Opetusministeriö Undervisningsministeriet Aikuiskoulutuksen vuosikirja Tilastotietoja aikuisten opiskelusta 2003 Opetusministeriön julkaisuja 2005:20 Ulla Rönnberg (toim.) A ikuiskoulutuksen vuosikirja Tilastotietoja aikuisten opiskelusta 2003 Julkaisumyynti / Bokförsäljning Yliopistopaino / Universitetstryckeriet PL 4 / PB 4 (Vuorikatu 3 / Berggatan 3) 00014 Helsingin Yliopisto / Helsingfors Universitet puhelin / telefon (09) 7010 2363 faksi / fax (09) 7010 2374 books@yopaino.helsinki.fi www.yliopistopaino.helsinki.fi ISBN 952-442-931-4 (nid.) ISBN 952-442-932-2 (PDF) ISSN 1458-8110 Aikuiskoulutuksen vuosikirja Tilastotietoja aikuisten opiskelusta 2003 Opetusministeriön julkaisuja 2005:20 Ulla Rönnberg (toim.) Opetusministeriö • Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto • 2005 Undervisningsministeriet • Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen • 2005 Opetusministeriö / Undervisningsministeriet Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto / Utbildnings- och forskningspolitiska avdelningen PL / PB 29 00023 Valtioneuvosto / Statsrådet http://www.minedu.fi http://www.minedu.fi/julkaisut/index.fi Taitto / Ombrytning: Teija Metsänperä, opetusministeriö / undervisningsministeriet Yliopistopaino / Universitetstryckeriet, 2005 ISBN 952-442-931-4 (nid./htf) ISBN 952-442-932-2 (PDF) ISSN 1458-8110 Opetusministeriön julkaisuja / Undervisningsministeriets publikationer 2005:20 Esipuhe Aikuiskoulutuksen tilastollinen vuosikirja on nyt laadittu opetusministeriön ja Opetus- hallituksen yhteistyönä toista kertaa. Ensimmäisen kirjan vastaanotto on ollut hyvää ja saadun palautteen perusteella kirja on tullut tarpeeseen. Vahvistuvan globalisaation, toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten sekä aikuiskoulutuksen tasa-arvoa ja vaikut- tavuutta koskevien tavoitteiden vuoksi aikuisten opiskelun määrällinen seuranta on aiempaakin tärkeämpää. Työelämän nopea muutos edellyttää osaamisen jatkuvaa päivittämistä ja uusien toiminta- mallien omaksumista. Valtiovalta onkin asettanut tavoitteeksi, että vähintään 60 prosenttia aikuisväestöstä osallistuisi koulutukseen vuonna 2008. Tällä hetkellä osuus on noin 54 prosenttia. Toisaalta hallitus on muun muassa haastavan väestökehityksen takia asettanut tavoitteita työllisyysasteen nostamiselle. Samanaikainen aikuisten koulutukseen osallistu- misen kasvattaminen ja työllisyysasteen nostaminen edellyttävät koulutuksen suunnittele- mista siten, että se soveltuu nykyistä paremmin työssä käyvän väestön tarpeisiin. Kattava ja laadukas määrällinen seuranta luo hyvän pohjan aikuiskoulutusjärjestelmän toimivuuden arvioinnille. Työelämän muutos ei ole ainoa aikuisten opiskelulle haasteita asettava kehityskulku. Väestön ikääntyminen vaikuttaa paitsi työvoiman määrään myös ikääntyvän väestön opinnollisten palveluiden tarpeen kasvuun. Yhä useammat elävät terveinä ja aktiivisina yhä pidempään ja käyttävät siten kasvavassa määrin aikuiskoulutusta. Ikääntyvälle väestölle tärkeitä aikuiskoulutuspalveluja ovat erityisesti vapaatavoitteiset koulutukset. Tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen tilastoinnissa ollaan tätä kirjoittaessa tekemässä merkit- täviä kehittämistoimia. Jo vuodelta 2004 – siis seuraavaan tilastokirjaan – on käytettävissä nykyistä huomattavasti tarkemmat tilastotiedot muun muassa vapaasta sivistystyöstä. Kirjan perustaulut ovat samanlaisia kuin edellisessä julkaisussa. Näin on haluttu turvata se, että jatkuvuus ja vertailtavuus säilyvät. Myös keskeiset määrittelyt ovat samat. Uusina tilastoina esitetään keskeisiä tietoja neuvontajärjestöistä sekä aluetiedot tutkintotavoitteiseen koulutukseen osallistuvista. Yksi kirjan tehtävistä on nostaa esiin aikuiskoulutuspolitiikan kannalta relevantteja teemoja. Viime vuonna kirjan alussa esiteltiin koko väestön koulutukseen osallistumista. Tänä vuonna teemana on tasa-arvo aikuiskoulutuksessa. Kirjan lukuna kaksi julkaistaankin kaksi artikkelia, jotka tarkastelevat osallistumisen tasa-arvoa hiukan erilaisista näkökulmista. Professori Ari Antikaisen artikkeli keskittyy aikuiskoulutukseen osallistumisen erojen syihin. Opetusneuvos Jorma Aholan artikkeli puolestaan esittelee vailla toisen asteen koulutusta olevan aikuisväestön koulutustason kohottamisohjelman (Noste) taustoja ja toimeenpanoa. Kuten edellisessäkin julkaisussa myös tämän valmistelutyöstä ja toimittamisesta on vastannut ylitarkastaja Ulla Rönnberg Opetushallituksesta. Toimittajan työtä tukemassa on ollut keskeisistä asiantuntijatahoista koostuva ohjausryhmä. Ryhmän puheenjohtajana toimii suunnittelija Ville Heinonen opetusministeriöstä ja jäseninä ylitarkastaja Aki Tornberg, ylitarkastaja Jukka Lehtinen, ylitarkastaja Tarmo Mykkänen ja ylitarkastaja Iiris Patosalmi opetusministeriöstä, yli-insinööri Raili Laasonen ja suunnittelija Seija Bonde-Jensen Opetushallituksesta sekä yliaktuaari Reija Vento ja erikoistutkija Irja Blomqvist Tilasto- keskuksesta. Opetusministeriössä 2.6.2005 Marita Savola Ville Heinonen Aikuiskoulutusyksikön johtaja Ohjausryhmän puheenjohtaja Sisältö Julkaisun rakenne ja tietojen määrittely 12 1 Aikuiskoulutuksen määrittelyä 16 1.1 Aikuiskoulutuksen kansainvälisiä määrittelyitä 17 1.2 Aikuiskoulutusmuodot 17 1.2.1 Aikuiskoulutuksen yleiset organisointimuodot 17 1.3 Aikuiskoulutus eri koulutusasteilla 18 1.3.1 Toisen asteen yleissivistävä ja ammatillinen aikuiskoulutus sekä vapaa sivistystyö 18 1.3.2 Aikuiskoulutus korkea-asteen koulutuksessa 19 1.4 Määrittelyistä seuraavia ratkaisuja tässä julkaisussa 19 2 Aikuiskoulutuksessa ajankohtaisia teemoja 22 2.1 Aikuiskoulutukseen osallistumisen erojen syyt 23 2.1.1 Aikuiskoulutukseen osallistumisen tutkimus ja teoria 23 2.1.2 Taloudelliset mahdollisuudet ja pakot 25 2.1.3 Koulutuskokemukset ja oppijaidentiteetit 25 2.1.4 Työelämän kokemukset ja ammatti-identiteetit 27 2.1.5 Sosiaalinen sukupuoli 28 2.1.6 Matalaan koulutukseen ja osallistumattomuuteen valikoituminen 29 2.1.7 Loppupäätelmä 29 2.2 NOSTE-ohjelma 2003–2007 33 2.2.1 Alkusysäyksenä parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän muistio 33 2.2.2 Ohjelman sisällön täsmentyminen laaja-alaisessa työryhmässä 33 2.2.3 Ohjelman käynnistyminen 34 2.2.4 Ohjelman tähänastinen toteutuminen 34 3 Aikuisväestön koulutusrakenne 36 3.1 Väestön ikärakenne 36 3.2 Väestön koulutustaso 36 3.3 Aikuiskoulutusta antavat oppilaitokset 40 3.4 Aikuiskoulutukseen osallistuminen ja annetut opetustunnit 40 4 Aikuisten osallistuminen opetushallinnon alaiseen koulutukseen 44 4.1 Lukiokoulutuksen opiskelijat 46 4.1.1 Ylioppilastutkinnon suorittaneet 50 6 4.2 Ammatillisen toisen asteen koulutuksen opiskelijat 52 4.2.1 Opetussuunnitelmaperusteisen ja näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat 52 4.2.2 Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat 52 4.2.3 Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat 55 4.2.4 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat 60 4.2.5 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat 65 4.2.6 Oppisopimuskoulutus 69 4.2.6.1 Ammatillisen peruskoulutuksen oppisopimusopiskelijat 71 4.2.6.2 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen oppisopimusopiskelijat 73 4.2.6.3 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen oppisopimusopiskelijat 79 4.2.7 Suoritetut näyttötutkinnot 84 4.2.7.1 Näyttötutkintoina suoritetut ammatilliset perustutkinnot 84 4.2.7.2 Ammattitutkinnot 84 4.2.7.3 Erikoisammattitutkinnot 90 4.2.8 Näyttötutkintotilaisuuksiin osallistuneet 93 4.3 Korkeakouluopiskelijat 96 4.3.1 Ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat 96 4.3.2 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat 96 4.3.2.1 Nuorten koulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat 103 4.3.3 Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot 106 4.3.4 Ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtamaton koulutus 106 4.3.5 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet 106 4.3.6 Yliopistojen alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja suorittavat opiskelijat 109 4.3.7 Yliopistojen tutkintoon johtamaton koulutus ja avoimen yliopiston väylän kautta opiskelupaikan saaneet 114 5 Vapaan sivistystyön oppilaitosten koulutus 118 6 Neuvontajärjestöt 120 6.1 Aikuisten osallistuminen neuvontajärjestöjen tarjoamaan koulutukseen ja neuvontatilaisuuksiin 120 7 Aikuisille tarkoitetut kielitutkinnot 122 7.1 Yleiset kielitutkinnot 122 7.2 Valtionhallinnon kielitutkinnot 124 8 Aikuiskoulutuksen rahoitus ja rahoitusmuodot 126 8.1 Omaehtoisen aikuiskoulutuksen rahoitus 126 8.2 Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen rahoitus 130 8.3 Aikuisten koulutus yrityksissä ja julkisyhteisöissä 130 Lähteet 131 Liitetaulukot 132 7 Julkaisun tekstiosuuden taulukot Taulukko 1 Osallistuminen aikuiskoulutukseen (%) peruskoulutuksen mukaan, 18–64 -vuotiaat Taulukko 2 18–64 -vuotiaiden aikuiskoulutukseen osallistuminen vuosina 1980, 1990, 1995 ja 2000 (%) Taulukko 3 Asennoituminen kouluttamattomien työnsaantiin ja sosio-ekonominen asema (%) Taulukko 4 Aikuiskoulutukseen osallistuminen ja työttömyysjaksojen kesto Taulukko 5 Sosio-ekonomisten ominaispiirteiden jakautuminen: 18–64 -vuotias väestö, enintään perusasteen tutkinnon suorittaneet ja ei koskaan aikuiskoulutukseen osallistuneet (%) Taulukko 6 Väestön määrä vuonna 2003 ja ennusteet vuosille 2010, 2015 ja 2020 Taulukko 7 Oppilaitokset, joilla on mahdollisuus järjestää opetushallinnon alaista aikuiskoulutusta vuonna 2005 Taulukko 8 Osallistumistapausten määrä ja opetustunnit koulutustyypin mukaan vuonna 2003 Taulukko 9 Osallistumistapausten määrä ja opetustunnit oppilaitostyypin mukaan vuonna 2003 Taulukko 10 Aikuisten lukiokoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 11 Aikuisten lukiokoulutuksen uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 12 Aikuisten lukiokoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 13 Aikuisten lukiokoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja oppilaitostyypin mukaan vuonna 2003 Taulukko 14 Aikuisten lukiokoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja opiskelumaakunnan mukaan vuonna 2003 Taulukko 15 Ylioppilastutkinnon suorittaneet vuonna 2003 Taulukko 16 Opetussuunnitelmaperusteisen ja näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen kaikki opiskelijat vuosina 1999–2003 Taulukko 17 Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 18 Opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 19 Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 20 Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 21 Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 22 Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusaloittain vuonna 2003 Taulukko 23 Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja oppilaitostyypin mukaan vuonna 2003 8 Taulukko 24 Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja opiskelumaakunnan mukaan vuonna 2003 Taulukko 25 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 26 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 27 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 28 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusalan mukaan vuonna 2003 Taulukko 29 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja oppilaitostyypin mukaan vuonna 2003 Taulukko 30 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja opiskelumaakunnan mukaan vuonna 2003 Taulukko 31 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 32 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 33 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 34 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusalan mukaan vuonna 2003 Taulukko 35 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja oppilaitostyypin mukaan vuonna 2003 Taulukko 36 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja opiskelumaakunnan mukaan vuonna 2003 Taulukko 37 Ammatillisen peruskoulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 38 Ammatillisen peruskoulutuksen uudet oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 39 Ammatillisen peruskoulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 40 Ammatillisen peruskoulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusalan mukaan vuonna 2003 Taulukko 41 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 42 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen uudet oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 43 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 44 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusalan mukaan vuonna 2003 9 Taulukko 45 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja opiskelumaakunnan mukaan vuonna 2003 Taulukko 46 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 47 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen uudet oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 48 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 49 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusaloittain vuonna 2003 Taulukko 50 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat ikäryhmittäin ja opiskelumaakunnan mukaan vuonna 2003 Taulukko 51 Näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon suorittaneet opiskelijat koulutusaloittain ja ikäryhmittäin vuonna 2003 Taulukko 52 Näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003, ei sisällä oppisopimuskoulutusta Taulukko 53 Näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003, oppisopimuskoulutus Taulukko 54 Ammattitutkinnon suorittaneet opiskelijat koulutusaloittain ja ikäryhmittäin vuonna 2003 Taulukko 55 Ammattitutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003, ei sisällä oppisopimuskoulutusta Taulukko 56 Ammattitutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003, oppisopimuskoulutus Taulukko 57 Erikoisammattitutkinnon suorittaneet opiskelijat koulutusaloittain ja ikäryhmittäin vuonna 2003 Taulukko 58 Erikoisammattitutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003, ei sisällä oppisopimuskoulutusta Taulukko 59 Erikoisammattitutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003, oppisopimuskoulutus Taulukko 60 Näyttötutkintotilaisuuksiin osallistuneet ja tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaneet koulutusaloittain vuonna 2004 Taulukko 61 Näyttötutkintotilaisuuksiin osallistuneet ja tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaneet tutkintotyypin mukaan vuonna 2004 Taulukko 62 Näyttötutkinnon ilman valmistavaa koulutusta suorittaneet koulutusaloittain vuonna 2003 Taulukko 63 Kaikki ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat vuosina 1999–2003 Taulukko 64 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 65 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 66 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 67 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusaloittain vuonna 2003 10 Taulukko 68 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja opiskelumaakunnan mukaan vuonna 2003 Taulukko 69 Nuorten koulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 70 Nuorten koulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 71 Nuorten koulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 72 Nuorten koulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusaloittain vuonna 2003 Taulukko 73 Nuorten koulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja opiskelumaakunnan mukaan vuonna 2003 Taulukko 74 Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoihin hakeneet, uudet opiskelijat ja kaikki opiskelijat koulutusaloittain vuonna 2003 Taulukko 75 Ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ja avoin ammattikorkeakouluopetus koulutusaloittain vuonna 2003 Taulukko 76 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet iän ja koulutusalan mukaan vuonna 2003 Taulukko 77 Yliopistojen alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan vuosina 1999–2003 Taulukko 78 Yliopistojen alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 79 Yliopistojen kaikki alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutustaustan mukaan vuonna 2003 Taulukko 80 Yliopistojen alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat uudet opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusaloittain vuonna 2003 Taulukko 81 Yliopistojen alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin ja koulutusaloittain vuonna 2003 Taulukko 82 Kaikki alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat yliopistoittain ja ikäryhmittäin vuonna 2003 Taulukko 83 Avoimen yliopiston opiskelijat yliopistoittain vuosina 2003 ja 2004 Taulukko 84 Ikäihmisten yliopiston opiskelijat yliopistoittain vuosina 2003 ja 2004 Taulukko 85 Avoimen yliopiston väylän kautta opiskelupaikan vastaanottaneet yliopistoittain vuosina 2003 ja 2004 Taulukko 86 Yliopistojen tarjoamaan täydennyskoulutukseen ja erikoistumisopintoihin osallistuneet opiskelijat vuosina 2003 ja 2004 Taulukko 87 Vapaan sivistystyön oppilaitosten opetukseen osallistuneet (osallistumistapaukset) koulutustyypin mukaan vuonna 2003 Taulukko 88 Vapaan sivistystyön oppilaitosten opetustunnit koulutustyypin mukaan vuonna 2003 Taulukko 89 Neuvontajärjestöjen järjestämä koulutus ja neuvontatoiminta vuonna 2003 Taulukko 90 Vuosina 2000-2004 suoritetut yleiset kielitutkinnot kielittäin ja tasoittain Taulukko 91 Valtionhallinnon kielitutkintojen suoritukset vuosina 2002–2004 11 Taulukko 92 Aikuiskoulutuksen rahoitus opetusministeriön hallinnonalalla, talousarvio 2005 Taulukko 93 Valtionosuuspohjan mukaiset kustannukset ja suoritteet koulutusmuodoittain vuonna 2003 Taulukko 94 Vuoden 2005 yksikköhinnat koulutusmuodoittain Taulukko 95 Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen rahoitus, talousarvio 2005 Julkaisun kuviot Kuvio 1 Koulutusmahdollisuuksien mallit Kuvio 2 Tutkinnon suorittaneiden määrä korkeimman suoritetun tutkinnon mukaan 15 vuotta täyttäneestä väestöstä vuonna 2003 Kuvio 3 Ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 4 Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 5 Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 6 Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrä ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 7 Aikuisten lukiokoulutuksen opiskelijat vuosina 1999–2003 Kuvio 8 Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijoiden osuus kaikista perustutkintoa suorittavista opiskelijoista vuosina 1999–2003 Kuvio 9 Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat vuosina 1999–2003 Kuvio 10 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat vuosina 1999–2003 Kuvio 11 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat vuosina 1999–2003 Kuvio 12 Ammatillisen peruskoulutuksen kaikki oppisopimusopiskelijat vuosina 1999–2003 Kuvio 13 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen oppisopimusopiskelijat vuosina 1999–2003 Kuvio 14 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen oppisopimusopiskelijat vuosina 1999–2003 Kuvio 15 Näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 16 Ammattitutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 17 Erikoisammattitutkinnon suorittaneet opiskelijat ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 18 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden määrä vuosina 1999–2003 Kuvio 19 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat uudet opiskelijat ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 20 Aikuiskoulutuksena ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat kaikki opiskelijat ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 21 Yliopistojen alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat uudet opiskelijat ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 22 Yliopistojen kaikki alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat ikäryhmittäin vuonna 2003 Kuvio 23 Yleisen kielitutkinnon suorittaneet vuosina 1994–2004 12 Julkaisun rakenne ja tietojen määrittely lukuja myös sellaisesta aikuisten opiskelusta, joka ei tapahdu erityisesti aikuisia varten suunnitellussa ja organisoidussa koulutuksessa rajoittuen kuitenkin opetushallinnon alaiseen koulutukseen. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen henkilöpohjaisia tiedon- keruita, joiden perusteella kuvataan aikuisten koulu- tukseen osallistumista tiettyjen taustamuuttujien mukaan. Luvussa kuvataan myös suoritettuja tutkin- toja. Kaikki opiskelijatiedot esitetään ikäryhmittäin. Viidennessä luvussa tehdään katsaus vapaan sivis- tystyön koulutukseen. Tiedot pohjautuvat Tilasto- keskuksen kalenterivuotta koskevaan tiedonkeruu- seen, jossa ei kerätä henkilötason tietoja vaan koulu- tukseen osallistumista. Kuudennessa luvussa esitellään valtiontukea saavien neuvontajärjestöjen järjestämää koulutusta. Seitsemännessä luvussa kuvataan aikuisille tarkoi- tettuja kielitutkintoja. Kahdeksannessa luvussa kuvataan aikuiskoulutuk- sen rahoitusta. Luku neljä poikkeaa muissa luvuissa esitetyistä tiedoista siten, että siinä kuvataan vain opetushallin- non alaista koulutusta. Muihin aineistoihin sisältyy myös muiden hallinnonalojen järjestämä aikuis- koulutus, Ahvenanmaan maakunta mukaan lukien. Julkaisun tavoitteena on tilastotietojen avulla kuvata aikuiskoulutuksen koulutustarjontaa, oppilaitoksissa tapahtuvaa aikuisten opiskelua sekä aikuiskoulu- tuksen rahoitusta. Julkaisun toivotaan palvelevan opetushallinnon päätöksenteon, alan tutkijoiden ja muiden aikuiskoulutuksesta kiinnostuneiden tarpeita. Julkaisun ensimmäisessä luvussa määritellään aikuiskoulutuksen ja aikuisten koulutukseen osallis- tumisen käsitteitä ja niistä seuraavia ratkaisuja tässä julkaisussa. Toisessa luvussa pohditaan aikuiskoulutukseen osallistumista ja osallistumisen erojen syitä. Luvussa kuvataan myös Noste -ohjelman käynnistymistä, toteuttamista ja sen tähänastista toteutumista. Kolmannessa luvussa tehdään yleiskatsaus koko vä- estön ikä- ja koulutusrakenteeseen. Luvussa esitel- lään myös aikuiskoulutusta tarjoavien oppilaitosten määrä sekä aikuiskoulutuksen kokonaismäärä annet- tuina opetustunteina ja koulutukseen osallistu- misina. Tiedot pohjautuvat Tilastokeskuksen eri rekistereistä kokoamiin tietoihin ja ne ovat kalente- rivuoden tietoja. Julkaisun neljännessä luvussa tarkastellaan opiske- lijamääriä sekä aikuisille tarkoitetussa koulutuksessa että myös aikuisikäisenä. Siinä esitetään tunnus- Aikuiskoulutuksen vuosikirja 13 1 Yliopistojen tiedot perustuvat KOTA-tietokannan tietoihin ja kesäyliopistojen tiedot Suomen Kesäyliopistot ry:n toimittamiin tietoihin. Tietojen määrittelyt ja tietolähteet Luku 3. Aikuiskoulutuksen tarjonta ja volyymi Tiedot tarjotuista opetustunneista ja aikuiskoulu- tukseen osallistumisesta perustuvat Tilastokeskuksen vuosittaiseen tiedonkeruuseen1. Tiedot ovat kalente- rivuoden 2003 tietoja. Tämä tiedonkeruu ei ole henkilöpohjainen eli henkilö, joka osallistuu useampaan koulutukseen kirjautuu niin sanotuksi osallistumistapaukseksi yhtä monta kertaa kuin hän on koulutuksiin osallistunut. Osallistumistapausten lukumäärä on siten suurempi kuin opiskelijoiden määrä. Aikuiskoulutuksella tarkoitetaan tässä vähin- tään kuusi tuntia kestävää koulutusta, joka on tar- koitettu aikuisille. Luku 4. Aikuisten osallistuminen koulutukseen ja aikuisten opiskelu Lukiokoulutuksen, toisen asteen ammatillisen kou- lutuksen, ammattikorkeakoulutuksen ja yliopisto- koulutuksen uusien opiskelijoiden, opiskelijoiden ja tutkinnon suorittaneiden tilastot perustuvat Tilasto- keskuksen oppilaitoksilta keräämiin henkilöpohjai- siin tietoihin. Tilastoissa on mukana vain tutkinto- tavoitteinen opetushallinnon alainen koulutus. Opiskelijat Lukiokoulutus Lukiokoulutuksen opiskelijoilla tarkoitetaan lukio- koulutuksessa poikkileikkausajankohtana 20.9.2003 oppilaitoksissa kirjoilla olleita opiskelijoita, jotka opiskelivat lukion koko oppimäärää tai vastaavaa koulutusta. Uusilla opiskelijoilla tarkoitetaan 20.9.2003 opiskelemassa olleita, jotka olivat tulleet kirjoille kyseiseen oppilaitokseen 1.1.–20.9.2003. Tilastoihin eivät sisälly ainevalintaopiskelijat eivätkä Ahvenanmaan opiskelijat. Toisen asteen ammatillinen koulutus, oppilaitosmuotoinen Oppilaitosmuotoisen toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla tarkoitetaan poikkileik- kausajankohtana 20.9.2003 oppilaitoksissa kirjoilla olleita opiskelijoita. Uusilla opiskelijoilla tarkoite- taan 20.9.2003 opiskelemassa olleita, jotka olivat tulleet kirjoille kyseisen oppilaitoksen tiettyyn kou- lutukseen 1.1.-20.9.2003. Tilastoihin eivät sisälly työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen opiskelijat, palo-, poliisi- ja vartiointialojen opiskelijat, Vankeinhoidon koulutuskeskuksen opiskelijat, teoriajaksolla oppilaitoksessa olleet oppisopimus- opiskelijat eivätkä Ahvenanmaan opiskelijat. Erityisesti on huomattava, että ammatillisessa lisäkoulutuksessa (ammatti- ja erikoisammatti- tutkintoon valmistava koulutus) poikkileikkausajan- kohdalta kerättävä tieto ei kata kaikkia ammatilli- seen lisäkoulutukseen osallistuvia. Tämä johtuu ammatillisen lisäkoulutuksen luonteesta verrattain lyhyenä koulutuksena. Koulutuksen kestäessä alle vuoden kaikki osallistujat eivät ole paikalla 20.9., joten he jäävät henkilöpohjaisen tiedonkeruun ulko- puolelle. Julkaisussa esitettävät oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen luvut ovatkin tämän takia todellisuutta pienemmät. Toisen asteen ammatillinen koulutus, oppisopimus Oppisopimusopiskelijoilla tarkoitetaan kalenteri- vuoden 2003 aikana oppisopimuskoulutukseen osallistuneita. Uusilla opiskelijoilla tarkoitetaan sel- laisia oppisopimuskoulutukseen osallistuneita, jotka solmivat oppisopimuksen vuonna 2003. Tilastoihin eivät sisälly Ahvenanmaan oppisopimusopiskelijat. Verrattaessa oppilaitosmuotoisen ja oppisopi- musmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskeli- joita on huomattava, että oppilaitosmuotoisen koulutuksen osalta tiedot ovat poikkileikkausajan- kohdan tietoja, kun taas oppisopimuskoulutuksessa tiedot kattavat koko kalenterivuoden. 14 Ammattikorkeakoulutus Ammattikorkeakouluopiskelijoilla tarkoitetaan 20.9.2003 ammattikorkeakouluissa kirjoilla olleita opiskelijoita. Uusilla opiskelijoilla tarkoitetaan 20.9.2002 ammattikorkeakoulututkintoa opiskele- massa olleita 1.1.–20.9.2003 ensimmäistä kertaa kyseiseen tutkintoon kyseisessä ammattikorkeakou- lussa läsnä tai poissaolevaksi ilmoittautuneita. Tilas- tot eivät sisällä jatkotutkintojen opiskelijoita, Polii- siammattikorkeakoulun opiskelijoita eivätkä Ahve- nanmaan maakunnan opiskelijoita. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot ja tutkin- toon johtamaton ammattikorkeakouluopetus esite- tään erillisinä taulukkoina. Yliopistokoulutus Yliopisto-opiskelijoilla tarkoitetaan yliopistossa kirjoilla olleita opiskelijoita 20.9.2003. Uusilla opiskelijoilla tarkoitetaan pääsääntöisesti alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon aloittaneita, 20.9.2003 opiskelemassa olevia yliopiston kannalta uusia opiskelijoita. Tilastot eivät sisällä jatkotutkin- tojen opiskelijoita. Tutkintoon johtamaton yliopisto-opetus esitetään erillisinä taulukkoina. Tutkinnot Ylioppilastutkinnot Lukion koko oppimäärää suorittava voi osallistua ylioppilastutkintolautakunnan laatimaan ylioppilas- kokeeseen, jonka hyväksytty suorittaminen johtaa ylioppilastutkintoon. Tilastoissa ovat mukana myös kansainväliset ylioppilastutkinnot (IB-tutkinto, Reifeprüfung-tutkinto). Toisen asteen ammatillinen koulutus Toisen asteen ammatillisen koulutuksen tutkinnon voi suorittaa joko opetussuunnitelmaperusteisena tutkintona tai näyttötutkintona. Tässä osassa ovat mukana ainoastaan näyttötutkintoina suoritetut tutkinnot. Tutkintotiedot ovat kalenterivuoden 2003 tietoja. Näyttötutkinnon suorittaneisiin eivät sisälly työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena suo- ritetut tutkinnot, palo-, poliisi- ja vartiointialoilla suoritetut tutkinnot, Vankeinhoidon koulutus- keskuksessa suoritetut tutkinnot, eivätkä Ahvenan- maalla suoritetut tutkinnot. Näyttötutkintotilaisuuksiin osallistuneet Tiedot kuvaavat näyttötutkintotilaisuuksiin (amma- tillinen peruskoulutus, ammattitutkinnot ja erikoi- sammattitutkinnot) osallistuneita ja tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaneita kalenterivuodelta. Tiedot ovat ennakkotietoja vuodelta 2004 ja niissä ovat mukana myös muut kuin opetushallinnon alaisessa valmistavassa koulutuksessa olleet. Ammattikorkeakoulutus Julkaisussa esitellään aikuiskoulutuksena suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot, jotka ovat kalenteri- vuodelta 2003. Tilastoihin eivät sisälly Poliisi- ammattikorkeakoulussa suoritetut tutkinnot, jatko- tutkinnot eivätkä Ahvenanmaan maakunnassa suori- tetut tutkinnot. Opiskelijoiden ikä, koulutustausta ja maakunta Ikä on opiskelijan ikä tilastovuonna. Koulutus- taustan ryhmittelyssä opiskelija on sijoitettu aina korkeimman/tai viimeksi suoritetun tutkinnon mukaan ryhmiin. Esimerkiksi jos opiskelijalla on ammatillinen lisäkoulutus, hänellä ei ole sitä korkeampaa koulutusta, mutta alempaa voi kyllä olla. Tieto aikaisemmasta koulutuksesta on Tilasto- keskuksen tutkintorekisteristä. Maakunta on opiske- lijoiden opiskelumaakunta. Käytetyt luokitukset Koulutusten luokittelussa on käytetty vuoden 2003 opetushallinnon koulutusala- ja asteluokitusta. Oppilaitoksien luokittelussa on käytetty Tilasto- keskuksen oppilaitosrekisterin oppilaitostyyppi- luokitusta. 15 2 Yliopistojen tiedot perustuvat KOTA-tietokannan tietoihin ja kesäyliopistojen tiedot Suomen Kesäyliopistot ry:n toimittamiin tietoihin. Luku 5. Vapaa sivistystyö Tiedot vapaan sivistystyön oppilaitosten tarjoamasta koulutuksesta perustuvat Tilastokeskuksen vuosittai- seen tiedonkeruuseen2. Tiedot ovat kalenterivuoden 2003 tietoja. Tämä tiedonkeruu ei ole henkilöpoh- jainen eli henkilö, joka osallistuu useampaan koulu- tukseen kirjautuu niin sanotuksi osallistumis- tapaukseksi yhtä monta kertaa kuin hän on koulu- tuksiin osallistunut. Osallistumistapausten luku- määrä on siten suurempi kuin opiskelijoiden määrä. Aikuiskoulutuksella tarkoitetaan tässä vähintään kuusi tuntia kestävää koulutusta, joka on tarkoitettu aikuisille. Vapaan sivistystyön osalta on huomattava, että näkökulmana ei ole vapaan sivistystyön tarjonta toimintamuotona, vaan vapaan sivistystyön oppilai- tosten tarjoama koulutus, joka siis käsittää runsaasti myös muuta kuin varsinaista vapaan sivistystyön toimintaa. Luku 6. Neuvontajärjestöt Julkaisussa esitellään valtionavustuksen piirissä olevat neuvontajärjestöt. Tiedot perustuvat neuvon- tajärjestöjen antamiin tietoihin. Luku 7. Kielitutkinnot Opetushallitus kerää henkilötason tiedot järjestä- miensä kielitutkintojen suorittajista. Luku 8. Rahoitus Rahoitustiedot perustuvat valtion talousarvioon, valtion työmarkkinalaitoksen tietoihin valtion hen- kilöstökoulutuksen rahoituksesta sekä Teollisuuden ja Työnantajain ja Palvelutyönantajien selvityksiin. Yksikköhinnat ja toteutuneet käyttökustannuk- set perustuvat Opetushallituksen ylläpitämän Valos -järjestelmän tietoihin. 16 1 Aikuiskoulutuksen määrittelyä Aikuiskoulutuksella tarkoitetaan aikuisia varten suunniteltua, organisoitua ja järjestettyä koulutusta. Aikuiskoulutukseen osallistujia ovat kaikki aikuisia varten suunniteltuun koulutukseen osallistuvat, iästä riippumatta. Muu kuin aikuiskoulutus on etupäässä nuorille tarkoitettua koulutusta. (Opetus- ministeriön muistio 8:2001.) Aikuisena opiskelu on laajempi käsite, kuin aikuiskoulutuksena tarjotussa koulutuksessa opiske- lu. Aikuisena voi opiskella nuorille tai aikuisille tarkoitetussa koulutuksessa, mutta myös itseohjau- tuvasti hyödyntämällä koulutusorganisaatioiden ulkopuolisia oppimisympäristöjä, kuten tietoverk- koja tai kirjastoja. Aikuisen opiskelun määrittelyssä voidaan apuna käyttää käsitteitä formaali-, nonformaali- ja infor- maali koulutus/oppiminen. Formaalilla koulutuk- sella tarkoitetaan koulutusorganisaation järjestämää, tutkintoon johtavaa koulutusta. Formaalissa järjes- telmässä opiskellaan yleensä päätoimisesti. Nonfor- maali koulutus on myös organisoitua, mutta se ei johda tutkintoon. Nonformaalia koulutusta järjeste- tään oppilaitosten lisäksi esimerkiksi työpaikoilla, kansalaisjärjestöissä tai harrastusryhmissä. Vapaan sivistystyön opinnot ovat enimmäkseen nonformaa- lia koulutusta. Koulutusorganisaatioiden ulkopuo- lella tapahtuvaa itseohjautuvaa oppimista kutsutaan informaaliksi oppimiseksi. Itseopiskelu voi olla tie- toista ja tavoitteellista tai toisen toiminnan ohessa satunnaisesti tapahtunutta. Aikuiskoulutuksen vuosikirja 17 Koulutuspoliittista ajattelua on viimeisen vuosi- kymmenen ajan hallinnut elinikäisen oppimisen periaate. 2000-luvulla elinikäisen oppimisen käsit- teen rinnalla on alettu käyttää elämänlaajuisen oppimisen käsitettä. Elämänlaajuinen oppiminen pitää sisällään ihmisen oppimisen kaikkina ikä- kausina ja kaikissa ympäristöissä. Sen mukaisesti formaalin koulutuksen ohella on tunnustettava myös nonformaalin ja informaalin oppimisen merkitys niin työssä kuin arkielämässäkin. Tässä julkaisussa kuvataan koulutusorganisaatioi- den puitteissa järjestettyä koulutusta, joten infor- maali oppiminen jää tarkastelun ulkopuolelle. 1.1 Aikuiskoulutuksen kansainvälisiä määrittelyitä Aikuiskoulutuksen ja aikuisten opiskelun tarkka määrittely on ollut erityisen tarpeellista niissä kan- sainvälisissä yhteyksissä, joissa on tarvittu vertailu- kelpoista aineistoa aikuisten opiskelukäyttäytymi- sestä. Erityisesti OECD on laatinut useita aikuisten opiskelua koskevia kansainvälisesti vertailevia tutki- muksia, joista yksi merkittävistä on ollut yhdeksän OECD-maan aikuiskoulutuspolitiikkojen teematut- kinta. Tutkinnan loppuraportissa (OECD 2003) käydään läpi kaikkien tutkintaan osallistuneiden maiden määrittelyjä aikuisten opiskelusta. Suomen osalta todetaan, että aikuisopiskelun määrittely on aiemmin ollut sidoksissa koulutusta tarjoavaan instituutioon tai koulutuksen järjestämismuotoon. Viime aikoina määrittely on kuitenkin perustunut enemmän koulutukseen osallistujan henkilötasoisiin tekijöihin ja käsite määritelläänkin vähintään 25- vuotiaiden opiskeluksi. Julkaisussa esitetyt eri maiden määrittelyt ovat hyvin vaihtelevia perustuen toisinaan ikään (iän määrittelyssä hajonta maittain suuri) ja/tai koulu- tustaustaan ja toisinaan koulutustarjonnan muotoi- hin. Yleisesti omaksutun määrittelyn puuttuessa tutkinnassa vertailukelpoiseksi lähtökohdaksi on va- littu opiskelijan ominaisuuksiin perustuva määritte- ly: Aikuisopiskelija on henkilö, joka on iältään 25– 64 -vuotias, ja joka on tullut takaisin koulutusjär- jestelmän piiriin ensimmäisen koulutusvaiheensa jä- tettyään. Vuoden 2004 Education at a Glance:ssa (OECD 2004) otetaan aikuisopiskeluun laajempi näkö- kulma. Aikuisten opiskelua ei rajata koulutusmuo- don tai aiemman koulutuskäyttäytymisen mukaan, vaan tarkastellaan 25–64 -vuotiaiden opiskelua. Samaan tapaan laajasta määrittelystä lähtee kan- sainväliseen aikuisten lukutaitotutkimukseen perus- tuva Pohjoismainen aikuisten koulutukseen osallis- tumisen vertailu: Curious Minds (Tuijnman & Hellström 2001). Siinä lähtökohdaksi otetaan 25– 65 -vuotiaiden opiskelu missä tahansa järjestetyssä koulutuksessa viimeisen 12 kuukauden aikana. Tilastoissa käytetyt aikuiskoulutuksen- ja aikuis- opiskelun määrittelyt ovat useimmiten enemmän käytännön sanelemia ja aineistolähtöisiä kuin teo- reettisia. 1.2 Aikuiskoulutusmuodot Aikuiskoulutusta voidaan kuvata monesta eri näkö- kulmasta. Toimintamuotojen mukaan aikuiskoulu- tus jaetaan yleissivistävään ja ammatilliseen aikuis- koulutukseen, joissa molemmissa koulutus voi olla tutkintoon johtavaa tai ei tutkintoon johtavaa. Ammatillisen aikuiskoulutuksen tarkoituksena on ylläpitää ja kohottaa aikuisväestön ammatillista osaamista, sekä kehittää työelämää ja edistää työlli- syyttä. Yleissivistävän aikuiskoulutuksen tavoitteena on palvella aikuisväestön sivistystarvetta, tarjota mahdollisuuksia aikuisten omaehtoiselle oppimisel- le ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle. 1.2.1 Aikuiskoulutuksen yleiset organisointimuodot Organisointimuodoiltaan sekä sääntely- ja rahoitus- perusteiltaan aikuiskoulutus jaetaan kolmeen perus- muotoon: omaehtoiseen, työvoimapoliittiseen ja henkilöstökoulutukseen. Omaehtoisessa aikuiskoulutuksessa koulutukseen osallistumisen perustana on opiskelijan oma päätös. Opiskelumotiivit voivat olla opiskelijan omista tavoitteista riippuen hyvin erilaiset. Toiset tavoitte- 18 levat ammatillista kehittymistä toisten opiskellessa enemmän tai vähemmän harrastusluonteisesti. Omaehtoisen aikuisopiskelun rahoituksesta ja sään- telystä päävastuussa on opetushallinto, joskin myös koulutuksen järjestäjät ja osin myös opiskelijat itse ovat merkittäviä koulutuksen rahoittajia. Oma- ehtoisena aikuiskoulutuksena on tarjolla hyvin laaja koulutuskenttä aina perusopetuksesta korkea-asteel- le. Lisäksi tarjolla on laaja vapaan sivistystyön sektori. Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ensisijai- nen kohderyhmä ovat työttömät ja työttömyysuhan alaiset. Työvoimapoliittisen koulutuksen rahoituk- sesta vastaa työhallinto ja sen paikallisesta hankin- nasta pääsääntöisesti TE-keskukset. Opiskelupäätök- sen tekee useimmiten koulutukseen hakeutuva henkilö, joka saa koulutukseen hakeutumisessaan tukea työvoimaneuvojilta. Työvoimapoliittinen kou- lutus on osa aktiivista työvoimapolitiikkaa muodos- taen samalla osan ammatillista aikuiskoulutusjärjes- telmää (TM 2002, 14). Koulutuksen tavoitteena on parantaa opiskelijan ammatillisia valmiuksia siten, että tällä on paremmat mahdollisuudet työllistyä tai säilyttää nykyinen työpaikkansa. Samalla ediste- tään ammattitaitoisen työvoiman saantia. Työvoima- poliittisena aikuiskoulutuksena voidaan tarjota toi- sen asteen ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulu- tusta ja muutoin ammatillisia valmiuksia edistävää tai ammattiin valmentavaa ei-tutkintotavoitteista koulutusta. Vuoden 2003 alusta on opiskelijaryh- mälle ollut mahdollisuus tarjota tietyin edellytyksin myös tutkintoon johtavia korkeakouluopintoja työ- voimapoliittisena aikuiskoulutuksena. Ammattikor- keakoulututkinnon hankkimisen edellytyksenä on, että henkilö on aiemmin suorittanut vähintään opistoasteen tutkinnon. (1344/2002; 1295/2002.) Henkilöstökoulutuksessa aloitteen koulutukseen hakeutumisesta tekee tavallisesti työnantaja yhdessä työntekijän kanssa. Koulutuksen kustannuksista vas- taa pääasiassa työnantaja ja koulutuksen tavoitteet ovat usein ainakin osittain yritystaloudelliset tai tähtäävät muutoin organisaation toiminnan tehosta- miseen ja kehittämiseen. Yritykset ja julkisyhteisöt ostavat koulutusta julkisesti valvotuilta koulutuksen järjestäjiltä sekä muilta koulutuksen järjestäjiltä ja konsulttiyrityksiltä. Henkilöstökoulutus on useim- miten verrattain lyhyttä ei-tutkintotavoitteista, mutta sitä voidaan järjestää myös toisen asteen ammatilliseen tutkintoon valmistavana. 1.3 Aikuiskoulutus eri koulutusasteilla Suomen koulutuslainsäädäntö lähtee ikäneutraaliu- den periaatteesta. Vaikka osassa koulutusjärjestel- mää on olemassa koulutusta, joka on suunniteltu erityisesti aikuisten tarpeet huomioon ottaen, voivat aikuiset hakeutua myös ensisijaisesti nuorille tarkoi- tettuun koulutukseen. Samalla tavalla nuoret voivat hakeutua aikuisille tarkoitettuun koulutukseen, mikäli se heidän elämäntilanteeseensa sopii. Lain- säädäntö ei siis pääsääntöisesti tunne ikärajoja koulutukseen pääsyn ehtona. 1.3.1 Toisen asteen yleissivistävä ja ammatillinen aikuiskoulutus sekä vapaa sivistystyö Yleissivistävää toisen asteen aikuiskoulutusta anne- taan lukioissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Aikuiset voivat suorittaa näissä peruskoulun tai lukion oppimäärän tai opiskella yksittäisiä aineita tai muita yleissivistäviä opintoja. Lukiolaissa (629/ 1998) säädetään sekä nuorille että aikuisille annet- tavasta lukiokoulutuksesta. Aikuisille tarkoitetun lukiokoulutuksen tuntijako poikkeaa nuorten lukio- koulutuksen tuntijaosta siten, että aikuisille tarkoi- tetussa opetuksessa lukion kurssien vähimmäisvaati- mus on 44 kurssia, kun lukion vähimmäiskurssi- määrä nuorille tarkoitetussa koulutuksessa on 75 kurssia. Lisäksi henkilöille, jotka aloittavat lukiokou- lutuksen 18 vuotta täytettyään, ovat taito- ja taide- aineet sekä terveystieto vapaaehtoisia. Aikuisille tarkoitettuun opiskeluun osallistuvan alle 18-vuo- tiaana opintonsa aloittaneen tulee kuitenkin suorit- taa näiden aineiden kurssimäärät. Ammatillinen aikuiskoulutus eroaa nuorille tar- koitetusta koulutuksesta opintojen ja tutkintojen suoritustavan perusteella. Ammatillisella aikuiskou- lutuksella tarkoitetaan ammattitaidon hankkimis- tavasta riippumattomia, näyttötutkintoina suoritet- 19 tavia ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkin- toja ja erikoisammattitutkintoja, niihin valmistavaa koulutusta ja muuta ammatillista lisäkoulutusta. Aikuiset voivat suorittaa tutkintoja myös nuorille tarkoitetussa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Oppisopimuskoulutuksella tarkoitetaan työ- paikalla käytännön työtehtävien yhteydessä ja työ- sopimussuhteessa järjestettäviä opintoja, joita täy- dennetään tietopuolisilla opinnoilla. Ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon ja erikoisam- mattitutkinnon voi suorittaa myös oppisopimus- koulutuksena. Vapaan sivistystyön tarkoituksena on koulutus- tarjonnan avulla tukea kansanvaltaisuuden, tasa- arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalai- sessa yhteiskunnassa sekä tukea yksilöiden persoo- nallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toi- mia yhteisöissä. Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskuk- set, liikunnan koulutuskeskukset ja kesäyliopistot. Vapaan sivistystyön oppilaitosten järjestämästä koulutuksesta osa on vapaatavoitteista ja osa tutkin- totavoitteista. Tutkintotavoitteisessa koulutuksessa toimitaan asianomaisten lakien mukaisesti. 1.3.2 Aikuiskoulutus korkea-asteen koulutuksessa Korkea-asteen koulutusta järjestetään yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Yliopistotutkintoon johta- vaa koulutusta ei järjestetä erikseen nuorille ja aikui- sille, vaan opiskelijat hakeutuvat iästä riippumatta opiskelemaan samoihin koulutusohjelmiin ja pääai- neisiin. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämis- suunnitelmassa mitoitetaan kuitenkin yliopistoissa suoritettaviin korkeakoulututkintoihin erikseen paikat myös aikuisille. Näillä tarkoitetaan maisteri- ja muuntokoulutusohjelmia sekä avoimen väylän kautta opiskelupaikan saaneita. Yliopistot järjestävät runsaasti tutkintoon johta- matonta aikuiskoulutusta. Yliopistojen tarjoama täydennyskoulutus on etupäässä korkea-asteen tutkinnon suorittaneille tarkoitettua ammattitaitoa lisäävää koulutusta ja useimmiten sen organisoin- nista on vastuussa yliopistojen yhteydessä toimiva täydennyskoulutuskeskus. Täydennyskoulutuksena järjestetään myös yliopistojen erikoistumisopintoja. Lähes kaikki yliopistot järjestävät myös avointa yliopisto-opetusta, jonka sisällöt vastaavat yliopisto- jen tutkintotavoitteista opetusta. Avoin yliopisto- opetus on tarkoitettu kaikille yliopistotasoisesta opetuksesta kiinnostuneille ja siellä voi suorittaa yli- opistollisia arvosanoja. Ammattikorkeakouluissa järjestetään nuorten koulutuksen ohella aikuisille tarkoitettua tutkin- toon johtavaa koulutusta. Ammattikorkeakouluissa on myös avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaa sekä ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia ammatillisia erikoistumisopintoja. Uusia työelämä- läheisiä tutkintoja ovat ammattikorkeakoulujen jat- kotutkinnot, joihin pääsyvaatimuksena on korkea- koulututkinto sekä vähintään kolmen vuoden työko- kemus tutkinnon suorittamisen jälkeen. Ammatti- korkeakoulujen jatkotutkinnot ovat toimineet kokeiluna vuosien 2002–2005 aikana ja mukana kokeilussa on ollut kolme koulutusalaa: yhteiskun- tatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala sekä tekniikan ja liikenteen ala. Jatkotutkintojen vakinaistamista koskeva laki on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. 1.4 Määrittelyistä seuraavia ratkaisuja tässä julkaisussa Aikuisten osallistuminen koulutukseen ulottuu osin laajastikin etupäässä aikuisille tarkoitetun koulutuk- sen ulkopuolelle. Aikuisten koulutuskäyttäytymisen monimuotoisuus edellyttää laajaa näkökulmaa myös ilmiön tilastollisessa esittämisessä. Aikuisten koko- naisosallistumista ei ole mahdollista kuvata pitäyty- mällä ainoastaan aikuisille tarkoitettuun koulutuk- seen. Tämä aikuisten kokonaisosallistuminen tuo- daan esiin erityisesti julkaisun neljännessä luvussa. Kun aikuisten opiskelua halutaan kuvata tilastol- lisesti aikuisille suunnitellun ja organisoidun koulu- tuksen ulkopuolella, tulee koulutuksen järjestämis- tavan rinnalla tarkastella myös opiskelijoiden henki- lötasoisia muuttujia, kuten ikää ja koulutustaustaa. Tässä julkaisussa esitetäänkin tiedot instituutiopoh- jaisen määrittelyn mukaisesti aikuiskoulutuksesta, mutta myös opiskelijan ominaisuuksiin perustuvan 20 *Maisteri- ja muuntokoulutusohjelmista ei ole toistaiseksi olemassa luotettavaa tilastotietoa, joten niistä ei esitetä lukuja tässä julkaisussa. määrittelyn mukaisesti aikuisten opiskelusta muussa kuin aikuisille tarkoitetussa koulutuksessa. Viitteellisenä aikuisopiskelijan määrittelynä pide- tään opintonsa vähintään 25-vuotiaana aloittaneita. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitel- massa vuosille 2003–2008 on koulutustausta nostettu iän rinnalle aikuisopiskelijaa määriteltäessä. Näiden asiakirjojen pohjalta ohjeelliseksi aikuisopis- kelijan määritteeksi voidaan asettaa opiskelun aloit- taminen vähintään 25-vuotiaana tai se, että henki- löllä on aiempi vähintään saman tasoinen koulutus. Julkaisun neljännessä luvussa esitetäänkin opiske- lijoiden ikä- ja koulutustaustatiedot erikseen aikui- sille tarkoitetussa koulutuksessa ja muussa koulu- tuksessa opiskelevista. Tilastollista esittämistä ei kuitenkaan rajata tiukasti esimerkiksi tietyn iän tai koulutustaustan mukaan, vaan aineisto esitetään sellaisessa muodossa, että se antaa mahdollisimman laajat edellytykset tarkastella aikuisten opiskelua eri- laisten määrittelykriteerien valossa. Aikuiskoulutusta ja aikuisten opiskelua tarkastel- laan kahdesta näkökulmasta alla olevan taulukon mukaisesti: Instituutiopohjainen määrittely: erityisesti aikuisille tarkoitettu koulutus - aikuisille tarkoitettu lukiokoulutus - näyttötutkintoon valmistava ammatillinen peruskoulutus - ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistava koulutus - ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksena suoritettava tutkintoon johtava koulutus, ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot ja avoin ammattikorkeakoulu sekä ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot - yliopistojen muuntokoulutus ja maisteriohjelmat* - avoin yliopisto sekä yliopistojen täydennyskoulutus - vapaa sivistystyö Opiskelijan ominaisuuksiin pohjautuva määrittely: muu koulutus, johon aikuiset myös osallistuvat - nuorille tarkoitettu lukiokoulutus - opetussuunnitelmaperusteinen ammatillinen peruskoulutus - nuorille tarkoitettu ammattikorkeakouluopetus - alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtava yliopistokoulutus 21 22 2 Aikuiskoulutuksessa ajankohtaisia teemoja Julkaisuun otetaan mukaan vuosittain aikuiskoulutukseen liittyviä ajankohtaisia teemoja, tai muita tärkeinä pidettäviä aiheita, joiden tarkoituksena on toimia ajatusten herättäjinä ja keskustelun virittäjinä. Tähän julkaisuun sisältyy kaksi artikkelia; ensimmäisessä niistä pohditaan aikuiskoulutukseen osallistumista ja osallistumisen erojen syitä ja toisessa kuvataan Noste -ohjelman tähänastista toteutumista. Ensimmäisen artikkelin on kirjoittanut professori Ari Antikainen Joensuun yliopistosta ja toisen artikkelin opetusneuvos Jorma Ahola opetusministeriöstä. Aikuiskoulutuksen vuosikirja 23 Ari Antikainen, Joensuun yliopisto3 2.1 Aikuiskoulutukseen osallistumisen erojen syyt Suomalaiset osallistuvat aktiivisesti aikuiskoulutuk- seen. Kun mittarina käytetään sitä, kuinka suuri osuus aikuisväestöstä on osallistunut 12 kuukauden aikana vähintään yhteen kuusi tuntia (käytännössä yli 3 tuntia) kestäneeseen koulutukseen, kuuluu Suomi muiden Pohjoismaiden tavoin korkeimman vuosittaisen osallistumisen tason maihin, (Linna- kylä, Malin, Blomqvist & Sulkunen 2000; Tuijnman & Hellström 2001). Tosin aikuisopiske- luun käytetyn kokonaisajan mukaisessa vertailussa putoamme OECD:n keskikastiin, ja sosiaali- ryhmien väliset osallistumiserot ovat selvästi muiden Pohjoismaiden eroja suuremmat. Silti suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole käsityksemme mukaan muo- dostunut yhtä yhtenäistä aikuiskoulutuksellista ala- luokkaa tai huono-osaisten ryhmää, vaan aikuisikäi- sistä noin 95 prosenttia on joskus osallistunut aikuiskoulutukseen (Moore 2004). Vastaava osallis- tuneiden osuus on Iso-Britanniassa noin 70 pro- senttia (McGivney 2001; Moore 2004), mutta va- litettavasti vertailukelpoista tietoa ei ole muista maista tarjolla. Globaalin kilpailun maailmassa suomalainen aikuiskoulutusjärjestelmä näyttää siten varsin kilpai- lukykyiseltä ja vähemmän eroja ja eriarvoisuutta tuottavalta kuin useimpien maailman maiden järjes- telmät. Tämän aseman säilyttäminen ja muiden Pohjoismaiden kiinnikurominen osallistumisen ero- jen suhteen on kuitenkin haastava tehtävä. Mitä tutkittua tietoa koulutukseen osallistumisesta meillä on tuon tehtävän ymmärtämiseksi? 2.1.1 Aikuiskoulutukseen osallistumisen tutkimus ja teoria Aikuiskoulutukseen osallistumista on tutkittu vuosikymmeniä varsin yhdenmukaisin kansallisin kysely- ja/tai haastattelututkimuksin. 90-luvulla toteutettiin OECD:n toimesta kahdessa vaiheessa laaja Kansainvälinen aikuisten lukutaitotutkimus (International Adult Literacy Survey, IALS), joka nojasi tähän perinteeseen ja jonka ensimmäisen vaiheen osallistumista koskevia tuloksia on analy- soitu useista teoreettisista näkökulmista kahdessa artikkelikokoelmassa (Belanger & Valdivielso 1997; Belanger & Tuijnman 1997). Ehkä keskeisin yhteiskuntateoreettinen näkö- kulma näissä artikkelikokoelmissa on näkemys teol- lisesti kehittyneiden yhteiskuntien muuttumisesta tieto- ja oppimisintensiivisiksi yhteiskunniksi eli tuoreemman puhetavan mukaan "osaamistalouksik- si ja osaamisyhteiskunniksi" ja "oppimisyhteiskun- niksi" eli elinikäisen oppimisen sosiaalisiksi ympäris- töiksi (Young 1998; Antikainen 2005a). Tämän yh- teiskunnallisen muutoksen katsotaan selittävän kir- joissa "hiljaiseksi räjähdykseksi" kutsuttua aikuiskoulutukseen osallistumisen tason nousua. Suomalainen yhteiskunta on malliesimerkki tästä osallistumisen tason noususta. Tilastokeskuksen ai- kuiskoulutustutkimusten mukaan vuosittain osallis- tuvien määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1980 vuoteen 2000 ja muutokseen on sisältynyt myös erojen kaventumista (Blomqvist, Ruuskanen, Niemi& Nyyssönen 2002, 49–56). Aikuiskoulutukseen osallistuminen on perintei- sesti rinnastunut muuhun vapaaehtoiseen sosiaali- seen osallistumiseen kuten järjestöjen toimintaan osallistumiseen. Yhteiskunnan muutos on kuiten- kin merkinnyt aikuiskoulutukseen osallistumisen yhä enenevää muuttumista osaksi työelämää ja työ- markkinoita erityisesti suurissa organisaatioissa tai esimerkiksi työttömyystukia saavien työttömien joukossa. Koulutukseen osallistuminen on sosiaali- nen oikeus, mutta Suomen kaltaisessa työyhteis- kunnassa se lähenee velvollisuutta. Osallistumisen tason nousu onkin meillä tapahtunut ammatillisen tai työhön liittyvän koulutuksen kasvuna, kun taas yleissivistävään tai harrastustavoitteiseen koulutuk- seen osallistuminen on säilynyt viime vuosikymme- net samantasoisena. Tämä yleissivistävän tai harras- tustavoitteisen koulutuksen tason säilyminen on 3 Arja Huusko on toteuttanut tarvittavan tilastollisen analyysin. Arjan lisäksi Erja Moore ja Hanne Laukkanen ovat kommentoineet käsikirjoitusta, mistä olen kiitollinen. Olen vastuussa artikkelin kannanotoista ja puutteista. 24 Taulukko 1. Osallistuminen aikuiskoulutukseen (%) peruskoulutuksen mukaan, 18–64 -vuotiaat (n = 3 422, N = 3 260 000) Taulukko 2. 18–64 -vuotiaiden aikuiskoulutukseen osallistuminen vuosina 1980, 1990, 1995 ja 2000 (%) Aikuiskoulutukseen osallistuminen Perusaste Keskiaste Korkea-aste Yhteensä Edellisen 12 kk aikana 37 51 76 54 Joskus aiemmin 52 43 23 40 Ei koskaan 11 6 1 6 Yhteensä 100 (N = 920 000) 100 (N = 1 430 000) 100 (N = 910 000) 100 (N = 3 260 000) Työhön liittyvä koulutus Muu koulutus Aikuiskoulutus yleensä Vuosi Työvoima Työlliset Väestö Työlliset Väestö Työlliset 1980* .. .. 17 .. 32 .. 1990 44 45 18 19 47 55 1995 43 50 18 18 48 60 2000 51 55 18 17 54 63 * ei täysin vertailukelpoinen .. tieto puuttuu Lähde: Tilastokeskus, Aikuiskoulutustilastot; Tuomisto 1998 tulkintamme mukaan hyvin keskeinen tekijä siinä, että väestön kiinnostus aikuisena opiskeluun on säilynyt korkeana. Ensinnäkin väitämme, että aikuiskoulutuksella on väestön kollektiivisessa muistissa yhä vapaan sivistystyön emansipatorisia merkityksiä – joskin elämäkerrallisten haastattelu- jemme (mm. Noste -ohjelmaan liittyvä tutkimus) ehkä lähinnä keskiluokkaisilla ihmisillä ja työväen- luokkaisilla työvoimakoulutuksen kokemukset ovat usein vahvempia – ja toiseksi yleissivistävä aikuis- koulutus on jatkuvasti läsnä tämän päivän koulutus- yhteiskunnassakin. Kansainväliseen aikuiskoulutustutkimukseen pe- rustuvissa artikkeleissa selitetään aikuiskoulutukseen osallistumisen väestöryhmittäisiä eroja hieman eri näkökulmista, mutta lähestymistapaa voi mieles- tämme kuitenkin kutsua osallistumisen determinant- tien eli määrittäjien tutkimukseksi. Lähestymistapa on kehittynyt siitä havainnosta, että tietyt muuttu- jat kuten ammattiasema, koulutustaso, sukupuoli, ikä ja asuinpaikka ovat toistuvasti osoittautuneet selittävän osallistumisen vaihtelua. Determinant- teihin on usein sisällytetty sosiaalisen taustan ja so- siaalisten roolien lisäksi persoonallisuutta ja älyllis- tä kapasiteettia kuvaavia tekijöitä sekä asenteita ja informaation vastaanottoa koskevia tekijöitä. Tarkastelumme saa paljolti vaikutteita tästä osal- listumisen määrittäjien tutkimuksesta, mutta pyrkii sitä uudelleen jäsentämään hieman teoreettisesti sy- vemmällä tavalla. Väitämme, että osallistumiseen vaikuttavat yhteiskunnalliset tekijät voidaan luokit- taa kahteen ryhmään, taloudellisiin mahdollisuuk- siin ja pakkoihin sekä sosiokulttuurisiin tekijöihin, ja että jälkimmäisiä voidaan tutkia sosiaalisen minän tai identiteetin käsitteen avulla. 25 2.1.2 Taloudelliset mahdollisuudet ja pakot Taloudelliset voimavarat mahdollistavat tai rajoitta- vat aikuiskoulutukseen osallistumista. Erityisesti vanhempia ikäluokkia ja alempia yhteiskuntaluok- kia koskee taloudellisten voimavarojen ja siihen paljolti liittyvän perheen tuen puuttuminen kou- lunkäynniltä. Matala koulutustaso taas johtaa usein alhaiseen ammattiasemaan ja vähäisiin mahdolli- suuksiin kouluttautumiseen aikuisiällä, mutta kou- lutukseen pääsy ja koulutusuran luominen myös edellyttävät näitä resursseja. Aikuiskoulutus kasautuu koulutetuille ja runsaat taloudelliset resurssit omaaville (ks. Rinne, Kivinen & Ahola 1992). Se on rakenteellisesti osa yhteiskunnan ja kulttuurin uusintamista eli kulttuurisen jatkuvuuden ja yhteiskunnallisen kerrostuneisuuden tuottamista. Tätä kasautumista tukee usein myös työnanta- jien suhtautuminen koulutukseen pääsyn. Valta- kunnalliset aikuiskoulutustutkimusten mukaan se, ettei "työnantaja järjestä koulutusta" ilmoitetaan koulutukseen osallistumisen esteeksi sitä todennä- köisemmin, mitä alempi on työntekijän asema työ- paikan arvojärjestyksessä. Tulkitsemme tuloksen si- sältävän kaksi säännönmukaisuutta: mitä alempi on työntekijän asema ja koulutus, sitä riippuvaisempi hän on työnantajasta, ja toiseksi liiketaloudellisista syistä työnantajat suhtautuvat nihkeästi matalan aseman ja ammattitaidon omaavien työntekijöiden koulutukseen. Kolmas rakenteellinen tekijä on kiire, hankalat työajat ja työn sitovuus työpaikoilla. Nämä tekijät ovat haastattelututkimusten esteluetteloiden kärjes- sä. Vastaava ongelma on perheen ja lastenhoidon asettamat esteet koulutukseen osallistumiselle. Eri- tyisesti naisille taloudelliset seikat näyttävät usein suurimmilta esteiltä, miehet taas ilmoittavat usein kiinnostuksen puutteen keskeisimmäksi esteekseen. Haluamme korostaa sitä, ettei taloudellisia teki- jöitä tule tarkastella erillään muista yhteiskunnalli- sista tekijöistä. Viime vuosikymmeninä esitetyt resurssien ja pääomien käsitteet ovat muuttaneet ratkaisevasti käsitystä koulutukseen osallistumisen ja koulutusuran muodostumisen ehdoista (Dijkstra & Peschar 2003; Antikainen 2005b). Osallistumalla koulutukseen yksilöt pyrkivät saamaan resursseja elämäänsä varten. Nämä resurssit voivat olla aineel- lisia tai symbolisia. Jos resurssit ovat yhteiskunnal- lisesti tavoiteltuja, haltijansa omistuksessa ja niitä luonnehtii ajan myötä tapahtuva kasautuminen, on luontevaa kutsua niitä pääomiksi kuten Bourdieu (1986) ja Coleman (1988) tekevät puhuessaan taloudellisesta, inhimillisestä, kulttuurisesta ja sosi- aalisesta pääomasta. Koulutusta voidaan käyttää näiden resurssien hankintaan, mutta koulutukseen pääsy ja koulutusuran luominen myös edellyttävät näitä resursseja. Kuvio 1 esittää vanhan ja uuden koulutusmahdollisuuksien ajattelun. 2.1.3 Koulutuskokemukset ja oppijaidentiteetit Ei ole syytä väheksyä taloudellisten mahdollisuuksi- en ja pakkojen vaikutusta, mutta haastattelututki- mukset kertovat sen, että vastaajat usein itse rajaavat itsensä koulutuksen ja koulumaisen oppimisen ul- kopuolelle. Kysymys on silloin yhteiskuntatutkijan kielellä kulttuurisista tekijöistä eli ryhmän tai yksi- lön arvoista, kielestä ja elämäntavasta. Voimme kysyä, miten ryhmälle tai yksilölle muodostuu sel- lainen itsemäärittely – nimitimmepä sitä sosiaalisek- si minäksi, identiteetiksi tai habitukseksi – jonka avulla hän sulkee aikuiskoulutukseen osallistumisen muotoja itseltään (Antikainen 2005b). Varhaisin identiteetin muodostuminen tapahtuu jo primaarisosialisaatiossa eli lapsuuden perheessä. Seuraava vaihe on kouluikä ja perheen ohella kou- lussa ja vertaisryhmissä tapahtuva identiteetin muo- dostuminen. Weil (1986, 223; Gorard & Rees 2002) käyttää käsitettä oppijaidentiteetti kuvates- saan sitä prosessia, jossa yksilö tulee tuntemaan itsensä oppijana ja suhtautumisensa koulutukseen ja tietoon/osaamiseen erilaisten oppimistilanteiden kautta. Hänen mukaansa oppijaidentiteetin kautta ihmiset näkevät oppimisen joko elämäänsä helpotta- vana tai vaikeuttavana, rakentavana tai hajottavana tapahtumana. Koulussa alkunsa saanut ja elämän- kulun myötä vahvistunut tai muuttunut oppijai- dentiteetti sisältää yksilölle ominaisen tavan käsitellä tietoa, tunteita ja käyttäytymistä oppimistilanteissa. Erja Moore (2002) törmäsi tutkijoistamme 26 ensimmäisenä seuraavaan haastattelulausumaan: "Ja koulunpenkille minä en lähde!" Myöhemmin olem- me sen toistuvasti kuulleet niin Hanne Laukkasen tekemissä Noste-ryhmän haastatteluissa kuin Hilkka Mehtätalon (2005) SAK:n luottamushenkilöiden haastatteluissa. Mehtätalo esitti kyselylomakkees- saan nelisenkymmentä koulutusta ja oppimista koskevaa väittämää. Yhdistettäessä väittämiä har- vemmiksi ulottuvuuksiksi ensimmäiseksi ulottuvuu- deksi muodostui juuri koulussa oppiminen vastaan koulun ulkopuolella oppiminen, eikä suinkaan esi- merkiksi hyvän ja huonon oppijan ulottuvuus. Koulun ulkopuolella oppijoiden ryhmässä oltiin laajasti samaa mieltä sellaisista väittämistä kuten "Koulunkäynti on minulle pakkopullaa.", "Koulun- penkki ei kiinnosta minua." "En ole koskaan pitä- nyt opiskelusta." tai "Olen oppinut enemmän käy- tännön työssä kuin koulussa." Näyttää siltä, että suuri osa ihmisistä oppii kou- lussa perustaitojen ohella lähinnä sen, että koulu ja koulunkäynti eivät ole heitä varten. Suuri rajalinja kulkee Pisa-menestyksen Suomessakin siinä luokit- televatko ihmiset itsensä "teoriaan" vai "käytän- töön", "lukemiseen" vai "tekemiseen" suuntautu- neiksi. Siinä kuvassa, mitkä kokemukset tähän joh- tavat on tutkimuksella tarkentamisen varaa. Ilmei- sesti keskeisessä asemassa ovat kuitenkin koulun ja koulunkäynnin luonteen keskeisimmät muodostajat kuten arvioitavana oleminen, koulumenestys todis- tusten ja arviointien valossa, opetusryhmiin kuten erityisopetukseen sijoittaminen, koulun kurin ja järjestyksen noudattaminen. Tiedämme, että merki- tykselliset kokemukset alkavat jo ensimmäisenä kou- lupäivänä (Räty & Snellman 1998; 2005), että esi- merkiksi ammatillisen koulutuksen keskeyttäjillä on ollut vaikeuksia jo peruskoulussa (Komonen 2001) Koulutusmahdollisuuksien perusmalli kyvyt perhetausta koulutussaavutukset Koulutusmahdollisuuksien perusresurssimalli kyvyt resurssit* perhetausta koulutussaavutukset Kuvio 1. Koulutusmahdollisuuksien mallit (Dijkstra & Peschar 2003, 60-61; Antikainen 2005 c; esitetään tekijöiden luvalla.) *resurssien/pääomien indikaattorit: inhimillisen pääoman indikaattorina esim. vanhempien koulutus, kulttuuripääoman indikaattorina esim. perheen arvostettu kulttuurinen tieto ja asenne (joka hyödyttää koulutusuraa), sosiaalisen pääoman indikaattorina perheen luottamus, normit ja verkostojen jäsenyydet (jotka hyödyttävät koulutusuraa) 27 ja että kielteiset kokemukset kasautuvat elämäkerta- haastatteluissa toisen asteen koulutuksen alkupuo- leen (entiselle yläasteelle ja lukioon) (Antikainen 1996). 2.1.4 Työelämän kokemukset ja ammatti-identiteetit Työmoraali on suomalaisessa yhteiskunnassa korkea. Aikuiskoulutustutkimusten mukaan työntekoa arvostetaan ja yleisesti työssä katsotaan opittavan tietoja ja taitoja huomattavasti suuremmassa määrin kuin koulutuksessa (Moore, Tikka & Antikainen 2005, 310–311). Himanen (2001) katsoo, että teollisen ajan protestanttista työetiikkaa, jonka mu- kaan työ on velvollisuus, seuraa informaatioajan hakkerietiikka, jossa työ on ilottelua ja intohimoa. Emme kuitenkaan löytäneet hakkerietiikan edusta- jia vuoden 2000 aikuiskoulutustutkimuksen aineis- tosta, ja siten päättelimme aikuisopiskelua kannus- tavan lähinnä protestanttisen työetiikan, jossa opis- kelu tähtää parempaan työssä osaamiseen ja pärjää- miseen (Moore, Tikka & Antikainen 2005). On toki mahdollista, että hakkerit ovat kasautuneet lä- hinnä pienelle alueelle pääkaupunkiseudulle ja Ou- lun seudulle. Joka tapauksessa suomalaiset jakavat korkean koulutuksen arvostuksen ellei peräti koulu- tususkon niin koulutusyhteiskunnan kuin työyhteis- kunnan kansalaisina. Aikuiskoulutustut- kimuksessa vastaajat ovat laajasti samaa mieltä am- mattiasemastaan tai koulutuksestaan riippumatta seuraavista asenne- väittämistä: "Koulutus on suo- malaisen hyvinvoinnin perusta." ja "Koulutus lisää itseluottamusta." Koulutuksen arvostuksessa näyt- täisi yleisellä tasolla vallitsevan lähes täydellinen eri yhteiskuntaluokkien ja yhteis- kuntakerrostumien yhteisymmärrys eli konsensus. Sen sijaan itseltään aikuiset siis voivat sulkea kou- lutukseen osallistumisen, ja tämä noudattaa paljol- ti ammattiaseman ja koulutustason korkeutta eli yhteiskuntaluokan mukaisia eroja. Bourdieu (1984) erottaa ranskalaisessa kulttuurissa kolme yhteiskun- taluokan mukaista makua ja elämäntyyliä: ylin luokka pyrkii hänen mukaansa erottautumisen tun- tuun, keskiluokkaa luonnehtii kulttuurinen hyvä tahto ja alinta luokkaa välttämättömyyden valinta. Tulkitsemme tämän yleistyksen tekevän myös suo- malaisten aikuiskoulutukseen osallistumisen eroja ymmärrettäviksi. Ylimmän kerrostuman edustajat osallistuvat keskimäärin aktiivisimmin koulutuk- seen, mutta heidän keskuudessaan on myös kriittis- tä asennoitumista. Keskikerrostuman edustajat ovat ongelmattomin ryhmä, jonka mahdollisuuksien avautuminen saa rientämään koulutukseen. Alim- man kerrostuman edustajat ovat niukempien mah- dollisuuksien vallitessa valmiit tekemään välttämät- tömyydestä hyveen, mikä ilmenee mm. työssä pär- jäämisen ja lasten huolenpidon ja kasvatuksen aset- tamisena etusijalle (vrt. Moore 2004). Ammattiaseman mukaisista ryhmistä on toistu- vasti todettu se, että yrittäjien ja työntekijöiden eli duunarien keskuudessa keskimääräinen osallistumi- sen taso on alhaisin. Se on helposti ymmärrettävis- sä sekä näiden ryhmien taloudellisten pakkojen että kulttuuristen elämäntyylien valossa. Sosiaaliseen minään kuuluu se, että osallistuminen on sellaista kuin on "normaalia" kyseisessä ryhmässä. Yrittäjien ja duunarien käyttäytymistä tekee ymmärrettäväksi myös heidän näkemyksensä siitä, löytyykö koulut- tamattomille nyt ja tulevaisuudessa työpaikkoja. He myöntävät muiden ryhmien tavoin sen, että "hyvä peruskoulutus auttaa työn saannissa", mutta oletta- vat usein samaan aikaan, että myös kouluttamatto- mille on aina tarjolla työpaikkoja. Taulukkoa 3 voi tulkita paitsi vastaajien koke- muksena myös heidän arvionaan tulevaisuudesta. Onko siten niin, että yrittäjät ja duunarit olettavat voivansa elää teollisessa yhteiskunnassa tai ainakin teollisen yhteiskunnassa työsuhteissa myös tulevai- suudessa? Haastattelujemme mukaan osallistumat- tomuus liittyy myös ammatti-identiteetin tai suora- naisen ammattiylpeyden puolustamiseen (vrt. Illeris 2004, 115–117). Työttömien koulutukseen osallistuminen on työl- lisiä matalampi. Lisäksi keskimääräinen koulutuk- seen osallistuminen laskee koetun työttömyyden keston kasvaessa. Työttömyyden toistuva tai pitkäaikainen kokemi- nen karsii koulutushalut. Periaatteessa tehokkainta työllisyyskoulutusta olisikin koulutuksen sijoittu- minen aikaan ennen työttömyyttä, mutta käytännös- sä tämän ajatuksen toteuttaminen ei ole pulmatonta. 28 2.1.5 Sosiaalinen sukupuoli Sukupuolen mukaiset erot ovat pohjoismaisissa ja suomalaisessa yhteiskunnassa kiinnostavia. Meillä naisten osallistuminen koulutukseen yleensä ja erityisesti aikuiskoulutukseen on selvästi miehiä kor- keampaa toisin kuin useimmissa osissa maapalloa. Tämän säännönmukaisuuden tekee vieläkin kiinnos- tavammaksi se, että tutkimukset osoittavat yhtäläi- sesti koulutukseen osallistumisen aineellisten hyöty- jen kasautuvan miehille (Blomqvist, Ruuskanen, Niemi & Nyyssönen 2002, 95; Kokkila 2003, 45). Miksi naiset osallistuvat miehiä enemmän? Seli- tys lienee monitasoinen. Ensinnäkin hyvinvointival- tion paradoksi on se, että ammatit ovat jakautuneet hyvin selvästi naisten ja miesten ammatteihin, ja naiset työskentelevät mm. terveydenhoidon, sosiaa- liturvan ja opetuksen ammateissa, joissa edellytetään jatkuvaa kouluttautumista. Toiseksi naisten keski- määräinen palkkataso on miehiä alhaisempi, ja val- veutuneet naiset pyrkivät käyttämään koulutusta asemansa kohentamiseen. Tähän luo otolliset olo- suhteet se, että feminismi on yhteiskunnan elinvoi- maisimpia liikkeitä. Kolmanneksi naisten elämän- kulku on usein erilainen kuin miesten mm. siinä suhteessa, että he ovat tottuneet elämänkulun siir- tymiin ja uuden identiteetin muodostamiseen. Nel- jänneksi naisten suhtautuminen koulutukseen on usein enemmän itseisarvoista tai ekspressiivistä kuin välineellisemmin eli instrumentaalisemmin suhtau- tuvien miesten (ks. Käyhkö & Tuupanen 1996). Taulukko 3. Asennoituminen kouluttamattomien työnsaantiin ja sosio-ekonominen asema (%) Väittämä: “Aina löytyy sellaisia töitä, joissa ei tarvita mitään koulutusta?” Vastausvaihtoehdot: 1= Täysin samaa mieltä, 2 = Jokseenkin samaa mieltä, 3 = Ei samaa, mutta ei eri mieltäkään, 4 = Jokseenkin eri mieltä, 5 = Täysin eri mieltä Taulukko 4. Aikuiskoulutukseen osallistuminen ja työttömyysjaksojen kesto (18–64 -vuotiaat; n = 318; N = 302 192) Täysin Jokseenkin Ei samaa, Jokseenkin Täysin samaa samaa mutta ei eri eri eri Sosio-ekonominen asema mieltä mieltä mieltäkään mieltä mieltä Yhteensä Maatalousyrittäjät 19 29 7 35 10 100 Muut yrittäjät 28 21 8 25 18 100 Ylemmät toimihenkilöt 14 19 7 36 24 100 Alemmat toimihenkilöt 19 20 5 35 21 100 Työntekijät 32 21 8 24 15 100 Eläkeläiset 26 20 5 29 20 100 Muu tai tuntematon 20 22 14 26 18 100 18–64 -vuotias väestö n = 3 059 23 21 7 30 19 100 N = 2 878 992 18–64 -vuotias väestö, pl. opiskelijat 28 Työttömyyden Osallistunut kesto aikuiskoulutukseen (%) Alle vuoden 42 1–3 vuotta 36 Yli 3 vuotta 25 Yhteensä 37 29 2.1.6 Matalaan koulutukseen ja osallistumattomuuteen valikoituminen Seuraavaksi piirrämme matalan koulutuksen ja eri- tyisesti koulutukseen osallistumattoman muoto- kuvaa vertaamalla kaikkien aikuiskoulutustutkimuk- seen vastanneiden aikuisten ryhmää, perusasteen koulutuksen saaneisiin ja edelleen siihen noin viiden prosentin suuruiseen ryhmään, joka on ilmoitta- nut, ettei ole tähänastisen elämänsä aikana osallistu- nut aikuiskoulutukseen. Jakautumatulosten mukaan osallistumattomuus on keskimääräistä yleisempää seuraavien ryhmien keskuudessa: yrittäjät ja työnte- kijät, nuoret (mikä on osin itsestäänselvyys, osin hälyttävää), miehet, naimattomat, useimmat työn- tekijäammatit, vain perusasteen koulutuksen suorit- taneet ja alhaiset bruttotulot ansaitsevat. Näitä yksittäisiä ominaispiirteitä verrattomasti keskeisempää on kuitenkin se, että sekä perusasteen koulutuksen suorittaneet että osallistumattomat ovat moniaineksisia ryhmiä (Kokkila 2003; 2004). Osallistumattomuuden kuva ei tyhjene osallistu- mattomien tai vähän osallistuvien väestöllis-sosiaali- seen muotokuvaan. Haastattelumme viittaavat siihen, mihin myös ulkomaiset tutkimukset ja kokemukset ohjaavat. Osallistumattomuus syntyy paljolti luot- tamuksen, vallan ja elämän hallinnan ehtymisestä (mm. Paldanius 2002). Se on kuitenkin jo toinen kertomus, johon on tarkoituksemme palata. 2.1.7 Loppupäätelmä Toivomme, että olemme onnistuneet osoittamaan osallistumisen ja osallistumattomuuden vaihtelevan sosiaalisten rakennetekijöiden mukaan. Aikuiskoulu- tukseen osallistuminen on osa sosiaalisen kerrostu- neisuuden ja kulttuuristen erojen tuottamista ja uusintamista. Siihen voidaan siten myös vaikuttaa. Erojen ja eriarvoisuuden vähentämisen tiellä on yhä taloudellisten mahdollisuuksien ja pakkojen epäta- sainen jakautuminen. Aineellisten tekijöiden ohella symboliset tai henkiset tekijät ovat keskeisiä. Perhe- tausta resursseineen, koulutuskokemukset ja työelä- män kokemukset tuottavat erilaisia oppijaidentiteet- tejä ja ammatillisia identiteettejä, joiden varassa aikuiskoulutukseen osallistuminen tapahtuu. Siten arvostuksen ja tunnustuksen jakaminen ovat aineel- listen etujen jakamisen ohella keskeisiä. Osallistumattomuuteen näyttäisi liittyvän myös sellainen sosiaalinen tila ja tilanne, jota on aiemmin luonnehdittu vieraantumisen käsitteellä (Allardt 1971, 71–96), mutta jota nykyään kartetaan käsit- teen essentialistisen, ihmisluonteeseen liittyvän merkityksen vuoksi. Jos halutaan etsiä lyhyt yleinen ohje tai ohjelma, niin lähimmäksi ajatteluamme osuvat Knud Illeriksen (2003) pitkään tutkimusko- kemukseen perustuvat väittämät. Hänen mukaansa aikuiset ovat ensinnäkin vastahakoisia oppimaan mitään sellaista, joka ei ole heidän omien elämän tavoitteidensa valossa mielekästä. Toiseksi aikuiset ammentavat niistä voimavaroista, joita heille on tar- jolla. Kolmanneksi aikuiset ottavat vastuuta oppimi- sestaan haluamassaan määrin, jos se heille sallitaan. 30 Taulukko 5. Sosio-ekonomisten ominaispiirteiden jakautuminen: 18–64 -vuotias väestö, enintään perusasteen tutkinnon suorittaneet ja ei koskaan aikuiskoulutukseen osallistuneet (%) (AKU 2000)* 18–64 -vuotias Enintään perusasteen Ei koskaan väestö tutkinnon suorittaneet osallistuneet** (n = 3 059) (n = 823) (n = 152) Sosio-ekonominen asema Maatalousyrittäjät 3 3 10 Muut yrittäjät 8 9 10 Ylemmät toimihenkilöt 20 5 2 Alemmat toimihenkilöt 22 15 8 Työntekijät 28 35 33 Eläkeläiset 13 27 25 Muu tai tuntematon 6 6 13 Ikä 18–24 -vuotiaat 7 4 22 25–29 -vuotiaat 9 5 11 30–34 -vuotiaat 12 7 11 35–44 -vuotiaat 25 17 12 45–54 -vuotiaat 28 34 22 55–64 -vuotiaat 19 34 22 Sukupuoli Mies 51 55 68 Nainen 49 45 33 Siviilisääty Naimaton 18 17 38 Naimisissa tai avoliitossa 71 66 51 Eronnut tai asumuserossa 9 13 9 Leski 2 4 3 Koulutusaste Perusaste 29 100 53 Keskiaste 41 . 40 Korkea-aste 30 . 7 Ammatti*** Johtajat ja ylimmät virkamiehet 10 10 10 Erityisasiantuntijat 20 5 4 Asiantuntijat 16 11 7 Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät 8 7 3 Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät 10 14 8 Maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. 6 9 19 Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät 14 16 20 Prosessi- ja kuljetustyöntekijät 9 17 17 Muut työntekijät 8 12 13 Bruttotulot kuukaudessa**** 2 000 mk tai vähemmän 4 7 10 2 001–4 000 mk 8 10 13 4 001–6 000 mk 8 11 16 6 001–8 000 mk 12 14 16 8 001–10 000 mk 19 17 12 10 001–12 000 mk 17 17 14 12 001–14 000 mk 11 10 3 14 001–18 000 mk 10 5 7 yli 18 000 mk 8 3 3 Ei vastausta 4 6 7 Yhteensä (N) 2 920 261 848 661 148 724 *18–64 -vuotiaat, pl. opiskelijat. **Ei koskaan aikuiskoulutukseen osallistuneiden ryhmässä prosentuaaliset osuudet ovat viitteellisiä vastaajamäärän pienuuden vuoksi. ***Kysytty palkansaajilta, yrittäjiltä, avustavilta perheenjäseniltä sekä työttömiltä, jotka olleet työssä ennen työttömyyttä. 18–64 -vuotiaiden aineistossa n = 2 451, enintään perusasteen tutkinnon suorittaneilla n=540 ja ei koskaan aikuiskoulutukseen osallistuneilla n=93. Tarkastelussa eivät ole mukana ne vastaukset, joissa ammatti on tuntematon. ****Kysytty palkansaajilta, yrittäjiltä, avustavilta perheenjäseniltä ja työttömiltä. 18–64 -vuotiaalla väestöllä n = 2 524, enintään perusasteen tutkinnon suorittaneilla n = 560 ja ei koskaan aikuiskoulutukseen osallistuneilla n = 100. 31 Lähteet Allardt, E. 1971. Yhteiskunnan rakenne ja sosiaalinen paine. 3.painos. Porvoo: WSOY. Antikainen, A. 1996. Merkittävät oppimiskokemukset ja valtautuminen. Teoksessa Oppiminen ja elämän- historia. (Toim. Antikainen, A. & Huotelin, H.). Aikuiskasvatuksen 37.vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura. Antikainen, A. 2005a. Introduction: Construction of a Learning Society. Teoksessa Antikainen A. (ed.) Transforming a Learning Society: The Case of Finland. Bern - Frankfurt - New York: Peter Lang. Antikainen, A. 2005b. Participation, Culture and Life Course: Elements for a Socio-Cultural Theory of Participation/Non-Participation in Adult Education. In Nyman, J. (ed.) Studies in the Sociology of Education and Culture. Publications of the Depart- ment of Sociology 6. Joensuu University Press. Antikainen, A. 2005c. Education, Social Differentia tion, and Social Inequality. In Nyman, J. (ed.) Studies in the Sociology of Education and Culture. Publications of the Department of Sociology 6. Joensuu University Press. Berlanger, P. & Valdivielso, S. (ed.) 1997. The Emergence of Learning Societies: Who Participa- tes in Adult Education. Oxford: Pergamon. Berlanger, P. & Tuijnman, A. (ed.) 1997. New Patterns of Adult Learning: A Six-Country Comparative Study. Oxford: Pergamon. Blomqvist, I., Ruuskanen, T., Niemi, H. & Nyyssönen, E. 2002. Osallistuminen aikuiskoulutukseen. Aikuiskoulutustutkimus 2000. Koulutus 2002:5. Helsinki: Tilastokeskus. Bourdieu, P. 1984. Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste. Cambridge: Harvard University Press. Bourdieu, P. 1986. The Forms of Capital. In Richardson, J.E. (ed.) Handbook of Theory and Research for the Sociology of Education. : Greenwood Press. Coleman, J. 1988. Social Capital in Creation of Hu- man Capital. American Journal of Sociology 94. Supplement, 95–120. Dijkstra, A.B. & Peschar, J.L. 2003. Social Capital in Education: Theoretical issues and empirical know- ledge in attainment research. In Torres, C.A. & Antikainen, A. The International Handbook on the Sociology of Education. Lanham-Boulder-New York-Oxford: Rowman & Littlefield. Gorard, S. & Rees, S. 2002. Creating A Learning Society? Learning careers and policies for lifelong learning. Bristol: Policy Press. Himanen, P. 2001. Hakkerietiikka. Helsinki: WSOY. Illeris, K. 2003. Learning Changes through Life. Lifelong Learning in Europe VIII, (1), 51–60. Illeris, K. 2004. Adult Education and Adult Learning. Malabar: Krieger. 32 Kokkila, H. 2003. Elinikäiseksi oppijaksi aikuisiällä? Sosiologian raportteja 1/2003. Joensuu University Press. Kokkila, H. 2004. Kiinnostaako Noste-koulutus sen kohteena olevia ihmisiä? Aikuiskasvatus 24, (3), 222–233. Komonen K. 2001. Koulutusyhteiskunnan marginaalissa? Yhteiskuntatieteiden julkaisuja 47., Joensuun yliopisto. Käyhkö, M. & Tuupanen, P. 1996. Työläisperheestä opintielle – reproduktion ilmeneminen nuorten arkielämässä. Teoksessa Teoksessa Oppiminen ja elämänhistoria. (Toim. Antikainen, A. & Huotelin, H.). Aikuiskasvatuksen 37.vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura. Linnakylä, P., Malin, A., Blomqvist, I. & Sulkunen, S. 2000. Lukutaito työssä ja arjessa. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos. McGivney, V. 2001. Fixing or Changing the Pattern? Reflections on widening adult participation in learning. Leicester: NIACE. Mehtätalo, H. 2005. Osallistumattomuuden tekijät. Sosiologian raportteja 5. Joensuu University Press. Moore, E. 2002. Osallistuu – ei osallistu. Osallistumattomuus aikuiskoulutuksen haasteena. Ammatinvalinnan ohjauksen vuosikirja 2002. Helsinki: Työministeriö. (ss. 19-29). Moore, E. 2004. Aikuiskoulutukseen osallistumatto- muuskin on rationaalista. Aikuiskasvatus 24, (3), 206–213. Moore, E., Tikka, T. & Antikainen, A. 2005. The Importance of Education and Work in an Information Society. In Antikainen, A.(ed.) Transfor- ming a Learning Society. Bern: Petar Lang.. Oppiminen ja elämänhistoria. Toim. Ari Antikainen & Hannu Huotelin. Aikuiskasvatuksen 37. vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura. Paldanius, S. 2002. Ointressets rationalitet. Linköping Studies in Education and Psychology no. 86. (Dissertation.) Rinne, R., Kivinen, O. & Ahola, S. 1992. Aikuisten kouluttautuminen Suomessa. Tutkimusraportteja 10. Turun yliopisto: Koulutussosiologian tutkimus- yksikkö. Rubenson K. 2003. Adult Education and Cohesion. Lifelong Learning in Europe VIII, (1), 23–31. Räty, H. & Snellman, L. 2005. Social Representa- tions of Educability. In Antikainen, A.(ed.) Transfor- ming a Learning Society. Bern: Petar Lang. Tuijnman, A. & Hellström, Z. (ed.) 2001. Curious Minds: Nordic Adult Education Compared. Copenhagen: Nord, Nordic Council. Tuomisto, J. 1998. Market-OrientedAdult Education Policy – A Finnish Perspective. In Alheit, P.& Kammler, E. (ed.) Lifelong Learning and its Impact o Social and Regional Development. Contributions to the First European Conference on Lifelong Learning. Bremen: Donat. Weil, S. 1986. Non-traditional learners within traditional higher education institutions: discovery and disappointment. Studies in Higher Education 11, (3), 219–235. Young, M.F.D. 1998. The Curriculum of the Future. London: Falmer Press. 33 2.2 NOSTE-ohjelma 2003–2007 2.2.1 Alkusysäyksenä parlamentaarisen aikuiskoulutus- työryhmän muistio Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä esitti muistiossaan (Opetusministeriön työryhmien muistioita 3:2002) aikuisväestön koulutustason nostamiseksi vuosille 2003–2007 ajoittuvaa toimen- pideohjelmaa. Työryhmä katsoi, että työelämän kannalta kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat ne aikuiset, joilta puuttuu ylemmän toisen asteen koulutus. Heille tulisi turvata mahdollisuus kohot- taa tai päivittää koulutustasonsa työmarkkinoiden kehitystä vastaavaksi siten, että koulutusajat pysyi- sivät kohtuullisina eikä liian pitkä oppilaitosmuotoi- nen koulutus olisi este koulutukseen hakeutumi- selle. Lisäksi työryhmä katsoi, että niille aikuisille, joilta puuttuvat riittävät tietoyhteiskuntataidot työelämässä pärjäämiseen ja aktiivisena kansalaisena toimimiseen, tulee turvata mahdollisuudet tieto- yhteiskunnan perustaitojen omaksumiseen. Ohjelman keskeisenä tavoitteena olisi kohottaa työvoiman tuottavuutta ja parantaa työvoiman liik- kuvuuden edellytyksiä sekä vähentää syrjäytymis- ja työttömyysriskiä parantamalla ohjelmaan osallistu- vien henkilöiden kilpailukykyä. Ohjelman katsot- tiin myös vaikuttavan pitkällä aikavälillä myöntei- sesti kansantalouden kehitykseen, kasvualojen ja muiden osaavaa työvoimaa tarvitsevien ja suurten poistumien edessä olevien alojen työvoimatarpeiden tyydyttämiseen ja työttömyyden hoidosta aiheutu- vien kustannusten vähenemiseen. Ohjelman katsot- tiin myös tukevan EU:n suuntaviivojen mukaista työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmaa mm. tukemalla ikääntyvien työssä jaksamista ja turvaa- malla osaavan työvoiman saatavuuden. Parhaimman kustannus-hyötysuhteen saavutta- miseksi koulutus kohdennettaisiin pääasiallisesti kouluttamattomaan työlliseen työvoimaan. Erityis- tä huomiota kiinnitettäisiin pienen ja keskisuuren yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen ja kil- pailuedellytysten parantamiseen. Koulutuksen käy- tännön järjestelyissä pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan lomittamaan työssäkäynti ja poissaolo. Työryhmä esitti, että ohjelma kohdennettaisiin 30–54 -vuotiaille enintään perusasteen tutkinnon suorittaneille. Tavoitteeksi työryhmä asetti, että viisivuotisen ohjelman aikana koulutuksen saisi 80 000–120 000 henkilöä kokopäiväisiksi opin- noiksi muutettuna keskimäärin puolen vuoden opinnoissa. Ohjelman resursseista 80 % suunnattai- siin ammatilliseen tutkintoon valmistaviin ja niiden suorittamista tukeviin tai kannustaviin opintoihin ja 20 % tietoyhteiskuntataitojen kehittämiseen. Ohjelman toteuttamiseen arvioitiin tarvittavan vuo- sittain 60–90 milj. euron määräraha valtion talous- arvioon. Työryhmä piti tärkeänä huolehtia myös siitä, että aikuiskoulutuksen perusresurssein toteutettavasta ammatillisesta koulutuksesta ei siirry mittavassa määrin kohderyhmän opiskelijoita lisätoimenpide- ohjelman kiintiöön. 2.2.2 Ohjelman sisällön täsmentyminen laaja-alaisessa työryhmässä Ohjelman sisältöä ryhdyttiin parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän muistion lausuntokier- roksen jälkeen täsmentämään työryhmässä, jossa olivat edustettuina opetus- ja työministeriö, työ- elämän järjestöt, Kuntaliitto sekä eri oppilaitos- muotoja edustavat järjestöt. Työryhmä esitti, että aikuisten koulutustason kohottamisohjelmasta säädettäisiin määräaikainen laki, ja laati luonnoksen hallituksen esityksestä eduskunnalle. Luonnokseen kiteytettiin työryhmän yksimielinen näkemys siitä, mitä ohjelman tulisi sisältää ja miten se pantaisiin toimeen. Ohjelman piiriin kuuluvien opintojen tavoit- teeksi täsmennettiin 1. ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai niiden osan tai osien suorittaminen, 2. kesken jääneen peruskoulun tai lukion loppuunsaattaminen sekä 3. kansallisen tai eurooppalaisen tietokoneen ajokortin tai sen osan suorittaminen. 34 Kesken jääneen peruskoulun loppuunsaattajien kohdalla työryhmä esitti alaikärajaksi 25 vuotta. Ohjelmassa käytettävät tukitoimet määriteltiin myös. Ne koottiin kahteen kokonaisuuteen eli opin- toihin hakeutumista edistäviin toimiin ja opiskelun tukitoimiin. Koska enintään perusasteen tutkinnon suoritta- neet ovat tutkimusten mukaan selvästi keskimää- räistä vähemmän kiinnostuneita koulutuksesta ja katsovat muita enemmän, ettei koulutuksesta ole hyötyä, heidän opintoihin hakeutumistaan katsot- tiin tarpeelliseksi edistää hakevalla toiminnalla, tie- dotuksella ja neuvonnalla sekä muilla tarvittavilla toimilla. Opiskeluprosessia katsottiin tarpeelliseksi tukea myös opiskeluvalmiuksia parantavilla ja väli- neaineopinnoilla, opinto-ohjauksella, opintojen ja opiskelun henkilökohtaistamisella ja muilla tarvitta- villa toimilla. Ohjelman toimeenpanossa työryhmä korosti kahta periaatetta: alueellista yhteistyötä ja työelämä- yhteistyötä. Jotta ohjelmaan osallistuvat henkilöt voisivat mahdollisimman laajasti ja kitkattomasti hyödyntää alueen koulutustarjontaa kokonaisuutena, haluttiin ohjelman toimeenpanijoiksi ensisijaisesti koulutuk- sen järjestäjien alueellisia yhteenliittymiä. Kun ohjelman tarkoituksena olisi kohottaa erityisesti työssä olevien henkilöiden koulutustasoa, katsottiin välttämättömäksi, että ohjelma suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä työelämän kanssa. Ohjelman kokonaisuus muodostuisi tavanomai- sesta valtionosuusrahoituksesta, jolla rahoitetaan ohjelman kohderyhmän osallistumista koulutuk- seen sekä erityismäärärahasta, jolla rahoitettaisiin kohderyhmälle tarkoitettua koulutusta, opintoihin hakeutumista edistäviä toimia ja opiskelun tukitoi- mia. 2.2.3 Ohjelman käynnistyminen Ohjelmasta ei säädetty lakia. Hallituksen sisäisissä neuvotteluissa päädyttiin siihen, että ohjelma käyn- nistetään sisällyttämällä talousarvioon vuosittain eri- tyismääräraha, josta koulutuksen järjestäjille myön- netään valtionavustuksia ohjelman toteuttamiseen. Erityismäärärahan taso jäi huomattavasti parlamen- taarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotuksia alhai- semmaksi. Vuonna 2003 määräraha oli 12 milj. euroa ja sillä arvioitiin koulutuksen voivan aloittaa noin 3 400 henkilöä. Vuonna 2003 työnsä aloittaneen pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaan sisältyy maininta ohjelman laajentamisesta niin, että erityis- määrärahalla voi koulutuksen vuositasolla aloittaa vähintään 10 000 henkilöä. Tähän suuntaan onkin edetty. Vuonna 2004 erityismääräraha oli 19,5 milj. euroa ja vuonna 2005 se on 26 milj. euroa. Määrärahalla arvioitiin koulutuksen voivan vuonna 2004 aloittaa 7 400 henkilöä ja vuonna 2005 8 000 henkilöä. Määrärahan ja arvioidun aloittaja- määrän suhteen muutokset johtuvat tietotekniikka- koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen erilaisista painotuksista eri vuosina. Ohjelman sisältö ja toimeenpanon tapa ovat edellisessä luvussa mainitun työryhmän esitysten mukaisia. Ne on kirjattu valtioneuvoston asetuksiin, joilla säädellään erityismäärärahasta myönnettävien valtionavustusten myöntämisen ehtoja. Pieniä muutoksia on kuitenkin tehty. Ensimmäisen vuo- den jälkeen yläikäraja nostettiin 59 vuoteen, koska 54 ikävuoden ylärajan katsottiin olevan ristiriidassa työurien pidentymistä koskevan hallituksen tavoit- teen kanssa. Ensimmäisenä vuonna ei erityisrahoi- tuksella ollut mahdollista rahoittaa oppisopimus- koulutusta. Perusteena oli, että tavanomaisesti rahoi- tetun oppisopimuksen kiintiöitä oli juuri laajennet- tu. Toisena vuonna tämä rajoitus poistettiin. 2.2.4 Ohjelman tähänastinen toteutuminen Noste-erityisrahoituksen on tarkoitus lisätä Noste- ryhmään kuuluvien henkilöiden osallistumista koulutukseen. Sen vuoksi on tärkeä seurata sitä, miten Noste-ryhmään kuuluvien henkilöiden osal- listuminen tavanomaisesti rahoitettuun koulutuk- seen kehittyy. Ennen ohjelman alkua vuonna 2002 oli laskentapäivänä 20.9. Noste-ryhmään kuuluvia ammatilliseen tutkintoon valmistavassa valtion- osuusrahoitteisessa ja työvoimakoulutuksessa 10 900 henkilöä. Ohjelman ensimmäisenä vuonna 2003 määrä oli 10 500. Erityisrahoituksella aikaan- 35 saatu Noste -ryhmän ammatillinen koulutus oli siis todellista lisäystä, ei vain siirtymää rahoitusmuodos- ta toiseen. Vuoden 2004 tietoja ei ole vielä käytet- tävissä. Seurantatilaston mukaan oli Nosteen erityis- rahoituksella aloittanut koulutuksen 12.5.2005 mennessä 8 400 henkilöä. Heistä 13 % oli aloitta- nut ammatilliseen perustutkintoon, 41 % ammat- titutkintoon, 2 % erikoisammattitutkintoon ja 44 % tietokoneen ajokorttitutkintoon valmistavan koulutuksen. Tutkintoja tai osatutkintoja oli Nosteen erityisra- hoituksella suorittanut 12.5.2005 mennessä 2 695 henkilöä. Heistä 7 % oli suorittanut ammatillisen perustutkinnon tai sen osia, 23 % ammattitutkin- non tai sen osia ja 70 % tietokoneen ajokortin tai sen osia. Lisäksi yksi henkilö oli suorittanut osia erikoisammattitutkinnosta. Tietokoneen ajokorttikoulutukseen oli piilevää kysyntää ja se oli helppo käynnistää nopeasti, joten ohjelman alussa sen osuus oli suuri. Jatkossa paino tulee siirtymään ammatilliseen koulutukseen. Koulutuksen järjestäjille 12.5.2005 mennessä maksetusta Noste -erityisrahoituksesta on 33 % suuntautunut opintoihin hakeutumista edistäviin toimiin, 6 % opintojen tukitoimiin sekä 62 % kou- lutukseen. Eri toimintojen osuudet kertovat hakeu- tumista edistävien toimien painottumisesta ohjel- man alussa. Jatkossa painotus tulee muuttumaan. Tulevaa toimintaa koskevien 12.5.2005 mennessä tehtyjen rahoituspäätösten mukaan opintoihin hakeutumista edistävien toimien osuus tulee vähe- nemään 15 %:iin ja opintojen tukitoimien 3 %:iin sekä koulutuksen osuus nousemaan 82 %:iin. Ohjelma on nyt puolivälissä. Hakeva toiminta ja tiedotus ovat lisänneet Noste -ryhmän tietoisuutta ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista, toiminnan organisoitumisen vaatima alkuvaihe on ohitettu ja työpaikkojen kanssa tehtävän yhteistyön taidot ovat kehittyneet. Ohjelman loppukauden toteutumisel- le tavoitteiden mukaisesti on hyvät edellytykset. 36 3 Aikuisväestön koulutusrakenne 3.1 Väestön ikärakenne Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väestön määrä on vuonna 2020 lähes kaksisataa tuhatta suurempi kuin vuonna 2003. Väestön ikä- rakenne tulee ennusteen mukaan muuttumaan siten, että ikääntyvän väestönosan osuus koko väes- töstä kasvaa suhteessa nuorempiin ikäluokkiin. Vuonna 2020 on 25 vuotta täyttäneitä runsaat 290 000 enemmän ja alle 25-vuotiaita puolestaan 100 000 vähemmän kuin vuonna 2003. Nuorim- pien ikäluokkien lisäksi vähenee myös 35–59 -vuo- tiaiden osuus. Suurin pudotus näistä tapahtuu 45– 49 -vuotiaiden ikäluokassa (-20 prosenttiyksikköä). Taulukosta 6 näkyy, että 60 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien ikäryhmien osuus koko väestöstä lisääntyy voimakkaasti ensi vuosikymmenen aikana. Näihin ikäryhmiin kuuluvia tulee olemaan vuonna 2020 yli puoli miljoonaa enemmän kuin vuonna 2003. 3.2 Väestön koulutustaso Tässä osiossa kuvataan koko väestön koulutusraken- netta vuonna 2003 Tilastokeskuksen tietojen poh- jalta. Tutkinnon suorittaneet on luokiteltu koulu- tusasteittain korkeimman/viimeksi suoritetun tutkin- non mukaan. Vuonna 2003 oli 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 62 % (2,7 milj.) suorittanut jonkin perusasteen jälkeisen tutkinnon. Kuviossa 2 näkyvät suoritettujen tutkintojen määrät eri koulutusasteilla ja lisäksi liit- teessä 1 suoritettujen tutkintojen suhteelliset osuudet. Aikuiskoulutuksen vuosikirja 37 Taulukko 6. Väestön määrä vuonna 2003 ja ennusteet vuosille 2010, 2015 ja 2020 Lähde: Tilastokeskus, Opetushallituksen raportointiopti Lähde: Tilastokeskus, Opetushallituksen raportointiopti Kuvio 2. Tutkinnon suorittaneiden määrä korkeimman suoritetun tutkinnon mukaan 15 vuotta täyttäneestä väestöstä vuonna 2003 Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosien 2003 Muu- 2003 2010 2015 2020 ja 2020 erotus tos Ikä lkm lkm lkm lkm lkm % Yhteensä 5 219 732 5 309 656 5 365 531 5 411 566 191 834 3,7 alle 15 920 097 871 527 871 133 876 322 -43 775 -4,8 15–19 319 754 330 755 298 337 291 634 -28 120 -8,8 20–24 330 871 322 220 331 908 300 256 -30 615 -9,3 25–29 327 973 335 714 325 452 334 660 6 687 2,0 30–34 308 602 331 553 337 216 327 235 18 633 6,0 35–39 367 428 310 322 332 924 338 461 -28 967 -7,9 40–44 379 711 347 727 311 247 333 436 -46 275 -12,2 45–49 387 053 375 115 345 904 310 299 -76 754 -19,8 50–54 404 572 373 934 370 486 342 374 -62 198 -15,4 55–59 390 583 384 435 366 568 363 976 -26 607 -6,8 60–64 269 893 402 520 372 596 356 668 86 775 32,2 65– 813 195 923 834 1 101 760 1 236 245 423 050 52,0 ������� ��������� ������ � �� � ������ ���� � ������� ����� ������ � � � � � � � �� � ��� � ��� � � ���������������� ���� �������������������� ������������� ���� ������������������������������� ���������!������ ���������������� ���������������� ��������� � �������������� ��������� � �������������� ��������� "�������������������� ��#�������������� 38 Suoritetuista tutkinnoista oli toisen asteen tut- kintojen osuus 51 % ja korkea-asteen tutkintojen osuus 11 %. Lukumääräisesti eniten oli suoritettu- na toisen asteen ammatillisia perustutkintoja. Seuraavassa kuvataan vielä erikseen ylioppilastut- kinnon, ammatillisen tutkinnon ja korkeakoulutut- kinnon suorittaneiden osuuksia 15 vuotta täyttä- neestä väestöstä vuonna 2003. Ammatillisiin tut- kintoihin sisältyvät tässä toisen asteen ammatilliset tutkinnot, mukaan lukien näyttötutkinnot ja am- matilliset korkea-asteen tutkinnot. Korkeakoulutut- kintoihin sisältyvät alemmat ja ylemmät korkea- koulututkinnot, ammattikorkeakoulututkinnot sekä lisensiaatin- ja tohtorin tutkinnot. Kun edellä kuvat- tiin tutkinnon suorittaneita korkeimman/viimeksi suoritetun tutkinnon mukaan, niin tässä esitetään kaikki kyseessä olevan tutkinnon suorittaneet riippu- matta siitä, onko heillä tätä korkeampia tutkintoja. Ylioppilastutkinnon suorittaneita oli vuonna 2003 kaikkiaan 1,1 miljoonaa, 26 % 15 vuotta täyttäneestä väestöstä (liite 2). Suhteellisesti eniten ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 20-24-vuotiai- den ikäluokassa, jossa 51 % ikäluokasta oli suoritta- nut ylioppilastutkinnon. Ylioppilastutkinnon suo- rittaneiden suhteellinen osuus ikäluokasta väheni tasaisesti vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Ammatillisen tutkinnon suorittaneita oli vuonna 2003 kaikkiaan 1,8 miljoonaa, 42 % 15 vuotta täyttäneestä väestöstä (liite 2). Suhteellisesti eniten ammatillisen tutkinnon suorittaneita oli 40-44- vuotiaiden ikäryhmässä, jossa ammatillisen tutkin- non suorittaneiden osuus ikäluokasta oli 63 %. Korkeakoulututkinnon suorittaneita oli vuonna 2003 hieman yli 500 000, 13 % 15 vuotta täyttä- neestä väestöstä (liite 2). Korkeakoulututkinnon suorittaneita oli suhteellisesti eniten 25–29 -vuo- tiaiden ikäryhmässä (25 % ikäluokasta). Korkeakou- lututkinnon suorittaneiden suhteellinen osuus väheni kuten ylioppilastutkinnonkin suorittaneiden osuus tasaisesti vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oli 15 vuotta täyttäneestä väestöstä vuonna 2003 yhteen- sä 38 %. Tähän ryhmään kuuluvat myös ne, joilla koulutus oli vielä kesken tai jotka eivät olleet lain- kaan suorittaneet perusasteen tutkintoa. Kaikista perusasteen jälkeistä tutkintoa vailla olevista oli Lähde: Tilastokeskus Kuvio 3. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä ikäryhmittäin vuonna 2003 38 $ � $ � $ � $ � $ � $ � $ ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� % 39 Lähde: Tilastokeskus Kuvio 4. Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä ikäryhmittäin vuonna 2003 Lähde: Tilastokeskus Kuvio 5. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä ikäryhmittäin vuonna 2003 $ � $ � $ � $ � $ � $ � $ � $ ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� % $ �$ � $ ��$ � $ ��$ � $ ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� �� � � �� ��� % 4040 79 % (1,3 milj.) vähintään 25-vuotiaita (liite 1). Tutkintoa vailla olevien osuudet kasvavat sitä mukaa, mitä vanhempiin ikäluokkiin siirrytään. Vailla pe- rusasteen jälkeistä tutkintoa oli 25–39 -vuotiaista 155 000 ja 40–59 -vuotiaista 433 000 vuonna 2003. Tutkintoa vailla olevista määrällisesti suurim- man ryhmän muodostivat 60 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat, joita oli yhteensä runsaat 700 000. 3.3 Aikuiskoulutusta antavat oppilaitokset Aikuiskoulutusta järjestävät aikuiskoulutukseen eri- koistuneet oppilaitokset sekä muut oppilaitokset. Osa taulukossa 7 esitetyistä oppilaitoksista, etenkin ammatillisista oppilaitoksista, on keskittynyt ainoas- taan nuorten koulutukseen. 3.4 Aikuiskoulutukseen osallistuminen ja annetut opetustunnit Tässä luvussa kuvataan lyhyesti aikuiskoulutukseen osallistumista ja annettuja opetustunteja. Aineisto perustuu Tilastokeskuksen oppilaitoksilta vuosittain kokoamiin tietoihin. Yliopistojen osalta aineisto on saatu KOTA-tietokannasta ja kesäyliopistojen osalta Suomen kesäyliopistot r.y.:ltä. Aikuiskoulutuksella Lähde: Tilastokeskus, Opetushallituksen raportointiopti Kuvio 6. Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien määrä ikäryhmittäin vuonna 2003 � � � � � � � � � � � � � � ����� � ��� ����� � ��� ����� � ��� ����� � ��� ����� � ��� ��� �� � ����� 41 Taulukko 7. Oppilaitokset, joilla on mahdollisuus järjestää opetushallinnon alaista aikuiskoulutusta vuonna 2005 *Oppilaitokset, joiden ylläpitäjällä oli ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupa vuonna 2004. Lähde: Tilastokeskus, opetusministeriö Taulukko 8. Osallistumistapausten määrä ja opetustunnit koulutustyypin mukaan vuonna 2003 1 Peruskoulun koko oppimäärän kurssit ja perusasteen aineopintokurssit. 2 Lukion koko oppimäärän kurssit ja lukioasteen aineopintokurssit. 3 Yliopistojen ja kesäyliopistojen järjestämästä muusta aikuiskoulutuksesta ei voida erotella ammatillista ja yleissivistävää aikuiskoulutusta. Tiedot sisältyvät kohtaan "muu ammatillinen aikuiskoulutus". Lähde: Tilastokeskus Oppilaitosryhmä Lukumäärä Aikuislukiot ja -linjat 54 Kansanopistot 91 Kansalaisopistot 254 Opintokeskukset 11 Liikunnan koulutuskeskukset 14 Kesäyliopistot 21 Ammatilliset oppilaitokset 290* Ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset 46 Valtakunnalliset ammatilliset erikoisoppilaitokset 8 Ammatilliset erikoisoppilaitokset 54 Ammattikorkeakoulut 29 Yliopistot 20 Osuus kaikista Osuus Osallistumis- osallistumis- Opetus- kaikista tapaukset tapauksista tunteja opetustunneista Koulutustyyppi lkm % lkm % Yhteensä 2 778 853 100 11