MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA BETÄNKANDEN OCH UTLÅTANDEN Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistus 28 2017 Mietintöjä ja lausuntoja 28/2017 Oikeusministeriö, Helsinki 2017 Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistus Oikeusministeriö ISBN:1798-7091 (painettu) ISSN:1798-7105 (PDF) ISBN:978-952-259-593-5 (painettu) ISBN:978-952-259-594-2 (PDF) Helsinki 2017 Kuvailulehti Julkaisija Oikeusministeriö 12.6.2017 Tekijät Mika Appelsin Julkaisun nimi Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistus Julkaisusarjan nimi ja numero Oikeusministeriön julkaisu 28/2017 Diaari/hankenumero 1/66/2016 Teema Mietintöjä ja lausuntoja ISBN painettu 978-952-259-593-5 ISSN painettu 1798-7091 ISBN PDF 978-952-259-594-2 ISSN PDF 1798-7105 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-593-5 Sivumäärä 72 Kieli suomi Asiasanat Syyttäjälaitos, syyttäjä, valtakunnansyyttäjä Tiivistelmä Oikeusministeriö asetti 24.5.2016 työryhmän, jonka tehtävä oli syyttäjälaitoksen organisaation ja toiminnan kehittämisestä laaditun selvityksen, siitä saadun lausuntopalautteen ja oikeusministeriön linjausten perusteella valmistella syyttäjälaitoksesta annetun lain (439/2011) ja siihen liittyvien asetusten muutokset siten, että syyttäjälaitos tulevaisuudessa toimisi yhtenä virastona jakautuen neljään alueelliseen yksikköön. Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänviraston asemaan uudistuksella ei ollut tarkoitus tehdä muutoksia. Työryhmä on valmistellut uuden lain Syyttäjälaitoksesta, joka kumoaisi nykyisen syyttäjälaitoksesta annetun lain sekä tämän lain nojalla annetut asetukset. Lakiehdotuksen mukaan syyttäjälaitos toimisi yhtenä virastona, jonka nimeksi tulisi Syyttäjälaitos. Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjänvirastojen toiminta itsenäisinä virastoina lakkaisi. Syyttäjälaitos jakautuisi hallinnollisesti valtakunnansyyttäjän kansliaan ja viiteen syyttäjäalueeseen. Valtakunnansyyttäjän kanslia hoitaisi keskushallinnon tehtäviä ja syyttäjäalueet vastaisivat alueellisesti rikosvastuun toteuttamisesta. Valtakunnansyyttäjä johtaisi virastoa ja valtakunnansyyttäjän kansliaa. Valtakunnansyyttäjän asema ylimpänä syyttäjänä ja syyttäjien esimiehenä säilyisi. Samoin säilyi valtakunnansyyttäjän devoluutio- ja substituutio-oikeus. Kihlakunnansyyttäjän virkanimike vaihtuisi aluesyyttäjäksi. Uutena virkanimikkeenä olisi myös erikoissyyttäjä. Syyttäjäalueen päällikkönä toimiva johtava aluesyyttäjä nimitettäisiin virkaansa enintään viiden vuoden määräajaksi. Lisäksi lakiin otettaisiin eräitä muita syyttäjän toimintaa ja toimivaltuuksia koskevia säännöksiä sekä nimittämis- ja kelpoisuusvaatimuksia koskevat säännökset. Valtakunnansyyttäjän oikeutta antaa henkilölle syyttäjävaltuudet rajattaisiin aiemmasta. Varalla olevalle syyttäjälle annettaisiin oikeus ryhtyä toimenpiteisiin toisen syyttäjän toimivaltaan kuuluvassa asiassa, mikäli asia ei siedä viivytystä. Työryhmä päätyi toimeksiannosta poiketen esittämään myös Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänviraston nimen muuttamista Ahvenanmaan syyttäjäalueeksi. Ahvenanmaan aseman säilyttäminen itsenäisenä maakunnansyyttäjänvirastona valtakunnallisen viraston osana ei ole perusteltavissa. Työryhmän näkemyksen mukaan on välttämätöntä muodostaa Ahvenanmaasta oma syyttäjäalueensa sen sijaan, että valtakunnassa toimisi kaksi erillistä itsenäistä syyttäjänvirastoa tai että Ahvenanmaa säilyisi itsenäisenä virastona toisen itsenäisen viraston osana. Muodostamalla Ahvenanmaasta oma syyttäjäalueensa, pystyy se parhaiten säilyttämään toimintansa omat erityispiirteet. Kustantaja Oikeusministeriö Painopaikka ja vuosi Lönnberg Print & Promo, 2017 Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi, www.oikeusministerio.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://oikeusministerio.fi/fi/index.html http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu Presentationsblad Utgivare Justitieministeriet 12.6.2017 Författare Mika Appelsin Publikationens titel Publikation om organisering av åklagarväsendet Publikationsseriens namn och nummer Justitieministeriets publikation 28/2017 Diarie- /projektnummer 1/66/2016 Tema Betänkanden och utlåtanden ISBN tryckt 978-952-259-593-5 ISSN tryckt 1798-7091 ISBN PDF 978-952-259-594-2 ISSN PDF 1798-7105 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-593-5 Sidantal 72 Språk finska Nyckelord Åklagarväsendet, åklagare, riksåklagaren Referat Justitieministeriet tillsatte den 24 maj 2016 en arbetsgrupp med uppgift att utifrån en utredning om utvecklande av åklagarväsendets organisation och verksamhet, responsen på utredningen och justitieministeriets riktlinjer bereda ändringar av lagen om åklagarväsendet (439/2011) och de förordningar som har samband med den så att åklagarväsendet i framtiden utgör ett enda ämbetsverk som är indelat i fyra regionala enheter. Reformen avsåg inte att ändra den ställning som landskapsåklagarämbetet i landskapet Åland har. Arbetsgruppen har berett en ny lag om Åklagarväsendet som ska upphäva den gällande lagen om åklagarväsendet och de förordningar som utfärdats med stöd av den. Enligt lagförslaget ska åklagarväsendet utgöra ett enda ämbetsverk som ska heta Åklagarväsendet. Riksåklagarämbetets och åklagarämbetenas verksamhet som självständiga ämbetsverk ska upphöra. Åklagarväsendet ska administrativt sett delas in i riksåklagarens kansli och fem åklagardistrikt. Riksåklagarens kansli sköter centralförvaltningens uppgifter och åklagardistrikten svarar för att straffansvaret förverkligas på regional nivå. Ämbetsverket och riksåklagarens kansli leds av riksåklagaren. Riksåklagarens ställning som högsta åklagare och chef för åklagarna kvarstår. Likaså förblir riksåklagarens devolutions- och substitutionsrätt oförändrad. Tjänstebeteckningen häradsåklagare ändras till distriktsåklagare. En nytillkommen tjänstebeteckning är specialiståklagare. Ledande distriktsåklagaren, som är chef för åklagardistriktet, ska utnämnas till sin tjänst för en tidsperiod på högst fem år. Dessutom ska det i lagen tas in vissa andra bestämmelser om åklagarens verksamhet och befogenheter samt bestämmelser om utnämning och behörighetskrav. Riksåklagarens rätt att bevilja en person åklagarbefogenheter ska begränsas. En åklagare som står i beredskap ska ges rätt att vidta åtgärder i ett ärende som hör till en annan åklagares behörighet, om ärendet inte tål uppskov. Arbetsgruppen beslutade med avvikelse från sitt uppdrag att föreslå att också namnet på landskapsåklagarämbetet i landskapet Åland ändras så att det blir Ålands åklagardistrikt. Att landskapsåklagarämbetet i landskapet Åland bevaras som ett självständigt landskapsåklagarämbete som i sin tur utgör en del av ett nationellt ämbetsverk är inte motiverat. Enligt arbetsgruppen är det nödvändigt att Åland utgör ett eget åklagardistrikt i stället för att det i riket finns två separata självständiga åklagarämbeten eller att landskapsåklagarämbetet i landskapet Åland förblir ett självständigt ämbetsverk som utgör en del av ett annat självständigt ämbetsverk. Att Åland utgör ett eget åklagardistrikt ger Åland de bästa möjligheterna att bevara särdragen i sin verksamhet. Förläggare Justitieministeriet Tryckort och år Lönnberg Print & Promo, 2017 Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi, www.justitieministeriet.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://oikeusministerio.fi/sv/index.html http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu OIKEUSMINISTERIÖLLE Valtakunnansyyttäjä asetti 29.5.2015 selvityshenkilöt selvittämään syyttäjälaitoksen uudelleen- organisointia joko neljän tai yhden viraston rakennemallin mukaisesti. Selvityksessä pyrittiin tarkastelemaan syyttäjälaitoksen uudistamista erityisesti toiminnallisista lähtökohdista. Ahve- nanmaan asema jätettiin selvityksen ulkopuolelle. Selvitystyön tuloksena selvityshenkilöt pää- tyivät esittämään uudeksi organisaatiomalliksi yhden viraston mallia. Selvitystyö oli laajalla lausuntokierroksella ja se luovutettiin oikeus- ja työministerille 7.4.2016. Hankkeen toteuttamiseksi oikeusministeriö asetti 24.5.2016 hankkeen ja siihen liittyen säädös- ja valmisteluryhmän sekä ohjausryhmän, joiden toimikautena oli 24.5.2016–31.12.2017. Sää- dös- ja valmisteluryhmän tehtävänä oli laatia hallituksen esitys syyttäjälaitoksen organisaatio- uudistuksen edellyttämiksi lainmuutoksiksi, valmistella uudistuksen edellyttämät asetusmuu- tokset, arvioida syyttäjälaitoksen työjärjestyksiin tehtävät muutokset ja valmistella ohjausryh- män päätettäväksi kuuluvat asiat sekä suorittaa muut ohjausryhmän määräämät tehtävät. Säädös- ja valmistelutyöryhmän puheenjohtajana ja sihteerinä toimi neuvotteleva virkamies Mika Appelsin ja työryhmän jäseninä hallitusneuvos Ulla Mohell, hallitussihteeri Juho Martikai- nen, valtionsyyttäjä Christer Lundström, valtionsyyttäjä Jukka Rappe, pääluottamusmies Sari Aho ja hänen varajäsenenään kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto. Työryhmä kokoontui 16 kertaa. Ohjausryhmän tehtävänä oli ohjata hankkeen valmistelua, täytäntöönpanoa ja seurantaa, teh- dä hankkeen toteuttamisen edellyttämät linjaukset, esitellä ministeriön johdon päätöstä edellyt- tävät asiat ministeriön kansliapäällikölle ja ministerille sekä raportoida tarvittaessa hankkeen etenemisestä kansliapäällikölle ja ministerille. Ohjausryhmään kuuluivat puheenjohtajana yli- johtaja Arto Kujala oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta, sihteerinä neuvotteleva virkamies Mika Appelsin oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta sekä valtakunnan- syyttäjä Matti Nissinen ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen Valtakunnansyyttäjänvi- rastosta. Nissinen jäätyä virkavapaalle huhtikuussa 2017 ohjausryhmää täydennettiin valtion- syyttäjä Christer Lundströmillä Valtakunnansyyttäjänvirastosta sekä hallitusneuvos Katariina Jahkolalla oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta. Ohjausryhmä kokoontui 8 kertaa. Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti valmistellut uuden lain säännökset ja siihen liittyvän asetuksen. Työryhmä esittää mietinnössään uuden lain säätämistä. Uusi laki korvaisi nykyisin voimassa olevan lain syyttäjälaitoksesta. Työryhmä ehdottaa, että säädettäisiin uusi laki Syyttäjälaitoksesta, jolla syyttäjälaitoksesta muodostettaisiin yksi Syyttäjälaitos-niminen virasto. Nykyään syyttäjälaitos muodostuu keskus- virastona toimivasta Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja kymmenestä syyttäjänvirastosta sekä Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirastosta. Uudella organisaatiorakenteella pyritään keven- tämään syyttäjälaitoksen hallintoa ja parantamaan mahdollisuuksia yhtenäistää syyttäjätoimin- toja koko maassa. Lakimuutoksella ei olisi vaikutusta toimipaikkojen tai henkilöstön määrään. Virasto jakautuisi hallinnollisesti keskushallintoyksikkönä toimivaan valtakunnansyyttäjän kans- liaan ja operatiivisia tehtäviä hoitaviin viiteen syyttäjäalueeseen. Virastoa johtaisi valtakunnan- syyttäjä, joka toimisi myös valtakunnansyyttäjän kanslian päällikkönä. Valtakunnansyyttäjä pysyisi edelleen ylimpänä syyttäjänä ja syyttäjien esimiehenä. Myös valtakunnansyyttäjän sub- stituutio- ja devoluutio-oikeus säilyisi nykyisellään. Syyttäjäalue vastaisi syyttäjäntehtävistä alueensa rikosasioissa. Syyttäjäalueen päällikkönä toimisi johtava aluesyyttäjä, jonka apuna toimisi yksi tai useampi apulaispäällikkö. Johtava aluesyyttäjä nimitettäisiin virkaansa enintään viiden vuoden määräajaksi. Kihlakunnansyyttäjän ja maakunnansyyttäjän virkanimike muuttuisi aluesyyttäjäksi. Erikoissyyttäjät toimisivat vastaisuudessa erikoissyyttäjän virassa aiemman tehtävämääräyk- sen sijaan. Erikoissyyttäjä toimisi syyttäjänä erikoistumisalaansa kuuluvissa erityisen vaativissa rikosasioissa sekä muissa hänelle määrätyissä asioissa. Valtionsyyttäjän tehtäväkuvaa muutettaisiin siten, että heidän tehtäviään koskevassa säännök- sessä ei olisi enää toimimisesta syyttäjänä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä asioissa ja hovioikeuden ensi asteena kättelemissä asioissa. Käsite ”yhteiskunnan kannalta merkittävin” on epämääräinen ilmaisu. Hovioikeus käsittelee ensi asteena myös vähäisempiä rikoksia, joi- den ajaminen ei välttämättä edellytä valtionsyyttäjän ammattitaitoa ja kokemusta. Valtionsyyt- täjien tehtävät tulevat yhä enemmän keskittymään muuhun syyttäjäntoiminnan asiantuntijatyö- hön sekä syyttäjäntoiminnan tukemiseen ja ohjaamiseen. Valtionsyyttäjän lainkäyttöön liittyvä- nä tehtävänä olisikin toimia syyttäjänä hänen käsiteltäväkseen määrätyissä asioissa. Valtakunnansyyttäjän oikeutta antaa syyttäjänvaltuudet rajattaisiin nykyisestä siten, että syyttä- jänvaltuudet voitaisiin antaa vain nimetylle syyttäjänvirastaan virkavapaalla olevalle, toisessa virassa toimivalle virkamiehelle. Säännöksellä pyrittäisiin siihen, ettei syyttäjänvaltuuksia voi- taisi antaa henkilölle, jolla ei ole syyttäjän kokemusta ja henkilö toimisi määrättyjä syyttäjänval- tuuksia käyttäessään edelleen myös selkeästi virkavastuulla. Työryhmä päätyi toimeksiannosta poiketen esittämään myös Ahvenanmaan maakunnansyyttä- jänviraston muuttamista Ahvenanmaan syyttäjäalueeksi. Ahvenanmaan aseman säilyttäminen itsenäisenä virastona valtakunnallisen viraston osana ei ole perusteltavissa. Työryhmän näke- myksen mukaan on välttämätöntä muodostaa Ahvenanmaasta oma syyttäjäalueensa sen si- jaan, että valtakunnassa toimisi kaksi erillistä syyttäjänvirastoa. Muodostamalla Ahvenanmaas- ta oma syyttäjäalueensa, pystyy se parhaiten säilyttämään toimintansa omat erityispiirteet. Työryhmässä on henkilöstön edustajana ollut Suomen Syyttäjäyhdistys ry. Yhdistys on jättänyt mietintöön liitteenä olevan eriävän mielipiteen. Sisältö ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ......................................................... 13 YLEISPERUSTELUT .......................................................................................... 14 1 Johdanto .................................................................................................... 14 2 Nykytila ...................................................................................................... 16 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö ................................................................................................. 16 2.2 Tilanne muissa pohjoismaissa ......................................................................................... 18 2.2.1 Ruotsi ................................................................................................................... 18 2.2.2 Norja ..................................................................................................................... 19 2.2.3 Tanska ................................................................................................................. 20 2.3 Nykytilan arviointi ............................................................................................................. 20 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset .......................................... 25 3.1 Tavoitteet ......................................................................................................................... 25 3.2 Keskeiset ehdotukset ja toteuttamisvaihtoehdot .............................................................. 26 4 Esityksen vaikutukset ............................................................................... 31 4.1 Taloudelliset vaikutukset .................................................................................................. 31 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan ............................................................................. 32 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset ........................................................................................... 33 5 Asian valmistelu ........................................................................................ 34 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto .......................................................................................... 34 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen ........................................................................ 34 6 Riippuvuus muista esityksistä ................................................................. 35 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT .............................................................. 36 1 Lakiehdotusten perustelut ........................................................................ 36 1.1 Laki Syyttäjälaitoksesta .................................................................................................... 36 2 Tarkemmat säännökset ja määräykset .................................................... 48 3 Voimaantulo ............................................................................................... 48 4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys ............................................. 49 LAKIEHDOTUKSET ........................................................................................... 51 LAGFÖRSLAG ................................................................................................... 59 ERIÄVÄ MIELIPIDE ........................................................................................... 67 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 13 Hallituksen esitys eduskunnalle Syyttäjälaitosta koskevan lainsäädännön uudistamiseksi ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan, että syyttäjälaitoksen organisaatiota uudistettaisiin siten, että Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja sen alaisuudessa toimivista syyttäjänvirastoista muodostettaisiin yksi Syyttäjälaitos-niminen virasto. Esityksessä ehdotetaan säädet- täväksi uusi laki Syyttäjälaitoksesta. Syyttäjälaitos muodostuisi keskushallintoyksikkönä toimivasta valtakunnansyyttäjän kansliasta ja viidestä viraston osastoina toimivasta syyttäjäalueesta. Kihlakunnansyyttäjän virkanimike muuttuisi aluesyyttäjäksi. Erikoissyyttäjät toimisivat vastedes erikoissyyttäjän virassa. Kaikki virat olisivat Syyttäjälaitoksen yhteisiä ja sijoittuisivat syyttäjäalueelle tai valta- kunnansyyttäjän kansliaan. Syyttäjäaluetta johtaisi johtava aluesyyttäjä, joka nimitet- täisiin virkaansa määräajaksi. Laissa säädettäisiin edelleen syyttäjän tehtävistä, toimivallasta, tiedonsaantioikeudes- ta, esteellisyydestä, varallaolosta ja asiamiehenä toimimisesta. Muilta osin esityksessä tehtäisiin voimassa oleviin säännöksiin lähinnä teknisiä muu- toksia. Lailla ei olisi vaikutusta nykyisten toimipaikkojen tai henkilöstön määrään. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. huhtikuuta 2018. ————— OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 14 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Syyttäjälaitoksen tehtävänä on rikosvastuun toteuttaminen. Tätä tehtävää varten syyt- täjälaitoksessa on Valtakunnansyyttäjänvirasto keskusviranomaisena ja sen alaisuu- dessa 11 syyttäjänvirastoa. Viime vuosina tehtyjen toimipaikkojen yhdistämisten jäl- keen syyttäjänvirastoissa on 11 päätoimipaikkaa ja 23 palvelutoimistoa. Syyttäjänvirastot kehittävät syyttäjälaitoksen toimintaa omilla alueillaan sekä vastaa- vat syyttäjäntoiminnan tuloksellisuudesta. Syyttäjänvirastot myös valvovat toimialu- eensa syyttäjien toiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta. Syyttäjän tehtävät ovat viime vuosina muuttuneet yhä vaativammiksi ja monipuoli- semmiksi. Työvoimaa sitovien vaativien rikosasioiden määrä on ollut kasvussa. Kan- sainväliset liitynnät rikosasioissa ovat lisääntyneet ja syyttäjille on edelleen tulossa uusia kansainväliseen oikeudenhoitoon liittyviä tehtäviä. Esitutkintalaki (805/2011) velvoittaa syyttäjän myös osallistumaan jo jutun esitutkintaan. Tehtävien määrän ja vaativuuden lisääntyessä syyttäjien resurssit eivät kuitenkaan ole lisääntyneet samassa suhteessa. Syyttäjälaitoksen kehys vuosille 2018–2021 on aleneva. Syyttäjälaitoksen tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää usein toi- mintatapojen ja toimintojen kehittämistä sekä organisaatiorakennetta, joka parhaiten tukee tätä kehittämistyötä. Valtakunnansyyttäjän asettamat selvitysmiehet selvittivät vuosina 2015–2016 vaihto- ehtoja organisoida syyttäjälaitos uudelleen toiminnan tehostamiseksi. Selvityksessä vertailtiin lähinnä yhden ja neljän viraston mallin eroja. Selvityksessä kuultiin myös syyttäjänvirastojen päälliköitä. Syyttäjälaitoksen johdossa oli varsin yhtenäinen käsitys siitä, että toimintatapoja on välttämätöntä uudistaa ja tämä edellyttää myös uudenlais- ta organisaatiorakennetta. Molempien vertailtujen mallien eduiksi nykyiseen organi- saatiomalliin verrattuna koettiin muun muassa toimintojen ja ratkaisukäytäntöjen yhte- näistyminen, mahdollisuus kehittää työrooleja vaativampaan suuntaan, henkilöresurs- sien käytön ja jakamisen joustavuus, tulosohjauksen keveneminen, joustavuus toimin- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 15 taympäristön muutoksissa, tiedonkulun paraneminen, johtamisen ammattimaistumi- nen ja hallinnon keveneminen. Vaihtoehtoisten mallien riskiksi arvioitiin sidosryhmien määrän kasvu, mikä edellyttäisi neljän viraston mallissa lähellä sidosryhmiä olevia selkeitä sidosryhmäyhteistyön johtajia ja yhden viraston mallissa vahvaa alueorgani- saatiota. Selvityksessä päädyttiin siihen, ettei yhden viraston ja neljän viraston mallien välillä ollut merkittäviä eroja. Yhden viraston mallin eduiksi kuitenkin katsottiin yhtenäisyys, resurssien joustava käyttö ja resurssikestävyys sekä parempi joustavuus tulevaisuu- den muutoksissa. Organisaatiouudistuksen perusteina ovat toimintalähtöiset syyt, kuten toiminnan yhte- näisyyden ja ammattimaisen johtamiskulttuurin edistäminen, toiminnan tehostaminen ja syyttäjälaitoksen asiantuntijuuden syventäminen. Yhtenä virastona syyttäjälaitos voisi paremmin edistää yhdenmukaisia syyttäjäkäytäntöjä ja vastata yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Uusien tietojärjestelmien mahdollisuuksia voidaan yhtenä virastona hyödyntää tehokkaammin ja siten saavuttaa asetetut tuottavuustavoitteet. Oikeus- ja työministeri asetti 24. toukokuuta 2016 hankkeen, jonka tehtävänä oli val- mistella muutokset lainsäädäntöön siten, että syyttäjälaitos voisi toimia jatkossa yhte- nä virastona. Hallituksen esityksessä ehdotetaankin, että syyttäjälaitoksesta muodos- tettaisiin yksi virasto. Asiasta säädettäisiin uudella lailla Syyttäjälaitoksesta. Lakiin otettaisiin lisäksi eräitä syyttäjien toimintaa, nimittämistä, kelpoisuutta ja toimivaltuuk- sia koskevia säännöksiä, jotka pääosin vastaavat nykyisen lain säännöksiä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 16 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Perustuslain 104 §:n mukaan syyttäjälaitosta johtaa valtakunnansyyttäjä. Muuten syyttäjälaitoksesta säädetään tarkemmin syyttäjälaitoksesta annetussa laissa (439/2011) sekä sen nojalla annetuissa valtioneuvoston asetuksessa syyttäjälaitok- sesta (1390/2011) ja oikeusministeriön asetuksessa syyttäjänvirastojen palvelutoimis- toista (586/2014). Syyttäjälaitoksesta annetun lain 2 §:ssä on määritelty syyttäjälaitoksen organisaatio. Syyttäjälaitokseen kuuluvat Valtakunnansyyttäjänvirasto, alueelliset syyttäjänvirastot ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirasto. Valtakunnansyyttäjä toimii ylimpänä syyttäjänä ja syyttäjien esimiehenä. Lain 3–7 §:ssä on säännökset syyttäjien toimivallasta ja tehtävistä sekä määritellään, ketkä ovat syyttäjiä. Valtakunnansyyttäjänvirastossa syyttäjänä on valtakunnansyyttä- jä, apulaisvaltakunnansyyttäjä ja valtionsyyttäjä. Alueellisessa syyttäjänvirastossa syyttäjänä on johtava kihlakunnansyyttäjä, kihlakunnansyyttäjä ja apulaissyyttäjä sekä Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirastossa johtava maakunnansyyttäjä ja maa- kunnansyyttäjä. Syyttäjällä on itsenäinen ja riippumaton syyteharkintavalta ja hän on toimivaltainen koko maassa. Osa syyttäjistä toimii erikoissyyttäjinä, jotka hoitavat pääasiassa omaan erikoistumisalaansa liittyviä vaativia rikosasioita. Erikoissyyttäjät toimivat pääasiassa määräajan tai toistaiseksi voimassa olevilla tehtävämääräyksillä. Osa erikoissyyttäjä- tehtävää hoitavista on aikanaan nimitetty sen palkkausluokan kihlakunnansyyttäjän virkaan, joka silloin vastasi erikoissyyttäjätehtävää. Lain 8 §:ssä on säännös Valtakunnansyyttäjänviraston organisaatiosta ja 9 §:ssä sen tehtävistä. Valtakunnansyyttäjänvirastoa johtaa valtakunnansyyttäjä ja hänen apu- naan toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on ohjata ja kehittää syyttäjälaitosta, vastata syyttäjälaitoksen toiminnan tuloksellisuudes- ta, valvoa syyttäjien toiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta, huolehtia syyttäjälai- toksen yleiseen hallintoon, viestintään ja koulutukseen liittyvistä tehtävistä sekä huo- lehtia toimialaansa kuuluvasta kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Valta- kunnansyyttäjän tehtävänä taas on toimia syyttäjänä hänelle kuuluvissa tai hänen ratkaistavakseen ottamissaan asioissa, päättää syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä korkeimpaan oikeuteen ja syyttäjien edustamisesta siellä, edistää syyttä- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 17 jätoiminnan oikeudellista laatua ja yhdenmukaisuutta sekä huolehtia muista tehtävis- tä, jotka hänelle erikseen säädetään. Perustuslain 104 §:n mukaan valtakunnansyyttäjän nimittää tasavallan presidentti. Syyttäjälaitoksesta annetun lain 14 §:n mukaan apulaisvaltakunnansyyttäjän nimittää myös tasavallan presidentti ja valtionsyyttäjän valtioneuvosto. Johtavan kihlakunnan- syyttäjän ja kihlakunnansyyttäjän nimittää valtakunnansyyttäjä. Kansliahenkilökunnan nimittää johtava kihlakunnansyyttäjä. Lain 17 §:ssä säädetään alueellisen syyttäjänviraston organisaatiosta. Syyttäjänviras- toa johtaa johtava kihlakunnansyyttäjä apunaan apulaispäälliköitä, joiden tehtävä on määräaikainen. Syyttäjänvirastossa syyttäjiä ovat lisäksi kihlakunnansyyttäjät ja apu- laissyyttäjät. Lain 18 §:ssä on Ahvenanmaata koskeva erityissäännös, jossa säädetään syyttäjän- toimen järjestämisestä Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirastoa johtaa johtava maakunnansyyttäjä. Syyttäjänvirastojen tehtävänä on lain 19 §:n mukaan omalla toimialueellaan kehittää syyttäjäntoimintaa, vastata syyttäjäntoiminnan tuloksellisuudesta, valvoa syyttäjien toiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta sekä huolehtia viranomaisyhteistyöstä. Syyttäjälaitoksesta annetun lain 25–29 §:ssä on lisäksi säännöksiä syyttäjän tiedon- saantioikeudesta, vaitiolovelvollisuudesta, esteellisyydestä, varallaolosta sekä asia- miehenä tai avustajana toimimisesta. Poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkintaa johtaa syyttäjä. Tästä tutkinnanjohtajuu- desta säädetään esitutkintalain (805/2011) 4 §:ssä. Tutkinnanjohtajuus on merkittävin laissa syyttäjälle säädetty velvoite varsinaisten syyteasioiden hoitamisen lisäksi. Syyttäjän tehtävien hoitamisesta on säännöksiä myös oikeudenkäyntiä koskevassa lainsäädännössä. Erityisesti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (689/1997) on keskeisiä säännöksiä syyttäjän velvollisuuksista rikosprosessissa. Esi- tutkintaan liittyvistä syyttäjän velvollisuuksista on säädetty esitutkintalaissa ja pakko- keinoihin liittyvistä tehtävistä pakkokeinolaissa (806/2011). Sakon ja rikesakon mää- räämisestä annetussa laissa (754/2010) on säännöksiä syyttäjän tehtävistä näissä menettelyissä. Lisäksi eräissä kansainväliseen yhteistyöhön rikosoikeuden alueella liittyvissä laeissa säädetään syyttäjän rikosprosessiin liittyvistä oikeuksista ja velvolli- suuksista. Syyttäjillä on myös eräitä tehtäviä ja toimivaltuuksia, jotka eivät liity välittö- mästi rikosprosessiin. Tällaisista on säädetty esimerkiksi kuolemansyyn selvittämises- tä annetussa laissa ja yhdistyslaissa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 18 Muualla lainsäädännössä viitataan lakiin syyttäjälaitoksesta. Oikeuskäymiskaaren (4/1734) 17 luvun 12 pykälän 3 momentissa on viittaus syyttäjälaitoksesta annetun lain 25 a pykälän 1 ja 2 momenttiin. Viittauksessa mainittu lainkohta koskee syyttäjän velvollisuutta ja oikeutta olla todistamatta. Viittaussäännös tulisi muuttaa vastaamaan uuden lain vastaavaa pykälää. Perustuslain 119 §:n mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Syyttäjälaitos käyt- tää tehtävissään julkista lainkäyttövaltaa. Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistusta ei voida toteuttaa ilman lainsäädännön uudistamista. 2.2 Tilanne muissa pohjoismaissa 2.2.1 Ruotsi Ruotsissa säännökset syyttäjälaitoksesta sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 7 lukuun, syyttäjäasetukseen (åklagarförordning, 2004:1265) ja syyttäjälaitoksen menettelyoh- jeita koskevaan asetukseen (förordning med instruktion för åklagarmyndigheten, 2015:743). Ruotsissa syyttäjäntoimi kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle. Syyttäjätoimi koos- tuu kahdesta viranomaisesta, syyttäjäviranomaisesta ja taloudellista rikoksista vas- taavasta viranomainen (ekobrottmyndigheten). Vuonna 2005 Ruotsissa perustettiin koko maan käsittävä yksi syyttäjäviranomainen. Tällöin syyttäjäviranomaiset (jotka olivat jakaantuneet paikallisiin syyttäjäkamareihin) ja keskusviranomainen eli Valtakunnansyyttäjä yhdistettiin yhdeksi virastoksi. Operatiivisesta syyttäjätoiminnasta huolehtivat seitsemän maantieteellisesti määräy- tyvää syyttäjäaluetta ja kansallinen syyttäjäosasto. Syyttäjäalueet koostuvat 32 ylei- sestä syyttäjäkamarista, joiden maantieteellinen alue vastaa pääosin läänijakoa. Tuk- holmassa ja Malmössä on useita syyttäjäkamareita. Syyttäjäviranomaiseen kuuluvat myös kolme kansainvälistä ja neljä kansallista syyttäjäkamaria. Lisäksi on perustettu kolme kehityskeskusta, jotka vastaavat kehitystoiminnasta sekä oikeuskäytännön seuraamisesta. Ruotsissa syyttäjiä ovat valtakunnansyyttäjä, apulaisvaltakunnansyyttäjä, ylisyyttäjä, apulaisylisyyttäjä, päällikkösyyttäjä, apulaispäällikkösyyttäjä, ja kamarisyyttäjä. Lisäksi on apulaissyyttäjiä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 19 Valtakunnansyyttäjä on korkein syyttäjäviranomainen. Valtakunnansyyttäjällä on kol- me tehtävää. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 4 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä on yleinen syyttäjä korkeimmassa oikeudessa. Hän voi määrätä muun syyttäjän ajamaan syytettä korkeimmassa oikeudessa. Korkeimman syyttäjän ominaisuudessa valtakun- nansyyttäjä johtaa syyttäjätoimintaa ja vaikuttaen toiminnan lainmukaisuuteen ja oike- uskäytännön yhdenmukaisuuteen. Valtakunnansyyttäjän kolmantena tehtävänä on toimia syyttäjäviranomaisen päällikkönä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on valtakunnansyyttäjän sijainen ja hoitaa valtakunnan- syyttäjän määräämiä syyttäjän tehtäviä. Syyttäjillä on toimivalta koko maassa. Yleiset syyttäjät toimivat syyttäjinä käräjäoikeu- dessa ja hovioikeudessa, mutta korkeimmassa oikeudessa syyttäjänä toimii valtakun- nansyyttäjä. Hallitus nimittää valtakunnansyyttäjän, apulaisvaltakunnansyyttäjän, yli- syyttäjän ja apulaisylisyyttäjän. Muut syyttäjät nimittää syyttäjäviranomainen. 2.2.2 Norja Norjassa ei ole erillistä lakia syyttäjälaitoksesta, vaan syyttäjälaitoksen tehtävistä sää- detään pääosin rikosprosessilain 7 luvussa. Norjassa syyttäjälaitos kuuluu oikeus- ja valmiusministeriön hallinnonalalle. Syyttäjä- laitokseen kuuluu Valtakunnansyyttäjänvirasto, kymmenen alueellista valtionsyyttä- jänvirastoa, kansallinen valtionsyyttäjänvirasto sekä 11 poliisipiiriä. Syyttäjälaitoksessa on kolme tasoa: valtakunnansyyttäjä, valtionsyyttäjän ja syyttäjävi- ranomainen poliisissa. Valtionsyyttäjäalueet, kansallinen valtionsyyttäjävirasto, valta- kunnansyyttäjänvirasto ja taloudellisiin ja ympäristörikoksiin keskittynyt virasto (Økokrim) muodostavat Korkeamman syyttäjäviranomaisen (den høyere påtalemyn- dighet). Ylimmäinen vastuu rikosasioiden käsittelystä on valtakunnansyyttäjällä. Valtakunnan- syyttäjä ohjaa ja johtaa syyttäjien toimintaa. Vaikka vastuu rikosasioiden käsittelystä on valtakunnansyyttäjällä, oikeusministeriö ja poliisihallitus vastaavat hallinnollisista ja taloudellisista kysymyksistä sekä poliisiasioista. Resurssiohjauksesta ja hallinnosta valtionsyyttäjänvirastoissa vastaa valtakunnansyyttäjänvirasto, mutta poliisipiireissä vastuu kuuluu poliisihallitukselle. Valtionsyyttäjä johtaa syyttäjien toimintaa myös poliisipiireissä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 20 2.2.3 Tanska Tanskassa säännökset syyttäjälaitoksesta ovat pääosin oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa. syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle. Syyttäjälaitokseen kuuluu valtakunnansyyttäjä, kolme alueellista valtionsyyttäjäviras- toa, valtionsyyttäjävirasto talousrikollisuutta ja kansainvälistä rikollisuutta varten sekä Färsaarten ja Grönlannin poliisipiirit. Alueellisten valtionsyyttäjävirastojen alaisuudes- sa toimii 12 poliisipiiriä. Virallisia syyttäjiä ovat valtakunnansyyttäjä, valtionsyyttäjä, poliisipäälliköt sekä henki- löt, jotka on nimetty avustamaan näitä rikosasian käsittelyssä. Ylimpänä syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä toimii syyttäjänä korkeimmassa oi- keudessa. Valtionsyyttäjät toimivat syyttäjinä hovioikeudessa (landsretten) ja poliisi- johtajat toimivat syyttäjinä käräjäoikeudessa (byretten). 2.3 Nykytilan arviointi Syyttäjiä syyttäjälaitoksessa on noin 370 ja muuta henkilökuntaa noin 150. Määrän odotetaan pysyvän ennallaan vuoteen 2020 asti. Viime vuosina tapahtuneiden toimi- paikkojen yhdistämisten jälkeen maassa on 11 syyttäjänvirastoa. Virastoilla on 11 päätoimipaikkaa ja 23 palvelutoimistoa. Vuosina 2008–2015 syyttäjille saapuneiden rikosasioiden kokonaismäärä vuositasolla pysyi lähes muuttumattomana ja laski hieman vuonna 2016. Saapuneiden asioiden kokonaismäärän ennakoidaan pysyvän samalla tasolla vuoteen 2020 asti. Syyteprosentti on laskenut viime vuosina tasaisesti ja syyte nostetaan nykyään noin 67 prosentissa rikosasioita. Keskimääräisissä syyteharkinta-ajoissa on ollut merkittä- viä eroja maan eri osissa. Vuonna 2016 keskimääräiset syyteharkinta-ajat eri syyttä- jänvirastoissa vaihtelivat 1,2–3,4 kuukauden välillä. Vaativien rikosasioiden keskimää- räiset käsittelyajat vaihtelivat 2,9–8,2 kuukauden välillä. Syyteharkintaan tulleiden rikosasioiden lisäksi syyttäjät ratkaisivat vuonna 2016 noin 100 000 rangaistusmääräysasiaa. Joulukuussa 2016 voimaan tulleen sakkomenette- lylain soveltamisen arvioidaan laskevan syyttäjille saapuneiden summaaristen asioi- den määrän noin 70.000:een. Vuonna 2014 voimaan tulleessa esitutkintalaissa syyttäjälle asetettiin lakisääteinen velvoite osallistua esitutkintaan. Syyttäjille on tullut viime vuosina myös muita uusia OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 21 velvoitteita kuten eurooppalaiseen tutkintamääräykseen liittyviä tehtäviä. Myös valmis- teilla olevien siviili- ja sotilastiedustelua koskevien lakien mukaisen tiedustelutoimin- nan ennakoidaan tuovan syyttäjille ainakin noin kahta henkilötyövuotta vastaavan määrän lisätehtäviä. Vaativiin ja tutkinnallisesti hankaliin rikosasioihin käytetyn työn osuus syyttäjien koko- naistyömäärästä on kasvanut merkittävästi rikosprosessissa ja juttukannassa tapah- tuneiden muutosten vuoksi. Sen sijaan yksinkertaisimpiin rikosasioihin käytetty työ- määrä on vähentynyt vuodesta 2003 noin kolmanneksen ja niin sanottuihin erittele- mättömiin eli muihin kuin tavanomaisiin ja vaativiin asioihin käytetty työmäärä noin kymmenen prosenttia. Työmäärien vähennykset on saatu aikaan työprosesseja kehit- tämällä, esitutkinnan rajoittamismenettelyllä ja kirjallisen oikeudenkäyntimenettelyn laajalla hyödyntämisellä. Vaativimmat rikosasiat ovat määrältään vähälukuisia, mutta vaativat keskimääräisiin asioihin verrattuna monikymmenkertaisen työmäärän kokeneimpien syyttäjien työtä. Syyttäjälaitoksen voimavaroista näihin juttuihin käytettiin vuonna 2011 45 % kaikkien syyttäjien henkilötyövuosista. Vuonna 2016 vastaava luku oli jo 58 %. Samansuuntai- sen kehityksen ennakoidaan myös jatkuvan. Pitkään syyteharkinnassa olleiden asioiden määrä on jatkanut nousuaan, mikä on oikeusturvan toteutumisen kannalta huolestuttavaa. Vuoden 2011 alussa oli syyttäjillä ratkaisematta yhteensä 1 839 asiaa, jotka olivat olleet syyteharkinnassa 6–12 kuu- kautta. Vastaava luku vuoden 2016 lopussa oli 2 173. Vastaavasti yli vuoden syyte- harkinnassa olleita asioita oli vuoden 2011 alussa 189, kun taas niiden määrä vuoden 2016 lopussa oli 264. Kaikkien yli 6 kk syyteharkinnassa olleiden asioiden rästi on siten kasvanut kuudessa vuodessa 20 %:lla ja yli vuoden vanhojen asioiden peräti noin 40 %. Vanhimpien asioiden suhteellinen osuus kaikista vireillä olevista rikosasioista on kas- vanut. Yli 6 kk vanhojen asioiden osuus kaikista vireillä olevista oli vuoden 2011 päät- tyessä 16 %, mutta vuoden 2016 päättyessä peräti 19%. Perussyynä tähän oikeusturvan toteutumisen kannalta kielteiseen kehitykseen voi- daan pitää syyttäjälaitoksen henkilöstövoimavarojen alimitoitusta käsiteltävien asioi- den kokonaismäärään, asioiden jatkuvasti vaikeutuvaan laatuun ja lakisääteisten me- nettelytapojen vaatimaan työhön verrattuina. Parhaillaan vireillä olevilla uusilla hankkeilla oikeusprosessien keventämiseksi voi- daan saavuttaa joitakin työmäärää helpottavia vaikutuksia, mutta niillä ei voida realis- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 22 tisesti arvioiden odottaa saatavan aikaan sellaisia syyttäjäntoimintaan vaikuttavia muutoksia, jotka voisivat pysäyttää edellä kuvatun kielteisen kehityksen. Henkilöstömenot muodostavat noin 80 prosenttia syyttäjälaitoksen kaikista menoista. Henkilöstömenoista 80 % kohdistuu syyttäjien palkkaukseen. Vaikeuksiin joutuneella syyttäjänvirastolla ei näin ollen ole käytännössä muuta tehokasta keinoa sopeutua yllättäviin lisäkuluihin kuin jättää virastoon sijoitettuja virkoja täyttämättä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että kysymys on henkilömääriin liittyvistä käytännön syistä yleensä syyttäjänviroista, kohdistuvat pakon edessä tehdyt säästötoimet välittömästi kysymyk- sessä olevan viraston ydintoimintaan eli syyttäjäntehtävien hoitamiseen. Syyttäjälaitoksen kehys vuosille 2018–2021 on aleneva. Syyttäjälaitoksen voimavaro- ja ei siten voida merkittävästi lisätä vaan paine on voimavarojen vähentämisessä. Laitoksen toimintaympäristön merkittävimpiin kuuluvissa muuttujissa, kuten rikolli- suustilanteessa ja esitutkintaviranomaisten toiminnassa ei ole odotettavissa muutok- sia, joiden johdosta syyttäjälaitoksen käsiteltäväksi tulevien asioiden määrä vähenisi tai laatu kehittyisi keskimäärin joutuisammin käsiteltäväksi. Kasvavan työmäärän vuoksi syyttäjälaitoksen organisaation tulisi olla sellainen, että se mahdollisimman hyvin vastaisi muuttuviin työnkuviin ja mahdollistaisi yhä parem- min sähköisten työvälineiden tehokkaan käytön sekä työtaakan alueellisen tasaami- sen. Tämän vuoksi sekä rakenteelliset että toiminnalliset muutokset ovat välttämättö- miä. Nyt ehdotettavat uudistukset ovat johdonmukaista jatkoa syyttäjälaitoksessa vuonna 2007 tehtyihin laajoihin rakenteellisiin uudistuksiin, joilla syyttäjäntoiminnan tehokkuut- ta ja joustavuutta parannettiin muun ohella suurentamalla merkittävästi paikallisyksi- köiden kokoa. Valtakunnansyyttäjänviraston alaisten syyttäjänvirastojen tehtäviin kuuluu paljon hal- linnollisia asioita. Syyttäjänvirastoilla on omat työjärjestyksensä sekä sisäiset toiminta- tapa- ja muut ohjeistuksensa, jotka poikkeavat toisistaan. Syyttäjälaitos on ollut itse- näinen kirjanpitoyksikkö syksystä 2016 alkaen ja henkilöstö- ja taloushallintoa on sa- malla keskitetty Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tukitoimintoja olisi mahdollista keskit- tää aiempaa enemmän. Kun otetaan huomioon laitoksen henkilöstön ja talouden suh- teellisen pieni koko ja tietojärjestelmien tarjoama mahdollisuus niihin liittyvien tukitoi- mintojen sujuvaan valtakunnalliseen hoitamiseen, ei rajallisten voimavarojen sitomi- nen organisaation pieniin alayksiköihin ole tukitoimintojenkaan osalta perusteltua. Jo toteutetut ja valmisteltavana olevat, erityisesti digitalisaation mukanaan tuomat koko syyttäjälaitosta koskevat muutokset syyttäjäntoiminnassa ja siihen liittyvissä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 23 tukitoiminnoissa edellyttävät syyttäjälaitoksen yhdenmukaisen valtakunnallisen oh- jaamisen tehostamista. Vastaavasti tarve paikallisten erityisratkaisujen tekemiseen ja niihin liittyvään paikalliseen ohjaamiseen ja johtamiseen tulee vähenemään. Paikallisesti kehittyneet erilaiset menettelytavat ovat osaltaan ohjanneet syyttäjien ratkaisutoimintaa epäyhtenäiseen suuntaan, mikä on voitu havaita esimerkiksi toi- menpiteistä luopumismenettelyjen valtakunnallisessa seurannassa. Osa eroista selit- tyy eri virastojen erilaisella juttukannalla. Siirryttäessä isompiin hallinnollisiin alueisiin ja sitouttamalla aluepäälliköt tiiviimmin koko viraston yhtenäiseen kehittämiseen erityi- sesti johtoryhmätyöskentelyn kautta, voidaan paremmin edistää yhdenmukaisten käy- täntöjen syntymistä valtakunnallisesti. Syyttäjäalueilla puolestaan voidaan tehdä ai- empaa joustavammin henkilöstöjärjestelyjä sen mukaan kuin toimipaikkojen työtilanne niitä vaatii. Syyttäjälaitoksen organisoiminen yhdeksi virastoksi, jossa syyttäjäntehtävistä huoleh- ditaan itsenäisten paikallisvirastojen sijasta viraston osastot muodostavilla syyttäjä- alueilla, antaa nykyistä paremmat edellytykset jakaa laitoksen ohjaus- ja johtamisvas- tuut tarkoituksenmukaisemmin. Uudessa järjestelmässä tehdään valtakunnallisesti merkittäviä asioita koskevat ratkaisut ja linjaukset valtakunnansyyttäjän kansliassa, jonka toimintaan syyttäjäalueiden johtavat aluesyyttäjät osallistuvat syyttäjälaitoksen johtoryhmän jäseninä. Syyttäjäalueilla taas voidaan ratkaista ja niille määrätä ohjaus- ja tulosvastuuta asioissa, joista on tarkoituksenmukaisinta huolehtia paikallistasolla. Lukuisiin itsenäisiin virastoihin perustuvassa organisaatiossa on voimavarojen jousta- va uudelleen suuntaaminen toimintatilanteen yllättäen muuttuessa vaikeaa, ellei suo- rastaan mahdotonta. Muutokset ovat liittyneet esimerkiksi poikkeuksellisen työllistävi- en juttujen saapumiseen pieneen syyttäjänvirastoon, pitkiin sairaslomiin tai kokenei- den syyttäjien muihin poistumisiin. Lähtökohtaisesti näissä tilanteissa on jouduttu juttujen uudelleen jakoihin, jolloin heijastusvaikutukset kohdistuvat laajemmin viraston toimintaan. Kun syyttäjälaitos organisoidaan yhdeksi virastoksi, jonka kaikki virat ja toimintamää- rärahat ovat viraston yhteisiä, poistuvat edellä kuvatut ongelmat, koska voimavaroja ei nykyiseen tapaan sidota pienten alueellisten yksiköiden käyttöön. Uudessa yhdeksi virastoksi muodostettavassa organisaatiossa ovat laitoksen kaikki voimavarat tarpeen tullen välittömästi koko laitoksen käytettävissä. Syyttäjäntoiminnan operatiivista järjes- tämistä varten muodostettavat syyttäjäalueet, jotka ovat luonteeltaan Syyttäjälaitosvi- raston osastoja eivätkä itsenäisiä virastoja, eivät ole esteenä koko laitoksen yhteisten voimavarojen käyttämiselle tilanteen kulloinkin vaatimalla tarkoituksenmukaisella ta- valla. Tuleva AIPA-tietojärjestelmä mahdollistaa nykyistä paremmin töiden tasaisen jakamisen ympäri maata. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 24 Vastaavasti voidaan henkilöstön eläköitymisen vuoksi ja muista syistä vapautuvia virkoja täyttää koko laitoksen tarpeet huomioon ottaen niihin toimipaikkoihin, joihin viraston valtakunnallinen työtilanteen takia on kohdennettavaksi lisää voimavaroja. Merkittävät muutokset syyttäjälaitoksen toimintaympäristössä edellyttävät joustavaa ja nopeaa valtakunnallista ohjausta ja linjausten tekemistä. Viime vuosina tällaisia koko laitokseen vaikuttavia muutoksia ovat olleet esimerkiksi äkillisesti lisääntyneeseen turvapaikanhakijoiden maahantuloon liittyvät uudet rikollisuusilmiöt kuten sota- ja vi- harikokset, syyttäjien käyttöön tulleet uudet menettelyt kuten syyteneuvottelujärjes- telmä, sekä rikosasioihin liittyvien kansainvälisten kytkentöjen ja oikeudellisen yhteis- työn nopea monipuolistuminen ja lisääntyminen. Paikallisella tasolla tehtävällä ohjauksella on edelleen tarkoituksenmukaista huolehtia esimerkiksi erilaisista syyttäjien lähiesimiestehtävistä kuten työnjaosta, välittömästä esimiesvalvonnasta, kehityskeskusteluista ja suoritusarvioinneista. Vastaavasti on syyttäjien hoidettavana oleviin rikosasioihin liittyvästä paikallisesta sidosryhmäyhteis- työstä esimerkiksi esitutkintaviranomaisten ja tuomioistuimien kanssa tarkoituksen- mukaista huolehtia syyttäjäalueilla. Valtakunnansyyttäjänvirasto käy vuosittain tulosneuvottelut kaikkien syyttäjänvirasto- jen kanssa. Tulosohjausjärjestelmä on nykymuodossaan raskas. Syyttäjäalueiden tulosohjaus olisi uudessa organisaatiorakenteessa mahdollista järjestää merkittävästi kevyempänä, koska alueita on vähemmän ja tulosohjauksessa voitaisiin aiempaa enemmän keskittyä alueiden toiminnalliseen ohjaukseen ja tavoitteisiin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 25 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet Esitetyn uudistuksen tavoitteena on helpottaa syyttäjäntoiminnan ohjausta, edistää yhdenmukaista valtakunnallista ratkaisutoimintaa sekä lisätä valtionhallinnon tulosoh- jauksen vaikuttavuutta. Rakenneuudistuksella varauduttaisiin myös tulevien tietotekniikkahankkeiden täysi- määräiseen hyödyntämiseen, mikä lisäisi tuottavuutta. Vuoden 2016 lopussa syyttäjä- laitoksessa otettiin käyttöön AIPA-tietojärjestelmähankkeen ensimmäinen osio. AIPA- hankkeen tavoitteena on luoda yhtenäinen asiainhallintajärjestelmä, joka korvaisi syyttäjälaitoksen käytössä olevan Sakari-järjestelmän ja toimisi yhteneväisesti muiden oikeushallinnon sidosryhmien asiainhallintajärjestelmien kanssa. Uudella organisaa- tiorakenteella syyttäjälaitos valmistautuu hyödyntämään tulevaa AIPA-tieto- järjestelmää mahdollisimman tehokkaasti. Uusi organisaatiomalli edistäisi uusien keskitettyjen toimintojen luomista, millä voitai- siin tehostaa syyttäjien toimintaa ja yhtenäistää työprosesseja valtakunnallisesti no- peasti käsiteltävissä asioissa. Näihin kuuluisi esimerkiksi kirjallisessa menettelyssä käsiteltäviä asioita, esitutkinnan rajoittamispäätöksellä ratkaistavia asioita, sekä yk- sinkertaisia rikosasioita, joissa syytteen ajamisesta oikeudessa voisi huolehtia muu kuin syyteharkinnan suorittanut syyttäjä. Valtakunnallisesti keskitetyillä toiminnoilla olisi mahdollisuus päästä lyhyempiin kokonaiskäsittelyaikoihin. Tästä seuraavat re- surssisäästöt voitaisiin ohjata edelleen esitutkintayhteistyöhön ja muihin syyttäjänteh- täviin vaativammissa ja yhteiskunnan kannalta merkittävissä asioissa ja lyhentää näi- denkin asioiden käsittelyaikoja. Syyttäjälaitoksen organisoiminen yhdeksi virastoksi helpottaa ja yksinkertaistaa eri- koissyyttäjien työpanoksen suuntaamista heidän erikoisosaamistensa mukaisiin, val- takunnallisesti tärkeimpiin tehtäviin. Erikoistumisjärjestelmän uudistamisella pyritään syyttäjäntyön oikeudellisen laadun yleisen parantamisen lisäksi myös syyttäjäntoimin- nan määrälliseen tehostamiseen syyttäjien osaamista kehittämällä. Suomen turvallisuusympäristö ja sisäisen turvallisuuden haasteet ovat muuttuneet viime vuosina merkittävästi. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on pyrkiä turvaamaan se, että syyttäjät voisivat paremmin kohdistaa työpanostaan vaativimpiin rikosasioihin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 26 Ehdotettu organisaatio lisäisi syyttäjälaitoksen kykyä vastata joustavasti ja tehokkaasti yhteiskunnan ja toimintaympäristön muutoksiin. Syyttäjän toiminnan ja ratkaisujen yhdenmukaisuuden lisääntyessä kansalaisten oike- usturva ja yhdenvertaisuus lain edessä paranisivat. Valtakunnallisilla keskitetyillä toi- minnoilla menettelyt ja viiveet pyrittäisiin saamaan samanlaisiksi riippumatta siitä, missä rikos on tapahtunut ja millaiset asioiden käsittelyprosessit kullekin paikkakun- nalle ovat muodostuneet. Yhtenäiset työprosessit taas lisäisivät syyttämiskäytäntöjen yhdenmukaisuutta, joka on myös syyttäjälaitoksen keskeisiä tavoitteita. Uudistuksella siirryttäisiin erillisistä syyttäjänvirastoista yhtenä virastona toimivaan Syyttäjälaitokseen, jonka osastoina toimivat syyttäjäalueet olisivat toimialueiltaan ja henkilöstöltään selvästi nykyisiä syyttäjänvirastoja suurempia. Niin syyttäjäalueen päällikön kuin hänen apunaan toimivan apulaispäällikön johtamistehtävä olisi aiempaa vaativampi. Tavoitteena olisi myös kehittää johtamista ammattimaisemmaksi, mikä edellyttää päälliköiden vahvaa sitoutumista ja johtamistaitojen kehittämistä. 3.2 Keskeiset ehdotukset ja toteuttamisvaihtoehdot Yksi virasto Esityksessä ehdotetaan, että syyttäjälaitoksesta muodostettaisiin yksi virasto. Nykyi- sestä virastorakenteesta siirryttäisiin malliin, jossa maa jaettaisiin viiteen viraston osastoina toimivaan syyttäjäalueeseen. Valtakunnansyyttäjän kanslia toimisi viraston keskusyksikkönä hoitaen pääasiassa keskushallinnon tehtäviä sekä erikseen määrät- tyjä syyttäjäntehtäviä. Aiempi usean viraston rakenne korvattaisiin yhdellä virastolla, jonka nimeksi tulisi Syyttäjälaitos. Syyttäjälaitoksen henkilöstömäärä ei edellytä laitoksen jakautumista nykyisen kokoisiin virastoihin. Uudistuksella selkeytettäisiin syyttäjälaitoksen raken- netta ja johtamista. Uusien syyttäjäalueiden toimialueet noudattelisivat nykyisten syyttäjänvirastojen toi- mialuejakoa. Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistusta selvittäneet selvitysmiehet arvioivat loppura- portissaan (Uudistuva ja yhtenäinen syyttäjälaitos, 19. helmikuuta 2016, Dnro 24/34/15) myös mahdollisuutta muodostaa syyttäjälaitos neljäksi virastoksi. Neljän OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 27 viraston rakenteessa ei todettu olevan kovin suurta eroa yhden viraston malliin. Yh- den viraston mallissa kuitenkin toiminnan yhtenäisyys, resurssien joustava käyttö, resurssikestävyys sekä joustavuus tulevaisuuden muutoksissa koettiin paremmiksi. Valtakunnansyyttäjän kanslia toimisi operatiivisten tehtäviensä lisäksi Syyttäjälaitok- sen toimintaa ohjaavana, valvovana ja kehittävänä yksikkönä sekä vastaisi keskitetys- ti Syyttäjälaitoksen tukitoimintojen hoitamisesta. Oikeusministeriön rooli tulosohjaaja- na säilyisi ja Syyttäjälaitoksen tulosneuvottelut käytäisiin käytännössä valtakunnan- syyttäjän kanslian kanssa. Yksittäisessä rikosasiassa syyttäjäntehtävistä huolehtivat yksittäiset syyttäjät, mutta kokonaisvastuu syyttäjäntoiminnan järjestämisestä kuuluisi Syyttäjälaitokselle. Syyttä- jälaitoksen tulisi tarjota syyttäjille edellytykset varsinaisten syyttäjäntehtävien hoita- mista varten. Tähän kuuluisi muun muassa rikosilmiöihin varautuminen, tarvittavan koulutuksen järjestäminen henkilöstölle, kansainvälisen yhteistyön hoitaminen sekä työhyvinvoinnista huolehtiminen. Käytännössä vastuu Syyttäjälaitoksen toimintaedel- lytysten turvaamisesta kuuluisi pääosin keskushallintoyksikkönä toimivalle Valtakun- nansyyttäjän kanslialle. Omalla toimialueellaan syyttäjäntehtävistä huolehtisivat syyt- täjäalueet. Käytännössä syyttäjät hoitaisivat pääasiassa syyttäjäalueensa toimialueelle rajoittuvia asioita. Syyttäjillä säilyisi edelleen koko maan kattava toimivalta, joka mahdollistaisi kuitenkin joustavia järjestelyjä sellaisissa tilanteissa, joissa syyttäjän käsiteltävänä oleva rikosasia ulottuisi useamman syyttäjäalueen toimialueelle tai syyttäjä olisi mää- rätty yksin tai syyttäjäryhmässä hoitamaan muun alueen rikosasiaa. Valtionsyyttäjät eivät hoitaisi rikosasioita määrätyllä syyttäjäalueella, vaan asioita, jotka valtakunnan- syyttäjä määrää erikseen heidän hoidettavakseen. Myös erikoissyyttäjät voisivat hoi- taa erikoistumisalueensa rikosasioita syyttäjäalueensa ulkopuolella. Syyttäjäalueella ei olisi enää erillisiä palvelutoimistoja ja päätoimipaikkaa vaan kaikki toimipisteet olisivat toimipaikkoja. Toimipaikkojen jaottelulle päätoimipaikkaan ja pal- velutoimistoihin ei ole enää uudessa organisaatiorakenteessa tarvetta, koska syyttä- jäalueet eivät enää olisi virastoja vaan yhden yhtenäisen viraston hallinnollisia osia. Kyseessä olisi ensisijaisesti paikka, mihin syyttäjälaitoksen henkilöstö on sijoitettu. Kansalaiset asioivat toimipaikoissa enää hyvin harvoin. Syyttäjälaitoksella olisi ehdotuksen mukaan yksi yhteinen työjärjestys, jossa määrät- täisiin tarkemmin erikseen laissa säädetyistä asioista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 28 Syyttäjälaitoksen virat olisivat laitoksen yhteisiä ja niiden sijoituspaikat joko syyttäjä- alueella tai valtakunnansyyttäjän kansliassa. Viran siirtäminen työssäkäyntialueen ulkopuolelle edellyttäisi virkamiehen suostumusta. Johtavan aluesyyttäjän viran määräaikaisuus Syyttäjäaluetta johtaisi johtava aluesyyttäjä, joka nimitettäisiin johtavan aluesyyttäjän virkaan enintään viiden vuoden määräajaksi. Nykyisten syyttäjänvirastojen päällikköi- nä toimineiden johtavien kihlakunnansyyttäjien virat ovat olleet vakituisia virkoja. Syyttäjäalueet tulisivat olemaan huomattavasti laajempia kokonaisuuksia kuin yksit- täiset syyttäjänvirastot. Johtavan aluesyyttäjän alaisuuteen tulisi enemmän henkilö- kunta ja toimialueet kasvaisivat. Johtavan aluesyyttäjän tehtävässä olisi kyse ennen muuta johtamisesta eikä hänelle jäisi juurikaan lainkäytöllisiä tehtäviä, vaikka syyttä- jän virkaan perustuva toimivalta hänellä säilyisi. Syyttäjäalueen johtamisen tavoittee- na olisi luoda edellytykset sille, että oikeusturva toteutuu rikosasioissa tehokkaasti ja yhdenvertaisesti. Johtava aluesyyttäjä osallistuisi Syyttäjälaitoksen johtoryhmätyöhön ja olisi siten tiiviimmin vaikuttamassa myös valtakunnalliseen päätöksentekoon ja toimintatapojen yhtenäistämiseen. Syyttäjäalueen johtamiseen liittyvät vaatimukset olisivat yksittäisten syyttäjänvirastojen johtamista suuremmat, mikä edellyttäisi johta- mistehtävässä menestymistä sekä sitoutumista ja motivaatiota. Tästä syystä tehtä- vässä onnistumista tulisi myös määräajoin arvioida. Erikoissyyttäjät Erikoissyyttäjä olisi uusi virkanimike erikoissyyttäjänä toimiville syyttäjille. Erikoissyyt- täjät ovat toimineet määräaikaisissa tai toistaiseksi voimassa olevissa tehtävissä. Osa erikoissyyttäjätehtäviä hoitavista on aikanaan nimetty sen palkkausluokan kihlakun- nansyyttäjän virkaan, joka silloin vastasi erikoissyyttäjätehtävää. Tehtävämääräyksiä ei enää olisi vaan kaikki erikoissyyttäjät toimisivat erikoissyyttäjän virassa. Erikoissyyt- täjän tehtävät ovat olleet pysyväis-luonteisia ja aiemmat tehtävämääräykset on jo ennen lain voimaantuloa pyritty muuttamaan viroiksi. Lain voimaan tullessa nämä virat muuttuisivat erikoissyyttäjän viroiksi. Kunkin erikoissyyttäjän erikoisosaaminen on painottunut tiettyyn rikollisuuden osa- alueeseen. Erikoissyyttäjän tehtävänä olisi ehdotuksen mukaan toimia syyttäjänä erikoistumisalaansa kuuluvissa erityisen vaativissa rikosasioissa sekä muissa hänelle määrätyissä rikosasioissa. Erikoissyyttäjien lainkäyttötehtävät koostuisivat siten pää- asiassa kunkin erikoistumisalan vaativimmista rikosasioista. Työtilanteen salliessa he voisivat hoitaa muita erikoistumisalansa rikosasioita sekä muita heidän hoidettavak- seen määrättyjä rikosasioita. Erikoissyyttäjien muista tehtävistä säädettäisiin valtio- neuvoston asetuksella. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 29 Nimikkeet Kihlakunnansyyttäjän ja maakunnansyyttäjän virkanimikkeen tilalle tulisi uudeksi vir- kanimikkeeksi aluesyyttäjä. Kihlakuntia ei Suomessa enää ole eikä syyttäjän toimival- ta ole sidoksissa entisten kihlakuntien alueisiin, joten nykyinen nimike ei enää vastaa aluetason syyttäjien asemaa. Syyttäjien virat tulisivat olemaan Syyttäjälaitoksen yhtei- siä, mutta viran sijoituspaikka olisi syyttäjäalueella tai valtakunnansyyttäjän kanslias- sa. Syyttäjät myös pääsääntöisesti hoitaisivat oman syyttäjäalueensa rikosasioita. Aluesyyttäjä-virkanimikkeen vaihtoehtona on esitetty myös valtionsyyttäjä-nimikettä. Tällöin valtakunnansyyttäjän kansliassa työskentelevän nykyisen valtionsyyttäjän uusi virkanimike olisi joko valtakunnansyyttäjän kanslian valtionsyyttäjä tai syyttäjäneuvos. Valtionsyyttäjä on kuitenkin vakiintunut virkanimike Valtakunnansyyttäjänvirastossa työskenteleville syyttäjille. Saman nimikkeen käyttö nykyisistä kihlakunnansyyttäjistä olisi omiaan aiheuttamaan sekaannusta nimikkeistä. Syyttäjinä toimivien virkamiesten luetteloon lisättäisiin uutena nimikkeenä erikoissyyt- täjä. Erikoissyyttäjät toimisivat jatkossa erikoissyyttäjän virassa aiempien tehtävämää- räysten sijaan. Syyttäjän toimivaltuudet Valtakunnansyyttäjän oikeutta antaa syyttäjän toimivaltuudet rajattaisiin. Rajaus kos- kisi henkilöpiiriä, jolle toimivaltuudet voidaan antaa. Voimassa olevan lain mukaan valtakunnansyyttäjä on voinut antaa henkilölle, joka täyttää syyttäjän kelpoisuusvaa- timukset, määräajaksi sellaiset toimivaltuudet, jota tämä määrätyssä tehtävässään tarvitsee. Ehdotuksen mukaan valtakunnansyyttäjä voisi antaa syyttäjän toimivaltuu- det toisessa virkasuhteessa olevalle virkamiehelle, joka on virkavapaalla syyttäjän virastaan. Laki ei siten enää mahdollistaisi syyttäjän toimivaltuuksien antamista esi- merkiksi henkilölle, joka ei ole aiemmin toiminut syyttäjän tehtävässä eikä henkilölle, joka ei enää toimi virkamiehenä. Säännös on edelleen tarpeellinen, koska syyttäjän- tehtäviä hoitavat muun muassa valtakunnansyyttäjänviraston määräaikaiset yli- tarkastajat, jotka ovat virkavapaalla syyttäjän virasta. Syyttäjällä voi myös olla virka- vapaalle jäädessään tuomioistuimessa vireillä yksittäisiä laajoja tai vaativia rikosasioi- ta. Suostumuksellaan valtakunnansyyttäjän antamalla syyttäjänvaltuudella syyttäjä voisi hoitaa esimerkiksi muutoksenhakuun liittyvien asiakirjojen laatimisen tai tietyt kesken olevat oikeudenkäynnit osin tai kokonaan. Tämän voidaan nähdä olevan ri- kosasioiden joutuisan käsittelyn ja asianosaisten oikeusturvan vuoksi perusteltua. Virkavapaalla olevan syyttäjän käsiteltäväksi voi myös tulla hänen aikaisemmin hoi- tamaansa asiaan liittyviä kysymyksiä, kuten uuden selvityksen vaikutuksen arvioimi- nen syyttämättäjättämispäätöksellä ratkaistussa asiassa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 30 Muut ehdotukset Valtionsyyttäjän tehtävistä poistettaisiin maininta siitä, että valtionsyyttäjä toimii syyttä- jänä ”yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa”. Valtionsyyttäjän toimi- valta säilyy silti entiseltään. Yhteiskunnan kannalta merkittävimpien rikosasioiden määrittely on hyvin hankalaa. Toisaalta valtionsyyttäjien tehtävät yhä enemmän tule- vat keskittymään muuhun syyttäjäntoiminnan asiantuntijatyöhön sekä syyttäjäntoimin- nan tukemiseen ja ohjaamiseen uudessa organisaatiossa. Varsinaisten syyttäjänteh- tävien hoitaminen pyritään keskittämään enemmän syyttäjäalueille. Tarvetta ei olisi enää myöskään säätää laissa siitä, että valtionsyyttäjä toimisi syyttä- jänä niissä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena. Hovioi- keus käsittelee ensiasteena myös vähäisempiä rikoksia, joiden käsittely ei edellytä valtionsyyttäjän osaamista ja kokemusta. Valtakunnansyyttäjä voisi harkintansa mu- kaan määrätä syyttäjän hovioikeuden ensiasteena käsittelemiin rikosasioihin. Kaikki erikoissyyttäjät toimisivat erikoissyyttäjän virassa. Erikoissyyttäjien tehtävänä olisi hoitaa erikoistumisalueensa vaativia rikosasioita sekä muita erikseen määrättyjä rikosasioita. Muut asiat voisivat olla joko erikoissyyttäjän oman erikoistumisalan ta- vanomaisempia rikosasioita tai muita rikosasioita. Valtionsyyttäjien syyttäjäntehtävien vähentyessä erikoissyyttäjät hoitaisivat myös aiemmin tyypillisesti valtionsyyttäjille kuuluneita rikosasioita. Syyttäjälaitoksella tulisi olemaan yksi yhteinen työjärjestys, jolla pyritään toimintojen yhdenmukaistamiseen valtakunnallisesti ja hallinnollisen sääntelyn keventämiseen. Lisäksi alueilla voisi olla omia alemman tason ohjeistuksia muun muassa joustavan käytännön toiminnan järjestämiseksi paikallisten sidosryhmien kanssa. Lakiin otettaisiin säännös, jonka mukaan virka voitaisiin siirtää työssäkäyntialueen ulkopuolelle vain virkamiehen suostumuksella. Syyttäjälle tulisi valtakunnallisesti varalla ollessaan lupa ryhtyä myös toisen itsenäisen syyttäjän hoidettavana olevassa asiassa toimiin, jotka eivät siedä viivytystä. Tällä varmistettaisiin se, että syyttäjällä olisi riittävä toimivalta hoitaa valtakunnallisella päi- vystysvuorollaan itsenäisesti erityisen kiireelliset toisen syyttäjän toimivaltaan kuuluvat asiat. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 31 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Esityksellä voitaisiin saavuttaa jonkin verran taloudellisia säästöjä johtamisrakenteen ja tulosohjausprosessien keventymisen sekä keskittämällä ja yhdenmukaistamalla nopeasti käsiteltävien rikosasioiden käsittelyjärjestelyjä. Nykyisten 11 viraston päälli- kön sijaista uudessa organisaatiossa olisi neljä aluepäällikköä. Vastaavasti apulais- päälliköitä olisi nykyiseen verrattuna hiukan suurempi määrä. Niiden tarkka määrä varmistuu jatkovalmistelun aikana. Syyttäjälaitokselle laadittaisiin jatkossa yksi yhtei- nen tulossopimus. Tänä päivänä laaditaan oma tulossopimus jokaiselle virastolle. Vastaavasti joka virasto laati oman toimintakertomuksensa ja puolivuosiraporttinsa. Jatkossa laadittaisiin vaan yksi asiakirja. Tällä säästetään hallinnollista työtä. Johta- mis- ja hallinnollisista tehtävistä vapautuneet resurssit olisi kuitenkin tarkoituksenmu- kaista suunnata varsinaiseen syyttäjäntoimintaan, koska yhä suurempi osa syyttäjien työmäärästä tulee edellä kerrotuin tavoin sitoutumaan vaativiin ja tutkinnallisesti han- kaliin rikosasioihin, joissa on lisäksi usein monenlaisia kansainvälisiä liityntöjä. Myös tulosohjauksen rakenne kevenee. Toimintaa on tarkoitus tehostaa keskittämällä nopeasti käsiteltäviä asioita määrättyjen syyttäjien hoidettavaksi, jolloin muut syyttäjät voivat keskittyä nykyistä paremmin vaa- tiviin rikosasioihin. Tämänkaltainen työnjako on jo toteutettu Helsingin syyttäjänviras- tossa ja erilaisia kokeiluja tehty monessa muussa syyttäjänvirastossa. Näiden koke- musten perusteella voidaan arvioida, että nopeasti käsiteltävien asioiden keskittämi- nen koko valtakunnassa yhdenmukaisessa menettelyssä hoidettavaksi tehostaisi toimintaa niin, että vaativampiin asioihin olisi suunnattavissa varovasti arvioiden 10 henkilötyövuotta suurempi syyttäjien työpanos kuin nykyisin. Taloudellisten vaikutus- ten tarkempi arvioiminen on kuitenkin hankalaa, koska toimin-nan tehostuminen toteu- tuu organisaation rakenteen ja menettelytapojen uudistamisen sekä muiden rikosasi- oiden käsittelyketjuun kuuluvien viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön kehittämi- sen tuloksena. Henkilötyövuosien ja toimintamäärärahojen määriä, jotka voidaan yhden viraston or- ganisaatioon siirtymisen johdosta kohdentaa tehokkaammin kuin nykyisessä organi- saatiossa, ei ole mahdollista osoittaa täsmällisillä laskelmilla. On kuitenkin ilmeistä, että erilaisia tarpeita henkilöstön työpanoksen tarkoituksenmukaisempaan kohdenta- miseen on kaikissa nykyisissä syyttäjänvirastoissa. Syyttäjälaitoksen kokonaisresurs- sit ovat myös uudessa organisaatiossa paremmin hyödynnettävissä koko organisaati- on tarpeiden mukaan. Jo tällä perusteella on arvioitavissa, että laitoksen organisoimi- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 32 nen yhdeksi virastoksi tarjoaa mahdollisuuden tarkastella tästä näkökulmasta ainakin 20 syyttäjähenkilötyövuoden suuntaamista nykyistä tehokkaampaan käyttöön. Uudessa organisaatiossa tukitoimet on tarkoitus keskittää tulevaan keskusyksikköön, jolloin alueet saavat keskittyä syyttäjälaitoksen ydintoimintaan. Virastoilla on tällä het- kellä 10 hallintosihteeriä. Jokaisella heistä on sijainen, joka on käyttänyt erisuuruisen työpanoksen viraston hallinnollisiin töihin. Henkilöstö- ja taloushallinnon Kieku- järjestelmän käyttöönoton yhteydessä heitä on organisoitu tiimeiksi, jotka vastaavat henkilöstö- ja talousasioista maan laajuisesti. Tällä keskittämisellä tavoitellaan mah- dollisimman laadukkaita tukipalveluita. Tämä myös tuo syyttäjälaitokselle paremmat edellytykset toteuttaa ne yleiset uudistukset, jotka ollaan toteuttamassa valtiohallin- nossa henkilöstö- ja taloushallinnon osalta. Tukitoimintojen pienen koon takia ei var- sinaisia taloudellisia säästöjä voida arvioida tulevan. Tietojärjestelmiin, erityisesti Sakari-järjestelmään tulisi tehdä tietokantojen yhdistämi- siä ja eräitä muita muutoksia. Uudistuksella olisi myös vaikutuksia eräisiin muihin tietojärjestelmiin. Uudet toimintayksikköjen nimet ja virkanimikkeet aiheuttaisivat jon- kin verran muutostöitä asiakirjapohjiin ja niistä tulisi myös tiedottaa sidosryhmille. Tästä aiheutuva kertaluontoinen kulu ei ole kuitenkaan merkittävä. Uudistuksella ei olisi vaikutuksia toimitila- tai muihin toimintamenoihin, koska toimi- paikkojen määrä säilyy entisellään. Myöskään henkilöstön määrä ei esityksen johdos- ta muuttuisi, joten taloudelliset vaikutukset tulisivat jäämään vähäisiksi. Ehdotetut muutokset voidaan toteuttaa syyttäjälaitokselle valtiontalouden kehyspää- töksissä ja valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen puitteissa. 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Uudistuksella yksinkertaistettaisiin ja selkeytettäisiin syyttäjälaitoksen rakennetta ja johtamista. Uusi organisaatiorakenne myös joustaisi paremmin toimintaympäristön tulevissa muutoksissa. Suuremmissa toimintakokonaisuuksissa johtaminen ammatti- maistuisi. Laitoksen johdon osaaminen olisi laajempaa, koska johto muodostuisi ta- saisemmin sekä keskus- että aluetason johdosta. Henkilöstöresurssien käyttö ja jakaminen voitaisiin suuremmissa yksiköissä tehdä aiempaa joustavammin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 33 Suuremmat toimintayksiköt mahdollistavat myös toimintatapojen yhtenäistämisen ja mahdollistavat paremman toiminnan kehittämisen ja ohjauksen. Henkilöstön erikois- tumis- ja kehittymismahdollisuudet laajenevat. Sidosryhmien toimintaan organisaation uudistamisella ei olisi merkittäviä vaikutuksia. Toimipaikkojen ja toimialueiden säilyessä nykyisellään palveluihin ei tulisi muutoksia eivätkä suhteet sidosryhmiin siten merkittävästi muuttuisi. Aluekoon kasvaessa sidos- ryhmäyhteistyön järjestämiseen ja ohjaamiseen tulisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota. Tulosohjausprosessit kevenisivät siirryttäessä suurempiin yksiköihin. Tulosneuvottelut käytäisiin oikeusministeriön ja Syyttäjälaitoksen välillä. Valtakunnansyyttäjän kanslia huolehtisi tämän jälkeen tulossopimuksen edellyttämien toimenpiteiden toteuttamises- ta Syyttäjälaitoksessa. Tiedonkulun voidaan arvioida paranevan siirryttäessä 11 syyttäjänvirastosta viiteen hallinnolliseen syyttäjäalueeseen. Uudessa organisaatiossa, jossa johtavat aluesyyt- täjät osallistuvat välittömästi yhtenä virastona toimivan syyttäjälaitoksen johtamiseen sen johtoryhmän jäseninä, tieto on keskitetympää ja toimintatapojen yhdenmukaista- minen helpompaa. Toimintatapojen yhdenmukaistaminen johtaa viranomaisyhteistyön kehittämiseen ja mahdollisiin toimintatapojen muutoksiin. Myös resurssien yhteenso- vittaminen sidosryhmien kanssa on yhdessä virastossa ja suurilla alueilla toimittaessa helpompaa. 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Syyttäjäkäytäntöjen yhdenmukaisuus on yksi keskeisimmistä oikeusturvatakeista. Yhtenä virastona toimiminen antaisi valtakunnansyyttäjän kanslialle paremmat mah- dollisuudet toteuttaa tehtäviään syyttäjälaitoksen ohjaamisessa ja kehittämisessä sekä syyttäjien toiminnan yhdenmukaisuuden valvomisessa ja edistämisessä. Syyttä- jälaitoksen yhdenmukainen ohjaaminen ja kehittäminen parantaisi asioiden tasapuo- lista ja yhtäläistä käsittelyä maan eri puolilla. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 34 5 Asian valmistelu 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto Valtakunnansyyttäjä asetti 29. syyskuuta 2015 selvityshenkilöt selvittämään syyttäjä- laitoksen uudelleen organisointia. Selvityshenkilöt järjestivät syyttäjänvirastojen joh- dolle, pääluottamusmiehille ja avain henkilöstölle asiasta kuulemistyöpajan. Erityisesti syyttäjänvirastojen johdossa oli varsin yksimielinen näkemys siitä, että toimintatapoja olisi välttämätöntä uudistaa, mikä edellyttäisi myös toisenlaista organisaatiorakennet- ta. Myös henkilöstön mielestä toimintatapoja oli tärkeää uudistaa, mutta se voitaisiin tehdä myös nykyisessä organisaatiomallissa. Selvityshenkilöt tarkastelivat sekä neljän että yhden viraston mallia. Selvityshenkilöt päätyivät siihen, että toiminnan kehittämistä tukisi parhaiten yhden viraston malli. ”Uudistuva ja yhtenäinen syyttäjälaitos – Selvitys syyttäjälaitoksen organisaation ja toiminnan kehittämisestä” valmistui 19. helmikuuta 2016. Tämän jälkeen selvityksestä pyydettiin lausunnot useilta eri tahoilta. Valtakunnansyyttäjänvirastossa laadittiin lau- sunnoista lausuntoyhteenveto 18. maaliskuuta 2016 (Dnro 24/34/16). Valtakunnansyyttäjä esitti 4.huhtikuuta 2016 oikeus- ja työministerille muistion ”Esitys syyttäjälaitoksen organisaation ja toiminnan kehittämiseksi” (Dnro 24/34/16). Oikeus- ja työministeriministeri antoi 24. toukokuuta 2016 Syyttäjälaitoksen organisaatiouudis- tusta valmistelevan hankkeen asettamispäätöksen (OM 1/66/2016). Hallituksen esitys on valmisteltu oikeusministeriössä Valtakunnansyyttäjänvirastossa tehdyn selvityksen pohjalta. 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen Hallituksen esitys laiksi Syyttäjälaitoksesta on ollut laajalla lausuntokierroksella. Lau- suntopalautteesta on laadittu lausuntoyhteenveto. Lausuntopalautteen perustella ehdotukseen on tehty seuraavia muutoksia:… OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 35 6 Riippuvuus muista esityksistä Esitys ei ole riippuvainen muista esityksistä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 36 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotusten perustelut 1.1 Laki Syyttäjälaitoksesta 1 luku. Tehtävät ja organisaatio 1 §. Soveltamisala. Laissa säädettäisiin Syyttäjälaitoksen tehtävistä ja hallinnosta sekä syyttäjien tehtävistä. Samoin laissa säädettäisiin päätöksenteosta syyttäjäalueil- la ja virkamiesten toimivaltasuhteista. Laissa olisivat lainkäyttötehtäviä koskevat säännökset. Viraston, sen hallinnollisten osien ja syyttäjien hallinnollisista tehtävistä säädettäisiin asetuksella. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin muihin säännöksiin, jotka koskevat syyttäjäntoimin- taa. Tällaisia säännöksiä liittyy esimerkiksi esitutkintalakiin, oikeudenkäymiskaareen ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin sekä eräisiin muihin lakeihin. 2 §. Syyttäjälaitoksen tehtävä. Syyttäjälaitos vastaisi syyttäjäntoimen järjestämisestä koko maassa. 3 §. Syyttäjälaitoksen organisaatio. Valtakunnansyyttäjän kanslia toimisi Syyttäjälai- toksen keskushallintoyksikkönä. Maa olisi lisäksi jaettu viraston osastoina toimiviin syyttäjäalueisiin, jotka vastaisivat syyttäjäntehtävien hoitamisesta omilla toimialueil- laan. Valtakunnansyyttäjä toimisi edelleen ylimpänä syyttäjänä ja kaikkien syyttäjien esi- miehenä syyttäjäntoiminnassa. Syyttäjäntoiminnassa valtakunnansyyttäjällä olisi ny- kyiseen tapaan 9 § 2 momentin mukainen toimivalta puuttua yksittäisen syyttäjän ratkaisuihin. Säännöksellä tuotaisiin esiin Syyttäjälaitoksen kaksijakoinen rakenne OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 37 syyttäjäntoimintaan ja hallintoon. Syyttäjäntoiminnalla tarkoitetaan rikosasioiden käsit- telyyn rikosprosessissa liittyvien syyttäjälle kuuluvien tehtävien hoitamista. Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että Syyttäjälaitos kuuluu oikeusministeriön hallin- nonalaan. 4 §. Ahvenanmaan syyttäjäalue. Pykälässä säädettäisiin syyttäjäntoimen järjestämi- sestä Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan toimialueena olisi Ahvenanmaan maakunta ja sen toimipaikka olisi Maarianhaminassa. Ahvenanmaan erityisaseman ja siellä sovellettavan erityislainsäädännön vuoksi Ahvenanmaan syyttäjäalueesta olisi laissa erillinen säännös. Pykälässä viitattaisiin lisäksi Ahvenanmaan itsehallintolain säännöksiin maakunnan virastoissa käytettävästä kielestä ja henkilöstön kielitaidosta. Itsehallintolain 42 §:n 1 momentin nojalla on annettu valtioneuvoston asetus Ahvenanmaan maakunnassa valtion palveluksessa olevilta vaadittavasta kielitaidosta (1218/2007). Asetuksessa määritellään tarkemmin kielitaitovaatimukset Ahvenanmaalla. 2 luku. Syyttäjät ja syyttäjän tehtävät 5 §. Syyttäjät. Pykälässä lueteltaisiin syyttäjänä toimivat virkamiehet. Kihlakunnan- syyttäjän ja maakunnansyyttäjän virkanimikkeen tilalle tulisi aluesyyttäjä ja syyttäjä- alueen päällikön virkanimike olisi johtava aluesyyttäjä. Erikoissyyttäjät toimisivat eri- koissyyttäjän virassa. Kaikki virat olisivat Syyttäjälaitoksen yhteisiä ja ne sijoitettaisiin joko valtakunnansyyttäjän kansliaan tai syyttäjäalueelle. Pykälän 2 momentti vastaisi aiemmin voimassa olevaa säännöstä. Suomen kansalli- sen jäsenen asemasta Eurojustissa säädetään Eurojustia koskevan päätöksen eräi- den määräysten täytäntöönpanosta annetussa laissa (742/2010), jonka mukaan Suomen kansallinen jäsen Eurojustissa toimii määräaikaisena valtionsyyttäjänä. 6 §. Erityissyyttäjät. Pykälässä säädettäisiin erityissyyttäjinä toimivista valtioneuvoston oikeuskanslerista ja eduskunnan oikeusasiamiehestä, joilla on oikeus nostaa syyte perustuslain 110 §:n nojalla. Perustuslain 110 §:n mukaan heillä on syyteoikeus tuo- marin virkarikosasioissa ja laillisuusvalvontaan kuuluvissa asioissa. Pykälä vastaisi voimassa olevaa säännöstä. 7 §. Syyttäjän tehtävät. Säännös olisi voimassa olevan lain mukainen. Syyttäjän kes- keisimpänä tehtävänä olisi huolehtia siitä, että hänen käsiteltävänään olevassa asias- sa rikosoikeudellinen vastuu toteutuu asianosaisten oikeusturvan edellyttämällä taval- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 38 la. Tehtävän hoitamisessa tulisi toimia tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Syyttäjä käyttää tehtävässään julkista valtaa. Tehtävä on lainkäyttötehtävä. Rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen jakautuu kahteen osa-alueeseen. Ensinnä- kin syyttäjä tekee syyteharkinnan eli päättää, onko syytettä lainkaan nostettava. Tä- hän liittyy esitutkintalain 2 luvun 1 § 3 momentissa syyttäjälle säädetty velvollisuus osallistua esitutkintaan. Pakkokeinolain 3 luvun mukaan syyttäjä voi päättää myös tiettyjen pakkokeinojen käytöstä. Syyttäjän on huolehdittava siitä, että esitutkinnassa kerätty aineisto on riittävä syyteharkinnan pohjaksi ja että esitutkinnassa on otettu huomioon sekä epäillyn syyllisyyden puolesta että sitä vastaan puhuvat tosiseikat. Syyteharkinnassa syyttäjän on arvioitava, täyttääkö tutkittava teko jonkin rikoksen tunnusmerkistön ja onko epäillyn syyllisyydestä tähän tekoon riittävä näyttö. Syyte- harkinnassaan syyttäjän tulee kattavasti harkita kaikkia asiaan soveltuvia ratkaisu- vaihtoehtoja. Toiseksi syyttäjä ajaa syytettä oikeudenkäynnissä nostettuaan syytteen. Lisäksi syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta kos- kevassa asiassa. Näiden tehtävien lisäksi syyttäjälle säädetään useissa laeissa erilaisia rikosoikeudelli- sen vastuun toteuttamiseen liittyviä velvollisuuksia. Syyttäjällä on velvollisuuksia muun muassa rangaistusmääräysasioiden käsittelyssä, sakon muuntorangaistusasi- oiden käsittelyssä ja eräissä kansainvälisissä rikosoikeuteen liittyvissä asioissa. Syyttäjällä on tehtäviä myös rikosprosessin ulkopuolella. Syyttäjä käyttää valtion pu- hevaltaa esimerkiksi eräissä immateriaalioikeuksiin liittyvissä asioissa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viittaus syyttäjälle muualla lainsäädännössä säädettyihin tehtäviin. Näitä ei kuitenkaan lueteltaisi säännöksessä yksityiskohtaisesti. 8 §. Syyttäjän toimivalta. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa lakia. Syyttäjä vastaisi itsenäisesti ja riippumattomasti hänelle määrättyjen rikosasioiden käsittelystä. Syyttäjä tekisi lain nojalla hänen päätösvaltaansa kuuluvat ratkaisut itsenäisesti ja riippumattomasti. Tällaisia päätöksiä olisivat paitsi syyteharkintaan liittyvät ratkaisut myös muut päätökset, joihin syyttäjällä on toimivalta esitutkinnassa tai rikosprosessis- sa. Kaikilla syyttäjillä olisi edelleen toimivalta hoitaa syyttäjäntehtäviä koko maassa. Pykälän 2 momentti koskee syyttäjien keskinäistä tehtäväjakoa. Syyttäjällä olisi oike- us siirtää käsiteltävänään oleva rikosasia toisen syyttäjän käsiteltäväksi tämän suos- tumuksella, jos se olisi asian laatu huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Siirto edel- lyttäisi sekä rikosasiansa siirtävän että sen vastaanottavan syyttäjän esimiehen suos- tumusta. Syyttäjien esimiesten suostumus oli siirtämisen edellytys, jotta esimiehet OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 39 voisivat arvioida siirrettävän rikosasian aiheuttamaa työmäärää sekä siirtämisen muita edellytyksiä ja tarkoituksenmukaisuutta. Esimiehen suostumus voisi olla vapaamuo- toinen ja se voitaisiin antaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Pykälän 3 momentissa säädetään siitä, kuinka menetellään rikosasioissa, joita käsit- telemään tarvitaan useampia syyttäjiä asian laajuuden tai vaativuuden vuoksi. Sa- maan asiaan olisi mahdollista määrätä useampi syyttäjä, mutta samalla tulisi määrätä heidän keskinäisestä vastuunjaostaan. Näin ei tulisi epäselvyyttä siitä, kuka syyttäjistä vastaa asiasta ja miltä osin. Vastuunjako voisi olla esimerkiksi sellainen, että yksi syyttäjistä vastaa asiasta ja muut toimivat avustajina tai sellainen, että kukin syyttäjä vastaa jostakin asian osakokonaisuudesta. Päätöksen useamman syyttäjän määrää- misestä voisivat tehdä valtakunnansyyttäjä, ja johtava aluesyyttäjä silloin, kun ky- seessä olisivat hänen syyttäjäalueensa syyttäjät. 9 §. Valtakunnansyyttäjän tehtävät ylimpänä syyttäjänä ja ratkaisuvalta. Pykälässä säädettäisiin niistä tehtävistä, joita valtakunnansyyttäjällä on ylimpänä syyttäjänä. Kyseessä olisivat sellaiset tehtävät, jotka liittyvät syyttäjäntoimintaan ja valtakunnan- syyttäjän asemaan syyttäjien esimiehenä. Valtakunnansyyttäjän tehtävistä Valtakun- nansyyttäjän kanslian päällikkönä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella ehdo- tetun lain 29 §:n nojalla. Kuten nykyisinkin valtakunnansyyttäjän tehtävänä olisi käsitellä hänen tehtäväkseen säädetyt tai hänen itse käsiteltäväkseen ottamansa syyteasiat. Valtakunnansyyttäjä päättäisi edelleen myös syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä korkeimpaan oikeuteen. Valtakunnansyyttäjän tehtävänä olisi valvoa ja edistää koko maan syyttä- jäntoiminnan oikeudellista laatua ja valtakunnallista yhdenmukaisuutta. Tätä tehtävää hoitaakseen valtakunnansyyttäjä voi antaa valtakunnallisia yleisiä ohjeita. Ohjeet voi- sivat koskea esimerkiksi esitutkintaa, syyteharkintaa tai seuraamusharkintaa. Lisäksi valtakunnansyyttäjän tulisi huolehtia muista hänen tehtäväkseen säädetyistä asioista kuten rikoslain 1 luvussa tarkoitettujen syytemääräysten antamisesta. Valtakunnansyyttäjä määräisi myös poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkin- nanjohtajina toimivat syyttäjät. Säännös ei muuta valtakunnansyyttäjällä jo aiemmin ollutta toimivaltaa, josta on ollut säännös valtioneuvoston asetuksen syyttäjälaitokses- ta 21 §:ssä. Valtakunnansyyttäjä antaisi nimetyille syyttäjille määräyksen toimia näis- sä asioissa tutkinnanjohtajana joko määräajaksi tai rajattuna tiettyyn rikosasiaan tai asiakokonaisuuteen. Syyttäjä käyttää tutkinnanjohtajana merkittävää lainkäyttövaltaa. Asiasta olisi syytä säätää lain tasolla. Pykälän 2 ja 3 momenteissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjälle kuuluvista erityistoi- mivaltuuksista. Valtakunnansyyttäjän toimivallasta syyteasioissa säädettäisiin 2 mo- mentissa vastaavasti kuin voimassa olevassa laissa. Perinteisesti valtakunnansyyttä- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 40 jällä on ollut oikeus puuttua muiden alaistensa syyttäjien ratkaisuihin, vaikka nämä ovatkin itsenäisiä ja riippumattomia. Valtakunnansyyttäjä voisi siten edelleen ottaa ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan rikosasian tai määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä taikka tekemään syyteharkinnan asiassa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjän oikeudesta antaa nimetylle toista virkaa hoitavalle virkamiehelle, joka on syyttäjänvirastaan virkavapaalla, sellai- set erityiset syyttäjänvaltuudet, joita tämä määrätyssä tehtävässä tarvitsee. Voimassa olevaa lakia on tältä osin tarkennettu ja toimivallan antamista rajoitettu. Syyttäjänval- tuudet voitaisiin siten antaa vain virkamiehelle, jolla on syyttäjän virka ja joka hoitaa toista virkaa. Syyttäjänvaltuuksia ei enää voitaisi antaa esimerkiksi yksityisen palve- lukseen siirtyneelle, eläkkeellä olevalle tai sellaiselle henkilölle, jolla ei ole syyttäjän virkaa. 10 §. Apulaisvaltakunnansyyttäjä. Pykälän 1 momentissa todettaisiin apulaisvaltakun- nansyyttäjän tehtävästä toimia valtakunnansyyttäjän apuna ja sijaisena. Apulaisvaltakunnansyyttäjän toimivaltasäännöstä ei muutettaisi. Apulaisvaltakunnan- syyttäjällä olisi toimivalta ratkaista hänelle kuuluvat asiat samoilla toimivaltuuksilla kuin valtakunnansyyttäjäkin. Syyttäjälaitoksen työjärjestyksessä voitaisiin määrätä tarkemmin tehtävien jaosta valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välil- lä. 11 §. Valtionsyyttäjät. Valtionsyyttäjä toimii valtakunnansyyttäjän kansliassa. Syyte- asioissa valtionsyyttäjä hoitaisi hänen käsiteltäväkseen määrättyjä asioita. Valtion- syyttäjän toimivaltaa ei enää sidottaisi yhteiskunnan kannalta merkittävimpiin rikos- asioihin. Yhteiskunnan kannalta merkittävimmät asiat ovat olleet vaikeasti määriteltä- viä. Valtionsyyttäjä hoitaisi siten vastaisuudessa asioita, jotka hänen käsiteltäväkseen määrätään. Valtionsyyttäjät eivät enää toimisi syyttäjänä kaikissa hovioikeuden ensiasteena käsit- telemissä rikosasioissa. 12 §. Erikoissyyttäjät. Erikoissyyttäjä toimisi syyttäjänä erikoistumisalaansa kuuluvissa erityisen vaativissa rikosasioissa sekä muissa hänelle määrätyissä rikosasioissa. Ku- kin erikoissyyttäjä on kouluttautunut jonkin rikollisuuden osa-alueen rikosasioiden hoitamiseen. Tällaisia erikoistumisaloja ovat olleet muun muassa talousrikokset, huumausainerikokset, ympäristörikokset, työrikokset, naisiin- ja lapsiin kohdistuvat rikokset sekä virkarikokset. Yhdellä syyttäjällä voi olla myös useampia erikoistu- misaloja. Erikoissyyttäjän pääasiallisena tehtävänä olisi toimia syyttäjänä erikoistu- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 41 misalueensa vaativissa rikosasioissa. Erikoissyyttäjä voisi kuitenkin toimia syyttäjänä myös muissa hänelle määrätyissä rikosasioissa. 13 §. Aluesyyttäjät ja apulaissyyttäjät. Aluesyyttäjä ja apulaissyyttäjä vastaisivat ensi- sijaisesti syyttäjäalueensa rikosasioiden hoitamisesta. Tämän lisäksi he toimisivat syyttäjinä muissa heille määrätyissä asioissa. Aluesyyttäjän tehtävät vastaisivat voi- massa olevassa laissa säädettyjä kihlakunnansyyttäjän tehtäviä. Apulaissyyttäjä olisi määräaikaisessa virkasuhteessa, jonka aikana hänet koulutettaisiin syyttäjäntehtäviin. Aluesyyttäjät ja apulaissyyttäjät hoitaisivat lain 7 §:ssä tarkoitettuja syyttäjän tehtäviä syyttäjäalueella. Tämä tarkoittaisi pääasiassa syyttäjäalueen toimialueella tapahtunei- den rikosasioiden käsittelyä. Lain 8 §:ssä säädetty syyttäjien valtakunnallinen toimi- valta mahdollistaa kuitenkin myös sellaisten rikosasioiden käsittelyn, jotka ovat koko- naan tai osaksi tapahtuneet muulla syyttäjäalueella. 14 §. Kelpoisuusvaatimukset. Pykälä vastaisi voimassa olevia säännöksiä. Sekä oike- ustieteen kandidaatin että oikeustieteen maisterin tutkinto antaisivat edelleen kelpoi- suuden syyttäjäntehtäviin. Kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin ylempi korkeakoulututkinto sen sijaan ei antaisi kelpoisuutta syyttäjän tehtäviin, koska se ei vastaa sisällöltään perinteistä oikeustieteen ylempää korkeakoulututkintoa. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän kelpoisuusvaatimuksena olisi lisäksi tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus. Tällä tarkoitettaisiin kokemusta oikeushallinnon tehtävistä kuten syyttäjäntoimesta tai tuomarintoimesta. Samoin ko- kemus hallintotehtävistä kuuluisi monipuoliseen kokemukseen. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän kelpoisuusvaatimuksiin kuuluisi edelleen myös käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus. Johtamistaito voitaisiin hankkia muussakin kuin varsinaisessa johtamistehtävässä kun taas johta- miskokemus voitaisiin hankkia vain todellisessa johtamis- tai esimiestehtävässä. Johtavien aluesyyttäjien kelpoisuusvaatimuksena olisi syyttäjän yleisten kelpoisuus- vaatimusten lisäksi käytännössä osoitettu johtamistaito. Tehtävän hoitamisen vaati- maa taitoa arvioidaan nimittämismenettelyssä. 15 §. Nimittäminen. Valtakunnansyyttäjän nimittämisestä säädetään perustuslain 104 §:ssä, jonka mukaan valtakunnansyyttäjän nimittää tasavallan presidentti. Apulaisval- takunnansyyttäjän nimittäisi edelleen tasavallan presidentti valtioneuvoston esitykses- tä. Valtionsyyttäjän nimittämistoimivalta säilyisi edelleen valtioneuvostolla, joka nimit- täisi valtionsyyttäjän valtakunnansyyttäjän esityksestä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 42 Johtavan aluesyyttäjän, erikoissyyttäjän ja aluesyyttäjän nimittäisi valtakunnansyyttä- jä. Johtavan aluesyyttäjän virkasuhteeseen nimitettäisiin enintään viiden vuoden mää- räajaksi. Apulaissyyttäjän nimittäisi määräaikaiseen virkasuhteeseen syyttäjäalue. 3 luku. Johtaminen ja asioiden ratkaiseminen 16 §. Viraston johtaminen. Pykälässä säädettäisiin valtakunnansyyttäjän hallinnolli- sesta asemasta viraston johtajana. Valtakunnansyyttäjä olisi viraston johtaja ja toimisi myös koko viraston henkilökunnan ylimpänä esimiehenä. Viraston johtajana hän rat- kaisisi koko laitosta koskevat asiat, jollei niitä ole säädetty tai määrätty muun virka- miehen hoidettavaksi. Perustuslain 104 §:ssä säädetään, että syyttäjälaitosta johtaa ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä. Perustuslain säännös määrittää valtakunnansyyttäjän aseman ylimpänä syyttäjänä. 17 §. Valtakunnansyyttäjän kanslia. Pykälässä säädettäisiin, että viraston keskushal- lintoyksikkönä toimivaa valtakunnansyyttäjän kansliaa johtaisi valtakunnansyytäjä. Valtakunnansyyttäjän kanslian tehtävistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. 18 §. Asioiden ratkaiseminen valtakunnansyyttäjän kansliassa. Pykälässä säädettäi- siin hallinnollisten asioiden ratkaisemisesta Valtakunnansyyttäjän kansliassa. Sään- nös ei koskisi syytetoimintaa koskevien asioiden ratkaisemista. Lähtökohtaisesti val- takunnansyyttäjä ratkaisisi kansliassa käsiteltävät asiat. Apulaisvaltakunnansyyttäjällä olisi vastaava toimivalta. Syyttäjälaitoksen työjärjestyksessä voitaisiin määrätä jokin asia myös muun virkamiehen ratkaistavaksi lukuun ottamatta sellaisia asioita, jotka on laissa säädetty valtakunnansyyttäjän ratkaistavaksi. Yksittäisissä asioissa valtakun- nansyyttäjä voisi aina pidättää itsellään päätösvallan, vaikka ratkaisuvalta olisikin määrätty muulle virkamiehelle. 19 §. Syyttäjäalueet. Syyttäjäaluetta johtaisi johtava aluesyyttäjä, jonka apuna voisi toimia yksi tai useampi apulaispäällikkö. Maa jakautuisi viiteen syyttäjäalueeseen, joihin kuuluisi yksi tai useampi kunta. Hallin- nollisesti syyttäjäalueet olisivat yhtenä virastona toimivan syyttäjälaitoksen osastoja. Ahvenanmaan syyttäjäalueesta olisi erillissäännös lain 4 §:ssä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 43 Syyttäjäalueet hoitavat operatiivista toimintaa ja niiden ensisijaisena tehtävänä olisi vastata syyttäjäntehtävistä alueensa rikosasioissa. Valtioneuvoston asetuksella sää- dettäisiin tarkemmin syyttäjäalueista, toimipaikoista ja syyttäjäalueen muista tehtävis- tä. 20 §. Asioiden ratkaiseminen syyttäjäalueilla. Säännös koskisi hallinnollisten asioiden ratkaisemista syyttäjäalueilla ja se olisi vastaava, kuin 19 § asioiden ratkaisemisesta Valtakunnansyyttäjän kansliassa. 4 luku. Erinäiset säännökset 21 §. Tiedonsaantioikeus. Syyttäjällä olisi edelleen laaja tiedonsaantioikeus eri viran- omaisten rekistereistä virkatehtäviensä hoitamiseksi. Syyttäjällä olisi lähtökohtaisesti oikeus saada viranomaisilta tietoa virkatehtäviensä hoitamiseksi salassapitosäännös- ten estämättä. Tiedonsaantiin olisi oikeus myös yritys- ja vakuutussalaisuuden estä- mättä. Syyttäjän tiedonsaantioikeudesta säädetään lisäksi useissa eri laeissa. Sään- nös vastaisi voimassa olevan lain tiedonsaantioikeutta koskevaa säännöstä. 22 §. Vaitiolovelvollisuus ja vaitiolo-oikeus. Syyttäjän vaitiolovelvollisuus ja vaitiolo- oikeus säilyisivät voimassa olevan lain mukaisina. Syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluvaan sovelletaan, mitä poliisilain (872/2011) 7 luvun 1 ja 5 §:ssä säädetään po- liisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolovelvollisuudesta. Ensiksi mainittu pykälä koskee vaitiolovelvollisuutta luottamuksellisia tietoja antaneen taikka valeostajan tai peitehen- kilön henkilöllisyydestä, kun tiedon ilmaiseminen vaarantaisi sanotun henkilön tai hä- nen läheisensä turvallisuuden. Poliisilain 7 luvun 5 § koskee ilmaisuvelvollisuutta tut- kittaessa mainitun henkilön tässä asemassaan epäillyksi tekemää rikosta. Pykälän 2 momentin mukaan syyttäjällä olisi vaitiolo-oikeus poliisilain 7 luvun 3§:n 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista, jotka hän on saanut toimiessaan esitutkintalain (805/2011) 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna tutkinnanjohtajana. Näitä ovat luottamukselli- sia tietoja antaneen henkilöllisyys sekä salassa pidettävät tekniset ja taktiset mene- telmät. Syyttäjällä olisi vaitiolo-oikeus vain, jos hän on saanut edellä tarkoitetun tiedon toimiessaan esitutkintalain 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna tutkinnanjohtajana. Lukuun ottamatta sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä käsiteltäviä asioita, syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana, kun poliisimiehen epäillään teh- neen rikoksen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä tai kun poliisimiehen muun epäillyn rikoksen vakavuus ja asian laatu sitä edellyttää. Tutkinnanjohtajana toimivalla syyttäjällä on samat toimivaltuudet kuin vastaavassa tehtävässä toimivalla päällystöön kuuluvalla poliisimiehellä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 44 Vaitiolo-oikeus ei koskisi muita kuin tutkinnanjohtotehtävissä toimivia syyttäjiä eikä muita Syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluvia. Vaitiolo-oikeus ei siten koskisi esimer- kiksi poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaan osallistuvaa ja asian syytehar- kinnan tekevää syyttäjää. Rikoksen tehokas tutkiminen edellyttää muun ohessa, että tutkiva viranomainen tarvit- taessa voi pitää salassa luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilöllisyyttä koskevan tiedon. Tällaisen tiedon takaaminen voi toisinaan olla edellytys sille, että tiedon haltija ylipäänsä uskaltaa kertoa siitä rikosta tutkivalle viranomaiselle. Poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän tulisi olla samassa asemassa kuin muun rikoksen tutkinnasta vastaava, esitutkintaviranomaisiin kuuluva tutkinnan- johtaja. Vastaavan vaitiolo-oikeuden puuttuminen heikentäisi syyttäjän mahdollisuuk- sia toimia tutkinnanjohtajana. Tämä olisi myös omiaan heikentämään tällaisen rikok- sen johdosta toimitettavan esitutkinnan asianmukaisuuteen kohdistuvaa luottamusta. Syyttäjällä olisi vastaavanlainen poliisilain 7 luvun 5 §:ssä säädetty ilmaisuvelvollisuus kuin poliisin henkilöstöön kuuluvalla. Pykälä koskee esitutkinnan aloittamisesta päät- tämiseksi tai esitutkinnan toimittamiseksi tarpeellista tietoa, kun peitehenkilön, valeos- tajan tai luottamuksellisesti tietoja antaneen epäillään tuossa asemassaan syyllisty- neen rikokseen. Pykälän 3 momentin mukaan Syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluvan velvollisuudes- ta todistaa oikeudenkäynnissä 1 tai 2 momentissa tarkoitetusta vaitiolovelvollisuudes- ta tai -oikeudesta huolimatta säädettäisiin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 § 2 momentissa. 23 §. Esteellisyys. Syyttäjän esteellisyyttä koskeva säännös vastaisi voimassa olevaa säännöstä. Syyttäjä olisi esteellinen, jos hänen sukulaisensa olisi asianosainen, asi- assa olisi odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen, hän tai hänen läheisensä avustaisi tai edustaisi asianosaista taikka sitä, jolle asiassa olisi odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa, hän olisi palvelussuhteessa tai toi- meksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa olisi odotettavissa hyötyä tai vahinkoa tai hän olisi hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa yhtei- sössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa, joka olisi asianosainen tai jolle asiassa olisi odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Lisäksi syyttäjä olisi esteelli- nen, jos jokin muu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puo- lueettomuuttaan asiassa. Läheisellä tarkoitetaan hallintolain (434/2003) 28 § 2 momentissa tarkoitettuja henki- löitä. Syyttäjä ratkaisee itse kysymyksen esteellisyydestään ja olisi velvollinen ilmoit- tamaan esteellisyydestään sille, joka määrää hänelle sijaisen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 45 24 §. Varallaolo. Koska varallaolo vaikuttaa virkamiesten oikeusasemaan, säädettäi- siin siitä laissa. Valtakunnansyyttäjä päättäisi syyttäjien virastoajan ulkopuolisen varal- laolon järjestämisestä tarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi alueittain tai asia- ryhmittäin. Johtava aluesyyttäjä voisi päättää syyttäjien varallaolon järjestämisestä syyttäjäalueellaan sen turvaamiseksi, että syyttäjä olisi virastoaikana tavoitettavissa tämän päätösvaltaan kuuluvien kiireellisten asioiden ratkaisemiseksi. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa säännöstä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtakunnansyyttäjän virastoajan ulkopuoliseen varallaolotehtävään määräämän syyttäjän toimivallasta päättää varalla ollessaan toi- menpiteistä toisen syyttäjän hoidettavaksi määrätyssä asiassa, jos toimenpide ei sie- dä viivytystä. Asiasta ei ole ollut aiemmin säännöstä. Varalla olevalla syyttäjällä tulee olla tilanteissa, joissa toimenpide ei siedä viivytystä, oikeus tehdä tarvittavat toimenpi- teet toisen syyttäjän hoidettavaksi määrätyssä asiassa syyttäjän riippumattomuuden estämättä. Tällaiset tilanteet liittyvät pääasiassa kiireellisiin pakkokeinoihin tai kan- sainväliseen oikeusapuun. 25 §. Asiamiehenä ja avustajana toimiminen. Syyttäjän oikeuteen toimia asiamiehenä sovellettaisiin oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 15 luvun 3 §:ää. Syyttäjä ei voisi toimia asiamiehenä tai avustajana oikeudenkäynnissä, jos se olisi vastoin hänen virkavelvol- lisuuttaan. Lisäksi syyttäjä voisi toimia avustajana tai asiamiehenä vain läheistensä asioissa kuten tuomarikin. Pykälän 2 momentissa olisi viittaussäännös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:ään, jossa säädetään syyttäjän velvollisuudesta ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta rikosasian yhteydessä. 26 §. Virkasyytteen käsittely. Pykälässä säädettäisiin syyttäjiä koskevien virkasyyttei- den käsittelystä. Pykälän 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjää ja apulaisvalta- kunnansyyttäjää syytettäisiin virkarikoksesta korkeimmassa oikeudessa. Pykälän 2 momentin mukaan valtionsyyttäjää, johtavaa aluesyyttäjää, erikoissyyttä- jää, aluesyyttäjää ja apulaissyyttäjää syytettäisiin virkarikoksesta ensiasteena hovioi- keudessa. Koska kaikki syyttäjät toimivat yhdessä virastossa, määräisi valtakunnan- syyttäjä syyttäjän näihin virkarikosasioihin lain 23 §:n esteellisyyssäännökset huomi- oon ottaen. 27 §. Syyttäjälaitosta koskevien vahingonkorvausasioiden käsittely. Syyttäjälaitosta koskevien vahingonkorvausasioiden käsittelystä säädettäisiin valtion vahingonkor- vaustoiminnasta annetussa laissa. Kyseisen lain toimialaan kuuluvassa vahingonkor- vausasiassa toimivaltainen viranomainen on Valtiokonttori, jonka tulee ennen vahin- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 46 gonkorvausasian ratkaisua varata sille viranomaiselle, jonka toimialalla vahinko on aiheutettu, tilaisuus tulla kuulluksi, jollei kuuleminen ole ilmeisen tarpeetonta. Syyttäjä- laitoksen edustamisesta voidaan tarkemmin määrätä Syyttäjälaitoksen työjärjestyk- sessä. 28 §. Viran siirtäminen. Viran sijoituspaikan siirtäminen työssäkäyntialueen ulkopuo- lelle edellyttäisi virkamiehen suostumusta. 29 §. Tarkemmat säännökset. Pykälässä säädettäisiin asetuksenantovaltuus sellaisis- ta asioista, joista ei ole muualla laissa säädetty erikseen. Valtakunnansyyttäjän tehtä- vistä Valtakunnansyyttäjänviraston päällikkönä ja johtavan aluesyyttäjän tehtävistä syyttäjäalueen päällikkönä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Samoin muista syyttäjien hallinnollisista tehtävistä voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella. Tällä tarkoitettaisiin syyttäjille kuuluvia muita kuin syyttäjäntehtäviä. Ase- tuksella voitaisiin säätää esimerkiksi syyttäjän hallinnollisista tehtävistä syyttäjäalueel- la, erikoissyyttäjänä tai valtionsyyttäjänä. Myös muiden Syyttäjälaitoksen virkamiesten kelpoisuudesta voitaisiin säätää valtio- neuvoston asetuksella. Tämä koskisi muita kuin syyttäjän tehtävissä toimivia virka- miehiä. 30 §. Syyttäjälaitoksen työjärjestys. Syyttäjälaitoksen työjärjestyksen vahvistaisi valta- kunnansyyttäjä. Työjärjestyksessä voitaisiin määrätä valtakunnansyyttäjän kanslian ja syyttäjäalueiden sisäisestä organisaatiosta, syyttäjien tehtävistä, henkilöstöstä, virka- miesten tehtävien hoitamisesta ja sijaisuuksista, syyteasioiden jakamisesta syyttäjille, asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta virastossa sekä muista Syyttäjälaitoksen toiminnan järjestämiseksi tarpeellisista asioista. 31 §. Viittaussäännös. Muualla lainsäädännössä on useita viittauksia viralliseen syyt- täjään, Valtakunnansyyttäjänvirastoon, syyttäjänvirastoon, johtavaan kihlakunnansyyt- täjään ja kihlakunnansyyttäjään. Näitä säännöksiä sovellettaisiin tämän lain voimaan tultua syyttäjään, valtakunnansyyttäjän kansliaan, syyttäjäalueeseen, johtavaan alue- syyttäjään ja aluesyyttäjään. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 47 5 luku. Voimaantulo ja siirtymäsäännökset 32 §. Voimaantulo. Laki tulisi voimaan keväällä 2018. Lailla kumottaisiin syyttäjälaitoksesta annettu laki. 33 §. Tehtäviä koskevat siirtymäsäännökset. Tämän lain voimaan tullessa syyttäjänvirastoissa ja Valtakunnansyyttäjänvirastossa vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät Syyttäjälaitokselle. 34 §. Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä olisi säännökset koskien henkilöstön asemaa lain voimaan tullessa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 28/2017 48 2 Tarkemmat säännökset ja määräykset Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin valtakunnansyyttäjän sijaintipai- kasta ja tehtävistä sekä syyttäjäalueista ja niiden tehtävistä. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin myös Syyttäjälaitoksen henkilöstöstä, henkilöstön tehtävistä sekä niihin määräämisestä, henkilöstön virkasuhdetta koskevasta päätös- vallasta ja muiden Syyttäjälaitoksen virkamiesten kuin syyttäjien kelpoisuudesta ja nimittämisestä voitaisiin antaa tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset valtakunnansyyttäjän teh- tävistä