VALTAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT KIVIKOT OSA II Aittakuru. Kuva: J. Räisänen, GTK. teeriaho Typewritten Text Tekijät: Jukka Räisänen (GTK) Jari Teeriaho (SYKE) Tapio Kananoja (GTK) Hannu Rönty (GTK) teeriaho Typewritten Text teeriaho Typewritten Text Lappi VALTAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT KIVIKOT OSA II : KOHDEKUVAUKSET Tämä julkaisu sisältää valtakunnallisesti arvokkaiden kivikoiden sijaintikartat, yksityiskohtaiset kohdekuvaukset sekä valokuvia edustavimmilta kohteilta. Kohdetiedostot on sisällytetty maakuntakohtaisiin kansioihin. Kohdetiedostot on nimetty kohteen tunnusluvun ja nimen mukaisesti. Maakuntakohtaisten kansioiden ensimmäisenä tiedostona on kohteiden sijaintikartta maakunnassa. Sijaintikartoissa on mukana kuntarajat. Kuntien nimet kohteiden yhteydessä sekä arvoluokat ja kivikkotyypit on esitetty alla olevassa taulukossa. Maakuntakohteiden etusivuille pääsee yllä olevien linkkien tai kirjainmerkkien (Bookmarks) avulla. Sivulta on myös linkki 19 17 18 1 2 9 14 10 5 16 13 11 12 4 7 6 15 8 teeriaho Typewritten Text Lappi teeriaho Typewritten Text teeriaho Typewritten Text Valtakunnallisesti arvokkaat kivikot – Osa 1 -julkaisuun. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4795-1 ! ! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !!!! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !! ! ! ! ! ! !! ! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !! ! !! ! ! !! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !! ! ! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! 127 201 200 191 180 188 173 118 025 210 209 208 207 205 204 203 115 202 199 198 197 196 193 187 186 185 184183 182 181 179 178 177 176 175 174 171 170 168 167 166 165 163 162 161 160 159 158 155 154 153 148 147 144 142 141 140 139 138137 136135 133 131 130 128 126 123 122 121 120 016 114 113 111 110 109 108 107 106 105 104 103 101 100 099 098 097 096 058 057 056 055 053 051050 047 044 042 027026 016 010 008 007 002 172 169 143 134 129 Lappi(2).pdf 190189 192 195 117 112 043 Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Arvoluokka LAPPI KIVI-19 3! 2! 4 1 ! ! 0 5025 km Utsjoki Enontekiö Inari Sodankylä Kittilä Savukoski Salla Pelkosennniemi Kemijärvi Rovaniemi Posio Ranua Simo Keminmaa Ylitornio Kolari Muonio ! ! ! ! ! ! ! ! ! !!! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! 070 075 072 206 090 156 152 150149 146 145125 102 095 094 093 092 091089 088 087 086 085 084 082 081 080 079 077 076 074 073 068 066 064 063 062 061 060 059 041 040 039 038 037 035034 033032 031030 029 028 022 021 020 014 012 004 003 001 124 065 067 069 Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Arvoluokka LAPPI(2) KIVI-19 0 105 km 3! 2! 4 1 ! ! Tunnus Nimi Kunta Muodostumatyyppi Arvoluokka LAPPI KIVI-19-001 Juuvaara Kemijärvi Rakka 1 KIVI-19-002 Karipaljakka Ranua Rakka 3 KIVI-19-003 Välimaan itäosa Posio Uhkurakka 4 KIVI-19-004 Lopsauslammen kivikko Posio Uhkurakka 3 KIVI-19-007 Mäntyvaaran itäosan kivikot Posio Uhkurakka 4 KIVI-19-008 Hautamaa Posio Uhkurakka 4 KIVI-19-010 Pättäräinen Pello Talus 3 KIVI-19-012 Kaihuanvaaran kivikot Rovaniemi Uhkurakka 2 KIVI-19-014 Suovalahti Posio Uhkurakka 3 KIVI-19-016 Piippukallio Posio Talus 2 KIVI-19-020 Lamminvaara Posio Uhkurakka 4 KIVI-19-021 Kuovitunturinlammen kivikot Posio Moreenikivikko 4 KIVI-19-022 Tyyräsenjärven kivikot Ranua Moreenikivikko 4 KIVI-19-025 Kälkkäjävaara Ranua Uhkurakka 4 KIVI-19-026 Niesikivalo Rovaniemi Moreenikivikko 3 KIVI-19-027 Katuvaara Rovaniemi Uhkurakka 4 KIVI-19-028 Kalliokumpu Rovaniemi Uhkurakka 4 KIVI-19-029 Hierikkovaaran eteläosa Kemijärvi Rakka 3 KIVI-19-030 Honkamukka Kemijärvi Uhkurakka 4 KIVI-19-031 Honkaojan pohjoispuolen kivikko Kemijärvi Uhkurakka 4 KIVI-19-032 Iso Tossanvaara Kemijärvi Uhkurakka 3 KIVI-19-033 Isonkivenmaa Kemijärvi Moreenikivikko 4 KIVI-19-034 Kuusilahden kivikot Kemijärvi Uhkurakka 4 KIVI-19-035 Pyhärova Kemijärvi Moreenikivikko 2 KIVI-19-037 Karppisenvaara Kemijärvi Talus 4 KIVI-19-038 Raivion kivikot Kemijärvi Uhkurakka 2 KIVI-19-039 Housulahden pohjoispuoli Kemijärvi Uhkurakka 4 KIVI-19-040 Revonlamminvaara Kemijärvi Uhkurakka 4 KIVI-19-041 Palo-Pirttivaaran eteläosa Kemijärvi Uhkurakka 4 KIVI-19-042 Ristiaavan rakka Simo Uhkurakka 4 KIVI-19-043 Huhtalammen kaakkoispuolen kivikko Simo Uhkurakka 4 KIVI-19-044 Riekkosuon pohjoispuoli Simo Rakka 3 KIVI-19-047 Romakan itäpuoli Ylitornio Talus 3 KIVI-19-050 Aavasaksa Ylitornio Talus 2 KIVI-19-051 Korkiavaaran eteläosa Rovaniemi Uhkurakka 4 KIVI-19-053 Montosenlammen pohjoispuolen kivikko Rovaniemi Moreenikivikko 4 KIVI-19-055 Lehtikumpu Rovaniemi Uhkurakka 4 Tunnus Nimi Kunta Muodostumatyyppi Arvoluokka KIVI-19-056 Kiristäjäntuore Rovaniemi Virtaavan veden kerrostama kivikko 4 KIVI-19-057 Loljunrakan luoteispuoli Keminmaa Uhkurakka 3 KIVI-19-058 Inginpalo Rovaniemi Uhkurakka 4 KIVI-19-059 Hyypiönkukkura Kemijärvi Moreenikivikko 3 KIVI-19-060 Moitakangas Kemijärvi Uhkurakka 4 KIVI-19-061 Mairivaara Pelkosenniemi Rakka 3 KIVI-19-062 Keski-Luosto Sodankylä Rakka 2 KIVI-19-063 Keski-Luoston pohjoispuoli Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-064 Aittakuru Pelkosenniemi Talus 1 KIVI-19-065 Orresokka Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-066 Tajukangas Pelkosenniemi Virtaavan veden kerrostama kivikko 2 KIVI-19-067 Isonkurunkangas Pelkosenniemi Virtaavan veden kerrostama kivikko 3 KIVI-19-068 Isokuru Pelkosenniemi Talus 2 KIVI-19-069 Pyhäkasteenlammen kivikot Pelkosenniemi Talus 2 KIVI-19-070 Peuraharju Kemijärvi Virtaavan veden kerrostama kivikko 1 KIVI-19-072 Ukko-Luosto Sodankylä Rakka 1 KIVI-19-073 Rykimäkero Pelkosenniemi Rakka 3 KIVI-19-074 Rykimäkeron kuru Pelkosenniemi Talus 3 KIVI-19-075 Soutaja Pelkosenniemi Rakka 3 KIVI-19-076 Ukonhattu Pelkosenniemi Rakka 2 KIVI-19-077 Nivatunturi Pelkosenniemi, Savukoski Rakka 3 KIVI-19-079 Karasinvaara Pelkosenniemi Talus 3 KIVI-19-080 Jauratsiselkä Pelkosenniemi Talus 4 KIVI-19-081 Keskimmäinen Paloselkä Salla Uhkurakka 4 KIVI-19-082 Jaurutunturi Salla Rakka 4 KIVI-19-084 Sallatunturi Salla Talus 3 KIVI-19-085 Iso Pyhätunturi Salla Rakka 2 KIVI-19-086 Pikku Kaipiaisenvaaran itäpuoli Salla Uhkurakka 4 KIVI-19-087 Latvavaara Salla Rakka 3 KIVI-19-088 Tarpomoiva Salla Moreenikivikko 4 KIVI-19-089 Aukianseljävaaran eteläpuoli Salla Rakka 4 KIVI-19-090 Rohmuharjun pohjoispuoli Salla Uhkurakka 3 KIVI-19-091 Välimaan itäpuoli Salla Uhkurakka 4 KIVI-19-092 Siekavaaran lounaispuoli Salla Uhkurakka 3 KIVI-19-093 Sulahaaran lammen kivikko Salla Talus 3 KIVI-19-094 Karhutunturin pohjoispuoli Salla Uhkurakka 3 Tunnus Nimi Kunta Muodostumatyyppi Arvoluokka KIVI-19-095 Laukkuvaara Salla Talus 4 KIVI-19-096 Martinrovan länsipuoli Salla Moreenikivikko 4 KIVI-19-097 Homevaara Rovaniemi Moreenikivikko 4 KIVI-19-098 Tuomaanniemi Sodankylä Uhkurakka 2 KIVI-19-099 Miskisvaara Sodankylä Rakka 4 KIVI-19-100 Joukola Sodankylä Uhkurakka 3 KIVI-19-101 Huotarinvaara Sodankylä Rakka 4 KIVI-19-102 Käyräsvaara Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-103 Heikkilänvaara Sodankylä Rakka 4 KIVI-19-104 Kotaojan kivikko Sodankylä Uhkurakka 3 KIVI-19-105 Pyhä-Nattanen Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-106 Riskaskama Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-107 Rakkavaaran eteläpuoli Sodankylä Uhkurakka 4 KIVI-19-108 Rakkavaara Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-109 Eksymäselän eteläosa Sodankylä Rakka 4 KIVI-19-110 Kannusvaara Sodankylä Rakka 2 KIVI-19-111 Kannusvaaran itäpuoli Sodankylä Uhkurakka 3 KIVI-19-112 Sattasvaara Sodankylä Talus 3 KIVI-19-113 Levin itärinne Kittilä Rakka 3 KIVI-19-114 Särkijärven kivikko Muonio Uhkurakka 3 KIVI-19-115 Pallaskero Muonio Rakka 1 KIVI-19-116 Louhikko Muonio Uhkurakka 4 KIVI-19-117 Yllästunturi Kolari Rakka 2 KIVI-19-118 Moloslaki Kittilä Rakka 2 KIVI-19-120 Niesakero Kolari Rakka 4 KIVI-19-121 Kumputunturi Kittilä Rakka 3 KIVI-19-122 Sadintieva Kittilä Rakka 4 KIVI-19-123 Ristilaki Sodankylä Rakka 2 KIVI-19-124 Sotsonportti Savukoski Talus 3 KIVI-19-125 Vasatunturinniekka Savukoski Rakka 3 KIVI-19-126 Naltiotunturi Savukoski Rakka 3 KIVI-19-127 Naltiohaara Savukoski Uhkurakka 3 KIVI-19-128 Saukkokoski Savukoski Talus 3 KIVI-19-129 Tulppion Kaitavaara Savukoski Rakka 4 KIVI-19-130 Maaimmainen Sotatunturi Savukoski Rakka 2 KIVI-19-131 Rannimmainen Sotatunturi Savukoski Rakka 3 KIVI-19-133 Sulkarikuru Savukoski Talus 3 KIVI-19-134 Niekka Savukoski Rakka 3 KIVI-19-135 Sorvortantunturin koillispuoli Savukoski Rakka 3 KIVI-19-136 Sorvortanmännikön pohjoispuoli Savukoski Rakka 2 KIVI-19-137 Piippuseljät Savukoski Uhkurakka 4 Tunnus Nimi Kunta Muodostumatyyppi Arvoluokka KIVI-19-138 Pietsivaara Savukoski Rakka 4 KIVI-19-139 Koukkutunturi Savukoski Rakka 1 KIVI-19-140 Vuoltistunturi Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-141 Kokkoaavanpalo Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-142 Muotkavaara Savukoski Rakka 4 KIVI-19-143 Järvimuotka Savukoski Rakka 3 KIVI-19-144 Ettisselän kuru Savukoski Rakka 3 KIVI-19-145 Rautakurunselkä Savukoski Uhkurakka 4 KIVI-19-146 Takatunturi Savukoski Rakka 3 KIVI-19-147 Kuskoivan Pirunkirkko Salla Talus 2 KIVI-19-148 Paha Kaakkurivaara Savukoski Rakka 3 KIVI-19-149 Purkavaaran luoteisosa Salla Rakka 4 KIVI-19-150 Sätsivaaran syväkuru Salla Virtaavan veden kerrostama kivikko 3 KIVI-19-152 Iso Marjavaara Savukoski Rakka 4 KIVI-19-153 Pyörreseljänlaki Savukoski Rakka 3 KIVI-19-154 Alimmainen Angelvaara Savukoski Talus 3 KIVI-19-155 Nuolikuru Sodankylä Talus 4 KIVI-19-156 Likkusojanrakka Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-158 Kaltiojänkkän kivikko Muonio Uhkurakka 4 KIVI-19-159 Pursavaaran koillispuoli Enontekiö Uhkurakka 4 KIVI-19-160 Angeljärven luoteisrannan ki ikk Enontekiö Uhkurakka 4 KIVI-19-161 Vuontiskero Enontekiö Rakka 3 KIVI-19-162 Kesänkitunturi Kolari Rakka 2 KIVI-19-163 Mettisojan kivikko Kittilä Uhkurakka 4 KIVI-19-165 Virttiövaara Sodankylä Rakka 4 KIVI-19-166 Eskottijoenkurun eteläosa Inari Talus 4 KIVI-19-167 Iso-Palsi Inari Talus 3 KIVI-19-168 Karhunpesäkivi Inari Siirtolohkare 4 KIVI-19-169 Ukonperä Inari Uhkurakka 3 KIVI-19-170 Karekkilompolon kivikko Inari Uhkurakka 3 KIVI-19-171 Jänisjärven kivikko Inari Uhkurakka 3 KIVI-19-172 Sollomusjärven pohjoispuolen kivikot Inari Uhkurakka 4 KIVI-19-173 Kiilopää Inari, Sodankylä Rakka 3 KIVI-19-174 Kuutamokuru Sodankylä Rakka 2 KIVI-19-175 Pahtavaara Inari Talus 4 KIVI-19-176 Vaadinselkä Inari Moreenikivikko 3 KIVI-19-177 Palovaaran länsipuoli Inari Virtaavan veden kerrostama kivikko 4 KIVI-19-178 Mutkalammen kivikot Inari Uhkurakka 4 KIVI-19-179 Juovâ-Njähijáávrášin kivikko Inari Uhkurakka 2 Tunnus Nimi Kunta Muodostumatyyppi Arvoluokka KIVI-19-180 Kenesvaara Utsjoki Rakka 3 KIVI-19-181 Keneskosken länsipuolen kivikko Utsjoki Kuviomaa-kivikko 4 KIVI-19-182 Linkkapahta Utsjoki Talus 1 KIVI-19-183 Dálvadas Utsjoki Virtaavan veden kerrostama kivikko 3 KIVI-19-184 Giisávzi Utsjoki Talus 3 KIVI-19-185 Kulmakuru Inari Talus 2 KIVI-19-186 Matala-Aittalompolon kivikko Kittilä Rakka 2 KIVI-19-187 Haltitunturi Enontekiö Rakka 2 KIVI-19-188 Vuopmegašoaivin länsipuoli Enontekiö Rakka 3 KIVI-19-189 Meekonpahta Enontekiö Talus 1 KIVI-19-190 Ánnjaloanjebákti Enontekiö Talus 1 KIVI-19-191 Kuonjarjoen laakso Enontekiö Talus 2 KIVI-19-192 Teemalovaaran eteläpuoli Enontekiö Uhkurakka 4 KIVI-19-193 Pättikkäjänkkän- Hapakkajänkkän kivikot Enontekiö Uhkurakka 1 KIVI-19-194 Kalkkoaivin kivikko Enontekiö Virtaavan veden kerrostama kivikko 3 KIVI-19-195 Ailakkapahta Enontekiö Talus 3 KIVI-19-196 Juovvagielasin itäpuoli Enontekiö Uhkurakka 3 KIVI-19-197 Lammasoaivi Enontekiö Rakka 3 KIVI-19-198 Lammaskosken kivikot Enontekiö Uhkurakka 3 KIVI-19-199 Autsasenkursu Enontekiö Virtaavan veden kerrostama kivikko 4 KIVI-19-200 Saanan kivikot Enontekiö Talus 1 KIVI-19-201 Tsahkaljärven eteläpuolen kivikko Enontekiö Moreenikivikko 3 KIVI-19-202 Muotkatakan itäpuoli Enontekiö Talus 2 KIVI-19-203 Somosen kirkko Rovaniemi Siirtolohkare 4 KIVI-19-204 Siskelijärven eteläpuolen kivikko Inari Uhkurakka 4 KIVI-19-205 Boratbovccisin kivikot Utsjoki Virtaavan veden kerrostama kivikko 3 KIVI-19-206 Kallioniitynkuru Salla Talus 2 KIVI-19-207 Geaidnogeahči Utsjoki Virtaavan veden kerrostama kivikko 3 KIVI-19-208 Saitsijärven kivikko Enontekiö Rakka 4 KIVI-19-209 Mukkavaara Enontekiö Rakka 4 KIVI-19-210 Rovapää Sodankylä Talus 4 220 160 Laavu Uhripaikka Juuvaara Juuniemi Kotavaara Välivaara Juuperä Aittalahti Vaaranlahti 514500 514500 515000 515000 515500 515500 73 62 00 73 62 00 73 62 50 73 62 50 73 63 00 73 63 00 73 63 50 73 63 50 73 64 00 73 64 00 KIVI-19-001 Juuvaara ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m JUUVAARA Tietokantatunnus: KIVI-19-001 Pinta-ala: 95,9Korkeus: 268 Muodostuman korkeus: 133 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti erittäin arvokkaaksi. Kohde on poikkeuksellisen laaja eteläisen Lapin rakaksi ja siihen liittyy geologisia erityispiirteitä. Maisemallisesti kohde ja sen ympäristö muodostavat erittäin arvokkaan kokonaisuuden. Geologia Kohde on erinomaisesti kehittynyt rakkakivikko Juuvaaran rinteillä ja laella. Se on rakkakivikoksi poikkeuksellisen laaja eteläisen Lapin alueelle. Samoin muodostuman korkeus on huomattavan suuri. Kivikko alkaa noin 15 metriä Juujärven rantaa ylempää ulottuen aina vaaran huipulle asti. Kohderajaukseen on otettu vaaran rakka-alueet kokonaisuudessaan, joten rajauksen sisällä on jonkin verran kivettömiä tai vähäkivisiä alueita. Myös kalliopaljastumia esiintyy lakialueella ja rajauksen kaakkoislaidassa. Pääosin kohde on kuitenkin laaja, lähes yhtenäinen kivikko. Peittävää kasvillisuutta ei liiemmin ole, joten paljaat kivikko-osat erottuvat poikkeuksellisen laajoina kenttinä. Rinteen kaade vaihtelee laki- ja pohjoisosien tasaisista alueista eteläosan jyrkkyydeltään noin 20-asteisiin rinteisiin. Reuna-alueiden rajaus vaihtelee täysin terävistä rajoista moreenimaihin, melko häilyviin rajoihin, varsinkin kallioalueiden vieressä. Eteläosan alarinteellä on joitakin kivivirtoja. Juuvaaran kallioalueen kivilaji on Keski-Lapin graniittikompleksin keskirakeista graniittia, jossa on heikkoa suuntautuneisuutta. Graniitin seassa on runsaasti karkea-suurirakeista pegmatiittia. (Husa & Teeriaho 2015). Kohdekivikon kivet ja lohkareet ovat samaa kivilajia kuin kallioperäkin. Kivet ovat pyöristymättömiä tai hyvin heikosti pyöristyneitä (1,0–1,5). Kivien koko on keskimäärin noin 0,4–0,8 metriä halkaisijaltaan. Joukossa on myös runsaasti suurempiakin lohkareita. Kivikko on syntynyt pääosin pakkasrapautumisen seurauksena. Kallion raoissa olleen veden toistuva jäätyminen ja sulaminen on tehokkaasti irrottanut kiviä ja lohkareita. Rapautuminen jatkuu samanlaisen nykyisinkin. Uusia lohkareita irtoaa kalliosta ja olemassa olevat kivet ja lohkareet pilkkoutuvat pienemmiksi. Kivet ovat liikkuneet painovoiman ansiosta vaikutuksesta rapautumiskohdastaan, varsinkin rinteen jyrkimmillä osilla. Kohteella esiintyy erikoisena piirteenä heikkoja rantavalleja. Samoin pienemmissä kivissä on havaittavissa pientä pyöristyneisyyttä. Nämä muodot esiintyvät noin 205 metrin korkeustasolla, mikä vastaa muinaisen Itämeren vaiheen, Ancylusjärven ylintä tasoa tällä alueella. Näin ollen kivikon on täytynyt olla olemassa osittain jo Ancylusjärvivaiheen aikana. Rakat ovat kuitenkin yleensä syntyneet vasta jääkauden ja Itämeren vaiheiden jälkeen. Jääkautta aikaisempia kivikoita esiintyy harvinaisina lähinnä vain Keski-Lapin jäänjakaja- alueella. Tämä seikka tekee Juuvaaran rakka-alueesta geologisesti erittäin merkittävän. Biologia Kohteen kivikkoa ei ole erikseen inventoitu. Kuvaus perustuu kallioalueinventointiin (Kallio-tietokanta 2017). Sijainti: Kohde sijaitsee sijaitsee Juujärven pohjoispuolella, noin 35 kilometriä Kemijärven keskustasta etelään. ha m m mpy. Arvoluokka: 1 Kerrostumismuodon korkeus: 1-2 m Karttalehti: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Kohde kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin (KAO120197) ja valtakunnallisesti arvokkaisiin maisemakokonaisuuksiin (MAO120138). Yleiskuvaus: Kemijärvi T5121E3 T5121E1 Rakka Rantakivikko Juuvaaran biologiset arvot liittyvät sangen edustavaan kasvillisuuteen, etenkin luonnonmetsien piirteitä omaaviin rinne- ja lakimetsiin. Kalliokasvillisuus on sen sijaan tavanomaista ja yksipuolista. Varsinaisia kalliopaljastumia alueella on niukalti, mutta vastaavaa kasvillisuutta on laajoissa rinnerakoissa. Kivikot ovat lähinnä kaarrekarpeen luonnehtimia ja napajäkälät sekä karttajäkälät ovat runsaita. Sammallajisto on tyypillistä, ja ne keskittyvät enemmän kivien väleihin ja koloihin. Kivikossa kasvaa vähän kalliotierasammalta. Juuvaaran laajat rinne- ja lakirakat ovat suurelta osin puuttomia. Pieniä puuryhmiä tai yksittäisiä puita on siellä täällä etenkin laella ja joissakin notkelmissa. Laella puut ovat alle 10 m korkeita, kilpikaarnaisia, lakkapäälatvaisia petäjiä. Keloja on myös siellä täällä. Puiden ympärillä on pienialaisia varvikoita, ja laella kasvaa myös hieman koivua sekä pensasmaista pihlajaa. Louhikon reunoilla kasvaa melko tiheää, varttunutta männikköä. Alarinteillä on yhtenäisempää kuivahkon kankaan mäntymetsää, jossa kilpikaarnaiset männyt ovat parhaimmillaan 40 cm paksuja ja monet kelolatvaisia. Alarinteessä keloja on myös maapuina, ja joissakin keloissa näkyy palokoroja. Maisema ja muut arvot Juuvaaran rakka hahmottuu laajuutensa ansiosta hyvin usealta suunnalta, parhaiten kuitenkin Juujärven länsipuolelta. Muodostuman laajat puuttomat osat parantavat sen hahmottumista. Muodostuman rinteiltä ja varsinkin laelta avautuu hieno maisema Juujärven / Kemijoen laaksoon. Lounaispuolella näkyy hyvin Juujärven kylä viljeltyine peltoineen. Samoin kaukaiset vaarat, kuten Välivaara ja Kotavaara näkyvät hyvin. Juuvaaran laella on perimätiedon mukaan muinainen uhripaikka, joka kuuluu muinaisjäännösten rauhoitusluokkaan 1. (Kotivuori 1993). Paikalle johtaa osittain pitkostettu polku, joka kulkee paikoin kivikon halki. Kivikon läheisyydessä sijaitsee kaksi lähdettä. Kirjallisuus: Husa, J. & Teeriaho, J. 2015. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Lapissa. Suomen ympäristö 21/2012. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 358 s. Kallio-tietokanta 2017. Valtakunnalliseti arvokkaat kallioalueet (Kallio-tietokanta). Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä tietokanta. Helsinki Kotivuori 1993 http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/ WWW-sivu KIVI-19-001 Juuvaara. Kuva: J. Räisänen, GTK. 220 194.4 193.2 Karipaljakka Petäjälampi Pieni Karijärvi Persesilmälampi 513000 513000 513500 513500 514000 514000 73 32 50 73 32 50 73 33 00 73 33 00 73 33 50 73 33 50 73 34 00 73 34 00 73 34 50 73 34 50 KIVI-19-002 Karipaljakka ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m KARIPALJAKKA Tietokantatunnus: KIVI-19-002 Pinta-ala: 2,6Korkeus: 211 Muodostuman korkeus: 12 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Kohde on geologisesti edustava ja hyvin kehittynyt. Se on eteläisin inventoitu rakka-alue. Geologia Kohde on hyvin kehittynyt rakkakivikko Karipaljakan vaaran etelärinteellä. Kivikko on yhtenäinen, topografialtaan loivasti kumpuileva kokonaisuus. Kivikon pohjoisosa on pyöreähkö kenttä, jonka itäosasta lähtee kapea kivikkolahdeke kohti Petäjälampea. Kivikkoa ympäröi pääasiassa harvapuustoinen kalliomaasto, jossa on suurehkoja avokallioalueita. Kohteen lähistöllä kallio on paikoitellen rapautunut, varsinainen muodostama rajautuu kuitenkin yhtenäisenä kivikkona ympäristöstään selvästi. Kivitiheys on pääosin 100 %. Yksittäisiä kalliopaljastumia esiintyy kuitenkin kohteen eri puolilla. Kivilaji on paikallista graniittia (DigiKP200 2010). Kivien koko on keskimäärin 0,4–1,0 metriä. Kivet ovat yleensä laattamaisia ja suuntautuneet pääasiassa vaakatasoon tai loivasti viettävään tasoon. Kivet ovat pyöristymättömiä tai heikosti pyöristyneitä (1,0–2,0). Routa on paikoitellen lajitellut kivikkoa, mikä näkyy pienempien kivien rikastumisena painannekohtiin. Alueella on myös jonkin verran suurempia graniittilohkareita, joiden halkaisija on 1,5–4 metriä. Lohkareiden alla on pienempiä kiviä. Todennäköisesti suuret lohkareet ovat siirtolohkareita, joiden alapuolinen kallio on myöhemmin rapautunut. Suurilla lohkareilla on erityispiirteenä tor-muodostumille tyypilliset rapautumispinnat. Kohde edustaa paikalleen rapautunutta kalliorakkaa. Toistuva veden jäätyminen ja sulaminen kallion raoissa on vähitellen aikaansaanut rakojen kasvua, mikä on johtanut kallion pinnan rikkoontumiseen. Alue on ollut Ancylusjärven pinnan tasolla tai hieman sen alapuolella, joten on mahdollista, että paikoittainen kivien heikko pyöristyneisyys on aiheutunut aallokon toiminnasta. Onkin mahdollista, että kivikko on osittain syntynyt jo ennen viimeistä jäätiköitymisvaihetta, myöhäis-Veikseliä. Kohde on hyvä esimerkki graniittialueiden rakoista ja lisäarvoa sille tuovat tor-muodostumien kaltaiset siirtolohkareet. Kohde on valtakunnan eteläisimpiä rakkakivikoita. Maisema ja muut arvot Kohde hahmottuu vasta melko läheltä. Kaukomaisemaa on alle 200 metriä. Kohteen ympäristön avokallioalueet sekä rimpiset soistumat lisäävät jonkin verran ympäristön maisemallista arvoa. Sisäinen maisema on näyttävä yhtenäisen laattamaisen kivimuotonsa sekä tor-tyyppisten lohkareiden takia. Kohteen lähiympäristö on luonnontilainen. Pienehkö hakkuualue sijaitsee parisataa metriä kohteesta etelään. Sijainti: Kohde sijaitsee Petäjälammen pohjoispuolella, noin 40 kilometriä Posion kirkonkylästä länteen. ha m m mpy. Arvoluokka: 3 Kerrostumismuodon korkeus: 0-1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Ranua S5222F1 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Rakka 260 247.2 246.6 Kolveikonsuo Välimaa Isomurto Naumanaho Kolveikonkankaat Isonmurronlampi Naumanjoki Kolveikonpuro 555500 555500 556000 556000 556500 556500 73 42 50 73 42 50 73 43 00 73 43 00 73 43 50 73 43 50 73 44 00 73 44 00 KIVI-19-003 Välimaan itäosa ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m VÄLIMAAN ITÄOSA Tietokantatunnus: KIVI-19-003 Pinta-ala: 0,2Korkeus: 249 Muodostuman korkeus: 1 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja melko hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on pienehkö, mutta hyvin kehittynyt ja selkeä uhkurakka. Se sijoittuu Kuusamon drumliinikentän länsiosiin. Kivikko on loivapiirteisen, länsiluoteesta itäkaakkoon suuntautuneen drumliinin ja suon välissä. Drumliinin pintakivisyys on melko suuri. Pituutta kivikolla on noin 100 metriä ja leveyttä noin 20 metriä. Kivipeitto on 100 %. Sen korkeus on hieman korkeammalla kuin suon pinnan taso. Pohjavesi näkyy selvästi kivien välistä. Kivikon reunat ovat terävärajaiset. Kivien koko vaihtelee 0,3 ja 1,0 metrin välillä. Pyöristyneisyys vaihtelee pyöristymättömistä keskinkertaisesti pyöristyneisiin (1,0–3,0). Pyöristyneisyys on aiheutunut moreenikuljetuksesta. Kivilaji on pääasiassa mannerjäätikön kauempaa kuljettamaa graniittia. Kivikossa on myös jonkin verran vulkaniittia, mikä on kohteen kallioperän paikallinen kivilaji (DigiKP200 2010). Kivikko on uhkurakka, joka on syntynyt kun routiminen on nostanut vähitellen kiviä ylös moreeniaineksesta. Moreenimaiden ja soiden raja-alueet ovat yleisesti olleet otollisimpia paikkoja uhkurakkojen synnylle. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu vain hyvin läheltä mataluutensa takia. Drumliini hahmottuu harvan puustonsa takia kohtalaisesti, samoin suolle on jonkinlainen kaukomaisema. Kivien kokovaihtelu luo kivikkoon epätasaisen pinnan, muutoin sisäisessä maisemassa ei ole vaihtelua. Sijainti: Kohde sijaitsee Naumanjärven itäpuolella, noin 10 kilometriä Posion kirkonkylästä pohjoiseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Posio T5131C2 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Uhkurakka 320 239.6 252.0 251.0 277.1 237.2 Haavikonmäki Nolimonvaara Lopsauskangas Välilampi Lopsauslampi 552000 552000 552500 552500 553000 553000 73 62 50 73 62 50 73 63 00 73 63 00 73 63 50 73 63 50 73 64 00 73 64 00 73 64 50 73 64 50 KIVI-19-004 Lopsauslammen kivikko ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m LOPSAUSLAMMEN KIVIKKO Tietokantatunnus: KIVI-19-004 Pinta-ala: 1,8Korkeus: 238 Muodostuman korkeus: 2 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Kohde on geologisesti edustava ja hyvin kehittynyt. Viereinen lampi parantaa kohteen maisemallista arvoa. Geologia Muodostuma on melko laaja, hyvin kehittynyt uhkurakka, joka sijaitsee runsaan pintalohkareikon omaavan Nolimonvaaran ja Lopsauslammen välissä. Kivikko rajautuu suoraan lampeen. Kivien välissä näkyy paikoin pohjaveden pinta. Kevättulvien aikaan kivikko voi olla osittain veden peittämä. Muodostuman keskellä on lähes pintakivetön moreenisaareke. Kivikon peitto on 100 %. Kivikon reunat ovat erittäin terävärajaiset. Kivilaji on pääasiassa paikallista graniittia (DigiKP200 2010), seassa on lisäksi jonkin verran kulkeutuneita kiillegneissikiviä. Kivet ovat lähes pyöristymättömiä tai melko heikosti pyöristyneitä (1,5–2,5). Pääasiallinen kivikoko on 0,5–0,8 metriä. Kivien joukossa on muutamia suuria, halkaisijaltaan lähes 3 metriä olevia laattamaisia ja vaakatasoon suuntautuneita graniittilohkareita. Nämä suuret lohkareet tekevät kivikon pinnasta kumpuilevan. Muodostumassa esiintyy myös roudan lajittelemia pienempien kiven alueita. Pohjaveden pinnan korkeus ja moreeniaineksen runsaskivisyys ovat luoneet otollisen pohjan roudan aikaansaaman uhkurakan synnylle. Jäät ovat voineet siirrellä jonkin verran aivan rantaosan kiviä. Maisema ja muut arvot Muodostuma hahmottuu vasta hyvin läheltä vaaran suunnasta katsottuna, mutta hahmottunee hyvin lammen toiselta puolelta. Muodostumalta avautuu kaunis lampimaisema. Kivikko rajautuu suoraan lampeen, mikä nostaa maisemallista vaikuttavuutta. Sisäiseen maisemaan luovat vaihtelua kivikon sisällä oleva moreenisaareke ja yksittäiset, suuret lohkareet pienemmän kivikon seassa. Sijainti: Muodostuma sijaitsee Lopsauslammen rannalla, noin 31 km Posion kirkonkylästä pohjoiseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 3 Kerrostumismuodon korkeus: 2 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Posio T5141A3 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Uhkurakka Kalliokko Korvenaho Pikkukoski Jäniskoski Sirniönjoki 552500 552500 553000 553000 553500 553500 73 00 50 73 00 50 73 01 00 73 01 00 73 01 50 73 01 50 73 02 00 73 02 00 73 02 50 73 02 50 KIVI-19-007 Mäntyvaaran itäosan kivikot ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m MÄNTYVAARAN ITÄOSAN KIVIKOT Tietokantatunnus: KIVI-19-007 Pinta-ala: 0,6Korkeus: 239 Muodostuman korkeus: 1 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja melko hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on pienehkö, mutta melko hyvin kehittynyt uhkurakka. Se koostuu kolmesta vierekkäisestä kivikkoaltaasta. Kivikot sijaitsevat ojitetun suon ja loivan moreenirinteen välissä. Kivikot ovat samassa tasossa suonpinnan kanssa. Pohjavedenpinta näkyy paikoin kivikon suon puoleisella osalla kivien lomasta. Kivipeitto on 100 % ja kohteen reunat ovat melko terävärajaiset. Kivien koko on keskimäärin 0,3–0,8 metriä ja ne ovat melko heikosti pyöristyneitä (2,0–2,5). Kivilaji on paikallista granodioriittista gneissiä (Lahti & Honkamo 1980). Kohdekivikko on uhkurakka, joka on syntynyt kun routiminen on nostanut vähitellen kiviä ylös moreeniaineksesta. Paikka on ollut kosteutensa vuoksi otollinen uhkurakan synnylle. Mäntyvaaran moreeniaines on lisäksi runsaskivinen, ja alueella esiintyykin runsaasti muitakin, pienempiä uhkurakkoja. Maisema ja muut arvot Kohde hahmottuu vain paikalta. Ympäristöön avautuu vaatimaton metsämaisema. Kaukomaisemaa ei ole. Kivikko koostuu kolmesta erillisestä uhkurakasta, joten kivikko ei avaudu mistään kohdasta kokonaisuudessaan. Sisäisen maiseman vaihtelua ei varsinaisesti ole. Sijainti: Kohde sijaitsee Mäntyvaaran itäosassa, noin 31 kilometriä Posion kirkonkylästä etelään. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Posio S5231B4 Lahti, S. & Honkamo, M. 1980. Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta. Lehti 3543 - Loukusa. Geologinen tutkimuslaitos. Uhkurakka 240 260 245.5 246.1 236.6 Hautamaa Poroukonniemi Kumpusaari Kalliolahti Sääskenlahti Kuusijärvi Sääskenlampi Sääskenoja 548500 548500 549000 549000 549500 549500 73 02 50 73 02 50 73 03 00 73 03 00 73 03 50 73 03 50 73 04 00 73 04 00 73 04 50 73 04 50 KIVI-19-008 Hautamaa ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m HAUTAMAA Tietokantatunnus: KIVI-19-008 Pinta-ala: 0,3Korkeus: 246 Muodostuman korkeus: 1 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on pieni, mutta hyvin kehittynyt uhkurakka. Se sijaitsee ojitetun suon ja loivan moreenirinteen välissä. Kivikolla on pituutta hieman yli 100 metriä ja leveyttä noin 20 metriä. Se on moreenirinteen suuntainen. Pohjavedenpinta näkyy paikoin kivikon suon puoleisella osalla kivien lomasta. Kivipeitto on 100 % ja kivikon reunat ovat melko terävärajaiset. Kivikoko on keskimäärin 0,3–0,7 metriä. Seassa on myös suurempia, lähes kaksi metriä halkaisijaltaan olevia lohkareita. Kivien pyöristyneisyys on melko heikkoa tai keskinkertaista (2,0–3,0). Kivilaji on pääasiassa kulkeutunutta granodioriittista gneissiä. Jonkin verran esiintyy myös gabrokiviä, joka on paikallinen kivilaji (Lahti & Honkamo 1980). Kohdekivikko on uhkurakka, joka on syntynyt kun routiminen on nostanut vähitellen kiviä ylös moreeniaineksesta. Muodostuma sijoittuu suon ja moreenimaan väliin, joka on ollut otollinen paikka uhkurakan synnylle. Lisäksi paikallinen moreeniaines on runsaskivistä. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu moreenirinteeltä hakkuualueen puolelta vasta melko läheltä. Kivien pintasammaleisuus tekee kivikosta vaikeasti havaittavan. Kivikolta avautuu selkeä kaukomaisema siemenpuita sisältävälle hakkualueelle. Kuusijärvi ei kuitenkaan hahmotu taustalta. Suon puolelle ei ole kaukomaisemaa. Sisäinen maisema on melko vaatimaton pintasammaleisuudesta johtuen. Vaihtelua kivikossa ei ole. Sijainti: Kohde sijaitsee Kuusijärven eteläpuolella, Noin 29 kilometriä Posion kirkonkylästä etelään. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Posio S5232A1 Lahti, S. & Honkamo, M. 1980. Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta. Lehti 3543 - Loukusa. Geologinen tutkimuslaitos. Uhkurakka 140 180 220 180240 Tuomuvaara Pättäräinen Etuinen Vetovaara 370500 370500 371000 371000 371500 371500 74 15 00 74 15 00 74 15 50 74 15 50 74 16 00 74 16 00 74 16 50 74 16 50 74 17 00 74 17 00 KIVI-19-010 Pättäräinen ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m PÄTTÄRÄINEN Tietokantatunnus: KIVI-19-010 Pinta-ala: 1,8Korkeus: 216 Muodostuman korkeus: 44 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja keskinkertaisesti kehittynyt. Biologista arvoa nostavat harvinainen lajisto sekä osin mesotrofinen kalliokasvillisuus. Geologia Kohde on keskinkertaisesti kehittynyt taluskokonaisuus. Yläpuolinen kallio on puustoinen ja heikosti erottuva. Rapautumispintoja ei ole havaittavissa. Kalliojyrkänne avautuu koilliseen. Korkeutta kalliolla on 10–20 metriä. Taluksen kaade on noin 25 astetta. Leveyttä kivikolla on noin 300 metriä, ja sen korkeus vaihtelee 5 metristä noin 30 metriin. Kohde koostuu useasta vierekkäisestä talusmuodosta. Taluksille ominaista viuhkamaista muotoa ei ole havaittavissa. Kivikon reunat ovat melko hajanaiset. Kivipeitto on reunoja lukuun ottamatta 100 %. Pättäräisen pohjoispuolella on talus- tai rantakivikko, jota ei sen hajanaisuuden ja heikon erottuvuuden takia otettu mukaan rajaukseen. Kivien koko on keskimäärin arviolta 0,5–2,0 metriä (Kohteen kiviä jouduttiin tarkastelemaan kauempaa). Kivet vaikuttivat olevan pyöristymättömiä (1,0), mutta osa kivistä on Ancylusjärven ylimmän rannan tason, joka on alueella 195 m mpy. (Mäkinen 2000) alapuolella, jolloin ne ovat todennäköisesti jonkin verran pyöristyneitä. Kivilaji on Keski-Lapin graniittikompleksiin kuuluvaa porfyyristä graniittia (DigiKP200 2010). Kivikon alaosa sijoittuu Ancylusjärvivaiheen ylimmän rannan alapuolelle. Alaosasta erottuu järvivaiheen aikainen huuhtoutumispinta melko heikosti. Yläpuolisesta talusmuodostumasta on valunut myöhemmin kiviä huuhtoutumiskivikon päälle. Kohteen alapuolisessa laaksossa on jonkin verran hiekkaisia rantakerrostumia (Mäkinen 2000). Pääosa kivikosta on pakkasrapautumisen seurauksena syntynyttä talusmuodostumaa. Kallion raoissa olleen veden toistuva jäätyminen ja sulaminen on tehokkaasti irrottanut kiviä ja lohkareita siirtänyt niitä gradientin suunnassa alaspäin. Rapautuminen jatkuu samanlaisena nykyisinkin. Uusia lohkareita irtoaa kalliosta, ja olemassa olevat kivet ja lohkareet pilkkoutuvat pienemmiksi. Biologia Avoimessa kivikossa on jonkin verran onkaloita tai lippamaisia suojia. Rinnekivikko on kuiva eikä valuvesijuotteja ole näkyvissä. Talus on osin puustoinen ja paikoin sammalvaltainen. Avoimia kivikoita kirjoo vahvasti kaarrekarve seuranaan kallioisokarve. Sammalista kivien välissä kasvaa mm. isokorallisammalta, louhisammalta ja isoraippasammalta. Poron- ja torvijäkäliä on kivikossa yhtälailla avoimissa ja puustoisemmissa kohdissa. Napajäkälistä kasvaa ryhmynapajäkälää, karstanapajäkälää ja liuskanapajäkälää. Kivien koloissa tai niiden lippojen alla kasvaa silmiinpistävästi varjorikkijäkälää. Tämän tapaisten kivien tyvellä on paikoin hohtovarstasammalta ja eräässä kohtaa kattopinnalla hiirenhäntäsammalta sekä pohjantakkusammalta. Taluksen poikki pohjoisosassa kulkee nokkamainen kallio, jonka noin 5-metrinen pystyseinämä avautuu lähes etelään. Seinämän kasvillisuus on enimmäkseen karua ja sillä tavataan samoja lajeja kuin kivikossa lukuun ottamatta tummaluppoa, kiviharmosammalta, nahkajäkälää sekä silmälläpidettävää raidankeuhkojäkälää (NT) ja uhanalaista kalliokeuhkojäkälää (VU). Sijainti: Kohde sijaitsee Tuomuvaaran koilliskyljellä, noin 8 kilometriä Pellon kirkonkylästä koilliseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 3 Kerrostumismuodon korkeus: 2-20 m Karttalehti: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Pello T4241F3 Talus Rantakivikko Puustoinen kivikko on varttunutta männikköä. Osa petäjistä on kilpikaarnaisia tai kelottunut. Sekapuuna kasvaa runsaasti koivua. Kivien välissä ja päällä on runsaasti seinäsammalta, ja paikoin on myös hieman peitteisempiä puolukka–variksenmarjavaltaisia kerrossammallaikkuja, joissa on myös runsaasti pohjankorvajäkälää. Kivikon väleissä on myös jonkin verran tavanomaisia metsäruohoja. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu melko hyvin itäpuolelta. Puusto peittää kuitenkin kivikkoa jonkin verran. Itäpuolella on uusi hakkuualue, minkä takia kivikko näkyy tällä hetkellä varsin kauas. Kivikolta avautuu melko näyttävä vaaramaisema itään hakkuualueen ylitse. Sisäinen maisema on kauempaa katsottuna hieman epämääräinen, kivet ovat melko suuria. Kirjallisuus: DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Mäkinen, K. 2000 Maaperäkartta 1 : 20 000. Selitys. Lehti 2623 10 - Pello Geologian tutkimuskeskus. 200 Porkk aoja 497000 497000 497500 497500 498000 498000 498500 498500 499000 499000 499500 499500 73 62 00 73 62 00 73 62 50 73 62 50 73 63 00 73 63 00 KIVI-19-012 Kaihuanvaaran kivikot ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue m0 400200 KAIHUANVAARAN KIVIKOT Tietokantatunnus: KIVI-19-012 Pinta-ala: 17,0Korkeus: 201 Muodostuman korkeus: 18 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti hyvin arvokkaaksi. Kohde on geologisesti edustava ja erittäin hyvin kehittynyt, laaja uhkurakkakokonaisuus. Kohde on sisäiseltä maisemaltaan hyvin edustava. Geologia Kohde on erinomaisesti kehittynyt uhkurakkakokonaisuus. Kohderajaukseen kuuluvien uhkurakka-altaiden reunoilla on myös jonkin verran kumpumoreenin pintakivikkoa. Kohdekivikot kuuluvat hyvin laajaan lohkareviuhkaan, joka saa alkunsa Kaihuanvaaran Hopeanulkki -nimisestä laesta. Viuhka ulottuu yli viiden kilometrin päähän itäkaakkoon. Kohteeksi on valittu laajan kivikkoalueen uhkurakkaosat. Kohdekivikoista on tarkemmin maastossa tarkasteltu kahta keskimmäistä uhkurakkaa, jotka ovat kivikoista laajimpia. Näiden molempien koko on noin 5 ha, mikä tekee niistä maanlaajuisestikin huomattavan suuria. Tarkastellut kivikkoaltaat ovat varsin selkeärajaisia, ja vain muutamat kitukasvuiset puuntaimet peittävät hieman näkyvyyttä. Kaikki kohteen kivikot sijaitsevat loivasti viettävässä laaksonkohdassa. Kivien yläosat ovat pääosin samalla tasolla ympäröivän maanpinnan kanssa. Länsiosan laajan kivikon läpi virtaa etelästä pieni puro, jonka vedet valuvat kivien alitse pohjoiseen. Pohjavedenpinta näkyy paikoitellen kivien lomasta. Kivien koko on keskimäärin 0,5–1,0 metriä. Kivien koko vaihtelee alueen laajuudesta johtuen kuitenkin suuresti. Suurimmat lohkareet ovat halkaisijaltaan noin pari metriä. Kivillä on jonkin verran sekä vaaka- että pystysuuntausta. Kivilaji on pääasiassa paikallista kvartsiittia (DigiKP200 2010), ja kivikossa on jonkin verran myös kauempaa tullutta graniittia. Kvartsiittiset kivet ovat lähes pyöristymättömiä (1,5), kun taas graniittikivet ovat keskinkertaisesti pyöristyneitä (3,0). Jäätikön kuluttava toiminta kohdistui hyvin voimakkaasti Kaihuanvaaran länsi- ja luoteisosaan, johon syntyi Iso-Kaihua- ja Pikku-Kaihuajärvien muodostama kaariallas. Jäätikön kuljettaman moreenin sekaan jäi tämän takia runsaasti lohkareainesta, mikä näkyy runsaan pintakivisyyden kaistana Kaihuanvaaran pohjoisrinteeltä lähes Pirttijärvelle asti. Kivivyöhykkeen suunta kuvastaa suurin piirtein viimeisen jäätiköitymisen aikaista (Myöhäis-Veiksel) liikesuuntaa, joka on alueella 270º (Väisänen & Muurinen 2003 ). Kivivyöhykkeen pohjoispuolella on laaksokohta, jossa on voinut olla jääkauden loppuvaiheissa laaksojäätikön kieleke. Laaksojäätikkö on saattanut olla runsaslohkareinen, lisäksi sen sulaessa sulamisvedet ovat mahdollisesti huuhtoneet Kaihuanvaaran koillisosan kiviä osaltaan esiin. Kaihuanvaaran itäpuolen kivikot ovat kokonaisuudessaan siis usealla eri tavalla syntyneitä. Pääasiassa kivikot ovat kosteissa maastonpainanteissa olevia uhkurakkoja, kuten kohteella. Osa vaaran kivikoista on pakkasrapautumisen seurauksena syntyneitä talusmaisia lohkareikkoja, jotka ovat valuneet vaaran lakiosien kalliopaljastumilta alaspäin. Muinainen Itämeren vaihe, Ancylusjärvi, ulottui alueella vajaan 210 metrin korkeudelle (Väisänen & Muurinen 2003). Tästä osoituksena on joitakin hyvin heikosti kehittyneitä muinaisrantoja 208–200 metrin tasoilla. Kaihuanvaaran alarinteillä esiintyy myös jonkin verran kumpumoreenimuodostumia. Näiden pintaosat ovat paikoin lähes yhtenäistä kivikkoa. Kohteeksi valittu kivikko-osa on uhkurakkaa, joka on syntynyt kun routiminen on nostanut vähitellen kiviä ylös Sijainti: Kohde sijaitsee Kaihuanvaaran koilliskyljen juurella, noin 56 kilometriä Rovaniemen keskustasta kaakkoon. ha m m mpy. Arvoluokka: 2 Kerrostumismuodon korkeus: 1-2 m Karttalehti: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Rovaniemi T4343 Uhkurakka Moreenikivikko moreeniaineksesta. Moreenin runsaskivisyys ja maaston kosteus on edesauttanut uhkurakan syntyä. Myös moreenin hienoainespitoisuus on ollut riittävän suuri. Biologia Uhkurakan kivet ovat enimmäkseen suurilohkareisia ja kivikon alla on pieniä onkaloita, joissa näkyy yleisesti pohjavesi. Kivikossa kasvaa enimmäkseen karujen ja paisteisten paikkojen kvartsiittisten kivien lajistoa. Joukossa on myös graniittisia lohkareita, jotka erottuvat lajiston puolesta muusta kivikosta. Kivikko on enimmäkseen vihertävien ja mustien karttajäkälien kirjoma. Kivien kulmissa on enemmän kaarrekarvetta, mutta vähemmän kuin graniittisissa kivikoissa. Napajäkälistä yleisin on ryhmynapajäkälä ja vain paikoin on karstanapajäkälää. Sammalia on enemmän graniittisilla kivillä ja myös kosteammissa onkaloissa. Sammalista runsain on kivitierasammal, vähemmän on isokorallisammalta ja muita vielä niukemmin. Kosteammissa paikoissa kasvaa saksipihtisammalta, hetesirppisammalta ja metsäkamppisammalta. Pohjavesivaikutteisimpien kivikoiden onkaloissa ei ole ”tilaa” sammalille. Kivikot ovat käytännössä puuttomia lukuun ottamatta piilopuroa alueen itäosassa. Vain muutama lyhytkasvuinen mänty, pensasmainen koivu ja kiiltopaju kasvavat kivikossa. Näissä kohdin on myös variksenmarja-puolukkavarvikkoa sekä seinäsammalta. Piilopurolla kasvaa enemmän koivuja, vähän kuusia, kiiltopajua, pohjanpajua ja osin kivet ovat peittyneet juolukka–variksenmarjakasvuston alle. Paikoin on korpikarhunsammallaikkuja. Kivien välissä on yksittäin saroja ja heiniä, kuten korpikastikkaa, ja ruohoja, kuten korpiorvokkia. Paikoin kivikkoa reunustavat laajalti pajukot. Kivikot rajautuvat varttuneisiin kuivahkon kankaan männiköihin, harvennettuihin männiköihin, soistumiin ja eräässä kohtaa koivuvaltaiseen korpeen. Maisema ja muut arvot Tarkastellut kivikot hahmottuvat noin 100 metrin päästä. Ympäristöön avautuu yleisesti vain heikko kaukomaisema, koska kivikoita ympäröivä metsä peittää näkyvyyttä. Kaihuanvaara ja muut vaarat näkyvät taustalta melko heikosti. Sisäinen maisema on kivikoiden laajuudesta johtuen vaikuttava. Lisäarvoa länsiosan kivikon sisäiselle maisemalle tuo kivien alta virtaava puro, jonka vesi näkyy kivien lomasta. Kirjallisuus: DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Väisänen, U. & Muurinen, T. 2003 maaperäkartta 1 : 20 000. Selitys. Lehti 3613 09 - Vanttauskoski. Geologian tutkimuskeskus. KIVI-19-012 Kaihuanvaaran kivikot. Kuva: J. Räisänen, GTK. 250 260 3 3 6 2.6 4.4 7.5 245.8 248.4 246.5 245.0 Kivisuo Utela Paloniemi Kotilahti Myllyniemi Suovakangas Suovalahdenniemi Kaakkurilamminharju Halkosaari Jokiselkä Hietalahti Suovalahti Katajalahti Kalliolahti Kellarilahti Jaksannanlahti Suovalampi Katajalampi Kaakkurilampi Hänkselilampi 553000 553000 553500 553500 554000 554000 73 50 00 73 50 00 73 50 50 73 50 50 73 51 00 73 51 00 73 51 50 73 51 50 73 52 00 73 52 00 KIVI-19-014 Suovalahti ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m SUOVALAHTI Tietokantatunnus: KIVI-19-014 Pinta-ala: 1,1Korkeus: 247 Muodostuman korkeus: 3 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Kohde on geologisesti edustava ja hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on hyvin kehittynyt ja selkeärajainen uhkurakka. Se sijaitsee Suovaharjun drumliinin länsipäässä. Drumliiniin liittyy kumpumoreenimaisia piirteitä ja varsinkin länsiosa, missä kohde sijaitsee, on selkeästi kumpuileva. Kummuilla on runsas pintalohkareisuus. Alueella on runsaasti muitakin painannekohdissa olevia uhkurakkoja. Kohdekivikko on laajin alueen uhkurakoista. Muodostuma sijoittuu suon ja moreenimaan väliin. Järvelle on lyhyimmillään matkaa parikymmentä metriä. Kivikkoon liittyy itäpuolella toinen pienempi uhkurakka, joka sijaitsee hieman korkeammalla kuin pääkivikko. Alemmalla tasolla olevan pääkivikon kivien lomasta näkyy paikoin pohjavedenpinta. Kohteen kivien koko on melko suuri, keskimäärin 0,6–1,2 metriä. Seassa on myös suurempia lohkareita, jotka tekevät kivikon pinnasta kumpuilevan. Kivet ovat heikosti pyöristyneitä (1,5–2). Kivilaji on graniittia, joka on myös paikallinen kivilaji (DigiKP200 2010). Kohde on syntynyt roudan toiminnan seurauksena. Sen syntyä on edesauttanut maaston kosteus sekä moreeniaineksen runsaslohkareisuus. Kohde on ollut jääkauden loppuvaiheissa Sallan jääjärven vaikutuspiirissä (Johansson 1995), mutta kivien heikosta pyöristyneisyydestä päätellen kivikon syntyyn ei jääjärvellä ole ollut vaikutusta. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu hyvin lännestä, järven suunnasta, mutta idästä vain paikalta. Kivikolta avautuu hyvä kaukomaisema järven suuntaan ja Suovalahtea reunustavalle aukealle suolle. Moreenimaille ei ole kaukomaisemaa puuston peiton takia. Sisäisen maiseman arvoa nostaa kivikon laajuus, suurista lohkareista johtuva kivikon kumpuileva pinta sekä kivien välistä näkyvä pohjavesi. Sijainti: Kohde sijaitsee Ala-Suolijärven eteläosan itärannalla, noin 18 kilometriä Posion kirkonkylästä pohjoiseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 3 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Posio T5132A3 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Johansson, P. 1995 The deglaciation in the eastern part of the Weichselian ice divide in Finnish Lapland. Geological Survey of Finland. Bulletin 383. 72 s. Uhkurakka 260 280 280 Laavu Laavu Laavu Vuokrakota Lehtojensuojelualue Kallioportti Korouoma Purnuvaara Piippuvaara Piippukallio Yli-Vohon vaara 523000 523000 523500 523500 524000 524000 73 36 00 73 36 00 73 36 50 73 36 50 73 37 00 73 37 00 73 37 50 73 37 50 73 38 00 73 38 00 KIVI-19-016 Piippukallio ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m PIIPPUKALLIO Tietokantatunnus: KIVI-19-016 Pinta-ala: 0,6Korkeus: 226 Muodostuman korkeus: 88 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti hyvin arvokkaaksi. Se on geologisesti edustava ja erittäin hyvin kehittynyt muodostaen Korouoman kanssa arvokkaan maisemakokonaisuuden. Keskiravinteisista rotkolaaksoista Korouoma on lajistollisesti hyvin edustava. Geologia Kohde on erinomaisesti kehittynyt, yksittäinen talusmuodostuma. Taluksella on selkeä keilamainen muoto ja lohkareet ovat jakautuneet taluksille tyypillisesti siten, että pienemmät lohkareet ovat muodostuman yläosassa ja suuremmat lohkareet ovat vyöryneet alaosiin. Taluksella on korkeutta noin 40 metriä. Sen kaade on noin 30–40 astetta. Taluksen yläpuolella olevalta, noin 50 metriä korkealta, jylhältä kallioseinämältä voidaan havaita selkeästi lohkareaineksen rapautumakohta. Talus muodostaa yhdessä rapautumiskohdan kanssa selkeän tiimalasimaisen muodon. Kalliojyrkänne avautuu itään. Maisemallista lisäarvoa tuo kallion rapautumakohdasta valuva pieni puro. Kivikon rajat ovat hyvin terävät. Kivien koko on yläosassa noin 0,3–0,6 metriä. Alaosan kivien koko on keskimäärin 0,6–1,0 metriä. Kivet ovat pääosin pyöristymättömiä (1,0). Alaosan kivissä on kuitenkin havaittavissa heikkoa pyöristyneisyyttä (1,5). Kivilaji on pääasiassa graniittia. Korouoma on noin 30 kilometriä pitkä luode-kaakkosuuntainen ruhjelaakso Posion kunnan länsiosassa. Paikoitellen jopa 130 metriä syvänä se on yksi Suomen syvimmistä rotkolaaksoista. Korouoman seinämät ovat jyrkkiä ja paikoin pystysuoria kalliojyrkänteitä, jotka kohoavat laakson molemmilla reunoilla. Kallioiden kivilaji on karkeahkoa, punaista graniittia, jolle on tyypillistä selvä rakoilu. Graniitissa on paljon gneissimäisiä graniittiutuneita kohtia (Johansson & Nenonen 2006). Jääkauden jälkeen Koronuoman rotkolaaksossa on tapahtunut runsaasti pakkasrapautumista, josta todisteena ovat alas vyöryneet kivikasat ja rotkon alarinteillä olevat talukset. Osa kohteen kivistä on jäkäläpeitteettömiä, mikä viittaa kiviaineksen vyöryneen alas vasta vähän aikaa sitten. Biologia Korouoman kalliolajisto on etenkin sammalien osalta luonnonsuojelullisesti hyvin arvokas vaikka kallioperässä ei varsinaisesti esiinny kalkkia (Eskelinen 2003). Taluksen yläpuolella on 10–15 m korkea tiukasti porrasmainen pystyjyrkänne, josta aika ajoin rapautuu lohkareita. Jyrkännettä pitkin valuu vettä hieman vesiputousmaisesti portaalta toiselle. Jyrkänteen alla vesi on kivikossa näkyvissä noin kolmasosan matkastaan jokeen ennen kuin katoaa kivikon syvyyksiin muuttuen piilopuroksi. Talvella jyrkänteen peittää massiiviset jääpilarit. Jyrkänteen alla on lievästi viettävä pienkivinen lähes kasviton talus ja sen alapuolella jyrkempi isommista kivistä koostuva punertavan Trentepohlia -viherlevän värjäämä kivikko. Levän voimakkuus kasvaa hieman alarinnettä kohti kunnes alaosasta vaihettuu tavanomaisten rupijäkälien peittämäksi kivikoksi. Kivikko rajautuu joen reunapensaikkoon. Taluksen jakaa kahtia rinteen myötäisesti kohoava kallio tai isommista lohkareista koostuva valli, jossa kivivirtaa ei tapahdu. Tämä kohta on putkilokasvien peittämä. Taluksen noron varren kivillä kasvaa kinnassammalta, metsäkamppisammalta, sirppisammalia ym. Noro katoaa Sijainti: Kohde sijaitsee Korouoman tunnetussa rotkolaaksossa, Piippukallion jyrkänteellä, noin 30 kilometriä Posion kirkonkylästä länsiluoteeseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 2 Kerrostumismuodon korkeus: 38 m Karttalehti: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Kohde kuuluu Natura-alueeseen (FI301104) ja lehtojensuojelualueeseen (LHA120046). Yleiskuvaus: Posio S5222H4 Talus kuitenkin nopeasti kivien alle. Taluksen keskellä on rinteen myötäisesti kivikon jakava putkilokasvien peittämä rinne. Tällä kohden kasvaa runsaasti maitohorsmaa, korpikastikkaa, vähän vadelmaa, koivupensaita, pihlajaa, tuomea, pojanpajua ja kiiltopajua. Samankaltaista kasvillisuutta on harvempana heti putouksen alla. Muu osa kivikosta on avoimempaa. Jyrkänteen alla on lievästi viettävä pienkivinen lähes kasviton talus ja sen alapuolella jyrkempi isommista kivistä koostuva punertavan Trentepohlia -viherlevän värjäämä kivikko. Alaosan kivikko on kaarrekarpeen kirjoma ja tummia rupijäkäliä on runsaasti. Kellertäviä karttajäkäliä on hieman vähemmän. Ruosteen värisiä nappijäkäliä on jonkin verran. Kivien koloissa kasvaa sammalista lähinnä kivitierasammalta, louhisammalta, isokorallisammalta, pystypinnoilla kalliokarstasammalta ja jäkälistä louhikkotorvijäkälää, palleroporonjäkälää ja sysiporonjäkälää. Alarinteen onkaloissa jauhejäkälien lisäksi on vähän keltaista varjorikkijäkälää. Aivan alaosassa kivillä on myös tavanomaisia metsävarpuja. Kivikko rajautuu joenvarren koivu- ja pajupensaikkoon. Taaempana on kuusikkoa. Joen hiekkapenkalla kasvaa kangaskortetta. Jyrkänteen vaakaraoissa tai pienillä hyllyillä kasvaa runsaasti korpi-imarretta, mesimarjaa ja hieman varpuja sekä sammalia. Märissä kohdissa on mm. rantasiipisammalia, uurnasammalia ja maksasammalia kuten pohjankinnassammalta ja suokinnassammalta. Valuvesikohdissa on omaa lajistoa mm. yökönlehtiä ja omia sammalia. Kivikosta tai kallioilta on alueelta löydetty aikaisemmin särmäsammalta (RT), kalliopussisammalta (RT) ja aarnisammalta (RT) (Eskelinen 2003). Maisema ja muut arvot Puuston takia kohde näkyy vain läheltä. Parhaiten sitä voi tarkastella kurun pohjalla virtaavan Korojoen itäpuolella kulkevalta retkeilyreitiltä. Kohde näkyy mahdollisesti myös lännestä, Piippukallion päältä. Kivikosta hahmottuu maisema vain kuruun. Jylhät kalliot, kurun pohjalla virtaava Korojoki sekä ylhäältä kalliosta alas valuva puro tuovat lisäarvoa maisemaan. Sisäinen maisema on komea. Talus on selkeän muotoinen ja yksittäiseksi talukseksi poikkeuksellisen kookas. Piippukallio on Korouoman massiivisin ja korkein jääputous "Ruskea virta", ja kallioilla harrastetaan jääkiipeilyä. Kirjallisuus: Eskelinen, A. 2003 Korouoman kallliokasviselvitys 2003. Metsähallitus, Perä-Pohjolan luontopalvelut 16.09.2003. Raportti 35 s. + liitteet Johansson, P. & Nenonen, J. 2006 Korouoma, polygenetic erosional formation in Finnish Lapland. Late Pleistocene glacigenic deposit in the central part of the Scandinavian ice sheet : Abstracts. Edited by Peter Johansson, Juha-Pekka Lunkka and Pertti Sarala. 280 300 300 300 280 267.4 243.9 252.2 Lamminvaara Keski-Kotavaara Ranta-Kotavaara Korvonlahti 540500 540500 541000 541000 541500 541500 73 62 50 73 62 50 73 63 00 73 63 00 73 63 50 73 63 50 73 64 00 73 64 00 73 64 50 73 64 50 KIVI-19-020 Lamminvaara ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m LAMMINVAARA Tietokantatunnus: KIVI-19-020 Pinta-ala: 1,2Korkeus: 264 Muodostuman korkeus: 11 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja kohtalaisen hyvin kehittynyt. Geologista arvoa nostaa kohteen sijoittuminen drumliinin yhteyteen. Geologia Kohde on kohtalaisesti kehittynyt uhkurakka. Se sijaitsee Lamminvaaran länsiluode-itäkaakkosuuntaisen drumliinin proksimaaliosan loivassa koillisrinteessä. Lamminvaarassa, kuten lähistön muissakin drumliineissa on runsas pintalohkareisuus. Kivikon muoto on melko epäsäännöllinen, samoin kivettömiä, kasvillisuuden peittämiä laikkuja esiintyy. Kokonaisuudessaan se on uhkurakaksi melko laaja. Kivikon rajat ovat melko terävät. Kivipeitto on 90–100 %. Kivien koko on keskimäärin 0,6–1,0 metriä. Suurempia lohkareita, jotka lisäävät kivikon näyttävyyttä, on jonkin verran. Kivillä ei ole selkeää suuntausta. Kivet ovat heikosti pyöristyneitä (2,0). Kivilaji on graniittia, mikä on myös paikallinen kivilaji (DigiKP200 2010). Kohde on roudan toiminnan seurauksena syntynyt uhkurakka, joka on drumliinin kivisen rinteen ja soistuman välisellä tasaisella kohdalla. Moreeniaineksen runsaskivisyys on myös edesauttanut uhkurakan syntyä. Maisema ja muut arvot Kohde hahmottuu vain hyvin läheltä. Kohteelta ei ole kaukomaisemaa. Näkymänä on harvahko mäntytaimikko. Sisäistä maiseman arvoa kohottaa kivikon kohtalainen laajuus sekä kivikoon vaihtelu. Sijainti: Kohde sijaitsee Lamminvaaran itäpuolella, noin 33 kilometriä Posion kirkonkylästä pohjoisluoteeseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Posio T5123E3 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Uhkurakka 220 195.9 Kuovitunturinlampi 523000 523000 523500 523500 524000 524000 73 52 50 73 52 50 73 53 00 73 53 00 73 53 50 73 53 50 73 54 00 73 54 00 73 54 50 73 54 50 KIVI-19-021 Kuovitunturinlammen kivikot ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m KUOVITUNTURINLAMMEN KIVIKOT Tietokantatunnus: KIVI-19-021 Pinta-ala: 2,1Korkeus: 220 Muodostuman korkeus: 24 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on hyvin kehittynyt moreenikivikon, virtaavan veden kerrostaman kivikon ja uhkurakan yhdistelmä. Se sijoittuu Kuovitunturin pohjoisreunalle. Kuovitunturin alueella on runsaasti pieniä kalliopaljastumia sekä kapeita, rinteen suuntaisia kivijuotteja. Morfologiasta päätellen vaaran kallioperä vaikuttaa olevan erittäin rikkonainen. Kohde koostuu useista rinteen suuntaisista, pitkulaisista kivikoista. Pohjoisin kivikko rajautuu Kuovitunturinlampeen ja soistumaan. Eteläiset kivikot rajautuvat moreenimaahan. Kivikot ovat pääosin tasaisia, mutta niiden yläosat nousevat paikoin viuhkamaisesti kohti rinteen yläosaa.. Kivikoiden kivipeitto on 100 % ja niiden reunat ovat pääosin terävät. Kivien koko on keskimäärin 0,5–0,8 metriä. Joukossa on myös suurempia, lähes parimetrisiä kiviä. Myös roudan lajittelemia pienten kivien läjiä on paikoitellen. Osa suurista kivistä on laattamaisia ja ne ovat suuntautuneet vaakatasoon. Kivet ovat hyvin heikosti tai heikosti pyöristyneitä (1,5–2,5). Korkeammalla rinteellä sijaitsevat kivet ovat hieman pyöristyneempiä kuin tasaisen alueen kivet. Kivilaji on graniittia, mikä on myös paikallinen kivilaji (DigiKP200 2010). Jääkauden loppuvaiheissa paikalla on todennäköisesti ollut laaksojäätikön kieleke, joka oli railoinen. Runsakivistä moreeniainesta rikastui railoihin. Railoissa virranneet voimakkaat sulamisvesipurkaukset huuhtoivat hienoaineksen pois moreenista ja siirsivät kiviä nykyisiksi kivijuoteiksi. Sulamisvesipurkaukset olivat lyhytaikaisia ja kivien pyöristymistä ei mainittavasti tapahtunut. Kohdekivikon tasaisella alueella, varsinkin lammen lähellä, myös routa on liikutellut ja nostanut kiviä esiin. Kivikot sijaitsevat muinaisen itämeren vaiheen, Ancylusjärven ylimmän rannan korkeudella (Johansson & Kujansuu 2005). Aallokko ei kuitenkaan ole oleellisesti vaikuttanut kivikoiden syntyyn, koska paikalla on ollut kapea lahdeke, jossa aallokon voima on ollut vähäinen. Maisema ja muut arvot Kohde hahmottuu rinteen suunnasta noin 100 metrin päästä ja lammen suunnasta kauempaakin. Kivikolta avautuu maisema lammelle. Lammen takaa näkyvät taustalla olevan vaaran kalliot. Sisäiseen maisemaan tuo vaihtelua erot kivikoossa ja suurien kivien vaakasuuntaus. Viuhkamaiset, hieman talusmaiset muodot vaaran rinteellä ovat myös erikoinen piirre. Sijainti: Kohde sijaitsee Kuovitunturinlammen etelärannalla, noin 36 kilometriä Posion kirkonkylästä luoteeseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1-2 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Posio T5112G4 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim). 2005. Jääjärvet. Teoksessa Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1 : 400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. 127-149. Moreenikivikko Virtaavan veden kerrostama kivikko Uhkurakka 210 164.5 Myllyvaara Pihlaja-aro Joviste Putkenjärvi Tyyräsenjärvi Put ken oja 493500 493500 494000 494000 494500 494500 73 48 00 73 48 00 73 48 50 73 48 50 73 49 00 73 49 00 73 49 50 73 49 50 73 50 00 73 50 00 KIVI-19-022 Tyyräsenjärven kivikot ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m TYYRÄSENJÄRVEN KIVIKOT Tietokantatunnus: KIVI-19-022 Pinta-ala: 1,3Korkeus: 175 Muodostuman korkeus: 10 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja melko hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on melko hyvin kehittynyt moreenikivikon, virtaavan veden kerrostaman kivikon, uhkurakan ja rantakivikon yhdistelmä. Se koostuu useasta erillisestä kivikosta. Kivikot sijoittuvat Tyyräsenjärven ja kallioisen Pihlaja-aron väliin. Alueella on runsaasti muitakin kivikoita, jotka sijoittuvat yleensä melko loiville kallioalueille. Pääosa näistä kohteen ympäristön kivikoista lienee pakkasrapautumisen seurauksena syntyneitä rakkoja. Kohdekivikoiden kivitiheys on pääosin 100 %. Reunat ovat yleensä kohtalaisen terävät. Pohjavesi pilkistää Tyyräsenjärven lähellä olevan kivikon kivien lomasta. Kivikoko on keskimäärin 0,5–0,8 metriä, mutta myös suurempia noin 1,5–2,0 metrin kokoisia lohkareita on paikoitellen, varsinkin muodostuman yläosissa. Kivillä ei ole erityisempää suuntausta. Kivikoissa on myös pienempien kivien painanteita, mikä viittaa roudan toimintaan. Kivikoissa on loivaa kumpuilevuutta varsinkin Tyyräsenjärven viereisessä kivikossa. Kivet ovat heikosti pyöristyneitä (1,5–2,0). Kivilaji on lähinnä gneissiä, mikä on myös paikallinen kivilaji (DigiKP200 2010). Jäätiköitymisen loppuvaiheissa mannerjään reuna oli railoinen ja runsaskivistä moreeniainesta rikastui niihin. Railoissa virranneet voimakkaat sulamisvesipurkaukset huuhtoivat hienoaineksen pois moreenista ja siirsivät kiviä nykyisiksi kivikkoaltaiksi. Purkaukset olivat lyhytaikaisia ja kivien pyöristymistä ei mainittavasti tapahtunut. Kohdekivikoiden tasaisilla alueilla, varsinkin lammen lähellä, myös routa on liikutellut ja nostanut kiviä esiin. Kivikot sijaitsevat muinaisen itämeren vaiheen, Ancylusjärven ylimmän rannan alapuolella (Johansson & Kujansuu 2005). Aallokon huuhtova toiminta on voinut myös vaikuttaa jonkin verran kivikoiden syntyyn. Maisema ja muut arvot Kivikot hahmottuvat vain paikalta. Järven viereinen kivikko näkynee kuitenkin järveltä tai vastarannalta. Tältä kivikolta avautuu loivapiirteinen vaaramaisema järven suuntaan. Rinteessä olevilta kivikoilta ei ole kaukomaisemaa, koska puusto estää näkyvyyden. Sisäinen maisema on melko rikkonainen. Pienten kivien painanteet ja suurien kivien luoma kumpuilevuus tuovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuma on hajanainen. Sijainti: Kohde sijaitsee Tyyräsenjärven kaakkoisrannalla, noin 40 kilometriä Ranuan kirkonkylästä pohjoiskoilliseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1-2 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Ranua T4333H2 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim). 2005. Jääjärvet. Teoksessa Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1 : 400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. 127-149. Moreenikivikko Virtaavan veden kerrostama kivikko Uhkurakka Rantakivikko 160 160 170 149.4 Kälkkäjävaara 455000 455000 455500 455500 456000 456000 73 05 50 73 05 50 73 06 00 73 06 00 73 06 50 73 06 50 73 07 00 73 07 00 73 07 50 73 07 50 KIVI-19-025 Kälkkäjävaara ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m KÄLKKÄJÄVAARA Tietokantatunnus: KIVI-19-025 Pinta-ala: 0,9Korkeus: 166 Muodostuman korkeus: 102 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on hyvin kehittynyt uhkurakan ja rantakivikon yhdistelmä. Sen ympäristö on runsaskivistä moreenimaata. Kivikko on terävärajainen ja täysin puuttomana selkeästi erottuva. Lisäksi se on uhkurakaksi melko laaja. Kivikossa on paikoin roudan aikaansaamia pienempien kivien lajittumia. Kivipeitto on 100 %. Kivien koko on keskimäärin 0,4–0,7 metriä. Kivillä ei ole havaittavissa erityisempää suuntausta. Kivet ovat heikosti pyöristyneitä (1,5–2,5). Rantavallin kivet ovat jonkin verran pyöristyneempiä kuin uhkurakan kivet. Kivilaji on paikallista tonaliittia (DigiKP200 2010) tai gneissejä. Kälkkäjävaara jäi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon (Johansson & Kujansuu 2005). Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 9 800 vuotta sitten. Ancylusjärven aikaisten myrskyjen aallot sekä talviset jäät jättivät jälkeensä Kälkkäjävaaran alueelle runsaasti kivisiä rantakerrostumia (Mäkinen et al. 2011). Kälkkäjävaaran moreeniaines on yleisesti runsaskivistä ja maaston kosteissa painannekohdissa esiintyy paikoin myös roudan synnyttämiä uhkurakkoja. Näiden koko on rantakerrostumiin nähden vähäinen. Kohteena oleva kivikko on rantakerrostuman ja uhkurakan kompleksi. Sen itäosa on uhkurakkaa, jossa pohjavesi näkyy kivien lomasta. Länsipuolen lounaisosan kivikko nousee kynnyksellisesti matalaksi rantavalliksi hieman muuta kivikkoa ylemmäs. Kynnyksen kohta näkyy selvästi paljain silmin. Kivikosta uhkurakka-aluetta on noin 80 %. Todennäköisesti Ancylusjärven aallot ovat huuhtoneet alun perin kiviä osittain esiin myös uhkurakkakohdista. Biologia Kohteen kivikkoa ei ole erikseen inventoitu. Kuvaus perustuu tuuli- rantakerrostumainventointiin (Tuura- tietokanta 2011). Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alueella on laajat avoimet ja puuston varjostamat kivikot, joita reunustaa lähinnä harvapuustoiset, hakatut männiköt (Suomen maanpeite 2006, ilmakuva). Kivikoilla on paikoin yksittäisiä puita. Metsien aluskasvillisuutta vallitsee puolukka ja kosteammilla paikoilla myös mustikka. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu vain läheltä. Kivikon vierestä kulkee metsäautotie, jolle se näkyy hyvin. Kohteelta ei ole laajempaa kaukomaisemaa, hakkuualuetta näkyy noin 100 metrin päähän. Sisäinen maisema on melko komea. Muodostuma on laaja ja selkeä. Lisäksi rantavalli erottuu selkeänä kohomuotona. Sijainti: Kohde sijaitsee Kälkkäjävaarassa, Ranuan länsiosassa, noin 9 kilometriä Hosiolta kaakkoon. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Kohde kuuluu arvokkaisiin tuuli-ja rantakerrostumiin (TUU-13-118). Yleiskuvaus: Ranua S4432A4 Uhkurakka Rantakivikko DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim). 2005. Jääjärvet. Teoksessa Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1 : 400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. 127-149. Mäkinen, K., Teeriaho, J., Rönty, H. & Rauhaniemi, T. 2011. Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011. Ympäristöministeriö, Helsinki. 185 s. Tuura-tietokanta 2011. Valtakunnalliseti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat (Tuura-tietokanta). Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä tietokanta. Helsinki 240 180 260 220 6 4.5 4.8 10.0 166.1 220.0 Niesijärvi Sokerilampi 468000 468000 468500 468500 469000 469000 73 53 00 73 53 00 73 53 50 73 53 50 73 54 00 73 54 00 73 54 50 73 54 50 73 55 00 73 55 00 KIVI-19-026 Niesikivalo ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m NIESIKIVALO Tietokantatunnus: KIVI-19-026 Pinta-ala: 3,3Korkeus: 253 Muodostuman korkeus: 10 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Kohde on geologisesti edustava ja hyvin kehittynyt. Sen syntytapa on varsin erikoinen. Geologia Kohde on hyvin kehittynyt moreenikivikon ja jäätikön sulamisvesitoiminnan synnyttämä kivikko. Niesikivalossa ja sen lähiympäristössä maanpinnan pintalohkareisuus on erittäin runsas. Maaston topografia on kallioperän rikkonaisuudesta johtuen hyvin epätasaista. Laajoja kallioalueita on myös runsaasti, varsinkin Niesikivalon länsipuolella. Jäätikön kuljettama kiviaines lieneekin alun perin sieltä lähtöisin. Kohdekivikon reunat vaihettuvat lähes rajatta ympäristön moreenin harvempaan pintakivikkoon. Kivikon peitto on vaihteleva. Paikoin on kivettömiä kohtia, lisäksi puusto, kuivuneet kelot ja muu kasvillisuus rikkovat kivikon yhtenäisyyttä. Kivien koko on keskimäärin 0,4–0,8 metriä. Kivikoossa on kuitenkin suurta vaihtelua. Suurimmat kivet ovat halkaisijaltaan jopa nelimetrisiä. Kivistä osa on laattamaisia. Varsinaista suuntausta ei kivillä kuitenkaan ole. Kivikossa on roudan lajittelemia pieniä aluita, joissa esiintyy vain pieniä kiviä. Kivet ovat täysin särmikkäitä tai heikosti pyöristyneitä (1,0–2,0). Kivilaji on Perä-Pohjan liuskealueeseen kuuluvaa kvartsiittia, mikä on myös paikallinen kivilaji (Husa & Teeriaho 2015). Kvartsiitin seassa voi mahdollisesti esiintyä dolomiittia. Kivikko on muodostunut jääkauden loppuvaiheissa. Tällöin Niesikivalo oli nunatakkina ja perääntyvän jäätikön reunalla oli rinteen suuntaisia railoja. Railoihin oli rikastunut runsaasti kiviainesta, joka jäi jään reunan sulettua paikalleen. Myös sulamisvesitoiminta oli hyvin voimakasta ja Niesikivalon rinteillä onkin lukuisia, matalahkoja sulamisvesiuomia. Sulamisvedet huuhtoivat myös kivikkoa osaltaan esiin. Kivikko viettää melko loivasti alaspäin. Kivet ovat asettuneet paikoin vallimaisesti, mikä johtuu kivien rikastumisesta railokohtiin. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu vain läheltä. Puuston peittävyyden takia kivikolta ei ole mistään kohti kaukomaisemaa. Sisäinen maisema on kivikon laajuuden ja suurien lohkareiden ansiosta melko vaikuttava. Kivikko on vaikeasti saavutettavissa. Sijainti: Kohde sijaitsee Niesikivalon itärinteellä, noin 31 kilometriä Rovaniemen keskustasta kaakkoon. ha m m mpy. Arvoluokka: 3 Kerrostumismuodon korkeus: 1-3 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Kohde kuuluu arvokkaisiin kallioalueisiin (KAO120223). Yleiskuvaus: Rovaniemi T4332E4 Husa, J. & Teeriaho, J. 2015. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Lapissa. Suomen ympäristö 21/2012. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 358 s. Moreenikivikko Virtaavan veden kerrostama kivikko 200 180 168.5 Katusuo Katuvaara Heittoniemi Katusuonlampi Loi htio ja Kuohunkijoki 471000 471000 471500 471500 472000 472000 73 53 50 73 53 50 73 54 00 73 54 00 73 54 50 73 54 50 73 55 00 73 55 00 73 55 50 73 55 50 KIVI-19-027 Katuvaara ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m KATUVAARA Tietokantatunnus: KIVI-19-027 Pinta-ala: 0,5Korkeus: 171 Muodostuman korkeus: 2 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja melko hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on melko hyvin kehittynyt uhkurakka, joka sijoittuu hyvin loivasti viettävälle moreenirinteeseen. Muodostuma jakaantuu kahteen kivikkoon, joiden välissä on noin metrin korkuinen kynnys. Pohjavedenpinta näkyy kivien lomasta. Kynnyskohta on vähäkivisempi ja puustoinen. Kivikkokohdat ovat yhtenäistä kivikkoa ja selkeärajaisia. Kivikoko on keskimäärin 0,3–0,7 metriä. Kivet ovat osaksi laattamaisia ja niillä on paikoin vaakasuuntausta. Kivilaji on pääosin kvartsiittia, joissa voidaan paikoin nähdä heikkoa aallonmerkkirakennetta. Kvartsiitti on myös paikallinen kivilaji (DigiKP200 2010). Muutama kivi on graniittia tai gneissiä. Kvartsiittiset kivet ovat heikosti pyöristyneitä (2,0), kun taas graniitti/gneissikivet ovat melko hyvin pyöristyneitä (4,0). Kohdekivikko on uhkurakka, joka on syntynyt, kun routiminen on nostanut vähitellen kiviä ylös moreeniaineksesta. Muodostuma sijoittuu Katuvaaran tasaiselle alarinteelle, joka on ollut kosteutensa takia otollinen paikka uhkurakan synnylle. Kivikko on ollut Ancylusjärven vaikutuspiirissä, joten se on voinut huuhtoutua osaksi esiin jo siinä vaiheessa. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu vain läheltä. Kivikolta ei ole kaukomaisemaa. Sisäiseen maisemaan luo vaihtelua kynnys, pyöristyneet graniitti/gneissikivet, pohjaveden pilkottaminen kivien lomasta sekä satunnaiset aallonmerkkikivet. Sijainti: Kohde sijaitsee Katuvaaran länsipuolella, noin 35 kilometriä Rovaniemen keskustasta kaakkoon. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Rovaniemi T4332G2 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Uhkurakka 160 200 180 Laavu Kalliokumpu Rousamonjoki 503000 503000 503500 503500 504000 504000 73 42 50 73 42 50 73 43 00 73 43 00 73 43 50 73 43 50 73 44 00 73 44 00 73 44 50 73 44 50 KIVI-19-028 Kalliokumpu ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m KALLIOKUMPU Tietokantatunnus: KIVI-19-028 Pinta-ala: 1,0Korkeus: 174 Muodostuman korkeus: 2 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja melko hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on melko hyvin kehittynyt uhkurakka. Siinä on myös piirteitä ranta- ja moreenikivikoista. Kivikko on noin hehtaarin kokoisena uhkurakaksi suhteellisen laaja. Se on muodoltaan pitkä ja kapea ja sijoittuu moreenipeitteisen vaaran länsirinteen tasannekohdalle. Kivikko on varsin terävärajainen. Pohjaveden pinta pilkottaa paikoitellen kivien lomasta. Kivipeitto on pääosin 100 %. Kivien keskikoko on noin 0,6–1,0 metriä. Suurimmat lohkareet ovat kooltaan jopa 3–4 metriä. Kivet ovat jonkin verran pyöristyneitä (2,0). Kivillä ei ole havaittavissa suuntausta. Kivitiheys on 90–100 %. Kivilaji on paikallista graniittia (DigiKP200 2010) tai graniittigneissiä. Kivien väri on punertava. Kivikko sijoittuu tasaiselle ja kostealle rinteenkohdalle, joka on ollut otollinen paikka roudan aikaansaaman uhkurakan synnylle. Kohteella olevat suuret lohkareet ovat tulleet paikalle jäätikkökuljetuksen seurauksena. Ympäristön moreenin pintalohkareisuus on varsin suuri. Ancylusjärven aikaiset rantavoimat ovat todennäköisesti huuhtoneet kivikkoa osaltaan jonkin verran esiin. Ylin ranta alueella on noin 210 metrin korkeustasolla (Johansson & Kujansuu 2005). Kivikon rinteensuuntainen sijoittuminen rinteelle viittaa parhaiten rantakivikkoon, mutta paikanpäällinen tarkastelu paljasti kivikon olevan lähinnä uhkurakkaa. Maisema ja muut arvot Kivikko erottuu vain aivan lähietäisyydeltä. Viereisten hakkuualueiden puusto peittää kivikolta avautuvan kaukomaiseman. Sisäisesti kivikko on melko selkeä ja terävärajainen. Suuret lohkareet tuovat vaihtelevuutta kivikkoon. Sijainti: Kohde sijaitsee Juotasjärven kaakkoispuolella, noin 56 kilometriä Kemijärven keskustasta etelälounaaseen. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Rovaniemi T5111A4 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Uhkurakka Rantakivikko 3 6 10 15 15 Kotapalo Honkaoja Honkamukka 516000 516000 516500 516500 517000 517000 73 64 50 73 64 50 73 65 00 73 65 00 73 65 50 73 65 50 73 66 00 73 66 00 73 66 50 73 66 50 KIVI-19-029 Hierikkovaaran eteläosa ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400m200 KIVI-19-029 KIVI-19-030 KIVI-19-031 HIERIKKOVAARAN ETELÄOSA Tietokantatunnus: KIVI-19-029 Pinta-ala: 2,3Korkeus: 172 Muodostuman korkeus: 16 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Kohde on geologisesti edustava ja hyvin kehittynyt. Geologia Hierikkokankaan eteläosassa sijaitseva kohde on eteläisen Lapin alueelle laajahko rakkakivikko, jonka syntyyn rantavoimat ovat myös todennäköisesti vaikuttaneet. Kohde on hyvin kehittynyt ja edustava. Kohteen ympäristön moreeni on erittäin runsaskivistä, samoin kallioalueiden määrä on melko suuri. Vastaavanlaisesti syntyneitä kivikkoja on Hierikkovaaran alueella runsaasti. Kohteen eteläpuolella on laajoja uhkurakkakivikoita. KIVI-19-030 sijaitsee käsiteltävän kohteen vieressä. Kivikot on erotettu toisistaan niiden erilaisen syntytavan takia. Kohdekivikko on muodoltaan hieman haarakkeinen. Pinta kumpuilee yleisesti ja kivikon keskiosassa on korkeahko kivikkoharjanne, joka lienee kalliomuoto. Kivikon reunat ovat hieman epäselvät, hajanainen kivikko jatkuu myös alueen ulkopuolelle. Rinteen jyrkkyys vaihtelee kivikon eri osissa. Keskimääräinen kaade on 5–10°. Kivikkokerrostuman paksuus on todennäköisesti kohtalaisen suuri. Kivien keskimääräinen koko on noin 0,6–0,8 metriä. Runsaasti on myös suurempia, halkaisijaltaan 1 ja 2 metrin välillä olevia lohkareita. Kivissä on tapahtunut selkeästi pystysuoraa lajittumista, eli pienimmät kivet ovat alapuolella ja suurimmat päällä. Kivet ovat vain hyvin vähän kuluneita (1,5). Kivitiheys on 100 %. Aivan reunoilla kivitiheys on kuitenkin vaihteleva. Kivilaji on kokonaan paikallista graniittia (DigiKP200 2010). Kivillä ei ole havaittavissa suuntautuneisuutta. Alue on ollut jääkauden jälkeen Ancylusjärven peitossa. Ylin ranta on ollut noin 210 m mpy. (Johansson & Kujansuu 2005). Kohteen sijainti sekä selkeä sijoittuminen Ancylusjärven ylimmän tason alapuolelle viittaisi kivikon syntyneen rantavoimien ansiosta. Kivien ja lohkareiden pyöristymättömyys sekä rantavallimaisten osien puute osoittaa kuitenkin kivikon syntyneen pääosin pakkasrapautumisen seurauksena. On kuitenkin myös mahdollista, että kivikko on osittain preglasiaalista alkuperää, kuten läheinen Juuvaaran rakka. Tällöin Ancylusjärven aallokko on huuhdellut jossain määrin jo olemassa ollutta kivikkoa osaltaan esiin. Pääosin rakka lienee kuitenkin syntynyt vasta alueen kohottua vedenpinnan yläpuolelle. Graniittinen kallioperä ja vesistön läheisyydestä johtuva kostea paikallisilmasto ovat vaikuttaneet pakkasrapautumisen voimakkuuteen. Biologia Rakkakivikko on suurimmaksi osaksi suurilohkareista ja onkaloista. Onkalot ovat kuivia. Kivikossa kasvaa enimmäkseen karujen ja paisteisten paikkojen, graniittisten kivien lajistoa. Kaarrekarve vallitsee kivikkoa ja lähes yhtä runsaita ovat tummat karttajäkälät. Kellertäviä karttajäkäliä on vähemmän. Pintoja täplittää lisäksi ryhmynapajäkälä ja niukemmin kärsänapajäkälä. Kivien välissä on jonkin verran tinajäkäliä ja sammalia, joista runsaimpia ovat kivitierasammal, louhisammal ja kivien sivuilla kalliokarstasammal. Vähemmän on isokorallisammalta. Onkaloista pilkistää varjorikkijäkälä. Kivikossa on lisäksi useita torvijäkälälajeja, joista louhikkotorvijäkälä on runsaimpia. Yksittäin kivikosta löytyy hiirenporrasta ja metsäimarretta. Lajisto on hyväkuntoista, osoituksena kulumattomat, muutamat palleroporonjäkälälaikut kivien väleissä. Kivikossa kasvaa vain yksittäisiä mäntyjä ja koivuja. Männyt ovat eri-ikäisiä, vanhimpien ollessa Sijainti: Kohde sijaitsee Kemijokeen kuuluvan säännöstelyaltaan Koikkuranmukan itäpuolella, noin 34 kilometriä Kemijärven keskustasta etelään. ha m m mpy. Arvoluokka: 3 Kerrostumismuodon korkeus: 1-3 m Karttalehti: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Kemijärvi T5121E4 Rakka Rantakivikko kilpikaarnaisia lyhytkasvuisia tanakoita tappeja. Koivut ovat matalakasvuisia ja pensasmaisia. Näillä kohdin on myös puolukan ja variksenmarjan vallitsemia varpulaikkuja. Paikoin on myös suopursua, ja juolukkaa. Kivikkoa ympäröi enimmäkseen kivikkoinen, harvahko varttunut mäntymetsä. Aluskasvillisuus on samankaltaista kuin edellä. Maisema ja muut arvot Kivikko erottuu puuston takia pääasiassa vain läheltä. Todennäköisesti kivikko kuitenkin näkyy paikoitellen myös eteläpuolen vaarojen lakiosista. Samoin kivikon voinee nähdä paikoitellen lännestä, Koikkuramukan takaa. Kivikolta avautuu melko hieno vaaramaisema etelään, josta näkyy mm. Juuvaara. Lännen suunnassa pilkistää Koikkuramukan allas paikoin puiden lomasta. Muihin suuntiin puusto peittää näkyvyyden. Kivikon sisäinen maisema on komea. Kivikko on varsin laaja ja muodoiltaan kumpuileva. Lohkareiden koko on keskimäärin varsin suuri, luoden kivikkoon massiivisen vaikutelman. Myös kivikon vaihteleva jyrkkyys lisää sisäisen maiseman arvoa. Kirjallisuus: DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim). 2005. Jääjärvet. Teoksessa Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1 : 400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. 127-149. 3 6 10 15 21 15 Kotapalo Ala-Honkalampi Honkaoja Honkamukka 516000 516000 516500 516500 517000 517000 73 64 50 73 64 50 73 65 00 73 65 00 73 65 50 73 65 50 73 66 00 73 66 00 73 66 50 73 66 50 KIVI-19-030 Honkamukka ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400m200 KIVI-19-029 KIVI-19-030 KIVI-19-031 HONKAMUKKA Tietokantatunnus: KIVI-19-030 Pinta-ala: 2,0Korkeus: 150 Muodostuman korkeus: 1 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on laaja, hyvin kehittynyt uhkurakka, joka sijoittuu Honkamukan säännöstelyaltaan rantaan. Rantavoimat ovat myös hieman vaikuttaneet kivikon syntyyn. Sen reunat ovat terävärajaisia lukuun ottamatta pohjois- ja itäosia. Kivikko on käytännössä täysin tasainen. Kivipeitto on yleisesti 100 %. Keväisin kivikko lienee pääosin veden peitossa. Pohjaveden pinta näkyy kivien lomasta yleisesti myös kuivina aikoina. Kivikon pohjoispuolella, lähes välittömässä läheisyydessä sijaitsee kohde KIVI-19-029. Kivikot on erotettu toisistaan niiden erilaisen syntytavan takia. Kivikoiden välissä on muutaman kymmenen metrin levyinen kivetön alue. Kivien keskikoko vaihtelee pääosin 0,4 ja 0,7 metrin välillä. Seassa on muutamia hieman suurempia lohkareita. Kivet ovat vähän pyöristyneitä (2,0). Kivillä ei ole havaittavissa erityisempää suuntautuneisuutta. Kivilaji on kokonaan paikallista graniittia (DigiKP200 2010). Alue on ollut jääkauden jälkeen Ancylusjärven peitossa. Ylin ranta on ollut noin 210 m mpy. (Johansson & Kujansuu 2005). Kohteen ympäristöä leimaa runsas pintakivisyys ja erillisiä kivikkoalueita on runsaasti. Alueen kivikot ovat päätyypeiltään lähinnä rakkoja ja uhkurakkoja. Kivikko sijoittuu rantaan rajautuvaan maaston notkelmaan, joka on ollut kosteutensa takia otollinen paikka roudan toiminnan vaikutuksesta syntyvän uhkurakan synnylle. Lisäksi alueen moreeniaines on ympäristön suuresta pintalohkareisuudesta päätellen hyvin runsaskivistä, mikä on edesauttanut uhkurakan syntymistä. Kivikon syntyyn ovat myös jossain määrin vaikuttaneet rantavoimat alueen kohotessa Ancylusjärven pinnan tasoon sekä myöhemmin Kemijoen patoamisen aiheuttama vedenpinnan kohoaminen säännöstelyaltaassa. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu rantaan ulottuvana hyvin Honkamukan suunnasta. Muista suunnista kivikko näkyy vain aivan reunoilta. Honkamukan suuntaan avautuu melko edustava joki- ja vaaramaisema. Muutoin ympäristö on lähinnä ympäröivää metsää, jonka takaa ei erotu kaukomaisemaa. Sisäinen maisema on melko edustava kivikon laajuudesta ja yhtenäisyydestä johtuen. Kivikolla kasvava pieni puusto haittaa kivikon erottuvuutta jossain määrin. Kivikko on uhkurakoille tyypillisesti hyvin tasainen eikä kivissä ole kokovaihtelua. Rantaelementti tuo vaihtelua myös sisäiseen maisemaan. Sijainti: Kohde sijaitsee Kemijokeen kuuluvan säännöstelyaltaan Koikkuranmukan itärannalla, noin 34 kilometriä Kemijärven keskustasta etelään. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Kemijärvi T5121E4 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim). 2005. Jääjärvet. Teoksessa Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1 : 400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. 127-149. Uhkurakka Rantakivikko 180 157.8 Kotapalo Ala-Honkalampi Honkaoja Kapustaoja 516500 516500 517000 517000 517500 51750073 64 00 73 64 00 73 64 50 73 64 50 73 65 00 73 65 00 73 65 50 73 65 50 73 66 00 73 66 00 KIVI-19-031 Honkaojan pohjoispuolen kivikko ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m KIVI-19-031 KIVI-19-029 KIVI-19-030 HONKAOJAN POHJOISPUOLEN KIVIKKO Tietokantatunnus: KIVI-19-031 Pinta-ala: 1,1Korkeus: 160 Muodostuman korkeus: 2 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on laajahko, hyvin kehittynyt uhkurakka. Kohteen ympäristön moreeniaineksessa on runsas pintakivisyys. Kohdetta vastaavia uhkurakkoja on lähialueella useita. Muodoltaan kohdekivikko on lähinnä neliömäinen ja pinnaltaan melko tasainen. Kivikon rajaus on yleensä terävä, paitsi koilliosassa, jossa kivikko vaihettuu harvahkoon moreenin pintakivikkoon. Kohteen pohjoisosassa on pieni kalliopaljastuma. Kivikko viettää hyvin loivasti lounaaseen päin. Pohjaveden pinta pilkistää paikoin kivien lomasta kivikon eteläosassa. Kivitiheys on 100 %. Kivet ovat melko suuria. Keskikoko on 0,6–1,0 metriä. Kivet ovat vähän pyöristyneitä (2,0). Kivillä ei ole erityisempää suuntausta. Kivilaji on paikallista graniittia (DigiKP200 2010). Kohdetta on muokattu tien läheltä. Kiviainesta on ilmeisesti jonkin verran siirretty tienpohjaksi. Samoin joitakin lohkareita on nostettu kivikon päälle. Kaivinkoneella kaavituista kohdista voidaan nähdä kivien jakautuminen pinnan suurempiin ja alaosan pienempiin kiviin. Tämä on uhkurakoille yleinen piirre. Alue on ollut jääkauden jälkeen Ancylusjärven peitossa. Ylin ranta on ollut noin 210 m mpy. (Johansson & Kujansuu 2005). Kivikko sijoittuu maastonpainanteeseen, joka on kosteutensa takia ollut otollinen muodostumispaikka roudan aikaansaamalle uhkurakalle. Lisäksi kohdealueen ja ympäristön moreeniaines on runsaskivistä. Muinainen Ancylusjärvi on voinut myös hieman huuhtoa kivikkoa esiin heti jääkauden jälkeen. Maisema ja muut arvot Kivikko näkyy ympäröivän puuston takia vain läheltä. Kohteen läpi kulkeva metsäautotie tekee kuitenkin kohteesta helposti saavutettavan. Ympäristöön avautuva maisema on lähinnä ympäröivää metsää. Puiden lomasta pilkistää paikoin jonkinlainen vaaramaisema. Kivikko on laajahko ja selkeä. Kivikossa kasvavat pajut ja koivuntaimet haittaavat näkyvyyttä vain vähän. Tien takia muokattu kivikonpinta tuo tässä tapauksessa kohteelle lisäarvoa, koska kivien pystysuora jakautuminen pinnan suuremmista alaosan pienempiin kiviin näkyy mainiosti. Lisäksi kivien pintojen värierot ja muiden kivien päälle nostetut lohkareet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Kohteelta noin 200 metriä itään on lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Härkkivaaran saniaislehto (LHO120391). Sijainti: Kohde sijaitsee noin puoli kilometriä itään Kemijokeen kuuluvan säännöstelyaltaan Koikkuranmukan itärannasta, noin 34 kilometriä Kemijärven keskustasta etelään. Metsäautotie kulkee kohteen läpi. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Kemijärvi T5121E4 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim). 2005. Jääjärvet. Teoksessa Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1 : 400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. 127-149. Uhkurakka 220 220 180 158.7 161.0 Iso Tossanvaara Siekkioja 519500 519500 520000 520000 520500 520500 73 75 50 73 75 50 73 76 00 73 76 00 73 76 50 73 76 50 73 77 00 73 77 00 73 77 50 73 77 50 KIVI-19-032 Iso Tossanvaara ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m ISO TOSSANVAARA Tietokantatunnus: KIVI-19-032 Pinta-ala: 2,6Korkeus: 195 Muodostuman korkeus: 24 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Kohde on geologisesti edustava ja kohtalaisen hyvin kehittynyt. Kivikkoon liittyy geologisia erityispiirteitä. Geologia Iso Tossanvaaran kivikko on kohtalaisesti kehittynyt uhkurakan ja virtaavan veden kerrostaman kivikon yhdistelmä. Kohteen lähiympäristö on moreenimaata, jossa on lukuisia muitakin kivikoita, jotka lienevät myös uhkurakkoja ja virtaavan veden kerrostamia kivikoita. Alueen moreenin pintalohkareisuus on myös varsin runsas. Kohdekivikko sijoittuu laajan Kemijärven kumpumoreenikentän itälaidalle. Iso Tossanvaara ei kokonaisuutena ole kuitenkaan kumpumoreenialuetta. Kohdekivikon kokonaispituus on yli puoli kilometriä, leveyden vaihdellessa muutamasta kymmenestä metristä noin sataan metriin. Kivikon pohjoisosassa on selkein, yhtenäinen kivikkoalue. Keski- ja eteläosat ovat hieman mutkittelevaa, hajanaisempaa kivikkoa. Kivikko viettää tasaisesti noin 5 asteen jyrkkyydellä alaspäin, lukuun ottamatta pohjoisosaa, joka on lähes tasainen alue. Pohjavesi pilkistää kivien lomasta paikoin kivikon alaosissa. Kivitiheys on yleensä 100 %, mutta alaosan kivikossa on paikoin lähes kivettömiä alueita. Reunat ovat melko terävärajaiset. Kivien keskikoko on 0,6–1,2 metriä. Varsinkin kivikon eteläosissa on myös suurempia lohkareita, jotka luovat pientä kumpuilevuutta kivikon pintaan. Kivet ovat hieman pyöristyneitä (2,0). Kivikon eteläosissa osa kivistä on vinosti kallellaan. Kivilaji on gneissiä (DigiKP200 2010). Osa kivistä on selvästi raidallisia. Kivet ovat paikallisia ja niiden kulkeutumismatka lienee ollut hyvin lyhyt. Kivikon pohjoisosan poikki kulkee metsäautotie, jonka ojissa näkyy selkeästi uhkurakan rakenne, eli suurimmat kivet ovat yläosissa ja pienimmät alaosissa. Alue on ollut jääkauden jälkeen Ancylusjärven peitossa. Ylin ranta on ollut noin 210 m mpy. (Johansson & Kujansuu 2005). Kohde sijoittuu Iso Tossanvaaran etelärinnettä alaspäin viettävän loivahkon muinaisuoman pohjalle. Vastaavia, lyhyehköjä uomia on alueen itäpuolella muitakin. Koska uomat sijoittuvat Ancylusjärven ylimmän rannan alapuolelle, ovat ne syntyneet siinä vaiheessa kun jäätikkö on vielä ollut alueen päällä. Jäätikön alla on ollut runsaasti sulavesiä, jotka ovat virranneet jään alla rinnekohtia alaspäin kuluttaen nykyiset uomien kohdat esiin. Samalla uomien pohjaosista huuhtoutui moreeniaineksen kivikkoa jonkin verran esiin. Kohdekivikon mutkitteleva keski- ja eteläosa lienee pääosin syntynyt siis virtaavan veden vaikutuksesta. Uoman pohjalla on pohjaveden pinta korkealla, eli kiviä on noussut esiin jääkauden jälkeen myös roudan vaikutuksesta, joten osaksi kohdekivikon alapuoli on uhkurakkaa. Kohdekivikon metsäautotien pohjoispuolinen osa lienee kokonaan uhkurakkaa. Biologia Pohjoisosan uhkurakan onkalot ovat aika kuivia. Eteläosan uhkurakka on kosteampi. Kivikossa ei ole varsinaista valtalajia. Gneissimäistä kivikkoa vallitsevat aika tasapuolisesti tummat karttajäkälät, kaarrekarve, kalliomaljajäkälä, muut sinertävät rupijäkälät ja napajäkälistä ryhmynapajäkälä. Kivien välissä on onkaloita, joissa on enemmän sammalia runsaimpana kivitierasammal, hieman vähemmän louhisammalta ja muita vielä niukemmin kuten kalliotorasammalta, nuokkuvarstasammalta ja isokorallisammalta. Kivien päällä on lisäksi useita torvijäkäliä ja tinajäkälää sekä kalliokarstasammalta. Pohjoisosan uhkurakan onkalot ovat aika kuivia, Sijainti: Kohde sijaitsee Iso Tossanvaaran etelärinteellä, noin 23 kilometriä Kemijärven keskustasta etelään. ha m m mpy. Arvoluokka: 3 Kerrostumismuodon korkeus: 1 m Karttalehti: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Kemijärvi T5122G1 Uhkurakka Virtaavan veden kerrostama kivikko eteläosan kosteampia ja niiden kivien välissä on suolajistoa. Rinnekivikko on varjoisempi ja kaarrekarvetta, sammalia ja tinajäkälää on siten enemmän. Muuten kivien päällinen lajisto on samanlaista kuin edellä. Uhkurakat ovat lähes puuttomia, rinnekivikko näiden välissä on enemmän puiden laikuttama, paikoin heikosti rämeinen. Puusto on enimmäkseen aika ohutta männikköä ja vesasyntyistä koivikkoa. Osa puista on kelottuneita ja kilpikaarnaisia. Kangaslaikuissa kasvaa mustikkaa, juolukkaa, suopursua heiniä ja saroja kuten pallosaraa. Kivikkoa ympäröi kuivan–kuivahkon kankaan harvennetut männiköt ja kangassoistumat. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu vain läheltä. Pohjoisosan läpi kulkeva metsäautotie tekee kivikosta helposti saavutettavan. Kivikon keski- ja eteläosasta hahmottuu vain lähipuusto. Pohjoisosasta avautuu lyhyehkö kaukomaisema Iso Tossavaaran suuntaan. Pohjoissuuntaan erottuu myös joitakin kalliopaljastumia. Kivikko on laaja, varsinkin sen pituus on huomattava. Pohjoisosa on selkeä ja hyvin erottuva. Muu osa kivikosta on melko repaleista ja epäyhtenäisempää. Kivikolla kasvavat männyntaimet ja kuivuneet kelot häiritsevät sisäistä maisemaa jonkin verran. Eteläosan isommat lohkareet luovat vaihtelevuutta kivikon pintaan. Kirjallisuus: DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim). 2005. Jääjärvet. Teoksessa Pohjois-Suomen maaperä: maaperäkarttojen 1 : 400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. 127-149. 300 248.2 246.8 290.8 245.3 Erotusaita Isonkivenmaa 527000 527000 527500 527500 528000 528000 73 70 50 73 70 50 73 71 00 73 71 00 73 71 50 73 71 50 73 72 00 73 72 00 73 72 50 73 72 50 KIVI-19-033 Isonkivenmaa ARVOKKAAT KIVIKKOALUEET Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 3/2013 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus Kivikkoalue Suojelualue 0 400200 m ISONKIVENMAA Tietokantatunnus: KIVI-19-033 Pinta-ala: 4,0Korkeus: 291 Muodostuman korkeus: 19 Kohde on arvotettu valtakunnallisesti melko arvokkaaksi. Kohde on geologisesti melko edustava ja melko hyvin kehittynyt. Geologia Kohde on kohtalaisen hyvin kehittynyt yhdistelmä moreenikivikkoa, talusta ja uhkurakkaa. Kivikko sijoittuu Isonkivenmaan vaaran pohjoisrinteellä olevaan painannekohtaan. Kivikon eteläreuna rajautuu osittain suoraan noin 5 metrin korkuisen kallioseinämän alle. Vaaran lakiosissa on runsaasti muitakin kalliopaljastumia ja - seinämiä Samoin moreenimaiden pintalohkareisuus on runsas. Osa pintalohkareista on suuria siirtolohkareita. Kivitiheys on osaksi 100 %, mutta tiheys vaihtelee kivikon eri osissa suuresti. Paikoin on lähes kivettömiäkin kohtia. Kohdekivikkoon on rajattu mukaan tiheäkivisin alue. Kivikon rinteiden jyrkkyys vaihtelee melko suuresti. Kallion juuren talusmaiset osat ovat jyrkkiä, kun taas laakson pohjan kivikot ovat tasaisia. Kivikon reunat ovat rikkonaiset. Kivikoko on keskimäärin 0,7–1,2 metriä. Joukossa on kuitenkin runsaasti suurempia lohkareita, varsinkin kallion lähellä on valtavia, jopa yli 4 metriä halkaisijaltaan olevia lohkareita. Kivikoon vaihtelu luo voimakasta kumpumaisuutta kivikon pintaan. Kivet ovat osittain laattamaisia ja ne ovat paikoin suuntautuneet vaakatasoon. Kivet ovat kulumattomia tai vähän pyöristyneitä (1,0–2,0). Kivet ovat kokonaan paikallista kivilajia, graniittia (DigiKP200 2010). Kivet ovat kulkeutuneet hyvin lyhyen matkan tai ovat rapautuneet paikalleen. Kivikko on kalliomuodon ja kumpumoreenialueen välisessä painanteessa, jossa on todennäköisesti virrannut sulamisvesiä jäätikön sulamisvaiheessa. Notkelma on nykyisinkin melko kostea, jonka takia routa on voinut paikoin nostaa kiviä esiin synnyttäen kohdekivikon uhkurakkatyyppiset osa-alueet. Pääosa kivikosta on kuitenkin moreenikivikkoa. Virtaava jäätikkö louhi Isokivenvaaran rikkonaista kalliota ja kerrosti kivi- ja lohkareaineksen nykyiselle paikalleen. Kuljetusmatka on näin ollut vain muutamia kymmeniä metrejä. Pakkasrapautuminen on jääkauden jälkeen pilkkonut kallioseinämää, josta irronnut lohkareaines on valunut kallion juurelle melko vaatimattomaksi talusmuodostumaksi. Maisema ja muut arvot Kivikko hahmottuu vain aivan läheltä. Puusto estää kaukomaiseman näkymisen, lukuun ottamatta kivikon länsiosaa, josta avautuu puiden takaa keskinkertainen vaaramaisema luoteen suuntaan. Suuret lohkareet tekevät kivikosta vaikuttavan näköisen. Samoin taluksen yläpuolinen lohkeillut kallioseinämä lisää kohteen näyttävyyttä. Kivikon hajanaisuus puolestaan heikentää kivikon sisäisen maiseman arvoa. Sijainti: Kohde sijaitsee Isonkivenmaa-nimisen vaaran pohjoisrinteellä, noin 30 kilometriä Kemijärven keskustasta etelä-kaakkoon. ha m m mpy. Arvoluokka: 4 Kerrostumismuodon korkeus: 1-2 m Karttalehti: Kirjallisuus: Muodostuma: Luonnonsuojelualueet ja muut luontoa turvaavat alueet: Yleiskuvaus: Kemijärvi T5123B4 DigiKP200 Bedrock of Finland – DigiKP200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html. Moreenikivikko Talus Uhkurakka 160 160 6 3 6 161.0 Rakkaniemi Kuusilahti Rakkalahti Tossanlammit 518000 518000 518500 518500 519000