Liikenne- ja viestintäministeriö Helsinki, 2003 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 18/2003 /V Viestintämarkkina- ja teleurakointimaksut Kaksi luonnosta hallituksen esitykseksi viestintämarkkinalain muuttamisesta Liikenne- ja viestintäministeriölle Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 21 päivänä tammikuuta 2003 työryhmän, jonka tehtävänä oli 15.3.2003 mennessä kartoittaa Viestintäviraston eräisiin viestintämarkkinalain nojalla määräytyviin maksuihin liittyvät lainsäädännölliset vaihtoehdot ja laatia luonnos hallituksen esitykseksi Viestintävirastolle suoritettavista maksuista. Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin apulaisosastopäällikkö Liisa Ero ja jäseniksi kutsuttiin budjettineuvos Esko Tainio valtiovarainministeriöstä, apulaisjohtaja Olavi Talas Viestintävirastosta sekä taloussuunnittelija Jaana Kuusisto liikenne- ja viestintäministeriöstä. Työryhmän sihteerinä toimi neuvotteleva virkamies Asta Virtaniemi liikenne- ja viestintäministeriöstä. Työryhmä on pitänyt kaikkiaan kuusi kokousta. Työryhmä on kuullut Ficom ry:n edustajana johtaja Eeva Laatikaista, Keskuskauppakamarin edustajana osastopäällikkö Leena Linnainmaata, Suomen Posti Oyj:n edustajana lakimies Juhani Siirtolaa sekä Viestintäviraston edustajina johtaja Tapani Rantasta ja talouspäällikkö Riitta-Liisa Harjua. Saatuaan työnsä päätökseen työryhmä kunnioittaen luovuttaa liikenne- ja viestintäministeriölle laatimansa kaksi eri vaihtoehtoa hallituksen esitykseksi laiksi viestintämarkkinalain muuttamisesta. Helsingissä maaliskuun 15 päivänä 2003 Liisa Ero Esko Tainio Olavi Talas Jaana Kuusisto Asta Virtaniemi SISÄLLYS Vaihtoehto 1 Hallituksen esitys viestintämarkkinalain muuttamisesta 1 Esityksen pääasiallinen sisältö 1 Yleisperustelut 1 1. Johdanto 1 2. Nykytila 1 3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 9 4. Esityksen vaikutukset 9 5. Asian valmistelu 10 Yksityiskohtaiset perustelut 12 1. Lakiehdotuksen perustelut 12 2. Voimaantulo 17 3. Säätämisjärjestys 17 Vaihtoehto 2 Hallituksen esitys viestintämarkkinalain muuttamisesta 21 Esityksen pääasiallinen sisältö 21 Yleisperustelut 21 1. Johdanto 21 2. Nykytila 21 3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 29 4. Esityksen vaikutukset 29 5. Asian valmistelu 30 Yksityiskohtaiset perustelut 32 1. Lakiehdotuksen perustelut 32 2. Voimaantulo 35 3. Säätämisjärjestys 35 VAIHTOEHTO 1 Hallituksen esitys viestintämarkkinalain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Eduskunta hyväksyi uuden viestintämarkkinalain ( / ) 7 päivänä helmikuuta 2003. Laki tulee voi- maan 25 päivänä heinäkuuta 2003. Ehdotetusta viestintämarkkinalaista poistettiin eduskuntakäsitte- lyssä säännökset teleyritysten valvontamaksusta ja teleurakoitsijoiden valvontamaksusta, joilla olisi katettu Viestintäviraston valvontatoiminnan kustannuksia. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi viestintämarkkinamaksusta ja teleurakointimaksusta. Esityk- sellä lisättäisiin viestintämarkkinalakiin perustuslain vaatimukset täyttävä, kyseisiä maksuja koske- va sääntely. Viestintämarkkinamaksu olisi uusi maksu, jota teleyritykset maksaisivat vastineeksi Viestintäviraston tuottamista suoritteista. Maksu olisi määrältään kiinteä mutta määräytyisi maksu- luokittain. Teleurakointimaksu puolestaan perittäisiin kaikilta samansuuruisena. YLEISPERUSTELUT 1. Johdanto Eduskunta hyväksyi uuden viestintämarkkinalain 7 päivänä helmikuuta 2003. Laki tulee voimaan 25 päivänä heinäkuuta 2003. Uudella viestintämarkkinalailla kumotaan vuodelta 1997 peräisin ole- va viestintämarkkinalaki. Ehdotus viestintämarkkinalaiksi sisältyi hallituksen esitykseen viestintämarkkinoita koskevan lain- säädännön muuttamisesta (HE 112/2002 vp). Viestintämarkkinalaista poistettiin eduskuntakäsitte- lyssä säännökset teleyritysten valvontamaksusta ja teleurakoitsijoiden valvontamaksusta, joilla olisi katettu Viestintäviraston valvontatoiminnan kustannuksia. Säännösten poistamista esitettiin liiken- nevaliokunnan mietinnössä (LiVM 26/2002 vp). Liikennevaliokunnan kanta johtui perustuslakiva- liokunnan lausunnosta (PeVL 61/2002 vp), jonka mukaan ehdotetut maksusäännökset eivät täyttä- neet perustuslain vaatimuksia. 2. Nykytila 2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö 2.1.1. Viestintävirasto Viestintäviraston tehtävät Viestintäviraston tehtävistä säädetään viestintämarkkinalaissa ( / ), radiolaissa (1015/2001), posti- palvelulaissa (313/2001), televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa (744/1998), valtion televi- sio- ja radiorahastosta annetussa laissa (745/1998), yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja tele- toiminnan tietoturvasta annetussa laissa (565/1999), eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltä- misestä annetussa laissa (1117/2001), sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa (14/2003), verkkotunnuslaissa ( / ) sekä viestintähallinnosta annetussa laissa (625/2001) ja asetuksessa (697/2001). 2 Viestintävirasto on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla toimiva viranomainen, jonka tavoitteena on tietoyhteiskuntakehityksen edistäminen toimialallaan. Viraston tehtävänä on turvata viestintämarkkinoiden toimivuutta ja tehokkuutta. Tavoitteena on, että kuluttajille on tarjolla keske- nään kilpailevia, teknisesti kehittyneitä, laadukkaita ja edullisia viestintäpalveluita. Viestintävirasto valvoo viestintäverkkojen teknistä toimivuutta ja turvallisuutta sekä ohjaa televerk- kojen numerointia ja antaa yrityksille niiden tarvitsemat numerot ja tunnukset. Viraston tehtäviin kuuluu myös teknisten määräysten antaminen ja standardoinnin kansallinen koordinointi. Lisäksi virasto valvoo viestintämarkkinoiden taloudellisen kilpailun toimivuutta. Viestintävirasto ohjaa radiotaajuuksien käyttöä Suomessa ja huolehtii siitä, että Suomen kansalliset tavoitteet otetaan huomioon päätettäessä taajuuksien käytöstä kansainvälisesti. Virasto hoitaa myös sähköisen viestinnän yksityisyyden suojaan ja tietoturvaan liittyviä tehtäviä, kuten tietoliikennetur- vallisuuden testausta, hyväksyntää ja valvontaa (COMSEC-toiminta). Niin ikään tietoturvaloukka- usten havainnointiin ja selvittämiseen liittyvät tehtävät (CERT-toiminta) kuluvat Viestintävirastolle. Lisäksi Viestintävirasto valvoo, että televisio- ja radio-ohjelmat täyttävät ohjelmiston eurooppalai- suutta, mainontaa ja sponsorointia koskevat vaatimukset. Virasto myös hoitaa televisiomaksuhallin- toa, valvoo postitoimintaa ja myöntää internetin .fi-juuren alaiset tunnukset. Uuden viestintämarkkinalain nojalla Viestintävirastolle tulee huomattava määrä uusia tehtäviä ai- empaan lainsäädäntöön verrattuna. Viestintäviraston uusia tehtäviä ovat muun muassa markkina- analyysit ja markkinamäärittelyt, huomattavan markkinavoiman yritysten nimeäminen, velvoittei- den asettaminen huomattavan markkinavoiman yrityksille sekä asetettujen yrityskohtaisten velvoit- teiden noudattamisen valvonta. Myös teletoimintailmoitusten vastaanotto ja ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajien rekisteröinti siirtyy Viestintävirastolle. Analysoidessaan tuote- ja palvelumarkkinoita huomattavan markkinavoiman päätöksiä varten Vies- tintäviraston tulee noudattaa EY:n komission suositusta relevanteista markkinoista. Komissio on 11 päivänä helmikuuta 2003 vahvistanut suosituksen, jonka mukaan analysoitavia tuote- ja palvelu- markkinoita on 18. Suomen maantieteellisten markkinoiden pirstaleisuuden vuoksi analysoitavia markkinoita samoin kuin niistä tehtäviä hallinnollisia päätöksiä arvioidaan vuonna 2003 olevan noin 700. Viestintäviraston tehtäviä koskevat säädökset perustuvat valtaosin 7 päivänä maaliskuuta 2002 hy- väksyttyihin EY:n sähköisen viestinnän direktiiveihin. On myös näiden uusien direktiivien mukais- ta, että palvelua tai verkkoa tarjoaville tai käyttöä koskevan oikeuden saaneille yrityksille asetetaan hallinnollisia maksuja. Puitedirektiivin (2002/21/EY) 3 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on taat- tava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus näiden suorittaessa sähköisen viestinnän direktiiveihin perustuvia valvontatehtäviään. Puitedirektiivin johdanto-osan 11 kohdan mukaisesti kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi käytössään tarpeelliset voimavarat muun muassa rahoituksen osalta. Valtuutusdirektiivin (2002/20/EY) 12 ar- tiklan nojalla hallinnolliset maksut on määriteltävä niin, että ne kattavat kokonaisuudessaan ainoas- taan direktiivissä tarkoitettujen tehtävien hallinnoinnista, valvonnasta ja toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset. Maksuihin voivat sisältyä kustannukset, jotka aiheutuvat kansainväli- sestä yhteistyöstä, yhdenmukaistamisesta ja standardisoinnista, markkina-analyyseista, ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen seurannasta sekä muusta markkinoiden valvonnasta. Lisäksi niihin voivat sisältyä kustannukset sekundaarilainsäädännön ja hallinnollisten päätösten valmistelusta ja voimaan saattamisesta. 3 Viestintäviraston maksut Viestintävirasto on valtion talousarviossa nettobudjetoitu virasto, joka kattaa toimintansa kustan- nukset pääosin keräämillään maksuilla. Täydellistä nettobudjetointia on sovellettu vuodesta 1995 lähtien. Viestintäviraston tuotot koostuvat maksuperustelain mukaisten julkisoikeudellisten suorit- teiden tuotoista sekä erillislakien mukaisten julkisoikeudellisten suoritteiden tuotoista. Viestintävirasto otti nettobudjetointiin käyttöön vaiheittain. Vuonna 1993 nettobudjetointia sovellet- tiin televisiolupatoiminnassa siten, että televisiolupatoiminnan tulot nettobudjetoitiin toiminta- menomomentille ja viraston kaikki muut tulot olivat tulomomentilla. Vuonna 1994 nettobudjetoin- tia laajennettiin niin, että myös radiohallinnon maksut nettobudjetoitiin toimintamenomomentille. Vuodesta 1995 lähtien viraston talousarvio on perustunut kokonaan nettobudjetointiin. Tulot on arvioitu menoja suuremmiksi, jolloin nettobudjetointi on toteutettu tuloenemmistöisenä. Viestintäviraston maksut perustuvat liikenne- ja viestintäministeriön asetukseen Viestintäviraston maksuista (1126/2002), joka on annettu valtion maksuperustelain, postipalvelulain (313/2001) sekä yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta annetun lain (565/1999) nojal- la. Lisäksi osa maksuista perustuu valtion televisio- ja radiorahastosta annettuun lakiin (745/1998). Valtion maksuperustelain mukaiset maksulliset julkisoikeudelliset suoritteet jakautuvat Viestintävi- raston maksuasetuksessa kiinteämaksuisiin julkisoikeudellisiin suoritteisiin, omakustannusarvon mukaisiin julkisoikeudellisiin suoritteisiin sekä omakustannusarvosta poikkeaviin julkisoikeudelli- siin suoritteisiin. Viestintäviraston kiinteämaksuiset julkisoikeudelliset suoritteet on lueteltu viras- ton maksuasetuksen 2 §:ssä, omakustannusarvon mukaiset julkisoikeudelliset suoritteet 3 §:ssä ja omakustannusarvosta poikkeavat julkisoikeudelliset suoritteet 4 §:ssä. Esimerkkinä Viestintäviraston julkisoikeudellisista suoritteista voidaan mainita seuraavat, radiolais- sa säädettyihin tehtäviin perustuvat suoritteet: taajuussuoritteet, radiolähettimien lupa- ja valvonta- suoritteet, alusten radioasemien katsastussuoritteet sekä radioviestinnän todistus- ja tutkintosuorit- teet. Julkisoikeudellisten suoritteiden hinnoittelu perustuu suoritteen omakustannusarvoon, joka kattaa suoritteen erilliskustannukset ja osuuden yhteiskustannuksista. Omakustannusarvosta poikkeavat julkisoikeudelliset suoritteet hinnoitellaan maksuperustelain 6 §:n 3 momentin mukaisesti. Tällaisia suoritteita ovat Viestintäviraston maksuasetuksen 4 §:ssä luetellut taajuussuoritteet. Ne hinnoitel- laan radiohallinnon vuosittaisten kokonaiskustannusten mukaan sekä sen mukaan, kuinka paljon kyseessä oleva radioverkko tai -järjestelmä suhteessa muihin verkkoihin ja järjestelmiin käyttää rajallista radiotaajuusspektriä. Viestintäviraston talousarvion nettotuloarvio vuodelle 2002 oli 417 000 euroa. Toteutunut nettotulo oli 1,4 miljoonaa euroa. Maksullisen toiminnan tuotot vuonna 2002 olivat yhteensä 27,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2003 talousarviossa Viestintäviraston maksullisen toiminnan tuottoja arvioidaan kertyvän yhteensä 31,1 miljoonaa euroa. Maksullisen toiminnan tuottojen toteutuma vuonna 2002 ja arvio vuonna 2003 jakautuvat seuraavasti: 4 Toteutuma 2002 Arvio 2003 Maksulaji euroa % % Radiolähettimien lupamaksut Taajuusmaksut Televerkon numerointimaksut Internetin verkkotunnusmaksut Teleurakointimaksut Muut maksut Postitoiminnan valvontamaksut Korvaus tv- ja radiorahastosta 4 911 000 5 959 000 3 748 000 894 000 114 000 374 000 1 152 000 10 417 000 17,8 21,6 13,6 3,2 0,4 1,4 4,2 37,8 4 722 000 7 279 000 4 232 000 1 680 000 153 000 477 000 1 208 000 11 400 000 15,1 23,4 13,6 5,4 0,5 1,5 3,9 36,6 Yhteensä 27 569 000 100,0 31 151 000 100,0 Esityksen mukaan uuden viestintämarkkinamaksun periminen aloitettaisiin vuoden 2004 alusta lu- kien. Vuonna 2003 lain toimeenpanoon liittyvät tehtävät voidaan rahoittaa nykyisillä televerkon numerointimaksuilla ja taajuusmaksuilla. 2.1.2. Maksusääntely viestintämarkkinalain uudistuksessa Viestintämarkkinalaki sisälsi aiemmassa hallituksen esityksessä säännökset teleyritysten valvonta- maksusta (HE 15 §) ja teleurakoitsijoiden valvontamaksusta (HE 137 § 4 momentti). Liikenneva- liokunta kuitenkin ehdotti säännösten poistamista laista, kuten edellä on selvitetty, koska perustus- lakivaliokunta katsoi lausunnossaan, etteivät säännökset täyttäneet perustuslain 81 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Aiemmassa hallituksen esityksessä ehdotettiin, että ilmoituksenvaraista tai toimiluvanvaraista tele- toimintaa harjoittava teleyritys olisi velvollinen suorittamaan Viestintävirastolle viestintämarkki- noiden valvonnasta aiheutuvia kustannuksia vastaavan maksun. Ehdotettu maksu olisi koostunut kiinteästä perusosasta sekä lisäosasta, joka olisi määräytynyt teleyrityksen Suomessa harjoittaman teletoiminnan liikevaihdon perusteella. Teleurakoitsija taas olisi ehdotuksen mukaan ollut velvolli- nen suorittamaan Viestintävirastolle teleurakoinnin valvonnasta aiheutuvia kustannuksia vastaavan kiinteän maksun. Tarkemmat säännökset molemmista valvontamaksuista ehdotettiin tuolloin annettavaksi liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa ennakoitiin asetuksen sisältöä. Valvontamaksun perusosan suuruudeksi arvioitiin noin 2 500 euroa. Maksun lisäosana olisi peritty todennäköisimmin noin 0,06 prosenttia teleyrityksen teletoiminnan liikevaihdosta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta otti viestintämarkkinalakiehdotuksesta antamassaan lausunnos- sa (PeVL 61/2002 vp) muun muassa ehdotettuun maksusääntelyyn. Perustuslakivaliokunnan käsi- tyksen mukaan ehdotetun 15 §:n mukainen teleyritysten valvontamaksu oli valtiosääntöoikeudelli- sessa mielessä vero eikä maksu. Perusteluissaan valiokunta totesi, että valvontamaksun suorittamis- velvollisuus syntyy suoraan lain nojalla. Valvontamaksu ei ollut valiokunnan mukaan vastike yksi- löitävissä olevista suoritteista eikä sen määräytymisperusteilla ollut yhteyttä tällaisista suoritteista aiheutuviin kustannuksiin. Valiokunta piti vastaavasti myös ehdotuksen 137 §:n 4 momentin mu- kaista teleurakoitsijoiden valvontamaksua veronluonteisena. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa tulkintakäytännössään pitänyt valtiosääntöisille maksuille ominaisena sitä, että ne ovat korvauksia tai vastikkeita julkisen vallan palveluista. Muita rahasuori- tuksia valiokunta on pitänyt veroina. Maksuja voidaan periä suoritteista, joiden tulee olla jollakin 5 tavoin yksilöitävissä. Suoritteen tuottamisesta aiheutuvien kustannusten tulee olla jossain yhteydes- sä maksun suuruuteen ja määräytymisperusteisiin. Täysi kustannusvastaavuus ei kuitenkaan ole edellytyksenä sille, että suoritusta voidaan pitää luonteeltaan maksuna. Valiokunnan mukaan kyse on pikemminkin verosta silloin, jos rahasuoritus peritään yleisesti jonkin toiminnan rahoittamiseen. Liikennevaliokunta totesi mietinnössään (LiVM 26/2002 vp) pitävänsä tärkeänä, että tarvittavat hallituksen esitykset valmistellaan perusteellisesti siten, että turvataan Viestintäviraston toiminta nettobudjetoituna virastona. Valiokunnan mukaan nettobudjetointiperiaatteella on keskeinen merki- tys viraston toiminnan ja tehokkaasti valvottujen viestintämarkkinoiden kannalta. 2.1.3. Viestintämarkkinoiden toimijat Esityksessä ehdotetaan, että toimiluvanvaraista tai ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavat teleyri- tykset maksaisivat Viestintävirastolle viestintämarkkinamaksua ja teleurakoitsijat teleurakointimak- sua. Teleyritys on viestintämarkkinalaissa yläkäsite, jolla viitataan sekä verkkoyritykseen että palvelu- yritykseen. Verkkoyritykset tarjoavat verkkopalvelua rakentamalla tai ylläpitämällä joko kiinteitä verkkoja, matkapuhelinverkkoja tai televisio- tai radioverkkoja. Palveluyritykset eivät omista omaa televerkkoa, vaan ne vuokraavat televerkon kapasiteettia verkkoyrityksiltä. Teleyritys voi toimia sekä verkkoyrityksenä että palveluyrityksenä, mutta se voi myös tarjota vain joko verkkopalvelua tai viestintäpalvelua. Useimmat suomalaiset teleyritykset toimivat kaksoisroolissa eli sekä verkko- yrityksenä että palveluyrityksenä. Suomessa perinteisen teletoiminnan kolme pääyritysryhmittymää ovat Elisa-ryhmä, Finnet-ryhmä ja Sonera Oyj (TeliaSonera). Ryhmittymiin kuuluvat teleyritykset toimivat sekä verkko- että palve- luoperaattoreina. Digitaalisessa maanpäällisessä televisio- ja radiotoiminnassa viestintämarkkinalain mukaisia verk- koyrityksiä ovat ne yritykset, joille liikenne- ja viestintäministeriö on myöntänyt verkkoluvan digi- taaliseen maanpäälliseen televisio- ja radioverkkoon. Toimiluvanhaltijat vastaavat digitaalisten ka- navanippujen käyttöön liittyvästä taajuuskapasiteetin hallinnasta ja jaosta. Tällä hetkellä käytössä olevien kolmen kanavanipun verkkolupa on myönnetty Digita Oy:lle. Oma ryhmänsä verkkoyritysten joukossa ovat kaapeliverkoissa toimivat yhtiöt, joita on Suomessa nykyisin noin 50. Kaapelitelevisioliittymä oli vuoden 2001 lopussa noin 1 000 000 kotitaloudessa eli 42 prosentissa kaikista kotitalouksista. Kilpailun avautumisen jälkeen etenkin palveluyritysten määrä on huomattavasti lisääntynyt. Suo- messa on 179 yritystä antanut liikenne- ja viestintäministeriölle teletoimintailmoituksen. Edellä mainitut verkkoyritykset toimivat kaikki myös palveluyrityksinä. Viestintämarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen muutosten myötä pal- veluyrityksiksi muuttuivat myös ne televisio- ja radiotoiminnan harjoittajat, jotka toimivat digitaali- sissa televisio- tai radioverkoissa. Kokonaisuudistuksen toinen vaihe tuo myös analogisissa televi- sio- ja radioverkoissa toimintaa harjoittavat palveluyritysten piiriin. Yhä useammat kaapelitelevisiotoiminnan harjoittajat ovat viime vuosina aloittaneet internet- yhteyksien tarjonnan kaapelitelevisioverkossa. Kaapelitelevisioverkossa ensimmäiset digitaalisten televisiopalvelujen tarjoajat aloittivat toimintansa vuoden 2001 puolivälissä. Nykyisin lähes kaikki kaapelitelevisiotoiminnan harjoittajat tarjoavat digitaalisia televisiopalveluita ja vastaanottimia. 6 2.1.4. Viestintämarkkinoiden talous Perinteistä teletoimintaa harjoittavien teleyritysten kokonaisliikevaihto vuonna 2001 oli 4 691,2 miljoonaa euroa. Tästä matkaviestinnän osuus oli 1 997,9 miljoonaa euroa (42,6 prosenttia), paikal- lispuhelintoiminnan 811,4 miljoonaa euroa (17,3 prosenttia), kansainvälisen puhelintoiminnan 231,1 miljoonaa euroa (4,9 prosenttia), kaukopuhelintoiminnan 62,0 miljoonaa euroa (1,3 prosent- tia) sekä muun toiminnan, kuten yritysjärjestelmien, kaapelitelevisiotoiminnan sekä laitekaupan 1 588,9 miljoonaa euroa (33,9 prosenttia). Vuonna 2001 sähköisen joukkoviestinnän osuus joukkoviestinnän kokonaisliikevaihdosta oli19,4 prosenttia. Kolme neljäsosaa sähköisen viestinnän 688 miljoonan euron kokonaisliikevaihdosta muodostuu valtakunnallisen televisio- ja radiotoiminnan liikevaihdosta, johon luetaan Yleisradio Oy:n, MTV Oy:n, Oy Ruutunelonen Ab:n sekä Oy Suomen Uutisradio Ab:n liikevaihto. Kaapelitelevisioverkot laajentuivat 1980-luvun lopussa noin sadantuhannen liittymän vuosivauhdil- la. Liittymien määrä on kasvanut selvästi hitaammin 1990-luvulla. Vuonna 2001 liittymien koko- naismäärä kasvoi arviolta viisi prosenttia. Kaapelitelevisiotoimialan liikevaihto vuonna 2001 oli arviolta 72 miljoonaa euroa. Vuonna 2001 kaupallisten radioiden liikevaihto oli 43 miljoonaa euroa, mikä oli noin viisi prosent- tia edellisvuotista enemmän. 2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö 2.2.1. Euroopan yhteisön lainsäädäntö Viestintäviraston tehtäviä koskevat viestintämarkkinalain säädökset perustuvat valtaosin 7 maalis- kuuta 2002 hyväksyttyihin EY:n sähköisen viestinnän direktiiveihin. On myös näiden EY:n säädös- ten mukaista, että toimialan yrityksille asetetaan hallinnollisia maksuja. Puitedirektiivin (2002/21/EY) 3 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on taattava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus näiden suorittaessa sähköisen viestinnän direktiiveihin perustuvia valvontatehtävi- ään. Puitedirektiivin johdanto-osan 11 kohdan mukaisesti kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi käytössään tarpeelliset voimavarat muun muassa rahoituksen osalta. Valtuutusdirektiivin (2002/20/EY) 12 artiklassa on määritelty kustannukset, jotka voidaan kattaa palvelua tai verkkoa tarjoaville tai käyttöä koskevan oikeuden saaneille yrityksille asetettavilla hal- linnollisilla maksuilla. Esitetty viestintämarkkinalain muutos vastaa myös valtuutusdirektiivin 12 artiklan sääntelyä. Euroopan yhteisön lainsäädäntö suosii kehitystä, jossa Viestintäviraston kaltaiset viranomaiset ra- hoittavat toimintansa perimillään maksutuloilla. 2.2.2. Kansainvälinen vertailu Valvontatoiminnan rahoitus eräissä muissa pohjoismaissa Ruotsi. Televiestintää ja radiotoimintaa valvoo Ruotsissa posti- ja telehallintoviranomainen. (Post- och telestyrelsen, PTS). Toiminta rahoitetaan pääosin viestintämarkkinoilta kerättävillä maksuilla. 7 Poikkeuksen muodostavat vammaisten tele- ja postipalveluista huolehtimiseen liittyvät tehtävät, jotka rahoitetaan suoraan valtion budjetista. PTS:n oikeudesta kerätä maksuja tarjoamistaan palveluista on säädetty telelaissa. Hallitus määrää asetuksella maksujen suuruuden ja delegoi samalla PTS:lle oikeuden periä tiettyjä maksuja tehtävi- ensä hoidosta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Hallitus määrittelee perittäville maksutuloille kiinteän hintakaton, jota ei saa ylittää. Myös maksujen alaraja on määritelty. PTS voi itsenäisesti päättää maksujensa suuruudesta hallituksen asettamien kehysten sisällä ja se kerää itse maksunsa. Maksutulot arvioidaan kolmen vuoden ajaksi eteenpäin, mikä antaa PTS:lle mahdollisuuden pitää maksutasoa vakaana. Viranomaisen viestintämarkkinoiden valvontaan liittyvät tehtävät rahoitetaan yrityksiltä perittävillä maksuilla. Telesektorilla näiden maksujen suuruus on sidoksissa yritysten liikevaihdon suuruuteen. Maksuvelvollisia ovat ne yritykset, jotka tarvitsevat toimiluvan tai jotka ovat ilmoitusvelvollisia. Toimiluvanhaltijat maksavat PTS:lle 0,157 prosenttia vuotuisesta liikevaihdostaan. Minimimaksu on 50 000 kruunua. Ilmoitusvelvolliset yritykset puolestaan maksavat kiinteitä maksuja, joiden suu- ruus on porrastettu yritysten liikevaihdon perusteella. Yritykset, joiden liikevaihto on yli 5 000 000 kruunua, maksavat 40 000 kruunua, ja vastaavasti ne yritykset, joiden liikevaihto jää alle mainitun summan, maksavat 1 000 kruunua vuodessa. Teleyritysten liikevaihtoon suhteutetut maksut säi- lynevät nykyisessä muodossaan myös uudessa, valmisteilla olevassa lainsäädännössä. Ilmoitusvel- vollisilta perittävien maksujen porrastusta muutetaan ehkä uudessa lainsäädännössä hienojakoi- semmaksi. Ilmoitusvelvollisten yritysten määritteleminen on osoittautunut ongelmalliseksi Norja. Norjan posti- ja telehallintoviranomainen Post- og teletilsynet (PT) toimii liikenne- ja vies- tintäministeriön (Samferdselsdepartementet) alaisuudessa. Sen päätehtävänä on säännellä ja valvoa posti- ja telesektorin toimintaa Norjassa. PT:n toiminta rahoitetaan lähes kokonaisuudessaan vies- tintämarkkinoilta kerättävillä maksuilla. Kuitenkin noin 5 prosenttia toimintamäärärahoista saadaan valtion budjetista. Nämä varat on osoitettu radiotarkkailun kustannusten kattamiseksi. PT päättää itse operaattoreilta perittävistä valvontamaksuista. Muista maksuista, kuten lisenssi-, laite- tai radioverkkomaksuista, päättää ministeriö. Viestintämarkkinoiden valvontaan liittyvien tehtävien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset katetaan operaattoreilta perittävillä maksuilla. Mak- sajia on ollut neljästä viiteen, ja maksukertymä vuositasolla on noin 50 000 000 kruunua, mikä vas- taa noin kolmannesta PT:n budjetista. Valvontamaksun suuruus on 50 000 kruunua, jos yrityksen liikevaihto on alle 100 000 000 kruunua. Jos liikevaihto on tätä suurempi, maksu suhteutetaan operaattorin liikevaihtoon. Lähtökohtana val- vontamaksun suuruuden laskemisessa ovat PT:n kustannukset, jotka jyvitetään maksajayrityksille niiden liikevaihdon osoittamassa suhteessa. Maksun suuruutta laskettaessa ei siten käytetä erikseen yrityksen liikevaihdosta määriteltyä prosenttiosuutta. Valvontamaksut perustuvat valvontaan liitty- vien tehtävien hoitamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Liikevaihdon mukaisesti suhteutettuja val- vontamaksuja on Norjassa perusteltu sillä, että suuret yritykset sitovat enemmän PT:n resursseja kuin pienet yritykset. Tanska. Tanskan IT- og Telestyrelsen (ITST) aloitti toimintansa huhtikuussa 2002, kun kaksi viras- toa – Statens Information ja Telestyrelsen – yhdistettiin. ITST:n päätehtävänä on ensisijaisesti ke- hittää ja toteuttaa aloitteita hallituksen IT-politiikkaa koskevan strategian alueilla. Tele- ja radiohal- lintoon kuuluvien sääntely- ja valvontatehtävien lisäksi ITST muun muassa vastaa useiden kansal- listen internet-sisältöpalveluiden ylläpidosta Tanskassa. 8 ITST:n toiminta rahoitetaan osittain valtion budjetista ja osittain viestintämarkkinoilta kerättävillä maksuilla, joiden keräämisestä ITST itse huolehtii. Keskeisimpiä maksuja ovat numerointimaksut ja taajuusmaksut. Valtion budjettirahoituksen osuus viraston tuloista on noin 10 prosenttia. Valvontatehtävät rahoitetaan yrityksiltä perittävillä maksuilla. Maksuvelvollisia ovat kaikki toimi- luvanhaltijat. Valvontamaksuja ei ole suhteutettu yritysten liikevaihtoon. Maksut ovat kiinteitä ja niiden suuruus määritellään valvonnasta aiheutuneiden kustannusten perusteella. Valvontatoiminnan rahoitus eräissä muissa Euroopan unionin maissa Belgia. Belgiassa Belgisch Instituut voor postdiensten en telecommunicatie (BIPT) sääntelee ja val- voo posti- ja televiestintämarkkinoita. Se valmistelee posti- ja teletoimialojen lainsäädäntöä ja osal- listuu kansainväliseen yhteistyöhön. Sääntely- ja valvontatehtävien sisällöstä on säädetty asetusta- solla. Virasto vastaa myös radiohallinnosta kansallisella tasolla. Se muun muassa valvoo kansallisen radiolain sekä radio- ja televisiotoiminnasta annetun lain noudattamista. Myös radiotaajuuksien käytön suunnittelu kuuluu BIPT:n tehtäviin. BIPT:n toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan viestintämarkkinoilta kerättävillä lupamak- suilla. Maksujen suuruudesta säädetään vuosittain tammikuussa annettavalla päätöksellä (Royal Decision), jonka hallinnonalan ministeri vahvistaa. Maksut ovat kiinteitä, eivät siis yritysten liike- vaihtoon suhteutettuja, ja ne ohjataan suoraan BIPT:lle. Keskeisimpiä maksuja ovat matkavies- tinoperaattoreilta perittävät maksut. Espanja. Espanjassa Comisión del Mercado de las Telecomunicaciones (CMT) on itsenäinen orga- nisaatio, joka käytännössä vastaa viestintämarkkinoiden teknisestä ja taloudellisesta valvonnasta. Laissa CMT:n tehtäväksi on määritelty "turvata mahdollisuudet tehokkaalle kilpailulle televiestin- tämarkkinoilla sekä audiovisuaalisten, telemaattisten ja interaktiivisten palveluiden markkinoilla, valvoa hinnoittelun lainmukaisuutta, ja toimia sovittelevana elimenä konflikteissa, joita voi syntyä edellä mainituilla toimialoilla". Kaikki CMT:n toiminnot rahoitetaan operaattoreilta perittävillä lupamaksuilla. Jokainen luvanhalti- ja on velvollinen maksamaan CMT:lle 0,15 prosenttia siitä vuotuisesta liikevaihdostaan, joka kertyy luvan piiriin kuuluvista palveluista. CMT huolehtii itse maksujen keräämisestä. Irlanti. Irlannissa Commission for Communications Regulation (ComReg) vastaa lupien myöntämi- sestä ja toiminnan sääntelystä ja valvonnasta sähköisen viestinnän toimialalla. Myös postitoiminnan sääntely ja valvonta sekä radiotaajuuksien käytön suunnittelu kuuluu ComRegin tehtäviin. ComReg kerää itse toimintansa rahoittamiseksi tarvittavat määrärahat. Viraston päällikölle on an- nettu valta itsenäisesti päättää maksujen suuruudesta. Maksuvelvollisia ovat kaikki ne sähköisen viestinnän toimialalla toimivat tai postitoimintaa harjoittavat yritykset, joiden toiminta edellyttää lupaa. ComReg perii myös kiinteitä maksuja. Esimerkiksi radiotaajuuksien käytöstä perittävät mak- sut ovat kiinteitä. Taajuusmaksujen suuruus riippuu käytettävästä taajuudesta. Maksuista kertyneillä määrärahoilla katetaan sähköisen viestinnän ja postitoiminnan sääntelystä ja valvonnasta aiheutuvat kustannukset. Suoritetta ei ole sähköisen viestinnän osalta tämän tarkemmin säädöksissä määritelty. Postitoiminnan osalta viitataan niihin tehtäviin, joita virastolla on postitoi- minnan alalla. Sääntely- ja valvontatehtävien rahoittamiseksi perittävät maksut ovat suuruudeltaan 0,2 prosenttia yrityksen vuotuisesta liikevaihdosta. Jos yrityksen liikevaihto on alle 635 000 euroa, maksu on suuruudeltaan 1 000 euroa. 9 2.3. Nykytilan arviointi Viestintävirastolle säädetään uudella, 25 päivänä heinäkuuta 2003 voimaan tulevalla viestintämark- kinalailla runsaasti uusia tehtäviä. Viestintävirasto ei kuitenkaan voi voimaan tulevan lain nojalla periä maksua näistä suoritteista, koska laki ei sisällä maksuja koskevia säännöksiä. Viestintämark- kinoita koskevan lainsäädännön muuttamisesta annettu hallituksen esitys sisälsi säännökset teleyri- tysten valvontamaksusta ja teleurakoitsijoiden valvontamaksusta, mutta säännökset poistettiin laista eduskuntakäsittelyn aikana. Viestintämarkkinalain maksusääntely ei siten tällä hetkellä vastaa uusien suoritteiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Sen vuoksi laissa on tarpeen säätää maksuista, joiden tuloilla kustannukset voidaan kattaa. 3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi viestintämarkkinamaksusta ja teleurakointimaksusta. Esityk- sellä lisättäisiin viestintämarkkinalakiin perustuslain vaatimukset täyttävä, kyseisiä maksuja koske- va sääntely. Esityksessä ehdotetut maksut olisivat erityislain mukaisia. Ehdotetulla maksusääntelyl- lä Viestintävirasto säilyttäisi nettobudjetoinnin mahdollisuuden myös viestintämarkkinalaissa sää- dettyjen uusien tehtävien osalta. Viestintämarkkinamaksu olisi uusi maksu, jota teleyritykset maksaisivat vastineeksi Viestintäviras- ton tuottamista suoritteista. Maksu olisi määrältään kiinteä mutta määräytyisi maksuluokittain. Te- leurakointimaksu puolestaan perittäisiin kaikilta samansuuruisena. Maksuluokkien ehdotetaan määräytyvän yrityksen liikevaihdon perusteella. Siten suoritteiden tuot- tamisesta aiheutuvat kustannukset kyetään jakamaan tasapuolisesti toimijoiden kesken. Viestintä- markkinamaksun perusteena käytettäisiin ehdotuksen mukaan suoritteiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Tällöin maksu muodostuisi omakustannusarvon mukaiseksi. Suoritteiden tuottamises- ta aiheutuvat kustannukset otettaisiin huomioon sen mukaisina kuin ne sisältyvät hallituksen esityk- seen valtion talousarvioksi. 4. Esityksen vaikutukset 4.1. Taloudelliset vaikutukset Esityksellä ei ole välittömiä vaikutuksia valtion talousarvioon. Siten valtion vuosittainen nettorahoi- tustarve Viestintäviraston osalta ei esityksen johdosta muuttuisi. Viestintäviraston viestintämarkkinalain nojalla tuottamien suoritteiden kokonaiskustannusten on vuonna 2004 arvioitu olevan noin 4,9 miljoonaa euroa. Nämä kokonaiskustannukset on tarkoitus kattaa tähän esitykseen sisältyvillä viestintämarkkinamaksulla ja teleurakointimaksulla sekä viestin- tämarkkinalain 49 §:n nojalla perittävillä numerointimaksuilla. Viestintämarkkinamaksulla katettai- siin viestintämarkkinoiden taloudellisen ja teknisen toimivuuden turvaamisesta aiheutuvia kustan- nuksia. Uuden maksun käyttöönoton myötä numerointimaksuja alennettaisiin merkittävästi. Ehdo- tettu teleurakointimaksu puolestaan kattaisi teleurakoitsijoille tuotetuista suoritteista aiheutuvat kus- tannukset. Viestintämarkkinamaksujen kokonaiskertymä olisi vuonna 2004 tämän esityksen mukai- sesti noin 2,4 miljoonaa euroa ja teleurakointimaksujen kokonaiskertymä noin 0,1 miljoonaa euroa. Uudella viestintämarkkinamaksulla kerättäisiin tuloja noin 2,4 miljoonaa euroa. Kun Viestintä- viraston maksullisen toiminnan kokonaistulokertymän arvioidaan vuonna 2004 olevan noin 32 mil- 10 joonaa euroa, muodostaisi uusi maksu noin 7,5 prosenttia viraston rahoituksesta. Teleyrityksiin kohdistuva maksurasitus säilyisi suunnilleen nykyisen suuruisena, sillä numerointimaksuja arvioi- daan voitavan alentaa nykyisestä tasosta noin 40 prosenttia. Alennettavista numerointimaksuista arvioidaan vuonna 2004 kertyvän tuloja 2,4 miljoonaa euroa. Eräiden maksullisen toiminnan tuottojen jakauman muutoksia voidaan arvioida seuraavasti: Arvio 2003 Arvio 2004 Maksulaji milj. euroa milj. euroa Taajuusmaksut Televerkon numerointimaksut Viestintämarkkinamaksut Teleurakointimaksut 7,3 4,2 0,0 0,1 7,3 2,4 2,4 0,1 Yhteensä 11,6 12,2 4.2. Vaikutukset yritysten asemaan ja talouteen Ehdotetun sääntelyn mukainen maksurasite jakautuisi toimialan yritysten kesken aiempaa mak- susääntelyä tasapuolisemmin, ja siinä otettaisiin huomioon myös erisuuruisten yritysten Viestintävi- raston toiminnalle asettamat vaatimukset. Jokaisen toimiluvanvaraista tai ilmoituksenvaraista tele- toimintaa harjoittavan yrityksen toiminta edellyttää Viestintävirastolta vuosittain tiettyjä, liikevaih- don suuruudesta ja toimintojen laajuudesta riippumattomia peruspalveluja. Näistä aiheutuvien kus- tannusten suuruus ei merkittävästi vaihtele eri yritysten välillä. Tämä puoltaisi sitä, että pienimmil- lekin maksuvelvollisille määrättäisiin vuosittain tietty perusmaksu. Liikevaihdoltaan merkittävillä yrityksillä on tyypillisesti useampia toimintoja ja tällaiset yritykset harjoittavat toimintaa laajemmil- la maantieteellisillä markkinoilla Suomessa kuin pienyritykset. Näiden yritysten toiminta asettaa näin ollen Viestintäviraston toiminnalle suurempia vaatimuksia kuin pienyritysten toiminta, mikä heijastuu maksurasitteen nousemisena liikevaihdon suhteessa. Esityksen mukaan maksajien piiri laajenisi. Viestintämarkkinalaissa sääntelyn piiriin ovat tulleet perinteisten teleyritysten eli kiinteässä puhelinverkossa tai matkaviestinverkossa toimivien verkko- ja palveluyritysten lisäksi internet-palvelun tarjoajat, televisio- ja radioverkkoja tarjoavat yritykset sekä televisio- ja radioverkoissa välitettävien ohjelmapalvelujen tarjoajat. Ehdotettu suoritteiden kustannuksiin perustuva viestintämarkkinamaksu kohdistuisi kaikkiin sääntelyn piiriin kuuluviin yrityksiin tasapuolisesti. Tämä olisi merkittävä muutos nykytilanteeseen. Tarkoitus on alentaa nu- merointimaksuja, jolloin teleyritysten kokonaismaksurasite ei merkittävästi kasvaisi. Esityksen mukaan perittävän maksun määrä vaihtelisi yritysten liikevaihtoon suhteutettuna. Maksu- velvollisista yrityksistä lukumääräisesti suurimmalle osalle maksun määrä olisi 0,06 prosenttia - 1 prosenttia yrityksen Suomessa harjoittaman teletoiminnan edellisen kauden liikevaihdosta. Merki- tykseltään vähäiseksi katsottava toiminta olisi kokonaan vapautettu viestintämarkkinamaksusta. Ylimmissä maksuluokassa maksu olisi 0,02 - 0,07 prosenttia yrityksen Suomessa harjoittaman tele- toiminnan edellisen kauden liikevaihdosta. 5. Asian valmistelu Asian valmisteluun ryhdyttiin liikenne- ja viestintäministeriössä perustuslakivaliokunnan otettua kantaa teleyritysten valvontamaksuun ja teleurakoitsijoiden valvontamaksuun. Liikenne- ja viestin- täministeriö asetti tammikuussa 2003 työryhmän, jonka tehtävänä oli kartoittaa Viestintäviraston maksuihin liittyvät vaihtoehdot ja laatia luonnos hallituksen esitykseksi. Työryhmässä olivat liiken- 11 ne- ja viestintäministeriön lisäksi edustettuina myös valtiovarainministeriö ja Viestintävirasto. Työ- ryhmä kuuli työnsä aikana asiantuntijoina alan toimijoiden sekä Viestintäviraston edustajia. Työ- ryhmä luovutti työnsä liikenne- ja viestintäministeriölle 15 päivänä maaliskuuta 2003. Esitys on työn pohjalta valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä. Valmistelun aika- na on käyty keskusteluja oikeusministeriön kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot… 12 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1. Lakiehdotuksen perustelut 15 a §. Viestintämarkkinamaksu. Ehdotetussa 15 a §:ssä säädetään teleyrityksen velvollisuudesta maksaa viestintämarkkinamaksua. Viestintämarkkinamaksua peritään ehdotuksen mukaan niiltä teleyrityksiltä, jotka harjoittavat toimiluvanvaraista tai ilmoituksenvaraista teletoimintaa. Maksu- velvollisuus ei koske sellaisia vähäisen yleisen teletoiminnan harjoittajia, joiden ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Viestintämarkkinalain mukaisten yksittäisten suoritteiden tuottamisesta aiheutuu kustannuksia, jot- ka on katettava. Näiden suoritteiden kustannukset ehdotetaan kuitenkin perittäviksi yhdellä viestin- tämarkkinamaksulla. Tämä on järkevää tehokkuuden saavuttamiseksi, koska muuten laskutuskus- tannukset ylittäisivät kertyvän tulon. Ehdotetun viestintämarkkinamaksun perusteena ovat ne suoritteet, joita Viestintävirasto tuottaa te- leyrityksille. Suoritteet määritellään tarkemmin ehdotetussa 2 momentissa. Teleyrityksiltä perittävi- en maksujen ehdotetaan vastaavan niitä kokonaiskustannuksia, jotka aiheutuvat suoritteiden tuotta- misesta. Maksun perusteena olevat kokonaiskustannukset laskettaisiin samoin kuin valtion maksu- perustelain mukaisissa maksuissa. Kustannuksiin laskettaisiin ensinnäkin suoritteiden tuottamisesta aiheutuvat erilliskustannukset. Erilliskustannuksiin kuuluvat esimerkiksi suoritteen tuottamiseen kohdistuvan henkilötyön osuus, suoritteen tuottamisessa käytettävät hyödykkeet, kuten tietojärjes- telmät, tai kopiointi. Kokonaiskustannuksiin laskettaisiin erilliskustannusten ohella suoritteen tuot- tamiseen kohdistuva osuus hallinto-, toimitila- ja pääomakustannuksista. Maksu vastaisi siten valti- on maksuperustelaissa tarkoitettua suoritteen omakustannusarvoa. Viestintäviraston tuottamat suoritteet ovat valtion maksuperustelaissa tarkoitettuja julkisoikeudelli- sia suoritteita. Valtion maksuperustelain 3 §:n määritelmän mukaan valtion viranomaisen suoritteel- la tarkoitetaan virkatoimia, valtion tuottamia tavaroita ja palveluita sekä muuta toimintaa. Julkisoi- keudellisella suoritteella puolestaan tarkoitetaan valtion viranomaisen suoritetta, jonka kysyntä pe- rustuu lakiin tai asetukseen ja jonka tuottamiseen viranomaisella on tosiasiallinen yksinoikeus. Lain 6 §:n mukaan taas julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää eli omakustan- nusarvoa. Ehdotetussa 2 momentissa säädetään niistä suoritteista, jotka ovat viestintämarkkinamaksun perus- teena. Kyseiset suoritteet säädetään Viestintäviraston tehtäviksi viestintämarkkinalaissa. Momentin 1 – 3 kohdan suoritteet liittyvät huomattavan markkinavoiman yritysten määrittelyyn ja markkinoiden analysointiin. Kyseisten suoritteiden tuottaminen tulee Viestintäviraston tehtäväksi uuden viestintämarkkinalain voimaantulon myötä. Uudet tehtävät aiheuttavat runsaasti työtä ja vaa- tivat henkilöstö- ja muita resursseja. Momentin 1 kohdassa tarkoitettu merkityksellisten viestintä- markkinoiden määrittely on Viestintäviraston tehtävänä viestintämarkkinalain 16 §:n nojalla. Mark- kinamäärittely on tehtävä säännöllisin väliajoin. Momentin 2 kohdan mukaisesta merkityksellisten markkinoiden markkina-analyysistä säädetään viestintämarkkinalain 17 §:ssä. Myös markkina-analyysi on tehtävä säännöllisin väliajoin. Tuote- ja palvelumarkkinoita analysoidessaan Viestintäviraston tulee noudattaa Euroopan yhteisöjen komis- sion suositusta relevanteista markkinoista. Komission 11.2.2003 vahvistaman suosituksen mukai- sesti analysoitavia tuote- ja palvelumarkkinoita on 18 kappaletta. Analysoitavia markkinoita arvioi- daan vuonna 2003 olevan Suomessa noin 700 maantieteellisten markkinoiden pirstoutuneisuuden vuoksi. Viestintäviraston on tehtävä saman verran myös hallinnollisia päätöksiä. 13 Markkina-analyysin perusteella Viestintäviraston tulee viestintämarkkinalain 17 §:n nojalla tarvitta- essa tehdä ehdotetussa 3 kohdassa tarkoitettuja huomattavan markkinavoiman yrityksiin kohdistet- tuja päätöksiä. Viestintäviraston on muutettava huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstä, jos markkina-analyysin perusteella havaitaan, että markkinoiden kilpailutilanteessa on tapahtunut merkityksellisiä muutoksia. Viestintävirasto voi kohdistaa myös muihin kuin huomattavan markki- navoiman yrityksiin päätöksiä, joilla asetetaan yrityksille erityisiä velvollisuuksia. Muulle teleyri- tykselle asetettavat velvollisuudet luetellaan viestintämarkkinalain 19 §:ssä. Momentin 4 kohdassa suoritteisiin luetaan teleyrityksille asetettujen velvollisuuksien noudattamisen valvonta. Viestintävirasto voi viestintämarkkinalain 18 §:n nojalla asettaa huomattavan markkina- voiman yritykselle sellaisia erityisvelvollisuuksia, jotka ovat tarpeen kilpailun esteiden poistamisek- si tai kilpailun edistämiseksi. Lisäksi muulle teleyritykselle kuin huomattavan markkinavoiman yritykselle voidaan asettaa sellaisia erityisiä velvollisuuksia, joista säädetään 19 §:ssä. Viestintävi- rasto valvoo näiden velvollisuuksien noudattamista lain 119 §:n nojalla. Säännösten täytäntöönpa- non tehostamiseksi Viestintävirastolla on käytössään 12 luvussa tarkoitetut sanktiot. Viestintäviras- ton tulee tarvittaessa toimia yhteistyössä myös kilpailu- ja kuluttajaviranomaisten kanssa. Momentin 5 kohdan mukaan suoritteisiin sisältyy teleyritysten tekemien ilmoitusten käsittely. Ylei- sen teletoiminnan harjoittamisesta on viestintämarkkinalain 13 §:n mukaan tehtävä Viestintäviras- tolle teletoimintailmoitus. Lain 14 §:n nojalla teleyrityksen taas tulee ilmoittaa Viestintävirastolle teletoimintailmoituksen tiedoissa tapahtuneista muutoksista. Viestintäviraston on teleyrityksen pyynnöstä annettava vahvistus ilmoituksen vastaanottamisesta. Ilmoitusten perusteella Viestintävi- rasto pitää ja päivittää teleyritysten rekisteriä. Momentin 6 kohdan mukaisia suoritteita ovat teleyritysten tarkastukset. Viestintämarkkinalain 124 §:n mukaan Viestintävirasto voi tehdä teleyrityksessä teknisen tarkastuksen viestintämarkkinalaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi. Tek- nisen tarkastuksen kohteena voi olla myös viranomaisverkko tai erillisverkko. Teknisissä tarkastuk- sissa valvotaan epäsuorasti myös markkinoiden kilpailutilannetta, koska niiden avulla valvotaan sitä, etteivät teleyritykset hanki velvoitteiden laiminlyönnillä itselleen kilpailuetua. Teknisiä tarkas- tuksia voidaan tehdä myös varautumisvelvollisuuden täyttämisen seuraamiseksi tai yksittäisten vali- tusasioiden selvittämiseksi. Myös taloudellisen tarkastuksen edellytyksistä säädetään 124 §:ssä. Teleyrityksen suostumuksella Viestintävirasto voi tehdä taloudellisen tarkastuksen muutoinkin kuin pykälässä mainituissa tilanteissa. Ehdotettu 7 kohta sisältää teleyrityksiä koskevien erimielisyyksien ratkaisemisen. Lain 126 §:n mu- kaan viestintämarkkinalain vastaista toimintaa koskeva asia voidaan saattaa Viestintäviraston tutkit- tavaksi. Toisella teleyrityksellä on oikeus saattaa asia viranomaisen tutkittavaksi, koska menettely voi vaikuttaa sen asemaan markkinoilla. Tätä mahdollisuutta teleyritykset - sekä HMV-asemassa olevat että uudet markkinoille tulijat - myös ovat yhä lisääntyvässä määrin käyttäneet hyväkseen. Myös kuluttajalla tai muulla viestintäpalvelun käyttäjällä on tämä oikeus, jos asia koskee hänen etuaan tai oikeuttaan. Viestintävirasto voi myös omasta aloitteestaan ottaa asian tutkittavaksi. Li- säksi Viestintävirasto voi pyrkiä ratkaisuun sovittelun avulla, jolloin asiasta ei välttämättä tarvita ratkaisua. Ehdotettu 8 kohta sisältää muut viestintämarkkinoiden toimivuuden turvaamiseksi sekä viestinnän teknisen toimivuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi tarpeelliset, mainittuihin suoritteisiin olen- naisesti liittyvät suoritteet. Tähän kohtaan sisältyisivät ne muut suoritteet, jotka eivät kuulu mihin- kään muuhun listan kohtaan mutta joilla toteutetaan mainittuja tehtäviä. Kohdassa tarkoitettuja pal- veluita voivat olla esimerkiksi viestintämarkkinalain 82 §:n mukainen päätös velvollisuudesta jul- 14 kaista tietoja palveluiden laadusta, 98 §:ssä tarkoitettu päätös viranomaisten avustamisesta aiheutu- neiden kustannusten korvaamisesta tai 131 §:ssä tarkoitettu määräys korjaustoimenpiteestä. Viestintämarkkinamaksun perusteena olevat palvelut hyödyttävät teleyrityksiä monin tavoin sekä suoraan että välillisesti. Viestintävirastolle on esimerkiksi asetettu tavoitteeksi ratkaista yritysten väliset erimielisyydet ensisijaisesti sovittelemalla. Viestintävirasto voi myös toimia epävirallisena sovittelijana teleyritysten välisessä sopimuskiistassa osapuolten niin halutessa. Näin Viestintäviras- to edistää teleyritysten yhteistyötä hinnoittelua ja muita markkinoille tulon edellytyksiä koskevissa asioissa. Jos sovintomenettelyssä päästään asiasta sopimukseen, menettelyn osapuolet hyötyvät ke- vyestä ja nopeasta käsittelystä. Vaikka menettely ei johtaisi tulokseen, se helpottaisi asian tulevaa käsittelyä hallinto-oikeudellisena riitana. Menettelyssä voidaan karsia selvästi perusteettomat väit- teet ja päästä yksimielisyyteen riidattomista seikoista. Viestintävirastolla on velvollisuus käsitellä tutkimansa asiat neljässä kuukaudessa niiden vireille tulosta. Viestintämarkkinoilla riita-asiat on tarpeen ratkaista mahdollisimman nopeasti. Viestintävi- raston nopea toiminta hyödyttää teleyritystä, koska ratkaisun viipyminen tarkoittaa useimmiten käy- tännössä sitä, että säännöksiä rikkova teleyritys pystyy valtaamaan markkinoita kilpailijoiltaan tai voi esimerkiksi hinnoittelullaan estää kilpailijan markkinoille tulon. Hinnoittelun kohtuullisuuden valvonta ja siihen liittyvä tuotekohtaisten kustannusten arviointi taas saattaa osaltaan parantaa yri- tysten kustannustietoisuutta ja voi siten toimia apuna liiketoiminnan ohjaamisessa yleisemminkin. Viestintävirasto tekee teleyrityksissä teknisiä yleistarkastuksia, joissa muun muassa valvotaan, että teleyritykset ovat täyttäneet Viestintäviraston teknisissä määräyksissä asetetut velvoitteet. Tarkas- tukset hyödyttävät teleyrityksiä, koska niiden avulla yritykset saavat tietoja ja neuvoja siitä, miten niiden omat televerkot täyttävät viestintämarkkinalain vaatimukset. Teknisissä tarkastuksissa valvo- taan myös epäsuorasti markkinoiden kilpailutilannetta tarkastamalla, että teleyritykset eivät hanki itselleen kilpailuetua esimerkiksi laiminlyömällä teknisiä velvoitteitaan. Hinnoittelun kohtuullisuuden valvonta ja siihen liittyvä tuotekohtaisten kustannusten arviointi saat- taa osaltaan parantaa yritysten kustannustietoisuutta ja voi siten toimia apuna liiketoiminnan ohjaa- misessa yleisemminkin. Esimerkiksi eriyttämislaskelmien tietoja voidaan parhaassa tapauksessa käyttää hyväksi liiketoiminnan ohjaamisessa. Säännös ei ole ristiriidassa valtuutusdirektiivin 12 artiklan kanssa, koska kyse on hallinnollisesta maksusta, maksuvelvollisuus asetetaan avoimesti lainsäädännössä ja velvollisuus kohdistuu tasa- puolisesti kaikkiin yleisen teletoiminnan harjoittajiin. 15 b §. Viestintämarkkinamaksun suuruus. Ehdotetussa 15 b §:ssä säädetään viestintämarkkinamak- sun suuruuden perusteista. Viestintämarkkinamaksu ei pykälän mukaan ole samansuuruinen kaikille teleyrityksille, vaan se vaihtelee maksuluokittain. Yritykset jaetaan maksuluokkiin niiden kustan- nusten huomioon ottamiseksi, jotka Viestintävirastolle keskimäärin aiheutuvat kunkin maksuluokan yritystä koskevien tehtävien hoitamisesta. Maksuluokka puolestaan määräytyy teleyrityksen Suo- messa harjoittaman teletoiminnan liikevaihdon perusteella. Luokittelun avulla palveluiden kustan- nukset voidaan kohdistaa yrityksiin tasapuolisesti. Liikevaihdoltaan suuremman yrityksen palvelui- den tuottamisesta aiheutuu Viestintävirastolle enemmän kustannuksia kuin pienemmän yrityksen palveluista. Ehdotetun sääntelyn mukainen maksurasite jakautuu toimialan yritysten kesken aiempaa mak- susääntelyä tasapuolisemmin, ja siinä otetaan huomioon myös erisuuruisten yritysten Viestintävi- raston toiminnalle asettamat vaatimukset. Jokaisen toimiluvanvaraista tai ilmoituksenvaraista tele- toimintaa harjoittavan yrityksen toiminta edellyttää Viestintävirastolta vuosittain tiettyjä, liikevaih- don suuruudesta ja toimintojen laajuudesta riippumattomia peruspalveluja. Näistä aiheutuvien kus- 15 tannusten suuruus ei merkittävästi vaihtele eri yritysten välillä. Tämä puoltaa sitä, että pienimmille- kin maksuvelvollisille määrättäisiin vuosittain kahden yksikön suuruinen maksu. Liikevaihdoltaan merkittävillä yrityksillä on tyypillisesti useampia toimintoja, ja tällaiset yritykset harjoittavat toi- mintaa laajemmilla maantieteellisillä markkinoilla Suomessa kuin pienyritykset. Näiden yritysten toiminta asettaa näin ollen Viestintäviraston toiminnalle suurempia vaatimuksia kuin pienyritysten toiminta, mikä heijastuu maksurasitteen nousemisena liikevaihdon suhteessa. Maksuluokkien lukumäärä on ehdotetun 1 momentin mukaan kahdeksan. Maksuluokkia on oltava riittävän monta, jotta yhden maksuluokan sisälle ei sijoitu liikevaihdoltaan liian erilaisia yrityksiä. Jako vaikuttaa näin maksun tasapuolisuuden toteutumiseen. Ensimmäiseen maksuluokkaan sijoittu- van yrityksen maksun perusteena oleva liikevaihto on korkeintaan miljoona euroa. Korkeimman maksuluokan yrityksellä liikevaihto taas on vähintään 1 000 miljoonaa euroa. Maksuluokka ehdote- taan määriteltäväksi teleyrityksen Suomessa harjoittaman teletoiminnan edellisen kauden liikevaih- don perusteella. Kunkin maksuluokan yrityksiin kohdistuvan maksun suuruus määritellään laissa maksuyksiköiden avulla. Alimpaan maksuluokkaan kuuluvien yritysten tulee ehdotetun taulukon mukaan maksaa kahden maksuyksikön suuruinen maksu, kun taas ylimpään maksuluokkaan sijoittuvan yrityksen maksu on 200 maksuyksikköä. Teletoiminnan kokonaisliikevaihto on noin 3,4 miljardia euroa. Viestintämarkkinamaksulla katetta- vien kustannusten arvioidaan muodostuvan 2,4 miljoonan euron suuruisiksi. Nykytietojen perusteel- la arvioiden teleyritykset jakautuvat maksuluokkiin siten, että pääosa yrityksistä sijoittuu luokkiin 1-5. Maksuluokkaan 7 sijoittuisi todennäköisesti vain Oy Radiolinja Ab ja maksuluokkaan 8 vain Sonera Oyj. Eri teleyrityksiksi luokiteltaisiin tässä yhteydessä ne samaan konserniin kuuluvat yri- tykset, jotka on yhtiöitetty tai joilla on oma ly-tunnus. Yrityksen maksuluokka voi kuitenkin vaih- della eri vuosina liikevaihdon muuttuessa. Tarkempia säännöksiä maksun suuruudesta ja maksuluokan määräytymisen perusteena olevasta liikevaihdosta voidaan ehdotetun 2 momentin mukaan antaa liikenne- ja viestintäministeriön ase- tuksella. Asetuksella on tarkoitus säätää esimerkiksi maksuyksikön suuruudesta. Asetuksella on myös todennäköisesti tarpeen antaa tarkempia säännöksiä liikevaihdon laskemisesta esimerkiksi tilanteessa, jossa yritys ryhtyy harjoittamaan teletoimintaa kesken kalenterivuoden. Liikenne- ja viestintäministeriö antanee asetuksen seuraavaa kautta varten kunkin kauden lopussa. Viestintä- markkinamaksun kokonaissumma määräytyy maksuyksiköiden määrän perusteella. Yhden maksu- yksikön suuruuden voidaan arvioida olevan 1 500 euroa, ja viestintämarkkinamaksujen kokonais- kertymä vuonna 2004 olisi noin 2,4 miljoonaa euroa. Viestintämarkkinamaksun perusteena käytetään ehdotuksen mukaan 15 a §:ssä tarkoitettujen suorit- teiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Tällöin maksu muodostuu omakustannusarvon mu- kaiseksi. Suoritteiden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon sen mukaisina kuin ne sisältyvät hallituksen esitykseen valtion talousarvioksi. Hallituksen esityksen perustana ovat en- sinnäkin ne kustannukset, jotka ovat aiheutuneet suoritteiden tuottamisesta talousarvion laatimista edeltävänä vuonna. Siten maksun perusteeseen sisältyvät jo toteutuneet kustannukset. Lisäksi budje- toiduissa kustannuksissa otetaan huomioon kuluvana vuonna aiheutuvat kustannukset ja seuraavan vuoden arvion mukaiset kustannukset. Näin suoritteiden tuottamisesta syntyvät kustannukset kye- tään arvioimaan mahdollisimman tarkoin. Viestintäviraston on huolehdittava siitä, ettei suoritteiden tuottamisesta aiheudu enempää kustannuksia kuin niiden tarkoituksenmukainen laatutaso edellyttää. Maksun määräytymismekanismin ansiosta kyetään ottamaan huomioon esimerkiksi tilanne, jossa toteutuneisiin kustannuksiin ei ole voitu laskea riittävää henkilötyömäärää täyttämättä olleiden vir- kojen vuoksi. Maksussa kyetään myös ottamaan huomioon tilanne, jossa Viestintäviraston tehtä- 16 väksi säädetään kokonaan uusia suoritteita. Myös ennakoitavissa oleva yleisen kustannustason nou- su kasvattaa seuraavan maksukauden suoritteiden kokonaiskustannuksia, mikä otetaan maksussa huomioon. Viestintämarkkinamaksua voidaan myös tarkistaa kesken maksukauden muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. 15 c §. Viestintämarkkinamaksun määrääminen ja periminen. Ehdotetun pykälän mukaan viestin- tämarkkinamaksun määrää maksettavaksi Viestintävirasto. Tarkempia säännöksiä maksun täytän- töönpanosta voidaan antaa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Asetuksella on tarkoitus säätää esimerkiksi siitä, kerätäänkö maksu yhdessä vai useammassa erässä. Koska maksu määrätään viestintämarkkinalain mukaisella päätöksellä, siihen voidaan hakea muutosta 127 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ehdotettu 2 momentti sisältää viittauksen verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettuun lakiin. Viestintämarkkinamaksua peritään Viestintäviraston palveluista, jotka ovat julkisoikeudelli- sia suoritteita. Siksi maksu voidaan myös periä kyseisen lain mukaisessa järjestyksessä ilman tuo- miota tai päätöstä. Myös valtion maksuperustelain 11 § sisältää vastaavan viittauksen, joka koskee laissa tarkoitettuja julkisoikeudellisia suoritteita. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös viiväs- tyskorosta ja viivästysmaksusta. Sääntely on valtion maksuperusteasetuksen (211/1992) 3 §:n mu- kainen. Ellei maksua ole maksettu viimeistään eräpäivänä, maksamattomalle määrälle peritään vii- västyskorkoa. Viivästyskorko maksetaan korkolain 4 §:ssä säädetyn korkokannan mukaisesti. Mai- nitun korkolain pykälän 1 momentissa säädetään viivästyskoron olevan suuruudeltaan seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva viitekorko. Lisäksi 2 momentissa sää- detään tilanteesta, jossa 1 momentin mukaan määräytyvä korko muodostuisi alemmaksi kuin erä- päivää edeltäneeltä ajalta maksettava korko. Viivästyskoron sijasta Viestintävirasto voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun. Viivästysmaksua käytetään tilanteessa, jossa viivästyskoron mää- rä on pienempi kuin viisi euroa. 137 a §. Teleurakointimaksu. Ehdotetussa 137 a §:ssä säädetään teleurakointimaksusta, jota teleura- koitsija on velvollinen suorittamaan Viestintävirastolle. Teleurakointimaksu on vuotuinen ja se peri- tään kaikilta samansuuruisena. Viestintämarkkinalain 137 §:n mukaan teleurakoitsijalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oike- ushenkilöä, joka elinkeinon harjoittamisen tarkoituksessa rakentaa tai asentaa yleiseen viestintä- verkkoon liitettäväksi tarkoitetun kiinteistön tai rakennuksen sisäisen viestintäverkon taikka ylläpi- tää sitä. Teleurakointina pidetään siten vain sisäverkkoon kohdistuvaa urakointityötä. Teleurakoitsi- jan määritelmä on myös sidottu elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. Ilmoitusvelvolliset voidaan jakaa kahteen ryhmään: puhelinverkkourakoitsijoihin ja yhteisantenniurakoitsijoihin. Tällä hetkellä Viestintäviraston rekisterissä on noin 530 teleurakoitsijaa, jotka ovat tehneet ilmoituksen voimassa olevan viestintämarkkinalain nojalla. Lukumäärän arvioidaan pysyvän nykyisenkaltaisena myös uuden viestintämarkkinalain voimaan tullessa. Teleurakointimaksun ehdotetaan vastaavan niitä kokonaiskustannuksia, jotka aiheutuvat Viestintä- viraston teleurakoitsijalle tuottamista suoritteista. Kokonaiskustannusten laskemisessa sovelletaan niitä periaatteita, joita on selvitetty edellä 15 a §:n perusteluissa. Ehdotetussa 2 momentissa määritellään ne suoritteet, joka on teleurakointimaksun perusteena. Pal- veluun sisältyy ensinnäkin teleurakoitsijoiden tekemien ilmoitusten käsittely. Teleurakoitsijan on tehtävä ilmoitus Viestintävirastolle viestintämarkkinalain 137 §:n nojalla. Ilmoitus on tehtävä ennen toiminnan aloittamista, ja teleurakoitsija saa aloittaa toimintansa ilmoitusvelvollisuuden täytettyään. Ilmoitusten perusteella Viestintävirasto ylläpitää teleurakoitsijoista rekisteriä. 17 Ehdotetun 2 kohdan mukaan suoritteisiin kuuluvat myös sisäisten viestintäverkkojen tarkastukset. Viestintävirasto tekee tällaisia tarkastuksia viestintämarkkinalain 124 §:n nojalla. Kyseisen pykälän mukaan Viestintävirasto valvoo tarkastusten avulla teleurakoitsijoiden työn laatua. Teknisen tarkas- tuksen kohteena voi olla myös laissa tarkoitettu erillisverkko eli verkko, jota ei ole liitetty yhteen yleisen viestintäverkon kanssa. Pykälän 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä teleurakointimaksun suuruudesta ja maksun täytäntöönpanosta voidaan antaa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Maksun suuruudeksi arvioidaan 230 euroa. Teleurakoitsijoille tuotettujen suoritteiden arvioidaan aiheuttavan Viestintävi- rastolle vuonna 2004 yhteensä noin 120 000 euron kustannukset, ja maksun kertymä olisi saman- suuruinen. Momentti sisältää lisäksi viittauksen 15 b §:n 2 momenttiin ja 15 c §:ään, joiden säännöksiä sovelle- taan maksun suuruuteen sekä sen määräämiseen ja perimiseen. Voimaantulosäännökset. Ehdotettu 1 momentti sisältää säännöksen lain voimaantuloajasta. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 25 päivänä heinäkuuta 2003. Viestintämarkkinalaki on ehdotettu tu- levaksi voimaan kyseisenä päivänä, jolloin päättyy myös sähköistä viestintää koskevien direktiivien kansallinen täytäntöönpanoaika. Pykälän 2 momentin mukaan viestintämarkkinamaksua ja teleurakointimaksua ryhdytään perimään 1 päivästä tammikuuta 2004. Säännös vastaa sitä valvontamaksujen perimistä koskevaa säännöstä, joka sisältyi aikaisemman hallituksen esityksen mukaiseen viestintämarkkinalakiin. Ehdotettu 3 momentti sisältää tavanomaisen säännöksen mahdollisuudesta ryhtyä lain täytäntöön- panon edellyttämiin toimiin ennen lain voimaantuloa. 2. Voimaantulo Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 25 päivänä heinäkuuta 2003. Viestintämarkkinalaki on ehdotettu tulevaksi voimaan kyseisenä päivänä, jolloin päättyy myös sähköistä viestintää koskevien direktii- vien kansallinen täytäntöönpanoaika. Viestintämarkkinamaksua ja teleurakointimaksua ryhdytään kuitenkin ehdotuksen mukaan perimään vuoden 2004 alusta. 3. Säätämisjärjestys Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi viestintämarkkinalakiin säännökset viestintämarkkinamaksusta ja teleurakointimaksusta. Maksusääntelyä koskee perustuslain 81 §, jossa säädetään valtion veroista ja maksuista. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Perustus- lakivaliokunta on ottanut maksusääntelyn vaatimuksiin kantaa viestintämarkkinalakiin liittyvässä lausunnossaan (PeV 61/2002 vp). Lisäksi perustuslakivaliokunta on käsitellyt maksusääntelyä muissa samaan aikaan antamissaan lausunnoissa (PeVL 66/2002 vp ja 67/2002 vp). Nyt ehdotetulla sääntelyllä pyritään täyttämään perustuslaissa maksusääntelylle asetetut vaatimuk- set. Ehdotetut viestintämarkkinamaksu ja teleurakointimaksu ovat korvauksia Viestintäviraston te- leyrityksille tuottamista suoritteista, jotka määritellään ehdotetussa säännöksessä. Suoritteet ovat vastikkeita teleyritysten ja teleurakoitsijoiden maksamista maksuista. Maksun määräytymisperus- teilla on selvä yhteys suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin, koska edellisen kauden toteutuneet kustannukset vaikuttavat maksun suuruuteen. Myös teleyritysten jakautuminen maksu- luokkiin kohdentaa maksun aiheutuneiden kustannusten suuntaisesti. 18 Edellä kerrotuilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tästä huolimatta pidetään suotavana, että hallituksen esityksestä hankitaan perustuslakivaliokunnan lausunto. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: 19 Laki viestintämarkkinalain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään päivänä kuuta 2003 annettuun viestintämarkkinalakiin ( / ) 15 a, 15 b, 15 c ja 137 a § seuraavasti: 15 a § Viestintämarkkinamaksu Ilmoituksenvaraista tai toimiluvanvaraista teletoimintaa harjoittava teleyritys on velvollinen suorit- tamaan Viestintävirastolle vuotuisen viestintämarkkinamaksun. Teleyrityksiltä perittävät viestintä- markkinamaksut vastaavat niitä kokonaiskustannuksia, jotka aiheutuvat Viestintäviraston teleyri- tyksille tuottamista suoritteista. Maksu peritään seuraavien suoritteiden perusteella: 1) merkityksellisten viestintämarkkinoiden määrittely; 2) merkityksellisten markkinoiden markkina-analyysi; 3) teleyrityksiin kohdistetut päätökset; 4) teleyrityksille asetettujen velvollisuuksien noudattamisen valvonta; 5) teleyritysten tekemien ilmoitusten käsittely; 6) teleyritysten tekniset ja taloudelliset tarkastukset; 7) teleyrityksiä koskevien erimielisyyksien ratkaiseminen; 8) muut viestintämarkkinoiden toimivuuden turvaamiseksi sekä viestinnän teknisen toimivuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi tarpeelliset, mainittuihin suoritteisiin olennaisesti liittyvät suoritteet. 15 b § Viestintämarkkinamaksun suuruus Viestintämarkkinamaksu määritellään maksuyksiköiden lukumääränä maksuluokittain. Yritykset jaetaan maksuluokkiin niiden kustannusten huomioon ottamiseksi, jotka Viestintävirastolle keski- määrin aiheutuvat kunkin maksuluokan yritystä koskevien tehtävien hoitamisesta. Maksu määräy- tyy teleyrityksen Suomessa harjoittaman teletoiminnan edellisen kauden liikevaihdon perusteella seuraavasti: Maksu- luokka Liikevaihto (milj. €) Yksiköiden määrä 1 alle 1 2 2 1- alle 3 5 3 3 – alle 10 10 4 10 – alle 32 20 5 32 – alle 100 40 6 100 – alle 320 80 7 320 - alle 1000 150 8 yli 1000 200 Tarkempia säännöksiä maksun suuruudesta ja maksuluokan määräytymisen perusteena olevasta liikevaihdosta voidaan antaa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Maksusta säädettäessä otetaan huomioon 15 a §:ssä tarkoitettujen suoritteiden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. 20 15 c § Viestintämarkkinamaksun määrääminen ja periminen Viestintämarkkinamaksun määrää maksettavaksi Viestintävirasto. Tarkempia säännöksiä maksun täytäntöönpanosta voidaan antaa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Viestintämarkkinamaksu saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään. Jollei maksua suori- teta viimeistään eräpäivänä, maksamattomalle määrälle peritään vuotuista viivästyskorkoa korko- lain (633/1982) 4 §:ssä tarkoitetun korkokannan mukaan. Viivästyskoron sijaista viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi. 137 a § Teleurakointimaksu Teleurakoitsija on velvollinen suorittamaan Viestintävirastolle vuotuisen teleurakointimaksun. Te- leurakointimaksu vastaa niitä kokonaiskustannuksia, jotka aiheutuvat Viestintäviraston teleurakoit- sijoille tuottamista suoritteista. Maksu peritään kaikilta toiminnanharjoittajilta samansuuruisena. Maksu peritään seuraavien suoritteiden perusteella: 1) teleurakoitsijoiden tekemien ilmoitusten käsittely; 2) edellä 1 momentissa tarkoitettujen sisäisten viestintäverkkojen tarkastukset; 3) muut teleurakoinnin teknisen toimivuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi tarpeelliset, mainit- tuihin suoritteisiin olennaisesti liittyvät suoritteet. Tarkempia säännöksiä teleurakointimaksun suuruudesta ja maksun täytäntöönpanosta voidaan antaa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Maksun suuruudesta sekä sen määräämisestä ja perimi- sestä on voimassa, mitä 15 b §:n 2 momentissa ja 15 c §:ssä säädetään. ----- Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Tämän lain 15 a §:ssä tarkoitettua viestintämarkkinamaksua ja 137 §:ssä tarkoitettua teleurakointi- maksua ryhdytään perimään 1 päivästä tammikuuta 2004. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. 21 VAIHTOEHTO 2 Hallituksen esitys viestintämarkkinalain muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Eduskunta hyväksyi uuden viestintämarkkinalain ( / ) 7 päivänä helmikuuta 2003. Laki tulee voi- maan 25 päivänä heinäkuuta 2003. Ehdotetusta viestintämarkkinalaista poistettiin eduskuntakäsitte- lyssä säännökset teleyritysten valvontamaksusta ja teleurakoitsijoiden valvontamaksusta, joilla olisi katettu Viestintäviraston valvontatoiminnan kustannuksia. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi viestintämarkkinamaksusta ja teleurakointimaksusta. Esityk- sellä lisättäisiin viestintämarkkinalakiin perustuslain vaatimukset täyttävä, kyseisiä maksuja koske- va sääntely. Viestintämarkkinamaksu olisi uusi maksu, jota teleyritykset maksaisivat vastineeksi Viestintäviraston tuottamista suoritteista. Maksu olisi määrältään kiinteä mutta määräytyisi maksu- luokittain. Teleurakointimaksu puolestaan perittäisiin kaikilta samansuuruisena. YLEISPERUSTELUT 1. Johdanto Eduskunta hyväksyi uuden viestintämarkkinalain 7 päivänä helmikuuta 2003. Laki tulee voimaan 25 päivänä heinäkuuta 2003. Uudella viestintämarkkinalailla kumotaan vuodelta 1997 peräisin ole- va viestintämarkkinalaki. Ehdotus viestintämarkkinalaiksi sisältyi hallituksen esitykseen viestintämarkkinoita koskevan lain- säädännön muuttamisesta (HE 112/2002 vp). Viestintämarkkinalaista poistettiin eduskuntakäsitte- lyssä säännökset teleyritysten valvontamaksusta ja teleurakoitsijoiden valvontamaksusta, joilla olisi katettu Viestintäviraston valvontatoiminnan kustannuksia. Säännösten poistamista esitettiin liiken- nevaliokunnan mietinnössä (LiVM 26/2002 vp). Liikennevaliokunnan kanta johtui perustuslakiva- liokunnan lausunnosta (PeVL 61/2002 vp), jonka mukaan ehdotetut maksusäännökset eivät täyttä- neet perustuslain vaatimuksia. 2. Nykytila 2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö 2.1.1. Viestintävirasto Viestintäviraston tehtävät Viestintäviraston tehtävistä säädetään viestintämarkkinalaissa ( / ), radiolaissa (1015/2001), posti- palvelulaissa (313/2001), televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa (744/1998), valtion televi- sio- ja radiorahastosta annetussa laissa (745/1998), yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja tele- toiminnan tietoturvasta annetussa laissa (565/1999), eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltä- misestä annetussa laissa (1117/2001), sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa (14/2003), verkkotunnuslaissa ( / ) sekä viestintähallinnosta annetussa laissa (625/2001) ja asetuksessa (697/2001). 22 Viestintävirasto on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla toimiva viranomainen, jonka tavoitteena on tietoyhteiskuntakehityksen edistäminen toimialallaan. Viraston tehtävänä on turvata viestintämarkkinoiden toimivuutta ja tehokkuutta. Tavoitteena on, että kuluttajille on tarjolla keske- nään kilpailevia, teknisesti kehittyneitä, laadukkaita ja edullisia viestintäpalveluita. Viestintävirasto valvoo viestintäverkkojen teknistä toimivuutta ja turvallisuutta sekä ohjaa televerk- kojen numerointia ja antaa yrityksille niiden tarvitsemat numerot ja tunnukset. Viraston tehtäviin kuuluu myös teknisten määräysten antaminen ja standardoinnin kansallinen koordinointi. Lisäksi virasto valvoo viestintämarkkinoiden taloudellisen kilpailun toimivuutta. Viestintävirasto ohjaa radiotaajuuksien käyttöä Suomessa ja huolehtii siitä, että Suomen kansalliset tavoitteet otetaan huomioon päätettäessä taajuuksien käytöstä kansainvälisesti. Virasto hoitaa myös sähköisen viestinnän yksityisyyden suojaan ja tietoturvaan liittyviä tehtäviä, kuten tietoliikennetur- vallisuuden testausta, hyväksyntää ja valvontaa (COMSEC-toiminta). Niin ikään tietoturvaloukka- usten havainnointiin ja selvittämiseen liittyvät tehtävät (CERT-toiminta) kuluvat Viestintävirastolle. Lisäksi Viestintävirasto valvoo, että televisio- ja radio-ohjelmat täyttävät ohjelmiston eurooppalai- suutta, mainontaa ja sponsorointia koskevat vaatimukset. Virasto myös hoitaa televisiomaksuhallin- toa, valvoo postitoimintaa ja myöntää internetin .fi-juuren alaiset tunnukset. Uuden viestintämarkkinalain nojalla Viestintävirastolle tulee huomattava määrä uusia tehtäviä ai- empaan lainsäädäntöön verrattuna. Viestintäviraston uusia tehtäviä ovat muun muassa markkina- analyysit ja markkinamäärittelyt, huomattavan markkinavoiman yritysten nimeäminen, velvoittei- den asettaminen huomattavan markkinavoiman yrityksille sekä asetettujen yrityskohtaisten velvoit- teiden noudattamisen valvonta. Myös teletoimintailmoitusten vastaanotto ja ilmoituksenvaraisen toiminnan harjoittajien rekisteröinti siirtyy Viestintävirastolle. Analysoidessaan tuote- ja palvelumarkkinoita huomattavan markkinavoiman päätöksiä varten Vies- tintäviraston tulee noudattaa EY:n komission suositusta relevanteista markkinoista. Komissio on 11 päivänä helmikuuta 2003 vahvistanut suosituksen, jonka mukaan analysoitavia tuote- ja palvelu- markkinoita on 18. Suomen maantieteellisten markkinoiden pirstaleisuuden vuoksi analysoitavia markkinoita samoin kuin niistä tehtäviä hallinnollisia päätöksiä arvioidaan vuonna 2003 olevan noin 700. Viestintäviraston tehtäviä koskevat säädökset perustuvat valtaosin 7 päivänä maaliskuuta 2002 hy- väksyttyihin EY:n sähköisen viestinnän direktiiveihin. On myös näiden uusien direktiivien mukais- ta, että palvelua tai verkkoa tarjoaville tai käyttöä koskevan oikeuden saaneille yrityksille asetetaan hallinnollisia maksuja. Puitedirektiivin (2002/21/EY) 3 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on taat- tava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus näiden suorittaessa sähköisen viestinnän direktiiveihin perustuvia valvontatehtäviään. Puitedirektiivin johdanto-osan 11 kohdan mukaisesti kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi käytössään tarpeelliset voimavarat muun muassa rahoituksen osalta. Valtuutusdirektiivin (2002/20/EY) 12 ar- tiklan nojalla hallinnolliset maksut on määriteltävä niin, että ne kattavat kokonaisuudessaan ainoas- taan direktiivissä tarkoitettujen tehtävien hallinnoinnista, valvonnasta ja toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset. Maksuihin voivat sisältyä kustannukset, jotka aiheutuvat kansainväli- sestä yhteistyöstä, yhdenmukaistamisesta ja standardisoinnista, markkina-analyyseista, ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen seurannasta sekä muusta markkinoiden valvonnasta. Lisäksi niihin voivat sisältyä kustannukset sekundaarilainsäädännön ja hallinnollisten päätösten valmistelusta ja voimaan saattamisesta. 23 Viestintäviraston maksut Viestintävirasto on valtion talousarviossa nettobudjetoitu virasto, joka kattaa toimintansa kustan- nukset pääosin keräämillään maksuilla. Täydellistä nettobudjetointia on sovellettu vuodesta 1995 lähtien. Viestintäviraston tuotot koostuvat maksuperustelain mukaisten julkisoikeudellisten suorit- teiden tuotoista sekä erillislakien mukaisten julkisoikeudellisten suoritteiden tuotoista. Viestintävirasto otti nettobudjetointiin käyttöön vaiheittain. Vuonna 1993 nettobudjetointia sovellet- tiin televisiolupatoiminnassa siten, että televisiolupatoiminnan tulot nettobudjetoitiin toiminta- menomomentille ja viraston kaikki muut tulot olivat tulomomentilla. Vuonna 1994 nettobudjetoin- tia laajennettiin niin, että myös radiohallinnon maksut nettobudjetoitiin toimintamenomomentille. Vuodesta 1995 lähtien viraston talousarvio on perustunut kokonaan nettobudjetointiin. Tulot on arvioitu menoja suuremmiksi, jolloin nettobudjetointi on toteutettu tuloenemmistöisenä. Viestintäviraston maksut perustuvat liikenne- ja viestintäministeriön asetukseen Viestintäviraston maksuista (1126/2002), joka on annettu valtion maksuperustelain, postipalvelulain (313/2001) sekä yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta annetun lain (565/1999) nojal- la. Lisäksi osa maksuista perustuu valtion televisio- ja radiorahastosta annettuun lakiin (745/1998). Valtion maksuperustelain mukaiset maksulliset julkisoikeudelliset suoritteet jakautuvat Viestintävi- raston maksuasetuksessa kiinteämaksuisiin julkisoikeudellisiin suoritteisiin, omakustannusarvon mukaisiin julkisoikeudellisiin suoritteisiin sekä omakustannusarvosta poikkeaviin julkisoikeudelli- siin suoritteisiin. Viestintäviraston kiinteämaksuiset julkisoikeudelliset suoritteet on lueteltu viras- ton maksuasetuksen 2 §:ssä, omakustannusarvon mukaiset julkisoikeudelliset suoritteet 3 §:ssä ja omakustannusarvosta poikkeavat julkisoikeudelliset suoritteet 4 §:ssä. Esimerkkinä Viestintäviraston julkisoikeudellisista suoritteista voidaan mainita seuraavat, radiolais- sa säädettyihin tehtäviin perustuvat suoritteet: taajuussuoritteet, radiolähettimien lupa- ja valvonta- suoritteet, alusten radioasemien katsastussuoritteet sekä radioviestinnän todistus- ja tutkintosuorit- teet. Julkisoikeudellisten suoritteiden hinnoittelu perustuu suoritteen omakustannusarvoon, joka kattaa suoritteen erilliskustannukset ja osuuden yhteiskustannuksista. Omakustannusarvosta poikkeavat julkisoikeudelliset suoritteet hinnoitellaan maksuperustelain 6 §:n 3 momentin mukaisesti. Tällaisia suoritteita ovat Viestintäviraston maksuasetuksen 4 §:ssä luetellut taajuussuoritteet. Ne hinnoitel- laan radiohallinnon vuosittaisten kokonaiskustannusten mukaan sekä sen mukaan, kuinka paljon kyseessä oleva radioverkko tai -järjestelmä suhteessa muihin verkkoihin ja järjestelmiin käyttää rajallista radiotaajuusspektriä. Viestintäviraston talousarvion nettotuloarvio vuodelle 2002 oli 417 000 euroa. Toteutunut nettotulo oli 1,4 miljoonaa euroa. Maksullisen toiminnan tuotot vuonna 2002 olivat yhteensä 27,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2003 talousarviossa Viestintäviraston maksullisen toiminnan tuottoja arvioidaan kertyvän yhteensä 31,1 miljoonaa euroa. Maksullisen toiminnan tuottojen toteutuma vuonna 2002 ja arvio vuonna 2003 jakautuvat seuraavasti: 24 Toteutuma 2002 Arvio 2003 Maksulaji euroa % % Radiolähettimien lupamaksut Taajuusmaksut Televerkon numerointimaksut Internetin verkkotunnusmaksut Teleurakointimaksut Muut maksut Postitoiminnan valvontamaksut Korvaus tv- ja radiorahastosta 4 911 000 5 959 000 3 748 000 894 000 114 000 374 000 1 152 000 10 417 000 17,8 21,6 13,6 3,2 0,4 1,4 4,2 37,8 4 722 000 7 279 000 4 232 000 1 680 000 153 000 477 000 1 208 000 11 400 000 15,1 23,4 13,6 5,4 0,5 1,5 3,9 36,6 Yhteensä 27 569 000 100,0 31 151 000 100,0 Esityksen mukaan uuden viestintämarkkinamaksun periminen aloitettaisiin vuoden 2004 alusta lu- kien. Vuonna 2003 lain toimeenpanoon liittyvät tehtävät voidaan rahoittaa nykyisillä televerkon numerointimaksuilla ja taajuusmaksuilla. 2.1.2. Maksusääntely viestintämarkkinalain uudistuksessa Viestintämarkkinalaki sisälsi aiemmassa hallituksen esityksessä säännökset teleyritysten valvonta- maksusta (HE 15 §) ja teleurakoitsijoiden valvontamaksusta (HE 137 § 4 momentti). Liikenneva- liokunta kuitenkin ehdotti säännösten poistamista laista, kuten edellä on selvitetty, koska perustus- lakivaliokunta katsoi lausunnossaan, etteivät säännökset täyttäneet perustuslain 81 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Aiemmassa hallituksen esityksessä ehdotettiin, että ilmoituksenvaraista tai toimiluvanvaraista tele- toimintaa harjoittava teleyritys olisi velvollinen suorittamaan Viestintävirastolle viestintämarkki- noiden valvonnasta aiheutuvia kustannuksia vastaavan maksun. Ehdotettu maksu olisi koostunut kiinteästä perusosasta sekä lisäosasta, joka olisi määräytynyt teleyrityksen Suomessa harjoittaman teletoiminnan liikevaihdon perusteella. Teleurakoitsija taas olisi ehdotuksen mukaan ollut velvolli- nen suorittamaan Viestintävirastolle teleurakoinnin valvonnasta aiheutuvia kustannuksia vastaavan kiinteän maksun. Tarkemmat säännökset molemmista valvontamaksuista ehdotettiin tuolloin annettavaksi liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa ennakoitiin asetuksen sisältöä. Valvontamaksun perusosan suuruudeksi arvioitiin noin 2 500 euroa. Maksun lisäosana olisi peritty todennäköisimmin noin 0,06 prosenttia teleyrityksen teletoiminnan liikevaihdosta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta otti viestintämarkkinalakiehdotuksesta antamassaan lausunnos- sa (PeVL 61/2002 vp) muun muassa ehdotettuun maksusääntelyyn. Perustuslakivaliokunnan käsi- tyksen mukaan ehdotetun 15 §:n mukainen teleyritysten valvontamaksu oli valtiosääntöoikeudelli- sessa mielessä vero eikä maksu. Perusteluissaan valiokunta totesi, että valvontamaksun suorittamis- velvollisuus syntyy suoraan lain nojalla. Valvontamaksu ei ollut valiokunnan mukaan vastike yksi- löitävissä olevista suoritteista eikä sen määräytymisperusteilla ollut yhteyttä tällaisista suoritteista aiheutuviin kustannuksiin. Valiokunta piti vastaavasti myös ehdotuksen 137 §:n 4 momentin mu- kaista teleurakoitsijoiden valvontamaksua veronluonteisena. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa tulkintakäytännössään pitänyt valtiosääntöisille maksuille ominaisena sitä, että ne ovat korvauksia tai vastikkeita julkisen vallan palveluista. Muita rahasuori- tuksia valiokunta on pitänyt veroina. Maksuja voidaan periä suoritteista, joiden tulee olla jollakin 25 tavoin yksilöitävissä. Suoritteen tuottamisesta aiheutuvien kustannusten tulee olla jossain yhteydes- sä maksun suuruuteen ja määräytymisperusteisiin. Täysi kustannusvastaavuus ei kuitenkaan ole edellytyksenä sille, että suoritusta voidaan pitää luonteeltaan maksuna. Valiokunnan mukaan kyse on pikemminkin verosta silloin, jos rahasuoritus peritään yleisesti jonkin toiminnan rahoittamiseen. Liikennevaliokunta totesi mietinnössään (LiVM 26/2002 vp) pitävänsä tärkeänä, että tarvittavat hallituksen esitykset valmistellaan perusteellisesti siten, että turvataan Viestintäviraston toiminta nettobudjetoituna virastona. Valiokunnan mukaan nettobudjetointiperiaatteella on keskeinen merki- tys viraston toiminnan ja tehokkaasti valvottujen viestintämarkkinoiden kannalta. 2.1.3. Viestintämarkkinoiden toimijat Esityksessä ehdotetaan, että toimiluvanvaraista tai ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavat teleyri- tykset maksaisivat Viestintävirastolle viestintämarkkinamaksua ja teleurakoitsijat teleurakointimak- sua. Teleyritys on viestintämarkkinalaissa yläkäsite, jolla viitataan sekä verkkoyritykseen että palvelu- yritykseen. Verkkoyritykset tarjoavat verkkopalvelua rakentamalla tai ylläpitämällä joko kiinteitä verkkoja, matkapuhelinverkkoja tai televisio- tai radioverkkoja. Palveluyritykset eivät omista omaa televerkkoa, vaan ne vuokraavat televerkon kapasiteettia verkkoyrityksiltä. Teleyritys voi toimia sekä verkkoyrityksenä että palveluyrityksenä, mutta se voi myös tarjota vain joko verkkopalvelua tai viestintäpalvelua. Useimmat suomalaiset teleyritykset toimivat kaksoisroolissa eli sekä verkko- yrityksenä että palveluyrityksenä. Suomessa perinteisen teletoiminnan kolme pääyritysryhmittymää ovat Elisa-ryhmä, Finnet-ryhmä ja Sonera Oyj (Telia Sonera). Ryhmittymiin kuuluvat teleyritykset toimivat sekä verkko- että palve- luoperaattoreina. Digitaalisessa maanpäällisessä televisio- ja radiotoiminnassa viestintämarkkinalain mukaisia verk- koyrityksiä ovat ne yritykset, joille liikenne- ja viestintäministeriö on myöntänyt verkkoluvan digi- taaliseen maanpäälliseen televisio- ja radioverkkoon. Toimiluvanhaltijat vastaavat digitaalisten ka- navanippujen käyttöön liittyvästä taajuuskapasiteetin hallinnasta ja jaosta. Tällä hetkellä käytössä olevien kolmen kanavanipun verkkolupa on myönnetty Digita Oy:lle. Oma ryhmänsä verkkoyritysten joukossa ovat kaapeliverkoissa toimivat yhtiöt, joita on Suomessa nykyisin noin 50. Kaapelitelevisioliittymä oli vuoden 2001 lopussa noin 1 000 000 kotitaloudessa eli 42 prosentissa kaikista kotitalouksista. Kilpailun avautumisen jälkeen etenkin palveluyritysten määrä on huomattavasti lisääntynyt. Suo- messa on 179 yritystä antanut liikenne- ja viestintäministeriölle teletoimintailmoituksen. Edellä mainitut verkkoyritykset toimivat kaikki myös palveluyrityksinä. Viestintämarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen muutosten myötä pal- veluyrityksiksi muuttuivat myös ne televisio- ja radiotoiminnan harjoittajat, jotka toimivat digitaali- sissa televisio- tai radioverkoissa. Kokonaisuudistuksen toinen vaihe tuo myös analogisissa televi- sio- ja radioverkoissa toimintaa harjoittavat palveluyritysten piiriin. Yhä useammat kaapelitelevisiotoiminnan harjoittajat ovat viime vuosina aloittaneet internet- yhteyksien tarjonnan kaapelitelevisioverkossa. Kaapelitelevisioverkossa ensimmäiset digitaalisten televisiopalvelujen tarjoajat aloittivat toimintansa vuoden 2001 puolivälissä. Nykyisin lähes kaikki kaapelitelevisiotoiminnan harjoittajat tarjoavat digitaalisia televisiopalveluita ja vastaanottimia. 26 2.1.4. Viestintämarkkinoiden talous Perinteistä teletoimintaa harjoittavien teleyritysten kokonaisliikevaihto vuonna 2001 oli 4 691,2 miljoonaa euroa. Tästä matkaviestinnän osuus oli 1 997,9 miljoonaa euroa (42,6 prosenttia), paikal- lispuhelintoiminnan 811,4 miljoonaa euroa (17,3 prosenttia), kansainvälisen puhelintoiminnan 231,1 miljoonaa euroa (4,9 prosenttia), kaukopuhelintoiminnan 62,0 miljoonaa euroa (1,3 prosent- tia) sekä muun toiminnan, kuten yritysjärjestelmien, kaapelitelevisiotoiminnan sekä laitekaupan 1 588,9 miljoonaa euroa (33,9 prosenttia). Vuonna 2001 sähköisen joukkoviestinnän osuus joukkoviestinnän kokonaisliikevaihdosta oli19,4 prosenttia. Kolme neljäsosaa sähköisen viestinnän 688 miljoonan euron kokonaisliikevaihdosta muodostuu valtakunnallisen televisio- ja radiotoiminnan liikevaihdosta, johon luetaan Yleisradio Oy:n, MTV Oy:n, Oy Ruutunelonen Ab:n sekä Oy Suomen Uutisradio Ab:n liikevaihto. Kaapelitelevisioverkot laajentuivat 1980-luvun lopussa noin sadantuhannen liittymän vuosivauhdil- la. Liittymien määrä on kasvanut selvästi hitaammin 1990-luvulla. Vuonna 2001 liittymien koko- naismäärä kasvoi arviolta viisi prosenttia. Kaapelitelevisiotoimialan liikevaihto vuonna 2001 oli arviolta 72 miljoonaa euroa. Vuonna 2001 kaupallisten radioiden liikevaihto oli 43 miljoonaa euroa, mikä oli noin viisi prosent- tia edellisvuotista enemmän. 2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö 2.2.1. Euroopan yhteisön lainsäädäntö Viestintäviraston tehtäviä koskevat viestintämarkkinalain säädökset perustuvat valtaosin 7 maalis- kuuta 2002 hyväksyttyihin EY:n sähköisen viestinnän direktiiveihin. On myös näiden EY:n säädös- ten mukaista, että toimialan yrityksille asetetaan hallinnollisia maksuja. Puitedirektiivin (2002/21/EY) 3 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on taattava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus näiden suorittaessa sähköisen viestinnän direktiiveihin perustuvia valvontatehtävi- ään. Puitedirektiivin johdanto-osan 11 kohdan mukaisesti kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi käytössään tarpeelliset voimavarat muun muassa rahoituksen osalta. Valtuutusdirektiivin (2002/20/EY) 12 artiklassa on määritelty kustannukset, jotka voidaan kattaa palvelua tai verkkoa tarjoaville tai käyttöä koskevan oikeuden saaneille yrityksille asetettavilla hal- linnollisilla maksuilla. Esitetty viestintämarkkinalain muutos vastaa myös valtuutusdirektiivin 12 artiklan sääntelyä. Euroopan yhteisön lainsäädäntö suosii kehitystä, jossa Viestintäviraston kaltaiset viranomaiset ra- hoittavat toimintansa perimillään maksutuloilla. 2.2.2. Kansainvälinen vertailu Valvontatoiminnan rahoitus eräissä muissa pohjoismaissa Ruotsi. Televiestintää ja radiotoimintaa valvoo Ruotsissa posti- ja telehallintoviranomainen. (Post- och telestyrelsen, PTS). Toiminta rahoitetaan pääosin viestintämarkkinoilta kerättävillä maksuilla. 27 Poikkeuksen muodostavat vammaisten tele- ja postipalveluista huolehtimiseen liittyvät tehtävät, jotka rahoitetaan suoraan valtion budjetista. PTS:n oikeudesta kerätä maksuja tarjoamistaan palveluista on säädetty telelaissa. Hallitus määrää asetuksella maksujen suuruuden ja delegoi PTS:lle oikeuden periä tiettyjä maksuja tehtäviensä hoi- dosta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Hallitus määrittelee perittäville maksutuloille kiinteän hintakaton, jota ei saa ylittää. Myös maksujen alaraja on määritelty. PTS voi itsenäisesti päättää maksujensa suuruudesta hallituksen asettamien kehysten sisällä ja se kerää itse maksunsa. Maksutu- lot arvioidaan kolmen vuoden ajaksi eteenpäin, mikä antaa PTS:lle mahdollisuuden pitää maksuta- soa vakaana. Viranomaisen viestintämarkkinoiden valvontaan liittyvät tehtävät rahoitetaan yrityksiltä perittävillä maksuilla. Telesektorilla näiden maksujen suuruus on sidoksissa yritysten liikevaihdon suuruuteen. Maksuvelvollisia ovat ne yritykset, jotka tarvitsevat toimiluvan tai jotka ovat ilmoitusvelvollisia. Toimiluvanhaltijat maksavat PTS:lle 0,157 prosenttia vuotuisesta liikevaihdostaan. Minimimaksu on 50 000 kruunua. Ilmoitusvelvolliset yritykset puolestaan maksavat kiinteitä maksuja, joiden suu- ruus on porrastettu yritysten liikevaihdon perusteella. Yritykset, joiden liikevaihto on yli 5 000 000 kruunua, maksavat 40 000 kruunua, ja vastaavasti ne yritykset, joiden liikevaihto jää alle mainitun summan, maksavat 1 000 kruunua vuodessa. Teleyritysten liikevaihtoon suhteutetut maksut säi- lynevät nykyisessä muodossaan myös uudessa, valmisteilla olevassa lainsäädännössä. Ilmoitusvel- vollisilta perittävien maksujen porrastusta muutetaan ehkä uudessa lainsäädännössä hienojakoi- semmaksi. Ilmoitusvelvollisten yritysten määritteleminen on osoittautunut ongelmalliseksi Norja. Norjan posti- ja telehallintoviranomainen Post- og teletilsynet (PT) toimii liikenne- ja vies- tintäministeriön (Samferdselsdepartementet) alaisuudessa. Sen päätehtävänä on säännellä ja valvoa posti- ja telesektorin toimintaa Norjassa. PT:n toiminta rahoitetaan lähes kokonaisuudessaan vies- tintämarkkinoilta kerättävillä maksuilla. Kuitenkin noin 5 prosenttia toimintamäärärahoista saadaan valtion budjetista. Nämä varat on osoitettu radiotarkkailun kustannusten kattamiseksi. PT päättää itse operaattoreilta perittävistä valvontamaksuista. Muista maksuista, kuten lisenssi-, laite- tai radioverkkomaksuista, päättää ministeriö. Viestintämarkkinoiden valvontaan liittyvien tehtävien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset katetaan operaattoreilta perittävillä maksuilla. Mak- sajia on ollut neljästä viiteen, ja maksukertymä vuositasolla on noin 50 000 000 kruunua, mikä vas- taa noin kolmannesta PT:n budjetista. Valvontamaksun suuruus on 50 000 kruunua, jos yrityksen liikevaihto on alle 100 000 000 kruunua. Jos liikevaihto on tätä suurempi, maksu suhteutetaan operaattorin liikevaihtoon. Lähtökohtana val- vontamaksun suuruuden laskemisessa ovat PT:n kustannukset, jotka jyvitetään maksajayrityksille niiden liikevaihdon osoittamassa suhteessa. Maksun suuruutta laskettaessa ei siten käytetä erikseen yrityksen liikevaihdosta määriteltyä prosenttiosuutta. Valvontamaksut perustuvat valvontaan liitty- vien tehtävien hoitamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Liikevaihdon mukaisesti suhteutettuja val- vontamaksuja on Norjassa perusteltu sillä, että suuret yritykset sitovat enemmän PT:n resursseja kuin pienet yritykset. Tanska. Tanskan IT- og Telestyrelsen (ITST) aloitti toimintansa huhtikuussa 2002, kun kaksi viras- toa – Statens Information ja Telestyrelsen – yhdistettiin. ITST:n päätehtävänä on ensisijaisesti ke- hittää ja toteuttaa aloitteita hallituksen IT-politiikkaa koskevan strategian alueilla. Tele- ja radiohal- lintoon kuuluvien sääntely- ja valvontatehtävien lisäksi ITST muun muassa vastaa useiden kansal- listen internet-sisältöpalveluiden ylläpidosta Tanskassa. 28 ITST:n toiminta rahoitetaan osittain valtion budjetista ja osittain viestintämarkkinoilta kerättävillä maksuilla, joiden keräämisestä ITST itse huolehtii. Keskeisimpiä maksuja ovat numerointimaksut ja taajuusmaksut. Valtion budjettirahoituksen osuus viraston tuloista on noin 10 prosenttia. Valvontatehtävät rahoitetaan yrityksiltä perittävillä maksuilla. Maksuvelvollisia ovat kaikki toimi- luvanhaltijat. Valvontamaksuja ei ole suhteutettu yritysten liikevaihtoon. Maksut ovat kiinteitä ja niiden suuruus määritellään valvonnasta aiheutuneiden kustannusten perusteella. Valvontatoiminnan rahoitus eräissä muissa Euroopan unionin maissa Belgia. Belgiassa Belgisch Instituut voor postdiensten en telecommunicatie (BIPT) sääntelee ja val- voo posti- ja televiestintämarkkinoita. Se valmistelee posti- ja teletoimialojen lainsäädäntöä ja osal- listuu kansainväliseen yhteistyöhön. Sääntely- ja valvontatehtävien sisällöstä on säädetty asetusta- solla. Virasto vastaa myös radiohallinnosta kansallisella tasolla. Se muun muassa valvoo kansallisen radiolain sekä radio- ja televisiotoiminnasta annetun lain noudattamista. Myös radiotaajuuksien käytön suunnittelu kuuluu BIPT:n tehtäviin. BIPT:n toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan viestintämarkkinoilta kerättävillä lupamak- suilla. Maksujen suuruudesta säädetään vuosittain tammikuussa annettavalla päätöksellä (Royal Decision), jonka hallinnonalan ministeri vahvistaa. Maksut ovat kiinteitä, eivät siis yritysten liike- vaihtoon suhteutettuja, ja ne ohjataan suoraan BIPT:lle. Keskeisimpiä maksuja ovat matkavies- tinoperaattoreilta perittävät maksut. Espanja. Espanjassa Comisión del Mercado de las Telecomunicaciones (CMT) on itsenäinen orga- nisaatio, joka käytännössä vastaa viestintämarkkinoiden teknisestä ja taloudellisesta valvonnasta. Laissa CMT:n tehtäväksi on määritelty "turvata mahdollisuudet tehokkaalle kilpailulle televiestin- tämarkkinoilla sekä audiovisuaalisten, telemaattisten ja interaktiivisten palveluiden markkinoilla, valvoa hinnoittelun lainmukaisuutta, ja toimia sovittelevana elimenä konflikteissa, joita voi syntyä edellä mainituilla toimialoilla". Kaikki CMT:n toiminnot rahoitetaan operaattoreilta perittävillä lupamaksuilla. Jokainen luvanhalti- ja on velvollinen maksamaan CMT:lle 0,15 prosenttia siitä vuotuisesta liikevaihdostaan, joka kertyy luvan piiriin kuuluvista palveluista. CMT huolehtii itse maksujen keräämisestä. Irlanti. Irlannissa Commission for Communications Regulation (ComReg) vastaa lupien myöntämi- sestä ja toiminnan sääntelystä ja valvonnasta sähköisen viestinnän toimialalla. Myös postitoiminnan sääntely ja valvonta sekä radiotaajuuksien käytön suunnittelu kuuluu ComRegin tehtäviin. ComReg kerää itse toimintansa rahoittamiseksi tarvittavat määrärahat. Viraston päällikölle on an- nettu valta itsenäisesti päättää maksujen suuruudesta. Maksuvelvollisia ovat kaikki ne sähköisen viestinnän toimialalla toimivat tai postitoimintaa harjoittavat yritykset, joiden toiminta edellyttää lupaa. ComReg perii myös kiinteitä maksuja. Esimerkiksi radiotaajuuksien käytöstä perittävät mak- sut ovat kiinteitä. Taajuusmaksujen suuruus riippuu käytettävästä taajuudesta. Maksuista kertyneillä määrärahoilla katetaan sähköisen viestinnän ja postitoiminnan sääntelystä ja valvonnasta aiheutuvat kustannukset. Suoritetta ei ole sähköisen viestinnän osalta tämän tarkemmin säädöksissä määritelty. Postitoiminnan osalta viitataan niihin tehtäviin, joita virastolla on postitoi- minnan alalla. Sääntely- ja valvontatehtävien rahoittamiseksi perittävät maksut ovat suuruudeltaan 0,2 prosenttia yrityksen vuotuisesta liikevaihdosta. Jos yrityksen liikevaihto on alle 635 000 euroa, maksu on suuruudeltaan 1 000 euroa. 29 2.3. Nykytilan arviointi Viestintävirastolle säädetään uudella, 25 päivänä heinäkuuta 2003 voimaan tulevalla viestintämark- kinalailla runsaasti uusia tehtäviä, joiden vuoksi virasto tuottaa teleyrityksille uusia suoritteita. Viestintävirasto ei kuitenkaan voi voimaan tulevan lain nojalla periä maksua näistä suoritteista, koska laki ei sisällä maksuja koskevia säännöksiä. Viestintämarkkinoita koskevan lainsäädännön muuttamisesta annettu hallituksen esitys sisälsi säännökset teleyritysten valvontamaksusta ja te- leurakoitsijoiden valvontamaksusta, mutta säännökset poistettiin laista eduskuntakäsittelyn aikana. Viestintämarkkinalain maksusääntely ei siten tällä hetkellä vastaa uusien suoritteiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Sen vuoksi laissa on tarpeen säätää maksuista, joiden tuloilla kustannukset voidaan kattaa. 3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi viestintämarkkinamaksusta ja teleurakointimaksusta. Esityk- sellä lisättäisiin viestintämarkkinalakiin perustuslain vaatimukset täyttävä, kyseisiä maksuja koske- va sääntely. Esityksessä ehdotetut maksut olisivat erityislain mukaisia. Ehdotetulla maksusääntelyl- lä Viestintävirasto säilyttäisi nettobudjetoinnin mahdollisuuden myös viestintämarkkinalaissa sää- dettyjen uusien tehtävien osalta. Viestintämarkkinamaksu olisi uusi maksu, jota teleyritykset maksaisivat vastineeksi Viestintäviras- ton tuottamista suoritteista. Maksu olisi määrältään kiinteä mutta määräytyisi maksuluokittain. Te- leurakointimaksu puolestaan perittäisiin kaikilta samansuuruisena. Maksuluokkien ehdotetaan määräytyvän yrityksen liikevaihdon perusteella. Siten suoritteiden tuot- tamisesta aiheutuvat kustannukset kyetään jakamaan tasapuolisesti toimijoiden kesken. Viestintä- markkinamaksun perusteena käytettäisiin ehdotuksen mukaan suoritteiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Tällöin maksu muodostuisi omakustannusarvon mukaiseksi. Suoritteiden tuottamises- ta aiheutuvat kustannukset otettaisiin huomioon sen mukaisina kuin ne sisältyvät hallituksen esityk- seen valtion talousarvioksi. 4. Esityksen vaikutukset 4.1. Taloudelliset vaikutukset Esityksellä ei ole välittömiä vaikutuksia valtion talousarvioon. Viestintävirasto säilyisi esityksen mukaan nettobudjetoituna virastona, joka kattaisi menonsa tuloillaan. Siten valtion vuosittainen nettorahoitustarve Viestintäviraston osalta ei esityksen johdosta muuttuisi. Viestintäviraston viestintämarkkinalain nojalla tuottamien suoritteiden kokonaiskustannusten on vuonna 2004 arvioitu olevan noin 4,9 miljoonaa euroa. Nämä kokonaiskustannukset on tarkoitus kattaa tähän esitykseen sisältyvillä viestintämarkkinamaksulla ja teleurakointimaksulla sekä viestin- tämarkkinalain 49 §:n nojalla perittävillä numerointimaksuilla. Viestintämarkkinamaksulla katettai- siin viestintämarkkinoiden taloudellisen ja teknisen toimivuuden turvaamisesta aiheutuvia kustan- nuksia. Uuden maksun käyttöönoton myötä numerointimaksuja alennettaisiin merkittävästi. Ehdo- tettu teleurakointimaksu puolestaan kattaisi teleurakoitsijoille tuotetuista suoritteista aiheutuvat kus- tannukset. Viestintämarkkinamaksujen kokonaiskertymä olisi vuonna 2004 tämän esityksen mukai- sesti noin 2,4 miljoonaa euroa ja teleurakointimaksujen kokonaiskertymä noin 0,1 miljoonaa euroa. 30 Uudella viestintämarkkinamaksulla kerättäisiin tuloja noin 2,4 miljoonaa euroa. Kun Viestintä- viraston maksullisen toiminnan kokonaistulokertymän arvioidaan vuonna 2004 olevan noin 32 mil- joonaa euroa, muodostaisi uusi maksu noin 7,5 prosenttia viraston rahoituksesta. Teleyrityksiin kohdistuva maksurasitus säilyisi suunnilleen nykyisen suuruisena, sillä numerointimaksuja arvioi- daan voitavan alentaa nykyisestä tasosta noin 40 prosenttia. Alennettavista numerointimaksuista arvioidaan vuonna 2004 kertyvän tuloja 2,4 miljoonaa euroa. Eräiden maksullisen toiminnan tuottojen jakauman muutoksia voidaan arvioida seuraavasti: Arvio 2003 Arvio 2004 Maksulaji milj. euroa milj. euroa Taajuusmaksut Televerkon numerointimaksut Viestintämarkkinamaksut Teleurakointimaksut 7,3 4,2 0,0 0,1 7,3 2,4 2,4 0,1 Yhteensä 11,6 12,2 4.2. Vaikutukset yritysten asemaan ja talouteen Ehdotetun sääntelyn mukainen maksurasite jakautuisi toimialan yritysten kesken aiempaa mak- susääntelyä tasapuolisemmin, ja siinä otettaisiin huomioon myös erisuuruisten yritysten Viestintävi- raston toiminnalle asettamat vaatimukset. Jokaisen toimiluvanvaraista tai ilmoituksenvaraista tele- toimintaa harjoittavan yrityksen toiminta edellyttää Viestintävirastolta vuosittain tiettyjä, liikevaih- don suuruudesta ja toimintojen laajuudesta riippumattomia peruspalveluja. Näistä aiheutuvien kus- tannusten suuruus ei merkittävästi vaihtele eri yritysten välillä. Tämä puoltaisi sitä, että pienimmil- lekin maksuvelvollisille määrättäisiin vuosittain tietty perusmaksu. Liikevaihdoltaan merkittävillä yrityksillä on tyypillisesti useampia toimintoja ja tällaiset yritykset harjoittavat toimintaa laajemmil- la maantieteellisillä markkinoilla Suomessa kuin pienyritykset. Näiden yritysten toiminta asettaa näin ollen Viestintäviraston toiminnalle suurempia vaatimuksia kuin pienyritysten toiminta, mikä heijastuu maksurasitteen nousemisena liikevaihdon suhteessa. Esityksen mukaan maksajien piiri laajenisi. Viestintämarkkinalaissa sääntelyn piiriin ovat tulleet perinteisten teleyritysten eli kiinteässä puhelinverkossa tai matkaviestinverkossa toimivien verkko- ja palveluyritysten lisäksi internet-palvelun tarjoajat, televisio- ja radioverkkoja tarjoavat yritykset sekä televisio- ja radioverkoissa välitettävien ohjelmapalvelujen tarjoajat. Ehdotettu suoritteiden