Arviomuistio pienriita- menettelystä Lausuntotiivistelmä Oikeusministeriön julkaisuja Jus� � eministeriets publika� oner 2024:8Mie� ntöjä ja lausuntoja Betänkanden och utlåtanden Arviomuistio pienriitamenettelystä Lausuntotiivistelmä Aleksi Heikkilä Oikeusministeriö Helsinki 2024 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Oikeusministeriö CC BY-SA 4.0 ISBN pdf: 978-952-400-918-8 ISSN pdf: 2490-1172 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2024 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ Kuvailulehti 11.4.2024 Arviomuistio pienriitamenettelystä Lausuntotiivistelmä Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Teema Mietintöjä ja lausuntoja Julkaisija Oikeusministeriö Tekijä Aleksi Heikkilä Kieli suomi Sivumäärä 68 Tiivistelmä Lausunnonantajat yhtyvät arviomuistiossa selostettuun tilannekuvaan, jonka mukaan oikeudenkäyntikuluriski ja oikeusprosessin pitkä kesto voivat vähentää ihmisten ja yritysten halukkuutta viedä erityisesti vähäisiä intressejä koskevia riita-asioita tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten myös halukkuutta kanteen vastustamiseen erityisesti kuluttajien, pienyritysten ja työntekijöiden kohdalla. Enemmistö lausunnonantajista kannattaa pienriitamenettelystä säätämistä tai suhtautuu myönteisesti asian jatkovalmisteluun. Pienriitamenettelyn nähtäisiin vahvistavan oikeusvaltiota parantamalla oikeuden saatavuutta, mikä osaltaan voisi arviomuistiossa todetun mukaisesti tehostaa markkinoiden toimintaa, edistää lain ja sopimusten noudattamista, parantaa oikeusturvaa ja tuomioistuinlaitoksen legitimiteettiä. Osa lausunnonantajista vastustaa tai suhtautuu varauksellisesti erillisestä pienriitame- nettelystä säätämiseen erityisesti siitä aiheutuviin kustannuksiin viitaten. Tehokkaasti sovellettuna oikeudenkäymiskaaren sääntelyn nähdään jo nykyisellään tai pienehköin säännösmuutoksin mahdollistavan pienriitamenettelyn tavoitteiden toteutumisen. Valtaosa lausunnonantajista, erityisesti pienriitamenettelyä vastustavat tai siihen varauksellisesti suhtautuvat, pitävät oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden rajoittamista tehokkaimpana yksittäisenä keinona prosessikynnyksen madaltamiseen. Lausunnonantajat tuovat esiin tuomioistuinten haastavan resurssitilanteen ja katsovat pienriitamenettelyn edellyttävän merkittävää käräjäoikeuksien lisäresursointia. Asiasanat prosessioikeus, oikeudenkäynti, siviiliprosessi, tuomioistuimet ISBN PDF 978-952-400-918-8 ISSN PDF 2490-1172 Asianumero VN/28937/2021 Hankenumero OM059:00/2021 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-918-8 https:// Presentationsblad 11.4.2024 Bedömningspromemorian om småmålsförfarande Sammandrag av utlåtandena Justitieministeriets publikationer, Betänkanden och utlåtanden 2024:8 Tema Betänkanden och utlåtanden Utgivare Justitieministeriet Författare Aleksi Heikkilä Språk finska Sidantal 68 Referat Remissinstanserna är eniga om den lägesbild som beskrivs i bedömningspromemorian och som visar att risken för höga rättegångskostnader och de långa rättsprocesserna kan göra människor och företag mindre benägna att driva tvister till domstol särskilt om tvisterna rör ringa intressen, och likaså minska viljan att motsätta sig talan när det gäller i synnerhet konsumenter, småföretag och arbetstagare. Majoriteten av remissinstanserna understöder förslaget att införa ett småmålsförfarande eller förhåller sig positiv till en fortsatt beredning av ärendet. Ett småmålsförfarande ansågs stärka rättsstaten genom bättre tillgång till rättslig prövning, vilket i sin tur, enligt det som hävdas i bedömningspromemorian, kan effektivisera marknaden, främja efterlevnaden av lagar och avtal, förbättra rättsskyddet och domstolsväsendets legitimitet. I en del utlåtanden motsätter man sig eller förhåller sig kritisk till ett separat småmålsförfarande, särskilt på grund av de kostnader som förfarandet medför. Bestämmelserna i rättegångsbalken anses, om de tillämpas effektivt, redan i sin nuvarande form eller genom smärre ändringar göra det möjligt att uppfylla samma syften som småmålsförfarandet. Majoriteten av remissinstanserna och särskilt de som motsätter sig ett småmålsförfarande eller förhåller sig skeptiska till ett sådant förfarande anser att en begränsning av skyldigheten att ersätta rättegångskostnader är det enskilt effektivaste sättet att sänka tröskeln för att inleda en rättsprocess. I utlåtandena tar man upp domstolarnas ansträngda resursläge och att ett småmålsförfarande kräver att tingsrätternas resurser ökas betydligt. Nyckelord processrätt, rättegång, domstolar, civilprocess ISBN PDF 978-952-400-918-8 ISSN PDF 2490-1172 Ärendenummer VN/28937/2021 Projektnummer OM059:00/2021 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-918-8 https:// Description sheet 11 April 2024 Assessment Report on Small Claims Procedure Summary of Opinions Publications of the Ministry of Justice, Memorandums and statements 2024:8 Subject Memorandums and statements Publisher Ministry of Justice, Finland Author(s) Aleksi Heikkilä Language Finnish Pages 68 Abstract The comments received on the assessment report agree with the situation picture described in it, according to which the risk of legal costs and the long duration of judicial proceedings may reduce the willingness of individuals and enterprises to refer especially civil matters of minor interest to courts. These factors may also reduce the willingness of consumers, small enterprises and employees, in particular, to oppose to an action. Most stakeholders are in favour of legislating on a small claims procedure or are positive towards proceeding with the preparation of the matter. According to the comments, the small claims procedure would strengthen the rule of law by improving access to justice, which, as stated in the assessment report, could contribute to enhancing the functioning of the market, promoting compliance with legislation and agreements, improving legal protection and increasing the legitimacy of the judiciary. Some stakeholders express objection to or reservations about the idea of legislation on a separate small claims procedure, referring, in particular, to the costs incurred. An effective application of the current regulation under the Code of Judicial Procedure, either in its present form or after minor legislative amendments, is considered to enable the achievement of the objectives of the small claims procedure. Most of the stakeholders, especially those who oppose to or have reservations about the small claims procedure, consider that limiting the liability for legal costs is the most effective individual means of lowering the threshold for bringing judicial proceedings. Stakeholders draw attention to the challenging resource situation of the courts and consider that the small claims procedure requires a substantial amount of additional resources for district courts. Keywords procedural law, judicial proceedings, courts, civil procedure ISBN PDF 978-952-400-918-8 ISSN PDF 2490-1172 Reference number VN/28937/2021 Project number OM059:00/2021 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-918-8 https:// Sisältö 1 Johdanto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 1.1 Arviomuistio ja lausuntokierros. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 1.2 Yhteenveto lausunnoista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 2 Pienriitamenettelyn tarpeellisuus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 3 Pienriitamenettelyn soveltamisala.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.1 Intressiraja.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 3.2 Erilaiset juttutyypit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 3.3 Suhde täysimittaiseen oikeudenkäyntiin.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 3.4 Suhde summaariseen menettelyyn.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 4 Pienriitamenettelyn sisältö.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 4.1 Menettelyn keventäminen ja yksinkertaistaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 4.1.1 Haastehakemuksen ja vastauksen muoto.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 4.1.2 Haastehakemuksen ja vastauksen sisältö sekä haasteen tiedoksiantoa koskevat huomiot.. . . . . 26 4.1.3 Kirjallisten lausumien määrän rajoittaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 4.1.4 Ei erillistä valmisteluistuntoa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 4.1.5 Todistelun rajoittaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 4.1.6 Materiaalinen prosessinjohto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 4.1.7 Käräjänotaari pienriita-asian ratkaisijana.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 4.1.8 Pääkäsittelyn keston rajoittaminen ja ratkaisun antaminen määräajassa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 4.1.9 Kirjalliset todistajanlausunnot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 4.1.10 Avustajakelpoisuus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 4.2 Pääkäsittely.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 4.2.1 Pääkäsittelyn tarve. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 4.2.2 Pääkäsittely videoyhteydellä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 4.3 Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 4.3.1 Vaihtoehtoiset sääntelytavat.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 4.3.2 Korvattavien kulujen laskutapa ja määrä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 4.3.3 Kuluvastuu päämiehen ja avustajan sekä elatusasioissa vanhempien välillä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 4.3.4 Mahdollisuus oikeusapuun. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 4.4 Ratkaisun perusteluvelvollisuuden keventäminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 4.5 Muutoksenhakuoikeus.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 4.6 Muita huomioita pienriitamenettelystä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 5 Arviomuistiossa tarkastellut vaihtoehtoiset ratkaisumallit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 5.1 Ensi vaiheena sovittelu.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 5.2 Kuluttajariitalautakunnan toimivallan laajentaminen ja ratkaisujen luonteen muuttaminen.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 6 Lausunnonantajien esittämät vaihtoehtoiset ratkaisumallit.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 7 Pienriitamenettelyn vaikutukset ja resurssitarpeet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 7.1 Pienriitojen lukumäärä käräjäoikeuksissa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 7.2 Pienriitojen laskennallinen käsittelytahti ja tarvittavat tuomariresurssit käräjäoikeuksissa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 7.3 Käräjäoikeuksien muut resurssitarpeet.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 7.4 Vaikutukset ylimpiin tuomioistuimiin.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 7.5 Muut vaikutuksia ja resurssitarpeita koskevat huomiot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 8 Menettelyn nimitys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 9 Muut huomiot.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 10 Muut riitaprosessin kehittämisehdotukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 8 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 1 Johdanto 1.1 Arviomuistio ja lausuntokierros Oikeusministeriössä on laadittu virkatyönä arviomuistio (Oikeusministeriön julkai- suja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:1), jossa tarkastellaan alustavasti, mitä oikeudelli- sia reunaehtoja pienriitamenettelyn säätämiseen liittyisi ja millaisia sääntelymalleja voitaisiin ajatella sekä arvioidaan, mitä vaikutuksia pienriitamenettelyllä voisi olla. Lisäksi arviomuistiossa tarkastellaan eräitä vaihtoehtoisia tapoja pyrkiä saavutta- maan niitä päämääriä, joita pienriitamenettelyllä voitaisiin tavoitella. Arviomuis- tio sisältää myös kuvauksen nykytilasta ja vertailun vastaaviin menettelyihin eräissä Euroopan valtioissa. Arviomuistio on ollut lausuntokierroksella 18.1.2023–24.3.2023. Lausuntoa pyy- dettiin seuraavilta 68:ltä taholta. Lausunnon antaneet on merkitty *:llä. Lausunto- pyyntö ja lausunnot ovat nähtävissä Lausuntopalvelussa (www.lausuntopalvelu.fi). Akava ry* Eduskunnan oikeusasiamies* Elinkeinoelämän keskusliitto* Etelä-Karjalan käräjäoikeus* Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus* Etelä-Savon käräjäoikeus* Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri* Helsingin hovioikeus* Helsingin käräjäoikeus* Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta Ihmisoikeuskeskus Itä-Suomen hovioikeus* Itä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri* Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan oikeustieteiden laitos* (Itä-Suomen yliopisto) Itä-Uudenmaan käräjäoikeus* Julkiset oikeusavustajat ry* Kaakkois-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri Kainuun käräjäoikeus* Kanta-Hämeen käräjäoikeus* 9 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Keski-Suomen käräjäoikeus* Keskuskauppakamari Kilpailu- ja kuluttajavirasto* Korkein oikeus* Kotimaisten kielten keskus Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet* Kuluttajariitalautakunta Kymenlaakson käräjäoikeus* Lapin käräjäoikeus Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta* Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta Lounais-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri Luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat ry Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri* Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus* Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry Oikeusrekisterikeskus* Oulun käräjäoikeus* Pirkanmaan käräjäoikeus* Pohjanmaan käräjäoikeus* Pohjois-Karjalan käräjäoikeus Pohjois-Savon käräjäoikeus Pohjois-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri Päijät-Hämeen käräjäoikeus* Rovaniemen hovioikeus* Satakunnan käräjäoikeus* Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry* (SAK ry) Suomen Asianajajaliitto* (Asianajajaliitto) Suomen Lakimiesliitto ry* Suomen Perimistoimistojen Liitto ry* Suomen tuomariliitto ry* (Tuomariliitto) Suomen velalliset ry* Suomen Vuokranantajat ry* Suomen Yrittäjät ry* Takuusäätiö* Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry* (STTK) Tuomioistuinvirasto* Turun hovioikeus* Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta Ulosottolaitoksen keskushallinto* (valtakunnanvoudin kanslia) Vaasan hovioikeus* 10 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE* (FINE) Valtioneuvoston oikeuskansleri* (oikeuskansleri) Valtiovarainministeriö* Valtori Varsinais-Suomen käräjäoikeus* Vuokralaiset VKL ry* Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta* Edellä mainittujen tahojen lisäksi lausunnon toimittivat seuraavat neljä tahoa. Kai- ken kaikkiaan lausuntoja annettiin 54. Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry (KOVA ry) Palvelualojen ammattiliitto PAM ry (PAM ry) Suomalaisten pysäköintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry Suomen Kiinteistöliitto ry (Kiinteistöliitto) Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri sekä Julkiset oikeusavustajat ry ovat toimittaneet yhteisen lausunnon. Kainuun käräjäoikeus yhtyy muilta kuin lausunnossaan esittämiltä osin Pirkanmaan käräjäoikeuden lausuntoon. Takuusäätiö yhtyy muilta kuin lausunnossaan esittämiltä osin Kuluttajaliiton lausuntoon. 1.2 Yhteenveto lausunnoista Lausunnonantajat yhtyvät arviomuistiossa selostettuun tilannekuvaan, jonka mukaan oikeudenkäyntikuluriski ja oikeusprosessin pitkä kesto voivat vähentää ihmisten ja yritysten halukkuutta viedä erityisesti vähäisiä intressejä koskevia rii- ta-asioita tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten myös halukkuutta kanteen vastus- tamiseen erityisesti kuluttajien, pienyritysten ja työntekijöiden kohdalla. Lisäksi vallitseva tilanne heikentää oikeuskäytännön kehitystä. Enemmistö lausunnonantajista kannattaa pienriitamenettelystä säätämistä tai suh- tautuu myönteisesti asian jatkovalmisteluun. Pienriitamenettelyn nähtäisiin vah- vistavan oikeusvaltiota parantamalla oikeuden saatavuutta, mikä osaltaan voisi arviomuistiossa todetun mukaisesti tehostaa markkinoiden toimintaa, edistää lain ja sopimusten noudattamista, parantaa oikeusturvaa ja tuomioistuinlaitoksen legitimiteettiä. 11 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Osa lausunnonantajista vastustaa tai suhtautuu varauksellisesti erillisestä pien- riitamenettelystä säätämiseen erityisesti siitä aiheutuviin kustannuksiin viitaten. Tehokkaasti sovellettuna oikeudenkäymiskaaren sääntelyn nähdään jo nykyisel- lään tai pienehköin säännösmuutoksin mahdollistavan pienriitamenettelyn tavoit- teiden toteutumisen. Valtaosa lausunnonantajista, erityisesti pienriitamenettelyä vastustavat tai siihen varauksellisesti suhtautuvat, pitävät oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden rajoittamista tehokkaimpana yksittäisenä keinona prosessi- kynnyksen madaltamiseen. Lausunnonantajien näkemykset pienriitamenettelyn soveltamisalasta vaihtelevat sen suhteen, kuinka suurta rahamäärää koskeva riita-asia tulisi voida käsitellä pien- riitamenettelyssä. Enemmistö asiaan kantaa ottavista lausunnonantajista kannat- taa 5 000 euron intressirajaa. Myös 10 000 euron intressiraja saa merkittävältä osalta kannatusta. Alle 5 000 tai yli 10 000 euron intressiraja sekä jokin euromäärä 5 000 ja 10 000 euron väliltä saa kannatusta yksittäisiltä lausunnonantajilta. Moni lausun- nonantaja katsoo, että intressirajaan tulisi jättää nostovaraa menettelystä saataviin kokemuksiin ja toteutuneisiin juttumäärien perustuen. Lisäksi intressirajan määrittä- misessä korostetaan inflaatiovaikutusten huomiomista. Lausunnonantajat ottavat lausunnoissaan kantaa siihen, mitkä juttutyypit sovel- tuisivat erityisen hyvin tai huonosti pienriitamenettelyssä käsiteltäviksi. Useimpien asuinhuoneiston vuokrasuhteeseen liittyvien riitojen nähtäisiin soveltuvan varsin hyvin pienriitamenettelyyn. Elatusta koskevien riita-asioiden soveltuvuus puoles- taan jakaa lausunnoantajien näkemyksiä. Pienriitamenettelyn soveltuvuutta työ- suhteita koskeviin riita-asioihin tulisi joidenkin lausunnonantajien mukaan arvioida tarkemmin. Lähes kaikki lausunnonantajat kannattavat arviomuistiossa tarkasteltua ratkaisu- vaihtoehtoa, jonka mukaan kaikki riita-asiat, joiden kohteen arvo alittaa tietyn euro- määrän, ja mahdolliset muut laissa erikseen menettelyn soveltamisalaan piiriin määritellyt asiat, käsiteltäisiin asianosaisten kannanotoista riippumatta pienriitame- nettelyssä. Tuomioistuimella olisi kuitenkin mahdollisuus siihen, että se voisi siirtää asian täysimittaiseen oikeudenkäyntiin arviomuistiossa esitetyllä tavalla. Osa lau- sunnonantajista nostaa myös esiin sen, että summaarisessa menettelyssä riitautetut asiat tulisi käsitellä pienriitamenettelyssä euromääräisen soveltamisalarajaedellytyk- sen täyttyessä. Lausunnonantajat lausuvat laajasti ja yksityiskohtaisesti siitä, millainen mahdollisen pienriitamenettelyn tulisi olla. Yleisesti ottaen lausunnonantajat yhtyvät arviomuis- tiossa esitetyttyihin arvioihin erilaisten menettelytapojen myönteisistä ja kieltei- sistä puolista. Lausunnonantajien mielipiteitä jakavat etenkin kysymykset todistelun 12 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 rajoittamisesta, ratkaisun perusteluvelvollisuudesta ja käräjänotaarien toimivallasta. Toisaalta esimerkiksi korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän rajoittaminen ja videoyhteyksien hyödyntäminen saavat vahvaa tukea. Lausunnonantajat tuovat esiin tuomioistuinten haastavan resurssitilanteen ja katso- vat pienriitamenettelyn edellyttävän merkittävää käräjäoikeuksien lisäresursointia. Lausunnonantajat yhtyvät arviomuistiossa esittyyn arvioon siitä, että pienriita- menettely todennäköisesti lisäisi merkittävästi käräjäoikeuksissa käsiteltävien rii- ta-asioiden lukumäärää. Erityisesti asianosaisten itsenäinen prosessaaminen ja prosessinjohdon korostuminen kasvattaisivat tuomioistuinten resurssitarpeita. Muutama lausunnonantaja pitää arviomuistiossa hahmoteltuja käräjäoikeuksien resurssitarvelaskelmia alimitoitettuina. Lausunnonantajat ovat yksimielisiä siitä, että arviomuistioissa esitettyjen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tuomioistuinten merkittävää ja pysyvää lisäresursointia. Lausunnonantajat pitävät arviomuistiota laadukkaana pohjatyönä pienriitamenet- telyn jatkovalmistelun tarpeellisuuden ja yksityiskohtien arvioimiseksi. 13 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 2 Pienriitamenettelyn tarpeellisuus Korkein oikeus, Turun hovioikeus, Etelä-Karjalan käräjäoikeus, Etelä-Savon käräjä- oikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Keski-Suomen kärä- jäoikeus, Kymenlaakson käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Satakunnan kärä- jäoikeus, eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvon- tapiiri, Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, valtakunnanvoudin kanslia, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Kiinteistöliitto, KOVA ry, Kulut- tajaliitto, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, SAK ry, Suomalaisten pysäköintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry, Suomen velalliset ry, Suomen Vuokranantajat ry, Suo- men Yrittäjät, Takuusäätiö, Tuomariliitto ja Vuokralaiset VKL ry kannattavat pienrii- tamenettelystä säätämistä. Itä-Suomen hovioikeus kannattaa pienriitamenettelystä säätämistä, jos menettelyn soveltamisalaan kuuluville asioille säädetään kulukatto. Rovaniemen hovioikeus kannattaa sellaisten keinojen tarkempaa arviointia, joilla intressiltään pieniä riitoja koskeva menettely hyödyttäisi laajempaa jouk- koa, erityisesti kuluttajia, toisin kuin muissa pienriitamenettelyä käyttävissä val- tioissa, joissa menettelyn merkittävin käyttäjäryhmä on pienet ja keskisuuret elinkeinonharjoittajat. Helsingin hovioikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Itä-Suomen yliopisto, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Lakimiesliitto suh- tautuvat myönteisesti pienriitamenettelyn jatkovalmisteluun. FINE suhtautuu pienriitamenettelystä säätämiseen neutraalisti. Suomen Perimistoimistojen Liitto ry katsoo, että tehokas kirjallinen menettely ja sähköisen oikeudenkäynnin laajempi mahdollistaminen tuomioistuimien oikealla resurssoinnilla voisi poistaa tarpeen koko pienriitamenettelyn säätämiselle. Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri ja Julkiset oikeusavustajat ry suhtau- tuvat pienriitamenettelyyn varauksellisesti. 14 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Vaasan hovioikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Kanta- Hämeen käräjäoikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus ja Asianajajaliitto vastustavat tai pitävät tarpeettomana pienriitamenettelystä säätämistä. Pienriitamenet- telyn ei nähdä edistävän riittävästi sille asetettuja tavoitteita siitä aiheutuviin kus- tannuksiin nähden. Tehokkaasti hyödynnettynä oikeudenkäymiskaaren sääntely mahdollistaa tai mahdollistaisi pienehköin säännösmuutoksin pienriitamenette- lyn tavoitteet. Lisäksi Vaasan hovioikeus katsoo, että todistelutallenneuudistuksen prosessinjohtokoulutus osaltaan jo tehostaa riita-asioiden käsittelyä. Vaasan hovioikeus ei pidä pienriitamenettelyä oikeudenkäyntikuluihin tehokkaasti vaikuttavana keinona viitaten antamaansa lausuntoon oikeudenkäyntikuluihin liit- tyvästä arviomuistiosta, mutta toteaa, että jos pienriitamenettelystä säädetään, sen ydinsisältönä tulisi olla Ruotsin mallin mukaisesti oikeudenkäyntikuluvastuun voi- makas rajoittaminen. Jos pienriitamenettelystä säädettäisiin muutenkin kuin oikeu- denkäyntikuluvastuuta rajaamalla, tulisi erot täystutkintaiseen oikeudenkäyntiin pitää Ruotsin mallin mukaisesti mahdollisimman pieninä. Myös Kiinteistöliitto pitää Ruotsin mallia hyvänä. Turun hovioikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren säännökset mahdollistavat jo oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamisen. Prosessissääntöjen laajalle muuttamiselle varsinkaan lain tasolla ei siten ole tarvetta, etenkin jos toimintatapojen uudelleen- ohjaamisella olisi saavutettavissa pienriitamenettelyn tavoitteet. Helsingin käräjäoikeus esittää vaihtoehtona harkittavaksi ja vaikutuksiltaan selvitet- täväksi sitä, voitaisiinko riitaisia pääomaltaan alle 5 000 euron suuruisia asioita lait- taa vireille lähes summaarista menettelyä vastaavassa kevennetyssä menettelyssä. Asianajajaliitto pitää epäkohtana liian korkeaa oikeudenkäyntikynnystä kaikissa, ei pelkästään pienissä riita-asioissa ja katsoo, että pienriitamenettelyn tulisi olla voi- massa kokeiluluontoisesti määräajan ja sen vakinaistamisesta ja soveltamisalan laa- jentamisesta tulisi päättää, kun menettelyn vaikutuksista on saatu riittävästi tietoa. Vaasan hovioikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus, oikeuskansleri, Tuomioistuin- virasto ja Asianajajaliitto kannattavat ensisijaisesti riita-asioiden oikeuden- käyntimenettelyn yleistä kehittämistä. Ensisijaisesti tulisi keventää prosessia kokonaisuudessaan rajoittamalla oikeudenkäyntikulujen määrää sekä lyhentää oikeudenkäyntien kestoa tuomioistuinten riittävällä resursoinnilla. Myös moni pien- riitamenettelyä kannattava lausunnonantaja (mm. Korkein oikeus ja Tuomariliitto) pitää oikeudenkäyntimenettelyn yleistä, asianosaisten omaa prosessaamista tuke- vaa, kehittämistä tärkeänä pienriitamenettelystä säätämisen ohella. 15 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Tuomioistuinvirasto ja Suomen Lakimiesliitto katsovat, että tulisi pohtia pienriita- menettelyn yhteensopivuutta oikeudenkäyntimenettelyn muuhun kehittämiseen ja olemassa oleviin prosesseihin suhteuttamalla pienriita-asioita erityisesti tuomiois- tuinsovitteluun ja vertaamalla niitä erityisesti summaarisiin, sovittelumenettelyyn ja laajan riita-asian käsittelyyn sekä kuluttajariitalautakunnassa käsiteltäviin asioihin. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta kannattaa ensisijaisesti lautakunnalle annettavaa toimivaltaa määrätä hyvityksen maksamisesta syrjintää koskevassa asiassa, kuten Norjassa ja Tanskassa. Toissijaisesti se kannattaa yksinkertaistet- tua riitamenettelyä mahdollisuutena vaatia lautakunnan suositteleman hyvityksen maksamista. Yhdenvertaisuuslaissa säädetyn hyvityksen saaminen toteutuu niin huonosti normaalissa riita-asioiden menettelyssä, että useimpien syrjinnän uhrien, etenkin vammaisten henkilöiden, perustuslain ja yhdenvertaisuuslain mukaiset oikeudet eivät toteudu. Oikeusrekisterikeskus, Akava ry ja STTK ottavat ainoastaan kantaa mahdollisen pienriitamenettelyn soveltamisalaan, mutta eivät ota yleisesti kantaa menettelyn puolesta tai vastaan. Valtiovarainministeriö toteaa, että mahdollisten pienriitamenettelyä koskevien muutosten tulee olla perusteltu osa oikeudenhoidon kehittämistoimenpiteitä, joilla huolehditaan oikeusturvan tasokkaasta toteuttamisesta ja samalla uudistetaan pro- sesseja mahdollisuuksin kohdentaa voimavaroja tarkoituksenmukaisesti ja kustan- nussäästöjä saavuttaen. Valtiovarainministeriö pitää keskeisenä, että pienriitamenettelyn jatkovalmistelussa tarkastellaan muutosvaihtoehtojen ja menettelyä koskevien rajausten kuten riidan kohteen arvoa, pääkäsittelymahdollisuuksia, oikeudenkäyntikuluja ja muutoksen- hakuoikeutta koskevia linjauksia kokonaisuutena, jolloin menettelyn toteuttamis- vaihtoehtojen valtiontaloudellisia kokonaisvaikutuksia on mahdollista arvioida selkeämmin. 16 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 3 Pienriitamenettelyn soveltamisala 3.1 Intressiraja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus kannattaa 10 000–20 000 euron intressirajaa. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry kannattaa 10 000–15 000 euron intressirajaa. Oulun käräjäoikeus pitää harkinnanarvoisena, että asianosaisten suostumuksella intressiraja voisi olla 10 000–15 000 euroa. 10 000 euron intressirajaa kannattavat Etelä-Karjalan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus, Kiinteistöliitto, KOVA ry, Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Suomen Vuokran antajat ry, Suomen velalliset ry ja Tuomariliitto. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoo, että intressirajan tulisi olla arviomuistiossa tarkasteltujen euromäärien yläpäässä. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta kannattaa 4 000–13 000 euron intressirajaa. Suomen Yrittäjät kannattaa 5 000–10 000 euron intressirajaa. Suomen Lakimiesliitto katsoo, että intressirajan tulisi olla aluksi 5 000 euroa, minkä jälkeen sitä voitaisiin nostaa kohti 10 000 euroa. Keski-Suomen käräjäoikeus kannattaa 5 000 tai 10 000 euron intressirajaa. Kymenlaakson käräjäoikeus kannattaa 6 000–7 000 euron intressirajaa. 5 000 euron intressirajaa kannattavat Itä-Suomen hovioikeus, Turun hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Itä-Suomen oikeus- apu- ja eduntavalvontapiiri, Itä-Suomen yliopisto, Vuokralaiset VKL ry, Kuluttajaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Julkiset oikeusavustajat ry. 17 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Tuomioistuinvirasto katsoo, että pienriitamenettelyn soveltamisalan tulisi olla tapauskohtainen, mutta valtioon kohdistettujen korvausvaatimusten tulisi kuu- lua soveltamisalaan. Riitoihin, joissa vastakkain ovat yksityishenkilö ja yritys ja intressi olisi enintään 5 000 euroa, pienriitamenettely tai ainakin rajoitettu kuluvastuu soveltuisi hyvin. Vaihtoehtoisesti voitaisiin laajentaa summaarista menettelyä koskemaan edellä mainittuja tilanteita. 2 500 euron intressirajaa kannattavat Suomen Perimistoimistojen Liitto ry, Suomalaisten pysäköintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry ja Asianajajaliitto. SAK ry ei ota suoraan kantaa intressirajan euromäärään, mutta kiinnittää huo- miota siihen, että 3 000–5 000 euron intressiraja saattaa olla ajallisesti pidempiä palkanmaksuriitoja käsittävissä riidoissa alimittainen. Helsingin hovioikeus ja Rovaniemen hovioikeus eivät ota kantaa intressirajan euromäärään. Helsingin hovioikeus toteaa yleisesti, että pienriitamenettelyn sovel- tamisalan tulisi määräytyä lähtökohtaisesti vaatimuksen rahallisen arvon mukaan. Rovaniemen hovioikeus katsoo, että pienriitamenettelyssä käsiteltävän riitautuneen summaarisen asian arvo on inflaatiotilanne huomioon ottaen asetettava riittävän korkeaksi. Osa lausunnonantajista (Itä-Suomen hovioikeus, Turun hovioikeus, Vaasan hovi oikeus, Kymenlaakson käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolau- takunta ja Suomen Lakimiesliitto), riippumatta intressirajan euromääräisestä kan- nastaan, suhtautuu myönteisesti siihen, että intressiraja olisi aluksi pienempi ja sitä voitaisiin nostaa menettelystä saatujen kokemusten ja toteutuneiden juttumäärien pohjalta. Vaasan hovioikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Kymenlaakson käräjäoikeus, Pirkan- maan käräjäoikeus ja Suomen Vuokranantajat ry katsovat, että yli 5 000 euron rajan perusteena ovat inflaation vaikutus sekä lain säätämiseen kuluva aika. Vaasan hovi- oikeus katsoo, että intressirajaa tulisi korottaa asetuksella portaittain tasaluvuin rahan arvon olennaisesti muuttuessa eikä tarkistaa vuosittain. Suomen Yrittäjät toteaa, että intressirajan määrittämiseksi tarvitaan tarkempaa tie- toa siitä, minkä suuruinen on erityisesti pienyrittäjien riitaintressien tai kuluriskin kipupiste päätettäessä prosessiin lähtemisestä. 18 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Kuluttajaliitto katsoo, että arviomuistiossa esitetyt riita-asiatilastot ovat hyvä peruste 5 000 euron intressirajalle. Sen mukaan 2 500 euron intressiraja olisi liian matala erityisesti siksi, että enimmäisvuokravakuuden ollessa kolmen kuukauden vuokraa vastaavaa määrä, yli noin 833 euron vuokraa maksavaa eivät saisi vuokra- riitaansa pienriitamenettelyyn käsiteltäväksi, jos vuokrasuhteessa on käytössä lain enimmäisvuokravakuus. Vuokralaiset VKL ry viittaa arviomuistiossa esitettyihin näkökohtiin perusteluna 5 000 euron intressirajalle. Suomen Perimistoimistojen Liitto ry toteaa, että 2 500 euron intressiraja vastaisi Ruotsissa käytettyä rajaa. Tätä suuremmat saatavat olisivat liian suuria käsiteltäviksi pienriitana. Intressiraja tulisi lähtötilanteessa asettaa matalaksi, jotta järjestelmän vaikutuksista, toimivuudesta ja sen lisäämästä työmäärästä saadaan kokemuk- sia, ennen menettelyn mahdollista laajentamista. Lisäksi intressirajan osalta on huomioitava yleiset oikeusturvaehdot ja kuultava vakuutusyhtiöitä vakuutusehto- jen sisältöön liittyen. Pienriidoiksi olisi miellettävä erityisesti asiat, joihin oikeustur- vaa ei myönnetä. 3.2 Erilaiset juttutyypit Häätöasiat ja muut asumiseen liittyvät asiat Itä-Suomen hovioikeus, Turun hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Kainuun käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Kulutta- jaliitto ja Suomen Vuokranantajat ry katsovat, että pienriitamenettelyn soveltami- salaan voisi kuulua häätöasiat. Suomen Vuokranantajat ry pitää tärkeänä, että pienriitamenettelyn soveltami- salaan sisällytettäisiin vähintään yksinkertaiset häätöasiat kuten esimerkiksi vuok- ranmaksun laiminlyönteihin liittyvät tilanteet. Muutoinkin monet vuokrasuhteisiin liittyvät riita-asiat, kuten esimerkiksi vuokrasuhteen velvoitteiden täyttämisen tur- vaksi asetettua vakuutta koskevat riidat, soveltuisivat hyvin pienriitamenettelyssä käsiteltäviksi. Vaasan hovioikeus katsoo, että huoneenvuokra-asiat ja muut säännöllisesti tois- tuvat juridiikaltaan suoraviivaiset asiat soveltuvat pienriitamenettelyyn. 19 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Pirkanmaan käräjäoikeus katsoo, että huoneenvuokrasuhteesta johtu- vat vahingonkorvausvaatimukset soveltuisivat hyvin käsiteltäviksi pienriitamenettelyssä. Kiinteistöliitto ja KOVA ry katsovat, että vuokra-asumista koskevien riitojen käsit- telemistä pienriitamenettelyssä vaikuttavampaa olisi lisätä kuluttajariitalau- takunnan resursseja. Turun hovioikeuden, Päijät-Hämeen käräjäoikeuden ja Kuluttajaliiton mukaan pien- riitamenettelyn soveltamisalaan voisi kuulua hallinnan palauttamiseen liitty- vät asiat. Lapsen elatusta koskevat riita-asiat Itä-Suomen hovioikeus, Turun hovioikeus ja Oulun käräjäoikeus katsovat, että pien- riitamenettelyn soveltamisalaan voisi kuulua elatusta, kuten elatusavun määrää, koskevat riita-asiat. Tuomioistuinvirasto katsoo, että elatusapuasioissa pienriitamenettely toisi helpotusta asian häviävän elatusvelvollisen osalta, mikä olisi kannatettavaa. Etelä-Savon käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja edun- tavalvontapiiri ja Julkiset oikeusavustajat ry katsovat, että elatusta koskevat rii- ta-asiat tulisi rajata soveltamisalan ulkopuolelle. Etelä-Savon käräjäoikeus ja Pirkanmaan käräjäoikeus toteavat, että usealta vuo- delta maksettava elatusapu ylittää euromääräisen soveltamisalarajan siitä huoli- matta, että raja asetettaisiin esimerkiksi 10.000 euroon. Suuri osa lapsen elatusta koskevista asioista tulee vireille lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koske- van hakemusasian liitännäisvaatimuksena. Pirkanmaan käräjäoikeus toteaa lisäksi, että elatusta koskevissa riita-asoissa asianosaiset tarvitsevat asian hoitamisessa sekä todistelun selvittämisessä asianajajan apua. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus suhtautuu elatusta koskevien riita-asioiden käsittelyyn pienriitamenettelyssä varauksellisesti. Elatusta koskeviin riita-asioihin liittyy usein voimakasta tunnelatausta ja riitapotentiaalia, eivätkä ne ole osapuolille vähämer- kityksellisiä ja niiden käsittely kirjallisessa menettelyssä on harvinaista. Lasten lähi- huoltaja on kulusuojassa ja oikeudenkäyntikuluriski on etähuoltajan näkökulmasta todellinen. Sinänsä pienriitamenettely voisi tuoda ratkaisun tähän ongelmaan, jos kuluvastuuta rajoitettaisiin. Elatusriidoissa esiintyy kuitenkin runsaasti myös vaati- muksia, joiden käsittely ei välttämättä sovellu suunniteltuun pienriitamenettelyyn. 20 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Työoikeudelliset riita-asiat Akava ja STTK katsovat, että työoikeudellisten riitojen tulisi kuulua pienriita menettelyn soveltamisalaan. Akava ry katsoo, että pienriitamenettely soveltuisi erityisesti euromäärältään pie- nempiin työsuhderiitoihin, joihin ei liity suuria näyttö- tai tulkintakysymyksiä. Menettelyn soveltuvuutta työsuhteita koskeviin riita-asioihin tulisi arvioida tarkem- min muun muassa työsuhdesaatavien määrän ja niissä huomioon otettavien seik- kojen osalta sekä todistelun vastaanottamisen ja prosessinjohdon näkökulmasta. Myös Pirkanmaan käräjäoikeus katsoo, että työoikeudellisten riitojen soveltuvuus pienriitamenettelyyn vaatisi tarkempaa selvitystä. STTK kiinnittää huomiota siihen, että työoikeudellisten saatavien todentaminen saattaa edellyttää ensivaiheessa työntekosuhteen oikeudellisen luonteen arviointia. Työntekijöiden aseman parantamiseksi ja oikeusturvan tehostamiseksi työnteko- suhteen oikeudellinen luonne pitäisi olla mahdollista selvittää nykyistä helpommin, nopeammin ja edullisemmin, mikä edistäisi heikommassa asemassa olevan sopi- musosapuolen oikeussuojaa ja voisi omalta osaltaan ennaltaehkäistä mahdollisten riitojen syntymistä. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry toteaa, että työoikeudellisissa riidoissa on huo- mattavaa vaihtelevuutta intressien määrien ja oikeudellisen haastavuuden osalta. Itä-Suomen hovioikeus katsoo, että työoikeudelliset riidat eivät välttämättä soveltuisi pienriitamenettelyyn. Muut juttutyypit Etelä-Savon käräjäoikeus ja Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri katsovat, että pienriitamenettelyä tulisi soveltaa joustavasti useisiin eri juttutyyppeihin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoo, että pienriitamenettely soveltuisi hyvin kuluttajariitoihin. Keski-Suomen käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus ja Suomen velalliset ry katsovat, että pienriitamenettelyssä voitaisiin käsitellä asiat, joissa haetaan takaisinsaantia käräjäoikeuden yksipuoliseen tuomioon. Tuomioistuinvirasto esittää harkittavaksi, voitaisiinko pienriitamenettelyä sovel- taa yksityishenkilöiden, talo- ja asuntoyhtiöiden, yhdistysten ja yritysten pieneh- köissä muissa riita-asioissa, jotka voisivat tarkoittaa luontoissuorituksia, sopimuksen 21 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 päättämistä tai kohtuullistamista, kieltämistä, ennallistamista tai palauttamista taikka vahvistamiskanteita. Toisaalta niissä riidan euromääräistä intressiä voi olla hankala arvioida ja myös muilta osin rajanveto asian soveltuvuudesta pienriitame- nettelyyn voisi tuottaa ongelmia. Itä-Suomen hovioikeus katsoo, että erilaiset moitekanteet eivät välttämättä sovel- tuisi pienriitamenettelyyn. Oikeusrekisterikeskuksen mukaan rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetty sui generis -asia ja rikosvahinkolain 31 §:ssä säädettyyn valtion takautumisoikeu- teen perustuva laaja riita-asia tulee rajata pienriitamenettelyn soveltamisalan ulko- puolelle oikeudellisten erityisluonteidensa vuoksi. Suomen Perimistoimistojen Liitto ry katsoo, että jatkuvia sitoumuksia koskevat saatavat tulisi rajata soveltamisalan ulkopuolelle velkapääoman kasvaessa niissä nopeasti. 3.3 Suhde täysimittaiseen oikeudenkäyntiin Valtaosa lausunnonantajista (Itä-Suomen hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Etelä- -Karjalan käräjäoikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kan- ta-Hämeen käräjäoikeus, Keski-Suomen käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan kärä- jäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Kilpailu- ja kuluttajavi- rasto, Itä-Suomen yliopisto, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Akava ry, Asianajajaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Julkiset oikeusavustajat ry, Kulutta- jaliitto, Suomen Perimistoimistojen Liitto ry, Suomen Yrittäjät, Suomalaisten pysä- köintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry, Suomen Vuokranantajat ry, Takuusäätiö ja Tuomariliitto kannattaa arviomuistiossa tarkasteltua ratkaisuvaihtoehtoa, jossa kaikki riita-asiat, joiden kohteen arvo alittaa tietyn euromäärän, ja mah- dolliset muut laissa erikseen menettelyn soveltamisalaan määritellyt asiat, käsiteltäisiin asianosaisten kannanotoista riippumatta pienriitamenette- lyssä. Tuomioistuimella olisi kuitenkin mahdollisuus siihen, että se voisi siirtää asian täysimittaiseen oikeudenkäyntiin arviomuistiossa esitetyllä tavalla. Itä- Uudenmaan käräjäoikeus, Keski-Suomen käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus ja Satakunnan käräjäoikeus toteavat, että käräjäoikeuden prosessiratkaisusta ei tulisi saada hakea erikseen muutosta. 22 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Viitaten työoikeudellisiin palkkasaatavariitoihin Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja SAK ry katsovat, että pienriitamenettelyn ei tulisi olla automaattinen kaikissa intressirajan alittavissa asioissa. SAK ry katsoo, että asianosaisilla tulisi olla oikeus vaatia riita käsiteltäväksi täysimittaisessa oikeusprosessissa pienriitamenettelyn sijaan. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry kannattaa arviomuistiossa tarkasteltua ratkaisuvaihtoehtoa, jonka mukaan käräjäoikeuden annettaisiin päättää siitä, käsi- telläänkö asia pienriitamenettelyssä vai täysimittaisessa oikeudenkäynnissä. Pirkanmaan käräjäoikeus katsoo, että kantajalle pitäisi jättää mahdollisuus nos- taa kanne laajana riita-asiana myös siinä tapauksessa, että kanteessa vaadittu pääoma ei ylitä pienriitamenettelyn ylärajaa. Helsingin käräjäoikeus toteaa erikseen vastustavansa sitä, että käräjäoikeus tekisi erillisen päätöksen siitä, käsitelläänkö asia pienriitamenettelyssä vai täysi- mittaisessa oikeudenkäynnissä. Tämä monimutkaistaisi oikeudenkäyntiä. Itä-Suomen hovioikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Vuokralaiset VKL ry pitävät jossain määrin mahdollisena tai ainakin selvitet- tävän arvoisena myös asianosaisten sopimusvapautta pienriitamenettelyn soveltamisalaan kuuluvan asian käsittelemiseen täysimittaisessa oikeu- denkäynnissä. Myös Keski-Suomen käräjäoikeus pitää tätä mahdollisena, jos- kin vain silloin, jos asianosaiset eivät olisi kyenneet sopimaan asiaa pakollisessa sovittelumenettelyssä. Oulun käräjäoikeus katsoo, että tuomioistuimella tulisi olla arviomuistiossa todetuin perustein taikka todistelun laajuuden perusteella mahdollisuus päättää, että asia ei sovellu pienriitamenettelyyn, mistä seuraisi jutun jääminen sillensä, elleivät kaikki asianosaiset suostuisi asian siirtämiseen täysimittaiseen oikeudenkäyntiin. Jos pien- riitamenettelyyn soveltuvaa asiaa olisi ilman perusteltua syytä ryhdytty ajamaan laajana riita-asiana, tuomioistuimella tulisi olla oikeus määrätä oikeudenkäyntikulut pienriitamenettelyn mukaisesti. Akava ry ja Suomen Perimistoimistojen Liitto ry katsovat, että jos tuomioistuin siir- tää pienriitamenettelyyn tarkoitetun asian normaaliin menettelyyn, kantajalta tulisi tuomioistuimen puolesta ensin tiedustella, haluaako kantaja jatkaa asiaa ja jos ei, kantajan tulisi voida peruuttaa asiansa ilman oikeudenkäyntimaksua. Turun hovioikeus ja Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta pitävät perustel- tuna sitä, että laajan riita-asian siirto pienriitamenettelyyn edellyttäisi osapuo- len esittämää pyyntöä, joko heti asiaa vireille saatettaessa tai annettaessa vastaus kanteeseen. Vastapuolelle olisi varattava mahdollisuus ottaa kantaa pyyntöön ja 23 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 esittää mahdolliset perusteet sille, miksi menettely ei tapauksessa tulisi kysymyk- seen. Viime kädessä päätöksen tapaukseen sovellettavasta menettelystä tekisi aina asian käsittelijä. Näin vältyttäisiin siltä, että toinen osapuoli pyrkisi kieltäytymisel- lään tarkoituksellisesti aiheuttamaan kuluja tai muuta haittaa toiselle osapuolelle. Pirkanmaan käräjäoikeuden mukaan olisi tarkasteltava, missä järjestyksessä käsitel- lään pienriita-asiaan liittyvä vastaajan nostama vastakanne. Jos vastakanteen euro- määrä ylittää pienriitamenettelyn rajan, kummankin kanteen käsittelyä tulisi jatkaa pienriitamenettelyssä, ellei tuomari päättäisi kanteen ja vastakanteen käsittelyn siir- tämisestä normaaliin riita-asian menettelyyn. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta viittaa Ruotsissa käytössä olevaan malliin (Ruotsin oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 3 a §) täysimittaisen oikeudenkäynnnin ja pienriitamenettelyn välisen suhteen järjestämisessä. 3.4 Suhde summaariseen menettelyyn Itä-Suomen hovioikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Keski-Suomen käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Suomen velalliset ry katso- vat, että summaarisessa menettelyssä riitautetut asiat tulisi käsitellä pienrii- tamenettelyssä riidan intressin alittaessa pienriitamenettelyn euromääräisen soveltamisalarajan. Helsingin hovioikeuden, Oulun käräjäoikeuden ja Tuomariliiton mukaan olisi arvioitava vielä tarkemmin sitä, tulisiko summaarinen riita-asia riitau- tuessaan siirtää käsiteltäväksi pienriitamenettelyssä vai täysimittaisessa oikeudenkäynnissä. Päijät-Hämeen käräjäoikeus katsoo, että pienriitamenettelyä koskevilla säännöksillä voitaisiin tehostaa riitautuneen summaarisen asian siirtomenettelyssä haastehake- muksen täydennyttämistä ja kirjallista lausumaa koskevaa vaihetta. 24 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 4 Pienriitamenettelyn sisältö 4.1 Menettelyn keventäminen ja yksinkertaistaminen 4.1.1 Haastehakemuksen ja vastauksen muoto Rovaniemen hovioikeus, Turun hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Etelä-Savon käräjä- oikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjä oikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Itä-Suo- men oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, oikeuskansleri, Tuomioistuinvirasto, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Asianajajaliitto, Julkiset oikeusavustajat ry, Kuluttajaliitto, Suomalaisten pysäköintialan toimijoi- den yhdistys SPATY ry, Suomen Lakimiesliitto, Suomen Vuokranantajat ry, Suomen Yrittäjät, Takuusäätiö, Tuomariliitto, Vuokralaiset VKL ry kannattavat arviomuis tiossa esitettyä ajatusta vakiomuotoisen lomakkeen käyttämisestä haaste hakemuksen ja vastauksen laatimisessa. Lomakkeiden katsotaan helpottavan asian hoitamista itsenäisesti. Hyvin toteutettuna lomakkeet saattaisivat helpottaa jutun asianmukaista jäsentämistä, mikä vähentäisi tuomarin valmistelutyötä. Lisäksi kiinnitetään huomiota riittävään lomakkeiden käyttöneuvontaan, jonka ei tulisi olla tuomioistuimen tehtävä. Helsingin käräjäoikeus ja FINE suhtautuvat lomakkeiden käyttöön varauksel- lisesti. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus suhtautuu varauksellisesti lomakkeisiin, jos niissä oleva tieto pitäisi siirtää tuomioistuimen osin sähköisiin järjestelmiin, sekä sähköisten järjestelmien käytettävyyteen. Eduskunnan oikeusasiamies ehdottaa, että haastehakemus tulisi laatia kir- jallisesti lomakkeella, mutta siihen voitaisiin vastata suullisesti istunnossa tai erityisellä vastauslomakkeella etukäteen. Lomakkeet voisivat olla paperi- sia tai ne voitaisiin laatia ja lähettää myös sähköisessä asiointiportaalissa taikka sähköpostitse. Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Kuluttajaliitto, Suomen Lakimiesliitto ja Vuokralaiset VKL ry korostavat, että lomakkeen tulee olla sekä sähköinen että manuaalinen. 25 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Pirkanmaan käräjäoikeus ja Tuomioistuinvirasto katsovat, että pienriita-asian vireillepano tulisi olla mahdollista vain sähköisesti. Helsingin käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus ja FINE toteavat, että lomakepohjaisia haastehakemuksia ja niihin annettuja vastauk- sia jouduttaisiin usein täydennyttämään. Helsingin käräjäoikeus kiinnittää huo- miota eurooppalaista maksamismääräystä koskevissa hakemuksissa sekä vähäisiä vaatimuksia koskevissa asioissa usein esiintyviin epäselvyyksiin ja puutteisiin. Se katsookin, että perusteeltaan hyvin moninaisiin pienriitoihin käytettävät lomake- muotoiset vireillepano- ja vastausasiakirjat eivät todennäköisesti johtaisi menette- lyn nopeutumiseen. FINE kiinnittää huomiota siihen, että riita-asian osapuolet todennäköisesti pyrkisi- vät saamaan tuomioistuimelta ohjeita ja neuvoja näytön, vaatimusten ja vastausten esittämiseen sekä prosessisäännösten tulkintaan. Menettelyn toimivuus edellyttäisi käräjäoikeuksilta tällaisiin kysymyksiin vastaamista olennaisesti nykyistä enemmän. Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Etelä- Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Tuomioistuinvirasto, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Kuluttajaliitto, Suomen Vuokranantajat ry ja Takuusää- tiö katsovat, että haastehakemuksen ja vastauksen laatiminen olisi tehokasta sähköisen asiointiportaalin kautta. Asiointiportaalin malliesimerkkinä viitataan muun muassa summaaristen asioiden yhteydessä käytettävään tai kuluttajariitalau- takunnan portaaliin, Alankomaiden eKantonrechter-järjestelmään, Oma-Vero -pal- veluun ja AIPAn asiointiportaaliin. Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri ehdottaa, että viiteen keskeisim- pään asiatyyppiin (palvelussopimus tai toimeksianto, työsuhde, perheoikeus, velka tai saaminen ja huoneenvuokra) liittyvää juridiikkaa rakennettaisiin sisään säh- köiseen asiointiportaaliin ja näin tuettaisiin asianosaisten suoriutumista asiansa hoitamisessa. 26 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 4.1.2 Haastehakemuksen ja vastauksen sisältö sekä haasteen tiedoksiantoa koskevat huomiot Vaasan hovioikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus ja Päi- jät-Hämeen käräjäoikeus vastustavat haastehakemuksen sisältövaatimusten lieventämistä. Haastehakemusten nykyisiä sisältövaatimuksia ei pidetä kohtuut- toman haastavina ja lisäksi katsotaan, että lain välttämättömyyskriteeri ei riittävän tehokkaasti johda puutteellisten ja sekavien haastehakemusten tutkimatta jättämi- seen. Mitä kevyemmät haastehakemuksen sisältövaatimukset ovat sitä suurempaa tuomarivetoisuutta ja resurssipanosta tuomioistuimissa asian eteenpäin vieminen vaatii. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Itä-Suomen yliopisto, Asianajajaliitto ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry kannat- tavat haastehakemuksen sisältövaatimusten lieventämistä. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus ja Asianajajaliitto katsovat, että haastehakemuksen sisältövaatimusten tulisi vastata oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:n sääntelyä. Oulun käräjäoikeus ja Pohjanmaan käräjäoikeus toteavat, että myös vastaus voisi olla samantyyppinen. Oulun käräjä- oikeus tähdentää, että maallikoilta ei voi edellyttää oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 2 §:n tasoista alkukirjelmää tai vastausta. Etelä-Savon käräjäoikeus ja Helsingin käräjäoikeus eivät pidä tarpeellisena keven- tää vastauksen sisältövaatimuksia. Helsingin käräjäoikeus viittaa summaarisessa menettelyssä käsiteltävien kanteiden matalaan riitauttamiskynnykseen. Kanta-Hämeen käräjäoikeus toteaa, että pienriitamenettelyssä kynnys puutteista johtuvaan kirjalliseen täydennyskehotukseen ja etenkin asian tutkimatta jättämi- seen tulee olla korkeammalla kuin täysimittaista oikeudenkäyntiä käynnistettäessä. Asianajajaliitto katsoo, että vastausta ei annettaisi suoraan haastehakemukseen, vaan sen perusteella tuomioistuimen esittämiin yksilöityihin kysymyksiin. Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus ja Var- sinais-Suomen käräjäoikeus katsovat, että pienriitamenettelyn tiedoksianto menettelyä tulisi keventää tai kehittää sähköiseksi. Helsingin käräjäoikeus toteaa, että tulisi harkita esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 b §:n kaltaisia tiedoksiantotapoja. 27 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 4.1.3 Kirjallisten lausumien määrän rajoittaminen Vaasan hovioikeus, Helsingin käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus ja Päijät-Hämeen käräjäoikeus eivät pidä tarpeellisena kirjallisten lausumien määrän rajoittamista. Riita-asian kirjallisessa menettelyssä ja pääkäsittelyssä ratkaisemisen edellytysten selvittäminen edellyttää käytännössä yhteydenpitoa asianosaisiin lausumapyynnön muodossa vaatimusten ja perusteiden selventämiseksi, riitaisten ja riidattomien seikkojen selvittämiseksi ja todistelun kartoittamiseksi. Kirjallisten lausumien määrän rajoittamisella ei olisi menettelyä nopeuttavaa tai yksinkertaistavaa vaikutusta. Tuomioistuimen kirjal- liset lausumapyynnöt ja asianosaisten lausumat selventävät asiaa kustannuste- hokkaasti sekä usein myös johtavat sovintoon, kanteen peruuttamiseen tai toisen asianosaisen passiivisuuteen perustuvaan asian ratkaisemiseen selvästi keveämmin ja nopeammin kuin riitaisen asian ratkaiseminen tuomiolla. Etelä-Savon käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja edun- tavalvontapiiri, Itä-Suomen yliopisto Julkiset oikeusavustajat ry ja Suomen Yrittäjät kannattavat kirjallisten lausumien määrän rajoittamista. Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri ja Julkiset oikeusavustajat ry katso- vat, että kirjelmien määrää tulisi rajata vain haastehakemuksen johdosta annetta- vaan vastaukseen, erillisiä lausumia ei pyydettäisi. Etelä-Savon käräjäoikeus katsoo, että lausumien määrän rajoittaminen tehos- taisi käsittelyä. Haastehakemuksen saapumisen jälkeen asian käsittelyä tulisi voida jatkaa suoraan suullisessa käsittelyssä pyytämättä vastaajalta erillistä kirjallista lausumaa. Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus ja Asianajajaliitto katsovat, että kirjallisen yhteenvedon laati- minen on tarpeen myös pienriitamenettelyssä, joskin Etelä-Savon käräjäoikeu- den mukaan sen pitäminen myös suullisesti tulisi säätää mahdolliseksi. Helsingin käräjäoikeus ja Kanta-Hämeen käräjäoikeus katsovat, että yhteenvedon laatimatta jättämisellä ei olisi asian kokonaiskäsittelyä keventäviä tai nopeuttavia vaikutuksia. 28 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Kanta-Hämeen käräjäoikeus toteaa, että yhteenvedosta on hyötyä tuomion laatimi- sessa, erityisesti vähänkin mutkikkaammissa asioissa kun käytössä ei yleensä olisi asiaa riittävän hyvin taustoittavia oikeudenkäyntikirjelmiä. Oulun käräjäoikeus pitää yhteenvedon laatimista tarpeellisena pienriita-asioissa vaatimusten, perusteiden, riitakysymysten, riidattomien seikkojen ja todistelun tar- kistamiseksi sekä tarpeellisten kysymysten esittämiseksi etukäteen keskitetysti. Ei voida ajatella, että asianosaiset vasta ratkaisupäivän aikana saavat käsityksen siitä, mitä tuomioistuin näkee asiassa ja sitten pitäisi välittömästi reagoida ja olla todis- telu käsillä. Yhteenveto pienriidassa ei aiheuta lisätyötä, koska sitä vastaavat tiedot on kirjattava tuomioon. Yhteenveto helpottaa tuomion julistamista heti istunnossa. Asianajajaliitto toteaa, että yhteevedosta tulisi käydä ilmi tuomioistuimen ratkais- tavana olevat, todistelua edellyttävät riitakysymykset, mahdolliset lisäkysymykset asianosaisille, ohjeet ja määräaika todistelun nimeämiselle. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Tuomioistuinvirasto ja eduskunnan oikeusasiamies katso- vat, että kirjallista yhteenvetoa ei välttämättä tarvita pienriitamenettelyssä. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoo, että kirjallinen yhteenveto voitaisiin edelleen harkinnanvaraisesti laatia, mikäli se edistäisi asiaa. Yhteenvedon sijasta voitaisiin myös käyttää riitaisten kysymysten listausta. 4.1.4 Ei erillistä valmisteluistuntoa Itä-Suomen hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Helsingin käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Itä-Suomen yliopisto, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta ja Tuomariliitto suhtautuvat kielteisesti erillisten val- misteluistuntojen toimittamatta jättämiseen tai vastustavat niiden kieltä- mistä. Erillisen valmisteluistunnon toimittamatta jättäminen on mahdollista ja yleistä jo voimassa olevien säännösten perusteella. Pääkäsittely voitaisiin joissakin tilanteissa toimittaa välittömästi lyhyen valmisteluistunnon jälken. Suullisen valmis- teluistunnon rooli voisi pienriitamenettelyssä korostaa myös sovintoon tähtäävyyttä ja toteuttaa arviomuistiossa esitettyä ajatusta sovittelusta ensi vaiheena. Pienrii- ta-asioissa valmisteluistunto on erityisen tärkeä vaihe asian käsittelyssä. Laajaksi paisumassa olevan todistelun rajoittaminen voi olla tehokkaampaa, kun molemmat osapuolet ovat läsnä. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta ja Itä-Suomen yli- opisto katsovat, että suullinen valmisteluistunto voitaisiin pitää etäyhteyksin esim. videoneuvotteluna. 29 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Turun hovioikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kymenlaakson käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus ja Tuomioistuinvirasto kannattavat erillisen valmisteluistunnon toi- mittamatta jättämistä tai suhtautuvat myönteisesti erillisten valmisteluistun- tojen karsimiseen. Turun hovioikeus katsoo, että erillisiä valmisteluistuntoja tulisi välttää niistä syntyvien kulujen takia. Etelä-Karjalan käräjäoikeus, Keski-Suomen käräjäoikeus, Kymenlaakson käräjäoi- keus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri ja Julkiset oikeusavustajat ry kannattavat asian käsittelyä suullisesti siten, että valmistelu ja pääkäsittely pidetään välittömästi peräkkäin. Pirkanmaan käräjäoikeus kat- soo, että vain poikkeuksellisesti näytön hankkimiseksi pääkäsittely voitaisiin pitää eri päivänä. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus ja Kanta-Hämeen käräjäoikeus suhtautuvat varauk- selllisesti asian käsittelyyn suullisesti siten, että valmistelu ja pääkäsittely pidetään välittömästi peräkkäin. Jos ei ole valmisteluistuntoa ja henkilötodis- tajia nimetään vasta pääkäsittelyssä, johtaa tämä lähes väistämättä käsittelyn peruuntumiseen. Tuomarin ja asianosaisten olisi osapuolten vaatimusten ja niiden perusteiden selvittämiseksi käytävä alustavaa keskustelua. Jos tarvetta olisi vain asianosaisten kuulemiseen ja muukin näyttö olisi vähäistä ja jo ennakolta selvää, mahdollisuudet käsitellä asia yhdessä käsittelyssä olisivat hyvät. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus toteaa, että usein vastaajat esittävät perustellun kiis- tämisperusteen vastatessaan kirjallisesti kanteeseen, jos tällainen asia viedään suo- raan istuntoon, on olemassa riski, että tällainen vastaaja ei tule paikalle istuntoon, jolloin hänen perusteltu kiistämisensä jää vaikutuksettomaksi. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoo, että tilanteissa, joissa asiaa ei voida ratkaista kirjallisessa menettelyssä, yhden istunnon malli on lähtökohtaisesti kannatettava. 30 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 4.1.5 Todistelun rajoittaminen Vaasan hovioikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Kainuun käräjoikeus ja Kanta-Hämeen käräjäoikeus eivät pidä todistelun rajoittamista koskevien uudistusten säätämistä tarpeellisena. Arviomuistiossa todetuin tavoin todistelun riittävän tehokas rajoittaminen on jo mahdollista nykysääntelyn perusteella. Vaasan hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että todistelun rajaaminen tapah- tuu usein myös asianosaiskeskustelun kautta ilman käsittelyratkaisun tarvetta. Täl- löin tuomioistuimella ja asianosaisilla on oltava selvä käsitys jutun oikeusohjeista ja relevanteista tosiseikoista. Myös yksityisluonteisia kertomuksia voidaan käyt- tää riita-asiassa osapuolten suostumuksella. Harkittavaksi jää, voitaisiinko tältä osin enemmän harkintavaltaa antaa käräjätuomarille. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, oikeuskansleri, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Suomen Lakimiesliitto ja Tuomariliitto katsovat, että todistelua tulisi rajoittaa tai rajoittamisen mahdollisuuksia tulisi vähintään selvittää. Tuomariliitto katsoo, että todistelua tulee rajoittaa siten, että pienriitana ei voi- taisi pitää asiaa, joka vaatisi 2–3 päivän pääkäsittelyn. Pelkällä prosessinjohdolla ei voida rajata asiaan liittyvää tarpeellista todistelua. Pienriitamenettelyn pii- riin kuuluvissa asioissa, joita ratkotaan pääkäsittelyssä, on todennäköisesti kuul- tava vähintään asianosaisia, joilla on aina oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan todistelutarkoituksessa. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus pitää todistelun rajoittamismahdollisuuksien lisää- mistä harkinnanarvoisena, jos tuomarin prosessinjohtovelvollisuutta korostetaan. Arviomuistiossa viitattu Tanskan malli luvanvaraisesta todistelusta voisi olla toimiva ratkaisu joissakin tilanteissa. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoo, että tulisi olla keinoja ehkäistä viime hetkillä esitettyä todistelua ja turvata pääkäsittelyn keskittäminen, varsinkin, jos suullisia käsittelyjä on vain yksi. Esimerkiksi Norjassa käytössä oleva menettely, jossa suul- lista valmistelua ei toimiteta ja asianosaisten tulee ilmoittaa todistelu viikkoa ennen suullista loppukäsittelyä, voisi olla kannatettava. Lisäksi voitaisiin harkita henkilöto- distajien määrän rajoittamista esimerkiksi siten, että asia siirretään laajan riita-asian käsittelyyn, jos todistajia nimetään enemmän kuin yksi per asianosainen. 31 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Oulun käräjäoikeus katsoo, että todistelun tulisi rajoittua muutamaan keskeiseen asiakirjaan ja sekä asianosaisiin sekä enintään 1–2 todistajaan/osapuoli. Jos näyttö on laajempi, kyseessä ei enää ole pienriita. Mikäli rajoittaminen on symmetristä, se ei ole epäasianmukaista, koska jutun saa aina laajan riita-asian käsittelyyn. Oikeuskansleri esittää menettelyn tehostamiseksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n todistelun ohjaamista ja rajoittamista koskevien säännösten selkeyttämistä. Prekluusio Oulun käräjäoikeus toteaa, että oikeudenkäyntiaineistona tulisi voida ottaa huo- mioon kaikki esitetty eikä istunnon vaiheeseen liittyvää automaattista prekluusiota tulisi olla. Tuomioistuimen tulisi kuitenkin voida tarvittaessa antaa prekluusiomää- räys prosessitoimien tehostamiseksi. Kainuun käräjoikeus katsoo, että prekluusioon on jo olemassa hyvät keinot. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta toteaa, että väitteiden tai todisteiden prekluusiota tulisi tarkastella tarkemmin jatkovalmistelussa. 4.1.6 Materiaalinen prosessinjohto Korkein oikeus, Helsingin hovioikeus, Turun hovioikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Keski-Suomen käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjä- oikeus, Oulun käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Asianajajaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Julkiset oikeusavustajat ry, Kuluttajaliitto, Suomen Perimistoimistojen Liitto ry, Takuusäätiö ja Vuokralaiset VKL ry kannattavat tai suhtautuvat hyväksyvästi materiaalisen prosessinjohtovelvoitteen laajentamiseen pienriitamenettelyssä. Ne viittaa- vat arviomuistiossa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaisesti tavanomaiseen riita- prosessiin verrattuna tuomioistuimella olisi pienriitamenettelyssä suurempi vastuu asian selvittämisestä, mikä lisäisi prosessinjohdon ja kyselyoikeuden käyttämisen merkitystä sekä osapuolten neuvonnantarvetta valmisteluvaiheessa. Aktiivinen pro- sessinjohto saa prosessin tuntumaan oikeudenmukaisemmalta, varsinkin jos vain toisella osapuolella on avustaja. Ilman avustajaa toimimisen tulisi olla mahdollista, vaikkakin monissa tilanteissa avustajan käyttäminen saattaisi olla perusteltua ja var- sinkin elinkeinonharjoittajien toimesta yleistä. 32 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus ja oikeuskansleri katsovat, että prosessinjohtovelvoitteen laajentamisesta pitäisi nimenomaisesti säätää. Vaasan hovioikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Itä-Uuden- maan käräjäoikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Länsi- ja Sisä-Suomen oikeus apu- ja edunvalvontapiiri, Itä-Suomen yliopisto ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja Tuomariliitto vastustavat tai suhtautuvat kielteisesti taikka varaukselli- sesti tuomioistuimen materiaalisen prosessinjohtovelvoitteen laajentamiseen pienriitamenettelyssä. Asianosaisten työn siirtämisen tuomioistuimelle ei katsota keventävän oikeudenkäyntimenettelyä. Oikeusturvan saavuttaminen ilman avusta- jaa on jo mahdollista selvissä ja yksinkertaisissa asioissa nykyisiin säännöksiin perus- tuvan prosessinjohdon puitteissa. Asianosaisen itseprosessaamista ei myöskään pidetä realistisena keinona riitaprosessin keventämiseen. Lainsäädännön muuttami- nen ei vaikuta nykyisiin ongelmakohtiin, kuten puutteisiin prosessinjohdossa, jäsen- tymättömään asianajoon tai käytettävissä oleviin resursseihin. Nykyistä aktiivisempi prosessinjohto voisi vaarantaa tuomarin roolin asian puolueettomana ratkaisijana. Turun hovioikeus katsoo, että ennen pääkäsittelyä olisi pyrittävä prosessinjohdolli- sin toimenpitein asian sovinnolliseen ratkaisuun. Myös pääkäsittely voisi olla nyky- tilaan nähden sovittelevampi ja keskustelevampi tuomioistuimen kyselyoikeutta soveltaen. Turun hovioikeus ja Länsi- ja Sisä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri pitävät vaihtoehtoisena ratkaisuna materiaalisen prosessinjohtovelvoitteen laajentamiselle sitä, että oikeusaputoimistoista olisi saatavissa riittävä tuki oman asiansa ajamiseksi pienriitamenettelyyn liittyvässä pääkäsittelyssä. Helsingin hovioikeus ja Kainuun käräjäoikeus toteavat prosessinjohtovelvoitteen laajetamisen edellyttävän pienriitaprosessin johtamiskoulutusta. Kanta-Hämeen käräjäoikeus katsoo, että tuomareiden asennemuutos on koulutusta keskeisempää. Todistajankuulustelu Vaasan hovioikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kanta- Hämeen käräjäoikeus, eduskunnan oikeusasiamies ja Asianajajaliitto suhtautuvat myönteisesti tuomioistuimen roolin kasvattamiseen todistajankuulustelussa. Etelä-Savon käräjäoikeus ja Helsingin käräjäoikeus vastustavat tuomioistui- men roolin kasvattamista todistajankuulustelussa. Tuomioistuimen suorittama kuulustelu ei sovi tuomarin rooliin asian puolueettomana ratkaisijana. Helsingin käräjäoikeus toteaa, että tilanteissa, joissa tuomioistuimen kysymyksillä ei pyritä 33 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 kuultavan jo antaman vastauksen selventämiseen, tuomioistuimen esittämät kysy- mykset voivat johtaa asian ratkeamiseen toisen asianosaisen kannalta haitallisella tavalla. Kainuun käräjäoikeus ja Kanta-Hämeen käräjäoikeus eivät pidä todistajankuuluste- lua ongelmallisena tuomarin puolueettomuuden näkökulmasta. Vaasan hovioikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, eduskunnan oikeusasiamies ja Asianajajaliitto katsovat, että puheenjohtaja voisi suorittaa todistajien kuuluste- lun ja asianosaiset ja puheenjohtaja voisivat esittää täydentäviä tai vastakuuluste- lutyyppisiä kysymyksiä sen jälkeen. Eduskunnan oikeusasiamies toteaa, että myös asiakirjatodistelu voitaisiin käydä läpi puheenjohtajan johdolla. Kaikille osapuolille tuttujen asiakirjojen osalta riittäisi niihin viittaaminen. Vaasan hovioikeus viittaa Saksassa käytössä olevaan menettelyyn, jossa asiamiehet tekevät esityksen tuomarille todistajalle esitettävistä kysymyksistä. Päijät-Hämeen käräjäoikeus toteaa, että todistajankuulustelun onnistuminen istun- nossa silloin, kun asianosaisilla ei ole avustajia, edellyttää hyvää valmistelua ja sel- keitä todistusteemoja. Oulun käräjäoikeus katsoo, että tuomioistuimen puheenjohtajan pitäisi voida siir- tyä sen toimittamiseen nopeasti, jos kuulustelu ei lähde sujumaan maallikoiden toimesta. 4.1.7 Käräjänotaari pienriita-asian ratkaisijana Helsingin hovioikeus, Itä-Suomen hovioikeus, Turun hovioikeus, Etelä-Savon kärä- jäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Julkiset oikeus avustajat ry ja Suomen Lakimiesliitto yhtyvät arviomuistiossa esitettyyn näkemyk- seen, jonka mukaan käräjänotaarit voisivat käräjätuomareiden ohella ratkaista pienriita-asioita. Helsingin hovioikeus ja Turun hovioikeus katsovat, että juttujen jaossa tulisi huomi- oida myös muita kriteereitä kuin intressin arvo, kuten Turun hovioikeuden mukaan se, onko osapuolilla avustajaa. Jos ainoastaan toisella osapuolella olisi avustaja, juttu voitaisiin jakaa käräjätuomarille. 34 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Kanta-Hämeen käräjäoikeus katsoo, että käräjänotaarit kykenisivät ratkaisemaan valtaosan pienriita-asioista. Kainuun käräjäoikeus puolestaan katsoo, että vain osa pienriidoista soveltuisi käräjänotaarin tai kokemattoman tuomarin käsiteltäviksi. Itä-Suomen hovioikeus ja Etelä-Savon käräjäoikeus katsovat, että pienriita-asioissa tulisi soveltaa tuomioistuinharjoittelusta annetun lain 16 §:n rajoituksia käräjäno- taarin toimivallasta riita-asiassa. Pirkanmaan käräjäoikeus katsoo, että käräjätuomareiden tulisi lähtökohtaisesti rat- kaista pienriitamenettelyssä käsiteltävät asiat. Käräjänotaari voisi käsitellä riitau- tuneita summaarisia riita-asioita pienriitamenettelyssä, mutta käräjänotaarien laajempi ratkaisutoimivalta vaatisi tarkempaa selvittämistä menettelyn sisällön tarkennuttua. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, eduskunnan oikeusasiamies ja Tuomariliitto katsovat, että pienriita-asiat soveltu- vat huonosti käräjänotaareiden ratkaistaviksi, koska menettelyssä puheenjoh- tajan prosessinjohtotaidot ja oikeudellinen osaaminen korostuvat tavanomaista voimakkaammin erityisesti, jos tuomarin tutkimis- ja selvittämisvelvollisuutta laa- jennetaan. Myös käräjänotaareiden ratkaisutoimivaltaan myönteisesti suhtautuvat lausunnonantajat tunnistavat laajempaan materiaaliseen prosessinjohtoon liittyvät haasteet. Eduskunnan oikeusasiamies ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeus pitävät käräjänotaarei- den ratkaisutoimivaltaa ongelmallisena erityisesti, jos pyritään tuomioiden julista- misen lisäämiseen. Helsingin hovioikeus, Oulun käräjäoikeus ja Tuomariliitto viittaavat arviomuis- tiossa todettuun, jonka mukaan Alankomaissa pienriitoja ratkaisevat kokeneet alioikeustuomarit. 4.1.8 Pääkäsittelyn keston rajoittaminen ja ratkaisun antaminen määräajassa Vaasan hovioikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Itä-Uuden- maan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Päijät-Hä- meen käräjäoikeus eivät pidä pääkäsittelyn keston rajoittamista perusteluna viitaten arviomuistiossa esittettyihin oikeusturvanäkökohtiin. Pääkäsittelyn kestoa ei pidetä pienissä jutuissa ongelmana ja hyvä prosessinjohto rajoittaa pääkäsittelyn kestoa. 35 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Itä-Suomen yliopisto kannattaa pääkäsittelyn keston lyhentämistä. Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kai- nuun käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus ja Tuomariliitto vastustavat sitä, että käräjäoikeuden tulisi rat- kaista asia säädetyssä määräajassa asian vireilletulosta viitaten arviomuistiossa esitettyihin perusteluihin. Jo nyt erilaiset, keskenään huonosti suunnitellut ristikkäi- set kiireellisyysvaatimukset vaikeuttavat tuomioistuintyön järjestämistä ja aiheutta- vat kohtuutonta viivettä niiden asiaryhmien käsittelyyn, joille ei ole asetettu omaa kiireellisyysperustetta. 4.1.9 Kirjalliset todistajanlausunnot Itä-Suomen hovioikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Kan- ta-Hämeen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus ja Akava ry vastustavat kirjallisten todistajanlausuntojen laajempaa käyttä- mistä. Asianosaisella tulee olla mahdollisuus halutessaan esittää kysymyksiä kirjal- lisen todistajankertomuksen antaneelle todistajalle. Kirjalliset todistajanlausunnot muissa kuin aivan perusasioissa eivät laadultaan, uskottavuudeltaan ja näyttöarvol- taan vastaa todistajan kuulemista suullisesti tuomioistuimessa. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Julki- set oikeusavustajat ry ja Suomen Yrittäjät katsovat, että mahdollisuutta kirjallis- ten todistajanlausuntojen hyödyntämiseen joissakin tilanteissa tulisi harkita. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoo, että joissakin tilanteissa kirjalliset todistajan- lausuntojen käyttäminen olisi asianosaisten oikeusturvan kannalta kestävää, jos toisella asianosaisella on mahdollisuus esittää asiasta vastatodistelua. Esimerkiksi tavarantarkastuskertomusten osalta ei ole aina välttämätöntä kuulla kertomuksen laatijaa, jos on kysymys esimerkiksi rajatummasta kysymyksestä. Kuluttajariitalau- takunnassa on usein selvityksenä virheellisen tavaran korjanneen tahon lausunto. Tilanne voi olla toinen, jos kysymys on toisen asianosaisen tuttavasta, joka kertoo tapahtumista oman näkemyksensä. Tällöin suullinen kuuleminen voi olla tarpeen. Kainuun käräjäoikeus katsoo, että kirjallisten todistajalausuntojen laajempi salliminen tulisi mahdollistaa pienriitamenettelyssä kiinnittäen huomiota siihen, mistä todistajasta ja millaisesta lausunnosta on kyse, sekä osapuolten suostumukseen. Suomen Perimistoimistojen Liitto ry toteaa yleisesti, että oikeudenkäynnin osapuo- lilla tulisi olla oikeus toimittaa kirjallista todistelua sekä kuulla suullista todistelua. 36 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 4.1.10 Avustajakelpoisuus Itä-Suomen hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä- Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus Keski-Suomen käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Itä-Suomen yliopisto, Julkiset oikeusavustajat ry, Suomen Lakimiesliitto, Suomen Perimistoimistojen Liitto ry ja Tuomariliitto kat- sovat, että avustajan kelpoisuusvaatimuksista ei tule säätää eri tavalla kuin oikeudenkäymiskaaressa laajojen riita-asioiden osalta. Kanta-Hämeen käräjäoikeus, eduskunnan oikeusasiamies, Asianajajaliitto, Lapin yli- opiston oikeustieteiden tiedekunta, Palvelualojen ammattiliiton PAM ry ja Suomen Perimistoimistojen Liitto ry pitävät avustajien kelpoisuusvaatimusten alenta- mista joiltakin osin harkinnanarvoisena. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri ja Suo- men Velalliset ry toteavat, että pienriitamenettely tulee säätää niin yksinkertaiseksi, että asianosaiset selviävät lähtökohtaisesti itse asiansa ajamisesta. Etelä-Savon käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus ja Kanta-Hämeen käräjäoi- keus toteavat, että kokemukset niin sanotuista maallikkoavustajista ovat huonoja. Helsingin käräjäoikeus toteaa, että kelpoisuusvaatimusten keventäminen vähen- täisi menettelystä aiheutuvia kustannuksia, mutta ei välttämättä edistäisi asian tehokasta käsittelyä, keventäisi oikeudenkäyntiä tai parantaisi asianosaisten oikeusturvaa. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus katsoo, että kelpoisuusvaatimusten keventäminen voisi laskea avustajakunnan osaamistasoa ja siten vaikeuttaa tuomioistuimen työtä. Kanta-Hämeen käräjäoikeus ei kannata avustajien kelpoisuusvaatimusten aina- kaan olennaista alentamista, vaikka se voisikin alentaa oikeudenkäyntikulujen mää- rää. Avustajan kelpoisuusehtojen alentaminen voisi tulla kysymykseen tilanteissa, joissa asianosainen, vaikkakin ymmärtää asian, ei esimerkiksi, iän tai sairauden takia kykene itse ajamaan asiaansa tuomioistuimessa. 37 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Asianajajaliitto katsoo, että pienriitamenettelyssä avustajan kelpoisuuehdot voisivat olla samat kuin summaarisessa riita-asiassa. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta ja Suomen Perimistoimistojen Liitto ry katsovat, että voitaisiin harkita mahdollisuutta lieventää avustajan kelpoisuus- vaatimuksia siten, että ylemmän oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut voisi toi- mia avustajana pienriitamenettelyssä. Toisaalta Suomen Perimistoimistojen Liitto ry toteaa, että kelpoisuusvaatimuksien keventäminen voisi lisätä muutoksenhakua. Lisäksi jos kelpoisuusvaatimukset eroavat pienriitamenettelyssä ja täysimittaisessa riita-asian oikeudenkäynnissä, joutuu osapuoli hankkimaan mahdollisessa muutok- senhaussa kelpoisuusvaatimukset täyttävän asiamiehen, jolle asia ei ole tuttu, mikä nostaa oikeudenkäynnin kustannuksia asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa. Palvelualojen ammattiliiton PAM ry katsoo, että avustajakelpoisuutta voitaisiin lie- ventää siten, että oikeusnotaarin tutkinnon suorittanut voisi toimia avustajana pienriitamenettelyssä. Eduskunnan oikeusasiamies ehdottaa avustajakelpoisuuden lieventämistä siten, että haastemies tai oikeustieteen ylioppilas voisi toimia avustajana pienriitamenet- telyssä, kuten asunto-oikeudessa. Tämä alentaisi myös oikeudenkäyntikynnystä, koska haastemies tai oikeustieteen ylioppilas laskuttaisivat murto-osan asianajajien taksoista. Eduskunnan oikeusasiamies katsoo, että ilman avustajaa oikeudessa esiintyville asianosaisille voitaisiin sallia esimerkiksi valmiiksi kirjoitettujen tapahtumaselostei- den esittäminen eikä heiltä vaadittaisi asianajajatyylistä suullista pledeerausta. Jos asianosainen nimenomaan haluaisi esittää asiansa etukäteen laadittuun kirjelmään tukeutuen, se voitaisiin puheenjohtajan harkinnan mukaan sallia. 38 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 4.2 Pääkäsittely 4.2.1 Pääkäsittelyn tarve Itä-Suomen hovioikeus, Turun hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Kanta-Hämeen kärä- jäoikeus, Keski-Suomen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoi- keus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Itä-Suomen yliopisto, Suomen velalliset ry, Tuomariliitto ja Vuokralaiset VKL ry vastustavat sitä, että pienriitamenettelyssä käsiteltävät asiat ratkaistaisiin asianosaisten kannanotoista riippumatta pää- käsittelyä toimittamatta. Osa menettelyyn kuuluvista asioista edellyttäisi pää- käsittelyn toimittamista. Kirjallisen menettelyn laajemman käyttämisen osalta liikkumavara on arviomuistiossa esitetyin tavoin rajallinen, eikä kirjallinen menet- tely ole usein suullista prosessia nopeampi eikä prosessitehokkaampi. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjä- oikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Satakunnan kärä- jäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Asianajajaliitto, Julkiset oikeusavustajat ry, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Suomalaisten pysäköintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry, Suomen Lakimiesliitto ja Suomen Perimistoimistojen Liitto ry korostavat sitä, että asian ratkaiseminen kirjallisen valmistelun perus- teella tulee olla pienriitamenettelyssä helpompaa kuin laajoissa riita-asioissa. Vaasan hovioikeus ja Varsinais-Suomen käräjäoikeus katsovat, että asia tulisi voida ratkaista kirjallisen valmistelun perusteella, jos suullisessa valmistelussa ilmenee, ettei pääkäsittely ole tarpeellinen. Vaasan hovioikeus katsoo, että saman epäkohdan voisi korjata myös täystutkinnan osalta. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus esittää harkittavaksi, voitaisiinko pienempää intres- siä koskevat riidat käsitellä ensisijaisesti kirjallisessa menettelyssä, jolloin asianosai- sille tulisi antaa oikeus vaatia suullista käsittelyä ja tuomioistuimella tulisi olla oikeus siirtää asia oma-aloitteisesti suulliseen käsittelyyn. Toisaalta tuomioistuimella tulisi olla myös oikeus evätä selvästi perusteettomasti vaadittu tai muuten turha suulli- nen käsittely. Suulliseen käsittelyyn asia tulisi siirtää aina asianosaisen kuulemiseksi ja suullisen todistelun vastaanottamiseksi. Etäviestimin tapahtuva kuuleminen voisi olla joissain tapauksissa riittävä keino suullisen käsittelyn toteuttamiseksi. Etelä-Savon käräjäoikeus katsoo, että asia voitaisiin ratkaista suullista käsittelyä pitä- mättä, jos asiassa ei esitettäisi henkilötodistelua tai suullisen käsittelyn pitäminen ei muusta syystä olisi tarpeen. Asian laatuun liittyvää mainintaa ei pidä sisällyttää 39 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 lainsäädäntöön. Suullinen käsittely voitaisiin järjestää kuten oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään sellaisista hakemusasioista, joita ei ole säädetty käsiteltäväksi riita-asioiden käsittelyjärjestyksessä. Myös Oulun käräjäoikeus viittaa viittaa käsittelytavan osalta esimerkinomaisesti oikeudenkäymiskaaren 8 luvun hakemusasioihin sekä lähestysmiskieltoasioihin. Pienriitamenettelyssä voisi olla vain ”istunto”, tai kuten Norjassa ”suullinen loppu käsittely”, joka alkaa valmistelulla ja jatkuu todistelun vastaanottamisella. Kainuun käräjäoikeus ja Pirkanmaan käräjäoikeus katsovat, että asia tulisi voida rat- kaista kirjallisessa menettelyssä myös vastoin asianosaisten vaatimusta pääkäsitte- lyn toimittamisesta. Satakunnan käräjäoikeus, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Asianaja- jaliitto ja Suomen Perimistoimistojen Liitto ry kannattavat sitä, että asianosaisten suostumuksella voitaisiin erikseen sopia asian ratkaisemisesta kirjallisen valmistelun perusteella. 4.2.2 Pääkäsittely videoyhteydellä Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Pirkanmaan kärä- jäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, oikeuskansleri, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Suoma- laisten pysäköintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry, Suomen Perimistoimistojen Liitto ry ja Vuokralaiset VKL ry suhtautuvat myönteisesti pääkäsittelyn toimitta- miseen videoyhteyden välityksellä. Päijät-Hämeen käräjäoikeus ja Itä-Suomen yliopisto katsovat, että videoyhteyden käyttöä pääkäsittelyssä tulee selvittää tarkemmin. Vaasan hovioikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus ja edus- kunnan oikeusasiamies katsovat, että pienriitamenettelyn osalta ei ole tarvetta säätää videoyhteyksien käyttämisestä muista tuomioistuimissa käsiteltävistä asioista poikkeavasti. Voimassa olevan sääntelyn puitteissa on riittävästi vaihto- ehtoisia tapoja järjestää pääkäsittely mahdollisuuksien mukaan videoyhteydellä. Kanta-Hämeen käräjäoikeus katsoo, että osallistuminen oikeudenkäyntiin videoyh- teyden välityksellä voi heikentää suhtautumista kuulemisen tärkeyteen ja asian vakavuuteen. 40 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Vaasan hovioikeus, Kainuun käräjäoikeus, Keski-Suomen käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus ja Päijät-Hämeen käräjäoikeus kannattavat suostumusperusteisuu- desta luopumista harkittaessa pääkäsittelyn toimittamista videoyhteydellä. Itä-Suomen yliopisto, Akava ry, Kuluttajaliitto ja Vuokralaiset VKL ry puolestaan kat- sovat, että pääkäsittelyn toimittamisen videoyhteydellä tulisi jatkossakin edel- lyttää asianosaisen suostumusta, koska kaikilla ei ole mahdollisuuksia osallistua videoyhteyden välityksellä. Oulun käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus ja Itä-Suomen yliopisto katsovat, että tuomari voisi osallistua istuntoon omasta työhuoneesta tai kotoa. Oulun käräjäoikeus toteaa, että tuomarin etäosallistumi- sen tulisi olla mahdollista tilanteissa, joissa molemmat asianosaiset osallistuvat pää- käsittelyyn etäyhteydellä ja todistelun vastaanottaminen tapahtuu etäyhteydellä tai henkilötodistelua ei esitetä. Itä-Suomen yliopisto katsoo, että oikeudenkäynnin jul- kisuuden rajoitus olisi perusteltavissa, jos oikeuden saatavuus paranisi. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus ja Tuomariliitto puolestaan katsovat, että oikeuden- käynnin julkisuuden toteutumisen edellytyksenä on puheenjohtajan osallistu- minen pääkäsittelyyn istuntosalista. Tuomariliitto toteaa, että videotallennusuudistuksen vaatimusten myötä pääkäsit- telyjä ei voi jatkossa järjestää valmistelusaleissa tai etäyhteydellä omasta huoneesta, jos asiassa otetaan vastaan henkilötodistelua, kuten pienriitamenettelyssä olisi todennäköistä. Päijät-Hämeen käräjäoikeus kiinnittää huomiota videotallennusuudistuksen huo- mioimiseen henkilötodistelun osalta. Helsingin käräjäoikeus arvioi todistelun esittämiseen etäyhteydellä asianosaisten itsensä toimesta liittyvän käytännössä hankaluuksia. Oulun käräjäoikeus katsoo, että todistelun arvioiminen videoyhtey- den välityksellä olisi haastavaa. Varsinais-Suomen käräjäoikeus ja Vuokralaiset VKL ry viittaavat arviomuistiossakin todettuihin myönteisiin kustannusvaikutuksiin ja oikeuden saatavuuden parantumi- seen videoyhteyden laajemman hyödyntämisen myötä. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus ja Varsinais-Suomen käräjäoikeus katsovat, että videoyhteyden laajempi käyttö voisi vähentää hieman istuntosalikapasiteetin rajallisuudesta aiheutuvia oikeudenkäynnin pitkittymisiä. 41 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus ja Itä-Suomen yliopisto katsovat, että videoyhteyden laajempi hyödyntäminen edel- lyttäisi, että myös asianosaisilla olisi toimivat ja käräjäoikeuden laitteistojen kanssa yhteensopivat laitteet. Suomen Perimistoimistojen Liitto ry katsoo, että videoyhteys tulisi olla mahdollista toteuttaa Teams-palvelun kautta. Lapin yliopiston oikeus- tieteiden tiedekunta katsoo, että mallia videoyhteyksien hyödyntämiseen voitaiin ottaa Norjan ja Tanskan sääntelystä (mm. TVL § 10-3). Vaasan hovioikeus ja Oulun käräjäoikeus viittaavat muilta osin etäyhteyksistä oikeu- denkäynneissä koskevasta arviomuistiosta (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:2) antamaansa lausuntoon. 4.3 Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen 4.3.1 Vaihtoehtoiset sääntelytavat Arviomuistiossa on tarkasteltu kolmea eri perusvaihtoa harkittaessa sitä, miten oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta pienriitamenettelyssä säädettäisiin. Lähes kaikki lausunnonantajat (Korkein oikeus, Helsingin hovioikeus, Itä-Suomen hovioikeus, Turun hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Rovaniemen hovioikeus, Etelä-Kar- jalan käräjäoikeus, Etelä-Savon käräjoikeus, Helsingin käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Keski-Suomen käräjäoikeus, Kymenlaakson käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Pirkan- maan käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjoikeus, Päijät-Hämeen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Satakunnan käräjäoikeus, Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Etelä-Suo- men oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvonta- piiri, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, oikeuskansleri, Tuomioistuinvirasto, Itä-Suomen yliopisto, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Asianajajaliitto, Elinkeino- elämän keskusliitto, Julkiset oikeusavustajat ry, Kiinteistöliitto, Kuluttajaliitto, Pal- velualojen ammattiliitto PAM ry, Suomalaisten pysäköintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry, Suomen Lakimiesliitto, Suomen velalliset ry, Suomen Vuokranantajat ry, Suomen Yrittäjät, Tuomariliitto ja Vuokralaiset VKL ry) kannattavat kolmatta vaih- toehtoa, jonka mukaan hävinnyt asianosainen velvoittaisiin korvaamaan voit- taneen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, mutta rajoitettaisiin korvattavien kulujen määrää. Kysymys voisi olla esimerkiksi siitä, että laissa säädettäisiin oikeudenkäyntikulukorvauksen enimmäismääristä eri tilanteissa. Voittanut asianosainen joutuisi pitämään vahinkonaan tämän säädetyn määrän ylit- tävän osan oikeudenkäyntikuluistaan. Etenkin ylimmät tuomioistuimet pitä- vät tätä keinoa kaikkein tehokkaimpana arviomuistiossa mainittujen tavoitteiden 42 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 saavuttamiseksi. Suomen Yrittäjät katsoo, että hävinneen osapuolen kuluvastuuta tulisi rajoittaa ainakin niissä tilanteissa, joissa hävinnyt osapuoli on pk-yritys ja vas- tapuoli suuryritys. Eduskunnan oikeusasiamies ja Suomen Perimistoimistojen Liitto ry kannatta- vat ensisijaisesti arviomuistiossa tarkasteltua toista vaihtoehtoa, jonka mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta säädettäisiin samalla tavalla kuin muis- sakin riita-asioissa, mutta pitävät kolmatta vaihtoehtoa myös mahdollisena. Kukaan lausunnonantajista ei kannata arviomuistiossa tarkasteltua ensimmäistä vaihtoehtoa, jonka mukaan kumpikin asianosainen pitäisi omat oikeuden- käyntikulunsa jutun lopputuloksesta riippumatta vahinkonaan. Itä-Suomen hovioikeus, Rovaniemen hovioikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kai- nuun käräjäoikeus, eduskunnan oikeusasiamies, Itä-Suomen oikeusapu- ja edun- tavalvontapiiri, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, oikeuskansleri, Julkiset oikeusavustajat ry, Kuluttajaliitto ja Vuokralaiset VKL ry toteavat erikseen, että kuluvastuurajoi- tusta ei tulisi soveltaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:n ja 6 §:n tarkoittamissa tilanteissa. Kuluttajaliitto katsoo, että yrityksen työntekijöiden tekemä työ ja yrityksen ydin- toimintaan kuuluvien lakien soveltaminen ei tulisi olla missään olosuhteissa korvattavaa. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoo, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja tulisi rajoittaa sekä kokonaisuudessaan että eri toimenpiteiden osalta. Vastaajan oikeus puolustautua perusteetonta kannetta vastaan ei saa vaarantua kulusääntelyn vuoksi. Itä-Suomen hovioikeus katsoo, että jatkovalmistelussa on otettava arviomuistiossa esitettyä vahvemmin kantaa perusteeseen poiketa täyden korvauksen periaatteesta ja siihen liittyvästä tavoitteesta ennalta ehkäistä tarpeettomia epävarmoja oikeu- denkäyntejä sekä oikeudenkäyntiä pitkittäviä vääriä ja perusteettomia väitteitä. Rovaniemen hovioikeus katsoo, että oikeudenkäyntikulujen korvattavuuden rajaa- misella avustajan käyttämisestä pienriitamenettelyssä tulisi poikkeuksellista. 43 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 4.3.2 Korvattavien kulujen laskutapa ja määrä Korkein oikeus, Vaasan hovioikeus ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsovat, että pro- sessikynnyksen alentamiseksi hävinneen osapuolen kuluvastuuta tulisi rajoittaa voimakkaasti. Rovaniemen hovioikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Savon käräjäoikeus, Kainuun käräjäoikeus, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, Itä-Suomen yliopisto, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen velal- liset ry ja Vuokralaiset VKL ry katsovat, että korvattavien kulujen tulee määräytyä ennakkoon tiedossa olevan taulukon perusteella prosentuaalisesti portais- tettunana riidan taloudellisen intressin mukaan. Suomen velalliset ry katsoo, että prosenttimääräinen korvaus voisi olla 20–30 prosenttia riidan taloudellisesta intressistä. Asianajajaliitto katsoo, että kohtuullisena kulukorvauksena voitaisiin pitää 30 prosenttia asianosaisen voittamasta määrästä. Turun hovioikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Julkiset oikeusavustajat ry ja Kuluttajaliitto katsovat, että korvattavien kulujen tulee perustua kiinteisiin euromääriin tai korvattavaksi kuluksi voitaisiin hyväksyä tietty avustajan las- kuttama tuntimäärä. Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiiri, Suomen velalliset ry ja Vuokralaiset VKL ry pitävät mahdollisena sekä prosenttiperusteista että kiinteisiin euro- tai tuntimääriin perustuvaa kulukattoa. Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvonta- piiri pitää kiinteäeuromääräisiin taksoihin perustuvaa kulukattoa selkeämpänä kuin prosenttiperusteista kulukattoa, jäljempänä mainittu olisi yhdenvertaisempi ja aina ”oikeassa” suhteessa riidan arvoon. Turun hovioikeus ja Itä-Suomen yliopisto katsovat, että hävinneen osapuolen kor- vattavaksi voisi tulla enintään riidan arvon määrä. Keski-Suomen käräjäoikeus katsoo, että kulukaton tulisi olla sen suuruinen, että se estäisi täysin tarpeettomat oikeudenkäynnit. Keski-Suomen käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pohjanmaan käräjäoikeus ja Suo- men velalliset ry toteavat, että kulukattoa tulisi tarkistaa määräajoin. 44 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 Itä-Uudenmaan käräjäoikeus katsoo, että haastehakemuksen ja vastauksen laati- miseen voisi riittää 1–3 tunnin työ ja lausumaan 1–2 tunnin työ sekä istuntoon val- mistautumiseen yhden tunnin työ. Jos istuntoon osallistumisesta hyväksyttäisiin todelliset tunnit ja käytettäisiin oikeusapulain taksoitusta, määrät eivät olisi koh- tuuttoman suuria korvata ja ne mahdollistaisivat pienriita-asioiden asianmukaisen ajamisen. Riidan laadun perusteella voitaisiin harkita myös porrastusta asian ajami- seen käytettävän ajan sekä tuntipalkkion osalta. Turun hovioikeuden mukaan korvausten määrää rajattaessa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi oikeusavun mukaista tuntiveloitusta ja valmistelussa lähtökohtaisesti hyväksyttävää avustajan ajankäyttöä, eli viittä tuntia. Kokonaisuudessaan vastapuo- len korvattavaksi määrättävä avustajan ajankäyttö voitaisiin joka tapauksessa rajata esimerkiksi 10 tuntiin. Oulun käräjäoikeus ja Tuomariliitto viittaavat kohtuullisen kulukorvauksen määrien osalta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c ja 8 d §:ään, muutama tunti asianajajan konsultaatiota ja alkukirjelmän laatiminen. Kanta-Hämeen käräjäoikeus katsoo, että korvattavana oikeudenkäyntikuluna voitai- siin hyväksyä 1–2 tunnin asiaa kartoittava keskustelu avustajan kanssa, jotta vaati- mukset ja todistelu jäsenneltäisiin tehokkaasti tai avustaja voisi saada päämiehensä sopimaan asian tai luopumaan oikeudenkäynnistä menestymismahdollisuuksien ollessa hyvin heikot. Itä-Suomen oikeusapu- ja eduntavalvontapiiri, Julkiset oikeusavustajat ry ja Suo- men velalliset ry katsovat, että hävinneen osapuolen oikeudenkäyntikuluvastuu tulisi rajata Ruotsin mallin mukaisesti esimerkiksi yhteen oikeusaputaksan mukai- seen tuntiin (nykyisin 110 euroa) sekä oikeudenkäyntimaksuun ja mahdollisiin matkakuluihin. Kuluttajaliitto ja Vuokralaiset VKL ry katsovat, että eurooppalaisen mallin mukaisesti kulujen rajoittaminen joihinkin satoihin euroihin, on hyvä lähtökohta. Helsingin käräjäoikeus toteaa, että ei voi esittää perusteltua kannanottoa siitä, tulisiko kuluvastuun rajoittamisen perustua esimerkiksi asian intressin määrään tai taksoitukseen asian käsittelyvaihe mahdollisesti huomioon ottaen ilman vaihtoeh- tojen tarkempaa määrittelyä ja kattavaa selvitystä näiden vaikutuksista. 45 Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:8 4.3.3 Kuluvastuu päämiehen ja avus