Jihadistinen liikehdintä Suomessa Leena Malkki ja Juha Saarinen Sisäinen turvallisuus | Sisäministeriön julkaisuja 2019:14 Sisäministeriön julkaisuja 2019:14 Jihadistinen liikehdintä Suomessa Leena Malkki ja Juha Saarinen Sisäministeriö Helsinki 2019 Sisäministeriö ISBN PDF: 978-952-324-254-8 Helsinki 2019 Kuvailulehti Julkaisija Sisäministeriö 4.4.2019 Tekijät Leena Malkki ja Juha Saarinen Julkaisun nimi Jihadistinen liikehdintä Suomessa Julkaisusarjan nimi ja numero Sisäministeriön julkaisuja 2019:14 Diaari/hankenumero SMDno-2018-46 Teema Sisäinen turvallisuus ISBN PDF 978-952-324-254-8 ISSN PDF 2490-077X URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-254-8 Sivumäärä 123 Kieli suomi Asiasanat ääriliikkeet, radikalisoituminen, aseelliset konfliktit, terrorismi Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa yleiskuva jihadistisesta liikehdinnästä Suomessa 2010-luvun aikana. Tutkimus perustuu avoimesti saatavilla olevaan aineistoon, jota on täydennetty haastatteluilla. Jihadistinen aktivismi on Suomessa edelleen moniin muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna vähäistä, mutta siinä mukana olleiden määrä on kasvanut merkit- tävästi 2010-luvulla. Suurin yksittäinen liikehdinnän kehittymiseen vaikuttanut tekijä on ollut Syyrian ja Irakin konflikti, joka on uusien aktivistien mobilisoinnin lisäksi toiminut hajanaista miljöötä yhdistävänä tekijänä. Jihadistinen toiminta Suomessa on tästä huolimatta edelleen enimmäkseen hajanaista ja epäorganisoitunutta. Suurin osa aktivismista on varsin pienimuotoista ja väkivallatonta tukitoimintaa. Merkittävin muutos toimintamuodoissa on konfliktialu- eelle matkustamisen huomattava yleistyminen. Ainoa Suomessa tapahtunut jihadistinen isku on Turun puukkoisku elokuussa 2017 eikä julkisesti ole tiedossa vakavasti otettavia iskuyrityksiä tai iskusuunnitelmia. Aktiivisin Syyrian ja Irakiin konfliktiin kytkeytynyt kasvuvaihe näyttää alkuvuodesta 2019 olevan hiipumassa. Konfliktin yhtey- dessä nähty aktivismi on kuitenkin jättänyt pysyvät jälkensä jihadistisen toiminnan kenttään Suomessa. Tutkimus on tehty samanaikaisesti Jihadistinen verkkoviestintä ja Suomi -tutkimuksen kanssa. Kustantaja Sisäministeriö Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-254-8 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu Presentationsblad Utgivare Inrikesministeriet 4.4.2019 Författare Leena Malkki och Juha Saarinen Publikationens titel Jihadistiska rörelser i Finland Publikationsseriens namn och nummer Inrikesministeriets publikationer 2019:14 Diarie- /projektnummer SMDno-2018-46 Tema Inre säkerhet ISBN PDF 978-952-324-254-8 ISSN PDF 2490-077X URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-254-8 Sidantal 123 Språk finska Nyckelord extremiströrelser, radikalisering, beväpnade konflikter, terrorism Referat Målet med denna undersökning är att skapa en allmän bild av jihadistiska rörelser i Finland under 2010-talet. Undersökningen baserar sig på öppet tillgängligt material som har kompletterats med intervjuer. I Finland sker jihadistisk aktivism fortfarande i liten utsträckning jämfört med många andra länder i Västeuropa, men antalet personer som deltagit i den har ökat betydligt på 2010-talet. Den största enskilda faktor som påverkat utvecklingen av rörelserna har varit konflikten i Syrien och Irak, som förutom att mobilisera nya aktivister också har varit en förenande faktor för den splittrade miljön. Trots det är den jihadistiska verksamheten i Finland fortfarande i huvudsak splittrad och oorganiserad. Största delen av akt- ivismen är småskalig och icke-våldsam stödverksamhet. Den största ändringen i verksamhetsformerna är att det har blivit betydligt vanligare att resa till konfliktområdet. Den enda jihadistiska attacken i Finland har varit knivattacken i Åbo i augusti 2017, och i offentligheten finns det inte information om några seriösa försök till eller planer på attacker. Det mest aktiva skedet för utvidgning i samband med konflikten i Syrien och Irak ser ut att mattas av i början av 2019. Den aktivism som vi har sett i samband med konflikten har dock bestående satt sin prägel på den jihadistiska verksamheten i Finland. Undersökningen har gjorts samtidigt med undersökningen Jihadistisk webbkommunikation och Finland. Förläggare Inrikesministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-254-8 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu Description sheet Published by Ministry of the Interior 4 April 2019 Authors Leena Malkki and Juha Saarinen Title of publication Jihadism in Finland Series and publication number Publications of the Ministry of the Interior 2019:14 Register number SMDno-2018-46 Subject Internal security ISBN PDF 978-952-324-254-8 ISSN PDF 2490-077X Website address URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-254-8 Pages 123 Language Finnish Keywords extremist movements, radicalisation, armed conflicts, terrorism Abstract The aim of this study is to provide a broad overview of Jihadism in Finland in the 2010s. The study is based on open source data that has been supplemented with interviews. Jihadist activism in Finland remains relatively low-scale when compared to other western European countries, but the number of individuals involved has grown significantly during the 2010s. The most important factor contributing to this has been the conflict in Syria and Iraq, which, in addition to mobilising new activists, has had a uniting effect on an otherwise fragmented milieu. Despite this, the Finnish Jihadist milieu is still mostly fragmented and unorganised. Activism consists mainly of small-scale, non-violent support activities. The most significant development has been the notable increase in travel to conflict zones abroad. The only Jihadist attack is the knife attack in Turku in August 2017, and there are no publicly known serious plots. As of early 2019, the most active growth phase connected to the conflict in Syria and Iraq seems to be losing its momentum. The activism that emerged in connection with the conflict has, however, had an indelible impact on the Jihadist milieu in Finland. The study was carried out together with the Jihadist online communication and Finland study. Publisher Ministry of the Interior Publication sales/ Distributed by Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-254-8 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ http://julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi/Etusivu Sisältö Tiivistelmä ........................................................................................................... 11 1 Johdanto .................................................................................................... 13 1.1 Tutkimuksen kohde ja tavoitteet .................................................................................. 14 1.2 Aihepiiriä koskeva aiempi tutkimus ............................................................................. 17 1.3 Aineistot ja menetelmät ............................................................................................... 19 1.4 Tutkimuksen haasteet ja rajoitteet ............................................................................... 21 1.5 Tutkimuseettiset näkökohdat....................................................................................... 24 2 Jihadismin suhde islamismiin ja salafismiin ......................................... 27 2.1 Islamismi ..................................................................................................................... 27 2.2 Radikaali-islamismi ..................................................................................................... 30 2.3 Salafismi ...................................................................................................................... 31 2.4 Jihadismi ..................................................................................................................... 33 3 Jihadistinen liikehdintä globaalina ja eurooppalaisena ilmiönä .......... 36 3.1 Vallankumouksellinen islamismi .................................................................................. 36 3.2 Afganistanin konflikti ja klassinen jihadismi ................................................................. 38 3.3 Al-Qaida ja globaali jihadismi ...................................................................................... 42 3.4 Isisin globaali sektaarinen jihadismi ............................................................................ 46 3.5 Jihadismi Euroopassa 1990-luvulta nykyhetkeen ....................................................... 53 3.5.1 Jihadismin saapuminen Eurooppaan ........................................................ 53 3.5.2 Jihadismin kehityksen pitkä vuosikymmen: Afganistanin sodasta Syyriaan ....................................................................................... 56 3.5.3 Syyrian ja Irakin konflikti, Isis ja heijastevaikutukset Euroopassa ............. 59 4 Jihadistinen liikehdintä ja Suomi ............................................................ 63 4.1 Taustaa: Jihadistinen liikehdintä Suomessa 2000-luvulla ........................................... 63 4.1.1 Ansar al-Islam ja Rawti Shax ..................................................................... 65 4.1.2 Al-Shabaabin tukitoiminta .......................................................................... 69 4.1.3 Kytkökset al-Qaidan tukiverkostoihin ......................................................... 73 4.1.4 Kiinnostus ilmiötä kohtaan käännynnäisyhteisöissä .................................. 75 4.2 Jihadistisen liikehdinnän kehittyminen 2010-luvulla .................................................... 77 4.2.1 Jihadistiseen liikehdintään osallistuvien määrä ......................................... 78 4.2.2 Jihadistisessa toiminnassa mukana olevat ................................................ 81 4.2.3 Järjestäytyminen ja kytkökset ulkomaille ................................................... 83 4.3 Jihadistinen aktivismi Suomessa ................................................................................. 87 4.3.1 Väkivallaton tukitoiminta ............................................................................ 87 4.3.1.1 Radikalisointi, rekrytointi ja fasilitointi .................................. 87 4.3.1.2 Jihadistisen aineiston luominen, kääntäminen ja levitys .................................................................................. 90 4.3.1.3 Varainkeruu ......................................................................... 91 4.3.1.4 Yllytys ja uhkailu ................................................................. 92 4.3.2 Väkivaltainen aktivismi .............................................................................. 93 4.3.2.1 Vierastaistelijailmiö, Isis sekä Syyrian ja Irakin konflikti ................................................................................ 93 4.3.2.2 Iskut länsimaissa ja koulutusleireille matkustaminen .................................................................. 103 5 Johtopäätökset: Suomen tilanteen kehittyminen ja jihadismin tulevaisuuden trendit .............................................................................. 106 5.1 Tutkimuksen keskeiset tulokset ................................................................................. 106 5.2 Suomen tilanne suhteessa jihadistisen aktivismin kehittymiseen Euroopassa ............................................................................................................... 109 5.3 Suomen tilanteen kehittymistä selittäviä tekijöitä ...................................................... 111 5.4 Jihadismin tulevaisuudennäkymiä Euroopassa ja Suomessa ................................... 115 5.5 Jatkotutkimustarpeet ................................................................................................. 119 Liitteet ................................................................................................................ 121 SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 9 LUKIJALLE Jihadistiseen liikehdintään kohdistuva huomio on kasvanut huomattavasti Suomessa varsinkin Syyrian ja Irakin konfliktin sekä siihen liittyneen vierastaistelijaliikkuvuuden myötä. Aiheesta käytyä julkista keskustelua ja politiikkatoimien suunnittelua on ollut omiaan vaikeuttamaan tutkitun tiedon puute. Tämän raportin tarkoituksena on tarjota ensimmäinen katsaus siihen, millaista jihadistista liikehdintää Suomessa on ollut 2010-luvun aikana. Raportti on sisäministeriön tilaama, ja se on laadittu erityisesti väkivaltaisen ekst- remismin ennaltaehkäisytyötä tukemaan. Toivomme sen löytävän lukijansa myös ilmi- östä kiinnostuneen laajemman yleisön parissa. Raportti on tehty samanaikaisesti ja samassa tutkimusryhmässä kuin Jihadistinen verkkoviestintä ja Suomi -raportti, joka täydentää kuvaa jihadistisesta liikehdinnästä tarkastelemalla jihadististen ryhmien ja niiden kannattajien tuottamaan verkkoaineis- toa ja sen liitoksia Suomeen. Raportin kirjoittajat haluavat lämpimästi kiittää kaikkia tutkimukseen haastateltuja hen- kilöitä ja sen tekemisessä eri tavoin auttaneille. Esitämme kiitokset Tarja Mankkisen (sisäministeriö) johtamalle ohjausryhmälle, jonka kommenteista oli suuresti apua tutki- muksen eri vaiheissa. Ohjausryhmään kuuluivat Marko Juntunen (Helsingin yliopisto) Timo Kilpeläinen (poliisihallitus), Marja Tiilikainen (Siirtolaisuusinstituutti) ja Oussama Yousfi (Radinet). Kiitokset myös tutkimusavustajillemme Fairuz Muthanalle, Taru Tervahaudalle ja Lauri von Pfalerille sekä raporttiluonnoksia eri vaiheissa kommentoineille lukuisille kollegoil- lemme. Leena Malkki ja Juha Saarinen Helsingin yliopisto, Eurooppa-tutkimuksen keskus Maaliskuu 2019 SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 10 SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 11 Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa yleiskuva jihadistisesta liikehdinnästä ja sen kehittymisestä Suomessa 2010-luvun aikana. Koska kyseessä on voimakkaasti kansainvälinen ilmiö ja Suomi on tämän liikehdinnän periferiaa, tämän raportin alkulu- vuissa käsitellään jihadistisen toiminnan historiallista kehittymistä ja ilmenemismuo- toja laajemmin Euroopassa ja globaalisti. Tutkimus perustuu avoimesti saatavilla ole- vaan aineistoon, jota on täydennetty haastatteluilla. Vaikka jihadistinen liikehdintä on Suomessa edelleen moniin muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna vähäistä, siinä mukana olleiden määrä on kasvanut merkittävästi 2010-luvulla. Suurin yksittäinen ilmiön kehittymiseen vaikuttanut tekijä on ollut Syyrian ja Irakin konflikti. Konflikti on mobilisoinut laajemman liikkuvuuden Suomesta konflikti- alueelle kuin mikään aiempi konflikti, jossa jihadistinen ryhmä on ollut osapuolena. Siinä missä merkittävä osa jihadistisesta aktivismista Suomessa on aiemmin hajaan- tunut eri konflikteihin ja kysymyksiin, Syyrian ja Irakin konflikti sekä Isisin kalifaattipro- jekti ovat muodostuneet eri taustoista tulevia kannattajia ja aktivisteja yhdistäväksi polttopisteeksi. Turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen vuosina 2015⎼2016 on epäilemättä li- sännyt sellaisten henkilöiden määrää, joilla on yhteyksiä jihadistiseen toimintaan. Mi- ten ja missä määrin tämä on vaikuttanut Suomen tilanteeseen, on vaikea arvioida tar- kemmin julkisten lähteiden pohjalta. Sama vaikutus on saattanut olla naisten kasva- neella mielenkiinnolla liikehdintää ja siihen osallistumista kohtaan. Jihadistinen toiminta Suomessa on edelleen valtaosaltaan varsin pienimuotoista ja vä- kivallatonta värväyksen ja rahoittamisen kaltaista tukitoimintaa. Merkittävin muutos toimintamuodoissa on konfliktialueelle matkustamisen huomattava yleistyminen. Ai- noa Suomessa tapahtunut jihadistinen isku on Turun puukotusisku elokuussa 2017. Iskun tekijällä tiettävästi ollut juurikaan yhteyksiä jihadistisesta toiminnasta kiinnostu- neiden verkostoihin Suomessa. Julkisesti ei ole tiedossa vakavasti otettavia iskuyri- tyksiä tai iskusuunnitelmia. Tiedossa on useita tapauksia, joissa iskuilla on uhkailtu verkossa, mutta nämä ovat osoittautuneet perättömiksi. Vaikka viime vuosina on nähty aiempaa laajempaa verkostoitumista jihadistisesta ajattelusta ja toiminnasta kiinnostuneiden keskuudessa Suomessa, jihadistinen toi- minta on Suomessa edelleen enimmäkseen hajanaista eikä kovin organisoitunutta. Suomesta puuttuvat edelleen jihadistista aktivismia julkisesti kannattavat järjestöt. Maassa vaikuttaa myös olevan vähän toimintaa organisoimaan ja innostamaan ha- lukkaita ja siihen kykeneviä avainaktivisteja. Samalla on tosin syytä muistaa, että osa tällaisista henkilöistä on hyvin turvallisuustietoisia ja pyrkii toimimaan salassa. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 12 Siinä missä valtaosa jihadistisessa toiminnassa mukana olevista on edelleen miehiä, naisten lisääntyneestä kiinnostuksesta ja osallistumisesta jihadistiseen liikehdintään on viitteitä myös Suomessa. Selvimmin tämä on havaittavissa Syyriaan ja Irakiin läh- teneiden kohdalla. Suomen asema suhteessa kansainväliseen jihadistiseen liikehdintään on muuttunut myös sosiaalisen median tarjoamien mahdollisuuksien myötä. Jihadistisen aineiston hankkiminen on entistä helpompaa samoin kuin henkilökohtaisten siteiden solmiminen yli maantieteellisen etäisyyden. Jihadistisen viestinnän siirryttyä suljetuille kanaville tämä on vaikeutunut, mutta on edelleen mahdollista. Jihadistiseen liikehdintään päädytään kuitenkin edelleen mukaan todennäköisimmin fyysisten sosiaalisten kontaktien (kuten ystävien ja sukulaisten) kautta. Mahdollisesti merkittävä muutos aiempaan on se, että Suomessa asuvien ja asuneiden yhteydet konfliktialueilla toimiviin jihadistisiin ryhmiin ovat vahvistuneet. Tämä saattaa jatkossa helpottaa ja kiihdyttää muualla käynnissä oleviin konflikteihin liittyvää tukitoimintaa Suomessa. Aktiivisin Syyrian ja Irakiin konfliktiin kytkeytynyt kasvuvaihe näyttää alkuvuodesta 2019 olevan hidastumassa. Konfliktin yhteydessä nähty liikehdinnän kehittyminen on kuitenkin jättänyt pysyvät jälkensä jihadistisen toiminnan kenttään Suomessa. Vastaa- vaa voimakkaan aktivoitumisen kautta ei ole välittömässä näköpiirissä. Lisäksi on syytä pitää mielessä, että jihadistista liikehdintää koskeva tietämys on edel- leen monilta osin puutteellista. Aiheesta on avoimien lähteiden pohjalta hyvin vähän tietoa ja tämän ensimmäisen jihadisista liikehdintää kokonaisuutena tarkastelleen tut- kimuksen jälkeen jää vielä paljon tarpeita jatkotutkimukselle. Tiedon vajavaisuus ei koske pelkästään julkista tietoa. Tässä vaiheessa viranomaisillakaan on tuskin katta- vaa käsitystä Syyriaan ja Irakiin suuntautuneen liikkuvuuden kaikista ulottuvuuksista. Tuoreita tapahtumia koskeva tieto tulee täydentymään vielä vuosia eteenpäin. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 13 1 Johdanto Suomessa on totuttu viime vuosikymmeninä ajattelemaan, että poliittinen ja uskonnol- linen ääriliikehdintä on maassa marginaalinen ilmiö. Myös jihadistisen liikehdinnän ajateltiin pitkään olevan Suomelle etäinen asia. Vuonna 2004 valmistuneessa Toby Archerin laatimassa Kansainvälinen terrorismi ja Suomi -raportissa jihadistisen terro- rismin uhka Suomessa arvioitiin vähäiseksi. Suojelupoliisin arviot olivat samansuun- taisia. Kun Suomen terrorismin vastaista toimintaa alettiin vuoden 2001 jälkeen kehit- tää, se tapahtui etupäässä terrorismin torjunnan kansainvälisten sopimusten asetta- mien velvoitteiden täyttämiseksi.1 Jihadistiseen liikehdintään kohdistunut huomio on kuitenkin kasvanut merkittävästi viime vuosien aikana. Tähän on vaikuttanut erityisesti se, että myös Suomesta on läh- detty Syyrian ja Irakin konfliktialueelle osallistumaan jihadististen ryhmien, etenkin Isi- sin, toimintaan. Vierastaistelijat nousivat huomion kohteeksi erityisesti kesällä 2014, kun Suomesta Syyriaan matkustanut mies esiintyi Isisin videolla. Huomiota ja huolia on kasvattanut myös laaja uutisointi viime vuosina Euroopassa tapahtuneista Isisiin kytkeytyneistä iskuista, Suomea koskevien uhka-arvioiden muuttuminen sekä Suo- messa käynnissä olleet epäiltyjä terrorismirikoksia koskeneet oikeudenkäynnit. Kiinnostuksen heräämisestä ja laajasta uutisoinnista huolimatta jihadistisen liikehdin- nän luonnetta, muotoja sekä taustoja on käsitelty varsin pintapuolisesti suomenkieli- sessä keskustelussa. Myös aihetta käsittelevää suomenkielistä kirjallisuutta on edel- leen vähän. Tämän tutkimuksen tarkoitus on osaltaan paikata tätä aukkoa. Tämä ra- portti on kirjoitettu johdannoksi jihadismiin ilmiönä niille yhteiskunnallisista ilmiöistä kiinnostuneille, jotka eivät ole juurikaan perehtyneet sitä koskevaan tutkimuskirjalli- suuteen. Raportin tavoitteena on antaa yleiskuva siitä, miten jihadistinen liikehdintä on ilmenty- nyt ja kehittynyt Suomessa, erityisesti 2010-luvun aikana. Koska kyseessä on voimak- kaasti kansainvälinen ilmiö ja Suomi on tämän liikehdinnän syrjäseutua, raportissa kä- sitellään jihadistisen toiminnan kehittymistä ja muotoja laajemmin Euroopassa ja glo- baalisti. Raportti on tehty sisäministeriön tilauksesta tukemaan erityisesti väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisytyötä, mutta sen toivotaan palvelevan myös laajemmin ilmeistä tarvetta ja kiinnostusta perehtyä ilmiöön niin sen kanssa työnsä puolesta te- kemisissä olevien kuin laajemman yleisönkin keskuudessa. Tämän vuoksi raportissa 1 Leena Malkki, “International pressure to perform: Counterterrorism policy development in Fin- land”, Studies in Conflict and Terrorism 39, nro 4 (2016). SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 14 on pyritty parhaan mukaan välttämään monimutkaisten akateemisten ilmaisujen käyt- töä sekä arabiankielisiä termejä. Monissa kohdin niitä on pyritty korvaamaan suomen- tamalla englanninkielisten käännöksiä, jotka on lisätty sulkeisiin perään.2 Raportti on tehty samanaikaisesti ja samassa tutkimusryhmässä kuin Jihadistinen verkkoviestintä ja Suomi -raportti, joka täydentää kuvaa jihadistisesta liikehdinnästä tarkastelemalla jihadististen ryhmien ja niiden kannattajien tuottamaan verkkoaineis- toa ja sen liitoksia Suomeen. 1.1 Tutkimuksen kohde ja tavoitteet Jihadistisella liikehdinnällä viitataan ilmiöön, johon nivoutuvat esimerkiksi useat Eu- roopassa viime vuosina tehdyt väkivaltaiset iskut, kuten iskut Charlie Hebdon toimi- tukseen ja Bataclan-konserttisaliin Pariisissa (2015), Brysselin lentokentälle ja me- troon (2016) sekä Berliinin joulumarkkinoille (2016). Myös Turun keskustassa elo- kuussa 2017 tapahtuneet puukotukset ovat osa tätä samaa ilmiötä. Jihadistinen liikeh- dintä on myös pääsyy sille, miksi väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisemi- seen kiinnitetään nykyisin niin paljon huomiota. Jihadistisella liikehdinnällä viitataan al-Qaidan ja Isisin3 kaltaisten ryhmien toimintaan. Jihadismissa tavoitellaan nykyisen yhteiskunta- ja maailmanjärjestyksen kumoamista ja islamiin perustuvan yhteiskunnan luomista. Väkivallan oikeutus ja näkemys siitä, millainen islamiin perustuvan yhteiskunnan pitäisi olla ja miten se pitäisi perustaa, 2 Arabiankieliset nimet ja termit on tässä raportissa kirjoitettu suomalaisessa uutisoinnissa vakiin- tunutta kirjoitusasua käyttäen. Niistä termeistä, joista ei ole vielä vakiintunut käytäntöä suomen- kielisessä julkisessa keskustelussa, käytetään englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa va- kiintunutta kirjoitusasua. Mikäli kyse on esim. järjestön, median tai henkilön itsestään käyttämästä nimestä (esim. vierastaistelijoiden taistelijanimistä), käytetään sitä kirjoitusasua, jota kyseinen taho on itse käyttänyt. 3 Isisillä (tunnetaan myös Isilinä ja Daeshina) on historiansa aikana ollut useita eri nimiä. Huoli- matta siitä, että ryhmä muutti nimensä Isisistä Islamilaiseksi valtioksi kesällä 2014, tässä rapor- tissa ryhmään viitataan pelkästään Isis-nimellä, koska kyseinen nimitys on vakiintunut julkisessa keskustelussa. Ryhmän muut historiansa aikana käyttämät nimet tai niille tutkimuskirjallisuudessa vakiintuneet versiot ja käännökset ovat Monoteismi ja Jihad (Monotheism and Jihad) vuosina 1999⎼2004, Irakin al-Qaida (Al-Qaeda in Iraq) vuosina 2004⎼2006, Uskonsotureiden neuvosto (Mujahideen Shura Council) vuonna 2006, Irakin islamilainen valtio (Islamic State of Iraq) vuosina 2006⎼2013, Irakin ja suur-Syyrian Islamilainen valtio (Islamic State of Iraq and as-Sham) vuosina 2013⎼2014, sekä Islamilainen valtio kesästä 2014 alkaen. Tässä mainitut suomenkieliset kään- nökset ovat alunperin seuraavasta raportista: “Irakin kriisi - syyt ja seuraukset”, FMECG-Tausta- raportti (2014), https://www.ulkopolitist.fi/wp-content/uploads/2014/09/1e65a-fmecg20-20ira- kin20kriisi.pdf. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 15 pohjautuu salafistiseen uskontulkintaan islamista. Jihadismia ja salafismia käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa. Tutkimuksessa keskitytään analysoimaan jihadistisessa viitekehyksessä harjoitettua aktivismia. Tämä pitää sisällään monentyyppisiä toiminnan muotoja. Eniten huomiota ovat saaneet osaksi väkivaltainen aktivismi, mikä tarkoittaa esimerkiksi konfliktialu- eelle vierastaistelijaksi lähtemistä tai konfliktialueiden ulkopuolella tapahtuvien terrori- iskujen suunnittelua tai toteuttamista. Jihadistiseen aktivismiin liittyy kuitenkin myös runsaasti väkivallatonta tukitoimintaa kuten uusien kannattajien houkuttelua, aktivis- tien tai taistelijoiden rekrytointia ja varainkeräystä. Tutkimus käsittelee sitä, miten tämä kansainvälinen ilmiö koskettaa Suomea. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa selvitetään sitä, millaisia jihadistisia toimijoita Suo- messa toimii tai on toiminut, minkälaisia aktivismin muotoja Suomessa on nähtävissä ja Suomeen kohdistuu sekä millaisia yhteyksiä ulkomaille Suomessa toimivilla tai toi- mineilla verkostoilla on ollut. Huomio keskittyy tilaajan toiveiden mukaisesti pääasi- assa 2010-luvun kehityskulkuihin, joita taustoitetaan katsauksella tätä edeltävään ai- kaan. Tarkemmin ottaen tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: • Millaista jihadistista aktivismia Suomessa on ollut 2010-luvun aikana? • Miten jihadistisen liikehdinnän kehittyminen Suomessa suhteutuu sen kehitty- miseen muualla Länsi-Euroopassa? • Mikä selittää jihadistisen liikehdinnän kehittymistä Suomessa? Minkä Suo- meen liittyvien ja laajemmin Eurooppaan vaikuttavien yhteiskunnallisten kehi- tyskulkujen voi nähdä myötävaikuttaneen jihadistisen ympäristön muutoksiin? Olemme päätyneet käyttämään tutkittavasta ilmiöstä termiä jihadismi. Ilmiölle ei ole yhtä vakiintunutta nimitystä ja siitä on käytetty myös esimerkiksi termejä radikaali-isla- mismi, ääri-islam ja väkivaltainen islamismi. Myös sisäministeriön ja suojelupoliisin asiakirjoissa on käytetty vaihdellen eri käsitteitä. Akateemisessa tutkimuksessa termi (salafi-)jihadismi on vakiintunut käyttöön laajasti, erityisesti englanninkielisessä tutki- muksessa, vaikka tutkijatkin käyttävät ilmiöstä vaihdellen eri termejä. Käytettyjen termien kirjavuus heijastaa sitä, että mikään termeistä ei ole kaikkien hy- väksymä. Erimielisyydet liittyvät olennaisesti kiistelyyn siitä, mistä liikehdintä johtuu ja mihin se liittyy. Tutkimusta varten Suomen muslimiyhteisöjen edustajien kanssa teh- dyissä haastatteluissakin nousi toistuvasti esille huoli siitä, millainen yhteys väkivaltai- sen toiminnan ja islamin välille rakentuu käytettyjen käsitteiden kautta. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 16 Islam- ja jihad-sanan sisältävien käsitteiden käyttämistä on kritisoitu erityisesti islami- laisten uskonyhteisöjen suunnalta toistuvasti siksi, että ne yhdistävät väkivaltaisen toi- minnan islamiin uskontona ja etenkin jihadin uskonoppiin sekä antavat harhaanjohta- van kuvan siitä, että jihadistisen liikehdinnän suosimat tulkinnat islamin keskeisistä uskonopeista olisivat laajemmin ominaisia islamin uskolle. Jihadismi-termin käyttä- mistä on vastustettu tämän lisäksi sen vuoksi, että se on tässä käsiteltävien liikkeiden itse itsestään käyttämä termi. Sen käyttämisen on nähty epäsuorasti vahvistavan aja- tusta siitä, että liikkeillä ja sen uskonnollisilla ajattelijoilla olisi erityistä asiantunte- musta ja auktoriteettia jihadia koskevien tulkintojen tekemiseen. Radikaali-islamismin tai jihadismin sijasta liikehdinnän yhteydessä on ehdotettu käy- tettäväksi kharijiitti-termiä (kirjaimellisesti “ne jotka lähtivät”). Termillä on juurensa isla- min ensimmäisen vuosisadan ajan valtataisteluissa ja opillisissa riidoissa. Näiden kiis- tojen myötä irronnutta liikettä kutsuttiin tällä nimellä. Kharijiiteille on katsottu omi- naiseksi jyrkkä suhtautuminen niihin, jotka eivät hyväksy heidän uskontulkintojaan sekä kalifaatin vallan vastustaminen. Termiä on kuitenkin haastavaa käyttää silloin, kun tarkoituksena on yksinomaan kuvata tai analyyttisesti tarkastella jihadismia il- miönä, koska sitä on käytetty nimenomaisesti kommunikoitaessa ilmiöön kohdistuvaa halveksuntaa ja tuomitsemista.4 Tässä tutkimuksessa on päädytty käyttämään termiä jihadismi pääosin siitä syystä, että se on termivaihtoehdoista täsmällisin. Radikaali-islamismi on tässä yhteydessä liian laaja ilmaisu, koska se viittaa tutkimuksen kohdetta laajempaan ja monimuotoi- sempaan ilmiöön. Onkin syytä korostaa, että tässä raportissa käsiteltävä liikehdintä ja monet siihen si- sältyvät tulkinnat islamista ja sen keskeisistä uskonopeista, erityisesti jihadin usko- nopista, ovat islamin laajempiin suuntauksiin verrattuna monilta osin poikkeavia, vaikka ne pohjautuvatkin historiallisiin traditioihin. Jihadististen liikkeiden toiminnan ta- voitteet ja oikeutus nojaavat vahvasti heidän tulkintaansa islamin pyhistä teksteistä, mutta nämä tulkinnat ovat suurimmilta osin jääneet vaille laajempaa hyväksyntää, etenkin islamin uskonoppineiden keskuudessa. 4 Shiraz Maher, Salafi-Jihadism: A History of an Idea (London: Hurst, 2016), 77–78. Ks. myös Nelly Lahoud, The Jihadis’ Path to Self-Destruction (London: Hurst, 2010). SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 17 1.2 Aihepiiriä koskeva aiempi tutkimus Jihadistisesta liikehdinnästä on tehty viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana pal- jon tutkimusta. Tutkimuksessa on selvitetty esimerkiksi ilmiöön kytkeytyvän ideolo- gian ja yhteiskunnallisen liikehdinnän kehittymistä, sen syitä, eri aseellisten ryhmien, verkostojen ja organisaatioiden toimintatapoja ja sisäistä järjestäytymistä, sekä kei- noja toimia näitä vastaan.5 Merkittävä osa tutkimuksesta on kohdistunut Euroopan ul- kopuolisiin alueisiin, mikä onkin loogista, sillä Eurooppa on pitkään ollut tällaisen toi- minnan sivunäyttämö. Jihadismin historiaa Euroopassa käsittelevistä tutkimuksista laajin lienee Petter Nes- serin kirja Islamist Terrorism in Europe: A History (2015, päivitetty versio 2018), jossa käydään läpi jihadististen verkostojen kehittymistä 1990-luvun alusta 2010-luvulle. Pi- simpään jihadistista toimintaa Euroopassa on tutkittu Isossa-Britanniassa, Belgiassa ja Ranskassa, jotka ovat olleet perinteisesti tällaisen toiminnan keskuksia.6 Vaikka jihadistista liikehdintää Euroopassa on tutkittu aktiivisesti 2000-luvun puolivä- listä alkaen, Eurooppaa koskevan tutkimuksen määrä on alkanut kasvaa merkittävästi 5 Lukusuosituksina jihadismista ja sen kehittymisestä yleisemmin voi mainita seuraavat teokset: David Cook, Understanding Jihad (Berkeley: University of California Press, 2005); Gilles Kepel & Jean-Pierre Milelli (toim.), Al-Qaeda in its Own Words (London: The Belknap Press of Harvard University Press, 2008); Assaf Moghadam, The Globalization of Martyrdom: Al Qaeda, Salafi Ji- had, and the Diffusion of Suicide Attacks (Baltimore: The Johns Hopkins University Press, 2008); Lahoud, The Jihadis’ to Self-destruction; Thomas Hegghammer, Jihad in Saudi Arabia: Violence and Pan-Islamism since 1979 (New York: Cambridge University Press, 2010); Assaf Moghaddam & Brian Fishman (toim.), Fault Lines in Global Jihad: Organization, strategic, and ideological fis- sures (London: Routledge, 2011); Bruce Hoffman & Fernando Reinares (toim.), The Evolution of The Global Terrorist Threat: From 9/11 to Osama bin Laden’s Death (New York: Columbia Uni- versity Press, 2014); Mustafa Hamid & Leah Farrall, The Arabs at War in Afghanistan (London: Hurst, 2015); Maher, Salafi-Jihadism; Brian Fishman, The Master Plan: ISIS, Al-Qaeda, and the Jihadi Strategy for Final Victory (New Haven: Yale University Press, 2016); Barak Mendelsohn, Jihadism Constrained: The Limits of Transnational Jihadism and What it Means for Counterterror- ism (Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, 2019). 6 Lukusuosituksina jihadismista ja sen kehittymisestä Euroopassa voidaan mainita esimerkiksi Quintan Wiktorowicz, Radical Islam Rising: Muslim Extremism in the West (Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, 2005); Peter R. Neumann, Joining al-Qaeda (Adelphi Series 399, London: Routledge, 2009); Frazer Egerton, Jihad in the West: The Rise of Militant Salafism (Cambridge: Cambridge University Press, 2011); Rik Coolsaet, Jihadi Terrorism and the Radicalisation Chal- lenge: European and American Experiences (London: Routledge, 2011); Daniela Pisoiu, Islamist Radicalisation in Europe: An Occupational Change Process (London: Routledge, 2012); Angel Rabasa & Cheryl Benard, Eurojihad: Patterns of Islamist Radicalization and Terrorism in Europe (Cambridge: Cambridge University Press, 2014); Petter Nesser, Islamist Terrorism in Europe: A History (London: Hurst, 2015, päivitetty versio 2018); Sam Mullins, ‘Home-Grown’ Jihad: Under- standing Islamist Terrorism in the US and UK (London: Imperial College Press, 2016); Peter R. Neumann, Radicalized: New Jihadists and the Threat to the West (London: I.B. Tauris, 2016); Olivier Roy, Jihad and Death: The Global Appeal of the Islamist State (London: Hurst, 2017); Gilles Kepel, Terror in France: The Rise of Jihad in the West (Princeton: Princeton University Press, 2017); David Thomson, The Returned: They Left to Wage Jihad, Now They’re Back (Cambridge: Polity Press, 2018). SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 18 vasta Madridin (2004) ja Lontoon (2005) iskujen seurauksena. Tutkimuksen määrä li- sääntyi tästä vielä selvästi Syyriaan ja Irakiin suuntautuneen matkustuksen alettua. 2010-luvulla tutkimus on laajentunut käsittelemään myös niitä maita, joita on pidetty jihadistisen liikehdinnän kannalta marginaalisempina. Viime vuosina tutkimus on kes- kittynyt voimakkaasti nimenomaan ns. vierastaistelijailmiöön ja erityisesti siihen, miksi tuhannet musliminuoret ovat kääntäneet selkänsä niille länsimaisille ja liberaaleille yh- teiskunnille, joissa he ovat kasvaneet ja lähteneet konfliktialueelle rakentamaan us- kontoon pohjautuvaa konservatiivista yhteiskuntaa huolimatta merkittävästä vapau- denmenetyksen, loukkaantumisen tai jopa kuoleman riskistä.7 Sen sijaan tutkimus, jossa selvitettäisiin Euroopassa olevia jihadistisia ympäristöjä ja verkostoja sekä nii- den viimeaikaista kehittymistä, ei ole ollut mitenkään erityisen runsasta.8 Jihadistista liikehdintää Suomen viitekehyksessä käsittelevä tutkimus on ollut tähän asti lähes olematonta. Tämä johtunee osittain siitä, että poliittisen ja uskonnollisen vä- kivallan tutkimus on ylipäänsä ollut vähäistä Suomessa. Tutkimusaihe ei ole lukeutu- nut minkään tutkimuslaitoksen painopistealueisiin eikä aiheeseen ole ollut mahdollista erikoistua yliopisto-opinnoissa. Käsitykset ilmiön heijastumisesta Suomessa ovat tois- taiseksi varsin voimakkaasti viranomaistiedon ja erityisesti suojelupoliisin usein niuk- kojen kommenttien varassa. Tätä kuvaa ovat täydentäneet (ja joiltakin osin haasta- neetkin) mediajutut, joita erityisesti Yle ja Helsingin Sanomat ovat tehneet. Aiheeseen kohdistunut tutkiva journalismi on ollut kuitenkin sekin kansainvälisesti katsoen verrat- tain vähäistä. 7 Vierastaistelijailmiötä ja mobilisaatiota Euroopasta ja alueen maista Syyriaan ja Irakiin on tarkas- teltu mainitsemisen arvoisesti muun muassa seuraavissa artikkeleissa: Jakob Sheikh, “‘I Just Said it. The State’: Examining the Motivations for Danish Foreign Fighting in Syria”, Perspectives on Terrorism 10, nro 6 (2016); Edwin Bakker & Roel de Bont, “Belgian and Dutch Jihadist Foreign Fighters (2012–2015): Characteristics, Motivations, and Roles in the War in Syria and Iraq”, Small Wars & Insurgencies 27, nro 5 (2016); Sean Reynolds & Mohammed Hafez, “Social Network Anal- ysis of German Foreign Fighters in Syria and Iraq”, Terrorism and Political Violence (2017); Lorne Dawson & Amarnath Amarasingam, “Talking to Foreign Fighters: Insights into the Motivations for Hijrah to Syria and Iraq”, Studies in Conflict & Terrorism 40, nro 3 (2017); Amir Rostami ym., “The Swedish Mujahideen: An Exploratory Study of 41 Swedish Foreign Fighters Deceased in Syria and Iraq”, Studies in Conflict and Terrorism (2018). 8 Eurooppaan sijoittuvaa toimintaa on käsitelty jonkin verran Syyrian konfliktia edeltävinä sekä konfliktin alkuvuosina joidenkin Länsi-Euroopan maiden, erityisesti Ison-Britannian ja Saksan osalta. Ks. esimerkiksi Guido Steinberg, German Jihad: On the Internationalisation of Islamist Ter- rorism (New York: Columbia University Press, 2013); Raffaello Pantucci, ‘We Love Death as You Love Life’: Britain’s Suburban Terrorists (London: Hurst, 2015); Nesser, Islamist Terrorism in Eu- rope; Mullins, Home-Grown Jihad. Norjan tapauksessa ks. Brynjar Lia & Petter Nesser, “Jihadism in Norway: a Typology of Militant Networks in a peripheral European Country”, Perspectives on Terrorism 10, nro 6 (2016). Tanskan tapauksessa Ann-Sophie Hemmingsen, “Plebeian Jihadism in Denmark: An Individualisation and Popularization Predating the Growth of the Islamic State”, Perspectives on Terrorism 10, nro 6 (2016). SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 19 Lähimmäksi tämän tutkimuksen aihepiiriä tulevat yllämainittu Toby Archerin laatima Kansainvälinen terrorismi ja Suomi -raportti vuodelta 2004 ja vuonna 2016 valmistu- nut SYPONUR-tutkimus9, joka käsitteli Syyriaan ja Irakiin suuntautuvaa matkusta- mista Suomessa. Tämän lisäksi on Kristiina Koivusen kirjoittama tietokirja Suomen nuoret jihadistit – ja miten radikalisoituminen torjutaan10, joskin varsin pieni osa kir- jasta käsittelee kirjan nimestä huolimatta Suomen tilannetta. Aihetta käsitellään myös joissakin artikkeleissa, yleensä tosin varsin yleisellä tasolla.11 Lisäksi jihadistista toi- mintaa, sen ehkäisemistä ja siihen liittyvää mediauutisointia sivutaan eri näkökulmista joissakin opinnäytetöissä.12 1.3 Aineistot ja menetelmät Poliittisten ja uskonnollisten väkivaltaisten kampanjoiden ja niiden tukemisen tutkimi- nen on monin tavoin haastavaa, ja haastavaa on ollut myös tämän tutkimuksen teke- minen. Suurin ja hankalimmin ratkaistava haaste on aineiston vaikea saatavuus. Jihadisti- selle liikehdinnälle Euroopassa on ominaista, että yksityiskohdista on perillä verrattain suppea joukko ihmisiä ja kynnys kertoa asioista ulkopuoliselle on usein korkea. Ai- neistotilannetta voi helpottaa se, jos käytössä on tiedustelu- ja turvallisuusviranomais- ten luottamuksellisia asiakirjoja. Akateemisen tutkimuksen kannalta nämäkään eivät 9 Marko Juntunen, Karin Creutz-Sundblom & Juha Saarinen, Suomesta Syyrian ja Irakin konflikti- kentälle suuntautuva liikkuvuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 43/2016, https://tietokayttoon.fi/documents/10616/2009122/43_Suomesta+ Syyrian+ja+Ira- kin+konfliktikent%C3%A4lle+suuntautuva+liikkuvuus.pdf/c3211f98-4522-49728867- 8ece7664d9ec?version=1.0. 10 Kristiina Koivunen, Suomen nuoret jihadistit - ja miten radikalisoituminen torjutaan (Helsinki: Into Kustannus 2016). 11 Esim. Anssi Kullberg, ”Radikalismi Suomen muslimiyhteisöissä: ulkomaisten konfliktien ja kan- sainvälisen islamin vaikutus”, teoksessa Anssi Kullberg (toim.), Suomi, terrorismi, Supo: Koira joka ei haukkunut (Helsinki: WSOY, 2011); Juha Saarinen, ”Vierastaistelijailmiö islamilaisessa maail- massa Afganistanista Syyriaan”, teoksessa Antti Paronen & Olli Teirilä (toim.), Vihatkoon kunhan pelkäävät: Näkökulmia terrorismiin ilmiönä. Strategian laitos, julkaisusarja 2, nro 51 (Helsinki: Maanpuolustuskoulu, 2014); Juha Saarinen, “The Finnish Foreign Fighter Contingent in Syria”, CTC Sentinel 7, nro 3 (2014); Juha Saarinen, “Finland Raises Terror Alert as Jihadist Scene Grows More Complex”, Jamestown Foundation Terrorism Monitor 14, nro 7 (2016). 12 Esim. Daniel Sallamaa, The human bombs next door: Finnish media portrayals of home-grown terrorism’s causal dynamics 2005–2011. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto (2014); Miia Kauppila, Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäiseminen Suomessa. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto (2016); Ann-Sofie Nyström, Till Syrien och tillbaka. En kvalitativ studie om unga vuxnas resor till Syrien, deras livssituationer, behov och möten med myndigheter efter hem- komsten. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto (2017); Sara Kupsala, “Toiset kutsuu sitä uh- rautumiseks”: Narratiivinen tapaustutkimus radikalisoitumiseksi kutsutun prosessin yksilöllisistä merkityksistä. Pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto (2018). https://tietokayttoon.fi/documents/10616/2009122/43_Suomesta SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 20 ole ongelmattomia lähteitä muun muassa siksi, että asiakirjoista käy harvoin ilmi, mi- hin tiedot perustuvat. Tämä tutkimus perustuu lähes kokonaan ns. avoimiin lähteisiin eli siinä ei ole käytetty luottamuksellisiksi määritettyjä viranomaisasiakirjoja. Aineiston saatavuushaasteet on pyritty ratkaisemaan hyödyntämällä useita eri aineistotyyppejä rinnakkain (eli siis käyt- tämällä aineistotriangulaatiota). Aineiston hankinta on tehty osittain tämän ja Jihadisti- nen verkkoviestintä ja Suomi -tutkimuksen yhteistyönä. Keskeisimmät käytetyt aineis- tot ovat: • Internetin ja sosiaalisen median aineisto – erityisenä huomion kohteena suo- meksi tuotettu materiaali ja Suomessa oleskelevien tai suomalaisiin verkostoi- hin liittyvien henkilöiden tuottama aineisto. • Aiheeseen liittyvät saatavilla olevat asiakirjat, ml. oikeudenkäynteihin ja rikos- tutkintoihin liittyvät aineistot. • Haastattelut ilmiön kanssa eri tavoin tekemisissä olleiden toimijoiden kanssa – ml. muslimiyhteisöjen edustajat, toimittajat, väkivaltaisen ekstremismin en- naltaehkäisytyössä mukana olleet toimijat, turvallisuusviranomaiset sekä jiha- distiseen toimintaan osallistuneiden lähipiiriin kuuluvat. Tutkimusta varten teh- tiin noin neljäkymmentä haastattelua. Näistä noin puolet oli muslimiyhteisöjen edustajien kanssa. Haastateltavaksi tavoiteltiin henkilöitä, joilla tutkimusryh- män käsityksen mukaan oli työnsä, muiden aktiviteettiensa tai sosiaalisten suhteiden kautta tämän tutkimuksen kannalta olennaista tietoa. Haastatelta- vien joukkoa täydennettiin aiemmilta haastateltavilta saatujen vinkkien perus- teella. Haastatteluja olisi ollut tilaisuus tehdä enemmän kuin tämän hankkeen resurssien puitteissa oli mahdollista. Haastattelujen tavoitteena oli täydentää kirjallisen aineiston tietoja. • Aiempi kirjallisuus ja media-aineisto – aihetta Suomen näkökulmasta käsitte- levä ja taustoittava tutkimuskirjallisuus, raportit sekä jihadistista toimintaa ja Suomea koskeva uutisointi kansallisessa ja kansainvälisessä mediassa. • Kansainvälisten kytkösten ja kontekstin osalta lisäksi eurooppalaisia jihadisti- sia verkostoja ja niiden globaaleja kytköksiä koskeva tutkimus ja aihetta tutki- neiden alan johtavien kansainvälisten tutkijoiden haastattelut. Tutkimusta var- ten on oltu yhteydessä laajasti jihadistista toimintaa Euroopassa seuraaviin tutkijoihin. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 21 Tutkimusryhmällä on sille poliisihallituksen myöntämän tutkimusluvan myötä ollut pääsy haastattelujen kautta jonkin verran avoimia lähteitä laajemmin poliisin hallussa olevaan viranomaistietoon. Tutkimuslupa ei ole sisältänyt pääsyä suojelupoliisin tietoi- hin. Näitä eri aineistoja käyttäen tutkimusryhmä on pyrkinyt hahmottamaan mahdollisim- man tarkasti sitä, millaisia jihadistisia toimijoita ja verkostoja Suomessa on ollut sekä näiden verkostojen suhdetta muihin ilmiön kannalta oleellisiin toimijoihin. Eri lähteistä kerätyn aineiston luotettavuutta on arvioitu akateemisen tutkimuksen käytäntöjen mu- kaisesti sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin periaatteita hyödyntäen sekä eri aineistoja keskenään verraten. Huomioita on jäsennetty laajemmaksi kokonaisuudeksi käyttäen apuna akateemisessa tutkimuksessa kehitettyjä malleja ja teorioita jihadistisesta toi- minnasta Euroopassa. 1.4 Tutkimuksen haasteet ja rajoitteet Vaikka tutkimuksessa on käytetty useita eri aineistoja sekä panostettu uuden tiedon tuottamiseen esimerkiksi haastattelujen kautta, siihen sisältyy myös merkittäviä rajoit- teita. Suurin osa näistä rajoitteista ei koske pelkästään tätä tutkimusta, vaan kaikkea aihepiiriä koskevaa tutkimusta. Osa näistä liittyy tutkittavan ilmiön luonteeseen ja osa taas sitä koskevan tutkimuksen ja viranomaisraportoinnin tilaan nimenomaan Suo- messa. Tätä tutkimusta on lähdetty tekemään tilanteesta, jossa jihadistista liikehdintää Suo- messa koskeva julkinen tieto on ollut hyvin vähäistä. Koska tutkimusta ei juuri ole, suurin osa julkisesta tiedosta on peräisin viranomaislähteistä tai medialähteistä. Myös näiden lähteiden sisältämä tieto on hyvin rajallista. Tämä ei sinänsä ole erityisen ainutlaatuinen lähtökohta silloin, kun tutkitaan edelleen toimivia tai hiljan lopettaneita poliittisia liikkeitä, varsinkin jos niissä mukana olevat ovat pyrkineet toimimaan salassa. Poliittisen väkivallan tutkimuksen alalla on hyvin tiedossa, että kuva tapahtuneesta täydentyy usein vielä vuosikymmeniä jälkikäteen. Esimerkiksi Syyriaan ja Irakiin suuntautunutta vierastaistelijailmiötä koskeva tietämys on yleisesti, eikä vain Suomen kohdalla, edelleen kaikin puolin hyvin puutteellista. Suomen kohdalla aihetta käsittelevät julkiset lähteet ovat kuitenkin tämän kaiken huo- mioon ottaen tavanomaista niukemmat. Viranomaislähteisiin perustuva julkinen tieto jihadistisesta liikehdinnästä on moneen muuhun Länsi-Euroopan maahan verrattuna suppeaa. Keskeinen syy tähän on se, että Suomessa on tähän mennessä ollut hyvin vähän syytteiden nostamiseen asti edenneitä terrorismirikoksiin liittyviä esitutkintoja, SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 22 joiden aineistot olisivat siis saatavilla. Vaikka esitutkinta-aineiston kaltaisissa lähteissä on omat haasteensa akateemisen tutkimuksen kannalta, juuri tämänkaltaisesta aineis- tosta on ollut merkittävä apu aihepiirin tutkijoille. Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että viranomaisten tiedotuslinja terrorismiasi- oissa on ollut sekin niukka, vaikka se onkin kehittynyt entistä avoimemmaksi etenkin viimeisen viiden vuoden aikana.13 Asiasta on kommunikoinut ylivoimaisesti eniten suojelupoliisi. Suojelupoliisin antama tieto on kuitenkin edelleen paitsi verrattain vä- häistä niin luonteeltaan usein yleistävää sekä monitulkintaista ja vaikeaselkoista jopa ilmiöön erikoistuneille tutkijoille. Aina ei ole helppo hahmottaa, mihin hyvin niukkasa- naisilla ja yleisluontoisilla kommenteilla viitataan. Tämä on valitettavaa muun muassa siksi, että lausuntojen ja raporttien pohjalta ei aina hahmotu, mihin esitetyt arviot ja väittämät pohjautuvat, ja näin ollen niitä on hyvin vaikea ulkopuolelta käsin sen pa- remmin vahvistaa kuin haastaa. Tämä asiantila on lisäksi johtanut toistuviin väärinym- märryksiin aihetta koskeneessa uutisoinnissa ja julkisessa keskustelussa. Niin tutkimuksen kehittämisen kuin aiheesta käytävän julkisen keskustelun kannalta olisi suotavaa, että jihadistista liikehdintää koskevien arvioiden perusteita avattaisiin aiempaa selvemmin ja julkista raportointia laajennettaisiin entisestään. Terrorismin torjunnan käytännön tarpeet ja yksityisyyden suojan kaltaiset seikat asettavat tarpeel- lisia ja hyvin perusteltuja rajoituksia sille, millaista tietoa voidaan julkisesti jakaa. Nämä seikat eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti poissulje nykyistä avoimempaa tiedo- tuslinjaa. Tähän viittaa se, että monet länsimaiset verrokkimaat ovat julkaisseet olen- naisesti kattavampia ja yksityiskohtaisempia raportteja jihadistisesta liikehdinnästä maidensa alueella. Myös jihadismia ja Suomea koskeva uutisointi on ollut pitkään vähäistä, joskin sitä on ollut huomattavasti entistä enemmän viimeisen viiden vuoden aikana. Uutisoinnissa on käsitelty esimerkiksi Syyriaan ja Irakiin lähteneiden taustoja selvästi viranomaisläh- teitä laajemmin. Samaan aikaan aiheeseen kohdistunut toimittajien oma tiedonhan- kinta on ollut varsin rajoittunutta. Aiheeseen syvemmin perehtyneet toimittajat ovat edelleen harvassa. Suuri osa jihadistista liikehdintää Suomessa koskevasta uutisoin- nista on pohjautunut lähes yksinomaan viranomaistietoihin. Lisäksi tutkiva journalismi on painottunut ensisijaisesti sellaisiin henkilöihin ja tapauksiin, joista on ollut saatavilla viranomaistietoja, toisin sanoen esitutkinnan tai oikeudenkäyntien kohteena olleisiin henkilöihin. Jihadistisen aktivismin käsittely ei ole ollut kokonaisuudessaan järin kattavaa. Suo- mesta Syyriaan ja Irakiin lähteneistä vierastaistelijoista vain pientä vähemmistöä on 13 Viranomaistiedon laajuutta on parantanut merkittävästi sisäministeriön väkivaltaisen ekstremis- min tilannekatsausten julkaiseminen. Ensimmäinen tilannekatsaus julkaistiin vuonna 2013. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 23 käsitelty mediassa laajemmin. Väkivallattomaan tukitoimintaan osallistuneita henki- löitä ei puolestaan olla käsitelty juuri lainkaan al-Shabaabiin liittynyttä oikeudenkäyntiä ja Ansar al-Islamiin ja Rawti Shaxiin liittyvää toimintaa lukuun ottamatta. Jihadistisesta liikehdinnästä Suomessa ei ole myöskään toistaiseksi ollut saatavilla mitään yhteenvetävää katsausta. Tämän tutkimuksen tekeminen on lähtenyt liikkeelle siitä, että aihetta koskevia tiedonsirpaleita on kasattu yhteen sekä arvioitu ja suhteu- tettu toisiinsa. Tätä kautta muodostuvaan kuvaan jääneitä aukkoja on pyritty täyttä- mään lisätutkimuksella. Aukkoja tietämyksessä on kuitenkin niin paljon, ettei niitä ole ollut mitenkään mahdollista paikata kattavasti tässä tutkimuksessa. Oman ylimääräisen haasteensa on tuonut se, että jihadistisen liikehdinnän lisäksi tut- kimustieto on hyvin vajavaista monesta ilmiön taustoittamisen kannalta olennaisesta kysymyksestä. Näistä ehkä merkittävimpiä ovat Suomessa asuvien muslimien poliit- tista ja uskonnollista aktiivisuutta koskevan tutkimuksen vähyys sekä se, että salafis- min ilmenemisestä Suomessa ei ole käytännössä lainkaan tutkimusta. Tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä on siis väistämättä jäänyt valottamatta joita- kin kulmia, jotka jäävät jatkotutkimusten kartoitettavaksi. Raportissa esitettävään ana- lyysiin tulisi esimerkiksi suhtautua lähinnä alustavana ja karkeana arviona jihadistisen liikehdinnän kehittymisestä 2000-luvun Suomessa. Minkälaisia puutteita tämänhetkisessä tietämyksessä sitten on? Ensinnäkin tiedämme paljon enemmän jihadistisesta liikehdinnästä 2010-luvulla kuin sitä edeltäneinä vuosi- kymmeninä. Lähestulkoon ainoa viranomaislähde jihadistisen liikehdintään 1990-lu- vulla ja 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä on suojelupoliisin vuosikertomus, jota on julkaistu vuodesta 1994 lähtien. Vuosikertomuksissa on kuitenkin aivan viime vuosiin saakka tyydytty kuvailemaan terrorismin torjunnan osiossa lähes yksinomaan kansainvälisen toimintaympäristön muutosta ja terrorismin torjunnan kehittymistä. Suomen tilanteen käsittely rajautuu yleensä pariin hyvin yleisluonteiseen virkkeeseen. Huomionarvoista on myös se, että terrorismin torjuntaan suunnatut resurssit olivat pit- kään erittäin vaatimattomat ja ovat kasvaneet merkittävästi vasta viime vuosina. Näin ollen on hyvin mahdollista, että edes viranomaiset eivät ole olleet kaikilta osin perillä Suomen rajojen sisällä tapahtuneesta toiminnasta. Medialähteistä ei ole juuri täyden- tämään kuvaa. Omaan tiedonhankintaan perustuva journalismi on ollut aina vuoteen 2013 asti paria poikkeusta lukuun ottamatta lähes olematonta.14 14 Merkittävimmät poikkeukset ovat vuoden 2004 tienoilla tehty Ylen MOT-dokumentti Ansar al- Islamiin liittyvästä aktivismista Suomessa sekä Helsingin Sanomien jutut koskien Ruotsista Suo- meen terrorismiepäilyjen vuoksi karkotettua miestä vuonna 2009. Näitä käsitellään alaluvussa 4.1. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 24 Toinen epäsuhta koskee eri toimintamuotoja. Viranomaisraporteissa ja uutisartikke- leissa on keskitytty hyvin voimakkaasti väkivaltaiseen aktivismiin (iskujen suunnitte- luun ja toteuttamiseen sekä vierastaistelijailmiöön), kun taas väkivallaton tukitoiminta on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle. Näin on siitä huolimatta, että väkivallaton tuki- toiminta on ainakin muissa maissa ollut huomattavasti yleisempää kuin iskujen suun- nittelu tai taistelemaan lähteminen. Kolmanneksi ei ole lainkaan selvää, onko mediahuomio suuntautunut jihadistisen lii- kehdinnän kannalta merkittävimpiin ilmiöihin ja henkilöihin. Huomio on kohdistunut ensi sijassa henkilöihin, joihin on kohdistettu tutkintoja tai jotka ovat esiintyneet esi- merkiksi aseellisten jihadistiryhmien verkkoviestinnässä. Näin huomion keskipistee- seen on päätynyt mitä todennäköisimmin ilmiön kannalta myös vähemmän merkityk- sellisiä toimijoita, kun taas jotkin keskeisemmät verkostot ja henkilöt ovat jääneet vä- hemmälle huomiolle. 1.5 Tutkimuseettiset näkökohdat Akateemisen tutkimuksen periaatteita noudattavaan tutkimukseen kuuluu tutkimuseet- tisten kysymysten huomioiminen. Tutkimus on toteutettu ihmistieteiden tutkimuseetti- siä periaatteita noudattaen, ja siitä on pyydetty ennakkoarviointi Helsingin yliopiston ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin toimikunnalta. Käytettyjen menetelmien ja aineistojen osalta tutkimus on varsin tavanomainen sosiaalitieteellinen tutkimus, mutta tutkimuksen kohteena olevan ilmiön luonne on tuonut mukanaan tiettyjä erityistä poh- dintaa vaativia näkökohtia. Tämä koskee erityisesti haastattelujen tekemistä. Haastatteluja käytetään yleisesti tut- kimusmenetelmänä sosiaalitieteissä ja aivan erityisesti tutkittaessa ilmiöitä, joita on vaikea tutkia (yksinomaan) kirjallisen aineiston pohjalta. Haastattelujen käyttöön tutki- muksessa on olemassa vakiintuneita hyviä käytäntöjä, joita tässä tutkimuksessa on noudatettu. Haastateltaville on kerrottu avoimesti tutkimuksen tavoitteista ja tarjottu mahdollisuus antaa haastattelu anonyymisti eli niin, että heitä ei voi tunnistaa tutki- muksen pohjalta tehdyistä julkaisuista. Tutkimustarkoituksiin tehtävät haastattelut ovat niin ikään luottamuksellisia ja tutkijan vastuulla on huolehtia mahdollisimman hyvin haastateltavan yksityisyyden suojasta. Tämä on huomioitu muun muassa niin, että haastatteluaineistoa on säilytetty huolellisesti ja kenelläkään tutkimusryhmän ulkopuo- lelta ei ole ollut pääsyä siihen. Haastattelujen luottamuksellisuuden huolellinen takaa- minen on ollut tärkeää myös siksi, että tutkimuksen kohteena oleva ilmiö on monin ta- voin arkaluonteinen. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 25 Tutkimuseettisiin periaatteisiin kuuluu myös se, että ”(t)utkimusaineistoja ei saa käyt- tää ja luovuttaa muihin kuin tutkimustarkoituksiin”. Lisäksi ”(e)rityisen tuomittavaa on ilmaista tutkimusaineistojen sisältämistä tiedoista tai luovuttaa tietoja niin, että se voisi vaikuttaa yksittäisten tutkittavien arvioimiseen, kohteluun tai asemaan”. Tutkimuseetti- sissä periaatteissa todetaan myös, että ”tutkimusaineistojen yksittäisiä tutkittavia kos- kevia tietoja ei saa ilmaista sen enempää veroviranomaisille, sosiaaliviranomaisille kuin poliisillekaan”.15 Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa tieteellistä tietoa yhteiskun- nallisista ilmiöistä, ja tutkijan ensisijainen vastuu on haastateltavan yksityisyyden suo- jasta huolehtiminen. Poikkeuksen tästä muodostaa kaikkia kansalaisia koskeva vel- vollisuus ilmoittaa tekeillä olevasta törkeästä rikoksesta, joka voitaisiin vielä estää. Li- säksi voi olla joitain sellaisia lastensuojelulain määrittelemiä tilanteita, joissa salassa- pitovelvollisuus voi väistyä. Näitä periaatteita on noudatettu huolellisesti myös tässä tutkimuksessa. Yksityisyyden suojaan ja sosiaaliseen stigmaan liittyvät kysymykset ovat vaikuttaneet siihen, miten tämä raportti on laadittu. Terrorismiin tavalla tai toisella yhdistettyihin henkilöihin ja heidän lähipiiriinsä kohdistuu usein voimakasta stigmatisointia. Tällä ta- valla stigmatisoiduksi tuleminen voi vaikuttaa merkittävästikin tunnistetuksi tulleen henkilön ja hänen lähipiirinsä elämään riippumatta siitä, perustuuko se tosiasioihin ja onko henkilö itse millään tavalla mukana jihadistisessa liikehdinnässä. Lisäksi on syytä painottaa, että kaikki tutkimuksen kohteena oleva toiminta ei ole laitonta siitä- kään huolimatta, että useat järjestöt, joita Suomessa toimineet verkostot ja henkilöt ovat tukeneet, on määritelty terroristijärjestöiksi ja sen vuoksi laaja joukko niiden ym- pärillä tapahtuvaa toimintaa on kriminalisoitu (esim. värvääminen ja rahoittaminen). Näiden seikkojen vuoksi raportissa pidättäydytään yksittäisten henkilöiden nimeämi- sestä tai muuten käsittelemästä heitä tavalla, joka tekee heistä tunnistettavia. Tämä koskee erityisesti sellaista tietoa, joka ei ole jo julkisesti raportoitua. Raportissa nime- tään ainoastaan sellaiset henkilöt, joiden osallisuus jihadistisessa toiminnassa on jo julkista ja vahvistettua tietoa tai jotka ovat esimerkiksi levittäneet tai tuottaneet avoi- mesti saatavilla olevaa jihadistista verkkoaineistoa omalla nimellään. Tämä on myös linjassa tutkimuksen tarkoituksen kanssa. Tutkimuksen tavoitteena ei ole ollut selvit- tää sitä, ketkä ovat mukana jihadistisessa liikehdinnässä vaan minkälaista liikehdintää Suomessa on havaittavissa. Tähän kysymykseen pystytään täysin tyydyttävästi vas- taamaan ilman yksittäisten henkilöiden nimeämistä. 15 Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteel- lisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi (2009, luettavissa osoitteessa http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf). SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 26 Yksittäisten henkilöiden seikkaperäisen käsittelyn välttämiseen on vaikuttanut myös se, ettemme olemme halunneet edesauttaa ilmiön henkilöitymistä yksittäisiin aktivis- teihin sekä näiden aktivistien profiilin kohoamista jihadistisen liikehdinnän parissa tässä raportissa käsittelyn kautta. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 27 2 Jihadismin suhde islamismiin ja salafismiin Ennen huomion kääntämistä itse jihadistiseen liikehdintään on tarpeen täsmentää vielä seikkaperäisemmin, mitä jihadismilla tarkoitetaan tämän raportin yhteydessä ja miten se suhteutuu joihinkin niistä muista ilmiöistä ja käsitteistä, jotka nousevat usein esille ilmiöstä käytävässä kotimaisessa keskustelussa. Tätä keskustelua on ollut omi- aan sekoittamaan se, että erityisesti jihadismista, salafismista ja laajemmin radikaali- islamisista puhuttaessa näitä termejä määritellään harvoin, ja niiden suhteesta toi- siinsa ei vaikuta olevan yleisesti kovin selvää käsitystä. Käytettyjen termien kirjavuus ja puutteellinen täsmentäminen lienee yhtä aikaa sekä osasyy että oire näistä epäsel- vyyksistä. 2.1 Islamismi Islamia on koko sen historian ajan tulkittu yleisesti niin, että se pitää sisällään myös yhteiskuntajärjestystä määrittävän sosiopoliittisen järjestelmän. Islam on ollut erotta- maton osa islamilaisten yhteiskuntien hallintojärjestelmiä aina 1900-luvulle asti, joskin niiden rinnalla on aina vaikuttanut maallinen laki ja paikallinen kulttuuri. Vaikka isla- miin on tässä mielessä jo pitkään sisältynyt selkeä poliittinen ulottuvuus, se mistä pu- hutaan islamismina (sekä myös poliittisena islamina), on kuitenkin selvästi tuoreempi ilmiö. Islamismi oli osaltaan vastaus islamin ja moderniteetin kohtaamiseen teknologisesti, tieteellisesti, taloudellisesti ja institutionaalisesti ylivoimaisten eurooppalaisten impe- riumien ja taantuneiden muslimiyhteiskuntien välillä. Tämä eurooppalaisten valtojen vaikutusvallan lisääntymiseen muslimiyhteiskunnissa etenkin 1800-luvulta eteenpäin. Tämä epätasapaino johti pohdiskeluihin muslimi-intellektuellien piireissä muslimiyh- teiskuntien taantumuksen ja kasvavan epätasapainon syistä ja etenkin siitä, onko pe- rinteinen islamilainen sosiopoliittinen yhteiskuntajärjestelmä sittenkään välttämättä yli- voimainen. Islamismi itsessään on 1900-luvulla syntynyt aate, mutta sen voi sijoittaa yhdeksi re- aktioksi osana monia reaktioita niihin kulttuurisiin ja sosiaalisiin vaikutteisiin, joita eu- rooppalaiset imperiumit toivat mukanaan. Länsimaiden vaikutuksen voimistuminen synnytti erilaisia reaktioita eri islamilaisissa yhteiskunnissa. Joissain paikoissa se johti väkivaltaiseen protestointiin, toisaalla taas ulkopuolisista vaikutteista vapaaseen “puh- SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 28 taaseen islamiin” palaamista ajavien fundamentalististen (ja paikoitellen jopa messi- aanisten) liikkeiden voimistumiseen.16 Muutamissa tapauksissa islamin puhtautta vaa- livat fundamentalistiset liikkeet pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa väkivalloin ja koh- distivat väkivaltansa harhaoppisiksi tai vääräuskoisiksi koettuihin muslimeihin. Yksi esimerkki tällaisesta löytyy nykyisin wahhabismina tunnetun uskonsuuntauksen alkuvaiheista.17 Muhammad ibn Abd-al-Wahhabin ympärille muodostuneen seuraajien joukon pyrkimyksenä oli 1700-1800-lukujen taitteessa luoda uskonnollinen yhteis- kunta Arabian niemimaalle (yhdessä Saudi-Arabian perustaneen ibn Saudin suvun kanssa) ja puhdistaa alue harhaoppisina pitämistään muslimeista ja islamin suuntauk- sista, erityisesti shiialaisista ja suufilaisista muslimeista sekä heidän pyhätöistään.18 Vaikka uskonpuhtautta väkivaltaisin keinoin vaalineet liikkeet jäivät lähinnä poikkeus- tapauksiksi, siihen väkivallattomasti pyrkineet liikkeet yleistyivät erityisesti 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Suurin osa näistä liikkeistä ei kuitenkaan ollut suoranaisesti poliittisia tai vallankumouksellisia, vaan keskittyivät lähinnä opettamiseen ja lähetys- työhön omissa yhteisöissään. Tämä alkoi muuttua 1900-luvun alussa islamismin myötä. Islamismin juuret ovat sidoksissa länsimaisten imperiumien poliittisen ja kulttuurillisen vaikutusvallan kasvuun muslimienemmistöisissä yhteiskunnissa ja historiallisten isla- milaisten valtojen (erityisesti Osmanien valtakunnan) maailmanpoliittisen vaikutusval- lan ja painoarvon kuihtumiseen (ja erityisesti Osmanien valtakuntaan sidotun kalifaa- tin lakkauttamiseen 1920-luvulla). Islamistisen aatesuuntauksen keskeisin piirre on islamin määrittäminen ei pelkästään henkilökohtaisena uskona vaan kaikki elämän osa-alueet kattavana järjestelmänä. Aatesuuntauksen ja sen edustajien mukaan muslimiyhteiskuntien taantumuksellisuus (länsivaltoihin nähden) ja ongelmat, erityisesti poliittinen ja kulttuurillinen alisteisuus ei-islamilaisille länsivalloille, johtuivat pohjimmiltaan siitä, että muslimit ovat kääntä- neet selkänsä “oikealle islamille” sekä muslimi-identiteetilleen. Vastauksena näihin ongelmiin islamistit näkivät paluun “oikeaan” islamiin ja sen periaatteiden soveltami- sen islamilaisen yhteiskunnan ja valtion luomisessa.19 16 Neumann, Radicalized: The New Jihadists, 35. 17 Wahhabismista, sen historiasta sekä yhteneväisyyksistä ja eroavaisuuksista salafismin kanssa, ks. David Commins, “From Wahhabi to Salafi”, teoksessa Bernard Haykel, Thomas Hegghammer ja Stéphane Lacroix (toim.), Saudi Arabia in Transition: Insights on Social, Political, Economic and Religious Change (New York: Cambridge University Press, 2015), 151⎼166. 18 Cook, Understanding Jihad, 74⎼75. 19 Dale Eickelman ja James Piscatori, Muslim Politics (Princeton: Princeton University Press, 1996), 44⎼45. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 29 Tunnetuin ja historiallisesti merkittävin islamistinen liike on ollut vuonna 1928 Egyp- tissä perustettu Muslimiveljeskunta. Islamismin aatesuuntauksen ympärille on edelli- sen vuosisadan aikana muodostunut monimuotoinen islamistinen yhteiskunnallinen liike, johon lukeutuu erityisesti sittemmin muihin arabivaltioihin levinnyt Muslimiveljes- kunta sekä laaja kirjo ideologisesti, teologisesti ja organisatorisesti erilaisia, mutta pääosin arvomaailmaltaan konservatiivisia islamilaisia poliittisia toimijoita. Islamisti- seen maailmankatsomukseen sisältyy myös usein salaliittoteorioihin nojaavia usko- muksia islamiin kohdistuvasta ja sitä uhkaavasta ulkoisesta salaliitosta sekä länsivas- taisia ja antisemitistisiä elementtejä. Islamismille on niin ikään ominaista kollektivismi, eli lyhyesti sanottuna se, että jäsenistöltä vaaditaan tiukkaa sitoutumista organisaati- oidensa viralliseen linjaan.20 Islamismi on kaiken kaikkiaan hyvin monimuotoinen ilmiö, jonka ilmenemismuotoihin on ollut vaikuttamassa keskeisesti paikallinen konteksti.21 Osa islamistisista toimijoista on osallistunut maidensa puoluepolitiikkaan keskushallintojen hyväksyminä oppositio- puolueina, osa taas on pysytellyt sen ulkopuolella keskittyen sosiaaliseen aktivismiin ja hyväntekeväisyyteen. Osa on puolestaan keskittynyt ylikansalliseen aktivismiin. Näin on ollut usein valtioissa, jotka takaavat niille toimintavapauden vain, mikäli ne ei- vät kohdista aktivismiaan paikallisiin hallintoihin tai kritisoi niitä.22 Tätä myötä islamisti- silla liikkeillä on myös toisistaan eroavia näkemyksiä siitä, millaisin keinoin islamilai- sen valtion ja yhteiskunnan toteutumista tulisi ajaa ja millainen tämä olisi. Pieni osa islamistisista liikkeistä on erityisesti 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta alkaen pyrkinyt saavuttamaan tavoitteensa väkivaltaisin ja vallankumouksellisin kei- noin. Tähän väkivaltaiseen osaan islamistista liikettä on usein viitattu termeillä kuten ääri-islamismi, väkivaltainen islamismi ja erityisesti radikaali-islamismi. 20 Mohammed Hafez, Why Muslims Rebel: Repression and Resistance in the Islamic World (Boul- der: Lynne Rienner Publishers, 2003), 200; Lahoud, The Jihadis’ Path, 116⎼117. 21 Anders Strindberg ja Mats Wärn, Islamism (Cambridge: Polity Press, 2011), 205⎼206. Ks. myös Khaled Hroub (toim.), Political Islam: Context versus Ideology (London: SAQI, 2010). 22 Erityisesti Saudi-Arabiassa vaikuttaneet islamistit ovat historiallisesti korostaneet islamistisen liikehdinnän kansainvälisen ulottuvuuden ja erityisesti muslimien välisen solidaarisuuden tär- keyttä, joka heijastui erityisesti vierastaistelijaliikkuvuudessa Afganistaniin 1980-luvulla. Osittain tämä johtui siitä, että he saivat toimia maassa vain mikäli he eivät kritisoineet kuningashuonetta tai kohdistaneet aktivismiaan maahan. Hegghammer, Jihad in Saudi Arabia, 16⎼30. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 30 2.2 Radikaali-islamismi Julkisessa keskustelussa, tutkimuskirjallisuudessa ja viranomaisraporteissa sanaa ra- dikaali-islamismi on käytetty monissa eri merkityksissä. Kuten norjalainen jihadisti- seen liikehdintään erikoistunut tutkija Thomas Hegghammer on tuonut esille, radi- kaali-islamismi on laajimmillaan käsitetty siten, että se viittaa kaikkiin sellaisiin islamis- tisiin toimijoihin, jotka käyttävät väkivaltaa osana toimintaansa.23 Tällä tavalla käytet- tynä termi ei siis rajaudu pelkästään al-Qaidan ja Isisin kaltaisiin aseellisiin ryhmiin, joihin se on yleisesti yhdistetty 2000-luvun aikana, vaan sen alaisuuteen lukeutuu useita ideologisesti, teologisesti, organisatorisesti ja strategisesti hyvin erilaisia aseel- lista toimintaa harjoittavia ryhmiä. Tämän laajan katsantokannan mukaan radikaali-islamismiin lukeutuvat al-Qaidan ja Isisin lisäksi myös esimerkiksi libanonilainen shiialaista Iranin islamistihallintoon kyt- keytyvää radikaali-islamismia edustava Hizbollah sekä Egyptin Muslimiveljeskuntaan ja sen aatteeseen historiallisesti kytkeytyvä palestiinalainen Israelia vastaan sotiva is- lamistiryhmä Hamas.24 Laajasti määriteltynä radikaali-islamismin juuret ulottuvat 1950-luvulle, jolloin Egyptin Muslimiveljeskunnan sisällä alkoi kehittyä radikaaleja väkivaltaista aktivismia kannat- tavia suuntauksia.25 Erityisesti veljeskuntaan kuulunut Said Qutb artikuloi ryhmän edustaman islamismin pohjalta aseellista vallankumousta korostavan aatteen (vallan- kumouksellinen islamismi). Tätä aatetta ajamaan kehittyi Egyptissä aseellisia islamis- tiryhmiä (katso luku 3).26 Radikaali-islamistiset ryhmät ja niiden harjoittama väkivalta olivat pitkään marginaalinen, joskin voimistuva ilmiö Lähi-idässä. 1970-luvun lopulle asti valtaosa muslimienemmistöisten valtioiden kokemasta poliittisesta väkivallasta kytkeytyi sekulaareihin aatesuuntauksiin ja nationalistiseen liikehdintään. Käytän- nössä tämä radikaali-islamismin ensimmäinen historiallisesti merkittävä suuntaus (val- lankumouksellinen islamismi) päättyi 1990-luvun päättyi mennessä. Nykyisinkin eri puolilla Afrikkaa, Lähi-itää ja Aasiaa toimii lukemattomia toisistaan eroavia radikaaleja islamistiryhmiä. Merkittävä osa uskonnolla väkivaltansa oikeutta- 23 Thomas Hegghammer (toim.), Jihadi Culture: The Arts and Social Practices of Militant Islamists (New York: Cambridge University Press, 2017), 9. 24 Tässä raportissa ei käsitellä shiialaisen radikaali-islamismin ja jihadismin muotoja, joita Hizbol- lah myös osaltaan edustaa. Tämä on erillinen ilmiönsä, joka kytkeytyy keskeisesti Iranin shiia- islamistihallintoon ja sen harjoittamaan ulkopolitiikkaan. Ilmiöstä Syyrian konfliktin viitekehyk- sessä, ks esimerkiksi Phillip Smyth, ”The Shiite Jihad in Syria and Its Regional Effects”, The Wash- ington Institute for Near East Policy/Policy Focus 138 (2015). 25 Gilles Kepel, The Roots of Radical Islam (London: SAQI, 2005), 12. 26 Neumann, Radicalized: The New Jihadists, 36. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 31 vista muslimienemmistöisten valtioiden alueella toimivista aseellisista ryhmistä on kui- tenkin omaksunut osittain vallankumouksellisen islamismin pohjalta kehittyneitä kan- sainvälisempiä suuntauksia, joihin usein viitataan kollektiivisesti jihadismina. Kun län- simaisessa julkisessa keskustelussa on puhuttu radikaali-islamismista, sillä on lähes poikkeuksetta viitattu jihadismiin ja sitä edustaviin al-Qaidaan ja Isisiin (sekä niiden alaisuudessa toimiviin ryhmiin). Islamistisiin liikkeisiin laajemmin viittaavan terminolo- gian käyttäminen tarkoitettaessa vain jihadismia on omiaan tarpeettomasti hämärtä- mään näiden välisiä eroja. 2.3 Salafismi Jihadismia ympäröivässä julkisessa keskustelussa yksi useimmin käytetyistä mutta heikoimmin ymmärretyistä käsitteistä on salafismi. Salafismiin suhtaudutaan etenkin länsimaissa paikoitellen hyvin varauksellisesti ja epäilevästi, ja salafisteja on usein luonnehdittu militanteiksi tai ekstremisteiksi julkisessa keskustelussa johtuen osittain heidän uskonnollisesta konservatismistaan ja etenkin torjuvasta suhtautumisesta mui- hin islamin tulkintoihin.27 Länsimaissa salafismiin suhtautumisessa omat vaikeutensa on luonut salafistiset ”vastakulttuuriset” ympäristöt ja yhteisöt. Tämä johtuu näiden monimutkaisesta suhteesta jihadismiin ilmiönä sekä halveksuvasta ja paikoittain viha- mielisestä suhtautumisesta heitä ympäröivien yhteiskuntien arvoihin ja normeihin.28 Yksinkertaisimmillaan määriteltynä salafismi on sunnalaisen islamin haara, joka jäljit- telee ja pyrkii elvyttämään islamin kolmen ensimmäisen sukupolven aikaisen islamin ja tavan harjoittaa sitä erityisesti uskonopillista puhtautta vaalimalla. Näin ollen salafis- missa uskotaan edistykseen taantumuksen kautta eli pyritään tuomaan muslimit takai- sin alkuperäiseksi ja puhtaaksi tulkitun islamin äärelle, jota harjoittamalla muslimi voi elää täydellisen elämän.29 Salafistit ajattelevat ensimmäisten sukupolvien aikaisen is- lamin olleen puhtaimmillaan ja uskovat voivansa palata tähän hylkäämällä myöhempiä perinteitä ja tapoja tulkita islamin keskeisiä uskonoppeja. Tämän vuoksi salafisteja ku- vataan usein ultrakonservatiivisiksi ja literalistisiksi eli pyhien tekstien kirjaimelliseen tulkintaan uskoviksi. On tärkeää huomioida, että salafistisen islamintulkinnan omaksuminen ei itsessään johda tietynlaiseen suhtautumiseen politiikkaa tai poliittisia vaikutusmuotoja koh- taan.30 Huolimatta jaetuista teologisista lähtökohdista salafistinen haara pitää sisäl- 27 Maher, Salafi-Jihadism, 5. 28 Neumann, Radicalized: The New Jihadists, 112. 29 Maher, Salafi-Jihadism, 8. 30 Peter Mandaville, Global Political Islam (London: Routledge, 2007), 248⎼249. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 32 lään monia erilaisia lähestymistapoja politiikkaan sekä poliittiseen vaikuttamiseen. Ku- ten jihadismin aatehistoriaan erikoistunut tutkija Shiraz Maher huomioi salafi-jihadis- min ideologiseen historiaan keskittyvässä teoksessaan, salafisti-termin alle lukeutuvat esimerkiksi Saudi-Arabian kuningashuoneen uskonnollista auktoriteettia julkisesti puolustavat uskonoppineet siinä missä heitä sekä maan kuningashuonetta vastusta- vat islamistit ja väkivaltaisesti haastavat jihadistitkin.31 Eri toimijoiden välillä on siis merkittäviäkin erimielisyyksiä uskon ja poliittisen vaikuttamisen kannalta keskeisistä kysymyksistä. Yhteiskunnalliselta vaikutukseltaan salafistiset liikkeet voivat tästä joh- tuen samanaikaisesti olla osaltaan yhteiskunnallista vakautta edesauttava voima Saudi-Arabiassa, polarisaatiota ja kitkaa ruokkiva voima Länsi-Euroopassa sekä tu- hoa ja kärsimystä tuottava voima Syyriassa ja Irakissa. Tässä yhteydessä erityisen selkeyttävä on Maherin kehittämä tapa hahmottaa salafis- min monimuotoisuutta. Maherin mukaan salafisteihin lukeutuu pääpiirteittäin kolmen- laisia toimijoita: • Hiljaisesti toimivat (quietists), jotka pyrkivät yksityisesti neuvomaan vallanpitä- jiä (esim. Saudi-Arabian uskonoppineet) • Aktivistit (activists), jotka avoimesti haastavat ja pyrkivät uudistamaan omien valtioidensa politiikkaa (esim. monet arabikevään jälkeen aktivoituneet salafis- tiset poliittiset puolueet ympäri Lähi-itää) • Kieltäjät/kieltäytyjät (rejectionists), jotka kiistävät sekä oman valtionsa että laajemmin kansainvälisen järjestelmän legitimiteetin uskonnollisin perustein ja pyrkivät kaatamaan ne väkivalloin (esim. al-Qaida ja Isis).32 Historiallisesti radikaali-islamistiset liikkeet ovat enimmäkseen lukeutuneet aktivistei- hin eli ne hyväksyvät valtion legitimiteetin, vaikka pyrkivät uudistamaan sitä väkival- loin. Sen sijaan tämän raportin aiheena oleva jihadistinen toiminta kuuluu viimeiseen kategoriaan. Jihadismista puhutaan usein salafi-jihadismina sen vuoksi, että monilla salafistisilla uskonnollisilla ajattelijoilla ja teksteillä on ollut keskeinen merkitys sen kehittymisessä. Myös jihadistit (kuten islamistitkin) nojaavat moniin islamilaisten traditioiden kannalta tärkeisiin teksteihin ja ajattelijoihin. Teologisesti tällaisia ovat erityisesti islamin puristi- sempien haarojen eli salafismin ja wahhabismin kannalta keskeiset ajattelijat kuten esimerkiksi ibn Hanbal, ibn Taymiyyah ja Muhammad ibn Abd-al-Wahhab. Heidän 31 Maher, Salafi-Jihadism, 8⎼11. 32 Maher, Salafi-Jihadism, 8⎼11. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 33 tekstinsä loivat pohjan jihadistien jyrkälle uskonnollisen puhtauden ja oikeaoppisuu- den vaalimiselle. Etenkin Wahhabin luomaan uskontulkintaan pohjautuu myös salafi- jihadistien näkemys, että muslimit, jotka eivät jaa heidän tulkintaansa islamista, eivät ole oikeita muslimeja.33 Toisaalta jihadistien omien “uskonoppineiden” (joista vain har- valla on ollut perinteinen uskonoppineen koulutus) tulkinnat näistä ovat suurimmilta osin jääneet vaille laajempaa hyväksyntää, etenkin islamin muiden uskonoppineiden keskuudessa. 2.4 Jihadismi Jihadismi modernina ideologiana ja yhteiskunnallisena liikkeenä alkoi muotoutua isla- mistisen liikkeen radikaalin siiven sisällä 1980-luvun kuluessa. Kuten seuraavassa lu- vussa käy ilmi, sen juuret ovat olennaisesti Afganistanin konfliktissa ja sinne suuntau- tuneessa vierastaistelijaliikkuvuudessa 1980-luvulla. Kansainväliseksi 1990-luvun ai- kana laajentunutta ja teologisesti salafisoitunutta liikettä yhdistää jaettu identiteetti, kulttuuri, sekä sanasto ja tapa puhua poliittisista, strategisista ja uskonnollisista asi- oista.34 Vaikka jihadistisen liikkeen syntyhistoria nivoutuu läheisesti radikaali-islamismin en- simmäisen merkittävän suuntauksen, vallankumouksellisen islamismin historiaan, isla- mismin ja jihadismin ympärille muodostuneet yhteiskunnalliset liikkeet ovat sittemmin eriytyneet toisistaan suurilta osin niin toimintansa kuin näkemystensä osalta.35 Toi- saalta jihadismi mielletään tutkimuskirjallisuudessa usein myös radikaali-islamismin alahaarana. Niitä yhdistää edelleen se, ettei niiden mukaan islamia ja politiikkaa voi erottaa toisistaan. Niin ikään molemmat pyrkivät oman islamin tulkintansa mukaisen yhteiskunnan luomiseen. Yhteistä on myös länsivastaisuus, antisemitismi ja näkemyk- set siitä, että islamiin kohdistuu sen olemassaoloa uhkaava hyökkäys erilaisten sala- liittojen taholta. 33 Cole Bunzel, ”Jihadism in Its Own terms: Understanding a Movement”, A Hoover Institution Essay (2017), 8. 34 Hegghammer (toim.), Jihadi Culture, 10; Bunzel, ”Jihadism in Its Own terms”; Moghadam & Fishman (toim.), Fault Lines in Global Jihad, 92⎼94. 35 Bunzel, Jihadism in Its Own terms; Hegghammer (toim.), Jihadi Culture, 10; Lahoud, The Ji- hadis’ Path, 107. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 34 Yhtymäkohdista huolimatta jihadismi on kuitenkin monella tapaa erilainen ilmiö kuin radikaali-islamismi. Itse asiassa jihadistinen liike on pitkään määrittänyt itsensä suu- relta osin sitä kautta, miten se eroaa islamisteista etenkin uskonpuhtauden vaalimi- seen liittyvissä kysymyksissä.36 Yksi keskeinen eroavaisuus on se, että islamistit pääsääntöisesti hyväksyvät valtioi- den ja kansainvälisen poliittisen järjestelmän legitimiteetin, kun taas jihadistiset toimi- jat kategorisesti kiistävät molempien oikeutuksen uskonnollisin perustein. Keskeisin al-Qaidan ja Isisin edustamaa jihadismia määrittelevä piirre on ympäröivän yhteiskun- tamuodon ja kansainvälisen järjestyksen hylkääminen epäislamilaisina sekä pyrkimys kaataa ne aseellisen toiminnan, kuten kumouksellisen sodankäynnin ja terrorismin keinoin islamilaisen yhteiskunnan luomiseksi.37 Ne eivät siis pelkästään hylkää ihmis- ten säätämiä lakeja vaan myös valtiojärjestyksen. Näin ollen jihadistit näkevät moder- nit muslimivaltiot epäislamilaisina rakennelmina. Teologisesti islamistiseen liikkeeseen (mukaan lukien sen radikaaleihin edustajiin) lu- keutuu monia islamin eri suuntauksia ja tulkintoja. Jihadistiset ryhmät sen sijaan ovat teologisesti lähes poikkeuksetta salafistisia, vaikka jihadistisen liikkeen sisällä onkin eroavia tulkintoja monien eri uskonoppien soveltamiseen liittyen. Strategisesti islamis- tiset toimijat pääasiallisesti osallistuvat maidensa puoluepolitiikkaan (myös jotkut radi- kaali-islamistiset toimijat, kuten Hamas) ja harjoittavat sosiaalista aktivismia, kun taas jihadistit pyrkivät muutokseen aseellisen toiminnan kautta. Tosin sosiaalisen aktivis- min ja lähetystyön merkitys on korostunut 2010-luvulla myös jihadistiryhmien toimin- nassa näiden pyrkiessä hallinnoimaan väliaikaisesti valloittamiaan alueita.38 Jihadistien tapa tulkita sitä, mitä jihad tarkoittaa, on omanlaisensa ja monin tavoin koko liikettä määrittelevä, vaikka sen tulkinnasta onkin sisäisiä erimielisyyksiä. Jiha- dismille ominaista on jihadin tulkitseminen aseelliseksi kamppailuksi ja henkilökoh- taiseksi velvollisuudeksi jokaiselle muslimille. Aseellinen kamppailu katsotaan puolus- tukselliseksi siitä syystä, että jihadistit esittävät islamin olevan systemaattisen ja sen olemassaoloa uhkaavan hyökkäyksen kohteena. Kaikkien muslimimaissa käynnissä olevien konfliktien nähdään olevan osa tätä laajempaa universaalia ja globaalia kon- fliktia islamin ja sen monien vihollisten välillä. Olennainen osa jihadismin teologiaa on myös se, että aseellista kamppailua ja siihen osallistumista pidetään keskeisenä, ellei jopa tärkeimpänä, uskonnon harjoittamisen 36 Bunzel, ”Jihadism in Its Own terms”; Lahoud, The Jihadis’ Path. 37 Maher, Salafi-Jihadism. 38 Jihadistien hallinnoimispyrkimyksiin liittyen ks. Brynjar Lia, ”Understanding Jihadi Proto-States”, Perspectives on Terrorism 9, nro 4 (2015). SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 35 muotona. Tähän liittyy keskeisesti myös marttyyriuden ihannointi, joka on historialli- sesti ollut vähäistä sunnalaisessa islamissa ennen modernin jihadismin syntyä.39 Myös jihadistien uskontulkinnat ovat muuttuneet ajan myötä käsi kädessä toiminnan kehittymisen kanssa oikeuttamaan strategisen ja poliittisen tilanteen vaatimia ja mah- dollistamia väkivallan muotoja ja menettelytapoja.40 Uusien tilanteiden ja kontekstien luomat ristiriidat yhtäältä uskonopillisen puhtauden vaalimisen ja toisaalta strategisen ja ideologisen opportunismin välillä ovat johtaneet eri haarojen muodostumiseen liik- keen sisällä. Näiden haarojen välillä on erimielisyyttä keskeisten teologisten kysymys- ten lisäksi ideologisissa ja strategisissa kysymyksissä. Nämä erimielisyydet ovat puo- lestaan aiheuttaneet kitkaa, kiistoja ja konflikteja liikkeen johtohenkilöiden ja jopa aseellisten ryhmien välillä. Näin on ollut esimerkiksi al-Qaidan ja siitä irtautuneen Isi- sin välillä Syyriassa vuodesta 2013 alkaen. Jihadistisen liikkeen historiassa on nähtävissä kolme päähaaraa. Ensimmäinen näistä on historiallisesti tärkeä Afganistanin konfliktiin ja vierastaistelijamobilisaatioon nivou- tunut klassinen jihadismi, jonka pohjalta liike muodostui. Kaksi muuta ovat nykyhetken ja lähihistorian kannalta keskeisiä globaalin jihadismin suuntauksia, ja nämä ovat al- Qaidaan nivoutuva globaali jihadismi ja Isisiin nivoutuva sektaarinen globaali jiha- dismi. Al-Qaidan globaali jihadismi oli 2000-luvulle tultaessa muodostunut vaikutusvaltaisim- maksi haaraksi jihadistisen liikkeen sisällä. Isisiin nivoutuvan sektaarisen globaalin ji- hadismin merkitys on puolestaan voimistunut 2010-luvun aikana erityisesti Syyrian ja Irakin konfliktin ja Isisin vuosien 2013⎼2015 sotilaallisen menestyksen ja laajentumis- pyrkimysten siivittämänä.41 Vaikka nämä haarat eivät määritä ilmiötä tai sen historiaa kokonaisuudessaan, ne ovat olleet keskeisiä sen kehittymisen ja ilmenemisen kan- nalta eri konteksteissa. 39 Hegghammer (toim.), Jihadi Culture, 151⎼170. 40 Maher, Salafi-Jihadism. 41 J.M. Berger, “The Islamic State vs. al Qaeda: Who’s winning the war the become the jihadi superpower?” Foreign Policy 2.9.2014. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 36 3 Jihadistinen liikehdintä globaalina ja eurooppalaisena ilmiönä Tämän luvun tarkoitus on luoda yleistajuinen katsaus jihadismin historiaan ja kehityk- seen, sen esiintymismuotoihin ja taustoihin 1900-luvun alusta nykyhetkeen asti. En- nen jihadismin keskeisimpien ideologisten suuntausten (Abdullah Azzamin klassinen jihadismi, al-Qaidaan kytkeytyvä globaali jihadismi ja Isisin edustama globaali sektaa- rinen jihadismi) läpikäymistä luku tarjoaa johdannon radikaali-islamismin merkittävän muodon, vallankumouksellisen islamismin historiaan. Luvun tarkoituksena ei ole antaa kattavaa ja seikkaperäistä selvitystä näistä suun- tauksista ja niihin kytkeytyvistä aseellisista ryhmistä, vaan luoda yleiskuva jihadismin monimuotoisuudesta, eri suuntausten keskeisistä piirteistä ja niiden kehityksestä. Tä- män jälkeen osio siirtyy tarkastelemaan jihadismin ilmentymistä Länsi-Euroopassa 1990-luvulta nykypäivään, keskittyen erityisesti Syyrian konfliktin ja Isisin vaikutuksiin Euroopan alueella. 3.1 Vallankumouksellinen islamismi Kansainvälisempien jihadismin muotojen syntyhistoriaa ja kehitystä ei voida ymmärtää asettamatta niitä osaksi laajempaa historiallista kontekstia. Se kytkeytyy olennaisesti jo kuvattuun islamistisen aatesuuntauksen syntyyn 1900-luvun alussa ja aivan erityi- sesti radikaalin-islamismin vallankumouksellisten suuntauksen muodostumiseen 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Egyptissä. Tässä osiossa käsitelty vallanku- mouksellinen islamismi on siis yksi radikaali-islamismin suuntaus. Huolimatta muslimiveljeskunnan saavuttamasta suosiosta Egyptissä, se ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan merkittävää valta-asemaa maassa tai islamisoimaan sen hallintojärjestelmää. Ryhmän pyrkimykset islamisoida Egyptin yhteiskuntaa onnistui- vat tosin paremmin. Pikemminkin veljeskunnan ja maan hallinnon suhteet kasvoivat entistä vaikeammiksi Presidentti Gamal Abdel Nasserin aikakaudella (1954⎼1970). Turhautuminen koettuihin epäonnistumisiin ja hallinnon kovakouraisiin otteisiin ruokki järjestön sisäistä radikalisoitumista. Sen sisältä alkoi nousta ääniä, jotka suhtautuivat väkivaltaiseen aktivismiin entistä suopeammin. Tärkein näistä äänistä kuului Said Qutbille, jonka kirjoitukset (erityisesti Virstanpylväät ja Koraanin varjossa) rakensivat väkivaltaisen vallankumouksellisen ideologian al- SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 37 Bannan ja Muslimiveljeskunnan islamismin pohjalta ja inspiroi muita radikaali-islamis- tisia (ja myöhemmin jihadistisia) ajattelijoita.42 Hänen esittämänsä näkemyksen mu- kaan kaikki muut ideologiat islamia lukuun ottamatta ovat johtaneet epäonnistuneisiin yhteiskuntajärjestelmiin. Hän koki modernien muslimiyhteiskuntien kääntäneen sel- känsä todelliselle islamille ja palanneen islamia edeltävään tietämättömyyden tilaan (jahiliiyah). Qutb näki ratkaisuna tähän islamin elvyttämisen ja kamppailun tietämättömyyden ti- lassa olevia yhteiskuntia ja epäislamilaisiksi koettuja hallintoja vastaan. Hän uskoi, että muslimeista koostuvan etujoukon velvollisuutena oli aseellisen toiminnan kautta ja keinoja kaihtamatta toimeenpanna jumalan auktoriteettia yhteiskunnissaan.43 Vaikka Qutb teloitettiin vuonna 1966 rangaistuksena hänen roolistaan Nasserin sala- murhayrityksessä, hänen kirjoittamansa tekstit inspiroivat radikaali-islamisteja pitkään hänen kuolemansa jälkeen. Hänen luomansa vallankumouksellinen islamismi sai ja- lansijaa erityisesti Egyptissä, leviten myös muualle Lähi-itään, kuten Syyriaan (jossa nähtiin 1980-luvulla lyhytkestoinen ja epäonnistunut kapina44) sekä Algeriaan, jossa islamistit aloittivat aseellisen vastarinnan hallintoa kohtaan 1990-luvun alussa armei- jan kieltäydyttyä noudattamasta islamistien voittamien vaalien tulosta. Qutbin ajatukset levisivät myös Saudi-Arabiaan, jossa monet hänen aatteensa kan- nattajat löysivät kodin paettuaan Muslimiveljeskunnan jäseniin kohdistunutta vainoa etenkin Egyptissä sekä jossain määrin myös muissa islamisteihin vihamielisesti suh- tautuneissa arabisosialistisissa diktatuureissa.45 Näiden Saudi-Arabiaan muodostunei- den verkostojen pohjalta useat tuhannet saudit osallistuivat Afganistanin konfliktiin. Monet heistä päätyivät myös osaksi sen aikana muodostunutta jihadistista liikettä ja osallistuivat konflikteihin muun muassa Algeriassa, Bosniassa, Tadzhikistanissa ja Tshetsheniassa 1990-luvulla.46 Vallankumouksellisen islamismin huippuhetki Egyptissä oli Islamilainen jihad -ryhmän (Egyptian Islamic Jihad) tekemä presidentti Anwar al-Sadatin murha vuonna 1981. Salamurha oli osa laajempaa epäonnistunutta operaatiota, jonka tarkoituksena oli 42 Cook, Understanding Jihad, 102⎼106; ks. myös John Calvert, Sayyid Qutb and the Origins of Radical Islam (Oxford: Oxford University Press, 2009). 43 Neumann, Radicalized: The New Jihadists, 37⎼38. 44 Syyriassa kapina murskattiin maan hallinnon toimesta erittäin väkivaltaisesti, ja monet henkiin jääneistä kapinallisista pakenivat ulkomaille, osan osallistuessa Afganistanin jihadiin. Raphael Lefevre, The Ashes of Hama: The Muslim Brotherhood in Syria (Oxford: Oxford University Press, 2013). 45 Neumann, Radicalized: The New Jihadists, 37⎼38. 46 Hegghammer, Jihad in Saudi Arabia, 38⎼58. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 38 suorittaa vallankaappaus Egyptissä. Teko johti islamistien ja radikaali-islamistien jouk- kopidätyksiin.47 Käytännössä joukkopidätykset jatkuivat läpi 1980- ja 1990-lukujen. Paikallisten aseellisten ryhmien, kuten Islamilaisen jihadin ja Islamilaisen ryhmän (Is- lamic Group), toimintaedellytykset heikkenivät merkittävästi erityisesti 1990-luvun lop- pua kohden. Toimintaansa jatkaneet ryhmät ajautuivat toteuttamaan yksi toistaan tu- hoisampia ja epäsuositumpia iskuja, vieraannuttaen samalla erityisesti keskiluokkai- sen kannattajakuntansa. Lisäksi kaventuneen toimintavapauden myötä monien aseel- listen ryhmien, kuten egyptiläisen Islamilaisen jihadin toimintaa ohjattiin kasvavissa määrin ulkomailta käsin (Sudanista ja Afganistanista) omissa maissa toimineiden joh- tohahmojen ollessa suurimmilta osin vangittuina. Vallankumouksellinen islamismi oli merkittävin väkivaltaisen ääriliikehdinnän muoto Lähi-idässä käytännössä 1990-luvun lopulle asti. Sen esiintyminen oli voimakkainta Egyptissä, mutta nähtävissä vähemmissä määrin myös muissa arabisosialistisissa diktatuureissa, joissa islamistista aktivismia rajoitettiin tai torjuttiin kovakouraisesti.48 Myös näissä tapauksissa ryhmien menestys oli heikkoa. Tästä poikkeuksen muodos- taa Hamas, jonka legitimiteetti perustui paikallisten hallintojen lisäksi myös Israelin (väkivaltaiseen) vastustamiseen.49 1990-luvun loppuun mennessä lähes kaikki vallan- kumoukselliset islamistiryhmät Hamasia lukuun ottamatta olivat joko luopuneet väki- vallan käytöstä tai kykenemättömiä jatkamaan vallankumouksellisia kampanjoitaan. Epäonnistumisistaan huolimatta ryhmät jättivät jälkeensä suuren määrän motivoitu- neita ja kokeneita aktivisteja ja taistelijoita, joista monet halusivat jatkaa taisteluaan islamilaisen yhteiskunnan luomisen puolesta. Osa heistä löysi uuden kodin uusilta konfliktialueilta (erityisesti Afganistanista ja Pakistanista) kansainvälisempää väkival- taista aktivismia korostavien jihadismin haarojen kehittymisen myötä. 3.2 Afganistanin konflikti ja klassinen jihadismi Siinä missä vallankumouksiin yksittäisissä valtioissa pyrkivän radikaali-islamismin syntyhistorian alun voi ajoittaa jo 1950-luvulle, jihadismiksi luonnehdittu kansainväli- sempi ilmiö sai alkunsa vasta 30 vuotta myöhemmin Afganistanin konfliktin (1978- 1992) yhteydessä.50 Pitkäaikaisen veljeskunta-aktiiviin ja uskonoppineen Abdullah 47 Pidätyksissä jäi kiinni muun muassa Osama bin Ladenin luottomieheksi ja hänen kuolemansa jälkeen al-Qaidan johtajaksi noussut Ayman al-Zawahiri, joka oli Islamilaisen jihad-ryhmän jäsen. 48 Kepel, The Roots of Radical Islam. 49 2000-luvulla Hamas on osallistunut Palestiinan poliittiseen järjestelmään ja puoluepolitiikkaan. Se on kuitenkin jatkanut Israelin väkivaltaista vastustamista. 50 Neumann, Radicalized: The New Jihadists; Hegghammer, Jihad in Saudi Arabia. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 39 Azzamin kirjoitusten ja aktivismin pohjalta muodostunut klassisen jihadismin haara ni- voutuu läheisesti historiallisen laajaan vierastaistelijoiden osallistumiseen Afganistanin sotaan sekä sen ympärille muodostuneeseen yhteisöön.51 Tuhannet aiemmin omiin kansallisiin kampanjoihinsa keskittyneet radikaali-islamisti- sissa ryhmissä (ensisijaisesti Pohjois-Afrikan alueella) toimineet sekä Afganistaniin tässä uudenlaisen jihadin viitekehyksessä matkanneet vierastaistelijat (Persianlahden alueelta, etenkin Saudi-Arabiasta) kokoontuivat konfliktialueelle puolustamaan paikal- lisia uskonveljiään islamin ulkoisen vihollisen, Neuvostoliiton, hyökkäystä ja miehitystä vastaan. Tämän yhteisön sisälle muodostui useita kansainväliset rajat ylittäviä taiste- lija- ja aktivistiverkostoja sekä myöhemmin laajempi jihadistinen yhteiskunnallinen liike. Näiden verkostojen merkitys heijastui erityisesti vierastaistelijailmiön yleistymi- seen muslimimaiden ja muslimiväestöjä koskettaneissa konflikteissa eri puolilla maail- maa erityisesti 1990-luvun aikana, mutta myös Tshetsheniassa ja Irakissa 2000-lu- vulla.52 Azzamin tulkintaa jihadista luonnehditaan klassiseksi tutkimuskirjallisuudessa siksi, että se on lähempänä historiallisia jihadin tulkintoja kuin myöhemmin muodostuneet globaalit jihadin tulkinnat tai Azzamia edeltäneet vallankumouksellisen islamismin tul- kinnat (katso raportin lopussa oleva liite 1).53 Azzam nosti jihadin keskipisteeksi epäis- lamilaisiksi katsottujen muslimihallintojen vastustuksen sijasta muslimien ja musli- meille kuuluneiden alueiden puolustamisen ulkoista vihollista vastaan.54 Hänen mu- kaansa jos muslimeille historiallisesti kuulunut tai kuuluva alue missä tahansa päin maailmaa joutuu ulkoisen hyökkäyksen kohteeksi, se vaatii välitöntä aseellista väliin- tuloa. Siihen osallistuminen ei ole pelkästään alueella asuvan väestön vaan kaikkien muslimien henkilökohtainen uskonnollinen velvollisuus. Azzamin mukaan sekä poliit- tisten eliittien että perinteisten uskonoppineiden tulisi tukea jihadia tällaisissa olosuh- teissa. Mikäli he vastustaisivat osallistumista, heidän mielipiteistään ei tulisi välittää.55 Lisäksi täydellisen alkuajan islamilaisen yhteiskunnan ja suurvallan uudelleen luomi- nen oli hänen näkemyksensä mukaan mahdollista pelkästään aseellisen jihadin kautta.56 51 Tällä tarkoitetaan monikansallista jihadistien yhteisöä, joka ei rajoittunut yksittäisiin aseellisiin ryhmiin vaan piti sisällään myös monenlaisia henkilöitä ja verkostoja. Hegghammer, Jihad in Saudi Arabia, 14; Moghadam & Fishman (toim.), Fault Lines in Global Jihad, 92⎼93. 52 Thomas Hegghammer, “The Rise of Muslim Foreign Fighters: Islam and the Globalization of Jihad”, International Security 35, nro 3 (Winter 2010/2011), 60. Ks. myös Hegghammer, Jihad in Saudi Arabia, 69. 53 Hegghammer, Jihad in Saudi Arabia, 42. 54 Ks. erityisesti Kepel & Milelli (toim.), Al-Qaeda in its Own Words, 81⎼143. 55 Haykel, Hegghammer & Lacroix (toim.), Saudi Arabia in Transition, 214. 56 Hegghammer, Jihad in Saudi Arabia, 7; Cook, Understanding Jihad, 128–129. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 40 Azzamin kirjoituksissa on nähtävissä eri jihadistiryhmien viestinnässä edelleen tois- tuva narratiivi. Azzamin mukaan muslimien uskonyhteisöön (umma) kohdistuu vakava ja sen olemassaolon vaarantava ulkopuolinen uhka. Vierastaistelijoille suunnatussa viestinnässä tätä korostetaan nostamalla esiin erityisesti muslimisiviileihin ja uskon- nollisiin symboleihin (kuten moskeijoihin) kohdistuvat voimatoimet ja kärsimys eri kon- fliktialueilla. Tätä kautta vahvistetaan mielikuvaa siitä, että islamin ja sen vihollisten välillä on käynnissä globaali ja totaalinen sota. Tilanteen korjaamiseksi muslimien on tartuttava aseisiin ja autettava uskonveljiään ja -siskojaan eri konfliktialueilla. Näin on siksi, että islamilainen laki vaatii sitä ja vihollinen on niin viekas ja petollinen, etteivät muunlaiset ratkaisut ole mahdollisia. Osallistuminen aseelliseen toimintaan konflikti- alueella esitetään henkilökohtaisena velvollisuutena kaikille (miespuolisille) musli- meille. Toisin kuin alla käsiteltävät tuoreemmat jihadismin haarat, Azzamin tulkinta ji- hadista ei vielä pitänyt konfliktialueiden ulkopuolista aseellista aktivismia hyväksyttä- vänä.57 Azzamin kenties keskeisin vaikutus myöhempien jihadismin suuntausten kehittymi- selle oli tämän lisäksi aseelliseen taisteluun osallistumisen ja erityisesti marttyyriuden uskonnollisen merkityksen korostaminen. Tämä on jatkunut ja kehittynyt entisestään myöhemmän jihadistisen ajattelun piirissä.58 Azzamin tunnetun sanonnan mukaan muslimien ylpeys, kunnia ja luontainen asema kansainvälispoliittisen järjestelmän joh- tajina voi palautua vain jihadin ja kiväärin, ei konferenssien, neuvotteluiden ja dialogin, kautta. Azzam ei ollut pelkästään uudenlaisen jihadin keskeisin teologi, vaan hän pyrki myös aktiivisesti inspiroimaan ja rekrytoimaan uusia vierastaistelijoita Afganistanin konflik- tiin. Konfliktin aikana hän vieraili saarnaamassa ja rekrytoimassa useissa musli- mienemmistöisissä valtioissa ja myös länsimaissa, Yhdysvallat mukaan lukien. Azza- min perustaman järjestön, Arabi-afgaanien palveluviraston (Afghan Services Bureau) aineistoa levitettiin ja kulutettiin aktiivisesti Lähi-idässä sekä vähemmissä määrin myös länsimaissa, mukaan lukien Pohjoismaissa. Afganistaniin kohdistui lopulta yksi historian laajimmista vierastaistelijaliikkuvuuksista, kun mahdollisesti jopa 20 000 vierastaistelijaa otti osaa konfliktiin.59 Toisaalta osa näistä osanottajista, kuten myöhemmin merkittäväksi jihadistiksi noussut Anwar al- 57 Hegghammer, “The Rise of Muslim Foreign Fighters”, 73⎼74; Haykel, Hegghammer & Lacroix (toim.), Saudi Arabia in Transition, 214. 58 Hegghammer (toim.), Jihadi Culture, 154-160; Cook, Understanding Jihad, 129. 59 Hegghammer, “The Rise of Muslim Foreign Fighters”. SISÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:14 41 Awlaki, saapuivat konfliktialueelle vasta Neuvostoliiton vetäydyttyä eivätkä käytän- nössä ottaneet osaa taisteluihin.60 Näin oli myös myöhemmin tässä raportissa esiinty- vän, Isisin kannalta keskeisen Abu Musab al-Zarqawin tapauksessa. Vaikka islamisti- sessa ja jihadistisessa mytologiassa mobilisaatio Afganistaniin oli laaja, spontaani ja lähes välitön, käytännössä sen taustalla olivat erityisesti Azzamin kirjoitukset ja aktiivi- nen rekrytointitoiminta, jotka alkoivat kantaa hedelmää vasta 1980-luvun puolivälin tie- noilla.61 Afganistanissa saatujen kokemusten perusteella Azzamin tarkoituksena oli luoda kou- lutettu ja kokenut muslimeista koostuva vapaaehtoisarmeija, joka osallistuisi konfliktei- hin muslimeille kuuluviksi katsotuilla alueilla, joissa nämä olivat ulkoisen hyökkäyksen kohteena (kuten A