien, kuin pienem-
pien säätiöiden kohdalla. 
 
Toimikausia ja valitsemistapaa koskevien sääntömääräysten lisäksi hallituksen kokoon-
panoon on käytännössä pyritty ennalta vaikuttamaan myös eräiden muiden sääntömää-
räysten kautta. Hallituspaikkojen vaihtuvuuteen liittyen on voitu rajoittaa hallituksen 
jäsenten peräkkäisten kiinteiden toimikausien enimmäismäärää. Tällaiset sääntömäärä-
ykset ovat kuitenkin kovin harvinaisia (46; 5 %). Sääntökäytäntö näyttää kuitenkin vii-
me aikoina kehittyneen siten, että toimikausien enimmäismäärän rajoittaminen sään-
nöissä on aiempaa suositumpaa. Yhteensä 77 säätiön (8 %) hallituksen jäsenenä toimii 
sääntömääräisesti muun yhtiön, yhdistyksen tai laitoksen hallituksen jäsen. Huomatta-
vasti yleisempää sen sijaan on, että säätiön säännöissä on asetettu kelpoisuusedellytyk-
siä hallituksen jäsenille (319; 34 %). Edellytysten luonteesta riippuen ne voivat koskea 
joko kaikkia tai vain osaa hallituksen jäsenistä. Hallituksen jäsenen ikää koskeva kel-
poisuusedellytys on käytännössä melko yleinen. Tietylle alueelle kohdistuvaa tai ni-
menomaisesti tietyn alueen kehittämistä tarkoittavaa toimintaa harjoittavien säätiöiden 
osalta hallituksen jäsenille on asetettu myös asuinpaikkaan liittyviä vaatimuksia. Lisäksi 
erityisesti kulttuuri- ja tieteellistä tarkoitusta toteuttavien säätiöiden kohdalla jäseniltä 
on voitu edellyttää säätiön erityisalaan liittyvää 
asiantuntemusta. 
 
Hallituksen säätiölain mukaista yleistoimivaltaa säätiön asioiden hoitamisessa tarkoitta-
va sääntömääräys sisältyy lähes poikkeuksetta otantaan kuuluvien säätiöiden sääntöihin 
(97 %). Itseään täydentävien hallituksien (409; 44 %) tehtävien määrittelyn yhteydessä 
esiintyy hallituksen jäsenien nimeäminen. Verrattaessa tätä lukua hallituksen puheen-
johtajiston valintaa koskeviin tietoihin, huomataan että hallituksen puheenjohtajan 
(723; 77 %) ja/tai varapuheenjohtajan (758; 81 %) valintakuuluu hallitukselle usein 
myös silloin, kun hallituksen jäseniä nimetään valtuuskunnan tai ulkopuolisen toimesta. 



 

 

29 
 

Säätiön tilintarkastajan valitseminen kuuluu hallituksen sääntömääräisiin tehtäviin 598 
säätiössä (64 %). Henkilöstön ottaminen (ja erottaminen) määrätään hallituksen tehtä-
väksi 712 säätiössä (76 %). Henkilöstön ottamiseen liittyen säännöissä on voitu mainita 
erityisesti asiamiehen, rahastonhoitajan tai hallituksen ulkopuolelta valittavan sihteerin 
ottamisesta. Hallituksen jäsenille, säätiön toimihenkilöille tai tilintarkastajille maksetta-
vista palkkioista päättäminen kuuluu nimenomaisen sääntömääräyksen nojalla hallituk-
selle 329 säätiössä (35 %). 
 
Yhteensä 634 säännöissä (68 %) toimintasuunnitelman ja/tai talousarvion laatiminen 
mainitaan hallituksen tehtävien määrittelyn yhteydessä. Tilinpäätöksen laatiminen, hy-
väksyminen tai vahvistaminen puolestaan esiintyy hallituksen sääntömääräisenä tehtä-
vänä 753 kertaa (80 %). Hallituksen sisäisen työjärjestyksen (22; 2 %) ja säätiön toimin-
tastrategian (19; 2 %) vahvistamiseen otetaan sääntötasolla kantaa otannan laajuuteen 
nähden hyvin harvoin. Säätiön varojen jakamiseen (avustukset, apurahat, stipendit, pal-
kinnot) liittyvä päätöksenteko on nimenomaisen sääntömääräyksen nojalla todettu kuu-
luvan hallitukselle 60 säännöissä (6 %). Osassa näistä mainitaan lisäksi apurahojen käy-
tön valvominen. Yhteensä 656 säätiössä (70 %) sääntöjen muuttaminen on sääntömää-
räisesti hallituksen tehtävä. Säätiön lakkauttamisesta ja sulautumisesta puolestaan päät-
tää hallitus 635 sääntöjen (68 %) mukaan. 
 
Otantaan kuuluvista säätiöistä yhteensä 219 (23 %) on sääntöjen mukaan valtuuskunta 
(näistä kolmen säätiön säännöissä valtuuskunnan nimeäminen on tosin jätetty säätiön 
hallituksen harkinnan varaan). Sääntökäytännön kehittymistä seurattaessa voidaan ha-
vaita valtuuskunnallisia säätiöitä esiintyvän melko tasainen määrä kaikkina aikoina pe-
rustetuissa säätiöissä. 2000-luvulla on hallinnon yksinkertaistamiseksi ja tosiasiallisen 
toimivuuden turvaamiseksi sääntömuutoksin poistettu jonkin verran valtuuskuntia van-
hoista säätiöistä. Käytännössä valtuuskunnat ovat yleisempiä taseella mitattuna suu-
rimmissa säätiöissä.18 Valtuuskuntien jäsenmäärä vaihtelee säätiöiden kesken viidestä 
(5) viiteenkymmeneenkuuteen (56). Valtuuskunnan kiinteästä jäsenmäärästä on määrät-
ty 131 säännöissä. Näistä laskettu jäsenmäärän keskiarvo on 16. Jäsenmäärää koskeva 
liukumasäännös löytyy 82 säätiön säännöistä (jäsenmäärän vaihteluväli 6–120).  
 
Valtuuskuntiin liittyvä sääntökäytäntö on enimmäkseen melko yhtenäistä eikä se otan-
nan aikajänteen puitteissa näytä merkittävästi muuttuneen. Mikäli säännöissä on määrät-
ty valtuuskunnasta, nimeää se useimmiten (193; 88 % valtuuskunnallisista säätiöistä) 
säätiön koko hallituksen tai jäseniä hallitukseen. Hallituksen jäsenille maksettavista 
palkkioista päättäminen määrätään valtuuskunnan tehtäväksi yhteensä 125 (57 % val-
tuuskunnallisista säätiöistä) säännöissä. Tätä koskevan nimenomaisen maininnan puut-
tuminen selittyy usein sillä, että sääntömääräisesti hallituksen jäsenille ei makseta palk-
kiota tai palkkio määräytyy kuntien tai valtion hallinnossa maksettavia kokous- ja muita 
palkkioita vastaavasti. Tilintarkastajan valinta kuuluu valtuuskunnan sääntömääräisiin 
tehtäviin yhteensä 200 säätiössä (91 % valtuuskunnallisista säätiöistä). 
 
                                                 
 
18 Niistä sääntökäytännön tarkastelemiseksi toteutettuun otantaan kuuluvista säätiöistä, joiden taseen lop-
pusumma ylitti 10 miljoonaa euroa, 35 %:lla oli sääntöjen mukaan valtuuskunta. Säätiöistä, joiden taseen 
loppusumma oli 500 000–10 000 000 euroa, noin 24 %:lla ja alle 500 000 euron taseen omaavista sääti-
öistä noin 14 %:lla oli valtuuskunta. 



 

 

30 
 

Säätiön toimintasuunnitelman ja/tai talousarvion vahvistaminen määrätään valtuuskun-
nan tehtäväksi yhteensä 183 (84 % valtuuskunnallisista säätiöistä) säännöissä. Tilinpää-
töksen vahvistaminen puolestaan kuuluu sääntökäytännössä vielä laajemmin valtuus-
kunnalle; 205 säännöissä (94 % valtuuskunnallisista säätiöistä) määrätään valtuuskun-
nan tehtäväksi säätiön tilinpäätöksen vahvistaminen. Säätiön sääntöjen muuttaminen on 
määrätty valtuuskunnan tehtäväksi 202 säätiössä (92 % valtuuskunnallisista säätiöistä; 
vastaavasti sääntöjen muuttaminen 17 kertaa hallituksen tehtävä). Säätiön sulautumises-
ta ja/tai lakkauttamisesta päättäminen mainitaan valtuuskunnan tehtävänä 195 säännöis-
sä (89 % valtuuskunnallisista säätiöistä; vain 13 kertaa valtuuskunnallisen säätiön halli-
tuksen tehtävissä). 85 säätiön (39 % valtuuskunnallisista säätiöistä) säännöissä mainit-
tiin nimenomaan valtuuskunnan sääntömääräiseksi tehtäväksi säätiön (hallituksen) toi-
minnan ohjaaminen/ valvonta. 
 
Yhteensä 119 valtuuskuntaa (58 % valtuuskunnallisista säätiöistä) täydentää itse itse-
ään. Siten valtuuskunnan täydentäminen ja puheenjohtajiston valinta mainitaan sään-
nöissä usein myös valtuuskunnan tehtävien yhteydessä. Muita huomattavia valtuuskun-
nan jäsenten nimeäjiä ovat yhdistykset (94; 41 % valtuuskunnallisista säätiöistä) ja kun-
nat tai kuntayhtymät (62; 23 % valtuuskunnallisista säätiöistä).  
 
Yhteensä 484 otantaan. kuuluvan säätiön säännöissä on asiamiestä (toimitusjohtajaa, 
toiminnanjohtajaa, yliasiamiestä, isännöitsijää tms.) koskevia sääntömääräyksiä (52 % 
kaikista otantaan kuuluvista säätiöistä). Ajallisesti asiamiehen valintaa ja toimivaltaa 
koskevat sääntömääräykset ovat tasaisessa kasvussa läpi otannan. Asiamiestä koskevien 
sääntömääräysten ja säätiön taseen loppusumman välillä on yhteys siten, että asiamiestä 
koskevat sääntömääräykset ovat yleisempiä taseen loppusummalla mitaten suurempien 
säätiöiden säännöissä 
 
Asiamiehen tehtävien ja toimivallan määrittelyn osalta kehitys on sekä uusien perustet-
tujen säätiöiden osalta, että rekisteröityjen sääntömuutosten seurauksena kulkenut kohti 
osakeyhtiölain määritelmän mukaista toimitusjohtajaa. Enenevissä määrin asiamiehen 
tehtäväksi on säännöissä määritelty säätiön juoksevan hallinnon hoitaminen (hallituksen 
ohjeiden mukaan) eli yhteensä 183 säätiön säännöissä (38 % asiamiestä käyttävistä sää-
tiöistä, erityisesti taseen loppusummalla mitattuna suurimmat säätiöt). Säätiön kirjanpi-
dosta ja/tai tilien hoitamisesta vastaamisen on nimenomaisesti mainittu kuuluvan asia-
miehen tehtäviin 17 säännöissä (4 % asiamiestä käyttävistä säätiöistä). Yhteensä 26 sää-
tiön (5 % asiamiestä käyttävistä säätiöistä) sääntöjen mukaan asiamiehen tehtäviin kuu-
luu muiden toimielinten päätösten täytäntöön paneminen. Taloutta ja hallintoa koskevi-
en päätösten valmistelu on määrätty asiamiehen tehtäväksi 34 säännöissä (7 % asiamies-
tä käyttävistä säätiöistä). Sääntökäytännössä nimenomaisesti asiamiehelle osoitettuja 
tehtäviä ovat, joskin otannan laajuuteen nähden kovin harvoin, myös hallituksen sihtee-
rinä toimiminen, henkilöstön ottaminen ja erottaminen sekä säätiön toiminnan johtami-
nen ja kehittäminen. Asiamiehen ohella myös muut säätiön toimihenkilöt on usein mai-
nittu säätiön nimen kirjoittamista koskevan sääntökohdan yhteydessä.  
 
Yhteensä 84 säätiössä (9 % kaikista otantaan kuuluvista/17 % asiamiestä käyttävistä 
säätiöistä) on sääntömääräisesti myönnetty asiamiehelle oikeus säätiön nimen kirjoitta-
miseen yksin. Selvästi yleisempää on, että säätiön asiamiehelle (mahdollisesti myös 
muulle toimihenkilölle, kuten hallituksen ulkopuolelta valittavalle sihteerille tai rahas-



 

 

31 
 

tonhoitajalle) määrätään sääntötasolla nimenkirjoitusoikeus käytettäväksi yhdessä toisen 
henkilön kanssa (233; 25 % kaikista otantaan kuuluvista säätiöistä). Varsinaisen nimen-
kirjoitusoikeuden myöntämisen sijaan säännöissä mainitaan usein hallituksen oikeudes-
ta valtuuttaa asiamies tai muu toimihenkilö säätiön nimen kirjoittamiseen. Hallitus voi 
sääntömääräisesti valtuuttaa asiamiehen tai toimihenkilön kirjoittamaan säätiön nimen 
yksin 66 otantaan kuuluvassa säätiössä (7 % kaikista otantaan kuuluvista säätiöistä). 
Nimenkirjoitusoikeuden myöntäminen hallituksen harkinnan mukaan käytettäväksi yk-
sin tai yhdessä toisen henkilön kanssa puolestaan mainitaan 95 säätiön säännöissä (10 % 
kaikista otantaan kuuluvista). Lisäksi hyvin yleinen on sääntömääräys, jonka mukaan 
säätiön hallituksen jäsen on oikeutettu kirjoittamaan säätiön nimen yhdessä hallituksen 
siihen valtuuttaman toimihenkilön kanssa. 
 
Yhteensä 250 säätiön säännöissä (27 % kaikista otantaan kuuluvista säätiöistä) on halli-
tuksen, valtuuskunnan ja asiamiehen lisäksi mainittu muiden toimielimien valitsemises-
ta. Nämä toimielimet ovat lähes yksinomaan hallituksen toimintaa tukevia ja sen pää-
töksiä valmistelevia. Sääntökäytännössä tällaisista mainitaan nimenomaisesti; työvalio-
kunnat (53), apurahatoimikunnat (10), tieteelliset/ taiteelliset toimikunnat (11), neuvot-
telukunnat (19), vaalilautakunnat (11) sekä säätiön varojen sijoittamiseen ja talouden-
hoitoon liittyvät toimikunnat (19). Säännöissä on voitu myös määrätä siitä, että hallitus 
voi tarvittaessa asettaa tilapäisiä tai pysyviä toimikuntia määräämiensä asioiden valmis-
telua varten. Oikeusministeriön säätiöille osoittamaan kyselyn vastaajista vajaa kolman-
nes (27 %) ilmoitti, että säätiössä toimii hallitusta avustavia toimikuntia, lautakuntia, 
valiokuntia tai vastaavia elimiä. Hallituksen yleistoimivaltaan kuuluvien asioiden osoit-
taminen sääntötasolla muille toimielimelle oli sääntökäytäntöä koskevan otannan puit-
teissa hyvin poikkeuksellista. 
 
Otantaan kuuluvien sääntöjen perusteella tilintarkastajan nimeäminen hallituksen toi-
mesta muodostaa pääsäännön (598; 64 % kaikista otantaan kuuluvista säätiöistä). Val-
tuuskunnan tehtäväksi tilintarkastajan valitseminen on osoitettu 199 kertaa (21 % kai-
kista otantaan kuuluvista säätiöistä). Ulkopuolisen tahon nimeämä tilintarkastaja tulee 
sääntömääräisesti olla 146 säätiössä (15 % kaikista otantaan kuuluvista säätiöistä). 
Sääntökäytäntö on ajan myötä kehittynyt siten, että hallitus nimeää säätiön tilintarkasta-
jan yhä useammin. Valtuuskunnallisissa säätiöissä valtuuskunnan nimeämisoikeus 
muodostaa pääsäännön, mutta valtuuskuntien määrä on otannan loppua kohden peruste-
tuissa säätiöissä hieman laskemaan päin. Säätiön valtuuskunnan nimeämä tilintarkastaja 
on yleisemmin taseen loppusummalla mitaten suuremmissa säätiöissä. Selkeä muutos 
näkyy kuitenkin siinä, että ulkopuolisen tahon tilintarkastajan nimeämisoikeus on otan-
nan loppua kohden perustetuissa säätiöissä harvinainen. 
 
 
 
1.3.4 Säätiöiden hallinto-, tilintarkastus ja tilinpäätöskäytäntö 
 
Oikeusministeriö selvitti tammi-maaliskuussa 2012 säätiöiden hallinto- ja tilinpäätös-
käytäntöjä ministeriön verkkosivuilla julkaistulla ja säätiöille osoitetulla kyselyllä. Ky-
selyyn vastasi yhteensä 684 säätiötä, joista 634 voitiin yhdistää patentti- ja rekisterihal-
litukselle toimitettuihin, säätiön taloutta kuvaaviin vuoden 2010 vuosi-ilmoituksiin (tu-
loslaskelma- ja tasetiedot).  



 

 

32 
 

Noin puolet kyselyyn vastanneista säätiöistä ilmoitti toteuttavansa tarkoitustaan apura-
hoja jakamalla. Lisäksi noin viidennes vastaajista ilmoitti säätiön toimintamuotojen liit-
tyvän tiedon tuottamiseen taikka koulutukseen, noin viidennes vastaajista ilmoitti sääti-
ön toimintamuotojen liittyvän kulttuurin edistämiseen sekä noin viidennes vastaajista 
ilmoitti säätiön toimintamuotojen liittyvän palveluiden tuottamiseen. Valtaosa kyselyyn 
vastanneista säätiöistä toimii vain Suomessa. Yhteistyötä muissa valtioissa olevien or-
ganisaatioiden kanssa harjoitti tai muuta toimintaa ulkomaille suuntasi ilmoittamansa 
mukaan vajaa viidennes kyselyyn vastaajista. 
 
Säätiöiltä kysyttiin, käyttävätkö ne taseessaan hankintahintoja vai käypiä arvoja kuvaa-
maan sijoitusomaisuutensa arvoa. Vajaa kolmannes (27 %) kysymykseen vastanneista 
säätiöistä ilmoitti käyttävänsä käypiä arvoja kuvaamaan sijoitusomaisuuden arvoa. 
Hankintahintoja puolestaan ilmoitti käyttävänsä suurin osa vastaajista (63 %). Niistä 
vastaajista, jotka ilmoittivat käyttävänsä hankintahintoja kuvaamaan sijoitusomaisuuden 
arvoa noin puolet (52 %) ilmoitti esittävänsä omaisuuden käyvän arvon määrän tilinpää-
töksen liitetiedoissa. Yhteensä 162 hankintahintoja käyttävää säätiötä (39 %) ilmoitti, 
että ne eivät esitä sijoitusvarallisuuden käyvän arvon määrää tilinpäätöksen liitetiedois-
sa. 
 
Kyselyn vastaajat olivat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että nykyisen tilinpäätösnor-
miston mukainen tuloslaskelma antaa oikean kuvan säätiön tarkoituksesta ja toiminnas-
ta. Samoin kyselyn vastaajat katsoivat lähes poikkeuksetta nykyisen tilinpäätösnormis-
ton mukaisesti laaditun taseen antavan oikean kuvan säätiön tarkoituksesta ja toiminnas-
ta. 
 
Yli viidennes kyselyyn vastanneista säätiöistä ilmoitti saaneensa vuonna 2010 varoja 
lahjoituksina ja/tai testamenteilla (tietoa ei ole käytettävissä kaikilta säätiöiltä). Valtiolta 
(mukaan lukien kaikki valtion viranomaiset ja laitokset, myös liikelaitokset) avustuksia 
vuonna 2010 ilmoitti saaneensa neljännes vastaajista. Viidennes vastaajista ilmoitti saa-
neensa vuonna 2010 avustuksia kunnalta. Vajaa viidennes vastaajista ilmoitti, että kunta 
tai valtio on ostanut palveluja säätiöltä tai sen tytäryritykseltä. 
 
Yli puolet kyselyyn vastanneista säätiöistä (60 %) ilmoitti säätiön hallituksen hoitavan 
säätiön sijoitustoimintaa. Vajaalla viidenneksellä vastaajista (18 %) oli oma muu toi-
mielin tai toimihenkilö, joka hoitaa säätiön sijoitustoimintaa. Noin viidennes (21 %) 
vastaajista ilmoitti säätiön sijoitustoiminnan ulkoistetun joko kokonaan tai osittain. Si-
joitustoimintansa ulkoistaneet säätiöt ilmoittivat useimmiten säätiön hallituksen valvo-
van säätiön ulkopuolista varainhoitajaa osana tavanomaista hallitustyöskentelyä. Toisi-
naan ulkoistetun sijoitustoiminnan valvonta oli osoitettu joko säätiön asiamiehelle tai 
erilliselle talousasioista vastaavalle valiokunnalle. Käytännössä säätiön varainhoitajan 
säännöllisestä raportointivelvollisuudesta sovitaan useimmiten osana sijoitustoiminnan 
ulkoistamista koskevaa varainhoitosopimusta. Sijoitustoiminnan organisointitavan ja 
säätiön taseen loppusumman sekä sijoitus- ja rahoitustoiminnan välillä on selvä yhteys 
siten, että sijoitustoiminnan ulkoistaminen tai osoittaminen erilliselle elimelle tai toimi-
henkilöille on yleisempää taseen loppusummalla sekä sijoitus- rahoitustoiminnan tuo-
toilla mitaten suuremmissa säätiöissä. Erityisesti taseella mitaten pienimpien säätiöiden 
osalta sijoitustoiminnan järjestäminen muuten kuin hallituksen hoitamana on harvinais-
ta. 



 

 

33 
 

Lain mukaan kaikissa säätiöissä on KHT- tai HTM-tilintarkastaja. 
 
Kyselyyn vastanneista säätiöistä 71 (10 % kyselyyn vastanneista) ilmoitti, että niillä on 
määräysvalta kiinteistöosakeyhtiössä ja 69 (10 %) säätiötä ilmoitti, että niillä on määrä-
ysvalta osakeyhtiössä. Asunto-osakeyhtiössä määräysvalta oli 53 vastaajalla (8 %) ja 
muussa yhtiössä määräysvalta 17 vastaajalla (2 %). Kiinteistöosakeyhtiöiden ja asunto-
osakeyhtiöiden osalta yleisintä oli, että säätiöllä oli määräysvalta yhdessä tai kahdessa 
yhtiössä. Osakeyhtiöiden osalta selvästi yleisintä oli määräysvalta vain yhdessä yhtiös-
sä. Eräillä säätiöillä oli kuitenkin määräysvalta yli kymmenessä osakeyhtiössä tai kiin-
teistöosakeyhtiössä. Yhteensä 55 säätiötä (42 % niistä, joilla määräysvalta) ilmoitti to-
teuttavansa tarkoitustaan määräysvallassaan olevan yhtiön tai muun yhteisön kautta. 
Näistä lähes kaikki ilmoittivat, että säätiön hallitus valvoo määräysvallassa olevan yhti-
ön toimivan säätiön tarkoituksen ja periaatteiden mukaisesti. Yleisin tapa järjestää sää-
tiön määräysvallassa olevan yhtiön toiminnan valvonta oli konserniyhteisöjen hallitus-
ten muodostaminen siten, että säätiön ja sen määräysvallassa olevan yhtiön hallitukset 
ovat kokonaan tai osittain samat. Toisinaan myös säätiön asiamies on säätiön määräys-
vallassa olevan yhtiön hallituksen jäsen. Useat vastaajat viittasivat myös osakkeenomis-
tajan oikeuksien käyttämiseen yhtiökokouksessa. Määräysvallassa olevalla yhtiöllä voi 
myös olla erityinen velvollisuus raportoida toiminnastaan säännöllisesti säätiön halli-
tukselle.  
 
Vajaa neljännes (23 %) vastaajista, joilla oli määräysvalta ilmoitti laativansa konserniti-
linpäätöksen. Vajaa puolet (48 %) vastaajista, joilla oli määräysvalta ilmoitti jättävänsä 
konsernitilinpäätöksen laatimatta sillä perusteella, että säätiö ei harjoita liiketoimintaa. 
Vajaa kolmannes (29 %) vastaajista, joilla oli määräysvalta ilmoitti jättävänsä konserni-
tilinpäätöksen laatimatta, koska kirjanpitolain konsernitilinpäätöksen laatimista koske-
vat edellytykset eivät täyty. Eräät säätiöt totesivat lisäksi, että konserniyritysten keski-
näiset liiketoimet ovat niin vähäisiä tai tytäryhtiön toiminta niin vähäistä, että konsernin 
tietojen esittämisellä ei ole merkitystä riittävän ja oikean kuvan saamiseksi toiminnasta. 
 
Vastaajista 37 (28 % vastaajista, joilla on määräysvalta) on antanut lainaa määräysval-
lassaan olevalle yhtiölle viimeisen viiden vuoden aikana. Vakuuksia määräysvallassaan 
olevan yhtiön lainoille viimeisen viiden vuoden aikana on antanut 22 vastaajaa (17 % 
vastaajista, joilla on määräysvalta). Yhteensä 41 vastaajaa (31 % vastaajista, joilla on 
määräysvalta) ilmoitti myyvänsä tavaroita tai palveluita (mukaan lukien tilojen ja lait-
teiden vuokraus) määräysvallassaan oleville yhtiöille. Vastaajista 35 ostaa (27 % vastaa-
jista, joilla on määräysvalta) ilmoittamansa mukaan tavaroita tai palveluita (mukaan lu-
kien tilojen ja laitteiden vuokraus) määräysvallassaan olevilta yhtiöiltä. 
 
Yhteensä 24 vastaajaa (18 % vastaajista, joilla määräysvalta) on ilmoittanut, että säätiön 
ja sen määräysvallassa olevan yhtiön hallitukset ovat kokonaan samat. Osittain samat 
säätiön ja tytäryhtiön hallitukset ovat 76 säätiössä (58 % vastaajista, joilla määräysval-
ta). Jäljelle jää siten 32 sellaista emo-säätiötä (24 % vastaajista, joilla määräysvalta), 
joiden hallituksen kokoonpano poikkeaa kokonaisuudessaan sen määräysvallassa olevan 
yhtiön/yhtiöiden hallituksen kokoonpanosta. Yhteensä 49 säätiötä (37 % vastaajista, 
joilla määräysvalta) on ilmoittanut, että säätiön asiamies ja säätiön määräysvallassa ole-
vien yhtiöiden toimitusjohtaja on sama henkilö. Tämän lisäksi 15 vastaajaa (11 % vas-
taajista joilla määräysvalta) on ilmoittanut säätiön asiamiehen olevan samalla toimitus-



 

 

34 
 

johtaja joissakin säätiön määräysvallassa olevista yhtiöistä. Jäljelle jää siten 68 sellaista 
emo-säätiötä (52 % vastaajista, joilla määräysvalta), joiden asiamies ja (kaikkien) mää-
räysvallassa olevien yhtiöiden toimitusjohtaja/isännöitsijä on eri henkilö. 
 
Yhteensä 47 kyselyyn vastannutta säätiötä (7 % kaikista vastaajista) ilmoitti, että niillä 
on omistusyhteysyrityksiä. Tytärsäätiönä osa konsernia ilmoitti olevansa 40 säätiötä 
(6 %).  
 
Yli puolet säätiön hallituksen työnjakoa koskevaan kysymykseen vastanneista säätiöistä 
(59 %) ilmoitti, ettei hallituksen jäsenten kesken oltu tehty sisäistä työnjakoa. Käytän-
nössä yleisintä on, että säätiön hallitus kokoontuu 3–5 kertaa vuodessa. Säätiön ilmoit-
taman kokoustiheyden ja taseen loppusummalla mitatun koon välillä on selvä yhteys 
joka vastaa oletusta siitä, että suuremmissa säätiöissä hallitustyöskentely on tiiviimpää 
ja kokouksia enemmän. 
 
Säätiöiltä kysyttiin niiden toimintaa ohjaavien sisäisten työjärjestysten laatimisesta. 
Yleisintä oli, että säätiössä oli laadittu apuraha- tai muun toiminnan periaatteet (49 % 
vastaajista). Noin kolmannes vastaajista ilmoitti lisäksi, että säätiössä on laadittu halli-
tuksen toimintaa ohjaava työjärjestys (31 % vastaajista) tai sijoitusohjesääntö (30 % 
vastaajista). Huomattava määrä säätiöitä ilmoitti lisäksi, että säätiössä oli laadittu talo-
usohjesääntö (25 % vastaajista), riskienhallinnan periaatteet (15 %) tai esteellisyyttä 
määräävät ohjeet (10 %).  Eräät vastaajat ilmoittivat lisäksi laaditun erilaisia työ- ja joh-
tosääntöjä sekä toimintastrategioita tai että säätiössä noudatetaan Säätiöiden ja rahasto-
jen neuvottelukunta ry:n säätiön hyvää hallintoa koskevaa ohjeistusta. 
 
Kyselyyn vastanneet säätiöt ilmoittivat lähes poikkeuksetta (93 % vastaajista), etteivät 
olleet tukeneet säätiön perustajan tai hallituksen jäsenen lähipiiriin kuuluvia tahoja. Sää-
tiön hallituksen jäsenille maksettuja palkkoja, palkkioita ja muita etuuksia ilmoitti vajaa 
puolet (46 %) kyselyyn vastanneista säätiöistä. Palkkioiden määrä pyydettiin ilmoitta-
maan kaikkia hallituksen jäseniä koskevana yhteenlaskettuna summana ja näin saadut 
vastaukset vaihtelivat pääosin muutamista sadoista euroista kymmeniin tuhansiin euroi-
hin. Yhteensä kymmenen säätiötä oli maksanut hallituksen jäsenille vuonna 2010 yh-
teensä 100 000 euroa tai enemmän palkkioita. Selvästi yleisintä on palkkion maksami-
nen hallituksen jäsenelle vain kokousperusteisesti.  
 
Kyselyyn vastanneista säätiöistä 35 % ilmoitti, että yksi tai useampi säätiön tilintarkas-
taja oli viimeksi vaihtunut 2–5 vuotta sitten. Kyselyyn vastaamista edeltäneenä vuonna 
(2011) yksi tai useampi tilintarkastaja oli vaihtunut vajaalla neljänneksellä vastaajista 
(23 %) ja kyselyyn vastaamisvuonna (2012) 8 %:lla vastaajista. Viidenneksellä vastaa-
jista (20 %) yksi tai useampi tilintarkastaja oli viimeksi vaihtunut 5–10 vuotta sitten ja 
kymmenesosalla vastaajista (10 %) yli kymmenen vuotta sitten. Yhteensä 44 % vastaa-
jista, joilla oli määräysvalta toisessa yrityksessä tai omistusyhteysyrityksiä ilmoitti, että 
säätiön tilintarkastaja ei tarkasta mitään säätiön tytär- ja/tai omistusyhteysyrityksistä. 
Toisaalta 42 % vastaajista, joilla oli määräysvalta toisessa yrityksessä tai omistusyhte-
ysyrityksiä ilmoitti säätiön tilintarkastajan tarkastavan myös kaikki tytär- ja omistusyh-
teysyritykset. Säätiön tilintarkastajan ilmoitettiin tarkastavan osan tytär- ja/tai omis-
tusyhteysyrityksistä 19 sellaisen vastaajan osalta (11 % vastaajista), joilla oli määräys-
valta toisessa yrityksessä tai omistusyhteysyrityksiä. 



 

 

35 
 

Selvästi yleisintä (66 % kyselyyn vastaajista) on, että säätiön kirjanpidon hoitaa ulko-
puolinen palveluntarjoaja, kuten pankki tai kirjanpitotoimisto. Toisaalta vajaassa vii-
denneksessä (18 %) kyselyyn vastanneista säätiöistä säätiön henkilökunta ja reilussa 
kymmenesosassa (11 %) kyselyyn vastanneista säätiöistä säätiön asiamies hoitaa säätiön 
kirjanpidon. Säätiön laskutuksen puolestaan hoitaa yleisimmin säätiön asiamies (29 %), 
säätiön henkilökunta (28 %) tai ulkopuolinen palveluntarjoaja (25 %). Lähes puolet ky-
selyyn vastanneista säätiöistä (47 %) ilmoitti, että säätiön laskut hyväksyy säätiön asia-
mies. Säätiön hallituksen jäsen hyväksyy säätiön laskut vajaassa kolmanneksessa 
(30 %) vastanneista säätiöistä ja säätiön henkilökunta 12 %:ssa kyselyyn vastanneista 
säätiöistä.  
 
Oikeusministeriön kyselyssä henkilöstöä koskevia tietoja antaneista säätiöistä noin 
kolme neljäsosaa (73 %) ilmoitti, että niiden palveluksessa oli vuonna 2010 säännölli-
sesti 0–2 henkilötyövuotta. Vastaajista vajaalla neljänneksellä (22 %) oli käytössä 3–49 
henkilötyövuotta ja noin 4 %:lla 50–299 henkilötyövuotta. Vain kuusi kyselyyn vastan-
nutta säätiötä ilmoitti, että niiden palveluksessa oli vuonna 2010 yhteenlaskettuna sään-
nöllisesti yli 300 henkilötyövuotta. Säätiökonsernien osalta luvut ovat jossain määrin 
suuremmat. Vapaaehtoistyön arvioidaan olevan säätiöiden toiminnan kannalta huomat-
tavaa. 
 
Säätiöiden hallinto-, toiminta- ja avoimuuskäytäntöjen kehittämiseksi Säätiöiden ja ra-
hastojen neuvottelukunta ry (SRNK) on julkaissut suosituksia säätiön hyvästä hallinnos-
ta.19 Sosiaali- ja terveysalan yhteistyöyhdistys YTY on julkaissut sen jäsenille hyvästä 
järjestötavasta suosituksen, jossa viitataan SRNK:n suositukseen ja käsitellään myös 
järjestökonserniin kuuluvia säätiöitä.20 Suositukset eivät ole sitovia, mutta ovat omiaan 
vaikuttamaan säätiökäytännön kehitykseen. 
 
 
 
1.4 Epäitsenäisten säätiöiden muiden 

määrätarkoitukseen käytettävien rahastojen käytäntö 
 
 
1.4.1 Rahastojen lukumäärä, varat ja omistajat  
 
Määrätarkoitukseen käytettäviä rahastoja on muun muassa rekisteröityjen säätiöiden, 
yhdistysten, yliopistojen, korkeakoulujen ja oppilaitosten, rahoituslaitosten, valtion, 
kuntien, evankelisluterilaisen kirkon ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien ja muiden 
yhteisöjen omistuksessa ja hoidettavana. Tällaisten rahastojen lukumäärästä, tarkoituk-
sista, toimintamuodoista, rahastojen säännöistä ja vastaavista määräyksistä, hallinnosta, 
varoista ja niiden käytöstä ei ole tilastotietoja. On kuitenkin arvioitu, että tällaisten sää-
tiöiden ja rahastojen lukumäärä ja niissä olevien varojen yhteismäärä on huomattavan 
                                                 
 
19 Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta, Säätiön hyvä hallinto, 2010, 
http://www.saatiopalvelu.fi/client-data/file/SP_Hyva-hallinto_WWW_1.pdf. Säätiöiden ja rahastojen 
neuvottelukunta ry:n jäseninä on 144 apurahoja myöntävää säätiötä (http://www.saatiopalvelu.fi/fi).  
20 http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisu_hyva_hallintotapa.pdf. 



 

 

36 
 

suuri21 ja niiden tarkoitukset ja toiminta voivat olla joko hyvin samanlaista kuin rekiste-
röidyssä säätiössä (esimerkiksi rekisteröidyn säätiön tai yhdistyksen hallinnassa oleva 
rahasto) tai hyvinkin erilaista kuin perinteisessä rekisteröidyssä säätiössä (esimerkiksi 
valtion tai kunnan viraston tai laitoksen taikka seurakunnan hallinnassa oleva rahastot ja 
osa yhdistysten hallinnassa olevista rahastoista). Yksittäisen rekisteröimättömän säätiön 
tai rahaston varat ja toiminta voivat olla hyvinkin merkittäviä, mutta tiettävästi tällaiset 
rahastot ovat esimerkiksi rekisteröityjen säätiöiden ja yhdistysten omistuksessa ja hoi-
dettavana.22 
 
Vuonna 2012 oikeusministeriö selvitti rekisteröimättömien säätiöiden ja rahastojen 
määrää ja suuruutta rekisteröidyille säätiöille, yliopistoille ja korkeakouluille, rahoitus-
laitoksille, ja evankelisluterilaiselle kirkolle osoitetuilla omakatteisia rahastoja (epäitse-
näinen säätiö) ja muita sidottuja rahastoja (muu määrätarkoitusrahasto) koskevilla kyse-
lyillä.  
 
Rekisteröityjen säätiöiden omakatteisten rahastojen olemassaoloa koskevaan kysymyk-
seen vastasi yhteensä 670 säätiötä, joista 88 (13 % vastaajista) ilmoitti, että niillä on 
mainittuja rahastoja. Omakatteisella rahastolla tarkoitettiin kyselyssä lahjoitusvaroja, 
joihin liittyen lahjoittaja on antanut varojen käyttöä koskevia määräyksiä ja määrännyt, 
että varat on säilytettävä säätiön muusta varallisuudesta erillään. Yleisintä oli, että oma-
katteisia rahastoja oli yksi tai kaksi. Eräillä vastaajilla niitä oli kuitenkin kymmeniä. 
Vastaajien ilmoittama omakatteisten rahastojen varojen kokonaismäärä vaihteli muuta-
mista tuhansista euroista aina kymmeniin miljooniin euroihin. Säätiön hallinnoimilla 
omakatteisilla rahastoilla on annettujen vastauksien perusteella melko harvoin (19 vas-
taajaa, 22 % omakatteisia rahastoja ilmoittaneita vastaajista) itsenäistä päätösvaltaa 
käyttävä hallitus, johtokunta tai muu vastaava elin. Erillisten sääntöjen laatiminen oma-
katteisille rahastoille on sen sijaan hieman yleisempää. 
 
Muiden sidottujen rahastojen olemassaoloa koskevaan kysymykseen vastasi yhteensä 
636 rekisteröityä säätiötä, joista 72 (11 % vastaajista) ilmoitti, että niillä on mainittuja 
rahastoja. Muilla sidotuilla rahastoilla tarkoitettiin kyselyssä lahjoitusvaroja, joihin liit-
tyen lahjoittaja on antanut varojen käyttöä koskevia määräyksiä. Yleisintä oli, että myös 
sidottuja rahastoja oli yksi tai kaksi. Omakatteisten rahastojen enimmäismäärästä poike-
ten sidottuja rahastoja oli eräillä säätiöillä kuitenkin useita satoja. Kyselyyn vastanneet 
säätiöt ilmoittivat useita muutaman tuhannen euron muiden sidottujen rahastojen koko-
naismääriä. Muiden sidottujen rahastojen osalta varallisuuden kokonaismäärä on suu-
rimpien vastaajien kohdalla kuitenkin omakatteisia rahastoja huomattavasti suurempi; 
eräillä vastaajilla satoja miljoonia euroja. Noin viidennes muita sidottuja rahastoja il-
moittaneista säätiöistä ilmoitti sidotulla rahastoilla olevan itsenäinen hallitus, johtokunta 
tai muu vastaava elin. Noin puolet muita sidottuja rahastoja ilmoittaneista vastaajista 
ilmoitti joko kaikille sidotuille rahastoille tai osalle niistä vahvistetun omat säännöt. Si-
dottuja rahastoja ilmoittaneista vastaajista suurin osa (74 %) ilmoitti, että sidottujen 
 
                                                 
 
21 Esimerkiksi Lainvalmistelukunnan julkaisu: Ehdotus hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi lahjoi-
tus- ja testamenttirahastoista, s. 1 (1957:5). 
22 Esimerkiksi Svenska Kulturfonden on varoilla ja toiminnalla mitattuna erittäin merkittävä rekisteröimä-
tön säätiö, jota omistaa ja hallinnoi Svenska litteratursällskapet. 



 

 

37 
 

rahastojen varat pidetään erillään säätiön varoista ja siten erotellaan toisistaan myös sää-
tiön kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä. Toisaalta osa kyselyyn vastanneista säätiöistä to-
tesi, että sidottujen rahastojen varojen sijoittaminen yhdessä säätiön varojen kanssa on 
tehokkaampaa tai ettei varojen lahjoittaja ollut edellyttänyt säilyttämistä erillään. 
 
Oikeusministeriön kyselyyn vastanneista yliopistoista ja korkeakouluista kymmenen 
ilmoitti, että niillä on kyselyssä omakatteisella rahastolla tarkoitettuja lahjoitusvaroja, 
joihin liittyen lahjoittaja on antanut varojen käyttöä koskevia määräyksiä ja määrännyt, 
että varat on säilytettävä vastaanottajan muusta varallisuudesta erillään. Kuusi vastaajaa 
ilmoitti, että omakatteisilla rahastoilla on oma itsenäistä toimivaltaa käyttävä hallitus tai 
muu päätöksentekoelin ja neljä vastaajaa ilmoitti, että omakatteisilla rahastoilla ei ole 
omaa päätöksentekoelintä. Kahdeksan vastaajaa ilmoitti, että kaikille omakatteisille ra-
hastoille on laadittu omat säännöt ja yksi vastaajista ilmoitti, että vain osalle omakattei-
sista rahastoista on laadittu omat säännöt. Lisäksi yksi vastaaja ilmoitti, että rahastoilla 
voi olla varojen käytöstä erityisiä määräyksiä. Vastaajien ilmoittamien omakatteisten 
rahastojen varojen yhteismäärä oli noin 13 400 000 euroa. Pienin yksittäinen ilmoitettu 
rahasto oli 16 000 euroa ja suurin ilmoitettu omakatteisten rahastojen varojen yhteis-
määrä 6 600 000 euroa.  
 
Helsingin yliopiston rahastoista säädetään erikseen yliopistolain (558/2009) 75 §:ssä, 
jonka mukaan Helsingin yliopistolla on oikeus yhden apteekin pitämiseen Helsingin 
kaupungissa, sekä edelleen myös ne oikeudet, etuudet ja vapaudet, jotka sillä oli lain 
voimaan tullessa. Kyseisiä varoja sekä lahjoitus- ja testamenttivaroja hoidetaan erillään 
yliopiston muusta kirjanpidosta. Varojen hoidosta päättää yliopiston hallitus.  
 
Vastaajista kuusi yliopistoa ja ammattikorkeakoulua ilmoitti, ettei niillä ole kyselyssä 
tarkoitettuja omakatteisia rahastoja.  
 
Yliopistoilla, korkeakouluilla ja muilla tutkimus- ja oppilaitoksilla olevien muiden si-
dottujen rahastojen määrää ei ole tiedusteltu, mutta tiettävästi on paljon tällaisia rahasto-
ja, joiden lahjoitusvarojen käytöstä on määrätty testamentissa, lahjakirjassa tai muulla 
tavoin. 
 
Lain valmistelun yhteydessä selvitettiin myös pankkien hallinnoimien omakatteisten 
rahastojen käytäntöjä. Kolme pankkia ilmoitti, että niillä ei ole rahastoja, joihin liittyen 
lahjoittaja on antanut varojen käyttöä koskevia määräyksiä ja määrännyt, että varat on 
säilytettävä vastaanottajan muusta varallisuudesta erillään. Yksi pankki ilmoitti, että sil-
lä on yhteensä 10 kyselyssä tarkoitettua omakatteista rahastoa, joiden varojen yhteen-
laskettu varojen määrä on noin 91 miljoonaa euroa. Kahdella kymmenestä rahastosta oli 
omat säännöt ja neljällä kymmenestä rahastosta oma itsenäistä päätösvaltaa käyttävä 
hallitus tai muu toimielin. Osuuspankkien omakatteisten rahastojen osalta ei ole ollut 
mahdollista saada koottua tietoa kaikista jäsenosuuspankeista. Suuntaa-antava kysely 
kuitenkin osoitti, että jäsenosuuspankeilla voi olla omakatteisia rahastoja.  
 
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskusrahastossa on ilmoitettu olevan kaksi oma-
katteista rahastoa, jolle molemmille on laadittu omat säännöt ja joilla molemmilla on 
oma itsenäistä päätösvaltaa käyttävä toimielin. Näiden rahastojen varojen yhteenlaskettu 
määrä on noin 6,3 miljoonaa euroa. Lisäksi evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvilla 



 

 

38 
 

seurakunnilla on omia omakatteisia rahastoja, joiden yhteismäärästä ei ole tietoa, mutta 
joiden varojen kokonaismääräksi on arvioitu noin 64 miljoonaa euroa. Kirkkohallitus 
suosittelee seurakunnille, että omakatteisille rahastoille laaditaan omat säännöt. Muiden 
sidottujen rahastojen määrää ei ole selvitetty. 
 
Edellä mainittujen lisäksi myös muun muassa rekisteröidyillä yhdistyksillä ja niiden jär-
jestöillä sekä valtiolla ja kunnilla arvioidaan olevan omakatteisia ja muita sidottuja ra-
hastoja. Tarkempaa tietoa näiden rahastojen lukumäärästä, varojen yhteenlasketusta 
määrästä sekä sääntö- ja hallintokäytännöstä ei ole ollut käytettävissä. Verohallinto ei 
järjestelmällisesti kerää tietoja omakatteisista ja muista sidotuista rahastoista, koska ne 
eivät ole tuloverolain 3 ja 9 §:ssä tarkoitettuja verovelvollisia yhteisöjä.23 
 
 
 
1.4.2 Sääntökäytäntö 
 
Epäitsenäisten säätiöiden ja muiden määrätarkoitukseen käytettävien rahastojen sääntö-
käytännöstä ei ole saatavana kattavaa selvitystä. Tiettävästi ainakin sellaiset isommat 
säätiöt, yliopistot ja korkeakoulut, joilla on huomattava määrä epäitsenäisiä säätiöitä ja 
rahastoja, ovat 1950-luvulta lähtien pyrkineet yhdenmukaistamaan tällaisten vastaanot-
tamiensa varallisuuskokonaisuuksien sääntökäytäntöä kukin omilla mallisäännöillään. 
 
Toisaalta erityisesti vanhempien epäitsenäisten säätiöiden ja muiden määrätarkoitukseen 
käytettävien rahastojen sääntökäytäntö on tiettävästi kirjavaa. Osa näistä rahastoista on 
hyvinkin vanhoja, perustettu kauan ennen vuoden 1930 säätiölakia, tai niiden syntyhis-
toria on muuten hyvin erilainen esimerkiksi sen vuoksi, että rahasto perustuu kauan sit-
ten tehtyyn testamenttiin. Määrätarkoitusrahastojen perustamista koskevista määräyksis-
tä tai säännöistä ei aina löydy vastausta esimerkiksi siihen, miten menetellään rahaston 
tarkoituksen tai toimintamuotojen tultua hyödyttömiksi tai varojen vähennyttyä niin 
merkittävästi, että niiden käyttäminen tarkoituksen toteuttamiseen on epätarkoituksen-
mukaista tai hyödytöntä. 
 
 

                                                 
 
23 Verohallinnolta saadun tiedon mukaan epäitsenäisiä säätiöitä (omakatteisia rahastoja) ei ole juurikaan 
sen rekistereissä sellaisenaan. Omakatteiset ja muut sidotut rahastot ovat lähtökohtaisesti niiden varoja 
hallinnoivan yhteisön taseessa erillisenä eränään (ks. esim. KILA 1995/1334). Nämä eivät siis ole itsenäi-
siä oikeushenkilöitä eivätkä myöskään lähtökohtaisesti tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuja yhteisöjä. Tällai-
sia rahastoja voi olla esim. suuren apurahasäätiön sisällä kymmeniä tai satoja ja verotuksen toimittamisen 
yhteydessä ne ovat osa kyseistä rekisteröityä säätiötä. Verotuksen toimittamisessa ja tilastoinnissa käytet-
tyyn oikeudelliseen muotoon 39 on voitu aikojen saatossa rekisteröidä joitakin epäitsenäisiä säätiöitä 
(omakatteisia rahastoja), koska tuloverolain 3 §:n 7 kohdan mukaan yhteisöllä voidaan tarkoittaa myös 
erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta. Useimmiten tällaiset ovat kuitenkin esim. pat-
sashankkeita. Tarkoitus ei ole, että esimerkiksi apurahasäätiön ”sisällä” olevia omakatteisia rahastoja re-
kisteröitäisiin itsenäisiksi verovelvollisiksi, eikä näin ole yleensä tehtykään. Lisäksi oikeudellinen muoto 
39 sisältää kaikenlaista muutakin kuin näitä, joten kyseisen oikeudellisen muodon lukumäärätiedosta ei 
voida päätellä mitään epäitsenäisten säätiöiden lukumäärästä, varoista, tuloista ja varojen käytöstä. 
 
 



 

 

39 
 

1.5 Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisteri- ja 
säätiövalvontakäytäntö 

 
 
1.5.1 Säätiörekisteri- ja säätiövalvontailmoitusten ja muiden 

viranomaistoimien määrät 
 
Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisterissä oli vuoden 2013 tammikuussa 2850 
rekisteröityä säätiötä. Vuonna 2012 säätiörekisteriin tuli 35 perusilmoitusta, 1 195 muu-
tosilmoitusta ja 2 522 vuosi-ilmoitusta. Vuonna 2012 rekisteröitiin 29 uutta säätiötä, 
1 001 hallituksen ja nimenkirjoittajien muutosta ja 194 sääntömuutosta. Vuonna 2012 ei 
rekisteröity yhtään sulautumista. Vuonna 2010 ensimmäinen vuosi-ilmoitusmuistutus 
lähetettiin 704 ja toinen muistutus 212 säätiölle. Vuonna 2012 pyydettiin tilinpäätöstie-
tojen perusteella täydennyksiä yhteensä 406 säätiöltä. Täydennykset koskivat muun 
muassa tilinpäätöksen liitetietojen sekä hallituksen jäsenten vaihtumisesta tehtävän re-
kisteri-ilmoituksen tai tilintarkastuskertomuksen toimittamista ja muita vastaavia pää-
asiassa teknisluontoisia tilinpäätöstarkastuksessa havaittuja seikkoja. 
 
Säätiörekisterin valvonta-asioita tuli vireille vuonna 2009 yhteensä 22, vuonna 2010 
yhteensä 20, vuonna 2011 yhteensä 11 ja vuonna 2012 yhteensä 14 kappaletta. 
 
 
 
1.5.2 Säätiörekisteri- ja valvontailmoitusmaksut sekä 

säätiörekisterin talous ja toiminta 
 
 
Rekisteri- ja valvontailmoitusmaksut 
 
Seuraavassa esitetään säätiörekisteriin tehtävistä hakemus- ja ilmoitusasioista perittävät 
maksut (huhtikuu 2013). Vertailun vuoksi kunkin maksun jälkeen on mainittu maksut, 
joita PRH perii vastaavissa yhdistysrekisteri- tai kaupparekisteriasioissa. Kaupparekiste-
rin osalta on mainittu osakeyhtiöitä ja osuuskuntia koskevat maksut. Säätiön rekiste-
röinnin, sääntömuutoksen, sulautumisen ja lakkauttamisen rekisteröinnin edellytysten 
tarkastaminen vaatii enemmän henkilöresursseja kuin vastaavat suoritteet yhdistysrekis-
terissä ja kaupparekisterissä, koska säätiöihin sovelletaan näiltä osin pidemmälle mene-
viä vaatimuksia kuin yhdistyksiin, yhtiöihin ja osuuskuntiin. Lisäksi osa yhdistysrekis-
terin kuluista katetaan valtion talousarvioista ilmoitusmaksujen pitämiseksi omakustan-
nushintaa alemmalla tasolla.  
 
Säätiön perustamishakemuksen käsittelymaksu on 1 680 euroa. Sähköisesti tehdyn yh-
distyksen perusilmoituksen käsittelymaksu on 75 euroa tai ennakkotarkastettuna 20 eu-
roa. Postitse tehdyn yhdistyksen perusilmoituksen käsittelymaksu on 100 euroa tai 
 



 

 

40 
 

ennakkotarkastettuna 30 euroa. Osakeyhtiön ja osuuskunnan perusilmoituksen käsitte-
lymaksu on 380 euroa. Ennakkotarkastus maksaa 120 euroa enintään viiden pykälän 
osalta ja säännöt kattava ennakkotarkastus maksaa 400 euroa. Ennakkotarkastusta käyt-
tävät lähinnä järjestöt, joilla on paljon jäsenyhdistyksiä. 
 
Säätiön sääntömuutoksen vahvistamisen käsittelymaksu on 510 euroa. Yhdistyksen 
sääntöjen, osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen ja osuuskunnan sääntöjen muutoksen käsitte-
lymaksut ovat samat kuin perusilmoituksesta perittävät maksut. 
 
Säätiön hallituksen jäsenen ja nimenkirjoittajan muutoksen käsittelymaksu on 100 eu-
roa. Yhdistyksen puheenjohtajan ja nimenkirjoittajan vaihdoksen käsittelymaksu on 
15 tai 20 euroa riippuen siitä, tehdäänkö ilmoitus sähköisesti vai postitse. Osakeyhtiössä 
ja osuuskunnassa hallituksen, toimitusjohtajan ja nimenkirjoittajan muutoksen käsitte-
lymaksu on 85 euroa. 
 
Lisäksi kaikkien rekisteröityjen säätiöiden on tehtävä kerran vuodessa vuosi-ilmoitus, 
joka sisältää tilinpäätösasiakirjat ja erillisellä lomakkeella annettavat tilinpäätösasiakir-
joihin perustuvat tiedot ja josta PRH perii 100 euron ilmoitusmaksun. Ilmoitusmaksuilla 
katetaan säätiövalvonnan kuluja. Yhdistysten tilinpäätösasiakirjoja ei rekisteröidä. Osa-
keyhtiöiden ja osuuskuntien on ilmoitettava tilinpäätösasiakirjat rekisteröitäväksi ja il-
moitus on maksuton. 
 
 
 
Säätiörekisterin talous 
 
Säätiörekisterin koko toiminnan kulut ovat nykytasolla yhteensä noin 810 000 euroa 
vuodessa, mistä jonkin verran yli 500 000 euroa rahoitetaan kerättävillä ilmoitusmak-
suilla. Säätiörekisterin kokonaishenkilöresurssi on seitsemän henkilötyövuotta, mistä 
säätiövalvontaan käytetään kaksi henkilötyövuotta.  
 
PRH on nettobudjetoitu virasto, joten säätiörekisterin ja säätiövalvonnan kulut on katet-
tava viraston omilla tuotoilla. Säätiöiden rekisteröinnin ja tietopalvelun kulut katetaan 
ilmoitus- ja tietopalvelumaksuilla. Säätiövalvonnan tuotot muodostuvat vuosi-
ilmoitusmaksuista, joita kertyy vuosittain noin 250 000 euroa (vuosi-ilmoitusmaksu on 
100 euroa).  Säätiövalvonnan kustannukset vuonna 2011 olivat 485 000 euroa. Kuluista 
suurin osa aiheutui henkilöstökuluista (1 henkilötyövuosi toimistosihteeristä ja 1 henki-
lötyövuosi lakimiehestä) ja ostetuissa palveluissa (erityiset tarkastukset ja oikeuden-
käynnit). Säätiövalvonnan alijäämä, joka oli 2011 noin 335 000 euroa, katetaan käytän-
nössä PRH:n muilla tuotoilla. 
 
Varsinkin viime vuosina PRH:n säätiövalvontaa on olennaisesti tehostettu ja siihen käy-
tetään moninkertaisesti resursseja verrattuna siihen, miten säätiövalvonta oli järjestetty 
oikeusministeriössä ennen kuin säätiörekisteri ja -valvonta siirrettiin vuonna 1995 
 



 

 

41 
 

PRH:een.24 Käytettävissä ei ole arvioita siitä, missä määrin valvontakulut ja niiden arvi-
oitu kehitys perustuvat valvonnan kehittämisestä aiheutuviin kertaluonteisiin kuluihin ja 
pidemmän ajan kuluessa syntyneiden ongelmatapausten esiin tulosta aiheutuviin erityi-
siin valvontatoimiin.    
 
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on PRH:n säätiövalvontaa koskevassa päätökses-
sään 22.12.2006 todennut, että viranomainen ei voi laiminlyödä sille lain mukaan kuu-
luvia tehtäviä vetoamalla voimavarojen puutteeseen (eoak 646/2005). 
 
 
 
Säätiöiden rekisteröinti- ja valvontakäytäntö 
 
PRH:n säätiövalvonta jakautuu kolmeen osaan eli rekisteröinnin yhteydessä toteutuvaan 
perustamisvaiheen valvontaan (perustamislupa, perusilmoituksen rekisteröinti), säännöl-
liseen valvontaan ja yksittäistapauksia koskevaan valvontaan. Säätiölain mukaan PRH:n 
on valvottava, että säätiön hallintoa hoidetaan lain ja sääntöjen mukaisesti (13 §:n 1 
momentti). PRH:n valvonta on laillisuusvalvontaa. 25  
 
Säätiölain mukaan PRH ei saa antaa säätiölle sen rekisteröimisen edellytyksenä olevaa 
perustamislupaa, jos säätiön tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan liiketoiminnan har-
joittaminen tai jos sen pääasiallisena tarkoituksena ilmeisesti on välittömän taloudelli-
sen edun antaminen säätiön perustajalle tai säätiön toimihenkilölle (5 §:n 3 momentti). 
Lisäksi säätiö saa harjoittaa vain sellaista liiketoimintaa, joka on mainittu sen säännöis-
sä ja joka välittömästi edistää säätiön tarkoituksen toteuttamista (8 a §). Säätiölaissa ei 
ole määritelty liiketoimintaa eikä yksityiskohtaisemmin sitä, minkälainen liiketoiminta 
on sallittua ja kiellettyä. PRH ei ole julkisesti linjannut sitä, miten liiketoiminnan har-
joittamista koskevia rajoituksia lähtökohtaisesti tulkitaan säätiön rekisteröinnin ja jatku-
van valvonnan yhteydessä. PRH:n pyrkimyksenä on ollut selventää ja tiukentaa linjaan-
sa liiketoimintaa harjoittavien säätiöiden osalta.26 Yksittäisten perustamishakemusten 
 

                                                 
 
24 Oikeusministeriössä säätiörekisterinpitoon ja säätiövalvontaan käytettiin yhteensä enintään 2 henkilö-
työvuotta. Säätiövalvontaan tarvittavan tilinpäätösten ja taloushallinnon asiantuntijapanoksen tarjosi mi-
nisteriön sisäinen tarkastaja muiden tehtäviensä ohessa. Nykyisin PRH:ssa säätiörekisterin pitoon ja sää-
tiövalvontaan budjetoidaan yhteensä 7 henkilötyövuotta ja ostopalveluita erityisten tarkastustehtävien 
suorittamiseen ja oikeudenkäynteihin.  
25 Toisin oikeuskirjallisuudessa Pykäläinen – Syrjänen, jonka mukaan säätiön tarkoituksen toteutumisen 
ja sijoitustoiminnan asianmukaisuuden valvonnan osalta PRH:n vastuulla olisi mitä suurimmassa määrin 
myös tarkoituksenmukaisuusvalvonta (Säätiön tehokkuus, 2007, 233). Myös VTV on ollut tällä kannalla 
(VTV 210/2010, s. 64). Käytännössä säätiöiden toiminnalle ja varainhoidolle ei ole yleensä asetettu mää-
rällisiä eikä tehokkuustavoitteita säätiölaissa, säätiöiden säännöissä eikä verotuksessa, mikä ei tue sellais-
ta tulkintaa, että PRH:n tehtävänä olisi myös säätiön toiminnan tarkoituksenmukaisuuden valvominen. 
Käytännössä tarkoituksenmukaisuuden valvominen edellyttäisi sitä, että tarvittaessa säätiön hallitus voi-
taisiin vaihtaa tehottoman tai muuten epätarkoituksenmukaisen toiminnan vuoksi. Tällaisia valtuuksia ei 
ole PRH:lla eikä muillakaan viranomaisilla. Säätiöiden harjoittamaa toimintaa avustavien erityisviran-
omaisten tehtävänä voi olla asettaa avustuksille sellaisia ehtoja ja valvoa avustusten käyttöä siten, että 
avustuksia käytetään niiden myöntämisen edellytyksenä olevien laadullisten ja määrällisten tavoitteiden 
saavuttamiseksi tehokkaasti laadultaan ja määrältään toivottujen vaikutusten saamiseksi. 
26 Ks. yksityiskohtaisemmin VTV:n tuloksellisuustarkastuskertomus 210/2010, s. 66–67. 



 

 

42 
 

käsittelyn yhteydessä PRH on kiinnittänyt huomiota perustettavan säätiön liiketoimin-
nan laajuuteen (esimerkiksi tuotoilla mitattuna) verrattuna muuhun toimintaan arvioi-
dessaan sitä, voidaanko perustamislupa myöntää. Toisaalta täysin uutta säätiötä perus-
tettaessa PRH:n on vaikea arvioida perustamisasiakirjojen perusteella, sisältääkö toi-
minta liiketoimintaa ja miten laajaa mahdollinen liiketoiminta tulee olemaan. Perusta-
misluvista ja säätiöiden säännöist