Helsinki, 2008 LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 60/2008 Joukkoliikenteen esteettömyyden seuranta KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 17.11.2008 Julkaisun laji Tutkimusraportti Tekijät Sakari Somerpalo, Linea Konsultit Oy Annamari Ruonakoski, Linea Konsultit Oy Toimeksiantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Julkaisun nimi Joukkoliikenteen esteettömyyden seuranta Tiivistelmä Työn tavoitteena oli selvittää joukkoliikenteen esteettömyyden seurannan, mittaamisen ja esteettömyystie- don dokumentoinnin nykytilanne ja kehittämistarpeet. Erityisesti selvityksen kohteena oli se, miten joukko- liikenteen esteettömyyden edistymistä voitaisiin parhaiten arvioida lääninhallitusten liikenneosastojen, Ra- tahallintokeskuksen ja Tiehallinnon toiminnassa ja miten tämä arviointi saataisiin luontevaksi osaksi tu- losohjausprosessia ja virastojen toimintaa. Tarkastelu rajattiin linja-auto- ja junaliikenteen matkaketjuihin. Työllä on kytkentä käynnissä olevaan yhteispohjoismaiseen projektiin, jonka tavoitteena on löytää yhteisiä indikaattoreita joukkoliikenteen esteettömyyden kehityksen vertailemiseksi Pohjoismaiden kesken. Työn lopputuloksena tehtiin esitys joukkoliikenteen esteettömyyden seurannan järjestämisestä neljällä eri tasolla sekä määriteltiin joukkoliikenteen esteettömyyden tilaa olennaisilta osin kuvaavat indikaattorit. Ensimmäinen seurannan taso on hallinnonalan sisäinen ja palvelee Ratahallintokeskuksen, Tiehallinnon ja lääninhallitusten tiedontarpeita omien vastuualueidensa ja oman toimintansa seuraamiseksi ja kehittämisek- si. Toinen taso palvelee esteettömyyden yleisseurantaa valtakunnan tasolla. Ehdotetut yleisseurannan indi- kaattorit on poimittu hallinnonalakohtaisten indikaattorien joukosta siten, että ne antavat hyvän yleiskuvan esteettömyyden tilan kehityksestä tai kuvaavat esteettömyyden edistämisen kannalta keskeisimpiä joukko- liikennejärjestelmän osia. Kolmas taso sisältää ehdotuksen keskeisimmistä väylälaitosten ja lääninhallitus- ten tulosohjauksen välineiksi soveltuvista indikaattoreista. Neljäs seurannan muoto on epämuodollisempi ja perustuu liikkumisesteisten matkustajien käyttäjäpalautteen kokoamiseen yhteen, jonka esimerkiksi vam- maisjärjestöt voisivat tehdä yhteistyössä palvelun tarjoajan kanssa. Vastuu joukkoliikennejärjestelmästä on jakaantunut monelle taholle, mikä vaikeuttaa kattavan kuvan ko- koamista esteettömyyden tilasta. Työssä ehdotetaan, että Ratahallintokeskukselle annetaan seurantavastuu junaliikenteen esteettömyydestä ja vastaavasti lääninhallituksille linja-autoliikenteen lupa- ja valtionapuvi- ranomaisena annetaan seurantavastuu linja-autoliikenteen esteettömyydestä. Ratahallintokeskus ja läänin- hallitukset huolehtivat tällöin myös muiden tahojen vastuulla olevia liikennejärjestelmän osia kuvaavien seurantatietojen kokoamisesta yhteen. Tiehallinnon vastuulla on tuottaa maanteihin liittyvät seurantatiedot lääninhallitusten käyttöön. Valtakunnan tasolla vastuu liikennejärjestelmän esteettömyyden seurannan jär- jestämisestä on liikenne- ja viestintäministeriöllä. Julkaisu sisältää ehdotukset ja perustelut joukkoliikennejärjestelmän eri osien esteettömyyttä kuvaaviksi indikaattoreiksi. Työssä ei ole otettu lopullista kantaa täsmällisiin mittareihin, vaan pyritty määrittelemään ne asiat, joita kannattaa seurata ja joiden seuranta on nykytilanteessa mahdollista. Mittareiden tarkempi määrittäminen on perusteltua tehdä seurantaa toteuttavissa organisaatioissa ottaen huomioon tiedonkeruun mahdollisuudet sekä mittarin mielekkyys organisaation toiminnan kehittämisen ja ohjauksen kannalta. Avainsanat (asiasanat) Esteettömyys, joukkoliikenne, tulosohjaus Muut tiedot Yhteyshenkilö/LVM Katariina Myllärniemi Sarjan nimi ja numero Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 60/2008 ISSN 1457-7488 (painotuote) 1798-4045 (verkkojulkaisu) ISBN 978-952-243-000-7 (painotuote) 978-952-243-001-4 (verkkojulkaisu) Sivumäärä (painotuote) 50 Kieli suomi Hinta Luottamuksellisuus julkinen Jakaja Liikenne- ja viestintäministeriö Kustantaja Liikenne- ja viestintäministeriö PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum 17.11.2008 Typ av publikation Undersökningsrapport Författare Sakari Somerpalo, Linea Konsultit Oy Annamari Ruonakoski, Linea Konsultit Oy Uppdragsgivare Kommunikationsministeriet Publikation Uppföljning av tillgängligheten i kollektivtrafiken Referat Målet i arbetet var att utreda nuläget och utvecklingsbehoven gällande uppföljning, mätning och uppgiftsdo- kumentering av tillgängligheten i kollektivtrafiken. Syftet med arbetet var speciellt att utreda hur tillgänglighe- tens framsteg i kollektivtrafiken bäst skall kunna bedömas i länsstyrelsens, Banförvaltningscentralens och Väg- förvaltningens verksamhet och hur bedömningen skall kunna bli en naturlig del av resultatstyrningen och av ämbetsverkens verksamhet. Utredningen begränsades till buss- och tågtrafikens resekedjor. Arbetet har an- knytningen till nordiska projektet, vars avsikt är att finna gemensamma indikatorerna för att jämföra utveck- lingen av kollektivtrafikens tillgänglighet i de Nordiska länderna. I arbetet gavs förslag till hur uppföljningen av tillgängligheten i kollektivtrafiken kan anordnas på fyra olika nivåer och definierades indikatorerna som till väsentliga delar beskriver tillgänglighetssituationen i kollektivtrafiken. Den första uppföljningsnivån är förvaltningsområdets interna och den betjänar Banförvaltningscentralens, Vägförvaltningens och länsstyrelsens behov av uppgifter för att kunna följa upp och utveckla sina ansvarsom- råden och sin verksamhet. Den andra betjänar på riksnivå en allmän uppföljning av tillgängligheten. De före- slagna indikatorerna för en allmän uppföljning har plockats ur indikatorerna i vart och ett förvaltningsområde, så att de ger en bra översikt av tillgänglighetssituationens utveckling eller beskriver de centralaste delarna av kollektivtrafiksystemet med tanke på tillgänglighetens framsteg. Den tredje nivån innehåller ett förslag till de centralaste indikatorerna som är lämpliga instrument vid resultatstyrningen. Den fjärde uppföljningsformen är informellare och baserar sig på en sammanställning av respons som rörelsehindrade passagerare gett och som t.ex. handikapporganisationerna kan sammanställa i samarbete med serviceproducenten. Ansvaret för kollektivtrafiksystemet har fördelats på många sektorer, vilket gör det svårt att sammanställa en täckande bild av tillgänglighetssituationen. I arbetet föreslås att Banförvaltningscentralen ges ansvaret för upp- följningen av tillgängligheten i tågtrafiken och länsstyrelserna, som är busstrafikens tillstånds- och statsstöds- myndighet, ges motsvarande ansvaret för uppföljningen av tillgängligheten i busstrafiken. Banförvaltningscen- tralen och länsstyrelserna sköter då också sammanställningen av uppföljningsuppgifterna som beskriver delar av trafiksystemet som andra ansvarar för. Vägförvaltningen ansvarar för att ta fram uppföljningsuppgifter om landsvägar för länsstyrelsens användning. Kommunikationsministeriet ansvarar på riksnivå för uppföljningen av tillgängligheten i trafiksystemet. Publikationen innehåller förslag och motiveringar till indikatorer som beskriver tillgängligheten i kollektivtra- fiksystemets olika delar. I arbetet har inte tagits slutlig ställning till exakta mått, utan man har försökt definiera de faktorer som det lönar sig att följa upp och som kan uppföljas i nuläget. Det är motiverat att måtten definie- ras noggrannare av organisationerna som gör uppföljningen, med beaktande av möjligheterna att samla in upp- gifter samt måttets ändamålsenlighet med tanke på organisationens verksamhetsutveckling och -styrning. Nyckelord Tillgänglighet, kollektivtrafik, resultatstyrning Övriga uppgifter Kontaktperson vid ministeriet är Katariina Myllärniemi. Seriens namn och nummer Kommunikationsministeriets publikationer 60/2008 ISSN 1457-7488 (trycksak) 1798-4045 (nätpublikation) ISBN 978-952-243-000-7 (trycksak) 978-952-243-001-4 (nätpublikation) Sidoantal (trycksak) 50 Språk finska Pris Sekretessgrad offentlig Distribution Kommunikationsministeriet Förlag Kommunikationsministeriet DESCRIPTION Date of publication 17.11.2008 Authors Sakari Somerpalo, Linea Consultants Type of publication Report Annamari Ruonakoski, Linea Consultants Assigned by Ministry of Transport and Communications Name of the publication Follow-up of accessibility in public transport Abstract The goal of the work was to examine the current situation and development needs of follow-up and measurement of accessibility in public transport as well as documentation of accessibility information. Especially, the focus of the report was how the progress of accessibility in public transport could be best evaluated in the activities of the traffic departments in the State Provincial Offices, the Finnish Rail Administration and the Finnish Road Ad- ministration, and how this evaluation could be integrated into a natural part of the performance guidance process and activities of the offices. The work has a link to the Nordic project, the goal of which is to find indicators for comparing the accessibility situation of public transport in the Nordic countries. The examination was limited to travel chains in bus and rail traffic. A proposal for organizing the follow-up of accessibility in public transport at four different levels was made in the work. Furthermore, the essential indicators describing the state of accessi- bility in public transport were defined. The first level of the follow-up is intra-administrative and it serves the information needs of the Finnish Rail Administration, the Finnish Road Administration and the State Provincial Offices in monitoring and developing their own areas of responsibility. The second level serves general follow-up of accessibility at the national level. The proposed indicators of general follow-up has been selected from administration-specific indicators so that they provide a good overview of the development of accessibility or describe the most essential parts of public transport system with regard to promoting accessibility. The third level includes a proposal on the most essential indicators applicable as tools of performance guidance. The fourth form of follow-up is more informal and is based on compiling user feedback from passengers with mobility impairments, for example by disabled groups in cooperation with service providers. The responsibility for public transport system has been divided into several organizations which makes it more difficult to obtain a full overview of the state of accessibility. It is proposed in the work, that the Finnish Rail Administration will be given the responsibility for the follow-up of accessibility in railway traffic and the State Provincial Offices as licensing and subsidizing authorities of bus traffic will be given the responsibility for the follow-up of accessibility in bus traffic. Thus, the Finnish Rail Administration and the State Provincial Offices take care of compiling follow-up data describing those parts of transport system, which are under responsibility of other organizations. The responsibility of the Finnish Road Administration is to produce follow-up data on roads for the use of the State Provincial Offices. At the national level, the Ministry of Transport and Communi- cations has the responsibility for organizing follow-up of accessibility in transport system. The publication includes proposals and arguments for indicators describing the accessibility of different parts of public transport system. Final opinion on the precise indicators was not made, but those issues were defined which are worth monitoring and which can be monitored today. A more detailed specification of input indicators should be made in organizations responsible for follow-up considering the possibilities of data collection and the relevance of an input indicator for the operation and guidance of organization. Keywords Accessibility, public transport, performance guidance Miscellaneous Contact person at the Ministry: Ms Katariina Myllärniemi Serial name and number Publications of the Ministry of Trans- port and Communications 60/2008 ISSN 1457-7488 (printed version) 1798-4045 (electronic version) ISBN 978-952-243-000-7 (printed version) 978-952-243-001-4 (electronic version) Pages, total (printed version) 50 Language Finnish Price Confidence status Public Distributed and published by Ministry of Transport and Communications Esipuhe Liikenne- ja viestintäministeriö laati vuonna 2003 esteettömyysstrategian Kohti esteetöntä liikkumista. Strategiaa toteuttava kolmivuotinen poikkihallinnollinen esteettömän liikkumisen tutkimus- ja kehittämisohjelma ELSA päättyi tammikuussa 2007. Ohjelman loppuraportissa todettiin, että liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan tulosohjauksessa tulisi jatkossa tiukemmin vaatia esteettömyyden edistämistä ja seuraamista. Tässä työssä on laadittu ehdotus juna- ja linja-autoliikenteen esteettömyyden seurannan järjestämisestä sekä määritelty joukko- liikenteen esteettömyyden tilaa olennaisilta osin kuvaavat seurantaindikaattorit. Selvityksen tekemistä on ohjannut työryhmä, jonka työskentelyyn ovat osallistuneet ylitarkas- taja Katariina Myllärniemi, ylitarkastaja Topi Siren ja neuvotteleva virkamies Irja Vesanen- Nikitin liikenne- ja viestintäministeriöstä, suunnittelija Arja Aalto Ratahallintokeskuksesta, ylitarkastaja Tytti Viinikainen Tiehallinnosta sekä liikennehallintopäällikkö Kari Hiltunen Itä- Suomen lääninhallituksesta. Työssä esitettyjä jäsentelyjä ja indikaattoreita on käsitelty vam- maisjärjestöille, joukkoliikennepalveluiden tuottajille ja liikennehallinnolle järjestetyssä työ- pajassa syksyllä 2007 sekä yhteistyöseminaarissa 13.6.2008. Työn yhteispohjoismainen yh- teensovittaminen jatkuu loppuvuonna 2008. Konsulttina työtä on ollut tekemässä Linea Konsultit Oy, jossa työstä ovat vastanneet Sakari Somerpalo ja Annamari Ruonakoski. Helsingissä 17. päivänä marraskuuta 2008 Ylitarkastaja Katariina Myllärniemi Sisältö 1. Työn tausta, tavoitteet ja menetelmät ................................................................................1 2. Indikaattoreiden valinta joukkoliikenteen esteettömyydelle .............................................2 2.1 Indikaattorin käsite.....................................................................................................2 2.2 Indikaattoreiden määrä...............................................................................................2 2.3 Indikaattoreiden valintaperusteet ...............................................................................3 2.3.1 Käyttötarkoitus ja tiedon saatavuus ................................................................3 2.3.2 Indikaattorityypit ............................................................................................3 2.3.3 Tarkasteltavat kokonaisuudet .........................................................................4 2.4 Esteettömyyden määrittely.........................................................................................4 2.4.1 Esteettömyyden taso .......................................................................................4 2.4.2 Esteettömyyden toteutuminen käytännössä....................................................5 2.5 Joukkoliikennepalveluiden luokittelu ja esteettömyys...............................................5 2.5.1 Esteettömän matkaketjun osat ........................................................................5 2.5.2 Palvelun välttämättömyys...............................................................................7 2.5.3 Palvelun välttämättömyys ja esteettömyyden vaatimustasot..........................8 3. Joukkoliikenteen esteettömyyttä koskevan tiedon saatavuus ............................................10 3.1 Junaliikenne ...............................................................................................................10 3.2 Linja-autoliikenne ......................................................................................................12 3.3 Helsingin metro ja raitiovaunuliikenne......................................................................13 4. Ehdotus joukkoliikenteen esteettömyyden seurantajärjestelmäksi....................................14 4.1 Hallinnonalan sisäinen seuranta.................................................................................14 4.2 Valtakunnallinen yleisseuranta ..................................................................................14 4.3 Tulosohjaus ja -seuranta.............................................................................................16 4.4 Käyttäjäkokemusten seuranta ....................................................................................18 5. Ehdotukset joukkoliikenteen esteettömyysindikaattoreiksi...............................................19 6. Yhteenveto suosituksista ...................................................................................................29 LIITTEET 1. Ehdotukset joukkoliikenteen esteettömyysindikaattoreiksi (myös englanniksi) 2. Ratahallintokeskuksen ja Tiehallinnon toimintaa kuvaavat tunnusluvut ja mittarit vuoden 2007 tulossopimuksessa 1 1. Työn tausta, tavoitteet ja menetelmät Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2003 julkaisemaa esteettömyysstrategiaa toteuttava kolmivuotinen poikkihallinnollinen esteettömän liikkumisen tutkimus- ja kehittämisohjelma ELSA päättyi tammikuussa 2007. Ohjelman loppuraportissa todettiin, että liikenne- ja viestin- täministeriön tulosohjauksessa sen alaisiin väylälaitoksiin ja lääninhallituksiin pitäisi jatkossa tiukemmin vaatia esteettömyyden edistämistä määräaikoihin mennessä sekä esteettömyyden edistämisen tulosten seuraamista ja mittaamista. Joukkoliikenteen esteettömyyden seurannan ja parantamistoimien tarvetta lisää joulukuussa 2009 voimaan astuva EU:n rautatievastuuasetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 1371/2007/EY rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista). Asetus sisäl- tää useita rautatieyrityksiin sekä asemien ja rataverkon haltijoihin kohdistuvia velvoitteita, joiden avulla pyritään parantamaan matkustajien oikeuksia. Esteettömyyden osalta asetus si- sältää velvollisuuden kaikin kohtuullisin keinoin varmistaa liikkumisrajoitteisten henkilöiden pääsy asemille, laitureille, juniin ja palveluihin sekä vaatimuksia mm. liikkumisesteisten hen- kilöiden avustamisesta, tiedottamisesta ja liikennepalveluiden laadun seurannasta. Tämän työn tavoitteena oli selvittää joukkoliikenteen esteettömyyden seurannan, mittaamisen ja esteettömyystiedon dokumentoinnin nykytilanne ja kehittämistarpeet. Erityisesti selvityk- sen kohteena oli se, miten joukkoliikenteen esteettömyyden edistymistä voitaisiin parhaiten arvioida lääninhallitusten liikenneosastojen, Ratahallintokeskuksen ja Tiehallinnon toimin- nassa ja miten tämä arviointi saataisiin luontevaksi osaksi tulosohjausprosessia ja virastojen toimintaa. Tarkastelu on rajattu juna- ja linja-autoliikenteen matkaketjujen esteettömyyteen. Indikaattoreiden käyttö on yksi käyttökelpoinen tapa koota ja tiivistää laajoihin liikenteellisiin kokonaisuuksiin liittyvää informaatiota päätöksenteon tarpeisiin. Työssä pyrittiin löytämään joukkoliikenteen esteettömyyden tilaa olennaisilta osin kuvaavia indikaattoreita esteettömyy- den edistymisen seurannan ja liikennehallinnon toiminnan ohjauksen apuvälineiksi. Työ poh- jautuu teoreettiseen tarkasteluun esteettömyysindikaattoreiden tarkoituksenmukaisuudesta ja matkaketjun jäsentelystä sekä kartoitukseen esteettömyysseurannan nykytilasta. Suomen ohella myös muissa Pohjoismaissa on asetettu tavoitteeksi liikennejärjestelmän es- teettömyyden edistäminen. Kaikilla mailla on myös tarve kyetä osoittamaan, ovatko nykyisin käytettävät keinot toimivia. Norjalla ja Ruotsilla on suurimmat intressit edetä mittaustapojen kehittämisessä, koska molemmissa maissa on kansallisia aikataulutavoitteita esteettömyyden osalta. Tarvetta esteettömyysindikaattoreiden kehittämiseen on kuitenkin kaikissa Pohjois- maissa. Syksyllä 2006 päätettiin aloittaa pohjoismainen yhteistyö joukkoliikenteen esteettömyysindi- kaattoreiden kehittämiseksi. Yhtenä tavoitteena on sopia yhteisistä indikaattoreista, joiden avulla voidaan verrata esteettömyyden kehitystä Pohjoismaiden kesken. Yhteispohjoismainen työryhmä laatii aiheesta ehdotuksen vuoden 2008 aikana. Pitemmällä tähtäimellä tavoitteena on saada aikaan esteettömyyden seurantajärjestelmät ja vertailukelpoiset kriteerit, jotka luovat edellytykset matkaketjujen esteettömyyttä kuvaavien tietojen sisällyttämiselle matkustajain- formaatioon yhteisesti sovitulla tavalla. Tämä työ on osaltaan ollut suomalaista taustatyötä pohjoismaiselle yhteistyölle ja osa raportissa käytetyistä jäsentelyistä on esitelty pohjoismai- selle työryhmälle. Vastavuoroisesti tässä työssä on hyödynnetty esimerkkejä muiden Poh- joismaiden kokemuksista ja käytännöistä. 2 2. Indikaattoreiden valinta joukkoliikenteen esteettömyydelle 2.1 Indikaattorin käsite Indikaattorilla tarkoitetaan asiaa, esimerkiksi tunnuslukua, joka kuvaa tarkasteltavan asian tilaa. Indikaattorin perustehtävä on tarkasteltavan ilmiön operationalisointi konkreettiseksi ja jollain tasolla seurattaviksi tai mitattaviksi suureiksi. Indikaattorin avulla voidaan vähentää ja pelkistää tarvittavan informaation määrä paremmin hallittavaksi.1 Usein suurin piirtein samassa merkityksessä kuin indikaattori käytetään käsitteitä mittari, tun- nusluku tai kriteeri. Indikaattorit voivat olla myös aggregoituja siten, että niissä yhdistetään tarkasteltavan asian useita osatekijöitä. Tällöin puhutaan usein indekseistä.1 Indikaattoreita käytetään yksinkertaistamaan tarkastelua. Indikaattori kuvaa yhtä tai muuta- maa tärkeintä tai luonteenomaisinta piirrettä asiasta. Indikaattori ei kata asian kaikkia puolia ja kaikkia yksityiskohtia, vaan osa jää aina ulkopuolelle. Tärkeä kysymys onkin se, kuinka paljon (tai mieluummin kuinka vähän) informaatiota tarvitaan antamaan edustava kuva tarkas- teltavasta asiasta.1 2.2 Indikaattoreiden määrä Joukkoliikennejärjestelmä koostuu suuresta määrästä osatekijöitä, joiden toimivuus on edelly- tys esteettömälle joukkoliikennematkalle. Mitä useampaa osatekijää kuvaamaan valitaan oma indikaattori, sitä tarkempi kuva esteettömyydestä saadaan, mutta samalla kokonaisuus muut- tuu vaikeammin hallittavaksi. Siksi tiettyyn kokonaisuuteen kuuluvia osatekijöitä voi olla tarpeen yhdistää ”yleisindikaattoriksi”. Tällöin joudutaan ratkaisemaan, mitkä osatekijät riit- tävät esteettömyyden kriteereiksi sekä hyväksymään se, että yksityiskohtainen tieto pelkistyy yleisemmäksi. Esimerkiksi ”esteetön asema” -yleisindikaattorin käyttö edellyttää mm. seuraavia rajauksia ja pohdintoja: - Mitkä osatekijät riittävät aseman määrittämiseen esteettömäksi? - Kenen kannalta esteettömyyttä tarkastellaan? Kuvaako valittu indikaattori esteettömyyttä tietyn käyttäjäryhmän kannalta vai sitä, onko asema esteetön kaikille? - Parantamistoimenpiteistä (esim. tasoerojen poistaminen) huolimatta voi käydä niin, että indikaattori ei kuvaa tilanteen paranemista, jos yksikin valituista osatekijöistä jää edelleen esteettömyyskriteerin alle (esim. kuulutukset puuttuvat). - Toisaalta parannusten kohdistuessa indikaattoreiksi valittuihin ominaisuuksiin esteettö- myyden muut osatekijät voivat jäädä vähemmälle huomiolle, eikä koko matkaketjun es- teettömyys ehkä paranekaan indikaattorin osoittamalla tavalla. 1 Paldanius, Jari & Tallskog, Lasse (2004): Indikaattoreiden soveltaminen Tiehallinnon suunnittelussa. Kehittä- mismuistio Tiehallinnon keskushallinnolle 31.5.2004 sekä Hokkanen, Joonas & Reinikainen, Tapio (2004): Tienpidon vaikutusten operationalisointi. Muistio Tiehallinnon VAHA-tutkimusohjelmalle 30.12.2004 3 2.3 Indikaattoreiden valintaperusteet 2.3.1 Käyttötarkoitus ja tiedon saatavuus Indikaattorien käyttötarkoitus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkälaisia ja -tasoisia indikaat- toreita tarvitaan. Joukkoliikenteen esteettömyyttä kuvaavia indikaattoreita tarvitaan ja voidaan käyttää ainakin kahteen päätarkoitukseen: - suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineenä, esimerkiksi esteettömyystilanteen seurantaan, tavoitteiden asettamiseen ja toimenpiteiden vaikutusten arviointiin - matkaketjun ominaisuuksien kuvaamiseen matkan suunnittelua varten, esimerkkinä tieto- kanta matkan eri osien ja ominaisuuksien esteettömyydestä reittiopasta varten. Jälkimmäinen käyttäjiä palveleva käyttötarkoitus edellyttää hyvinkin yksityiskohtaista, katta- vaa ja käyttäjäryhmittäin luokiteltua indikaattorijoukkoa. Sen sijaan ensimmäisessä käyttötar- koituksessa korostuu indikaattoreiden kyky kuvata esteettömyyden kannalta tärkeimpiä jouk- koliikennejärjestelmän ominaisuuksia sekä soveltuvuus päätöksenteon ja toiminnan ohjauksen apuvälineeksi. Käytännössä päätöksentekoa palvelevilta indikaattoreilta vaaditaan, että niitä on riittävän vä- hän ja ne kuvaavat keskeisimpiä asioita tai riittävän laajoja kokonaisuuksia. Lisäksi indikaat- torien hyödyntäminen eri organisaatioiden toiminnan ohjauksessa edellyttää sitä, että indi- kaattorit kuvaavat ko. organisaation vastuulla olevia asioita. Tässä työssä tarkastelun kohteena on indikaattorien käyttö joukkoliikenteen esteettömyyden edistymisen seurantaan sekä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminnan ohjauk- seen. Tarkastelu on rajattu linja-auto- ja junaliikenteen matkaketjuihin. Indikaattorin valinnassa joudutaan ottamaan huomioon myös tiedon saatavuus. Mikäli tarvit- tavaa tietoa ei ole saatavissa, on sisällöllisesti hyväkin indikaattori käyttökelvoton. Toisaalta tilastoinnin, kartoitusten ja muun tiedonkeruun kehittämisessä voidaan ottaa huomioon indi- kaattorien valinnasta seuraavat tiedontarpeet. 2.3.2 Indikaattorityypit Indikaattoreita voidaan luokitella eri tavoin. Tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista erottaa toisistaan 1. ympäristön esteettömyyden tilaa, palvelun laatua yms. kuvaavat tilaindikaattorit ja 2. eri osapuolten panostuksia esteettömyyden parantamiseksi kuvaavat panostusindikaattorit. Tilaindikaattorit soveltuvat sekä esteettömyyden seurantaan että toiminnan ohjaukseen, pa- nostusindikaattorit vain toiminnan ohjaukseen. Tässä työssä on ensisijaisesti pyritty löytä- mään sopivia tilaindikaattoreita. Aina tilaindikaattoria ei kuitenkaan ole mahdollista muodos- taa, sillä se edellyttää mm. tarkasteltavan asian kokonaismäärän tuntemista. Samaan aihepiiriin liittyvät indikaattorit voivat kuvata asiaa eri näkökulmista. On hyödyllistä erottaa toisistaan mm. indikaattorit, jotka kuvaavat - ”teknistä” palvelutasoa, kuten ympäristön mitattavia ominaisuuksia - koettua palvelutasoa, esimerkiksi matkustajatyytyväisyyttä - toimintatapoja, jotka parantavat tai varmistavat esteettömyyden huomioon ottamisen organisaation toiminnassa. 4 Taulukko 1. Esimerkkejä indikaattorien luokittelusta 2.3.3 Tarkasteltavat kokonaisuudet Indikaattoreita muodostettaessa joudutaan pohtimaan sitä, mitä aluetta, liikennekokonaisuutta, liikennetyyppiä tms. kattavia indikaattoreita on tarkoituksenmukaista koota. Yhtäältä on ky- symys siitä, mitä indikaattorin halutaan kuvaavan. Esimerkiksi linja-autokaluston esteettö- myyttä kuvaava indikaattori saa aivan erilaisia arvoja riippuen siitä, tarkastellaanko esimer- kiksi pääkaupunkiseutua, kaupunkiliikennettä yleensä, maaseutu- tai pikavuoroliikennettä, kaikkea linja-autoliikennettä tai vaikkapa tiettyjä vilkkaimpia yhteysvälejä. Toisaalta toiminnanohjausta silmällä pitäen on tarpeen seurata eri organisaatioiden vastuulla olevia asioita erikseen, esimerkkinä Tiehallinnon ja kuntien vastuulla olevat bussipysäkit. Myös seurantatiedon kokoaminen voi edellyttää tarkastelun rajaamista. Esimerkiksi bussi- pysäkkien esteettömyydestä ei ole saatavissa koko maan kattavaa tietoa. Muun muassa pohjoismaisessa yhteistyössä sekä indikaattorien tiimoilta pidetyssä työpajassa on tullut esiin erilaisia reitin, aseman tai alueen liikenteelliseen merkitykseen liittyviä esteet- tömyyden seurannan perusteita. Tällainen on esimerkiksi joukkoliikenteen runkoreittien mää- rittely valtakunnan tasolla ja esteettömyyden seurannan keskittäminen niille. Kaupunkiliiken- teen osalta seuranta voitaisiin keskittää esimerkiksi kymmenen suurimman kaupungin liiken- teeseen. Lisäksi esillä on ollut seurannan kohdistaminen vilkkaimmin liikennöityihin reittei- hin tai asemiin tai indikaattorin painottaminen reittien tai asemien matkustajamäärillä. 2.4 Esteettömyyden määrittely 2.4.1 Esteettömyyden taso Itse indikaattoreiden valinnan lisäksi keskeinen pohdittava asia on kriteerien määrittely eri osatekijöiden esteettömyydelle. Useinkaan esteettömyydelle tai ainakaan hyvälle esteettö- myystasolle ei ole olemassa absoluuttisia raja-arvoja, vaan erilaisissa yhteyksissä määriteltyjä kriteereitä. Tässä yhteydessä on lähdetty siitä, että joukkoliikenteen fyysisen ympäristön osal- ta esteettömyyden raja-arvot on määritelty kulloinkin voimassa olevissa esteettömyysnor- meissa, -ohjeissa ja -suosituksissa. Esteettömyyden indikaattoreita muodostettaessa on tarpeen pohtia myös sitä, tarkoitetaanko esteettömyydellä - mahdollisuutta tehdä matka (vaikka se esimerkiksi vaatii avustusta) - mahdollisuutta omatoimiseen matkustamiseen. Näkökulma: Tilaindikaattori Panostusindikaattori ”Tekninen” palvelutaso Esim. korotetulla odotustilalla varustettujen pysäkkien osuus Esim. vuosittain parannettujen linja-autopysäkkien määrä Koettu palvelutaso Esim. matkustajien tyytyväisyys junakaluston esteettömyyteen Esim. matkustajien tyytyväisyys junakaluston kehitykseen Toimintatapa Esim. esteettömyysauditoitujen rakentamissuunnitelmien osuus Esim. vuosittain auditoitujen suunnitelmien määrä 5 Toinen samaan aiheeseen liittyvä luokittelu on jako - liikkumis- ja toimimisesteisiä palveleviin erityisratkaisuihin (esim. invahissillä varustettu juna) - kaikille soveltuviin ratkaisuihin (design for all -periaate, esim. junan lattia ja laituri samal- la tasolla). Voi olla tarpeen valita indikaattoreita kuvaamaan erikseen erilaisten esteettömyystasojen to- teutumista. Tavoitteena voi esimerkiksi olla tilanteen parantaminen nopeasti erityisratkaisujen avulla ja pitemmällä tähtäimellä pyrkiminen kohti kaikille soveltuvia ratkaisuja. 2.4.2 Esteettömyyden toteutuminen käytännössä Esteettömyyden toteuttaminen on suhteellisen helppoa uutta liikenneympäristöä rakennettaes- sa, mikäli käytössä on toimiva ohjeistus ja hyviksi havaitut suunnitteluratkaisut esteettömyy- den huomioon ottamiseksi. Uusilta joukkoliikennepalvelun osilta voidaankin siten vaatia pa- rempaa esteettömyyttä kuin vanhoilta. Myös vanhaa korjattaessa esteettömyyttä voidaan pa- rantaa, mutta tällöin vanha rakenne voi rajoittaa esteettömyyden toteuttamismahdollisuuksia. Siksi rakennetun ympäristön ja joukkoliikenteen kaluston osalta esteettömyyden lisääntymi- nen on osin sidoksissa näiden rakenteiden uusimisen aikatauluihin. Uutta rakennettaessa on helpompaa pyrkiä kaikille soveltuviin ratkaisuihin, kun taas vanhaa korjattaessa joudutaan useammin tyytymään erityisratkaisuihin. Toimintatapojen, olemassa olevan tekniikan käytön (esim. kuulutukset, monitorien käyttö) sekä henkilökunnan osaamisen suhteen esteettömyys on usein sidoksissa koulutukseen, tie- donsaantiin sekä toiminnan ohjeistukseen. Esteettömämpien ratkaisujen käyttöönotto on mah- dollista lyhyelläkin aikavälillä. Tässä työssä kuvatut indikaattorit perustuvat pääasiassa palveluiden ja esteettömien ratkaisu- jen olemassa olon toteamiseen. Indikaattoreita käsitelleessä työpajassa samoin kuin usein es- teettömyyskartoituksissa on tullut esille se, että palvelun tai teknisen ratkaisun olemassaolo ei vielä takaa esteettömyyden toteutumista, ellei ratkaisun toimivuutta ole käytännössä tarkistet- tu tai sen käyttö on puutteellista. Esteettömyyden toteutumista voivat haitata esimerkiksi rat- kaisun huono suunnittelu tai epäkuntoisuus (kuten huterat rampit tai informaation heikko laa- tu), käyttöönoton puutteellisuus (kuulutusten ja näyttötaulujen aktiivinen päivittäminen) tai henkilökunnan ammattitaidon puute (kyky huomata liikkumisesteisen avuntarve ja auttaa asianmukaisesti). 2.5 Joukkoliikennepalveluiden luokittelu ja esteettömyys 2.5.1 Esteettömän matkaketjun osat Esteetön joukkoliikennematka edellyttää, että koko matkaketju on esteetön. Myös esteettömän joukkoliikenteen indikaattoreiden määrittämisessä luonteva lähtökohta on matkaketjun mu- kainen jako tarkasteltaviin osa-alueisiin. Tässä työssä lähtökohtana on ollut taulukossa 3 esi- tetty jako tarkasteltaviin osa-alueisiin. Luvussa 4.5 on yksityiskohtaisemmin käyty läpi ku- hunkin osa-alueeseen sisältyviä keskeisimpiä tekijöitä, joiden esteettömyyttä kuvaamaan olisi tarpeellista muodostaa sopiva tai sopivia indikaattoreita. 6 Taulukko 2. Matkaketjun esteettömyyden osa-alueet MATKAN SUUNNITTELU MATKALIPUN OSTAMINEN JOUKKOLIIKENNEASEMAT JA PYSÄKIT Matkalipun ostaminen Matkustajainformaatio asemalla Aseman saavutettavuus Asemarakennuksen esteettömyys Laitureiden esteettömyys Pysäkkien esteettömyys Kunnossapito Työnaikaiset järjestelyt Esteettömyyden huomioon otto suunnittelussa KULKUVÄLINEET JA LIIKENNE Matkustajainformaatio junassa tai linja-autossa Kaluston esteettömyys Palveluliikenteen tarjonta PALVELUOSAAMINEN MATKUSTAJAPALAUTE Koska matkaketjun osa-alueita ja osatekijöitä on paljon, on todennäköisesti tarpeen yhdistää tarkoituksenmukaisiin kokonaisuuksiin kuuluvia osatekijöitä yleisindikaattoriksi. Tarkoituk- senmukainen kokonaisuus riippuu siitä, mihin indikaattoria käytetään. Valtakunnan tasoisessa esteettömyystilanteen seurannassa sopivasta indikaattoritasosta ovat esimerkkejä mm. se, kuinka suuri osa rautatieasemista tai tiettyjen kaupunkien välisistä yhteysväleistä on esteettö- miä tai kuinka iso osuus suurimpien kaupunkien bussivuoroista ajetaan matalalattiakalustolla. Tulosohjausta palvelevien indikaattorien puolestaan tulisi rajautua kuvaamaan ko. organisaa- tion (edistämis)vastuulla olevia osatekijöitä. Esimerkkinä muiden Pohjoismaiden poliittisen tason seurantaindikaattoreista voidaan mainita Norjan valmisteilla olevaan valtakunnalliseen liikennesuunnitelmaan (Norsk Transport Plan) ehdotetut indikaattorit: o Esteettömien rautatieasemien ja seisakkeiden osuus (fyysinen esteettömyys liikkumises- teisten kannalta) o Niiden rautatieasemien ja seisakkeiden osuus, joiden informaatiojärjestelmä palvelee kaikkia käyttäjiä (asemat, joiden matkustajainfo+asemaopastus palvelevat myös kuulo- ja näkövammaisia) o Esteettömien runkoreittien osuus neljän suurimman kaupungin joukkoliikenteessä o Esteettömien suurten joukkoliikenteen solmukohtien (matkakeskusten/linja-autoasemien) osuus o Esteettömien yhteysalusyhteyksien osuus 7 Vastaavia poliittisen tason indikaattoreita on myös Ruotsissa. Luonnollisesti niiden ohella ja niiden tuottamiseksi väylävirastoilla on tarve seurata esteettömyyden kehitystä yksityiskohtai- semmilla mittareilla. 2.5.2 Palvelun välttämättömyys Tässä työssä käsitellään suurta määrää mahdollisia indikaattoreita, joista kukin kuvaa matkus- tamisen kannalta tarpeellisia esteettömyyden osa-alueita. Kuten edellä on todettu, seurattavien indikaattorien määrän on kuitenkin oltava rajallinen, ja tulosohjauksen piiriin on mahdollista ottaa korkeintaan muutama indikaattori. Seurattavien indikaattorien valinnassa on oltava siis huolellinen ja pyrittävä löytämään matkustamisen kannalta olennaiset tekijät. Tämän helpot- tamiseksi joukkoliikennepalvelut on tässä työssä jaettu kolmeen eri ryhmään. Ryhmien ei ole ajateltu edustavan esteettömyyden tavoitteenasettelua tai muutenkaan ottavan kantaa siihen, mitä toimenpiteitä tulisi toteuttaa. Ryhmittely erottaa ainoastaan matkustamisen kannalta vält- tämättömät matkaketjun osat niistä, joita ilmankin matkasta voi selviytyä. Taulukko 3. Keskeisten joukkoliikennepalvelujen välttämättömyys matkan suorittamismahdol- lisuuden kannalta Välttämätön palvelu, mm. Oletuspalvelu, mm. Lisäpalvelu, mm. Matkan valmistelu Ennakkoinformaatio Matkalipun hankkiminen Asemat Aikatauluinformaatio Jalankulkuyhteys Saattoliikennejärjestelyt Laiturille pääsy Talvihoito Ajantasainformaatio Pysäköintipaikat Taksin tilausmahdollisuus Jatkoyhteys asemalta pai- kallisliikenteellä Asemarakennus (odotusti- la, wc) Kahvila- ym. oheispal- velut Pysäkit Jalankulkuyhteys Talvihoito Aikatauluinformaatio Saattoliikennejärjestelyt Pysäköintipaikat Juna Kulkuvälineeseen pääsy (Istuma)paikka WC Matkustajainformaatio Henkilökohtainen apu tar- vittaessa Kahvilapalvelut ym. Linja-auto Kulkuvälineeseen pääsy (Istuma)paikka Henkilökohtainen apu tar- vittaessa Matkustajainformaatio WC Palveluliikenne Työssä hyödynnetty keskeisten palvelutekijöiden ryhmittely on esitetty taulukossa 3. Ensim- mäinen ryhmä ”välttämätön palvelu” kuvaa matkustusmahdollisuuden kannalta ensisijaisia asioita, kuten kulkuneuvoon pääsyä tai matkalipun hankkimista. Ilman näitä osatekijöitä ei matkustaminen onnistu. Toiseen ryhmään ”oletuspalvelu” kuuluviksi on luokiteltu asioita, jotka ovat tärkeitä matkus- tusmukavuuden ja matkustamisen laadun kannalta, mutta joiden puute ei sinällään estä mat- kustamista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi pääsy asemarakennukseen, tiedonsaanti poikke- ustilanteista kuulutuksin tai näyttötauluilla tai jatkoyhteys asemalta paikallisliikenteellä. Näi- 8 den asioiden suhteen esiintyy ongelmia kaikilla, myös täysin toimintakykyisillä, matkustajilla. Asemarakennus voi olla suljettu iltaisin tai viikonloppuisin tai paikkakunnalla ei ole paikallis- liikennettä, mutta matkustaminen on silti mahdollista. Lisäpalveluiksi on määritelty asiat, jotka ovat epäolennaisia matkustamisen kannalta, mutta joiden olemassaoloon on totuttu. Tällaisia ovat esimerkiksi ravintolapalvelut tai matkustajain- formaation uudet, entisiä jakelukanavia täydentävät muodot. 2.5.3 Palvelun välttämättömyys ja esteettömyyden vaatimustasot Palvelun välttämättömyyden ohella joukkoliikennepalveluiden luokittelussa voidaan hyödyn- tää myös luvussa 2.4 kuvattuja esteettömyyden tason määritelmiä, joissa merkittävin ero on palvelun saaminen avustettuna tai palvelun itsenäinen käytettävyys. Esimerkkinä tästä on esimerkiksi henkilökunnan avun tarve junaan noustessa. Toisin sanoen palvelut ovat saavutet- tavissa matkan aikana toisen (henkilökuntaan kuuluvan) henkilön välityksellä, mutta ne eivät täytä kaikille soveltuvuuden (design for all) kriteereitä. Lisäksi voidaan tunnistaa asioita, joi- den suhteen palvelu on liikkumisrajoitteisen henkilön käytettävissä, mutta ei samassa muo- dossa kuin muilla matkustajilla. Esimerkiksi pääsy junan ravintolavaunuun voi olla mahdo- tonta, mutta käytettävissä on tarjoilumahdollisuus. Seuraavassa taulukossa on esimerkki pal- velun välttämättömyyttä kuvaava luokittelun yhdistämisestä esteettömyyden tasoihin. Taulukko 4. Esimerkki joukkoliikennepalveluiden luokittelusta palvelun välttämättömyyden ja esteettömyyden tason mukaan Palvelu saavutettavissa avustettuna Palvelun itsenäinen käyttö Välttämätön palvelu: esim. junaan pääsy Junaan pääsy avustettuna hissin tai rampin avulla. Korotetut laiturit ja matalalattia- vaunut mahdollistavat itsenäisen junaan siirtymisen. Oletuspalvelu: esim. pääsy asemarakennuk- seen Asemarakennukseen pääsy avustettuna Esteetön sisäänkäynti asemara- kennukseen. Lisäpalvelu: esim. ra- vintolapalvelut Junahenkilökunta hoitaa pyynnöstä tarjoilun invapai- kalle. Ravintolaan pääsee ja siellä voi asioida pyörätuolilla. Edellä kuvattuja ryhmittelyjä apuna käyttäen matkaketjun eri tekijöitä kuvaavat indikaattorit tai indikaattorin saamat arvot voidaan luokitella kolmeen luokkaan, jotka kuvaavat esteettö- myyden minimitasoa, perustasoa ja tavoitetasoa. Ehdotonta, matkustamisen kannalta välttämätöntä esteettömyyden minimitasoa kuvaa taulu- kon musta ruutu, eli välttämätön palvelu tulisi aina olla vähintäänkin avustettuna käytettävis- sä. Esteettömyyden perustasoa on välttämättömien palvelujen itsenäinen käyttömahdollisuus, taulukossa harmaalla merkitty taso. Myös oletuspalvelujen käyttömahdollisuus avustettuna tai itsenäisesti sisältyvät pääosin esteettömyyden perustason indikaattoreihin, mutta niiden suh- teen voidaan käyttää myös tapauskohtaista harkintaa. Oletuspalvelut ovat palveluja, joita il- 9 mankin matkustaminen onnistuu, mutta jos palvelu on olemassa, on kohtuullista olettaa, että se on kaikkien käytettävissä. Esteettömyyden tavoitetasoon (merkitty valkoisella) kuuluu vielä lisäpalveluiden käytettä- vyys. Lisäpalveluita ovat sellaiset matkustamiseen liittyvät palvelut, jotka lisäävät matkus- tusmukavuutta, mutta joiden käyttö ei ole tarpeellista itse matkustamisen kannalta. Hyvä esi- merkki lisäpalveluista ovat ravintolapalvelut. Useimmissa tapauksissa indikaattori itsessään määrittää sen, mistä esteettömyystasosta on kysymys. Esimerkiksi asemalaiturille pääsy on minimitason indikaattori. Joissain tapauksissa indikaattorin saama arvo määrittää esteettömyystason. Esimerkiksi etukäteistieto matkan es- teettömyydestä voi olla eritasoista tai junaan nousu voi onnistua itsenäisesti tai vaatia avustus- ta (hissi). Käytettäessä yhdistelmäindikaattoreita, joihin on yhdistetty useita erilaisia esteet- tömyystekijöitä (esimerkiksi esteetön asema), on usein luontevaa määrittää eritasoiset kriteerit esteettömyyden minimi-, perus- ja tavoitetasolle. Luvussa 4.5 tarkastellaan matkaketjun eri osien soveltuvuutta ja tarvetta esteettömyysindi- kaattoreiksi sekä edellä esitetyn jaottelun että indikaattorin seurattavuuden (tiedon saatavuu- den) perusteella. Yhtenä perusteena indikaattorin seurannan tarpeettomuudelle on soveltu- vuuden tarkastelussa ollut myös se, että kuvattu palvelu on jo saatavilla kaikissa tarkastelta- vissa kohteissa eikä sillä näin ole arvoa esteettömyyden etenemisen indikaattorina. Lisäksi seurattavien indikaattoreiden tarpeellisuutta arvioitaessa on otettu huomioon se, palveleeko esitetty parannus kaikkia matkustajia (esim. kuulutukset ja visuaalinen informaatio). 10 3. Joukkoliikenteen esteettömyyttä koskevan tiedon saatavuus 3.1 Junaliikenne Asemat Ratahallintokeskus kartoitti vuoden 2002 aikana 175 henkilöliikenneaseman esteettömyyden tilan. Vuoden 2001 lopussa Suomessa oli yhteensä 222 säännöllisesti liikennöityä henkilölii- kennepaikkaa, joten kartoitus käsitti valtaosan henkilöliikenteen asemista ja seisakkeista. Hallinnollisesti Ratahallintokeskuksen vastuulle kuuluu vain osa asema-alueista, yleensä asemien ulkoalueet ja laituri. Muita asemaympäristöjen vastuutahoja ovat VR, kunnat ja jois- sain paikoissa myös Tiehallinto. Käytössä olevista asemarakennuksista pääosa kuuluu VR:lle, osa on Ratahallintokeskuksen omaisuutta ja pieni osa kuntien vastuulla. Esteettömän matka- ketjun näkökulmasta oli kuitenkin tarpeellista käsitellä koko asema-aluetta yhtenä kokonai- suutena. Siksi työssä kartoitettiin kerralla kaikilla asemilla koko matkaketju alkaen asemille johtavista kevyen liikenteen väylistä ja päättyen laiturialueelle. Käytännön kartoituksen tekivät etukäteen laaditun kartoituslomakkeen ja siihen liittyvän taus- tatietoaineiston avulla asemien isännöitsijät. Tulokset on koottu ja tallennettu tietokantaan. Kartoituslomakkeen sisältö oli taulukon 4 mukainen. Ratahallintokeskuksen tarkoituksena on ollut pitää tiedot asemien esteettömyystilanteesta ajan tasalla. Toistaiseksi seurantaa tai uusintakartoitusta ei kuitenkaan ole järjestetty. Päivitettyä tietoa on kuitenkin saatavissa Ratahallintokeskukselta ja VR:ltä ilman uusintakartoitustakin eräistä keskeisimmistä esteettömyystekijöistä, kuten korotetuilla laitureilla, ajantasaisella matkustajainformaatiolla (näytöt ja kuulutukset) tai lipunmyynnillä (henkilökunnalla) varus- tettujen asemien määristä. Junakalusto Suomessa nykyisin liikennöivän henkilöjunakaluston omistaa VR Osakeyhtiö. Lähivuosina pääkaupunkiseudun lähiliikenteeseen on tulossa uuden kalustoyhtiön omistamaa junakalustoa. Lisäksi Venäjän liikenteessä kulkee myös venäläisiä matkustajajunia. Junavuorojen esteettömyyttä kuvaava tieto on kohtuullisen helposti saatavissa. Se edellyttää tietoa siitä, kuinka suuri osa junavuoroista ajetaan minkäkinlaisella junakalustolla. Uudessa kaksikerroksisessa IC2-kalustossa ja uusissa lähiliikennejunissa esteettömyys on otettu pitkäl- le huomioon ja korotetun laiturin tasossa oleva lattia mahdollistaa helpon kulun vaunuun. No- peissa Pendolino-junissa tilanne on sisäänkäynnin osalta heikompi: lattia on korkealla, sisään pääsee konduktöörin avustamana invahissillä. Tietyissä vanhoissa pikajunissa joitakin vaunu- ja on muutettu invavaunuiksi, joihin pyörätuolilla pääsee sisään konduktöörin avustamana nostimen avulla. Myös kiskobussit on varustettu konduktöörin käyttämällä invanostimella. Vanhaan lähijunakalustoon ei pääse sisään pyörätuolilla. Jo nyt VR:n ja YTV:n aikatauluihin on merkitty tieto siitä, soveltuuko junavuoro pyörätuolin käyttäjälle. 11 Taulukko 5. Ratahallintokeskuksen laatiman asemien esteettömyyskartoituksen kartoituslo- makkeen sisältö l. SAAPUMINEN ASEMALLE JA KULKEMINEN LIIKENNEVÄLINEELTÄ TERMINAALIIN 1.1 Joukkoliikenne 1.1.1 Linja-autopysäkit 1.1.2 Jalankulkuväylät linja-autopysäkiltä asema-alueelle 1.1.3 Suojatiet matkalla linja-autopysäkiltä asema-alueelle 1.1.4 Portaat matkalla linja-autopysäkiltä asema-alueelle 1.1.5 Luiskat matkalla linja-autopysäkiltä asema-alueelle 1.1.6 Taksiasema 1.2 Jalankulku ja pyöräily 1.2.1 Kevyen liikenteen väylät asema-alueelle 1.2.2 Suojatiet kevyen liikenteen väylien yhteydessä 1.2.3 Portaat kevyen liikenteen väylien yhteydessä 1.2.4 Luiskat kevyen liikenteen väylien yhteydessä 1.2.5 Pyöräpysäköinti 1.3 Autoliikenne 1.3.1 Saattoliikenne ja lyhytaikainen pysäköinti 1.3.2 Ajoneuvojen pysäköinti 1.3.3 Jalankulkuväylät pysäköintialueelta asema-alueelle 1.3.4 Suojatiet matkalla pysäköintialueelta asema-alueelle 1.4 Asemalle johtavien väylien ylläpito ja talvihoito 1.4.1 Kunnossapito 1.4.2 Puhtaanapito 1.4.3 Talvihoito 2. SIIRTYMINEN ASEMARAKENNUKSEEN SEKÄ ASEMARAKENNUKSESSA OLEVAT TOIMINNOT 2.1 Siirtyminen asemarakennukseen 2.1.1 Sisäänkäynnit 2.1.2 Portaat sisäänkäynnin yhteydessä ja asemarakennuksessa 2.1.3 Luiskat sisäänkäynnin yhteydessä ja asemarakennuksessa 2.1.4 Hissit sisäänkäynnin yhteydessä ja asemarakennuksessa 2.2 Asemarakennuksessa olevat toiminnot 2.2.1 Aulat j a odotustilat 2.2.2 Lipun ostaminen 2.2.3 WC 2.3 Asemarakennuksen ylläpito 2.3.1 Kunnossapito 2.3.2 Puhtaanapito 3. SIIRTYMINEN LAITUREILLE JA JUNAN ODOTUS 3.1 Siirtyminen laitureille 3.1.1 Kävelyalueet laitureille 3.1.2 Alikulku- ja ylikulkukäytävät laitureille 3.1.3 Portaat laitureille 3.1.4 Luiskat laitureille 3.1.5 Hissit laitureille 3.1.6 Liukuportaat laitureille 3.2 Junan odotus ja nousu junaan 3.2.1 Laiturit 3.2.2 Sääsuojat (laitureilla), katokset ja tuulisuojat 3.3 Aseman ulkoalueiden ylläpito ja talvihoito 3.3.1 Kunnossapito 3.3.2 Puhtaanapito 3.3.3 Talvihoito 4. POISTUMINEN JUNASTA, JUNAN VAIHTO JA JATKOYHTEYDET 4.1 Poistuminen junasta ja jatkoyhteydet 4.2 Junan vaihto 5. VAPAA KUVAILU ASEMAN ESTEETTÖMYYSTILANTEESTA 12 3.2 Linja-autoliikenne Asemat ja pysäkit Maantieverkon linja-autopysäkeistä vastaa Tiehallinto ja katuverkon pysäkeistä kunnat. Linja- autoasemakiinteistöt ovat kuntien tai yksityisten kiinteistönomistajien omistuksessa. Asemien palveluista vastaa linja-autoyrittäjien yhteisesti omistama Matkahuolto Oy. Linja-autoasemien esteettömyyden tilasta ei ole kattavaa tietoa eikä laajoja kartoituksia ole tehty. Yksittäisten asemien kartoituksia on tehty kuntien esteettömyystyön yhteydessä. Tiehallinnon tierekisterissä on tietoja maanteiden linja-autopysäkkien sijainnista ja ominai- suuksista. Koottujen tietojen tila kuitenkin vaihtelee tiepiireittäin. Esteettömyyden kannalta merkityksellisiä tietoja ovat lähinnä tiedot mahdollisesta katoksesta ja odotustilan korotukses- ta. Yksityiskohtaista mitoitustietoa rekisterissä ei ole. Tiehallinto on tehnyt kuntakohtaisia taajamateiden esteettömyyskartoituksia yhdessä ao. kun- nan kanssa useissa maaseututaajamissa. Kartoitusten tarkoituksena on ollut etsiä pieniä paran- tamistarpeita, joita on mahdollista toteuttaa tiestön hoito- ja ylläpitotöiden osana tai mahdol- listen muista syistä tehtävien tienparannushankkeiden yhteydessä. Kartoitusten yhteydessä on yleensä tarkasteltu myös linja-autopysäkkien esteettömyyttä. Suuremmilla kaupungeilla on vaihtelevasti perustietoa pysäkkien tilasta. Laajoja kaupungin kattavia pysäkkien esteettömyyskartoituksia ei tiettävästi ole tehty muualla kuin Helsingissä. Helsingissä linja-auto- ja raitiovaunupysäkit ja niiden lähiympäristö on kartoitettu kaupungin toimesta. Mittaustulosten perusteella tehtävää esteettömyysluokitusta mietitään parhaillaan. Jatkossa tieto pysäkin esteettömyydestä viedään matkustajia palvelevaan reittioppaaseen. Linja-autokalusto ja palveluliikenne Kaupunkiliikenteen linja-autokalusto uusiutuu vähitellen kokonaan matalalattiaiseksi suurista kaupungeista alkaen. Suurimpien kaupunkien liikenne ajetaan käytännössä jo lähes kokonaan matalalattiabusseilla. Vanhempia autoja saatetaan kuitenkin käyttää ruuhka-aikoina ja vara- autoina. Kaukoliikenteessä liikuntaesteisille soveltuvaa autokalustoa ei ole käytössä. Myös- kään maaseutuliikenteessä ei yleensä ole käytössä matalalattiabusseja lukuun ottamatta kau- punkiseutujen lähimaaseudulle ulottuvia seutuliikenteen vuoroja. Kattavaa tietoa siitä, kuinka laajasti kaupunkiseuduilla on siirrytty matalalattiakalustoon, ei ole valmiina saatavilla. Alan järjestöjen kautta on kuitenkin saatavissa suuruusluokka-arvio tilanteesta. Yksittäisten kaupunkien tarkempi tilannetieto on saatavissa kaupungeista tai lii- kennöitsijöiltä. Tieto matalalattiabussien osuudesta autokalustosta on helpommin saatavissa kuin tieto matalalattiabusseilla ajettavien vuorojen osuudesta kaikista vuoroista. Tiedot busseissa annettavasta matkustajainformaatiosta on saatavissa vastaavasti kuin kalusto- tieto kustakin kaupungista tai liikennöitsijältä erikseen mutta ei valmiiksi koottuina tilastoina. Seuraavasta pysäkistä kertovat infonäytöt ovat tulossa laajaan käyttöön lähivuosina isojen kaupunkien kaupunkiliikenteissä. Tällä hetkellä näyttöjä on vielä rajoitetusti. Kuulutuksia kaupunkiliikenteen busseissa ei toistaiseksi ole, mutta teknisiä sovelluksia testataan parhail- laan. Pikavuoroliikenteen busseissa kuljettaja yleensä kuuluttaa pysäkeistä. 13 Lääninhallitukset ovat kuntakyselyjen avulla koonneet kattavasti tietoa siitä, onko kunnassa tarjolla mm. vanhuksia ja liikkumisesteisiä palvelevaa esteetöntä palveluliikennettä. 3.3 Helsingin metro ja raitiovaunuliikenne Helsingin kaikki metroasemat ja metrokalusto on jo alun perin suunniteltu esteettömiksi. Hel- singin raitiovaunupysäkkien ja niiden lähiympäristön esteettömyys on kartoitettu. Suurin osa pysäkeistä on korotettu matalalattiaisen raitiovaunun lattiatasolle. Vasta osa raitiovaunuista on matalalattiaisia. Osa metro- ja raitiovaunuista on varustettu seuraavan aseman kertovalla sähköisellä näyttö- taululla. Kuulutukset seuraavasta pysäkistä on kaikissa metrojunissa ja osassa raitiovaunuja. Kaluston uusimisen myötä näyttötaulut ja kuulutukset ovat tulossa kaikkiin metro- ja raitio- vaunuihin. Kaikilla metroasemilla on laiturinäytöt ja kuulutukset. 14 4. Ehdotus joukkoliikenteen esteettömyyden seurantajärjestelmäksi Työssä on päädytty esittämään joukkoliikenteen esteettömyyden seuraamista neljällä tasolla tiedon käyttötarkoituksen mukaan. Seurantatietoa tarvitaan liikennehallinnon organisaatioissa toimintaympäristön seuraamiseksi ja oman toiminnan ohjaamiseksi, valtakunnan tasolla es- teettömyyden tilan seurantaa ja ohjausta varten, valtionhallinnon sisällä tulosohjaukseen sekä matkustajainformaation osana matkustajien tiedontarpeen tyydyttämiseksi. 4.1 Hallinnonalan sisäinen seuranta Ensimmäinen taso on hallinnonalan sisäinen ja palvelee Ratahallintokeskuksen, Tiehallinnon ja lääninhallitusten tiedontarpeita omien vastuualueidensa ja oman toimintansa seuraamiseksi ja kehittämiseksi. Tällä tasolla tarkasteltavia indikaattoreita voi olla suhteellisen paljon ja ne voivat perustua hyvinkin yksityiskohtaisiin kartoituksiin ja muihin tiedonkeruujärjestelmiin. Tällä tasolla on myös perusteltua seurata esteettömyyttä lisäävien toimenpiteiden määrää, jos esteettömyyden tilaa kuvaavia tietoja ei ole saatavissa tai niiden lisäksi. Ratahallintokeskuk- sen, Tiehallinnon ja lääninhallitusten kokoama tieto muodostaa samalla perustan valtakunnan tasolla seurattavien esteettömyysindikaattoreiden tuottamiselle. Tällä hetkellä seurantatiedon saatavuus on puutteellista. Ratahallintokeskus teki vuonna 2003 laajan kartoituksen asemien esteettömyyden tilasta. Sitä ei ole toistaiseksi päivitetty. Eräistä keskeisimmistä tekijöistä, kuten laiturien korottamisesta ja ajantasaisesta informaatiosta, löy- tyy jatkuvaa seurantatietoa Ratahallintokeskukselta tai VR:ltä. Lääninhallituksilla on tieto kunnista, joissa on palveluliikennettä ja ne ovat koonneet kunta- kyselyjen avulla tietoja siitä, ovatko kunnat tehneet joukkoliikennepalvelut kattavia esteettö- myyskartoituksista. Tiehallinnon ympäristöohjelman 2010 raportoinnissa on vuodesta 2007 lähtien seurattu esteettömyyttä lisäävien toimenpiteiden vuosittain tehtyjä määriä. Kuntien seuranta- ja kartoitustieto eri joukkoliikennejärjestelmän osien esteettömyydestä on hyvin vaihtelevaa. Vastuu joukkoliikennejärjestelmästä on jakaantunut monelle taholle, mikä vaikeuttaa kattavan kuvan kokoamista esteettömyyden tilasta. Ehdotuksena on, että Ratahallinto- keskukselle annetaan seurantavastuu junaliikenteen esteettömyydestä ja vastaavasti lääninhallituksille linja-autoliikenteen lupa- ja valtionapuviranomaisena annetaan seu- rantavastuu linja-autoliikenteen esteettömyydestä. Ratahallintokeskus ja lääninhallituk- set huolehtivat tällöin myös muiden tahojen vastuulla olevia liikennejärjestelmän osia kuvaavien seurantatietojen kokoamisesta yhteen. Tiehallinnon vastuulla on tuottaa maanteihin liittyvät seurantatiedot lääninhallitusten käyttöön. Joukkoliikenteen esteettömyyden seuraamiseksi ehdotetut indikaattorit on esitetty liitteen 1 taulukossa sekä luvun 5 kuvissa värjättyinä laatikoina. 4.2 Valtakunnallinen yleisseuranta Joukkoliikenteen esteettömyyden yleisseuranta palvelee tiedontarvetta valtakunnan tasolla ja liikenne- ja viestintäministeriössä. Se tarjoaa yleiskuvan joukkoliikennejärjestelmän esteettö- myyden kehityksestä ja palvelee strategisen tason seurantaa, suunnittelua ja linjauksia. Ehdo- 15 tetut yleisseurantaindikaattorit on esitetty luvun 5 kuvissa paksulla reunaviivalla varustettuina laatikoina ja koottu yhteen seuraavaan taulukkoon. Taulukko 6. Ehdotus valtakunnan tason yleisseurannan indikaattoreiksi Juna- ja linja-autoliikenne Vammaisryhmien matkustajatyytyväisyys tyytyväisyyskyselyjen arvosana Junaliikenne Esteetön asema: asemien osuus, jotka täyttävät esteettömän aseman kriteerit (useita osatekijöitä yhdistävä yleisindikaattori) Matkustajainformaatio asemilla: asemien osuus, joilla on ajantasainen visuaalinen informaatio laitureilla ja asemarakennuksessa ajantasaiset kuulutukset laitureilla ja asemarakennuksessa Laitureiden esteettömyys: asemien osuus, joilla on laiturille pääsy pyörätuolilla (luiska, hissi tai ei tasoeroja matkalla) korotetut laiturit Avustuksen saanti: asemien osuus, joilla on järjestetty liikkumisesteisille mahdollisuus saada apua henkilökunnalta Junakaluston esteettömyys: junavuorojen osuus, joilla on käytössä matalalattiajuna invanostimella tai -hissillä varustettu juna Linja-autoliikenne Esteetön asema: asemien osuus, jotka täyttävät esteettömän aseman kriteerit (useita osatekijöitä yhdistävä yleisindikaattori) Matkustajainformaatio asemilla: asemien osuus, joilla on ajantasainen visuaalinen informaatio ajantasaiset kuulutukset laiturialueella ja asemarakennuksessa Avustuksen saanti: asemien osuus, joilla on järjestetty liikkumisesteisille mahdollisuus saada apua henkilökunnalta Bussipysäkki: niiden pysäkkien määrä tai osuus, joilla on korotettu odotustila Linja-autokaluston esteettömyys: bussivuorojen tai ajokilometrien osuus, joilla on käytössä matalalattiabussi Palveluliikenne niiden kuntien osuus, joissa on esteetöntä palveluliikennettä 16 Yleisseurannan indikaattorit on poimittu hallinnonalakohtaisten indikaattorien joukosta palve- lemaan mahdollisimman hyvin valtakunnan tason strategisen suunnittelun tarpeita. Tällä ta- solla indikaattoreita voi olla vain rajallinen määrä. Valintaperusteena on ollut se, että ehdote- tut indikaattorit antavat hyvän yleiskuvan esteettömyyden tilan kehityksestä (matkustajatyy- tyväisyys, esteetöntä asemaa kuvaava yleisindikaattori) tai kuvaavat esteettömyyden edistä- misen kannalta keskeisimpiä joukkoliikennejärjestelmän osia: toimivan matkaketjun kannalta kriittisiä asioita, joissa on parantamistarpeita. Yleisseuranta voi olla perusteltua joiltain osin rajata hallinnonalakohtaisia tarkasteluja suppe- ammalle alueelle. Lääninhallituksissa voidaan esimerkiksi seurata bussikaluston, linja- autoasemien ja pysäkkien esteettömyyden kehitystä laajemmassa kaupunkijoukossa ja valta- kunnallisessa yleisseurannassa rajata tarkastelu muutamaan suurimpaan kaupunkiin tai tär- keimmille yhteysväleille. Vastuu liikennejärjestelmän esteettömyyden seurannan järjestämisestä valtakunnan tasolla on liikenne- ja viestintäministeriöllä. Esteettömyyden yleisseuranta palvelee omalta osaltaan suunnitteilla olevaa Suomen liikennejärjestelmän tilan seurantaa, jonka tarkoituksena on tuot- taa päätöksentekoa ja julkista keskustelua palveleva tiivis yleiskuva maan liikennejärjestel- män kehityksestä. Käytännössä sekä esteettömyyden yleisseurannan että Suomen liikennejär- jestelmän tilan seurannan edellyttämän tiedon kokoamisen ja muokkaamisen esityskuntoon hoitanee ministeriön osoittama tai palkkaama taho, jolle väylähallinto toimittaa tarvittavat lähtötiedot. 4.3 Tulosohjaus ja -seuranta Väylälaitosten ja lääninhallitusten toiminnanohjauksessa seurattavien tunnuslukujen ja mitta- reiden joukossa tulisi olla myös liikennejärjestelmän esteettömyyden tilaa kuvaavia keskeisiä indikaattoreita. Koska tulosohjauksen ja -seurannan tunnuslukuja voi olla vain rajallinen mää- rä, esteettömyysindikaattoreita ei voi olla mukana montaa. Indikaattoreiden on tällöin oltava riittävän karkealla tasolla ja niiden on kuvattava esteettömyyden kannalta keskeisimpiä kehi- tettäviä asioita. Yhden tai muutaman indikaattorin tarjoama kuva esteettömyydestä jää pakos- takin varsin suppeaksi, mutta tarkoituksena onkin keskittyä ao. organisaation vastuualueen keskeisimpiin esteettömyystekijöihin. Lääninhallitusten tulosohjauksessa esteettömyys on jo nyt mukana. Vuonna 2007 läänien es- teettömän liikkumisen tulostavoite oli seuraava: ”Lääninhallitus toteuttaa omalta osaltaan mi- nisteriön esteettömyysstrategiaa ja aktivoi kuntia esteettömyyttä koskevassa työssä. Esteettö- mien liikennepalveluiden järjestämiseen vaikutetaan mm. lupapäätöksillä sekä joukkoliiken- teen kehittämishankkeilla.” Vuoden 2007 tulosmittareiden joukossa olivat kuntien määrä, joissa on esteetöntä palveluliikennettä sekä kuntien määrä, joissa on tehty joukkoliikennepal- velut sisältävä esteettömyyskartoitus. Jatkossakin lääninhallituksien tehtäväksi linja-autoliikenteen lupaviranomaisina sopii hyvin myös vastuu linja-autoliikenteen laatua, mukaan lukien esteettömyys, koskevan tiedon ko- koamisesta; erityisesti vastuu - kaupunki- ja lähiliikenteen kaluston kehityksen seurannasta (matalalattia-autojen osuus) - linja-autoasemien esteettömyystilanteen seurannasta (kartoitustilanteen ja jatkossa myös tulosten seuranta) - palveluliikenteen tarjonnan seurannasta. 17 Ratahallintokeskuksen ja Tiehallinnon tulosohjauksen seurantaindikaattoreiden joukossa ei tällä hetkellä ole esteettömyyttä kuvaavia indikaattoreita. Liitteenä 1 on Ratahallintokeskuk- sen ja Tiehallinnon toimintaa kuvaavat tunnusluvut ja mittarit vuoden 2007 tulossopimukses- sa. Joukkoliikenteen esteettömyyden kannalta keskeisimpinä Ratahallintokeskuksen vastuulla olevia parantamistarpeina voidaan pitää seuraavia asioita: - Laitureille pääsy. Jos reitillä laiturille on tasoeroja, portaiden lisäksi on aina oltava riittä- vän loiva luiska tai invamitoitettu hissi. Puutteellisia asemia ei ole paljon (vuoden 2003 kartoituksessa 13), mutta luiskan tai hissin puuttuminen estää aseman käytön mm. pyörä- tuolilla liikkuvilta matkustajilta. - Laitureiden korottaminen. Korkea laituri on edellytys esteettömän junakaluston hyödyn- tämiselle, helpottaa suuresti kaikkien matkustajien kulkua sekä nopeuttaa junaan siirty- mistä, mikä lyhentää viivytyksiä asemilla. - Ajantasainen visuaalinen informaatio ja kuulutukset asemilla ja laitureilla. Tieto muutok- sista ja poikkeustilanteista tulee antaa sekä visuaalisesti että kuulutuksin, jotta se on myös näkö- ja kuuluvammaisten matkustajien saatavilla. Samalla kuulutukset ja ajantasamonito- rit ovat tärkeitä kaikkien matkustajien tiedonsaannille. - Asemien esteettömyystaso. Vastuu asemista jakautuu useille tahoille, mutta esteettömyys- tilanteen seurantavastuu voisi olla Ratahallintokeskuksella. Seuranta edellyttää jatkuvan päivityksen organisoimista Ratahallintokeskuksen tekemälle esteettömyyskartoitukselle ja pienempien osatekijöiden kokoamista sovittavalla tavalla yhdeksi esteettömän aseman in- dikaattoriksi. Tiehallinnon vastuulla olevia keskeisiä parantamistarpeita ovat - Pysäkkien odotustilan korottaminen ja erottaminen ajoradasta reunakivellä. Tieto on hel- posti koottavissa pysäkkirekisteriin siltä osin, kun se ei vielä siellä ole. - Pysäkkien esteettömyys (tietyillä runkoreiteillä tai alueilla). Pysäkkien esteettömyystason tarkempi seuranta edellyttäisi tietojen kokoamista erillisillä kartoituksilla ja pienempien osatekijöiden kokoamista yhdeksi esteettömän pysäkin indikaattoriksi. Tiehallinto vastaa vain maanteiden linja-autopysäkeistä. Osa ja usein vilkkaimmat pysäkit ovat katujen varsilla. Pysäkkien esteettömyystilanteen seuranta edellyttääkin, että myös seu- rattavien reittien tai alueiden kunnat ovat mukana seurannassa. Edellä ehdotettiin, että lääninhallitusten vastuulla olisi linja-autoliikenteen esteettömyyttä koskevan tiedon kokoaminen. Tällöin lääninhallitukset vastaavat myös pysäkkien ja linja- autoasemien esteettömyyttä koskevan seurantatiedon kokoamisesta yhteen Tiehallinnolta ja kunnilta. Jo nyt Etelä-Suomen lääninhallitus ylläpitää linja-autoliikenteen pysäkkien paikka- tietorekisteriä (DigiStop). Vastuu pysäkkien kehittämisestä on jatkossakin Tiehallinnolla ja kunnilla. Ratahallintokeskuksen, lääninhallinnon ja Tiehallinnon tulosseurannassa seurattaviksi tunnusluvuiksi ehdotetaan seuraavia indikaattoreita: Ratahallintokeskus Korotetuilla laitureilla varustettujen asemien osuus (painotettuna asemien matkustajamää- rillä), erikseen kaukoliikenteen ja Helsingin lähiliikenteen asemat. 18 Esteettömyyden minimi-, perus- ja tavoitetason täyttävien asemien osuus (painotettuna asemien matkustajamäärillä), erikseen kaukoliikenteen ja Helsingin lähiliikenteen asemat. Seuranta edellyttää RHK:n asemakartoituksen päivityksen organisoimista jatkuvaksi tai säännöllisesti toistuvaksi. Lääninhallitukset Niiden kuntien osuus, joissa on esteetöntä palveluliikennettä Matalalattiabussien osuus suurimpien kaupunkiseutujen paikallisliikenteen vuoroista Niiden kuntien osuus, joissa on tehty joukkoliikennepalvelut sisältävä esteettömyyskartoi- tus Esteettömyyskartoitettujen linja-autoasemien määrä. Tavoitteena on järjestää tietyn ko- koisten kaupunkien linja-autoasemien esteettömyyskartoitukset ja esteettömyystilan seu- ranta jatkuvaksi, minkä jälkeen seurantaindikaattoriksi voidaan ottaa esteettömyyden mi- nimi-, perus- ja tavoitetason täyttävien asemien osuus. Tiehallinnon tulosohjauksen seurantaindikaattoreiden joukkoon ei ole perusteltua lisätä jouk- koliikenteen esteettömyyttä kuvaavia indikaattoreita niin kauan, kun Tiehallinnon vastuu joukkoliikennejärjestelmästä rajoittuu lähinnä maanteiden linja-autopysäkkeihin. Jos Tiehal- linto saa laajemman sektorivastuun tieliikenteen kehittämisestä yleensä, yllä ehdotetut läänin- hallitusten tulosohjauksen seurantaindikaattorit voivat joiltain osin soveltua myös Tiehallin- non toiminnan ohjaukseen. Esteettömyysseurannan organisoimisen jouduttamiseksi Ratahallintokeskuksen ja lääninhalli- tusten tulostavoitteeksi voidaan ensimmäisessä vaiheessa asettaa esteettömyysseurannan or- ganisoiminen. 4.4 Käyttäjäkokemusten seuranta Neljäs seurannan muoto on epämuodollisempi ja perustuu liikkumisesteisten matkustajien käyttäjäpalautteen kokoamiseen yhteen esimerkiksi vammaisjärjestöjen toimesta yhteistyössä palvelun tarjoajan kanssa. Esteettömyyden toteutumisen seuraaminen palveluiden laadun ja yksityiskohtien tasolla on lähes mahdotonta muuten kuin erillisten kartoitusten avulla. Palveluiden toimivuudesta on kuitenkin mahdollista tuottaa tietoa myös vertaisverkkojen ja käyttäjäpalautteen avulla. Täl- löin liikkumisesteiset joukkoliikenteen käyttäjät voisivat koota tietoa joukkoliikennepalvelui- den esteettömyydestä eri yhteysväleillä ja eri kulkumuodoilla matkustettaessa. Erityisen hyö- dyllistä tämän tapainen tiedonkeruu olisi silloin, kun tiedot linkitettäisiin myös karttaan ja tieto olisi välittömästi matkaa suunnittelevien käytössä internetissä. Samalla palvelu voisi toimia palautekanavana liikenteenharjoittajien ja viranomaisten suuntaan. Suoraan käyttäjäkokemuksista kerätty tieto antaa usein hyviä ideoita kehittämistarpeista, mut- ta ei sinällään riitä palveluiden tason kartoitukseen. Esteettömyyskartoitusten tekemisessä voitaisiin kuitenkin niin ikään hyödyntää liikkumisesteisiä joukkoliikenteen käyttäjiä ja liik- kumisesteisistä henkilöistä koottujen kouluttajapankkien jäseniä tai muita liikkumisrajoitteisia palveluiden käyttäjiä, jotta arviointi kattaisi myös palveluiden toimivuuden käytännön tasolla. Edellisissä luvuissa kuvattujen esteettömyysindikaattorien edellyttämät jatkuvat seurantamit- taukset voisivat joiltain osin hyvinkin perustua vakituisten käyttäjäpaneelien säännöllisesti tekemiin testimatkoihin. 19 5. Ehdotukset joukkoliikenteen esteettömyysindikaattoreiksi Ehdotukset ja perustelut joukkoliikennejärjestelmän eri osien esteettömyyttä kuvaaviksi indi- kaattoreiksi on esitelty seuraavissa kuvissa ja tekstissä. Yhteenveto ehdotetuista seurantaindi- kaattoreista on koottu liitteen 1 taulukkoon. Seurannan kohde, seurantatapa ja siihen liittyvä asteikko muodostavat mittarin, jolla indikaat- toriksi valittua asiaa mitataan. Suurimmassa osassa indikaattoreista ehdotettu mittari seuraa jonkin ominaisuuden yleistymistä joko absoluuttisena määränä tai osuutena perusjoukosta (esim. korotettujen laiturien tai matalalattiabussien osuus). Perusjoukkona voi olla koko maa tai tietyt reitit, tai vaikkapa vilkkauden perusteella valittu joukko asemia. Osa indikaattoriehdokkaista on luonteeltaan sellaisia, että seurattavia asioita on vain yksi ja mittari voi saada vain arvon kyllä tai ei (esim. valtakunnallinen aikatauluneuvonta puhelimit- se). Tällöin ei voida puhua varsinaisen indikaattoriseurannan tarpeesta, sillä tarkasteltavan asian toteutuminen on todettavissa helposti muutoinkin. Jotkut indikaattoriehdokkaat koskevat laajempaa käsitettä, kuten esteetön asema, joka koostuu monista osatekijöistä. Tällaiseen yleisindikaattoriin sisältyvät tekijät on ensin määriteltävä, ennen kuin laajempaa käsitettä voidaan seurata. Lisäksi yleisindikaattorille voi olla tarpeen määritellä useita esteettömyystasoja kuvaamaan sitä, mitkä osatekijät täyttävät valitut kriteerit (esimerkiksi esteettömän aseman perustasolta ei edellytetä henkilökohtaisen lipunmyyntipal- velun olemassaoloa, tavoitetasolta sitä voidaan edellyttää). Kaikista esteettömyyden kannalta merkittävistäkään asioista ei ole muodostettavissa riittävän yksinkertaista, asian tilaa luontevasti kuvaavaa ja eri kohteiden kesken vertailukelpoista indi- kaattoria. Esimerkiksi aseman saavutettavuutta taksilla on erittäin vaikea kuvata yksinkertai- silla tunnusluvuilla esteettömyyden näkökulmasta. Indikaattoria, joka kuvaa tarkasteltavaa asiaa huonosti tai pahimmillaan antaa tilanteesta kokonaan vääränlaisen kuva, ei ole syytä ottaa käyttöön. Joidenkin asioiden kohdalla indikaattoriseuranta on tarpeetonta myös siksi, että seurannan kohde on jo kattavasti olemassa. Esimerkiksi kaikissa junissa on nykyisin käy- tössä kuulutukset. Esteettömyys voidaan haluttaessa vielä jakaa eri liikkujaryhmien kannalta arvioituun esteet- tömyyteen. Käytännössä on yleensä kyse kolmijaosta liikkumisesteiset, näkövammaiset ja kuulovammaiset. Indikaattorin kuvaama asia voi liittyä yhden, kahden tai kaikkien kolmen ryhmän matkustamisedellytyksiin. Tässä työssä ei ole otettu lopullista kantaa täsmällisiin mittareihin, vaan pyritty määrittele- mään ne asiat, joita kannattaa seurata ja joiden seuranta on nykytilanteessa mahdollista, ja tehty ehdotus mahdollisesta seurantaan soveltuvasta mittarista. Mittareiden tarkempi määrit- täminen on perusteltua tehdä seurantaa toteuttavissa organisaatioissa ottaen huomioon tiedon- keruun mahdollisuudet sekä mittarin mielekkyys organisaation toiminnan kehittämisen ja oh- jauksen kannalta. Indikaattoreiksi soveltuvat asiat on tässä käsitelty matkaketjun osien mukaan jaoteltuina. In- dikaattoreiden käytettävyyttä kuvataan erilaisilla merkinnöillä seuraavasti: 20 Indikaattoreiden määrä on yleensä syytä pitää suhteellisen pienenä. Tästä syystä tekstissä on pohdittu seurannan tarkoituksenmukaisuutta niidenkin indikaattoriehdokkaiden osalta, jotka teknisesti soveltuvat indikaattoreiksi. Joukkoliikennejärjestelmä on jaettu kuvan 1 mukaisiin osatekijöihin, joiden esteettömyydelle on määritelty indikaattorit kuvien 2-13 mukaisesti. Matkan suunnittelu Junamatkaa varten tarvittava informaatio on jo saatavissa puhelimitse, netistä ja painettuna (kuva 2). Junamatkoja koskevan informaation saatavuutta ei siis ole tarpeen seurata indikaat- torin avulla. Informaation käytettävyys eri ryhmien kannalta silti välttämättä ole kunnossa, mutta tällaisen laadullisen seikan seurantaan ei tällä hetkellä ole indikaattoriseurantaan sovel- tuvia kriteereitä tai tietolähdettä käytettävissä. Kuva 2. Esteettömän joukkoliikennejärjestelmän osatekijät Kuva 1. Kaavioiden merkintöjen selitykset 21 Tieto matkan esteettömyydestä voitaisiin ilmoittaa käyttäjäryhmittäin erikseen liikkumisestei- sille sekä näkö- ja kuulovammaisille. Tavoitteena voisi olla esteettömyyttä koskevan reittiop- paan toteuttaminen. Tiedon lähteenä on VR. Tämän tyyppisen tiedon seuraaminen on luon- teeltaan samantyyppistä kuin muunkin informaation: joko tieto on tai sitä ei ole. Tällainen seuranta ei indikaattorikontekstissa ole välttämättä kovin mielekästä, vaikka sen kohteena olevat asiat ovatkin esteettömyyden kannalta tärkeitä. Bussimatkaa koskee osin sama kuin junamatkaakin (kuva 3). Informaatiota on monipuolisesti saatavissa eikä sen seuranta liene indikaattoritasolla tarpeen. Tiedon lähteenä toimii Matka- huolto ja kaupunkiliikenteessä kunnat tai liikennöitsijät. Kaukoliikenteen busseihin ei pääse pyörätuolilla. Myöskään bussiliikenteen osalta informaation indikaattoriseuranta ei liene vält- tämättä tarpeen. Kuva 4. Bussimatkan suunnittelu Kuva 3. Junamatkan suunnittelu ENNAKKOINFORMAATIO JUNAMATKASTA Informaation saatavuus Tieto matkan esteettömyydestä Invapaikasta junassa Asemien esteettömyydestä Puhelinpalvelu www-sivut Painettu info Edellisistä matkustajaryh- mittäin: liikkumisesteiset, Edelliset yhdistävä reit- tiopas ENNAKKOINFORMAATIO BUSSIMATKASTA Informaation saatavuus Tieto matkan esteettömyydestä Matalalattiabussista (kaupunkiliikenteissä) Asemien (ja pysäkkien) esteettömyydestä Puhelinpalvelu www-sivut Painettu info Edellisistä matkustajaryh- mittäin: liikkumisesteiset, Edelliset yhdistävä reitti- opas 22 Matkalipun hankkiminen Junalipun hankkimiseen on nykyisellään useita tapoja, joten junalipun hankkimismahdolli- suuden osalta indikaattoriseuranta ei liene tarpeen (kuva 4). Mahdollisuus lunastaa varattu lippu R-kioskilta parantaa lippujen saatavuutta merkittävästi. Palvelun olemassaolo ei vielä kerro sen käytettävyydestä, mutta tällaiset laadulliset seikat soveltuvat huonosti indikaattorilla seurattaviksi. Lipun hankkimista koskevan tiedon lähde on VR. Myöskään bussilipun saatavuuden indikaattoriseuranta ei liene tarpeen (kuva 5). Lipun saa ostettua aina viimeistään kuljettajalta. Esteetön asema MATKALIPUN HANKKIMINEN JUNAMATKALLE Lipun saatavuus Puhelinpalvelu e-lippu Kännykkälippu (ei toistaiseksi käytössä) Lippuautomaatti asemalla Lipunmyynti asemalla Konduktööriltä Kuva 5. Junalipun hankkiminen MATKALIPUN HANKKIMINEN BUSSIMATKALLE Lipun saatavuus Puhelinpalvelu e-lippu (ei toistaiseksi käytössä) Kännykkälippu (ei toistaiseksi käytössä) Lipunmyynti asemalla Kuljettajalta Kuva 6. Kaukoliikenteen bussilipun hankkiminen 23 Esteetön asema Aseman esteettömyys koostuu useista eri osatekijöistä (kuva 6). Koko aseman luokittelemi- nen esteettömäksi edellyttää kriteereistä sopimista. On myös mahdollista määritellä asema esteettömäksi erikseen liikkumisesteisille, näkövammaisille ja kuulovammaisille. Aseman esteettömyys sekä avunsaantimahdollisuus soveltuvat valtakunnantason indikaattoreiksi. Avunsaantimahdollisuus juna-asemilla on merkittävä myös siksi, että sitä käsitellään ja tietyin edellytyksin edellytetään EU:n III rautatiepakettiin kuuluvassa rautatievastuuasetuksessa. Rautatieasemia koskevaa informaatiota on saatavissa mm. Ratahallintokeskuksen kartoituk- sista sekä erilaisista selvityksistä. Aseman saavutettavuuden osalta olisi mahdollista seurata lähinnä välittömän jalankulkuympä- ristön esteettömyyttä sekä invapysäköintimahdollisuuksia. Esteettömän jalankulkuympäristön seuranta on mahdollista luokittelemalla asemalle johtavat reitit esimerkiksi tasoerojen perus- teella. Invapysäköinnin (=merkittyjen invapaikkojen) olemassaolo ei varsinkaan pienillä ase- milla korreloi kovin hyvin todellisten ongelmien kanssa, joten sen käyttö indikaattorina on osin harhaanjohtavaa. Saattoliikennemahdollisuus on käytännössä kaikilla asemilla. Mahdol- linen indikaattoriseuranta voisi koskea lähinnä sitä, millä asemilla saattoliikennejärjestelyt eivät ole toimivia liikkumisesteisten matkustajien kannalta. Järjestelyjen toimimattomuudelle on kuitenkin vaikea määrittää vertailukelpoisia kriteereitä. Taksin ja paikallisliikenteen käyt- tömahdollisuudesta on hyvin vaikea muodostaa käyttökelpoista indikaattoria. Ajantasaisen informaation välittäminen kuulutuksin ja monitoreilla sopii hyvin valtakunnalli- sen seurannan kohteeksi. Lipunmyynnin ja esteettömien lippuautomaattien tarjontaa voidaan seurata hallinnonalakohtaisesti, samoin varsinaisten asemarakennusten esteettömyyttä. Myös asemarakennukset voidaan määritellä esteettömiksi erikseen liikkumisesteisten ja näkö- sekä kuulovammaisten kannalta. Asemalaitureille pääsy ja korotettujen laiturien määrä ovat esteettömyyden kannalta keskeisiä asioita ja sopivat siten myös valtakunnalliseen seurantaan. Hallinnonalakohtaisesti voidaan seurata myös näkövammaisille tarkoitettujen turvamerkintöjen yleistymistä sekä mm. tal- viajan jalankulkuolosuhteita parantavan laiturikatoksen olemassaoloa. Sen sijaan asemien talvihoidosta ja korjaus- ja muutostöiden aikaisista järjestelyistä on vaikea muodostaa toimi- vaa indikaattoria. 24 Linja-autoasemiin (kuva 7) pätee sama kuin juna-asemiin avustusmahdollisuuden, aseman saavutettavuuden, ajantasaisen informaation, talvihoidon ja työnaikaisten järjestelyjen suh- teen. Lipunmyynnin olemassaoloa ei bussiasemilla ole tarpeen seurata, koska kaikissa linja- autoasemaksi luokiteltavissa terminaaleissa on sellainen. Asemarakennuksen esteettömyyttä ja korotettujen laiturien yleistymistä voidaan seurata hallinnonalakohtaisesti. Korotetut laiturit parantavat esteettömyyttä lähinnä silloin, kun käytössä on matalalattiaista bussikalustoa. Kuva 7. Esteetön rautatieasema Kuva 8. Esteetön linja-autoasema 25 Esteetön bussipysäkki Pysäkkien ominaisuuksista on saatavissa tietoa hyvin vaihtelevasti. Tiedon määrä ja tarkkuus riippuu hyvin paljon siitä, mitä aluetta ja kenen vastuulla olevia pysäkkejä halutaan tarkastel- la. Jos tietoa on, se monesti rajoittuu tietoon pysäkin varusteista ja mahdollisesti odotustilan korotuksesta. Varsinkin tarkempia kartoituksia edellyttäviä mitoitustietoja ja pysäkille pääsyä koskevia tietoja on koottu hyvin rajatusti. Pysäkkien tason kehitystä voidaan seurata hallinnonalakohtaisesti, mutta monin paikoin se edellyttää kartoitusten tekemistä. Tarkasteltavat pysäkit onkin syytä rajata ja luokitella joten- kin. Kaikkia paikallisteiden bussipysäkkejä ei ole mielekästä lähteä yksityiskohtaisesti kartoit- tamaan. Korotettua odotustilaa voidaan käyttää myös valtakunnallisessa seurannassa, mutta tällöin tulee muistaa että sillä on suurempi merkitys kaupunkiliikenteen pysäkeillä, joilla lii- kennöidään matalalattiaisella kalustolla. Pysäkkien talvihoidosta on vaikea muodostaa toimi- vaa indikaattoria. Kaluston esteettömyys Junaliikenteen esteettömyydessä on keskeistä pääsy junaan. Jos junaan pääsee pyörätuolilla, on siellä myös invapaikkoja ja inva-wc. Tässä työssä vähimmäisvaatimukseksi on määritelty pääsy junaan nostimella tai hissillä ja tavoitteeksi matalalattiaiset junat. Molempia voidaan seurata valtakunnantasolla VR:n tietojen pohjalta. Kuulutukset on kaikissa junissa, mutta in- fomonitoreja ei. Pelkkä infomonitorien olemassaolo on kuitenkin verraten heikko indikaattori, sillä niiden käytössä ja toiminnassa on paljon parantamisen varaa. Kuva 9. Esteetön bussipysäkki 26 Esteetöntä bussikalustoa on lähinnä kaupunkiliikenteessä, jossa on matalalattiasta kalustoa käytössä. Matalalattiaisten bussien yleistyminen sopiikin valtakunnalliseen seurantaan. Hal- linnonalakohtaisesti voidaan seurata kuulutusten ja infomonitorien yleistymistä. Tietoa näistä kaluston ominaisuuksista saadaan kunnilta ja liikennöitsijöiltä. Kuva 10. Esteetön junakalusto Kuva 11. Esteetön bussi 27 Palveluliikenne Hallinnonalakohtaiseen seurantaan sopii palveluliikenteen tarjonta, jota jo nyt seurataan lää- ninhallituksissa. Palveluosaaminen Palveluosaamisen seuranta edellyttää koulutusvaatimusten määrittelyä. Tällöin voidaan seura- ta sitä, että joukkoliikennehenkilökunnan – lähinnä konduktöörien ja linja-autonkuljettajien – peruskoulutukseen sisältyy tarvittava määrä esteettömyyskoulutusta. Esteettömyyskoulutetun henkilökunnan määrä tai osuus soveltuu heikosti indikaattoriksi, koska nykyinen koulutustaso ja -tausta on hyvin kirjavaa, jolloin koulutustason kriteerien asettaminen on vaikeaa. Joskus saatu muutaman tunnin teoreettinen koulutus ei myöskään välttämättä kuvaa hyvin henkilö- kunnan todellista osaamista ja palveluasennetta. Kuva 12. Palveluliikenne Kuva13. Palveluosaaminen 28 Matkustajatyytyväisyys Palautetta ja matkustajatyytyväisyyttä on tarpeen seurata hallinnonalakohtaisesti niin esteet- tömyyden osalta kuin muutenkin. Palaute ja tyytyväisyys eivät kuitenkaan ole suoraan suh- teessa esteettömyyden tasoon vaan niihin vaikuttaa lähes yhtä lailla palveluihin kohdistuvien odotusten taso. Kyselyiden arvosanajakauma on kuitenkin todennäköisesti paremmin suhtees- sa esteettömyydessä tapahtuvaan kehitykseen ja soveltuu siten paremmin valtakunnalliseksi seurantaindikaattoriksi. Matkustajapalautetta on luonnollisesti silti tarpeen seurata erityisesti liikennepalveluista, kalustosta ja infrastruktuurista vastaavissa organisaatioissa. Tällä hetkellä juna- tai linja-autoliikenteessä ei tehdä vammaisryhmien matkustajatyytyväi- syyttä kuvaavia mittauksia. Myöskään laajempien asiakastyytyväisyysmittausten osana ei saada luotettavaa tietoa asiasta, koska esteettömyys ei juurikaan ole tutkimusten mielenkiin- non kohteena ja vaikka olisikin, kohderyhmää ei saavuteta riittävällä ja edustavalla otoksella. Luotettava ja vertailukelpoinen seuranta edellyttää valtakunnallisten matkustajatyytyväisyys- mittausten kehittämistä esteettömyyden näkökulmasta, mahdollisesti eri liikennemuotojen yhteistyönä. Vammaisryhmien matkustajatyytyväisyystutkimusten järjestämisessä on tarpeen miettiä yhteistyömahdollisuuksia myös vammaisjärjestöjen sekä sosiaali- ja terveysministeri- ön hallinnonalan kanssa. Kuva14. Matkustajatyytyväisyys 29 6. Yhteenveto suosituksista Työssä on päädytty esittämään joukkoliikenteen esteettömyyden seuraamista ja seurannan järjestämistä neljällä eri tasolla. Ensimmäinen taso on hallinnonalan sisäinen ja palvelee Ratahallintokeskuksen, Tiehallinnon ja lääninhallitusten tiedontarpeita omien vastuualueidensa ja oman toimintansa seuraamiseksi ja kehittämiseksi. Tällä tasolla tarkasteltavia indikaattoreita voi olla suhteellisen paljon ja ne voivat perustua hyvinkin yksityiskohtaisiin kartoituksiin ja muihin tiedonkeruujärjestelmiin. Tällä tasolla on myös perusteltua seurata esteettömyyttä lisäävien toimenpiteiden määrää, jos esteettömyyden tilaa kuvaavia tietoja ei ole saatavissa tai niiden lisäksi. Ratahallintokeskuk- sen, Tiehallinnon ja lääninhallitusten kokoama tieto muodostaa samalla perustan valtakunnan tasolla seurattavien esteettömyysindikaattoreiden tuottamiselle. Vastuu joukkoliikennejärjestelmästä on jakaantunut monelle taholle, mikä vaikeuttaa kattavan kuvan kokoamista esteettömyyden tilasta. Ehdotuksena on, että Ratahallintokeskukselle anne- taan seurantavastuu junaliikenteen esteettömyydestä ja vastaavasti lääninhallituksille linja- autoliikenteen lupa- ja valtionapuviranomaisena annetaan seurantavastuu linja-autoliikenteen esteettömyydestä. Ratahallintokeskus ja lääninhallitukset huolehtivat tällöin myös muiden tahojen vastuulla olevia liikennejärjestelmän osia kuvaavien seurantatietojen kokoamisesta yhteen. Tiehallinnon vastuulla on tuottaa maanteihin liittyvät seurantatiedot lääninhallitusten käyttöön. Toinen taso palvelee joukkoliikenteen esteettömyyden yleisseurantaa valtakunnan tasolla ja liikenne- ja viestintäministeriössä. Se tarjoaa yleiskuvan joukkoliikennejärjestelmän esteettö- myyden kehityksestä ja palvelee strategisen tason seurantaa, suunnittelua ja linjauksia. Ehdo- tetut yleisseurannan indikaattorit on poimittu hallinnonalakohtaisten indikaattorien joukosta palvelemaan mahdollisimman hyvin valtakunnan tason strategisen suunnittelun tarpeita. Va- lintaperusteena on ollut se, että ehdotetut indikaattorit antavat hyvän yleiskuvan esteettömyy- den tilan kehityksestä tai kuvaavat esteettömyyden edistämisen kannalta keskeisimpiä joukko- liikennejärjestelmän osia. Vastuu liikennejärjestelmän esteettömyyden seurannan järjestämisestä valtakunnan tasolla on liikenne- ja viestintäministeriöllä. Esteettömyyden yleisseuranta palvelee omalta osaltaan suunnitteilla olevaa Suomen liikennejärjestelmän tilan seurantaa, jonka tarkoituksena on tuot- taa päätöksentekoa ja julkista keskustelua palveleva tiivis yleiskuva maan liikennejärjestel- män kehityksestä. Kolmas taso sisältää ehdotuksen keskeisimmistä tulosohjauksen välineiksi soveltuvista indi- kaattoreista. Väylälaitosten ja lääninhallitusten toiminnanohjauksessa seurattavien tunnuslu- kujen ja mittareiden joukossa tulisi olla myös liikennejärjestelmän esteettömyyden tilaa ku- vaavia keskeisiä indikaattoreita. Koska tulosohjauksen ja -seurannan tunnuslukuja voi olla vain rajallinen määrä, esteettömyysindikaattoreita voi olla mukana vain muutama. Indikaatto- reiden on tällöin oltava riittävän karkealla tasolla ja niiden on kuvattava esteettömyyden kan- nalta keskeisimpiä kehitettäviä asioita ao. organisaation vastuualueella. 30 Ratahallintokeskuksen, lääninhallinnon ja Tiehallinnon tulosseurannassa seurattaviksi tunnus- luvuiksi ehdotetaan seuraavia indikaattoreita: Ratahallintokeskus Korotetuilla laitureilla varustettujen asemien osuus (painotettuna asemien matkustajamää- rillä), erikseen kaukoliikenteen ja Helsingin lähiliikenteen asemat. Esteettömyyden minimi-, perus- ja tavoitetason täyttävien asemien osuus (painotettuna asemien matkustajamäärillä), erikseen kaukoliikenteen ja Helsingin lähiliikenteen asemat. Seuranta edellyttää RHK:n asemakartoituksen päivityksen organisoimista jatkuvaksi tai säännöllisesti toistuvaksi. Lääninhallitukset Niiden kuntien osuus, joissa on esteetöntä palveluliikennettä Matalalattiabussien osuus suurimpien kaupunkiseutujen paikallisliikenteen vuoroista Niiden kuntien osuus, joissa on tehty joukkoliikennepalvelut sisältävä esteettömyyskartoi- tus Esteettömyyskartoitettujen linja-autoasemien määrä. Tavoitteena on järjestää tietyn ko- koisten kaupunkien linja-autoasemien esteettömyyskartoitukset ja esteettömyystilan seu- ranta jatkuvaksi, minkä jälkeen seurantaindikaattoriksi voidaan ottaa esteettömyyden mi- nimi-, perus- ja tavoitetason täyttävien asemien osuus. Tiehallinnon tulosohjauksen seurantaindikaattoreiden joukkoon ei ole perusteltua lisätä jouk- koliikenteen esteettömyyttä kuvaavia indikaattoreita niin kauan, kun Tiehallinnon vastuu joukkoliikennejärjestelmästä rajoittuu lähinnä maanteiden linja-autopysäkkeihin. Esteettömyysseurannan organisoimisen jouduttamiseksi Ratahallintokeskuksen ja lääninhalli- tusten tulostavoitteeksi voidaan ensimmäisessä vaiheessa asettaa esteettömyysseurannan or- ganisoiminen. Neljäs seurannan muoto on epämuodollisempi ja perustuu liikkumisesteisten matkustajien käyttäjäpalautteen kokoamiseen yhteen esimerkiksi vammaisjärjestöjen toimesta yhteistyössä palvelun tarjoajan kanssa. Erityisen hyödyllistä tämän tapainen tiedonkeruu olisi silloin, kun tiedot linkitettäisiin myös karttaan ja tieto olisi välittömästi matkaa suunnittelevien käytössä internetissä. Suoraan käyttäjäkokemuksista kerätty tieto antaa usein myös hyviä ideoita kehit- tämistarpeista, mutta ei sinällään riitä palveluiden tason kartoitukseen. Esteettömyyskartoitus- ten tekemisessä voitaisiin kuitenkin niin ikään hyödyntää liikkumisesteisiä joukkoliikenteen käyttäjiä, jotta arviointi kattaisi myös palveluiden toimivuuden käytännön tasolla. Esteettö- myysindikaattorien edellyttämät jatkuvat seurantamittaukset voisivat joiltain osin hyvinkin perustua vakituisten käyttäjäpaneelien säännöllisesti tekemiin testimatkoihin. Ehdotukset ja perustelut joukkoliikennejärjestelmän eri osien esteettömyyttä kuvaaviksi indi- kaattoreiksi on esitelty luvussa 5 ja tiivistetty liitteen 1 taulukkoon. Tässä työssä ei ole otettu lopullista kantaa täsmällisiin mittareihin, vaan pyritty määrittelemään ne asiat, joita kannattaa seurata ja joiden seuranta on nykytilanteessa mahdollista, ja tehty ehdotus mahdollisesta seu- rantaan soveltuvasta mittarista. Mittareiden tarkempi määrittäminen on perusteltua tehdä seu- rantaa toteuttavissa organisaatioissa ottaen huomioon tiedonkeruun mahdollisuudet sekä mit- tarin mielekkyys organisaation toiminnan kehittämisen ja ohjauksen kannalta. LIITE 1/1 LIITE 1: Ehdotukset joukkoliikenteen esteettömyysindikaattoreiksi 1. Junaliikenne Hallinnonalan sisäinen seuranta Valtakunnallinen yleisseuranta MATKAN SUUNNITTELU Ennakkotieto matkan esteettömyydestä: - onko aikatauluissa tieto invapaikasta junassa - onko tarjolla tieto aseman esteettömyydestä (eri vammaisryhmille) - onko matkaketjujen esteettömyystiedot yhdistettynä reittioppaassa x x x RAUTATIEASEMAT (ASEMAT JA SEISAKKEET) Aseman saavutettavuus Asemien osuus, joilla on - esteetön jalankulkureitti asemalle - invapysäköinti ja sieltä esteetön yhteys asemalle x x Matkalipun ostaminen Asemien osuus, joilla on - henkilökohtainen lipunmyyntipalvelu - esteetön lippuautomaatti x x Matkustajainformaatio asemalla Asemien osuus, joilla on - ajantasainen visuaalinen informaatio laitureilla ja asemarakennuksessa - ajantasaiset kuulutukset laitureilla ja asemarakennuksessa x x x x Asemarakennuksen esteettömyys Asemien osuus, joilla on - esteetön sisäänkäynti - inva-wc - esteetön kulku palvelutiloihin - näkövammaisten opastusjärjestelmä - riittävä valaistus x x x x x Laitureiden esteettömyys Asemien osuus, joilla on - laiturille pääsy pyörätuolilla (luiska, hissi tai ei tasoeroja matkalla) - korotetut laiturit - näkövammaisten varoitus- ja opastemerkinnät (erit. turvakaista laiturin reunalla) - laiturikatos x x x x x x Avustusmahdollisuus Asemien osuus, joilla on - järjestetty liikkumisesteisille mahdollisuus saada apua henkilökunnalta x x Esteetön asema Asemien osuus, jotka täyttävät - esteettömän aseman kriteerit (useita osatekijöitä yhdistävä yleisindikaattori) x x JUNAT Informaatio junassa Junavuorojen osuus, joilla on käytössä - kuulutukset - visuaalinen matkustajainformaatio x x Sisäänkäynti ja sisätilat Junavuorojen osuus, joilla on käytössä - matalalattiajuna (ja samalla invapaikat ja inva-wc) - invanostimella tai -hissillä varustettu juna (ja samalla invapaikat ja inva-wc) x x x x PALVELUOSAAMINEN Koulutuksen laatu: - sisältyykö henkilöstön peruskoulutukseen esteettömyyskoulutusta x MATKUSTAJATYYTYVÄISYYS Matkustajapalaute: - esteettömyyttä koskevan palautteen määrä x Tyytyväisyyskyselyt: - tyytyväisyyskyselyjen arvosanajakautuma x x LIITE 1/2 2. Linja-autoliikenne Hallinnonalan sisäinen seuranta Valtakunnallinen yleisseuranta MATKAN SUUNNITTELU Ennakkotieto matkan esteettömyydestä: kaupunkien osuus, joissa - aikatauluissa on tieto matalalattiabussista - on saatavissa tieto asemien ja pysäkkien esteettömyydestä (eri vammaisryhmille) - matkaketjujen esteettömyystiedot on yhdistettynä reittioppaassa x x x LINJA-AUTOASEMAT Aseman saavutettavuus Asemien osuus, joilla on - esteetön jalankulkureitti asemalle - invapysäköinti ja sieltä esteetön yhteys asemalle x x Matkustajainformaatio asemalla Asemien osuus, joilla on - ajantasainen visuaalinen informaatio - ajantasaiset kuulutukset laitureilla x x x x Asemarakennuksen esteettömyys Asemien osuus, joilla on - esteetön sisäänkäynti - inva-wc - esteetön kulku palvelutiloihin - näkövammaisten opastejärjestelmä - riittävä valaistus x x x x x Laitureiden esteettömyys Asemien osuus, joilla on - korotetut laiturit x Avustusmahdollisuus Asemien osuus, joilla on - järjestetty liikkumisesteisille mahdollisuus saada apua henkilökunnalta x x Esteetön asema Asemien osuus, jotka täyttävät - esteettömän aseman kriteerit (useita osatekijöitä yhdistävä yleisindikaattori) x x LINJA-AUTOPYSÄKIT Pysäkin saavutettavuus Pysäkkien osuus, joilla on - esteetön jalankulkureitti - saattoliikennemahdollisuus x x Mitoitus ja merkinnät Pysäkkien osuus, joilla on - korotettu odotustila - riittävä tila pyörätuolille - näkövammaisten opastus x x x x Varusteet Pysäkkien osuus, joilla on - pysäkkikatos - penkki - valaistus x x x Informaatio Pysäkkien osuus, joilla on - painettu aikatauluinformaatio - ajantasamonitorit - kuulutukset x x x Esteetön pysäkki pysäkkien osuus, jotka täyttävät - esteettömän pysäkin kriteerit (useita osatekijöitä yhdistävä yleisindikaattori) x LIITE 1/3 LINJA-AUTOT Informaatio autossa Bussien, bussivuorojen tai ajokilometrien osuus, joilla on käytössä - pysäkkikuulutukset - visuaalinen pysäkkinäyttö x x Sisäänkäynti ja sisätilat Bussien, bussivuorojen tai ajokilometrien osuus, joilla on käytössä - matalalattiabussi (ja samalla vaatimusten mukaiset sisätilat) x x PALVELULIIKENNE Kuntien osuus, joissa on - esteetöntä palveluliikennettä x x PALVELUOSAAMINEN Koulutuksen laatu: - sisältyykö henkilöstön peruskoulutukseen esteettömyyskoulutusta x MATKUSTAJATYYTYVÄISYYS Matkustajapalaute: - esteettömyyttä koskevan palautteen määrä x Tyytyväisyyskyselyt: - tyytyväisyyskyselyjen arvosanajakautuma x x 1 APPENDIX 1: Proposal for accessibility indicators in public transport 1. Railway traffic Follow-up by administrations (*) National follow-up (**) TRIP PLANNING Advance information on the accessibility of trip: Is information available - on seats for disabled persons in timetables - on accessibility of station (for different disabled groups) - on accessibility of travel chains combined in route planner x x x RAILWAY STATIONS (STATIONS AND STOPS) Accessibility of station Share of stations, which have - accessible pedestrian route to station - disabled parking with accessible route to station x x Ticket purchase Share of stations, which have - personal ticket sales - accessible ticket vending machine x x Passenger information in station Share of stations, which have - real-time visual information at platforms and in station building - real-time announcements at platforms and in station building x x x x Accessibility in station building Share of stations, which have - accessible entrance - toilet for disabled persons - accessible services (for example access to café) - guidance system for visually impaired - sufficient lighting x x x x x Accessibility of platforms Share of stations, which have - wheelchair access to platform (ramp, lift or no grade separation) - elevated platforms (same level as low-floor trains) - markings and guidance system for passengers with impaired vision (especially tactile warnings on platforms) - platform shelter x x x x x x Availability of personal assistance Share of stations, which have - possibility for passengers with mobility impairments to have personal assistance x x Accessible station Share of stations, which fulfil - criteria for accessible station (indicator combining several factors) x x TRAINS Information in trains Share of train departures, which have - announcements - visual passenger information x x Entrance and interior Share of train departures, which have - low-floor train (including seats and toilet for disabled persons) - train with wheelchair ramp or lift (including seats and toilet for disabled persons) x x x x SERVICE KNOW-HOW Quality of training: - is training on accessibility issues included in education of personnel x PASSENGER SATISFACTION Feedback from passengers: - amount of feedback on accessibility issues x Satisfaction surveys: - score distribution of satisfaction surveys x x * Finnish Road Administration, Finnish Rail Administration, State Provincial Offices ** Ministry of Transport and Communications 2 2. Bus traffic Follow-up by administrations (*) National follow-up (**) TRIP PLANNING Advance information on the accessibility of trip: share of cities, which have - information on low-floor buses in timetables - information on accessibility of stations and stops (for different disabled groups) - combined information on accessibility of travel chains in route planner x x x BUS STATIONS Accessibility of station Share of stations, which have - accessible pedestrian route to station - disabled parking with accessible route to station x x Passenger information in station Share of stations, which have - real-time visual information - real-time announcements at platforms x x x x Accessibility in station building Share of stations, which have - accessible entrance - toilet for disabled persons - accessible services (for example access to café) - guidance system for visually impaired - sufficient lighting x x x x x Accessibility of platforms Share of stations, which have - elevated platforms x Availability of personal assistance Share of stations, which have - possibility for passengers with mobility impairments to have personal assistance x x Accessible station Share of stations which fulfil - criteria for accessible station (indicator combining several factors) x x BUS STOPS Accessibility of bus stop Share of stops, which have - accessible pedestrian route to the stop - possibility for kiss and ride x x Dimensioning and markings Share of stops, which have - elevated waiting area - sufficient space for wheelchair and strollers - guidance system for visually impaired x x x x Street furniture Share of stops, which have - shelter - bench - lighting x x x Information Share of stops, which have - printed timetable information - real-time monitors - announcements x x x Accessible bus stop Share of stops, which fulfil - criteria for accessible bus stop (indicator combining several factors) x * Finnish Road Administration, Finnish Rail Administration, State Provincial Offices ** Ministry of Transport and Communications 3 BUSES Information in bus Share of buses, bus departures or kilometers driven, which include - announcements of bus stops - visual monitor of bus stops x x Entrance and interior Share of buses, bus departures or kilometers driven, which include - low-floor bus (and interior equipment according to low-floor bus standards) x x SERVICE TRANSPORT Share of municipalities, which have - accessible service transport x x SERVICE KNOW-HOW Quality of training: - is training on accessibility issues included in education of personnel x PASSENGER SATISFACTION Feedback from passengers: - amount of feedback on accessibility issues x Satisfaction surveys: - score distribution of satisfaction surveys x x LIITE 2/1 LIITE 2: Ratahallintokeskuksen ja Tiehallinnon toimintaa kuvaavat tunnusluvut ja mittarit vuoden 2007 tulossopimuksessa LIITE 2/2