Viharikokset ja niiden käsittely rikosprosessissa Oikeusministeriön julkaisuja Justitieministeriets publikationer 2021:18Selvityksiä ja ohjeita Utredningar och anvisningar Oikeusministeriö, Helsinki 2021 Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2021:18 Viharikokset ja niiden käsittely rikosprosessissa Marko Juutinen, Poliisiammattikorkeakoulu Oikeusministeriö © 2021 tekijät ja oikeusministeriö ISBN pdf: 978-952-259-822-6 ISSN pdf: 2490-0990 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2021 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi Tämä raportti on tuotettu osana Tiedolla vihaa vastaan -hanketta (Facts against Hate), joka on saanut rahoitusta Euroopan Unionin perusoikeus , tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmasta (2014–2020). Julkaisun sisällöt ovat täysin tekijöiden vastuulla, eivätkä ne välttämättä edusta Euroopan komission tai oikeusministeriön näkemyksiä. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ https://vnjulkaisumyynti.fi/ Kuvailulehti 21.6.2021 Viharikokset ja niiden käsittely rikosprosessissa Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2021:18 Teema Selvityksiä ja ohjeita Julkaisija Oikeusministeriö Tekijä/t Marko Juutinen Kieli suomi Sivumäärä 114 Tiivistelmä Selvityksessä tarkastellaan sitä, miten viharikokset tunnistetaan rikosprosessin eri vaiheissa, miten tieto mahdollisesta vihamotiivista välittyy poliisilta syyttäjälle ja miten se vaikuttaa tuomioon. Selvityksessä on seurattu vuonna 2017 poliisin tietoon tulleita viharikoksia esitutkinnasta syyttäjälle ja käräjäoikeuteen. Selvityksen aineistossa viharikoksia oli kahta päätyyppiä: sellaisia, joissa syyttäjä oli vaatinut rangaistuksen koventamista vihamotiivin vuoksi ja sellaisia, joissa vihamotiivi kuuluu rikoksen tunnusmerkistöön. Aineistoon kuuluvista tapauksista käräjäoikeus oli antanut maaliskuuhun 2021 mennessä langettavan tuomion 92 viharikoksesta. Vihamotiivin vuoksi rangaistusta kovennettiin 12 tapauksessa. Vihamotiivi kuului rangaistuksen tunnusmerkistöön 80 langettavaan tuomioon johtaneessa viharikoksessa. Selvityksessä havaittiin, että vihamotiivin tunnistamisessa ja käsittelyssä on puutteita rikosprosessissa. Ratkaisuiksi ongelmiin esitetään mm. viharikosluokituksen pakollista käyttöä rikosilmoituksen kirjauksen yhteydessä, esitutkintayhteistyön tehostamista ja poliisin kuulusteluohjeistuksen päivittämistä. Julkaisun sisällöt ovat täysin tekijän vastuulla, eivätkä ne välttämättä edusta Tiedolla vihaa vastaan -hanketta rahoittavan Euroopan komission tai oikeusministeriön näkemyksiä. Asiasanat viharikokset, rikosprosessi, syyttäjät, tuomioistuimet ISBN PDF 978-952-259-822-6 ISSN PDF 2490-0990 Asianumero Hankenumero VN/14763/2019 Julkaisun osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-822-6 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-822-6 Presentationsblad 21.6.2021 Hatbrott och behandlingen av dem i en straffprocess Justitieministeriets publikationer, Utredningar och anvisningar 2021:18 Tema Utredningar och anvisningar Utgivare Justitieministeriet Författare Marko Juutinen Språk finska Sidantal 114 Referat I utredningen granskas hur hatbrott identifieras i olika skeden av straffprocessen, hur information om eventuellt hatmotiv förmedlas från polisen till åklagaren och hur detta påverkar domen. I utredningen har man följt upp de hatbrott som 2017 kom till polisens kännedom från förundersökningen till åklagaren och tingsrätten. Det fanns två huvudtyper av hatbrott i utredningsmaterialet: sådana där åklagaren hade krävt straffskärpning på grund av hatmotiv och sådana där hatmotiv ingår i brottsrekvisitet. I de fall som ingick i materialet hade tingsrätten före mars 2021 meddelat en fällande dom för 92 hatbrott. Straffet skärptes på grund av hatmotiv i 12 fall. Hatmotiv ingick i straffrekvisitet i 80 hatbrott som ledde till en fällande dom. I utredningen konstaterades att det finns brister i identifieringen och behandlingen av hatmotiv i straffprocessen. Som lösningar på problemen föreslås bland annat obligatorisk klassificering av hatbrott i samband med registrering av polisanmälan, effektivisering av förundersökningssamarbetet och uppdatering av polisens anvisningar om förhör. Författaren ansvarar helt och hållet för publikationens innehåll som nödvändigtvis inte representerar synpunkterna hos Europeiska kommissionen, som finansierar projektet Fakta mot hat, eller justitieministeriet. Nyckelord hatbrott, straffprocess, åklagare, domstolar ISBN PDF 978-952-259-822-6 ISSN PDF 2490-0990 Ärendenr. Projektnr. VN/14763/2019 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-822-6 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-822-6 Description sheet 21 June 2021 Processing of hate crimes in the criminal procedure Publications of the Ministry of Justice, Reports and guidelines 2021:18 Subject Reports and guidelines Publisher Ministry of Justice, Finland Authors Marko Juutinen Language Finnish Pages 114 Abstract This study investigates how hate crimes are identified at the different stages of the criminal procedure; how the suspicion of a possible hate motive is relayed from the police to the prosecutor; and how it affects the severity of the sentence. Hate crimes reported to the police in 2017 were followed up as cases progressed from pre-trial investigation to the prosecutor, ending up in district courts. The corpus consisted of two main categories of hate crime: cases in which an increase of the severity of the punishment was requested by the prosecutor on grounds of a hate motive, and cases in which a hate motive fulfils the essential elements of the crime. Among the cases studied, final judgements had been issued for 92 hate crimes by district courts by March 2021. In 12 cases, the severity of the punishment was increased because of a hate motive. A hate motive was part of the elements of the punishment in 80 hate crimes with a final ruling. The study found shortcomings in the identification and processing of hate motives in the criminal procedure. It is proposed, among other things, that it should be compulsory to code certain reports of offences as hate crimes and that collaboration in criminal investigation should be intensified and the instructions on police interrogation updated. The author assumes full responsibility for the content of this publication. The views presented are not necessarily representative of those of the European Commission, the funder of the Facts against Hate project, or the positions of Finland’s Ministry of Justice. Keywords hate crimes, criminal procedure, prosecutors, courts ISBN PDF 978-952-259-822-6 ISSN PDF 2490-0990 Reference no. Project no. VN/14763/2019 URN address http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-822-6 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-822-6 Sisältö 1 Johdanto ...................................................................................................... 8 Aikaisempi tutkimus ...................................................................................................... 9 Mitä viharikokset ovat? ................................................................................................ 10 Aineisto ....................................................................................................................... 13 1.3.1 Poliisin tietoon tullut viharikollisuus ........................................................... 14 1.3.2 Syyttäjän päätökset ................................................................................... 16 1.3.3 Tuomioistuinratkaisut ................................................................................. 17 2 Viharikollisuus esitutkinnassa ................................................................ 19 Viharikosluokitus ......................................................................................................... 21 Rikosten esikäsittely .................................................................................................... 23 Vaikuttimien tutkiminen kuulusteluissa ........................................................................ 25 Tutkinnan päättyminen ................................................................................................ 28 2.4.1 Poliisin käyttämät perusteet päättää tai keskeyttää tutkinta ...................... 32 2.4.2 Esitutkinnan rajoittaminen syyttäjän päätöksellä ....................................... 34 Selvitetyt viharikokset .................................................................................................. 36 2.5.1 Vihamotiivit ja viharikosluokituksen käyttö ................................................. 37 2.5.2 Havaintoja vertailevasta näkökulmasta ..................................................... 40 Johtopäätökset ............................................................................................................ 43 3 Syyttäjä ...................................................................................................... 45 Syyttäjän haastehakemukset ...................................................................................... 45 Syyttäjän koventamisvaatimukset ............................................................................... 47 Miten motiivi etenee poliisilta syyttäjälle? .................................................................... 51 3.3.1 Esitutkintayhteistyö ja ilmoitus syyttäjälle .................................................. 51 3.3.2 Epäily välittyy esitutkintapöytäkirjan “tiivistelmästä” .................................. 54 3.3.3 Epäily välittyy viharikosluokituksesta ......................................................... 56 Syyttämättä jättäminen ................................................................................................ 59 Johtopäätökset ............................................................................................................ 62 4 Viharikokset käräjäoikeudessa ............................................................... 64 Koventamisvaatimuksen menestyminen käräjäoikeudessa ........................................ 66 Käräjäoikeuden ratkaisut rikoslajeittain ....................................................................... 68 Viharikosten motiivit .................................................................................................... 71 Luokittelu ja kuulustelut langettavan tuomion tuoneissa viharikoksissa ...................... 74 Miksi syytteet hylättiin, rangaistus jätettiin tuomitsematta tai koventamisperustetta ei käytetty? ............................................................................... 77 4.5.1 Syytteiden hylkäämisen tai tuomitsematta jättämisen perustelut .............. 77 4.5.2 Koventamisvaatimusten hylkääminen ....................................................... 80 Viharikosten rangaistusseuraamukset ja kovennettujen rangaistusten perustelut .................................................................................................................... 85 4.6.1 Kiihottamis- ja syrjintärikokset ................................................................... 85 4.6.2 Vihamotiivin vuoksi kovennetut rangaistukset ja niiden perustelut ................................................................................................... 88 Johtopäätökset ............................................................................................................ 90 5 Viharikosten tekijät ja tekopaikat ............................................................ 93 Kiihottamisrikokset ...................................................................................................... 93 Syrjintärikokset ............................................................................................................ 95 Vihamotiivin vuoksi kovennetut rangaistukset ............................................................. 96 6 Kokoavat havainnot ja suositukset ......................................................... 99 Havaintoja ................................................................................................................... 99 Suosituksia ................................................................................................................ 102 Kuvat ja taulukot ............................................................................................... 105 Lähteet ............................................................................................................... 110 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 8 1 Johdanto Tämän selvityksen aiheena ovat viharikokset rikosprosessissa. Viharikoksella tarkoi- tetaan mitä tahansa vihamotiivista tehtyä rikosta. Vihamotiivi voi tarkoittaa rikoksen tekemistä ”rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, us- kontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen pe- rustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta”. Vihamo- tiivi on rangaistuksen mittaamiseen vaikuttava tekijä riippumatta siitä, kehen tai mihin rikos kohdistuu (HE 317/2010, 13). Rikosprosessilla tarkoitetaan esitutkinnan, syyteharkinnan, tuomioistuinkäsittelyn ja täytäntöönpanon muodostamaa kokonaisuutta (Rantaeskola 2019, 17). Tässä selvi- tyksessä tarkastellaan viharikosten tutkinnan etenemistä poliisilta syyttäjälaitoksen kautta tuomioistuimeen. Selvitys tuottaa tietoa siitä, miten vihamotiivi tunnistetaan ja välitetään eteenpäin rikosprosessissa, kuinka suuri osa viharikosepäilyistä etenee po- liisilta syyttäjälle ja edelleen käräjäoikeuteen sekä miten koventamisperusteen käyttö perustellaan tuomiossa ja kuinka se vaikuttaa tuomioon. Poliisiammattikorkeakoulu on toteuttanut selvityksen osana oikeusministeriön koordi- noimaa Tiedolla vihaa vastaan -hanketta, jossa pyritään tehostamaan viharikosten vastaista työtä seurantaa kehittämällä. Käsillä oleva hankkeen osatuotos antaa uutta tietoa vihamotiivin etenemisestä rikosprosessissa. Selvitys määrittelee, mitä viharikok- set ovat ja miten niitä tilastoidaan. Siinä tarkastellaan myös sitä, miten viharikokset ja- kautuvat eri rikoslajeihin ja vaikuttimiin, miten motiivi tunnistetaan ja välitetään eteen- päin pitkin rikosprosessia ja lopuksi, miten vihamotiivi ilmenee tuomioiden peruste- luissa ja rangaistusseuraamuksessa. Lisäksi pyritään esittämään suosituksia viha- rikosten vastaisen työn tehostamiseksi. Selvityksen aineistona ovat vuonna 2017 poliisin tietoon tulleiden viharikosten esitut- kintapöytäkirjat, syyttäjälle edenneiden ilmoitusten haastehakemukset sekä niitä kos- kevat tuomioistuinratkaisut. Vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1 165 viharikosepäilyä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 9 Selvityksessä on kuusi lukua: Ensimmäisessä taustoitetaan ja kuvaillaan selvityksen tärkeimmät määritelmät ja menetelmät. Toinen luku käsittelee viharikoksia poliisin toi- mittamassa esitutkinnassa, kolmas syyttäjän päätöksiä ja neljäs tuomioistuinratkai- suja. Viidennessä luvussa tarkastellaan lyhyesti viharikosten tekijöitä ja tekopaikkoja. Viimeisessä luvussa esitellään kokoavat havainnot ja suositukset. Lukujen 2, 3 ja 4 yksityiskohtaisemmat havainnot on lisäksi koostettu näiden lukujen loppuun. Aikaisempi tutkimus Käsillä oleva selvitys pilotoi valtakunnallista raportointia viharikosten tunnistamisesta, niiden etenemisestä rikosprosessissa ja koventamisperusteen käytöstä. Aihetta on aiemmin käsitellyt Laura Peutere, jonka vuonna 2008 julkaistu selvitys keskittyi Hel- singin alueella tehtyihin rikosilmoituksiin, joissa epäiltiin rasistista motiivia. Peutereen työssä aineistoon eivät kuuluneet poliisin esitutkintapöytäkirjat, jotka ovat osa tämän työn materiaalia. Vuonna 2008 viharikoksia koskeva lainsäädäntö oli myös suppe- ampi, mistä syystä Peutereen polttopisteessä olivat juuri rasistiset viharikokset. Etni- sen taustan tai uskonnon motivoimat viharikokset tosin edustavat enemmistöä myös tuoreemmassa aineistossa. Milla Aaltosen vuonna 2019 julkaistussa raportissa käsiteltiin koventamisperusteen käyttöä käräjäoikeuksissa. Aaltosen aineisto koostui poliisin viharikoskoodilla luokitte- lemista ja vuonna 2018 oikeudessa käsitellyistä tapauksista. Poliisin ja syyttäjälaitos- ten aineistoa siinä ei käsitelty. Raportin mukaan vuonna 2018 poliisin viharikoskoo- dilla merkitsemiä rikoksia oli käräjäoikeudessa 55 kappaletta, joista 35:ssä annettiin tuomio viharikoksesta. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan oli selvästi yleisin kärä- jäoikeuden tästä aineistosta tuomitsema viharikos, sillä muita oli vain neljä kappaletta. (Aaltonen 2019.) Ruotsissa julkaistiin laaja selvitys viharikosepäilyjen etenemisestä poliisilta syyttäjälle ja käräjäoikeuteen vuonna 2002. Sen aineistona oli Ruotsin rikostorjuntaneuvoston (Brottsförebyggande rådet, BRÅ) maan suojelupoliisilta saamat tiedot vuonna 2000 ilmi tulleista viharikosepäilyistä. Noin 4 300 viharikosilmoituksesta yhdeksän prosent- tia eteni syyteharkintaan, ja syytteet nostettiin kaikkiaan 344 tapauksessa eli noin kah- deksassa prosentissa poliisin tietoon tulleista ilmoituksista. Niistä viharikostuomio an- nettiin 46 tapauksessa, mikä vastaa noin yhden prosentin osuutta kaikista ilmi tulleista viharikosepäilyistä. (Lönnheden & Schelin 2002, 18, 26, 31.) Viharikokset voidaan nähdä syvien sosiaalisten prosessien eräänlaisena äärimmäi- senä seurauksena. Ilmiö viharikosten taustalla on paljon laajempi kuin sen rikostilas- toihin jättämät jäljet. Yhtäältä sen taustalla vaikuttavat ajatukset, käsitykset ja niiden OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 10 heijastelema tai muokkaama arvomaailma sotii yhteiskuntajärjestyksemme perusta- vaa arvoa eli ihmisten välistä yhdenvertaisuutta vastaan. Toisaalta sen kasvualustaksi voivat muokkautua tavanomaisemmatkin ihmisryhmät, jos muihin kohdistuva epäluulo saa sijaa ryhmän sisäisen yhteenkuuluvuuden välineenä. Siksi viharikoksiin liittyvä tutkimus on poikkitieteellistä ja monialaista, eikä sitä suinkaan määritä vain oikeustie- teellinen tutkimusintressi: viharikollisuutta voidaan tutkia monen eri tieteenalan näkö- kulmasta ja metodein. Nimenomaan viharikoksia käsittelevissä tutkimuksissa eräitä painopistealueita ovat olleet oikeusjärjestelmän kyky tunnistaa viharikoksia, vihamotiivin arviointi rikoksen seuraamusharkinnan osana, uhrien kokemukset viharikoksista sekä viharikoksiin liit- tyvä aliraportointi. Viharikosten tunnistamisesta tekee vaikeaa motiivin selvittäminen ja sen oikeudellinen perustelu, sillä motiivi ei näy ulospäin eikä se yleensä ole lievän rikoksen tunnusmerkistötekijä (Bell 2002; Burney ja Rose 2002; Tiby 2006, 11; Hall 2010, 153; Schoultz 2015, 37). Silti juuri teon motiivi voi haavoittaa uhria syvemmin kuin itse teko. Esimerkiksi avokämmenellä lyöminen voi täyttää lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, eli siitä ei aiheudu minkäänlaista pysyvää fyysistä vammaa tai hait- taa. Jos taas teon syynä on viha henkilöä kohtaan tämän taustan tai muun ominaisuu- den vuoksi, loukkaa se syvemmin hänen identiteettiään kuin aiheuttaa fyysistä hait- taa. Vihamotiivista tehdyt rikokset aiheuttavat ahdistuneisuutta ja pelkoa sekä luovat epäterveellistä stressiä enemmän kuin muut vastaavanlaiset rikokset (Funnell 2013; Oikeusministeriö 2016). Tutkinnallisten vaikeuksien ohella tunnistamista ja koventamisperusteen käyttöä voi- vat vaikeuttaa tutkinnan kuormittuneisuus, poliisin asenteet ja käsitykset siitä, mikä on normaalia ja sallittavaa, sekä puutteelliset käytännöt vihamotiivin välittämisessä polii- silta syyttäjälle (Bowling 1998; Hall 2010, 160−162). Viharikosten vastaista työtä vaikeuttaa lisäksi aliraportointi. Tätä selittävät osaltaan uhrien kokemus siitä, että rikosilmoituksen tekemisellä ei ole merkitystä tai että syr- jintä on arkipäivästä. Myös pelko leimautumisesta syrjinnän kohteena olevan vähem- mistön jäseneksi vähentää halukkuutta ilmoituksen tekemiseen (Gadd 2010, 212; Mellgren 2019; 110). Mitä viharikokset ovat? Rikosoikeudellisesta näkökulmasta viharikoksella tarkoitetaan mitä tahansa rikosta, jonka vaikuttimena on vihamotiivi. Tässä työssä viharikokset jaetaan kahteen ryh- mään: Ensimmäisessä ryhmässä vihamotiivi on osa rikosta, eli se kuuluu rikoksen tunnusmerkistöön. Toisessa viharikostyypissä vihamotiivi ei sen sijaan kuulu rikoksen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 11 tunnusmerkistöön. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi pahoinpitely, laiton uhkaus tai kunnianloukkaus, ja ne ovat rangaistavia vihamotiivista riippumatta. Jos vihamotiivi on rikoksen vaikuttimena, voidaan rangaistus määrätä kovennettuna. Tyypillisimpiä rikoksia, joissa vihamotiivi kuuluu rikoksen tunnusmerkistöön, ovat kii- hottaminen kansanryhmää vastaan (jäljempänä myös kiihottamisrikos) sekä syrjintäri- kokset. Suomen rikoslakiin ne tuotiin jossakin muodossa jo vuonna 1970, kun Suomi ratifioi kansainvälisen rotusyrjintäsopimuksen. Rikoslain (RL) 11 luvun 10 §:ssä kiihot- taminen kansanryhmää vastaan määritellään seuraavasti: Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pi- tää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, pa- netellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansalli- sen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntau- tumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla pe- rusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rikoslain 11 luvun 11 § määrittelee syrjinnän seuraavasti: Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, vir- katoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä 1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla, 2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hä- net sieltä taikka 3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukau- deksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 12 Syrjinnän rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Lain esitöissä todetaan, että rangais- tavan syrjinnän ehtona ei kuitenkaan ole yllä mainituista perusteista johtuva syrjintä- tarkoitus tai nimenomainen vihamotiivi. Jos elinkeinonharjoittaja valikoi asiakkaitaan pelkästään voiton tavoittelun vuoksi, hänellä ei ole vihamotiivia. Pykälän mukaan ran- gaistavaa syrjintää on, jos asiakkaat valitaan niin ikään ilman vihamotiivia esimerkiksi rodun tai kansallisuuden perusteella ja jos tekijä on tietoinen syrjintäperusteen ole- massaolosta ja antaa sille merkityksen henkilön kohtelussa. (HE 94/1993, 36.) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan, törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja syrjintä ovat viharikoksia, joissa vihamotiivi sisältyy rikoksen tunnusmerkistöön. Muita tällaisia rikoksia ovat työsyrjintä ja kiskonnantapainen syrjintä, joukkotuhonta, joukko- tuhonnan valmistelu, rikos ihmisyyttä vastaan, kidutus sekä järjestäytyneen rikollisryh- män toimintaan osallistuminen, kun ryhmän tavoitteena on tehdä yksi tai useampi ri- koslain 11. luvun 10. §:ssä mainittu rikos. (Poliisihallitus 13.12.2011.) Rikosoikeuden näkökulmasta muut viharikokset ovat sellaisia rikoksia, joissa tuomio- istuin on käyttänyt rangaistuksen koventamisperustetta vihamotiivin vuoksi. Vihamo- tiivi on siis yksi rikoslain 6. luvun 5. §:n asettamista rangaistuksen koventamisperus- teista. Tarkemmin se tarkoittaa rikoksen tekemistä ”rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnas- tettavasta muusta vaikuttimesta”. Vuonna 2021 annetussa hallituksen esityksessä ko- ventamisperusteisiin esitettiin lisättäväksi rikoksen tekeminen uhrin sukupuoleen pe- rustuvasta vaikuttimesta (HE 7/2021 vp). Koventamisperusteen käyttö ei edellytä rikoksen kohteena olevan henkilön kuuluvan johonkin tiettyyn ryhmään. Riittää, että rikoksen vaikutin perustuu siihen. Koventamis- perusteen käyttö ei myöskään edellytä, että vihamotiivi olisi teon ainoa vaikutin. (HE 317/2010.) Nykymuodossaan vihamotiivi rangaistuksen koventamisperusteena sää- dettiin osaksi rikoslakia vuonna 2011. Rasistinen motiivi oli osa koventamisperusteita vuodesta 2002 alkaen. Se tarkoitti rikoksen kohdistamista ”kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella” (HE 44/2002, 285). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 13 LAINSÄÄDÄNNÖN LYHYT HISTORIA 1948 YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan”. 1965 Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva, vuonna 1965 tehty yleissopimus (SopS 37/1970). Siinä määritellään rotusyrjinnän perusteiksi rotu, ihonväri, syntyperä sekä kansallinen ja etninen alkuperä. 1970 Kansanryhmän syrjintään kiihottamista ja syrjintää koskevat kriminalisoinnit otet- tiin mainitun rotusyrjintäsopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä Suomen rikoslakiin vuonna 1970. 2002 Rasistinen vaikutin säädettiin rangaistuksen koventamisperusteeksi rikoslain yleistä osaa uudistettaessa vuonna 2002. Koventamisperusteena oli ”rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella” (HE 44/2002, 285). 2003 Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimuksen lisäpöytä- kirja (SopS 60/2007). 2008 Neuvoston puitepäätös rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (2008/913/YOS). 2010 Rikoslain uudistuksessa käyttöönotetun koventamissäännöksen mukaan rikoksen rasistinen tai muu sellainen vaikutin koventaisi rangaistusta riippumatta siitä, keneen tai mihin rikos kohdistuu (HE 317/2010, 1). Samassa yhteydessä uudistettiin kiihottamisrikossäännöstä (RL 11:10). 2021 Hallituksen esitys sukupuolen sisällyttämisestä rangaistuksen koventamisperusteisiin (HE 7/2021 vp). Aineisto Tämän selvityksen aineisto koostuu kolmesta osasta: poliisin tietoon tullut viharikolli- suus Suomessa vuonna 2017, syyttäjän päätökset syyttäjälle edenneistä viharikos- epäilyistä sekä tuomioistuimen ratkaisut käräjäoikeuteen lähetetyistä syytteistä. Jenita Rauta on kerännyt viharikosepäilyt osana Poliisiammattikorkeakoulun vuosittaista vi- harikosseurantaa. Tätä selvitystä varten kaikista tehdyistä rikosilmoituksista on kerätty esitutkintapöytä- kirjat 1 160 viharikosilmoituksesta. Esitutkintapöytäkirja sisältää ainakin kansilehden, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 14 rikosilmoituksen, ilmoitukseen kuuluvan selostuksen (teonkuvaus sekä kertomus esi- tutkinnasta ja sen tuloksista), kuulustelupöytäkirjat ja pöytäkirjan merkintälehden. Syyttäjältä on saatu kaikkiaan 543 eri rikosilmoituksesta tehtyä päätöstä (mukaan lu- kien päätökset tutkinnan rajoittamisesta, syytteiden hylkäämisestä ja syytteiden nosta- misesta). Käräjäoikeuksilta on tilattu päätökset 249 rikosilmoituksesta nostetusta syyt- teestä; niistä 18 tapauksessa asian käsittely ei vielä maaliskuussa 2021 ollut päätty- nyt. Viharikosepäilyistä on valittu vuoden 2017 aineisto, koska se on tuorein mahdollinen aineisto, joka on jo suurelta osalta ehditty käsitellä käräjäoikeudessa (Rauta 2018). Lisäksi tuolloin poliisissa panostettiin viharikosten torjuntaan: Helsingissä toimi valta- kunnallinen rangaistavan vihapuheen torjuntaan keskittynyt ryhmä. Vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1 165 viharikosilmoitusta. Niistä 1 160:n käsittelyä on tätä selvitystä varten seurattu poliisilta syyttäjälaitokselle ja sieltä käräjäoikeuteen. Ai- neiston ulkopuolelle jäi viisi viharikosilmoitusta, joten tässä suhteessa aineisto on kat- tava. Viharikosten kokonaismäärän suhteen näin ei ole, koska kaikkia viharikoksia ei ilmoiteta poliisille. (Rauta 2018.) Tästä aliraportoinnin mittakaavasta käsityksen antaa oikeusministeriön selvitys viha- puheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin: häirintää tai vi- hapuhetta kokeneista henkilöistä vain 21 prosenttia ilmoitti siitä jollekin taholle. Vähäi- nen ilmoitusmäärä johtui useimmiten oletuksesta, että asialle ei joko tehtäisi mitään tai että sille ei voisi tehdä mitään. Selvitys toteutettiin vähemmistöryhmiin kohdennet- tuna kyselytutkimuksena, ja siihen vastasi 1 475 henkilöä. (Oikeusministeriö 2016, 25, 37, 145.) Ruotsalaisessa kyselytutkimuksessa saatiin vastaavanlaiset tulokset: rikoksista vain pieni osa ilmoitetaan poliisille. Malmön yliopistossa vuonna 2013 tehtyyn tutkimuk- seen osallistui 2 585 opiskelijaa, mikä oli edustava otos kyseisen korkeakoulun opis- kelijoista. Opiskelijoista 158 kertoi joutuneensa edeltäneen vuoden aikana viharikok- sen kohteeksi. Heistä vain 12 prosenttia oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen, kun muun- laisten rikosten kohteeksi joutuneiden ilmoitusten osuus oli 20 prosenttia. (Andersson ja Mellgren 2015, 292, 295.) Rikostilastojen ulkopuolelle jää siis paljon rikoksia, mutta erityisen paljon juuri viharikoksia. 1.3.1 Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Poliisin tietoon tullutta viharikollisuutta on tilastoitu vuodesta 1997 alkaen. Ensimmäi- sen sitä koskevan raportin sisäasiainministeriön poliisiosasto julkaisi vuonna 1998. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 15 Vuodesta 2005 raportoinnista on vastannut Poliisiammattikorkeakoulu (Sisäasiainmi- nisteriö 1998; Keränen 2005.) Viharikosepäilyllä tarkoitetaan tässä raportissa poliisin tietoon tulleiden rikosten jou- kosta tietyllä menetelmällä poimittuja rikoksia. Menetelmän tarkoitus on tunnistaa po- liisille tehtyjen rikosilmoitusten joukosta ne, joihin voi liittyä vihamotiivi. Vuodesta 2017 alkaen raportoinnista vastannut Poliisiammattikorkeakoulun viharikostutkija Jenita Rauta (2018, 17, 18) kuvailee kaksivaiheisen menetelmän seuraavasti: Ensimmäisessä vaiheessa Poliisiasiain tietojärjestelmästä poimitaan 1. rikosilmoitukset, jotka sisältävät jonkin liitteessä 1 mainituista rikosnimik- keistä ja jonkin liitteessä 2 mainituista hakusanoista (yhteensä 271 haku- sanaa), 2. rikosilmoitukset, joissa asianimikkeenä on syrjintä, työsyrjintä, kiskonnan- tapainen työsyrjintä, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, törkeä kiihot- taminen kansanryhmää vastaan, joukkotuhonta, joukkotuhonnan valmis- telu, rikos ihmisyyttä vastaan, törkeä rikos ihmisyyttä vastaan tai kidutus, 3. rikosilmoitukset, joiden selostusosassa esiintyi kirjainyhdistelmä ”rasist” tai ”rasism”, 4. rikosilmoitukset, jotka poliisi on merkinnyt viharikosluokituksella, 5. rikosilmoitukset, jotka on merkitty Tupa-luokituksella (Turvapaikanhakijoi- hin liittyvä). Tällä tavalla valikoidusta rikosilmoitusjoukosta saadaan viharikokseksi määriteltävät tapaukset. Poliisin kirjaamaa rikosilmoitusta tulkitaan selvitystä varten erikseen annet- tujen kirjallisten ohjeiden avulla. Jenita Rauta (2018, 17) kirjoittaa: Tapaus määritel[lään] viharikokseksi, jos joku tapauksen osapuolista (poliisi, uhri, todistaja, jne.) epäil[ee], että rikoksen yhtenä motiivina oli epäluulo tai vi- hamielisyys jotakin uhrin (oletettua) viiteryhmää kohtaan. Näitä voivat olla 1) etnisyyteen tai kansallisuuteen, 2) uskontoon tai vakaumukseen, 3) seksuaali- seen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun tai 4) vammaisuuteen liittyvät viiteryhmät. Tapaus määritel[lään] viharikokseksi myös silloin, jos itse rikosilmoituksen selitysosassa esiinty[y] viharikosperus- taisia vihjeitä, kuten epäillyn rasistista kielenkäyttöä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 16 Yllä olevien esimerkkien lisäksi tapaus määritel[lään] viharikokseksi, jos rikos- ilmoitus sisälsi poliisin käyttämän viharikosluokituksen siitä huolimatta, että itse ilmoituksesta ei ilmennyt tekijän motiivia. Poliisihallituksen antaman oh- jeistuksen (Poliisihallituksen ohje 13.1[2].2011) mukaan poliisin tulisi käyttää viharikosluokitusta aina silloin, kun kuka tahansa tilanteessa mukana ollut henkilö (poliisi, epäilty, asianomistaja, todistaja, ilmoittaja tai muu) • pitää teon motiivina osittain tai kokonaan ennakkoluuloa tai vihaa tiet- tyä kansanryhmää kohtaan • pitää tekoa tehtynä osittain tai kokonaan rotuun, ihonväriin, syntype- rään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumuk- seen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen liittyvästä vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta. Vuonna 2017 poliisin tietoon tulleita viharikosilmoituksia kertyi 1 165 kappaletta. Niistä tilattiin poliisilaitoksille esitutkintapöytäkirjat, joita saatiin 1 160 rikosilmoituksesta. Laissa rikoksella tarkoitetaan rangaistavaksi säädettyä inhimillistä tekoa, jolloin jokai- sella rikoksella on vähintään yksi tekijä (Tapani ja Tolvanen 2013, 3). Viharikosepäi- lyjä ei kuitenkaan aina esitetä tekijälähtöisesti. Tämä olisikin ongelmallista, koska esi- tutkintavaiheessa monen rikoksen tekijä on tuntematon. Siksi rikosepäilyjä on perus- teltua tarkastella asianomistajien näkökulmasta. Havaintoyksikköjen määrä voi siis vaihdella riippuen siitä, tarkastellaanko rikoksia asianomistajien, rikoksesta epäiltyjen vai rikosnimikkeen mukaan. Suomessa viharikollisuutta koskevat raportit tilastoidaan niin sanotun päärikoksen mukaan. Päärikos tarkoittaa jokaista rikosilmoituksessa mainittua asianomistajaa vas- taan tehtyä vakavinta rikosta (ankarimman rangaistuslajin törkein rikos). Jos yhdessä rikosilmoituksessa on monta rikosnimikettä, joiden asianomistajina ovat samat henki- löt, viittaa päärikos niistä vain yhteen ja juuri vakavimpaan rikokseen ja ilmenee tilas- tossa yhtä monta kertaa kuin siinä on asianomistajia. Vastaavasti vaikka tekijöitä olisi useita, mutta sillä olisi vain yksi asianomistaja, tilastoituisi se vain kertaalleen. (Rauta 2018, 18; Peutere 2008, 40). Tämän selvityksen esitutkintavaihetta käsittelevässä lu- vussa kaksi on viharikosepäilyjä tarkasteltu päärikoksen rikoslajin mukaan. 1.3.2 Syyttäjän päätökset Poliisi lähetti syyttäjälle syyteharkintaan kaikkiaan 379 viharikosilmoitusta 1 165:stä poliisin tietoon tulleesta viharikosilmoituksesta. Tätä selvitystä varten niistä tilattiin OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 17 syyttäjälaitoksen päätökset. Yhdestä syyteharkintaan toimitetusta esitutkintapöytäkir- jasta syyttäjän päätöstä ei saatu, koska tapaus oli edelleen kesken. Lisäksi syyttäjälai- tokselta pyydettiin syyttäjän rajoittamispäätökset 165 rikosilmoitukseen. Syyttäjälaitok- selta kerätty aineisto käsittää siten 543 rikosilmoituksesta tehdyt päätökset. Syyteharkintaan lähetetyissä 379 viharikosilmoituksessa mainittiin kaikkiaan 547 ri- koksesta epäiltyä. Syyttäjä vaati rangaistuksen koventamista vihamotiivin vuoksi 38:lle rikoksesta epäillylle, ja 92 tapauksessa vihamotiivi sisältyi rikoksen tunnusmer- kistöön. Niiden (yhteenlaskettu) osuus kaikista syyttäjän nostamista syytteistä on 35 prosenttia, kun syytteiden kokonaismäärä on 368. Esitutkintaa käsittelevässä luvussa 2 viharikollisuutta tilastoidaan päärikosten mu- kaan. Luvuissa 3 ja 4 tilastointi tehdään pääsääntöisesti rikoksesta epäiltyjen mukaan, sillä se antaa tarkemman kuvan rikosten määrästä. Vaikka yhdellä rikoksella voi olla monta tekijää, tässä käsitellyillä viharikoksilla, joista käräjäoikeus on antanut langetta- van tuomion, lähes kaikissa tapauksissa on ainoastaan yksi tekijä. Siksi tilastointi teki- jän mukaan antaa tarkan kuvan langettavaan tuomioon johtaneiden viharikosten luku- määrästä tässä aineistossa. 1.3.3 Tuomioistuinratkaisut Vuonna 2017 ilmi tulleista viharikosepäilystä syyttäjä nosti syytteen 368:aa henkilöä vastaan. He olivat rikoksesta epäiltyinä kaikkiaan 249 viharikosilmoituksessa. Näistä tapauksista tilattiin käräjäoikeuden ratkaisut. Valtaosassa tapauksia käräjäoikeus oli antanut ratkaisunsa vuoteen 2021 mennessä. Päätökset puuttuivat kaikkiaan 18:sta eri rikosilmoituksesta. Käräjäoikeudessa langettava tuomio annettiin 92:lle viharikoksesta syytetylle. Ran- gaistus määrättiin kovennettuna 12 vastaajalle. Maaliskuuhun 2021 mennessä oli an- nettu 80 tuomiota, joissa vihamotiivi sisältyi rikoksen tunnusmerkistöön. Käräjäoikeus tutkii vastaajan syyllisyyttä ja antaa perustellun tuomion siitä, onko syyl- lisyys tullut toteennäytetyksi vai ei. Tuomion perusteluista tulee ilmetä, mihin seikkoi- hin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Lisäksi tuomioista käy ilmi rangais- tuksen määräämiseen vaikuttaneet tekijät. Syytteet hylätään, jos vastaajan syyllisyyttä ei ole voitu näyttää toteen. Vastaaja voi- daan lisäksi jättää tuomitsematta, vaikka syyllisyydestä ei olisikaan epäilystä. Rikos- lain 6. luvun 12. pykälän mukaan rangaistus voidaan jättää tuomitsematta, jos rikosta OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 18 voidaan pitää vähäisenä, teko on tehty alle 18-vuotiaana ja se johtuu harkitsematto- muudesta. Tuomio voidaan jättää antamatta myöskään silloin, jos rikos on rinnastetta- vissa anteeksiannettavaan tekoon, rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana esimer- kiksi osapuolten välillä saavutetun sovinnon vuoksi tai jos rikos ei yhteisrangaistuksen vuoksi vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään. Käräjäoikeudessa rangaistuksen koventaminen ilmeni neljällä tavalla. Ensiksi vastaa- jalle saatettiin määrätä päiväsakkoja ehdollisen vankeuden lisäksi. Eräässä tuomiossa koventaminen ilmeni tarkalleen määriteltynä korvauksena. Kolmanneksi ehdollinen vankeusrangaistus saatettiin määrätä ehdottomana, ja neljänneksi rangaistuksen kesto saatettiin pidentää. Jopa puolessa vihamotiivin vuoksi kovennetuista rikoksista käräjäoikeus ei perustellut, millä tavalla koventamisperuste vaikutti tuomioon. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 19 2 Viharikollisuus esitutkinnassa Tässä luvussa tarkastellaan vuonna 2017 poliisin tietoon tullutta viharikollisuutta tut- kinnan näkökulmasta (ks. luku 1.3.1). Tavoitteena on tuoda esille, millä tavalla poliisi tunnistaa mahdollisen vihamotiivin ja miten poliisi siitä onnistuu raportoimaan. Havain- not raportoidaan päärikosten rikoslajin mukaan. Taulukosta 1 näkyy viharikollisuuden jakautuminen kymmeneen rikoslajiin. Rikosten ryhmittelyssä tällä tavalla on noudatettu vuosittaisessa viharikostilastoinnissa käytet- tyä terminologiaa ja tapoja (ks. Rauta 2017, 12; 2018, 23). Viharikosepäily on yleisim- min pahoinpitelyrikos. Seuraavaksi yleisimpiä rikoslajeja tässä järjestyksessä ovat kunnianloukkaus, laiton uhkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, vahingonteko ja syrjintä. Taulukko 1. Päärikosten yleisimmät rikoslajit N=1 566 100 % Pahoinpitely 586 37 Kunnianloukkaus 329 21 Laiton uhkaus 180 12 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 157 10 Vahingonteko 130 8 Syrjintä 78 5 Kotirauhan rikkominen 46 3 Muut 42 3 Henkirikoksen yritys 15 1 Henkirikos 3 0 Kukin rikoslaji sisältää vähintään kaksi rikosnimikettä. Esimerkiksi pahoinpitelyrikokset jakautuvat tässä aineistossa perusmuotoiseen ja lievään pahoinpitelyyn, pahoinpitelyn yritykseen, törkeään pahoinpitelyyn ja törkeän pahoinpitelyn yritykseen. Suurin osa eli 65 prosenttia pahoinpitelyrikoksista on perusmuotoisia. Lievien tekomuotojen osuus OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 20 on vastaavasti 28 %. Kaikkiaan eri rikosnimikkeitä on 64, mutta niistä 52 esiintyy ai- neistossa vähemmän kuin kymmenen kertaa. Havainnot esitellään luokiteltuna kymmeneen rikoslajiin tulosten luettavuuden paran- tamiseksi. Rikoslajien valintakriteerit ovat niiden yleisyys aineistossa sekä rikoksen vakavuus. Yleisimmät yksittäiset rikosnimikkeet ovat pahoinpitely, kunnianloukkaus, laiton uhkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, vahingonteko ja syrjintä. Taulu- kosta 2 käy ilmi päärikosten kaikki yleisimmät rikosnimikkeet, jotka esiintyvät aineis- tossa vähintään viisi kertaa. Muita rikosnimikkeitä on 43 kappaletta, mutta koska nii- den osuus päärikoksista on alle neljä prosenttia, ne on joko laskettu osaksi päärikos- lajeja tai ryhmitelty rikoslajien luokkaan muut rikokset. Taulukko 2. Päärikosten yleisimmät rikosnimikkeet N=1 566 100 % Pahoinpitely 371 23,7 Kunnianloukkaus 310 19,8 Laiton uhkaus 178 11,4 Lievä pahoinpitely 159 10,2 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 156 10,0 Vahingonteko 75 4,8 Syrjintä 64 4,1 Lievä vahingonteko 41 2,6 Kotirauhan rikkominen 34 2,2 Törkeä pahoinpitely 22 1,4 Pahoinpitelyn yritys 17 1,1 Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen 13 0,8 Kiskonnantapainen työsyrjintä 9 0,6 Tuhotyö 9 0,6 Vainoaminen 9 0,6 Terroristisessa tarkoituksessa tehdyn murhan yritys 8 0,5 Työsyrjintä 7 0,4 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 21 N=1 566 100 % Törkeä kunnianloukkaus 7 0,4 Törkeä kotirauhan rikkominen 5 0,3 Törkeän pahoinpitelyn yritys 5 0,3 Lievä petos 5 0,3 Muut 62 3,9 Viharikosluokitus Rasistisia piirteitä sisältävää rikollisuutta on tilastoitu Suomessa vuodesta 1997 al- kaen. Tuolloin poliisi sai ohjeen luokitella kaikki rasistisia piirteitä sisältävät rikosepäi- lyt erillisellä rasismikoodilla. Koodin käyttö oli kuitenkin vapaaehtoista, ja rikosilmoituk- sen pystyi kirjaamaan ilman sitä. Poliisi käytti luokittelua vain noin puolessa kaikista niistä rikosilmoituksista, joihin selvästi liittyi rasistisia piirteitä. (Peutere 2008, 15.) Vuonna 2011 Poliisihallitus antoi uuden ohjeen epäillyn viharikoksen tilastoimiseksi poliisiasiain tietojärjestelmään (PATJA). Ohjeen mukaan luokittelumerkintä tulisi tehdä, jos asianomistaja, muu asianosainen tai poliisi pitäisi tekoa edes osittain viha- rikoksena. Ohjeessa todetaan, että viharikos tulee kyseeseen, jos • teon osittaisena tai koko motiivina tulkittaisiin olevan ennakkoluulo tai viha tiettyä kansanryhmää kohtaan, • se olisi tehty osittain tai kokonaan RL 6:5. §:ssä säädettyjen koventamispe- rusteiden vuoksi • rikosnimike olisi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, syrjintä tai joku muu rikos, jossa vihamotiivi sisältyy rikoksen tunnusmerkistöön. (Poliisihallitus 13.12.2011.) Uusikaan ohje ei velvoita poliisia luokittelemaan rikosilmoituksia viharikoskoodilla. Ri- kosilmoituksen voi edelleen kirjoittaa ja sulkea ilman sitä. Euroopan unionin perusoi- keusviraston mukaan rikosepäilyn luokittelun viharikokseksi tulisi olla pakollista aina, kun rikokseen liittyy epäily mahdollisesta vihamotiivista (FRA 2018, 11). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 22 Taulukosta 3 käy ilmi viharikosluokituksen käyttö päärikoslajeittain. Syrjintärikoksissa luokituksen käyttö on harvinaista. Tätä voinee selittää se, että syrjintärikoksiin kuulu- vat myös työsyrjintä ja kiskonnantapainen työsyrjintä. Niissä tunnusmerkistön täytty- minen ei edellytä varsinaista vihaa jotakin ryhmän jäsentä kohtaan vaan syrjintäperus- teena voi olla muukin peruste. Taulukko 3. Taulukko 3. Viharikosluokituksen käyttö päärikoslajeittain Onko poliisi käyttänyt viharikosluokitusta? Ei Kyllä YHTEENSÄ Pahoinpitely 368 218 586 Vahingonteko 88 42 130 Kunnianloukkaus 259 70 329 Kotirauhan rikkominen 36 10 46 Laiton uhkaus 78 102 180 Syrjintä 62 16 78 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 31 126 157 Muut 30 12 42 Henkirikos 0 3 3 Henkirikoksen yritys 1 14 15 YHTEENSÄ 953 613 1566 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 23 Kuvassa 1 tarkastellaan luokiteltujen ja luokittelemattomien rikosten suhteellisia osuuksia pää- rikoslajeittain. Poliisi on käyttänyt viharikoskoodia vain noin 40 prosentissa kaikista epäillyistä pääri- koksista. Myöhemmin huomataan, että luokittelematta on jätetty myös sellaisia rikok- sia, joista käräjäoikeus on antanut langettavan tuomion viharikoksena. Rikosten esikäsittely Rikosprosessi alkaa poliisille tehdystä rikosilmoituksesta. Se otetaan vastaan joko po- liisilaitoksessa tai sen kirjaa tehtävän saanut poliisipartio. Rikosilmoituksia poliisi käsit- telee kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen on rikosten esiselvitys. Varsinainen esitutkinta on vasta toinen vaihe. Rikosilmoituksen esiselvitysvaiheessa poliisi tutkii, onko asiassa syytä epäillä rikosta, ja jos näin on, käynnistää esitutkinnan. 63% 68% 79% 78% 43% 80% 20% 71% 7% 61% 37% 32% 21% 22% 57% 21% 80% 29% 100% 93% 39% 0 % 25 % 50 % 75 % 100 % Pahoinpitely Vahingonteko Kunnianloukkaus Kotirauhan rikkominen Laiton uhkaus Syrjintä Kiihottaminen kansanryhmää vastaan Muut Henkirikos Henkirikoksen yritys Kaikki rikoslajit Kuva 1 . Epäiltyjen viharikosten luokittelu viharikokseksi poliisiasiain tietojärjestelmässä Ei viharikosluokitusta Luokiteltu viharikokseksi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 24 Poliisi kuuluu niihin esitutkintaviranomaisiin, joiden velvollisuuksista ja toimivaltuuk- sista säädetään esitutkintalaissa. Rikosten esikäsittelyä laissa ei ole määritelty erik- seen, vaan esitutkintalain säädökset koskevat myös sitä. Poliisihallituksen ohjeen (02.01.2020, 3) mukaan esikäsittelytoimet tarkoittavat ”toimenpiteitä, joilla ratkaistaan, millaisen tarkoituksenmukaisimman prosessin kohteeksi poliisin vastaanottama tut- kinta-asia ohjataan”. Petri Burmoin (2017, 55, 56) mukaan esikäsittelytoimiin kuuluu viisi osa-aluetta, jotka liittyvät esitutkinnan laadunvalvontaan, juttumassan seulontaan, esiselvitysten tekemiseen, rikosten sarjoittamiseen ja rikostiedustelu- ja analyysityö- hön sekä viidenneksi työnjohtamiseen. Rikosten esikäsittelytoiminnan merkitys rikosilmoitusten elinkaaressa on merkittävä ja käsiteltävien tapauksien volyymi suuri. Tampereen pääpoliisiasemasta tehdyn tutki- muksen mukaan rikosten esikäsittelyryhmä käsitteli jopa 70 prosenttia kaikista aineis- tonkeruuvuoden jutuista (Burmoi 2017, 58). Esikäsittelyssä yksinkertaiset, helpot ja päätettävät tapaukset erotellaan vakavammista rikosjutuista. Sen etuna onkin resurs- sien vapauttaminen perustutkinnasta vaikeampiin juttuihin. Lisäksi esikäsittelytoimet tukevat rikostorjuntaa ja analyysityötä esimerkiksi sarjoitta- malla rikosilmoituksia. Sarjoittaminen on keskeinen osa sellaisten lievien rikosten sel- vittämistä, joista tutkinnan kynnys ei yksinään ylittyisi. Joskus yksittäisen rikoksen sel- vittämiseen tarvittavat kustannukset voivat olla suhteettomat rikoksen vakavuuteen nähden eivätkä lisäselvitykset välttämättä riittäisi sen ratkaisuun. Tällöin tutkinnan keskeyttäminen tai päättäminen on todennäköisempää. Jos kuitenkin tällaisen rikok- sen tekijä onkin syyllistynyt useampiin saman tyyppisiin tekoihin ja useimmista niistä on tehty rikosilmoitus, ne voidaan juuri sarjoittamistyössä yhdistää samaksi kokonai- suudeksi. Näin selvittämismahdollisuudet kasvavat. Esikäsittelytoimille on siis selkeä tilauksensa. Silti esikäsittelytoimien merkitys viharikosten tunnistamisen kannalta voi osoittautua pulmalliseksi. Aikaisemmassa selvityksessä juuri vihamotiivin tunnistaminen on to- dettu ongelmaksi. Vihamotiivin tunnistaminen ja selvittäminen voivat vaatia muita vas- taavia rikoksia enemmän tutkintaa. Jos ilmoituksen vastaanottaja ei ole merkinnyt asiaa viharikoskoodilla tai jos motiivi ei käy ilmi ilmoituksesta ja tapaus on muuten tyy- pillinen rikosten esikäsittelyryhmälle jäävä juttu, voivat vihamotiivin tunnistamista ja selvittämistä varten tarvittavat lisätutkimukset jäädä tekemättä. Viharikosluokitus voi- daan nähdä välineenä ohjata viharikosilmoitus suoraan esitutkintaan, mutta tämän on- nistuminen edellyttäisi luokituksen laajaa käyttöä (ks. kuva 1). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 25 Vaikuttimien tutkiminen kuulusteluissa Rikosten esikäsittelyn jälkeen alkaa varsinainen esitutkinta. Esitutkintalain (ETL 1: 2) mukaan poliisin tehtävä on selvittää 1) asian laadun edellyttämällä tavalla epäilty rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, asianosaiset sekä muut syyteharkintaa ja rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat 2) mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöön panemiseksi 3) asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 3. luvun 9. §:n nojalla on pyytänyt syyt- täjää ajamaan hänen vaatimustaan 4) sekä asianomistajan että rikoksesta epäillyn suostumus asian käsittelemi- seen käräjäoikeuden kirjallisessa menettelyssä siten kuin rikosasioita koske- vasta oikeudenkäynnistä on rikoslain luvussa 5 a tarkoitettu. Esitutkintalain 1. luvun 2. §:n ensimmäisessä kohdassa todetaan, että poliisin tehtävä on selvittää ne tarvittavat seikat, joiden perusteella rikoksesta voidaan määrätä sopiva seuraamus. Koventamisperusteen käytön edellytykset ovat tällaisia seikkoja. Taulu- kosta 4 käy ilmi, kuinka usein poliisi on kuulustelujen aikana kysynyt tai jättänyt kysy- mättä asianosaisilta epäillyn viharikoksen vaikuttimista. Taulukko 4. Onko vaikuttimisesta kysytty esitutkinnassa? N=632 100 % Kyllä 331 52,4 EI 301 47,6 Taulukossa 5 on tarkasteltu sitä, missä suhteessa vaikuttimien esiinottaminen on po- liisin käyttämään viharikosluokitukseen. Vaikka vaikuttimista ei siis ole erikseen ky- sytty kuin noin joka toiselta esitutkinnassa kuulustellulta henkilöltä, niistä on kuitenkin kysytty useammin viharikoskoodilla luokitelluissa tapauksissa. Vastaavasti sellaisissa OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 26 jutuissa, joissa poliisi ei ole käyttänyt viharikoskoodia, myös vaikuttimista on selvästi harvemmin kysytty kuulusteluissa. Taulukko 5. Onko vaikuttimista kysytty esitutkinnassa ja onko viharikosluokitusta käytetty? Viharikosluokitusta ei ole käytetty Viharikosluokitusta on käytetty Vaikuttimista on kysytty 42 % 58 % Vaikuttimista ei ole kysytty 66 % 34 % Vaikuttimien selvittäminen on kiinteä osa vakavien rikosten selvittämistä. Vaikuttimien selvittäminen on myös tarpeellinen osa rikostutkintaa, jos esimerkiksi vihamotiivi sisäl- tyy rikoksen tunnusmerkistöön, kuten syrjintärikoksissa. Sen sijaan lievissä tai perus- muotoisissa pahoinpitelyrikoksissa, kunnianloukkauksissa, vahingonteossa tai laitto- massa uhkauksessa ei vaikuttimien selvittäminen ole tarpeellista rikoksen tunnusmer- kistön kannalta, vaikkakin se on tarpeellista koventamisperusteiden kannalta. Taulukossa 6 on vaikuttimista kysyminen jäsennelty rikoslajeittain. Taulukosta käy ilmi, että poliisi oli kysynyt vaikuttimista vähintään joltakulta rikoksen asianosaisista, jos vihamotiivi kuului rikoksen tunnusmerkistöön. Sen sijaan jos vihamotiivi ei kuulu- nut epäillyn rikoksen tunnusmerkistöön, sitä ei myöskään oltu kysymällä selvitetty useimmissa pahoinpitelyrikoksissa eikä vahingontekorikoksissa. Kun kyseessä oli kunnianloukkaus tai laiton uhkaus, motiivista kysyttiin melko säännöllisesti. Taulukko 6. Vaikuttimista kysyminen kuulusteluissa päärikoslajin mukaan Ei ole kysytty Kyllä on kysytty Pahoinpitely 68 % 32 % Vahingonteko 63 % 38 % Kunnianloukkaus 24 % 77 % Kotirauhan rikkominen 100 % 0 % Laiton uhkaus 33 % 67 % Syrjintä 0 % 100 % OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 27 Ei ole kysytty Kyllä on kysytty Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 0 % 100 % Muut 52 % 48 % Henkirikos 0 % 100 % Henkirikoksen yritys 0 % 100 % Onko vaikuttimista kysytty esitutkinnassa? 48 % 52 % Taulukossa 7 on vertailtu viharikosluokiteltuja ja luokittelemattomia esitutkintapöytäkir- joja sen mukaan, onko vaikuttimet otettu esille esitutkinnassa vai ei. Vertailun perus- teella voidaan todeta lievä korrelaatio viharikosluokituksen käytön ja vaikuttimista ky- symisen välillä. Taulukko 7. Viharikosluokituksen käytön korrelaatio lievästi tarkemman tutkinnan kanssa Viharikosluokitelluista niiden osuus, joista oli kysytty vaikuttimista Viharikosluokittelemattomista niiden osuus, joista oli kysytty vaikuttimista Pahoinpitely 36 % 27 % Vahingonteko 50 % 33 % Kunnianloukkaus 100 % 52 % Laiton uhkaus 83 % 67 % Syrjintä 100 % 100 % Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 100 % 100 % Muut 100 % 75 % Henkirikos 100 % 0 % Henkirikoksen yritys 100 % 100 % Osuudet yhteensä 74 % 41 % OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 28 Poliisi ei kaikissa kuulusteluissa kysy rikoksesta epäillyltä tämän vaikuttimista. Poliisi pyrkii siihen, että kuulusteltava kertoo rikoksesta mahdollisimman tarkasti omin sa- noin, ja esittää tarkentavia kysymyksiä siinä laajuudessa kuin se rikoksen ja muiden esitutkintalain pykälän 1:2 määräämien seikkojen selvittämiseksi on tarpeellista. Tar- kentavat kysymykset ovat tarpeen esimerkiksi ristiriitaisuuksien tai juuri vaikuttimien selvittämiseksi. Poliisihallituksen laatimassa kuulusteluohjeessa (Poliisihallitus 16.06.2016) määrä- tään, että asianomistajan kuulustelussa kuulusteltavan kertomus tulee kirjoittaa niin tarkasti kuin asian kannalta vain voidaan olettaa olevan tarpeellista. Ohjeessa (s. 5) todetaan lisäksi, että erityistä huomiota tulee kiinnittää epäillyn rikoksen tunnusmer- kistöön. Tämän tulee toki olla tutkintaa ohjaava ajatus. Se ei saisi peittää tarvetta sel- vittää teon vaikuttimia, koska niillä on painoarvoa rangaistusasteikon määräämisen kannalta. Vaikuttimien selvittämisestä ohje ei mainitse mitään. Vaikka ohje jättää vaikuttimien selvittämisen huomiotta, siinä kuitenkin käsitellään melko tarkasti eräitä muita rangaistuksen määräämiseen, rikoshyödyn palauttamiseen ja mahdollisiin vahingonkorvauksiin ja niiden laajuuteen liittyviä seikkoja. Esimerkiksi omaisuusrikoksessa aiheutetut vahingot tulee selvittää siinäkin tapauksessa, että asi- anomistaja ei vaatisi niistä korvausta, koska vahinkojen laajuus on oleellista rikoksen seuraamuksen arvioinnissa sekä mahdollisen menettämisseuraamuksen kannalta. Samalla vahingon suuruus on myös tunnusmerkistötekijä. Se erottaa törkeän teko- muodon perusmuotoisesta esimerkiksi vahingontekorikoksissa ja pahoinpitelyrikok- sissa. Kysymys siitä, voidaanko koventamisperustetta käyttää rikoksen oikeudelli- sessa arvioinnissa, on samalla tavalla tutkinnallisesti tärkeä: esitutkinnassa tulee sel- vittää asian vaatimalla tavalla rangaistuksen määräämiseen vaikuttavat tekijät. Siksi myös vaikuttimien tutkiminen olisi tarpeellista huomioida poliisin kuulusteluohjeessa. Tutkinnan päättyminen Poliisi tekee rikosilmoitusten käsittelyssä kolmentyyppisiä päätöksiä: päättää tutkin- nan (tutkinnan päättäminen), keskeyttää sen (tutkinnan keskeyttäminen) tai lähettää sen syyttäjälle. Poliisi voi esittää syyttäjälle tutkinnan rajoittamista, jolloin syyttäjä te- kee päätöksen siitä, jatketaanko tutkintaa vai ei (tutkinnan rajoittaminen). Selvittä- mänsä rikokset poliisi lähettää syyttäjälle syyteharkintaan. Taulukosta 8 käy ilmi esi- tutkintavaiheessa päärikoksille tehtyjen päätöstyyppien määrät. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 29 Taulukko 8. Päärikoksia koskevat päätökset esitutkintavaiheessa N=1 566 Lähetetty syyteharkintaan 580 Syyttäjän rajoittamispäätös 206 Tutkinta keskeytetty 330 Tutkinta päätetty 433 Avoin tapaus 11 Puuttuu aineistosta 6 Kuvasta 2 käyvät ilmi päätösten suhteelliset osuudet. Syyteharkintaan eteni noin 37 prosenttia poliisin tietoon tulleista rikoksista (päärikosten mukaan). Poliisin keskeyttä- mispäätösten osuus oli noin 21 prosenttia. Poliisi päätti tutkinnan 28 prosentissa ta- pauksista, ja syyttäjä rajoitti tutkintaa 13 prosentissa tapauksia. Lähetetty syyteharkintaan, 37 % Syyttäjän rajoittamispäätös, 13 % Tutkinta keskeytetty, 21 % Tutkinta päätetty, 28 % Avoin tapaus, 1 % Kuva 2. Viharikosepäilyt esitutkinnassa OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 30 Syyteharkintaan lähetetään sellaiset rikokset, jotka poliisi on selvittänyt syytteen kan- nalta riittävän tarkasti. Siinä onnistuminen tarkoittaa, että poliisin on selvitettävä paitsi rikosten tunnusmerkistön täyttyminen myös rikoksella aiheutetut vahingot, asianomis- tajien korvausvaatimukset ja muut seikat, jotka ovat olennaisia rikoksen seuraamus- harkintaa varten. Taulukossa 9 tarkastellaan tutkinnanlopettamispäätöksen kolmea pääryhmää rikosla- jeittain. Viharikosepäilyn sisältävät vahingontekorikokset ovat ainoa rikoslaji, jossa keskeyttämispäätökset ovat selvästi suurin päätöstyyppi. Taulukko 9. Taulukko 9. Esitutkinnan päätösmenettely rikoslajeittaisessa tarkastelussa Syyte- harkinta Rajoittamis- päätös Keskeytetty Päätetty Avoin Puuttuu YHTEENSÄ Pahoinpitely 254 50 102 170 7 3 586 Vahingonteko 16 7 86 20 0 1 130 Kunnianloukkaus 65 90 67 104 3 0 329 Kotirauhan rikkominen 15 9 6 16 0 0 46 Laiton uhkaus 58 30 38 52 1 1 180 Syrjintä 38 14 3 23 0 0 78 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 108 2 19 27 0 1 157 Muut 8 4 9 21 0 0 42 Henkirikos 3 0 0 0 0 0 3 Henkirikoksen yritys 15 0 0 0 0 0 15 YHTEENSÄ 580 206 330 433 11 6 1 566 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 31 Taulukossa 10 on tarkasteltu kysymystä poliisin käyttämän viharikosluokituksen ylei- syydestä. Taulukosta käy ilmi, että poliisi ei ollut luokitellut viharikokseksi suurinta osaa niistä tapauksista, joissa päädyttiin tutkinnan päättämiseen. Sen sijaan keskeyt- tämispäätöksen saaneissa tapauksissa viharikoskoodia on tai ei ole käytetty liki pitäen yhtä usein. Yhtenä mahdollisena syynä voisi pitää sitä, että viharikoskoodia olisi käy- tetty useammin rikoksissa, joissa näytöstä on vähemmän epäselvyyttä ja jotka toden- näköisemmin tulisivat myös selvitetyksi. Taulukko 10. Viharikosluokituksen käyttö ja esitutkinnan päättyminen Onko poliisi käyttänyt viharikosluokitusta? Ei Kyllä YHTEENSÄ Lähetetty syyteharkintaan 278 302 580 Syyttäjän rajoittamispäätös 165 41 206 Tutkinta keskeytetty 184 146 330 Tutkinta päätetty 317 116 433 Avoin tapaus 4 7 11 Puuttuu aineistosta 5 1 6 YHTEENSÄ 953 613 1 566 Kuva 3 havainnollistaa viharikosluokituksen käytön suhteellisia osuuksia eri päätös- tyypeissä. Sitä on käytetty tavallisimmin syyteharkintaan lähetetyissä jutuissa, joista noin puolet on luokiteltu viharikokseksi. Luokittelu puuttuu yleisimmin syyttäjän rajoit- tamissa ja poliisin päättämissä tapauksissa. Tämä voidaan nähdä viitteenä siitä, että viharikokseksi epäiltyä rikosta on pyritty tutkimaan asian laadun vaatimalla tavalla enemmän kuin vastaavaa rikosta, jossa vihamotiivia ei ole tullut esille. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 32 Tutkinnan keskeyttämispäätöksissä viharikosluokittelu näyttää olevan jotakuinkin yhtä yleistä kuin sen puuttuminen. Tutkinnan painottamisen kannalta tällä havainnolla ei liene merkitystä. Keskeyttämispäätösten taustalla nimittäin on yleisimmin juuri tunte- mattomaksi jääneen tekijän henkilöllisyys. 2.4.1 Poliisin käyttämät perusteet päättää tai keskeyttää tutkinta Esitutkinnan kynnys ylittyy aina, kun asiassa on syytä epäillä rikosta. Tietyin edellytyk- sin poliisi voi omalla päätöksellään olla aloittamatta tutkintaa tai lopettaa jo aloitetun esitutkinnan. Tällöin asian tulee olla näytöllisesti selkeä. Esitutkintalaissa säädetään edellytyksistä lopettaa tai olla aloittamatta tutkinta. Päätös olla aloittamatta esitutkinta tehdään silloin, kun asiassa ei ole syytä epäillä ri- kosta. Päätös jättää esitutkinta suorittamatta voidaan tehdä myös, jos rikosta on pidet- tävä ilmeisen vähäisenä eikä asianomistajalla ole siinä vaatimuksia. Näitä päätöksiä pyritään tekemään jo rikosten esikäsittelyssä. Vaikka tutkinta olisi jo aloitettu, voidaan se päättää poliisin päätöksellä edellä mainittujen edellytysten täyttyessä myös silloin, kun käy ilmi, että epäilty tekijä on alle 15-vuotias, että rikos on vanhentunut tai rikok- sesta epäilty on kuollut. Tutkinta voidaan päättää myös, jos asianomistaja on asian- omistajarikoksessa peruuttanut vaatimuksensa, jos asia hoidetaan sakkomenettelyn mukaisesti tai jos asiasta on jo olemassa rikosilmoitus. (Rantaeskola 2019, 350, 351; Poliisihallitus 02.01.2020; ETL 3:3; 3:4, 3:9). 0 % 25 % 50 % 75 % 100 % Lähetetty syyteharkintaan Syyttäjän rajoittamispäätös Tutkinta keskeytetty Tutkinta päätetty Kuva 3. Viharikosluokitukset ja esitutkinnan päättyminen Ei ole luokiteltu viharikokseksi Luokiteltu viharikokseksi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 33 Lisäksi esitutkinnan päättymisen syynä voi olla tutkinnan keskeyttäminen ja sen rajoit- taminen. Rajoittamispäätöksen tekee aina syyttäjä. Tutkinta voidaan keskeyttää, jos rikoksesta epäilty on tuntematon eikä asiaan ole saatavilla selvyyttä. Näissä tapauk- sissa tutkinta voidaan rikoksen vanhentumisaikojen rajoissa avata uudelleen, jos sii- hen saadaan lisäselvyyttä. (Rantaeskola 2019, ETL 3:3.) Vuonna 2017 ilmi tulleiden viharikosten päärikostutkinta keskeytettiin 330 tapauksessa. Taulukkoon 11 on listattu kaikista vuonna 2017 esitutkinnassa ilmi tulleista viharikok- sista tehdyt päätökset (laskettu päärikosten mukaan). Taulukko eroaa taulukosta 8 si- ten, että tässä eritellään tarkemmat syyt poliisin tekemien keskeyttämispäätösten ja tutkinnanlopettamispäätösten takana. Niistä tärkeimpiä ovat tekijän jääminen tunte- mattomaksi, se, että asianomistaja ei vaadi rangaistusta sekä se, että rikosta ei ole tapahtunut. Kahden epäillyn päärikoksen tapauksessa poliisilla ei ole ollut toimivaltaa suorittaa tutkintaa. Taulukko 11. Poliisin käyttämät perustelut lopettaa tai olla aloittamatta esitutkinta N=1 566 100 % Lähetetty syyteharkintaan 580 37 Syyttäjän rajoittamispäätös 206 13,2 Tekijä tuntematon 311 19,9 Asianomistaja ei vaadi rangaistusta 193 12,3 Ei rikosta 114 7,3 Epäilty alle 15-vuotias 52 3,3 Vähäisyys 40 2,5 Asiasta on jo rikosilmoitus 22 1,4 Epäselvä tapaus 19 1,2 Avoin tapaus 11 0,7 Rikos vanhentunut 9 0,6 Puuttuu aineistosta 6 0,4 Poliisilla ei ole toimivaltaa asiassa 2 0,1 Epäilty on kuollut 1 0,1 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 34 2.4.2 Esitutkinnan rajoittaminen syyttäjän päätöksellä Poliisin tehtävä ei ole suorittaa oikeudellista harkintaa. Jos tutkinnan päättämisen edellytykset ovat käsillä, mutta asia on näytöllisesti epäselvä, voi tutkinnanjohtaja esit- tää syyttäjälle tutkinnan rajoittamista. Tällöin asia menee syyttäjän harkittavaksi ja hän päättää, lopetetaanko tutkinta vai jatketaanko sitä. Tällaista päätöstä lopettaa tai olla aloittamatta esitutkinta kutsutaan rajoittamispäätökseksi. Syyttäjän tulee perehtyä asi- aan itsenäisesti poliisin toimittaman esitutkintamateriaalin ja rajoittamisesityksen avulla. Syyttäjä voi päättää esitutkinnan rajoittamisesta useasta erityyppisestä syystä. Pro- sessuaalisilla syillä viitataan rikosprosessin kannalta olennaisiin syihin. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi syyteoikeuden vanhentuminen tai näytölliset kysymykset. Tutkintaa voidaan rajoittaa myös kustannusperusteisesti, jos rikoksen selvittämiseen käytettävät kustannukset ylittäisivät selvästi tutkittavan asian vakavuuden. (Rantaeskola 2019, 356, 357; ETL 3:10.) Harkinnanvaraisia tai seuraamusluonteisia syitä puolestaan ovat rikoksen vakavuu- teen, seurauksiin ja seuraamuksiin liittyvät syyt. Syyttäjä voi päättää tutkinnan rajoitta- misesta esimerkiksi silloin, kun rikos on merkitykseltään niin vähäinen, että se ei joh- taisi syytteen nostamiseen tai jos rikoksesta seuraava rangaistus ei muiden rikosten vuoksi vaikuttaisi tekijän kokonaisrangaistukseen millään tavalla (konkurrenssi). Ra- joittaminen voi tulla kyseeseen myös silloin, kun rikoksen selvittäminen ja rankaisu voisivat olla kohtuuttomia seurauksia verrattuna asianosaisten välillä saavutettuun so- vintoon. Tällaisissa tapauksissa edellytyksenä on, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista. (Rantaeskola 2019, 356; ETL 3:10.) Taulukossa 12 esitetään syyttäjän rajoittamispäätösten perustelut vuonna 2017 ilmi tulleessa viharikollisuudessa. Yleisin rajoittamisperuste oli harkinnanvarainen päätös, että rikos oli vähäinen eikä todennäköisesti johtaisi syytteen nostamiseen myöhem- minkään. Syyttäjän rajoittamispäätöksistä vähäisyysperusteisia oli yli 40 prosenttia. Toiseksi yleisin peruste oli, että rikoksesta ei ole näyttöä, eli asiassa ei saatu selville todennäköisiä syitä epäillä rikosta. Sovintoa eli kohtuusperustetta käytettiin päätök- senteossa kolmanneksi eniten. Kustannusperusteisten päätösten määrä oli noin 10 prosenttia, kun taas seuraamusluonteisten päätösten osuus oli yhteensä noin 58 pro- senttia. Prosessuaalisten rajoittamispäätösten yhteenlaskettu osuus oli noin 30 pro- senttia. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 35 Taulukko 12. Esitutkinnan rajoittaminen syyttäjän päätöksellä N=206 100 % Ei näyttöä 58 28,2 Rikoksen vähäisyys 85 41,3 Kohtuusperuste 24 11,7 Kustannusperusteinen 21 10,2 Kokonaisrankaisu (konkurrenssi) 10 4,9 Ei rikosta 4 1,9 Muut syyt 4 2 ESITUTKINNAN RAJOITTAMINEN (ETL 3: 10) Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä päättää, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos syyttäjä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla tulisi jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista. Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä myös päättää, että esitutkinta lopetetaan, jos tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen tai jos jo suoritettujen esitutkintatoimenpiteiden perusteella on varsin todennäköistä, että syyttäjä tulisi jättämään syytteen nostamatta muulla kuin 1 momentissa mainitulla perusteella. Esitutkinnan lopettaminen edellyttää lisäksi, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi esitutkinnan jatkamista. Esitutkinta on 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa aloitettava uudelleen, jos siihen asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi on perusteltua syytä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 36 Selvitetyt viharikokset Jos tutkintaa ei päätetä, keskeytetä tai rajoiteta, se toimitetaan, ja selvitetty rikos lähe- tään syyteharkintaan. Tilastokeskuksen mukaan selvitetyt rikokset tarkoittavat poliisin tietoon tulleista rikoksista niitä, joiden ”teko-olosuhteet, asianosaiset ja muut syyt- teestä päättämistä sekä oikeudenkäyntiä varten tarvittavat seikat on selvitetty” (Tilas- tokeskus 2021a). Vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1 566 vihamotiivin vuoksi tehdyksi epäiltyä pääri- kosta. Niistä 580 päärikosepäilyä selvitettiin riittävän laajasti syyteharkintaa varten. Selvitysprosentti tuolloin poliisin tietoon tulleista viharikoksista oli siis 37 prosenttia. Rikosten selvitysprosentilla tarkoitetaan yleensä syyteharkintaan lähetettyjen rikosten osuutta viranomaisten tietoon tulleista rikoksista. Taulukossa 13 viharikosepäilyjen selvitysprosentti on laskettu päärikosepäilyjen osuuksina (poliisin tietoon vuonna 2017 tulleesta viharikollisuudesta). Taulukko 13. Viharikosepäilyjen selvitysprosentit päärikoslajeittain Selvitetyt (N=580) Ilmi tulleet (N=1 566) Selvitys- prosentti Henkirikoksen yritys 15 15 100 % Henkirikos 3 3 100 % Kiihottaminen kansan- ryhmää vastaan 108 157 69 % Syrjintä 38 78 49 % Pahoinpitely 254 586 43 % Kotirauhan rikkominen 15 46 33 % Laiton uhkaus 58 180 32 % Kunnianloukkaus 65 329 20 % Muut 8 42 19 % Vahingonteko 16 130 12 % OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 37 Seuraavaksi tarkastellaan selvitettyjen päärikosten määriä vihamotiivien mukaan ja rikoslajeittain. Taulukoissa on lisäksi otettu huomioon, onko poliisi luokitellut rikosepäi- lyn viharikokseksi. 2.5.1 Vihamotiivit ja viharikosluokituksen käyttö Taulukosta 14 käy ilmi syyteharkintaan lähetettyjen, selvitettyjen päärikosten vihamo- tiivi. Esitutkinnassa selvitettyjen viharikosten yleisin vaikutin näyttäisi olleen viha et- nistä tai kansallista taustaa kohtaan. Sen osuus syyteharkintaan lähetettyjen juttujen motiiveista on noin 75 prosenttia. Uskonto on seuraavaksi yleisin vaikutin. Seksuaali- nen suuntautuminen, vammaisuus tai sukupuoli-identiteetti olivat myös jokainen usean rikosepäilyn taustalla. Taulukko 14. Selvitettyjen rikosten motiivit N=580 100 % Etninen tai kansallinen tausta 433 75 Uskonto tai elämänkatsomus 105 18 Seksuaalinen suuntautuminen 18 3 Vammaisuus 15 3 Sukupuoli-identiteetti 3 1 Muut 6 1 Aineistossa esiintyi myös rikosilmoituksia, joissa ei löytynyt viitettä mahdollisesta vi- hamotiivista. Tällaisia tapauksia oli kahta tyyppiä: Kolmessa tapauksessa vihamotiivi ei käynyt ilmi esitutkintamateriaalista. Tämä voi selittyä sillä, että rikosilmoituksia päi- vitetään tutkinnan edetessä. Kolmessa muussa tapauksessa rikokseen kyllä liittyi vi- hamotiivi, mutta ei rikoksen tekijään vaan uhrin toimintaan. Uhri oli esimerkiksi rasis- tiseksi tai loukkaavaksi koetulla huutelulla provosoinut toisen henkilön tekemään ri- koksen − yleensä nimenomaan pahoinpitelyrikoksen. Taulukossa 15 tarkastellaan selvitettyjen rikosten määriä päärikoslajeittain. Selvite- tyistä rikoksista yleisimpiä olivat pahoinpitely- ja kiihottamisrikokset. Verratessa tau- lukkoon 1, jossa on kuvattu ne rikokset, joista on eniten tehty rikosilmoituksia, huoma- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 38 taan, että etenkin kunnianloukkausrikosten osuus on pudonnut merkittävästi. Selvite- tyistä rikoksista enää noin 10 prosenttia on kunnianloukkausrikoksia, kun niitä vielä ilmoitusvaiheessa on ollut noin viidesosa kaikista päärikoksista. Kiihottamisrikosten tapauksessa voidaan tehdä päinvastainen havainto: selvitettyjen rikosten osuus on kaksinkertaistunut ilmoitettuihin nähden. Taulukko 15. Selvitetyt rikokset päärikoslajeittain N=580 100 % Pahoinpitely 254 44 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 108 19 Kunnianloukkaus 65 11 Laiton uhkaus 58 10 Syrjintä 38 7 Vahingonteko 16 3 Kotirauhan rikkominen 15 3 Henkirikoksen yritys 15 3 Muut 8 1 Henkirikos 3 1 Taulukossa 16 tarkastellaan selvitettyjen viharikosepäilyjen motiiveja sen suhteen, onko poliisi käyttänyt viharikosluokitusta. Taulukon mukaan poliisi ei ole luokitellut yh- täkään selvitettyä viharikosepäilyä sukupuoli-identiteettiin tai vammaisuuteen liitty- västä vaikuttimisesta mahdollisesti tehdyksi rikokseksi. Luokittelua on käytetty har- vemmin myös silloin, kun vaikuttimena on saattanut olla seksuaalinen suuntautumi- nen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 39 Taulukko 16. Viharikosluokituksen käyttäminen vihamotiivien mukaan tarkasteltuna Onko poliisi käyttänyt viharikosluokitusta? Ei Kyllä YHTEENSÄ Etninen tai kansallinen tausta 207 226 433 Uskonto tai elämänkatsomus 36 69 105 Seksuaalinen suuntautuminen 11 7 18 Sukupuoli-identiteetti 3 0 3 Vammaisuus 15 0 15 Muut 6 0 6 YHTEENSÄ 278 302 580 Taulukossa 17 on tarkasteltu selvitettyjen päärikosten jakautumista rikoslajeihin sekä viharikosluokituksen käyttöä. Luokitusta on käytetty yleisimmin kiihottamisessa kan- sanryhmää vastaan, jolloin vihamotiivi on ilmeinen osa rikoksen tunnusmerkistöä. Kunnianloukkauksissa luokitus on useimmiten jätetty tekemättä. Taulukko 17. Viharikosluokituksen käyttäminen selvitetyissä rikoksissa päärikoslajeittain Onko poliisi käyttänyt viharikosluokitusta? Ei Kyllä YHTEENSÄ Pahoinpitely 156 98 254 Vahingonteko 10 6 16 Kunnianloukkaus 54 11 65 Kotirauhan rikkominen 8 7 15 Laiton uhkaus 9 49 58 Syrjintä 26 12 38 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 10 98 108 Muut 4 4 8 Henkirikos 0 3 3 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 40 Onko poliisi käyttänyt viharikosluokitusta? Ei Kyllä YHTEENSÄ Henkirikoksen yritys 1 14 15 YHTEENSÄ 278 302 580 2.5.2 Havaintoja vertailevasta näkökulmasta Tässä alaluvussa tehtyjä havaintoja suhteutetaan ensin aikaisempaan, ainoastaan ra- sistisia rikoksia käsittelevään tutkimukseen ja toiseksi rikostilastoihin laajemmin. Ha- vainnot raportoidaan poikkeuksellisesti päärikosnimikkeen mukaan, mutta nimikkeistä keskitytään vain aineistossa yleisimpiin. Peutereen tutkimuksessa käsiteltiin poliisin tietoon Helsingissä vuonna 2006 tulleita rasistisia piirteitä sisältäneitä rikosepäilyjä. Päärikosten mukaan laskettuna niitä oli kaikkiaan 192. Syyteharkintaan poliisi lähetti 88 päärikosepäilyä (Peutere 2008, 47). Vuoden 2017 aineistosta Helsingin poliisipiirissä ilmi tulleita viharikoksia oli yli 300. Niistä 286:een liittyi epäilty rasistinen motiivi eli etniseen tai kansalliseen taustaan mahdollisesti liittynyt vaikutin. Syyteharkintaan niistä lähti 106 kappaletta. Kiihottamis- rikokset on valikoitu pois näistä luvuista, koska ne eivät olleet Peutereen analyysissa mukana. Seuraavassa vertailussa selvitysprosentti on laskettu päärikosepäilyjen osuuksina ni- menomaan Helsingin poliisipiirin alueella ilmi tulleista rasistisista viharikoksista (ilman kiihottamisrikoksia). Näin laskettuna selvitysprosentti oli 46 vuonna 2006 ja 37 vuonna 2017. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska viharikollisuuden tilastointimene- telmää on vuosien 2006 ja 2017 välillä muutettu. Liioin ei ole varmuutta siitä, onko Helsingin poliisipiiri säilynyt alueellisesti muuttumattomana. Taulukossa 18 on vertailtu eräiden Helsingin poliisipiirissä ilmi tulleiden, rasistisia piir- teitä sisältävien rikosepäilyjen selvitysprosentteja Peutereen tutkimuksen ja vuoden 2017 aineiston välillä. Vertailussa ovat mukana vain Peutereen omassa työssään käyttämät päärikosnimikkeet. Varauksista huolimatta taulukko 18 tuo esille pääpiirteitä tiettyjen rasististen rikosten yleisyydestä ja selvitysprosenteista. On ehkä helpottavaakin nähdä, että nimenomaan rasististen pahoinpitelyjen määrä on voinut jopa laskea tarkastelujakson aikana. Toi- saalta kunnianloukkausten ja laittomien uhkausten määrä on enemmän kuin kaksin- kertaistunut. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 41 Taulukko 18. Rasistisia piirteitä sisältävien päärikosten selvitysprosentit vuosina 2006 ja 2017 Päärikosten lkm.* Päärikosten selvitysprosentit 2006 (N=180) 2017 (N=233) 2006 2017 Pahoinpitely 75 76 56 % 61 % Lievä pahoinpitely 32 17 16 % 6 % Kunnianloukkaus 33 75 52 % 17 % Syrjintä 13 8 62 % 50 % Vahingonteko 11 12 27 % 17 % Laiton uhkaus 12 40 58 % 48 % Kotirauhan rikkominen 4 5 0 % 0 % * Vuoden 2006 tiedot ovat Peutereen tutkimuksesta (2008, 43) Taulukon 18 perusteella voidaan lisäksi havaita, että Helsingin poliisipiirissä ilmi tullei- den rasististen ja perusmuotoisten pahoinpitelyjen selvitysprosentti on pysynyt jota- kuinkin vakioisena ellei parantunutkin. Valtakunnallisesti poliisin tietoon tulleiden pe- rusmuotoisten pahoinpitelyjen selvitysprosentti on sen sijaan pudonnut viime vuosina, minkä osoittaa kuva 4. Helsinkiä ja koko valtakuntaa koskevat tilastot eivät kuitenkaan ole keskenään vertailukelpoisia. Samalla taulukosta voidaan nähdä, että lievien rasististen rikosten selvitysprosentti on tarkasteluvälillä jyrkästi notkahtanut. Rasististen lievien pahoinpitelyjen ja kunnian- loukkausten selvitysprosentti näyttäisi pudonneen 16 ja 52 prosentista kuuteen ja 17 prosenttiin. Kuvassa 4 tarkastellaan rikosten valtakunnallisia selvitysprosentteja vuosien 2010 ja 2019 välillä. Tiedot on haettu Tilastokeskuksen tietokannasta (Tilastokeskus 2021b). Selvitysprosentit on laskettu sen mukaan, missä suhteessa selvitettyjen rikosten määrä on poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleisiin rikoksiin. Valtakunnallis- testi näiden rikosten selvitysprosentti on tarkastelujakson aikana laskenut. Lisäksi kuvasta 4 käy ilmi, että selvittämisprosentit vaihtelevat melko paljon erilaisten rikosten välillä. Sama pätee viharikoksiin (vrt. taulukko 13). Kunnianloukkausrikok- sissa selvitysprosentti jää alle 40:n, ja pahoinpitelyrikoksissa se on viime vuosina ollut OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 42 noin 60 prosenttia. Kuvasta puuttuvat tiedot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vuosilta 2018 ja 2019. Vuoden 2019 tiedot eivät olleet saatavilla, ja vuoden 2018 sel- vitysprosentti nousi niin suureksi, että sen ottaminen mukaan olisi hämärtänyt kuvasta nyt ilmenevän laskutrendin. Tässä raportissa ei voida vastata kysymykseen, jääkö viharikoksista suurempi osa selvittämättä kuin ns. tavallisista rikoksista, sillä valtakunnalliset selvitysprosentit eivät ole vertailukelpoisia viharikosten selvitysprosenttien kanssa. Siihen on ainakin kaksi pääsyytä. Ensiksi Tilastokeskus käyttää tilastoyksikkönään rikosta eli Poliisiasiain tietojärjestel- mään rikoksena tallennettua asiaa. Yhdellä rikoksella voi olla monta tekijää ja useita asianomistajia, mutta rikos kirjataan vain kerran. Viharikollisuutta tilastoidaan asian- omistajaan kohdistuvan vakavimman päärikoksen mukaan. Yksi rikos voi siksi näkyä tilastoissa useamman kerran, jos sillä on useampia asianomistajia. Tämän raportin aineistoa koskevat selvitysprosentit tarkoittavat syyteharkintaan lähe- tettyjen päärikosten osuutta kaikista poliisin tietoon vuonna 2017 tulleista päärikok- sista. Tilastokeskuksen aineistossa selvitetyt rikokset lasketaan samana vuonna ilmoi- tettujen ja selvitettyjen välisestä suhteesta. Selvitettyjen rikosten määrä voi siis jona- kin vuonna nousta suuremmaksi kuin ilmoitettujen rikosten määrä. Vuonna 2018 kiihottamisrikoksista selvitettiin 244 prosenttia. Niitä oli tullut edellisenä vuonna ilmi paljon enemmän kuin vuonna 2018. Vuonna 2017 Helsingin poliisilaitok- sella toimikin pelkästään rangaistavan vihapuheen torjuntaan keskittynyt tutkinta- ryhmä, jonka tehokkuudesta tilastopiikki kertoo. 0% 20% 40% 60% 80% 100% 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Kuva 4. Eräiden rikosten selvitysprosentti 2010-2019 Pahoinpitely Lievä pahoinpitely Kunnianloukkaus Laiton uhkaus Kotirauhan rikkominen Kiihottaminen kansanryhmää vastaan OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 43 Johtopäätökset Tässä luvussa tarkasteltiin viharikosepäilyjä esitutkintavaiheessa. Vuonna 2017 polii- sin tietoon tuli 1 566 viharikokseksi epäiltyä päärikosta (ks. luku 1.3.1). Poliisi kes- keytti tutkinnan noin 21 prosentissa tapauksia. Yleisin syy keskeyttää tutkinta oli, että tekijää ei saatu selville. Poliisi päätti tutkinnan noin kolmasosassa tapauksia. Tutkinta päätettiin yleisimmin siksi, että asianomistaja ei vaatinut rangaistusta tai että rikosta ei ollut tapahtunut. Syyttäjä teki tutkinnanrajoittamispäätöksen noin 13 prosentissa ta- pauksia. Syyteharkintaan eteni 580 päärikosepäilyä eli noin 37 prosenttia kaikista po- liisin tietoon tulleista päärikoksista. Viharikosten etenemisen kannalta tärkeimpiä havaintoja on kahdeksan: 1. Viharikosluokitus voidaan nähdä välineenä ohjata viharikosilmoituksia mata- lammalla kynnyksellä rikosten esikäsittelytoimesta esitutkintaan (sekä välit- tää tieto mahdollisesta motiivista kenttäpartiolta tutkintaan). Tämän onnistu- minen vaatisi luokituksen laajaa käyttöä. Tutkinta vaarantuu, jos luokitusta ei käytetä riittävästi. 2. Viharikosluokituksen käyttäminen on poliisissa vapaaehtoista. Tämä voi selit- tää viharikosluokituksen käyttöastetta. Poliisi voi kirjoittaa rikosilmoituksen ilman, että ottaa luokitukseen kantaa. 3. Viharikosluokitusten käyttö vuonna 2017: Poliisi oli luokitellut viharikokseksi noin 40 prosenttia poliisin tietoon tulleista viharikosepäilyistä. 4. Viite mahdollisesta vihamotiivista kävi yleensä ilmi jo esitutkintapöytäkirjan selostusosasta. Useimmiten selostusosassa on mainittu esimerkiksi rasisti- nen nimittely. 5. Aineistossa oli yksittäisiä tapauksia, joissa viite rikoksen mahdollisesta viha- motiivista tuli ilmi vain kuulusteluissa, mutta sitä ei oltu tällöin huomioitu tai siitä ei oltu kysytty mitään tarkentavaa. Näin ollen viite oli jäänyt satun- naiseksi virkkeeksi keskelle monikymmensivuista esitutkintapöytäkirjaa eikä syyttäjä ollut vaatinut rangaistuksen koventamista. 6. Vaikuttimet: Vaikuttimet on selvitetty hyvin niissä rikoksissa, joissa ne ovat osa rikoksen tunnusmerkistöä. Syrjintärikoksia ja kiihottamista kansanryh- mää vastaan koskevissa kuulusteluissa oli aina kysytty rikoksesta epäillyn henkilön vaikuttimista. Jos rikosepäilyssä oli asianomistaja, oli vaikuttimista yleensä kysytty myös tältä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 44 7. Muissa rikoksissa poliisi oli selvittänyt vaikuttimia vaihtelevasti. Toiseksi ylei- simmässä päärikoslajissa eli kunnianloukkausrikoksissa vaikuttimista on ky- sytty aina, jos rikosilmoitus on luokiteltu viharikokseksi. Luokittelemattomien kunnianloukkausrikosten tutkinnoissa vain puolessa oli kysytty vaikuttimista. 8. Tutkinnan erikoistuminen näkyy suoraan rikostorjunnan tehostumisessa. Tästä osoituksena on rangaistavan vihapuheen torjuntaan keskittyneen tut- kintaryhmän tehokkuus. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 45 3 Syyttäjä Tässä luvussa tarkastellaan syyttäjälle syyteharkintaan edenneitä viharikoksia. Tässä ja seuraavassa luvussa havainnot esitetään rikoksesta epäiltyjen mukaan. Poliisi lä- hetti syyteharkintaan 379 esitutkintapöytäkirjaa, joista syyttäjä nosti syytteen 249:n perusteella. Syyteharkintaan toimitetuissa esitutkintapöytäkirjoissa käsiteltiin 580:tä päärikosta ja 547:ää rikoksesta epäiltyä. Syyttäjä päätyi tekemään syyttämättäjättämispäätöksen 179:n rikoksesta epäillyn tapauksessa (joita oli päärikoksen mukaan 198). Syyttäjä nosti syytteen 368 rikoksesta epäiltyä vastaan (päärikoksen mukaan 381). Syyttäjän haastehakemukset Taulukosta 19 käyvät ilmi syyttäjän tekemien päätösten suhteelliset osuudet päärikok- sen mukaan. Kaikista poliisin tietoon tulleista ja poliisin syyttäjälle lähettämistä esitut- kintapöytäkirjoista syyttäjä nosti syytteen 381 päärikoksessa. Tämä vastaa 66 prosen- tin osuutta poliisin syyteharkintaan lähettämistä tapauksista. Taulukko 19. Viharikoksista nostetut syytteet päärikoksen mukaan N=580 100 % Syyttämättäjättämispäätös 198 34 Syyte nostettu 381 66 Syyteharkinnassa 1 0 Taulukossa 20 syytteitä on puolestaan tarkasteltu rikoksesta epäillyn mukaan. Nostet- tujen syytteiden ja syyttämättäjättämispäätösten määrä kertoo siis, kuinka monta syy- tettyä vastaan syyte on nostettu ja kuinka monta rikoksesta epäiltyä vastaan se on syyteharkinnan jälkeen jätetty nostamatta. Koska päärikokset on tilastoitu asianomis- tajan mukaan, ei se enää sovellu tilastointiyksiköksi. Taulukossa 20 kuvatut lukumää- rät eivät edelleenkään vastaa täsmälleen rikosten lukumäärää, koska yhdessä syyt- teessä rikoksentekijöitä voi olla useita. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 46 Taulukko 20. Viharikoksista nostetut syytteet rikoksesta epäillyn mukaan N=547 100 % Syyttämättäjättämispäätös 178 33 Syyte nostettu 368 67 Syyteharkinnassa 1 0 Syytteiden jakautuminen rikoslajeittain selviää taulukosta 21. Syyttäjän yleisimmin nostama syyte koski pahoinpitelyrikoksia, joiden osuus kaikista syytteistä on noin 54 prosenttia. Seuraavaksi yleisin rikoslaji oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan noin 19 prosentin osuudella. Taulukko 21. Rikoksesta epäiltyjä vastaan nostetut syytteet rikoslajeittain N=368 100 % Pahoinpitely 198 53,8 Vahingonteko 5 1,4 Kunnianloukkaus 26 7,1 Kotirauhan rikkominen 6 1,6 Laiton uhkaus 25 6,8 Syrjintä 17 4,6 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 74 20,1 Muut 11 3,0 Henkirikos 2 0,5 Henkirikoksen yritys 4 1,1 Taulukossa 22 on tarkasteltu vuosittaisen viharikosraportoinnin yhteydessä ilmi tullei- den epäiltyjen vihamotiivien yleisyyttä vastaajien joukossa. Kun tarkastellaan nostet- tuja syytteitä, etninen tai kansallinen tausta oli selvästi merkittävin motiivi. Taulukosta OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 47 käy ilmi, että rasistisen motiivin osuus epäillyistä motiiveista on 72,8 prosenttia. Us- konto tai elämänkatsomus oli toiseksi tärkein ryhmä esitutkintavaiheessa esille tul- leista motiiveista. Seksuaalinen suuntautuminen oli motiivina 3,5 prosentissa ja vam- maisuus noin puolessatoista prosentissa. Kaikkiaan viiden tapauksen esitutkinnassa ei ilmennyt viitteitä vihamotiivista (kahdessa oli kyse vihapuheen provosoimana teh- dystä rikoksesta). Taulukko 22. Rikosilmoituksissa esiin nousseiden motiivien mukaan ryhmitellyt syytteet N=368 100 % Etninen tai kansallinen tausta 268 72,8 Uskonto tai elämänkatsomus 75 20,4 Seksuaalinen suuntautuminen 13 3,5 Sukupuoli-identiteetti 2 0,5 Vammaisuus 5 1,4 Muut 5 1,4 Syyttäjän koventamisvaatimukset Taulukon 23 luvut kertovat, kuinka monessa syytteessä syyttäjä tosiasiallisesti esitti rangaistuksen koventamisvaatimuksen, ja toisaalta, kuinka monessa tapauksessa motiivi oli rikoksen tunnusmerkistötekijä. Tässä viharikokset, joiden motiivi sisältyy tunnusmerkistöön, ovat siis omana ryhmänään, sillä niiden rangaistusta ei voi mää- rätä kovennettuna (ns. kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto) (HE 44/2002, s. 193). Syyt- täjä esitti rangaistuksen koventamisvaatimuksen vihamotiivin vuoksi noin joka kymme- nennessä haastehakemuksessa ja yli puolessa tapauksia jätti niin tekemättä. Niissä tapauksissa, joissa koventamisvaatimus oli esitetty, syyttäjä yleensä viittasi rikoslain 6. luvun 5. pykälän 4. momenttiin. Syyttäjä ei yleensä yksilöinyt vaikutinta tarkemmin, mutta se ilmeni teonkuvauksessa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 48 Taulukko 23. Koventamisperusteen käyttö syytteessä N=368 100 % Ei koventamisperustetta 238 65 Etninen tai kansallinen tausta 34 9 Uskonto tai elämänkatsomus 4 1 Sisältyy rikoksen tunnusmerkistöön 92 25 Kuvasta 5 ilmenee viharikossyytteiden jakautuminen eri motiiveihin. Viharikossyytteillä tarkoitetaan tapauksia, joissa syyttäjä on joko esittänyt koventamisvaatimuksen (RL 6:5.4:n perusteella) tai joissa vihamotiivi sisältyy rikoksen tunnusmerkistöön. Kaikki- aan tällaisia viharikossyytteitä oli 130. Niiden osuus kaikista syytteistä oli 35 prosent- tia. Kuvasta voi nähdä, että rasistinen motiivi on selvästi yleisin motiivi myös viharikos- syytteissä 61 prosentin osuudella. Verrattuna selvitettyihin rikoksiin osuus on pudon- nut. Selvitetyistä rikoksista jopa kolme neljäsosaa oli rasistisia. Taulukossa 24 tarkastellaan yhtä astetta syvemmin sitä, miten viharikossyytteet ovat jakautuneet rikosilmoituksissa ilmi tulleiden vihamotiivien mukaan. Toisin kuin ku- vassa 5 taulukossa 24 viharikossyytteet on jaoteltu sen mukaan, sisältyykö vihamotiivi 61 % 36 % 2 % 1 % Kuva 5. Viharikossyytteiden vihamotiivit Etninen tai kansallinen tausta Uskonto tai elämänkatsomus Seksuaalinen suuntautuminen Vammaisuus OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 49 rikoksen tunnusmerkistöön vai ilmeneekö se nimenomaan rangaistuksen koventamis- vaatimuksena syytteessä. Tunnusmerkistönmukaisissa viharikossyytteissä etnisen taustan ja uskonnon osuudet olivat kutakuinkin yhtä suuret. Niissä taas, joissa syyt- täjä on vaatinut rangaistuksen koventamista, on rasistinen motiivi selvästi yleisin. Tässä ryhmässä ei ole ainuttakaan seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuu- teen liittyvästä vaikuttimesta esitettyä koventamisvaatimusta. Taulukko 24. Viharikossyytteiden jakautuminen rikosilmoituksissa havaittujen vihamotiivien mukaan Kovennettu Tunnusmerkistö YHTEENSÄ Etninen tai kansalli- nen tausta 34 45 79 Uskonto tai elämän- katsomus 4 43 47 Seksuaalinen suun- tautuminen 0 3 3 Vammaisuus 0 1 1 YHTEENSÄ 38 92 130 Koventamisvaatimuksen jakautuminen rikoslajeittain käy ilmi taulukosta 25. Yleisim- min koventamista oli vaadittu pahoinpitelyrikoksista. Seuraavaksi yleisin rikoslaji oli laiton uhkaus. Kunnianloukkausrikoksissa koventamisvaatimus oli esitetty harvoin, 26 syytteestä vain kolmessa (ks. taulukko 21). Koventamisvaatimuksista 89 prosenttia perustui syytetyn rasistiseen vaikuttimeen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 50 Taulukko 25. Syyttäjän esittämät koventamisvaatimukset rikoslajeittain Etninen tai kansallinen tausta Uskonto tai elämänkatsomus Sisältyy rikoksen tunnusmerkistöön YHTEENSÄ Pahoinpitely 20 2 0 22 Vahingonteko 0 1 0 1 Kunnianloukkaus 3 0 0 3 Laiton uhkaus 7 1 0 8 Syrjintä 0 0 17 17 Kiihottaminen kan- sanryhmää vastaan 0 0 74 74 Muut 1 0 0 1 Henkirikos 0 0 1 1 Henkirikoksen yritys 3 0 0 3 YHTEENSÄ 34 4 92 130 Taulukosta 24 huomattiin, että viharikostyypit eivät jakaudu viharikosluokkiin samalla tavalla. Rikoksissa, joissa vihamotiivi ei kuulu rikoksen tunnusmerkistöön ja joista suu- rin osa tässä aineistossa on juuri pahoinpitelyrikoksia, on rasistinen motiivi selvästi yleisin. Tunnusmerkistönsä perusteella viharikoksiin kuuluvat rikokset sen sijaan ja- kautuvat motiivin perusteella melko tasaisesti kahteen pääryhmään, mutta niissä on lisäksi eräitä todennäköisesti seksuaalisen suuntautumisen ja vammaisuuden perus- teella tehtyjä rikoksia. Taulukossa 26 tarkastellaan tähän jälkimmäiseen tyyppiin lukeutuvia viharikossyyt- teitä. Ne on ryhmitelty rikoslajeittain rikosilmoituksessa ilmi tulleen motiivin mukaan. Taulukon lukujen perusteella voi laskea, että kiihottamisrikoksissa uskonto onkin suu- rin ryhmä 58 prosentin osuudella, kun taas syrjintärikoksista yli 90 prosentin taustalla on rasistinen motiivi. Vammaisuus on ollut yhden todennäköisen syrjintärikoksen epäiltynä pääasiallisena syynä. Samoin kuuluvat kaikki seksuaalisen suuntautumisen vuoksi todennäköisesti tehdyt viharikokset nimenomaan kiihottamisrikoksiin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 51 Taulukko 26. Eräiden viharikossyytteiden esitutkinnassa havaitut vihamotiivit Etninen tai kansallinen tausta Uskonto tai elämän- katsomus Seksuaalinen suuntautu- minen Vammai- suus YHTEENSÄ Syrjintä 16 0 0 1 17 Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 28 43 3 0 74 Henkirikos 1 0 0 0 1 YHTEENSÄ 45 43 3 1 92 Vaikka syytteessä ei olisi esitetty rangaistuksen koventamisvaatimusta RL 6:5.4:n pe- rusteella, voi siihen liittyä vihamotiivi. Koventamisvaatimus voidaan nostaa esille vasta käräjäoikeuden istunnossa. Päätöksen siitä, onko jokin rikos nimenomaan viharikos, tekee tuomioistuin sille toimitetun näytön perusteella. Jos rikosprosessi toimii, vastaa oikeuden päätös rikostapauksen todellista kulkua eli ilmentää ns. aineellista totuutta. Viharikosten kannalta tämä edellyttää, että tieto mahdollisesta vihamotiivista välittyy ilmoituksen tekijältä tutkintaan, siitä syyttäjälle ja edelleen tuomioistuimeen. Miten motiivi etenee poliisilta syyttäjälle? Tieto mahdollisesta vihamotiivista välittyy syyttäjälle vähintään yhdellä seuraavista ta- voista: 1) esitutkintayhteistyön velvoittamana ilmoituksena viharikoksesta, 2) esitutkin- tapöytäkirjasta, jos rikosepäily lähtee syyteharkintaan tai 3) poliisin käyttämästä viha- rikosluokittelusta, joka välittyy sähköisesti poliisin järjestelmästä syyttäjälle. Jos poliisi ei tunnista mahdollista vihamotiivia, jäävät nämä kaikki kanavat käyttämättä. 3.3.1 Esitutkintayhteistyö ja ilmoitus syyttäjälle Poliisi on Suomessa esitutkintaviranomainen. Silti myös syyttäjällä on oikeus antaa määräyksiä esitutkinnasta. Esitutkintalain 5. luvun 2. §:n mukaan poliisin ”on syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta tai suoritettava esitutkintatoimenpide. Esitutkintavi- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 52 ranomaisen on muutenkin noudatettava syyttäjän määräyksiä, joilla pyritään turvaa- maan asian selvittäminen.” Tämä tarkoittaa, että poliisi ei yksin päätä, milloin on syytä epäillä rikosta ja milloin ei, vaan se tehdään yhteistyössä. Esitutkintalaissa säädetään myös tästä yhteistyöstä. Lain mukaan poliisin on ilmoitet- tava syyttäjälle rikoksista, jotka poliisi ja syyttäjä ovat yhdessä päättäneet kuuluvan ilmoitusvelvollisuuden piiriin. (ETL 5:1; 5:3.) Ilmoittamisvelvoite koskee kaikkia rikok- sia, joiden vähimmäisrangaistukseksi on määrätty neljä kuukautta vankeutta. Se kos- kee myös kaikkia tyypiltään uusia tai harvinaisia rikoksia tai sellaisia, joihin liittyy har- kinnanvaraisia oikeudellisia kysymyksiä. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös valtakun- nansyyttäjän syyteoikeuden alaan kuuluvia rikoksia sekä kaikkia viharikoksia. Ilmoi- tusvelvoitteen piiriin kuuluvat rikokset on listattu Poliisihallituksen ohjeessa (Poliisihal- litus 19.12.2018). Ilmoitus syyttäjälle tehdään poliisiasiain tietojärjestelmässä. Jos il- moituksen tarve on epäselvä, voi poliisi tiedustella asiaa syyttäjältä ennen muodolli- sen ilmoituksen tekemistä (VKS 2013, 12). Nyttemmin kumotun vanhan esitutkintalain 15. §:n mukaan poliisin ei tarvinnut ilmoit- taa syyttäjälle yksinkertaisesta rikosasiasta (ETL 30.4 1987/449). Hallituksen esityk- sen mukaan tällaisia ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jääviä yksinkertaisia rikosasi- oita saattoivat olla esimerkiksi varkaus, vahingonteko, rattijuopumus ja pahoinpitely (HE 82/1995 vp; Kolehmainen 2009, 134). Nykyisestä laista maininta on poistettu. Maininnan puuttuminen ei merkitse, että poliisin ja syyttäjän olisi tarkoituksenmukaista käsitellä kaikki rikosasiat yhteistyössä. Raportissa, joka käsittelee uuden esitutkinta- lain edellyttämää esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän työryhmätyöskentelyä, tode- taan, että suurin osa niin sanotuista päivittäisrikoksista jää ilmoittamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Ne ovat niin selkeitä ja yksinkertaisia, että asiakohtaiselle yhteistyölle ei ole aina tarvetta. Tällaisia selviä ja yksinkertaisia rikoksia voivat raportin mukaan olla varkaudet, näpistykset, ajoneuvojen käyttörikokset, vahingonteot ja pahoinpitelyt. (VKS 2013, 12.) Toisaalta juuri tavanomaisiin rikoksiin, joiden tutkinnassa yhteistyö on vähäisessä roolissa, liittyy rikosprosessin taloudellisuutta heikentävää laadun epäta- saisuutta (Tolvanen 2020, 40). Viharikosepäilyistä yleisimpiä ovat pahoinpitelyrikokset. Jos siis poliisi ei tunnista pa- hoinpitelyn tai muun yksinkertaisen päivittäisrikoksen taustalla olevaa vihamotiivia, sitä ei todennäköisesti ilmoiteta syyttäjälle muustakaan syystä. Viharikoksissa esitut- kintayhteistyö voisi todennäköisesti parantaa rikostutkinnan laatua koventamisperus- teen käytön edellyttämän todistusaineiston kannalta. Se ei onnistu, jos rikosta ei en- nen tutkinnan aloittamista tunnisteta mahdolliseksi viharikokseksi. Poliisihallituksen ohjeen mukaan viharikoksista on ilmoitettava syyttäjälle mahdollisimman pian esitut- kinnan käynnistämisen jälkeen. Vastuu ilmoitusmenettelyn toimivuudesta on sekä esi- tutkintaviranomaisella että syyttäjälaitoksen henkilöstöllä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 53 Ennakkoilmoituksen kannalta oman lukunsa muodostavat eräät sananvapausrikokset, joissa rikoksen tunnistaminen ilmoitusvelvoitteen piiriin kuuluvaksi ei ole samalla ta- valla ongelmallista kuin muissa viharikoksissa. Esitutkintaviranomaisen on tehtävä il- moitus valtakunnansyyttäjälle (VKS) joukkoviestinnän käyttöön liittyvistä sananva- pausrikoksista. Sananvapauslain 24. §:n 1. momentin mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta silloin, kun virallisen syytteen alainen rikos perustuu julkaistun viestin sisältöön. Sananvapauslain tarkoittama joukkoviestintä viittaa television, radion, internetin tai painotuotteen välityksellä tapahtuvaan viestintään, jonka yleisö on vapaasti valikoi- tuva. Henkilökohtaiset viestit samoin kuin ilman viestintävälinettä tapahtuva viestintä esimerkiksi puhetilaisuudessa rajautuvat säädöksen ulkopuolelle. Sananvapausrikos on määritelmällisesti julkaistun viestin sisältöön perustuva virallisen syytteen alainen rikos. Sananvapausrikoksiin voivat kuulua esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkausrikokset. (Kolehmainen 2009, 67−69, 81.) Poliisin ja syyttäjän välisen yhteistyön tavoitteena on jo esitutkinnan aikana varmistaa, että syyttäjän oikeudessa käyttämä aineisto on huolellisesti valmisteltu. Esitutkintayh- teistyö jakaa rikostutkinnan jonkinlaiseen portinvartijarooliin liittyvää valtaa ja vastuuta poliisin ja syyttäjälaitoksen välillä. Lisäksi esitutkintayhteistyö vahvistaa rikostutkinnan juridista asiantuntemusta. Se myös merkitsee eräänlaista kaksinkertaista laaduntar- kastusta syyttäjän ja poliisin välillä, ainakin jos yhteistyö toimii. (VKS 2013.) Tässä raportissa ei ole mahdollista tarkastella, kuinka usein poliisi on ilmoittanut syyt- täjälle viharikokseksi luokittelemistaan rikosepäilyistä tai viharikollisuudeksi luokitel- lusta rikollisuudesta. Kysymys on oleellinen myös muiden ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien rikostyyppien osalta. Viharikoksia koskevissa ilmoituksissa ongelma syntyy juuri siitä, tunnistetaanko niitä viharikoksiksi. Sama ongelma ei päde kiihottamisrikoksiin. Selvityksen aineistossa kiihottaminen kansanryhmää vastaan näyttää yleensä laadukkaasti tutkitulta. Kaikissa sitä koske- neissa rikosilmoituksissa rikostutkijat olivat kysyneet rikoksesta epäilyltä hänen motii- veistaan ja siitä, mitä hän teollaan pyrki saavuttamaan. Johtavassa asemassa toimi- neen rikostutkijan mukaan heillä oli muistilistana käytössään jonkinlainen kysymys- runko, jota oli muokattu tutkijoiden keskinäisissä keskusteluissa sekä syyttäjän kanssa käydyissä keskusteluissa tehtyjen havaintojen pohjalta. Esitutkintapöytäkirjojen laatu ja rikostutkijan selonteko kertovat erityisestä panostuk- sesta tutkinnan suunnitteluun ja toteuttamiseen kiihottamisrikoksissa. Se antaa aiheen kysyä, missä määrin laatu johtuu nimenomaan näiden rikosten rikosprosessuaaliseen käsittelyyn liittyvistä erityispiirteistä: valtakunnansyyttäjävetoisesta syyteharkinnasta ja OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, SELVITYKSIÄ JA OHJEITA 2021:18 54 tutkinnan keskittämisestä kiihottamisrikoksiin erikoistuneille tutkijoille. Kysymystä si- vuttiin oikeusministeriön LEAN-hankkeen raportissa. Sen mukaan rikosprosessin suju- vuutta v