30/2012 Pikaluottolainsäädännön muuttaminen Lausuntotiivistelmä Pikaluottolainsäädännön muuttaminen 30/2012 Lausuntotiivistelmä Oikeusministeriö, Helsinki 2012 29.5.2012 Julkaisun nimi Pikaluottolainsäädännön muuttaminen Lausuntotiivistelmä Tekijä Anne Heiskanen Oikeusministeriön julkaisu 30/2012 Mietintöjä ja lausuntoja OSKARI numero OM 17/41/2011 HARE numero OM035:00/2011 ISSN-L 1798-7105 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (PDF) 978-952-259-213-2 URN URN:ISBN:978-952-259-213-2 Pysyvä osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-213-2 Asia- ja avain- sanat Kuluttajansuoja, luotto, oikeudenkäyntikulut, rahoituspalvelut Tiivistelmä Pikaluotto 2011 -työryhmän mietinnöstä saatiin lausunnot yhteensä 43 viranomai- selta ja yhteisöltä. Työryhmä ehdotti mietinnössään, että kuluttajansuojalakia (38/1978) uudistetaan asettamalla korkokatto, joka koskisi alle 1000 euron suuruisia, muita kuin hyödy- kesidonnaisia luottoja. Myös luotonantajan velvollisuutta arvioida kuluttajan luotto- kelpoisuus ehdotettiin tiukennettavaksi sekä hyvää luotonantotapaa koskevaa säännöstä täydennettäväksi, siten että hyvän luotonantotavan vastaista olisi käyt- tää luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviesti- tai muuta vastaavaa viestipalvelua. Työryhmä ehdotti myös alennettavaksi vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismääriä. Työryhmän ehdotukset saivat lausunnoissa laajaa kannatusta. Ehdotettua hin- tasääntelymallia vastustivat eritoten pikaluottoalaa edustavat tahot. Suurin osa lausunnonantajista katsoi, että ehdotetut muutokset ovat tarpeellisia pikaluotoista aiheutuvien velkaongelmien vähentämiseksi. 29.5.2012 Publikationens titel Ändring av lagstiftningen om snabblån Remissammandrag Författare Anne Heiskanen Justitieministeri- ets publikation 30/2012 Betänkanden och utlåtan- den OSKARI nummer OM 17/41/2011 HARE nummer OM035:00/2011 ISSN-L 1798-7105 ISSN (PDF) 1798-7105 ISBN (PDF) 978-952-259-213-2 URN URN:ISBN:978-952-259-213-2 Permanent adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-213-2 Sak- och nyckelord Konsumentskydd, kredit, rättegångskostnader, finansiella tjänster Referat Sammanlagt 43 myndigheter och sammanslutningar gav utlåtanden om betän- kandet av arbetsgruppen Snabblån 2011. Arbetsgruppen föreslog i sitt betänkande att konsumentskyddslagen (38/1978) ska revideras genom att det sätts ett räntetak för krediter som understiger 1000 euro, dock inte nyttighetsbundna krediter. Det föreslogs också att kreditgivarens skyl- dighet att bedöma konsumentens kreditvärdighet skärps och att bestämmelsen om god kreditgivningssed kompletteras så att det inte är förenligt med god kredit- givningssed att använda sms-tjänster eller andra motsvarande kommunikations- tjänster mot extra avgift vid kommunikation i anslutning till kreditförhållandet. Ar- betsgruppen föreslog också en sänkning av maximibeloppen i fråga om rätte- gångskostnader som motparten ska dömas att ersätta. Arbetsgruppens förslag fick ett brett understöd i utlåtandena. Det var i synnerhet de sammanslutningar som representerar snabblånebranschen som motsatte sig den föreslagna prisregleringsmodellen. Största delen av remissinstanserna ansåg att de föreslagna ändringarna behövs för att minska de skuldproblem som snabb- lånen förorsakar. 7 SISÄLLYS 1 JOHDANTO _______________________________________________________ 8 2 YHTEENVETO LAUSUNNOISTA_______________________________________ 9 3 YLEISIÄ ARVIOITA ________________________________________________ 10 4 YKSITYISKOHTAISET HUOMAUTUKSET ______________________________ 12 4.1 Kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi ____________________________ 12 4.2 Hintasääntely _______________________________________________ 13 4.3 Kuluttajilta perittävät tekstiviestikulut _____________________________ 17 4.4 Vastapuolen maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut summaarisissa asioissa _______________________________________ 18 4.5 Muut ehdotukset _____________________________________________ 20 5 LAUSUNNONANTAJIEN MUITA HUOMIOITA ___________________________ 22 LIITE ________________________________________________________________ 24 8 1 JOHDANTO Oikeusministeriö asetti 2.12.2011 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön muuttamiseksi. Työryhmä antoi mietintönsä oi- keusministeriölle 11.4.2012 (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 17/2011). Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi kuluttajaluottoja koskevaa kuluttajansuojalain (38/1978) 7 lukua, lakia eräiden luotonantajien rekisteröinnistä (747/2010) sekä korko- lain (633/1982) säännöstä tahdonvaltaisuudesta. Lisäksi ehdotetaan muutoksia oikeus- ministeriön asetukseen 1311/2001, joka koskee vastapuolen maksettavaksi tuomittavia oikeudenkäyntikuluja niin sanotuissa summaarisissa asioissa. Mietinnön pääasiallisena tavoitteena on vähentää pikaluotoista aiheutuvia velkaongelmia. Esityksessä ehdotetaan asetettavaksi korkokatto eli enimmäiskorko, jota luotonantaja voisi periä luotosta kuluttajalta. Korkokatto koskisi muita alle 1 000 euron suuruisia luottoja kuin hyödykesidonnaisia luottoja. Muutoksella pyritään siihen, että kuluttaja saisi pientä rahaluottoa nykyistä kohtuullisemmin ehdoin. Uudistuksen oletetaan myös merkittävästi vähentävän nykyisenkaltaisten pikaluottojen tarjontaa. Säännökseen luotonantajan velvollisuudesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ehdo- tetaan täsmennyksiä ja tiukennuksia. Muutoksen tarkoituksena on vähentää velkaon- gelmia edellyttämällä myös pienten luottojen tarjoajilta nykyistä tarkempaa kuluttajan luottokelpoisuuden arvioimista. Hyvää luotonantotapaa koskevaa säännöstä ehdotetaan puolestaan täydennettäväksi siten, että hyvän luotonantotavan vastaista olisi käyttää luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviesti- tai muuta vastaavaa viestipalvelua. Tältä osin tavoitteena on poistaa maksullisiin tekstiviestipalveluihin liit- tyneet erityyppiset ongelmat. Vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismääriä niin sanotuissa summaarisissa asioissa ehdotetaan alennettavaksi. Tavoitteena on, että velal- lisen maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut vastaisivat nykyistä paremmin haastehakemuksen laatimisesta aiheutuvaa työmäärää ja kustannuksia. Mietintöön liitettiin Suomen Pienlainayhdistys ry:n (jäljempänä PLY) edustajan eriävä mielipide sekä Finanssialan Keskusliitto ry:n (jäljempänä FK) edustajan lausunto. 9 2 YHTEENVETO LAUSUNNOISTA Oikeusministeriö pyysi lausuntoa 40 viranomaiselta ja yhteisöltä. Näistä lausunnon an- toi 34. Lisäksi lausunnon antoi yhdeksän muuta tahoa. Tiivistelmän liitteessä on lueteltu ne tahot, joilta lausuntoa pyydettiin ja jotka sen antoivat. Yleisesti ottaen työryhmän ehdottamat lainsäädäntömuutokset saivat hyvän vastaanoton lausunnonantajien keskuudessa. Työryhmän ehdottamien muutosten lisäksi moni lau- sunnonantaja pitää tärkeänä positiivisen luottorekisterin käyttöönoton selvittämistä mahdollisimman pian, jotta kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi helpottuisi. Esityksessä ehdotettu hintasääntely keräsi runsaasti palautetta lausunnonantajilta. Suu- rin osa lausunnonantajista pitää hintasääntelyä tarpeellisena pikaluottoihin liittyvien on- gelmien ehkäisemiseksi. Työryhmän esittämistä kahdesta vaihtoehtoisesta sääntelymal- lista vaihtoehto II saa osakseen selvästi enemmän kannatusta kuin vaihtoehto I. Todelli- seen vuosikorkoon perustuvaa korkokattoa pidetään ennakoitavuuteen ja oikeusvarmuu- teen liittyvillä perusteilla selkeämpänä sääntelyvaihtoehtona. Työryhmän ehdottamaa hintasääntelymallia vastustivat ennen kaikkea pikaluottoalaa edustavat lausunnonanta- jat. Tiukennus luotonantajan velvollisuuteen arvioida kuluttajan luottokelpoisuus koetaan tarpeelliseksi. Valtaosa asiaan kantaa ottaneista pitää myös lisämaksullisten tekstiviesti- palveluiden käytön rajoittamista tervetulleena uudistuksena. Uudistuksen katsotaan vä- hentävän väärinkäyttömahdollisuuksia ja selventävän hinnoittelua. Työryhmän ehdotus vastapuolen oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärien alentamises- ta summaarisissa asioissa saa laajalti kannatusta. Osa lausunnonantajista kuitenkin pel- kää, että ehdotetulla kulutaksoituksella ei pystytä kattamaan haastehakemusten laatimi- sesta ja tuomioistuinprosessista syntyviä kustannuksia ja ne tulevat jäämään velkojan vastattavaksi. Lausunnonantajat kannattivat myös valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeuksien ja valvontakeinojen parantamista työryhmän ehdottamalla tavalla. 10 3 YLEISIÄ ARVIOITA Sosiaali- ja terveysministeriö (jäljempänä STM) ja työ- ja elinkeinoministeriö (jäljem- pänä TEM) pitävät työryhmän esitysten toimeenpanoa tarpeellisena ja kannatettavana. Myös valtiovarainministeriö (jäljempänä VM) kannattaa pääosin työryhmän ehdottamia lainsäädäntöuudistuksia. VM:n mukaan on tärkeää varmistua siitä, ettei sääntely estä pienten rahaluottojen tarjoamista kuluttajille. Lisäksi se katsoo, että työryhmän ehdot- tamien uudistusten taloudelliset vaikutukset tulisi arvioida jatkovalmistelussa. VM:n mukaan jatkovalmistelussa tulisi arvioida myös sitä, mitä seuraa, jos pienlainoja ei ole enää saatavilla. Helsingin käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Vantaan käräjäoikeus, Velkaneuvonta ry ja Turun kaupungin velkaneuvontatoimisto (jäljempänä Turun velkaneuvontatoimisto) pitävät työryhmän mietinnössä esittämiä uudistuksia kannatettavina, joskaan ei välttä- mättä riittävinä velalliseen kohdistuvien velkaongelmien poistamiseksi. Valtakunnanvoudinvirasto, Kirkkohallitus, kuluttajariitalautakunta, Kuluttajavirasto, Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry (jäljempänä Kuluttajaliitto), Etelä-Suomen aluehallintovirasto, FK, Julkiset oikeusavustajat ry, Takuu-Säätiö ja Suomen Tuomari- liitto – Finlands Domareförbundet ry (jäljempänä Suomen Tuomariliitto) katsovat, että pikaluottojen tarjontaa rajoittavaan sääntelyyn on tarvetta ja että työryhmän ehdotukset ovat kokonaisuutena arvioiden kannatettavia. Myös Vantaan kaupungin sosiaalinen luo- totus (jäljempänä Vantaan sosiaalinen luototus) pitää erittäin tarpeellisena, että pika- luottojen aiheuttamaan vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan puututaan, ja katsoo työryhmän onnistuneen tehtävässään. Takuu-Säätiö korostaa lisäksi, että hintasääntelyn toteuttamisen yhteydessä tulisi tarkoin seurata sen vaikutuksia euromääräisesti suurem- pien pikaluottojen lisääntymiseen ja niiden aiheuttamien mahdollisten ongelmien kehit- tymiseen. Sen mielestä on tärkeää, että kohtuuhintaisten luototusmahdollisuuksien ke- hittämistä pienituloisille jatketaan. Kilpailuvirasto toteaa, että työryhmän ehdottamien muutosten johdosta alan toiminta voi olennaisesti vähentyä. Tämän seurauksena osa toiminnasta saattaa käytännössä siir- tyä harmaan talouden piiriin. Kilpailuvirasto katsoo, että ilman huolellista vaikutusarvi- ointia alan toiminnan leikkaaminen saattaa muodostua huomattavasti laajemmaksi kuin sinänsä olisi perusteltavissa pelkästään kuluttajansuojan parantamisen kannalta. Viras- ton mielestä asian valmistelua olisi perusteltua edelleen jatkaa siltä pohjalta, että vas- tuullisille toimijoille mahdollistetaan realistiset toimintaedellytykset alalla. Finanssivalvonta, FK ja Elinkeinoelämän keskusliitto ry (jäljempänä EK) katsovat, että jatkovalmistelussa olisi tärkeää tehdä tarkempi arvio ehdotuksen vaikutuksista muihin tarjolla oleviin kulutusluottotuotteisiin kuin pikaluottoihin. EK korostaa, että jatkoval- mistelun aikana ehdotusta on vielä arvioitava perustuslaissa turvattujen omaisuuden- suojan ja elinkeinovapauden näkökulmasta. Sen mukaan tulisi arvioida, onko tavoitetta vähentää pikaluotoista aiheutuvia velkaongelmia mahdollista saavuttaa pienten luottojen yleistä saatavuutta vähemmän rajoittavin tavoin etenkin, jos sääntely koskisi myös mui- 11 ta pieniä luottoja kuin sääntelyn varsinaisena kohteena olevia pikaluottoja. Lisäksi EK katsoo muutosten taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten seuraamisen olevan tärkeää, mikäli mietinnössä ehdotetut muutokset päätetään toteuttaa. Suomen Yrittäjät ry esittää FK:n ja EK:n kanssa samansuuntaisia näkemyksiä ja toteaa, että jatkovalmistelussa olisi tärkeä varmistaa, etteivät ehdotetut muutokset vaikeuta yleisesti asianmukaista luo- tonantoa ja toisaalta tarpeellisen rahoituksen saamista. Keskuskauppakamarin mukaan perusteluista tulisi selkeästi käydä ilmi, onko tarkoituk- sena pyrkiä lopettamaan nykyisenkaltainen pikaluottotoiminta kokonaisuudessaan. Mi- käli näin on tarkoitus menetellä, tulisi asia tehdä tiedostaen ja selkeästi perustellen. Keskuskauppakamarin mukaan jatkovalmistelussa tulisi arvioida myös sitä, mitkä ovat kuluttajalle tarjolla olevat mahdollisuudet saada pieniä ja lyhytaikaisia luottoja, jos pi- kaluottojen tarjonta vähenee. Se toteaa, että sosiaalinen luototus ei ainakaan tällä hetkel- lä pystyne vastaamaan kyseiseen haasteeseen. Lisäksi Keskuskauppakamari huomaut- taa, että huomioon ottaen esityksen huomattavat vaikutukset alan toimijoihin vaiku- tusarvioinnit tulee tehdä perusteellisesti sekä etsiä muista valtioista ratkaisumalleja (eri- tyisesti Ruotsista), joista on jo käytännössä saatu kokemuksia. Suomen Asianajajaliitto ja Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry (jäljempänä ASML) yhtyvät työryhmän näkemykseen siitä, että pikaluottoja koskeva voimassa oleva lain- säädäntö vaatii muuttamista, jotta pikaluotoista aiheutuvat velkaongelmat saadaan vä- hentymään. ASML:n mukaan ehdotusten vaikutuksia tulisi pyrkiä selvittämään vieläkin tarkemmin kaikkien sääntelyn piiriin tulevien pienten luottojen osalta, koska työryhmän lyhyt toimikausi ei mahdollistanut tätä riittävässä määrin. Suomen Kaupan Liitto ry (jäljempänä Kaupan liitto) kannattaa esityksen tavoitetta vä- hentää pikaluotoista aiheutuvia velkaongelmia. Sen mukaan sääntely tulisi kuitenkin rajata koskemaan nimenomaan pikaluottoja. Liiton käsityksen mukaan hyödykesidon- naisista luotoista ei ole aiheutunut merkittäviä ongelmia, joten niiden myöntämistä ei tulisi tarpeettomasti vaikeuttaa. PLY:n mielestä ehdotukset tulisi valmistella lausuntojen pohjalta uudestaan ja kiinnittää huomiota myös pikaluottojen kieltämisestä aiheutuviin ongelmiin, kuten kuluttajien no- peampaan velkaantumiseen, velkaneuvonnan jonoutumiseen, verotulojen romahtami- seen tältä alalta, henkilökunnan irtisanomisiin, toiminnan korvautumiseen ulkomaisen tarjonnan kautta, tietoturvaongelmiin, kilpailun vähentymiseen ja hämärien lainamark- kinoiden syntymiseen. OPR-Vakuus Oy ja Tact Group Oy katsovat, että mietinnön jat- kovalmistelu tulisi suorittaa PLY:n ehdotusten pohjalta. 12 4 YKSITYISKOHTAISET HUOMAUTUKSET 4.1 Kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi 14 §. Velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus. Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luotto- sopimuksen mukaiset velvoitteensa (kuluttajan luottokelpoisuus). Arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien tietojen perusteella. ------------------ Helsingin käräjäoikeuden mukaan on tärkeää, että luotonantajalla on velvollisuus luo- tonhakijan luottotietojen tarkistamiseen myös rahamäärältään pienehköjen kertaluotto- jen osalta. Myös Lapin käräjäoikeus, Velkaneuvonta ry, Takuu-Säätiö ja Tact Group Oy kannattavat kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnin tiukentamista ja täsmentämistä. Valtakunnanvoudinvirasto toteaa, että mikäli kuluttajan luottokelpoisuus olisi selvitet- tävä esitetyllä tavalla nykyistä tarkemmin kuluttajalta itseltään, tämä vähentäisi myön- nettävien luottojen määrää myös sitä kautta, että näin sellaisten luotonhakijoiden määrä vähentyisi, jotka hakevat luottoa vain hetken mielijohteesta, vaikka tosiasiallista mak- sukykyä ei ole. Toisaalta virasto toteaa, että ehdotettu muutos tulee lisäämään luoton perimiskuluja ja tätä kautta luoton kokonaiskuluja. Suomen Asiakastieto Oy (jäljempänä Asiakastieto) katsoo, että luotonantajalla tulee edelleen olla oikeus tarkoituksenmukaisuusharkintaan sen suhteen, kuinka paljon aikaa ja kustannuksia luottopäätöksen tekoon käytetään. Sen mukaan säännöksen seurauksena kuluttajaluottojen kustannukset ovat vaarassa nousta huomattavasti. Lisäksi Asiakastie- to kiinnittää huomiota siihen, että luotonantajilla ei tällä hetkellä ole mahdollisuuksia kohtuullisilla kustannuksilla tarkastaa niille toimitettujen tietojen (aikaisemmat velat, tulot) oikeellisuutta. Samoin toteaa Tact Group Oy. Kaupan liitto katsoo, että kuluttajan luottokelpoisuuden arviointivelvollisuuden tulisi muissa kuin pikaluotoissa säilyä ennallaan. Luottomiehet-Kreditmännen ry:n (jäljempä- nä Luottomiehet ry) mukaan ehdotettu muutos kiristäisi tarpeettomasti luottokelpoisuu- den arviointia kaikkien kuluttajaluottojen osalta ja lisäisi luotonannon kuluja. Muutos myös vaikeuttaisi luotonsaantia tarpeettomasti. Suomen Yrittäjät ry:n mukaan sääntelyä tulisi vielä selkiyttää niin, ettei ehdotettu tiukennus vaikeuta yleisesti luotonantamisen käytäntöjä esimerkiksi hyödykesidonnaisten luottojen kohdalla. Julkiset oikeusavustajat ry pitää ehdotettua säännöstä kuluttajan luottokelpoisuuden ar- vioimisesta ehdotuksen tärkeimpänä asiana. Yhdistys ehdottaa, että säännöksen rikko- misen varalta luotaisiin erityiset sanktiot. Myös Valtakunnanvoudinvirasto kiinnittää huomiota säännöksen rikkomisen sanktioimiseen ja ehdottaa yhdeksi mahdolliseksi seu- raamukseksi luoton katsomista perintäkelvottomaksi. 13 ASML pitää myönteisenä sitä, että kyseisellä säännöksellä ei rasiteta suomalaiselle verkkokaupalle ja sen asiakkaille yhä laajemmin tarjolla olevaa erämaksamismahdolli- suuden käytännön hyödyntämistä. Sen mukaan kuluttajan luottokelpoisuus voidaan usein arvioida esimerkiksi erilaisilla luokituksilla paremmin kuin luotonantajalle toimi- tettujen yksittäisten tietojen avulla. Suomen Asianajajaliiton mukaan lainkohdan ehdotettu sanamuoto ei täytä uudistuksen tavoitetta siitä, että luotonantajat selvittäisivät luotonhakijan luottokelpoisuuden nykyis- tä tarkemmin myös pienempien luottojen osalta. Sen mukaan luottokelpoisuuden arvi- ointiperusteiden tueksi tulee laatia tarkempia ohjeita ja luotonantajan menettelyn lain- mukaisuutta valvoa riittävällä tavalla. Myös Turun velkaneuvontatoimisto katsoo, että ehdotettu säännös on liian väljä. PLY ehdottaa, että kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n 1 momentin toista virkettä muute- taan seuraavasti: arviointi on tehtävä vähintään kaupallisesti saatavilla olevien rekisteri- en tietoja käyttämällä, minkä lisäksi tulee ottaa huomioon luoton määrä ja muut olosuh- teet. 4.2 Hintasääntely Vaihtoehto I. 4 a §. Kuluttajaluottojen tarjontaoikeuden rajoittaminen. Luo- tonantaja ei saa tarjota kuluttajalle luottoa, joka on määrältään alle 100 euroa. Mitä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta hyödykesidonnaisiin luottoihin. 17 §. Luottosopimuksen tekeminen. Kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjalli- sesti ja kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Sopimus voidaan tehdä myös sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muut- tumattomana. Kuluttajaluottosopimuksessa on mainittava: 1) tiedot luottosopimuksen osa- puolista; 2) tiedot 9 §:ssä tarkoitetuista seikoista; 3) sopimuksen muut ehdot; 4) tiedot peruuttamisoikeuden käyttämisen edellytyksistä; 5) tiedot luottosopimuk- sen irtisanomisesta ja muusta päättämisestä; 6) tiedot oikeussuojakeinoista ja valvonta viranomaisesta. Sopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 17 a §. Luottokustannusten periminen ja koron enimmäismäärä. Kuluttajalta saa luottosuhteen johdosta periä vuotuista korkoa, joka on enintään kulloinkin voi- massa oleva korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 30 prosenttiyksiköllä. Koron lisäksi kuluttajalta saa periä kyseisen luoton myöntä- miseen liittyvät, hyvän luotonantotavan mukaisista toimista aiheutuvat kohtuul- liset luottokustannukset. 14 Korkoa ja muita luottokustannuksia ei saa kuitenkaan periä, ellei korkoa ole yksilöity ja muiden luottokustannusten perusteesta ja kokonaismäärästä sovittu 17 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa. Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta: 1) hyödykesidonnaisiin luottoihin; ja 2) muihin kuin hyödykesidonnaisiin luottoihin, jos luottoraja tai luoton määrä on vähintään 1 000 euroa. ----------------------------- Vaihtoehto II. 17 a §. Luottokustannusten enimmäismäärä. Kuluttajalta ei luot- tosuhteen johdosta saa periä korkona tai muuna luottokustannuksena määrää, jo- ka ylittää luoton todelliseksi vuosikoroksi muunnettuna korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron lisättynä [35–49] prosenttiyksiköllä. Mitä tässä py- kälässä säädetään luottokustannusten enimmäismäärästä, ei sovelleta: 1) hyödy- kesidonnaisiin luottoihin; ja 2) muihin kuin hyödykesidonnaisiin luottoihin, jos luottoraja tai luoton määrä on vähintään 1 000 euroa. Yleistä Keskuskauppakamari esittää, että arvioitaisiin vielä mietinnössä tehtyä perusteellisem- min sitä, onko pikalainojen kuluja syytä arvioida vuotuisen koron tai todellisen vuosiko- ron käsitteiden perusteella, ja mikä malli olisi kuluttajan kannalta paras lainahinnoitte- lun läpinäkyvyyden toteuttamiseksi. Lisäksi Keskuskauppakamari katsoo, että säänte- lyssä tulisi olla pitemmät siirtymäajat, jotta alan toimijat ehtivät sopeutua kannaltaan mahdollisesti hyvinkin radikaaleihin muutoksiin. Sen näkemyksen mukaan korkokatto- säännöksen osalta siirtymäaikaa tulisi varata vähintään yksi vuosi. Myös Euroloan Consumer Finance Oyj katsoo, että hintasääntelyn osalta siirtymäajan tulisi olla vähintään vuoden mittainen, jotta toimijoilla olisi mahdollisuus arvioida ku- luttajien luottokelpoisuutta paremmin ja kehittää siihen entistä parempia menetelmiä. Tällöin myös kuluttajilla olisi mahdollisuus harkita korvaavaa rahoitusta, mikäli pienet ja lyhyet lainat poistuvat markkinoilta. Asiakastieto ei ota kantaa esitettyihin sääntelyvaihtoehtoihin, koska sen mukaan kumpi- kin vaihtoehto estää tosiasiallisesti pienlainatoiminnan harjoittamisen. Se katsoo, että hintasääntelyn seurauksena lyhytaikaisten lainojen tarjonta tullee loppumaan. Kaupan liitto suhtautuu varauksellisesti esitykseen rajoittaa luotosta perittäviä kuluja. Sen mukaan rahoitusyhtiöiden kuluttajilta ja vastaavasti myös elinkeinonharjoittajilta perimiä kuluja saattaisi olla perusteltua arvioida työryhmämietintöä laajemmin. EK ja FK pitävät tarkoituksenmukaisena, että ehdotettu korkokatto olisi riittävän kor- kea, jotta pienten luottojen saatavuus ei yleisesti perusteetta vaikeutuisi. Myös ASML pitää tärkeänä korkokaton asettamista riittävän korkealle, koska esimeriksi pienissä luo- toissa luoton todellinen vuosikorko muodostuu suuria luottoja helpommin korkeaksi. Vantaan sosiaalinen luototus katsoo, että korkokaton olisi oltava 40 prosenttia. Tällöin 15 ehdotus sisältäisi vielä 10 prosentin lisän muista vakuudettomista kulutusluotoista perit- täviin korkoihin verrattuna. Turun velkaneuvontatoimisto pitää parhaimpana ratkaisuna pikaluottojen täyskieltoa, mutta jos tähän ei ryhdytä, on korkokaton asettaminen sen mukaan välttämätöntä työ- ryhmän esittämin tavoin. Velkaneuvontatoimisto pitää ehdotuksen epäkohtana sitä, että työryhmä on rajannut uudistusten ja rajoitusten ulkopuolelle pienehköt hyödykesidon- naiset luotot. Sen mukaan hyödykesidonnaisten luottojen jättäminen sääntelyn ulkopuo- lelle mahdollistaa uusien luottotuotteiden kehittelyn, jolloin ehdotetut uudistukset voivat jäädä vaille vaikutuksia. Velkaneuvonta ry katsoo, että hintasääntely ei ole tarkoituksenmukaisin keino puuttua ongelmiin, vaan tehokkainta olisi parantaa kuluttajien luottokelpoisuuden arviointia. Se kuitenkin toteaa, että kulusääntely korko- ja kulukaton muodossa on varmasti tehokas tapa ehkäistä tietyntyyppisten luottojen olemassaolo. Vaihtoehto I Santander Consumer Finance Oy tukee täysin kumpaakin ehdotusta, mutta pitää vaihto- ehtoa I parempana. Velkaneuvonta ry katsoo, että alle 100 euron suuruisten pikaluottojen tarjontaoikeuden rajaaminen on melko tehoton ja vailla suurempaa merkitystä oleva toimenpide. Myös Tact Group Oy:n näkemyksen mukaan ehdotetulla 100 euron luottojen kieltämisellä ei olisi vaikutusta velallisen asemaan, ja kielto johtaisi mahdollisesti luottohäiriömerkintö- jen lisääntymiseen, koska pienimpien luottojen osalta maksukäyttäytyminen on kaikissa asiakasryhmissä paras. Lisäksi yritys katsoo, että ehdotus ei mahdollista pikaluottojen myöntämistä nykyisellä kulurakenteella ja esityksen hyväksyminen tässä muodossa lo- pettaisi nykyisten pikalainojen myöntämisen kokonaan. MCB Finance Finland Oy vastustaa työryhmän ehdotusta luottojen hintasääntelystä. Se kuitenkin toteaa, että mikäli lainvalmistelua jatketaan työryhmän mietinnössä esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta, tulisi lähtökohdaksi asettaa ennemmin vaihtoehto I kuin vaihto- ehto II. Vaihtoehto II TEM, Valtakunnanvoudinvirasto, Kirkkohallitus, Kuluttajavirasto, kuluttajariitalauta- kunta, Suomen Asianajajaliitto ja Vantaan sosiaalinen luototus pitävät esitettyä korko- kattomallia kannatettavana. Kuluttajavirasto katsoo, että todelliseen vuosikorkoon pe- rustuva korkokatto on ennakoitavuuteen ja oikeusvarmuuteen liittyvillä perusteilla sel- keämpi sääntelyvaihtoehto. Vantaan sosiaalinen luototus toteaa, että kun korkokattoon täytyy sisältyä kaikki kulut ja korot, on valvonta selvää, eikä tulkinnanvaraisuutta jää. 16 Helsingin käräjäoikeus, Lapin käräjäoikeus ja Oulun käräjäoikeus pitävät luoton todel- liseen vuosikorkoon perustuvaa mallia hyvänä, koska se helpottaa niiden sisäistä työn- kulkua ja on käräjäoikeuden ratkaisutoiminnan kannalta selkeämpi. Myös Julkiset oike- usavustajat ry puoltaa vaihtoehtoa II sen selkeyden vuoksi ja koska sen tuomioistuimille aiheuttama rasite olisi ilmeisesti pienempi kuin vaihtoehdossa I. VM katsoo, että todellisen vuosikoron määritelmä on vaikeasti ymmärrettävä. Siksi sen mukaan olisi toivottavaa, että pienten, lyhytaikaisten luottojen osalta luottokustannukset voitaisiin ilmoittaa myös prosenttiosuutena velkapääomasta, jonka kuluttajakin voisi ymmärtää ja itse laskea. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus toteaa, että työryhmä on tehnyt perusteltua ja hyvää valmistelutyötä. Se kuitenkin epäilee, onko hintasääntely vaihtoehdon II mukaisesti riit- tävää pikaluottojen aiheuttamien ongelmien poistamiseksi. Käräjäoikeus esittääkin, että tavanomaisia vastuullisia luottomarkkinoita kehitettäisiin siten, ettei "kioskityyppinen" pikaluottobisnestoiminta ole mahdollista kaikkine kielteisine seuraamuksineen. Kuluttajariitalautakunnan mukaan hintasääntely voitaisiin toteuttaa myös niin, että luot- tokustannusten enimmäismäärä rajoitettaisiin luoton pääoman mukaan porrastetusti määräytyvään euromäärään, kuten ehdotuksessa on tehty oikeudenkäyntikulujen osalta. Suomen Asianajajaliitto pitää myös PLY:n eriävässä mielipiteessä esittämää vaihtoeh- toa selkeänä. PLY vastustaa todelliseen vuosikorkoon perustuvaa korkokattoa, koska se johtaisi pien- lainatoiminnan loppumiseen kokonaan. Koska yli 1000 euron suuruisten lainojen hin- noittelu olisi jatkossakin vapaata, tulisi lainojen kysyntä ja tarjonta suuntautumaan jat- kossa tämän suuruusluokan lainoihin. PLY:n mukaan todelliseen vuosikorkoon perustu- va malli lisääkin ylivelkaantumisen riskiä ja nopeuttaa velkakierteeseen joutumista. Li- säksi PLY katsoo, että ehdotus on ristiriidassa omaisuudensuojaa koskevan perustuslain 15 §:n ja elinkeinonharjoittamisen vapautta koskevan 18 §:n kanssa (ks. myös Tuomas Ojasen lausunto 19.3.2012). Sen mukaan esitetty rajoitus on selkeästi ylimitoitettu toi- menpide suhteessa pienlainojen osuuteen kuluttajien velkaongelmien syntymisessä. Eh- dotettua sääntelyä vastustavat myös ABRO Rahoitus Suomi Oy, DFC Global Corp., Eu- roloan Consumer Finance Oyj, MCB Finance Finland Oy, OPR-Vakuus Oy ja Tact Group Oy. PLY puoltaa korkokattoa, joko ilman aikatekijää prosentteina tai rikoslain koronkiskon- tasäännöksen kautta asetettuna, sekä perintäkulujen rajoittamista kohtuulliselle tasolle. Yhdistyksen mukaan tämä mahdollistaisi nykyisen toiminnan jatkamisen, mutta rajaisi pois ylihinnoittelun kautta huonojen asiakkaiden kalastelun. Lisäksi PLY:n mukaan sääntelyn tulisi koskea enintään 500 euron suuruisia luottoja. Asiakastieto pitää PLY:n ehdottamaa mallia parempana kuin työryhmän ehdottamia malleja. Myös Pirkanmaan käräjäoikeus yhtyy pääosin PLY:n säännösehdotuksiin. Vantaan käräjäoikeus katsoo sitä vastoin, että PLY:n esittämät toimet eivät olisi missään määrin riittäviä pikaluotto- velkaantumiseen liittyvien ongelmien poistamiseksi. 17 4.3 Kuluttajilta perittävät tekstiviestikulut 13 §. Hyvä luotonantotapa. Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vas- tuullisesti. Erityisesti edellytetään, että luotonantaja: --------------------- 3) ei käytä luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä tai muussa luottosuhtee- seen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviesti- tai muuta vastaavaa vies- tipalvelua; TEM, Lapin käräjäoikeus, Valtakunnanvoudinvirasto, Etelä-Suomen aluehallintoviras- to, Kirkkohallitus, Suomen Asianajajaliitto, Velkaneuvonta ry, Euroloan Consumer Fi- nance Oyj ja Tact Group Oy pitävät ehdotettua muutosta kannatettavana. Myös Helsin- gin käräjäoikeus puoltaa lisämaksullisten tekstiviestipalveluiden käytön rajoittamista, mutta huomauttaa ehdotetun sääntelyn voivan johtaa siihen, että ongelmat siirtyvät pu- helinpalveluihin. FK:n mukaan tekstiviesti- ja muiden vastaavien viestipalveluiden käytön rajoittamisesta ei tule säätää hyvää luotonantotapaa koskevassa yleissäännöksessä. Lisäksi se katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi arvioida vielä tarkemmin ehdotetun kiellon vaikutuksia. EK katsoo, että ehdotettu kielto on ongelmallinen, koska se kattaisi myös sellaiset pal- velut, joiden tarjoaminen voi olla asiakkaan edun mukaista ja joihin ei liity mietinnössä kuvatun kaltaisia ongelmia. Hyvänä ja perusteltuna ratkaisuna EK sen sijaan pitää lisä- maksullisten puhelinpalveluiden rajaamista sääntelyn ulkopuolelle. ASML toteaa ehdotuksen olevan sinällään paikallaan. Se tosin huomauttaa, että lisämak- sullisiin tekstiviestipalveluihin liittyvät ongelmalliset menettelytavat tulkittaneen ny- kyisinkin hyvän luotonantotavan vastaisiksi. PLY ehdottaa, että kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momenttiin lisätään hyvää luo- tonantotapaa koskeva uusi kohta, jossa edellytettäisiin, että luotonantaja ei myönnä luot- toa maksukyvyttömälle asiakkaalle niin, että luottoa ei ole mahdollista periä ulosoton kautta. 18 4.4 Vastapuolen maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut summaarisissa asioissa 3 §. Tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrä. Vastaajan maksettavaksi vaadi- tut oikeudenkäyntikulut tuomitaan vaatimuksen mukaisesti. Ne tuomitaan kui- tenkin korkeintaan perustaksan tai korkean taksan määräisenä velan pääoman määrän mukaan seuraavasti: Velan pääoma alle 300 euroa Velan pääoma vähintään 300 euroa mutta enintään 1000 euroa Velan pääoma yli 1000 euroa tai häätö Perustaksa 50 euroa 80 euroa 110 euroa Korkea taksa 80 euroa 120 euroa 160 euroa Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin taksoihin lisätään vaadittaessa kantajalta pe- rittävä oikeudenkäyntimaksu. Jos oikeudenkäyntikuluja ei ole vaadittu, niitä ei tuomita. TEM, Helsingin käräjäoikeus, Lapin käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Valtakunnan- voudinvirasto, Kirkkohallitus, Velkaneuvonta ry, Suomen Tuomariliitto ja Turun velka- neuvontatoimisto pitävät perusteltuna vastapuolen oikeudenkäyntikustannusten enim- mäismäärien alentamista summaarisissa asioissa, koska sähköisen asioinnin kehittymi- sen myötä perinnästä aiheutuvat kulut ovat vähentyneet. Oikeusministeriön oikeushallinto-osasto esittää harkittavaksi, olisiko pikaluotoille riit- tävää määritellä vain yksi kulukatto, joka olisi riippumaton velan pääoman määrästä. Valtakunnanvoudinvirasto katsoo, että ehdotettujen enimmäismäärien jakaminen kol- meen eri portaaseen perittävän velan pääoman perusteella on vaikeasti perusteltavissa, sillä kulut ovat samat riippumatta perittävän määrän suuruudesta. Pirkanmaan käräjäoikeuden mukaan oikeudenkäyntikulujen määrää voitaisiin jonkin verran alentaa, samoin ulosottomaksuja. Sen mielestä työryhmän esittämät säännökset vaikuttavat hankalilta tarkistaa yksittäisessä asiassa. Käräjäoikeus pitää selkeämpänä PLY:n eriävässä mielipiteessä esittämää vaihtoehtoa. Asiakastieto huomauttaa, että vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäynti- kulujen enimmäismäärän alentaminen ei saa tarkoittaa aiheuttamisperiaatteesta luopu- mista. Se toteaa, että samalla perusteella tulee pienentää myös kantajilta perittäviä oi- keudenkäyntimaksuja. Suomen oikeusapulakimiehet ry katsoo, että oikeudenkäyntikulujen määrät tulisi säilyt- tää vähintäänkin nykyisellään. Yhdistyksen mukaan mietinnössä esitetyt pikaluottoja koskevat epäkohdat tulisi poistaa pikaluottoja koskevilla säännöksillä, kuten koron ra- joituksia koskevilla säännöksillä. 19 Julkiset oikeusavustajat ry:n mukaan ehdotuksessa ei oteta riittävästi huomioon muita summaarisia asioita, kuten häätöasioita yksityisten vuokranantajien toimeksiannoista, jotka siitä huolimatta, että niitä ratkaistaan summaarisessa järjestyksessä, vaativat enemmän työtä kuin pikaluottojen perintä. Se katsoo, että tämäntyyppisten asioiden osalta ehdotettu alennus on kohtuuton. Yhdistys ehdottaa, että vastaajan maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut olisivat ehdotetussa korkeimmassa korvausluokassa samalla tasolla kuin voimassa olevassa asetuksessa. FK katsoo, että esimerkiksi pankkiluottojen osalta luoton pääoman euromääräinen suu- ruus ei ole haastehakemuksen laatimisesta aiheutuvan työmäärän ja siitä aiheutuvien kustannusten kannalta merkityksellinen seikka, vaan enemmänkin merkitystä on velal- listen lukumäärällä, luottosuhteen aikana mahdollisesti tehdyillä sopimusmuutoksilla sekä luoton vakuuksilla. FK esittää, että tämä huomioitaisiin jatkovalmistelussa esimer- kiksi toteamalla ehdotuksen perusteluissa selvyyden vuoksi, että edellä kuvatuissa tilan- teissa voi olla kyse sellaisesta erityisen painavasta syystä, jonka perusteella oikeuden- käyntikulut voitaisiin tuomita taulukon mukaisia taksoja korkeampina. Suomen Asianajajaliiton näkemyksen mukaan haastehakemuksen laatimiseen liittyvä työmäärä ja kustannukset eivät olennaisesti poikkea toisistaan olipa pääoma alle 300 euroa tai alle 1000 euroa. Se näkeekin ehdotuksen olevan tältä osin puhtaasti osa pika- luottoihin liittyvää hintasäännöstelyä. Suomen Perimistoimistojen Liitto ry:n (jäljempänä Perimistoimistojen liitto) mukaan oikeudenkäyntikulujen alentamisehdotukset ovat niin huomattavia ja vailla perusteluita, että asia vaatisi erillisen selvityksen. Sen mielestä ehdotuksessa ei ole otettu huomioon perintätoiminnan yleiskuluja eikä kohtuullista palkkiota tehtävän suorittamisesta. Liitto katsoo, että ehdotetulla kulutaksoituksella ei pystytä kattamaan haastehakemusten laa- timisesta ja haasteprosessista syntyviä kustannuksia, jolloin ne jäävät velkojan vastatta- vaksi. Se esittää, että nykyisin voimassa olevia summaarisen oikeudenkäyntimenettelyn taksoja korotettaisiin vastaamaan kustannustason kohoamista ja rahanarvon muutoksia. Samansuuntaisesti toteavat myös Luottomiehet ry ja Tact Group Oy. Euroloan Consumer Finance Oyj ei pidä ehdotettua lainmuutosta merkittävänä tekijänä velkaongelmien ehkäisyssä, koska se vaikuttaa yleisesti kaikkiin markkinatoimijoihin. Sen mukaan tulisi keskittyä toimiin, joilla vähennetään oikeusprosessiin eteneviä mak- suhäiriöitä. 20 4.5 Muut ehdotukset Korkolain tahdonvaltaisuutta koskevan säännöksen täsmentäminen 2 §. Tahdonvaltaisuus. Velvollisuus maksaa korkoa määräytyy tämän lain mu- kaan, jollei muuta johdu velallisen sitoumuksesta tai kauppatavasta taikka toisin ole säädetty. Jos velallisen sitoumus liittyy kulutusluottoa tai muuta kulutushyödykettä kos- kevaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen taikka sellai- seen sopimukseen, jonka perusteella velallinen ostamalla tai vuokraamalla hankkii asunnon itseään tai perheenjäseniään varten, sitoumus on tehoton siltä osin kuin velallinen olisi velvollinen maksamaan enemmän viivästyskorkoa kuin 4–11 §:ssä säädetään. Jos velallinen näissä tapauksissa on viivästyksen varalta sitoutunut viivästyskoron sijasta tai sen lisäksi maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa suoritusta, sitoumus on tehoton siltä osin kuin viivästyskoron ja mainitun suorituksen yhteenlaskettu määrä ylittää 4–11 §:n mukaan lasketun ko- ron. Helsingin käräjäoikeus ja Valtakunnanvoudinvirasto pitävät työryhmän ehdotusta kan- natettavana. Myös Takuu-Säätiö katsoo, että tiukemmalle sääntelylle on tarvetta. Sen mukaan säännöksen täsmentäminen ehdotetulla tavalla mahdollistaa paremmin koron enimmäismäärän sääntelyn ja valvonnan. Etelä-Suomen aluehallintoviraston tiedonsaantioikeus ja pakkokeinot (Laki eräiden luotonantajien rekisteröinnistä) 10 §. Valvonta ja valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus ---------------- Lisäksi aluehallintovirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada yksilöityä valvontatointa varten tietoja myös muulta yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä kuin luotonantajalta. Tietojen tulee olla valvonnan kannalta välttämät- tömiä sen selvittämiseksi, kuuluuko luottojen tarjoaminen tämän lain sovelta- misalaan tai kuka luottoja tosiasiallisesti tarjoa. ---------------- 11 §. Pakkokeinot --------------- Aluehallintovirasto voi asettaa tässä pykälässä tarkoitetun kiellon tai kehotuksen tehosteeksi uhkasakon. Edellä 1 momentissa tarkoitettua kieltoa on tehostettava uhkasakolla, paitsi jos se erityisestä syystä on tarpeetonta, tai jos aluehallintovi- rasto katsoo, että menettely tulisi saattaa arvioitavaksi 13 §:n 1 momentin mu- kaisesti. Uhkasakosta säädetään muutoin uhkasakkolaissa (1113/1990). 13 §. Rangaistussäännökset. Joka tahallaan ilman rekisteröintiä harjoittaa kulut- tajaluottojen tarjoamista, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä an 21 karampaa rangaistusta, luotonantajarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Sitä, joka rikkoo 11 §:n nojalla määrättyä uhkasakolla tehostettua kieltoa, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta, jos uhkasakko on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu maksettavaksi. Helsingin käräjäoikeus, Valtakunnanvoudinvirasto, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Kuluttajavirasto ja Takuu-Säätiö kannattavat aluehallintoviraston tiedonsaantioikeuksi- en ja valvontakeinojen parantamista ehdotetulla tavalla. Suomen Asianajajaliitto vastustaa aluehallintoviraston tiedonsaantioikeutta, mikäli tie- donsaantioikeuden laajuuteen ei tehdä sen esittämiä rajoituksia. Liiton mukaan aluehal- lintovirastolla ei tule olla oikeutta saada asianajajista annetussa laissa (496/1958) tarkoi- tetulta asianajajalta tai hänen apulaiseltaan asiakasta koskevia tietoja, asiakirjoja tai tal- lenteita eikä myöskään oikeutta tarkastaa niitä. Toiseksi se katsoo, että aluehallintovi- rastolla ei tule olla oikeutta saada muultakaan henkilöltä oikeudenkäyntiasiamies- tai oikeudenkäyntiavustajatehtävien hoitamisen yhteydessä saatuja tietoja, asiakirjoja tai tallenteita eikä oikeutta tarkastaa niitä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto ehdottaa lakiin lisättäväksi luotonantajille velvolli- suuden säilyttää luoton myöntämiseen ja luottosuhteeseen sisältyvät dokumentit tai asiakirjat vähintään viisi vuotta luottosuhteen päättymisestä. Lisäksi aluehallintovirasto ehdottaa lain 7 §:ää täydennettäväksi siten, että luotonantajien olisi ilmoitettava rekiste- riin myös kaikkien luotonantotoiminnassa käyttämiensä internetsivustojen osoitteet. PLY ehdottaa, että luotettavuutta koskevaan lain 5 §:ään lisätään uusi 3 momentti. Mo- mentissa edellytettäisiin, että ilmoituksen tekijän tulee osallistua kuluttajaluottojen myöntäjien itsesääntelyyn, mistä määrättäisiin tarkemmin oikeusministeriön asetuksella. Itsesääntelyelin raportoisi ratkaisuistaan ja toiminnastaan Etelä-Suomen aluehallintovi- rastolle tai Kuluttajavirastolle. 22 5 LAUSUNNONANTAJIEN MUITA HUOMIOITA Positiivinen luottorekisteri VM pitää ensiarvoisen tärkeänä hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta selvittää positiivi- sen luottorekisterin järjestämistä ja käyttöönottoa mahdollisimman pian. Myös Asiakas- tieto, Velkaneuvonta ry ja Takuu-Säätiö kannattavat positiivisen luottorekisterin käyt- töönoton selvittämistä. Perimistoimistojen liitto katsoo, että työryhmän tulisi sisällyttää ehdotukseen maininta positiivisen luottotietorekisterin tarpeellisuudesta. PLY:n mukaan positiivisen luottorekisterin käyttöönotto on välttämätöntä, jos luoton todelliseen vuosikorkoon perustuva korkokatto otetaan käyttöön. Positiivisen luottore- kisterin tarpeellisuudesta ovat vakuuttuneita myös ABRO Rahoitus Suomi Oy, DFC Global Corp., Euroloan Consumer Finance Oyj, MCB Finance Finland Oy, OPR- Vakuus Oy ja Tact Group Oy. Ikärajan asettaminen PLY ehdottaa ikärajojen asettamista kuluttajaluottojen myöntämiselle. Se esittää, että kuluttajansuojalain 6 a lukuun lisättäisiin uusi 5 §, jossa kiellettäisiin kuluttajaluottojen myöntäminen etäviestimin alle 20-vuotiaalle. Myös Velkaneuvonta ry ehdottaa ikärajan asettamisesta pikaluottojen myöntämiselle. Vaihtoehtoisesti se esittää, että ikärajoite toteutettaisiin kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n yhteydessä erityisenä huolellisuusvaatimuksena, kun luotonhakija on alle 25- vuotias. Turun velkaneuvontatoimisto kannattaa ensisijaisesti pikalainojen täyskieltoa, mutta toissijaisesti se esittää korkokattoa ja pikalainojen kieltämistä nuorilta, esimerkik- si alle 25-vuotiailta. Muuta STM:n mukaan tulisi selvittää, onko pikaluottojen voimakas mielikuvamarkkinointi hy- vän luotonantotavan mukaista. Lisäksi tulisi harkita nuoriin ja pienituloisiin kohdistuvaa tiedotusta ja sellaista viestintää, jolla lisättäisiin heidän ymmärrystään taloudenpidosta ja luotonhankinnasta. STM myös huomauttaa, että mietinnössä ei käsitellä lainkaan toimeentulotukea, vaikka asiakkaan näkökulmasta saattaisi olla järkevää selvittää mah- dollisuudet toimeentulotuen saamiseen. Se pitää mietinnön epäkohtana myös sitä, että velkaneuvonnan osalta ei ole ehdotettu muutoksia. Lisäksi se kiinnittää huomiota siihen, 23 että mietinnössä ei ole käsitelty lainkaan Suomessa jalansijan saanutta vertaisluototusta, joka sisältää samankaltaisia riskejä luotonottajalle kuin pikaluototuskin. Kuluttajariitalautakunta suhtautuu epäillen siihen, voidaanko pikaluotoista aiheutuviin ongelmiin vaikuttaa tehokkaasti muilla keinoilla kuin kieltämällä tällaisten luottojen tarjoaminen kokonaan. Sen mukaan yksi mahdollisuus olisi säätää rangaistavaksi ny- kyistä laajemmin luotonantoa koskevien säännösten noudattamatta jättäminen. PLY katsoo, että kihlakunnanvouti on riittävän ammattitaitoinen taho ratkaisemaan rii- dattomat asiat. Suora ulosottokelpoisuus on Ruotsissa alentanut perintäkuluja ja helpot- tanut velallisen selviytymistä, sillä valtion osuus kuluista nousee oikeudellisessa perin- nässä kahteen kolmasosaan. Myös Suomen Tuomariliitto esittää harkittavaksi, tulisiko riidattomien summaaristen asioiden käsittely siirtää käräjäoikeuksista ulosottoviran- omaisille, ainakin tietyn pääomamäärän alittavissa asioissa. Sen mukaan siirto olisi omi- aan alentamaan niistä aiheutuvia kuluja. Turun velkaneuvontatoimisto näkee työryhmän esittämää hintasääntelymallia parempa- na Saksan mallin, jossa allekirjoittamisvaatimus yhdistetään työryhmän ehdottamaan korkokattoon. Myös Valtakunnanvoudinvirasto ottaa esille allekirjoitusvaatimuksen ja katsoo, että se pakottaisi kuluttajan harkitsemaan tarkemmin luoton ottamisen aiheelli- suutta. 24 LIITE Pikaluottolainsäädännön muuttamista koskevasta ehdotuksesta hallituksen esitykseksi pyydettiin lausuntoa seuraavilta viranomaisilta ja yhteisöiltä:1 oikeusministeriö, oikeushallinto-osasto valtiovarainministeriö liikenne- ja viestintäministeriö * työ- ja elinkeinoministeriö sosiaali- ja terveysministeriö Helsingin hovioikeus* Helsingin käräjäoikeus Lapin käräjäoikeus Oulun käräjäoikeus Pirkanmaan käräjäoikeus Pohjois-Karjalan käräjäoikeus Vantaan käräjäoikeus Markkinaoikeus* Etelä-Suomen aluehallintovirasto Finanssivalvonta kuluttajariitalautakunta Kilpailuvirasto Kirkkohallitus Kuluttajavirasto / kuluttaja-asiamies Valtakunnanvoudinvirasto Viestintävirasto* Elinkeinoelämän keskusliitto EK FiCom ry* Finanssialan Keskusliitto ry Julkiset oikeusavustajat ry Katakombista Elämään Kansanliike ry* Keskuskauppakamari Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry Luottomiehet-Kreditmännen r.y. Santander Consumer Finance Oy Suomen Asiakastieto Oy 1 (*):llä merkityt tahot eivät antaneet lausuntoa tai ilmoittivat lausunnossaan, ettei niillä ole lausuttavaa asiassa. 25 Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry Suomen Asianajajaliitto Suomen Kaupan Liitto ry Suomen Oikeusapulakimiehet ry Suomen Perimistoimistojen Liitto ry Suomen Pienlainayhdistys ry Suomen Yrittäjät ry Takuu-Säätiö Velkaneuvonta ry Lisäksi lausunnon antoi: ABRO Rahoitus Suomi Oy DFC Global Corp. Euroloan Consumer Finance Oyj MBC Finance Finland Oy OPR-Vakuus Oy Suomen Tuomariliitto - Finlands Domareförbundet ry Tact Group Oy Turun kaupungin velkaneuvontatoimisto Vantaan kaupungin sosiaalinen luototus ISSN-L 1798-7091 ISBN 978-952-259-213-2 (PDF) Oikeusministeriö PL 25 00023 VALTIONEUVOSTO www.om.fi Justitieministeriet PB 25 00023 STATSRÅDET www.jm.fi Pikaluottolainsäädännön muuttaminen Lausuntotiivistelmä Kuvailulehti Presentationsblad SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 YHTEENVETO LAUSUNNOISTA 3 YLEISIÄ ARVIOITA 4 YKSITYISKOHTAISET HUOMAUTUKSET 4.1 Kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi 4.2 Hintasääntely Yleistä Vaihtoehto I Vaihtoehto II 4.3 Kuluttajilta perittävät tekstiviestikulut 4.4 Vastapuolen maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut summaarisissa asioissa 4.5 Muut ehdotukset Korkolain tahdonvaltaisuutta koskevan säännöksen täsmentäminen Etelä-Suomen aluehallintoviraston tiedonsaantioikeus ja pakkokeinot (Laki eräiden luotonantajien rekisteröinnistä) 5 LAUSUNNONANTAJIEN MUITA HUOMIOITA Positiivinen luottorekisteri Ikärajan asettaminen Muuta LIITE